AJANKOHTAISTA
VAIHDOSSA
Täällä metrossa maailman Teksti: Milja Kalliosaari
E
dellisenä päivänä minulta kysyttiin, että jännittääkö. Lähes miettimättä vastasin: ei, ei jännitä. Minä odotin. Keväällä 2019 olin istunut Amsterdamin lentokentällä, tällä kertaa suuntanani Yhdysvallat. Yliopistoni sähköpostiin kilahti mystinen viesti liikkuvuuspalveluilta. Vuoden päästä olisin jälleen täällä. Siinä oli jotain hassua symboliikkaa. Riemua. Myös aivan liian pian, reilun vuoden kuluttua maaliskuussa 2020 saisin myös jättää Amsterdamin globaalin pandemian takia. Mutta siitä tarinasta te kaikki olette varmasti kuulleet jo tarpeeksi. Lähdin siis Alankomaiden pääkaupunkiin, Amsterdamiin, tammikuun 2020 lopussa. Yliopistokseni valikoitui Vrije Universiteit Amsterdam, tuttavallisemmin VU. Poliittisen historian opiskelijana olin hassussa asemassa opintojen kannalta. Omassa polhon ylipistokiintiössämme meillä oli valittavana lähinnä klassista historiaa. Sitä en halunnut opiskella. Taas poliittinen historia itsessään usein sijoittui yliopistoihin, jotka kuuluivat politiikan ja viestinnän kiintiöihin. Siispä päätin tehdä vaihdossa jotain aivan muuta. Halusin valita aineen, jota ei HY:llä ainakaan sellaisenaan voinut opiskella. Niinpä valitsin VU:lta sota- ja ihmisoikeuksien kokonaisuuden sekä pari kurssia turvallisuus- ja maailmanpolitiikkaa. Nämä osoittautuivat parhaiksi kursseiksi, joita yliopistourallani olen päässyt käymään. Samalla vastassani oli myös ennennäkemätön työmäärä. Opiskelu Hollannissa on työlästä. Sitä on turha kaarrella tai koittaa silotella. Luennoille sai yleensä lukea noin sata sivua tie-
teellistä tekstiä, ja tämä toistui viikossa noin kuutisen kertaa. Sen ohella teimme erilaisia palautuksia, ryhmätöitä ja tutoriaaleja. Vaikka työmäärä tuntui toisinaan lähes käsittämättömältä, opin samalla enemmän kuin koskaan ennen. Toki jos nyt saisin päättää, ottaisin ehkä vaihtoon vähemmän työläitä kanditason kursseja ja jättäisin maisterikurssit majistereille. Amsterdam on kaupunkina monikasvoinen. Kaunis ja täynnä mahdollisuuksia. Lähes riemastuttava. Turisteja oli myös riittämiin. Oma kampuksemme sijaitsi Amsterdamin Vantaalla, Uilenstedessä. Vaikka kampus muistutti estetiikaltaan lähinnä Neuvostoaikaisia betonikolhooseja, oli siinä oma charminsa. Kampus on Euroopan suurin ja näin tekemistä tai seuraa ei koskaan joutunut etsimään kaukaa. Parin kilometrin päässä sijaitseva metsä, Amsterdam Bos, tuli myös kovin tutuksi. Parasta olikin hypätä pyörän selkään ja tutustua kaupunkiin satulan päällä. Koronakriisin takia jouduin, monen muun tapaan, lähtemään vaihdostani ennenaikaisesti. Opintoja suoritan tällä hetkellä kotoa käsin Tampereella. Silti, vaikka vaihtoni jäikin lyhyeksi, suosittelen ja vaalin sitä kokemuksena. Amsterdam tarjosi itselleni sopivan tasapainon raakaa ja rautaista akatemiaa, sekä kaikkea sitä hauskaa ja jännittävää riemua, jota Hollannilla on tarjota. Vielä palaan. Siihen asti kuitenkin kuuntelen haikein sydämin Eppuja. P
--Täältä kukkaloistosta Amsterdamin Ojat pullollaan pitkätukkiaan Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan
11
