niV o umaa viinien m a assamlia

Kykymme arvioida tai tehdä päätöksiä eivät aina ole rationaalista. Esimerkiksi kaupassa asioidessa houkutteleva näytteilleasettelu voi herättää meissä ostohalukkuuden. Yksittäinen uutisointi lento-onnettomuudesta taas voi lisätä merkittävästi lentopelkoamme, vaikka tilastollisesti lentämisen turvallisuus ei olisi muuttunut mihinkään. Ruokien osalta punaisen värin sanotaan olevan hyvä ruokahalun herättäjä – puhumattakaan siitä, että ruuan tuoksulla on merkittävä vaikutus ruokailukokemukseen.

Arviointiimme ja päätöksentekoomme vaikuttavat erilaiset vääristymät. Tässä artikkelissa astummekin viinien maailmaan tässä aihepiirissä. Viinien maistelu herättää paljon tunteita ja keskustelua. Aiheeseen perehtynyt tietääkin taustalla vaikuttavan monenlaiset tekijät.

Kun minun tulee kuvata viinin juontia, niin mieleeni tulee eräs kohtaus Daredevil -sarjasta. Vincent D’Onofrion esittämä Wilson Fisk tuijottaa taidegalleriassa esillä olevaa maalausta, joka koostuu vain valkoisen eri sävyistä. Taidegallerian työntekijä hänen vierellään kommentoi: “Ihmiset kysyvät minulta aina, kuinka voimme veloittaa niin paljon valkoisen sävyistä. Kerron heille, että kyse ei ole taiteilijan nimestä tai vaaditusta taidosta, ei edes taiteesta itsestään. Ainoa millä on väliä, on miten se saa sinut tuntemaan”. Wilson Fisk kääntyy häntä kohti ja sanoo: “Se saa minut tuntemaan yksinäiseksi.”

Tämä kohtaus kuvaa täysin omaa maailmankuvaani viinien juomisesta, eli ainut merkitsevä asia on se, miten itse subjektina kokee sen. Ei kukaan muu voi siihen muuta sanoa. Tässä artikkelissa esittelen kolme tutkimusta, jotka eri tavoin tuovat esille sen, ettei kokemuksemme viineistä ole sitä kuin rationaalisesti ehkä odottaisi. Nämä kolme teemaa ovat HINTA – SUOSITUS / TRENDIT – VÄRI.

Maistuuko kalliimpi paremmalta?

Onko hinnalla väliä? Kalliimpi viini on myös parempaa, eikö? Sen voi todeta, että kalliimpi viini on tosiaan laadukkaampaa. Niin sanotuissa kyykkyviineissä itse viiniin ei ole montaa euroa uponnut, vaan merkittävän osan tuotantokustannuksista haukkaa muut kiinteät kulut, kuten varastointi ja kuljetus. Kalliimpien viinien osalta voi sen sijaan rauhallisin mielin luottaa ylimääräisten eurojen menevän juuri tuotteeseen. Mutta kysymys onkin, että maistuuko se silloin automaattisesti paremmalta?

Tämän asettaa mielenkiintoiseen näkökulmaan yhdysvaltalainen tutkimus vuodelta 2008 “Do More Expensive Wines Taste Better?”, missä maisteltiin sokkona eri hintaisia viinejä. Aineisto koostui yli 6000 annoksesta ja osallistujia oli reilu 500 eritasoisilla kokemuksilla viininmaistelusta. Tarkastelussa ei ollut mitään erityistä lajiketta, vaan mukana oli puna-, valko- sekä kuohuviinejä laajalla hintahaarukalla - 1,65 dollarista 150 dollariin. Osallistujat arvioivat aina viiniä maisteltuaan viinin neliportaisella arviointiasteikolla ja itse tutkimuksessa selvitettiin tämän hinnan ja arvosanan välistä yhteyttä.

Yllättävää kyllä, arvionnin ratkaisevaksi tekijäksi muodostui osallistujan kokemus viineistä. Kokeneet maistelijat antoivat keskimäärin parempia arvosanoja kalliimmille viineille. Mutta… ei-asiantuntijoiden havaittiin nauttivan kalliimmista viineistä hieman vähemmän – kun hinta ei ole tiedossa maistelijalla. Tämän osalta tutkijat esittävätkin aiempaan tutkimuskirjallisuuden tukemana, että hinta voi olla huono suosittelija ei-asiantuntijalle.

Tämän tutkimuksen tulos saa tukea muiltakin tutkimuksilta alkoholin maailmasta. Voidaan todeta, että ennakkotietomme vaikuttavat siihen, miten koemme viinimme. Eräs tutkimus havaitsi jopa neurotasolla muutoksia (mittaus havaitsi aivoissa enemmän nautinnon tunnetta), kun henkilölle kerrottiin maisteltavan viinin olevan laadukkaampaa. Toisessa tutkimuksessa maisteltiin etikalla maustettua olutta. Niille keille annettiin tieto etikasta ennen maistelua, niin arvioivat oluen huonommaksi verrattuna niihin, joille tästä ilmoitettiin vasta maistelun jälkeen.

Goldstein, Robin & Almenberg, Johan & Dreber, Anna & Emerson, John & Herschkowitsch, Alexis & Katz, Jacob. (2008). Do More Expensive Wines Taste Better? Evidence from a Large Sample of Blind Tastings. journal of wine economics. 10.1017/ S1931436100000523.

Annammeko muiden vaikuttaa valintoihimme?

Annammeko muiden suositusten vaikuttaa meidän ostopäätöksiimme? Kyllä. Kukapa ei olisi tehnyt ostopäätöstä muiden jakamien kokemusten perusteella. Lisäksi olemme alttiita seuraamaan kulloinkin vallitsevia trendejä. Viinien osalta onkin hyvin tavanomainen ostokokemus, että Alkon hyllystä tarttuu mukaan se viini, jonka ystävä kertoi olevan suosikkinsa. Viinien maailmasta löytyykin mielenkiintoinen esimerkki, missä elokuva onnistui vaikuttamaan ostokäyttäytymiseen viinimarkkinoilla.

Sideways on Alexander Paynen ohjaama vuoden 2004 yhdysvaltalainen komediadraama. Elokuva voitti yhden Oscarin ja sai neljä ehdokkuutta, joten voidaan puhua menetyselokuvasta. Elokuvassa on läsnä vahvasti (aivan loistavan) Paul Giamattin esittämän päähenkilön intohimoinen suhtautuminen viineihin. Sekä hänen suosikki rypälelajikkeeseensa, Pinot Noiriin. Toisaalta elokuvassa käy ilmi, että Merlot-rypäle ei hänelle maistu. ”I’m not drinking any fucking Merlot” -sitaatti jää kyllä hyvin mieleen. Onkin sanottu, että elokuva sai ilmestymisensä jälkeen Pinot Noirin kulutuksen kasvuun, ja vastaavasti elokuvassa haukuttu Merlot olisi taas kärsinyt. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä Sideways effect.

Tätä ilmiötä onkin tutkittu. Vuonna 2008 julkaistiin tutkimus

“The Sideways Effect: A Test for Changes in the Demand for Merlot and Pinot Noir Wines” siitä, oliko Sideways-elokuvalla merkittävää vaikutusta Merlotin, Pinot Noirin ja viinin kokonaiskulutukseen. Tulosten mukaan Pinot Noir koki merkittävän positiivisen vaikutuksen elokuvan julkaisun jälkeen, mikä oli myös näkynyt tuotteen hinnan kehityksen nousutrendinä. Merlotin osalta havaittiin negatiivinen vaikutus, mutta tämä oli merkittävästi pienempi muutos verrattuna Pinot Noiriin. Eli elokuvan julkaisun jälkeen Merlotin kulutus pienini, vaikkakin vain hieman.

Cuellar, Steven & Karnowsky, Dan & Acosta, Frederick. (2008). The Sideways Effect: A Test for Changes in the Demand for Merlot and Pinot Noir Wines. American Association of Wine Economists, Working Papers. 4. 10.1017/S193143610000081X.

Miten viinin väri vaikuttaa kokemukseemme?

Viimeisenä meillä on tarkastelussa visuaalisuus. Ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että valitettavasti muodostamme ennakkoluuloja toisen ulkonäön perusteella? Eikä niiden karistaminen ei ole niin helppoa. Mutta miten on viinien osalta?

Jos olet viinimaisteluun osallistunut, niin varmaan oletkin huomannut sommelierin ohjeistavan tarkastelemaan myös maisteltavan viini väriä. Etenkin kokeneille maistajille, kertoo viinien väri yllättävän paljon. Väriin vaikuttavat mm. käytetty rypäle, valmistustapa ja viinin ikä. Tämä on sarjassa aiheita, mistä saa ihan omankin artikkelin kirjoitettua. Jos aihe kiinnostaa vähänkin, niin lyhyellä googlailulla saa jo nopeasti käsityksen siitä, kuinka laaja kirjo värejä viinien maailmasta löytyy.

Viinin värin vaikutuksesta löytyy mielenkiintoinen tutkimus. Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa “Drinking through rosé-coloured glasses: Influence of wine colour on the perception of aroma and flavour in wine experts and novices” tutkittiin vaaleanpunaisen värin vaikutusta viinin makuun ja aromiin. 168 henkilölle (22 aloittelijaa, 62 keskitason osaajaa, 79 asiantuntijaa ja 5 tuntematonta) annettiin roséviiniä, valkoviiniä ja feikkiroséviiniä. Feikkirosé oli sama viini kuin valkoviini, mutta siihen oli lisätty punaista elintarvikeväriä, jolloin se ulkonäöllisesti muistutti roséviiniä.

Tutkimuksessa havaittiin, että etenkin kokeneet maistajat arvioivat feikkirosén muistuttavan aromiltaan ja maultaan enemmän roséviiniä kuin valkoviiniä. Se, miksi kokeneiden maistajien arvioinnissa tämä havaittiin selkeämmin kuin kokemattomien, niin jäi lisätutkimuksen kohteeksi. Lisäksi tutkimuksen osallistujat arvioivat feikkirosén maultaan ”vähiten hyväksi” ja myös hankalammaksi arvioitavaksi. Onkin mielenkiintoista, että vaikka se havaittiin niin sanotusti erilaiseksi, niin silti sen makuprofiilia kuvailtiin selvästi lähemmäksi oikean rosén makuprofiilia.

3)Wang, Qian & Spence, Charles. (2019). Drinking through rosé-coloured glasses: Influence of wine colour on the perception of aroma and flavour in wine experts and novices. Food Research International. 126. 108678. 10.1016/j.foodres.2019.108678.

Oma kokemus on tärkein.

Toivottavasti nämä esitellyt tutkimukset eivät saaneet sinua etääntymään viininmaistelusta. Nämä ilmiöt koskettavat kuitenkin myös monessa arkielämän tilanteessa. Kuten todettu, ja artikkelin esimerkein havainnollistettu, niin arviointiimme ja päätöksentekoomme vaikuttavat monenlaiset vinoumat. Eikä viinit muodosta tässä poikkeusta.

Loppujenlopuksi kyse ei ole viinin hinnasta, tai muiden suosituksista, ei edes itse viinin väristä. Ainoa mikä merkitsee on, miten se saa sinut tuntemaan. Niin moni asia vaikuttaa kokemukseemme, ettei viininmaistelusta kannata tehdä liian vakavaa. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että hyvässä seurassa viini maistuu parhaimmalta. Toivottavasti sait tästä opittua pari erilaisempaa faktaa viineistä, joita voit ystävillesi kertoa, kun seuraavan kerran istutte iltaa lasillisten äärellä.

Nähdään Porin Akateemisen Tasting Seuran maistelutilaisuuksissa ja opitaan kaikkee uutta ja jännää – hyvällä maulla!

Kirjoittaja on Porin Akateemisen Tasting-seuran jäsen.

"Eräs tutkimus havaitsi jopa neurotasolla muutoksia (mittaus havaitsi aivoissa enemmän nautinnon tunnetta), kun henkilölle kerrottiin maisteltavan viinin olevan laadukkaampaa."