Projekti EjR

Teksti: Ville Aamurusko

Tämän projektin idea on, että kuuntelen kaikki Einojuhani Rautavaaran sinfoniat. Tarkoituksenani oli kunnianhimoisesti kuunnella kaikki neljä tuntia musiikkia yhtä soittoa, mutta jokunen tauko sinne ilmestyi kesken maratonin. Idea tähän projektiin oli epämääräinen idea, jonka sain eräällä keväisellä kävelyllä. Laitoin heti viestiä päätoimittajalle, ja hän innostui ideastani niin, että enää en voinut perääntyä. Tässä ovat nyt minun ajatukseni tuolta kyseiseltä ajanjaksolta, jonka aikana kuuntelin kaikki Einojuhani Rautavaaran (jatkossa viittaan häneen EjR:nä) sinfoniat.

Sinfonia nro. 1

I osa andante

Olipa jykevä alku. Onpa romanttista näinkin modernille säveltäjälle. Ah, no niin, tulihan sieltä sitä kromatiikkaa. Tykkään kyllä tuosta mylvivästä kontrabassostemmasta. Tässä selvästi kehittyy nyt jotain, vai jääkö se sittenkin vain kaanoniksi tämä teema. Hetkinen se nopeutui, ja mistä tuo patarumpu tuli??? Apua nuo pasuunat ja bassorumpu. Oi, nyt tuli kylmät väreet. Siellä ne puupuhaltimet hengittelevät jousien alla haha. Tämä on kyllä ollut suhteellisen täynnä katabasista tähän mennessä. Taas se bassorekisteri jotain mylvii siellä. Ja sieltä saatiin tuttikatabasis, loistavaa. Yksinäinen klarinetti harrasteli siellä jotain anabasista. Tulipa yhtäkkiä todella intiimiä tästä, saataisko sitä orkesterituttia taas? Uusi teema? Tiidyy, tiidyy, tiidaa. Jatkuu vaan. Oho riitasointuja, modernismi?? Mikäs ksylofoni se siellä trilleilee. Tiidyytä vaan sullekin EjR. Mahler, kuulinko sinut noiden puhallintrillien saattelemana? Oho, mitkäs tuomiopäivän soinnut sieltä iskevät? Jo on dramaattinen meno. Kyllä sen vähän kuulee, että kyseessä on jäbän eka sinfonia. Nyt ollaan selvästi jossain avaruudessa, on nimittäin niin kevyttä tää meno. Ja niin se vain katoaa.

II osa Poetico

Olipahan käyrätorvisoolo. Jatkuu kyllä vähän siitä mihin tuo ensimmäinen osa jäi. Vedelläänkö tää osa kokonaan tällaisessa painottomassa tilassa? Ei ei, tulee sieltä vähän raskautta nyt. Mutta sekin katosi juuri. Ei siinä mitään, tää on kyllä kaunis osa. Odotin jo jotain briljanttia, niin voitokkaasti soi tuo trumpetti. Voimistuu joo joo, mutta katoaa… Sitä hyvää käyrätorvisooloa. Oonko ainut, jolle tulee mieleen Holst, en voi olla? Sieltä yritettiin jotain järisyttävää, mut toi trumpetti kyllä ihan pysäytti sen. Hei jos tää meno jatkuu tällaisena koko neljän tunnin ajan, nii tästä tulee tosi pitkä neljä tuntia! Älä yritä nyt nousta sieltä. ku tää on ollu näin pitkää monotonien…

III osa Allegro

No siis totta kai allegro pelastaa. Mikä toi fagotti oli ja tuuba? Todella lystikästä! Nerokas riitasoinnutus! Henkilökohtainen mielipide, mutta tämäpä on settiä. Täällä kuuluu nyt uusklassismi. Ah nyt on selvää ironiaa kuultavissa. Nielsen patarummuissa? Jännitettä jousissa, mutta sitä ei purettu? Oho mitäs sieltä kolahtelee. KAOTTISTA. Jos tää meno on tällaista niin mun mahdollisuudet selvitä on paremmat. Nice! Hyvän kuuloinen lopetus! Mut jäbä hei missä neljäs osa?

Sinfonia nro. 2

I osa Quasi grave

Joo todella grave alku, etten sanoisi. Liikuuks tää musa nyt yhtään. Kontrabassot vaan mörisee. Hei EjR sun ekassa sinfoniassa oli jo tarpeeks näitä käyrätorvien urkupisteitä, eiks ollukki? Oi kyllä, miten riepovaa! Minne musa meni? Eiku on tuolla joku bassoklara. Oi mikä klaraglissando. Riepoo taas. Yksinäisen sorsan parahduksia! Miks tää onki nyt leikkisyyteen

taipuvaa, minne grave jäi? Mitä täällä nyt tapahtuu? Odotan innolla mihin tämä vie. Tietääkö joku onko John Williams nyysiny EjRltäki näitä käyrisstemmoja, vähän kuulostais siltä. Taasko siellä valutetaan jotain katabasista. Noniin säikähdin sitten tuota tuttia. Siellä leikittiin taas puupuhallinten kanssa. Jännittää ihan mitä kohta tapahtuu. Jos säikäytät mut vielä tutilla niin…

II osa Vivace

Oi mitkä alkutahdit. C’moon EjR näytä niille mistä nopeet osat on tehty! Vai että fagotin ja bassoklaran dialogi. Ai se päätty lyhyeen. Hei nyt mylvii vasket, hieno juttu! Tää on ihan loistava osa! Mitäs se klara siellä yritti sanoa. Trumpetillakin asiaa hmmm… Hei mitä ihmettä EjR ei saa lopettaa menoa tolleen!

III osa Largo

Onks tää muka largo. Mä kuulen nopeempia nuotteja ku neljäsosanuotteja. Siis mitkä soittimet tuolla taustalla mylvii häh, en saa mitää selvää? Sieltä tulee joku bassovaskisoitin. Tremoloa jousissa? Nyt voimistuu, mutta käyrätorvi sano, että hiljaa selvästikin. Mitä täällä tapahtuu, jouset säätää jotain, ja puupuhaltimet kiljuu. Itseasiassa taidan haluta jo pois tästä osasta, nyt ahdistaa. SOS. Hei mä en nyt tykkää. Oloni on epämiellyttävä. Kiitos käyrätorvi. Nyt helpotti. Nyt on siis ihan sitä oikeaa largo menoa. Toi klara on tuolla nyt muutamaan otteeseen kerjännyt huomiota.

IV osa Presto

Odottelen Vivacen tasoista menoa. Lupaavalta kuulostaa tuo ksylofoni vai onko toi marimba. Sitä hyvää kaanonlaukkaa. Just tälleen, hyvä EjR! Tämä on taas kyllä ihan sika hyvä osa! Tällä hetkellä ei oo kyllä sanoja, nyt menee niin kovaa. Lyö sitä patarumpua! Saiko noita tuttiriitasointuja vähän iskevämpänä. Kuulu Stravinsky vähän tuolla lopussa.

Sinfonia nro. 3

I osa Langsam, breit, ruhig

Oon kuullu et tää on niiku Bruckneria. Mutta mä kuulen puupuhaltimia, se ei oo kauheen Bruckneria… Mut toi käyrätorvi tuolla on niiku 100% Bruckneria. Ja jousitremolot myös. Just tolleen se Brucknerki avaisi sinfoniansa. Siis jos tästä nyt poistaisi puupuhallinstemmat nii voisin tyyliin sekoittaa Bruckneriin. Tää on muuten ainut EjRn sinfonia, minkä oon kuullu kokonaan ennen tätä projektia. Ajattelin et haluatte tietää tämmöisen taustatiedon. Nyt tää on kyllä ihan tyylipuhdasta EjRää. Tää osa jämähti nyt jotenki ku aloin miettiä, että kuinka hirveetä se nyt olisi, jos tämä teksti katois. Seis nyt tulee jotain hyvää. Ollaan nyt 6:10 kohdassa. Mut siis perus Bruckner toisaalta, että jossain kohtaa vaan tajuat unohtaneesi kuunnella sitä musiikkia… Nyt on kyllä EjR ja Bruckner molemmat jossain hakoteillä. En nyt oikein kuule kumpaakaan. Noniin vähän triumfillisempi meno, ku mitä täs on nyt 4min soinut. 10:40 lähtee hyvä kohta. Jäin kyllä vähän odottamaan sitä Bruckner vetoa, eli kertausmerkkiä. Missä sonaattimuoto? Eiku tuolla soikin ne alun käyrätorvet. Ne menee kyllä ihon alle.

II osa Langsam, doch nicht schleppend

Kun yhdistää EjRn ja Brucknerin hitaat osat, niin mitä siitä seuraa: kiusaus painaa skip-nappia. Mä en kyllä ylipäätään tykkää näistä hitaista osista kenenkään säveltäjän kohdalla. Okei tuolta tulin kyllä aikamoinen purkaus. Täs on kyllä tosi hyvää harmoniaa. Kaikki sopii kyllä yhteen. Hei, ei mun pitänyt arvioida näitä. Okei takaisin homman pariin. Voisko tähän väliin nyt rakentua sellainen kunnon Bruckner-sinfonian adagion kliimaksi. No kannatti valittaa, ku sieltä nyt semmosta yritetään. Mut kyllä toi EjR tässä voimakkaammin dominoi.

III osa Sehr schnell

Ah joo, just tällaista tarvitsin tähän väliin. Just noin anna palaa EjR. Tää on niin hyvää. Niskakarvat ovat pystyssä. Jos vaan lopetan kirjottamisen ja keskityn tän kuunteluun. Olisko se ihan sallittua? Mä teen nyt sen, kun katoan tähän musaan ihan täysin pahoittelut. Kuunnelkaa tää ite nii tajuutte.*

IV osa Bewegt

Kerrataan myöhempiä osien teemoja, aika romantiikkaa. Olipa tahdikkaat jouset tuolla. Suorastaa feierlich etten sanoisi. Mut mikä homma, sieltä vaan tullaan fagottisoolon kanssa. Kyllä nyt on polyfonista. Taas vaikeeta keskittyä kirjottamiseen, kun katoan tohon musaan ihan täysin. Tässä on just semmonen eteenpäin jyristen menevää Brucknermaisuutta. Tää musa ei kysy sulta mitään, se vaan pauhaa eteenpäin. Taas joku ihme fagottisoolo, rikko kyllä ihan täysin ton äsken selittämäni illuusion. Oi nyt on kova meno, just tollee jouset vetää kahdeksasosaa tai jotain sinne päin ja vasket pisteellisiä nuotteja. Ns. Brucknerin hyökyaaltovaikutelma. Kerrataanko me taas kerran alkua. Tosta huilustemmasta tulee tosi paljon mieleen Cantus arcticus… No loppu ei ollu kyl yhtään Bruckneria. Ei vissii oo EjR jaksanu kuunnella niitä loppuun (tästä ei voi tosin tuomita).

Sinfonia nro. 4 ”Arabescata”

I osa –

Nyt on edelliseen verrattun niinpal kauhian modernimpaa. Eihän tässä oo mitään tarttumapintaa. Kaikki vaan säätää jotain omaa. Improoks tää koko orkesteri tässä. Kauheesti ääniä. Tää on nyt yks kaaos kyllä. Okei nyt meno vähän rauhottu. Just joo ei sitten, palataan taas siihen samaan. Siis onks tuol marakassi. Hei kelatkaa et ollaan tässä kohtaa tätä maratonia ja nyt vasta eka tamtam isku.

II osa –

Mitä tästäkin nyt kirjottais. Häh?! Tää kuulostaa siltä, että EjR on vaa lätkiny nuottei sinne tänne. Kui usein tätä esitetään. Musta tuntuu, ettei kauheen usein… Osaisko joku sanoo tästä sinfoniasta enemmän jotain, mä oon ihan kujalla. Mikä toi nimiki ees on? Arabescata??? En oo koskaa kuullu koko sanaa. Hei nyt kuulostaa musiikilta. Täs on jopa polyfoniaa täysin harmoniassa. Nyt EjR otti ihan uuden lähestymistavan tähän hommaan. Ei sit palataan taas tohon ihme menoon. Praat praat sano joku vaskisoitin.

III osa –

Ei taas tällaista. No putkikelloista plussaa. Ja tosta patarummusta. Jos sais enemmän tutteja, niin tykkäisinkö tästä enemmän. Aika varmaan. Mutku tää vaan seilaa soittimesta toiseen nii oon ihan hukassa tän kanssa. Kahden minuutin kohdalla noin taisi kuulua käen kukuntaa. Se olikin sitten ainoat luontoäänet tässä. Uu tää loppu oli jotenki kiva. Bassorekisteri iskee aina.

IV osa –

Sainpas sieltä sitä tuttia. Tää on tähän mennessä sinfonian paras osa. kohta 0:52 kuunnelkaa! Hei mikä homma ei nyt taas mennä tähän irrelevantteja teemoja soittimelta soittimelle. Juuri näin sitä musiikkia tehdään! Ei niin ku on tässä nyt kolme osaa sitten tehty. Hei tätä vikaa osaa kannatti kyllä odottaa! Tällaisesta menosta minä pidän. Noniin EjR, jotain sairasta meteliä tähän viimeiselle minuutille! Patarumpu lupailee jo paljon. Älä ole nyt tosissasi et taas vaan sammutat tän sinfonian. EIKÄ, niin siinä kävi.

Sinfonia nro. 5

Onpa taivaallinen sointu. Upea crescendo. Niskakarvat nousevat jälleen! MIKÄ TUO OLI?! HUIKEAA! Koko selän mittaiset kylmät väreet! JA TAAS!!! siis mikä tää on, niinku ihan sairaan hyvää. JA TAAS PURKAUTUI TÄY- DELLISESTI! nää välit on niin uskomattoman kauniita. ja tää voimistuminen. TAAS TULI TUOMMONEN. siis tää alku oli niin absurdi. Tähän mennessä paras. Olen tällä hetkellä niin ällikällä lyöty. JA SAIMME TAAS TUOLLAI- SEN PURKAUKSEN. Siis noi pölisevät puupuhaltimet tuolla, miks ne kuulostaa näin hyvältä. Jotenki tää on ihan ku toi neljäs sinfonia, muta täs on 100 kertaa enemmän järkeä. JA TAAS! Onneks kukaan ei nää mun ilmettä tällä hetkellä. HEI NYT TAPAHTUU JOTAIN UUTTA. Menee kuulija ihan etukumaraan, kun on niin hyvää musaa. Siis noi vasket äskettäin oli niin kultaa. Mitkä soittimet tossakin nyt soi, uskomaton yhdistelmä. 11:38 taas jotain uutta! Jotain ihan sairasta! Vaikka tää onkin nyt ihan sika hyvä sinfonia, niin havahduin siihen, että nyt alkaa pikkuhiljaa syntymään pieniä hajoamisen merkkejä. Ollaanhan me jo noin puolivälissä. Tää sinfonia ei kyllä jätä rauhaan. Se vaan synnyttää kokoajan jotain uutta, ja tempaisee kuuntelijan mukaansa. Kieltämättä valitsin ehkä vähän huonon päivän tälle, kun tuolla paistaa nyt aurinko, ja jumitan vielä kolmen ja puolen sinfonian ajan sisällä. Hei nyt tuolla teoksessa tuulee? Oho tulipa kuumeinen olo ja vähän särkee päätä, onko mulla nyt se korona, vai onko se vain EjR. Joko mun keskittyminen herpaantuu tai sit tää sinfonia latistu nyt ihan täysin. Miten ois nyt toi kertausmerkki dal segno siihen asti kunnes ne crescendovyörynnät loppuu. Hmm nyt alkaa kuulostaa jälleen mielenkiintoisemmalta. Eli tempo nopeentui. Ja vähän klaroissa riitasointuja. Ja nyt niitä on viuluissakin. Siis vetääkö tuolla käyrätorvet jotain hullunnopeita nuotteja. Äsken kuulosti, että loppuisi. HEI MITÄ? Aaa ei mitään. Ajattelin jo, että sieltä tuli alunkertaus. HEI EI VAAN. EjR mitä tää nyt on, selvää kiusaamista. Ilmeisesti sitä alunkertausta ei nyt sitten saada? Olipa jysähdys. Hei tällä kertaa sekoan, jos sitä alkua ei oikeesti kerrata kunnolla. EI TAAS. Kauan tää sinfonia vielä piinaa mua… no huh ei enää kuin kolme minuuttia. En oo varma kuulenko nyt sen alun kolmisointu hengityksen ihan oikeasti vai kuvittelenko sen vain. Kenen idea oli vetää maratooni?! Mulla on vielä kolme sinfoniaa jäljellä?! En tee kyllä enää ikinä uudestaan. Ja nyt se loppui, kiitos.

Sinfonia nro. 6 ”Vincentiana”

I osa Tähtikirkas yö

Oi mikä tremolo. Sehän on syntikka kaikkien akustisten soittimien lisäksi! Jännityksellä odotan mitä sieltä tulee, vai onko se tällaista loppuun asti. Okei nyt voimistui sekunniksi. Vilun väreitä tulee nyt kyllä. Herranen aika, mikäs lyömäsoitin patteri-isku. Kaaoshan se sieltä tuli. Hei mikä tää syntikka on?? En ees tiiä miten matkisisin sen ääntä sanoin. Sellasta jousihöttöä nyt meneillään ettei mitään määrää. Okei kyllä siellä jonkinlainen puhallinsointu taustalla on kontrastina. Tulleeko nyt käänne musiikissa? no ei. Noh, mitäpä odottaa osalta, jonka nimi on Tähtikirkas yö. Sehän on vaan joku nokturnaalinen Debussy kopio. Siinä paha, missä mainitaan ihan kun oi käyrätorvet kahdeksan minuutin kohdalla ois lainattu La Meristä. Taas kuulen vain La merin. Tilannepäivitys nyt alkaa tulla sellainen fiilis, että painan stoppia ja lopetan homman kesken. Täytyy muistaa. Ollaan voiton puolella. Tää nokturnaalinen ulina ei motivoi tällä hetkellä yhtään. Voisko sinne nyt kehittyä vaikka jotku bakkanaalit sinne öiseen maisemaan. Sitä hyvää Mahlermaisuutta. Oho taas kannatti valittaa. Villiintyihän se musiikki. Ah oi kyllä, tällaista energiaa kaipasin. Voikohan tää muuten olla mun terveydelle haitallista? Paikka paikoin ainakin tärykalvoille. No mutta tuo villi kohtaus ei kauaa kestänyt. Nyt ollaan taas vaan tuijottelemassa tähtiä… Tämä osa ei nyt vakuuta minua, ellei se nyt tee ihan täysikäännöksen luonteessaan ja räjähdä vasten kasvoja. Lisäksi, minne se syntikka on kadonnut? No jotain tuomionpäivän menoa siinä nyt yritetään. No toi rumpustemma tossa lopussa oli kyl kova.

II osa Varikset

No siellähän se syntikka on. Vau, mitkä noi pasuunat oli. Hetkinen, onko siellä guiro? Hei taas, ihan huikee tän osan pasuunastemma. Kuulostaa vähän joo variksilta. Olipa nyt aika hyvä kohta tossa minuutin kohdalla. JA TAAS NUO PASUUNAT. Tää syntiikka vetää tässä jotain ihan omaa settiä. 1:43 MITÄS TÄSSÄ TAPAH- TUU, APUA IHAN HUIKEAA. Haluan soittaa tuon kohdan uudestaan. Hei EjR, mikä homma? Minne toi äskenen energia katosi? Tää latistu nyt ihan täysin koko osa. Jos me mennään nyt vaan tällä niin mä teen parit joogaliikkeet, ku oon ollu tässä samassa asennossa koko tän ajan. Nojoo saa tää loppuosa kyllä tästä harmoniasta plussaa. Ja eikun eteenpäin sinfoniassa kiitos.

III osa Saint-Rémy

No tää on ainakin vaihdikasta. Oon kyllä hyvin vahvasti sitä mieltä, että haluan lopettaa jo. En oo varma kuulenko tota musiikkia enää niin kuin normaalit ihmiset. Alkaa vähän pehmetä päässä. Onks tässä osassa ollu jo se syntikka? Jotain valssiakin kuuluu. Joo tästähän tuli nyt ihan täys romantiikan scherzo. Mä saisin tästä osasta varmasti enemmän irti, jos olisin kuunnellut tähän hommaan vaan tän kuudenen sinfonian. Kirjoittajan psyykkeen tuntien, musta tuntuu, että tähän loppuu se kaikki järkevä sanottava. Taas tuolla musiikissa menee jotain lintuja? Hei ei tämmöistä voi soittaa mulle nyt. Tilanne on nyt SOS. Nyt riittää seuraavaa osaa kiitos.

(Tässä kohtaa kirjoittaja piti puolen tunnin tauon, sillä alkoi epäillä omia mahdollisuuksiaan selviytyä tästä maratonista)

IV osa Apoteoosi

Nyt uudella virralla kuuntelemaan. Tähän asti tämä osa vaikuttaa huomattavasti lempeämmältä kuin kaksi edellistä. Nyt jos mennään tällä loppuun asti niin arvostaisin EjR sitä suuresti. Jätetään se syntikka jooko pois. Tää on kyllä äänimaailmaltaan ihanan perinteikästä, ei mielestäni ole vielä tullut mitkään kamalan modernia pauketta. Tykkään tästä oboesoolosta paljon. Eikä tämä jousistemmakaan paha ole. Nyt kuuluu apoteoosi selvästi. Nyt kuuntelen ihan mielelläni tätä juuri ja juuri kuuluvaa huilusooloa. Asetin kyllä taukoni hyvin, sillä tämä oli mukavan pehmeä aloitus.

Sinfonia nro. 7 ”Angel of Light”

I osa Tranquillo

Onpa synkkää menoa nyt. Vähän kirkastui äsken. Tästä noustaan nyt selvästi. Teos lähtee käyntiin selvästi suhteellisen hitaasti, vai lähteekö se ollenkaan tämän ensimmäisen osan aikana. Tajusin juuri ettei välttämättä lähde, koska erikoismerkintänä osassa tranquillo. Ja juuri kun kirjotin äskeisen lauseen, niin lähdettiin äänimaailmassa täysin uudenlaiseen suuntaan. Eipäs lähtenytkään olemme jälleen hitaanpuoleisessa menossa. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että EjRn sinfonioiden ensimmäiset osat eivät välttämättä herätä minussa vielä mielenkiintoa, joten jäänen innolla odottamaan tuota seuraavaa osaa. Oho mitäs nyt tapahtuu, sieltä ilmestyi vaskikuoro. Aa EjR teki Sibeliukset, yhtäkkiä kaikki mahtipontisuus vaan katoaa. Nyt on kyllä harmoniat kohdillaan!

II osa Molto allegro

Mitäs täällä on nyt meneillään. Herranen aika, nyt mennään eikä meinata. Upeat nää puhallinstemmat. Musta tuntuu tosin et oon nyt koko ajan kehunut EjRn puhallinstemmoja. Olipa hieno jännitteen purkaus. Vetääpä trumpetti hauskasti soolonsa. Ja saatiinpa noita kiitäviä jousia. Ja pauhaavaa patarumpuakin näköjään. Mikäs pasuunasektio siellä riitasointuilee. Mitäs ne trumpetit siellä, oho sieltä tuli sitten semmoinen orkesteritutti. Taas sama homma. Vähän tamtamiakin siellä näköjään kolisteltiin.

III osa Come un sogno

Nää eteeriset hidastelut on kyl jotain EjRlle ominaista touhua, ku musta tuntuu et oon kuunnellu tällasta samaa menoa jo kaks tuntia tästä ajasta. Kuulin juttua, että tää on EjRn suosituimpia teoksia, mutta niin… en tiedä musamakunsa kullakin. Tällainen eteerinen liukuva massa ei ehkä minun korvilleni ole sitä parasta herkkua. Olen myös huomannut, että joka kerta, kun alan valittaa siitä, että musiikissa ei tapahdu nyt yhtään mitään, niin aivan välittömästi sieltä tulee joku täysin villi aihe ihan puskista. Hmm… nyt sitä ei käynyt. HEI nyt vaikuttaa lupaavalta. Eiku hei mikä homma? Se kliimaksi ympättiin sooloviuluun? Olipa suorastaan törkeää. Sinne sitten katosi se osa…

IV osa Pesante-cantabile

Oih olipa hienoa aloitus viimeiselle osalle, upeaa sävellystä vaskille. Tykkään kyllä näistä EjRn bassorekisteriestä tuolla melodian taustalla. Tämä on kyllä miellyttävä osa. Harmoniasta taas plussaa. Ja yllätys yllätys, noista puupuhallinstemmoista myös. Nää vasket on tässä osassa kyllä todella feierlich. Onko se vaan minä vai havaitseeko muutkin tässä sellaista koraalimaisuutta. Tämä on kyllä upeaa, kun nuo jouset vain tekee jotain omituisia nuottimanööverejä ja vasket soittaa niin selkeää melodiaa. Tämä on kyllä taas sellainen osa mihin kuulija katoaa täysin. Tuleeko sieltä nyt majesteettinen coda, nuo vasket kuulostaisi nyt johdattelevan sellaiseen! Upea purkautuminen! Olipa EjRmäinen lopetus: sinne se vain katosi!

Sinfonia nro. 8 ”The Journey”

I osa Adagio assai

Tän vikan sinfonian nimi on kyllä osuva. Nimittäin on ollut varsinainen journey. Ette edes tiedä kuinka onnellinen olen tästä, että ollaan vihdoin viimeisessä sinfoniassa! Tässä alussa on vähän samanlainen synkkä energia kuin edellisessä sinfoniassa. Noniin siellä vedetään jo kliimaksia. Ei plussaa tuosta purkautumisesta. Aha oho sieltä crescendon saattelemana vähän uutta puhtia. Kappas nehän vain toistuvat. Mahtavaa! Tajusin tässä, että sen lisäksi, että mä olen kärsinyt tässä tämän maratoniin aikana, niin mikäköhän on suomiräppiä kuuntelevan seinänaapurini tila tällä hetkellä? Noh, ei ole ainakaan vielä tullut valittamaan… Olenkin unohtanut sanoa tässä koko tekstin aikana, että EjRllä on myös mielenkiintoisia harppustemmoja! Kiinnittäkää niihin huomio! Äsken tossa nimittäin soi taas kiva harppustemma. Minnes näiden jousitremoloiden saattelemana me menemmekään. Nyt tapahtui jotain ihan muuta mihin tämä osa minut totutti! Siellä se harppu muuten taas soi! Upean sotaisa patarumpu! Ja taas! Ja vielä kolmannen kerran! Mikäs kumma tuo oboe tuolla lopussa oikein oli, ja huilu teki saman nuottimanööverin!

II osa Feroce

Voi mikä yllätys olikaan se, että innostuin tästä osasta! Upeat glissandot jousissa. No mutta täältähän tulee vaikka kuinka hyvää materiaalia! Kaikki kuuntelee tämän osan ehdottomasti! Harmi kun tämä ei ole pidempi. Aivan uskomattomia stemmoja, ja miten ne sopiikaan keskenään. Uskomattoman villi lopetus!

III osa Tranquillo

HEI OLIKO SE ATTACA? Varmaan ensimmäinen attaca, jonka olen tänään kuullut. Nyt kyllä hävettää, jos niitä on ollut useampia. Noh, laitetaan levytyksien piikkiin, niissä kun on pieni taukoja kappaleiden vaihtumisen aikana. Olemme jälleen tranquillon ytimessä, taas vaihteeksi… Keskittymiseni ei kyllä enää riitä tällaiseen rauhalliseen menoon, liian vähän ärsykkeitä. Vaikkakin… harmoniasta plussaa. Okei sieltä isketään nyt kyllä hienolla, tosin rauhallisella, orkestraatiolla.

IV osa Con grandezza

Nyt oli dramaattinen alku! Saavumme journeyn loppuun. Tämä on viimeinen osa. Ei paineita EjR, mutta laitteles nyt parasta sit. Saatan kyllä enemmän laskea niitä minuutteja, kuinka kauan on jäljellä tätä maratonia. Yritän parhaani nyt keskittyä. Nyt on sopivasti kuitenkin virikkeitä, vaikka mitä stemmoja voisi nostaa esiin (esim. harppu). Mutta missä ne puupuhaltimet ovat? Niissä ei ole tapahtunut hetkeen mitään jännää. Ah siellähän ne! En tiedä johtuuko se nyt vaan siitä, kun loppu häämöttää jo, vai onko tämä oikeasti näin triumfinen osa? Ah olin väärässä siellä ne jouset nyt soittelee jotain ihme nuotteja. NO NYT MENNÄÄN. Toivon ettei tässä tapahdu kliseistä EjR-lopetusta, että se vain katoaa. Toivon, että tässä nyt kehitellään jotain mahtipontista codaa. Noniin siellä soi jo symbaalit sun muut vireettömät lyömäsoittimet. Hui että, jäin sanattomaksi! -- Vihdoin, se on ohi… En kyllä hetkeen tee mitään vastaavaa. kiitos ja anteeksi.

*Edit. huom.: Villen kirjoituspalkkio on jäädytetty puuttuvan tekstiosan johdosta.