Kokemus kokea koita

Teksti: Pauli Raitakari

aikeasti selitettävän musiikkikokemuksen voi sanallistaa usein eri tavoin, mutta mikä on paras keino saattaa lukija tai kuulija elämyksen äärelle? Esittelen tässä artikkelissa erilaisia representaatioita (mm. runolaulu) kuuntelukokemuksistani graduaineistoni parissa ja kutsun sinut arvioimaan, mikä niistä puhuttelee sinua eniten. Alustan käyttämäni käsitteet graduni metodologiasta käsin.

Musiikillista ilmaisua aistimassa

Tutkin gradussani flow-tilan vaikutuksia jazzmuusikoiden musiikilliseen ilmaisuun soveltamalla Anne Tarvaisen kehittämää analyysimetodia, joka yhdistää elämyksellisen ja analyyttisen kuuntelutavan. Menetelmän puitteissa musiikillinen ilmaisu ymmärretään pohjimmiltaan keholliseksi liikkeeksi. Äänellisen ilmaisun taustalla on kehossa syntynyt liike, ja liikkeellä on jonkinlainen laatu. Yksittäistä ilmaisullista tapahtumaa kutsutaan siten liikelaaduksi. Liikelaatu on ikään kuin kehollinen signaali, joka musiikin välityksellä kulkeutuu muusikolta kuulijalle.

Siinä missä soivaa musiikkia voi melko objektiivisesti nuotintaa, liikelaatujen tunnistaminen ja sanallistaminen on läpikotaisin subjektiivinen prosessi. Kehitin kaksiosaisen menetelmän oman välittömän kuuntelukokemukseni taltioimiseksi:

1. Kuuntelin äänitteen läpi ja äänitin puhettani. Sanoitin kokemiani tuntemuksia avoimesti.

2. Kuuntelin äänitteen läpi ja äänitin sormieni naputuksia. Naputin mikrofoniin kokiessani liikettä tai väristyksiä kehossani. Tällä menetelmällä aloitin kokemukseni sanallistamisen ja paikansin omaa kehoani liikuttavat liikelaadut. ”Kommenttiraitojen” pohjalta loin eläytyvän kuuntelukertomuksen, jonka päämääränä oli sanallistaa kokonaisvaltaisesti musiikkielämystä.

Seuraavaksi syvennyin tunnistamiini liikelaatuihin. Ohjasin keskittymiseni kehooni ja tuntoaistiini. Kuuntelin yksittäisiä, korkeintaan muutaman sekunnin mittaisia musiikinpätkiä useaan otteeseen ja mietin, minkälaisia tuntemuksia musiikilliset ilmiöt saivat minun kehossani aikaan. Kun sain tuntemuksesta kiinni, etsin sanan kuvaamaan sitä. Huomasin, että kehollisen tuntemuksen nimeäminen kävi alati helpommaksi, ja aloin myös tunnistamaan toistuvia liikelaatuja.

Kielellistetyn kokemuksen monet muodot Live-kommenttiraitani kuvastaa välitöntä kokemustani, joka on kokemuksen sanoittamista kaikkein rehellisimmillään, olivat musiikin herättämät sanat sitten peräisin kehollisista tai tiedollisista tuntemuksista. Liikelaatujen verbalisoinnit puolestaan kuvaavat tarkasti omia kehollisia tuntemuksiani, mutta niitä listaamalla voi tuskin herättää vahvoja reaktioita lukijassa tai kuulijassa. Tajunnanvirranomainen kuuntelukertomukseni sen sijaan pyrkii jäsentämään kokemustani jollain tapaa, joskin sisältö on nopeatempoista, poukkoilevaa ja melko abstraktia.

Representaatioiden kavalkadiin liittyy kalevalamittainen runo, jonka olen jälkikäteen tehnyt eläytyvän kuuntelukertomuksen pohjalta. Runoteksti on jo aika kaukana alkuperäisestä kokemuksesta, mutta runolaulun ”laulukieli” alkusointuineen ja erikoisine sanajärjestyksineen tekee tekstistä itsestään kehollisemman. Vaikka kokemus on sovitettu uuteen kieliasuun ja runon sanavalintoja ovat ohjanneet kokemuksesta täysin irrallaan olevat runolaulun esteettiset ihanteet, voisiko kokemuksen ydinolemuksesta silti välittyä jotakin tässä muodossa?

Demonstroin edellä mainittuja representaatioita katkelmalla analysoimastani kappaleesta Willow Weep for Me, jonka esitti pianistin, basistin ja rumpalin muodostama jazzyhtye. Katkelma käsittää jälkimmäisen puoliskon pianosoolosta, jonka jälkeen trio palasi suoraan teeman B-osaan. Olen kursivoinut ne paikat jokaisesta representaatiosta, jotka ovat edustettuina nuottiesimerkeissä.

Tunnistatko itsesi minun tavastani pukea kehollinen musiikkikokemus sanoiksi? Entä pystytkö eläytymään kokemaani musiikilliseen ilmaisuun lukiessasi kuuntelukertomusta tai laulaessasi runotekstiä?

Kuulen mielelläni ajatuksesi aiheesta. Voit lähettää minulle kommentteja osoitteeseen: praitakari@gmail.com

Lähteet:

Raitakari, Pauli 2020. Flow-tilan vaikutukset musiikilliseen ilmaisuun. Fenomenologinen tapaustutkimus. Helsinki: Helsingin Yliopisto [pro gradu -tutkielma jazzyhtyeen esiintymisestä].

Tarvainen, Anne 2012. Laulajan ääni ja ilmaisu. Kehollinen lähestymistapa laulajan kuuntelemiseen, esimerkkinä Björk. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

*Nuottiesimerkki 1. Ylimmät kaksi riviä kuuluvat pianolle, keskimmäinen kuuluu bassolle ja alin rummuille.

Kommenttiraita

Kasvaa kasvaa kasvaa Tila kasvoi

Muuttu väri Laajeni ihanasti Melankoliaa Värisee joka puolella kehoa

Vakavaa Kylmemmäksi

Tilaa

Kruisaillaan, tuttuja juttuja Kruisaillaan vaan

Tyylikäs Soitellaa hienosti tasapainolla*

Tarttuvaa Hak, hak, hakkaa

Hakataan Tarrataan kiinni

Väkivaltainen Löytyi ratkaisu

Sit laajeni

Se oli ihana pyyhkäsy

Hapuilevaa ylös Ladataan Lataa lataa Ja lataus, sieltä lähti, ja tosta noin, pääsee vapaaksi, rumpali pääsee irti Nyt tuli oikeen

Kurkotetaan ylös, noin Siellä kävi oikeen

Herranjestas** Sieltä se tulee vihdoinkin, sitä on odottanut

Siinä kasvatetaan Hienot aksentoidut

Tuli vähän rymisten siihen Sielt oikeen rimpuillaan ylhäältä alas Pitää täysin otteessaan

Rimpuilevia Pyristelevä, rimpuileva

Ja pyyhkästiin sieltä Ei loppunut vielä

Ravistelevaa Nyt pidetään tiukasti otteessa

Ja oikeen ravistellaan rummuissa Vääjäämättä tullaan

Liikelaadut

Tiukentuva, laajeneva, värisyttävä Pyyhkäisevä, laajeneva Iskevä Pyyhkäisevä, tarttuva Tarttuva, kruisaileva Nytkähtelevä Kruisaileva* Hakkaava, tarttuva Ravisteleva Harppova Kouraiseva Hurjasteleva, laajeneva Tarttuva, lataava Vapauttava Ravisteleva Lataava, kurkoittava Kurkoittava, vapauttava, rimpuileva** Puskeva Kasvava, laajeneva Nytkähtelevä Lataava Vapauttava, seisahtuva Muljahtava Rimpuileva Kruisaileva Ravisteleva Laajeneva Tiukentuva

**Nuottiesimerkki 2.

Eläytyvä kuuntelukertomus

Nyt kasvaa, kasvaa, kasvaa! Väri vaihtui, ja tila laajeni ihanasti. Mitä melankoliaa, miten vakavaa. Värisen, koska musiikki on kylmää. Ei aikaakaan, kun taas kruisaillaan, tämä on tyylikästä. Tasapainoillaan*, ja sitten tuleekin tarttuvaa, väkivaltaista, hak- hak- hakkaavaa pianoa. Ratkaisu löytyi, ja ylitseni pyyhkäistään, hapuillaan ylös. Lataus alkaa, ladataan, lataa lataa, sieltä lähti, tuosta noin! Vapaus koittaa rumpalille. Kurkotamme ylös, siellä asti käytiin oikein, herranjestas!** Sieltä se tulee vihdoinkin, sitä on odotettu, sitä kasvatetaan, ja siihen tullaan rymisten. Sieltä oikein rimpuillaan ja pyristellään alas, tämä pitää otteessaan. Ylitseni pyyhkäistään, eikä tämä loppunut vielä, vaan minua ravistellaan ja pidellään hyppysissä, kunnes vääjäämättä palaamme teemaan ja suoraan sen B-osaan.

Runolaulu

Ääni kasvoi kasvamistaan, valtasi värinä miehen, vauhdissa värinsä vaihtoi, kirjo sai sävynsä kylmän totisen ja tummanlaisen, melkoisen melankolisen. Kruisaileevi singahdellen, tyylikkäästi tietä myöten tasapainonsa tavoitti, keskipolkua kulutti.*

Sitten sattui sorto suuri, valtaus väkisen vinhan, tunne hakkaava iholla, tunne nakkaava nahalla. Voimallisna valmistuupi, voimaa liikkeeseen lataavi, liukeni väki musiikkiin, syövereistä sielun soipi. Myrskyinen tulevi tunne, tyrskytellen tärskytellen, salaisuudet selventääpi, piilopaikat paljastaapi, vapahutti vankilastaan rajoittamattomat rytmit, laukaukset lautasissa, kalkatukset kalvosissa.**

Odotus ohitse onpi, vuotellus vähiin jo käypi. Jännitykset jarruteltu, pingotukset poistateltu, vaan tulevi vielä kerran rintahan puristus riusk