Väitöskirjan tekeminen on vaativaa, mutta antoisaa

Porilainen Ilona Kontinen tekee yliopistokeskuksessa (Tampereen yliopisto emoyliopistona) väitöskirjaa. Siinä tarkastellaan kirkon keskusteluapua sosiaalisena palveluna ja toiminnan anonyymeja, vapaaehtoisia päivystäjiä. Kontisen mukaan häntä kiinnostaa erityisesti, miten jo 1960-luvulla perustettu Suomen evankelisluterilaisen kirkon palvelu asemoituu vastaavien muiden toimintojen kenttään. Puhelinpalvelu on avoinna vuoden ympäri päivittäin kello 18-24. Se kattaa nykyään myös chatin ja kirjetoiminnot. Koulutettuja vapaaehtoisia on ympäri Suomen. Kontinen tutkii väitöskirjassaan, miten päivystäjät kokevat tehtävänsä, sen merkityksen, palvelun merkityksen ja oman roolinsa anonyymina päivystäjänä. Kontisen näkökulma on sosiaalityössä.

Vuonna 1975 syntyneen Kontisen opinto- ja työhistoria on monipuolinen. Lukioajan hän valmistautui kohti musiikin opintoja. Sibelius-Akatemian ovet eivät kuitenkaan auenneet. Turkulaissyntyinen ja Harjavallassa kouluaikansa viettänyt Kontinen päätyikin sitten Pieksämäelle.

”Opiskelin Sisälähetysseuran Diakonia- ja Kasvattajaopistossa diakoni-nuorisotyönohjaajaksi, mikä oli silloin opistoasteen tutkinto. Valmistuttuani työskentelin Porin evlut-seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa melkein kahdeksantoista vuoden ajan, välillä olin äitiyslomilla. Viihdyin siellä oikein hyvin. Tehtäviini kuului perhetyötä, nuorisotyötä, rippikoulua, diakoniatyötä ja kirkon oppilaitostyötä. Minua kuitenkin harmitti kirkon uramahdollisuuksien vähäisyys. Opiskelin työn ohella psykoterapeutiksi (perheterapia). Tein toiminimellä sivutoimisia terapiatöitä. Halusin kuitenkin opiskelemaan ja aloitin Porin yliopistokeskuksessa avoimen yliopiston opiskelijana vuonna 2013. Valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2016. Heittäydyin sitten tyhjän päälle etsimään uutta suuntaa. Nyt olen toiminut jo viisi vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorina”.

Työn ja väitöskirjan laatimisen yhdistäminen on tietenkin vaativaa. Kontisen mukaan työ korkeakoulumaailmassa on hektistä ja henkilökunnan odotetaan kouluttautuvan lisää. ”Moni kollegani on väitellyt ja nykyään tuntuu jo melko luontevalta ajatella, että itsekin kuulun joskus toivottavasti tähän porukkaan.”

Ammattikorkeakoulun piirissä henkilökunnan tekemää tutkimustyötä ei kuitenkaan tueta samalla tavoin kuin yliopistoissa. Näin Kontinen kertoo vapaa-ajan olevan kortilla. ”Apurahamaailma on tullut tutuksi ja tulostakin on tullut, kiitos esimerkiksi Satakunnan Korkeakoulusäätiölle. Syksyllä 2023 pääsen aineistoanalyysin kimppuun syksyllä toteutuvalla apurahakaudella”.

Kontisen mukaan hän ei olisi pystynyt toteuttamaan nykyisenkaltaista opintojen ja työn yhdistelmää pienten lasten kanssa. Omat lapset ovatkin jo aikuisia. Samalla hän kiittelee työn ohessa tehtyjä kandi- ja maisteriopintoja, jotka auttavat myös väitöskirjatyössä. Kontinen haluaa tehdä kaiken täysillä ja kertoo huomanneensa, että väitöskirjatyössä on todella monia pitkän aikavälin prosesseja, joista hän on itse vastuussa. Se on hänestä hyvä asia. Vaativasta väitöskirjatyöstä Kontinen palautuu kuntosalilla ja viettämällä aikaa lapsenlapsensa kanssa.

Kiireestä huolimatta työ Diakonia-ammattikorkeakoulussa on hyvin antoisaa. Kontinen iloitsee siitä, että saa olla kouluttamassa opiskelijoita alalle, jolta hänellä on pitkä kokemus. Into kirkon alan lehtorin työhön on edelleen tallella.

”Maailma muuttuu koko ajan ja kärryillä pysyttävää on paljon. Nykyään on oltava tietoinen osaava esimerkiksi katsomuskasvatusasioissa. Monikulttuurisuus ja uskontojen määrä ympäristössämme on kasvanut. Uskonto- ja kulttuurilukutaitoa tarvitsee jokainen ihmisten kanssa työskentelevä. Nautin työhöni liittyvistä haasteista. Näitä ovat esimerkiksi kansainvälisten diakoniawebinaarien järjestäminen norjalaisen ja alankomaalaisen kumppanuusyliopiston kanssa. Se on ollut hyvin jännittävää, mutta onnistuttuaan palkitsevaa. Kun tekee asioita, jotka ovat aiemmin tuntuneet ylivoimaisilta ja onnistuu, se antaa tosi paljon roh- keutta mennä eteenpäin”, Kontinen pohtii. Hän kertoo tekevänsä nykyään kehittämistyötä vielä enemmän kuin opetustyötä. Tämä johtuu tulossa olevista opinnäytetyöprosessin uudistuksesta ja opintosuunnitelmauudistuksesta.

Kontinen viihtyy Diakonia-ammattikorkeakoulun Porin yksikössä siksikin, että se on niin pieni. Sosiaali- terveys- ja kirkon aloilla on vajaa 400 opiskelijaa. Pienen kampuksen lisänä valtakunnallinen Diakonia-ammattikorkeakoulu tarjoaa mahdollisuuksia ja haasteita ympäri Suomen ja myös kansainvälisesti.

”Saan opettaa eri kampuksilla, joita on vuoden 2023 alusta Porin lisäksi Helsingissä ja Oulussa. Työmatkustamista siis on. Työkavereita on eri puolilla Suomea ja siinä pysyy kartalla myös alan kuulumisista. Alumnit ovat myös tärkeitä yhteistyökumppaneita.”

Kontinen kokee, että omat opinnot ovat auttaneet opetustyössä. Hän pystyy muistuttamaan opiskelijoita, että ajankäyttösyistä jostain joutuu luopumaan, mutta tilallekin saa todella paljon uusien kokemusten myötä. Hän iloitsee myös siitä, että osaa ohjata opinnäytetöitä entistä paremmin, kun on itse ollut opiskelijaseminaareissa ja saanut vinkkejä niistä. Tämä antaa myös lisämotivaatiota omaan työhön.

Kontinen pohtii väitöskirjatyönsä antia siitä näkökulmasta, että se tukee ennen kaikkea Kirkon keskusteluavun vapaaehtoisten päivystäjien työn merkitystä. Yhteiskunnan kovien arvojen äärellä hän pitää päivystäjien työtä äärimmäisen tärkeänä. Kontinen toivoo myös, että hänen väitöskirjansa tekisi Kirkon keskusteluapua näkyvämmäksi.

”Uranvaihdossuunnitelmia minulla ei ole. Ennen kaikkea kyse on siitä, että haluan näyttää itselleni voivani tehdä tämän työn. Opiskelijoille haluan lähettää sellaisia terveisiä, että unelmia pitää olla ja sisintään pitää kuunnella. Sillä keinolla oppii kuulostelemaan, mitkä haaveet saavat jäädäkin haaveiksi, ja mitä haluaa toteuttaa tosissaan.”

teksti Rami Nummi

kuva Eeva Anundi