Pointti 1/2023

Löydät Pointin somesta:

Pointti - Porin ylioppilaslehti @Pointtilehti pointtilehti

TEKIJÄT

Päätoimittaja

Janne Hietamäki

Taitto

Sanni Vettenranta

Ulkoasu

Aleksi Malinen

Julkaisija

Pointer ry

Tämän numeron tekijät

Janne Hietamäki, Sanni Vettenranta, Anna-Rosa Eerikäinen, Rami Nummi, Milla Hautaoja, Sofie Berg, Sami

Lampola, Anna Kankaanpää, Lauri

Rautiainen, Miko Vahekoski & Severi

Marttila

Kannen kuva

Anna-Rosa Eerikäinen

Painopaikka Plusprint

4 3 5 6 7 8 11 9 15 17 SISÄLLYS

Pääkirjoitus

Porin yliopistokeskuksella toimii aktiivinen alumniverkosto

Milla Hautaoja

Tekstarit

Joka kolmannen

korkeakouluopiskelijan mieli oireilee

Anna Kankaanpää

Katariina Yrjönkoski kehittää yliopiston ja yritysten yhteistyötä

Rami Nummi

”Opinnäytetyöhön pitää suhtautua kuten romanttiseen kumppaniin.”

Sanna Aaltonen

Vaihdossa maailmanmestareiden maassa

Sofie Berg

Vinoumaa viinien maailmassa

Sami Lampola

Väitöskirjan tekeminen on vaativaa, mutta antoisaa

Rami Nummi

16

Porilaistaustainen Juri Nummelin valittiin vuoden tietokirjailijaksi.

Rami Nummi

Leffatärpit

Lauri Rautiainen

Musatärpit

Miko Vahekoski

Seikkailua ihmissuhteiden hetteikössä

Rami Nummi

Muutosneuvotteluiden tilannekatsaus Turun yliopiston Rauman kampuksen osalta

Opekas

Pointtiin kannattaa kirjoittaa

Ilman rohkeaa päätöstä en olisi kirjoittanut tätä pääkirjoitusta Pointtiin. Rohkea päätökseni ei ollut vain hakukirjeeni uudeksi päätoimittajaksi, vaan päätös hakea opiskelemaan Poriin, kaupunkiin, jossa en ollut ikinä edes käynyt ja jonka julkisuuskuva oli ainakin silloin omalaatuinen. Kaupunkiin, josta tiesin suurin piirtein vain Ässät ja Jazzit Helsingistä Poriin sopeutuminen sujui kuitenkin kivuitta, kiitos opiskelukavereiden sekä mielekkään opiskelun.

Näin yhteyshaun kynnyksellä Pori on varteenotettava vaihtoehto opiskeluun. Laadukkaan opetuksen lisäksi kaupunki tarjoaa opiskelijaelämää, sekä suuren mahdollisuuden kehittää itseään kohti sitä jossain tulevaisuudessa häämöttävää työelämää.

Tämän ensimmäisen toimittamani Pointin teemana on koulutus. Asia, jonka tulevaisuudesta täällä Porissakin on oltu varpaillaan. Koulutusleikkaukset sekä opiskelijoiden pahoinvointi ovat olleet uutisaiheina, ja Pointti ottaa tällä kertaa kantaa myös näihin. Turun yliopiston talouden tasapainotusohjelman tavoitteena olisi korjata tänä vuonna lähes kahden miljoonan euron rahoitusvaje. Raumalla aiheesta on jo oltu vakavammin huolissaan. Käsityön aineenopettajan koulutuksen lakkauttamista on väläytelty, sekä opettajankoulutuksen siirtämistä

Raumalta Turkuun. Pitääkö Porissa opiskelijan olla huolissaan?

Ei tarvitse. Porin yliopistokeskuksen tulevaisuus näyttää valoisalta. Porin yliopistokeskuksen toiminta vahvistuu entisestään. Seuraava syksynä aloittavat teekkarit uudessa koulutusohjelmassa. FORE UCPori-oppimisyhteisön avulla alueen yritykset ja yliopistokeskus pääsevät luomaan yhteistyötä yli toimialarajojen. Aiheesta lisää tämän Pointin sivuilla.

Viime vuoden lopulla valittiin uudeksi kaupunginjohtajaksi Lauri Inna. Poliittisesti sitoutumaton Inna on varmasti hyvä valinta karhukaupungin johtoon, varsinkin opiskelijoiden näkökulmasta. Hän sanoi haastattelussa (SK 15.11.2022) olevansa valmis turvaamaan yliopistokeskuksen jatkuvuuden kaupungin läsnäololla.

Saadaanko Poriin uusia työpaikkoja, joita se kovasti tarvitsee? Mites palloiluhalli? Kehkeytyykö Satakuntaan oma yliopisto? Jäävätkö opiskelijat valmistumisensa jälkeen tänne, vai kutsuuko isommat kaupungit? Näihin kysymyksiin saamme tulevina vuosina vastauksia, mutta aika näyttää millaisia. Jokaisella korkeakouluopiskelijalla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa juuri nyt omaan opiskelijaelämään. Hyvinä esimerkkeinä opiskelijoiden kesken pystyyn laitetut yhdistykset, kuten Porin Akateeminen Tanssimusiikin Arvostusseura tai Porin Akateeminen Tasting Seura.

Ideoita saa ja pitääkin tuoda esiin, liittyivät ne sitten julkaistaviin juttuihin tai mahdollisen yhdistyksen perustamiseen. Ilman niitä ei olisi yhtään Pointtiakaan julkaistu.

On yksi tärkeä syy siihen, miksi juuri Porissa kannattaa opiskella. Nimittäin Pointtiin kirjoittaminen. Porin korkeakouluopiskelijoiden alusta kohti yhteiskunnallista keskustelua sekä vaikuttamista. Pointin avulla opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä Porista entistä parempi. Tervetuloa mukaan!

yliopistokeskuksella toimii aktiivinen alumniverkosto

Porin yliopistokeskuksesta valmistuneet asiantuntijat muodostavat alumniverkoston. Verkosto on linkki työ- ja elinkeinoelämän sekä muun yhteiskunnan välillä. Alumnitoiminnan johtoajatuksena on tarjota antoisa kumppanuus niin valmistuneille opiskelijoille kuin Porin yliopistokeskuksellekin. Jäsenyys yliopistokeskuksen alumniverkostossa on maksutonta, eikä velvoita mihinkään. Alumniksi voivat liittyä valmistuneiden lisäksi Porin yliopistokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat. Porin yliopistokeskuksen alumniksi voi liittyä heti valmistuttuaan tai myöhemmin. Alumniksi liittyneenä saa sähköpostiin uutiskirjeitä, joissa tiedotetaan alumnitapahtumista ja tilaisuuksista sekä yliopistokeskuksen toiminnasta.

Porin yliopistokeskuksella toimii valmistuneista opiskelijoista koostuva alumnineuvosto, joka on perustettu alumnitapaamisessa 21.5.2010. Neuvostoon kuuluu kaikista yksiköstä eri vuosina valmistuneita alumneja. Alumnineuvosto linjaa kokouksissaan alumnitoiminnan suuntaviivat. Neuvoston tarkoitus on aktivoida verkoston jäseniä ja lisätä alumnitoimintaa sekä Porin yliopistokeskuksen tunnettuutta. Neuvosta valitsee vuosittain alumniverkoston ehdotuksien perusteella vuoden alumnin sekä opinnäytetyöohjaajien ehdotuksien perusteella vuoden opinnäytetyön. Tunnustukset jaetaan Vappuaattona Wappumatineassa Raatihuoneella. Alumnineuvostossa istuvat ovat useimmiten opiskeluaikanaan olleet aktiivisia järjestötoimijoita. Alumnineuvosto on luonnollinen jatkumo koukuttavalle harrastukselle. Vuoden 2022 aikana neuvostossa vaikutti 18 jäsentä ja he kokoontuivat 7 kertaa. Neuvoston jäsenet muodostavat monipuolisen joukon, mikä on tärkeää toimintaa suunniteltaessa. Muun muassa elämäntilanne, ikä ja koulutusala vaikuttavat alumnien mielenkiinnonkohteisiin ja osallistumiseen tapahtumissa. Onkin tärkeää, että myös toiminnasta vastaava neuvosto pitää sisällään eri ikäisiä, monissa elämäntilanteissa olevia ja eri tutkintoja omaavia alumneja. Tällöin mahdollisuudet paranevat onnistuneen ja mahdollisimman monia miellyttävän toiminnan luomisesta. Neuvosto pyrkii kokoamaan mahdollisimman laajan joukon alumneja yhteen muutamia kertoja vuodessa.

Milla Hautaoja, Porin yliopistokeskuksen alumnineuvoston puheenjohtaja

teksti

Miten kaikki mun koulukaverit on niin söpöjä ja miten Sofian perunamuusi on liian hyvää? :-) Rakkaudella, söpö humanisti

Meidän yliopistolla on söpöjä pariskuntia <33

Onko darrapäivänä mitään parempaa, kuin Sofian fästäri sekä sydäntä repivät kasariballadit? <3

Miksi kyltereiden ja humanistien välillä on kitkaa? Miksi me ei tutustuta enemmän keskenään? Siihen on tehty niin iso kynnys ettei itsekään uskalla/kehtaa tehdä aloitetta... -Hämmentynyt opiskelija

Mun aivot on niinku teflonii

s.6

Joka kolmannen korkeakouluopiskelijan mieli

oireilee

Vuodet Porin yliopistokeskuksessa olivat hyvää aikaa. Opinnot motivoivat, opiskelijaelämä oli antoisaa ja opiskelijahintainen lounas maistuvaa. Hyvä arki sai minut havahtumaan siihen, miten pahoin olin aiemmin voinut. Halusin voida hyvin jatkossakin, joten päätin ottaa yhteyttä YTHS:ään. Minulle vastattiin nopeasti ja pääsin sekä terapiaan että opintopsykologin vastaanotolle noin viikossa.

Olin monin tavoin onnekas. Pienellä paikkakunnalla oli helppo päästä ammattilaisen puheille, minulla oli vahva turvaverkosto, en ollut akuutissa avun tarpeessa ja korona oli vasta aluillaan. Todellisuus ei kuitenkaan ole kaikille sama. Mielenterveyspalvelut ovat ylikuormittuneet ja apua saattaa joutua odottamaan kuukausia. Hoitojonoja kasvattavat resurssipula ja työntekijävaje. Hoitoa voi olla vaikea hakea ja saada, jos ei ole jaksamista tai rahaa.

THL:n tutkimuksen mukaan useampi kuin joka kolmas korkeakouluopiskelija kokee psyykkisiä oireita. Masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön diagnoosit ovat lähes kolminkertaistuneet vuodesta 2000 lähtien. E2 Tutkimuksen selvityksen mukaan yli puolet 20–29-vuotiaista nuorista kantaa huolta jaksamisestaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan. Pandemia-ajan rajoitukset ja etäopinnot ovat lisänneet yksinäisyyden tunnetta ja opiskeluvaikeuksia.

Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä Nyyti ry esittää ratkaisuksi esimerkiksi mielenterveyspalveluiden kunnollista resursointia ja matalan kynnyksen tukea. Samalla kuitenkin huomautetaan, että mikään resurssimäärä ei riitä, jos yhteiskunta ja korkeakoulut eivät puutu kuormittaviin rakenteisiin. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, taloudellista vakautta ja koulutuspolitiikan inhimillistämistä.

Muistan ensimmäiseltä opiskeluviikoltani infotilaisuuden, jossa opintopsykologi sanoi, että masennus on terve oire sairaassa maailmassa. Uskon, että merkittäviä pahoinvoinnin syitä ovat nuoriin kohdistuvat epärealistiset tehokkuusvaatimukset, kohtuuttomat odotukset ja yleinen suorituskeskeisyys. Väistämättä ne ulottavat lonkeronsa myös yliopistomaailmaan. Opiskelijoiden paineita tuskin helpottaa uutisointi ennätysajassa valmistuneista superopiskelijoita.

Tilanteessa ei ole kehumista meillä valmistuneil-

lakaan. Opiskeluaikana saamani tuki on kuitenkin ollut korvaamatonta. Terapiasta käteen jääneet ajatukset ja neuvot ovat auttaneet minua luovimaan arjessa valmistumisen jälkeenkin. Vaikka Porissa sanotaan, että vittuilu on välittämistä, ei mielenterveyden ammattilaisia tarvitse sielläkään pelätä.

Koska mielenterveys on monen asian summa ja jokaisella yksilöllinen, voin antaa vain kaksi neuvoa: älä jää yksin, äläkä jätä läheistäsi yksin. Ohessa on yhteystietoja, joista avun hakemisen voi aloittaa.

Valtakunnallinen kriisipuhelin: 09 2525 0111

Porin YTHS: 046 710 1073 opintopsykologi@utu.fi

Yhts.fi, ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön sähköiset palvelut Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä yhdisty: Nyyti.fi

Mielen päällä, UTUn ja TYYn hanke: sites.utu.fi/mielenpaalla sekasin247.fi, keskustelualusta 12–29-vuotiaille

mieli.fi

mtkl.fi, Mielenterveyden keskusliitto

Kirjoittaja on Turun yliopistosta valmistunut filosofian maisteri

Tule mukaan tekemään Pointtia! s.6

Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolmesta neljään kertaa vuodessa. Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat. Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.

Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa.

Päätoimittaja Janne Hietamäki pointti.lehti@gmail.com

Instagram: @pointtilehti

Facebook: Pointti - Porin ylioppilaslehti

Opinnot unelmien toteuttamisen välineiksi

Katariina Yrjönkoski kehittää yliopiston ja yritysten yhteistyötä

Katariina Yrjönkoski johtaa FORE UCPori - kumppanuusohjelman kehittämistä. Tarkoituksena on kehittää yhteistyötä Porin yliopistokeskuksessa toimivien yliopistojen sekä alueen yritysten välille. ”Tavoitteena on, että työni puitteissa syntyy selkeä yhteistyömalli, joka auttaa yrityksiä ja tutkijoita löytämään pitkäjänteistä yhteistyötä”, Yrjönkoski selvittää. Hänen mukaansa yhteistyöstä on hyötyä molemmille osapuolille, sillä yliopisto tarvitsee yrityksiä monenlaisten tutkimusten toteuttamiseen, kun taas uusi ja tutkittu tieto voi auttaa yrityksiä kehittämään tulevaisuuden liiketoimintaa merkittävällä tavalla.

Katariina Yrjönkosken työnkuvaan kuuluu runsaasti keskusteluja sekä yritysten edustajien että Turun ja Tampereen yliopistojen professorien ja tutkijoiden kanssa. Hän järjestää erilaisia kutsutapahtumia yrityksille.

”Työstämme yrityksiä kiinnostavia teemoja eteenpäin tutkimushankkeiksi tai vaikka väitöskirjaprojekteiksi. Yliopistokeskuksen tutkijoita palvelen muun muassa siten, että yhdistän heitä kiinnostaviin yrityksiin. Lisäksi osallistun monenlaiseen alueelliseen tutkimusta ja koulutusta koskevaan yhteistyöhön.”

Yrjönkoskella on parhaillaan myös toinen mielenkiintoinen tehtävä. Hän koordinoi Porissa syksyllä 2023 alkavan uuden tekniikan kandidaattikoulutuksen suunnittelua. Se on uudenlainen toteutus, joka on Turun ja Tampereen yliopistojen yhteinen. Siihen liittyy runsaasti työelämäyhteistyötä.

Katariina Yrjönkosken koulutustausta on monipuolinen. Kankaanpääläislähtöinen projektijohtaja valmistui ylioppilaaksi kotikunnassaan ja ehti sen jälkeen opiskella itsensä leikkaus- ja anestesiasairaanhoitajaksi, ennen kuin vaihtoi alaa tekniikkaan. Hän suoritti Satakunnan ammattikorkeakoulussa ohjelmistotekniikan insinöörin tutkinnon vuonna 2003, tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Yrjönkoski valmistui Tampereen teknillisestä yliopistosta vuonna 2010 ja tekniikan tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2020.

”Ennen yliopistolle tuloani toimin useiden toimialojen yrityksissä ohjelmistokehityksen ja liiketoiminnan kehityksen erilaisissa tehtävissä. Yliopistolla olen ehtinyt olla tutkijana ja viimeisimmät vuodet ovat olleet pääosin yritysyhteistyön kehittämistä.”

Yliopistokeskukseen Yrjönkoski päätyi alun perin oman väitöskirjatutkimuksensa myötä vuonna 2017. Tarkoituksena oli väitöskirjatutkimuksen jälkeen palata yrityselämään, mutta toisin kävi. Tämä ei kuitenkaan ole kaduttanut. Väitöskirja valmistui vuonna 2019, jonka jälkeen työ siirtyi hetkeksi Tampereelle, Tampereen yliopiston kumppanuusyksikköön. Syksyllä 2021 Yrjönkoski palasi Porin yliopistokeskukseen, koska häntä pyydettiin nykyiseen tehtäväänsä.

Nykyisessä pestissään hän viihtyy erinomaisesti. Työssä on runsaasti hyviä puolia. ”Työni on monipuolista ja vaih-

televaa ja saan olla tekemisissä monien erilaisten ihmisten kanssa. Opin työssäni jatkuvasti uutta, oikeastaan päivittäin. Tässä työssä syntyy myös erittäin laajat verkostot, joista on hyötyä monella eri tavalla. Omaa laajaa verkostoani pystyn myös tarjoamaan muiden avuksi. Lisäksi lähimmät kollegani ovat todella mukavia. Työyhteisömme on rento ja hauska”, Yrjönkoski kiittelee. Myös itse yliopistokeskuksen toiminnan hän näkee lupaavana. ”Yliopistokeskus on mahtava työyhteisö, jossa monitieteisyys on käden ulottuvilla koko ajan. Alueella on myös selkeästi tarvetta yliopistokoulutuksen vahvistamiseen, joten keskuksella on potentiaalia vaikka mihin”, Yrjönkoski hehkuttaa. Hän lähettää kannustavia terveisiä myös opiskelijoille.

”Kannattaa nauttia ajasta yliopistolla ja ottaa opinnoista kaikki irti. Yliopistojen tarjonnassa on valtavasti tasokasta ja ajankohtaista sisältöä. Kannattaa opiskella asioita, jotka kokee merkityksellisiksi, ja valjastaa opinnot unelmien toteuttamisen välineiksi. Muidenkin kannattaa muistaa, ettei opiskelua kannata koskaan lopettaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!”

teksti Rami Nummi kuva Katariina Yrjönkoski

”Opinnäytetyöhön pitää suhtautua kuten romanttiseen kumppaniin.”

Näin kummallisen ohjeen antoi muinoin jo kandiohjaajani. Kummallisen ja harvinaisen osuvan. Hän perusteli tätä sillä, että kuten kumppanin, myös opinnäytetyön kanssa on haluttava viettää paljon aikaa yhdessä. Siihen pitää sitoutua, sitä pitää tahtoa, siitä täytyy pitää edes suurimman osan ajasta. Oma gradusuhteeni oli hyvin intensiivinen ja omistautuva: en tehnyt gradua, vaan elin sitä. Meistä tuli erottamattomat.

Kaikki suuret rakkaustarinat alkavat intohimosta, samoin kävi minulle. Onhan myös raivo intohimoinen tunne.

Luin Facebookista eräs päivä keski-ikäisten naisten omalla nimellään ja naamallaan laukomia kommentteja uutiseen, joka käsitteli suomalaisen miesjulkkiksen saamaa seksuaalirikostuomiota. Valtaosa kommentoijista oli yksimielisiä siitä, että typerä itsensä humalaan juonut lortto oli huijannut ah-niin-mukavaa miestä, jonka elämä oli nyt otsikoissa tärvelty ja ikuisesti pilalla. Meni tunteisiin, syvälle, ja niinpä kirjoitin graduni sisäistetystä naisvihasta.

Parisuhde on lopulta kahden ihmisen välinen asia, eikä sen tarvitse käydä järkeen muille. Ulkopuolelta tulevan uhan edessä sitä pitää kuitenkin haluta puolustaa, tai muuten on syytä luovuttaa ja etsiä jotain puolustettavampaa. Samoin kävi minulle. Moni ei ymmärtänyt sisäistetyn naisvihan konseptia. Osa halusi ymmärtää, osa ei. Uskoin kuitenkin itseeni ja etenkin meihin. Uskoin, että gradusuhteeni oli tärkeä ja koin, että se on pakko tehdä, pakko sanoittaa, muuten jossittelisin lopun ikääni sitä, mitä meillä olisi voinut olla. Valitsin tämän gradusuhteen, vaikka tiesin, että suhteesta tulisi myrskyisä.

Välillä ei huvittanut, ja toisen sähköinen naama suoraan sanottuna vit**ti. Menisi jo pois, painuisi menemään, en jaksa enää yhtään, miten ihmeessä olen edes lähtenyt tähän gradusuhteeseen. Lopulta kuitenkin aina muistin, miksi tätä rakastan ja miksi tämän valitsin. Tärkeää on muistaa myös

teksti

Sanna Aaltonen

itsenäisyys ja armollisuus. Aina ei voi olla täydellinen suorittaja, koska aina ei huvita, ja elämään kuuluu – ainakin hetkittäin – muutakin kuin gradusuhde. Toinen ärsyttää yli kaiken, eikä siihen halua paneutua aikoihin. Silloin voi vaikka hipsuttaa tiedoston muotoiluja tai lähdeluetteloa, pitää yllä pientäkin yhteyttä.

Eron hetki oli iloinen. Kaikki oli sanottu, olin valmis päästämään irti. Eron jälkeen koittava haikeus kuitenkin yllätti. Lähes kahden vuoden yhteenkietoutuminen oli yhtäkkiä loppu. Minulla oli paljon ajatuksia siitä, mitä teen, kun olen vihdoinkin vapaa, vapaa muille, mutta kuulkaas ystävät, sitä on ihan loppu. Suhteemme oli niin valtaansa ottava. Niin hyvässä kuin pahassa. On vaikeaa opetella elämään jälleen yksin. Sitä kokee haikeutta, pelkoakin siitä, että niin iso osa elämää on ohi. Että nyt on ihan yksin ja kumppani, jota kohtaan oli isoja tunteita, ja johon tottui, josta muodostui osa elämää ja minua, on yhtäkkiä ohi.

Parisuhteita on monenlaisia. Gradusuhteita on yhtä monta kuin on gradun tekijöitäkin. Minun oli ehkä aivan erilainen kuin sinun oli, on tai tulee olemaan. Yhteistä on vain se, että gradusuhteista jokainen loppuu jossain vaiheessa.

Onneksi.

Pääaine: Digitaalinen kulttuuri

Gradun otsikko ja aihe: ”Sinun naiseutesi ei ole sinun.” Mitä on sisäistetty naisviha, miten sitä tuotetaan ja miksi siitä pitää puhua.

Tutkinto-ohjelma: Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma (FM)

Vaihdossa maailmanmestareiden maassa

olin neljän ja puolen kuukauden vaihdossa Argentiinan Santa Feessä. Santa Fe on noin 400 000 asukkaan kokoinen kaupunki, Santa Fe nimisessä provinssissa Koillis-Argentiinassa. Vaihtoyliopistoni oli Universidad Nacional del Litoral ja kävin kurssini Facultad de humaninades y Cienciasissa. Kurssisysteemi toimi hieman eri tavalla Argentiinassa kuin mihin me suomessa ollaan totuttu, ja koska puolta vuotta kohden niin vaihtareita kuin ihan paikallisia opiskelijoita suositellaan kurssimaan enintään 3 kurssia. Suoritin vaihtoni aikana 2 maantieteen kurssia ja yhden espanja-kurssin. Kaikki kurssit olivat myös espanjaksi, joten haastetta kaiken uuden omaksumiseen ja siihen tottumiseen kyllä oli. Onneksi kaikki opettajat ja kurssikaverit olivat tosi ymmärtäväisiä ja auttoivat aina tarpeen tullen. Ainakin alussa varsinkin yliopisto-opetuksen seuraaminen espanjaksi tuotti vähän vaikeuksia, mutta siihenkin ja varsinkin lukukauden loppua kohden myös oppi ja tottui.

Santa Feessä asuin Yliopiston ylläpitämässä vaihto-opiskelija asuntolassa, La RAE (Residencia de Alumnos Extranjeros), 23 muun vaihtarin kanssa. Huoneet olivat pääsääntöisesti kahdelle tai kolmelle ja jaoimme yhteisen keittiön, vessan, olotilat ja opiskelusalin. Talossa oli yhteensä 10 eri kansallisuutta, joten siellä ollessa pääsi tosi luontevasti ja yllättävän helposti tutustumaan moniin eri kulttuureihin ja ihmisiin. Kaikkiaan Santa Feehen tuli syksyllä 71 uutta vaihto-opiskelijaa, ja yhteisten illanviettojen ja vapaa-ajan ohjelman ja tuutoreiden kautta tutustui myös muualla kuin RAE:ssa asuviin vaihtareihin.

Lukukauden aikana tehtiin eri tuutori ja vaihtariporukoilla matkoja, yksi oli Mendozaan, joka on Andien vuorijonon ja Chilen rajan vieressä sijaitseva viinintuotan-

teksti & kuvat

Sofie Berg

nosta tunnettu kaupunki ja provinssi. Toinen matka oli Misionekseen, Iguazun putouksille. Lisäksi maantieteen oppiaine järjesti kahden päivän ekskursion vanhemmille opiskelijoille, johon kurssini myötä minut myös kutsuttiin. Matkalla kierrettiin opettajien johdolla eri tavalla luontoja kulttuurimaantieteellisesti merkittäviä paikkoja Santa Feen provinssin pohjoisosassa. Minusta oli kiva päästä tekemään ensimmäiset reissut porukassa tuutoreiden ja muiden vaihtareiden kanssa. Uskon, että sain siitä motivaationi ja tietyllä tapaa myös tietotaitoni kiertää Argentiinaa myöhemmin enemmän ja itsenäisemmin. Lukukauden loputtua minulla oli vielä noin 3 viikkoa aikaa ennen kuin koitti lentoni takaisin Suomeen. Päätimme yhdessä toisen vaihtarikaverin kanssa lähteä reppureissaamaan täksi ajaksi, ja koimme mitä upeampia paikkoja Argentiinan pohjoisosissa Andien vuoristossa Saltan ja Jujuyn porvinsseissa, ja sitten etelämmässä Barilochessa ja Cordobassa Tutustuimme mitä ihanimpiin ihmisiin matkamme varrella olevissa hostelleissa, joissa pääsääntöisesti olimme yöt. Saimme uusia matkakavereita mukaamme, välillä yhdeksi päiväksi ja toisinaan melkein viikoksi.

isoimmat hymyt kasvoillaan ja tunnelma katossa. Tunnelma heti voiton jälkeen oli kuin se olisi ollut sadusta. Ihmiset halailivat lähimmäisiään ja meno sen kuin vain kiihtyi. Laulu ja pomppiminen jatkui entistä railakkaammissa merkeissä. Samana päivänä kuin minulla oli lento takaisin Suomeen, oli Buenos Airesissa se päivä, jolloin La Seleccion oli 5 miljoonan argentiinalaisen kanssa kaduilla juhlimassa maailmanmestaruutta. Kaikki Buenos Airesin keskustan läpi menevät pääväylät ja moottoritiet olivat suljettuina, koska ihmisiä oli niin paljon ja he kävelivät teillä. Tämän seurauksena yleensä puolen tunnin lentokentän vaihdosta tuli kolmen tunnin kiertoajelu

Tämän melkein kolme viikon matkustelun ja koko vaihtokokemukseni huipennukseksi sain paikan päällä kokea, kun Argentiina voitti jalkapallon maailmanmestaruuden. Jos jokin laji Argentiinassa ja muutenkin Etelä-Amerikassa on iso osa lähes jokaisen elämää, niin jalkkapallohan se on. Olin jo aikasemmin turnauksen ajalta yllättynyt ja vaikuttunut siitä, miten jokaisen voiton jälkeiset juhlat olivat sen näköiset, kuin he jo olisivat voittaneet mestaruuden. Kaikki kaupungin asukkaat kokoontuivat kaduille juhlimaan, laulamaan ja juomaan yhdessä. Tunnelma oli kuin karnevaalissa, ja Argentiinalaisten ystävieni eläytymistä jokaikiseen peliin oli parasta seurata. Finaalissa tunnelma oli koko pelin aikana jo katossa, ihmiset tanssivat ja lauloivat kaduilla. Yleensä pelin ajaksi kaupungit aavikoituivat, kaikki olivat kotona tai baareissa seuraamassa peliä jännittyneinä. Kaupungilla ei kävellyt yhtään ketään. Ja sitten kuin pamahdus voiton jälkeen, ihmisiä tulvi kaduilla, kaikilla maailman

ympäri kaupunkia, mutta lopulta perille päästiin. Argentiina osasi kyllä aina yllättää.

Voin kyllä sanoa, että oli kyllä elämäni seikkailu. On jotenkin hullua ajatella, että alun totaalisen hukassa olemisen kautta melkein viisi kuukautta myöhemmin lähteminen kotiin tuntui hirveältä. Piti jättää taakseen kaikki kaverit ja jo kodiksi muodostunut RAE, seikkailunomainen vaihtarielämä, jossa joka viikko tarkoitti liudan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Matkoja uusiin paikkoihin, uusiin ihaniin ihmisiin tutustumista ja elämän jakamista heidän kanssaan.

"Tunnelma heti voiton jälkeen oli kuin se olisi ollut sadusta. Ihmiset halailivat lähimmäisiään ja meno sen kuin vain kiihtyi."

teksti

Sami Lampola kuvitus

Pizabay.com

Viinejä maistellessa et ole immuuni arviointiisi vaikuttaville vääristymille. Tässä artikkelissa esitellään kolmen tutkimusta. Ne havainnollistavat kuinka hinta, suositukset ja väri vaikuttavat kokemuksiimme ja käyttäytymiseemme viinien maailmassa.

niV o umaa viinien m a assamlia

Kykymme arvioida tai tehdä päätöksiä eivät aina ole rationaalista. Esimerkiksi kaupassa asioidessa houkutteleva näytteilleasettelu voi herättää meissä ostohalukkuuden. Yksittäinen uutisointi lento-onnettomuudesta taas voi lisätä merkittävästi lentopelkoamme, vaikka tilastollisesti lentämisen turvallisuus ei olisi muuttunut mihinkään. Ruokien osalta punaisen värin sanotaan olevan hyvä ruokahalun herättäjä – puhumattakaan siitä, että ruuan tuoksulla on merkittävä vaikutus ruokailukokemukseen.

Arviointiimme ja päätöksentekoomme vaikuttavat erilaiset vääristymät. Tässä artikkelissa astummekin viinien maailmaan tässä aihepiirissä. Viinien maistelu herättää paljon tunteita ja keskustelua. Aiheeseen perehtynyt tietääkin taustalla vaikuttavan monenlaiset tekijät.

Kun minun tulee kuvata viinin juontia, niin mieleeni tulee eräs kohtaus Daredevil -sarjasta. Vincent D’Onofrion esittämä Wilson Fisk tuijottaa taidegalleriassa esillä olevaa maalausta, joka koostuu vain valkoisen eri sävyistä. Taidegallerian työntekijä hänen vierellään kommentoi: “Ihmiset kysyvät minulta aina, kuinka voimme veloittaa niin paljon valkoisen sävyistä. Kerron heille, että kyse ei ole taiteilijan nimestä tai vaaditusta taidosta, ei edes taiteesta itsestään. Ainoa millä on väliä, on miten se saa sinut tuntemaan”. Wilson Fisk kääntyy häntä kohti ja sanoo: “Se saa minut tuntemaan yksinäiseksi.”

Tämä kohtaus kuvaa täysin omaa maailmankuvaani viinien juomisesta, eli ainut merkitsevä asia on se, miten itse subjektina kokee sen. Ei kukaan muu voi siihen muuta sanoa. Tässä artikkelissa esittelen kolme tutkimusta, jotka eri tavoin tuovat esille sen, ettei kokemuksemme viineistä ole sitä kuin rationaalisesti ehkä odottaisi. Nämä kolme teemaa ovat HINTA – SUOSITUS / TRENDIT – VÄRI.

Maistuuko kalliimpi paremmalta?

Onko hinnalla väliä? Kalliimpi viini on myös parempaa, eikö? Sen voi todeta, että kalliimpi viini on tosiaan laadukkaampaa. Niin sanotuissa kyykkyviineissä itse viiniin ei ole montaa euroa uponnut, vaan merkittävän osan tuotantokustannuksista haukkaa muut kiinteät kulut, kuten varastointi ja kuljetus. Kalliimpien viinien osalta voi sen sijaan rauhallisin mielin luottaa ylimääräisten eurojen menevän juuri tuotteeseen. Mutta kysymys onkin, että maistuuko se silloin automaattisesti paremmalta?

Tämän asettaa mielenkiintoiseen näkökulmaan yhdysvaltalainen tutkimus vuodelta 2008 “Do More Expensive Wines Taste Better?”, missä maisteltiin sokkona eri hintaisia viinejä. Aineisto koostui yli 6000 annoksesta ja osallistujia oli reilu 500 eritasoisilla kokemuksilla viininmaistelusta. Tarkastelussa ei ollut mitään erityistä lajiketta, vaan mukana oli puna-, valko- sekä kuohuviinejä laajalla hintahaarukalla - 1,65 dollarista 150 dollariin. Osallistujat arvioivat aina viiniä maisteltuaan viinin neliportaisella arviointiasteikolla ja itse tutkimuksessa selvitettiin tämän hinnan ja arvosanan välistä yhteyttä.

Yllättävää kyllä, arvionnin ratkaisevaksi tekijäksi muodostui osallistujan kokemus viineistä. Kokeneet maistelijat antoivat keskimäärin parempia arvosanoja kalliimmille viineille. Mutta… ei-asiantuntijoiden havaittiin nauttivan kalliimmista viineistä hieman vähemmän – kun hinta ei ole tiedossa maistelijalla. Tämän osalta tutkijat esittävätkin aiempaan tutkimuskirjallisuuden tukemana, että hinta voi olla huono suosittelija ei-asiantuntijalle.

Tämän tutkimuksen tulos saa tukea muiltakin tutkimuksilta alkoholin maailmasta. Voidaan todeta, että ennakkotietomme vaikuttavat siihen, miten koemme viinimme. Eräs tutkimus havaitsi jopa neurotasolla muutoksia (mittaus havaitsi aivoissa enemmän nautinnon tunnetta), kun henkilölle kerrottiin maisteltavan viinin olevan laadukkaampaa. Toisessa tutkimuksessa maisteltiin etikalla maustettua olutta. Niille keille annettiin tieto etikasta ennen maistelua, niin arvioivat oluen huonommaksi verrattuna niihin, joille tästä ilmoitettiin vasta maistelun jälkeen.

Goldstein, Robin & Almenberg, Johan & Dreber, Anna & Emerson, John & Herschkowitsch, Alexis & Katz, Jacob. (2008). Do More Expensive Wines Taste Better? Evidence from a Large Sample of Blind Tastings. journal of wine economics. 10.1017/ S1931436100000523.

Annammeko muiden vaikuttaa valintoihimme?

Annammeko muiden suositusten vaikuttaa meidän ostopäätöksiimme? Kyllä. Kukapa ei olisi tehnyt ostopäätöstä muiden jakamien kokemusten perusteella. Lisäksi olemme alttiita seuraamaan kulloinkin vallitsevia trendejä. Viinien osalta onkin hyvin tavanomainen ostokokemus, että Alkon hyllystä tarttuu mukaan se viini, jonka ystävä kertoi olevan suosikkinsa. Viinien maailmasta löytyykin mielenkiintoinen esimerkki, missä elokuva onnistui vaikuttamaan ostokäyttäytymiseen viinimarkkinoilla.

Sideways on Alexander Paynen ohjaama vuoden 2004 yhdysvaltalainen komediadraama. Elokuva voitti yhden Oscarin ja sai neljä ehdokkuutta, joten voidaan puhua menetyselokuvasta. Elokuvassa on läsnä vahvasti (aivan loistavan) Paul Giamattin esittämän päähenkilön intohimoinen suhtautuminen viineihin. Sekä hänen suosikki rypälelajikkeeseensa, Pinot Noiriin. Toisaalta elokuvassa käy ilmi, että Merlot-rypäle ei hänelle maistu. ”I’m not drinking any fucking Merlot” -sitaatti jää kyllä hyvin mieleen. Onkin sanottu, että elokuva sai ilmestymisensä jälkeen Pinot Noirin kulutuksen kasvuun, ja vastaavasti elokuvassa haukuttu Merlot olisi taas kärsinyt. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä Sideways effect.

Tätä ilmiötä onkin tutkittu. Vuonna 2008 julkaistiin tutkimus

“The Sideways Effect: A Test for Changes in the Demand for Merlot and Pinot Noir Wines” siitä, oliko Sideways-elokuvalla merkittävää vaikutusta Merlotin, Pinot Noirin ja viinin kokonaiskulutukseen. Tulosten mukaan Pinot Noir koki merkittävän positiivisen vaikutuksen elokuvan julkaisun jälkeen, mikä oli myös näkynyt tuotteen hinnan kehityksen nousutrendinä. Merlotin osalta havaittiin negatiivinen vaikutus, mutta tämä oli merkittävästi pienempi muutos verrattuna Pinot Noiriin. Eli elokuvan julkaisun jälkeen Merlotin kulutus pienini, vaikkakin vain hieman.

Cuellar, Steven & Karnowsky, Dan & Acosta, Frederick. (2008). The Sideways Effect: A Test for Changes in the Demand for Merlot and Pinot Noir Wines. American Association of Wine Economists, Working Papers. 4. 10.1017/S193143610000081X.

Miten viinin väri vaikuttaa kokemukseemme?

Viimeisenä meillä on tarkastelussa visuaalisuus. Ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että valitettavasti muodostamme ennakkoluuloja toisen ulkonäön perusteella? Eikä niiden karistaminen ei ole niin helppoa. Mutta miten on viinien osalta?

Jos olet viinimaisteluun osallistunut, niin varmaan oletkin huomannut sommelierin ohjeistavan tarkastelemaan myös maisteltavan viini väriä. Etenkin kokeneille maistajille, kertoo viinien väri yllättävän paljon. Väriin vaikuttavat mm. käytetty rypäle, valmistustapa ja viinin ikä. Tämä on sarjassa aiheita, mistä saa ihan omankin artikkelin kirjoitettua. Jos aihe kiinnostaa vähänkin, niin lyhyellä googlailulla saa jo nopeasti käsityksen siitä, kuinka laaja kirjo värejä viinien maailmasta löytyy.

Viinin värin vaikutuksesta löytyy mielenkiintoinen tutkimus. Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa “Drinking through rosé-coloured glasses: Influence of wine colour on the perception of aroma and flavour in wine experts and novices” tutkittiin vaaleanpunaisen värin vaikutusta viinin makuun ja aromiin. 168 henkilölle (22 aloittelijaa, 62 keskitason osaajaa, 79 asiantuntijaa ja 5 tuntematonta) annettiin roséviiniä, valkoviiniä ja feikkiroséviiniä. Feikkirosé oli sama viini kuin valkoviini, mutta siihen oli lisätty punaista elintarvikeväriä, jolloin se ulkonäöllisesti muistutti roséviiniä.

Tutkimuksessa havaittiin, että etenkin kokeneet maistajat arvioivat feikkirosén muistuttavan aromiltaan ja maultaan enemmän roséviiniä kuin valkoviiniä. Se, miksi kokeneiden maistajien arvioinnissa tämä havaittiin selkeämmin kuin kokemattomien, niin jäi lisätutkimuksen kohteeksi. Lisäksi tutkimuksen osallistujat arvioivat feikkirosén maultaan ”vähiten hyväksi” ja myös hankalammaksi arvioitavaksi. Onkin mielenkiintoista, että vaikka se havaittiin niin sanotusti erilaiseksi, niin silti sen makuprofiilia kuvailtiin selvästi lähemmäksi oikean rosén makuprofiilia.

3)Wang, Qian & Spence, Charles. (2019). Drinking through rosé-coloured glasses: Influence of wine colour on the perception of aroma and flavour in wine experts and novices. Food Research International. 126. 108678. 10.1016/j.foodres.2019.108678.

Oma kokemus on tärkein.

Toivottavasti nämä esitellyt tutkimukset eivät saaneet sinua etääntymään viininmaistelusta. Nämä ilmiöt koskettavat kuitenkin myös monessa arkielämän tilanteessa. Kuten todettu, ja artikkelin esimerkein havainnollistettu, niin arviointiimme ja päätöksentekoomme vaikuttavat monenlaiset vinoumat. Eikä viinit muodosta tässä poikkeusta.

Loppujenlopuksi kyse ei ole viinin hinnasta, tai muiden suosituksista, ei edes itse viinin väristä. Ainoa mikä merkitsee on, miten se saa sinut tuntemaan. Niin moni asia vaikuttaa kokemukseemme, ettei viininmaistelusta kannata tehdä liian vakavaa. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että hyvässä seurassa viini maistuu parhaimmalta. Toivottavasti sait tästä opittua pari erilaisempaa faktaa viineistä, joita voit ystävillesi kertoa, kun seuraavan kerran istutte iltaa lasillisten äärellä.

Nähdään Porin Akateemisen Tasting Seuran maistelutilaisuuksissa ja opitaan kaikkee uutta ja jännää – hyvällä maulla!

Kirjoittaja on Porin Akateemisen Tasting-seuran jäsen.

"Eräs tutkimus havaitsi jopa neurotasolla muutoksia (mittaus havaitsi aivoissa enemmän nautinnon tunnetta), kun henkilölle kerrottiin maisteltavan viinin olevan laadukkaampaa."

Väitöskirjan tekeminen on vaativaa, mutta antoisaa

Porilainen Ilona Kontinen tekee yliopistokeskuksessa (Tampereen yliopisto emoyliopistona) väitöskirjaa. Siinä tarkastellaan kirkon keskusteluapua sosiaalisena palveluna ja toiminnan anonyymeja, vapaaehtoisia päivystäjiä. Kontisen mukaan häntä kiinnostaa erityisesti, miten jo 1960-luvulla perustettu Suomen evankelisluterilaisen kirkon palvelu asemoituu vastaavien muiden toimintojen kenttään. Puhelinpalvelu on avoinna vuoden ympäri päivittäin kello 18-24. Se kattaa nykyään myös chatin ja kirjetoiminnot. Koulutettuja vapaaehtoisia on ympäri Suomen. Kontinen tutkii väitöskirjassaan, miten päivystäjät kokevat tehtävänsä, sen merkityksen, palvelun merkityksen ja oman roolinsa anonyymina päivystäjänä. Kontisen näkökulma on sosiaalityössä.

Vuonna 1975 syntyneen Kontisen opinto- ja työhistoria on monipuolinen. Lukioajan hän valmistautui kohti musiikin opintoja. Sibelius-Akatemian ovet eivät kuitenkaan auenneet. Turkulaissyntyinen ja Harjavallassa kouluaikansa viettänyt Kontinen päätyikin sitten Pieksämäelle.

”Opiskelin Sisälähetysseuran Diakonia- ja Kasvattajaopistossa diakoni-nuorisotyönohjaajaksi, mikä oli silloin opistoasteen tutkinto. Valmistuttuani työskentelin Porin evlut-seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa melkein kahdeksantoista vuoden ajan, välillä olin äitiyslomilla. Viihdyin siellä oikein hyvin. Tehtäviini kuului perhetyötä, nuorisotyötä, rippikoulua, diakoniatyötä ja kirkon oppilaitostyötä. Minua kuitenkin harmitti kirkon uramahdollisuuksien vähäisyys. Opiskelin työn ohella psykoterapeutiksi (perheterapia). Tein toiminimellä sivutoimisia terapiatöitä. Halusin kuitenkin opiskelemaan ja aloitin Porin yliopistokeskuksessa avoimen yliopiston opiskelijana vuonna 2013. Valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2016. Heittäydyin sitten tyhjän päälle etsimään uutta suuntaa. Nyt olen toiminut jo viisi vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorina”.

Työn ja väitöskirjan laatimisen yhdistäminen on tietenkin vaativaa. Kontisen mukaan työ korkeakoulumaailmassa on hektistä ja henkilökunnan odotetaan kouluttautuvan lisää. ”Moni kollegani on väitellyt ja nykyään tuntuu jo melko luontevalta ajatella, että itsekin kuulun joskus toivottavasti tähän porukkaan.”

Ammattikorkeakoulun piirissä henkilökunnan tekemää tutkimustyötä ei kuitenkaan tueta samalla tavoin kuin yliopistoissa. Näin Kontinen kertoo vapaa-ajan olevan kortilla. ”Apurahamaailma on tullut tutuksi ja tulostakin on tullut, kiitos esimerkiksi Satakunnan Korkeakoulusäätiölle. Syksyllä 2023 pääsen aineistoanalyysin kimppuun syksyllä toteutuvalla apurahakaudella”.

Kontisen mukaan hän ei olisi pystynyt toteuttamaan nykyisenkaltaista opintojen ja työn yhdistelmää pienten lasten kanssa. Omat lapset ovatkin jo aikuisia. Samalla hän kiittelee työn ohessa tehtyjä kandi- ja maisteriopintoja, jotka auttavat myös väitöskirjatyössä. Kontinen haluaa tehdä kaiken täysillä ja kertoo huomanneensa, että väitöskirjatyössä on todella monia pitkän aikavälin prosesseja, joista hän on itse vastuussa. Se on hänestä hyvä asia. Vaativasta väitöskirjatyöstä Kontinen palautuu kuntosalilla ja viettämällä aikaa lapsenlapsensa kanssa.

Kiireestä huolimatta työ Diakonia-ammattikorkeakoulussa on hyvin antoisaa. Kontinen iloitsee siitä, että saa olla kouluttamassa opiskelijoita alalle, jolta hänellä on pitkä kokemus. Into kirkon alan lehtorin työhön on edelleen tallella.

”Maailma muuttuu koko ajan ja kärryillä pysyttävää on paljon. Nykyään on oltava tietoinen osaava esimerkiksi katsomuskasvatusasioissa. Monikulttuurisuus ja uskontojen määrä ympäristössämme on kasvanut. Uskonto- ja kulttuurilukutaitoa tarvitsee jokainen ihmisten kanssa työskentelevä. Nautin työhöni liittyvistä haasteista. Näitä ovat esimerkiksi kansainvälisten diakoniawebinaarien järjestäminen norjalaisen ja alankomaalaisen kumppanuusyliopiston kanssa. Se on ollut hyvin jännittävää, mutta onnistuttuaan palkitsevaa. Kun tekee asioita, jotka ovat aiemmin tuntuneet ylivoimaisilta ja onnistuu, se antaa tosi paljon roh-

keutta mennä eteenpäin”, Kontinen pohtii. Hän kertoo tekevänsä nykyään kehittämistyötä vielä enemmän kuin opetustyötä. Tämä johtuu tulossa olevista opinnäytetyöprosessin uudistuksesta ja opintosuunnitelmauudistuksesta.

Kontinen viihtyy Diakonia-ammattikorkeakoulun Porin yksikössä siksikin, että se on niin pieni. Sosiaali- terveys- ja kirkon aloilla on vajaa 400 opiskelijaa. Pienen kampuksen lisänä valtakunnallinen Diakonia-ammattikorkeakoulu tarjoaa mahdollisuuksia ja haasteita ympäri Suomen ja myös kansainvälisesti.

”Saan opettaa eri kampuksilla, joita on vuoden 2023 alusta Porin lisäksi Helsingissä ja Oulussa. Työmatkustamista siis on. Työkavereita on eri puolilla Suomea ja siinä pysyy kartalla myös alan kuulumisista. Alumnit ovat myös tärkeitä yhteistyökumppaneita.”

Kontinen kokee, että omat opinnot ovat auttaneet opetustyössä. Hän pystyy muistuttamaan opiskelijoita, että ajankäyttösyistä jostain joutuu luopumaan, mutta tilallekin saa todella paljon uusien kokemusten myötä. Hän iloitsee myös siitä, että osaa ohjata opinnäytetöitä entistä paremmin, kun on itse ollut opiskelijaseminaareissa ja saanut vinkkejä niistä. Tämä antaa myös lisämotivaatiota omaan työhön.

Kontinen pohtii väitöskirjatyönsä antia siitä näkökulmasta, että se tukee ennen kaikkea Kirkon keskusteluavun vapaaehtoisten päivystäjien työn merkitystä. Yhteiskunnan kovien arvojen äärellä hän pitää päivystäjien työtä äärimmäisen tärkeänä. Kontinen toivoo myös, että hänen väitöskirjansa tekisi Kirkon keskusteluapua näkyvämmäksi.

”Uranvaihdossuunnitelmia minulla ei ole. Ennen kaikkea kyse on siitä, että haluan näyttää itselleni voivani tehdä tämän työn. Opiskelijoille haluan lähettää sellaisia terveisiä, että unelmia pitää olla ja sisintään pitää kuunnella. Sillä keinolla oppii kuulostelemaan, mitkä haaveet saavat jäädäkin haaveiksi, ja mitä haluaa toteuttaa tosissaan.”

teksti Rami Nummi

kuva Eeva Anundi

Mikä kirja mukaan autiolle saarelle?

Porilaistaustainen Juri Nummelin valittiin vuoden tietokirjailijaksi.

Vuoden tietokirjailijaksi valittu Juri Nummelin toteaa, että palkinto oli iloinen yllätys. Kirjallisuuspalkintojen jakaminen on hänestä silti kaksipiippuinen juttu.

”Palkinnoilla voidaan nostaa esille vähälle huomiolle jääneitä tekijöitä, mutta useimmiten tunnustukset menevät teoksille, jotka jo muutenkin näkyvät julkisuudessa. Oma palkintoni oli sellainen, joka jaettiin myös neljälle muulle tietokirjailijalle. Se myönnettiin myös koko tuotannosta. Näin se tuntuu minusta merkittävämmältä kuin yksittäisestä kirjasta saatu. Toisaalta tällä tavalla julkisuutta tuli vähemmän, esimerkiksi Helsingin Sanomat ei uutisoinut palkinnosta lainkaan.”

Omassa tietokirjatuotannossaan Nummelin on keskittynyt nostamaan esiin unohdettuja tekijöitä, lajityyppi- ja kioskikirjallisuutta. Omista teoksistaan hän pitää tärkeimpinä niitä, jotka käsittelevät yhdysvaltalaisia ja suomeksi julkaistuja kioskipokkareita eri lajityypeissä. Pulpografia kertoo rikoskirjallisuudesta ja sen tekijöistä, Kuudestilaukeavat westerneistä ja Pulpografia Erotica nimensä mukaisesti seksikirjoista. Tuottelias tekijä haluaa nostaa esiin myös suomalaisesta lajityyppikirjallisuudesta kirjoittamansa teokset Wild West Finland (kotimaisesta lännenkirjallisuudesta) ja Kuoleman usvaa ja pimeyttä, joka käsittelee maamme kauhukirjallisuuden historiaa. Nämä kirjat ovat olleet Nummelinille itselleen tärkeitä erityisesti siksi, että niissä hän on onnistunut kertomaan jotain uutta, josta on ollut suomeksi vain vähän tietoa.

Nummelinin mukaan hänen kiinnostuksensa kioskikirjallisuuteen syttyi jo varhaisteininä. Raumalla syntynyttä, mutta Porissa varttunutta kirjallisuuden sekatyömiestä kiehtoivat erityisesti kovaksikeitetyt dekkarit, mutta välillä harrastus ehti mennä tauolle.

”Olin myös aika tiukka snobi jossain vaiheessa, eikä viihde ylipäätään kiinnostanut. Sitten palasin aiheeseen myöhemmin, kun huomasin että monet brittiläiset ja yhdysvaltalaiset kriitikot olivat aidosti innoissaan 1950–70-lukujen kioskipokkareista. Kirjoitin aluksi dekkareista ja jatkoin myöhemmin länkkäreihin, kun huomasin, että niissä oli usein samoja kirjoittajia kuin rikoskirjoissa. Siitä etenin sitten kotimaiseen lajityyppikirjallisuuteen, mutta olen halunnut ottaa genret haltuun myös korkeakirjallisemmasta näkökulmasta. Sekä Wild West Finlandissa että Kuoleman usvassa ja pimeydessä genrejä käsitellään hyvin laajasti.”

"Palkinnoilla voidaan nostaa esille vähälle huomiolle jääneitä tekijöitä, mutta useimmiten tunnustukset menevät teoksille, jotka jo muutenkin näkyvät julkisuudessa."

Omista tietokirjasuosikeistaan Nummelin toteaa, että pitää monenlaisista kirjoista, mutta erityisesti sellaisista, joissa on jokin erikoinen tai omaperäinen näkökulma. Suosikkikirjoittajistaan hän mainitsee ruotsalaisen Sven Lindqvistin, joka on kirjoittanut menneiden vuosisatojen rasismin vastustajista sekä englantilaisen Robin Woodin, jonka elokuva-analyysit ovat tehneet vaikutuksen. Toisaalta Nummelin kertoo rakastavansa bibliografioita. Puhtaita luetteloita, joissa ei ole kertovaa otetta aiheeseen. Näistä hän mainitsee erityisesti Allen Hubinin Englanninkielisen rikoskirjallisuuden bibliografian, jonka voisi kuulemma ottaa mukaan vaikka autiolle saarelle.

Oman kirjoittamisensa ohella Nummelin on myös kustantaja. Hän pyörittää perustamaansa kustantamo Helmivyötä, joka julkaisee vetäjänsä kiinnostuksen kohteisiin liittyvää kirjallisuutta. Nummelin perusti Helmivyön vuonna 2016 ja kertoo, että eräänä pontimena oli hänen tuolloin kohennusta kaivannut taloudellinen tilanteensa. ”Avuksi tuli uusi teknologia, joka mahdollisti kirjojen julkaisemisen tarvepainatteena. Niitä siis painetaan vain sitä mukaa, kun niitä tilataan. Helmivyö onkin pelastanut talouteni monta kertaa”.

teksti & kuva

Rami Nummi

Leffatärpit

Everything Everywhere All at Once (2022)

- Daniel Kwan, Daniel Scheinert

Vuoden 2022 elokuvatapaus on jokaiselle jotain ja vähän enemmän. Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko saa absurdilla multiversumikohelluksellaan suurimman osan elokuvista näyttämään tyystin kaavoihin kangistuneilta - sen verran mielettömiä tasoja tarina kiinalais-amerikkalaisen perheen reissusta verovirastoon saa. Elokuva on täynnä toimintaa ja mäiskettä, mutta perinteisistä toimintaelokuvista poiketen erinäiset absurdit kahnaukset eivät syö aikaa ja tilaa elokuvan sisällöstä, päinvastoin. Toiminnan kautta elokuva kuljettaa taitavasti niin tarinaa kuin hahmojen kehitystä. Everything Everywhere All at Once toimii kuin hyvä Disney-elokuva aikuisille: viihdyttää, naurattaa ja koskettaa aidosti jokaisessa hetkessään.

Elämän jälkeen (1998)

- Hirokazu Kore-eda

Omalaatuinen ja herttainen Elämän jälkeen sijoittuu japanilaiseen kiirastulen kaltaiseen henkimaailmaan, jossa vainajat viettävät viikon ennen siirtymistään osaksi ikuisuutta. Tämän viikon aikana vainajan tehtävänä on valita elämästään kaikista mieluisin muisto, jonka henkimaailmassa työskentelevä työryhmä tulee rekonstruktoimaan elokuvakohtauksen muotoon. Tuonpuoliseen siirtyessään vainaja saa mukaansa vain tuon filmipätkän. Hitaasti etenevä juoni seuraa työryhmän ja vainajien yhteistyötä muistojen kartottamisesta kauniisti. Hienot kuvat ja vähäeleinen musiikki täyttää elokuvan elottomista elämällä. Elämän jälkeen oli Shoplifter-ohjaaja Kore-edan kansainvälinen läpimurto

Triangle of sadness (2022) - Ruben Östlund

Jo toistamiseen Kultaisen palmun voittanut ruotsalaisohjaaja Östlund tunnetaan yhteiskunnallisia aihepiirejä käsittelevistä satiireista. Tällä kertaa hän tuntuu kurottelevan jo taivaita käsitellessään tasa-arvoa, kapitalismia ja yhteiskunnan hierarkioita niiden räikeimmissä ilmentymismuodoissaan - kyytiä saavat niin mallimaailma, jahdeillaan pullistelevat miljardöörit sekä länsimaalainen uusavuttomuus. Elokuvasta jää väkisinkin olo, että Kultaisista palmusta huolimatta Östlund ei ole päässyt kiipeämään tikapuita pitkin tarpeeksi korkealle osaksi yhteiskunnan kuohkeinta kermaa ökyjahdeille ja mallibileisiin. Elokuva on hyvin tehty, viihdyttävä ja vaikuttava, mutta satiirin terävimmät terät jäävät tylsiksi. Östlund tutkii ja pui kaikissa elokuvissaan pohjoismaisen miehen haurasta egoa postmodernin yhteiskunnan ristiaallokossa. Triangle of sadness seilaa ohjaajalle vierailla vesillä, jonka vuoksi elokuvan mehevät asetelmat vesittyvät lopulta valmiiksi pureskelluiksi ja ennalta-arvattaviksi.

Elokuvan löysä ”kapitalismi vastaan kommunismi”-retoriikka uppoaa keski-ikäisille yhtä varmasti kuin Titanic.

Musatärpit

Weyes Blood - And in the Darkness, Hearts Aglow

Natalie Mering aka Weyes Blood nousi vuoden 2019 Titanic Rising albumillaan laajempaan tietoisuuteen. Nyt artisti palaa uudella albumillaan saattamaan aiemmalla teoksella luonnostellun tyylin luontaiseen päätökseensä. Artistin kappaleenkirjoitus on polveilevuudestaan huolimatta äärimmäisen tarttuvaa ja Meringin ääni täyttää jo valmiiksi massiivisia äänimaisemia jylhästi ja soljuen.

Lancey Foux - Life in Hell

Modernin räpin kehitys ei suostu pysähtymään. Playboi Cartin luotsaama “Rage” suuntaus on herättänyt viimeisen kahden vuoden aikana rutkasti huomiota genren ystävien parissa. Psykedeelisesti pörisevät syntetisaattorimatot ja järkälemäiset rummut yhdistyvät tyylin harjoittajien musiikissa hektiseen autotuneflowhun ja ajatuksenvirranomaiseen lyriikkaan. Lancey Foux vie Life in Hell albumillaan suuntauksen askeleen pidemmälle taitavalla tekstillään sekä monipuolisella tuotannollaan, joka ymmärtää myös rauhoittua hetkeksi albumin tummempien teemojen äärelle.

Isyti - bootleg (+)

Nuoren konemusiikkituottajapolven keskuudessa on jo pitkään muhinut nostalginen rakkaus 2000-luvun alun hypernopeita rytmejä ja korneja syntetisaattoreita kohtaan. Erityisesti Dismiss Yourself levy-yhtiö on keskittynyt ruohonjuuritason kummallisten ja vääristyneiden tanssimusiikkikokeilujen esille tuomiseen. Yksi viime vuonna levy-yhtiön kiinnityksistä, mystinen ruotsalaistuottaja nimeltään Isyti, herätti “bootleg (+)” -kokoelmallaan erityistä huomiota. Kokoelma koostuu kymmenestä pauhaavasta trance-anthemista jotka on vedetty 2020-lukulaisen nostalgialinssin läpi.

Seikkailua ihmissuhteiden hetteikössä

Ohjaaja Aleksi Salmenperä kuuluu maamme elokuvantekijöiden kapeaan kärkeen. Tuoreimmassa teoksessaan Kupla hän pureutuu perhekriisiin teini-ikäisen tytön näkökulmasta. 16-vuotias Eveliina (Stella Leppikorpi) on viettämässä iltaa ikätovereidensa kanssa, kun hän näkee paikallisella huoltoasemalla äitinsä (Minna Haapkylä) suutelevan toista naista (Anna-Maija Tuokko). Eveliina haluaa pitää perheensä koossa kaikin keinoin, joten hän yrittää saada isäänsä (Tommi Korpela) panostamaan enemmän parisuhteen ylläpitoon. Kun Eveliinan projekti ei oikein ota tulta alleen, keinot kovenevat.

Aleksi Salmenperä on joissakin aikaisemmissa elokuvissaan käsitellyt perhe-elämän ja ihmissuhteiden kipupisteitä. Parhaiten hän ehkä onnistui siinä mainiossa, melodramaattisiakin sävyjä saaneessa ohjauksessaan Paha perhe (2010). Lesbous on sekin ollut käsittelylistalla jo aikaisemmin elokuvassa Lapsia ja aikuisia (2004). Mies puolestaan kriisiytyy työttömyyden myötä Miehen työssä (2007).

Perhe onkin perusyksikkö, jonka kautta maailman muuttuvia asenteita ja ilmapiiriä on hyvä peilata. Jo Henrik Ibsen ja Minna Canth kertoivat yhteiskunnallisista vääryyksistä klassikkonäytelmissään perheen sisältä sekoittaen kerrontaansa realismia ja melodraamaa. Samoilla jäljillä tuntuu Salmenperäkin olevan, vaikka Kupla saa myös koomisia sävyjä. Toisaalta kerronnan painopisteen siirto teinitytön näkökulmaan tuo mukaan sekä riipaisevuutta että raikkautta.

Näyttelijät ovat Salmenperän ohjauksessa totutusti mainioita. He pystyvät luomaan rooleihinsa sävyjä ja vivahteita niin, ettei tarinan henkilöt tunnu pelkiltä kliseiltä, vaan eläviltä ihmisiltä, vaikka juoni välillä odotettuja latuja hiihtääkin. Tommi Korpela on tällä kertaa saanut avioliittoonsa leipääntyneen, mutta hyväluontoisen isän roolin ja tuntuu todella sisäistäneen sen. Hän koettaa välillä selittää tyttärelleen, että elämässä ja parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksiä. Vanhempien perimmäinen ongelma saattaa kuitenkin olla uskalluksen puute elämän edessä.

Stella Leppikorpi Eveliinana tekee hänkin todella aidon roolin. Teini-ikäisen tunteet välittyvät kankaalta. Niin menettämisen pelko kuin mielipiteiden ehdottomuus, samoin kuin näyttelemisen pienemmät vivahteet ovat hienosti hallussa.

Salmenperän kuvakerronta on mietittyä. Parhaimmillaan hän on silloin, kun kuvaan on pystytty luomaan

sivumerkityksiä. Siis sillä tavoin, että henkilöt sanovat yhtä, mutta tarkoittavat toista ja mukana saattaa katsojan aavistamana olla myös kolmas taso tunteista, joita henkilöt eivät hallitse tai uskalla näyttää. Tällaisia ovat esimerkiksi Eveliinan kokemat yksinäisyys ja tyhjyys, hänen keskustelunsa Tuokon esittämän koulukuraattorin kanssa tai moniselitteinen loppukohtaus, jossa ”sopu” on solmittu. Nämä elokuvan parhaat hetket muistuttavat Pahan perheen vimmaisesta kerronnasta, jota nyt on jonkin verran kokonaisuuden mitassa vaimennettu.

Kuvakerronnassa on kuitenkin myös ongelmia. Erityisesti teinien bilekohtaus on kliseinen. Siinä kuullaan taas kerran kovaa taustamusiikkia, nähdään räikeitä valoja ja hieman eksyksissä oleva päähenkilö. Kuinka monessa elokuvassa tällainen kohtaus on jo ollut? Tällaisessa Hollywood-kaavan toistamisessa voi nähdä kerronnallista ammattitaitoa tai ilmaisullista identiteettikriisiä. Jälkimmäisestä kirjoitti kotimaisen elokuvan yhteydessä jo vuosia sitten edesmennyt kriitikko Hannu Waarala. Mainosmaisessa leikkauksessa vedotaan kyllä suoraan katsojan aisteihin, mutta sisällöllisesti se saattaa olla hyvin tyhjää. Salmenperän monin tavoin onnistunut elokuva ei tällaista kikkailua ollenkaan tarvitsisi.

Muutosneuvotteluiden tilannekatsaus Turun yliopiston

Rauman kampuksen osalta

Turun yliopiston talouden tasapainotusohjelman neuvottelut ovat käynnistyneet tavoitteenaan tuottaa Turun yliopistolle säästöjä, sillä yliopisto on ollut vuodesta 2018 eteenpäin noin 15 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tämän takia muutosneuvotteluiden kohteena on muun muassa Turun yliopiston alainen Rauman kampus. Mahdollisia säästötoimia Rauman kampuksen osalta ovat esimerkiksi säästötoimien kohdistaminen henkilökuntaan tai toimintojen vähentäminen ja siirtäminen toisaalle. Raumalla opiskellaan pääasiassa varhaiskasvatuksen opettajiksi, käsityön aineenopettajiksi ja luokanopettajiksi.

Rauman OKL on Suomen tasolla historiallinen kampus, sillä sen opettajien koulutuksen perinteet ulottuvat aina 1800-luvulle asti. Opiskelijat, Rauman normaalikoulun oppilaat, Päiväkoti Pikkunorssin lapset sekä yliopiston henkilökunta pääsevät hyödyntämään arkipäivissään Suomen viimeistä opetuspuutarhaa.

Miljöönä Rauman Seminaarinmäki, tuttavallisemmin Myllymäki henkii arvokasta historiaa ja ainutlaatuisia oppimisympäristöjä, joita tulisi vaalia hinnalla millä hyvänsä.

Turun yliopisto käy tällä hetkellä neuvotteluita Rauman kaupungin kanssa. Kaupunki on osoittanut vahvasti tukeaan Rauman kampukselle ja on valmis tukemaan taloudellisesti opettajankoulutuksen säilymistä Raumalla. Opettajaopiskelijat ovat Rauman kaupungille tärkeä vetovoimaisuustekijä, sillä yliopistotason koulutus houkuttelee vuosittain satoja uusia opiskelijoita Raumalle. Opettajaopiskelijoiden aktiivinen ja värikäs opiskelijaelämä puolestaan tukee kaupungin yrityksiä tapahtumiensa kautta. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Ganalin Helmen approt, jotka saivat lähes tuhat opiskelijaa kiertämään ravintoloita samanaikaisesti Rauman kaduille.

Muutosneuvottelut tähtäävät yliopiston hallitukselle päätettäväksi tuotavaan toimenpide-esitykseen. Hallitus käsittelee esitystä todennäköisesti kokouksessaan 14.2.2023. Rauman opettajaopiskelijat toivovat muilta opiskelijoilta kaiken tuen ja näkyvyyden tilanteelleen, ja ovat myös valmiita tukemaan toiminnallaan Porissa opiskelevia Turun yliopiston opiskelijoita. Lisää tietoa muutosneuvotteluista löytyy Opekas ry:n nettisivujen mediaseurannasta ja instagramista @opekasry.

teksti

Severi Marttila

Myllymäen henki -työryhmä

wanha ja vihainen pyrkii pysymään ajan tasalla maailman tapahtumista. Ehkä juuri tästä johtuen usko ihmiskuntaan on usein koetuksella ja toisinaan kyynisyys on tukahduttaa lapsekkaan optimismin alleen. Näin vuoden vaihduttua, toivoa on kuitenkin antanut vuodenvaihteessa voimaan astunut, suostumusperusteiseksi uudistettu seksuaalirikoslaki, joka parantaa seksuaalirikosten uhrien asemaa ja koventaa rikollisten rangaistuksia. Aiheen rinnalle on uutisoinneissa noussut myös naisvihaa ja raiskauskulttuuria ahkerasti sosiaalisessa mediassa levittäneen mediapersoona Andrew Taten vuoden 2023 kynnyksellä tehty pidätys. Itseään misogynistiksi kutsuva Tate kertoi muuttaneensa Romaniaan muun muassa siksi, ettei maan virkavalta puuttuisi seksuaaliseen väkivaltaan ja lopulta mies veljineen pidätettiin ihmiskaupasta epäiltyinä.

Uutiset ovat kirvoittaneet paljon keskustelua myös Suomessa ja tuttuun tapaan keskusteluissa äänekkäintä sijaa hakevat niin Andrew Taten raiskauskulttuuria ihailevat fanit kuin suostumuslomakkeiden tarpeesta huutelevat sankaritkin, jotka ovat äänekkäästi ilmoittaneet etteivät enää uskalla harrastaa seksiä kenenkään kanssa, kun kuitenkin joutuvat raiskauksesta syytteeseen. Käy ilmi, että monet eivät tunnista ovatko he raiskaamassa ihmistä vai eivät, mutta Taten oppien mukaisesti sillä ei ole niin ollut väliäkään. Vastuu kuitenkin on perinteisesti uhrin niskoilla ja mitä sukupuoleen tulee, niin naisen paikka kun vain on miesten alapuolella ja tätä kautta myös vallankäyttö on vain luonnollista. Samat ihmiset kokevat tulleensa kaltoinkohdelluiksi, mikäli naiset eivät ensikohtaamisesta palvo maata heidän jalkojensa alla, ja heittäydy onnessaan pumpattavan Barbaran, voileipäkoneen ja nyrkkeilysäkin asemaan. Mutta kuten tiedetään, niin tämä luonnollisesti johtuu naisten kohtuuttomista vaatimuksista, jotka ovat nousseet niin, etteivät tällaiset mukavat tyypit enää kelpaakaan niille typerille pihtarihuorille, jotka eivät

"Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille ja

"EU:n perusoikeusviraston mukaan 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä

tai seksuaalista väkivaltaa ja joka kolmas nainen on kohdannut väkivaltaa omassa parisuhteessaan."

Uusi vuosi sama vanha

kuvitus freepik.com

ymmärrä paikkaansa.

Kysymys naisvihasta ei tietenkään jää vain netissä huuteleviin, naisvihaa levittäviin trolleihin. Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille ja EU:n perusoikeusviraston mukaan 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ja joka kolmas nainen on kohdannut väkivaltaa omassa parisuhteessaan. Oma koti on naiselle vaarallisimpia paikkoja ja oma kumppani, nykyinen tai entinen, vaarallisimpia ihmisiä. Maailmanlaajuisesti rakenteissa ja asenteissa kytevältä naisvihalta ei suomalainen kult tuurikaan ei ole välttynyt ja se on kautta aikojen ollut osa myös suomalaista perintöä. Perinteisesti laulut kertovat viinaanmenevistä miehistä, jotka ajavat kän nipäissään perheensä hankeen ja pieksevät puolisonsa. Tunnistettavaan asetelmaan kuuluvat nalkuttavat vai mot ja väkivaltaiset miehet – ja kevyillä huumorisivuilla jaettujen vitsien punch linet paljastavat, miten naiset kyllä saisivat väkivaltaisen puolison lopettamaan piek semisen, jos vain tajuaisivat olla hiljaa. Lauluissa, vitseissä ja populaarikulttuurin suoma laisuuden kuvauksissa kuitenkin on myös se totuuden siemen, jota niin tilastot kuin kertomuksetkin väki vallasta avaavat. Tästä huolimatta naisvihan raaimpina ilmentyminä toimiva sukupuolittunut väkivalta on aihe, josta ei voida puhua ja silloinkin kun puhutaan, niin väkivallan syy ja häpeä helposti vieritetään uhrin niskaan ja todetaan että mitäs läksit, tai mitäs et läksi nyt ajoissa. Laajempaa närkästystä naisiin kohdistuva väkivalta saa aikaiseksi lähinnä silloin, jos tekijä ei ole kantasuomalainen -naisten turvallisuus kun tuntuu kiinnostava vain silloin, kun sitä voidaan käyttää oman rasismin oikeuttamiseksi.

Seksuaalirikoslain uudistuminen on jälleen yksi askel kohti kaikille turvallisempaa Suomea ja mikäli vaatimus suostumuksellisesta seksistä tuntuu koh tuuttomalta, niin paras ratkaisu on todennäköisesti hakea seuraa omasta kädestä.

naisviha

ISSN 1799-6627