Uusi vuosi sama vanha

ymmärrä paikkaansa.

Kysymys naisvihasta ei tietenkään jää vain netissä huuteleviin, naisvihaa levittäviin trolleihin. Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille ja EU:n perusoikeusviraston mukaan 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ja joka kolmas nainen on kohdannut väkivaltaa omassa parisuhteessaan. Oma koti on naiselle vaarallisimpia paikkoja ja oma kumppani, nykyinen tai entinen, vaarallisimpia ihmisiä. Maailmanlaajuisesti rakenteissa ja asenteissa kytevältä naisvihalta ei suomalainen kult tuurikaan ei ole välttynyt ja se on kautta aikojen ollut osa myös suomalaista perintöä. Perinteisesti laulut kertovat viinaanmenevistä miehistä, jotka ajavat kän nipäissään perheensä hankeen ja pieksevät puolisonsa. Tunnistettavaan asetelmaan kuuluvat nalkuttavat vai mot ja väkivaltaiset miehet – ja kevyillä huumorisivuilla jaettujen vitsien punch linet paljastavat, miten naiset kyllä saisivat väkivaltaisen puolison lopettamaan piek semisen, jos vain tajuaisivat olla hiljaa. Lauluissa, vitseissä ja populaarikulttuurin suoma laisuuden kuvauksissa kuitenkin on myös se totuuden siemen, jota niin tilastot kuin kertomuksetkin väki vallasta avaavat. Tästä huolimatta naisvihan raaimpina ilmentyminä toimiva sukupuolittunut väkivalta on aihe, josta ei voida puhua ja silloinkin kun puhutaan, niin väkivallan syy ja häpeä helposti vieritetään uhrin niskaan ja todetaan että mitäs läksit, tai mitäs et läksi nyt ajoissa. Laajempaa närkästystä naisiin kohdistuva väkivalta saa aikaiseksi lähinnä silloin, jos tekijä ei ole kantasuomalainen -naisten turvallisuus kun tuntuu kiinnostava vain silloin, kun sitä voidaan käyttää oman rasismin oikeuttamiseksi.

Seksuaalirikoslain uudistuminen on jälleen yksi askel kohti kaikille turvallisempaa Suomea ja mikäli vaatimus suostumuksellisesta seksistä tuntuu koh tuuttomalta, niin paras ratkaisu on todennäköisesti hakea seuraa omasta kädestä.