SIHTEERI KUULUSTELEE

Sihteeri kuulustelee on kaikkien tuntema perinteinen Inter Vivosin palsta. Jos olet kuitenkin juonut muistisi, niin tarkoituksena on kysellä pykälistien kuulumisia päivän polttavista aiheista. Usein kysymykset saattavat olla yhtä hämmentäviä ja vaikeita kuin velvarin tentissä. Toivon kysymysten ja vastausten herättävän hedelmällistä ja rakentavaa keskustelua Pykälän jodel-kanavalla.

Tämän numeron tulikokeeseen on vapaaehtoisesti (lue: assistenttini Johanna Taipaleen kannustamana) ilmoittautunut peräti viisi innokasta ja tuoretta phuksia, jotka urheasti uhrasivat kallisarvoista aikaansa kiperiin kysymyksiin vastaamalla.

Näihin kysymyksiin sihteeri halusi vastauksia tällä kertaa: 1. Mikä sai sinut hakemaan oikikseen? 2. Kerro fiiliksistäsi, kun sait tietää, että pääsit oikikseen. 3. Mitä sinulle jäi käteen phuksiviikosta? 4. Millaiset olisivat sinun unelmatreffit?

Elviira ”Matti &” Teppo, Phuksi '21 1. Jo pikkulapsena huomasin, että (lähes) kaikki tuntemani aikuiset ovat joka päivä useita tunteja “töissä”. Ikävuosien karttuessa totesin, että joutuisin pian itsekin selvittämään, mikä “töissä” oikein on ja miten sinne pääsee. Kävi ilmi, että “töistä” saa rahaa, ja jos haluaa tienata enemmän rahaa kuin R-kioskin myyjä (no shade, olen itsekin ollut sellainen), tarvitsee useimmiten “koulutuksen”. Kirjoitin kandiohjelmien nimiä paperilapuille, kiinnitin ne tikkatauluun, heitin tikkaa ja se osui lappuun, jossa luki “Oikeustieteen kandidaatti ja maisteri (3v+2v)”. 2. Fiilis oli hyvä, tietenkin, mutta myös häkeltynyt ja epäuskoinen. Olin jo ehtinyt valmistautua välivuoteen selaamalla avoimia työpaikkoja milloin mistäkin marketista. Avattuani Opintopolun ja saatuani tiedon opiskelupaikasta, lopetin CV:n hinkkaamisen, soitin äidille ja kävelin Alkoon (sihteerin huomautus: Alko on kiva paikka, josta voi ostaa alkoholijuomia). 3. Vasempaan käteen jäi taksikuitti ja oikeaan lähes tyhjä salmaripullo. Jos minulla olisi enemmän kuin kaksi kättä, niihin olisi luultavasti jäänyt haalarimerkki, dagen efterin pakastepizza ja velkakirja (maksettava Nukkumatille). Käsien puutteesta johtuen jouduin laittamaan edellä mainitut kangaskassiini, joka valitettavasti hukkui Pykälän narikassa sadan muun Marimekkokassin mereen ja katosi jonkun muun matkaan. 4. Mielestäni treffeillä käyminen uusien ihmisten kanssa tuntuu kamalan kiusalliselta asetelmalta, sellaiselta “tässä näin yritetään nyt väsätä ja esittää jotain sellaista mitä kulttuurimme yleisesti mieltää romanttiseksi”. Se tuntuu jotenkin performanssilta. Tämänhetkiset unelmatreffit olisivat kauppareissu poikaystävän kanssa, leipä on nimittäin lopussa.

Arvo ”Kas” Lahti, Phuksi '21 1. Lukion lähestyessä loppua tajusin, ettei se jatku ikuisesti. Näin ollen aloin kuumeisesti miettiä, miten haluan loppuelämäni viettää. Opiskelumahdollisuuksia tutkiessani huomasin, että lakiteksteissä on usein varsin hyvä juoni, joten oikeustiede ja juristin ura alkoivat kiinnostaa. Vanhempani ja lukioni orientoijat suosittelivat Ranskaa opiskelumaaksi, joten Helsingin oikis muodostui nopeasti selkeäksi tavoitteeksi.

2. Fiilikseni olivat niin mahtavat, että sain viikon kuumeen. Angiinasta toivuttuani palasin tarkistamaan sähköpostini, jolloin tajusin, ettei hyväksymisviesti ollutkaan kuumeen aiheuttama hallusinaatio. Tätä seurannut onnellisuus on tosin jo vaihtumassa epätoivoksi huomattuani, että hyvästä juonestaan huolimatta lakikirjat ovat aamuöisin osittain raskastakin luettavaa.

3. Phuksiviikkomme oli mahtava! Tärkein viikon muistoista oli ehdottomasti kansainvälisesti merkittävän ja vuotuisen Flunkyball-turnauksen voitto, jonka finaalissa tuomarit joutuivat turvautumaan jalkapallosta tuttuun VARtarkistukseen useampaan otteeseen. Tästä huolimatta Kristallinen Volga jyräsi pääosin kyseenalaisia keinoja käyttäen turnauksen ylivoimaiseen voittoon. Voittoa juhlistettiin asianmukaisesti uimalla joukkueen ja sen kannattajien kanssa Mantalla sekä nauttimalla erään puheenjohtajan kuuluisaa andorralaista herkkua, jonka prosenttiluku pyöristyy sataan eikä 90:een (sihteerin huomautus: peruskeskiviikkopäivä). Konkreettisemmalla tasolla phuksiviikosta jäi käteen liikennemerkki (joka tosin palautettiin asianmukaiselle paikalleen) . 4.Unelmatreffit ovat käsite, jonka määritelmää useat tärkeät ajattelijat antiikin filosofeista kotimaisiin mäkihyppääjiin ovat pohtineet. Mielestäni unelmatreffit ovat subjektiivinen käsite, jonka toteutumiseen täytyy kuitenkin noudattaa eräitä universaaleja pääsääntöjä. Treffittäjän täytyy muistaa, että kaikki (opiskelijat) rakastavat ns. ”mäkkisafkaa”. Näin ollen muut ravintolat voi unohtaa ja treffit on hyvä aloittaa viehättävästä ja tunnelmallisesta Kampin McDonalds-ravintolasta. Treffeillä on syytä huolehtia myös viihteestä: aivan ehdoton kestosuosikki on Rautantientorilla järjestettävä päivittäinen haitarikonsertti, joka jatkuu tunnetusti aamusta iltaan, joten kiirettä ei varmasti tule, vaikka ruokailu venähtäisi. Musiikin jälkeen on tärkeää myös antaa silmien ja muiden aistien nauttia kulttuurista. Elokuviin ei pidä mennä, sillä liput ovat kalliita. Kokonaisvaltaisempi kulttuurikokonaisuus saavutetaan ottamalla Lasipalatsilta raitiovaunu 10 suuntaan Pikku Huopalahti 15 minuuttia ennen HIFK:in kotipelin alkua Nordiksella. Niin lämmintä (lue: hikistä) ja romanttista (lue: juopunutta) tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla. Näitä väljiä ohjeita noudattaen jokaisesta meistä tulee hetkessä romantikko, jonka unelmatreffeille haluaisi kuka vain.

Lumi ”Kola” Zhong, Phuksi '21 1. Jäin lukion jälkeen välivuodelle miettimään sopivaa alaa, koska mikään ei kiinnostanut tarpeeksi. Harkitsin aineopettajan ammattia, mutta työskenneltyäni vuoden koulussa, tajusin, etteivät hermoparkani kestäisi sitä pidemmän päälle. Mietin pitkään myös valtiotieteitä, mutta kuulin työllistymisnäkymien olevan valtiotieteellisestä valmistuville heikot. Työttömyyspäivärahalla ei pystyisi rahoittamaan shoppailuaddiktiotani, joten suljin pois valtiotieteet (sihteerin huomautus: that’s a lot of damage). Lopulta tajusin, että oikis oli koko ajan ollut ”se oikea”, koska lempiharrastuksiini kuuluvat pilkun viilaaminen ja väittely. Kun olin keksinyt hakea oikikseen, ilmoittauduin Pykälän valmennuskurssille (iso kiitos ja suositus) jo samana iltapäivänä. Valtavan lukuurakan ja elämäni stressaavimman kokeen jälkeen pääsin ilokseni sisään tiedekuntaan. 2. Kun sain tiedon opiskelupaikasta, olin ihan superonnellinen (sihteerin huomautus: onko tämä se #blessed?). Luettuani uutiset meinasin pyörtyä ja käteni tärisivät vielä tunteja uutisten saamisen jälkeen. Ensimmäisenä soitin vanhemmille, ja seuraavaksi tieto lähti kaikille kavereille ja valmennuskurssitutorille sekä -opettajille, mm. vastaustekniikanopettajalle Eerolle, johon olen sittemmin tutustunut hallituksen sihteerinä.

3. Odotin phuksiviikkoa suurella innolla etukäteen. Phuksiviikko oli juuri niin huippu kuin olin kuvitellut ja vielä vähän enemmänkin. Oli mahtavaa päästä tapaamaan uusia ihmisiä livenä ja bilettämään Pykälään. Porukka vaikuttaa tosi mukavalta, enkä malta odottaa kaikkiin tutustumista. Uusien kavereiden ja hyvien muistojen lisäksi phuksiviikosta jäi käteen myös infernaalinen krapula, mutta phuksiviikko oli sen arvoinen.

4. En ole suuri romantikko, joten en ole kauheasti asiaa ajatellut. Jos pitäisi äkkiä jotain heittää niin varmaan benji-hyppy ja sen jälkeen jätskille.

Elias ”Kilju” Haavisto, Phuksi '21 1. Noh sitä oltiin Jaakon kans menos ruokalaan, tuumailtiin siinä sitten uravalintoja ja tultiin siihen päätelmään, että Kelan kanta-asiakkuus voi rahoittaa perjantaikaljat, mutta entäs torjantai viskit? Tajuttiin siinä sitten, että tulevaisuuden haaveemme pitkäaikaistyöttömyydestä ei toimisi, joten luonnollisesti kirjasimme kaikki alat (paitsi tietysti kauppiksen) lappuihin ja heitettiin arvalla. Oikis sieltä sitten tuli, joten sinne haettiin.

2. Sitä oli jo toivosta luovuttu. Varasija 18 kolahti kovaa ja oli palattava Hämeenkyröön Oskun farmille heinätöihin. Sitä siinä kuitenkin heinäkuun viimeisinä viikkoina oltiin Oskun kanssa raktoriajelulla kun vastaan pölähti kylän älykkö, itse Pena-Petteri Järvensivu (joka oli siis päässyt peruskoulusta lävitsekin). Pena siinä tiedusteli, että millekäkös varasijalle sitä jäätiin. Enpä sitä enää muistanut, joten hurautettiin raktorilla kotio, käynnistettiin vanha kunnon tiatokone ja kas, ei oltukaan enää varasijalla, vaan olikin hyväksytty sisään. No siitähän vasta riemu ratkesi. Kaivettiin isoisotaatan vanhat kiljutynnyrit esille ja juhlistettiin koko kylän kesken tapahtumaa… noh kiljuhan oli mennyt vanhaksi, jonka johdosta vasen silmä ei enää näe ja oikeakin kuulee huonosti. 3. Phuksiviikosta käteen jäi tyhjä taskumatti ynnä maksa, joka oli keltaisempi kuin… noh jokin hyvin keltainen. Tietenkään tämä ei ollut ainut asia mitä käteen jäi. Sain myös paljon hyviä muistoja, joita ei todellakaan juotu pois viimeistään phuksiaisten aikana. Näitä muistoja kuitenkin on niin roimasti, etten ajan säästämiseksi ilkiä yhtäkään mainita. 4. Unelmarehvit (sihteerin huomautus: rehvit tarkoittaa Hämeenkyröksi treffejä) olisivat tietenkin Hämeenkyrössä, ensin mentäisiin Kosken voimaan yksille, josta jatkaisimme raktorikyydein suoraan Haverin kultakasinolle, jossa voisimme mukavasti hävitä opintotukieni rippeet. Kasinolta siirryttäisiin Oskun farmille, jossa voitaisiin heinäladossa nauttia paikallisia herkkuja, kuten pernalooraa, joka on raikasta sekä ravitsevaa vaikka pelkkänään. Ilta päättyisi ideaalisti kiljutynnyrin tyhjentämiseen, olettaen toki, ettei sitä olisi tyhjennetty jo opiskelijapaikansaantijuhlissa…

Fortuna “Onni” Namputu, Phuksi '21 1. Itselläni ei koskaan ollut mitään lapsuuden unelmaa juristina työskentelemisestä, eikä edes minkäänlaista juristiesikuvaa. Lukion jälkeen keskityinkin pitkälti jalkapallon pelaamiseen ja jossain vaiheessa totesinkin, että olisi kivaa saada jokin kunnon tulonlähde. Joskus lukion jälkeen olin harkinnut jopa kauppista, varmaankin kun teini-ikäisenä Wolf of Wall Street vaikutti niin hyvältä elokuvalta tai sitten olin lapsena lyönyt pääni johonkin kovaan. Onneksi aikuistuin ja myöhemmin katsottuani Suitsia muutaman jakson verran päätin, että hei mähän haen oikikseen. 2. Aivan hullu päivä! Omalla kohdallani pääsykoe ei ollut mennyt niin hyvin kuin olisin halunnut, enkä siksi odottanut tulosten julkaisua innolla. Tulosten julkaisupäivänä kaverini, joka on kylteri Aallossa kuitenkin päätti törkeästi häiritä kotirauhaani noin kello yksi päivällä ilmoittamalla että kauppiksen pääsykokeen tulokset on julkaistu. Siinä oli sitten loppupäivä pilalla, stressasin kotona noin parin tunnin ajan ja päivittelin opintopolkua. Olin valmistautunut pahimpaan ja “tiesin” että tulee hylsy tai sitten joudun tsägällä jonnekin muuttamaan kauas pois. Elikkä nähtyäni opintopolussa, että minulle tarjotaan opiskelupaikkaa Helsingin Yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, luulin sen olevan vitsi. Päivitinkin opintopolkuani pari kertaa ja totesin, että hei mähän pääsin Stadiin. Soitin ekana äidille, isälle, kavereille ja YVK:n urheiluvastaavalle Tapio Valvelle, joka sattui olemaan Pykälän valmennuskurssilla tutorinani, sekä tulevalle Pykälän hallituksen puheenjohtajalle Eero Hirvimäelle, joka toimi meidän kurssin vastaustekniikan opettajana, sekä omalla tavalla tutorinamme myös. 3. Phuksiviikko oli ihan mahtava. Tutustuin moneen mahtavaan tyyppiin, joiden kanssa toivon mukaan tulemme olemaan vielä pitkään kavereita. YVK:n ja UAV:n loistotapahtumat olivat myös ihan parasta. Sisu on turha. Käteen jäi skumppapullo ja viiden päivän darra. 4. Unelmatreffit minun kanssani olisi ikimuistoinen viikonloppumatka jonnekin etelän lämpöön. Aamiainen sängyssä, päivällä jotain kivaa aktiviteettia ja illalla 3 ruokalajin illallinen kuudentoista Michelinin tähden ravintolassa.

Eero Hirvimäki, 4. vuoden phuksi 1. Itselleni juristin ura ei ollut koskaan suuri lapsuuden unelma. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että rahaa ei saa seinästä, vaan elannon turvaamiseksi olisi ehkä järkevää hankkia ammatti. Erityisesti siksi, että huomasin olevani lahjaton kuin juutalainen joulu. Pitkään asiaa mietittyäni päädyin lopettamaan jalkapallon pelaamisen ja hakemaan kouluun. Oikis tuntui ylivoimaisesti eniten omalta valinnalta ja siitä huolimatta, että parikymppisenä pojankoltiaisena en liioin ollut tehnyt fiksuja elämänvalintoja, olen tästä valinnasta todella kiitollinen. Kaikki on sujunut tähän mennessä huomattavasti paremmin kuin osasin odottaa ja olen matkalla törmännyt lukuisiin upeisiin ihmisiin.

2. Fiilis oli kyllä aivan uskomaton! En ollut lukiossa läheskään parhaita oppilaita, mutta valmennuskursseilla huomasin, että tästähän saattaa tullakin jotakin. Kyseessä oli ensimmäinen hakukertani, joten en uskaltanut asettaa kovin korkeita odotuksia itselleni. Sekavissa tunnelmissa tehdyt soitot perheelleni ja ystävilleni saatuani tulokset ovat edelleen rakkaita muistoja itselleni ja tykkään niitä edelleenkin muistella. Tänä vuonna fiilis oli tosin ehkä vielä huikeampi, kun sain tietää usean kurssilaisen saavuttaneen opiskelupaikan. Oli mahtavaa seurata huippumotivoituneita kurssilaisia ja olla menossa mukana. Harvemmin herkistyn, mutta kun iloisia uutisia alkoi tippua, ei kurssilaisten unelmien toteutumisesta aiheutuneen ilon tunteella ollut mitään rajaa. 3. Phuksiviikko aiheutti itselleni paljon jännitystä etukäteen (erityisesti KäJä oli kova). Hallituksen kanssa jouduimme tekemään vaikeita päätöksiä siitä, miten orientaatioviikon järjestäisimme. Itse olen aina ollut opiskelijatapahtumien kannalla hyvin vahvasti ja oli ihanaa nähdä, kun jengi viihtyi. Uudella vuosikurssilla näyttää olevan hyvä meininki, jonka toivon jatkuvan vielä usean vuoden ajan <3. 4. Tempparien 24h-treffit tietty. Noh ei ehkä sittenkään, vaikka tempparien katselu taitaa silti olla itselle lähin kokemus treffeillä käymisestä vuosiin. Treffailu kuulostaa korvaani aina hiukan kiusalliselta. Toisaalta olen aina ollut hiukan epätoivoinen romantikko (epätoivoista ei voi painottaa liikaa), jonka vuoksi treffit jo hyvin tuntemani tyypin kanssa kuulostavat jopa ihan siedettävältä, ainakin ajatuksen tasolla. Itse pidän kaikenlaisista extempore-jutuista, joten jotain yllätyksiä treffien olisi hyvä sisältää. Painottaisin ehkä kuitenkin upeiden treffien sijasta enemmän treffiseuraa, sillä paperilla surkeatkin treffit ihanan tyypin kanssa voivat kääntyä unelmatreffeiksi. Jos nyt jotain pitäisi sanoa niin vaikka yllätyksenä tuleva kynttiläillallinen, jota seuraisi kävely lämpimässä tihkusateessa tai jotain muuta semiällöä.

PwC:llä töissä – haastattelussa: Saana Naumanen

Saana Naumanen • Aloittanut opinnot 2015, valmistui 2021 • Aloitti marraskuussa yritysverotuksen tiimissä (CTG:ssä), toukokuussa 2021 siirtyi Legaliin, molemmissa finanssialan asiakkaiden parissa

Traineeksi PwC:lle? • Veropalveluiden trainee-hakumme on syksyisin, lakipalveluiden haku vuodenvaihteessa. • Traineemme ovat yleensä opintojensa puolessa välissä olevia opiskelijoita, joilla on opinnoissaan sopiva väli trainee-jaksolle.

Mikä sai sinut hakeutumaan juuri oikikseen? Harrastin nuorena kilpaurheilua, jossa parasta oli itsensä haastaminen ja uuden oppiminen. Halusinkin samaa myös työuraltani. Juridiikka muuttuu ja kehittyy jatkuvasti yhteiskunnan muuttuessa, joten ala tarjoaa koko ajan uusia mielenkiintoisia haasteita, joihin tarttua.

Harkitsin pitkään monen vaihtoehdon välillä, mutta kirjoittaminen ja laajojen kokonaisuuksien analysointi olivat omia vahvuuksiani ja sitä kautta lopulta juuri oikeustiede tuntui omalta vaihtoehdolta. Oikeustieteen opiskelu avaa monia erilaisia ovia ja tutkinnolla on mahdollisuus työllistyä laajalti erilaisiin tehtäviin muutenkin kuin juridiikan parissa.

Miten päädyit PwC:lle? Kiinnostuin vero-oikeudesta ja nimenomaan finanssialaan liittyvästä verotuksesta jo opintojen alussa sen haastavuuden vuoksi, mutta työskentelin aluksi muiden oikeudenalojen parissa. Kuulin useilta entisiltä kollegoiltani hyvää PwC:n verotiimistä ja ajatus PwC:stä jäi mietityttämään. Lopulta viimeisenä opintovuonna vaihto-opiskelun kariuduttua koronavirukseen, päädyin hakemaan töitä nopealla aikataululla ja huomasin PwC:n traineehaun juuri auenneen. Päätin tarttua heti mahdollisuuteen ja laitoin hakemuksen vetämään.

Miten uratoiveisiisi on vastattu PwC:llä? Minulle oli jo alusta asti selvää, että haluan keskittyä eniten finanssialan verotukseen, joten pääsin tekemään siihen liittyviä hommia heti työsuhteeni alusta asti. Pääsin myös nopeasti mukaan muihin itseäni kiinnostaviin projekteihin esimerkiksi kirjoittamaan erilaisia hakemuksia viranomaisille.

Kiinnostuin työsuhteen edetessä yhä enemmän finanssialan sääntelystä ja huomasin, että siihen keskittyvä tiimi löytyisi saman talon sisältä lakipuolelta. Päädyin hakemaan tiimiin ja kun tulin valituksi, esihenkilöni ja HR-puoli auttoivat minua paljon, jotta siirtyminen eri tiimiin saman talon sisällä sujuisi mahdollisimman helposti. Mikä on ollut mieleenpainuvinta PwC:llä? Korona-aika on luonnollisesti vaikuttanut työskentelyyn paljon, mutta PwC:llä on järjestetty monia hauskoja etätapahtumia, esimerkiksi virtuaalinen pubivisa ja after ski -tapahtuma. Mieleenpainuvin tapahtuma tähän asti on kuitenkin ollut virtuaaliset kesäjuhlat, jossa kokkailimme kolmen ruokalajin menun huippukokin johdolla kotiin toimitetuista raakaaineista. Olemme myös järjestäneet pienemmillä porukoilla epävirallisia after work -tilaisuuksia sekä yhteistä urheilua koronarajoitusten sallimissa rajoissa. Ehdin myös osallistua yhteen live-tapahtumaan, PwC:n viinikerhon viininmaisteluun, jossa pääsi tutustumaan PwC:n väkeen eri puolilta taloa.

Minkä vinkin antaisit opintojen alkuvaiheessa olevalle nuoremmalle itsellesi? Tartu rohkeasti eteesi tuleviin mahdollisuuksiin. Opiskeluajasta kannattaa ottaa kaikki irti ja kokeilla ennakkoluulottomasti erilaisia mahdollisia urapolkuja. Kannustan myös etsimään sellaisen työn, joka aidosti kiinnostaa ja kuuntelemaan omia fiiliksiä.

Millaista PwC:llä on työskennellä ja millainen työilmapiiri on? PwC:llä on töissä erittäin mukavaa ja asiantuntevaa porukkaa. Pääsin heti osaksi tiimiä ja olen löytänyt mukavia työkavereita koronaajasta huolimatta.

Mitä odotat PwC:llä työskentelyltä jatkossa? Olen aina haaveillut ulkomailla työskentelystä ja PwC:llä ulkomaankomennus onnistuu myös globaalin PwC-ketjun sisällä. Olemmekin keskustelleet jo tiimiläisteni sekä esihenkilöni kanssa mahdollisesta ulkomaankomennuksesta, johon on suhtauduttu erittäin kannustavasti. Lisäksi PwC lanseerasi juuri niin kutsutun Junior poolin, jossa on mahdollista mennä mukaan toisen yksikön projektiin ja tutustua tällä tavalla itselle tuntemattomiin ihmisiin!

Seuraa PwC Suomea somessa ja saat tiedon avoimista työ- ja harjoittelupaikoista. Palveluksessamme on vuosittain yli 200 traineeta. Lue lisää meistä: pwc.fi @PwC_Suomi