TOTILLA TAVATAAN

WANHA NORMAALI

Istuskelin vastikään eräänä lauantaiaamuna Hakaniemen kauppahallissa aamiaisella. Olin tilannut yläasteen valinnaisen ranskan taidoillani croque monsieur -leivän ja pienen kahvin. Keskityin ihmettelemään väenpaljoutta, sillä Hakaniemen tori oli pullollaan ihmisiä ja kauppahallissakin oli tungosta. Olo oli hieman epätodellinen, sillä en ole sitten maaliskuun 2020 ollut ulkona syömässä kuin muutaman kerran. Tätäkö on Uusi Normaali?

Oikeustieteellisessä syksyllä 2020 aloittaneilla – ja muutenkin koronan aikaan opiskelleilla – on kyllä takanaan aika armoton vuosi. Elämän pienet perusmukavuudet on viety: ei ole ollut pääsyä kirjastoon, luennot on peruttu eikä Pykälässäkään ole ollut ns. kreisibailausta. Koronaeristyksen varjo tulee olemaan pitkä. Tämä voivottelu ei kuitenkaan ole pääpointtini tässä tekstissä.

Vaikka en erityisemmin pidä vanhojen muistelusta (vrt. sukujuhlissa se 65-vuotias eno, joka myös haki joskus oikeustieteelliseen ja vauhkoaa nyt kannabiksen dekriminalisoinnista), niin kyllä ajat olivat toiset, kun itse olin phuksi. Silloin matkustettiin raitsikkavaunulla Kaivoshuoneelle hippoihin ja remuttiin aamuun asti. Tapahtumia ylipäänsä järjestettiin ja normaali sosiaalinen kanssakäyminen oli mahdollista.

Ehkäpä juuri siksi aiemmin täysin tavalliset näyt tuntuvat omituisilta. Ihmismassat kauppahallissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja kulmakuppilassa ovat kaikuja siitä menneisyydestä, jonka piti olla Wanhaa Normaalia. On rohkaisevaa nähdä ilmiöitä, joiden piti väistyä Uuden Normaalin tieltä. Siis esimerkiksi toisen ihmisen hymy, kun ”kertakäyttöinen” kirurginen kasvomaski ei enää peitä kasvoja. Tai suodatinkahvi ja lämmitetty kinkkuleipä siellä Hallikahvilassa paikan päällä.

Voisiko Uusi Normaali olla vähän niin kuin Wanha Normaali? Tarkoitan sellaista arkea, jossa kulttuuri, hyvinvointi ja ihmisten vapaus ovat lähtökohta eivätkä pakollinen paha, jota rajoitetaan neljän viikon periodeissa. Ja jossa poliittiset johtavat eivät ihan joka viikko uhkailisi, että kohta laitetaan ravintolat säppiin, jos ette sairasta vähemmän. Se sellainen Wanha Normaali, jossa puhe (Uudenmaan) rajojen sulkemisesta poliisin ja puolustusvoimien vahtiessa olisi vain perussuomalaisten märkä päiväuni eikä yleisesti hyväksytty välttämättömyys.

Nyt kun tässä uskaltauduin haaveilemaan, niin voitaisiinko ehkä sopia, että ei enää sanottaisi ”Uusi Normaali”? Että olisi vain normaali? Jos vaikka Kotimaisten kielten keskus ja Marinin johtama valtioneuvosto voisivat yhdessä tehdä periaatepäätöksen siitä, että ”Uusi Normaali” on nyt kielletty sananparsi. Sitten Pauli Rautiainen voisi huomauttaa, että tätä maata pitäisi rakentaa lakeja säätämällä eikä ohjauskirjeillä aluehallintovirastoille. Ja me kaikki nauraisimme makeasti ja tanssisimme kukkapelloilla kuten Sound of Musicissa.

Se Hallikahvilan paahdettu leipä maistui muuten paremmalta kuin yksikään toinen leipä koronan aikana. Kahvikin kelpasi.

Totti Hämäläinen