Pointti 1/24

PUN A ISEN KUKON HISTORIAA S.11 s.1

1/ 24

ILMI Ö NIM ELTÄ HANNIBALS.10

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI

TEKIJÄT

Päätoimittaja Janne Hietamäki Taitto Ronja Runsten Ulkoasu Aleksi Malinen Julkaisija Pointer ry Tämän numeron tekijät Niko Hakkarainen, Sami Lampola, Veera Mononen, Henri Kari, Riikka Lehtinen, Sanna Aaltonen, Klaus Niemi, Onerva Puhakka, Rami Nummi, Eero Laurila, Salla Wiklund Kannen kuva Niko Hakkarainen Painopaikka Plusprint

s.4

SISÄLLYS

3 4 5 7 8 10 11 12 16 18 20 21 22 24 25

Pääkirjoitus Janne Hietamäki Tekstarit Päätöksiä Sanna Aaltonen

Omanlaiseni omena Riikka Lehtinen Linssin lävitse: Pori valokuvin Niko Hakkarainen Ilmiö nimeltä Hannibal Klaus Niemi Punaisen kukon historiaa Eero Laurila Mitä humanisti tekee teknillisessä yliopistossa? No joogaa ;-D Veera Mononen Peilaus PATS ry:n tapahtumarikkaisiin maistelukokemuksiin Sami Lampola

Pienet päättäjät Onerva Puhakka Pitkästä yöstä Pohjolan Chopiniin Rami Nummi

Teatteri ja musikaalit tutuksi— budjettia räjäyttämättä Henri Kari Yrittäjyyttä, yhteistyötä ja ystäviä—Kati Suomi toimii yliopistotyön moniottelijana Porissa Salla Wiklund Tärpit Henri Kari Wanha ja wihainen

JANNE HIETAMÄKI

s.3

Siinä missä Pointin viime numero pohti Porin mielekkyyttä opiskelijoiden näkökulmasta, ja etenkin Poriin jäämisestä valmistumisen jälkeen, tämä numero keskittyy enemmän kaupungin kulttuurielämään. Alumnikolumnissa entinen Pointti-aktiivi Sanna Aaltonen pui elämänsä päätöksiä, joista yksi oli paluumuutto Poriin. Vaihtokokemusjutussa Veera Mononen kertoo ajastaan Intiassa. Porista siis voi ponnistaa pitkälle. Monet kulttuurialan kärkinimet ovat kotoisin Porista, ja elokuva-alan porilaistaustaisista tekijöistä Rami Nummi kertoo artikkelissaan enemmän.

Ilahduttavasti monia kokemattomampia kirjoittajia on noussut esiin. Useasti illanvietoissa ja koulun ruokalassa kuullut sanat “joo kyl mä voisin kirjottaa, mutta en osaa enkä uskalla”, ovat vaihtuneet juttuehdotuksiin ja kysymyksiin, “voisinks mä tehä jutun tästä aiheesta?”. Kukaan ei ole myöskään katunut oman tekstinsä julkaisua. Tai kukaan ei ole sitä ainakaan kehdannut myöntää.

Kirjoittamisesta haaveilevien kannattaa aloittaa kirjoittaminen nyt. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Eikä virheitä kannata pelätä, sillä itsekin toistin äsken kirjoittaa-verbin neljä kertaa kahden lauseen aikana.

Pointti on turvallinen tila, jossa on tilaa onnistua, epäonnistua ja kokeilla. Asioiden tekeminen on hankalaa, mikäli jännittää ja pelottaa liikaa. Itseluottamus kasvaa onnistumisilla, joita Pointti tarjoaa sen tekijöille.

Kirjoittamisesta ja sen harjoittelusta on hyötyä.

Kirjoitit sitten kesätyöhakemusta, onnittelukorttia tai myynti-ilmoitusta, selkeä suomen kieli edistää tavoitteisiisi pääsyä. Vaikka chatgpt ja sen käyttö yleistyy, ei tekoäly vähennä ihmisen oman kirjoitustaidon merkitystä.

Tekoälyn avulla väsätty kirjoitus ei myöskään tuota samalla tavalla merkityksiä kirjoittajalle, kuin itse kirjoitettu teksti tekee. Kirjoittaminen auttaa oppimaan sekä jäsentelemään omia ajatuksia.

On hyviä uutisia ihmisille, jotka sanovat etteivät osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen ei ole vain lahja, joka joillekin suodaan, ja jota ei voisi jossain vaiheessa elämäänsä oppia. Kirjoittaminen on opittu ominaisuus, joka kehittyy jatkuvasti. Kunhan sitä vain tekee.

Kynä käteen ja nimi lehteen

Vuoden ensimmäinen Pointti on taas täällä! Kiitoksia kaikille lukijoille viime vuodesta! Lukijamäärät olivat kovassa nousussa eli jatketaan nousukiitoa myös jatkossa! Suomifutistermein voisi sanoa EOM. Eli eteenpäin on menty.

PÄÄKIRJOITUS

TEKSTARIT

Kiitos kouluruokala!

s.4

Olenko ainoa ketä nolottaa, kun mummot ohittaa hiihtoladulla?

Onneks koht on wappu!!

Kai muistititte äänestää?

SANNA AALTONEN

ALUMNIKOLUMNI

Päätöksiä

on ikuinen tai sellainen, ettei sitä voi myöhemmin muuttaa. Toki ne tuntuvat ikuisilta siinä vaiheessa, kun niitä puntaroi. Itse kipuilin Poriin paluumuuttaessani paljon sitä, haluanko vielä muuttaa takaisin kuninkaallisille saarille. Tuntui, että tämä pohdinta valtasi koko elämäni: päätös olisi ehdottomasti tehtävä siinä hetkessä, ja se tulisi olemaan lopullista. Yhtä lopullista kuin aiempi päätökseni muuttaa Helsinkiin, Lontooseen… Jälkiviisaana en ole tehnyt vielä yhtäkään lopullista päätöstä elämässäni Sen (senhetkisen) Yhden Suuren Ratkaisevan Päätöksen jälkeen.

Totesin, että paras tapa tehdä päätöksiä, on tehdä ne niin, että se tuntuu sillä hetkellä oikealta juuri minulle. Ja rehellisesti oikeilta – ei sellaisilta, joita haluaisin haluta, eikä etenkään tavalla, joka olisi muiden mielestä oikea.

Kävin uudelleen Lontoossa Porissa jo asuessani. Pitkän itsetutkiskelun ja tuskallisen rehellisyyden jälkeen totesin, että kaupunki tulee aina olemaan minulle rakas ja tärkeä; olen kutsunut sitä joskus kodiksi. Sillä hetkellä olin kuitenkin enemmän ihminen, joka halusi haluta asua Lontoossa, mutta ei varsinaisesti halunnut asua siellä. Suurta ajattelijaa Adore Delanoa lainatakseni: you feel what you feel when you feel it.

Odotan mielenkiinnolla tulevaisuuden minäni hankalia, mutta siinä hetkessä todennäköisesti oikeita päätöksiä.

Kirjoittaja on Porin yliopistokeskukselta valmistunut filosofian maisteri

s.5

Opiskelu-urakkani on päättynyt, päätin. Tästä päättymisen päättämisestä on nyt noin kymmenen vuotta. Päätin näin Lontoossa saatuani kandiopintoni loppuun sikäläisessä yliopistossa.

Kuitenkin kirjoitan tätä alumnikolumnia vuosi sitten maisteriopintoni päättäneenä Porissa.

Kaupungissa, josta heti ylioppilaaksi päästyäni lähdin hippulat vinkuen päättäen visusti, etten asu täällä koskaan.

Halusin lapsesta asti asua Helsingissä. Se tuntui kodilta, minulta. Ystäväni, jonka kanssa usein kesäisin reissasimme tätini luo Helsinkiin, sanoi joskus, että Helsingissä tuntui siltä kuin uskaltaisi olla oma itsensä. Niin tuntui: siksi muutin sinne heti, kun porilaiset tunkit olivat taakse jäänyttä elämää.

Nykyisin kun käyn Helsingissä, ahdistaa. Kaupunki on muuttunut, mutta niin olen minäkin.

Enkä vain minä, vaan se elämä, jota siellä vuosikausia elin ja josta nautin.

Elämän suuria kivuliaita totuuksia on elämien päättyminen. Ne elämät, joita olemme joskus eläneet, erilaisissa paikoissa ja eri ihmisten kanssa, muuttuvat. Niihin ei pääse takaisin paitsi muistoissa.

Pohdin aiempia elämiäni Helsingissä ja Lontoossa. Kaipaan niitä joskus, ehkä useinkin, niin paljon että melkein itkettää. Rakkaat ystäväpiirit ja silloiset elämät molemmissa kaupungeissa ovat siirtyneet eteenpäin; jos muuttaisin takaisin kaupunkiin, jossa joskus asuin ja jota kodiksi kutsuin, ei se olisi enää samaa elämää kuin se oli silloin muinoin.

Joku siellä nyt ajattelee, että no miksi lähdit, mitä siinä vollotat. Lähdin, koska sillä hetkellä halusin.

Päätöksiä tapahtuu, kun niiden tekoon on valmis. Itse esimerkiksi puhuin Lontooseen muutosta vuosia, kovaan ääneen, mutten tehnyt asian eteen mitään. Kun sitten lopulta olin valmis, tein päätöksen hiljaa itsekseni. Aiemmin oli monen käytännön asian järjestäminen ja niihin vaadittava vaiva pelottanut liikaa. Yhtenä aamuna päästäni sitten kuului ”plim” ja olin valmis. Käytännön asiat eivät enää tuntuneet lamauttavilta, ne tulisivat kyllä järjestymään.

Hyvä uutinen on se, että harva päätös oikeasti

s.6

Tule mukaan tekemään Pointtia!

Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolmesta neljään kertaa vuodessa.

Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat.

Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.

Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa.

Päätoimittaja: Janne Hietamäki pointti.lehti@gmail.com Instagram: @pointtilehti Facebook: Pointti - Porin ylioppilaslehti

RIIKKA LEHTINEN

GRADUNURKKAUS

Omanlaiseni omena Itseasiassa graduni valmistuttua tilin perustaja halusi jakaa graduni kaikille seuraajilleen. Paras palkinto näin jälkeenpäin onkin ollut se, kun eräs @ voimaantunutmies tilin seuraajista kertoi olleensa ensimmäistä kertaa kiinnostunut gradun lukemisesta.

Jännitin silti graduni julkaisua instatilillä. Aihe kun oli minulle itselleni hyvin henkilökohtainen ja tärkeä. Se oli minun näköiseni gradu. Omanlaisensa omena.

Gradun otsikko: @voimaantunutmies - Instagram-satiiria sukupuolinormeista Pääaine: Digitaalinen kulttuuri Tutkinto-ohjelma: Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma

s.7

Graduprosessin aikana taistelin jonkinnäköisen identiteettikriisin kanssa. Minulla oli parikin kiinnostavaa aihetta mielessäni. Yksi mahdollisista graduaiheistani liittyi maatalouteen ja digitaaliseen kulttuuriin. Koska olen syntyjäni maalta, koin että minulla oli velvollisuus osoittaa kiinnostusta juuriani kohtaan; yrittää liittää nykyinen pääaineeni (digitaalinen kulttuuri) ja gradu jotenkin maatalouteen. Aihe olisi käsitellyt somettavien maatalousyrittäjien ja seuraajien suhdetta, sekä sitä, mitä motiiveja maatalousyrittäjillä on tuottaa sisältöä someen omasta työstään.

Ajattelin salaa, että ehkä omat maatalousyrittäjävanhempani tulisivat jotenkin lähemmäs minua, puusta kauaksi pudonnutta kaupunkilaistunutta tytärtään.

Ehkä hyödyttäisin heitä gradutyölläni jotenkin? Ehkä vierisin lähemmäksi puuta?

Vierin kuitenkin toiseen suuntaan. Aikaisempi taustani Tampereen avoimen yliopiston yhteiskuntatutkimuksessa oli jättänyt minuun jälkensä. Lisäksi nykyisen yliopistoni kurssit postfeminismistä, verkkoaktivismista sekä verkkokeskustelukulttuureista olivat omiaan luomaan pohjaa kaikelle sille mitä lopulta tapahtuisi.

Vielä vuosi ennen koko graduprosessia joko sattuman kaupalla tai kenties algoritmien saattelemana, kohtasin Instagramissa satiirisen tilin nimeltä @ voimaantunutmies. Kiinnostuin heti tilin luonteesta ja sen seuraajista. Tilin meemit käsittelivät sukupuolistereotypioita tavalla joka oli mielestäni nerokas.

Aivan kuin jonkinlaista näkymätöntä esimerkkiä seuraten, myös tilin seuraajat osallistuvat satiiriin. ”Böndet ja digi”-aihe sai jäädä. (Sori yleisesti maatalous ja vanhemmat tästä syntiinlankeemuksesta, ehkä palaan joskus asiaan.)

Vaikka olin aihevalintani tehnyt, oli myös hetkiä kun koin syvän epätoivon tunteita. Seuraavina hetkinä koin mielihyvää koostaessani excel-taulukostani esteettisin värein piirakkadiagrammia. Onneksi aikaisempi opinnäytetyön tekeminen Satakunnan ammattikorkeakoulussa helpotti prosessin hahmottamista. Mutta koskaan ei ole valmis. Jos graduprosessista pitäisi antaa jonkinnäköinen ohje, se olisi seuraava; ÄLÄ vitkuttele puolta vuotta jonkin asian kanssa. Esimerkiksi silloin jos sinun pitäisi kysyä tilin pitäjältä, onko OK jos teen satiirisesta Instatilistäsi gradun? Kylmä hiki virtaa odottaessasi vastausta tähän mahdolliseen KYLLÄ/EI kysymykseen, joka saattaa päättää puolivuotisen graduprosessin kulun kokonaan - tai tehden siitä ainakin vähintään kyseenalaisen eettisestä näkökulmasta.

Onneksi @voimaantunutmies-tilin perustaja oli mielissään graduaiheestani, ja sain suostumuksen.

kuvitus canva.com

ARTIKKELI

NIKO HAKKARAINEN

Linssin lävitse: Pori valokuvin Mitä saa, kun maisemantutkija lähtee kiertämään kaupunkia kamera kädessään?

Valokuvaus on minulle tapa oppia ymmärtämään ja hahmottamaan ympäristöäni. Nyt neljä ja puoli vuotta Porissa asuttuani, ymmärrykseni kaupungista onkin jo hyvin päässyt karttumaan. Niin myös valokuvat sen ohessa.

Jotteivat nämä lukemattomat otokset jäisi vain bittiavaruuden äärettömään unholaan, on niitä nyt mukana tämän lehden sivuilla. Tässä siis muutamia otoksia porilaisen kulttuurielämän viitekehyksessä.

s.8

teksti & kuvat Niko Hakkarainen

Onko tässä yksi kuvatuimista, ellei kenties kuvatuin porilainen? Maire on viettänyt kesänsä Eetunaukiolla vuodesta 2010 ellei lähtien, talven Onko tässä yksi kuvatuimista, kenties kuporilainen? Maire on viettänyt kesänsä ajanvatuin hän lämmittelee Samkin kampuksella.

Eetunaukiolla vuodesta 2010 lähtien, talven Hairahti hän yhtenä kesänä Raumallekin, ajan hän lämmittelee Samkin kampuksella. mutta tämä annettakoon anteeksi.

Hairahti hän yhtenä kesänähänelle Raumallekin, mutta tämä annettakoon hänelle anteeksi.

Väinölästä, tuolta kaupungin kaukoidästä, löytyy T.E.H.D.A.S. ry:n ylläpitämä Radioasema Veistospuistoineen. Nämä kaverukset tuskin (kaikessa komeudessaan) ovat elinpiirinsä edustavimpia yksilöitä.

Kuva on kuitenkin tietoinen valinta – Alueen tunnelmaa kannattaa kuvien sijaan käydä ihmettelemässä paikan päällä.

Porilaisen musiikki- ja kulttuurielämän merkkihenkilö Jyrki Kangas jätti jälkensä kaupunkiin ennen kaikkea pitkäaikaisena Pori Jazzin taiteellisena johtajana. Hänen muistokseen kohosi Kirjurinluotoon Bass String Wings, sopivasti likimain ensimmäisten jazzfestivaalien pitopaikalle. Teoksen ylätasanteen kaiteilta löytyviä basson kieliä näppäilemällä voi muuten yrittää herätellä sisäisen jazzmuusikkonsa.

NIKO HAKKARAINEN

ARTIKKELI

Porilaista arkimaisemaa parhaimmillaan. Kokemäenjoki ja sen suulle merestä kohonnut suistomaa ovat merkittävä osa kaupunkia, ja luotojen alueen poluilla jos missä sitä kelpaakin ihastella. Allekirjoittaneelle mieluisimmat miljööt löytyvät Polsanluodolta ja Porkan rantapolulta.

s.9 s.9 Jo melkein satavuotiaan sillan tuntee kaupungissa jokainen, useimmat lienevät nähneen myös kuvan herran sen varrella. Vielä joskus menneisyydessä on siltaa tarvinnut laivaliikenteelle, tämän nykyisen siltavahdin toimenkuvaan se ei enää kuulu.

Porissa suunta on aina ylöspäin. Siis maaperällä ainakin. Maankohoamiseen viittaavaa Vetovoima-teos yrittää luontoa tässä avittaa, kiskoen Kirjurinluodossa kivenjärkäleitä ylös maasta. Teos suunniteltiin aluksi vain väliaikaiseksi, mutta kuin nimelleen uskollisena sen onnistui suosiollaan vakiinnuttaa paikkansa joen varrella. Etenkin pimeällä se vetää 248 lampullaan puoleensa myös paljon katseita.

Opiskelijakulttuuri on vakiintunut osa Karhukaupunkia – mikäpä muukaan täällä vappuna saisi lakin päähänsä, jos ei Raatihuoneen edustalla patsasteleva Satakunnan karhu.

ARTIKKELI

KLAUS NIEMI

s.10

Ilmiö nimeltä Hannibal Monet meistä ovat varmasti jo löytäneet oman lempiviininsä. Opiskelijoille viinin valintaan vaikuttaa maan, maun ja maineen lisäksi myös hinta.

Hinta-laatusuhde on siis tärkeää. Tämän myötä tietyt viinit ovat nousseet erityiseen suosioon ja näitä tiettyjä tyhjiä pulloja voidaan löytää kasoittain Saikun pullonkeräyksestä. Humanistilaulussa mainittu El Tiempo, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä “Timppa”, on suosittu valkoviini, joka löytyy Suomen valtion omistaman monopoliyrityksen hyllyltä yhden reippaan kyykyn jälkeen.

Toinen kyykkäämällä löytyvä aarre on espanjalainen Hannibal. Hannibal on nimestään tuttu elokuvista ja TV:stä Hannibal Lecterinä sekä historiasta Hannibal Barkana, joka oli karthagolainen poliitikko ja sotapäällikkö. Hannibal Barka ratsasti kuuluisasti Alppien yli Roomaan elefanteilla. Viini onkin todennäköisesti nimetty juuri Hannibal Barkan mukaan sillä viinipullossa on elefantin kuva. Hannibal-punaviini kuitenkin jakaa mielipiteitä enemmän kuin muut viinit. Tämän takia Hannibalin ympärille on muodostunut eräänlainen kultti-ilmiö. Punaviininä Hannibal on helposti lähestyttävä niille, jotka eivät yleensä juo, tai pidä punaviinistä koska Hannibal on makea ja vähätanniininen viini. Tämän takia Hannibal sopii kasuaaliin käyttöön esimerkiksi opiskelijatapahtumissa. Harva viini sopii maultaan yhtä hyvin juomapelien kilpailuhenkiseen ja nopeatahtiseen ympäristöön.

Hannibalin eroava maku verrattuna muihin punaviineihin on johtanut siihen, että Hannibalista joko pitää tai ei. Tämä ristiriitaisuus on todennäköisesti vaikuttanut aiemmin mainitun kultti-ilmiön syntyyn. Jossakin kohtaa iltaasi voit odottaa saavasi myyntipuheen Hannibalin nauttijalta.

Viinin mielipiteitä jakava maku on johtanut siihen, että Hannibalin juojat pitävät toistensa puolia ja nauttivat viinistään keskenään. Joten jos

kuvitus canva.com

ikinä tunnet olevasi yksin vaikka Saikun illanistujaisissa, ota esille pullo Hannibalia ja joku toinen Hannibalin ystävä voi liittyä seuraasi. Tämän yhteisöllisyyden myötä on myös suunniteltu Hannibalin nautintoiltoja. Iltaman tarkoituksena on kokeilla kuinka monella tavalla Hannibalia pystyy sekoittamaan.

Hannibal maksaa Alkossa 8,49 euroa ja sopii siis opiskelijan budjettiin. Asiasta kiinnostuneille tiedoksi: viinin alkoholipitoisuus on 11,5 prosenttia.

Edullisen hinnan varjolla viinillä uskaltaa tehdä “kokeita”. Kokemusasiantuntijana olen testaillut monia eri tapoja tarjoilla ja nauttia tätä sydäntäni lähellä olevaa viiniä ja jaan kokemuksia näistä kokeiluista nyt teille.

Perinteisesti punaviini tarjoillaan noin 14-20-asteisena.

Hannibal maistuu kuitenkin loistavalta vielä kylmempänäkin, ja oikein viilennettynä Hannibalia on vielä helpompi juoda, kun se saavuttaa lähes mehumaisen maun.

Hannibal sopii myös monien eri drinkkien tekoon.

Yksinkertaisimmillaan Hannibaliin voi sekoittaa vichyä, Spriteä tai jopa vodkaa. Hannibal-kultin on tarkoitus jatkaa kokeita mieliviinillään ja kehittää uusia reseptejä, joilla kaikki muutkin viinin nauttijat saataisiin käännytettyä Hannibalin puolelle.

EERO LAURILA

ARTIKKELI

Punaisen kukon historiaa

kuva Niko Hakkarainen

s.11

Monet meistä ovat viettäneet aikaa PK:ssa, eli Punaisessa Kukossa. Varsinkin isompien juhlien jatkoilla myös opiskelijoita on ohjattu tähän Ikoniseen ravintolaan, joka vuodesta toiseen on ollut Porin suosituimpia juhlapaikkoja, ainakin liikevaihdoltaan mitattuna. Mutta minkälaista historiaa tämä talo kätkee sisäänsä? Jopa kirjoittajan vanhemmat ovat viettäneet aikaa tässä ravintolassa ja vaikka isovanhempani eivät olekaan syntyneet Porissa, myös he ovat tavanneet juurikin palokunnan talon tansseissa.

Vapaapalokunnat ovat aikojen saatossa vaikuttaneet kaupunkikuvaan rakennuttamalla seurataloja, jotka ovat olleet monenlaisten tapahtumien keskipisteitä. vaikka talo on nykyään täysin ravintola käytössä, VPK viettää siellä yhä esimerkiksi joulujuhlia sekä muita tärkeitä kokouksia. Tämä on nähtävissä yhdistyksessä tärkeänä perinteenä, sillä Porin VPK täytti viime vuonna kunnioitettavat 160 vuotta.

Porin VPK:n palokunnantalo valmistui vuonna 1894 ja muodostui jo aikaisessa vaiheessa tärkeäksi paikaksi yhteisön jäsenten kohtaamisille ja verkostoitumiselle.

Talossa toimi alusta alkaen ravintola ja siellä järjestettiin muun muassa luentoja, kulttuuritapahtumia ja perhejuhlia. Palokunnantalo ei ollut siis vain palokunnan toiminnan keskus, vaan myös paikka, jossa yhdistyivät yläluokan kulttuuri, vapaa-aika ja juhlat. Talo on remontoitu tämän jälkeen monesti, mutta vanha arkkitehtuuri on onneksi jätetty näkyviin.

Tanssi muodostui 1900-luvun alussa olennaiseksi osaksi iltojen ohjelmaa ja sodan jälkeen ravintolakulttuuri muuttui, elintaso nousi avaten ravintolat kaikille yhteiskuntaluokille. Ravintola sai uuden ilmeen, oman tanssiorkesterin ja nimen: Punainen Kukko. VPK omistaa yhä talon, vaikka se siirtyi ravintolan osalta vuokranantajan rooliin 1950-luvun puolivälissä. Kun käy talossa bailaamassa, voi siis olla tyytyväinen ainakin siitä, että paloturvallisuus on takuuvarmasti kunnossa.

Ravintolan nimi muutettiin Ravintola Puistokeskukseksi ja vuonna 1966 ensimmäisten Pori Jazz -festivaalien aikana ravintolan lavalla nähtiin muun muassa jazzien päätähti Ted Curson sekä Otto Donner. Tämä lava muistuttaa yhä lukuisista tähdistä mitä lavalla on esiintynyt ja lava onkin kaupungin harvoja näyttämöitä, mitä me nuoret sanomme humppalavaksi.

Ravintola Puistokeskus tunnettiin aktiivisena tanssi- ja viihderavintolana 1970- ja 1980-luvuilla, toimien vuosina 1987-1988 lyhyen aikaa nimellä Ravintola Casino, kunnes se palautettiin takaisin Punaiseksi Kukoksi, mikä on vanhan kansan nimitys tulipalolle. Hyvä niin, sillä nimi on erittäin kuvaava. Alakerta muutettiin 1990-luvun alussa yökerhoksi, eli VPK sai niin sanotun yökukkonsa. Vaikka yökerho on muistuttanut minusta hieman ruotsinlaivan

teksti Eero Laurila

yökerhoa, en ole antanut sen haitata. Tosin tammikuun 2024 alussa yökerho rempattiin, saa nähdä saadaanko tähän parannusta.

Talossa on totta vie siis tanssittu aikojen saatossa ja paljon. Porin VPK:n talon historia ja sen merkitys heijastaa ennen kaikkea yhteiskunnallisia muutoksia, sekä on osa tärkeää kulttuuriperintöä, joka tekee siitä tärkeän historiallisen kohteen Porin kaupungissa. Eikä Porissa nykyään ole kovinkaan montaa näin vanhaa taloa, jotka olisivat yhä aktiivisesti käytössä.

PS. Tiesitkö että niin sanotun suomibaarin seinällä, jok sijaitsee pienessä sivuhuoneessa yläkerran aulasta oikealla, on seinällä plagiaatti, joka kertoo talon historiasta. Sitä kannattaa ehdottomasti käydä joskus vilkaisemassa juhlimisen lomassa.

Kirjoittaja on entinen VPK:n jäsen Lähde: Anna Sivula, Suvi Aitto-oja. Karhu, kirves ja punainen kukko. Porin vapaa-ehtoinen palokunta 1863-2013.

ARTIKKELI

VEERA MONONEN

Mitä humanisti tekee teknillisessä yliopistossa?

No joogaa ;-D

s.12

kertaa viikossa. Valitsin opinnot sillä mentaliteetillä, että halusin opiskella jotain, mitä Suomessa ei ollut tarjolla, ja että samalla jäisi aikaa joogalle sekä reissaamiselle. Intia, joogan syntypaikka, tarjosi täydellisen ympäristön aloittaa joogaharrastus. Pääsin harrastamaan joogaa opintojen ohella 5-7 kertaa viikossa. Yliopistolla meille tarjottiin joogaa kolme kertaa viikossa iltaisin, mutta oma kiinnostukseni vei minut etsimään enemmän. Kysyin joogaopettajaltamme, olisiko hänellä omalla studiolla aamutunteja, joihin pääsisin mukaan. Viiden kuukauden ajan arkiaamuni alkoivat Sivananda-joogalla hänen omalla studiollaan. Se oli mahtavaa!

IIT Madraksessa asuminen oli erittäin edullista.

Yhden huoneen vuokra oli noin 120 euroa, ja tämä summa kattoi koko viiden kuukauden asumisajan.

Itse asuin Sabarmati-nimisessä hostellista josta löytyi

Matkani Intiaan oli pitkäaikainen haaveeni, ja viime vuonna viikko ennen vaihtohakemusajan päättymistä päätin täyttää hakemuksen. Hakemukseltani löytyi vaihtoehtoja Tanskasta, Norjasta ja Intian Indian Institute of Technology Chennai -yliopisto.

Onnekseni minut valittiin Intiaan.

Chennai, Intian kuudenneksi suurin kaupunki, oli vaihtokohteeni. Siellä asuu noin 10 miljoonaa ihmistä, ja opiskelin Indian Institute of Technology Madraksessa, joka on teknillinen yliopisto. Yliopistossa oli yli 10 000 opiskelijaa ja vaihto-opiskelijoita oli noin 30.

Mitä oikeen humanisti voi opiskella teknillisessä yliopistossa?

No mitäpä humanisti ei voisi opiskella on minusta parempi kysymys! IIT Madraksesta löytyi kursseja jokaiseen makuun. Itseltäni lukkarista löytyi self-awareness -kurssi, jossa oli luentoja kolme

Meidän sisäpiha

ARTIKKELI

VEERA MONONEN

Apina kurkkimassa huoneeseen

s.13

muunmuassa kuntosali, sisä- ja ulkosulkapallokentät, pyykkitupa, pieni keittiö sekä ihana puutarha sisäpihalla.. Sekä ei-niin-ihania apinoita, heh.

Kampuksella oli kaiken kaikkiaan 20 hostellia, joista 15 oli varattu miehille ja 5 naisille. Kampukselta löytyi myös monia koulu ravintoloita, joihin pystyi ostamaan kuponkeja aamupalalle, lounaalle sekä illalliselle. Koulun ravintoloissa ruokailu oli edullista, sillä yhdelle aterialle tuli hintaa noin 70 senttiä. Ravintoloissa tarjoiltiin pääasiassa kasvisruokaa, mutta joissain paikoissa oli mahdollisuus ostaa myös ”non veg” -kuponkeja.

Itse tein aina aamupalan ystävieni kanssa hostellilla, sillä aamupala oli jo mennyt kiinni, kun tulimme joogasta, ja halusin myös syödä tuoreita hedelmiä aamuisin. Kouluravintolan aamupalalla oli tarjolla paahtoleipää sekä intialaisia ruokia. Lounaalla sekä illallisella kävin usein koulun ruokalassa syömässä.

Ruoka oli mielestäni aina erittäin hyvää, eikä koskaan tullut pettymystä. Kampukselta löytyi myös ruokaloiden lisäksi muutamia ravintoloita, joista pystyi ostamaan ruokaa myös ilman kuponkeja. Näissä ravintoloissa oli tarjolla tietysti intialaista ruokaa sekä myös länsimaalaisia ruokia.

IIT Madras sijaitsee ison luonnonpuiston sisällä, joten siellä on rauhallista. Heti kun astuu kampukselta ulos, niin pääsee Intian äänekkääseen vilinään.

Kun kampus on luonnonpuiston sisällä, niin sieltä löytyy myös muuta elämää kuin me opiskelijat.

Kampukselta löytyi krokotiilejä, erilaisia peuraeläimiä, käärmeitä, apinoita, kilpikonnia ja varmasti paljon muuta, mistä en edes tiedä. ”Harmikseni” noista eläimistä jäi krokotiilit näkemättä. Kampusalue oli niin suuri, että siellä kulki bussit, joilla pääsi kulkemaan. Itse olin ostanut pyörän, jolla liikuin paikasta toiseen. Kampusalueelta löytyi myös muun muassa ulkoilmateatteri, uimahalli, stadion, erilaisia urheilukenttiä, sairaala, muutama kauppa, kampaamo, ompelimo jne. Kaikki tarvittava löytyi, ja jos ei olisi halunnut, niin kampukselta ei olisi tarvinnut poistua.

Itse halusin tutkia Chennaita myös kampuksen ulkopuolelta.

Käytin myös pidemmät vapaat hyödyksi ja matkustin paljon Intiassa. Intia on valtava maa, joten välimatkat ovat luonnollisesti pitkiä. Paikasta toiseen on helppo matkustaa yöbusseilla. Yöbussit ovat edullinen vaihtoehto, ja positiivinen puoli on, ettei tarvitse viettää päivää matkustamiseen. Kerkesin myös opintojeni ohella viettää muutaman viikon Sri Lankalla, ja opintojen jälkeen pääsin vielä Nepaliin kolmeksi viikoksi.

Lähteminen Intiaan vaihtoon voi tarjota unohtumattoman kokemuksen monista syistä. Ensinnäkin, kuka ei haluaisi asua maassa, missä lehmät ovat pyhiä ja kulkevat vapaana? Intia tarjoaa ainutlaatuisen kulttuurin, jossa perinteet, uskonto ja arkielämä muodostavat värikkään kokonaisuuden. Matkustaminen Intiassa on suuri seikkailu, ja jokainen osavaltio tarjoaa omanlaiset maisemat, kielet ja perinteet. Voit kokea Himalajan vuoret pohjoisessa, tutustua historiallisiin

s.14

ARTIKKELI

VEERA MONONEN

monumentteihin Delhissä, uppoutua värikkääseen kulttuuriin Rajasthanissa tai rentoutua trooppisilla rannoilla etelässä. Jokainen paikka tarjoaa oman ainutlaatuisen tarinansa ja elämyksensä. Intian vaihtoreissu voi siis olla unohtumaton seikkailu, joka avaa uusia näkökulmia, kasvattaa henkilökohtaisesti ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua yhteen maailman monikulttuurisimmista ja värikkäimmistä maista. Itse rakastuin maahan niin paljon, että tulen vielä palaamaan.

VEERA MONONEN

ARTIKKELI

Halusin kysyä vielä muutaman kysymyksen vaihto ystävältäni.

Name: Maximilian Stalzer What are you studying and where: Computer Science at the Technical University of Denmark Favorite Indian food: It was a whole new world of food to discover and we ate so much amazing food that it’s really hard to decide. Gobi 65 was one of my favorites, it’s a special way to fry cauliflower chunks with spices and is served as a starter.

Favorite place in Chennai: Such a huge city with so many diverse neighborhoods. Rather than one place I enjoyed always exploring new parts of the city. Going on walks you would always find something interesting and new.

What did you miss from home: Mainly comfort, quiet and a feeling of true cleanliness. Even though our campus was really nice it was hard to find any good relaxing spots just to hang out with friends. Apart from that since we always ate at the canteens or outside at restaurants so I came to miss the simplest home cooked meals the most.

Would you go to India for an exchange again : Absolutely.

Had so much fun over there, met so many amazing people and made stories I’ll tell to my grandkids.

Kuva kun oltiin Munnarissa reissussa, jossa nähtiin esim villinorsuja!

s.15

Why would you recommend India as an exchange destination: India has so much to offer and is so different from anything I knew before. I think because the adjustment time to all the noise, chaos and general overstimulation of India takes so long, an exchange semester offers a much better perspective of the country than just travelling there for a short period of time.

ARTIKKELI

SAMI LAMPOLA

Peilaus PATS ry:n tapahtumarikkaisiin maistelukokemuksiin

s.18 s.16

M

aistelutilaisuudet ovat kuin lumoava matka aistien maailmaan, jossa jokainen huulille kaadettu pisara avaa oven uusiin makuelämyksiin. Ne tarjoavat tilaisuuden uppoutua erilaisten juomien rikkaaseen kirjoon ja samalla jakaa hetki yhdessä muiden kanssa. Porin yliopistokeskuksessa näitä ikimuistoisia tasting-tilaisuuksia tuottaa Porin Akateeminen Tasting Seura ry.

Koronan varastaessa uutisotsikot, syksyllä 2020 syntyi pienellä mediahuomiolla Porin Akateeminen Tasting Seura ry, tuttavallisemmin PATS. Heti alusta lähtien tämän uunituoreen ja kokemattoman yhdistyksen kantava johtoajatus oli pyrkiä luomaan hauskanpidosta, yhteisöllisyydestä, sivistämisestä ja vastuullisuudesta ihastuttava sekoitus järjestötoimintaa opiskelijoille. Astuttaessa vuoteen 2024 korona on poissa muodista, mutta PATS jatkaa viihdyttävien ja herkullisten tilaisuuksien järjestämistä Porin yliopistokeskuksessa. Paljon on tapahtumia järjestetty näiden vuosien aikana, ja kun katsoo taaksepäin useita ikimuistoisia hetkiä kokeneempana, niin ne ensimmäisenä päivänä asetetut periaatteet kantavat vieläkin tapahtumiamme.

Tässä artikkelissa teemme tiiviin sukelluksen tastingin maailmaan, samalla reflektoiden PATSin lyhyen historian aikana kerättyjä kokemuksia. Toivottavasti onnistumme herättämään teissä lukijoissa innostuksen osallistua tilaisuuksiimme – tai peräti järjestämään oman tastingin ystävien kesken.

Yhteisöllisyyttä kaadon kautta Tastingissa lasiin kaadetut juomat toimivat välittäjinä, eivät vain viesteinä. Olipa kyseessä alkoholillinen tai alkoholiton juoma, kaadon rituaali tarjoaa helpon tavan murtaa jää ja aloittaa keskusteluja. Epäformaali ja viihdyttävä ilmapiiri rohkaisee osallistujia jakamaan ajatuksia, luoden luonnollisen vuoropuhelun. PATSin tapahtumien järjestäjänä on ollut ilo seurata syntyvää keskustelua. Nämä jaetut makukokemukset muodostavat perustan yhteyksien rakentamiselle ja edistävät ympäristöä, jossa eri taustoista tulevat opiskelijat yhdistyvät ja löytävät yhteisen sävelen.

Sivistämistä kaadon äärellä Hauskanpidon ja yhteisöllisyyden lisäksi, viinilasin äärel-

lä voi oppia monenlaista uutta. Tastingin opettavainen osuus on ollut PATSille tärkeä alusta lähtien, ja tilaisuuksien järjestäjän näkökulmasta on tullut paljon opittua näiden vuosien aikana. Jäsenen näkökulmasta, mikä olisikaan parempi aika sivistää itseään tällä hienostuneella alalla kuin opintojen aikana? PATSin tilaisuudet ovat tarjonneet turvallisen paikan oppimiseen kollegoiden ympäröimänä, laajentaen tietämystä erilaisista juomista, erityisesti viineistä. Tastingiin osallistuminen antaa opiskelijoille mahdollisuuden hioa makuaan ja kehittää yhteistä kieltä muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa.

Tietenkin paras oppi kertyy, kun tilaisuutta vetää asiantunteva sommelier. Kuitenkin myös ystäväporukan kesken järjestettyyn tastingiin voi tuoda opettavaisen elementin. Netistä löytyy tänä päivänä helposti tietoa, ja suunnittelemalla etukäteen illan kaatojen kokonaisuutta voi luoda mielenkiintoisen konseptin, varmistaen samalla hauskan ja ’sivistävän’ illan.

PATSin testaamat vinkit oman tastingin ideoimiseen Edellä esitettyjen teesien jälkeen onkin aika esittää kysymys, että haluaisitko sinä päästä osaksi illanviettoa, joka sisältää rentoa jutustelua samalla oppien uutta? Porin yliopistokeskuksen opiskelijat voivat osallistua PATSin tastingeihin, mutta sellaisen voi myös itse järjestää.

Vaihtoehtoina on tietenkin perinteinen viinimaistelu, mutta mahdollisuutena on ideoida myös mielenkiintoi-

SAMI LAMPOLA

nen, itseäsi puhutteleva konsepti maisteluun. Seuraavaksi esitelläänkin sixpackin verran ideoita, jotka PATS on testannut lyhyen historiansa aikana. Tietenkin saat kuvan PATSin monipuolisesta toiminnasta, mutta samalla toivottavasti ne voivat auttaa sinua ja ystäviäsi järjestämään ikimuistoisia maistelutapahtumia!

1. Ei vain viiniä: Perinteinen tasting-juoma viini ei valitettavasti ole kaikkien mieleen, joten rohkeasti voi lasit täyttää jollain muulla omaan makuun sopivammalla juomalla. PATS onkin perinteisten viininmaistajaisten lisäksi monipuolisesti tarjonnut jäsenilleen erittäin pidetyt tastingit siidereillä, kuohuviineillä ja peräti glögisekoituksilla. On jopa järjestetty tasting ’kirkkailla’, mutta valitettavasti allekirjoittanut ei enää muista, miten ne menivät – kysykää Pointerin toiminnanjohtajalta.

3. Tasting ulkoilmassa: Tastingin järjestäminen ulkoilmassa voi avata aivan uusia ulottuvuuksia maisteluun, ja se voi myös pienemmässä mittakaavassa yhdistää osaksi piknikkiä.

Koronan aikana, kun sisätilojen tilaisuudet olivat rajoitettuja, PATS oli mukana järjestämässä ulkoilmassa järjestettyä tastingia, joka oli todella onnistunut. Tietenkin sääolosuhteet tulee olla suotuisat, mutta ulkona on mahdollista luoda aivan toisenlaista tunnelmaa maisteluun. Osallistujat voivat nauttia juomistaan ympäröivästä miljööstä tai ainakin raikkaasta ilmasta (huom. ei se Saikun takapiha niin kaunis miljöö ollut).

saivat tilaisuuden pohtia juomien ekologista jalanjälkeä. Lisäksi PATS on järjestänyt maistelun, jossa jokainen annos oli peräisin eri maasta, tarjoten osallistujille mahdollisuuden tutustua eri kulttuureihin juomien kautta.

6. Tasting ilman alkoholia: Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä vaihtoehtona on tasting ilman alkoholia. Vaikka alkoholi usein liitetään maistelutapahtumiin, PATSin kokemus osoittaa, että mielenkiintoisia ja nautittavia hetkiä voi kokea myös ilman prosentteja. Nimittäin myös alkoholiton cocktail-koulu on tullut järjestettyä, jossa korostettiin maistelun iloa ilman tuttua kossun makua. Alkoholittomat tastingit ovat loistava vaihtoehto, kun halutaan sisällyttää kaikki yhteisön jäsenet tapahtumaan. Eikä vaihtoehdot rajaudu vain drinkkeihin, sillä myös kahvi- ja suklaamaistelut ovat suosittuja vaihtoehtoja. PATS onkin oppinut, että sivistys ja nautinto eivät ole sidoksissa alkoholiin, vaan voivat kukoistaa myös ilman sitä.

Porin Akateemisen Tasting Seura ry:n tarina on kuin hyvin kypsynyt viini; se vain paranee ajan myötä. Lyhyen historiansa aikana PATS on onnistunut yhdistämään opiskelijat makunystyröitä kutkuttavien juomien kautta sekä samalla opettanut uusia asioita niiden äärellä.

Tastingeissä on syntynyt yhteisöllisyyttä, ja niiden monipuolisuus on näyttänyt, että sivistys ja nautinto voivat kukoistaa monilla eri tavoilla. PATS kutsuu kaikki mukaan matkalle, jossa jokainen kaato on mahdollisuus oppia uutta ja nauttia yhdessäolosta – joko yhdessä meidän kanssa tai ideoiden omia tilaisuuksia ystävien kanssa.

Kirjoittaja on ollut perustumassa PATS ry:tä ja nyt keväällä on aika siirtyä hallituksen jäsenenä emeritusrooliin, antaen tilaa uudelle sukupolvelle

4. Tasting sivuaktiviteettinä: Edellisen piknik-maininnan innoittamana, itse tastingin ei aina tarvitse olla päätapahtuma. Se voi toimia myös sivuaktiviteettina, tuoden uutta ulottuvuutta muihin tapahtumiin. PATS on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä Art of Wine -tapahtumaa, missä viinien maistelu tapahtui samanaikaisesti maalaamisen kanssa. Tällainen lähestymistapa mahdollistaa monipuolisen illanvieton, joka yhdistää taiteen ja makujen maailman.

5. Konsepti ”juoman ulkopuolelta”: Tastingin teeman ei tarvitse olla sidottu vain juomiin, kuten viiniin tai olueen.

Konseptia voi laajentaa omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti. Esimerkiksi PATS on järjestänyt tastingin, jonka teemana oli vastuullisuus. Tässä tilaisuudessa maistellut juomat voitiin nähdä vastuullisina valintoina, ja osallistujat

kuvitus canva.com

s.17

2. Eri hintaluokat: Opiskelijoiden harrastejärjestönä tasting-tilaisuuksien viinien hinnat on pidetty yleensä maltillisina. Kuitenkin tällainen tilaisuus on myös oiva mahdollisuus päästä kokeilemaan rohkeammin kalliimpia viinejä, mitä ei normaalisti sokkona raaski napata Alkon hyllystä.

Toisaalta toiseen suuntaan on myös mahdollista mennä, usko tai älä. PATSin historiaan mahtuu myös tasting mitä kutsuttiin leikillisesti ”kyykkyviini-tastingiksi” pullojen keskihinnan jäädessä siemauksen verran alle 10 euron. Itse asiassa näissä tilaisuuksissa on puolensa, sillä näistähän voi opiskelijan näkökulmasta löytää sen uuden suosikki ”kyykyn”. Mahdollista on siis kokeilla kalliimpaa, mutta ikimuistoisen illan saa myös kohtuuhinnalla.

ARTIKKELI

ARTIKKELI

ONERVA PUHAKKA

Pienet päättäjät

s.18

Ponilla päiväkotiin Millainen kaupunki meitä ympäröisi, jos tärkeät päätökset tehtäisiin kaupungintalon sijaan hiekkalaatikolla?

Kaupunginhallituksen puheenjohtajalla olisi nuijan tilalla kädessään lapio ja kokoukseen osallistujat taiteilisivat hiekkakakkuja samalla kun päätökset kaupungin veroprosentin korotuksista tai uuden koulun rakentamisesta valmistuisivat käden käänteessä. Päätöksenteko – lasten leikkiä! Mehän pidämme siitä, että talot ovat monenkirjavia, karkkikauppoja on joka kulmalla unohtamatta seikkailupuistoja ja muita valtavia leikkimahdollisuuksia. Päiväkotikyydin sijasta voi hypätä ponin selkään, joka kuljettaa takaisin kotiin. Kotiin, joka on täynnä pupuja ja kissanpentuja. Käveleminen on kielletty, koska hyppiminen ja pomppinen on paljon hauskempaa! Juosta saa, niin lujaa kuin jaloista lähtee. Sisälläkin. ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” Niinhän Canthin Minnakin kirjoitti kirjeessään Kaarlo Brofeldtille jo vuonna 1884. Mihin tuo lapsenmielinen asenne on jäänyt? Ja kuka päätti, että talon väri voi olla harmaa? Siis harmaa! Yhdelläkään pienellä päättäjällä ei olisi tullut mieleenkään valita sellaista väriä, jos vaihtoehtoina olisivat olleet ruusunpunainen, sitruunankeltainen tai merenvihreä. Pikku päättäjät suosittelevat kaupungin suunnittelijoille inspiraatiomatkaa Linnanmäelle! Älkää huoliko pienet päättäjät. Teidät on otettu ja otetaan tulevaisuudessakin huomioon entistä paremmin. Turun yliopiston Porin kampuksella on paiskittu töitä leikillisen ja pelillisen työkalun kanssa, jotta teidän näkemyksenne tulisivat myös esiin. Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineessa on työskennellyt viisi ahkeraa opiskelijaa yhdessä opettajien ja työn tilaajan, Porin kaupungin kanssa. Työn tuloksena on syntynyt kolme leikkisää peliä, joiden avulla kaupungin isot päättäjät saavat apua teiltä pieniltä.

Mutta kun karhukaupungissa ollaan, niin teillekin kävisi paremmin joku toinen nimi. Hmm, miten sopisi Nalleneuvosto? Nalleneuvoston jäseneksi pääsee, jos täyttää tietyt reunaehdot eli on porilainen ja noin 4–7 vuotta nuori. Porin kaupunki haluaa kuunnella lapsia heitä koskevassa päätöksenteossa, ja onhan asia lakisääteistäkin.

Päätöksenteon tueksi on tuotu DMKT:n avustuksella leikillisiä ja pelillisiä menetelmiä. Pelilliset keinot voivat tehdä monimutkaisista päätöksistä helpommin hahmotettavia ja innostaa lapsia osallistumaan aktiivisesti kaupungin kehittämiseen. Selkeät ja konkreettiset vaihtoehdot auttavat lapsia ymmärtämään päätöksenteon merkityksen ja auttavat heitä osallistumaan siihen tarpeen vaatiessa aktiivisesti.

teksti Onerva Puhakka

kuvitus canva.com

Liikkeestä luovuutta mielipiteiden pallotteluun DMKT:n opiskelijaryhmä halusi luoda yksinkertaisen ja edullisen pelin, jonka käyttöönotto olisi mahdollisimman helppoa. Lopullisessa liikunnallisessa tilaleikissä lapset pääsevät valitsemaan neljästä vaihtoehdosta heille esitettyyn kysymykseen vastauksen. Vastausvaihtoehdot voidaan ajatella nelivaiheisena janana, jonka toisessa päässä on tykkään, ja toisessa en tykkää. Muut vastausvaihtoehdot asettuvat näiden välille. Tilaleikki voidaan toteuttaa sisä- tai ulkotilassa ja äänestysvälineeksi sopivat kävyt ja kivet, tai muu käteen sopiva väline kuten pieni pallo. Pelitila jaetaan neljään sektoriin, ja äänestäminen tapahtuu pelinjohtajan kysyttyä valitun kysymyksen. Liikunnallinen peli sopii taukojumpaksi, koska pelin aikana tilassa saa liikkua vapaasti. Vastauksen miettiminen on helpompaa liikkeessä, ja ryhmätilanteessa vastausvaihtoehdoista voidaan myös keskustella yhdessä.

Matias Lindholm, Annukka Saarva ja Onerva Puhakka esittelivät pelillisen työkalun Porin kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittiselle johtoryhmälle. Kuvasta puuttuvat opiskelijatyöryhmän jäsenet Joonas Järvelä ja Kaisa Sjögren.

Kuva: Tommi Iivonen

ONERVA PUHAKKA

ARTIKKELI

Yksilöinä – yhdessä Liikunnallisen tilaleikin lautapeliversio tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua leikkialustana toimivan lautapelin äärellä päätöksentekoon. Pelinjohtajan kysymykseen muodostetaan päätös tilaleikin tavoin neljästä eri vastausvaihtoehdosta. Värikoodattuun lautapeliin on tuotu leikillisiä elementtejä, kuten talvisen valkoinen liukumäki, pirteän vihreä metsä, rauhoittava sininen vesistö kalastusvälineineen ja turvallisen ruskea kotipesä.

Näiden eri tunteita kuvastavien elementtien tarkoituksena on tuoda päätöksenteon tueksi toiminnallisuutta.

Pelialustalla leikkivät neljä liikuteltavissa olevaa nallea, jotka vuoroin voivat laskea mäkeä, kiipeillä puihin, kalastaa rannalta tai kömpiä pesäkoloonsa. Tarkoituksena on, että niin tilallisen- kuin lautapelin toiminnalliset elementit auttavat paitsi päätöksen muodostamisessa myös vuorovaikutukseen muiden pelaajien kanssa. Jokaisella yksilöllä on tasavertainen mahdollisuus vaikuttaa pelin lopputulokseen, mutta pelintekijät ovat halunneet huomioida myös keskustelun tärkeyden yhteisistä asioista päätettäessä.

Elämä pelinä

Pelilaudalla seikkailevat nallehahmot tarjoavat mahdollisuuden leikkiin.

Kuvat: Onerva Puhakka

s.19

Tilaleikki ja lautapeli – saman idean kaksi eri muotoa – ovat toteutettavissa myös digitaalisesti, jolloin pelin seikkailualustana on kaupunki. Kaupunkinäkymä toimii pelissä päätöksenteon näyttämönä ja sen avulla kehitettävät kohteet tulevat konkreettisiksi ja helposti ymmärrettäviksi. Eikö olisikin hauskaa, jos voisit vaikuttaa miltä kaupunkitila näyttää, tuntuu ja kuulostaa. Voisit päättää millaisia tapahtumia ja leikkialueita siellä olisi puhumattakaan turvallisista kulkureiteistä ja kouluista.

Kaikki idean kolme ulottuvuutta, tilaleikki, lautapeli ja digitaalinen peli kannustavat luovuuteen, osallisuuteen ja oppimiseen. Päätöksenteon ei tarvitse olla tylsää! Leikillisyys ja pelillisyys voi tuoda demokratian peruspilarien kuten tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tueksi myös hauskuutta ja saavutettavuutta. Ehdotammekin, että kaupunginjohtajan tittelin voisi vaihtaa seikkailupäälliköksi ja muistutamme että tärkeiden papereiden allekirjoittaminen sujuu paljon kivemmin glitterkynällä.

Värikkyydessä on voimaa, ja yksikään päätös ei synny ilman tunnetta. Kun suhtautuu elämään nalleneuvoston tavoin, jokainen päivä on kuin seikkailu hiekkalaatikolla.

ARTIKKELI

RAMI NUMMI

s.20

Pitkästä yöstä Pohjolan Chopiniin Porilaisen elokuvan historiasta muistetaan yleensä kulttiohjaaja Visa Mäkisen farssit 1980-luvulta, mutta jos porilaista elokuvaa tarkastelee ohjaajalähtöisesti, jää käteen yllättävän paljon. Porista ja sen liepeiltä on lähtenyt useampiakin tekijöitä, joiden teokset ovat yltäneet valtakunnallisille valkokankaille.

Kulttiohjaaja on myös kotimaisen elokuvan studiokaudella vaikuttanut Aarne Tarkas, jonka syntymästä tuli viime vuoden lopussa kuluneeksi sata vuotta. Porin maalaiskunnassa syntynyt viihdetaituri ei tehnyt elokuviaan Porissa, vaan siirtyi Helsinkiin, mutta syntyperänsä vuoksi hänen käsittelemisensä tässä yhteydessä on perusteltua. Ohjaajan esikoiselokuva on vuonna 1952 valmistunut rikostarina Yö on pitkä.

Tuloksena oli nuorten sopeutumisongelmia iskevästi käsittelevä teos, jonka pääroolissa dostojevskiläisenä etsijänä teki valkokangasdebyyttinsä Jussi Jurkka.

Tarkas ohjasi urallaan (vuosina 1952-66) kaikkiaan 33 elokuvaa, joista seitsemän oli draamoja, loput erilaisia viihde-elokuvia. Draamoissaan Tarkas keskittyi usein nuorten ongelmiin ja kuvasi traumojen ja henkisten taakkojen vaikutusta ihmisten elämään. Parhaimmillaan tämä kasvoi koko elämänmuodon kritiikiksi, kuten elokuvissa Olemme kaikki syyllisiä (1954) ja Hän varasti elämän (1962). Tuotannon laajuudesta ja nopeasta kuvaustahdista johtuen monet Tarkaksen elokuvat olivat epätaisia kokonaisuuksia, mutta parhaimmat niistä olivat erittäin onnistuneita. Komedioissaan Tarkas oli hauskimmillaan sotilasfarssien ja seurapiirikomedioiden parissa. Jälkimmäisistä kannattaa katsoa esimerkiksi Oksat pois...(1961) ja Leo Jokelan huikeasta pääroolista muistettu Älä nuolase...(1962), jossa kaksi huoltoasematyöntekijää heittäytyy veikkausvoiton turvin amerikansuomalaisiksi öljymiljonääreiksi.

Muista Porissa lapsuuttaan viettäneistä ja myöhemmin muualle siirtyneistä ohjaajista kannattaa mainita ainakin Pirjo Honkasalo ja Mari Rantasila. Honkasalo on saavuttanut dokumenteillaan arvostusta kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Fiktioelokuvista muistetuin lienee sirkusmaailmaa sivuava Tulennielijä (1998).

Mari Rantasila tunnetaan suuren yleisön parissa parhaiten ohjaamistaan värikkäistä Risto Räppääjä-elokuvista. Ohjaajan taiteellisesti onnistuneimmat työt ovat kuitenkin olleet lapsen tunnemaailmaa herkästi hahmottava lyhytelokuva Greippi, sekä yläasteelle siirtyneen tytön ja hänen entisen opettajansa välistä vuorovaikutusta hienovaraisesti tutkaileva Pieniä eroja.

Varsinaisesti Porissa työskennelleistä ohjaajista Visa Mäkinen debytoi vuonna 1979 valmistuneella farssillaan Voi juku – mikä lauantai. Mäkinen oli itsenäinen elokuvantekijä, joka ei nauttinut kriitikoiden suosiota, mutta myöhemmin hänen leffansa ovat saavuttaneet fanien parissa kulttimaineen. Ohjaajan hehkutetuin saavutus täl-

lä saralla on vuonna 1984 valmistunut rikoselokuva Yön saalistajat.

Porin maisemia ja ihmisiä on ansiokkaasti dokumentoinut Noora Männistö. Tuotannosta kannattaa katsoa esimerkiksi nuorista kertova Näissä raameissa sekä Youtubestakin löytyvä tunnelmapala Porilainen sinapilla, joka sijoittuu talviselle Porin kauppatorille.

Maamme menestyneimpiin pitkäaikaisiin tekijöihin kuuluu Timo Koivusalo. Miehen elokuvat eivät kriittikkokunnan parissa nauti suurta arvostusta, mutta yleisö on useimmiten ollut ohjaajan puolella. Tuotannosta onkin karttunut jo mittava varsinkin musiikkielokuvan saralla. Oman elokuvallisen muotokuvansa ovat saaneet niin Tapio Rautavaara, Reino Helismaa, Irwin Goodman, Sibelius kuin Olavi Virtakin.

Viime vuosina itsenäiset elokuvantekijät ovat nousseet Porissa ilahduttavasti esiin. Valkokankaalla on nähty niin Tuomas Niskasen Harhama, Mika Rätön Samurai Rauni Reposaarelainen kuin Pohjolan Chopiniksi kutsutusta Selim Palmgrenista tehty elämäkertaelokuva Selim – erään säveltäjän tarina, jonka ohjasi Antti-Jussi Marjamäki. Toivottavaa olisi, että näin kunnianhimoisia teoksia tehtäisiin Porissa jatkossakin!

kuvitus canva.com

HENRI KARI

ARTIKKELI

Teatteri ja musikaalit tutuksi—budjettia räjäyttämättä tiivisesti. Jotkut saattavat arastaa sitä, että musikaaleissa puheen keskeyttää laulu, mutta uskaltaisin luvata, ettei vaihto puheen ja laulun välillä ole niin häiritsevää, kuin voisi ajatella. Musiikki on hyvin keskeinen osa musikaaleja, sillä se nostaa tarinan tunteita ja ajatuksia vahvemmin esille, kuvatakseen esimerkiksi suuria tunteita tai hetkiä.

Teatteri on taiteenala, jolla on valtavan pitkä historia ja usein teatterissa vieraillessani huomaan, että yleisössä näkyy harmittavan vähän nuoria. Haluankin rohkaista muita opiskelijoita vierailemaan rohkeasti teatterissa, jos vain oma budjetti sen mahdollistaa!

s.21

Teatteri nähdään usein vain ylemmän luokan huvina, jolloin esitysten väliaikana juodaan samppanjaa ja syödään kaviaaria. Tämä mielikuva ei ole valitettavasti syntynyt tyhjästä ja usein teatterilippujen hinnat ovatkin päätähuimaavia. Opiskelijan on kuitenkin syytä muistaa, että normaalien opiskelija-alennuksien lisäksi monet teatterit tarjoavat lisäalennuksia opiskelijoille, jolloin teatterilippujen hinta tippuu.

Aloittaessani yliopisto-opintoni, tiesin että opiskelijabudjettini tulisi olemaan tiukka, mutta tiesin, etten haluaisi luopua teatterin ja etenkin musikaalien tuomasta ilosta. Onnekseni huomasin, että moni teatteri myi suurella alennuksella lippuja opiskelijoille, joko samalla päivällä, tai samalla viikolla oleviin esityksiin.

Tällaisia teattereja ovat esimerkiksi Turun kaupunginteatteri, Tampereen teatteri, Tampereen työväen teatteri sekä Lahden kaupunginteatteri. Erikoisalennusten ansiosta teatterilippu on usein halvempi kuin esimerkiksi elokuvalippu. Porilaisena opiskelija on valitettavaa, ettei Porin teatteri tarjoa samanlaisia alennuksia opiskelijoille.

Joulukuussa 2023 sain ilokseni mennä Pointin toimittajana katsomaan Turun kaupunginteatterin tämän kauden Cabaret-musikaalin. Saavuin teatteriin avoimin mielin, mutta korkein odotuksin, musikaalin ollessa yksi suosikeistani. Pointin nettisivuilla olevassa arvostelussakin tulee ilmi, että musikaali ylitti jo korkeat odotukseni. Tiesin haluavani nähdä musikaalin uudestaan ja onnekseni huomasinkin, että Turun kaupunginteatteriin saa saman viikon esityksiin opiskelijalippuja vain kymmenellä eurolla.

Suosittelenkin lämpimästi teatterissa vierailua muille opiskelijoille. Suomen eri teattereista löytyy laaja kattaus eri puhenäytelmiä, mutta myös musikaaleja.

Keskustellessani opiskelijakavereideni kanssa on tullut selväksi että teatteri on taiteenmuotona monelle vieras.

Moni on vieraillut teatterissa esimerkiksi koulun kanssa, mutta itsenäiset teatterivierailut ovat jääneet olemattomiksi tai vähäisiksi.

Etenkin musikaaleihin tuntuu liittyvän paljon ennakkoluuloja ja stereotypioita, jolloin musikaalit nähdään usein hyvin homogeenisinä. Musikaalit eivät kuitenkaan ole luotuja samoista, The Sound of Music-tyylisistä tarinoista, jotka sisältävät “perinteistä” musikaalimusiikkia.

Musikaalit kertovat monenlaisia tarinoita, samoin kuten elokuvat ja etenkin nykypäivänä musiikkigenrejä löytyy laidasta laitaan.

Suosittelenkin kaikille pitämään avointa mieltä teatterin ja musikaalien suhteen, sillä voitkin yllättyä posi-

kuvitus canva.com

HENKILÖKUVA

SALLA WIKLUND

Yrittäjyyttä, yhteistyötä ja ystäviä—Kati Suomi toimii yliopistotyön moniottelijana Porissa Pääsin mukaan seuraamaan Kati Suomen ja Kati Heljakan yhdessä pitämää Entrepreneurial Opportunities-kurssia syyslukukaudella 2023. Kurssin päätösluennolla kurssilaiset, mukaan lukien vaihto-opiskelijat, saivat kunnian esittää oman ryhmänsä kehittämän uuden tuotteen pitchauksen Shark Tank-tyylisesti kokonaan englanniksi kolmen hengen tuomaristolle, jossa tuomaroi muun muassa Tactic Games Oy:n toimitusjohtaja Lauri Nieminen. Luvassa oli oivallisia tulevaisuuden innovaatioita!

s.22

Seuraavaksi kuulet lisää kiinnostavaa tietoa, jota sain haastattelun kautta Katista selville!

Kerrotko lyhyesti kuka olet, mitä teet Porin yliopistokeskuksella ja millaisia kursseja pidät?

KS: Olen Kati Suomi ja olen kotoisin Porista. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä olen syksystä 2021 asti toiminut liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden apulaisprofessorina. Yksikössämme opetan yrittäjyyden sivuaineen kursseja. Muun muassa Yrittäjämäinen liiketoimintakurssilla on tehty jo vuosia yhteistyötä yksikön alumnin KTM Jonatan Jarkian kanssa, kun opiskelijat ovat saaneet ideoida kehittämismahdollisuuksia Jarkian kahteen K-ryhmän kauppaan. Yritysyhteistyö on muutenkin keskiössä ja esimerkiksi Tactic Games Oy:n kanssa on kehitelty ideoita Tacticin verkkokauppaankin vuoden 2022 syksyllä.

Suomen mukaan opiskelijat ovat myös antaneet palautetta siitä, että Jonatanin inspiroiva polku yrittäjäksi on saanut uusia opiskelijoita harkitsemaan itse yrittäjyyttä tulevaisuudessa!

Miten arki, työelämä ja tutkimus yhdistyvät elämässäsi?

KS: Koen, että itselleni yliopistotyö on tietyssä mielessä kutsumustyö. Siinä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, koska tehtävänkuva on laaja ja tutkimus on myös elämäntapa, joka vie mukanaan. Työ ei ole pelkästään 8–16, missä on sekä hyviä että huonoja puolia. Pois työn äärestä minut vie esimerkiksi kaksi Bichon frisé -rotuista lemmikkikoiraani, Sulo & Lumo.

Voi kuinka suloista! Miten sitten alun perin kiinnostuit yrittäjyyden alasta?

Kati Suomen kurssilla käytiin läpi ajankohtaisia teemoja ja esimerkiksi tekoälyyn, tietoturvaan sekä automatisointiin liittyviä haasteita. Monet esitellyt uudet tuotteet liittyivät tekoälyllä toimiviin järjestelmiin, jotka ehkäisisivät esimerkiksi vanhuuden tuomia hoivaongelmia tai yksinäisyyttä.

KS: Yrittäjyyden tutkimusala on erittäin mielenkiintoinen monestakin syystä, eikä vähiten siksi, että se ammentaa teorioita muistakin kuin liiketaloustieteistä ja taloustieteestä, mm. psykologiasta, sosiologiasta ja kasvatustieteestä. Yrittäjyyden opetusta pidän tärkeänä, koska siinä voidaan opiskelijoita rohkaista kokeilemaan yrittäjyyttä.

Kaikista ei tule kokopäivätoimisia yrittäjiä, mutta toivottavasti mahdollisimman moni kokeilisi sitä osa-aikaisesti tai jossakin kohtaa urallaan. Myös yrittäjämäinen ajattelu ja toiminta työntekijänä ollessa (ns. sisäinen yrittäjyys) on tärkeätä.

Olen myös huomannut, että olet mukana monissa erilaisissa kansainvälisissä projekteissa yliopistokeskuksella.

Miten kansainväliset projektit alkoivat kiinnostamaan sinua?

HENKILÖKUVA

KS: Olen jo tohtoriopinnoista asti pitänyt tärkeänä kansainvälisiä yhteistyötä tutkimuksessa ja opetuksessa. Työssäni kansainvälisyys on monella tapaa läsnä. Tällä hetkellä olen Valencian yliopiston vieraileva tutkija. Tämä on hybridipesti ja teemme paljon yhteistyötä opetuksen ja tutkimuksen saralla. Teen tutkimusta ja kirjoitan tutkimusartikkeleja myös muiden ulkomaisten yliopistojen tutkijoiden kanssa.

Voisin luetella monia esimerkkejä kansainvälisistä yhteistöistä, mutta esimerkiksi esitän tutkimusta konferensseissa, joissa pääsee myös verkostoitumaan eri maiden tutkijoihin, luen kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta ja opetan Porin yliopistokeskuksen vaihto-opiskelijoita.

Entrepreneurial Opportunities kurssilla ryhmät rakensivat uuden tuot-

Jos mennään takaisin omaan opiskeluai- teensa demoversiot Shark Tank-tuomaristolle nähtäväksi ja kokeiltevaksi. kaasi, haluaisitko kertoa seuraavaksi jon- Päämateriaalina toimi sanomalehti. kin hauskan muiston niiltä ajoilta?

Tunnistan kyllä itse kyseisen (nyt jo eläkkeelle jääneen) opettajan ja kurssin… Keskiviikon opiskelijabileistä Kuka?

Kati Suomi Syntynyt Porissa vuonna 1976 Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri sekä kauppatieteiden tohtori. Molemmat tutkinnot Suomi on tehnyt Porissa. Suomi on ollut myös vuodesta 2020 asti Tampereen yliopiston dosentti.

Työskennellyt Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä vuodesta 2008 lähtien eri tehtävissä, mm. assistenttina, yliopisto-opettajana, projektitutkijana ja tutkijatohtorina.

Suomi on myös ollut mukana monissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, esimerkiksi luovaan talouteen ja johtamiseen keskittyneessä Creative Leadership -hankkeessa ja Asiantuntijatalouden kehittämisohjelma ASKO:ssa.

päästäänkin seuraavaan kysymykseen, millainen ajatus sinulla on Porin opiskelijaelämästä?

KS: Mielestäni on hienoa, että Porissa on paljon vireää opiskelijaelämää ja haalaripukuisia opiskelijoita näkee usein kaupungilla. Opiskelijajärjestöt ovat rakentaneet myös upeita opiskelijaperinteitä Poriin, joista voisi mainita, esim. Porin Kyltereiden vuosijuhlat, joissa itsekin olen ollut mukana useana vuonna sekä Pointerin vuosijuhlat, jotka yhdistävät opiskelijoita ja opettajia tieteenalojen yli.

Vuosijuhlat ovat ihana akateeminen perinne, joita voi muistella varmasti vuosienkin jälkeen. Kerrotko seuraavaksi miltä tulevaisuus näyttää sinulle tällä hetkellä? Onko joitakin haaveita vielä toteuttamatta?

KS: Olen unelma-ammatissani, mutta toki tässä työssä voi kehittyä monella tapaa. Haluaisin toteuttaa esimerkiksi muutamia pidempiä tutkijavierailuja ulkomaille.

Vapaa-ajalla on haaveita esimerkiksi matkailun saralla kiinnostavista maista, joissa en ole käynyt.

Ja vielä viimeinen kysymys, millaisia vinkkejä sinulla on antaa uusille opiskelijoille? Miksi Poriin pitäisi tulla opiskelemaan?

KS: Mielestäni Pori on opiskelijakaupunkina kiva, koska täällä on kaikki tarvittava, mutta keskikokoisen kaupungin edut (esim. opiskelija-asuntojen edullinen vuokrataso). Porin yliopistokeskuksen yksiköissä ryhmäkoot ovat pieniä verrattuna moneen muuhun paikkaan ja täällä pääsee helposti tutuiksi sekä muiden opiskelijoiden että henkilökunnan kanssa. Meidän kampuksemme on myös ainutlaatuisessa rakennuksessa joenrannalla ja tilat ovat remontoitu moderneiksi. Etäisyydet ovat täällä lyhyet ja kulkeminen on helppoa. Täällä on kivoja paikkoja, kuten Kirjurinluoto ja Yyteri, joten uskon että opiskelijalle syntyy lämmin Porisuhde.

s.23

KS: Minulle on jäänyt mieleen elävästi Talousmatematiikan perusteet -kurssi, joka tuotti melkoista päänvaivaa minulle ja monelle kurssikaverilleni. Emme koko syksyn aikana keksineet, mistä sana ”perusteet” oli voinut löytää tiensä kurssin nimeen. Noita torstaiaamun aikaisia matematiikan tunteja odotettiin ”kauhunsekaisella kunnioituksella”, nimittäin opettaja valitsi tietyn opiskelijan laskemaan taululle jonkin laskun, eikä sieltä saanut poistua, ennen kuin oli laskenut laskun opettajan hyväksymällä tavalla. Voi sitä reppanaa, jolla oli mennyt keskiviikon opiskelijabileissä myöhälle! Yritimme ottaa kurssin huumorilla. Kehittelimme muun muassa joukon humoristisia muistisääntöjä. Esim. D eli diskriminantti toisen asteen polynomiyhtälölle oli tuttavallisemmin ”Iso D” tai ”Danny”.

LEFFATÄRPIT

HENRI KARI

Cabaret Bob Fosse

MUSATÄRPIT

All bad (2023) Nick Shoulders Yhdysvaltalaisen country-artisti Nick Shouldersin uusin levy All Bad sisältää jälleen artistin vahvaa persoonallista tyyliä ja kappaleiden sanoitukset ovat täynnä kantaaottavia tarinoita. Nick Shouldersin musiikki tuo loistavasti traditionaalista countrymusiikkia nykypäivän kuuntelijoille. Albumin kappaleet kuuluvat selkeästi moderniin maailmaan, mutta niissä esiintyy vahvasti traditionaaliseen countrymusiikkiin liittyviä piirteitä kuten banjonsoittoa, vihellystä ja jodlausta.

s.24

Cabaret perustuu vuonna 1966 ensi-iltansa saaneeseen samannimiseen musikaaliin. Cabaret kertoo 30-luvun vaihteen Berliinistä, keskittyen kaupungissa sijaitsevaan Kit Kat Clubiin, jossa amerikkalainen Sally Bowles (Liza Minelli) toimii laulajatterena. Brittiläinen Brian Roberts (Michael York) saapuu Berliiniin viimeistelemään väitöskirjaansa ja pari kiintyy nopeasti toisiinsa. Samaan aikaan natsismi ottaa vahvempaa otetta Saksasta, mystisen Seremoniamestarin (Joel Gray) puhutellessa katsojia.

HENRI KARI

Petite Maman Céline Sciamma Céline Sciamman Petite Maman on kaunis kuvaus surusta nuoren lapsen silmin. Kahdeksanvuotias Nelly (Joséphine Sanz) palaa vanhempiensa kanssa äitinsä lapsuudenkotiin, joka kaipaa tyhjennystä Nellyn isoäidin juuri kuoltua. Nelly löytää lohtua läheisestä metsästä ja samanikäisestä Marionista (Gabrielle Sanz) ja lapset ystävystyvät nopeasti. Petite Maman on kestoltaan lyhyt, elokuvan kestäen vain 72 minuuttia. Elokuvan lyhyt kesto ja intiimiys onnistuvat tuomaan koskettavan tarinan etusijalle loistavasti.

Rye Lane Raine Allen-Miller Rye Lane on ohjaaja Raine Allen-Millerin ensimmäinen kokopitkä elokuva. Värikkäässä romanttisessa komediassa Dom (David Johnsson) ja Yas (Vivian Oparah) tapaavat sattumalta yhteisen tutun taidenäyttelyssä, minkä jälkeen he päätyvät viettämään loppupäivän yhdessä. Dom suree päättynyttä pitkäaikaista suhdetta, mutta puhelias Yas saa miehen avautumaan ja nauramaan. Domin ja Yasin suhdetta kehystää Etelä-Lontoossa kuvatun elokuvan värikäs maailma täynnä elämää, luoden elokuvasta piristävän uniikin.

Parc de Pambi (2023) Pambikallio Pambikallion (Pauliina Koivusaari ja Lauri Kallio) toinen levy Parc de Pambi vie psykedeelisellä soundillaan katsojan nopeasti omaan maailmaansa. Vaikka Pambikallio on vielä verrattain nuori bändi, ovat he saaneet huomiota Emma-gaalassa. Parc de Pambi sai nimittäin ehdokkuuden vuoden 2023 Emma-gaalan “kriitikkojen valinta” -palkintoon. Albumin unenomainen äänimaisema sopii ehdottomasti kenen tahansa kesäsoittolistalle, sopien myös oivasti piristämään kylmiä ja ajoittain pimeitä talvipäiviä.

青二才 (Aonisai) (2022) 和ぬか (WANUKA)

J-pop artisti 和ぬか (WANUKA) tuo pläjäyksen pirteää J-poppia debyyttialbumillaan. 青二才 (Aonisai) on täynnä energisiä ja nopeatempoisia kappaleita, jotka varmasti energisoivat väsyneimmänkin kuulijan. WANUKA aloitti uransa 2020 TikTokissa ja Youtubessa, missä hän julkaisi lyhyitä versioita tulevista kappaleistaan, saaden nopeasti merkittävää huomiota sosiaalisessa mediassa. WANUKA on myös artistina mystinen, sillä kasvonsa peittävän artistin oikeaa henkilöllisyyttä ei tiedetä.

WANHA JA WIHAINEN

T: Paikallinen

Asiaa porilaisesta ilmapiiristä

s.25

Pointin päätoimittaja Hietamäki kohautti Satakunnan kansan kirjoituksessa (SK 13.10.2023) nimittämällä Porin kaupungin henkistä tilaa mädäntyneen ladon hajuiseksi, mikä oli minusta osuvaa. Itselläni on omalaatuinen viharakkaussuhde tähän kaupunkiin. Olen elänyt myös muualla, mutta päätynyt elämän juonenkäänteiden kautta takaisin tänne ja siinä sivussa miettinyt, mikä Porin kaupungin elinvoimassa on vikana.

Yliopistokeskus onkin nähtävissä Porin vähiten porilaisena paikkana, jossa suurin osa ihmisistä sanoo, että ei ole jäämässä Poriin valmistumisen jälkeen ja minäkin mietin välillä, mitä minä täällä vielä teen. Suurin osa sanoo, että Pori on toki ihan jees opiskelijakaupunki, kunhan on ensin toipunut järkytyksestä, että ei päässyt Turkuun. Tästä olen samaa mieltä, ja olenkin suorastaan ylpeä, että olen päässyt tähän sivistyksen kehtoon poistumatta kotikaupungistani.

Tavallinen argumentti on, että täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Vaikka trendikahvilat sekä tapahtumakulttuuri muulloin kuin Jazzien ja SuomiAreenan aikaan loistavat poissaolollaan, kaupungin hienosta tapahtumastrategiasta huolimatta, peruspalvelut ovat kuitenkin kunnossa. Ja on Pori toki Suomen kymmeneksi suurin kaupunki. Pienessä kaupungissa jotkut asiat hoituvat helpommin, ja siinä on omat hyvät puolensa, kuten pienet välimatkat. Mutta pieni kaupunki ei vain vedä ihmisiä, eikä näin synnytä työpaikkoja. Lisäksi täällä ollaan monessa paikassa todella sisäänpäin kääntyneitä, vaikka sitä peitellään, ja tiedän että en ole mielipiteeni kanssa yksin. Tämä jos jokin kartoittaa uudet innovaatiot pois, kun kaikkea uutta kartetaan.

Minulla on myös tutkielmani kautta oma mielipiteeni kaupungin johtamiskäytännöistä. (kaupunki ei olisi halunnut huonon julkisuuden pelossa sitä julkaista, ja työ löytyykin siksi kompromissina vain koulun kirjastosta, jos osaa etsiä.) Muutoksia johtamiskäytännöissä ei ole kuulemma lupailuista huolimatta tapahtunut. Pori on menneinä vuosina toteuttanut myös mittavaa brändiuudistusta, mistä muistuttavat karhusiluetin kuluneet iskulauseet kaupungilla. Hyvä mainos sisältää uhan, mahdollisuuden tai on tavallisuudesta poikkeava. Ja jos tarkastellaan viestintää yksittäisten mainosten tasolla, Porin strategia, noudattelee ehdottomasti jälkimäistä ja on sillä voitettu palkintojakin.

Sanoisin kuitenkin, että suurimman yksittäisen brändityön Porille teki elokuva Vares 2 – Jäätynyt enkeli, sillä kuulen vieläkin välillä sitä ’’mikä v*ttu teitä porilaisia oikein vaivaa’’ läppää.

En ole mustan huumorin ystävä ja ymmärrän että joihinkin se puree, koska sitä pidetään hyvänä läppänä.

Kuitenkin mitä enemmän olen kuullut fraaseja kuten ’’v*ttuilu on välittämistä’’ ja ’’polje ny v*ttuun’’, sitä enemmän se on alkanut ärsyttää. Sanoin myös yhdelle tyypille kerran baarissa, joka yritti ’’v*ttuilla välittävästi,’’ että sori, kyllä kiusaaminen on kiusaamista. Mitä mieltä sinä olet, onko porilainen ilmapiiri siis uhka vai mahdollisuus?

s.26

s.27

s.28

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI

ISSN 1799-6627