KEVÄTMATKA KIOVAAN

Historian haamuja Yhiksen kevätmatkalla Ukrainassa

Tuntuu absurdilta muistella muutaman viikon takaista Kiovan matkaa ottaen huomioon nykyisen tilanteen, jossa valtioiden rajat ympäri maailmaa ovat sulkeutuneet. Mutta ehkä juuri sitä näinä vaikeina aikoina tarvitsemme, hyvien hetkien muistelemista sekä toivoa, että pääsemme taas pian kokemaan samanlaista iloa, onnea ja vapautta terveinä ja hyvinvoivina. Teksti: Sonja Käyhkö

Tiistaina 3.3.2020 laskeudumme Ukrainan maan kamaralle. Jotkut urheat olivat selviytyneet jo varhain aamulennolle ja löytäneet tiensä jalkapallo-otteluun tai kansallisbalettiin. Meidän jälkijunassa tulleiden ensikosketus Kiovaan oli taksimatka illanhämyiseen kaupunkiin.

Matkustamisesta väsyneenä, mutta odottavaisin mielin lähdimme kävelemään olutmukit kädessämme uuden kaupungin katuja. Vas

Kuvat: Elisa Perälä ja Annika Belov

taamme tuli kirkkaana loistava Pyhän Sofi an katedraali, jota koristi ukrainalainen barokkityyli. Ilma oli lämmin ja tunnelma harras.

Päivän valossa kaupungista paljastui upeiden kirkkojen lisäksi pastellin turkoosin väriset talot, historialliset monumentit ja itäeurooppalaiset pikkukujat. Kiova on sekoitus ortodoksista kirkkoarkkitehtuuria ja Itä-Eurooppalaista kaupunkia sekä välähdyksiä Neuvostoliitosta.

Venäjä ja vallankumous

Ruusuinen kuva kuitenkin rikkoutui osittain kun astelimme vierailulle Suomen suurlähetystöön ja todellisuus Ukrainan poliittisesta tilanteesta sekä Krimin konfl iktista läimäytettiin silmillemme. Ei ole kulunut kuin kuusi vuotta, kun monesti ihailemallamme Maidanin aukiolla tapahtui helmikuussa 2014 vallankumous. Tilanne muuttui veriseksi 18. helmikuuta, mutta protestit olivat alkaneet jo aiemmin marraskuussa 2013. Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš oli päättänyt hylätä assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen Euroopan unionin kanssa ja lähentää taloudellista suhdetta Venäjään. Myös yleinen tyytymättömyys Ukrainan johdon korruptioon ja talousvaikeuksiin johtivat kansalaisten mielenilmauksiin.

Vallankumouksessa kuoli noin 130 ihmistä, joista 18 oli poliiseja. Sen seurauksena presidentti Janukovytš erotettiin. Dramaattisin käänne oli kuitenkin Krimin niemimaan valloittaminen. Vastavetona vallankumoukseen Venäjä liitti Krimin itseensä, mikä myöhemmin laajeni koko Itä-Ukrainan sodaksi.

Aluksi Venäjä ei suostunut myöntämään tunnuksettomien sotilaiden olevan sen erikoisjoukkoja. Miehityksen jälkeen tapahtumien kulku eteni nopeasti ja viikon sisällä venäläiset joukot

olivat saaneet haltuunsa armeijan tukikohtia sekä Krimin hallintorakennuksia. 16. maaliskuuta venäläismielinen hallinto järjesti laittoman kansanäänestyksen, jonka hyvin kyseenalaisen ja epäluotettavan tuloksen mukaan suurin osa krimiläisistä kannatti Venäjään liittämistä. Myöhemmin Venäjän presidentti Vladimir Putin on perustellut Venäjän toimia Sevastopolin laivastotukikohdan historiallisella merkityksellä sekä Venäjän velvollisuudella Krimin venäläisiä kohtaan Ukrainan kansalliskiihkon keskellä. Niemimaan miehitys oli myös vastaveto lännen ja erityisesti Naton laajenemiseen sekä pyrkimys korostaa Venäjän suurvalta-asemaa maailmanpolitiikassa.

Valtauksesta seurasi huhtikuussa 2014 Itä-Ukrainan sota, jota käydään asevoimin Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien joukkojen, kapinallisten tai separatistien välillä. Erilaisia aseellisia yhteenottoja ja taisteluita on käyty eri kapinallisryhmien välillä ja ne ovat jatkuneet erinäisistä rauhanneuvotteluista ja tulitauoista huolimatta. Merkittävin liikehdintä rauhanneuvotteluissa tapahtui joulukuussa 2019 kun Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ukrainan uusi presidentti Volodymyr Zelenskyi tapasivat toisensa Pariisissa. Suuret poliittiset kysymykset jäivät silti avoimiksi, vaikka tulitauon ja vankien vaihdosta päästiin sopimukseen.

Vähentyneestä mediahuomiosta huolimatta on hyvä muistaa Itä-Ukrainan sodan olevan yhä käynnissä. Kriisi on vaatinut suuria määriä kuolonuhreja, haavoituneita sekä pakolaisia. Orastavista rauhanneuvotteluista huolimatta on näillä näkymin turha odottaa Venäjän luopuvan niemimaasta.

Tšernobyl

Matkan mieleenpainuvin kokemus oli ehdottomasti päiväretkemme surullisen kuuluisaan Tšernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin. Ihanat oppaamme kierrättivät meitä 26. huhtikuuta 1986 räjähtäneen ydinvoimalan neljännen reaktorin läheisyydessä sekä aikaansa pysähtyneessä Prypjatissa. Ränsistyneet talot, koulu, huvipuisto ja työntekijöiden vanha uima-allas huokuivat yhä vanhaa Neuvostoliiton henkeä. Pysäyttävin hetki oli kuitenkin luonnon valloittamalla urheilukentällä, kun pienen hetken ajan kaikki olivat vaiti. Voin valehtelematta väittää, että en ole koskaan tuntenut samanlaista hiljaisuutta. Bussimatka takaisin Kiovaan oli ajatusten täyttämä.

Historian traagisista tapahtumista huolimatta Kiovan matkasta jäi käteen paljon hyviä muistoja, railakasta naurua, huvittavia sattumuksia ja ennen kaikkea sydämellistä yhdessäoloa. Tämä oli ensimmäinen yhiksen matka, jolla olin mukana, mutta toivottavasti ei viimeinen. Otto Hormiota lainatakseni: “Yhisläisyys tarkoittaa yhdessä tekemistä, yhdessä kokemista ja toisista välittämistä ja ystävyyttä.” Toivottavasti pian heräämme maailmaan, jossa tämä on jälleen mahdollista. P