Synkooppi op. 143: Musiikkitiede ja työelämä by Synkooppi-lehti

OP. 143

1/ 2021

MUSIIKKITIEDE

HELSINGIN YLIOPISTO

2/ 2021

Sisällys op. 143 HAASTATTELUT

3 6

PÄÄKIRJOITUS Gabriel Korhonen

AIDA RÄIHÄLÄ Tiedottaja, Suomen Teatterit ry; viestintä- ja hankekoordinaattori, SKAALA-hanke

ALEKSI MALMBERG

Synkooppi on Helsingin yliopiston musiikki-tieteen ainejärjestön Synkoopin julkaisema ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvä musiikkialan yleislehti. Vuodesta 1978 asti ilmestynyt lehti pureutuu kulloinkin puhuttaviin ajankohtaisiin musiikkialan ilmiöihin perinteitään unohtamatta. www.synkooppi.fi JULKAISIJA Helsingin yliopiston musiikkitieteen ainejärjestö Synkooppi ry Synkooppi-lehti, PL 59, 00014 Helsingin yliopisto PÄÄTOIMITTAJA Gabriel Korhonen

Intendentti

AMI VUORINEN

ANNA SUOMELA

45. VUOSIKERTA

Liiketoimintajohtaja We Jazz Oy:ssa

Suomen kansallisoopperan ja -baletin aulapalveluvastaava

ANNE TEIKARI Freelance-musiikkitoimittaja

TOIMITUSSIHTEERI Vilma Malmgren AD Johanna Vapaavuori KIRJOITTAJAT 2/2021 Vilma Malmgren, Essi Viherkoski, Ville Aamurusko, Sampo Wiik, Rosanna Mantila, Emmi Keski-Nikkola, Justus Pitkänen, Sonja Kaipainen, Gabriel Korhonen, Jonne Seppänen, Emmi Salervo KANSIKUVA Johanna Vapaavuori OIKOLUKU Maija Moilanen & toimituskunta

ELINA ROMS Ylen musiikkitoimituksen suunnitteleva tuottaja

TILAUKSET Tilauslomakkeella osoitteessa https://synkooppilehti.wordpress.fi tai

HANNA PAANANEN

HENRIIKKA KOSKINIEMI

Koordinaattori

toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com HINNAT Irtonumero 6 €, vuosikerta 20 € ILMOITUSMYYNTI Toimituskunta

Tuotantojärjestäjä HKT:lla PAINOS 90 kpl PAINOPAIKKA Unigrafia 2021 Lehti on julkaistu HYY:n järjestölehtituella.

a: Johanna Sipp Kuv ula

PÄÄKIRJOITUS Gabriel Korhonen päätoimittaja

Synkooppi-lehden erikoisnumero tarT ämä joaa lukijalle vankan lyömäaseen sellaisiin tilanteisiin, jotka varmaan kaikki musiikkitiedettä opiskelevat tai opiskelleet tunnistavat. Sarkasmissa liotettu ystävä tai jaloviinassa marinoitunut isosetä haluaa istuttaa epäilyksen siemenen toivoa ja elämännälkää täynnä olevaan ylioppilaaseen: ”Kuulostaa ihan kiinnostavalta, mutta miten tuollaisella koulutuksella oikein voi työllistyä?”. Tässä numerossa esitellään viisikymmentä musiikkitieteestä valmistunutta henkilöä musiikin tai muun alan töissä. Kirjoitin itse seitsemän näistä haastatteluista, ja vaikka joillain haastatelluilla oli myös työttömyysjaksoja, ei suurimmalla osalla ollut ollut suuria vaikeuksia työllistyä. Monet totesivat olevansa elävä vastaesimerkki sille kuluneelle vitsille, että humanistisista tieteistä valmistuneet työllistyvät kaupan kassalle tai McDonaldsiin. Myös tilastotieto tukee tätä väittämää: Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluiden toteuttaman tutkimuksen mukaan musiikkitieteistä valmistuneista 93 % on työllistyneitä. Kaikki 114 vastannutta eivät ole työllistyneet musiikkialalle, eikä siinä toki ole mitään pahaa, mutta suurin osa toimii nimenomaan kulttuurialan töissä. Verrattuna muihin korkeakoulualoilta valmistuneisiin musiikkitieteen alumnit ovat työllistyneet hieman enemmän yliopistoihin (13 % verrattuna 8 %:n keskiarvoon), mutta suurempi eroavaisuus on itsensä työllistäjissä (13 % verrattuna 3 %:n keskiarvoon) ja kolmannelle sektorille työllistyneissä (20 % verrattuna 7 %:n keskiarvoon). Tästä saa jo hieman kuvaa musiikkitieteen työpaikoista: kolmannella sektorilla tehdään töitä yhteisen hyvän vuoksi, yliopistoilla luodaan uutta, ja

itsensä työllistäjät ovat usein modernin työelämän kulmakiviä, luovia ja muuntautumiskykyisiä moniosaajia. (Musiikkitiede: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? 2013.) Halusimme tehdä tämän erikoisnumeron myös vastaamaan siihen julkiseen keskusteluun, jota musiikkitieteen tilasta on käyty eri medioissa kuluneen kevään aikana. Musiikkitieteen alasajo ei ole kannattavaa, sillä alalle tarvitaan jatkuvasti osaajia. Humanistisena koulutuksena musiikkitiede tarjoaa spesifiin ammattiin valmistavan koulutuksen sijaan joustavan taitopohjan kulttuurin alan työntekijälle. Alati muuttuvilla työmarkkinoilla ja monille poluille poikkeavilla työurilla tämä on korvaamaton vahvuus. Substanssiosaamisen lisäksi musiikkitieteen opiskelu tarjoaa kirjoittamiseen, tiedonhakuun, asiakokonaisuuksien hahmottamiseen, verkostoitumiseen ja musiikin alan toimijoihin liittyviä tietoja ja taitoja, joita ei saa mistään muualta. Synkoopin toimitus kiittää lämpimästi kaikkia kirjoittajia ja haastateltuja! Ilman lämminhenkistä ja innostunutta yhteistyötä tämän numeron toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Hyvää kesää ja tavataan taas syksyllä!

Lähteet: Musiikkitiede: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? (2013) https://toissa.fi/working-life/show/musiikkitiede (luettu 13.5.2021). S Y N K O O P P I // 3

JAAKKO TEITTINEN

JAAKKO TUOHINIEMI

JAANI LÄNSIÖ

Tuotantosuunnittelija Espoon kulttuurikeskuksessa

Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija

Freelancer-musiikkitoimittaja

JARI ESKOLA Kustannuspäällikkö Fennica Gehrmannilla

JARI MUIKKU

JASKA UIMONEN

JENNAH VAINIO

JENNI LIIKAOJA

JONNA AAKKULA

JUHA SEITAJÄRVI

Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja

Software engineer, Intel; musiikkitieteen tuntiopettaja

Säveltäjä

Laulaja-musiikinopettaja

Suomen Kirkkomusiikkiliiton toiminnanjohtaja

Kansallisen audiovisuaalisen instutuutin tutkija

// S Y N K O O P P I

JUHANA HAUTSALO

JAAKKO TUOHINIEMI

JULIA RADLIFF

Suomen kansallisoopperan- ja baletin nuotistonhoitaja

Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija

Orkesteriassistentti, Helsingin kaupunginorkesteri

LASSE LEHTONEN Japanilaisen musiikin tutkija

LAURA KORHONEN

LAURI POKKINEN

LEO NIEMI

MAIJU TALVISTO

MARIA WAHLSTRÖM

MARIKA LEED

Toimittaja Yleisradiolla

Suomen kansallisoopperan ja -baletin yleisötyön johtaja

Yrittäjä

Head of Artist Relations Flow Festivaleilla

Opintosuunnittelija Taideyliopistossa

Hankepäällikkö, Suomen Ympäristökeskus SYKE

34 35 36 37 39 40 41 42

PEKKA HAKO

RIITTA RAINIO

RISTO NIEMINEN

SALLA VIITANEN

SANNA KLEMETTI

SANNI KAHILAINEN

SEBASTIAN DJUPSJÖBACKA

SEMIRA KETROUSSI

TERHI SIIRALA

TIINA-MAIJA LEHTONEN

TOMMI SAARIKOSKI

VIRPI TAHVANAINEN

VIRVE ZENKNER

FL, KM, kirjailija, dokumentaristi

MARJUKKA MALKAVAARA Sivulliset-kollektiivi

Tutkija

MARKKU RENKO Musiikkialan yrittäjä

Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtaja

MATIAS LYÖTTYNIEMI Sosiaalitanssin alan yrittäjä

Tieteentekijöiden liiton juristi

MIKA SÄILY Rumpujensoitonopettaja Pop & Jazz Konservatoriossa

MIKKO HEINIÖ Säveltäjä

MINNA LINDGREN Kirjailija ja toimittaja

OILI PAASIKOSKI Vastaava tuottaja

PAULA RANTO Suomen kansallisoopperan ja -baletin viestintäsuunnittelija

PAULI RAITAKARI

Muusikko

Muusikkojen liiton viestintäpäällikkö

Radion sinfoniaorkesterin nuotistonhoitaja

A&R manager

UMO Helsinki Jazz Orchestran tuotantopäällikkö

Toimittaja

Koordinaattori ja levytuottaja

PEKKA GRONOW Etnomusikologian dosentti

Marketing Manager Sony Music Finlandilla

Viestintä- ja vuoruvaikutusasiantuntija HKO:lla

Säätiöt ja rahastot ry:n viestintäpäällikkö

S Y N K O O P P I - L E H T I //

Aida Räihälä Tiedottaja, Suomen Teatterit ry; viestintä- ja hankekoordinaattori, SKAALA-hanke Teksti: Essi Viherkoski

Kuva: Maarit Kytöharju

yvin erilaiset viestintä- ja tuotantopestit ovat vieneet Aida Räihälää kohti nykyisiä tehtäviä tiedottajana Suomen Teatterit ry:ssä sekä viestintä- ja hankekoordinaattorina Muusikkojen liiton ja SOA ry:n yhteisessä SKAALA-hankkeessa. Tämänhetkisiin työtehtäviinsä Räihälä listaa kuuluvan muun muassa ulkoisen ja sisäisen viestinnän suunnittelua ja toteutusta sekä niihin liittyvien asioiden koordinoimista, kirjoittamista ja tiedonhankintaa. Räihälä kertoo tehneensä paljon silpputöitä uransa aikana; töitä on löytynyt niin festivaalien ja tapahtumien tuottajana, kapellimestarin henkilökohtaisena assistenttina kuin vaikuttajamarkkinoijanakin. Viime vuodet taidejärjestöpuolella työskennellyt Räihälä syventyy pohtimaan kulttuurialan työelämää tarkemmin: ”Koin työelämässä haasteita erityisesti valmistumisen jälkeen, sillä työprojekteja oli usein runsaasti tarjolla, mutta niiden yhdistäminen oman talouden ja työhyvinvoinnin kannalta kestäväksi kokonaisuudeksi oli haastavaa.” Vuonna 2014 musiikkitieteestä valmistuneelle Räihälälle opinnot ovat tarjonneet kokonaisvaltaisen pohjan kriittiselle ja luovalle ajattelulle, jonka konkreettisin hyöty on ollut ”kirjoittamal6

// S Y N K O O P P I

la ajatteleminen”, kuten Räihälä asian ilmaisee. Siipiään kirjoittajana hän pääsi opiskeluaikanaan kokeilemaan myös Synkooppi-lehden päätoimittajana. Näistä taidoista on ollut suurta hyötyä esimerkiksi festivaalien, tapahtumien ja konserttien julkaisuja valmisteltaessa. Musiikkitieteen luoman pohjan päälle Räihälä opiskeli sivuaineinaan puheviestintää sekä taidehallinnon alle kuuluvaa kulttuuriyrittäjyyttä SibeliusAkatemiassa, minkä lisäksi hän suorittaa tällä hetkellä taiteen maisterin tutkintoa Aalto-yliopistossa. Vaikka musiikkitiede on perehdyttänyt Räihälää kotimaiseen taide-elämään, jonka palveluksessa hän työskentelee tälläkin hetkellä, liittyy sen opiskeluun muutakin. ”Musiikkitieteen opiskelun arvo ei liity ainoastaan työelämään, vaan myös siihen, millaisia verkostoja ja kohtaamisia luomme, millaisia muutoksia teemme ja miten katsomme maailmaa taiteiden kautta: millaisen perinnön jätämme taide-elämälle ja sitä kautta ihmiskunnalle”, hän toteaa ja jatkaa: ”Kun jotakin asiaa haluaa päivittää ja uudistaa, kannattaa palkata musiikkitieteilijä. Ja jos musiikkitieteilijän haluaa palkata, kannattaa huolehtia, että heitä koulutetaan jatkossakin yhtä laadukkaasti ja monipuolisesti.”

Aleksi Malmberg Intendentti Teksti: Ville Aamurusko

Kuva: Maarit Kytöharju

leksi Malmberg on toiminut kolme ja puoli vuotta Helsingin kaupunginorkesterin intendenttinä. Hänen työtehtävänsä tässä virassa ovat hyvinkin monipuoliset. Työhön sisältyy niin konserttiohjelmiston suunnittelua kuin myös orkesterin talouden hallintaa sekä henkilöstöasioiden hoitoa. Malmberg opiskeli musiikkitiedettä 2000-luvun alussa Helsingin yliopistossa. Hän päätyi opiskelemaan alaa hyvin samanlaisen tien kautta kuin monet muutkin meistä. Musiikki on aina ollut osa Malmbergin elämää. Hän soitti viulua ja kävi yläkoulun sekä lukion musiikkilinjoilla. Valmistuttuaan Sibelius-lukiosta piti Malmberg harppausta Liisankadulta Vironkadulle luonnollisena. Hän halusi tuoda oman panoksensa musiikkielämään muutoin kuin muusikkona. Sivuaineinaan Malmberg suoritti opintokokonaisuuden sosiologiasta ja kauppakorkeassa opintokokonaisuuden johtamisesta. Opintojensa aikana hän suoritti vaihdon Pariisin yliopistossa ja tutustui näin maan kulttuuriin ja kieleen. Malmberg päätyi Helsingin kaupunginorkesteriin pitkän ja monipuolisen urapolun kautta.

Niin kuin monella muullakin musiikkitieteilijällä, alkoi Malmberginkin ura jo ennen hänen valmistumistaan. Hän toimi tuolloin sen aikaisessa Tapiolan nuorissa sinfonikoissa orkesterijärjestäjänä sekä Helsingin Barokkiorkesterissa tuottajana. Valmistumisen jälkeen Malmberg on toiminut esimerkiksi Meidän Festivaalilla toiminnanjohtajana, Sublime Music Agencylla managerina ja Helsingin juhlaviikoilla ohjelmapäällikkönä. Tämä kaiken lisäksi hän työskenteli Brysselissä Suomen kulttuuri-instituutissa. Bryssel-ajanjakson jälkeen Malmberg aloitti nykyisessä virassaan Helsingin kaupunginorkesterilla. Tästä listasta huomaakin jo, ettei Malmbergilla ole ollut haasteita työllistymisen kanssa, ja hän painottaa, ettei ollut monilla hänen opiskelukavereillaankaan. Malmberg kokee, että musiikkitieteen opinnot ovat tarjonneet hänelle paljon hyödyllistä tietoa ja ajattelun välineitä, joita hän soveltaa edelleen työelämässään. Opintojen myötä hän on oppinut niin hakemaan kuin myös käsittelemään tietoa. Lisäksi opinnot ovat Malmbergin mielestä tärkeää aikaa verkostojen luomisessa, jotka tulevat osoittautumaan työelämässä korvaamattomiksi. S Y N K O O P P I - L E H T I //

Ami Vuorinen Liiketoimitajohtaja We Jazz Oy:ssa Teksti: Sampo Wiik

mi Vuorinen työskentelee We Jazz Oy:ssä nimikkeellä liiketoimintajohtaja. We Jazzin ollessa kuitenkin vain neljän ihmisen yritys, jonka toimintaan lukeutuvat muun muassa levykaupan ja levy-yhtiön pyörittäminen, tapahtumien tuotanto sekä viestinnän ja mediatiedotuksen tehtävät Hei Hei Media -sivubrändin alaisuudessa, vaihtelevat Vuorisen työtehtävät päivittäin suuresti. Muutamia Vuorisen vastuualueita ovat muun muassa palkanmaksut, budjetoinnit, lehden editointi ja levyvaraston ylläpito. Hän kuvaileekin nykyistä työtään rönsyileväksi ja loputtomaksi listaksi eri tehtäviä, mutta hän myös nauttii työnsä monipuolisuudesta. Urapolkunsa musiikin parissa Vuorinen aloitti osana opintojaan työharjoitteluna ensin musiikkiarkistossa ja myöhemmin UMO Jazz Orchestrassa. Harjoittelujaksonsa jälkeen hän jäi töihin UMOlle erilaisiin määräaikaisiin tehtäviin ja sijaisuuksiin. UMOsta hän jatkoi Suomen Jazzliittoon toiminnanjohtajaksi, josta hän muutaman vuoden jälkeen hyppäsi mukaan We Jazzin toimintaan. Vaikka siirtymät UMOlta Jazzliiton tehtäviin ja Jazzliiton tehtävistä We Jazzin toimintaan pitivät sisällään paljon uutta omaksuttavaa ja uusia vastuualueita, on hän suhtautunut etenemisiinsä urapolullaan rauhallisen uteliaasti. Esimerkiksi hakiessaan Jazzliiton toiminnanjohtajan tehtävään hän pohti: ”Vaikka tällaiset muutokset saattavat tuntua jännittäviltä, hyvään tilaisuuteen kannattaa aina tarttua. Loppujen lopuksi mikä voisikaan olla pahinta, joka tästä seuraa? Tuskinpa mitään oikeasti pahaa.” Vuorinen on opiskellut musiikkitiedettä Helsin8

// S Y N K O O P P I

Kuva: Anniina Nissinen

gin yliopistossa 2005–2012, ja sivuaineopintoja hän on suorittanut elokuva- ja televisiotutkimuksesta sekä sosiologiasta. Monipuolisen työuransa varrella hän on päässyt tekemään töitä muun muassa viestinnän ja tuotannon tehtävissä, vaikka hänen opintonsa eivät suoraan olekaan häntä siihen valmistaneet. Vuorinen kuvaa, että parhaiten töiden tekemisen oppii töitä tekemällä. Vaikka opinnoistaan Vuorisella ei ole ollut usein aivan suoraa työelämän hyötyä, kokee hän, että opinnot ovat antaneet hänelle paljon edellytyksiä työskennellä musiikkialalla ja että humanistinen koulutus on tarjonnut runsaasti kulttuurista sisältöosaamista. Hän ajattelee myös, että jos hän ei olisi päätynyt opiskelemaan musiikkitiedettä, ei hän ehkä työskentelisi musiikin parissa ollenkaan.

nna Suomela toimii Suomen kansallis oopperan ja -baletin aulapalveluvastaavana. Hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 2014–2019 sivuaineinaan viestintä sekä taidejohtamisen ja yrittäjyyden perusteet Taideyliopiston puolelta. Musiikkitiede ei ollut entuudestaan tuttu, ja idea opiskelusta tulikin yllättäen Suomelan vanhemmilta. Musiikkitieteen opinnot tuntuivat luonnolliselta jatkumolta musiikkitaustan ja aulapalvelutyön kautta kasvaneen kulttuuriorganisaatioihin kohdistuvan kiinnostuksen vuoksi. Jo opintojen aikana Suomela pyrki aktiivisesti oman alan töihin. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän pääsi tapahtumatuotannon harjoitteluun Art goes Kapakka -festivaalille. ”Silloin minulla syttyi sellainen palo, että tämähän on ihan super mageeta!” Kokemusta tapahtuma- ja kulttuurialalta kertyi myöhemmin myös Ihana Helsinki -tapahtumasta sekä Meri niin suuri -musiikkiteatterin työryhmässä työskentelystä. Työllistymisen kanssa Suomelalla ei ole ollut suurempia vaikeuksia, vaikka myös kieltäviä vastauksia on työnhaussa tullut. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen sekä aktiivisuus työmarkkinoilla ovat poikineet aina mahdollisuuksia.

Anna Suomela Suomen kansallisoopperan ja -baletin aulapalveluvastaava Teksti: Rosanna Mantila

Suomelan työtehtävät aulapalveluvastaavana ovat monipuoliset. Hän vastaa aulapalvelusta sekä yleisöturvallisuuden kehittämisestä yhdessä turvallisuuspäällikön kanssa. Suomela toimii yli 50 työntekijästä koostuvan aulapalvelutiimin esihenkilönä. ”Tiimin vetäminen ja sen osaamisen kehittäminen muun muassa eri koulutusten avulla ovat sitä minun työni ydintä.” Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen, kriittinen ajattelu, tekstin tuottaminen ja kokonaisuuksien jäsentely ovat kaikki taitoja, joita humanististen tieteiden opiskelu kehittää. Niistä on ollut Suomelalle merkittävä etu työelämässä. ”Humanistisuudessa tärkeitä ovat esimerkiksi moninaisuuteen liittyvät aiheet, joita itsekin pohdin paljon työssäni.”

Kuva: Mirka Klemola S Y N K O O P P I - L E H T I //

nne Teikari on freelance-musiikkitoimittaja, jonka erikoisalaa on nykytaidemusiikki. Hän kirjoittaa sekä juontaa radio-ohjelmia. Hänen juttujaan on julkaistu muun muassa Ylen Kulttuuricocktailissa ja ohjelmiaan Radio Helsingissä sekä Ylellä. Teikari oli aina tiennyt, että haluaa tehdä töitä musiikkialalla. Lukion jälkeen hän löysi musiikkitieteen, josta erityisesti etnomusikologia kiinnosti. Hän pääsi lukemaan etnomusikologiaa Tampereen yliopistoon 2010. “Etnomusikologian painotus ihmisen, kulttuurin ja musiikin yhteydessä kiinnosti ja tuntui minulle sopivalta. Ennen pääsykokeita suunnilleen nukuin niiden kirjojen kanssa, kun aihe tuntui niin mielenkiintoiselta.”

Teikari kokee, että musiikkitieteen opinnot ovat antaneet työelämää ajatellen paljon. “Olen hirveän ylpeä siitä kapasiteetista, jonka olen opinnoista saanut. Tietysti alan opinnot ovat antaneet minulle asiantuntijuutta ja sisällöllistä pääomaa, mutta ennen kaikkea olen saanut opinnoista sellaista tietynlaista asennetta ja tarkkanäköisyyttä. Musiikkitieteestä olen oppinut analyyttisyyttä sekä kykyä syventyä asioihin. Yliopistossa oppii tarkastelemaan musiikkielämän ilmiöitä ja sitä, miten ne liittyvät ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tieteellinen tarkastelutapa opettaa ymmärrystä siitä, että asiat eivät ole mustavalkoisia vaan kaikki liittyy kaikkeen. Se on todella tervetullutta mediakeskusteluun, somesta puhumattakaan.”

Sivuaineina Teikari luki historiaa, sukupuolentutkimusta sekä yleistä musiikkitiedettä, jota hän suoritti JOO-opintoina Helsingin yliopistossa. Valmistumisen jälkeen Teikari työskenteli tutkimusassistenttina kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa sekä Taideyliopistossa. Tohtoriopinnot olisivat olleet luonnollinen jatkumo, mutta tutkimusmaailma ei tuntunut Teikarista kuitenkaan omalta. “Minulla oli polte tehdä luovempaa työtä sekä ilmaista vapaammin omia mielipiteitä.” Toimittajan ja kirjoittajan työ tuntuikin mielekkäämmältä.

Anne Teikari Freelance-musiikkitoimittaja Teksti: Vilma Malmgren 10

// S Y N K O O P P I

Kuva: Heli Blåfield

Elina Roms Ylen musiikkitoimituksen suunnitteleva tuottaja Teksti: Ville Aamurusko

lina Roms toimii tällä hetkellä Yleisradion (Yle) musiikkitoimituksessa suunnittelevana tuottajana. Ylen musiikkitoimitus on nykyään hyvin laaja-alainen, sillä sen alaan kuuluvat kaikki musiikkigenret ja se tuottaa sisältöä kaikissa median muodoissa. Romsin vastuulla on koko toimituksen sisältöjen koordinointi ja suunnittelu muiden tuottajien kanssa. Roms aloitti opintonsa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella 90-luvun lopulla. Sen sijaan, että Roms olisi suorittanut musiikkitieteen opintonsa mutkattomasti, kävi hän välissä opiskelemassa viulunsoittoa Berliinissä sekä työelämässä Ylellä. Sivuainekokonaisuudet Roms suoritti teoreettisesta filosofiasta, yleisestä kirjallisuustieteestä sekä myös johtamisesta. Musiikkitiedettä Roms päätyi opiskelemaan puhtaasti kiinnostuksesta musiikkia ja humanistista koulutusta kohtaan. Hän painottaakin, ettei musiikkitiede ollut b-suunnitelma.

epäillyt tarttua tilaisuuteen, ja hän tarjoutui tekemään keikkatyötä aina tarvittaessa. Roms kokee saaneensa opinnoistaan humanistisessa tiedekunnassa paljon tärkeitä oppeja, jotka ovat osoittautuneet korvaamattomiksi työelämässä. Opinnot ovat auttaneet häntä ymmärtämään isoja kokonaisuuksia ja rajaamaan niistä tärkeimmät yksityiskohdat. Roms on myös humanististen tieteiden avulla oppinut rakentamaan selkeitä asiayhteyksiä. Lisäksi yliopisto-opinnot ovat tarjonneet perusvalmiudet työelämään.

Toisin kuin opinnot, sujui Romsin päätyminen työelämään mutkattomasti. Hän suoritti työharjoittelunsa Ylellä 2000-luvun alussa. Sattumalta tuolloin Ylellä oli työvoimapulaa eikä Roms S Y N K O O P P I - L E H T I //

Hanna Paananen Koordinaattori Teksti: Ville Aamurusko

anna Paananen on juuri aloittanut työt koordinaattorina Taideyliopiston avoimella kampuksella. Tässä toimessa hänen työtehtävinään ovat opintohallinnolliset asiat ja opintoja tukevaan toimintaan liittyvien asioiden hoitaminen. Paanasen työura musiikkikentällä alkoi jo ennen musiikkitieteen opintoja. Hän opiskeli ensin musiikkikasvatusta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Opettaminen ei ollutkaan Paanasen kutsumus, vaan hän päätti hakea opiskelemaan musiikkitiedettä Helsingin yliopistoon. Musiikkitiede ei ollut kuitenkaan tuore idea. Paananen oli jo kertaalleen hakenut musiikkitieteen laitokselle lukiosta valmistuttuaan, mutta teki pääsykokeen silloin vähän hutiloiden. Ala jäi kuitenkin mietityttämään Paanasta, ja vuonna 2011 hän päättikin hakea musiikkitieteen laitokselle uudelleen. Sivuaineet tuli suoritettua Taideyliopiston kulttuuriyrittäjyysohjelmassa ja musiikkipedagogiikasta. Paananen päätyi jo alansa töihin ennen kuin ehti

// S Y N K O O P P I

kandidaatintutkielman suorittaa. Tuolloin hän työskenteli puolitoista vuotta musiikkikustantamo Fennica Gehrmanilla. Tämä jälkeen hän toimi viisi vuotta Tapiola Sinfoniettan nuotistossa. Paanaselle kävi niin kuin monelle muullekin musiikkitieteilijälle. Hänen valmistumisensa viivästyi muutamalla vuodella, koska työelämä vei mukanaan. Paanasellakaan ei ole ollut haasteita työelämään sijoittumisessa, vaan hänen osaamistaan on aina tarvittu jossain. Paananen kokee, että musiikkitieteen opinnot ovat valmistaneet hänet työelämään. Erityisesti nuotistotyössä musiikkitieteen opinnoista on suuri apu. Kyseisessä työssä nimittäin tieteellinen lähestyminen musiikkiin on eriarvoisen tärkeää. Lisäksi nykyisessä työssä kokemus taidetta tutkivan alan opinnoista on ollut hyödyllistä. Näistä Paananen on saanut ymmärrystä taiteellisen aineen opiskelusta. Sivuaineista taas hän sai valmiudet työelämän käytännöllisempään osuuteen, kuten tekijänoikeus- ja rahoituspuoleen.

Henriikka Koskenniemi Tuotantojärjestäjä HKT:lla Teksti: Sampo Wiik

opintojen aikana toiveet levy-yhtiössä työskentelystä vaihtuivat kuitenkin takaisin teatterityön suuntaan.

Kuva: Riku Tiedemann

enriikka Koskenniemi työskentelee Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön tuotantojärjestäjänä. Tuotantojärjestäjän vastuualue on HKT:ssä laaja ja monipuolinen kattaen produktioiden ensimmäisistä perustamiskokouksista aina niiden viimeisiin esityskertoihin. Koskenniemi vastaa muun muassa esitysten lavasteiden liikkeiden, vaihtojen ja iskujen suunnittelusta, sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Tuotantojärjestäjä lasketaankin osaksi teatterin teknistä henkilökuntaa, ja hän kuvailee itseään tuottajan näyttämöllä olevaksi apukädeksi, joka toimii aktiivisesti teknisen tiimin sekä esittäjien ja ohjaajan välillä. Koskenniemi on opiskellut musiikkitieteen pääaineopintojensa lisäksi teatteritieteen ja Sibelius-akatemian taidehallinnon sivuaineopintoja. Ennen musiikkitieteen opintojensa aloittamista Helsingin yliopistossa, hän opiskeli myös kulttuurintutkimusta lyhyen ajan Joensuussa, jossa hän intoutui musiikkitieteen pariin sivuaineopinnoissaan. Koskenniemen perhetaustassa on voimakas kiinnostus teatteria kohtaan, mutta rock-musiikin viehätyksestä hän päätyikin unelmoimaan urasta musiikkialalla ajautuen musiikkitieteen opintojen pariin. Musiikkitieteen

Teatterityöskentelynsä Koskenniemi aloitti opintojensa ohella Aleksanterin teatterin narikassa ja keikkatöissä, mutta hän oli jo hyvin varhain päättänyt haluavansa työskennellä juuri Helsingin Kaupunginteatterissa, jonne hän pääsi opintojensa aikana korkeakouluharjoitteluun musikaalin tuotantojärjestäjäksi. Koskenniemi kuvailee sinnikkyyttä, oma-aloitteisuutta ja innostuneisuutta tärkeimpinä tekijöinä, jotka ovat avittaneet häntä urallaan Helsingin Kaupunginteatterissa, hyppäämään aina edellisestä produktiosta ja vastuualueesta seuraavaan, etenemään useiden vuosien keikkatyöputken jälkeen vakituiseen työsuhteeseen. Vaikka unelmat levy-yhtiössä työskentelystä vaihtuivat työuraan Kaupunginteatterissa, kokee Koskenniemi Helsingin yliopiston musiikkitieteen olleen hänelle juuri paras ja viihtyisin opiskelupaikka, ja hän kannustaa levittämään musiikkitieteellistä osaamista laajalle eri kulttuurialan työtehtäviin. Koskenniemi kertoo, että musiikkitieteen opinnot ja musiikin syvä tuntemus ovat olleet keskeisessä asemassa hänen työssään, esimerkiksi nuotinlukutaito on osoittautunut yllättävälläkin tavalla kriittiseksi taidoksi näyttämöteknisten vaihtojen suunnittelussa ja koordinoimisessa. Hän kuvailee humanistisen opintotaustan antavan hyvin monipuolisia eväitä itseohjautuvaan työskentelyyn, ja hänen omalla kohdallaan hänen työuraansa eteenpäin kuljettaneet piirteet, kuten uteliaisuus ja omatoimisuus, hän paikantaa juuri humanistisista opinnoista kantautuneiksi. S Y N K O O P P I - L E H T I //

aakko Teittinen aloitti opintotiensä Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytieteessä. Kun opintoja oli takana muutama vuosi, hän totesi, että tietojenkäsittelytiede ei ollut oma juttu, ja vaihtoi musiikkitieteeseen vuonna 2008. Hän teki myös muusikon hommia ja halusi opiskella musiikkia, mutta ei kuitenkaan taiteellisessa mielessä. Musiikki kiinnosti kulttuurisena, historiallisena ja sosiologisena ilmiönä. Teittinen valmistui musiikkitieteestä vuonna 2013. Sivuaineina hän opiskeli viestinnän ja taiteet käytäntöön -opintokokonaisuudet.

”Musiikkitieteen opiskelusta ja humanistisesta koulutuksesta on ollut paljon hyötyä. Nykyisessä työssäni koen, että koulutuksen ansiosta laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen ja uuden tiedon omaksuminen ovat avuksi työssäni. Siinä missä opiskeluaikana täytyi – tai sai – lukea nidekaupalla kirjallisuutta, piti osana opintoja myös kirjoittaa sivukaupalla tekstiä. Se, että osaa tuottaa sujuvasti hyvää tekstiä, on äärimmäisen hyödyllinen taito työelämässä. Myös kulttuuripolitiikan ja taideinstituutioiden toiminnan tuntemus ovat olleet hyödyksi.

Teittinen työllistyi saman tien valmistumisen jälkeen UMO Jazz Orchestraan viestintäja markkinointiassistentiksi. Myöhemmin hän teki UMO:ssa muun muassa orkesteripäällikön, markkinointipäällikön sekä yleisötyötuottajan tehtäviä. UMO:sta hän siirtyi Espoon kaupungille, ensin Sellosaliin tuottajaksi ja sieltä nykyiseen työpaikkaansa Espoon kulttuurikeskukseen markkinointisuunnittelijaksi. Työhistoriaan kuuluu lisäksi myös erilaisia projektitöitä: esimerkiksi musiikkiaiheisten kirjojen kääntämistä englannista suomeksi sekä töitä festivaaleilla.

Musiikkitieteen opiskelun myötä erilaisten musiikkityylien historiallinen ja kulttuurinen tuntemus sekä kyky analysoida musiikkia ja musiikillisia ilmiöitä syvenivät. Siitä on ollut runsaasti hyötyä muusikon työssä. Muusikkoudesta oli luonnollisesti hyötyä musiikkitieteen opinnoissa, mutta siitä on lisäksi ollut hyötyä sekä aiemmissa töissäni että nykyisessä tehtävässäni.”

Nykyiseltä nimikkeeltään Teittinen on tuotantosuunnittelija. Työhön kuuluu muun muassa viestintää, markkinointia, ohjelmistosuunnittelua, tapahtumien tuottamista ja hallinnollista työtä. Parasta työssä on, että saa olla taiteen ja kulttuurin parissa tekemisissä ja tuottaa monipuolisesti kiinnostavia kulttuuripalveluita eri kohderyhmille. Työ on vaihtelevaa sekä sopivassa määrin itsenäistä ja haastavaa. Työyhteisö on täynnä osaamista ja hienoja eri alojen ammattilaisia.

Teittinen haluaa sanoa opiskelijoille, että musiikkitiede antaa paljon eväitä työelämään. ”Työllistymiseen pystyy vaikuttamaan omilla mielenkiinnon kohteilla ja opintokokonaisuuksien yhdistelmillä. Työllistyminen saattaa toki mietityttää. Se on ymmärrettävää melkeinpä alalla kuin alalla. Töitä kuitenkin on, ja musiikkitieteilijöiden laaja-alaiselle osaamiselle on kysyntää. Ilokseni olen saanut huomata, että todella moni kollega on opiskellut musiikkitiedettä.”

Jaakko Teittinen Tuotantosuunnittelija Espoon kulttuurikeskuksessa Kuva: Kaisa Häkkänen Teksti: Emmi Keski-Nikkola 14

// S Y N K O O P P I

Kuva: Pasi Ahopelto

aakko Tuohiniemi työskentelee keskustakampuksen Kaisa-talossa laajalla vastuualueella. Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntijana hän palvelee opiskelua, tutkimusta ja asiakkaita niin musiikkitieteen, elokuva- ja televisiotutkimuksen, estetiikan, semiotiikan, taidehistorian kuin teatteritieteenkin alalla. ”Teen paljon muitakin kuin vain suoraan kokoelmiin liittyviä töitä”, Tuohiniemi kertoo. ”Olen esimerkiksi kehittämässä suomalaisia kuvailukäytäntöjä, joita parhaillaan yhtenäistetään arkistojen ja museoiden kanssa. Aiemmin opetin enemmän tiedonhakua.” Laaja koulutuspaletti auttaa Tuohiniemeä tunnistamaan erilaisia tiedontarpeita. Esimerkkinä hän mainitsee koostamansa ResearchGuidestiedonhakuoppaat. ”Kirjaston suunnittelija halusi, että taiteiden tutkimukselle tehdään yksi opas. Mielestäni oli kuitenkin selvää, että vaikkapa taidehistorioitsijan ja musiikkitieteilijän aineistot ja lähteet ovat hyvin erilaiset, ja niin täsmäoppaita syntyi useita.” Musiikkitieteen opintoihin Tuohiniemi päätyi humanistisen kiinnostuksen ja harrastajamuusikkouden kautta. ”Sivuaineina luin Tampereella aineopinnot informaatiotutkimuksesta ja omassa alma mate-

rissa perusopinnot taidehistoriasta. Mukaan mahtui myös sirpaleita antiikintutkimuksesta assyriologiaan, kirjahistoriasta kirkkohistoriaan, kansantaloustieteestä käännöstieteeseen. Eikä mikään tunnu menneen hukkaan!” Aloitettuaan opinnot vuonna 1995 Tuohiniemi marssi kaupunginkirjaston musiikkiosaston johtajan luo. ”Kysyin, olisiko tarjolla töitä, edes jotain pientä. Johtaja oli hyvin myötämielinen, ja niin aloitin Pasilan kirjaston musiikkiosastolla päivystäjänä. Taustalla tosin oli aiempi jakso Tampereen kaupunginkirjastossa ja muutaman musiikkikirjastokirjasen laatiminen.” Myöhemmin Tuohiniemi pääsi musiikkitieteen kirjastosihteerin sijaiseksi. Vuosikymmenen pätkätöitä yliopistojen kirjastoissa seurasi lopulta vakinaistaminen. Kirjastoalan suurin muutos on peruuttamattomasti kiihtyvä digitalisaatio. Kasvava osa niin uudesta kuin historiallisestakin aineistosta siirtyy verkkoon. ”Kirjastot muuttuvat ’kirjavarastoista’ sähköisten tietoaineistojen ikkunoiksi ja tutkimuspalvelujen tarjoajiksi. Muuttumatonta on perusta eli pyrkimys tarjota käyttäjille pääsy tietoon.” Tuohiniemi muistuttaa opiskelijoita ajantasaisten hankintaehdotusten tekemisestä. ”Toivotan intoa opintoihin kaikesta hetkellisestä huolimatta!” Ministeriöiltä tiedekirjaston ammattilainen taas toivoisi pitkänäköisyyttä, ja yliopiston hallinnollekin hänellä on kysymys: ”Quo vadis?”

Jaakko Tuohiniemi Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija Teksti: Justus Pitkänen S Y N K O O P P I - L E H T I //

Jaani Länsiö Freelancer-musiikkitoimittaja Teksti: Sonja Kaipainen

nuoreksi vihaiseksi mieheksi”. Länsiö ei kuitenkaan ollut vihainen. Kärkkään ja nenäkkään asenteen ansiosta Länsiön nimi ja naama olivat työnhakuvaiheessa monille entuudestaan tuttuja. Tuohon aikaan Länsiö kirjoitti kritiikkejä Rondo-lehteen ja Amfion.fi-nettisivustolle, jonka toisena päätoimittajana hän sai ensimmäistä kertaa säännöllistä ja sovittua palkkaa. Länsiö oli saanut pestin silloiselta musiikkitieteen professorilta Eero Tarastilta. Länsiö koki kaksi merkittävää onnenpotkua hakiessaan Helsingin kaupunginorkesterin käsiohjelmia kirjoittavien toimittajien tiimiin: Orkesterin silloinen viestintäpäällikkö tunsi Länsiön tekstit hyvin. Lisäksi toinen vakituinen toimittaja oli kertonut olevansa ylityöllistetty. Samaan aikaan Helsingin kaupunginorkesteri sattui etsimään juontajaa ja väliaikahaastattelujen vetäjää konserttitaltiointeihinsa. Länsiötä pyydettiin juontamaan kokeeksi pari konserttia. Nyt hän on juontanut konsertteja lähes 10 vuoden ajan.

Kuva: Enno Mäemets

aani Länsiö on nimikkeeltään musiik kitoimittaja. Hän kertoo pääasiallisen työnsä olevan kuitenkin lähempänä markkinointia ja sisällöntuottamista, joiden ohessa hän tekee radio-ohjelmia tai kirjoittaa artikkeleita. Hän tekee töitä freelancerina. ”Oikeastaan yksikään asiakkaani ei ole vakituinen, vaan työnkuvaani kuuluu löyhässä hirressä roikkuminen, sillä yhteistyön freelancerin kanssa voi päättää koska tahansa ja ilmoittamatta. Tämä on vain hyväksyttävä hintana vapaudesta valita asiakkaansa ja työaikansa.”

Länsiö kertoo freelancereiden palkkatason olevan suurin haaste työelämässä: ”Freelancerina epävarmuus on jatkuvasti läsnä. Aina on mahdollista, että jostain tulee nuorempi, viehättävämpi ja sanavalmiimpi tulokas tai halvemmalla työtään myyvä aloittelija, johon minut voi vaihtaa pelkällä ilmoituksella – tai ilmoittamatta. Ei ole lainkaan harvinaista, että vuosien yhteistyö päättyy ilman, että minulle siitä erikseen kerrotaan. Se on vain hyväksyttävä osana nykyistä työelämää ja valitsemaani polkua. Luultavasti olen itsekin saanut mahdollisuuden osoittaa taitoni juuri siksi, että olen joskus ollut se nuori ja halvempi vaihtoehto. Kuuluu elämän kiertokulkuun.”

Länsiö jäi jo opiskeluaikanaan ihmisten mieleen. Hänen kirjoittamansa kritiikit ja kolumnit herättivät paljon huomiota alalla. Eräänä vuonna häntä jopa tituleerattiin ”Klassisen musiikin

Aikoinaan Länsiö kertoo ajatelleensa musiikkitiedettä sivuporttina muihin aineisiin – hän halusi vain päästä opiskelemaan mitä hyvänsä. Musiikkitieteen opiskelu alkoi kuitenkin kiinnostaa, ja Länsiö löysikin viimeisten opiskelu-

// S Y N K O O P P I

vuosien seminaarien aikaan oman intohimonsa: kirjoittamisen. Pitkänä sivuaineena Länsiö luki elokuva- ja televisiotutkimusta. Länsiö kertoo oppineensa ottamaan rajuakin palautetta vastaan loukkaantumatta. ”Opin valtavasti siitä, että meidän oli pakko lukea toistemme tekstejä ja korjata niitä paremmiksi niin kieliasun kuin argumentoinninkin osalta. Opin, että löperö teksti ei kelpaa, eikä sitä tule hyväksyä sen enempää muilta kuin itseltäkään.” Ilman valmiutta ottaa palautetta vastaan työelämästä tulisi Länsiön mukaan pitkä ja kivulias korpivaellus.

Jari Eskola Kustannuspäälikkö Fennica Gehrmanilla Teksti: Gabriel Korhonen

Kuva: Anna Hult

ari Eskola toimii musiikkikustamo Fennica Gehrmanin kustannuspäällikkönä. ”Olemme perinteikäs nuottikustantamo, ja julkaisemme nuotteja aina yhden soittajan vihkoista kokoillan oopperoihin. Tällä hetkellä teemme yhteistyötä noin 40 aktiivisen säveltäjän kanssa. Heistä kymmenkunta on niin sanottuja first option -säveltäjiä – esimerkiksi Kalevi Aho –, joiden sävellystuotanto enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan on meidän kustantamaamme.” Eskola seuraa aktiivisesti konserttielämää ja kiinnostavan säveltäjän tai teoksen osuessa kohdalle saattaa ehdottaa säveltäjälle yhteistyötä. Aikamme säveltäjien teosten lisäksi Fennica Gehrman kustantaa myös vanhempaa musiikkia ja jatkaa Fazerin taidemusiikkikustantamon toimintaa. Vanhemman musiikin teokset tulevat tarjolle usein erilaisten hankkeiden kautta. KusS Y N K O O P P I - L E H T I //

tannustoiminnan ohella yhtiö edustaa kansainvälisiä kustantamoja Suomessa, ja sen kautta hankitaan nuottimateriaaleja esimerkiksi orkestereille ja Oopperaan. ”Meillä on myös vahva pedagoginen katalogi. Erilaisten soitinkoulujen lisäksi olemme myös Colourstrings-metodologian julkaisujen koti”, Eskola kertoo. Eskolan urapolku alkoi jo toisena opiskeluvuonna Fazerin kustantamon orkesteriosastolla. Sieltä hän jatkoi Espoon kaupunginorkesterin nuotistonhoitajaksi, edelleen Helsingin kaupunginorkesteriin ja lopulta Göteborgin sinfonikkojen nuotiston esimieheksi. ”Organisaatio tuki ammatillisen osaamisen kasvua lähettämällä minut kansainvälisiin alan seminaareihin. Olin myös yhden kevään Yhdysvalloissa työvaihdossa, muun muassa New Yorkin filharmonikkojen hallinnossa.” Göteborgista tie vei Saksassa vietetyn välivuoden kautta Tukholman konserttitaloon. ”Sekä Göteborgissa että Tukholmassa olin osa orkesterin ohjelmasuunnittelutiimiä ja sain tehdä töitä suurten maailmantähtien kanssa.” Göteborgissa Eskola myös teki virkatyönään paremmin laulettavaksi sopivan orkesterisovituksen Ruotsin kansallislaulusta Du gamla, du friasta. Tätä nykyä sovituksen voi kuulla vuosittain esimerkiksi Nobel-palkintojenjakotilaisuuden lopussa. ”Onhan se hienoa nähdä lopputeksteissä oma nimensä sovittajana.” Eskola palasi Helsinkiin 2010 toimiakseen Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen palvelu- ja kehityspäällikkönä, Suomen Säveltäjät ry:n toiminnanjohtajana ja lopulta kustannuspäällikkönä Fennica Gehrmaniksi nimensä vaihtaneessa entisessä Edition Fazerissa. ”Polkuni siis alkoi ja toistaiseksi päättyy siis samaan firmaan.” Musiikkitieteen opinnot Eskola aloitti vuonna 1993. ”Lukiossa alkoi vaikuttamaan siltä, että musiikki olisi kiinnostava ala. Verinen kilpailu kauden ainoan Bolero-keikan saksofonisoolosta ei kylläkään kiinnostanut, vaan päädyin opiskelemaan musiikkitiedettä.” Opinnoista tiedonhaku- ja kirjoitustaito, kiinnostus nykymusiikkia 18

// S Y N K O O P P I

kohtaan ja musiikin virtausten ymmärtäminen on ollut hänelle hyödyksi työelämässä. ”Humanistinen elämänasenne, se että on laajasti kiinnostunut erilaisista asioista ja perehtyy niihin, on ollut arvokas ohjenuora. Sitä kautta löytää elämään ja arkeen kultaisia reunoja.” Tärkeäksi on muodostunut myös varsinaisten opintosisältöjen ulkopuolinen kokemus, jota Eskola hankki esimerkiksi Akateemisen puhallinorkesterin perustamisen ja Synkoopin toiminnan puitteissa.

ari Muikku on toiminut Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtajana viimeiset kaksi vuotta. “Lyhyesti sanottuna yhdistys tekee edunvalvontatyötä. Jäseninä on musiikkikustannusyrityksiä, sekä perinteisiä nuottikustantajia että moderneja tuotantoyhtiöitä, jotka harjoittava co-writingia, ja spesifeihin genreihin keskittyneitä kustantajia. Lukumäärä ei ole suuri, mutta se pitää sisällään toimintaa laidasta laitaan.” Muikun konkreettisiin työtehtäviin on viime aikoina kuulunut esimerkiksi vaikuttaminen EU:n uuden tekijänoikeusdirektiivin implementoimisessa Suomen lakiin. “Meitä työllistää paljon myös Teoston ja Kopioston toiminta.” 1980-luvun lopulla valmistuneen Muikun ensimmäinen työpaikka oli Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa. Hän työskenteli siellä pitkään kevyen musiikin tuottajana ja lopulta 2000-luvun vaihteessa toiminnanjohtajana. Sieltä hän siirtyi vajaaksi kymmeneksi vuodeksi

Jari Muikku Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Teksti: Gabriel Korhonen

Kuva: Riitta Sourander Teostolle, jossa hänen työnsä keskittyivät televisioon, radioon ja nettisisältöihin medialisensointiyksikön johtajana. Hän toimi Teostolla myös kansainvälisten asioiden johtajana. Teostossa työskentelyn jälkeen hän siirtyi yrittäjäksi Digital Media Finlandiin. Yrityksen toiminnasta vain pieni osa liittyi musiikkiin sanomalehtien, radion, kuvataiteen, valokuvauksen, tv-yhtiöiden ja av-tuotantoyhtiöiden tuodessa suuren osan asiakkaista. “Etnomusikologiaan erikoistuneen musiikkitieteilijän ei ehkä ensimmäisenä ajattelisi työllistyvän liiketalouskonsulttina. Yrittäminen oli minulle heittäytymistä uusiin kuvioihin, eikä se ollut vailla riskejä. Humanistisella taustalla taloudelliset riskit eivät olleet niitä pienimpiä.” Yritystoiminnasta takaisin kolmannelle sektorille Muikun ajoi kiinnostus ja markkinatilanteen muutos. “Ajattelin, että nyt olisi omalle osaamiselle käyttöä kustannusalalla.” Musiikkitieteen opinnoista Muikku kokee saa-

neensa joustavan ja yleispätevän osaamispohjan erityyppisiin työtehtäviin. “Pätevöityminen riippuu monella tapaa myös itsestä. Opiskeluaikoina ainejärjestö- ja osakuntatoiminnassa opitut käytännön taidot ja verkostoituminen lisäsivät työllistymismahdollisuuksia.” Muikku suosittelee opiskelemaan laajasti sellaisia asioita, jotka kiinnostavat: silloin opintoihin panostaa paremmin ja saa siten niistä enemmän irti. Opintoja ei kannata hänen mukaansa pyrkiä optimoimaan jokin tietty ura mielessään. “Aika monilla ihmisillä työura on erilaisten sattumien summa, ja 30 vuotta työelämässä olleena huomaa sen muuttuneen kiihtyvällä tahdilla. Minulle monipuoliset opinnot antoivat yleisemmän taitopohjan viestiä, analysoida ja käsitellä isoja asiakokonaisuuksia. Huomasin sen, kun Teostossa työskennellessäni jouduin sukeltamaan syvälle juridiikkaan ja liiketalouteen. Kun on opiskellut monipuolisesti, on helpompi katsoa asioita eri näkökulmista.“ S Y N K O O P P I - L E H T I //

Jaska Uimonen Software engineer, Intel; musiikkitieteen tuntiopettaja Teksti: Jonne Seppänen

aska Uimosen tapauksessa työelämään siirtyminen kävi jouhevasti jo opintojen aikana. “Minulla kävi hyvä tuuri, koska pääsin Nokian tutkimuskeskukseen audiotiimiin kesätöihin. Kesätöiden jälkeen minut palkattiin Nokialle, enkä ole sen jälkeen ollut työttömänä.” Nykyiseen ohjelmointityöhönsä Intelille Uimonen päätyi 10 vuoden jälkeen, kun Nokia myytiin Microsoftille. Nykyisessä työpaikassa Uimonen on niin ikään viihtynyt lähes 10 vuotta. “Koska olen tehnyt tätä hommaa kohta 20 vuotta, statukseltani olen ikään kuin ‘seniori’, eli ohjaan muiden nuorempien hommia jonkin verran.” “Valmennustyötä” Uimonen on tehnyt myös Helsingin yliopistossa, jossa hän on opettanut musiikkitieteen oppiaineessa 20 vuoden ajan musiikkiakustiikkaa. Oman opiskelunsa samassa oppiaineessa hän aloitti vuonna 1996 ja valmistui vuonna 2003. “Vuonna 2001 menin täyspäiväisesti töihin, joten valmistuminen venähti hieman”. Diplomi-insinööriopintoja jonkin aikaa pohdittuaan Uimonen päätyi kuitenkin opiskelemaan musiikkitiedettä tähtäimessään erityisesti tietokoneavusteinen tutkimus. “Se kuulosti todella mielenkiintoiselta – ja niin olikin.” Vaikka pääopinnoikseen Uimonen valitsi musiikkitieteen, kaikki sivuaineensa hän suoritti Aalto-yliopistossa, joka silloin tunnettiin vielä TKK:n nimellä. “Tämä onnistui silloin hienosti uudehkolla JOO-sopimuksella. ” Sivuaineopinnot pitivät sisällään insinöörien matematiikkaa, 20

// S Y N K O O P P I

ohjelmointia, signaalinkäsittelyä ja akustiikkaa. Uimoselle sivuaine oli täsmävalinta tutkintoa täydentämään ja työuraa siivittämään. “Ei ole oikein olemassa täysin valmista koulutuspolkua audio-ohjelmoinnin ammattilaiseksi. C-linja (tietokoneavusteinen tutkimus) ja Aalto-yliopiston sivuaineet on kyllä ollut todella ‘kova’ yhdistelmä.” “Olen ollut kaiken kaikkiaan todella onnekas: työpaikat ovat olleet mielenkiintoisia, enkä ole ollut työttömänä koskaan”, Uimonen toteaa. Onkin varsin perusteltua, ettei hän näe ristiriitaa objektiivisesti hyvin erilaisena nähtyjen opintojen välillä. “Minua itseäni ärsyttää suunnattomasti humanistisen ja ‘kovan’ tieteen vastakkainasettelu, koska olen itse jossain välimaastossa, enkä näe ratkaisevia eroja tieteenalojen välillä: kaikki perustuu tieteelliseen ajatteluun, systemaattisuuteen ja logiikkaan.”

Jennah Vainio Säveltäjä Teksti: Jonne Seppänen

arhaillaan Tampere Biennalen taiteellisena johtajana toimiva säveltäjä Jennah Vainio kertoo toimenkuvansa pysyneen vakaana. “Päätyöni säveltäjänä ja sovittajana ei ole muuttunut. Päätoimeni on tehdä konserttimusiikkia, ja lähiaikoina Tampere Filharmonia, Helsinki Filharmonia ja YL esittävät musiikkiani”. Myös työssään Teoston musiikkiasiantuntijana ja tilitysvalmistelijana monipuolinen musiikintekijä näkee koko alan laajan kirjon. “Tulee koko musiikkikenttä niin aloittelevasta bändistä aina ammattilaiseen tutuksi”. Urapolkuaan hän kuvailee pääosin mutkattomaksi. “Olen ollut siinä mielessä onnekas, että töitä on sävellysrintamalla riittänyt. Tilauksia on ollut ja työtehtäviä sekä luottamustehtäviä on siunaantunut hyvin tehtyjen töiden nimessä”.

Myös valmistuessaan Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselta vuonna 2003 Vainiolla oli jo hyvä jalansija työelämässä. Kokemusta oli kertynyt muun muassa tiedottaja-järjestäjän töistä Kirkko soikoon –festivaalilla, puheenjohtajuudesta Suomen Ung Nordisk Music – festivaalilla ja Suomen vastaavan kääntäjän tehtävistä RILM-tietokannassa. Musiikkijournalismin kanssa Vainio oli opiskeluaikanaan kosketuksissa niin Aksentti-lehden päätoimittaja-pestin kuin Synkooppi-lehden toimituskunnankin kautta. “Hienoa, tärkeää työtä”, Vainio kertoo edellisestä, viitaten myös Synkoopin hallitustoimintaan. “Muita tuohon aikaan aktiivisia synkooppilaisia olivat Jari Eskola, Elina Seye, Anu Ahola ja Juha Henriksson”. “Politiikka ja historia – musiikin ja muunkin – kiinnostivat lapsesta asti aina”, Vainio perustelee päätymistään vuonna 1993 musiikkitieteen opintoihin. Tämän valossa ei ole yllättävää, että sivuaineina olivat poliittinen historia, valtiooppi sekä sosiologia. “Musiikkitiede on valtavan yleissivistävää, ja myös muut humanistiset aineet antavat eväitä hallita laajalti yhteiskuntamme kysymyksiä ja haasteita”. Opintojen “yleispätevöittävä” luonne voi toisaalta luoda haasteita urapolun muodostamisessa. “Kuten Eero Tarasti sanoi aikanaan; ‘Musiikkitiede ei pätevöitä suoraan mihinkään, mutta samalla kaikkeen’. Eli kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa: Taloudellista riippumattomuutta vai taiteellista tai tieteellistä epävarmuutta apurahoineen ja määräaikaisine virkoineen – alaa pitää rakastaa”. S Y N K O O P P I - L E H T I //

Jenni Liikaoja Laulaja-musiikinopettaja Teksti: Emmi Salervo

enni Liikaoja on opiskellut musiikkitie dettä Helsingin yliopistossa vuosina 2011–2019 suorittaen samanaikaisesti musiikkipedagogin opintoja Lahden ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui vuonna 2016. Liikaojalta löytyy myös medianomin tutkinto, jonka hän suoritti ennen hakeutumistaan musiikkitieteen opintoihin. Musiikkitieteen ohella Liikaoja suoritti yliopistossa myös taidehallinnon, taiteen johtamisen sekä viestinnän opintoja. ”Parikymppisenä tuli opiskeltua innokkaasti”, Liikaoja kommentoi runsasta tutkintomääräänsä. Liikaojan työkattaus on yhtä monipuolinen kuin hänen opintotaustansa, eikä mikään nimike yksinään kata kaikkea sitä, mitä hän tekee. Päätoimisesti Liikaoja työskentelee laulun- ja musiikkileikkikoulun opettajana Jalasjärven musiikkiopiston kolmessa toimipisteessä. Tämän lisäksi hän työskentelee freelancerina tuottaen sisältöjä muun muassa Ilmajoen Musiikkijuhlille sekä toimii erilaisissa oopperaproduktioissa esimerkiksi ohjausassistentin tai laulajan roolissa.

// S Y N K O O P P I

Kuva: Jesse Pasanen Oman alan työkokemusta Liikaojalle ehti kertyä runsaasti jo musiikkitieteen opintojen aikana ja ennen niitä. Hän on tehnyt harjoittelun Kansallisoopperan yleisötyön osastolla sekä työskennellyt useissa eri tehtävissä Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Ilmajoen Musiikkijuhlilla. Nykyään Liikaoja on osa Ilmajoen Musiikkijuhlien hallitusta. Nykyiseen työhönsä Jalasjärven musiikkiopistossa hän päätyi samoihin aikoihin, kun alkoi kirjoittaa gradua, ja vietti tovin kuuluisassa ”gradua vaille valmis” -tilassa valmistellen opinnäytetyötään opettajantöiden ohessa. Liikaoja huomasi kuitenkin valmiin tutkinnon lisäävän hakijan arvoa rekrytoinnin loppuvaiheessa, mikä tsemppasi saamaan gradun valmiiksi. Liikaoja kertoo kaikkien kohtaamiensa työnantajien arvostaneen musiikkitieteen tutkintoa ja toteaa hyötyneensä opintojen antamista tiedonhankintataidoista, musiikillisesta sivistyksestä ja kirjoitusrutiinista työssään. Ennen kaikkea hän kertoo nauttivansa siitä, kuinka monipuolisia työtehtäviä musiikkitieteenopinnot mahdollistavat. Lopuksi Liikaoja lisää pilke silmäkulmassaan: ”Laulajana, erityisesti sopraanona, olen kohdannut myös tilanteita, joissa arvostus on noussut kirjaimellisesti silmissä, kun on tuonut esiin opiskelleensa musiikkitiedettä – laulajista kun kerrotaan vitsejä, joissa teoreettinen osaaminen ei ole ihan hallussa.”

Jonna Aakkula Suomen Kirkkomusiikkiliiton toiminnanjohtaja Teksti: Rosanna Mantila

onna Aakkula toimii Suomen Kirk komusiikkiliitto ry:n toiminnanjohtajana. Hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 2001–2005 sivuaineinaan sosiologia ja johtaminen. Musiikkitieteen lisäksi hän on opiskellut sekä tradenomin AMK-tutkinnon että ammatillisen opettajan pätevyyden (AmO). Lapsuudenkodissa Aakkulaa kannustettiin lääkärin tai ekonomin opintoihin, mutta suurimmat elämykset hän sai musiikista. Lukion jälkeen Aakkula kokeili sellistin ammattiopintoja. ”Vuoden ammattiopinnot vahvistivat ajatusta siitä, että tekninen keskinkertaisuuteni syö ammatillisen briljeeraamisen ilon.” Ajatus musiikkitieteen opiskelusta syntyi uutisista, joista Aakkula kuuli ensimmäisen kerran koko opintosuunnan olemassaolosta. Luottamustehtävät osakunnassa ja Ylioppilaskunnan Soittajat -orkesterissa sekä oman alan pätkätyöt ja vapaaehtoistehtävät yliopisto-opintojen aikana johdattivat Aakkulan oman alan töiden pariin. Uusien tutkintojen opiskelun työn ohessa Aakkula on kokenut työllistymisen kannalta erityisen tärkeäksi.

vät. Hän toimii myös toimiston esihenkilönä. ”Kannan kokonaisvastuun. Kukaan ei ole muistuttamassa siitä, että asiat on tehty ajallaan.” Lisäksi Aakkula toimii Kirkkomusiikki-lehden päätoimittajana. Ennen Kirkkomusiikkiliittoon päätymistä Aakkula on työskennellyt muun muassa Sibelius-Akatemian opintohallinnossa suunnittelijana, Sitrassa assistenttina, Turun kulttuuripääkaupunkisäätiössä tuotantokoordinaattorina sekä Helsingin ammattikorkeakoulussa musiikin koulutusohjelman konsertti- ja oopperatuottajana. Aakkulan näkemyksen mukaan humanistinen pääaine kuvaa työelämälle etenkin sitä, millainen haluaa olla. ”Maailmassani ihmisillä ja asioilla nähdään muita(kin) kuin taloudellisia arvoja.” Humanistinen ote auttaa suuntaamaan omaa tekemistä asioihin, joilla on merkitystä, vaikka hänkin nauttii hallinnollisista prosesseista ja positiivisista taloudellisista tuloksista. ”Humanismi auttaa motivoitumaan tästä pidemmälle: halutaan tehdä tärkeitä asioita siitä huolimatta, että ne lisäävät omaa ja organisaation työtaakkaa ja voivat toisinaan syödä taloudellista tulosta.”

Kirkkomusiikkiliitossa Aakkulan työtehtäviin toiminnanjohtajana kuuluvat viestintä, tapahtumat, vaikuttamistyö sekä hallinnolliset tehtäS Y N K O O P P I - L E H T I //

otimaisen elokuvan tutkija Juha Seitajärvi opiskeli musiikkitiedettä Turun yliopistossa vuosina 1989–2000. Hän korostaa myös Turun konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa suorittamiensa muusikon opintojen hyödyllisyyttä. ”Päädyin Turun yliopistoon, koska halusin pitkäksi sivuaineeksi elokuva- ja televisiotieteen. Elokuvamusiikin tiimoilta tein poikkitieteellisen gradunikin”, Seitajärvi kertoo. ”Valmistumisen jälkeen pääsin viransijaiseksi Suomen elokuva-arkistoon [nyk. KAVI] Kansallisfilmografia-kirjasarjan työryhmään. Myöhemmin minut vakinaistettiin ja työnkuva muutettiin tutkijaksi.” Musiikki kuuluu ja näkyy KAVIn toiminnassa sekä tutkimuksessa että esitystoiminnassa,

Juha Seitajärvi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tutkija Teksti: Justus Pitkänen

// S Y N K O O P P I

kuten livesäestetyissä elokuvanäytöksissä. Instituutti on tarjonnut asiantuntemusta ja materiaalia myös lukuisiin suomalaisen elokuvamusiikin konsertteihin. ”Olen toimittanut Elonet-tietokantaan elokuvien musiikkiselvitykset ja käsitellyt elokuvien nuottiaineistoja. Toimitan lisäksi cd-sarjaa Suomalainen elokuvamusiikki, josta on ilmestymässä Suomi-Filmi 100 vuotta -niminen osa.” Seitajärven tutkijantyö ei koske vain musiikkia. ”Teen Elonetiin kansallisfilmografian verkkotietokantaa kotimaisista pitkistä teatterielokuvista. Haastattelen tekijöitä, kerään aineistoja, toimitan erilaisia tiedostoja kuvauspaikoista, elokuvan tekemisen vaiheista ja niin edelleen.”

Juhana Hautsalo Suomen kansallisoopperan ja baletin nuotistonhoitaja Teksti: Justus Pitkänen

un Juhana Hautsalo aloitti musiikkitieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1997, mielessä siinsi haave orkesterihallinnon töistä. Hän tuli kuitenkin imaistuksi nuotistoalalle jo opiskeluaikanaan. Harjoittelu Tapiola Sinfoniettassa johti ensin sijaisuuteen ja sitten vakinaistamiseen, ja vuonna 2006 Hautsalo siirtyi Kansallisoopperaan. ”Nuotistohommissa ymmärsin, että vahvuuteni ovat muualla kuin hallinnossa”, Hautsalo kertoo. Opintojen ohella tehtäviin pätevöitti myös soittokokemus Ylioppilaskunnan Soittajissa sekä Aholansaari Sinfoniettassa, jossa Hautsalo oli perustajajäsen ja toimi intendenttinäkin. ”Opin kouriintuntuvasti tietyt orkesterielämän lainalaisuudet ja sen, millaisilla silmillä muusikko nuottia katsoo.” Valmistuminen musiikkitieteestä siirtyi täysipäiväisen työn myötä vuoteen 2008. Sivuaineita Hautsalolla oli teoreettisesta filosofiasta ja semiotiikasta johtamiseen. ”Keskeisintä apua on ollut kieliopinnoista. Oopperatöissä pelkkä englanti ja ruotsi eivät riitä kovin pitkälle, vaan ainakin saksan, ranskan ja italian perusteet on syytä olla jollakin tasolla hallussa.” Nuotistonhoitajien työ kattaa eri tuotantovaiheet hankinnasta taiteellisen suunnittelun tukemiseen ja nuottien valmistamiseen esityskuntoon. ”Tehtävämme on varmistaa, että nuotit ovat saatavilla oikea-aikaisesti, oikeana versiona sekä oikeilla merkinnöillä ja siten, että nuotin

Kuva: Jaakko Parvaala

fyysis-käytännöllinen toimivuus on hyvä. Pyrkimyksenä on minimoida turha kitka ja säätö harjoituksissa.” Töölönlahden monipuolisessa tuotantolaitoksessa työhön tuovat väriä myös Kansallisbaletin produktiot. ”Niiden nuottimateriaalien koostaminen on melkoista palapeliä. Lähteenä toimii usein vain koreografin tallenne, jonka perusteella alamme selvitellä, mitä kukin teos on syönyt. Homman hoitaminen kunniakkaasti maaliin on meidän työtämme.” Hautsalo on toiminut myös kansainvälisissä luottamustehtävissä nuotistojärjestö MOLA:ssa. Suoraa koulutusta nuotistonhoitajaksi ei maailmalla ole, mutta Yhdysvalloissa työmarkkinat ovat suurimmat ja tehtäviin tähdätään varhain. ”MOLA:n keskeisin anti on ammatillinen jatkokoulutus. Se on myös valtavan hieno kollegaverkosto. Järjestö tekee yhteistyötä kustantajien kanssa ja keskustelee esimerkiksi siitä, kuinka maksimoida esitysmateriaalin käytännöllisyys ilman että historiallis-kriittisestä editiotavasta jouduttaisiin tinkimään.” Päättäjille ja opiskelijoille Hautsalo lähettää ytimekkäät terveiset. ”Humanistinen perustutkimus kunniaan! Ja musiikkitieteilijät: soittakaa ja laulakaa.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Julia Radliff Orkesteriassistentti, Helsingin kaupunginorkesteri Teksti: Essi Viherkoski

uonna 2013 Åbo Akademista valmistuneen Julia Radliffin ensimmäinen vuosi Helsingin kaupunginorkesterin orkesteriassistenttina on ollut koronarajoitusten vuoksi varsin epätavallinen, eikä tavallisia konserttijärjestelytehtäviä ole juurikaan ollut. Normaalisti työtehtäviin kuuluisivat esimerkiksi käytännön konserttituotantoasiat sekä vierailevien taiteilijoiden sopimushallinto. Radliffin mukaan opiskeluaikana oli hienoa huomata, kuinka musiikkia voi opiskella muutenkin kuin muusikon uralle tähdäten, ja että musiikin asiantuntijoilla on merkitystä. ”Tarvitaan ihmisiä seisoman sinne lavan toiselle puolelle”, kiteyttää Radliff. Vaikka Åbo Akademissa musiikkitieteen asema on ollut uhattuna jo pitkään, tuntui opiskelukulttuuri silti elinvoimaiselta. Opiskeluaikanaan Radliff hankki paljon kokemusta erilaisista lyhyistä harjoitteluista, jotka poikivat pidempiäkin pestejä, kuten tiedottajan sijaisuuden Turun filharmonisella orkesterilla gradun kirjoittamisen aikoihin. Musiikkialan tehtävien välissä Radliff viihtyi instituuttimaailmassa useamman vuoden, kun opetus- ja kulttuuriministeriön tukema vastavalmistuneiden työllisyysprojekti vei töihin Suomen Tukholman-instituuttiin ensin kulttuuriassistentiksi ja sitten ohjelmavastaavaksi. Nykyinen työ orkesteriassistenttina on silti mieluinen paluu musiikin pariin, ja paikasta on myös hyvät mahdollisuudet yletä muihin tehtäviin. Radliff kertoo rakentaneensa sivuaineiden, muiden kurssien ja vaihtovuotena Lundin yliopistossa käytyjen kulttuurihallinnon opintojen 26

// S Y N K O O P P I

avulla itselleen hyödyllisen koulutuksen, joka täydentää musiikkitieteen teoreettista pohjaa käytännön osaamisella. Erityisesti käytännönläheisissä työtehtävissä kulttuurihallinnon opinnot ovat osoittautuneet tärkeiksi. ”En muuttaisi koskaan sitä, että minulla on akateeminen koulutus, koska se tarjoaa kriittisen ajatusmaailman ja opettaa kokonaisuuksien hahmottamista. Ja olen myös kokenut, että maisterintutkinto on yhä ässä työmarkkinoilla”, Radliff pohtii. Miettiessään urapolkuaan taaksepäin Radliff huomaa verkostoitumisen olleen suuressa roolissa. ”Kulttuuri- ja taidealalla piirit ovat pienet ja sitä kannattaa hyödyntää, vaikka tuntuisikin epäsuomalaiselta ’networkata’. Alan paikoista moni on hiljaisessa rekryssä, joten erilaiset kontaktit ovat suuri etu ja niiden muodostamisen eteen on hyvä tehdä töitä”, hän sanoo. Verkostoitumisella Radliff tarkoittaa erityisesti sitä, että hakeutuu töihin tai harjoitteluun moniin eri paikkoihin ja pääsee näin näyttämään oman pätevyytensä.

Lasse Lehtonen Japanilaisen musiikin tutkija Teksti: Vilma Malmgren

Kuva: Pekka Rantakari

asse Lehtonen on japanilaisen musiikin tutkija, joka tällä hetkellä työskentelee vierailevana tutkijana Tokion yliopistossa. Alun perin Lehtonen hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan Itä-Aasian tutkimusta, mutta opintojen edetessä pääaineeksi vaihtui musiikkitiede. “Lukiossa kiinnostuin japanilaisesta kirjallisuudesta, kulttuurista ja kielestä ja sitä kautta päädyin opiskelemaan Itä-Aasian tutkimusta. Yhdellä kurssilla päädyin sitten kirjoittamaan esseetä japanilaisesta musiikista ja huomasin, että aiheesta kirjoittaminen on aika vaikeaa ilman opintoja musiikintutkimuksesta. Sitä kautta päädyin musiikkitieteen pariin, ja se olikin ala, joka imaisi ihan täysin, ja lopulta päädyinkin vaihtamaan pääainetta. Sivuaineita tein sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, kielitieteestä, eri taiteiden tutkimuksen aloilta sekä tietysti Itä-Aasian tutkimuksesta.” Ajatus tutkijan työstä heräsi Lehtosella saman kurssiesseen myötä. “Silloin oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että teen jotakin omaa. Huomasin, että pidän tiedon hakemisesta, analysoimisesta sekä asiakokonaisuuksien pyörittelystä. Viimeistään kandia tehdessä minulla oli jo aika selvä ajatus siitä, että haluaisin työskennellä tutkijana.”

Maisteriksi valmistumisen jälkeen Lehtonen jatkoi musiikkitieteen tohtoriopintoihin Helsingin yliopistoon, josta hän väitteli 2018. Tällä hetkellä hän työskentelee vierailevana tutkijana Tokion yliopistossa. Työn alla on tutkimusprojekti, joka keskittyy japanilaisiin 1970-luvun laulajalauluntekijänaisiin.. Lehtonen pyrkii akateemisen tutkimustyön lisäksi aktiivisesti edistämään japanilaisen musiikin ja kulttuurin tuntemusta esimerkiksi kirjoittamalla säännöllisesti yleistajuisempia artikkeleita sekä tuottamalla konsertteja. Vuonna 2019 häneltä ilmestyi tietokirja Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin (Gaudeamus), joka voitti Suomen etnomusikologisen seuran julkaisupalkinnon vuosien 2019– 2020 kirjajulkaisujen sarjassa sekä valittiin Vuoden tiedekirja 2019 -finalistiksi. Opiskelijaa, joka haaveilee tutkijan urasta, Lehtonen kannustaa rohkeasti tuomaan ajatuksen esiin. “On tärkeää tuoda esille se, että on kiinnostunut alasta, ja rohkeasti heittäytyä mukaan ajatukseen tutkijuudesta ja tutustua tärkeisiin aiheisiin ja kirjallisuuteen. Sitä kautta voi rakentaa pohjaa, jonka kautta tavoite tutkijan urasta voi toteutua.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Laura Korhonen Toimittaja Yleisradiolla Teksti: Gabriel Korhonen

aura Korhonen työskentelee toimittajana Yleisradion musiikkitoimituksessa. Tällä hetkellä hänen työkuvaansa kuuluu varsinkin äänilevykonserttien soittolistojen toimittaminen esimerkiksi Faunin illtapäivä-, Klassinen kattaus- ja Timatteja ja ruostetta -ohjelmiin. Tämän lisäksi häntä työllistävät digitaalisen Yle Klassisen soittolistojen laatiminen ja ilmiöittäjän työt. ”Monet eivät tunne Ylen audiopuolta kovin hyvin, joten sen markkinointi on tärkeää, jotta ohjelmille saadaan kuulijoita. Ilmiöittäjänä nostan Ylen ohjelmia esiin somekanavilla ja esimerkiksi kirjoitan artikkeleita, joilla nostetaan näitä sisältöjä yle.fin etusivulle.” Korhonen toimii myös radiotoimittajana suorissa lähetyksissä aina ajoittain. Korhosen tie musiikkitieteen pariin oli vaiheikas. Hän toimi musiikkileikkikoulun opettajana Iisalmessa ja luokanopettajana Pornaisissa ennen musiikkitieteen opintoja. Hän on suorittanut myös muusikon tutkinnon. ”Vahva musiikin tuntemus ja käytännön osaaminen kulkevat musiikkitieteen kanssa vahvasti rinnakkain. Oli oikeastaan hyvä asia, että päädyin yliopistoopintojen pariin vasta kolmekymppisenä. Ennen sitä en ehkä olisi ollut valmis yliopiston vaatimuksiin, työmäärään ja keskittymiseen. Eri kurssien myötä sain uusia oivalluksia musiikista, esimerkiksi kuinka paljon sukupuolella on vaikutusta musiikissa. Viestinnän sivuainekokonaisuudesta on ollut hyötyä ilmiöittäjän teh28

// S Y N K O O P P I

tävissä, mutta myös elokuva- ja tv-tutkimus ja sosiaali- ja kulttuuriantropologia ovat auttaneet ymmärtämään laaja-alaisesti esimerkiksi musiikkikirjallisuutta.” Ylelle Korhonen päätyi maisterivaiheen työharjoittelun kautta. Sen jälkeen hän on työskennellyt Ylellä monissa eri rooleissa. Tuotantokordinaattorina hän vastasi Sävel on vapaa -puhelinkonserteista ja esimerkiksi äänitystuotantojen käytännön asioista. Hän on toiminut Ylellä myös freelancerina. Mediatyön ohella hän ehti hoitamaan myös Art goes Kapakan vastaavan tuottajan tehtäviä. ”En ole kokenut työllistymistä haastavaksi, vaan päinvastoin. Olen saanut todella paljon tarjouksia. Jossain vaiheessa on pitänyt asettaa itselleen rajoja: mihin aikani riittää ja minkälainen työ sopii arvoihini? Tarjousten määrään on vaikuttanut oma aktiivisuus, jonka kautta sain myös nykyisen työni. Ei kannata odotella maailman parasta työpaikkaa vaan tutustua ihmisiin ja tehdä itsensä tiedettäväksi. Voi esimerkiksi ottaa suoraan yhteyttä johonkin toimitukseen ja kysyä, jos saisi kirjoittaa jutun jostakin aiheesta.” Teini-ikäisenä Radiomafiaa kuunnelleelle Korhoselle radiossa työskenteleminen oli unelma. Toinen unelma oli opettajana toimiminen. ”Sitä ehdin onneksi tehdä jo aiemmin.”

Lauri Pokkinen Suomen kansallisoopperan ja -baletin yleisöyön johtaja Teksti: Sonja Kaipainen

polulle sysäyksen antoi harjoitusperiodi Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tuotantotiimissä. Sillä tiellä hän on edelleen.

Kuva: Heikki Tuuli

auri Pokkinen on nykyisessä työssään Suomen kansallisoopperan ja -baletin yleisöja yhteiskuntavastuupäällikkö. Hänen osastonsa vastaa yleisötyön sisällöistä, suoratoistojen tuotannosta ja yhteistyöstä pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa. Lisäksi Pokkinen on vuodesta 2017 ollut Opera Europan hallituksen jäsen. Oopperalle hän siirtyi syksyllä 2014 Helsingin tapahtumasäätiöstä, jossa hän tuotti Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tuotantoja ja Musica Nova Helsinki -festivaalia.

Pokkinen aloitti musiikkitieteen opinnot suoraan lukion jälkeen vuonna 2005 ja valmistui maisteriksi 2012. Opintojen keskelle sijoittui asepalvelu ja vuoden vaihto Berliinin Freie Universität -yliopistossa. Pokkinen opiskeli sivuaineiksi johtamisen sivuaineen (JOS) valtiotieteellisessä ja markkinointia JOO-opintoina Kauppakorkeakoulussa. Berliinissä hän opiskeli ahkerasti, kävi useita kertoja viikossa konserteissa ja oopperassa ja soitti kahdessa amatöörisinfoniaorkesterissa Collegium Musicum Berlinissä ja Lietzeorchesterissa. “Suurin arvo musiikkitieteen opinnoista työelämälle on ollut laaja sivistyksen ja kriittisen ajattelun pohja.” Sivuaineet ovat osaltaan laajentaneet Pokkisen perspektiiviä ja teoreettista tietämystä omilta aloiltaan. Lisäksi tiivis vuorovaikutus opiskelijakavereiden ja opettajakunnan kanssa tulee kantamaan läpi elämän.

Pokkisen urapolku nivoutuu opiskeluaikaan. Opiskelujen ohella hän teki monenlaisia töitä ja toimi luottamustehtävissä. Hän myi CD-levyjä Oopperalla, työskenteli näyttämötekniikassa Savonlinnan oopperajuhlilla kesäisin, teki Klasariklubin tuotantoa, oli perustamassa Punavuoren kamarimusiikkiyhdistystä, toimi Ylioppilaskunnan Soittajien vpj:nä ja taloudenhoitajana sekä HYMS:n sihteerinä. Nykyiselle ammatilliselle S Y N K O O P P I - L E H T I //

eo Niemi on opiskellut musiikkitiedettä Turun yliopistossa vuosina 2013–2014, Helsingin yliopistossa vuosina 2014–2019 sekä Glasgow’n yliopistossa keväällä 2019. Maisteriksi Niemi valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 2019. Musiikkitieteen opintojen lisäksi Niemi on kouluttautunut muusikoksi Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa sekä suorittanut sivuaineopintoja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Niemi kertoo jo muusikonopintojen aikana huomanneensa, että hänen kiinnostuksensa musiikkia kohtaan oli huomattavasti laajempaa kuin vain sen soittaminen: häntä kiinnostivat esimerkiksi musiikin teoria ja fysiikka sekä monet erilaiset musiikkityylit. Laaja-alainen kiinnostus musiikkiin sai Niemen hakeutumaan musiikkitieteen opintoihin jo ennen muusikoksi valmistumista. Työelämään Niemi siirtyi saumattomasti suoraan musiikkitieteen opinnoista aloittaen kokopäivätöissä jo ennen valmistumistaan. Tällä hetkellä Niemi työskentelee musiikinsuunnittelijana suomalaisella mainos-, TV- ja elokuva-alalla, jossa Niemi suunnittelee ja tuottaa

erilaisia musiikkisisältöjä pääasiassa audiovisuaalisiin formaatteihin. Tämän lisäksi hän tuottaa äänikirjoja suurelle tanskalaiselle kustantajalle. Niemi korostaa itsevarmuuden merkitystä työssään yrittäjänä: ”Yrittäjyys on juuri sellaista, millaiseksi sitä kuvaillaan: rankkaa, mutta palkitsevaa. Tärkeintä on itsevarmuus siitä, että tiedän omaavani tarvittavat tiedot, taidot ja verkostot pystyäkseni palvelemaan asiakkaitani paremmin kuin muut, ja musiikkitieteen opinnoilla on tässä erittäin painava rooli.” Mistä tällaista itsevarmuutta sitten saa? Niemen mukaan kaikki aiemmat kokemukset opinnoista ja työtehtävistä järjestötoimintaan saakka ovat ajan kuluessa muodostuneet itsevarmuudeksi omasta osaamisesta ja vaikuttaneet ratkaisevasti siihen, millaisia töitä hän on uskaltanut hakea. Niemi toteaa, että vaikka käytännön työelämätaidot, kuten verkostoituminen ja sopimusten laatiminen, on pitänyt oppia muualla, teoria- ja substanssipuolella opinnoista on ehdottomasti ollut hyötyä. Ominaisuutena, joka erottaa hänet monista kollegoistaan, Niemi pitää erityisesti humanististen opintojen tarjoamaa kykyä tarkastella isojakin kulttuurisia kokonaisuuksia.

Leo Niemi Yrittäjä Teksti: Emmi Salervo

Kuva: Jonas Olsen 30

// S Y N K O O P P I

Maiju Talvisto Head of Artist Relations Flow Festivaleilla Teksti: Emmi Keski-Nikkola

manistinen koulutus on Talviston mukaan äärimmäisen hyvä pohja esihenkilötyöhön.

aiju Talvisto opiskeli musiikkitiedettä 2006–2012. Gradunsa hän kirjoitti jazzfestivaalin tuottajan ammattikuvasta. Muina opintokokonaisuuksina hän opiskeli viestintää ja teatteritiedettä. Talvistolla on harrastajataustaa teatterista ja musiikista. Hän valitsi musiikkitieteen ”vahingossa”. Hänen äitinsä on myös opiskellut musiikkitiedettä. Talvisto on opiskellut myös Sibelius-Akatemiassa Arts Management -koulutusohjelmassa 2013–2017. Koulutukseen hän hakeutui täydentääkseen osaamistaan. Koulutus toi kansainvälistä näkemystä ja osaamista taidehallintoon ja kulttuuriorganisaatioiden johtamiseen. Myös kielitaito parantui, sillä ohjelma oli englanniksi. Koulutukset täydentävät hyvin toisiaan. Musiikkitieteestä tärkeimpiä opittuja taitoja ovat Talviston mukaan olleet substanssiosaaminen, ihmisen kohtaaminen ihmisenä, tiedonhaku ja laajojen asioiden ymmärtäminen. Koulutuksen ansiosta on helpompaa ja luontevaa puhua musiikista esimerkiksi artistien kanssa. Ja hu-

”Paras muisto musiikkitieteen opiskelusta on yhteisöllinen meininki. Opiskelijat ja tutkijat opiskelivat yhdessä sulassa sovussa. Yliopiston henki ja ilmapiiri oli hyvä. Tietysti myös Synkooppiin liittyvät muistot ovat jääneet mieleen.” Talvisto aloitti työuransa kirjoittamalla kotipaikkakuntansa paikallislehteen musiikkikirjoituksia. Hän teki myös vapaaehtoisuuksia musiikkifestivaaleilla ja oli oppaana Ainolassa. Vuodesta 2011 lähtien hän on työskennellyt Flow Festivaleilla – ensin artistikoordinaattorina, sitten toimistopäällikkönä. Hänen nykyinen työnimikkeensä on Head of Artist Relations eli artistituotannon vastaava. Talvisto työskentelee esimiesasemassa ja johtaa artistituotannon tiimiä. ”Tiimillä on työssä tärkeä rooli, sillä kukaan ei tee festivaalia yksin. Humanistinen koulutus antaa hyvän arvopohjan esimiestyölle.” ”Harjoittelu ja vapaaehtoistyö ovat hyviä väyliä työllistyä festivaaleille. Harjoitteluhakemuksissa kannattaa painottaa koulutusta. Kolleganani työskentelevä tuotantopäällikkö on myös valmistunut musiikkitieteestä. Kannattaa hakea rohkeasti töitä. Kokemusta kannattaa kerryttää!” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Maria Wahlström Opintosuunnittelija Taideyliopistossa Teksti: Gabriel Korhonen

urun yliopiston musiikkitieteen oppiaineesta maisteriksi valmistunut Maria Wahlström työskentelee musiikkikasvatuksen aineryhmän opintosuunnittelijana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän jakaa Akatemian suurimman aineryhmän suunnittelijan tehtävät toisen suunnittelijan kanssa. ”Työpäivät ovat monipuolisia, ja työnkuva muuttuu myös vuodenkierron myötä. Suunnittelijana pyrin mahdollistamaan, että arki toimisi hyvin opiskelijoiden ja opettajien parissa. Käytännössä tämä tarkoittaa kurssien aikataulutusta, yksilöopetuksen koordinointia, suoritusten kirjaamista opintorekisteriin ja opiskelijoiden opintojen ohjaamista. Tämän lisäksi tehtäviini kuuluu valintakokeiden käytännön järjestelyistä huolehtiminen, uusien opiskelijoiden orientaatiojakson suunnittelu ja vaihtuvia projekteja. Yksi tällainen projekti on tällä hetkellä käynnissä oleva vanhasta opintotietojärjestelmästä uuteen siirtyminen. Jossain isommassa korkeakoulussa voisi olla kapeampi työnkuva, mutta pienessä akatemiassa yhden työntekijän vastuualue on moninainen. Pidän siitä, että minulla on aineryhmän asiat kokonaisvaltaisesti hallussa: tässä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa ja minäkin ehdin tutustumaan opiskelijoihin paremmin vuosien varrella.” Wahlströmin omat opinnot eivät kuitenkaan valmistuneet ihanneajassa, sillä hän teki vuosina 2003–2012 suorittamiensa opintojen ohessa myös paljon töitä. Niihin kuuluivat esimerkiksi kahvila- ja cateringtyö, pienien tapahtumien tuottaminen ja hevoshommat. Valmistumisen jälkeen hän oli noin puoli vuotta työttömänä ja koki omalle alalle työllistymisen haastavaksi jo yliopistossa. ”Opintojen aikana elin muiden ta32

// S Y N K O O P P I

paan pientä kriisiä: mitä tällä koulutuksella oikein voi tehdä? Töiden haku ja oman osaamisen markkinointi tuntui haastavalta.” Tie SibeliusAkatemiaan aukesi opiskelukaverin vinkkaaman sijaisuuden myötä vuonna 2013. Sen jälkeen Wahlström on toiminut monissa määräaikaisissa pesteissä samalla työnantajalla, kunnes sai vakituisen työpaikan suunnittelijana. Musiikkitieteen opinnoista ja musiikin harrastuneisuudesta on Wahlströmille hyötyä arjen pienissä asioissa. ”Esimerkiksi kun toimin Global Music -ohjelmassa ja hakijat tulivat valintakokeisiin ympäri maailmaa eksoottisten soittimiensa kanssa ja niille piti miettiä harjoitustilaa, oli Maailman musiikkikulttuurit -kurssin opeista yllättäen hyötyä.” Sivuaineina hän opiskeli taidehistoriaa, kulttuurituottamisen suunnittelua ja liiketalouden perusteita. ”Opiskelin sitä mikä kiinnosti ja sillä olen pärjännytkin. Graduseminaarista on ollut hyötyä projektinhallinnassa. Kieliopinnoista ja Uppsalan vaihtovuotena saadusta englannin ja ruotsin kielten taidosta on päivittäin hyötyä, kuin myös hyvästä kirjoitustaidosta. Opintojen aikana saamastani harjoittelupaikasta konferenssisihteerinä mu-

siikintutkijoiden symposiumissa sain valtavan hyödyllistä työkokemusta: samoja juttuja käytän päivittäin. Yksittäisiä opintojaksoja tai sivuainevalintoja suuremmassa osassa ovat aktiivisuus ja verkostoituminen. Tritonuksessa toimimisessa sain arvokasta oppia yhdistystoiminnasta ja pääsin mukaan omaa oppiainetta koskevaan päätöksentekoon. On myös hyvä muistaa, että usein opiskelukaverit ovat tulevia kollegoita.”

Marika Leed Hankepäällikkö, Suomen Ympäristökeskus SYKE Teksti: Essi Viherkoski

uonna 1999 musiikkitieteestä valmistunut Marika Leed työskentelee nykyään muualla kuin musiikin parissa, mutta on hän urallaan ehtinyt olla esimerkiksi klassisen musiikin toimittajana Yle Radio 1:ssä. Tämänhetkisissä hankepäällikön tehtävissä SYKEssä hän vastaa ymparisto.fi-verkkosivuston uudistamisesta aina teknisen puolen hankintoihin ja kilpailutuksiin asti. Leed korostaa digitaalisen osaamisen merkitystä erityisesti tulevaisuuden palveluita mietittäessä: ”Esimerkiksi Yousician-sovelluksessa musiikin tunteminen ja uudet digitaaliset ratkaisut kohtaavat. Kannustan kouluttautumaan IT-asioissa, jos vain kiinnostusta riittää.” Uralla eteenpäin Leediä auttoi digitaalisen viestinnän maisteriksi valmistuminen, mikä antoi hyvät valmiudet siir-

tyä viestintäalalle tiedottajan tehtäviin. Sittemmin IT-alan opintojakin sisältänyt kauppatieteen maisterin tutkinto on tuonut lisäpätevyyttä nykyisiin tehtäviin. Leed kertoo laajan koulutuspohjan ja monialaisen osaamisen olleen työllistymisen kannalta tärkeää. ”Jos tavoitteena ei ole jatkuvasti syventää oman alan asiantuntijuutta, ja toisaalta on kiinnostunut monesta asiasta, voi musiikkitieteen oheen valita jonkin geneerisemmän sivuaineen tai toisen tutkinnon”, hän pohtii. Vaikka musiikkitieteen opinnot koulivat Leediä kokonaisuuksien jäsentämisessä, kirjoittamisessa sekä yleisessä yhteiskunnan ymmärtämisessä, on ammatillinen osaaminen tullut pitkälti musiikkitieteen opintojen ulkopuolelta. Käytännön taidot, työhön soveltuvat lisäopinnot ja monipuolinen työkokemus ovat olleet tärkeä lisä ammatti-identiteetin muodostumisessa. S Y N K O O P P I - L E H T I //

Marjukka Malkavaara Sivulliset-kollektiivi Teksti: Gabriel Korhonen

arjukka Malkavaara päätyi opiskelemaan musiikkitiedettä haaveiltuaan ensin laulajan urasta. ”Eräs oopperalaulaja sanoi, että jos keksit mitä tahansa muuta kuin ammattimuusikon uran, niin tee se, musiikkiala on niin haastava. Otin kommentista hieman nokkiini ja hain opiskelemaan laulua – mutta päätin kuitenkin hakea varmuuden vuoksi myös opiskelemaan musiikkitiedettä. Pääsin yliopistoon, mutten konservatorioon, mikä osoittautui onnekkaaksi sattumaksi. Musiikki kiinnostaa, mutta tykkään lopulta olla mieluummin backstagella kuin lavalla.” Musiikkitieteen opiskelemisen antia ei voi johtaa vain opintoihin, vaan hyödyllisen substanssitiedon lisäksi verkostoituminen ja aktiivitoiminta Synkoopissa ovat olleet Malkavaaralle tärkeitä työllistymisessä. ”Humanistinen koulutus opettaa sellaista ajattelutapaa, että asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan koko ajan pelataan harmaalla alueella.” Nykyään Malkavaara toimii yrittäjänä Sivulliset-kollektiivissa, joka tekee viestintä- ja markkinointisisältöjä varsinkin Kansallisoopperan ja -baletin tarpeisiin. Hän vastaa asiakkuusjohtajana Oopperan ja Baletin projektien koordinoimisesta, ja säännöllisiin työtehtäviin kuuluvat muun muassa kuvausten tuottaminen, mainontaan liittyvät varaukset sekä verkko- ja printtiviestinnän tuotteista vastaaminen eli esimerkiksi kausilehtien toimittaminen. Malkavaaran ura alkoi opintojen aikana viestintäharjoittelijana Suomen kansallisoopperassa ja baletissa. ”Jo varhaisessa vaiheessa opiskelua 34

// S Y N K O O P P I

unelmanani oli päästä Kansallisoopperaan ja -balettiin tiedottajaksi. Kävikin niin, että pääsin viestintäharjoittelijaksi jo ennen valmistumista vuonna 2010, ja siitä tämä ura sitten on edennyt. Urakehitykseni ei ole ollut ehkä erityisen suunnitelmallista, vaan olen ennemmin jahdannut mielenkiintoisia tehtäviä ja mahdollisimman hauskaa työyhteisöä. Kansallisoopperalle menin alkuun yhteen pestiin, päädyin sieltä toiseen ja lopulta olen tehnyt kai kuudella tai seitsemällä nimikkeellä töitä siinä talossa.” Sivullisetkollektiiviin ja yrittäjäksi hän päätyi vanhojen kontaktien kautta – hän oli aiemmin tehnyt kollektiivin kanssa yhteistyötä toimiessaan Oopperan ja Baletin verkkopalvelu-uudistuksen projektipäällikkönä. Malkavaara on ehtinyt työskennellä laajasti myös muissa tehtävissä. Opintojen aikana hän työskenteli eri festivaaleilla jokapaikanhöylänä, vietti yhden kesän Juhlaviikoilla käsiohjelmien tuottajana ja yliopistoharjoittelun hän teki Avantilla. Hän on toiminut myös Candomino-kuoron intendenttinä sekä Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen tuottajana, jolloin hänen tehtävänsä oli vastata akatemian oopperatuotannoista ja koordinoida esimerkiksi mestarikursseja. Työllistymisen suhteen Malkavaara ei ole kokenut haasteita. ”Pätkätyöt ovat toki osa kulttuu-

rialaa, mutta olen itsekin hakenut vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kun reflektoin aiempia työpaikkojani, huomaan, että aina kun olen oppinut jonkun asian hyvin, olen jo jatkanut seuraavaan. Nyt opiskelen työn ohessa logopediaa Helsingin yliopistolla. Tuntuu hyvältä, kun saa haastaa itseään ja kokeilla asioita uudesta kulmasta.”

Markku Renko Musiikkialan yrittäjä Teksti: Jonne Seppänen

”K

oko ajan on painotettu ajatusta ‘elinikäisestä oppimisesta’, mutta minulla se on ollut sisäänrakennettuna aina.” Markku Rengon kirjavan ura- ja opintopolun perusteella ymmärtää nopeasti, mistä toteamuksessa on kysymys. “Musiikkialan sekatyömieheksi” itseään kutsuva Renko on ehtinyt kartuttaa osaamistaan monella alueella. “Olen trumpetisti, minkä lisäksi toimin sovittajana, säveltäjänä, tuottajana ja kapellimestarina.” Viimeisimpänä aluevaltauksena on yrittäjyys musiikin tuottamisen ja pedagogiikan palvelujen parissa. “Pistin yrityksen pystyyn viisaasti kuukausi ennen koronaa. Tämä on ollut hyvin opettavaista aikaa.” Jatkuvan oppimisen mentaliteetti on tarkoittanut konservatoriotaustaisen Rengon tapauksessa myös työnteon ja opiskelun luontevaa rinnakkaisuutta. “Jo lukioaikoina olin aika-ajoin se koulun musamaikka, jos oma opettaja oli poissa, ja ammattiopinnoissa taas toimin tuntiopettajana. Olen myös aina ollut opiskelija: jos olen huomannut, ettei oma kompetenssi riitä, olen hakeutunut ottamaan asioista selvää.” “Yliopistosta sain vastauksia kysymyksiin, joita olin pohtinut monta kymmentä vuotta aikaisemmin”, Renko kertoo. Hän päätyi opiskelemaan musiikkitiedettä oltuaan jo ammatissa parinkymmenen vuoden ajan. “Olin siihen aikaan Jyväskylän musakampuksella duunissa, ja jossain vaiheessa koin sellaisen valaistumisen, että tuossahan on yliopisto parinkymmenen metrin päässä.”

Kuva: Studio Kupu Renko valmistui musiikkitieteen laitokselta vuonna 2014 trumpettipedagogiikkaa käsittelevällä gradulla. Musiikkiuransa jatkumossa Renko näkee musiikkitieteen opinnoilla selkeän roolin erityisesti pedagogisessa puolessa. “Kasvatustieteiden asema Jyväskylässä oli ylipäätään hyvin vankka, ja sen kautta sain hirveästi apua erityispedagogiikasta. Monesti pidetään itsestään selvänä, että esimerkiksi oppimisvaikeuksien kohdalla pedagogi tietää heti, mistä on kyse. Ehkä anti yliopistosta olikin myös se, että tajusi, ettei tämä kaikki olekaan itsestä kiinni.” Humanismia Renko pitää keskeisenä vaikuttimena myös musiikkipedagogiikan piirissä. “Se näkyy ja kuuluu päivittäisessä opetustyössä, kun kouluista ajetaan esimerkiksi taideaineet alas; pedagogien vaatimustaso laajentuu jo yleissivistämiseksi. Jos saisin esittää toivomuksen, niin kouluissa tulisi lisätä taideaineita ja humanismia. Tai ensinnäkin ottaa taideaineet takaisin.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Matias Löyttyniemi Sosiaalitanssin alan yrittäjä Teksti: Gabriel Korhonen

Kuva: Joonas Kainulainen

atias Löyttyniemi on sosiaalitanssin eli paritanssin alalla toimiva yrittäjä. Hänen työhönsä kuuluu tanssikurssien ja luentojen pitäminen ja järjestäminen sekä tanssin ammattilaisten kouluttaminen kuubalaisen musiikin viitekehyksessä. Ajatus hakea musiikkitieteen opintoihin liittyi Löyttyniemellä kiinteästi kuubalaiseen musiikkiin ja tanssiin. ”Se on todella mielenkiintoinen ja monimutkainen soppa. Länsimaiseen musiikkiin verrattuna musiikille asetetut odotukset ja sen sisältämät rytmit, rakenteet ja fiilikset ovat aivan erilaisia. Ehkä myös tästä syystä salsa on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta alati 36

// S Y N K O O P P I

kasvava harrastus suomalaisten keskuudessa. Ympäri Suomea olevat salsaharrastajat luovat kysyntää luennoille itse musiikista, koska se on niin erilaista.” Vuosina 2012–2019 suorittamiensa yliopistoopintojen merkittävimpänä hyötynä Löyttyniemi pitää analyyttisten näkökulmien oppimista. ”Jostain syystä musiikkitiede on tieteenala, jota joutuu aina perustelemaan ihmisille, jotka eivät sitä ymmärrä. Minulle oli helppoa nähdä, mitä teorioilla voi tehdä. Vuonna 2015 pidin ensimmäisen luentoni, jossa puhuin neljän tunnin ajan musiikista tanssin harrastajille. Tanssin

opetuksessa musiikkitiede yhdistyy kasvatustieteeseen esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, jossa oppilaiden on vaikea ymmärtää jotain rytmiä. Silloin voi yhdistää omaa näkemystä siitä, miten on helppo käsittää musiikkia, ja toisaalta oppimisen teoriaa ratkaisun löytämiseksi.” Kasvatustieteen sivuainekokonaisuuden lisäksi Löyttyniemi on opiskellut myös sukupuolentutkimusta. ”Se muutti omia näkökulmia. Musiikkitieteen kurssit avautuivat uudella tavalla, kun oppi näkemään positioita musiikin sisällä. Toisaalta opin oman ajattelun reflektointia: miksi ajattelen näin, voisinko ajatella toisella tavalla?” Toiminimellä tanssinopettajan töitä tekevälle Löyttyniemelle musiikkitiede on avannut uusia ovia. Viime vuosina hän on tehnyt projektityönä Tanssin talolle tilannekatsauksen tanssin alan toimijoista. ”Musiikkitieteestä saamani taustan ansiosta minun oli helppo käyttää sellaista kieltä, jota haettiin ja tehdä analyysi sellaisella tavalla, että se oli helppo myydä Tanssin talolle. Pystyin analysoimaan, että mitä tässä oikeastaan haetaan ja mikä on merkittävää. Ei puhelinluetteloa, vaan syvempää tietoa tanssin alan toimijoista. Oli myös kiinnostavaa tutkia itselleni vieraita asioita tällä kentällä.”

Mika Säily Rumpujensoitonopettaja Pop & Jazz Konservatoriossa Teksti: Emmi Keski-Nikkola

ika Säily opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 2001–2007. Gradunsa hän kirjoitti jazz-musiikin komppauksesta ja vuorovaikutuksesta. Myös väitöskirja oli suunnitteilla. Säily teki myös Sibelius-Akatemiassa kaksi pedagogista opintokokonaisuutta. Näitä ennen hän opiskeli soitonopettajaksi Pop & Jazz Konservatoriossa, josta valmistui vuonna 2000. Säily aloitti rumpujensoiton sivutoimisena tuntiopettajana Pop & Jazz Konservatoriossa samana vuonna. Vuonna 2004 hän siirtyi toimenhaltijaksi. Nykyään hän on rumpujensoiton päätoiminen opettaja. Hän opettaa myös rytmiikkaa ja musiikin historiaa. Työhön kuuluu myös muun muassa yhtyeohjausta ja festivaalituottajan hommia. Matkan varrella hän on toiminut myös koulutussuunnittelijana, mutta palannut musiikillisen ensirakkauden – rummunsoiton – pariin. Säily työstää myös kolmatta rumpukirjaansa ja on julkaissut omaa S Y N K O O P P I - L E H T I //

musiikkia käsittäviä levyjä kolme kappaletta.

tarvittaessa jopa vain yhdestä näkökulmasta, vaikkapa pelkän analyysin kautta. Tiedeyliopiston sivistys-

”Musiikkitieteestä löysin luovan kipinän oman musiikin tekemiseen. Löysin oman ääneni. Sain

työn arvon huomaa vasta, kun sitä ei ole. Musiikin

työvälineitä työskentelyyn. Tiedonhankinta, miten läh-

tusta on kuin bändi ilman basistia. Musiikin tutki-

teitä tulkitaan ja analyysimetodit ovat ehkä tärkeim-

mus ja yliopisto-opetus heijastuu koko kenttään ja sen

piä niistä. Musiikillisella rikkaudella, joka aukeni

laatuun. Mitä laajempi musiikillinen sivistys valmis-

musiikkitieteessä ja seminaari-istunnoissa, on ollut

tuvilla opiskelijoilla on, sen parempi musiikin asema

valtava vaikutus luovassa työskentelyssäni. Tämä hei-

yhteiskunnassa on. Itse musiikki ja musisoinnin pro-

jastuu esimerkiksi omiin levyihini.”

sessi täytyy tuntea. Luovuus syntyy lopulta perintei-

kenttä ilman musiikkitiedettä ja musiikin perusope-

den osaamisesta.” Säily kannustaa nuoria opiskelijoita olemaan uteliaita ja kiinnostuneita, sillä nyt tiedollista pääomaa saa il-

”Sain musiikkitieteen opiskelusta enemmän mitä

maiseksi. ”Musiikkitiede mahdollistaa työllistyminen

ikinä lähdin hakemaan. Paras koulu missä olen ikinä

monenlaisiin musiikkiorganisaatioihin. Viisi tai kuusi

ollut!”

vuotta on sopivan pitkä pätkä opiskella. Se on mieletön resurssi.” Kun kysyimme Säilyltä, mitä mieltä hän on musiikkitieteen leikkauksista, reaktio oli heti leikkauksia vastaan. ”Musiikkia pitää olla mahdollisuus tutkia

Kuva: Abel Säily

// S Y N K O O P P I

Mikko Heiniö Säveltäjä Teksti: Vilma Malmgren

ikko Heiniö on taidemusiikin säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluu muun muassa oopperoita, sinfonioita, pianokonserttoja sekä muita orkesteri- ja kamarimusiikkiteoksia. Lisäksi hän on tehnyt pitkän uran tiedemaailmassa musiikkitieteilijänä: Heiniö toimi musiikkitieteen assistenttina ja vt. apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa vuosina 1977–1985 ja musiikkitieteen professorina Turun yliopistossa 1985–2005. Päätoimisena säveltäjänä Heiniö on toiminut vuodesta 2005. “Olen aina ollut kutsumustyössä, jonka ainoa haaste on ollut se, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia.”

Pääaine vaihtui kuitenkin musiikkitieteeseen samoihin aikoihin, kun Heiniö pyrki SibeliusAkatemiaan, jossa suoritti diplomityön vuonna 1977. Omien sanojensa mukaan “kolmantena urapolkuna” hänellä ovat olleet luottamustehtävät Suomen Säveltäjät ry:n hallituksessa. Tiedemaailmasta saadut taidot ovat olleet näissäkin tehtävissä hyödyksi. “Taito hahmottaa, jäsentää ja analysoida isojakin asiakokonaisuuksia suullisesti ja kirjallisesti on ollut merkittävä etu.”

Opiskelun Heiniö aloitti Helsingin yliopistossa syksyllä 1967 pääaineenaan suomen kieli.

S Y N K O O P P I - L E H T I //

inna Lindgren on nykyään kirjailija ja vapaa toimittaja. Hänen työkuvaansa kuuluu siis runsaasti erilaisten tekstien, kuten kirjojen ja teosesittelyjen, kirjoittamista. Lisäksi Lindgren juontaa konsertteja ja pitää yleisöluentoja. Onpa hän kirjoittanut useita oopperalibrettojakin, muun muassa Kansallisoopperan version Covid fan tutte Mozartin melkein samannimisestä oopperasta.

Lindgren muistelee vielä sitä hetkeä, kun hän ensi kerran meni Ylen tiloihin. Hän toimi tuolloin Synkooppi-lehden päätoimittajana ja otti mukaansa repullisen tuoreimpia Synkooppi-lehtiä, jotka antoi häntä haastatelleelle henkilölle. Opiskelijalehti teki vaikutuksen toimituspäällikköön, ja Lindgren palkattiin kesätoimittajaksi. Ainejärjestötoiminnallakin on siis merkitystä työllistymisen kannalta.

Lindgren astui työelämään opintojen ollessa vielä kesken. Opiskeltuaan kolme vuotta hän pääsi Yleisradion musiikkitoimitukseen kesätoimittajaksi, jatkoi sen jälkeen määräaikaisena ja hänet kiinnitettiin vakituiseksi toimittajaksi vuotta myöhemmin. Tästä syystä valmistuminen hidastui, mutta toteutui aikanaan. Lindgrenin työsuhde Yleen jatkui pitkään, ja hän toimi lopulta Yle Radio 1:n ohjelmistopäällikkönä, josta tehtävästä siirtyi vuonna 2008 freelanceriksi. Pitkän työkokemuksen ansiosta hänellä on ollut useita työnantajia ja monipuolisia tehtäviä. Lindgren aloitti opinnot 1983. Pääaineensa musiikkitieteen lisäksi hänellä oli perinteiseen humanistiseen tapaan useita sivuaineita: Lindgren suoritti opintokokonaisuudet sosiologiasta, viestinnästä, filosofiasta ja estetiikasta. Musiikkitieteen opiskeleminen oli Lindgrenin alkuperäinen suunnitelma. Hän halusi nimittäin toimittajaksi ja muistelee saaneensa seuraavan neuvon: ”Jos haluaa toimittajaksi, tulee journalismin sijaan syventyä siihen aiheeseen, josta haluaa tuottaa sisältöä.” Musiikkitiede ja ylipäätään humanistiset opinnot ovat Lindgrenin mielestä tärkeitä työelämässä. Ne opettavat katsomaan asioita eri näkökulmista, kehittävät yhteiskunnallista ajattelua ja kriittistä suhtautumista asioihin. Musiikkitieteen opinnoista Lindgren korostaa erityisesti klassisen musiikin analyysin merkitystä kirjailijan ja radiotoimittajan töissä: Se on opettanut käsittelemään, hahmottamaan ja rakentamaan laajoja kokonaisuuksia. Lisäksi musiikkianalyysi opettaa muuttamaan abstrakteja kohteita ymmärrettävämpään muotoon. 40

// S Y N K O O P P I

Kuva: Stefan Bremer

Minna Lindgren Kirjailija ja toimittaja Teksti: Ville Aamurusko

Oili Paaskoski Vastaava tuottaja Teksti: Emmi Salervo

ili Paaskoski on opiskellut musiikkitie dettä Helsingin yliopistossa vuodet 2014–2019. Hän on aiemmin valmistunut muusikoksi Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta ja suorittanut yliopistoaikanaan Arts Management -opintoja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa sekä Music Business -opintoja Radford Universityssa, Yhdysvaltain Virginiassa. Paaskoski kertoo ottaneensa kaiken irti yliopistojen kurssitarjonnasta ja kokeilleensa yliopistoaikanaan kaikenlaista venäjän kielestä sukupuolentutkimukseen ja äänisuunnittelusta visuaaliseen muotoiluun.

sään yliopistolla. Sote-sektorille hakeutumisessa auttoi kesätyökokemus Kelan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijana, jolloin sosiaalihuoltolaki ja siihen liittyvät asiat tulivat tutuiksi.

Tällä hetkellä Paaskoski työskentelee vastaavana tuottajana Kalliola-konsernissa. Hän koordinoi sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittamaa kolmivuotista Naapurituottajat-kehittämishanketta, jossa tehdään tapahtumatuotannon valmennusta sekä taiteeseen ja kulttuuriin liittyvää vapaaehtoistoimintaa toipumiskulttuuriin sitoutuneille ihmisille. Käytännössä Paaskosken tehtäviin kuuluu tapahtumien projektijohtaminen kolmen hengen tiimissä, hankehallinto sekä viestintä.

Merkittävään rooliin Paaskosken urapolulla nousee lisäksi Helsingin yliopiston Urapalveluiden järjestämä työelämämentorointi, johon hän osallistui maisteriopintojensa aikana. ”Opin paljon työnhausta, oman osaamisen sanoittamisesta, CV:n ja työhakemusten tekemisestä sekä oman urapolun hahmottamisesta mentoroinnissa. Jos Urapalveluissa näitä hakuja on tarjolla, niin ehdottomasti kannattaa hakea itselleen sopivan mentorin ryhmään!”

Nykyiseen työhön hakeutumiseen ja pääsemiseen ovat vaikuttaneet monenlaiset kokemukset ja kertynyt osaaminen: Paaskoskella oli jo ennen valmistumistaan kokemusta erilaisista tapahtumatuotannoista, minkä lisäksi hän oli kartuttanut ymmärrystä projektihallinnosta Synkooppi ry:n hallituksessa sekä tutkimusavustajan työs-

Nyt Paaskoski on jälleen palannut kehittämään osaamistaan. Hän on aloittanut töiden ohessa tuotekehitystyön opinnot työnantajansa tarjoamassa esihenkilötyön koulutusohjelmassa Rastor Instituutissa, ja uutta aluevaltausta on luvassa: Paaskosken seuraava ammatti tulee olemaan palvelumuotoilija. S Y N K O O P P I - L E H T I //

Paula Ranto Suomen kansallisoopperan ja -baletin viestintäsuunnittelija Teksti: Rosanna Mantila

aula Ranto toimii Suomen kansallisoopperan ja -baletin viestintäsuunnittelijana. Hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 2011–2016 sivuaineinaan museologia ja viestintä. Ennen yliopisto-opintoja Ranto opiskeli vuoden musiikinteoriaa ja sävellystä Oulun ammattikorkeakoulussa. Ranto halusi kuitenkin perusteellisemman, haastavamman ja tieteellisemmän koulutuksen, kuin ammattikorkeakoulu pystyi tarjoamaan. Musiikkialalle kouluttautuminen tuntui luontevalta valinnalta jo Madetojan musiikkilukiosta valmistumisen jälkeen. ”Ammattimuusikoksi en missään vaiheessa hinkunut, mutta toivoin kuitenkin voivani työskennellä tulevaisuudessa taiteen ja taiteilijoiden kanssa. Olen myös aina tykännyt kirjoittamisesta ja opiskelemisesta, joten ajattelin, nämä kaikki asiat yhdistyvät musiikkitieteessä kätevästi.” Ranto teki opintojen aikana useita harjoittelujaksoja muun muassa eri festivaalien tuotantotoimistoissa sekä artistipromootion parissa. ”Nämä harjoittelut olivat minulle ensimmäisiä kosketuksia kulttuurialan työelämään, ja etenkin festivaalityö opetti minulle tärkeitä taitoja esimerkiksi projektin- ja hermojenhallinnassa sekä viestinnässä.” Ranto työskentelee tällä hetkellä viestintäsuunnittelijana Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa. ”Tärkein työtehtäväni on eri kanaviin ja eri kohderyhmille tehtävä sisällöntuotanto, painotuksena markkinointi- ja asiakasviestintä. Kirjoitan muun muassa uutiskirjeitä sekä muita markkinointi- ja palveluviestejä ja laadin haastatteluja ja muita kirjoituksia Kulisseissa42

// S Y N K O O P P I

Kuva: Jouni Eerola verkkolehteen. Lisäksi tuotan sisältöjä oopperabaletti.fi-verkkopalveluun ja olen yksi palvelun ylläpitäjistä ja kehittäjistä.” Työnkuvaan kuuluu myös muun muassa sosiaalisen median sisällöntuotantoa. Humanistisissa opinnoissa saadut taidot ovat olleet Rannolle hyödyksi myös työelämässä. ”Hyvää kirjoitus- ja lukutaitoa yleensä pidetään yhtenä humanistisen koulutuksen tärkeimmistä anneista, ja koen, että musiikkitieteen opiskelu esseineen ja opinnäytetöineen kehitti minua kirjoittajana ja lukijana merkittävästi. Myös taidemusiikin tuntemus sekä musiikkialan toiminnan ja muusikkouden ymmärtäminen helpottavat oopperatalossa työskentelyä. Itseohjautuvuus, vastuunottaminen, uusien asioiden ja järjestelmien omaksuminen sekä hankkeiden johtaminen ovat myös taitoja, joita ilman en pärjäisi nykyisessä työssäni. Yliopistossa sain paljon harjoitusta näissä taidoissa työelämää varten.”

Kuva: Jasmin Raitakari

auli Raitakari on opiskellut musiikki tiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 2012–2020. Raitakarin kiinnostus musiikkia kohtaan pohjautuu jo nuorena alkaneeseen musiikkiharrastuneisuuteen, mutta humanististen tieteiden pariin hakeutuminen ei käynyt mielessä, ennen kuin Raitakarin puoliso löysi musiikkitieteen Helsingin yliopiston opinto-ohjelmavalikoimasta. Siitä alkoi asteittainen siirtyminen geologian opinnoista humanistiseen tiedekuntaan, ja syksyllä 2013 Raitakarin pääaine vaihtui musiikkitieteeksi. Musiikkitieteen ja geologian lisäksi Raitakari on opiskellut sivuaineenaan taidejohtamista Taideyliopiston Arts Management -opinto-ohjelmassa. Tällä hetkellä Raitakari työskentelee koordinaattorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tuotantopalveluissa. Raitakari koordinoi Sibelius-Akatemian opetusvierailuja ja muita tapahtumia, hoitaa vaihtelevia hallinnollisia töitä yliopistolla sekä tuottaa Sibelius-Akatemian omaa levymerkkiä SibaRecordsia. Raitakarin ensikosketus Akatemialla työskentelyyn tapahtui jo vuonna 2015 hänen päästessään tuotantoharjoitteluun Sibelius-Akatemian Sibafest-tapahtumaan. Harjoittelu poiki Raitakarille tulevina vuosina määräaikaisia töitä saman katon alla, ja vuonna 2019 hänet vakinaistettiin nykyiseen virkaansa opintojen ollessa vielä loppusuoralla.

Pauli Raitakari Koordinaattori ja levytuottaja Teksti: Emmi Salervo

Raitakari pitää musiikkitieteen opintoja työnsä kannalta merkittävinä. Hän toteaa, että työskenneltäessä samassa ympäristössä muusikoiden ja muiden musiikin alan ammattilaisten kanssa yhteinen ymmärrys musiikista on välttämätöntä. Raitakari kokee tärkeäksi, ettei muusikon tarvitse selitellä tai yksinkertaistaa itseään, vaan asioista pystytään keskustelemaan vertaisina, toinen toistaan ymmärtäen. Hän toteaa myös, että jo opintojen alkuvaiheessa syntynyt uteliaisuus musiikkia kohtaan toimii edelleen tärkeänä motivaationa syventää osaamistaan ja kehittyä jatkuvasti työnsä tekijänä. Lopuksi Raitakarin ajatukset siirtyvät töiden ulkopuolelle. Hän huomauttaa, etteivät opinnoista saadut hyödyt suinkaan rajoitu vain työelämään: ”Opintotaustani ja se suurella ruokahalulla omaksuttu iso määrä tietoa on tehnyt minusta sen henkilön, joka olen nyt. Humanistinen opintopolku on iso osa persoonaani ja näkyy niissä asioissa, joita arvostan, ja siinä, miten itse suhtaudun elämään.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Pekka Gronow Etnomusikologian dosentti Teksti:Rosanna Mantila

ekka Gronow on etnomusikologian dosentti. Hän opiskeli etnomusikologiaa Wesleyan Universityssä vuosina 1961–1962. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 1967 Helsingin yliopistosta pääaineenaan sosiologia ja sivuaineenaan musiikkitiede. Filosofian tohtoriksi hän väitteli Tampereen yliopistosta vuonna 1996. Vaikkei Gronow ole päätoimisesti opiskellut musiikkitiedettä, musiikki on ollut mukana hänen opinnoissaan. Väitöskirjansa hän teki äänilevyteollisuudesta. Gronow päätyi musiikkitieteen opintoihin alun perin sattuman kautta sekä kiinnostuksesta musiikkiin. ”Yhdysvalloissa oli mahdollisuus perehtyä uuteen tieteenalaan, etnomusikologiaan, joka avasi uusia teitä musiikin tutkimukseen.” Kiinnostus musiikkiin yhteiskunnallisena ilmiönä ohjasi Gronowia myös hänen urallaan, joka alkoi jo opintojen aikana. Kiinnostus musiikkiin ja yhteiskuntaan näkyy myös Gronowin pitkällä ja moninaisella uralla. 44

// S Y N K O O P P I

Hän on toiminut Yleisradiossa musiikkitoimittajana 1960-luvulla sekä radion viihdeohjelmien toimituspäällikkönä 1970–1973. Hän oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kulttuurisihteeri vuosina 1973–1976 ja sen jälkeen Työväen Sivistysliitto TSL ry:n osastopäällikkö. Tämän jälkeen Yleisradio kutsui jälleen, ja vuosien 1989–2008 aikana hän ehti toimia sekä äänilevystön että radion äänitearkiston päällikkönä ja arkistoasiantuntijana. Gronow on toiminut etnomusikologian dosenttina sivutoimisesti jo vuodesta 1999 lähtien. Edellä mainittujen työtehtävien lisäksi Gronowille on vuosien mittaan kertynyt kokemusta myös asiantuntijatehtävistä kulttuurin ja kulttuuripolitiikan alalta, muun muassa Unescossa ja Euroopan neuvostossa. Hän on toiminut myös vastaväittäjänä Göteborgin, Helsingin, Jyväskylän ja Stavangerin yliopistoissa sekä Norjan musiikkikorkeakoulussa. Musiikkitieteen opinnot, kuten sosiologian ja viestinnänkin opinnot, ovat olleet Gronowille suureksi avuksi työelämässä. Myös elinikäinen opiskelu on ollut Gronowin mukaan yhtä lailla tarpeen.

Pekka Hako FL, KM, kirjailija, dokumentaristi Teksti: Justus Pitkänen

ekka Hakon ura musiikki- ja kulttuurialalla on ollut pitkä ja monipolvinen. Julkaistut tietokirjat ja dokumenttielokuvat eivät mahdu yhteen hyllymetriin. Lisäksi Hako on toiminut esimerkiksi Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen johdossa ja ulkoministeriön kulttuurineuvoksena Washington DC:ssä. Julkisen kirjoittamisen hän aloitti jo lukiovuosina, ja keväällä 1978 toimittajuus jatkui yliopistolla Synkooppi-lehden perustamisella Tero-Pekka Henellin ja Risto Niemisen kanssa. ”Vaikka olen julkaissut kolmisenkymmentä kirjaa ja tehnyt saman verran televisiodokumentteja, merkittävimpänä pidän suomalaisilta säveltäjiltä vuosina 1989‒1997 keräämääni yli 300 tunnin videohaastatteluaineistoa”, Hako kertoo. ”Tällä hetkellä kirjoitan useampaa elämäkertaa ja henkilökuvaa sekä teen dokumenttielokuvaa Einojuhani Rautavaarasta.” Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus (nyk. Music Finland) kansainvälistyi voimakkaasti Hakon aikana 1990-luvulla. ”Olimme levyyhtiöiden ja kustantajien kanssa integroimassa suomalaista musiikkiteollisuutta kansainväliseen musiikkiteollisuuteen. Silloin luotiin pohja nykyiselle menestykselle.” 2000-luvun alussa Hako puolestaan koordinoi yli kymmenen vuoden ajan suomalaisen oopperan taltiointeja. ”Hommasin säätiöiltä yli miljoonan euron rahoituksen 31 suomalaisen oopperan levytyksiin.” Vuonna 1976 aloittamansa Helsingin yliopiston musiikkitieteen opinnot Hako viimeisteli vasta

Kuva: Heikki Tuuli 2000-luvun puolella. ”Viivyttelemiseen liittyi hieman provokatiivinen näkemys siitä, että osaaminen on tärkeämpää kuin oppiarvo. Tein saman tien lisensiaatintutkinnon.” Hako korostaa humanistin tarvitsemaa laajaa sivistyspohjaa. Ihmisen ja eri kulttuurien ymmärrys edellyttää uteliaisuutta. ”Siksi tein kolmessa tiedekunnassa neljässä oppiaineessa syventävät opinnot, muutamissa muissa oppiaineissa aine- ja perusopinnot sekä paljon irrallisia kursseja.” Myös Hakon kasvatustieteen ja sosiologian jatko-opinnot ovat tähdänneet musiikkikulttuurin ymmärtämiseen. ”Olen kääntänyt näkökulmaa melkein 180 astetta. Se, jos mikä on ollut avartavaa. Eri näkökulmien risteyttämistä ja tutkijakoulutusta olen hyödyntänyt yleistajuisissa julkaisuissani. En ole oikein osannut arvostaa meriittitutkimusta itseisarvona.” Hakoa ihmetyttää yhä useammin esitetty kysymys humanistien tarpeellisuudesta. ”Kysymys on kohtuuton. Humanisti kunnioittaa sivistystä, tukeutuu ihmisyyteen perustuvaan elämänkatsomukseen ja pyrkii oikeamielisyyteen sekä totuuden vaatimukseen. Musiikkitiede on tärkeä osa tätä perinnettä, ja sen oheen valitut muut alat tarjoavat toimeliaalle ja oma-aloitteiselle opiskelijalle herkulliset eväät työelämään. Jos osaaminen ja asenne ovat kohdallaan, tehtävänsä pystyy määrittelemään itse. Niin kävi ainakin minulle.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Kuva: Julia Shpinitskaya

elsingin yliopiston kulttuurien osastossa tutkijana toimiva Riitta Rainio työstää parhaillaan arkeoakustista tutkimushanketta, joka on Suomen Akatemian rahoittama. Nyt puolessavälissä olevan viisivuotisen hankkeen tarkoituksena on tutkia pohjoisen havumetsävyöhykkeen muinaisia pyhiä paikkoja niiden akustiikan ja äänellisen kulttuurin näkökulmasta. Suomessa, Norjassa ja Kanadassa toteutettavan projektin sisältö on monipuolinen: “Työtehtäviin kuuluu akustisten mittausten ja kenttä-äänitysten suorittamista maastossa tutkimuskohteilla, aineiston jälkikäsittelyä ja analysointia musiikkitieteen studiossa, tieteellisten artikkelien ja esitelmien laatimista, jonkin verran opetusta ja kaikenlaisten uusien rahoitushakemusten valmistelua ja ideointia tutkijakollegoiden kanssa.” Alun perin pianonsoittotaustansa siivittämänä vuonna 1992 musiikkitiedettä opiskelemaan päätynyt Rainio pitää opintojaan nykytilanteensa kannalta perustavanlaatuisen tärkeinä. “Ne (opinnot) ovat olleet kaikki kaikessa eli ehdoton edellytys tutkijana työllistymiselle.” Erityisesti arkeologian ja klassillisen arkeologian oppiaineet käsittäneen sivuaineen rooli mieleisen urasuunnan hahmottumisessa oli merkittävä. “Sen kautta löysin oman tutkimusalani; musiikkiarkeologian tai ääniarkeologian, joka tuolloin oli Suomessa jokseenkin tuntematonta. Tutkijan 46

// S Y N K O O P P I

työ tuntui myös äärimmäisen kiinnostavalta ja omalle luonteelle sopivalta.” Valmistuessaan musiikkitieteen opinnoista vuonna 2000 Rainio oli tietoinen alaan liittyvistä haasteista. “Tiesin hyvin, ettei omalle alalle työllistyminen suinkaan ole helppoa. Yksi työllistymisvaihtoehto oli jatkaa opintoja jatkoopiskelijan statuksella eli väitöskirjatutkijana, sillä silloin on mahdollista hakea omalle tutkimukselle työskentelyapurahoja.” Rainion mukaan apurahojen saaminen ei koskaan ole ollut mutkatonta, mutta sinnikkyys ja ankara työnteko on palkittu esimerkiksi väitöskirjan ja postdoctutkimuksen valmistumisella. Valmistuneiden projektien ja julkaisujen hän kokeekin helpottaneen rahoituksen hakemista hieman, vaikka työn peruspiirteissä tietty epävarmuus on pysynyt. “Tutkijan ura tarkoittaa edelleenkin epävarmuuden sietämistä, sillä projektit ovat määräaikaisia. Toisaalta tutkimustyöhön liittyvä vapaus on luksusta.”

Riitta Rainio Tutkija Teksti: Jonne Seppänen

Risto Nieminen Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtaja Teksti: Emmi Keski-Nikkola

mahdollisuutta toimittajana. Ilmeisesti joku oli huomannut aktiivisuuteni freelancetoimittajana.” Kuva: Marcia Lessa

”M enin Helsingin yliopistoon alun perin

opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä, mutta jostain syystä eksyin kerran Porthanian musiikkisaliin. Erik Tawaststjerna luennoi siellä Beethovenin pianosonaateista. Sujahdin varmuuden vuoksi takariviin istumaan, jottei kukaan kiinnittäisi minuun huomiota. Tawaststjerna esiintyi taiteilijan temperamentilla, välillä puhuen korkealentoisesti musiikista, välillä soittaen villisti pianoa. Olin myyty. Luennon jälkeen kirjoittauduin musiikkitieteeseen, josta tuli pääaineeni.” Risto Nieminen opiskeli musiikkitiedettä, yleistä kirjallisuustiedettä ja tiedotusoppia 1975– 1984. Hän oli Pekka Hakon ja Tero-Pekka Henellin mukana perustamassa Synkooppi-lehteä. Opiskelujen aikana hän kirjoitti myös musiikkiarvosteluja sanomalehteen – arvostelijat kun saivat vapaalipun konsertteihin. Arvostelutoiminta ja taiteilijoiden haastattelujen tekeminen Yleisradioon valmistivat myös työelämään. ”Jo opiskeluiden aikana kävin osittain töissä. Muistan lankapuhelimien ajalta päivän, jolloin musiikkitieteen laitoksen silloinen ankara sihteeri huusi: ’Nieminen, teille on puhelu’. Se oli Ylen musiikkiosastolta, ja minulle tarjottiin työ-

Nieminen työskenteli Yleisradiolle yhteensä noin kymmenen vuotta, joista viimeiset vuodet hän työskenteli Radion sinfoniaorkesterin intendenttinä. Tämän jälkeen matka jatkui ulkomaille. Hän oli Pariisin Pompidou-keskuksen yhteydessä olevan, Pierre Boulezin perustaman Ircam-instituutin taiteellinen johtaja vuodesta 1991, kunnes hänet kutsuttiin Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajaksi 1997. 12 vuoden Juhlaviikko-rupeaman jälkeen hän lähti uudelleen ulkomaille, Lissabonissa sijaitsevan Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtajaksi, jossa hän yhä työskentelee. Työhön kuuluu konserttitoiminnan organisointia – muun muassa ohjelmiston suunnittelua, esiintyjien valintaa ja budjetointia. ”Oman kokemukseni perusteella suosittelen, että opintojen ohessa kannattaa yrittää löytää jollain tavalla omaan alaan liittyvää työtä, sillä se johdattaa usein eteenpäin. Kaikki uusi on opettavaista. Virheistäkin oppii, usein erityisesti juuri niistä. ”Musiikkitieteen alasajoon suhtaudun luonnollisesti huolestuneesti. Musiikkimaan pääkaupungin yliopistossa pitää olla maailmanluokan musiikintutkimusta, joka on jatkuvaa ja määrätietoista.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Salla Viitanen Tieteentekijöiden liiton juristi Teksti: Sonja Kaipainen

alla Viitanen toimii juristina Tieteentekijöiden liitossa. Se on Suomen suurin yliopistolaisten ammattiliitto. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat liiton jäsenten neuvonta oikeudellisissa ja muissa työelämään liittyvissä asioissa sekä yliopistolaisten edunvalvonta korkeakoulutukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa. Viitanen opiskeli musiikkitiedettä 2010–2016, jonka ohella hän teki myös muusikon perustutkinnon Helsingin konservatoriossa pääaineenaan klassinen viulu. Hän kertoo musiikkitieteen olleen luonteva valinta, sillä hän oli aina harrastanut soittamista ja musiikkia. Sivuaineinaan Viitanen opiskeli sosiologiaa ja viestintää, joita hän hyödynsi esimerkiksi pro gradussaan, joka käsitteli orkesterimuusikoiden työehtosopimuksia. Viitanen valmistui musiikkitieteestä 2016, mutta jatkoi valmistumisen jälkeen opiskelija48

// S Y N K O O P P I

na oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa hän oli aloittanut opinnot 2014. 2017–2019 Viitanen toimi päätoimisesti Warner Chappell Music -kustantamossa musiikin lisensoinnin parissa. Heti valmistuttuaan oikeustieteellisestä Viitanen aloitti nykyisessä työpaikassaan. Hän pitää oikeustieteellisen ja musiikkitieteen yhdistelmää sekä hyötynä että haittana työllistymisen suhteen. Toisaalta erikoinen yhdistelmä saattaa olla etu, mutta toisinaan Viitasen mukaan useampaa tutkintoa pidetään ylikouluttautumisena. Viitanen kertoo hyödyntävänsä humanistisessa tiedekunnassa opetettua ajattelun taitoa ja esimerkiksi tieteellisten metodien tuntemusta. Musiikkitieteestä Viitanen kertoo oppineensa tekemään itsenäisesti monenlaisia kirjallisia töitä ja organisoimaan. Tämän lisäksi laaja musiikillinen yleissivistys on ollut hänelle välttämätön esimerkiksi työssään musiikkikustantamossa.

Sanna Klemetti Muusikko Teksti: Sonja Kaipainen

Kuva: Iiris Tuononen

anna Klemetti tekee työkseen musiikkia Litku Klemetti -nimellä. Tällä hetkellä hän on Taiken puolivuotisella taiteilija-apurahalla. Klemetti kirjoittaa lauluja ja äänittää levyjä tuottaja Pekka Tuomen sekä Tuntematon numero -yhtyeen kanssa. Klemetti kertoo heidän kiertäneen ahkerasti klubeja ja festareita vuodesta 2015 saakka. Hänen työhönsä kuuluu myös omaehtoista markkinointia. Tämän lisäksi Klemetti tekee maadoittavia kulttuuritöitä yhdistyksissä ja yhteisöissä. Klemetti valmistui Jyväskylän yliopistosta 2015 pääaineenaan musiikkitiede. Hänen sivuaineitaan olivat taidehistoria ja sosiologia. Klemetti kertoo oppineensa yliopistossa tieteen alkeita ja kulttuurillista yleissivistystä, josta hän on saanut paljon irti. Hän painottaa myös oppimiensa organisointitaitojen tärkeyttä taidealan puolella.

Valmistumisen jälkeen hän päätti kokeilla päätoimista taiteilua. ”Se oli aluksi kauheaa. Meillä oli Litku Klemetti & Tuntematon numero -yhtye ja hyvin vähän kontakteja. Hommat tapahtuivat hitaasti. Sain työkkäristä karenssia ja muutenkin meni päin helvettiä.” Klemetti päätti vastoinkäymisten vuoksi palata yliopistoon ja teki vuoden ajan jatko-opintoja aiheesta, joka ei kiinnostanut tarpeeksi. Vuoden 2017 alussa hän tajusi, ettei voi mitenkään tehdä sekä musiikkia että väikkäriä. Samoihin aikoihin Klemetti oli julkaissut Juna Kainuuseen -levyn, jonka myötä musiikkihommat kasvoivat isoiksi. Tiede ja taide olivat molemmat kiinnostaneet, mutta taide vei lopulta voiton.

S Y N K O O P P I - L E H T I //

ja ulkoasun suunnitteluun. Lehden tämänhetkinen logo on hänen käsialaansa. Vuonna 2011 Kahilainen opetteli rakentamaan verkkosivuja ja ylläpitämään artistien sosiaalisen median kanavia, koska sellaiselle oli ilmeinen tarve. ”Se on minusta kaiken a ja o – ymmärtää se, mikä on se juuri minua kiinnostava asia tällä alalla, ja sitten alkaa tehdä sitä niissä ympyröissä, joissa se on mahdollista.” Kahilainen on työskennellyt myös Sibelius-Akatemiassa.

Kuva: Tero Ahonen

anni Kahilainen toimii Muusikkojen liiton viestintäpäällikkönä sekä Suomen musiikkineuvoston puheenjohtajana. Hän aloitti musiikkitieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2006. Sivuaineiksi valikoituivat opintojen aikana sosiologia, sukupuolentutkimus ja mediakasvatus. Ajatus musiikkitieteen opiskelusta syntyi kiinnostuksesta musiikkialaan. Muusikoksi Kahilainen ei kuitenkaan halunnut opiskella, sillä soittamisen hän halusi pitää harrastuksena. Itse musiikki kuitenkin kiinnosti. ”Ei minulla ollut mitään tietoa, millaiseen työhön siltä pohjalta voisi päätyä. Kuitenkin intohimo itse asiaan vei minut tähän suuntaan, ja se on ollut kantimenani sekä opinnoissa että työelämässä.” Opiskeluaikoina tehdyt harjoittelut sekä työskentely Synkoopin hallituksessa ja Synkooppi-lehdessä toimivat alkusysäyksenä oman alan töiden pariin. Juttujen kirjoittamisen lisäksi Kahilainen alkoi panostamaan lehden taittamiseen 50

// S Y N K O O P P I

Kahilaisen työtehtäviin viestintäpäällikkönä kuuluvat viestintä- ja tapahtumatiimin vetäminen sekä viestintä sen kaikissa muodoissa; jäsenistölle ja potentiaalisille jäsenille sekä vaikuttajaviestintä. Musiikkineuvosto, jonka puheenjohtajana Kahilainen toimii, on alan ammattilaisten, harrastajien ja koulutussektorin järjestöjen kattojärjestö, ja sen toiminnan keskiössä ovat musiikkioikeudet. Musiikkineuvostossa mahdollistetaan alan sisäinen keskustelu sekä viestintä päättäjien suuntaan yhteisistä asioista Suomessa ja kansainvälisesti. Musiikkitieteen ja humanististen aineiden opiskelulla on Kahilaisen mukaan ollut valtava hyöty työelämässä, oli sitten kyse musiikin, musiikkialan tai vaikuttamistyön ymmärtämisestä. ”Musiikkitieteen opintojen tuoma ymmärrys tästä alasta ja sen ympärillä olevasta monimuotoisesta maailmasta on juuri sitä osaamista, mitä tällä alalla tarvitaan.”

Sanni Kahilainen Muusikkojen liiton viestintäpäällikkö Teksti: Rosanna Mantila

uosina 1995–2006 Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä opiskellut Sebastian Djupsjöbacka työskentelee tällä hetkellä läheisesti musiikin parissa Radion sinfoniaorkesterin nuotistossa. ”Nuotistonhoitajan päätehtävänä on valmistella nuotit orkesterille siten, että muusikot voivat keskittyä omaan työhönsä. Tähän kuuluu editioiden tarkastamista kapellimestareiden ja solistien kanssa, mahdollisten painovirheiden korjaamista, fyysisten materiaalien huoltotoimia, korjaamista ja esimerkiksi lisäsivujen tulostamista sivunkääntöjen helpottamiseksi.” Siviilipalvelusmiehenä Turun filharmonisessa orkesterissa viestintäassistenttina toimineelle Djupsjöbackalle mahdollisuus työskennellä nuotistossa tuli eteen yllättäen edellisen nuotistonhoitajan jäätyä vuorotteluvapaalle hänen palveluskautensa jälkeen. ”Nuotistonhoitajaksi päätyminen ei alun perin ollut tietoinen ratkaisu, sillä en oikeastaan tiennyt, että se on vaihtoehto. Opintojen työelämäseminaareissa ei juuri käsitelty orkesterityötä.” Urapolku jatkui pian Tapiola Sinfonietan nuotistonhoitajaksi vuosiksi 2007–2015 ja sen jälkeen RSO:iin. ”Olen ollut hirveän onnnekas, sillä olen ollut täystyöllistetty opintojen loppuvaiheista tähän päivään saakka. Ei ehkä vastaa sitä klassista kuvaa humanististen tieteiden opiskelijasta, joka valmistuttuaan päätyy myymään hampurilaisia.” Musiikkitieteen Djupsjöbacka valitsi lukion jälkeen, koska se kiinnosti, kuten myös sivuaineet filosofia, semiotiikka ja pohjoismainen kirjallisuus. Opinnoista hänelle on ollut hyötyä var-

sinkin tiedonhaussa: ”Minulle on ollut paljon hyötyä siitä, että tietää, minkälaisia instituutioita ja asiantuntijoita musiikin alalla on, että tämä henkilö on tämän asian asiantuntija, joten ehkäpä kysyn tästä asiasta häneltä. Vaikka sivuaineista ei ole ollut suoranaista hyötyä työelämässä, koen että en ole toisaalta tarvinnut niitä ”hyödyllisiäkään” sivuaineita nuotistonhoitajana. Tässä työssä ollaan niin konkreettisesti tekemisissä juuri musiikin kanssa, että on paljon tärkeämpää ymmärtää orkesterimusiikin kenttää kuin esimerkiksi osata taloushallintoa. Paras on oikeastaan opiskella sellaisia aineita, jotka itseä kiinnostavat.”

Sebastian Djupsjöbacka Radion sinfoniaorkesterin nuotistonhoitaja Teksti: Gabriel Korhonen

S Y N K O O P P I - L E H T I //

Semira Ketroussi S

emira Ketroussi opiskeli musiikkitiedettä 2009–2019. Välivuoden aikana hän huomasi, että mikään muu ei kiinnosta yhtä paljon kuin musiikki. Musiikkitiede Helsingin yliopistossa tuntui heti oikealta paikalta. Musiikkitieteen lisäksi hän opiskeli ranskaa ja elokuva- ja tv-tutkimusta. Hän kävi myös Pariisissa vaihdossa. Ketroussi kirjoitti gradunsa elokuvamusiikista. Parhaat muistot opiskeluajoista ovat yliopiston henkilökunnasta, kannustavasta ilmapiiristä ja musiikkitieteen järjestötoiminnasta. Opiskelun aikana Ketroussi kävi työharjoittelussa Music Finlandissa, jonne pääsi myös pian töihin projektiassistentiksi. Music Finlandissa hän teki myös jazz- ja kansanmusiikin vientipäällikön sijaisuuden. Sen jälkeen hän siirtyi startupyritykseen GESTiin asiakkuuspäälliköksi. Hän päätti hakea Elements Musicille Junior A&R Manageriksi, ja paikka aukesi. Hänen nykyinen tittelinsä on A&R Manager. Työ on kustannuspuolella, jossa tehtävänä on saada musiikkia ulos. Työtehtäviin kuuluu yhteydenpitoa artisteihin, levy-yhtiöihin ja managereihin, biisileirejä, kykyjenetsintää, sopimusneuvottelua, biisien kuuntelua ja palautteen antamista niistä. ”Music Finland oli hyvä paikka aloittaa. Siellä pystyi luomaan verkostoja, joiden avulla olen päässyt nykyiseen tehtävääni. GEST oli työpaikkana hektinen, mutta työkokemus oli arvokasta. Nykyisessä työssäni parasta on musiikki ja ihmiset. Pystyn auttamaan toisia tekemään taidetta työkseen.” Kaikki aika musiikin äärellä on hyödyttänyt Ketroussia nykyisessä työssään. Työssä kuunnellaan paljon biisejä. Koko ajan on kuunneltava uutta musiikkia. Täytyy tietää nykyiset ja tulevat trendit. Musiikkitieteestä on hyötyä muun muassa musiikin analysoimisessa. Musiikkia täytyy osata kuunnella objektiivisesti. 52

// S Y N K O O P P I

A&R Manager Teksti: Emmi Keski-Nikkola

Kuva: Johannes Pokkinen

On tärkeää myös osata keskustella musiikista ja antaa palautetta tekijöille. Koska työ on aika ”silppua”, on tärkeää ymmärtää kokonaisuuksia ja sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Koulutus auttaa siihen, että näkee laajemman kuvan esimerkiksi vallankäytöstä musiikkibisneksen rakenteissa. ”Kannattaa kokeilla kaikkea ja käyttää harjoittelut. Ei kannata miettiä titteleitä, vaan sitä mihin haluaa töihin ja mitä haluaa tehdä. Toivoisin, ettei kukaan opiskelija luovuttaisi tässä vaikeassa tilanteessa. Musiikkitiede on rikas, ja se näkyy myös työkentällä. Meistä on moneen.”

Terhi Siirala UMO Helsinki Jazz Orchestran tuotantopäällikkö Teksti: Rosanna Mantila

erhi Siirala toimii UMO Helsinki Jazz Orchestran tuotantopäällikkönä. Hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 1995–2006 sivuaineinaan yleinen kirjallisuustiede, teatteritiede ja estetiikka. Yliopistoopintojen ohessa Siirala opiskeli pianonsoittoa Käpylän musiikkiopistossa. Hän suoritti pianonsoiton B-kurssin keväällä 2002. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Kuopion musiikkilukiosta keväällä 1994 Siirala pääsi lukemaan englantilaista filologiaa. Opiskelupaikka jäi kuitenkin odottamaan, kun Siirala vietti vuoden New Yorkissa. Välivuoden jälkeen kielitieteen opinnot eivät tuntuneet enää omalta jutulta, ja Siirala päätti hakea opiskelemaan musiikkitiedettä, josta hän aloitti opinnot syksyllä 1995. Ensimmäisenä opiskelijakesänä Siirala työskenteli festivaalityöntekijänä Kuhmon Kamarimusiikissa, millä oli Siiralan mukaan keskeinen rooli tuottajan uralle hakeutumisessa. Monipuoliset kesätyöt festivaalilla poikivat hanketuottajan pestin, ja lopulta useamman vuoden sijaisuuksia festivaalin Helsingin toimipisteessä. ”Työnteko viivästytti opintojen valmistumista, mutta loi vankan tietopohjan ja antoi korvaa-

matonta käytännön kokemusta tuleviin tehtäviin. Kuhmon vuosien aikana minulle kasvoi vahva ymmärrys, että nimenomaan tuotantotyö on minun alani, ja juuri siinä tunnen olevani vahva”, Siirala muistelee. Keväällä 2009 Siirala löysi paikkansa UMO:n tuotantopäällikkönä. ”Esittäytyessäni ensi kertaa uusille työtovereilleni eräs orkesterin pitkäaikaisimmista muusikoista kysyi, mitä tiedän jazzista. Vastasin hänelle, etten juurikaan, mutta tuotantohommista paljonkin.” Tuotantopäällikkönä Siirala vastaa konserttituotantojen ja kiertueiden suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta. Hän osallistuu myös sisällöntuotantoon ja orkesterin henkilöstöhallinnon tehtäviin. ”Isoissa konserttituotannoissa yksityiskohtien kirjo on laaja, ja tuotantopäällikkönä minulla tulee olla käsitys kokonaisuudesta.” Vaikka humanistiset opinnot tuntuvat Siiralasta hieman teoreettisilta työelämään verrattuna, on niistä ollut hyötyä työssä musiikkialalla. ”Niiden pohja kuitenkin vaikuttaa varmasti jokapäiväisessä työssä laajana ymmärryksenä musiikintekemisen eri osa-alueista.” S Y N K O O P P I - L E H T I //

Tiina-Maija Lehtonen Toimittaja Teksti: Vilma Malmgren

Kuva: Timo Humaloja

iina-Maija Lehtonen on tehnyt uransa Ylellä, jossa hän on toiminut muun muassa musiikkitoimittajana sekä klassisen musiikin verkkosisältöjen tuottajana. Ura Ylessä alkoi toisen opiskeluvuoden syksyllä nuotistossa, josta Lehtonen siirtyi freelancer-toimittajaksi ennen vakinaistamista. Sisältöjä Lehtonen on tehnyt muun muassa televisioon ja verkkoon. Monien musiikkitieteilijöiden tapaan myös Lehtosella on taustaa soittamisen parissa: hän on soittanut pianoa sekä viulua. Lukion jälkeen hän toimi tuntiopettajana musiikkiopistossa, jossa musiikkitiedettä opiskeleva kollega suositteli hänelle musiikkitieteen opintoja. “Ilmo Pokkinen kertoi minulle, että tämä on maailman ihanin aine. Tarvittiin tällainen yksi intomielinen henkilö, joka puhui minulle aivan suu vaahdossa musiikkitieteestä.” Niin Lehtonen innostui hakemaan Helsingin yliopistoon. 54

// S Y N K O O P P I

Opinnot Lehtonen aloitti syksyllä 1979. Musiikkitieteen lisäksi hän luki estetiikkaa, kotimaista kirjallisuutta sekä suomalaista ja vertailevaa kansanrunouden tutkimusta. Työelämä vei Lehtosen mukanaan, ja maisteriksi hän valmistui vasta 2005 Jyväskylän yliopistosta. Työelämää ajatellen Lehtonen kokee arvokkaana musiikkitieteen opinnoista saadun tieteellisen ja analyyttisen tavan lähestyä musiikkia ja koko musiikkikulttuuria. Tämän lisäksi Lehtonen korostaa humanististen aineiden opiskelusta saatua laajaa yleissivistystä. “Varsinaisen toimittajan ammatin oppii vasta työssä, mutta kyllähän se yleissivistys tässä työssä on ensisijaisen tärkeää. Ja se näkyy myös siinä työn lopputuloksessa.”

ommi Saarikoski aloitti opintonsa teknillisessä korkeakoulussa opiskelemalla kemiaa. Tunne alanvaihdosta iski kemian tentissä. Hän huomasi, että kemia ei kiinnostanut ammatillisessa mielessä. Musiikki kiinnosti, mutta soittotaitoa ei löytynyt, joten musiikkitiede tuntui oikealta vaihtoehdolta. Hän opiskeli musiikkitiedettä 2007–2013. Opinnoissa häntä kiinnosti erityisesti populaarimusiikin tutkimus. Muina opintokokonaisuuksina hän opiskeli taiteet käytäntöön -opintokokonaisuuden ja viestintää. Gradussaan hän syventyi faniuteen popmusiikin näkökulmasta. Saarikoski pääsi työharjoitteluun jo opintojen aikana Sony Music Finlandille, jonne hän myös työllistyi valmistumisen jälkeen. Hänen nykyinen työnimikkeensä on marketing manager eli markkinointipäällikkö. Työhön kuuluu kotimaisten artistien markkinointia, tiedotusta ja brändien rakentamista. Parasta työssä on lahjakkaiden artistien ja musiikin kanssa työskentely. ”On inspiroivaa olla mukana rakentamassa lahjakkaan artistin uraa.” Musiikkitieteen opiskelun hyödyistä Saarikoski mainitsee laajakatseisuuden ja eri näkökulmat. Fanitutkimuksesta on ollut konkreettisesti hyötyä nykyisessä työssä. Työssä on hyötyä siitä, että tietää, miten artistit ja fanit löytävät toisensa. Hyötyä on myös siitä, että voi löytää artistista piirteitä, joita voi fanittaa. Viestinnän opinnoista hän on oppinut muun muassa mediakontaktien ylläpitoa.

Kuva: Terri Niemi ”Musiikkitiede on opettanut syvempää ymmärrystä musiikista ja sen merkityksestä. Ilman koulutusta en pystyisi puhumaan niin luontevasti musiikista. Tämä helpottaa luottamussuhteen luomista artistiin.” Saarikoski kertoo, että hänen nykyiseen työhönsä ei ole selkeää polkua. Oma aktiivisuus vaikuttaa paljon. Moni työllistyy alalle työharjoittelun kautta. Esimerkiksi Sonylla on pari kertaa vuodessa harjoitteluhaku. ”Ottakaa kaikki irti opiskelusta mitä vain on tarjolla. Kannattaa pohtia omia mielenkiinnon kohteita ja työelämää. Ei kannata tuudittautua vain opintojen suorittamiseen, vaan pitää myös toinen silmä työllistymisessä.”

Tommi Saarikoski Marketing Manager Sony Music Finlandilla Teksti: Emmi Keski-Nikkola S Y N K O O P P I - L E H T I //

Virpi Tahvanainen Viestintä- ja vuoruvaikutusasiantuntija HKO:lla

Teksti: Sampo Wiik

irpi Tahvanainen toimii Helsingin kaupunginorkesterin viestintä- ja vuorovaikutusasiantuntijana. Hänen tämän hetken työkuvaansa kuuluu digitaalisten sisältöjen parissa työskentely, ja hän työskentelee muun muassa HKO Screen -palvelun verkkotuottajana sekä koordinoi verkkopalveluja. Tahvanainen on opiskellut musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa 1999–2008, ja oli jo filosofian maisteriksi valmistuessaan siirtynyt vahvasti työelämään. Musiikkitieteen pääaineopintojen lisäksi hän on suorittanut sivuainekokonaisuudet viestinnästä ja Sibelius-Akatemiassa taidehallinnosta, joista hän on kokenut olleen paljon hyötyä nykyisissä työtehtävissään. Hän kuvailee olleensa aina kiinnostunut musiikista, mutta ei lukiosta valmistuessaan ollut ollenkaan varma, että musiikkitieteen opinnot olisivatkin se väylä, joka kuljettaisi häntä työurallaan eteenpäin. Alun perin Tahvanainen onkin suorittanut myös valo- ja äänisuunnittelijan tutkinnon, ja hän kertoo työskennelleensä jossain määrin ääniteknikon tehtävissä musiikkitieteen opintojensa alussa, mutta kiinnostuminen sinfoniaorkesterista ja taidemusiikista syvensi hänen paloaan musiikkitieteen akateemisten opintojen pariin. Opiskeluaikojen narikkatyö Finlandia-talon konserttituotannoissa auttoi häntä myöhemmän työuransa rakentamisessa nykyisiin tehtäviin Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän kuvailee Finlandia-talon olleen täydellinen työ opintojen ohessa, sillä hän pääsi työnsä kautta kuuntelemaan konsertteja sekä tutustumaan orkestereihin, henkilökuntaan ja yleisöön.

// S Y N K O O P P I

Tahvanainen kuvailee suorittaneensa musiikkitieteen opintoja laajalla innolla ja mielenkiinnolla, aina etnomusikologiasta tietokoneavusteiseen musiikintutkimukseen, ja hän muistelee suurella lämmöllä ja kiitollisuudella laitoksen henkilökuntaa. Hänen opintouralleen on kuulunut myös käytännönläheisiä työelämään valmistavia opintoja, kuten oopperaproduktion tuottaminen Aleksanterin teatterissa, mutta hän kokee myös opintojensa laajan humanistisen taustan ja sen tarjoaman monipuolisen musiikkielämän ymmärryksen antaneen hyvät edellytykset työskennellä suomalaisella taidemusiikkikentällä sinfoniaorkesterin parissa.

Virve Zenkner Säätiöt ja rahastot ry:n viestintäpäällikkö Teksti: Justus Pitkänen

irve Zenkner työskentelee viestintäpäällikkönä järjestössä, jonka jäsenten vuosittainen panos suomalaiseen kulttuuriin, sivistykseen ja kansalaisyhteiskuntaan on yli puoli miljardia euroa. Säätiöt ja rahastot ry:n tehtävä on toimia noin 200 kotimaisen säätiön, rahaston ja apurahoja jakavan yhdistyksen edunvalvojana. ”Kehitän, suunnittelen ja toteutan yhdistyksen sisäistä ja ulkoista viestintää. Tähän mahtuu ihan kaikkea strategiasta verkkopäivityksiin ja kirjoittamisesta viestintäpalveluiden ostamiseen”, Zenkner kertoo.

mutta pitkän pianonsoittoharrastuksen tuoma musiikkitausta vei mennessään. ”Sivuaineet ensimmäiseen tutkintoon tein yleisestä kirjallisuustieteestä ja viestinnästä, ja opintoja kertyi myös semiotiikasta, estetiikasta, kotimaisesta kirjallisuudesta sekä kielistä.” Zenknerin nykyisissä tehtävissä ratkaisevaa on ollut viestinnän koulutus, mutta tekstien tuottamisessa ja editoimisessa auttavat myös vaikkapa kirjallisuuden opinnot. ”Aloitin tässä tehtävässä 2018, ja valintaani vaikutti, että minulla oli myös humanistinen koulutus.”

Opiskeluaikana Zenkner työskenteli Yleisradiossa ensin korkeakouluharjoittelijana ja sitten kesätoimittajana. Valmistumisen jälkeen urapolku johti Sibelius-Akatemian koulutussuunnittelijan ja levy-yhtiö Ondinen tiedottajan tehtäviin. Zenkner korostaa myös valtiotieteellisessä tiedekunnassa tekemänsä viestinnän kandidaatintutkinnon merkitystä. ”Sen kautta vaihdoin viestintäalan töihin, joita olen tehnyt jo 15 vuotta. Ei se kuitenkaan ollut radikaali täyskäännös: tein jo gradunikin musiikkijournalismista.”

Säätiöt ja rahastot ry on työskennellyt hartiavoimin valvoakseen apurahansaajien etua suunnitteilla olevassa lähdeverotuksen uudistuksessa. Viimeisin tiukka paikka oli hallituksen puoliväliriihessä. ”Nyt näyttäisi onneksi siltä, että hallitus ei olisi toteuttamassa SDP:n esittämää osinkojen lähdeveroa yleishyödyllisille yhteisöille. Se tarkoittaisi jopa 40 miljoonan euron eli 1700 vuosiapurahan verran vähemmän tukea tutkijoille, taiteilijoille ja esimerkiksi kansalaisjärjestöille. Lopullinen vahvistus asialle saadaan syksyn budjettiriihessä.”

Helsingin yliopiston musiikkitieteen opinnot Zenkner suoritti vuosina 1993–2000. Hän oli päässyt lukemaan myös matematiikkaa, S Y N K O O P P I - L E H T I //

OP. 144 ILMESTYY SYKSYLLÄ 2021!

JUTUT:

TILAUKSET:

Juttuideat voit lähettää päätoimittajalle osoitteeseen paatoimittaja.synkooppi@gmail.com. Seuraavan numeron teema sekä siihen tulevien juttujen ja kuvitusten deadline ilmoitetaan myöhemmin Synkoopin sähköpostilistalla ja sosiaalisen median kanavissa.

Tilaa osoitteesta synkooppilehti.wordpress.com tai toimitussihteeriltämme: toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com

Mikäli haluat arvioida tuoreen levy- tai kirjajulkaisun, ota yhteys toimitussihteeriin osoitteeseen toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com arvostelukappaleen saamiseksi. Kuvitukset lähetetään myös taittajalle: taittaja.synkooppi@gmail.com

Lehden vuosikerta eli neljä opusta maksaa 20 €. Irtonumeroita voi tilata toimitukselta tai ostaa kirjakauppa Gaudeamus Kirja & Kahvista (Vuorikatu 7) hintaan 6 € /numero.

Ilmainen verkkolehti osoitteessa: https://synkooppilehti.wordpress.com Painolehden näköisversio osoitteessa: www.issuu.com/synkooppi

Sävykuvien resoluution tulee olla vähintään 300dpi. Liitä mukaan kuvaajan nimi tai nimimerkki. Kuvien toimittajan tulee myös huolehtia kuvien käyttöoikeudesta. Synkooppi-lehti pidättää oikeuden juttujen muokkaamiseen tarvittaessa.

58 // S Y N K O O P P I

S Y N KO O P P I // 58

S Y N K O O P P I // 59