PÄÄKIRJOITUS

Päätoimittajalta

Aino Ikävalko

Kuva: Saaga Syrjänen

Lehtemme teema, hurmos, päätettiin muutama kuukausi sitten. Tässä vaiheessa korona oli jo tavallinen puheenaihe ystäväpiirissäni, mutta keskusteluun kuului lähinnä kiusallinen naureskelu ja leikkimielinen pohdiskelu taudin mahdollisista vaikutuksista. Vitsailujen takana varmasti jokaista meitä huoletti; toivoimme, ettei virus rantautuisi tänne pohjolaan. Kiinan raportoimat luvut eivät antaneet tuolloin syytä huoleen. Viimeistään nyt voimme sanoa ääneen, etteivät ne kertoneet koko totuutta viruksen todellisesta luonteesta. Kieltämättä itsekin kuuluin heihin, jotka eivät ottaneet virusta aluksi täysin vakavasti. Ehkäpä halusin suojella itseäni, kieltää koko asian. Nykyisen tilanteemme historiallisuus on selkeytynyt minulle, ja varmasti monelle muullekin, vasta viimeisten viikkojen aikana. Kyse ei ole enää nopeasta ohimenevästä ilmiöstä, vaan jostain merkittävämmästä: kriisistä, joka tulee muokkaamaan tulevaisuutta – meidän tulevaisuuttamme. Koronaviruksen rantautuminen Eurooppaan ja lopulta myös Suomeen toi pelon lähelle. Historioitsijoina yhteiskuntia kohdanneet muullistukset kiehtovat ja inspiroivat meitä, eikä nykyinen pandemia ole tässä poikkeus. Oppiaineemme kautta lähestymistapamme nykyiseen tilanteeseemme on varmastikin poikkeuksellinen, ehkä jopa keskimääräistä tieteellisempi. Emme voi poistaa sitä tosiasiaa, että koronavirus vaikuttaa jokaiseen meistä vahvalla henkilökohtaisella tasolla – mutta ehkä analyyttinen lähestymistapa antaa meille voimaa. Hurmos kietoutuu pitkälti muutoksen ja tulevaisuuden ympärille. Mikä on se muutos minkä halumme saavuttaa, ja miten? Kysymys on ajankohtainen tässä hetkessä. Korona on luonut epävarmuutta ja pelkoa, mutta myös toivoa valoisammasta tulevaisuudesta; tarjonnut mahdollisuuden muuttaa toimintatapojamme. Vaikka kansainväliset toimijat ovat olleet auttamattoman avuttomia pandemian keskellä, antaa tavallisten kansalaisten parissa tapahtunut muutos syytä iloita. Tunne yhteisöllisyydestä ei ole tällä vuosituhannella ollut vielä koskaan voimakkaampi. Emme pysty suoralta kädeltä sanomaan, miten koronavirus lopulta tulee vaikuttamaan maailmassa ja kuinka nopeasti selätämme pandemian. Globaalin solidaarisuuden hengessä haluan toivoa, että tämä aika tullaan muistamaan kansallisen sijasta globaalina koettelemuksena, josta selvisimme – yhdessä. Näiden sanojen myötä, koko Poleemin päätoimitus haluaa toivottaa lukijakunnallemme ihanaa kevättä ja antaa ripauksen iloa tähän tilanteeseen. Nautitaan elämän tarjoamista hyvistä hetkistä ja muistetaan tukea toisiamme. P