INTER VIVOS Pykälä ry:n jäsenlehti
2/2020
INTER VIVOS 2/2020 4 PÄÄKIRJOITUS 5
BONUS PATER FAMILIAS
6
EXPERTO CREDITE
7
HALLITUKSEN PALSTA
8
HELPIN PALSTA
10
RINNERIKOLLISET 40 VUOTTA!
16
OIKKARIN TYÖLLISTYMISMAHDOLLISUUDET - MIKÄ IHMEEN JULKINEN SEKTORI?
18
TYÖN JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN
20
TOTILLA TAVATAAN
22
KOKEMUKSIA TODISTUSVALINNASTA: U/M?
24
KESKINKERTAINEN OIKKARI
27
NÄKÖKULMA: MITÄ JA MILLAISTA ON OLLA HYY:N HALLITUKSESSA?
31 PÄÄSYKOE/KIIRASTULI
ANNA PALAUTETTA NETISSÄ
JULKAISIJA
SÄHKÖPOSTIOSOITE
Pykälä ry
intervivos@pykala.fi
www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute
PÄÄTOIMITTAJA
ILMOITUSMYYNTI
OSOITTEENMUUTOKSET
Valtteri Heikkilä valtteri.heikkila@pykala.fi
Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi
TAITTO
MEDIATIEDOT
pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO
Lotta Majewski lotta.majewski@gmail.com KANNEN KUVA
Lauri Teivonen
2
INTER VIVOS 2/2020
www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti
Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)
PAINO
Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.
Ellington Printing Oy
Creative talents working together makes all the difference
JOIN US We’re thinking ahead for the next 120 years. That’s where we need you. dittmar.fi/careers
INTER VIVOS 2/2020
3
PÄÄKIRJOITUS:
SOSIAALINEN ETÄISYYS Yliopisto on kiinni ja luennot peruttu. Pykälä on kiinni ja approt peruttu. Ravintolat ovat kiinni. Uusimaakin on melkein kiinni. Oikeastaan kaikki on kiinni. Koronaviruksen aiheuttama pandemia on johtanut monenlaisiin rajoitustoimiin, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Nyt pandemian aikana on puhuttu paljon sosiaalisen etäisyyden ottamisesta. Pohjimmiltaan tällaisen eristäytymisen tarkoituksena on hidastaa taudin leviämistä ja tällä tavalla suojata ihmisiä, sekä yhteiskuntaamme. Taustalle on siis hieno ajatus, mutta sen saavuttaminen ei ole aivan ongelmatonta. Oikkarit ovat tunnetusti sosiaalisia olentoja, joten muista ihmisistä eristäytyminen on välillä vaikeaa. Opiskelijaelämään tunnetusti kuuluvat tapahtumat bileistä erilaisten kerhojen kokoontumisiin ovat lakanneet täysin. Tähän väliin on varmaankin hyvä kiittää Pykälän hallitusta nopeasta toiminnasta vaikeassa tilanteessa. Näiden lisäksi myös jokapäiväinen sosiaalinen kontakti on pienentynyt luentojen siirtyessä etäluennoiksi, ja monien töiden etätöiksi.
4
INTER VIVOS 2/2020
Toinen vaikutus tässä tilanteessa on varmastikin opiskelijoiden rytmiin. Monille luennoilla käyminen pakottaa jonkinlaiseen päivärytmiin, mutta nyt kun luennot voi katsoa etänä milloin haluaa, niin tällaista kannustinta ei ole. Tämä ei toki rajoitu oikkareihin, vaan kaikki muutkin opiskelijat ovat samassa tilanteessa. Sain itse hyvän esimerkin tästä, kun eräs seitsemältä iltapäivällä herännyt teekkari toivotti minulle hyvää huomenta. Tällaisen vuodatuksen jälkeen moni haluaisi varmasti listata joitakin positiivisiakin asioita. Mielestäni se ei ole näin poikkeuksellisessa tilanteessa tarpeellista. On täysin normaalia ajatella näitä asioita negatiivisesti, sillä ne ovat negatiivisia. Jaksamista voi kuitenkin hakea siitä tiedosta, että tämäkin tulee loppumaan ajan kanssa, ja voimme taas palata normaaliin rutiiniin ja opiskelijaelämän viettoon. Valtteri Päätoimittaja LOTTA MAJEWSKI
Itse olen ainakin nopeasti huomannut, että muiden ihmisten näkemättä jättämisellä on vaikutusta. Vaikka skype, teams ja moni muu ohjelma mahdollistaa muille puhumisen ja jopa muiden näkemisen, niin se ei korvaa tavanomaista sosiaalista kanssakäymistä. Omalla kohdallani tämä näkyi Vis Moot oikeustapauskilpailun siirtyessä nettiin, mikä johti kymmeniin skypepuheluihin, joiden avulla kilpailuun valmistautumista toteutettiin. Vaikka tällä
tavalla on mahdollista nähdä toiset, niin jotain kanssakäymisestä jää kuitenkin puuttumaan.
BONUS PATER FAMILIAS:
ELÄMME MIELENKIINTOISIA AIKOJA, YSTÄVÄ HYVÄ Tätä kirjoittaessani koronan aiheuttama poikkeustila on vaikuttanut meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään noin kuukauden ajan. Allekirjoittaneelle kriisi aiheutti aluksi paljon hämmennystä uuden tilanteen edessä ja loppumattomalta tuntuvan kriisikokousten suman. Pykälän hallituksessa jouduimme pohtimaan asioita ja tilanteita, joita yksikään yhdistyksen hallitus ei ole joutunut aiemmin kohtaamaan. Kuulopuheiden mukaan sotavuodet ovat edellisen kerran vaikuttaneet Pykälän vuosijuhlien järjestämiseen. Vaikka vallitseva tilanne toi hallituksen pöydälle isoja ja todella poikkeuksellisia asioita käsiteltäväksi, eivät päätökset mielestäni lopulta olleet vaikeita. Jo alusta asti oli selvää, että tilanteeseen suhtaudutaan täydellä vakavuudella ja että jäsenistön terveys ja turvallisuus ovat ykkösprioriteetteja tällaisessa tilanteessa. Näitä periaatteellisia päätöksiä enemmän haasteita on tuottanut päätösten käytännön toteutus, kuten vuosijuhlien siirtäminen ja uusien päivämäärien löytäminen kaikille tapahtumille. Myös suurta jännitystä on tuottanut hallituksen ja yliopiston pääsykokeita koskevien linjausten vaikutukset valmennuskurssien toiminnalle. Haluankin kiittää jokaista hallituksen jäsentä, vuosijuhlamarsalkoita, valmennuskurssihenkilökuntaa ja muita toimijoita, jotka ovat esimerkillisesti ja itsenäisesti hoitaneet omat tehtävänsä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Uskon, että Pykälä on järjestönä toiminut niin hyvin kuin se vain on mahdollista tässä tilanteessa ja siitä on kiittäminen aivan kaikkia Pykälän toimijoita.
suorastaan liikuttavaa ja jopa häkellyttävää, miten moni pykälisti on erikseen ottanut yhteyttä kiittääkseen tai kannustaakseen hallitusta. Ilman jäsenistön luottamusta ei yksikään hallitus pysty toimimana ja näinä poikkeuksellisina aikoina jäsenistön seisominen hallituksen tukena on ollut erityisen arvokasta. Alun vauhdin ja vaarallisten tilanteiden jälkeen allekirjoittaneen elämä on tasoittunut yksitoikkoiselta tuntuvaksi etätöiden, sosiaalisen vältellyn ja videokokousten virraksi. Pykälän hallituksen toiminta on rauhoittunut ja odottelemme lähinnä uutta tietoa sekä valmistelemme tulevaa syksyä niin paljon kuin mahdollista. Lähes kaikkien suurten tapahtumien siirtyminen syksylle luo myös ennennäkemättömän tilanteen Pykälän toiminnassa ja jos kevätkausi on ollut poikkeuksellinen, niin tulee olemaan myös tapahtumia pullollaan oleva syyskausi. Toivon kaikkien pykälistien osallistuvan syksyllä ennennäkemättömällä innolla keväältä siirtyneisiin tapahtumiin ja todistavan, että Pykälä nousee suurimpana ja kauneimpana kaikista koettelemuksista huolimatta. Kaikkien aikojen tapahtumasyksyä odottaen! Valtteri Isola Hallituksen puhenjohtaja
Saamastani palautteesta päätellen myös jäsenistö on ymmärtänyt tilanteen hyvin ja hallituksen tekemät mahdollisesti epämieluisatkin päätökset on vastaanotettu ymmärryksellä. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa kaikille itseäni ja muita hallituksen jäseniä kannustaneille pykälisteille. On ollut INTER VIVOS 2/2020
5
EXPERTO CREDITE:
POIKKEUSTILA Arki on muuttunut meillä kaikilla viimeisen kuukauden aikana hyvin paljon. Vallitsevan koronaepidemian vuoksi kaikki vaikuttaa pysähtyneen odottamaan. Kevät näyttää varmasti jokaisen kohdalla erilaiselta kuin maaliskuun alussa ajattelimme. Yliopistolla siirryttiin poikkeustilaan maaliskuun puolessa välissä ja loppukevät kuluu etäopiskeluiden parissa. Työssäkäyvistäkin moni on siirtynyt etätöihin ja sosiaaliset menot on jouduttu perumaan tai siirtämään myöhemmäksi. Aikamoinen muutos siis hyvin nopealla aikataululla. Nyt pääsiäisenä tätä kirjoittaessani päivät tulee vietettyä suurilta osin kotona pieniä ulkoilutaukoja ja ruokakaupassa käyntiä lukuun ottamatta. Toivottavasti tilanne on jo lehden ilmestyessä parempi. Nopeat ja jatkuvat muutokset voivat aiheuttaa monille stressiä ja herättävät varmasti monenlaisia kysymyksiä. Tilanne on vaatinut nopeaa reagointia kaikilta osapuolilta, jotta opinnot on saatu järjestettyä mahdollisimman katkeamattomina. Vielä on aikaista arvioida kaikkia tilanteesta opintoihin aiheutuvia muutoksia ja nyt seurataankin mielenkiinnolla, kuinka etäopetus käytännössä järjestyy. Tällaisessa poikkeustilassa äkillisten muutosten aiheuttamaa ylimääräistä stressiä onkin syytä yrittää vähentää selkeällä ja ajantasaisella tiedotuksella, johon mielestäni yliopisto ja tiedekunta ovatkin selvästi pyrkineet. Tästä heille iso kiitos. Oikiksessa olemme siitä hyvässä asemassa, että kurssit on onnistuttu siirtämään pääosin verkkoon, eikä niitä ole jouduttu perumaan muutamia valinnaisia kursseja lukuun ottamatta. Oikeustieteen opinnot ovat onneksi luonteeltaan sellaisia, ettei kynnyksen etäopintoihin siirtymisessä pitäisi olla mahdottoman korkea tilanteen näin vaatiessa, sillä opiskelu on edelleen suurelta osin itsenäistä työskentelyä. Kuitenkaan esimerkiksi kirjastoja ei pääse hyödyntämään 6
INTER VIVOS 2/2020
samalla tavalla, mikä saattaa osalle aiheuttaa ongelmia niin tarvittavan aineiston kuin opiskeluympäristön puuttumisen osalta. Onneksi kuitenkin sähköisiä aineistoja on jo melko laajasti käytössä ja koronatilanteen vuoksi monet kustantajat ovat avanneet maksullisia julkaisujaan ilmaiskäyttöön. Toivottavasti pakotettu digitaaliseen ympäristöön siirtyminen edesauttaa uusien opetusmenetelmien käyttöä kursseilla jatkossa laajemminkin. Vaikka arki on erilaista verrattuna normaaliin, omista rutiineista mahdollisuuksien mukaan kiinni pitäminen auttaa päivien hahmottamisessa. Isot muutokset arkirutiineihin vaativat sopeutumista, joka ei tapahdu yhdessä yössä. Rutiinien puute voi aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja väsymystä, minkä olen itsekin huomannut. Tämän poikkeuksellisen ajan voi käyttää hyödyksi parhaaksi näkemällään tavalla, mutta nyt on myös aikaa levätä, nukkua vähän enemmän ja vetää henkeä, kun siihen on kerrankin loistava mahdollisuus. Muistakaa siis olla myös armollisia itsellenne. Vaikka fyysistä etäisyyttä onkin otettava, pitäkää yhteyttä toisiinne. Hyödyntäkää videoyhteyksiä ja sosiaalista mediaa yhteydenpidossa ja keksikää luovia tapoja opiskella yhdessä etänä – kaikki hyvät etäopiskeluvinkit kiertoon! Rohkaisen teitä antamaan palautetta opinnoista ja opetuksen järjestämisestä niin minulle ja muulle OVK:lle kuin myös tiedekunnan suuntaan. Tilanne on uusi yhtä lailla kaikille, joten tarvitsemme teidän kokemuksianne ja mielipiteitänne, jotta poikkeusajasta saadaan mahdollisimman sujuvaa. Jaksamista kaikille muutosten keskellä ja tsemppiä etäopiskeluun!
Saara Palo Opintovastaava
HALLITUKSEN PALSTA:
JODEL VIESTINNÄN LEIKKIKENTÄLLÄ ”Ja nykyään / vaikka sä sammuisit Pykälään / joku liimaantuu sinun perään /ottaa kuvia internetiin /ja juoruu Jodelissa//” Mikä vikana, kun nuoremmat tieteenharjoittajat laulavat nykyään näin, jopa vaativat kohdan muuttamista laulukirjaan. Onko juoruaminen IV:ssä kokenut ajan myötä patinan lisäksi myös unohdusta, vai voimmeko löytää siitä jotain ainutlaatuista? Edellä mainitulla anonyymillä palstalla näkee säännöllisin, vaikkakin harvenevin väliajoin toiveita IV:n juoruilusta vastanneen palstan, Perhosen, paluusta. Kultaako aika muistot, vai oliko Perhosessa todella jotain erityistä? Allekirjoittanut ei ole kokenut kyseisen anonyymin palstan kulta-aikaa, vaikkakaan ei myöskään koe Jodelin vieneen siltä kaikkea mysteeristä hohdokkuuttaan. Vanhemmilta tieteenharjoittajilta ja vanhoista lehdistä – joita voit muuten lukea sähköisenä joko nettisivuilta tai Issuusta – on aina mukavaa saada tietää niistä jännittävistä käänteistä, jotka IV:n ilmestyessä aikanaan puhuttivat. Ongelma vaan on, ettei Pykälän maailma pysähdy odottamaan painokonetta, niin kuin ei varmaan silloinkaan. Totuus on se, että Perhosen leikkikentälle on tullut haastaja, joka tasaisesti kauniiden hiekkakakkujen sijasta tekee niitä nopeasti. Lehden toimittaminen harkituksi kokonaisuudeksi vaatii työtä, joka saattaa viedä jutuilta niiden ”five minutes of fame” -hetken, mutta Jodel ei koskaan nuku tai myöskään editoi. Anonyymissä yhteisössä tieto lyödään välittömästi esille, suoraan käteesi, kasvottomana ja odottamaan reaktiotasi, joka sitten lopulta päättää, onko tieto esille jäämisen arvoinen. Tieto voikin käytännössä kadota yhtä nopeasti kuin se on alustalle lisättykin, vaikka myöskään esille jääneeseen ei voida aina luottaa, vaikka kuinka Kela nykyään kysymyksiin alustalla oikeasti vastaakin.
Virkani on tähän mennessä näyttänyt minulle erilaisten viestintäkanaviemme vahvuudet ja myös niiden heikkoudet. Sähköisen viestinnän ajalla algoritmit pelaavat entistä isompaa roolia taistelussa huomiostasi, kun sisältöä on saatavilla loputtomana sykkivänä jonona. Vaikka tieto kulkee nopeasti, ympäristöystävällisesti ja helposti, emme aina voi taata sen kulkeutumista perille asti. Sähköposti saattaa päätyä roskapostiin ja tieto häirintäyhdyshenkilöistä hautautua kissavideoiden alle etusivullasi. Toisaalta, laitteesi vain näyttää sinulle sitä, mistä olet näyttänyt sille pitäväsi, joten tuskin voit sitä syyttää. Paperisen ja sähköisen median taisto on välttämätön – emme voi väistää sitä myöskään oman yhdistyksemme viestinnässä, vaikka esille nostamani ovatkin laajalti ääriesimerkkejä. Haluaisin kuitenkin mieluummin konfliktien sijasta ajatella näiden taistelevan yhteisen tavoitteen eteen mutta vain eri rooleissa. Inter Vivoksen tarvitsee löytää oma paikkansa Pykälän viestintäekosysteemissä niin, että sen sisältö tuntuu jatkossakin jäsenistöä kiinnostavalta mutta kuitenkin hallitulta kokonaisuudelta. Voimme ehkä tätä varten oppia jotain Jodelilta – niin hyvässä kuin pahassakin. Marika Nieminen Tiedotusvastaava
INTER VIVOS 2/2020
7
HELPIN PALSTA:
VIELÄ HIEMAN KORONASTA Koronaa on jankattu jokaikisessä medialähteessä jo useamman kuukauden ajan, joten tässä vielä HELPiläinen näkemys tähän ajankohtaiseen mutta samalla niin kliseiseen aiheeseen. Koronavirus (tai SARS-CoV-2 ammattilaisten kesken) on luonut ennennäkemättömiä muutoksia opiskeluun, työskentelyyn ja harrastustoimintaan. Tämä etätoiminnan kausi on varsinkin HELPin ainejärjestöjen eli professioalojen (LKS, HLKS, EKY, YFK, Pykälä ja uusimpana jäsenenä Codex) kannalta haastava. Kädentaitojen ja ammatin nyanssien oppiminen etänä ei vain korvaa aitoa käytännön kautta saatua oppia. Näinpä opiskelijaedunvalvojien on oltava nyt erityisen hereillä, kun opetus hakee muotoaan yliopiston kaikilla saroilla. Tilanne on haastava aivan kaikille, joten liikoja eivät opiskelijat voi vaatia, mutta toisaalta täytyy olla uskallusta tunnustaa, jos etäopetus ei anna riittäviä eväitä tulevaisuuden ammattiin. Erityisen vaikea tilanne on lääketieteen ja hammaslääketieteen aloilla, joissa riittävä kliininen osaaminen on ehdoton vaatimus potilasturvallisuuden turvaamiseksi. Allekirjoittaneelta on esimerkiksi lähes kaikki potilasopetus toistaiseksi peruttu, luoden epävarman olon omasta osaamisesta käynnissä olevan kurssin osalta. Voi vain toivoa, että korvaavia potilasopetuksia järjestetään silloin, kun virusepidemia on rauhoittunut. Yliopiston puolelta on myös vakuuteltu, että opiskelijoiden valmistuminen ei vaarannu muuttuneen opetuksen myötä, toivotaan näin. Poikkeustilan kesto on edelleen mysteeri, sillä virusepidemian kehittymistä on haastava ennustaa. Leviämisen hidastamistoimenpiteitä otetaan kuitenkin viikko viikolta enemmän käyttöön. Valmiuslakien käyttöönotto on erikoinen tilanne niin kansalaisille kuin eduskunnallekin, kun aiempaa kokemusta lakien käyttöönotosta ei ole. Vaikka koronavirusepidemia on kansanterveydellisesti 8
INTER VIVOS 2/2020
erittäin valitettava tilanne, antaa se kuitenkin myös mahdollisuuden oppia paljon, erityisesti HELPin edustamien alojen kannalta. Pykälisteille ainakin tarjoutuu mahdollisuus seurata vierestä poikkeusajan lakien valmistelua ja käyttöönottoa. Ja mikäs sen kliseisempää, kuin lopettaa koronateksti ohjeistukseen siitä, miten meidän kaikkien tulisi toimia. Mielestäni Suomen lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa 22.3. epidemian hallinnasta hyvin: ”Kuka voi saada tämän epidemian laantumaan? Minä itse, meistä jokainen. Selvät ohjeet siihen on annettu. Niitä on noudatettava ja sillä siisti. Tämä on kaikkien yhteinen asia.” Tätä ohjeistusta seuratessa pysyy infektiohuippu maltillisena, eikä Suomen terveydenhuolto ylikuormitu. Tehdään oma osuutemme infektion kurissa pitämiseksi, niin pääsemme takaisin tavalliseen opiskeluarkeen syksyllä. Ja jos huomaamme selkeitä ongelmakohtia opetuksessa, kerrotaan niistä eteenpäin. Arttu Lahtiharju Edustajistoryhmä HELP Varapuheenjohtaja
Kesä saa tulla. Kauppalehti Digi 3 kk 29 € Nauti kesälläkin kaikista uutissisällöistä rajattomasti, säällä kuin säällä, ajasta ja paikasta riippumatta. Tilaa nyt Kauppalehden kesädigi: Saat kolme kuukautta hintaan 29 € (norm. 95,50 €, etusi lähes 70 %). Tilaus päättyy automaattisesti tarjousjakson jälkeen. Tee tilaus osoitteessa: kl.fi/pykalakesa
RINNERIKOLLISET 40 VUOTTA
RINNERIKOLLISET - 40 VUOTTA JYRKKÄÄ ALAMÄKEÄ
S
ERVUS arvon herrat ja leidit, tätä tekstinpätkää on varsin mukava rustailla alppimaisemista, Itävallan Bad Gasteinista käsin. Lumihuiput lämmittävät mieltä, huomioiden kuinka skimbaajalle kehno talvi ollaan Etelä-Suomen alpeille saatu. Taivas ei tupruta lunta enää samalla tavalla kuin RR:n alkutaipaleella kasarilla. Oli miten oli, Rinnerikollisten toiminta ei onneksi ole merkittävässä määrin ollut riippuvaista vuosittaisesta lumitilanteesta, se pörrää vuodesta toiseen eläväisenä. Omalla kohdalla pari lausetta präntättynä varjoopinto-oppaaseen riitti kiinnittämään huomion Rinnerikollisiin heti kättelyssä. Odotin innolla pääseväni messiin retkujen tapahtumiin, mutten kuitenkaan pitänyt päivänselvänä sitä, että sopisin joukkoon. Phuksivuoden päätteeksi Pallogrillit taisivatkin olla vasta ensimmäinen tapahtuma, johon rakkaan ystäväni Annin kanssa sovittiin että ”no hei nyt kyllä mennään”. Sitten se olikin menoa ja nopeasti sitä huomasi roikkuvansa paikalla käytännössä vakiokalustona. Henkilökohtaisena lempparina on toiminut AHS-vastaavan pesti; laskettelukerhojen poikkitieteelliset tapahtumat sekä ennen kaikkea eri kerhojen skimbausreissut ovat sekä vahvistuttaneet suhteita omiin kerholaisiin, että luoneet ystävyyssuhteita sellaisiin henkilöihin, joita tuskin olisin tavannut missään muissa ympyröissä. Kaiken lisäksi näistä ystävistä useampi lukeutuu vielä niihin kaikista läheisimpiin. Tällä kaudella on saanut katsoa asioita aika erilaisten linssien läpi, tai vähintään tuntuu siltä, että moni asia retkuhengessä on avautunut itselle ihan uudella tavalla. Ensinnäkin Rinnerikollisille kerhon jäsenistö on kaikki kaikessa. Omat ajatukset joukkoon sopimisesta tuntuvat jälkikäteen ihan typeriltä, koska haloo, miksi sua ei haluttaisi messiin. Mutta uutta ja jännittävää, sitähän se aina alkuun on. On selvää, että kerho kerää yhteen samanhenkisiä ihmisiä, mutta loppukädessä ollaan myös aika sekalainen sakki. Juuri tuo keskinäinen erilaisuus on kuitenkin rikkaus, sillä joka ikinen meistä tuo kerhoon osallistumisellaan jotain. On siistiä huomata, että vaikka tietyillä asioilla on pitkät perinteet, meissä on myös potentiaalia venyä suuntaan, jos toiseen uusien ideoiden toteutuksen myötä. Kaavoihin ei pidäkään kangistua, muodostuuhan kerhotoiminta väkisinkin aina vaihtuvan
10
INTER VIVOS 2/2020
aktiivijäsenistönsä näköiseksi. Toisekseen, tällainen joustavuus nimenomaan mahdollistaa sen, että toiminnan puitteissa voi lähteä käytännössä toteuttamaan melkein mitä vain. Esimerkkinä tästä käy ison konkkaronkan vieminen surffaamaan toiselle pallonpuoliskolle tai vaikkapa nopean aikataulun ryhtyminen lähestulkoon levyttäväksi artistiksi. Voi lähteä kokeilemaan, mikä toimii ja mikä ei, ja mahdollisesti olla luomassa taas uusia perinteitä tuleville vuosille. Itse jäsenistön olemassaolo ja lukemattomat toimintamahdollisuudet eivät välttämättä vielä takaa sitä, että homma skulaa. Järjettömän suuressa merkityksessä on se, miten kaverit otetaan mukaan ja kuinka hyvin huomioimme toinen toisiamme. Vastikäistä kevään skimbausreissua Andorraan on helppo muistella lämmöllä edelleen, koska muita tarkasteltuani uskallan väittää, että retkuhengen pystyi aistimaan ja siihen mukaan hyppäämään ihan jokainen reissulainen. Ei se ole mikään itsestäänselvyys monikymmenpäisellä remmillä. Niin laskettelu kuin surffiharrastuskin lukeutuu monen retkun identiteettiin. Huolimatta harrastamisen vaatimista suopeista keliolosuhteista, meitä kaikista perustavanlaatuisimmin kannattelevat asiat eivät suinkaan ole tällaisten ulkoisten seikkojen varassa. Ratkaisevaa on se, millaisena sydämen asiana koemme itse kerhotoiminnan ylläpitämisen. Lämpimästi tervetuloa - uusille ja vanhoille - mukaan kerhon toimintaan! Ulriika ”Ulle” Riskilä
ALKULÄHTEILLÄ
I
lolla panen merkille, että hiihtoseura, jota olin mukana perustamassa lähes 40 vuotta sitten, elää ja voi hyvin. Mielelläni jaan rikoskumppanieni kanssa muutaman yksityiskohdan yhteisestä menneisyydestämme ennen kuin ne unohtuvat kokonaan. ”Syy” hiihtoseuran perustamiselle oli itse asiassa kaukana rinteistä, rikollisista puhumattakaan. Kun aloitin opintoni syksyllä 1979, pääkaupunkiseudun vilkkain ylioppilasravintola - ainakin meille pääkaupunkilaisille itsellemme - oli KY eli ”Kynä” (nyk. Bäkkäri), virallisemmin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (nyk. Aaltoyliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry) disko Pohjoisella Rautatiekadulla. Kävimme useana iltana viikossa “ylioppilaskunnan tanssiaisissa”, kuten vanhemmillemme rientojamme kutsuimme. Kaikkein suosituimmat illat Kynällä olivat “kuntaillat” torstaisin, ja Kauppiksen hiihtoseura KY-Skin eli ”Kyskin” järjestämät kuntaillat olivat parhaimmat. Harmiksemme kuntailtoihin pääsivät vain kylterit ja heidän vieraansa. Tämä on kylmä totuus, kylmempi kuin talvisten rinteiden lumi ja jää: Pykälän hiihtoseura perustettiin, jotta oikislaiset pääsisivät Kynän kuntailtoihin bailaamaan kyskiläisten vieraina. Opinnot eivät minua silloin kauheasti kiinnostaneet (se on toinen tarina), joten aikaa ja energiaa riitti uuden seuran ideoimiselle. Ainoa mutka matkassa oli, etten ollut vielä tässä vaiheessa elämääni käynyt kertaakaan rinteessä. Olin siis täysin noviisi, eikä minusta ollut itseään kunnioittavan hiihtoseuran ainoaksi vetäjäksi. Joten otin erinäisiltä tutuilta saamieni vihjeiden perusteella yhteyttä laskettelukeskuksissa hiihdonopettajina toimineisiin oikislaisiin kuten Skimbaaja -lehden (nyk. Lumipallo) silloiseen päätoimittajaan Sakari “Sakke” Vuorensolaan (nyk. Euroopan rajaja merivartioviraston Frontexin päälakimies) ja muuten vain rinteissä viihtyneeseen Jukka “Slaikkari” Laikariin (nyk. viestintä- ja markkinointikonsultti viestintätoimisto IFPR Communicationsissa). Aktiiviset laskettelijat eivät pääsääntäisesti olleet mukana Pykälän toiminnassa, joten minun kunnianani oli toimia välittäjänä, kun ainejärjestö esiteltiin alppihiihtäjille ja päinvastoin. Perustava kokous kutsuttiin koolle Pykälän toimitiloihin Kruununhakaan pienellä ilmoituksella
Pykälä -tiedotteessa. Paikalle saapui vasiten kutsumieni lisäksi muutama laskettelusta kiinnostunut pykälisti, joiden nimet olen valitettavasti jo unohtanut. Tarkasta ajankohdastakaan en ole aivan varma, mutta ulkona saattoi hyvinkin olla talvisen pimeää. Perustavassa kokouksessa pohdittiin ahkerasti mm. tulevan seuran nimeä. Rinnerikolliset ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, vaan pöydällä oli myäs ehdotuksia kuten Oik-Ski ja Jur-Ski, jotka olisivat ehkä sopineet paremmin kahden meitä vanhemman akateemisen hiihtoseuran viereen (KY-Ski, Skipoli). Lopulta halu erottautua voitti. Logomme on myäs peräisin tuolta seuran kivikaudelta. Syöksykumarassa olevan “R” -kirjaimen suunnitteli ystäväni Tiina Mustonen (nyk. Tiina Barck, sisustusarkkitehti Ahvenanmaalla), joka opiskeli silloin Atskissa ja oli myös itse laskettelija. Samoin seuran pitkäaikainen inspehtori Rainer Oesch löytyi melkein heti. Valinta oli helppo. Hän oli nimittäin opettajakunnan ainoa alppihiihtäjä ja onneksi myös hauska seuramies. Varsinainen toiminta lähti liikkeelle vaatimattomasti. Rinnerikollisten ensimmäinen hiihtomatka suuntautui kevättalvella 1980 kyskiläisten kyydissä Rukalle. Olin matkan ainoa pykälisti, ja jaoin huoneen matkan ainoan hankenilaisen Thomas Palmgrenin (nyk. Suomen Yrittäjien kansainvälisten asioiden päällikkö) kanssa. Hän taisi siinä vaiheessa vasta suunnitella seuraa, josta tuli sittemmin HankSki. INTER VIVOS 2/2020
11
RINNERIKOLLISET 40 VUOTTA
Mutta toiminta vilkastui pian tämän jälkeen. Rinnerikollisten ensimmäinen oma matka vei linja-autollisen pykälistejä Ruotsin Åreen heti 1980-luvun alussa. Sitä voidaan kai virallisesti pitää neitsytmatkanamme. Lyhyempiä pyrähdyksiä teimme säännöllisesti erityisesti Kalpalinnaan. Akateemisten hiihtoseurojen yhteisissä pikkujouluissa ja muissa riennoissa olimme yleensä suurin ja äänekkäin ryhmä. Mutta ainejärjestötoiminnan luonteeseen kuuluu aina kierto. Jotkut muistavat välillä opiskellakin, onnekkaimmat siirtyvät työelämään, ja jotkut ehkä löytävät itsensä muiden harrastusten parista (esim. minä Pykälän tiedotusryhmästä). Kierto kävi myös Rinnerikollisissa. Melko pian ensimmäisten vuosien jälkeen minä ja muut “perustajaisät” ja “-äidit” vetäydyimme seuran erilaisista hallintotehtävistä, vaikka saatoimme rivijäseninä olla vielä mukana rinteillä. Seura oli sillä tavalla kasvava ja elinvoimainen, että työn jatkajat löytyivät helposti. Ja mikä parhainta, opin siinä juhlimisen lomassa vähän laskettelemaankin. Panu Minkkinen yleisen oikeustieteen professori
T
ervehdys kaikille rretkuille ja muillekin tieteenharjoittajille!
Minulle on suotu Rinnerikollisten 40-vuotis juhlavuoden kunniaksi tilaisuus kirjoittaa muutama sananen Rinnerikollisista, sekä omista, jo kertyneistä kokemuksistani kerhotoiminnassa. Itse kuulin Rinnerikollisista jo lukioikäisenä, kun oma siskoni lähti mukaan toimintaan ja päästyäni opiskelemaan hän kehottikin kovasti hyppäämään remmiin. Olinkin siis päättäväinen jo ensimmäisestä päivästä lähtien, että tahdon olla mukana tässä kerhossa ja asia konkretisoituikin jo punssikahveilla mahdollisesti yhden tai kahden suksesta nautitun minttukostukkeen jälkeen, kun lupasin lähteä mukaan surffireissulle Filippiineille. Vaikka kyseessä olikin tietynlainen hyppy tuntemattomaan, oli se samalla myös helppo päätös, sillä ajattelin, että kyllähän sitä ihmisiin 12
INTER VIVOS 2/2020
siellä tutustuu. Tämä ennustus osuikin lopulta täysin toteen, enkä olisi voinut kuvitella viihtyisämpää ja hauskempaa matkaa yksittäisistä ameeboista huolimatta. Phuksin näkökulmasta Rinnerikolliset ovat olleet se kerho, jossa osallistumiskynnys tapahtumiin tai matkoille on ollut uskomattoman matala ja itse nauttiminen on ollut etusijalla. Surffireissukin sen jo todisti ja tammikuun matka Andorraan vielä vahvisti käsitystäni, että kerhon toimintaan osallistuvan iällä tai vuosikurssilla ei ole mitään merkitystä, vaan muun muassa Matti Nykäsen hyppyjen uudelleennäytteleminen ja bileiden pitäminen suksivarastossa kuuluu kaikille rretkuille. Sille onkin selkeä syy, miksi kerho on ollut pykälän suosituimpia läpi sen elinkaarensa ajan, enkä näe mitään syytä sille, miksi tämä asia muuttuisi tulevaisuudessakaan. Pallogrillejä odotellessa! Lauri Parvela
”VAMOOOOOOOOOS” Todettiin kun oltiin saatu AlppiRReissun kohde varmistettua. Seuraa lyhyt reportaasi Andorran Pas de la Casasta, Grandvaliran hiihtokeskuksesta. 10.1.2020 joukko RRetkuja kerääntyi HelsinkiVantaalle 5:00 aamuyöllä. Väsyneen oloisten hahmojen silmistä paistoi kuitenkin jo pieni reissujännä – tai tieto siitä että Oak Barrel oli auennut jo 4:30. Barcelonan lentokentältä hypättiin bussiin, jolla huristeltiin matkamorganin tyhjentyessä Ranskan kautta Andorran puolelle. Vaikka Andorra kohteena tuntui alkuun olevan vähän villi kortti, täytti se perillä kaikki odotukset. Keskuksen 210 rinnekilometristä suurin osa oli auki, paikoitellen heikosta lumitilanteesta huolimatta. Hienoimpia asioita tässä kerhossa on se, että jokaiselle laskijalle löytyy varmasti seuraa. Leppoisampaan kruisailuun tottuneet saattoivat laskea terassilta toiselle auringon perässä, ja parkkimyyräosasto hinkata El Tarterin mainiota parkkia. Andorran 4,5 % arvonlisäveroprosentti piti myös huolta siitä, ettei ulkona syöminen ja juhliminen kuluttanut liikaa reissubudjettia. Viime vuoden Söldenin reissusta inspiroituneena tehtiin myös diili paikallisen ”mustaksi maalatun yksiön”, Underground-klubin kanssa. 30 eurolla juotavaa ostamalla sai lunastettua kaupan päälle Underground-lippiksen tai t-paidan afterskilookia täydentämään. Lienee sanomattakin selvää, että paluumatkalle lähdettiin kymmenien uusien asusteiden kanssa. Tästä päästäänkin luontevasti perinteisen vuoden reissulaisen valintaan. Monista lisänimistään tunnettu Teemu Lehti osoitti loistavaa reissuhenkeä niin väsymättömällä laskettelulla (mm. oman kylän eturinne pelkillä monoilla alas) kuin meiningin ylläpitämisellä rinteiden ulkopuolella (kuten ennätykselliset yhdeksän juomadiileillä hankittua vaatekappaletta ja alkoholijuomien salakuljetus Ranskan puolelle vuoristopurossa uimalla). Haluamme kiittää Teemua esimerkillisestä ryhmähengen osoittamisesta.
lyöttäytyi loistavasti yhteen, ja tästä syntyi aivan loistavia yhteisiä ideoita ja improvisoituja ohjelmanumeroita. Reissulaiset jäävät varmasti kaihoisasti muistelemaan huonetta 114, välinevarastovätköjä, jokaisessa affebaarissa pöydältä hypättyjä ns. Nykäsiä, pulkkakisoja eturinteessä (se tarjotin kulki muuten pirun lujaa), ex-tempore kräftiksiä, lillumista Soldeun kylpylässä ja oman hotellin sympaattista yövartija Brunoa (kiitokset Brunolle kaikesta kärsivällisyydestä ajoittaisen metelöinnin ja kadulta huoneisiin raahattujen kylttien ja aitojen kanssa). Check-outia sopiessa respasta kiiteltiin vielä erikseen sitä, miten mukavaa jengiä meillä oli mukana. Siitä ollaan reissujärkkääjinä samaa mieltä. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille RRetkuille upeasta matkasta. Pidetään sama henki yllä seuraavanakin vuonna! Minttuisin terveisin, Juho & Kassu – Reisenführers
Ryhmähengestä täytyy todeta jotain myös yleisemmällä tasolla. 44 hengen porukka
INTER VIVOS 2/2020
13
RINNERIKOLLISET 40 VUOTTA
HEISSAN!
Hienon AHS-saunaillassa saadun päähänpiston tuloksena, saunan ja islantilaisen rommin rohkaisemana sai alkunsa Rinnerikollisten kautta aikain ensimmäinen reissubiisi. Vauhtia sävellysprosessiin ja sanoittamiseen haettiin aina Arto Melleristä alppihumppaklassikoihin. Yhtyeen nimen täytyi genren johdosta tulla saksan kielestä, jonka Google taisi ilmeisen mallikkaasti. Ylimääräisen artikkelin tiputtua viime metreillä pois tuli kokoonpanon nimeksi RegenRinne (suom. ränni tai rännikouru). Erottamiskykyinen, mutta silti neutraali nimi on tulevien polvien niin tahtoessa siirtyvä edelleen heille musiikillisten ambitioidensa forumiksi. Tuottajaksi yhtyeemme sai mystisen alppihumppavelhon, Dr. Cordoban, jonka rautaisissa näpeissä musta valkoisella muuttui antoisaksi audioksi. Mukaan soittimettomaan yhtyeeseemme lähti joukko nykyisten, tulevien entisten nuorten sävellahjoja. Jokainen sai kirjoittaa aihepiiriin ja tietysti omaan suuhunsa sopivat sanat. Paitsi Eki, joka ei osannut kirjoittaa. Jätkäsaaressa, ammattimaisuutta hipovalla studiolla tekijöiden arvoitukselliset aivoitukset saivat viimeisen sinettinsä kohdatessaan mikrofonin, tullakseen näin ikuistetuiksi bittiavaruuden lohduttomaan loputtomuuteen ja ryydittääkseen vastaisuudessakin hilpeitä hissimatkoja. Laitteiden lainasta kiitämme tuottajaa ja muuan elektroniikkaliikettä, joka ei tosin harjoita laitteiden vuokrausta. Bussimatkalla Barcelonasta Andorraan sai reissukansa kuullakseen iloisen sanoman: heille ja koko kerholle oli huolella ja hellyydellä valmisteltu musiikkituotos. Seuraavan viikon ”Andorra” sai soida kovaa ja hiljaa, hississä, after skissä, hotellihuoneessa, päässä, rapujuhlissa, kaikkialla. Soikoon se tulevinakin vuosina saaden vierelleen itseään uljaampia teoksia, jotka rinta rinnan resonoivat hohtavilla huipuilla. Humppaterveisin, Reissubiisin tekijät Johannes, Ulle, Anni, Kassu, Pauli & Dr. Córdoba Ps. Ikuinen aprés-humppa on nyt taattu: RegenRinne – Andorra löytyy nykyään myös Spotifysta!
14
INTER VIVOS 2/2020
ALPPIREISSUT SURFFIREISSUT 2008 2010 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020
MONTE ROSA CHAMONIX VAL D'ISERE LES ARCS PENICHE BAD GASTEIN SANTA CRUZ SAALBACH PENICHE ANDORRA PENICHE KIRCHBERG MAROCCO, ALUE TUNTEMATON ALPE D'HUEZ SAN JUAN, LA UNION, FILIPPIINIT SÖLDEN SAN JUAN, LA UNION, FILIPPIINIT PAS DE LA CASA, ANDORRA
----------------------------------------------------------------
HALLITUS 2019-2020
PJ Ulriika Riskilä VPJ Anni Kärkkäinen Sihteeri Axel Rosengren Talousjohtaja Otto Juga Phuksijohtajat Tuomas Aho ja Veera Ahtiainen Juustojohtajat Ira Wallén, Hilma Laamanen ja Susanna Kankainen Jouluhenkilöt Irene Autio ja Annika Grönholm Taiteellinen johtaja Kasimir Kautto Tiedotusjohtaja Saara Palo Surffimatkajohtajat Markus Caravitis ja Aku Nikkola Alumnijohtaja Kiki Inkinen Alppimatkajohtajat Juho Laitila ja Kasimir Kautto AHS-johtajat Julia Nurmi ja Maria Lonnakko Päätoimittaja Sebu E. Vuoritsalo Kotimaanmatkajohtajat Markus Caravitis ja Jatro Pihlavamäki Tuotejohtajat Nikkola & Rosengren Tequila- ja poolijohtaja Aleksi Mettälä Pizzanpaistojohtaja Joonas Ylä-Rautio Ainapaikallajohtaja Antti Seppä-Lassila Laskuopinto- ja tiskikonejohtaja Sakari Saari Lumivyöryjohtaja Juho Roimaa Skipoli-RR -johtaja Elias Silvola Kyski-johtaja Imade Okungbowa Skimbalex-johtaja Aleksi Nikkanen Varailmapallojohtaja Petro Vornanen Tekniikkajohtaja Niko Kukkonen Strohjohtajat Ida Krook, Pihla Kupela ja Kasperi Kasurinen Makkarajohtaja Mikko Murto Alppikanuuna Iiro Sopanen
Minttujohtaja Juho Laitila Rotvallimurretapasjohtaja Maria Lukkarinen Hupijohtaja Iida Huttunen Kukkamekkojohtajat Huttunen & Laitinen Lifecoach/kuntoutus- ja julistejohtaja Jonni Veikkonen Itsesuojeluvaistojohtaja Ella Kainulainen Tunajohtaja Annika Antikainen Jugujohtaja Linda Tunkkari Nugujohtaja Lotta Virkkunen Majojohtaja Saara Palo Oksennusavustajajohtaja Noora Koskinen Pönttöpuhelinjohtaja Helmi Hämäläinen Häirintähenkilövastaava Sara Komulainen Germajohtaja Tio Tikka Tietokantajohtaja Lauri Teräsvuori Moottoripyörä-, turvallisuus- ja lehmänkellojohtaja Tommi Aromäki Tommi Aromäki -vahtijohtaja Johannes Salmimies Musajohtaja Jenna Juureva Emmä oo mitään -vastaava Pyry Lehikoinen Varajuustojohtaja Pinja Poranen Seremoniamestari Anna Salonen Hissishottimestari Rondy Stenman Pulkkamäkimestarit Lucianna Liemola ja Karla Tollet Kaljaa Juova Konsultti Anttoni Puntala Eskaloitumisjohtaja Pauli Takki Betonijohtaja Peter Partanen Mojitojohtaja Ella Tolvanen Puhelin- ja porttikongijohtaja Juuso Palsola Aperolspritzjohtaja Pauliina Salmi
@rinnerikolliset /rinnerikolliset rinnerikolliset@gmail.com
INTER VIVOS 2/2020
15
OIKKARIN TYÖLLISTYMISMAHDOLLISUUDET - MIKÄ IHMEEN JULKINEN SEKTORI? TEKSTI HELMI HIETA-AHO KUVA ROMAN BELETSKI
”Mitähän minä haluan tehdä, kun valmistun. Mistä sitä työkokemusta hankkisi. Paragraaffi auki. Junior Trainee – asianajotoimisto, Legal Trainee – asianajotoimisto, kappas konsulttifirma (mitähän sielläkin tehdään..), lakimiesharjoittelija –asianajotoimisto.”
Y
llä oleva teksti kuvastaa erinomaisesti ensimmäisten opiskeluvuosieni ajatuksen kulkua ja uskon etten ole ainoa ajatusteni kanssa. Olin aivan hukassa sen suhteen, mihin haluaisin töihin, minkälaista työkokemusta minun tulisi hankkia ja ennen kaikkea mistä niitä töitä edes löytää? Lyhyesti hieman taustastani. Olen suorittanut julkisella sektorilla kaksi kolmen kuukauden täysipäiväistä harjoittelujaksoa, jotka ovat eronneet toisistaan huomattavasti. Toisen jakson suoritin kunnalla ja toisen valtiolla. Työskentelin Helsingin kaupungilla silloisessa kiinteistövirastossa (organisaatiouudistuksen seurauksena kiinteistövirasto liittyi osaksi kaupunkiympäristön toimialaa) asuntotonttitiimissä lakimiesharjoittelijana. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelin puolestaan Espoon pääpoliisiasemalla korkeakouluharjoittelijan tittelillä. Lisäksi työskentelin yli kaksi vuotta yksityisellä sektorilla asianajoassistenttina. Tuonkin artikkelissani esille nimenomaan niitä eroja, mitä olen huomannut julkisen sektorin harjoittelujaksojen tarjoavan verrattuna yksityiseen sektoriin. Toivon mukaan tekstini avartaa lukijalle oikkarin työllistymismahdollisuuksia ja kenties toimii jopa inspiraationa tulevassa työnhaussa! 16
INTER VIVOS 2/2020
Ensin vastaus siihen olennaisimpaan kysymykseen eli mistä niitä työpaikkoja löytää. Julkisen sektorin harjoittelupaikkoja löytää kenties helpoiten Helsingin yliopiston oman Rekrynetin kautta. Muita mahdollisia kanavia ovat mm. valtiolle.fi ja kuntarekry sekä yleisemmät työnhakukanavat, kuten Duunitori ja Oikotie. Myös julkisen sektorin paikkoja on mahdollista saada oma-aloitteisesti lähettämällä avoimia hakemuksia. Lähesty siis rohkeasti ja aktiivisesti kiinnostavia työnantajia. Työnhaun osalta on syytä mainita, että julkisella puolella harvemmin on ns. junior trainee -paikkoja. Voi olla, että työnantaja ilmoituksen sanamuodosta huolimatta hakee harjoittelijaksi viittä vaille valmista juristia, joka harjoittelun jälkeen voisi jäädä suoriltaan taloon. Älä siis lannistu, jos opintojen alkuvaiheessa laittamasi hakemukset eivät heti tärppää. Rekrynetissä ilmoitetuissa paikoissa edellytyksenä saattaa olla yliopiston tarjoama harjoittelutuki. Lisätietoa tuen myöntämisen edellytyksistä ja hakemisesta löydät esimerkiksi täältä: https://guide.student.helsinki.fi/fi/artikkeli/ harjoittelun-palkkaus-ja-rahoitus. Muista ottaa hyvissä ajoin ennen työnhakua selvää harjoittelutuesta. Vaikka työpaikkailmoitus edellyttäisi tukea etkä olisi tukeen enää oikeutettu, kannattaa paikkaa silti hakea. Työnantaja saattaa kyetä joustamaan ehdosta, jos hän kokee haluavansa juuri sinut kyseiseen tehtävään. Sama pätee harjoittelun ajankohdan osalta, joka on myös usein neuvoteltavissa. Iso ero yksityisen ja julkisen välillä onkin palkan määrä. Sanomattakin selvää on, että osaaikainen työ asianajotoimistossa Lakimiesliiton suosituksen mukaisella palkalla on erinomainen
tapa kustantaa opiskelijaelämää. Julkisen puolen harjoittelujaksot ovat usein myös täysipäiväisiä, joten opintojen yhdistäminen työntekoon ei välttämättä onnistu. Kuitenkin myös julkisella puolella on harjoittelujakson päätyttyä paikasta riippuen ollut mahdollista neuvotella työn jatkamisesta osa-aikaisena opintojen ohessa. Työnantajalta löytyy myös usein joustavuutta sen suhteen, jos harjoittelujaksolle osuu yksittäisiä tenttipäiviä tms. Toisaalta opinnoista tauon ottaminen ja keskittyminen pelkkään työntekoon voi olla erinomainen valinta. Työharjoittelusta opintojen pariin palatessa löytyykin taas uutta intoa ja energiaa kurssien suorittamiseen. Julkisen sektorin työympäristössä huomaa erona sen, että ympärilläsi työskentelee ihmisiä mitä moninaisemmista koulutustaustoista. Useimmiten juristit ovat jopa vähemmistössä. Tilanne voi olla jopa se, että sinä loppuvaiheen oikeustieteen opiskelijana saatat olla paikan osaavin lain tulkitsija. Tällöin talossa vuosikymmeniä olleet alansa osaajat saattavat tulla kysymään sinulta neuvoja siitä, miten lakia tulisi kyseisessä tilanteessa tulkita tai mitä lakia tilanteeseen tulisi edes soveltaa.
valmistellessani mm. lausuntoja eduskunnan oikeusasiamiehelle ja korkeimpaan hallintooikeuteen. Lisäksi kivana extrana harjoittelussa oli ampumaratakokemus sekä yövuoro kenttäpartiossa. Arvostin myös molemmissa paikoissa mahdollisuuksia osallistua erilaisiin koulutuksiin. Yhteenvetona voisin todeta, että julkinen sektori tarjoaa oikkareille laajan skaalan erilaisia työpaikkoja sekä monipuolisia työtehtäviä. Kehotan kaikkia käyttämään hyödyksi opiskelujen aikaisen mahdollisuuden kokea ja nähdä juristin työn moninaisuus käytännössä, sillä uskallan sanoa, että vasta työtä tehdessä voi todella todeta sen mielekkyyden. Älä siis sulje pois itseltäsi vaihtoehtoja, vaan käytä hyödyksesi opiskelujen aikana työpaikasta toiseen pomppimisen ja uravalintojen kartoittamisen mahdollisuus. Olisiko kenties sinun seuraava työpaikkasi keskusrikospoliisilla, hallinto-oikeudessa, ympäristöministeriössä tai vaikkapa verohallinnossa?
Minkälaista se itse työnteko sitten on. Molemmissa julkisen puolen työpaikoissani työtehtäväni sisälsivät perinteisiä oikeudellisia selvitystehtäviä, joihin törmäsin myös asianajotoimiston arjessa. Kiinteistövirastossa sain hoidettavakseni pari isompaa projektia liittyen tonttien hinnoitteluun sekä maanvuokraehtojen valvontaan. Pääsin tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja projekteihin kulkiessani kuunteluoppilaana mukana palavereissa ja asiakastapaamisissa. Lisäksi Helsingin maita käytiin katselemassa ihan paikan päällä katselmuksien muodossa. Poliisiin esikäsittely-yksikössä työtehtäväni keskittyivät päätösten valmisteluun. Pohdittavana oli mm. onko asiassa syytä epäillä rikosta vai ei, tehdäänkö asiasta rajoitusesitys syyttäjälle tai aloitetaanko esitutkinta. Poliisin oikeusyksikössä taas pääsin näkemään laillisuusvalvonnan toimintaa käytännössä
INTER VIVOS 2/2020
17
TYÖN JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN – OIKKARIN SURULLISENKUULUISA ONGELMA. TEKSTI JUHO LAITILA KUVITUS ELINA TUOMINEN
Jo ennen kuin phuksi saa muutettua tavaransa Lopelta Helsinkiin, kauniiiseen itsemurhayksiöönsä, näkee hän jo ensimmäisten alansa firmojen nimet saadessaan käteensa Varjo-opinto-oppaan. Tämä on lähtölaukaus niin espan kuin muidenkin toimijoiden opiskelijoiden rekrylle; halutaan varmistaa, että nuoren oikkarin mielessä on juuri se meidän firma. Punssikahveilla isketään käteen brändätyt aurinkolasit ja samalla näkee tapahtumien otsikoissa ”Sponsored by”, ainakin aina silloin tällöin. Pari kuukautta myöhemmin, ensimmäinen rekryilmoitus iskee silmään Paragraaffissa, kun pykäläinfomaili on iskenyt postiin ja selaat kiinnostavat linkit lävitse. Office Support Trainee, Junior Trainee, Office help. Tässä kohtaa ensimmäiset opintolainat alkavat olla jo kulutettuja ja ylppärirahat poltettu viimeistään jo syyskauden avajaisissa. Raha alkaa houkuttaa, niin kuin myös ensimmäiset oman alan CVmerkinnät. Jo tässä kohtaa alkaa oikkarin mielessä tulla työnsaannista liki pakko – kaverit puhuvat töistä ja rekryistä, vanhemmat opiskelijat vaikuttavat olevan kaikki töissä ja työpaikkaa pusketaan joka tuutista silmille. Monet taipuvat tähän mielentilaan, minäkin mukaanluettuna, ja hyväksyvät töissä käymisen osaksi normaalia oikkarin elämää, joka vain kuuluu asiaan.
18
INTER VIVOS 2/2020
Ensimmäinen työhakemus lähtee kivan HR-tädin sähköpostiin. MUTTA KUULUUKO OIKEASTI? Opiskelu on jo itsessään erittäin aikaavievää ja kuluttavaa, jos sen tekee ns. kunnolla. Tämän lisäksi, meillä monella on myös omia harrastuksia, haluamme myös nähdä kavereitamme, pelata matsin Fortnitea tai käydä vaikka yksillä keskiviikkona. Haluankin tehdä selväksi, että aktiivinen töiden tekeminen opiskelujen aikana on poikkeus sääntöön. Kenenkään ei pitäisi kokea painetta tai huonommuutta siitä, että ei käy töissä. Esseededikset, futistreenit ja pakolliset aamuluennot ovat aivan riittävä määrä stressattavaa. On hienoa, että alallamme on näin hyvät mahdollisuudet työllistyä opintojen aikana, mutta samalla kannattaa pitää järki päässä. Oravanpyörää ehtii juosta myöhemminkin ja liki 97% työllisyysasteella, kyllä niitä töitä löytyy valmistuttua, vaikka olisi keskittynytkin vain oluen työstämiseen. Kuuntele siis itseäsi ja jaksamistasi, ennen kuin päätät hakea töihin. Opiskelu on jo itsessään työtä. OMAT KOKEMUKSENI Olen ollut jatkuvasti töissä 2. vuoden alusta eteenpäin, minkä seurauksena kaikkea on pitänyt opetella ja tilanteisiin totutella. Oppiminen ei vieläkään ole lakannut, sillä jokainen syksy oma jaksaminen on hieman rajamailla ja burnout voisi olla lähelläkin, jos en jatkuvasti kiinnittäisi huomiota jaksamiseeni. Kuinka siis konkreettisesti yhdistää työ,
opiskelu ja opiskelijaelämä? 1. Karsi koulusta. Niin simppeliltä ja karulta kuin se kuulostaa, niin hyväksymällä sen, että et saa kaikesta vitosta ja saatkin vain 50 noppaa 65 sijaan, on sinulla paljon rauhallisempi olla. Pyrkimyksenä tällä on vähentää stressiä; otat juuri sen verran opintoja kuin kerkeät ja keskityt keskeisten asioiden oppimiseen ja läpipääsyyn, et koko tenttialueen lukemiseen. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti vaikeaa, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen huomasin, että tehokkaalla 20 tunnilla per kurssi voi mahdollisesti saavuttaa aivan yhtä hyviä tuloksia kuin 100 tunnilla, kunhan ajan käyttää vain järkevästi. Elä siis elämääsi elämistä varten, äläkä opintoja; uusintoja tulee. 2. Aidat ovat välillä aika matalia; hyppään niiden ylitse. Älä siis aseta itsellesi liian kovia standardeja. Olet itsesi pahin vihollinen, jos vaadit itseltäsi liikoja. Aina ei tarvitse pusertaa itsestään liikoja, jos kyseessä ei ole tärkeä asia. Panosta töihisi täysillä, sillä siihen olet lupautunut, mutta pidä realiteetit mielessä esimerkiksi koulussa. Mitä sinulta oikeasti odotetaan?
miettiä, saikutatko vai merkinnän läsnäolosta.
et
saadaksesi
5. Pidä vapaailtoja. Vaikka se kuinka houkuttaa ja voisi olla mukavaa, niin aina ei kannata lähteä kavereiden matkaan perjantaina lautapeleille tai bisselle. Aivomme tarvitsevat lepoa ja rankan viikon jälkeen kehosi kiittää sinua huomattavasti enemmän, kun se saa kunnon unet edes kerran viikossa, sen sijaan, että sieltä on taas liuottunut pari aivosolua. 6. Älä ryyppää liikaa. Spex 2018 never forget. Käytännössä kaikki saamasi lepo on tällöin turhaa. Tähän yhdistettynä; fyysinen kunto korreloi yleisen olotilasi kanssa ja urheilu muutenkin helpottaa henkistä oloa. Älä anna liikunnan jäädä! 7. Mielenterveys. On tärkeää pitää siitä huolta. Jos heräät seitsemältä töihin, puserrat menemään ja pääset kotiin viideksi väsyneenä, niin viimeinen asia, jota kaipaat on se, että mietit loppuillan kaikkia sinua stressaavia asioita ja itket itsesi uneen, kun et jaksa vain käsitellä mitään.
3. Priorisoi. Kuten koulun suhteen, niin muidenkin asioiden suhteen. Kaikelle ei tule olemaan aikaa. 4. Pyri hankkimaan työ, jonka työajat joustavat. Jos sinulla ei ole joustoa, on opintojen suunnittelu vaikeampaa ja jossakin kohtaa pitää alkaa konkreettisesti INTER VIVOS 2/2020
19
TOTILLA TAVATAAN:
KRIISI Vuosi 2020 lähti railakkaasti käyntiin. Tammikuu tervehti ihmiskuntaa kuin se puolipukeinen ja viinanhajuinen naapurinmies roskia viedessä: ”on ilmoja pidellyt”. Yhdysvallat iski Iraniin, joka puolestaan uhkasi kolmannella maailmansodalla. Perässä seurasivat massiiviset maastopalot Australiassa. Maaliskuussa valtiot alkoivat sulkea rajojaan, kun uusi koronavirus COVID-19 levisi Kiinasta maailmalle. Samaan aikaan Saudi-Arabia alkoi tietoisesti laskea öljyn hintaa, mikä yhdistettynä pandemiaan aiheutti kansainvälisen talouden romahtamisen. Kaisa Mäkäräinenkin ilmoitti lopettavansa kilpauransa. Sillä välin hyväosaiset hurskastelijat somessa jakavat auliisti näkemyksiään siitä, kuinka kustakin kriisistä selvitään ja miten valtiovallan tulisi toimia. Itseoppineilta intellektuelleilta löytyy ”tutkimukseen perustuva” näkemys kansainväliseen politiikkaan, ilmastonmuutokseen, pandemian torjuntaan ja ampumahiihdon valmennukseen. Näitä mielipiteitä sitten levitetään ja puolustetaan kuin pyhää evankeliumia. Tätäkö tämä nykyään on? Joku toisen vuoden yliopisto-opiskelija Turusta googlettaa itsensä viikossa virologian asiantuntijaksi ja panikoi pää märkänä, kuinka kymmenet tuhannet suomalaiset kuolevat. Toisella puolella Twitteriä Mikael Jungner kehottaa olemaan ”sokeasti luottamatta” viranomaisiin ja että parviäly kyllä ratkaisee pandemian. Ei saatana, nyt stuntti seis. Niin kuin hyvin tiedetään, on suomalainen virkamies kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Saanko edes pienen hetken luottaa sokeasti viranomaisiin ja antaa heidän tehdä työnsä? On raskasta stressata, ahdistua ja hamstrata vessa20
INTER VIVOS 2/2020
paperia jokaisen kansainvälisen kriisin sattuessa. Vaikka maailma kirjaimellisesti palaa, ei puhutteleva twiitti minun maailmantuskastani pelasta Australiassa liekkimeren keskellä värjötteleviä koaloita. Tai ketään muutakaan. Ylitsepursuava vaahtoaminen ärsyttää. Ei tätä maata ole rakennettu positiivisilla aamupalavereilla eikä talvisotaa käyty ilon kautta, joten jatkuva positiivisten twiittien ja LinkedIn-päivitysten tuputtaminen menee hieman yli. Negatiiviset lällättäjät taas voisivat sisäistää, että uutisten ja puolivillaisten blogien siteeraaminen ei vastaa korkeakoulututkintoa tai viranomaisten asiantuntemusta. Välillä valtionhallinnossakin tötöillään, kuten Huoltovarmuuskeskuksen hankinnoista voi huomata. Valtiolla on siitä huolimatta töissä paljon itseäni osaavampaa porukkaa. En osaisi testata ihmistä koronaviruksen varalta, sammuttaa massiivisia maastopaloja tai edes voidella Suomen hiihtomaajoukkueen suksia. Jälkiviisastelun sen sijaan minäkin osaan: se on maailman helpoin harrastus karaokelaulannan ohella. Riittäisikö, että minun panokseni kriisien ratkaisemiseen on maata kylpytakissa sohvalla koko lauantai ja natustaa tortillasipsejä sellaisenaan pussista, koska guacamole loppui jo eilen. Tuntisin tästä ehkä häpeää, jos osaisin. Mielipiteideni pakottamisen sijaan hyväksyn pienuuteni universumissa enkä yritä esittää mitään enempää kuin olen: keskinkertainen. Totti Hämäläinen
KOKEMUKSIA TODISTUSVALINNASTA: U/M? TEKSTI ANNIINA LEHTIMÄKI JA SILJA METSÄTÄHTI
oikeustieteellisten Ttiedekuntien osaltaotettiin käyttöön keväällä 2019, ODISTUSVALINTA
jolloin 20% uusista opiskelijoista valittiin ylioppilastodistuksen perusteella. Keväällä 2020 oikeustieteelliseen valitaan 40% opiskelijoista todistusvalintakiintiössä. Keväällä 2020 hakija voi saada pisteitä viidestä oppiaineesta, jotka ovat äidinkieli sekä neljä muuta hakijalle parhaat pisteet tuottavaa ainetta. Korkeimpia pistemääriä äidinkielen lisäksi voi saada muun muassa matematiikan, fysiikan ja pitkän oppimäärän mukaisen kielen arvosanoista. Suomalaisen ylioppilastutkinnon lisäksi myös kansainvälisten ylioppilastutkintojen, kuten IB-tutkinnon arvosanat huomioidaan todistusvalinnassa. Todistusvalinta tarkoittaa huomattavaa muutosta siihen, kuinka oikikseen, yhteen Suomen halutuimmista opiskelupaikoista, päästään sisään. Ei siis ole ihme, että opiskelijavalinnan muutos herättää tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Kaksi phuksia kertoo, millaisena heille näyttäytyi oikikseen hakeminen ilman pääsykoetta. ANNIINA: oikeustieteelliseen todistusvalinnassa, mikä oli itsellenikin pieni yllätys. Olin sinänsä onnekas, koska viime vuoden todistusvalinta oli kirjoittamieni aineiden suhteen suotuisampi kuin tänä vuonna käytössä oleva pisteytys. En olisi kuitenkaan ennen ylioppilaskirjoitusten tulosten saamista uskonut, että voisin päästä oikeustieteelliseen todistusvalintakiintiössä. Ajattelin, että ylioppilaskirjoitukseni menisivät hyvin, mutta en odottanut kirjoittavani useita laudatureja. Ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat vuosi sitten pääsykokeen jälkeisenä päivänä. Alustavien "PÄÄSIN
22
INTER VIVOS 2/2020
tulosten tultua olin jo osannut olla varovaisen toiveikas siitä, että todennäköisesti olisin kuuden laudaturin ylioppilas. Pääsykokeisiin valmistautuessa otin sen riskin, että arvosanat olisivatkin laskeneet. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsykoeurakalle ei itselläni riittänyt enää energiaa, mistä syystä halusin luottaa siihen, että todistusvalinta olisi väyläni opintoihin. Jollain tasolla kuitenkin valmistauduin pääsykokeisiin, koska halusin kokea pääsykoekevään, enkä ihan täysin uskaltanut luottaa siihen, että pääsisin opiskelemaan todistusvalintakiintiössä. Olin kuitenkin panostanut opintoihini ja ylioppilaskirjoituksiin sillä ajatuksella, että todistusvalinta olisi käytössä hakiessani korkeakouluun. Vaikka todistusvalinta tuntuikin lukioaikana huolestuttavalta, omalta kannaltani oli ainoastaan positiivista, että se otettiin käyttöön. Olen halunnut oikeustieteelliseen 12-vuotiaasta asti. Oletus siitä, että todistusvalinnassa päässeet opiskelijat olisivat vähemmän motivoituneita opintoihin, on mielestäni kummallinen. Toki voin puhua tässä vain omasta puolestani, mutta ainakin itse olen erittäin motivoitunut ja innoissani opinnoista. Opiskelu on ollut juuri sellaista kuin odotinkin. Opinnoissa korostuva itseohjautuvuus tuntuu minulle luontevalta, eikä mikään ole tuntunut kovinkaan haasteelliselta. Totta kai opiskelu yliopistossa on erilaista kuin lukiossa, mutta se koskee varmasti ihan jokaista alaa, ei ainoastaan oikeustiedettä. En oikeastaan voisi kuvitella opiskelevani mitään muuta alaa. " SILJA: kuulin ensimmäistä kertaa siitä, että oikikseen voisi päästä yo-arvosanojen perusteella. Siihen asti oikiksessa opiskelu oli ollut minulle vain puoliksi mahdolliselta tuntuva haave. Kun lukiossa pidettiin korkeakoulujen alojen esittelyiltoja, oikis sai aina luokkahuoneet tupaten täyteen. Vaikka olinkin todella "KESÄLLÄ 2018
tavoitteellinen opiskelija, en pitänyt ollenkaan sanottuna, että kaikkien niiden motivoituneiden opiskelijoiden joukosta juuri minä onnistuisin läpäisemään pääsykokeen ankaran seulan. Mutta sitten luin todistusvalinnasta, ja yhtäkkiä oikikseen pääseminen muuttui todella paljon konkreettisemmaksi. Oli helpompaa nähdä suoriutuvansa erinomaisesti yokokeista, sillä niissä laskelmoin menestyväni - olinhan pärjännyt kursseissa todella hyvin ja opiskelutekniikat olivat hallussa sen tyyppiseen lukemiseen, mitä yo-kokeet vaativat. Osallistuin myös valintakokeeseen, koska halusin pelata varman päälle. Näin jälkikäteen näkisin, että yo-kirjoituksissa tarvittavat opiskelutaidot ovat kullanarvoisia myös oikiksessa. Toisaalta sain paljon irti siitä, että tunsin pääsykoekirjojen sisällöt etukäteen ja pystyin rakentamaan uutta tietoa jonkin verran niiden varaan. "
semmin lukenut pääsykokeeseen”, kertoo eräs. Toisaalta joku kokee, että on joutunut aloittamaan oikeustieteen opiskelun “nollasta”, ja sitä kautta ollut hieman jäljessä muista. Vastauksissa kuitenkin korostuu kokemus siitä, että lukiossa hankitut opiskelutaidot ovat kantaneet myös yliopsitossa. Entä mitä vastaajat ajattelevat todistusvalinnalla sisään päässeiden motivaatiosta? “Oma veikkaukseni on että se (todistusvalinta) vaikuttaa motivaatioon. Nuori ei välttämättä tiedä mikä hänestä "tulee isona" ja saattaa valita väärän opinahjon silloin kun tulee valituksi moneen hyvän todistuksen ansiosta.” Joku arvelee, että todistusvalinnalla sisään päässeet olisivat päässet myös kokeella – loppujen lopuksi ylioppilaskirjoituksissa menestyminen ennustanee pääsykokeessakin menestymistä.
omien kokemustemme perusteella, miten tyypilliset todistusvalintaa koskevat uhkakuvat ovat toteutuneet. Emme kuitenkaan ole yksin. Lähetimme vuoden 2019 phukseille anonyymin, todistusvalinnalla sisään päässeille suunnatun kyselyn. Kysyimme niin tenttien keskiarvosta kuin motivaatiosta ja opiskelutaidoistakin.
Toisaalta kaikki vastaajat uskovat, ettei heidän oma motivaationsa ole todistusvalinnalla sisään päässeitä huonompi. “Pääsykokeet eivät minusta ole ultimaattinen mitta ”motivaatiolle”, sillä emmeköhän kaikki pohdi tulevaisuuttamme ja tee parhaimmat mahdolliset valinnat opiskeluasioissa muutenkin”, eräs vastaajista toteaa.
Vastauksiin vaikuttaa se, että n. 35:stä todistuksella sisään päässeestä kyselyyn vastasi 8. Tuloksista kuitenkin näkee, että todistusvalinnalla sisään päässeet eivät ole homogeeninen ryhmä. Vastanneiden keskiarvot vaihtelevat välillä 2,5 – 4. Myös ajatukset todistusvalinnasta vaihtelevat. Kukaan vastanneista ei kyseenalaista omaa motivoituneisuuttaan, mutta opiskelutaidoista on vaihtelevia näkemyksiä.
Lähteenä käytetty oikeustieteet.fi-sivustoa
EDELLÄ
ARVIOIMME
“Pääsykoe on aivan erilaista opiskelua kuin tenttiin lukeminen, ja tiedän tämän koska olen aikaiINTER VIVOS 2/2020
23
KESKINKERTAINEN OIKKARI:
AJANKUVA
O
ikkari herää taas uuteen päivään, 14. päivä kotona putkeen. Ulkona aurinko paistaa taas, mutta se lähinnä tällä kertaa masentaa. On Pykäläviikon ensimmäinen päivä, ja kaikki on peruttu. Vuosijuhlia varta vasten ostettu iltapuku ja juuri ajoissa ompelemalla korjatut haalarit jäävät nyt keräämään pölyä kaappiin, kun oikkari pukee päälleen samat lökäpöksyt kuin viisi päivää putkeen ja irvistää nuutuneelle peilikuvalleen hammaspesulla. 17. päivä kotona. Meluisessa ja täydessä bussissa vietetyt matkat keskustaan ovat nyt vaihtuneet nopeaan sprinttiin sängystä työpöytää kohti, ainoana muistutuksena vanhasta on innottomuus nousta ylös. Valoisana puolena säästetty aika antaa mahdollisuuden tehdä kunnon ruokaa kotona ensimmäistä kertaa kuukausiin, vaikka joku onkin hamstrannut kaupasta juuri sen tarvitun ainesosan doomsday-bunkkeriinsa. Unicafe-säästöjä, pahaa kahvia ja Alexandrian pölyjä kaihoisasti kaivaten on kuitenkin aika alkaa hommiin. Oikkari avaa tietokoneen ja alkaa tekemään pienryhmätyötä opiskelijabudjetin mukaisessa työpisteessä. Viimeiset 25 päivää tuntuvat kehossa kuin hävityltä baariottelulta. Kehnon työergonomian vuoksi oikkari turvautuu taukojumppaan, jossa lakikirjat nousevat kattoa kohti. Nettiin tallennettu luento avautuu ruudulle iltapäivällä. Oikkari torkkuu läpi puolesta professorin puheista, kun normaalisti hereillä pitävät takana istuvien höpöttely, tasainen näpyttely ja nuuskanhaju ovat poissa. Muistiinpanot syntyvät suuremmin asiaa ajattelematta, onneksi on moodle-tentin tuoma turva. Kalenteri näyttää tyhjää koko loppuviikolle jo neljättä viikkoa peräkkäin, kun oikkari luennon loputtua avaa tenttikirjan muun tekemisen puutteessa. Kirja tuntuu kädessä painavalta, mutta se on ainoa vaihtoehto nettipalveluiden 24
INTER VIVOS 2/2020
kaatuillessa jatkuvasti. Kalenterin tyhjyys ahdistaa. Aikaisemmin limittäin hädin tuskin mahtuneet erilaisista menoista kertoneet värikkäät palikat loistavat poissaolollaan. Facebook ei enää lähetä muistutuksia tapahtumista, onhan niistä suurin osa joko peruttu tai siirretty syksylle jouluun merkityn Silliksen muodostaessa poikkeuksen. Puhelin älähtää, kaveri ehdottaa ilmoittautumista valinnaiselle verkkokurssille. Nyt kun on helppoja noppia saatavilla, hyppää oikkari mukaan mielellään. Jos sosiaalista elämää ei ole sallittu, voi samalla vaivalla olla ylisuorittava opiskelija. Näin oikkari hautaa itsensä kirjoihin ja miettii, tältäkö elämäni nyt näyttää? Onko normaaliin palaamista? Tai pikemminkin: mikä oikeastaan on enää normaalia? Oikkari katsoo nurkassa kuihtuvaa huonekasvia: myös se on luovuttanut tämän kevään suhteen. Eikä mikään ihme, sillä eihän kasvikaan pärjää ilman suljettujen kaihtimien estämää valoa tai vettä yli kolmea viikkoa. Oikkari herää päiväunilta sohvalta tyhjän keksipaketin osuessa lattiaan. Tänään sataa kaikkien luonnonlakien vastaisesti lunta, ja vaikka into kotona olemiseen alkaa loppua, päättää oikkari torkuttaa vielä hetken ajan ja palata takaisin pilvilinnojen luo.
From law student into privacy expert – not the most typical way This text is something different. This does not discuss a career in law and is not in Finnish. This is a quick summary of how I went from being a law student to a privacy expert at Deloitte, one of the largest firms in the world. Like many of you, I started my law studies with two major drivers: I like making money and I like making a difference. Unlike many of you though, I started my studies in the UK, getting a bachelor’s degree in law. While a law degree from a good UK university is great, it doesn’t guarantee a career in law. As most of you will know, you need to study more, get lucky, and be flexible.
“ I guess my advice to all the law students reading this would be: find what you enjoy doing, and go for it. ”
I studied more and was flexible, but my luck was different. Instead of getting lucky with a training contract, I discovered Finland, or rather, one specific Finn. Instead of taking the usual route a UK lawyer would, I took the leap and moved to Finland after applying to the University of Helsinki to do my master’s degree in law. While this was a great move for me– Finland is a beautiful country–my lack of both language skills and a Finnish OTM (oikeustieteen maisterin tutkinto) meant law firms wouldn’t take me on. It took several trips to law firms, hundreds of applications, and one honest lawyer to let me know that unless I spoke at a native level, I’d never work for a Finnish law firm. At least this was my experience. However, without an OTM or language skills, I was still able to work as an in-house counsel for a consulting firm during my studies thanks to the networks I had built.
© 2020 Deloitte Oy, Group of Companies.
From there, I was exposed to data privacy law. There was an instant attraction to the field. It is an area of law that is evolving and growing, and it felt like I was on the crest of a wave. My passion for this area was quickly noticed, and I found myself leading my company in their GDPR implementation but yearning for more. When Deloitte opened up a role for a data privacy trainee, I took my chance. I wasn’t fluent in Finnish, and I had no connections in Deloitte, but I had passion and, as you can tell from this article, I speak a lot. Deloitte seemingly picked up on the last two of those traits and valued them, and I soon found myself working for one of the Big 4 consulting firms as a privacy expert. I’ve learned a lot so far and still learn new things every day, I get to work with not only some of the best minds in the country but also at some of the biggest companies in the world, and I do feel like I am making a difference and also making an impact that matters. I guess my advice to all the law students reading this would be: find what you enjoy doing, and go for it. You’ll hit barriers, roadblocks, and walls. But you’ll find the route to what drives you to take these detours around them. Deloitte offers wide range of opportunities for law students (such as opportunities in legal & tax services, forensic M&A, in-house legal), but this has been my way, not the most typical way.
Laurence Lawson Risk Advisory Deloitte
“Olen päässyt Suomen kiinnostavimpien projektien pariin ja saanut kullanarvoista ohjausta ja tukea kokeneilta juristeilta.” -- Harjoittelija, kevät 2020
LUE LISÄÄ HARJOITTELUOHJELMISTAMME: WWW.CASTREN.FI/ URAPOLKU/OPISKELIJAT
KESTÄVIÄ MENESTYSTARINOITA
NÄKÖKULMA:
MITÄ JA MILLAISTA ON OLLA HYY:N HALLITUKSESSA? TEKSTI SAMMY NURMINEN KUVA JANNE KAJANDER
H
elsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on yliopistolain (558/2009) 46 §:n ja valtioneuvoston yliopistoasetuksen (770/2009) mukaisesti itsehallintoon oikeutettu julkisoikeudellinen yhteisö. HYYn tarkoituksena ”on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä” (YO-laki 46 §). HYYn tehtävänä on osallistua YO-lain ”2 §:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen” (YO-laki 46 §). HYYn jäseniä ovat kaikki Hgin YO:n opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin – lukumäärällisesti jäseniä on n. 26 000. HYYssä päätösvaltaa käyttävät HYYn hallitus (HYYH) sekä edustajisto (YO-laki 46 §). HYYn jäsenet valitsevat HYYn edustajiston suhteellisilla vaaleilla ja edustajisto asettaa hallituksen (VN YO-asetus 4 §). Edustajiston toimikausi on kaksi vuotta ja hallitus asetetaan kalenterivuosittain. Hallinto- ja toimeenpanovaltaa käyttää HYYn hallitus (YO-laki 46 §). HYYn sääntöjen 28 § mukaan HYYH jäsenten lukumäärä on oltava 7-13 välillä; lähihistoriassa HYYH koko on ollut 12 jäsentä. Pitkään kestäneiden edustajistoryhmien välisten neuvotteluiden päätteeksi päästiin yhteisymmärrykseen, että HYYn hallitukset tultaisiin jatkossa valitsemaan siirtoäänivaalitapaa käyttäen.
Muutos käytännössä takasi pienemmille ryhmille hallitusedustuksen, ja siirryttiin pois perinteisemmästä asetelmasta, jossa vain suurimmat ryhmät olivat edustettuina hallituksessa ja pienimmät jäivät oppositioon. Edustajistoryhmä HELP, professioalojemme äänenkannattaja, oli ollut perinteinen oppositioryhmä, mutta uuden hallitusvalintaprosessin sekä edustajistopaikkamäärämme (9/60) myötä helppiläisiä on mahtunut hallitukseen kaksi. Uuden systeemin ollessa jo toista vuotta käytössä HELP:iä edustaa hallituksessa tänä vuonna sattumoisin kaksi pykälistiä: allekirjoittanut hallituksen varapuheenjohtajana sekä Sakari Saari hallituksen jäsenenä. HYYssä on vakiintuneena käytäntönä ollut, että HYYH PJ on ollut HYYH jäsen puheenjohtajuuttaan edeltävänä vuotena (kuten pääsääntöisesti on ollut Pykälässäkin). HYYH PJ kokemuksensa turvin ja keskustelemalla hallituslaistensa kanssa suorittaa sektorijaon, jossa hallituslaisille jaetaan päävastuualueet hallitusvuodelle. Jokaisella sektorilla on yleensä vähintään INTER VIVOS 2/2020
27
yksi asiantuntija, HYYn palkkaama työntekijä, joiden kanssa hallituslaiset työskentelevät sektoreillaan. Sektorit ovat dynaamisia kokonaisuuksia ja tällä hetkellä sektoreiksi luettaneen koulutuspolitiikka, sosiaalipolitiikka, kansainvälisyys, järjestöt, ympäristö, oikeusturva, tapahtumat, viestintä, yhdenvertaisuus, phuksituutorit, kehitysyhteistyö, talousjohtokunta (TJK), työvaliokunta (TVK) ja pääsektori. Arkistonhoitaja ja Pikku HYYn työntekijät pois lukien HYYn toimistolla Uudella ylioppilastalolla on tällä hetkellä 13 työntekijää. HYYn toimistolla iso osa työajasta kuluu kokoustaen. Sektoreilla on säännöllisiä sisäisiä tapaamisia ja usein tarvitaan myös poikkisektoraalisia tapaamisia. Hallituksella on viikoittaiset aamukoulunsa, joissa keskustellaan yhteisiä linjanvetoja vaativat sekä hallituksen kokouksissa päätettävät asiat läpi. Hallituksemme on hyvin keskusteleva ja 6-8h mittaiset aamukoulut jakautuvatkin kahdelle päivälle, joista jälkimmäistä pääsääntöisesti seuraa viikoittainen hallituksen kokous. Aamukoulun agendalla on monenkirjavia asioita, kuten kampanjoihin tai kannanottoihin osallistumisesta keskustelu, HYYn säännöllisesti päivitettävien asiakirjojen päivitysprosesseista keskustelu, hallopedien nimeämisestä keskustelu, Ylvalta (HYYn liiketoimintayksikkö, ent. HYY Yhtymä) tulevat HYYn varallisuudenhoitoon liittyvät asiat, jne. Ylvan projektit Kaivopihan uudistus, Grand Hansa –hotelli sekä Hakaniemen Lyyra –projekti ovat pitäneet alkuvuoden aamukouluissa huolen, että HYYn erittäin mittavista talousasioista keskustellaan lähes viikoittain. HYYH PJ sekä VPJ kokoustavat rooliensa johdosta muita hallituslaisia enemmän. Tyypillinen maanantaini koostuu duosta, kvartetista sekä työvaliokunnan kokouk28
INTER VIVOS 2/2020
sesta. Duossa PJ ja VPJ keskustelevat akuuteista hallitusasioista ja vaihtavat ajatuksia ja tukevat toisiaan, jos esim. on jokin erityistä harkintaa vaativa tilanne. Duo sekä HYYn pääsihteeri muodostavat pääsektorin, joka on vastuussa koko toimiston hyvinvoinnista – hallituslaisten sekä työntekijöiden. Kvartetissa kokoontuvat pääsektorin edustajien lisäksi HYYn talouspäällikkö; tällä kokoonpanolla ollaan keskusteltu mm. YO-kuntien TES:in päivityksestä. Työvaliokunnassa on vain hallituslaisia: PJ, VPJ, Ylva-vastaava ja TJK PJ. TVK:n edustajilla on vakiintuneen käytännön mukaan ollut käytössään muita hallituslaisia enemmän tietoa Ylvan toimintaan liittyen sekä läsnäolo- ja puheoikeus Ylvan hallituksen kokouksissa (n. 1krt/kk). TVK:lla on pääsääntöisesti myös kokous Ylvan toimitusjohtajan / HYYn talousjohtajan sekä Ylvan HPJ:n kanssa ennen Ylvan hallituksen kokouksia. Mainittakoon vielä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) seminaarit, joissa tehdään kansallisen ja kansainvälisen tason vaikuttamista YO-kuntien puolesta. SYL mm. järjestää useamman kerran vuodessa johdon seminaareja, joihin voivat osallistua kaikkien YO-kuntien pääsektorit. HYYn hallituslaisilla ei ole varsinaista työaikaa, kuten esim. HYYn toimiston työntekijöillä. Hallituslaiset eivät ole työsuhteessa ylioppilaskuntaan, vaan ovat luottamustehtävässä, josta maksetaan palkkiota, ei palkkaa. Voitaneen pitää oletusarvoisena, että hallituslaisten on osallistuttava hallituksen aamukouluihin ja kokouksiin ja omien sektoriensa tapaamisiin, jne. sekä suoriuduttava näistä johtuvista omista vastuualueistaan. HYYH VPJ roolissa kokoustaminen vie leijonanosan ’työajasta’ ja tietyt pullonkaulatilanteet vaativatkin pitkiä päiviä, jotta ehtii lukea ja vastaamaan sähköposteihin, valmistautua kokouksiin (huomattaviinkin) esimateriaaleihin perehtyen, valmistel-
la oman vastuualueen presentaatio aamukouluun/kokoukseen, jne. Tekemistä riittää, mutta kyllä hallituslaiset ovat osoittaneet voivansa suorittaa muutamia kursseja siellä täällä hallitustyönsä lomassa, ja joillekin onnistuu myös muun osa- aikatyön tekeminen samalla. Satunnaisina annoksina muukin tekeminen siis onnistuu, mutta hallitustyön sujuva hoitaminen saattaa olla kyseenalaistettuna, jos joutuu jatkuvasti olemaan aamukouluja ja hallituksen kokouksia poissa vaikkapa pakollisen opetuksen ja/tai muun työn takia. Ongelmallisiakin tilanteita on. Vaikka edustajistoryhmät ovat esim. yhtä mieltä jäsenmaksuton HYY 2025 –tavoitteesta, on myös aiheita, joissa voidaan olla terävästikin eri mieltä. Näissä tilanteissa on usein erittäin hyvä muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Mutta yli 20 ihmisen toimistossa henkilökemioilla on myös oma roolinsa ja onkin tärkeää olla hyvä ja avoin keskusteluilmapiiri, jotta työmoraali pysyisi kaikilla hyvänä. Laajemmassa mittakaavassa omanlaisen haasteellisen kokonaisuuden muodostaa myös erityislaatuinen rakenteemme julkisoikeudellisena yhteisönä mm. (luottamuksellisen) tiedon saatavuuden suhteen; tiedon määrä, laatu, oikea-aikaisuus ja jakelu ovat kysymyksiä, jotka nousevat tiuhaan esiin. Prosessikaavion kunnioittamatta jättäminen – huolimattomuudesta tai muuten – ja oleellisten tahojen huomiotta jättäminen saattaa synnyttää skismaa osapuolten välille ja edistää huonoa hallintoa. Huolellisen punninnan tekeminen prima facie itsestään selvän oloisen asian kanssa ei suinkaan ole pahitteeksi; sillä voidaan välttää monta harmittavaa tilannetta.
kuttamismahdollisuuksia. Illallinen Helsingin pormestariston kanssa, tapaamiset Hgin YO:n rehtoraatin kanssa, HYYH PJ:n vappuvierailu Presidentinlinnaan sekä HYYH VPJ:n radioitu ja televisioitu vappupuhe Ullanlinnanmäeltä, lukemattomat vuosijuhlakutsut ja vastaavat edustustilaisuudet kuuluvat hallituksen edustustehtäviin. Erityisesti vaalivuosina hallituslaiset pääsevät helpostikin läheisiin tekemisiin kunnallisen ja kansallisen tason poliitikoihin. Ainakin siis pandemiavapaina vuosina. HYYn hallituksessa oppii, näkee ja kokee paljon. Jos opintosi ovat joustavassa vaiheessa tai et kaihda välivuotta (tai haluat juosta hullun lailla koko hallitusvuoden), niin suosittelen tätä mahdollisuutta. Muistutan myös, että mitä parempi äänestystulos tulevan syksyn edustajistovaaleissa on, sitä enemmän paikkoja edustajistossa ja todennäköisimmin sitä enemmän paikkoja myös hallituksessa. HELP:läisenä tietysti toivon vaalivoittoa meidän leiriin. Muistakaa äänestää ja olla ehdolla – HYY tarvitsee oikkareita! Sammy Nurminen HYYn hallituksen varapuheenjohtaja
HYYn hallituksessa on myös hauskaa ja vaikuttavaa. Hallitukselle on muodostunut monenlaisia ainutlaatuisia perinteitä ja vaiINTER VIVOS 2/2020
29
Meillä on kaikki tieto, mitä opinnoissasi tarvitset. SUOMEN LAKI -hakupalvelu: aina ajantasainen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja esityöt FOKUS: päivittyvät hakuteokset eri oikeudenaloilta VERKKOKIRJAHYLLY: tenttikirjasi diginä Alma Talentin palvelut ovat rajoituksetta käytössäsi yliopiston verkossa. Kysy lisää opiskelijakirjastostasi! Aidot ja alkuperäiset Suomen Laki -kirjat ja muu ammattikirjallisuus 40 % alennuksella osoitteessa shop.almatalent.fi alennuskoodillasi PYKETU20.
SISÄLTÖPALVELUT Tarjoamme tuoretta tietoa opintoihisi. almatalent.fi
PÄÄSYKOE/KIIRASTULI TEKSTI SILJA METSÄTÄHTI
V
alitaan kaksi aivan satunnaista, toisilleen ennestään vierasta oikeustieteen opiskeljaa. Olen aivan varma, että he pystyvät alle viidessä minuutissa virittämään tunteikkaan keskustelun pääsykoekeväänä pudonneista hiuksista, nukkumattomistä tunneista ja hikisistä hetkistä monivalintatehtävien parissa. Näin ainakin ennen vuotta 2019, kun todistusvalinta astui kuvioihin. Mielestäni ei ole kovin ihmeellistä, että todistusvalinta herättää suuriakin tunteita. Onhan kyse opiskelupaikasta, jonne tuhannet pyrkivät joka kevät. Kaikista hakijoista valituksi tulee vain murto-osa, viime vuonna reilu 6 % Helsinkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että pänttäämiseen on todella käytettävä aikaa, hikea ja sydänverta. Tätä faktaa meille myös toistetaan: ennen sisäänpääsyä valmennuskurssilla, fuksiviikolla, mediassakin. Kuva oikkareista ikäluokkansa terävimpänä huippuna, ahkerimpana kuutena prosenttina, on selvästi olennainen osa identiteettiämme. Se on yhteinen kokemus, joka liittää meidät toisiimme. Monelle vieraalle paikkakunnalle vasta muuttaneelle, vieraahkoon tieteenalaan tutustuvalle fuksille tällainen selkeä ja myönteinen yhteen liittävä ydinkertomus on todella rohkaiseva asia. Tiedän tämän kokemuksesta. Tavallaan terveyttä uhkaavan raskas pääsykoekevät on myös legitimoinut oikikseen pääsyn. En voi väittää puhuvani kaikkien pykälistien puolesta, mutta tiedän monia, jotka ovat kyseenalaistaneet sen, onko opiskelupaikka ansaittu. Kun niin moni nuori ja vanhempikin hakee tosissaan juuri tätä paikkaa, monet vuosi toisensa perään, omalle opiskelupaikalle voidaan löytää legitiimi perustelu pääsykoekeväästä selviy-
tymisestä. Profeetallinen pääsykoe seuloo akanoista ne sitkeät jyvät, jotka saavat haaveilemansa opiskelupaikan ja sen myötä lupauksen statuksesta, palkasta ja yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta. Kun kaikki opiskelijat eivät enää joudukaan käymään läpi tätä seulaa, yhteinen tarinamme siitä, kuinka ahkera, protestanttinen työ tulee palkituksi pääsykoemenestyksellä, saattaa kokea kolauksen. Tapoja päästä sisään ja osoittaa ahkeruutensa ei olekaan enää vain yksi. Juristikunnan homogeenisyyskin saattaa olla uhattuna. Muutama asia ei kuitenkaan muutu opiskelijavalintauudistuksen mukana. Opiskelijavalinta ei ole kauniissa status quossaankaan ollut reilu. Kaikilla hakijoilla ei ole ollut mahdollisuutta osallistua valmennuskursseille tai opiskeluun kannustavaa lähipiiriä. Ja vaikka pääsykoemenestys auttamatta vaatii paljon työtä ja omistautumista, näin suurella hakijajoukolla sisään pääsyyn ja ulos jäämiseen vaikuttaa varmasti myös sattuma. En epäile hetkeäkään tarinoita pudonneista hiuksista ja valvotuista öistä. Olen sitä mieltä, että kaikki oikiksessa opiskelevat ovat ansainneet paikkansa – ne, jotka ovat onnistuneet pääsykokeeseen lukemisessa, ja yhtä lailla ne, jotka ovat kahmineet laudatureja. Huolimatta tarunhohtoisuudestaan pääsykoe ei ole eikä ole ollut absoluuttinen, juristiksi sopivuuden mitta. Ahkeruutta, motivaatiota ja oppimiskykyä voi testata muinkin keinoin, esimerkiksi todistusvalinnalla.
INTER VIVOS 2/2020
31
Ota urallasi loikka ylöspäin.
Veikko Myller: ”The Bull”
Haluaisitko saada mielenkiintoisia työtehtäviä mukavassa työympäristössä ja olla osa sitoutunutta ja kansainvälisesti arvostettua tiimiä? Olemme Suomen johtavia liikejuridiikkaan erikoistuneita asianajotoimistoja ja etsimme jatkuvasti joukkoomme opintojensa eri vaiheissa olevia opiskelijoita. Jos kiinnostuit, lue lisää ja lähetä hakemus osoitteessa www.ww.fi/careers. Autamme sinua ottamaan loikan kohti huippuammattilaisuutta.
www.ww.fi
