KANSALLISROMANTIIKKA

Teksti: Veronika Konnos Kuvitus: Elina Nyholm

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa Yön uhka karkoitettu on jo pois V uonna 1899 Suomessa alkaa ensimmäinen sortokausi. Helmikuussa Nikolai II:n allekirjoittaa manifestin, jonka tarkoituksena on syrjäyttää Suomen perustuslait. Marraskuussa nuorsuomalaiset järjestävät Sanomalehdistön päivien juhlan, jonne Kaarlo Bergbom on laatinut kuusiosaisen suomalaiskansallisen historian kuvaelman. Osista viimeinen, Suomi herää, on nuoren Jean Sibeliuksen käsialaa; teos edustaa tekijänsä mielestä Suomen kansallista heräämistä. Sibelius toimii kapellimestarina sävellyksen ensiesityksessä ja päättää vuonna 1900 uudistaa teosta sävelrunoksi, jonka nimi on Finlandia. toimii kapellimestarina sävellyksen ensiesityksessä ja päättää vuonna 1900 uudistaa teosta sävelrunoksi, jonka nimi on Finlandia.

Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa Kuin itse taivahan kansi sois

Vuonna 1940 Suomi on sodassa Neuvostoliiton kanssa. Maaliskuussa solmitaan Moskovan rauha, sota päättyy. Mieskuoro Laulu-Miehet tilaa runoilija V. A. Koskenniemeltä sanat Finlandia-hymniin; sanoitetun teoksen ensiesitys on joulukuussa. Koskenniemen sanoituksissa yhdistyy vuosisadan alun tuska ja vastahävityn sodan jälkeinen räjähdysherkkä rauha. Kovia kokeneen kansakunnan yhdistää kipukohdissa tunne kotimaasta, suomalaisuudesta. Finlandian sanat kaikuvat samoin tavoin vielä 80 vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen, muistuttaen maan kansaa siitä, minkä raskaan taipaleen meitä edeltävät ovat tämän maan eteen kulkeneet. maan eteen kulkeneet.

Yön vallat aamun valkeus jo voittaa Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaaSun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Kansallisromantiikka on Suomessa ja muualla maailmassa ilmennyt useimmiten taiteen eri muodoissa. Milloin ilmoille on kajahtanut mahtipontisia sävellyksiä, milloin sanomalehtiin on painettu kuvia isänmaallisuutta korostavista maalauksista. Kansallisromantiikka sijoitetaan usein 1800-luvulta alkaneeksi ilmiöksi; samanaikaisesti esimerkiksi Euroopassa syntyi vahvoja kansallisvaltioita, joiden muodostumista nationalismi osaltaan lietsoi. Varmasti suurelle osalle suomalaisista nousee kansallisromantiikasta mieleen Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan maalaukset, toisille sana saattaa luoda mielleyhtymiä esimerkiksi Eetu Iston Hyökkäys -maalaukseen. Suomessa on loputtomasti kansallisromantiikkaan liitettäviä henkilöitä: Runeberg, Lönnrot, Järnefelt, Waltari, Leino… Kansallisromantiikka kietoutuu usein tiettyjen ten taiteen eri muodoissa. Milloin ilmoille on kajahtanut mahtipontisia sävellyksiä, isänmaallisuutta korostavista maalauksis1800-luvulta alkaneeksi ilmiöksi; samantumista nationalismi osaltaan lietsoi. Varkansallisromantiikasta mieleen Kalevala ja tiikkaan liitettäviä henkilöitä: Runeberg,

teemojen ympärille. Suomalaisessa kansallistunteessa korostuvat useimmiten luonto, maa, vesi, ilma, vanhat tarut, jääräpäisyys, jumalanpelko. Taidetta on toisaalta käytetty kautta aikain myös poliittisen vaikuttamisen välineenä, ja näin ollen Suomenkin kansallisromantiikka yhdistyy vahvasti poliittisen myllerryksen aikakausiin. Sortokaudet, toinen maailmansota. Musiikki, kuvataide, kirjallisuus, arkkitehtuuri ja runous ovat vain osa sitä kokonaisuutta, jonka avulla vaikeina aikoina on haluttu nostaa kansallistunnetta. Taiteen merkitys kansallisissa kipukohdissa on korostunut: se takaa sekä viihteen että mahdollistaa yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamisen. maa, vesi, ilma, vanhat tarut, jääräpäisyys,

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle Pääs seppelöimä suurten muistojen

Vaikka kansallisromantiikka jo sanana viittaa johonkin ihanaan ja sitä käytetään päällisin puolin hyvään tarkoitukseen, on totuus pinnan alla kuitenkin monimuotoisempi. Kansallisromantiikka on luonnostaan ylitsepursuavaa ja liioittelevaa: tarinat ja kuvitusaiheet on syystä valittu siten, että oma kansakunta näyttäytyy mahdollisimman hyvässä valossa. Esimerkiksi Suomen kohdalla halutaan tuoda esille omaa pienuuttamme, sisuamme, altavastaajuuttamme. On myös muistettava, että kaikki kansallisromantiikkaan ja isänmaallisuuteen liittyvät mielikuvat ovat vain niitä, mielikuvia. Taide ohjaa tunteita: Sibelius on Finlandiaa säveltäessään halunnut musiikin kautta kuvata, miltä tuntuu olla sorrettu kansakunta, joka kuitenkin päätyy lopulta vaikeuksien kautta voittoon. Kansallisromantiikka on mahdollistanut yhtenäisen hurmoksen ja kansallisen historian tarkastelun, mutta sen käyttöön liittyy myös suuria riskejä. Kansallisromantiikan avulla voi tietyllä tapaa ”luoda” suomalaisuutta; taiteen kautta on mahdollista määritellä, mitä ominaisuuksia tiettyyn joukkoon voi liittää. Kansallisromantiikka ei ole välineenä vaaraton – sen käyttöä on syytä seurata tarkasti nykyäänkin.

Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle Sa että karkoitit orjuuden

Kansallisromantiikka on osa historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Se näkyy kielessämme, musiikissamme, maalauksissamme – se on tapa tuoda esiin jotakin esi-isiemme kanssa jaettua kokemusta. Kansallisromantiikka sen eri muodoissa on kuin kurkistusikkuna menneeseen aikaan, joskus ruusuisten lasien lävitse. Tärkeintä on löytää tasapaino – on olemassa paikka, jossa menneisyyttä ja sen tuskaa voi kunnioittaa ilman, että tuskan antaa valua nykyhetkeen. Suomi on paikka, jonka värikäs historia on innoittanut taiteilijoita luomaan tunteita herättäviä teoksia. Joillekin se on jotakin paikkaa suurempaa: “Minun täytyy elää Suomessa. En voisi koskaan jättää tätä maata; se tekisi minusta lopun ja merkitsisi taiteelleni kuolemaa.” ( Jean Sibelius) P

Ja ettet taipunut sa sorron alle On aamus alkanut, synnyinmaa