HURMOS TUNTEMATTOMASTA

Hurmosta tuntemattomasta

Ihmisillä on aina ollut houkutus tuntematonta kohtaan. Tuo houkutus sai Neil Amstrongin ottamaan ne kuuluisat pienet askeleet kuun pinnalla, ja Fernao De Magalhaesin lähtemään miehistöineen maailman ensimmäiselle maailmanympäryspurjehdukselle. Näitä retkiä tuntemattomaan voidaan pitää tärkeinä virstanpylväinä määriteltäessä ihmiskunnan historiaa. Määritelläänhän Uusi aika alkaneeksi juuri siitä, kun Kristoff er Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492. Hurmos Tuntemattomasta onkin ollut merkittävä voima, joka on määrittelyt koko ihmiskunnan historiaa. Vaikka suurinta osaa tutkimusmatkoista ei olisi saatu aikaiseksi ilman henkilökohtaisia riskinottoja, on meidän silti muistettava tutkimusmatkojen taloudelliset- ja poliittiset motiivit. Monen tutkimusmatkan, kuten esimerkiksi ensimmäisen kuulennon ja Magalhaesin laivaston maailmanympäryspurjehduksen taustalta löytyy oman aikakautensa suurvaltapoliittiset kilpailut. Magalhaesin tehtävänä oli saattaa nykyisen Indonesian alueella sijaitsevat Maustesaaret Espanjan hallintaan, ja Neil Amstrongin kuukävelyn mahdollisti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen suurvaltakilpailu 1900-luvulla. Ei olekaan siis ihme, että Neuvostoliiton romahdettua, ei kalliille avaruusmatkailulle löytynyt juurikaan enää kiinnostusta valtiollisella tasolla. Kylmän sodan aikainen kilpailu avaruuden herruudesta jätti kuitenkin populaarikulttuuriin pysyvät jäljet, joiden perusteella myös kansojen syvät rivit alkoivat kiinnostua maapallon ulkopuolisista kohteista. George Lucasin vuonna 1977 lanseeraama Tähtien sota on osoittautunut jopa niin menestyksekkääksi elokuvasarjaksi, että uusia elokuvia ja oheistuotteita on ilmestynyt vielä lähivuosinakin kuin sieniä sateella. Näissä elokuvissa huomionarvoista on kuitenkin se, että niissä ihmiskunta seikkailee yhtenäisenä joukkona yhden lipun alla vailla valtiollisia kiistoja. Paradoksaalisesti suurvaltapoliittinen kilpailu avaruudesta onkin synnyttänyt kulttuurisen ilmiön, jossa ihmiskunta esittäytyy yhtenäisenä joukkona suuremman uhan edessä. Kiinnostuksen herääminen avaruutta kohtaan on synnyttänyt myös ilmiön avaruuden kaupallistamista kohtaan. Yksityiset yritykset kuten Elon Muskin SpaceX ovat esittäneet oman kiinnostuksensa yksityistä avaruusmatkailua kohtaan. Muskin tavoitteena on

”Paradoksaalisesti suurvaltapoliittinen kilpailu avaruudesta onkin synnyttänyt kulttuurisen ilmiön, jossa ihmiskunta esittäytyy yhtenäisenä joukkona suuremman uhan edessä.”

”Avaruuteen suuntautuvissa tutkimusmatkoissa on kyse pohjimmiltaan ihmiskunnan itsereflektiosta, ja siitä, miten ihminen käyttäytyy uudessa ympäristössä.”

kin ollut perustaa siirtokunta Marsiin. Vielä neljäkymmentä vuotta sitten yksityiset tavoitteet avaruuden valloittamiseksi olisivat kuulostaneet vähintäänkin naurettavilta. Nyt kuitenkin yksityiset tahot ovat näyttäneet jopa valtiollisia tahoja enemmän päättäväisyyttä avaruuden valloittamista kohtaan. Avaruusmatkailun siirtyminen yhä enemmän ja enemmän yksityisten toimijoiden käsiin on merkittävä rakenteellinen muutos. Se on merkkaamassa muutosta, jossa vastuu ihmiskunnan historian suunnasta on yhä enemmän yksityisten toimijoiden käsissä valtiollisten toimijoiden sijaan. Avaruuteen suuntautuvissa tutkimusmatkoissa on kyse pohjimmiltaan ihmiskunnan itserefl ektiosta, ja siitä, miten ihminen käyttäytyy uudessa ympäristössä. Niinpä olisi jopa sääli, jos tulevaisuuden avaruusmatkailu perustuisi edelleen valtioiden väliselle kilpailulle. Vaikka kilpailu on hyvä keino motivoida ja mobilisoida resursseja tavoitteiden saavuttamiseksi, on ihmiskunnan kannalta arvokkaampaa, jos avaruuden tutkiminen ei tapahtuisi kansallisvaltioiden lippujen alla. Avaruusmatkailussa piileekin ihmiskuntaa yhdistävä voima. Noustessamme maanpinnan yläpuolelle hämärtyvät valtioiden rajat allamme. Avaruudessa ihminen on ensisijaisesti ihminen, ei valtion kansalainen. Etäisyyden ottaminen omaan kotiplaneettaamme mahdollistaa myös uuden perspektiivin saamisen ihmiskuntaa koskeviin kysymyksiin liittyen. Tämä uusi perpektiivi mahdollistaa ongelmiemme havaitsemisen uudesta näkökulmasta, joten etäisyyden ottaminen omaan kotiplaneettaamme saattaa olla varsin arvokasta kun hahmottelemme tulevaisuutemme ääriviivoja. Vaikka suurinta osaa tutkimusmatkoista historiassa ovatkin alleviivanneet taloudelliset- ja poliittiset tavoitteet, niin uskon, että avaruusmatkailun tarjoama uusi perspektiivi tarkastella asioita auttaa meitä yhdentymään ihmiskuntana. Avaruusmatkailu on ennen kaikkea tutkimusmatka ihmiseen itseensä, joten olisi sääli, jos sen tarjoama potentiaali jäisi saavuttamatta poliittisen kilpailun takia. Onkin perusteltua toivoa, että tällä kertaa asiat olisivat tutkimusmatkojen osalta toisin. Kuuhun lennettiin amerikkalaisina, mutta loppu avaruus valloitetaan toivottavasti ihmiskuntana. P

Teksti: Justus Lehtisaari