SIHTEERI KUULUSTELEE Sihteeri kuulustelee on kaikkien tuntema perinteinen Inter Vivosin palsta. Jos olet kuitenkin juonut muistisi, niin tarkoituksena on kysellä pykälistien kuulumisia päivän polttavista aiheista. Usein kysymykset saattavat olla yhtä hämmentäviä ja vaikeita kuin velvarin tentissä. Toivon kysymysten ja vastausten herättävän hedelmällistä ja rakentavaa keskustelua Pykälän jodel-kanavalla. Tämän numeron tulikokeeseen on vapaaehtoisesti (lue: assistenttini Johanna Taipaleen kannustamana) ilmoittautunut peräti viisi innokasta ja tuoretta phuksia, jotka urheasti uhrasivat kallisarvoista aikaansa kiperiin kysymyksiin vastaamalla.
Näihin kysymyksiin sihteeri halusi vastauksia tällä kertaa: 1. Mikä sai sinut hakemaan oikikseen? 2. Kerro fiiliksistäsi, kun sait tietää, että pääsit oikikseen. 3. Mitä sinulle jäi käteen phuksiviikosta? 4. Millaiset olisivat sinun unelmatreffit? keustieteen kandidaatti ja maisteri (3v+2v)”. 2. Fiilis oli hyvä, tietenkin, mutta myös häkeltynyt ja epäuskoinen. Olin jo ehtinyt valmistautua välivuoteen selaamalla avoimia työpaikkoja milloin mistäkin marketista. Avattuani Opintopolun ja saatuani tiedon opiskelupaikasta, lopetin CV:n hinkkaamisen, soitin äidille ja kävelin Alkoon (sihteerin huomautus: Alko on kiva paikka, josta voi ostaa alkoholijuomia).
Elviira ”Matti &” Teppo, Phuksi '21 1. Jo pikkulapsena huomasin, että (lähes) kaikki tuntemani aikuiset ovat joka päivä useita tunteja “töissä”. Ikävuosien karttuessa totesin, että joutuisin pian itsekin selvittämään, mikä “töissä” oikein on ja miten sinne pääsee. Kävi ilmi, että “töistä” saa rahaa, ja jos haluaa tienata enemmän rahaa kuin R-kioskin myyjä (no shade, olen itsekin ollut sellainen), tarvitsee useimmiten “koulutuksen”. Kirjoitin kandiohjelmien nimiä paperilapuille, kiinnitin ne tikkatauluun, heitin tikkaa ja se osui lappuun, jossa luki “Oi44
INTER VIVOS 2/2021
3. Vasempaan käteen jäi taksikuitti ja oikeaan lähes tyhjä salmaripullo. Jos minulla olisi enemmän kuin kaksi kättä, niihin olisi luultavasti jäänyt haalarimerkki, dagen efterin pakastepizza ja velkakirja (maksettava Nukkumatille). Käsien puutteesta johtuen jouduin laittamaan edellä mainitut kangaskassiini, joka valitettavasti hukkui Pykälän narikassa sadan muun Marimekkokassin mereen ja katosi jonkun muun matkaan. 4. Mielestäni treffeillä käyminen uusien ihmisten kanssa tuntuu kamalan kiusalliselta asetelmalta, sellaiselta “tässä näin yritetään nyt väsätä ja esittää jotain sellaista mitä kulttuurimme yleisesti mieltää romanttiseksi”. Se tuntuu jotenkin performanssilta. Tämänhetkiset unelmatreffit olisivat kauppareissu poikaystävän kanssa, leipä on nimittäin lopussa.
