Synkooppi Op. 144 Musiikki ja ekstaasi

OP. 144

3/ 2021

//

MUSIIKKITIEDE

//

HELSINGIN YLIOPISTO

3/ 2021

Sisällys op. 144 MUSIIKKI JA EKSTAASI

3

46. VUOSIKERTA Synkooppi on Helsingin yliopiston musiikki-tieteen ainejärjestön Synkoopin julkaisema ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvä musiikkialan yleislehti. Vuodesta 1978 asti ilmestynyt lehti pureutuu kulloinkin puhuttaviin ajankohtaisiin musiikkialan ilmiöihin perinteitään unohtamatta.

PÄÄKIRJOITUS Gabriel Korhonen

www.synkooppi.fi JULKAISIJA Helsingin yliopiston musiikkitieteen ainejärjestö Synkooppi ry

4

KOKEMUS KOKEA KOITA

Synkooppi-lehti, PL 59, 00014 Helsingin yliopisto

Pauli Raitakari PÄÄTOIMITTAJA Gabriel Korhonen

10

TOIMITUSSIHTEERI

MIKSI KUKAAN HALUAISI OLLA KLASSINEN MUUSIKKO? Lumi Mannermaa

Vilma Malmgren AD Johanna Vapaavuori KIRJOITTAJAT 2/2021 Maiju Talvisto, Lumi Mannermaa, Ville Aamurusko, Pauli Raitakari, Gabriel Korhonen

14

PROJEKTI EjR Ville Aamurusko

KANSIKUVA Johanna Vapaavuori OIKOLUKU Maija Moilanen

22

TILAUKSET

ARTISTITUOTANNON AAKKOSET Maiju Talvisto

Tilauslomakkeella osoitteessa https://synkooppilehti.wordpress.fi tai toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com HINNAT Irtonumero 6 €, vuosikerta 20 €

26

KAI LASSFOLKIN MUISTOLLE

ILMOITUSMYYNTI Toimituskunta PAINOS 85 kpl PAINOPAIKKA Unigrafia 2021 Lehti on julkaistu HYY:n järjestölehtituella.

pul a

Johanna Sip

a: Kuv

PÄÄKIRJOITUS Gabriel Korhonen päätoimittaja

P

äädyin tänä syksynä Transilvaniaan täysin lehden toimituksesta irrallisista syistä, mutta eräänä iltana Sibiussa heräsin toteamaan, että kyseessä oli sittenkin työmatka. Pohdittuani viikon verran hitaissa junissa ekstaasia musiikillisten kokemusten yhteydessä löysin itseni äkisti etnografisesta kenttätyöstä. Ilmaisen festivaalin ensimmäinen esiintyjä räjäytti tajuntani ja teki äänestä minulle selkeän kehollisen kokemuksen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (edellinen yhtä vahva ääni-kehoyhteys syntyi, kun kohtasin metsässä käyskentelevän joutsenen, jonka huuto sai minut säikähtämään). Domino-nimisen paikallisen yhtyeen musiikissa yhdistyivät cimbalomin, trișcă-huilun ja särökitaran äänet tavalla, jota en osannut odottaa. Cimbalomin soittaessa riffejä tai rytmisiä ostinatoja soi trișcă muun musiikillisen massan yläpuolella puhtaana ja pysäyttämättömänä. Turbofolkin, skan ja hard rockin estetiikasta vaikuttunut yhtye soi täydellisenä tuona iltana, mutta jälkikäteen saman kokemuksen saaminen levyjä kuuntelemalla ei ole minulta onnistunut. Itse musiikkia minun on helppo analysoida, mutta räjähtävästä tunteesta on vaikeampi kirjoittaa.

käsitellä surua. Se auttaa etääntymään rationaalisesta mielestä ja toisaalta lähentymään tunteellisen tajun kanssa.

Lehden ensimmäisenä tekstinä on Pauli Raitakarin kirjoittama opas kehollisten kuuntelukokemusten sanallistamiseksi. Sen jälkeen saamme lukea Lumi Mannermaan esseen musiikin soittamisen ja ekstaasin suhteista. Sitä seuraa Ville Aamuruskon raportti eräästä musiikkitieteellisestä ihmiskokeesta. Maiju Talvisto taas kirjoitti kaikille artistituotannosta kiinnostuneille hyödyllisen oppaan työn sisällöstä.

Kai Lassfolkin poismeno on tuonut suuren surun koko musiikkitieteen oppiaineeseen. Häntä muistetaan tämän numeron lopussa oppilaiden, alumnien ja kollegoiden muistoteksteillä. Jäämme kaipaamaan uskollista lukijaa ja rakasta opettajaa raskain sydämin.

Tämä kolmas numero on aikataullisten haasteiden vuoksi vuoden viimeinen. Synkoopin toimituskunta toivottaa mukavaa loppuvuotta!

Ei ihme, että musiikilla on eri kulttuureissa, ajoissa ja paikoissa ollut rituaalisia tarkoituksia.

Käsittämättömien ja saavuttamattomissa olevien asioiden lähestymiseen musiikin tekstitön substanssi tarjoaa tehokkaan, tunnepohjaisen algoritmin, jonka avulla voi jäsentää ja tulkita mystistä tietoa. Ekstaasiin pääsy musiikin avulla tuo kuulijalle mahdollisuuden nähdä itsensä ja ympäristönsä uudessa valossa todellisuuteen palatessaan.

Ehkä juuri siksi musiikki on usein tärkeä keino SYNKOOPPI

//

3

Kokemus kokea koita Teksti: Pauli Raitakari Kuva: Johanna Vapaavuori

4

//

SYNKOOPPI

V

aikeasti selitettävän musiikkikokemuksen voi sanallistaa usein eri tavoin, mutta mikä on paras keino saattaa lukija tai kuulija elämyksen äärelle? Esittelen tässä artikkelissa erilaisia representaatioita (mm. runolaulu) kuuntelukokemuksistani graduaineistoni parissa ja kutsun sinut arvioimaan, mikä niistä puhuttelee sinua eniten. Alustan käyttämäni käsitteet graduni metodologiasta käsin.

Musiikillista ilmaisua aistimassa Tutkin gradussani flow-tilan vaikutuksia jazzmuusikoiden musiikilliseen ilmaisuun soveltamalla Anne Tarvaisen kehittämää analyysimetodia, joka yhdistää elämyksellisen ja analyyttisen kuuntelutavan. Menetelmän puitteissa musiikillinen ilmaisu ymmärretään pohjimmiltaan keholliseksi liikkeeksi. Äänellisen ilmaisun taustalla on kehossa syntynyt liike, ja liikkeellä on jonkinlainen laatu. Yksittäistä ilmaisullista tapahtumaa kutsutaan siten liikelaaduksi.

Liikelaatu on ikään kuin kehollinen signaali, joka musiikin välityksellä kulkeutuu muusikolta kuulijalle.

Siinä missä soivaa musiikkia voi melko objektiivisesti nuotintaa, liikelaatujen tunnistaminen ja sanallistaminen on läpikotaisin subjektiivinen prosessi. Kehitin kaksiosaisen menetelmän oman välittömän kuuntelukokemukseni taltioimiseksi: 1.

Kuuntelin äänitteen läpi ja äänitin puhettani. Sanoitin kokemiani tuntemuksia avoimesti.

2.

Kuuntelin äänitteen läpi ja äänitin sormieni naputuksia. Naputin mikrofoniin kokiessani liikettä tai väristyksiä kehossani.

Tällä menetelmällä aloitin kokemukseni sanallistamisen ja paikansin omaa kehoani liikuttavat liikelaadut. ”Kommenttiraitojen” pohjalta loin eläytyvän kuuntelukertomuksen, jonka päämääränä oli sanallistaa kokonaisvaltaisesti musiik-

kielämystä. Se myös tutkielmani sivuilla pyrki siivittämään lukijan samaan kokemukselliseen mielentilaan, kuin missä olin itse ollut kuuntelun aikana.

Seuraavaksi syvennyin tunnistamiini liikelaatuihin. Ohjasin keskittymiseni kehooni ja tuntoaistiini. Kuuntelin yksittäisiä, korkeintaan muutaman sekunnin mittaisia musiikinpätkiä useaan otteeseen ja mietin, minkälaisia tuntemuksia musiikilliset ilmiöt saivat minun kehossani aikaan. Kun sain tuntemuksesta kiinni, etsin sanan kuvaamaan sitä. Huomasin, että kehollisen tuntemuksen nimeäminen kävi alati helpommaksi, ja aloin myös tunnistamaan toistuvia liikelaatuja.

Kielellistetyn kokemuksen monet muodot Live-kommenttiraitani kuvastaa välitöntä kokemustani, joka on kokemuksen sanoittamista kaikkein rehellisimmillään, olivat musiikin herättämät sanat sitten peräisin kehollisista tai tiedollisista tuntemuksista. Liikelaatujen verbalisoinnit puolestaan kuvaavat tarkasti omia kehollisia tuntemuksiani, mutta niitä listaamalla voi tuskin herättää vahvoja reaktioita lukijassa tai kuulijassa. Tajunnanvirranomainen kuuntelukertomukseni sen sijaan pyrkii jäsentämään kokemustani jollain tapaa, joskin sisältö on nopeatempoista, poukkoilevaa ja melko abstraktia.

Representaatioiden kavalkadiin liittyy kalevalamittainen runo, jonka olen jälkikäteen tehnyt eläytyvän kuuntelukertomuksen pohjalta.

Runoteksti on jo aika kaukana alkuperäisestä kokemuksesta, mutta runolaulun ”laulukieli” alkusointuineen ja erikoisine sanajärjestyksineen tekee tekstistä itsestään kehollisemman. Vaikka kokemus on sovitettu uuteen kieliasuun ja runon sanavalintoja ovat ohjanneet kokemuksesta täysin irrallaan olevat runolaulun esteettiset ihanteet, voisiko kokemuksen ydinolemuksesta silti välittyä jotakin tässä muodossa?

Demonstroin edellä mainittuja representaatioita katkelmalla analysoimastani kappaleesta WilSYNKOOPPI-LEHTI

//

5

low Weep for Me, jonka esitti pianistin, basistin ja rumpalin muodostama jazzyhtye. Katkelma käsittää jälkimmäisen puoliskon pianosoolosta, jonka jälkeen trio palasi suoraan teeman B-osaan. Olen kursivoinut ne paikat jokaisesta representaatiosta, jotka ovat edustettuina nuottiesimerkeissä.

Tunnistatko itsesi minun tavastani pukea kehollinen musiikkikokemus sanoiksi? Entä pystytkö eläytymään kokemaani musiikilliseen ilmaisuun lukiessasi kuuntelukertomusta tai laulaessasi runotekstiä?

Lähteet: Raitakari, Pauli 2020. Flow-tilan vaikutukset musiikilliseen ilmaisuun. Fenomenologinen tapaustutkimus. Helsinki: Helsingin Yliopisto [pro gradu -tutkielma jazzyhtyeen esiintymisestä].

Tarvainen, Anne 2012. Laulajan ääni ja ilmaisu. Kehollinen lähestymistapa laulajan kuuntelemiseen, esimerkkinä Björk. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Kuulen mielelläni ajatuksesi aiheesta.

Voit lähettää minulle kommentteja osoitteeseen: praitakari@gmail.com

*Nuottiesimerkki 1. Ylimmät kaksi riviä kuuluvat pianolle, keskimmäinen kuuluu bassolle ja alin rummuille.

6

//

SYNKOOPPI

Kommenttiraita Kasvaa kasvaa kasvaa

Tila kasvoi Muuttu väri

Laajeni ihanasti

Melankoliaa Värisee joka puolella kehoa

Vakavaa Kylmemmäksi

Tilaa

Kruisaillaan, tuttuja juttuja

Kruisaillaan vaan

Tyylikäs Soitellaa hienosti tasapainolla* Tarttuvaa

Hak, hak, hakkaa Hakataan

Tarrataan kiinni Väkivaltainen

Löytyi ratkaisu Sit laajeni

Se oli ihana pyyhkäsy

Hapuilevaa ylös Ladataan Lataa lataa Ja lataus, sieltä lähti, ja tosta noin, pääsee

vapaaksi, rumpali pääsee irti Nyt tuli oikeen

Kurkotetaan ylös, noin Siellä kävi oikeen

Herranjestas** Sieltä se tulee vihdoinkin, sitä on odottanut

Siinä kasvatetaan Hienot aksentoidut

Tuli vähän rymisten siihen Sielt oikeen rimpuillaan ylhäältä alas

Pitää täysin otteessaan

Rimpuilevia

Pyristelevä, rimpuileva Ja pyyhkästiin sieltä

Ei loppunut vielä Ravistelevaa

Nyt pidetään tiukasti otteessa Ja oikeen ravistellaan rummuissa

Vääjäämättä tullaan

Liikelaadut Tiukentuva, laajeneva, värisyttävä Pyyhkäisevä, laajeneva Iskevä Pyyhkäisevä, tarttuva Tarttuva, kruisaileva Nytkähtelevä Kruisaileva* Hakkaava, tarttuva Ravisteleva Harppova Kouraiseva Hurjasteleva, laajeneva Tarttuva, lataava Vapauttava Ravisteleva Lataava, kurkoittava Kurkoittava, vapauttava, rimpuileva** Puskeva Kasvava, laajeneva Nytkähtelevä Lataava Vapauttava, seisahtuva Muljahtava Rimpuileva Kruisaileva Ravisteleva Laajeneva Tiukentuva

SYNKOOPPI-LEHTI

//

7

**Nuottiesimerkki 2.

Eläytyvä kuuntelukertomus Nyt kasvaa, kasvaa, kasvaa! Väri vaihtui, ja tila laajeni ihanasti. Mitä melankoliaa, miten vakavaa.

Värisen, koska musiikki on kylmää. Ei aikaakaan, kun taas kruisaillaan, tämä on tyylikästä. Tasapainoillaan*, ja sitten tuleekin tarttuvaa, väkivaltaista, hak- hak- hakkaavaa pianoa. Ratkaisu löytyi, ja ylitseni pyyhkäistään, hapuillaan ylös. Lataus alkaa, ladataan, lataa lataa, sieltä lähti, tuosta noin!

Vapaus koittaa rumpalille. Kurkotamme ylös, siellä asti käytiin oikein, herranjestas!** Sieltä se tulee vihdoinkin, sitä on odotettu, sitä kasvatetaan, ja siihen tullaan rymisten. Sieltä oikein rimpuillaan ja pyristellään alas, tämä pitää otteessaan. Ylitseni pyyhkäistään, eikä tämä loppunut vielä, vaan minua ravistellaan ja pidellään hyppysissä, kunnes vääjäämättä palaamme teemaan ja suoraan sen B-osaan.

8

//

SYNKOOPPI

Runolaulu Ääni kasvoi kasvamistaan, valtasi värinä miehen, vauhdissa värinsä vaihtoi, kirjo sai sävynsä kylmän totisen ja tummanlaisen, melkoisen melankolisen.

Kruisaileevi singahdellen, tyylikkäästi tietä myöten tasapainonsa tavoitti, keskipolkua kulutti.* Sitten sattui sorto suuri, valtaus väkisen vinhan, tunne hakkaava iholla, tunne nakkaava nahalla.

Voimallisna valmistuupi, voimaa liikkeeseen lataavi, liukeni väki musiikkiin, syövereistä sielun soipi.

Myrskyinen tulevi tunne, tyrskytellen tärskytellen, salaisuudet selventääpi, piilopaikat paljastaapi, vapahutti vankilastaan rajoittamattomat rytmit, laukaukset lautasissa, kalkatukset kalvosissa.** Odotus ohitse onpi, vuotellus vähiin jo käypi.

Jännitykset jarruteltu, pingotukset poistateltu, vaan tulevi vielä kerran rintahan puristus riusk

SYNKOOPPI-LEHTI

//

9

MIKSI KUKAAN HALUAISI OLLA KLASSINEN MUUSIKKO? Teksti: Lumi Mannermaa Kuva: Johanna Vapaavuori

O

sasin ensimmäisen kerran sanoittaa tuntemukseni puhtaaksi euforiaksi Saksassa uuden vuoden 2015 jälkeen. Olin tuolloin 15 ja päätynyt ensimmäiselle kansainväliselle orkesterikurssilleni viulistisiskoni houkuttelemana. Nauhoitimme Edward Elgarin Sellokonserton e-molli ensimmäistä osaa kerta toisensa jälkeen isoisäni piskuisessa yksiössä Töölössä.

Tuohon aikaan nauhoihin vaadittu parin viikon harjoitteluputki oli minulle erittäin harvinainen ponnistus, ja motivaationa toimikin lähinnä idea Berliinin kokemisesta alakulttuureineen ja alhaisempine ikärajoineen. Kurssille päästyäni todellisuus olikin, ainakin osittain, toinen: kävi nopeasti ilmi, ettei Richard Straussin Don Juania ja Carl Nielsenin 4. sinfoniaa noin vain prima vistatakaan, ja vietin lähes kaiken vapaa-aikani mitä erilaisimmissa siivouskopeissa harjoittelemassa stemmojani. Harjoittelu palkittiin: ensimmäinen kerta sinfoniaorkesterissa oli suorastaan maaginen. Siihenastisen elämäni kompleksisin ohjelmisto yhdistettynä suureen orkesteriin ja mahtipontisiin puitteisiin niin sanotusti räjäytti tajunnan.

10

//

SYNKOOPPI

Katsomossa yhden nuoren euforia jäi kuitenkin luultavasti huomaamatta. Länsimainen taidemusiikki assosioidaan kansan keskuudessa usein sivistykseksi, jossa ei ole tilaa yksilöllisille, tai sen suuremmin kollektiivisillekaan, tuntemuksille (poikkeuksen tähän luo stereotypia esimerkiksi säveltäjä- tai solistinerosta, tietenkin valkoisesta cis-miehestä, joka hurmiossaan ylittää musiikin maalliset rajat).

Syyt tähän löytyvät muun muassa länsimaisen musiikin historiasta. Se taidemusiikki, jonka nykyään tunnemme, on karkeasti ilmaistuna kehittynyt kirkkomusiikista, kun taas esimerkiksi kuulijaystävällisen populaarimusiikin juuret ovat moninaisemmat ja näennäisesti vapaammat määritelmiltä. Myös kuuntelukulttuurit eroavat ja ovat yleensä eronneet: taidemusiikkia on perinteisesti kuunneltu hiljaa, paikallaan istuen tai ennalta määrättyjä tansseja tanssien monista muista musiikkikulttuureista ja -perinteistä poiketen. Konsertissa jopa suosionosoitusten aika ja paikka on määrätty etukäteen, ja etikettivirheitä on katsottu pahalla. Kuulijat eivät osal-

listu musiikin kuuntelemiseen: taide annetaan kuunneltavaksi määrätyllä tavalla. Kun yleisöä ei osallisteta musiikin kokemiseen, yhteys esiintyjien ja yleisön välillä katkeaa eikä muusikon ekstaattisuus tavoita kaikkia kuulijoita. Kun tähän yhdistetään ikiaikainen käsitys taidemusiikin sivistävyydestä, syntyy mielikuva kokonaisen musiikkikulttuurin poissulkevuudesta.

Näin kokemattomasta kuulijasta ja esiintyjästä muodostuu vastapoolit, jotka eivät välttämättä ymmärrä toisiaan tyydyttävällä tavalla. Muusikon taito ja musiikin kauneus tunnistetaan usein melko universaalisti. Klassisten muusikoiden hurmio sen sijaan pysyy harmillisen salassa niiltä, jotka eivät ole olleet aktiivisesti kosketuksissa taidemusiikin kulttuurin kanssa tai ole itse kouluttautuneet alalla.

Kuitenkin tämä hurmio on olemassa ja ruokkii instituutiota edelleen vuosisatojen jälkeenkin.

Omassa henkilökohtaisessa todellisuudessani mikään maallinen nautinto tai kokemus ei ole koskaan tarjonnut yhtä hengästyttävän täydellistä ekstaattisuuden kokemusta kuin taidemusiikki, ja tarkemmin etenkin taidemusiikin esittäminen. Onko tämä juuri sitä, henkilökohtainen todellisuuteni, vai voiko harjaantuneisuus musiikissa todella tuottaa ylivertaisia tunnekokemuksia musiikkia kuullessa? Rajoittuvatko muusikon kokemukset edes pelkkään musiikkiin, vai kokeeko muusikko maailmansa toisin kuin muut?

Musiikin ja etenkin länsimaisen taidemusiikin emotionaalisia vaikutuksia on tutkittu kattavasti (Dick, Strauß & Zentner, 2019). Lisäksi musiikin harrastamisen vaikutuksia aivojen toimintaan on tutkittu paljon. Tervaniemen, Huotilaisen, Putkisen ja Saarikiven (2015) useisiin kansainvälisiin tutkimuksiin perustuvan kokoavan esityksen mukaan musiikin harrastaminen muokkaa aivoja sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti: muusikoiden ja ei-muusikoiden aivot eroavat toisistaan monin tavoin, ja erottavat tekijät ovat nimenomaan pitkäaikaisen harjoittelun tulosta. He toteavat musiikkiharras-

tuksen olevan toiminnanohjauksen kehittymisen kautta yhteydessä kognitiivisiin taitoihin ja valmiuksiin, sosio-emotionaaliseen kehitykseen ja tunteiden käsittelykykyyn. Kokemus musiikissa on yhteydessä klassisen musiikin kuuntelukokemuksiin liittyviin esteettisiin tunteisiin (Dick ym., 2019). Muusikot kokevat todennäköisemmin voimakkaita tunnereaktioita kuullessaan taidemusiikkia, mutta musiikillinen koulutus ei ole reaktioiden kannalta välttämätön (Blood & Zatorre, 2001, 11818).

Euforian kokemuksetkaan eivät ole pelkkää sanahelinää. Musiikin huumaava vaikutus on todellinen: esimerkiksi positiivisten kuuntelukokemusten aiheuttamat kylmät väreet aktivoivat dopaminergisiä järjestelmiä samoilla aivoalueilla kuin seksi ja huumeet (Blood & Zatorre, 2001; Gebauer, Kringelbach & Vuust, 2012).

Mielenkiintoista on, että näiden aivoalueiden aktivoituminen on yhteydessä mielihyvän ja palkitsemisen tuntemuksiin, jotka alun perin ovat liittyneet selviytymiseen ja aktivoituneet ruoansaannin ja lisääntymisen yhteydessä. Klassisille muusikoille erittäin tuttu motivaation käsite on näihin reaktioihin lopulta johtavissa toimintaketjuissa avainasemassa. Jos addikti keskittää motivaationsa addiktoivan substanssin hankintaan, addiktoivan asian tekemiseen tai sen mahdollistamiseen, muusikonkin voisi päätellä olevan eräänlainen addikti, jonka aivot ovat kehittyneet valjastamaan tämän alkukantaisen selviytymisstrategian omiin tarkoituksiinsa ja joka saa motivaationsa muun muassa harjoitteluun kokemistaan uskomattomista ekstaattisuuskokemuksista. Toisaalta taas ilmaisu ”elää ja hengittää musiikkia” saa aivan uuden merkityksen musiikin neuropsykologisia vaikutuksia tutkiessa. Tämä on tietenkin hyvin yksiulotteinen, ehkä loukkaavakin tapa lähestyä muusikkoutta: oletettavasti taidemusiikki palkitsee ja stimuloi muutenkin kuin vain primitiivisen selviytymisjärjestelmän kautta. Musiikin ekstaattisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja muusikon kokemuksellista roolia onkin syytä tarkastella lähemmin.

SYNKOOPPI-LEHTI

//

11

Musiikillisen koulutuksen uskotaan vaikuttavan genrepreferensseihin ja sitä kautta musiikin herättämiin tuntemuksiin (Dick ym., 2019).

Muusikko on siis kokemuksissaan herkistynyt kuulemaan ja tunnistamaan itselleen tuttuja tapoja tuottaa ääntä esimerkiksi soittimen tai kokoonpanon, rytmin tai harmonian muodossa.

Toisin sanoen: tuttu on turvallista ja miellyttävää. Tuntemukset musiikkia kuunnellessa onkin yhdistetty ennalta-arvattavuuteen, mutta toisaalta myös yllättäviin käänteisiin ja odotusten rikkomiseen (Arjmand, Hohagen, Paton & Rickard, 2017; Gebauer ym., 2012). Tällaisia käänteitä voivat olla esimerkiksi muutokset harmoniassa, motiivissa, dynamiikassa tai kuulluissa instrumenteissa (Arjmand ym., 2017). Taidemusiikin kompleksiset rakenteet säännönmukaisuuksineen ja yllätyksineen pitävät näin sisällään mielihyvän pommeja, jotka avautuvat helpommin klassista musiikkia harrastaneelle.

Voisi siis todeta, että taidemusiikissa on euforian ainekset toisaalta jokaiselle, mutta etenkin muusikolle itselleen. Jos musiikin parissa kouluttautumisella on todella näin paljon vaikutuksia musiikilliseen havainnointikykyyn ja aivojen toimintaan kokonaisuudessaan, mikseivät kaikki lapsena soittoharrastuksen aloittaneet halua soittaa lopun ikäänsä?

Voidakseen haluta jotain tulisi olla käsitys siitä, mitä oikeastaan haluaa. Harva lapsi tai nuori saa yksin soittotunneilla käydessään todella käsityksen siitä, mitä ura taidemusiikin parissa tarkoittaa tai mitä se voi antaa. Lapsena on vaikea nähdä soittoläksyjä pidemmälle, eikä opettaja aina osaa toisin ohjatakaan. Elämässä usein pätevä no pain, no gain on huomattavan läsnä myös klassisen muusikon elämässä. Taidemusiikin täydet tehot kokeakseen on harjoiteltava, kuten yllä on mainittu. Ankara treenaaminen tuottaa yleensä tuloksia, ja moni pääseekin sisälle yhä vaikeampaan ja palkitsevampaan aineistoon, mutta toisilla saattaa treenin mukana pettää keho, mieli tai molemmat.

12

//

SYNKOOPPI

Lahjakas lapsi saattaa jossain vaiheessa kuulla maagiset sanat ”sinusta voisi tulla ammattilainen”. Usein epäonnistutaan selittämään auki se, miksi tulla ammattilaiseksi: tekniset vaatimukset ja harjoittelumäärät ovat tällöin se ensimmäinen mainittu aspekti muusikon ammatillisesta todellisuudesta puhuttaessa. Vaatimukset saattavat tuntua pelottavilta, ellei satu olemaan sopivalla tavalla orientoivassa tai innostavassa ympäristössä.

Toki tunteita ja tunneilmaisua painotetaan musiikkiharrastuksissa jo lapsena, mutta usein ohjaavasti. Sen lisäksi, että soitettavat nuotit on määrätty ennalta, lapsen voi olla vaikeaa tai jopa ahdistavaa kuvitella mielikuvia tai tuntea tunteita, jotka opettaja häneltä ikään kuin pyytää. Siksi Helsingin Sanomien (22.8.2021) artikkeli Suomen klassisen musiikin opetukseen rantautuneesta CAD-metodista (Creative Ability Development) oli innostavaa luettavaa. Alice Kay Kanackin kehittämä CAD-metodi pohjautuu improvisaatioon, joka puolestaan aktivoi aivoissa osia, jotka aktivoituvat myös ihmisen kuvaillessa itseään. Improvisointi vahvistaa pienen muusikon minäkuvan kehitystä, mikä on äärimmäisen tärkeää autenttisten mielihyväkokemusten kannalta. Suomessa CAD-metodi on toistaiseksi käytössä vain Hämeenlinnan Sibelius-opistossa, mutta sitä on esitelty myös muun muassa Suomen Musiikkioppilaitosten liiton kevätpäivillä kuluvana vuonna.

Musiikki ei ole ainoa mahdollinen intohimon tai ammatillisen kiinnostuksen kohde, ja monissa ”kariutuneissa” uratapauksissa on yksinkertaisesti kyse siitä, että jokin toinen asia täyttää päätä enemmän ja tuntuu merkityksellisemmältä. Huomattavasti helpommin klassisen musiikin alalle kuitenkin päätyy, jos oma sosiaalinen ympäristö on hyväksyvä, kannustava ja ehkä jopa hiukan kilpailutettu. Suhteet ja piirit ovat kuitenkin toissijainen asia musiikin kenties tärkeimmän funktion ohella: musiikki on ainutlaatuinen tapa kommunikoida ihmisten kanssa eriävistä taustoista huolimatta, ja taidemusii-

kin instituutiolla on omat tärkeät perinteensä tämän mahdollistamiseksi. Joukossa on voimaa, ja euforia on saavutettavampaa yhdessä. Kun muusikoilta ja musiikinopiskelijoilta kiellettiin koronan takia kamarimusiikin esittäminen ja jopa sen harjoittelu, eivät kärsineet ainoastaan heidän taloudelliset tilanteensa vaan myös musiikin merkityksellisyyden kokemukset niin yhdessä kuin yksinkin. Muusikoista tuli yksilöitä, ikuiselta tuntuvassa harjoittelun tai jopa toimettomuuden kierteessä ja ilman yhdessä esiintymisen tuomaa vapautuksen tunnetta. Syntyi motivaation puute ja euforiavaje.

En siis voi väittää, etteikö koronalla olisi osansa siinä, miksi istun nyt kirjoittamassa tätä esseetä harjoittelemisen sijaan. Ystäväni jäi juuri määrittelemättömän pituiselle tauolle musiikkiyliopistostaan, ja toiset pohtivat alanvaihtoa vähän väliä. Kulttuurialalla on eittämättä käsillä se paljon puhuttu kriisi, jonka vaikutuksia emme me drop-outit kuin sen kummemmin kukaan muukaan voi vielä ennustaa.

Kuitenkin, istuin erään toisen, juuri muutamia päiviä aikaisemmin inspiraation puutettaan voivotelleen, muusikkoystäväni teepöydässä syksyisenä iltana vuosi sitten ja kuuntelin mielenkiinnolla hänen ekstaasikokeilunsa jälkipuintia. Hän kertoi tällöin tietävänsä vihdoin varmuudella, että haluaa ammatikseen soittaa.

Miksi, kysyin. ”Se tuntui samalta kuin Mahlerin soittaminen sinfoniaorkesterissa”.

Lähteet: Arjmand, H. A., Hohagen, J., Paton, B. & Rickard, N. S. (2017). Emotional Responses to Music: Shifts in Frontal Brain Asymmetry Mark Periods of Musical Change. Frontiers in Psychology, 8, 2044. Haettu 16.9.2021 osoitteesta https://doi.org/10.3389/fpsyg.2017.02044 Blood, A. J. & Zatorre, R. J. (2001). Intensely pleasurable responses to music correlate with activity in brain regions implicated in reward and emotion. Proceedings of the National Academy of Sciences of United States of America, 98, 11818–11823.

Dick, M. L., Strauß, H. & Zentner, M. R. (maaliskuu 2019). How Musical Experience Influences Emotional Perception of Classical Music. Poster-esitelmä konferenssissa International Convention of Psychological Science 2019. Pariisi, Ranska.

Gebauer, L., Kringelbach, M. L. & Vuust, P. (2012). Ever-Changing Cycles of Musical Pleasure: The Role of Dopamine and Anticipation. Psychomusicology: Music, Mind, and Brain, 22, 152–167.

Leppänen, M. (22.8.2021). Suomeen tuotiin uusi metodi, jonka avulla soitonopetus voisi mullistua – Näin improvisointi vaikuttaa aivoihin. Helsingin Sanomat.

Tervaniemi, M., Huotilainen, M., Putkinen, V. & Saarikivi, K. Helsingin yliopisto. (2015).

SYNKOOPPI-LEHTI

//

13

PROJEKTI EJR Teksti: Ville Aamurusko

14

//

SYNKOOPPI

T

ämän projektin idea on, että kuuntelen kaikki Einojuhani Rautavaaran sinfoniat. Tarkoituksenani oli kunnianhimoisesti kuunnella kaikki neljä tuntia musiikkia yhtä soittoa, mutta jokunen tauko sinne ilmestyi kesken maratonin. Idea tähän projektiin oli epämääräinen idea, jonka sain eräällä keväisellä kävelyllä.

Laitoin heti viestiä päätoimittajalle, ja hän innostui ideastani niin, että enää en voinut perääntyä. Tässä ovat nyt minun ajatukseni tuolta kyseiseltä ajanjaksolta, jonka aikana kuuntelin kaikki Einojuhani Rautavaaran (jatkossa viittaan häneen EjR:nä) sinfoniat.

Sinfonia nro. 1

II osa Poetico Olipahan käyrätorvisoolo. Jatkuu kyllä vähän siitä mihin tuo ensimmäinen osa jäi. Vedelläänkö tää osa kokonaan tällaisessa painottomassa tilassa? Ei ei, tulee sieltä vähän raskautta nyt.

Mutta sekin katosi juuri. Ei siinä mitään, tää on kyllä kaunis osa. Odotin jo jotain briljanttia, niin voitokkaasti soi tuo trumpetti. Voimistuu joo joo, mutta katoaa… Sitä hyvää käyrätorvisooloa. Oonko ainut, jolle tulee mieleen Holst, en voi olla? Sieltä yritettiin jotain järisyttävää, mut toi trumpetti kyllä ihan pysäytti sen. Hei jos tää meno jatkuu tällaisena koko neljän tunnin ajan, nii tästä tulee tosi pitkä neljä tuntia! Älä yritä nyt nousta sieltä. ku tää on ollu näin pitkää monotonien…

I osa andante III osa Allegro Olipa jykevä alku. Onpa romanttista näinkin modernille säveltäjälle. Ah, no niin, tulihan sieltä sitä kromatiikkaa. Tykkään kyllä tuosta mylvivästä kontrabassostemmasta. Tässä selvästi kehittyy nyt jotain, vai jääkö se sittenkin vain kaanoniksi tämä teema. Hetkinen se nopeutui, ja mistä tuo patarumpu tuli??? Apua nuo pasuunat ja bassorumpu. Oi, nyt tuli kylmät väreet.

Siellä ne puupuhaltimet hengittelevät jousien alla haha. Tämä on kyllä ollut suhteellisen täynnä katabasista tähän mennessä. Taas se bassorekisteri jotain mylvii siellä. Ja sieltä saatiin tuttikatabasis, loistavaa. Yksinäinen klarinetti harrasteli siellä jotain anabasista. Tulipa yhtäkkiä todella intiimiä tästä, saataisko sitä orkesterituttia taas? Uusi teema? Tiidyy, tiidyy, tiidaa.

Jatkuu vaan. Oho riitasointuja, modernismi??

Mikäs ksylofoni se siellä trilleilee. Tiidyytä vaan sullekin EjR. Mahler, kuulinko sinut noiden puhallintrillien saattelemana? Oho, mitkäs tuomiopäivän soinnut sieltä iskevät? Jo on dramaattinen meno. Kyllä sen vähän kuulee, että kyseessä on jäbän eka sinfonia. Nyt ollaan selvästi jossain avaruudessa, on nimittäin niin kevyttä tää meno. Ja niin se vain katoaa.

No siis totta kai allegro pelastaa. Mikä toi fagotti oli ja tuuba? Todella lystikästä! Nerokas riitasoinnutus! Henkilökohtainen mielipide, mutta tämäpä on settiä. Täällä kuuluu nyt uusklassismi. Ah nyt on selvää ironiaa kuultavissa. Nielsen patarummuissa? Jännitettä jousissa, mutta sitä ei purettu? Oho mitäs sieltä kolahtelee. KAOTTISTA. Jos tää meno on tällaista niin mun mahdollisuudet selvitä on paremmat. Nice!

Hyvän kuuloinen lopetus! Mut jäbä hei missä neljäs osa?

Sinfonia nro. 2 I osa Quasi grave Joo todella grave alku, etten sanoisi. Liikuuks tää musa nyt yhtään. Kontrabassot vaan mörisee. Hei EjR sun ekassa sinfoniassa oli jo tarpeeks näitä käyrätorvien urkupisteitä, eiks ollukki? Oi kyllä, miten riepovaa! Minne musa meni? Eiku on tuolla joku bassoklara. Oi mikä klaraglissando. Riepoo taas. Yksinäisen sorsan parahduksia! Miks tää onki nyt leikkisyyteen SYNKOOPPI-LEHTI

//

15

taipuvaa, minne grave jäi? Mitä täällä nyt tapahtuu? Odotan innolla mihin tämä vie. Tietääkö joku onko John Williams nyysiny EjRltäki näitä käyrisstemmoja, vähän kuulostais siltä. Taasko siellä valutetaan jotain katabasista. Noniin säikähdin sitten tuota tuttia. Siellä leikittiin taas puupuhallinten kanssa. Jännittää ihan mitä kohta tapahtuu. Jos säikäytät mut vielä tutilla niin…

II osa Vivace Oi mitkä alkutahdit. C’moon EjR näytä niille mistä nopeet osat on tehty! Vai että fagotin ja bassoklaran dialogi. Ai se päätty lyhyeen.

Hei nyt mylvii vasket, hieno juttu! Tää on ihan loistava osa! Mitäs se klara siellä yritti sanoa.

Trumpetillakin asiaa hmmm… Hei mitä ihmettä EjR ei saa lopettaa menoa tolleen!

III osa Largo Onks tää muka largo. Mä kuulen nopeempia nuotteja ku neljäsosanuotteja. Siis mitkä soittimet tuolla taustalla mylvii häh, en saa mitää selvää? Sieltä tulee joku bassovaskisoitin. Tremoloa jousissa? Nyt voimistuu, mutta käyrätorvi sano, että hiljaa selvästikin. Mitä täällä tapahtuu, jouset säätää jotain, ja puupuhaltimet kiljuu. Itseasiassa taidan haluta jo pois tästä osasta, nyt ahdistaa. SOS. Hei mä en nyt tykkää. Oloni on epämiellyttävä. Kiitos käyrätorvi. Nyt helpotti. Nyt on siis ihan sitä oikeaa largo menoa.

Toi klara on tuolla nyt muutamaan otteeseen kerjännyt huomiota.

IV osa Presto Odottelen Vivacen tasoista menoa. Lupaavalta kuulostaa tuo ksylofoni vai onko toi marimba. Sitä hyvää kaanonlaukkaa. Just tälleen, hyvä EjR! Tämä on taas kyllä ihan sika hyvä osa!

Tällä hetkellä ei oo kyllä sanoja, nyt menee niin kovaa. Lyö sitä patarumpua! Saiko noita tuttiriitasointuja vähän iskevämpänä. Kuulu Stravinsky vähän tuolla lopussa.

16

//

SYNKOOPPI

Sinfonia nro. 3 I osa Langsam, breit, ruhig Oon kuullu et tää on niiku Bruckneria. Mutta mä kuulen puupuhaltimia, se ei oo kauheen Bruckneria… Mut toi käyrätorvi tuolla on niiku 100% Bruckneria. Ja jousitremolot myös. Just tolleen se Brucknerki avaisi sinfoniansa. Siis jos tästä nyt poistaisi puupuhallinstemmat nii voisin tyyliin sekoittaa Bruckneriin. Tää on muuten ainut EjRn sinfonia, minkä oon kuullu kokonaan ennen tätä projektia. Ajattelin et haluatte tietää tämmöisen taustatiedon. Nyt tää on kyllä ihan tyylipuhdasta EjRää. Tää osa jämähti nyt jotenki ku aloin miettiä, että kuinka hirveetä se nyt olisi, jos tämä teksti katois. Seis nyt tulee jotain hyvää. Ollaan nyt 6:10 kohdassa. Mut siis perus Bruckner toisaalta, että jossain kohtaa vaan tajuat unohtaneesi kuunnella sitä musiikkia… Nyt on kyllä EjR ja Bruckner molemmat jossain hakoteillä. En nyt oikein kuule kumpaakaan. Noniin vähän triumfillisempi meno, ku mitä täs on nyt 4min soinut. 10:40 lähtee hyvä kohta. Jäin kyllä vähän odottamaan sitä Bruckner vetoa, eli kertausmerkkiä. Missä sonaattimuoto? Eiku tuolla soikin ne alun käyrätorvet. Ne menee kyllä ihon alle.

II osa Langsam, doch nicht schleppend Kun yhdistää EjRn ja Brucknerin hitaat osat, niin mitä siitä seuraa: kiusaus painaa skip-nappia. Mä en kyllä ylipäätään tykkää näistä hitaista osista kenenkään säveltäjän kohdalla. Okei tuolta tulin kyllä aikamoinen purkaus. Täs on kyllä tosi hyvää harmoniaa. Kaikki sopii kyllä yhteen. Hei, ei mun pitänyt arvioida näitä. Okei takaisin homman pariin. Voisko tähän väliin nyt rakentua sellainen kunnon Bruckner-sinfonian adagion kliimaksi. No kannatti valittaa, ku sieltä nyt semmosta yritetään. Mut kyllä toi EjR tässä voimakkaammin dominoi.

III osa Sehr schnell Ah joo, just tällaista tarvitsin tähän väliin. Just noin anna palaa EjR. Tää on niin hyvää. Niskakarvat ovat pystyssä. Jos vaan lopetan kirjottamisen ja keskityn tän kuunteluun. Olisko se ihan sallittua? Mä teen nyt sen, kun katoan tähän musaan ihan täysin pahoittelut. Kuunnelkaa tää ite nii tajuutte.* IV osa Bewegt Kerrataan myöhempiä osien teemoja, aika romantiikkaa. Olipa tahdikkaat jouset tuolla. Suorastaa feierlich etten sanoisi. Mut mikä homma, sieltä vaan tullaan fagottisoolon kanssa. Kyllä nyt on polyfonista. Taas vaikeeta keskittyä kirjottamiseen, kun katoan tohon musaan ihan täysin. Tässä on just semmonen eteenpäin jyristen menevää Brucknermaisuutta. Tää musa ei kysy sulta mitään, se vaan pauhaa eteenpäin. Taas joku ihme fagottisoolo, rikko kyllä ihan täysin ton äsken selittämäni illuusion. Oi nyt on kova meno, just tollee jouset vetää kahdeksasosaa tai jotain sinne päin ja vasket pisteellisiä nuotteja. Ns. Brucknerin hyökyaaltovaikutelma.

Kerrataanko me taas kerran alkua. Tosta huilustemmasta tulee tosi paljon mieleen Cantus arcticus… No loppu ei ollu kyl yhtään Bruckneria.

Ei vissii oo EjR jaksanu kuunnella niitä loppuun (tästä ei voi tosin tuomita).

Sinfonia nro. 4 ”Arabescata” I osa – Nyt on edelliseen verrattun niinpal kauhian modernimpaa. Eihän tässä oo mitään tarttumapintaa. Kaikki vaan säätää jotain omaa. Improoks tää koko orkesteri tässä. Kauheesti ääniä. Tää on nyt yks kaaos kyllä. Okei nyt meno vähän rauhottu. Just joo ei sitten, palataan taas siihen samaan. Siis onks tuol marakassi. Hei kelatkaa et ollaan tässä kohtaa tätä maratonia ja nyt vasta eka tamtam isku.

II osa – Mitä tästäkin nyt kirjottais. Häh?! Tää kuulostaa siltä, että EjR on vaa lätkiny nuottei sinne tänne.

Kui usein tätä esitetään. Musta tuntuu, ettei kauheen usein… Osaisko joku sanoo tästä sinfoniasta enemmän jotain, mä oon ihan kujalla. Mikä toi nimiki ees on? Arabescata??? En oo koskaa kuullu koko sanaa. Hei nyt kuulostaa musiikilta.

Täs on jopa polyfoniaa täysin harmoniassa. Nyt EjR otti ihan uuden lähestymistavan tähän hommaan. Ei sit palataan taas tohon ihme menoon.

Praat praat sano joku vaskisoitin.

III osa – Ei taas tällaista. No putkikelloista plussaa. Ja tosta patarummusta. Jos sais enemmän tutteja, niin tykkäisinkö tästä enemmän. Aika varmaan.

Mutku tää vaan seilaa soittimesta toiseen nii oon ihan hukassa tän kanssa. Kahden minuutin kohdalla noin taisi kuulua käen kukuntaa. Se olikin sitten ainoat luontoäänet tässä. Uu tää loppu oli jotenki kiva. Bassorekisteri iskee aina.

IV osa – Sainpas sieltä sitä tuttia. Tää on tähän mennessä sinfonian paras osa. kohta 0:52 kuunnelkaa!

Hei mikä homma ei nyt taas mennä tähän irrelevantteja teemoja soittimelta soittimelle. Juuri näin sitä musiikkia tehdään! Ei niin ku on tässä nyt kolme osaa sitten tehty. Hei tätä vikaa osaa kannatti kyllä odottaa! Tällaisesta menosta minä pidän. Noniin EjR, jotain sairasta meteliä tähän viimeiselle minuutille! Patarumpu lupailee jo paljon. Älä ole nyt tosissasi et taas vaan sammutat tän sinfonian. EIKÄ, niin siinä kävi.

*Edit. huom.: Villen kirjoituspalkkio on jäädytetty puuttuvan tekstiosan johdosta.

SYNKOOPPI-LEHTI

//

17

Sinfonia nro. 5 Onpa taivaallinen sointu. Upea crescendo. Niskakarvat nousevat jälleen! MIKÄ TUO OLI?!

HUIKEAA! Koko selän mittaiset kylmät väreet! JA TAAS!!! siis mikä tää on, niinku ihan sairaan hyvää. JA TAAS PURKAUTUI TÄYDELLISESTI! nää välit on niin uskomattoman kauniita. ja tää voimistuminen. TAAS TULI TUOMMONEN. siis tää alku oli niin absurdi.

Tähän mennessä paras. Olen tällä hetkellä niin ällikällä lyöty. JA SAIMME TAAS TUOLLAISEN PURKAUKSEN. Siis noi pölisevät puupuhaltimet tuolla, miks ne kuulostaa näin hyvältä.

Jotenki tää on ihan ku toi neljäs sinfonia, muta täs on 100 kertaa enemmän järkeä. JA TAAS! Onneks kukaan ei nää mun ilmettä tällä hetkellä. HEI NYT TAPAHTUU JOTAIN UUTTA. Menee kuulija ihan etukumaraan, kun on niin hyvää musaa. Siis noi vasket äskettäin oli niin kultaa. Mitkä soittimet tossakin nyt soi, uskomaton yhdistelmä. 11:38 taas jotain uutta! Jotain ihan sairasta! Vaikka tää onkin nyt ihan sika hyvä sinfonia, niin havahduin siihen, että nyt alkaa pikkuhiljaa syntymään pieniä hajoamisen merkkejä. Ollaanhan me jo noin puolivälissä. Tää sinfonia ei kyllä jätä rauhaan. Se vaan synnyttää kokoajan jotain uutta, ja tempaisee kuuntelijan mukaansa. Kieltämättä valitsin ehkä vähän huonon päivän tälle, kun tuolla paistaa nyt aurinko, ja jumitan vielä kolmen ja puolen sinfonian ajan sisällä. Hei nyt tuolla teoksessa tuulee? Oho tulipa kuumeinen olo ja vähän särkee päätä, onko mulla nyt se korona, vai onko se vain EjR. Joko mun keskittyminen herpaantuu tai sit tää sinfonia latistu nyt ihan täysin. Miten ois nyt toi kertausmerkki dal segno siihen asti kunnes ne crescendovyörynnät loppuu. Hmm nyt alkaa kuulostaa jälleen mielenkiintoisemmalta. Eli tempo nopeentui. Ja vähän klaroissa riitasointuja. Ja nyt niitä on viuluissakin. Siis vetääkö tuolla käyrätorvet jotain hullunnopeita nuotteja. Äsken kuulosti, että loppuisi. HEI MITÄ? Aaa ei mitään. Ajattelin jo, että sieltä tuli alunkertaus. HEI EI VAAN. EjR mitä tää 18

//

SYNKOOPPI

nyt on, selvää kiusaamista. Ilmeisesti sitä alunkertausta ei nyt sitten saada? Olipa jysähdys.

Hei tällä kertaa sekoan, jos sitä alkua ei oikeesti kerrata kunnolla. EI TAAS. Kauan tää sinfonia vielä piinaa mua… no huh ei enää kuin kolme minuuttia. En oo varma kuulenko nyt sen alun kolmisointu hengityksen ihan oikeasti vai kuvittelenko sen vain. Kenen idea oli vetää maratooni?! Mulla on vielä kolme sinfoniaa jäljellä?! En tee kyllä enää ikinä uudestaan. Ja nyt se loppui, kiitos.

Sinfonia nro. 6 ”Vincentiana” I osa Tähtikirkas yö Oi mikä tremolo. Sehän on syntikka kaikkien akustisten soittimien lisäksi! Jännityksellä odotan mitä sieltä tulee, vai onko se tällaista loppuun asti. Okei nyt voimistui sekunniksi. Vilun väreitä tulee nyt kyllä. Herranen aika, mikäs lyömäsoitin patteri-isku. Kaaoshan se sieltä tuli. Hei mikä tää syntikka on?? En ees tiiä miten matkisisin sen ääntä sanoin. Sellasta jousihöttöä nyt meneillään ettei mitään määrää.

Okei kyllä siellä jonkinlainen puhallinsointu taustalla on kontrastina. Tulleeko nyt käänne musiikissa? no ei. Noh, mitäpä odottaa osalta, jonka nimi on Tähtikirkas yö. Sehän on vaan joku nokturnaalinen Debussy kopio. Siinä paha, missä mainitaan ihan kun oi käyrätorvet kahdeksan minuutin kohdalla ois lainattu La Meristä.

Taas kuulen vain La merin. Tilannepäivitys nyt alkaa tulla sellainen fiilis, että painan stoppia ja lopetan homman kesken. Täytyy muistaa. Ollaan voiton puolella. Tää nokturnaalinen ulina ei motivoi tällä hetkellä yhtään. Voisko sinne nyt kehittyä vaikka jotku bakkanaalit sinne öiseen maisemaan. Sitä hyvää Mahlermaisuutta. Oho taas kannatti valittaa. Villiintyihän se musiikki.

Ah oi kyllä, tällaista energiaa kaipasin. Voikohan tää muuten olla mun terveydelle haitallista?

Paikka paikoin ainakin tärykalvoille. No mutta tuo villi kohtaus ei kauaa kestänyt. Nyt ollaan taas vaan tuijottelemassa tähtiä… Tämä osa ei

nyt vakuuta minua, ellei se nyt tee ihan täysikäännöksen luonteessaan ja räjähdä vasten kasvoja. Lisäksi, minne se syntikka on kadonnut?

No jotain tuomionpäivän menoa siinä nyt yritetään. No toi rumpustemma tossa lopussa oli kyl kova.

II osa Varikset No siellähän se syntikka on. Vau, mitkä noi pasuunat oli. Hetkinen, onko siellä guiro? Hei taas, ihan huikee tän osan pasuunastemma. Kuulostaa vähän joo variksilta. Olipa nyt aika hyvä kohta tossa minuutin kohdalla. JA TAAS NUO PASUUNAT. Tää syntiikka vetää tässä jotain ihan omaa settiä. 1:43 MITÄS TÄSSÄ TAPAHTUU, APUA IHAN HUIKEAA. Haluan soittaa tuon kohdan uudestaan. Hei EjR, mikä homma?

Minne toi äskenen energia katosi? Tää latistu nyt ihan täysin koko osa. Jos me mennään nyt vaan tällä niin mä teen parit joogaliikkeet, ku oon ollu tässä samassa asennossa koko tän ajan.

Nojoo saa tää loppuosa kyllä tästä harmoniasta plussaa. Ja eikun eteenpäin sinfoniassa kiitos.

III osa Saint-Rémy No tää on ainakin vaihdikasta. Oon kyllä hyvin vahvasti sitä mieltä, että haluan lopettaa jo. En oo varma kuulenko tota musiikkia enää niin kuin normaalit ihmiset. Alkaa vähän pehmetä päässä. Onks tässä osassa ollu jo se syntikka?

Jotain valssiakin kuuluu. Joo tästähän tuli nyt ihan täys romantiikan scherzo. Mä saisin tästä osasta varmasti enemmän irti, jos olisin kuunnellut tähän hommaan vaan tän kuudenen sinfonian. Kirjoittajan psyykkeen tuntien, musta tuntuu, että tähän loppuu se kaikki järkevä sanottava. Taas tuolla musiikissa menee jotain lintuja? Hei ei tämmöistä voi soittaa mulle nyt.

Tilanne on nyt SOS. Nyt riittää seuraavaa osaa kiitos.

(Tässä kohtaa kirjoittaja piti puolen tunnin tauon, sillä alkoi epäillä omia mahdollisuuksiaan selviytyä tästä maratonista)

IV osa Apoteoosi Nyt uudella virralla kuuntelemaan. Tähän asti tämä osa vaikuttaa huomattavasti lempeämmältä kuin kaksi edellistä. Nyt jos mennään tällä loppuun asti niin arvostaisin EjR sitä suuresti. Jätetään se syntikka jooko pois. Tää on kyllä äänimaailmaltaan ihanan perinteikästä, ei mielestäni ole vielä tullut mitkään kamalan modernia pauketta. Tykkään tästä oboesoolosta paljon.

Eikä tämä jousistemmakaan paha ole. Nyt kuuluu apoteoosi selvästi. Nyt kuuntelen ihan mielelläni tätä juuri ja juuri kuuluvaa huilusooloa.

Asetin kyllä taukoni hyvin, sillä tämä oli mukavan pehmeä aloitus.

Sinfonia nro. 7 ”Angel of Light” I osa Tranquillo Onpa synkkää menoa nyt. Vähän kirkastui äsken. Tästä noustaan nyt selvästi. Teos lähtee käyntiin selvästi suhteellisen hitaasti, vai lähteekö se ollenkaan tämän ensimmäisen osan aikana. Tajusin juuri ettei välttämättä lähde, koska erikoismerkintänä osassa tranquillo. Ja juuri kun kirjotin äskeisen lauseen, niin lähdettiin äänimaailmassa täysin uudenlaiseen suuntaan. Eipäs lähtenytkään olemme jälleen hitaanpuoleisessa menossa. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että EjRn sinfonioiden ensimmäiset osat eivät välttämättä herätä minussa vielä mielenkiintoa, joten jäänen innolla odottamaan tuota seuraavaa osaa.

Oho mitäs nyt tapahtuu, sieltä ilmestyi vaskikuoro. Aa EjR teki Sibeliukset, yhtäkkiä kaikki mahtipontisuus vaan katoaa. Nyt on kyllä harmoniat kohdillaan!

II osa Molto allegro Mitäs täällä on nyt meneillään. Herranen aika, nyt mennään eikä meinata. Upeat nää puhallinstemmat. Musta tuntuu tosin et oon nyt koko ajan kehunut EjRn puhallinstemmoja. Olipa SYNKOOPPI-LEHTI

//

19

hieno jännitteen purkaus. Vetääpä trumpetti hauskasti soolonsa. Ja saatiinpa noita kiitäviä jousia. Ja pauhaavaa patarumpuakin näköjään.

Mikäs pasuunasektio siellä riitasointuilee. Mitäs ne trumpetit siellä, oho sieltä tuli sitten semmoinen orkesteritutti. Taas sama homma. Vähän tamtamiakin siellä näköjään kolisteltiin.

III osa Come un sogno Nää eteeriset hidastelut on kyl jotain EjRlle ominaista touhua, ku musta tuntuu et oon kuunnellu tällasta samaa menoa jo kaks tuntia tästä ajasta. Kuulin juttua, että tää on EjRn suosituimpia teoksia, mutta niin… en tiedä musamakunsa kullakin. Tällainen eteerinen liukuva massa ei ehkä minun korvilleni ole sitä parasta herkkua. Olen myös huomannut, että joka kerta, kun alan valittaa siitä, että musiikissa ei tapahdu nyt yhtään mitään, niin aivan välittömästi sieltä tulee joku täysin villi aihe ihan puskista.

Hmm… nyt sitä ei käynyt. HEI nyt vaikuttaa lupaavalta. Eiku hei mikä homma? Se kliimaksi ympättiin sooloviuluun? Olipa suorastaan törkeää. Sinne sitten katosi se osa…

IV osa Pesante-cantabile Oih olipa hienoa aloitus viimeiselle osalle, upeaa sävellystä vaskille. Tykkään kyllä näistä EjRn bassorekisteriestä tuolla melodian taustalla. Tämä on kyllä miellyttävä osa. Harmoniasta taas plussaa. Ja yllätys yllätys, noista puupuhallinstemmoista myös. Nää vasket on tässä osassa kyllä todella feierlich. Onko se vaan minä vai havaitseeko muutkin tässä sellaista koraalimaisuutta. Tämä on kyllä upeaa, kun nuo jouset vain tekee jotain omituisia nuottimanööverejä ja vasket soittaa niin selkeää melodiaa. Tämä on kyllä taas sellainen osa mihin kuulija katoaa täysin. Tuleeko sieltä nyt majesteettinen coda, nuo vasket kuulostaisi nyt johdattelevan sellaiseen! Upea purkautuminen! Olipa EjRmäinen lopetus: sinne se vain katosi!

20

//

SYNKOOPPI

Sinfonia nro. 8 ”The Journey” I osa Adagio assai Tän vikan sinfonian nimi on kyllä osuva. Nimittäin on ollut varsinainen journey. Ette edes tiedä kuinka onnellinen olen tästä, että ollaan vihdoin viimeisessä sinfoniassa! Tässä alussa on vähän samanlainen synkkä energia kuin edellisessä sinfoniassa. Noniin siellä vedetään jo kliimaksia. Ei plussaa tuosta purkautumisesta. Aha oho sieltä crescendon saattelemana vähän uutta puhtia. Kappas nehän vain toistuvat. Mahtavaa! Tajusin tässä, että sen lisäksi, että mä olen kärsinyt tässä tämän maratoniin aikana, niin mikäköhän on suomiräppiä kuuntelevan seinänaapurini tila tällä hetkellä? Noh, ei ole ainakaan vielä tullut valittamaan… Olenkin unohtanut sanoa tässä koko tekstin aikana, että EjRllä on myös mielenkiintoisia harppustemmoja! Kiinnittäkää niihin huomio! Äsken tossa nimittäin soi taas kiva harppustemma. Minnes näiden jousitremoloiden saattelemana me menemmekään. Nyt tapahtui jotain ihan muuta mihin tämä osa minut totutti!

Siellä se harppu muuten taas soi! Upean sotaisa patarumpu! Ja taas! Ja vielä kolmannen kerran!

Mikäs kumma tuo oboe tuolla lopussa oikein oli, ja huilu teki saman nuottimanööverin!

II osa Feroce Voi mikä yllätys olikaan se, että innostuin tästä osasta! Upeat glissandot jousissa. No mutta täältähän tulee vaikka kuinka hyvää materiaalia! Kaikki kuuntelee tämän osan ehdottomasti!

Harmi kun tämä ei ole pidempi. Aivan uskomattomia stemmoja, ja miten ne sopiikaan keskenään. Uskomattoman villi lopetus!

III osa Tranquillo HEI OLIKO SE ATTACA? Varmaan ensimmäinen attaca, jonka olen tänään kuullut. Nyt kyllä hävettää, jos niitä on ollut useampia. Noh, laitetaan levytyksien piikkiin, niissä kun on pieni

taukoja kappaleiden vaihtumisen aikana. Olemme jälleen tranquillon ytimessä, taas vaihteeksi… Keskittymiseni ei kyllä enää riitä tällaiseen rauhalliseen menoon, liian vähän ärsykkeitä.

Vaikkakin… harmoniasta plussaa. Okei sieltä isketään nyt kyllä hienolla, tosin rauhallisella, orkestraatiolla.

IV osa Con grandezza Nyt oli dramaattinen alku! Saavumme journeyn loppuun. Tämä on viimeinen osa. Ei paineita EjR, mutta laitteles nyt parasta sit. Saatan kyllä enemmän laskea niitä minuutteja, kuinka kauan on jäljellä tätä maratonia. Yritän parhaani nyt keskittyä. Nyt on sopivasti kuitenkin virikkeitä, vaikka mitä stemmoja voisi nostaa esiin (esim. harppu). Mutta missä ne puupuhaltimet ovat?

Niissä ei ole tapahtunut hetkeen mitään jännää.

Ah siellähän ne! En tiedä johtuuko se nyt vaan siitä, kun loppu häämöttää jo, vai onko tämä oikeasti näin triumfinen osa? Ah olin väärässä siellä ne jouset nyt soittelee jotain ihme nuotteja. NO NYT MENNÄÄN. Toivon ettei tässä tapahdu kliseistä EjR-lopetusta, että se vain katoaa. Toivon, että tässä nyt kehitellään jotain mahtipontista codaa. Noniin siellä soi jo symbaalit sun muut vireettömät lyömäsoittimet. Hui että, jäin sanattomaksi!

-Vihdoin, se on ohi… En kyllä hetkeen tee mitään vastaavaa. kiitos ja anteeksi.

SYNKOOPPI-LEHTI

//

21

A

t s i rt

a t o itu

n o nn

M inulta kysytään usein, mitä teen työkseni

ja mitä artistituotanto oikeastaan onkaan.

Työtehtävät ovat monipuolisia: joskus pyöritän sopimuspajaa tai pankkia ja toisinaan matkatoimistoa, esimerkiksi metsästän jotakin tietyntyyppistä hotellihuonetta tai yksityiskonetta.

Artistituotanto ei ole terminä uusi, mutta viime vuosina juuri tähän tuotannon osa-alueeseen on alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota. Työ artistituotannon parissa on äärimmäisen tärkeää – työskennelläänhän näissä tehtävissä jatkuvasti artisti- ja agenttirajapinnassa. Keskiössä on artistin hyvinvointi, onnistunut keikkakokemus sekä festivaali- tai konserttijärjestäjän maine ja ammattitaito niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Missiona on mahdollistaa esiintyjälle mahdollisimman onnistunut esiintyminen missä tahansa olosuhteissa.

Kysyttäessä, mitä tietoa artistituotannossa tarvitaan, vastaus on useiden artistituottajien mukaan substanssiosaaminen. On ymmärrettävä artistin musiikkigenren erityispiirteet ja erityisvaatimukset sekä myös sitä kulttuuria, josta artisti tulee. On tärkeää, että artistille tulee se tunne, että sähköpostin toisessa päässä on asiansa osaava ihminen.

22

//

SYNKOOPPI

k a a

t e s ko sti: Tek

Ma

i

alv ju T

isto

Näihin pohdintoihin liittyen kirjoitin artistituotannon aakkoset. Tällä melko viihteellisellä tavalla pyrin avaamaan artistituotannossa käytettäviä tyypillisiä käsitteitä sekä tuotannon luonnetta – oli kyseessä sitten festivaali- tai konserttituotanto. Osalle termistöstä ei ole suomenkielistä vastinetta, sillä englannista poimitut termit ovat pesiytyneet suomalaiseen ammattisanastoon.

Akkreditointi. Akkreditointi on prosessi, jossa määritellään jokaisen festivaalityöntekijän, artistin tai lehdistön edustajan kulkulupa ja kulkuluvan tyyppi.

Budjetti. Yksi tärkeimmistä työvälineistä.

Koska rahaa on käytössä rajoitetusti, on seuranta tehtävä tarkasti.

Curfew. Esiintymisen aiottu lopetusaika.

Deposit. Ulkomaiselle artistille maksettavan palkkion ensimmäinen osa. Usein artisteille maksetaan puolet keikkapalkkiosta etukäteen ja loppuosuus (balance) esiintymisen jälkeen.

Esituotanto. Esituotannolla tarkoitetaan tuotan-

nollista työtä, joka tehdään ennakkoon esiintymisen mahdollistamiseksi. Tähän voivat kuulua esimerkiksi aikataulujen sopiminen, hotelli- ja ruokailuvaraukset, kuljetusten ja kuljetuskaluston varaaminen ja sopivien soitinten hankinta.

Freelancer. Friikkuna tai yrittäjänä työskenteleminen ovat varmasti kaksi yleisintä tapaa ansaita elantonsa kulttuurialalla, koska työt ovat usein projektiluontoisia. Freelancer on projektityöntekijä, joka myy osaamistaan, ja näin ollen hänen työtapansa ja välineensä on hyvä olla jatkuvasti ajan tasalla. Koska erityisesti esimerkiksi festivaaleilla työ painottuu tapahtuman ympärille ja ydintiimi on usein pieni, työllistävät festivaalit paljon freelancereita juuri tapahtuma-aikana.

Ground tai ground transportation. Tällä tarkoitetaan artistiryhmän kuljetustarpeita ja -aikatauluja. Kuljetusten järjestely on festivaali- ja/tai konserttikohtaista, sillä osa järjestää kyydityksen vain ulkomaalaisille artisteille (kuljetettava väli lentokenttä–hotelli–festivaalialue–hotelli–lentokenttä), mutta joissakin tapauksissa (esimerkiksi festivaalialueen ollessa hankalasti saavutettavissa) voidaan kuljetuksia myös laajentaa suomalaisten artistien saataville.

Hospitality. Hospitality- tai artist hospitality -termejä käytetään kaikesta lavatuotannon ulkopuolelle jäävästä tuotannosta (eli kuljetukset, majoitukset, ruokailut, backstagetoiminnot ja yleinen viihtyvyys keikkapaikassa). Jos agentilla on kaksi samantasoista tarjousta, festivaalin maine ja hospitality ratkaisee kilpailun – siksi onkin tärkeää pitää huolta siitä, että “hospis” on hoidettu kunnialla lavatuotannon ohella.

Ilmoitus. Ei ole tapahtumaa ilman lukuisia ilmoituksia. (Lisä)vakuutusilmoitus, Teosto-ilmoitus ja veroilmoitus liittyvät artistituotannon kentällä kiinteästi tuotantoon ja vaativat tietenkin omat toimenpiteensä, jotta ne saadaan täytettyä ja toimitettua oikealle taholle oikeaan aikaan.

Jet tai private jet. Osa kansainvälisistä artistiryhmistä matkustaa yksityiskoneilla eli private jeteillä. Näitä tuntuu olevan aivan yhtä joka lähtöön kuin artistejakin, eli kokoa ja palvelutasoa on saatavilla laidasta laitaan. Ilmastonmuutoksen myötä yksityiskoneiden trendi on selkeästi laskeva, mutta joissakin tapauksissa, esimerkiksi reittilentojen huonon saatavuuden vuoksi, voi yksityiskone olla ainoa vaihtoehto toteuttaa keikan logistiikka.

Kiertuehenkilökunta. Tämä tarkoittaa sitä henkilökuntaa (engl. touring party), joka artistilla on mukanaan silloin, kun hän tekee kiertuetta.

Henkilökunta saattaa isoimmilla artistiryhmillä jakaantua useaan eri osaan esimerkiksi työtehtävien mukaan. A-party tarkoittaa artistia itseään, hänen lähintä henkilökuntaansa, turvamiestä, lapsia, puolisoa, henkilökohtaista assistenttia tai muuta vastaavaa henkilökuntaa, jonka hän haluaa liikkuvan kanssaan lähes jatkuvasti. B-party yleensä koostuu kiertueen operatiivisesta henkilökunnasta, joita voivat olla esimerkiksi kiertuemanageri, kiertuekirjanpitäjä, puvustonhoitajat, maskeeraajat, bändi jne. C-party puolestaan muodostuu usein kiertueteknisestä henkilökunnasta, kuten tuotantopäälliköstä, ääni- ja valomiehistä, soitinteknikoista jne. Kokoonpanojen nimet voivat toki vaihdella artistin mukaan, ja nimilistaukset harvoin pitävät edes paikkaansa, koska anonymiteetti on varsinkin suurille kansainvälisille yhtyeille tärkeä.

Lälläri eli radiopuhelin. Suurien tuotantojen tärkein kommunikointiväline. Jokainen tuotannon osa-alue kommunikoi kätevästi omalla radiokanavallaan, ja samalla tiedon saavat kaikki saman kanavan päässä olevat.

Meet & greet. Toisinaan artisti haluaa järjestää faneilleen tapaamisen, joka kulkee tällä nimellä. Tilaisuudessa voidaan nimmaroida artistin fanituotteita ja levyjä, tai siinä voi olla muuta ohjelmaa.

SYNKOOPPI-LEHTI

//

23

NDA. Non-disclosure agreement eli vaitiolosopimus. Maailmantähtien kanssa työskennellessä tavanomaista on allekirjoittaa vaitiolosopimus artistin yksityisyyden suojaamiseksi. Sopimuksia voi olla erilaisia, mutta pääpiirteittäin ne ovat sisällöltään samansuuntaisia, eli tuotannossa tapahtuvista asioista ei voi kertoa ulkopuolisille.

Ohje (käytössä myös infokirje tai itinerary). Yksi tärkeimmistä artistituotannon tehtävistä on tuottaa esiintymään tuleville artisteille ja artistiryhmille kaikki saatavilla oleva info keikkapaikasta, festivaalista, esiintymisjärjestelyistä, aikatauluista ja kaikesta näihin liittyvästä mahdollisimman kompaktissa paketissa.

Artistiohjeesta käy ilmi esimerkiksi artistin päivän aikataulu (load-in ja soundcheck), tiedot ruokailusta ja sen järjestämisestä, mahdollisista vieraslipuista sekä festivaalin keskeisimmät yhteystiedot.

Pukuhuone. Artisti riderista käy ilmi (mikäli jostain syystä ei käy, tulee tämä varmistaa), kuinka monta pukuhuonetta artisti ja tämän crew tarvitsevat. Pukuhuoneet on yleensä nimetty ja numeroitu eri henkilöille tai henkilöryhmille artistin toimesta, ja pukuhuoneet tulee kyltittää riderin tietojen mukaan.

Pukuhuonejaossa kerrotaan, kuinka monelle henkilölle huone on ajateltu ja mitä kalustusta ja oheistavaroita (peili, silitysrauta jne.) siellä tulee olla sekä mitä ruokaa ja juomaa pukuhuoneeseen tulee varata. Festivaaleilla pukuhuoneina käytetään useimmiten rakennustyömailla nähtäviä merikontteja tai telttoja.

Questionnaire. Näihin festivaali tai konserttijärjestäjä joutuu usein vastailemaan jo artistin buukkaamisen (eli esiintymiskiinnityksen) yhteydessä, jotta agentilla on kaikki tarpeellinen tieto festivaalista. Tuotannolliset kysymyskaavakkeet lähetetään tuotannon alkaessa.

Tähän voi tietenkin myös vastata esimerkiksi festivaalin omalla infokirjeellä, tuotantoinfos24

//

SYNKOOPPI

ta koostuvalla nettisivulla tai muulla vastaavalla ratkaisulla, jotta ilmassa oleviin kysymyksiin saadaan vastaukset.

Rider. Rider on artistisopimuksen mukana tuleva liite, jossa määritellään kaikki esiintymistä koskevat speksit aina tekniikasta ja päivän aikatauluista hotellihuoneiden ovien määrään.

Näistä papereista siis löytyvät ne artistien kummallisimmat toiveet erikoistyynyistä ja violeteista takahuoneista Cristal-samppanjaan ja merkkiviskeihin. Sopimusvaiheessa tietenkin sovitaan erikseen, mitkä näistä kohdista käytännössä toteutetaan ja mitkä ylipäätään ovat festivaaliolosuhteissa tai tietyssä maassa mahdollista toteuttaa.

Settlement. Settlement on laskelma, joka tehdään artistin esiintymisen jälkeen. Laskelmaan kirjataan esiintymiseen liittyvät kulut ja lasketaan esiintymisestä saatu voitto tai artistille jäävä palkkio. Festivaaliesiintymisten lopullisen settlementin teko voi viedä useamman päivän, jotta kaikki yhteen esiintymiseen liittyvät kuitit ja tositteet ovat keikan jälkeen saatavilla.

Turvallisuus. Kaikki yleisötapahtumat, teatteriesitykset ja festivaalit tulisi aina järjestää niin, että turvallisuus pidetään mielessä. Teattereissa on aikojen kuluessa syttynyt useita tulipaloja, ja festivaaleilla koettu paljon kuolemantapauksia – Suomessa viimeisin Sonispheressa muutamia vuosia sitten, jonka jälkeen useat yleisötapahtumien turva-asetukset muuttuivat. Tiesitkö, että teatterin lavalla palovartijan on oltava läsnä silloinkin, kun näyttelijä sytyttää vain vaivaisen tulitikun? Tiesitkö myös sen, että Suomessa festivaaliteltat ja muut rakenteet on pystytetty niin, että ne eivät lähde lentoon tai kaadu sateella?

Tässä maassa on turvallista käydä yleisötapahtumissa ja turvasuunnittelu näkyy myös lipun hinnassa. Lisäksi sosiaaliseen turvallisuuteen on viime vuosina metoo-keskustelujen jälkimainingeissa panostettu.

Ulkotila. Se, järjestetäänkö tapahtuma ulkona

vai sisällä, sanelee hyvin paljon raameja tuotannolle. Sanomattakin selvää, että tapahtuman järjestäminen ulkotiloissa on haastavampaa ja riskialttiimpaa kuin sisällä, sillä esimerkiksi erilaiset sääilmiöt tulee ottaa huomioon järjestelyvaiheessa.

Verkostot ja verkostoituminen. Kukaan ei voi olla asiantuntija kaikissa asioissa, joten on hyvä tietää sellainen tyyppi, jolta kysyä neuvoa. Koskaan ei tiedä, milloin täytyy buukata hieroja bäkkärille, etsiä sousafoni tietyssä vireessä kahden tunnin varoitusajalla tai hoitaa oikeanlainen vodka takahuoneeseen sunnuntaina. Joskus olenkin sanonut vitsillä “keräileväni ihmisiä” juuri festarityöstä johtuen ja olen sen toki myös kertonut heille. Suurin osa verkostoistani on puhelimessani, kuten muillakin tuottajilla, ja vaikka talletankin yhteystiedot pilveen säännöllisesti, olisi puhelimen häviäminen maailmanloppu.

Wifi. Toimiva nettiyhteys on nykytuotannon kulmakivi. Kiertueella olevat artistit myös usein valmistelevat seuraavaa keikkaa backstagella, joten keikkajärjestäjän on Tästä puuttuu virkkeen loppu.

X eli tuntematon. Vaikka X:llä merkitään yleisesti tuntematonta, tuotannossa käytetään tuntemattoman asian kohdalla lyhennettä TBA eli to be announced. TBC (to be confirmed) puolestaan tarkoittaa varmistamatonta tai tarkentuvaa.

Yksityisyys. Artistin yksityisyyden kunnioittaminen on yksi tärkeimpiä arvoja, joka määrittelee artistituotannossa tehtävää työtä.

Backstage-tilat ovat artistille suunnattuja työja rauhoittumistiloja, joissa yksityisyyttä täytyy kunnioittaa. Artisti saattaa liikkua näissä tiloissa esimerkiksi ilman esiintymisasuaan, peruukkiaan tai vaikkapa avustettuna. Nämä yksityisyyden piiriin kuuluvat näkymät eivät ole tarkoitettuja ulkopuolisille eivätkä jaettavaksi.

heikentänyt meikäläisen oikeinkirjoitustaitoja enemmän kuin laki sallii, liputan silti äidinkielen osaamisen ja kunnioittamisen puolesta.

Tähän lokeroon mahtuu sekä yhdyssanavirheiden että kapulakielen vihaaminen, mutta myös nollatoleranssi turhan sivistyssanapuuron ja vierasperäisten sanojen käytölle. Ehkä tämä on kummallista puhetta akateemisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä, mutta ihan oikeasti – jos sanalle on jo suomenkielinen vastine, käyttäkäämme sitä! Öiset palaverit. Festivaalin artistituotannossa öiset palaverit ovat hyvin tyypillisiä, sillä mikäli tuotannossa tehdään jokin virhe, se korjataan yöllä ennen seuraavaa festivaalipäivää. Kansainvälisessä työympäristössa myös aikavyöhykkeet saattavat toisinaan määritellä palaveriaikoja hyvinkin paljon.

Kirjoittaja on Flow Festivalin Head Of Artist Relations Maiju Talvisto, joka on opiskellut musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 2006–2012 sekä taidehallintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän tutkinut molemmissa graduissaan erilaisten tuottajien ammattikuvia.

Maiju on tehnyt 14 vuoden uran suomalaisella festivaalikentällä, ja hänet on palkittu vuonna 2019 taide- ja kulttuurialan asiantuntijana sekä vuoden tuotantopäällikkönä ja festivaalimanagerina. Lisäksi Maiju on Suomen musiikkitapahtumien verkosto LiveFIN ry:n hallituksen jäsen, Women In Live Music -järjestön Suomen edustaja ja hän istuu myös Tanssin talon advisory boardissa. Maijun sydäntä lähellä ovat musiikkialan tasa-arvokysymykset sekä työ naisten ja vähemmistön aseman parantamiseksi.

Äidinkieli. Vaikka opiskelu englanniksi onkin SYNKOOPPI-LEHTI

//

25

KAI LASSFOLK 25.5.2021 - 19.9.2021 Musiikkitieteen yliopistonlehtori Kai Lassfolk kuoli 19. syyskuuta 2021 Espoossa 60-vuotiaana. Hän oli syntynyt Espoossa 25. toukokuuta 1961. Kai sairasti kaksi vuotta mutta oli töissä vielä syyskuun vaihteessa.

Suoritettuaan ylioppilastutkinnon Etelä-Tapiolan lukiossa Kai aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa, jonka historiallis-kielitieteelliseen osastoon hän kirjoittautui syyskuussa 1983. Kain pääaine oli musiikkitiede, joka kuului silloiseen Taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmaan. Pitkän sivuaineen eli cum laude approbaturin hän teki tietojenkäsittelyopista. Musiikkitieteen opettajakuntaan Kai liittyi jo opiskelijana 1980-luvulla vetäen studiokursseja, joista sittemmin muotoutui musiikkitieteen ns. C-linja eli tietokoneavusteinen musiikintutkimus.

Kai väitteli musiikkitieteestä vuonna 2004 aiheenaan tietokoneavusteinen nuottikirjoitus.

Helsingin yliopistossa Kai toimi musiikkitieteen opettajana ja tutkijana yli 30 vuotta hoitaen uransa aikana useita tehtäviä studioamanuenssista ma. professoriin. Vakituista yliopistonlehtorin tehtäväänsä hän hoiti luonteelleen ominaisella omistautumisella aina tämän lukuvuoden alkuun asti. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan ja Suomen yliopistot ry:n viime keväänä myöntämä tiedeyhteisön kultainen ansiomerkki oli hänelle suuri ilon aihe.

Kain tutkimus- ja opetusaloja olivat musiikki- ja ääniohjelmointi, äänisignaalin käsittely sekä spektrianalyyttinen sointitutkimus. Tutkimuskohteisiin kuuluivat myös musiikkiteknologia sekä suomalaisen elektroakustisen musiikin historia, sen laitteistot, soittimet ja estetiikka. Viime vuosien kehitystyö kohdistui arkeoakustiikan mittaus- ja kenttätyömenetelmiin.

26

//

SYNKOOPPI

Kai Lassfolk 6.12.2020 kotonaan Pohjois-Tapiolassa.

(Kuva: Susanna Välimäki)

SYNKOOPPI-LEHTI

//

27

Kaissa yhdistyivät luonnontieteellinen ja historiallis-kulttuurinen asiantuntemus sekä käytännön tekninen osaaminen. Jos jotain tutkimuksessa tarvittavaa laitetta tai ohjelmistoa ei ollut saatavilla, Kai teki sellaisen itse.

Helsingin yliopiston musiikkitieteessä Kai oli kantava voima. Kauaskantoisin saavutus oli musiikkitieteen studion ja siihen kytkeytyvän ainutlaatuisen tutkimuksen ja opetuksen ylläpito.

Kain määrätietoisuuden ansiosta Pohjoismaiden vanhin elektronimusiikkistudio ja musiikintutkimuslaboratorio on säilynyt tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen asiantuntijoiden koulutusympäristönä, inspiraationlähteenä ja kohtauspaikkana yhä uusille sukupolville.

Lukuisat opinnäytteiden tekijät saivat Kaista aidosti kuuntelevan ja kannustavan ohjaajan.

Taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmissa ja naapurialoilla hän oli pidetty työtoveri, jolla oli rakentava ote ja hienostuneet kommunikaatiotaidot. Pitkän linjan työntekijä välitti eteenpäin sellaista osaamista ja yliopistoyhteisöllistä elämäntaitoa, jota ei kirjoista ja ohjeistuksista opi.

Luonteeltaan Kai oli poikkeuksellisen hyväsydäminen ja ystävällinen. Hän säilytti rauhallisuutensa, optimisminsa ja sillanrakennuskykynsä vaikeissakin tilanteissa. Häntä arvostettiin tieteenala- ja tiedekuntarajojen ylitse kuin myös ympäri maan – ja kansainvälisesti – musiikin ja äänen tutkijoiden sekä elektronisen musiikin tekijöiden parissa. Lempeän Lassfolkin puheessa ilmeni hyökkääviä sävyjä ainoastaan auton ratissa.

Kain intohimoja olivat uudet ja vanhat teknologiat, klassiset soitinmallit, sähkökitarat ja syntetisaattorit, mikrofonit, vahvistimet ja kamerat.

Hän oli Kruununhaassa sijaitsevan Kitarapajan kanta-asiakas, ja usein raskaita työpäiviä kevennettiin spontaaneilla vierailuilla ”pajalle”. Niin ikään laadukas ruoka, viini ja kahvi olivat hänelle tärkeitä. Rooman San Lorenzossa sijaitsevassa kalaravintolassa Da Franco al Vicolettossa 28

//

SYNKOOPPI

perustettiin muutaman kollegan kesken vuonna 2006 Sonic Culinarism -tutkijaryhmä kehittämään äänenmaistelua ja järjestämään st-alkuisia teemaseminaareja (mm. Stockhausen 2011, Stratocaster 2011, Studio 2012, Stereo 2013, Stradivarius 2017).

Kain kodissa ystävät ovat saaneet nauttia sydämellisestä vieraanvaraisuudesta ja verrattomista kotikonserteista perheessä, johon kuuluvat puoliso, huilisti ja musiikkitieteilijä Hellevi sekä kaksi poikaa, musiikin maisteri ja viulisti Elias ja tekniikan kandidaatti Salomo.

Me kollegat ja ystävät opimme Kaitsulta tieteen, taiteen ja tekniikan ohella elämäntaitoa, hetkeen heittäytymistä ja yhdessä iloitsemista. Kai pyyhki usein silmälasejaan, koska nauru oli herkässä. Elämisen intensiteetti säteili Kaista loppuun saakka.

Susanna Välimäki, taiteiden tutkimuksen apulaisprofessori, musiikkitieteen tieteenalavastaava Jaska Uimonen, musiikkitieteen tuntiopettaja, jatko-opiskelija Juha Torvinen, musiikkitieteen yliopistonlehtori Riitta Rainio, akatemiatutkija, musiikkitieteen dosentti Mikko Ojanen, musiikkitieteen tuntiopettaja, FT

Lassfolkit vierailevat Tarastien kesäpaikassa Mikkelissä: kuvassa vasemmalta katsoen Kai, Salomo, Elias, ET, Hellevi. (Kuva: Eila Tarasti)

SYNKOOPPI-LEHTI

//

29

Kai Lassfolk ... elämän elektroniikkaa Kai oli kultainen ihminen. Tunsin hänet 35 vuotta, hän oli ensimmäisiä oppilaitani, kun aloitin Helsingissä 1984. Hänen vaiheensa sujuivat kuin Glinkan oopperassa: elämä studion puolesta. Nykyisin kaikkea siihen liittyvää kutsutaan hienosti ’tietokoneavusteiseksi musiikintutkimukseksi’.

Mutta ei Kai sentään joutunut aivan tyhjästä aloittamaan. Kun vielä itse opiskelin musiikkitiedettä 70-luvulla siellä vallitsi triumviraatti Salmenhaara-Oramo-Kurenniemi. Heihin tutustuin, myös Erkki Kurenniemeen, jonka kotona kävin ja jonka kanssa kävin keskusteluja mm. elektronimusiikista. Myöhemmin Kurenniemeä on pidetty laitoksellamme juuri studion suurena guruna ja Kai on ollut järjestämässä tapahtumia ja konsertteja hommagena hänelle.

Studio siis alkoi jo Erik Tawaststjernan aikana ja ensi alkuun siinä oli mukana säveltäjä Jukka Ruohomäki. Sitten yhtaikaa Kain kanssa tulivat Pauli Laine ja Kalev Tiits, kaikki samoin kuin Kai vannoutuneita studioihmisiä. Työt jakaantuivat sitten niin, että Pauli meni Nokialle töihin

30

//

SYNKOOPPI

ja Kalev Sibelius Akatemiaan. Kai jäi kehittämään musiikkitieteemme studiota. Osittain sen ansiosta koko musiikkitiedettä alettiin pitää yliopistohallinnossa ’laiteaineena’, joka tarvitsi aivan erityistä budjettia.

Kain oma tutkijanura edistyi siinä sivussa, kunnes sitten oli hänen vuoronsa väitellä v. 2004 aiheesta Music Notation as Objects. An Object-Oriented Analysis of the Common Western Music Notation System (Acta Semiotica fennica XIX, Approaches to Musical Semiotics 7).

Kaikki nämä vuodet Kai oli myös osallistunut musiikin semiotiikan kansainvälisiin tutkijaseminaareihin laitoksella ja Imatralla. Hän oli aina tukena kun kävi alan vieraita György Ligetistä Francois Bernard Macheen. Kain vastaväittäjäkin tuli näistä piireistä, nuori professori Lelio Camilleri Firenzestä; hän oli käynyt laitoksella jo 1982 Suomen Semiotiikan Seuran symposiossa. Väitökset ovat aina siitä suurenmoisia tilaisuuksia, että usein vasta siellä tutustuu nuoren opiskelijan taustavoimiin, perheeseen ja sukulaisiin. Kain isä oli paikalla ja ranskaa puhuva täti.

Karonkka oli Vironkadulla laitoksemme tilois-

sa. Siellä studio sai haltuunsa kokonaan oman kerroksensa. Huomasin, että se toimi muutenkin laitoksen väen sosiaalisena tilana mm. kahvihuoneineen.

Vuodet vierivät. Kai alkoi ahkeraan käydä alansa kansainvälisissä kongresseissa. Hän otti myös vastaan laitoksemme hallintotehtäviä. Niihin hän oli erittäin sopiva luonteeltaan. Kai oli velvollisuudentuntoinen, vastuunsa tietävä, hienotunteinen kaikissa sanomisissaan, diskreetti, aina altis auttamaan toisia itseään säästämättä. Kaikki saivat häneltä aina neuvoja tietokonepulmiinsa ja niitä tarvittiinkin yhä enemmän ja enemmän digitalisoitumisen myötä. Kai tuli myös kotikäynnille professorin luo kauas Laajasaloon ja Jollakseen. Apua sai aina huippuasiantuntijalta.

Kuinka me nyt tulemme toimeen? Kai ehti jo kouluttaa melkoisen määrän opiskelijoita ja vihkiä heidät studion salaisuuksiin. Mikko Ojanen siirtyi fonetiikan kirjastonhoitajasta laitoksen studion palvelukseen. Synkoopin 50-vuotisjuhlassa, juuri ennen sairastumistaan, Kai piti kau-

niin puheen, jossa kiitti kaikkia kollegoitaan ja opiskelijoitaan monista toiminnan vuosista. Hän oli luonteeltaan täsmällinen ja harkitseva. Niinpä kun hän vieraili perheineen allekirjoittaneen kesähuvilalla Mikkelissä, muistan miten huolellisesti hän pakkasi auton takasäilön. Hänen luonteensa ilmeni siis aivan pikkuasioissakin.

Jos oli myrskyisää asiaa, niin hän hallitsi mielensä. Mutta hänellä oli myös huumorintajua.

Amerikkalainen Thomas A. Sebeok, joka usein vieraili Vironkadulla, kuvaili Kaita musiikkitieteen Woody Alleniksi. Kain tukena oli hänen puolisonsa Hellevi, etevä huilisti; hienosti hän ohjasi poikiaan Eliasta ja Salomoa. Eliaksesta tuli loistava viulisti, niitä joilla on viulussa luonnostaan todella kaunis ääni.

Kain elämä oli joka suhteessa esikuvallinen, Siksi musiikkitieteen suru on suuri, kun hän on poissa. Hänen muistonsa säilyy kirkkaana ja velvoittavana mielessämme aina.

Eero Tarasti

SYNKOOPPI-LEHTI

//

31

Sen seitsemän vuotta, mitä laahustin ympäri Vironkadun ja Porthanian käytäviä, niin Kai oli aina siellä, ja Kailla oli aina vastaus kaikkeen. Ja oikea vastaus mielipiteen sijaan. Ilman Kaitsua en olisi, missä lie olenkin tällä hetkellä. Kailla oli erikoinen maneeri, tapana ”irvistää”, kun kävimme keskusteluja. Kesti hetken ymmärtää, että silloin hän vain kuunteli erittäin tarkasti. Kai oli enemmän kuin opettaja, Kai oli mentori.

Lämmöllä muistaen, Hannu Kaitila, FM. ----------

I spent all 2016 in Helsinki, working at the Collegium of Advanced Studies, and late in the autumn, I had to organise a talk, where I was asked to choose people I admire. Kai was one of the two thinkers I invited. I entitled this event: ”The elegance of intelligence and the intelligence of elegance”, because Kai represented in his life and compositions the personification of elegant sounds and movements - there is no silence when a true composer is in the room (and I am not talking only for the compositional work, but about his presence as well), and I admire this, since it is rare. He understood the work of Erkki Kurenniemi so deeply, and made it possible to show us all its fine elements, while he could have chosen comfortably the easy way, and dominate through noise. Therefore, when he passed away, a void was created, and the first thing I felt was that I won’t see him again, so I cannot enjoy his elegance anymore. He left us dealing with noise - and trying to create some elegance instead - the way he could master it, in his own life.

Dr. Esthir Lemi composer HCAS Alumna --------------

32

//

SYNKOOPPI

Muistan hyvin ensikohtaamiseni Kain kanssa. Olin 12-vuotias ja tullut Vironkadulle soittamaan huilulla pienen pätkän musiikkitieteen studiokurssia varten. Kain vaimo Hellevi oli opettanut minulle jo vuosien ajan huilunsoittoa, ja olin ehkä nähnyt Kain jossain aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun esittäydyimme toisillemme. Tuolloin en osannut kuvitellakaan, että tasan 20 vuotta myöhemmin väittelisin tutkimuksella, jonka ohjaajana Kai toimi. Väitöstilaisuuteni oli myös Kain ensimmäinen kerta kustoksena.

Kärsivällinen, avarakatseinen, hauska. Kaita ajatellessa ajatukset kulkeutuvat monipuoliseen tutkijaan ja pidettyyn opettajaan, mutta ennen kaikkea ymmärtäväiseen persoonaan: Kai oli aina kiinnostunut opiskelijoidensa ajatuksista ja suhtautui puolueettomasti ihmisiin ympärillään.

Omaa tutkimusalaansa hän ei koskaan suosinut muiden yli. Musiikkitieteen joutuessa rankkojen leikkausten alle ja humanistisen tiedekunnan käydessä läpi suuria muutoksia vuoden 2016 jälkeen Kai jaksoi pitää yllä myönteistä henkeä ja järjestää musiikkitieteelle omaa paikkaa osana taiteiden tutkimusta. Samalla hän rakensi ihailtavasti tutkimuksellista yhteistyötä yli oppiainerajojen. Kai oli aina taitava saattamaan ihmisiä yhteen tekemättä asiasta isoa numeroa.

Siirryttyäni jatkamaan tutkimustani Tokion yliopistoon en enää nähnyt Kaita kovin usein.

Söimme viimeisen kerran yhteisen lounaan syksyllä 2020 Suomessa käydessäni. Tuolloin vielä suunnittelimme mahdollisia yhteisiä artikkeleja musiikkiteknologian ja Japanin-tutkimuksen rajapinnalla, ja Kai kertoi minulle innoissaan uusista harrastuksistaan. Näihin asioihin oli tarkoitus palata tarkemmin ”seuraavalla kerralla”.

Tuntuu musertavalta ajatella, että tuota kertaa ei koskaan tullut.

Kaita lämmöllä muistaen, Lasse Lehtonen ------------

Olen valtavan kiitollinen siitä, että sain opiskella Kain kursseilla musiikkitieteen studiossa, jossa oli aina hyvin kannustava ja tasa-arvoinen ilmapiiri. Oli sitten kyse jostakin opiskelijoiden projektista tai opetustilanteesta, Kailla oli uskomaton taito innostua ja innostaa. Muistan etenkin Kaitsun innostuneen ilmeen ja naurun, jotka olivat sitä juonikkaammat, mitä enemmän jokin tempaus vaatisi heittäytymistä – kuten silloin, kun ensi kertaa esiinnyin Kurenniemen soittimilla, siirtyen yleisöstä tuuraavaksi soittajaksi vain hetkeä ennen esitystä. Kain tuki ja luottamus tekivät heittäytymisestä helpompaa ja auttoivat opiskelijoiden omien vahvuuksien löytämisessä. Tästä, ja monesta muusta, kiitos kuuluu Kaille.

Maiju Jouppi -----------

“What is archeoacoustics?” I asked Kai some years ago. He explained it using his new projects as examples, with the usual expertise, precision, enthusiasm and patience for which he was known. As an academic, he believed in openness and exchange. He was always ready to help anyone to learn, and he was always willing to learn from anyone. As a musician, he held a fascination with sounds like a child - he maintained an acute sensibility to all kinds of surprise that a sound could bring, and to the wondrous moments in which sound transformed into music. He generously shared with us his extensive knowledge, ample professional experience, and sought-after expertise in all matters related to music, acoustics, music technology, and studies of these subjects. He left behind a community capable of continuing his legacy and his values of openness and exchange. I’m happy and grateful to have known him.

Mieko Kanno Professor of Artistic Research in Music Performance DocMus Doctoral School, Sibelius Academy, Uni-

versity of the Arts Helsinki --------------

Basson kertaus Kun parin yliopistovuoden jälkeen sain selville, että musiikkitieteen laitoksella oli studio ja siellä saattoi opiskella elektronista musiikkia, vaihdoin musiikkitieteen oitis pääaineekseni.

Ensimmäisen vuoden studiokurssin kävin Pauli Laineen vasta-alkajien ryhmässä – Kai opetti niitä, joilla oli ennestään studiokokemusta.

Kevätkauden studiokonserttiin 19.2.1987 tein samplereilla kappaleen ”Aknen hoitoon iltaisin”. Pauli ja Kai eivät hyväksyneet nimeä – se kuulemma olisi sopinut Vanhalle, mutta ei yliopiston juhlasaliin. Myönnyin esittämään teokseni valenimellä ”Pölyinen rytmi”.

Kai oli myöhempien kurssien opettajani, opiskelutoveri, soittokaveri, ystävä ja ehkä tärkein sähkömuusikkouteeni vaikuttanut ihminen. Vironkadun 1. kerroksen studio oli muutaman vuoden ajan toinen kotini.

Savuisessa kahvihuoneessa ideoitiin loputtomasti ja kuulosteltiin hissillä ajelevaa kummitusta. Studioillat jatkuivat usein Savannassa, mistä joskus palattiin studioon. Minulla on yhä tallessa eräitä makaabereja öisiä äänityksiä.

Synkoopin Berliinin-matka lokakuussa 1989 pari viikkoa ennen sittemmin historiaan jääneitä tapahtumia. Enemmän kuin virallinen ohjelma loppuelämääni vaikuttivat nämä hyvässä seurassa koetut asiat: kävely Checkpoint Charlien läpi valuuttaa sukassa, taksimatka halki pimenevän Länsi-Berliinin kohti Kreuzbergin yöelämää ”Sowing the Seeds of Loven” soidessa autoradiossa, Café Einsteinin 20-vuotias calvados ja pilkkiminen filharmonikkojen konsertissa.

Jossakin vaiheessa Synkoopin juhliin tarvittiin bilebändi. Perustettiin tanssiosteri: laulajana nyt jo edesmennyt legendaarinen Jorma Lemola, Kai kosketinsoittimissa, Antti Pesonen kitarassa, Mika Sairanen saksofonissa ja minä rummuisSYNKOOPPI-LEHTI

//

33

sa. Muut jäsenet vaihtelivat ajan mittaan. Esiinnyimme lopulta myös Kain ja Hellevin häissä Sulkavalla.

Myöhempinä aikoina järjestimme yhteensä kuusi Masiinat ja musikantit -konserttia Sellosalissa musiikkitieteen studion ja Musiikkiopisto Juvenalian yhteistyönä. Yhteys oli luonteva, kun Hellevi oli Juvenalian huiluopettaja ja minä lyömäsoitin- ja musatekno-opettaja.

Otsikko viittaa siihen, että Kai oli taitavampi ohjelmoija, kuin tuolloin nuorna miesnä ymmärsinkään. Hän oli ohjelmoinut midisekvensserin, jota demonstroitaessa loimme lennosta kappaleen nimeltä ”Murha”. Jokin ohjelman käyttöominaisuus aiheutti sen, että teokseen oli pakko tulla mainittu rakenneosa.

Matti Sunell --------------

Muistelen kiitollisin ja haikein mielin Kaitsua.

Niin monta vuotta olimme työtovereina, ensin Vironkadulla ja sitten Topeliassa. Muistan ennen kaikkea hänen omistautuneen läsnäolonsa. Jos itse noudatin toimihenkilön virka-aikaa amanuenssina toimiessani, Kaitsu oli paikalla koko päivän ilman sellaista velvoitetta. Hän oli studiolla lähes aina, vastaamassa opiskelijoiden kysymyksiin, auttamassa kollegoita, suunnittelemassa elektronimusiikin studion tulevaisuutta, huolehtimassa laitteistosta ja viimeiset vuodet vastuussa koko musiikkitieteestä professorin asemassa. Kaikki eteen tulevat tehtävät hän teki huolella paneutuen, alkaen tavaroiden pakkaamisesta, kun musiikkitiede muutti Vironkadulta Topeliaan.

Tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen parissa työskenteli joukko innostuneita ”studion poikia”. Kaitsun olemus ja mieli säilyi juuri sellaisena – nuorena, innostuneena ja omistautuneena loppuun asti. Hän itse sanoi: ”Ei hyödytä vaikka parran kasvattaisi, aina olen vain ’studion poika’.” Erityisellä kiitollisuudella muistan, 34

//

SYNKOOPPI

miten kannustava opettaja hän oli naispuolisia opiskelijoita kohtaan. Itsekin suoritin joitakin studion kursseja, ja tunsin olevani aina tervetullut.

Irma Rinne (ent. Vierimaa) ----------------

Minulle jää Kaista mieleen erityisesti hänen kykynsä kannustaa ja rohkaista opiskelijoita.

Toisena opiskeluvuotenani osallistuin Kain pitämälle musiikkiohjelmointikurssille. Minulla ei todellisuudessa ollut minkäänlaisia valmiuksia suoriutua kurssista, ainakaan hyvin, mutta Kain kannustava asenne sai minut pysymään kurssilla loppuun asti ja jopa ilmoittautumaan jatkokurssille! Kai kannusti opiskelijoita hankkimaan rahoitusta erikoiskurssien järjestämiseen aina kun mahdollista, ja hänen kehotuksestaan haimme ja saimmekin rahoituksen Erkki Kurenniemen sähkösoittimet -kurssille, joka huipentui syksyllä 2018 Orionissa järjestettyyn sähkösoitinkonserttiin. Konsertti on ehdottomasti yksi opintoaikani mieleenpainuvimmista hetkistä. Sain nauttia Kain asiantuntijuudesta ja rohkaisevuudesta vielä keväällä 2021, kun Kai ohjasi pro gradu -työni. Kiitos, Kaitsu, kaikesta avusta ja kannustuksesta, jota minä ja niin monet muut olemme sinulta saaneet.

Emmi Salervo --------------------

Kai Lassfolk oli Uusinta Ensemblen tärkeä ja luotettava yhteistyökumppani. Hän on äänittänyt sekä lukuisia yhtyeen konsertteja että valtaosan levytyksistämme. Paitsi korkean ammatillisen laadun, Kai toi näihin tilanteisiin aina myös hyvän ilmapiirin, jossa oli turvallista työskennellä. Kain osoittama tuki ja kiinnostus Uusinnan alkutaipaleella oli yhtyeelle todella merkittävää, hän oli tärkeä taustavoima suomalaisessa musiikkielämässä. Vaikka Kai antoi oman ammattitaitonsa myös Uusinta Ensemblen

käyttöön, hän ei koskaan tuonut itseään parrasvaloihin. Lämmin osanottomme Kain läheisille.

Kain muistoa kunnioittaen, Uusinta Ensemble ---------------

Kai Lassfolk teki Uusinta-kamariyhtyeen alkutaipaleella paljon konserttiäänityksiä ja lähes kaikki levytyksemme. Tämän työn touhussa tutustuimme häneen paremmin, ja pian oli itsestään selvää, että halusimme äänitystöihimme juuri hänet, sillä Kain ammattitaito ja hauskalla tavalla pikkupoikamainen kiinnostus ääntä ja sen taltiointia kohtaan vakuutti kaikki hänen kanssaan töitä tehneet täysin. Mutta yhtä tärkeää oli Kain luotettavuus ja ystävällinen, lämmin läsnäolo. Jos säveltäjä-viulistipariskunnan keskustelun lämpömittari alkoi väristä punaisen puolella, Kain rauhallisuus ja leppoisuus laukaisi jännitteet kuin itsestään. Hänen seurassaan oli aina mukavaa – mistä kertookaan se, että niin moni meistä hänet tunteneista on niin järkyttynyt hänen aivan ennenaikaisesta poismenostaan?

Kaita sympaattisempaa ja ystävällisempää ihmistä ei heti löydy. Lämmin osanottomme Kain läheisille. Meilläkin on häntä ikävä.

Maria Puusaari ja Osmo Tapio Räihälä ---------------------

Kohtaamisistani Kai Lassfolkin kanssa Tutustuin Kai Lassfolkiin syksyllä 1986 aloittaessani opinnot musiikkitieteessä, erityisesti silloisen laitoksen studiolla. Ensivaikutelma työlleen omistautuneesta nuoresta yliopistomiehestä täydentyi ennen pitkää oppiessani huomaamaan erityisen tarkoin harkitut ja perustellut näkemykset studion ja tekniikan kehittämisessä pitkällä aikavälillä. Vuosina Helsingin yliopistossa totuin luottamaan Kain ajattelun perinpohjaisuuteen monenlaisissa ajatuksissa ja kysymyksissä. Jotkut keskustelumme ja niis-

sä esille tulleet ideat ovat kulkeneet mukanani jo neljättä vuosikymmentä läpi työuran – alalla, joka monelta osin koostuu nopeasti muuttuvasta tiedosta. Pitkäjänteisten ideoiden vaikutus avautuu vähitellen niiden työssä, jotka ovat voineet opiskella ja työskennellä viisaan opettajan kanssa. Näin on myös ystävällisen kollegamme Kai Lassfolkin laita; hänen läsnäolonsa ei ole kadonnut keskuudestamme vaan jatkuu niiden kautta, jotka ovat jääneet tänne.

Kiitoksella muistellen, Kalev Tiits -------

Muistoja yliopistonlehtori Kai Lassfolkista: Itselleni Kaitsu jäi erityisesti mieleen opettajana, joka oli aina kiinnostunut henkilökunnan ja opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Jokunen vuosi sitten ainejärjestömme Synkooppi järjesti luentojen välissä opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisiä kahvitteluhetkiä, ja Kaitsu työkiireistään huolimatta kävi lähes aina hörppäämässä kupin kahvia ja juttelemassa opiskelijoiden kanssa. Hän muisti opiskelijat nimeltä ja loi kaikin puolin läsnäolollaan hyvää virtaa ja lämpöä pienen oppiaineemme keskuuteen. Musiikkitieteen studiosta Kaitsun usein löysi, jos hänelle oli asiaa. Se oli jollain lailla kodikasta.

Kaitsu oli myös erittäin hyvä opettaja. En itse ole mitenkään erityisen taitava studiotyöskentelyssä, mutta Kaitsu osasi opettaa selkeästi ja ymmärrettävästi musiikkiteknologian perusteista kimurantteihinkin aiheisiin niin, että aloittelijakin pysyi perässä ja vielä siinä sivussa nautti oppimisesta. Palasin pidemmän tauon jälkeen opintojen pariin tänä syksynä ja opintosuunnitelmaa tehdessä valitsin musiikkiteknologian tutkimuksen kurssin ajatuksella ”voi olla, että en lähtökohtaisesti tajua tästä mitään, mutta opettajana on Kaitsu, joten enköhän minä pärjää”. Tämä kertoo mielestäni paljon yliopistonSYNKOOPPI-LEHTI

//

35

lehtoristamme, jonka olemusta ja opetusta moni jää kovasti kaipaamaan.

Eeva Kesäniemi ---------

Olen ollut musiikkitieteen opiskelija useammankin tutkintorakenteen aikana. Joitakin vuosia sitten, jälleen kerran hikoillessani uuden tutkintorakenteen ja kurssikoodien viidakossa, soitin Kaille hänen vastaanottoaikanaan selvittääkseni, mitä kursseja minun vielä tulisi opiskella saadakseni tutkintoni valmiiksi. En saanut häntä heti kiinni, mutta pian Kai soittikin takaisin. Olin hieman hermostunut ja epävarmana kurssivastaavuuksista jo suoritettujen kurssien suhteen, jotka kaikki olivat aivan eri koodeilla kuin senhetkisessä opintosuunnitelmassa. Ajattelin lähinnä saavani jonkin suuntaa-antavan neuvon, miten edetä. Puhelun seuraavien 20–30 minuutin aikana Kai onnistui löytämään paikan jokaiselle suorittamalleni kurssille. Huoliini tulevista kurssivalinnoista hän totesi: ”Kannustan opiskelemaan niitä aiheita ja ottamaan niitä kursseja, jotka kiinnostavat. Kyllä niille paikka tutkintotodistuksessa löydetään, älä sitä turhaan murehdi.” Hän tarkensi vielä, mitkä muutamat pakolliset kurssit on huolehdittava suoritettaviksi tutkintoon, mutta muuten saisin opiskella toiveideni mukaan. Olin todella helpottunut

36

//

SYNKOOPPI

siitä, miten nopeasti sain asiani pois päiväjärjestyksestä, ja ennen kaikkea ällistynyt siitä, miten Kai oli jaksanut kahlata kanssani läpi joka ikisen huolenaiheen. Muistan Kain hienotunteisena ihmisenä, joka kohteli muita arvostavasti sekä innostui ja näki mahdollisuuksia asioissa ja ihmisissä, olipa sitten kyse opiskelijoiden ja kollegojen tutkimusaiheista tai muusta musiikkitieteen yhteisöä kehittävästä toiminnasta. Ikävöin Kain hyväntuulista ja touhukasta olemusta – hänellä oli suuri rooli osana musiikkitieteen oppiaineyhteisöä.

Annariina Rautanen --------------

Musiikkitieteen henkilökunnan vaihtuvuus on opiskeluaikanani ollut sen mukainen, että Kai oli henkilökunnasta ainoa, joka oli virassaan jo aloittaessani. Kuten tiedetään, Kain lehtoraatti on myös tällä hetkellä ainoa nimenomaan musiikkitieteelle osoitettu vakituinen virka. Suru ja menetys, jonka varmasti kaikki opiskelijat tuntevat, koskee kuitenkin Kaita itseään ja hänen persoonansa, ei vakansseja.

Kai oli luennoitsijana ja opettajana avarakatseinen ja toiset kohtaava. Itselle joskus kaukaisetkin musiikkiteknologiset aiheet näyttäytyivät luennoilla mielenkiintoisina, ja Kai huomioi opiskelijoiden eri lähtökohdat. Hänen oma tutkimuksensa inspiroi tekemään juuri sitä, mihin it-

sellä on paloa ja mitä muut eivät ehkä tee.

Kaitsu oli kaikin tavoin omistautunut musiikkitieteen oppiaineelle sekä opiskelijoille ja pyrki aina yhteistyöhön. Se säteili muihinkin. Myös ystävällisyys, yhteydenpito ainejärjestön kanssa sekä uskollinen vierailu niissä bileissä, joihin ehti, on mielessä. Lämmin osanottoni Kain läheisille.

SYNKOOPPI-LEHTI

//

37

O P. 1 4 5 I L M E S T Y Y TA LV E L L A 2 0 2 2 !

JUTUT:

TILAUKSET:

Juttuideat voit lähettää päätoimittajalle osoitteeseen paatoimittaja.synkooppi@gmail.com.

Seuraavan numeron teema sekä siihen tulevien juttujen ja kuvitusten deadline ilmoitetaan myöhemmin Synkoopin sähköpostilistalla ja sosiaalisen median kanavissa.

Tilaa osoitteesta synkooppilehti.wordpress.com tai toimitussihteeriltämme: toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com

Mikäli haluat arvioida tuoreen levy- tai kirjajulkaisun, ota yhteys toimitussihteeriin osoitteeseen toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com arvostelukappaleen saamiseksi.

Kuvitukset lähetetään myös taittajalle: taittaja.synkooppi@gmail.com

Lehden vuosikerta eli neljä opusta maksaa 20 €.

Irtonumeroita voi tilata toimitukselta tai ostaa kirjakauppa Gaudeamus Kirja & Kahvista (Vuorikatu 7) hintaan 6 € /numero.

Ilmainen verkkolehti osoitteessa: https://synkooppilehti.wordpress.com Painolehden näköisversio osoitteessa: www.issuu.com/synkooppi

Sävykuvien resoluution tulee olla vähintään 300dpi. Liitä mukaan kuvaajan nimi tai nimimerkki. Kuvien toimittajan tulee myös huolehtia kuvien käyttöoikeudesta. Synkooppi-lehti pidättää oikeuden juttujen muokkaamiseen tarvittaessa.

38

//

SYNKOOPPI

SYNKOOPPI

//

38

SYNKOOPPI

//

39