1
Joensuun historian opiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa 1/2023 (painettu) ISSN 1236-3995, (verkkojulkaisu) ISSN 2343-26167
Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.
Päätoimittaja: Erkki Jokinen
Toimitussihteeri: Otso Pitkänen
Toimittajat ja kirjoittajat: Erkki Jokinen, Henri Turunen, Lorena Aroca, Eino Laurinkoski, Helmi Virtanen, Lassi Oikkonen, Risto Kauppinen, Otso Pitkänen, Essi Inkinen, Tomas Dahlström, Roni Ojanen, Marko Piipponen ja Mikko Sainio
Taitto ja ulkoasu: Erkki Jokinen
Etu- ja takakansi: Erkki Jokinen
Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU
Sähköpostiosoite: varnitsa.ry@gmail.com tai jokinerk@uef.fi
Painopaikka: Yliopiston kirjasto, Joensuu
Painos: 80 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs
2
Pääkirjoitus
Hyvää uutta vuotta näin minunkin puolestani! Vuosi 2023 lähti jännästi käyntiin, kuin juuri ennen vuoden vaihdetta Emerituspaavi jätti meille maanpäälliset jäähyväiset. Samalla päättyi myös historiallisestikin mielenkiintoinen ajanjakso, jolloin oli kaksi paavia.
Tuosta on muuten tehty hieno elokuva, kannattaa katsoa! Vuoden ensimmäisen lehden
teemana onkin filmi ja elokuvat. Tänä
vuonna ehkä monille meille historianopiskelijoille lapsuudestakin tutut Indiana Joneselokuvat saavat jatkoa, kun kesällä teattereihin tulee trilogian (ehkä) kauan odotettu viides elokuva. Sen lisäksi kesällä ilmestynee
Christopher Nolanin elokuva Robert Oppenheimerista, miehestä, joka keksi ydinpommin. Kuulemma siinä ydinräjähdys ei ole
CGI:tä. Toivotaan, että nämä elokuvat menestyksen myötä innostavat tulevia sukupolvia historian opiskeluun.
Tänä keväänä rakas ainejärjestömme ja kaupunkimme pääsee taas kerran parrasvaloihin, kun maaliskuussa Hol-seminaari vietetään
täällä. Sen lisäksi myös muita suuria tapahtumia on jälleen tulossa, kuten lavatanssit ja opintomatka. Ehkä paluu normaaliin on taas tuloillaan, kuka tietää. Pitää myös muistaa, että siihen voimme myös jokainen vaikuttaa, millaisen vuoden me rakennamme yhdessä niin varnitsalaisille kuin itsellemmekin.
Edesmenneen filosofin ja mäkihyppääjän Matti Nykäisen sanoin: jokainen tsäänssi on mahdollisuus.
Vaikka vuosi 2022 oli jännä vuosi, toivotaan, että vuodesta 2023 tulisi hieman rauhallisempi… tai ainakin turvallisempi. Onneksi
ikävät maailman tapahtumat eivät kovin paljoa tänne Pohjois-Karjalaan tule, ja koronakaan ei ole enää jokapäiväinen murhe. Jokaista on varmasti mietityttänyt niin sähkön hinta, kuin kaamosaikakin. Meidän iloksemme Varnitsan tämän vuoden hallitus onkin järjestänyt tapahtumia lähes viikoittain pimeiden talvi-iltojen piristykseksi lähes vuoden alusta saakka. Ainakin minulla on luotto niin hallitusta, kuin hallitusyhteistyötä kohtaan. Haluan myös kiittää edellistä päätoimittajaamme Monaa, jonka johdolla ainejärjestömme lehti oli hyvissä käsissä. Ainakin itse tänä vuonna pyrin pitämään lehden linjan samana, miellyttävänä lukukokemuksena. Raskaahkojen 20-luvun alkuvuosista huolimatta, näen valoa tunnelinpäässä. Siihen voimme myös jokainen vaikuttaa, että tekisimme Varnitsasta ja vuodesta 2023 parhaan ikinä!
Erkki Jokinen
Varnitsa-lehden päätoimittaja
3
Puheenjohtajan Palsta
Hyvää alkanutta uutta vuotta 2023 varnitsalaiset!
Vuosi on pyörähtänyt liikkeelle jo vähän aikaa sitten ja toivon mukaan teidän kaikkien kevään opinnot ovat käynnistyneet sujuvasti joululoman jäljiltä. Myös me hallituksessa olemme aloitelleet tämän vuoden toimintaa tammikuun aikana ja olemme päässeetkin jo järjestämään vuoden ensimmäisiä tapahtumia, joihin on kuulunut mm. Varnitsan olympialaiset sekä perinteisempiä tapahtumia, kuten esimerkiksi peli-ilta.Toivon mukaan pystyisimme viimein järjestämään teille varnitsalaisille uusia sekä perinteisiä tapahtumia normaaliin tapaan koko vuoden ajan, koska viime vuosia häirinnyt koronavirus on alkanut pikkuhiljaa rauhoittumaan keskuudessamme.
Tulevan vuoden näkymät tulevat olemaan mielenkiintoiset sekä jännittävät. Meidän ainejärjestömme pääsee taas järjestämään Historian opiskelijain liiton seminaaritapahtuman täällä Joensuussa maaliskuun lopulla. Kyseessä tulee olemaan koko viikonlopun mittainen tapahtuma, jossa aiheena tulee olemaan aina yhtä jännittävä aihe, urheilun historia. Toinen merkittävä tilaisuus tulee varmasti olemaan Varnitsanperinteiset lavatanssit, jotkatullaan järjestämäänhuhtikuussaensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019. Koronavuodet ovat viime kerran jälkeen sotkeneet kyseisen tapahtuman järjestelyjä, mutta vihdoin on tullut aika jatkaa perinteitä ja järjestää ikimuistoinen ilta.
Opintojen ja tapahtumien ohella on myös hyvä aika rentoutua ja levätä, jotta henkilökohtainen hyvinvointi säilyy parempana. Yhtenä toimivana tapana tähän voi auttaa tämän lehden teema, joka keskittyy muun muassa elokuviin. Pitkän koulupäivän tai vaihtoehtoisesti rankan edellisen tapahtumaillan jälkeen voi olla mukava mennä hetkeksi sohvalle makoilemaan ja pistää filmi pyörimään. Nykyisistä suoratoistopalveluista löytyy monenlaisia elokuvia aina komedioista trillereihin asti. Tämän lisäksi voi olla rentouttavaa katsoa myös esimerkiksi uutisia televisiosta ja ottaa selvää muun maailman menoista. Itse koen, että elokuvien sekä sarjojen seuraaminen on parhaimmillaan kokemus, josta pystyy hyötymään niin vapaa-ajalla kuin myös opinnoissa, varsinkin historiassa.
Kevät 2023 tulee olemaan sisällöltään rikas Varnitsan osalta ja toivon mukaan pystymme tekemäänsiitäyhdessäikimuistoisen.Toivon mukaan saisimme nähdä teitä varnitsalaisia mahdollisimman paljon kevään upeissa tapahtumissa sekä metrian käytävillä opintojen parissa. Tehkäämme siis tästä keväästä kaikin puolin menestyksekäs ja ikimuistoinen. Mukavaa kevään alkua teille kaikille!
4
Henri Turunen
Varnitsa ry:n puheenjohtaja
Koposopon tervehdys
Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja sen mukana on tullut uusi koposopo. Edeltäjäni ovat saaneet aikaiseksi paljon, eikä edes koronavuosien aiheuttama jähmeys heitä hidastanut. Nyt pääsen itse hyötymään kaikesta mitä he ovat saaneet aikaan. En ole kuitenkaan täysin uusilla vesillä, sille minulle on kyseessä jo toinen hallitusvuosi. Viime vuonna sihteerinä toimiminen antoi minulle paljon ymmärrystä järjestötoiminnasta sisältäpäin, mutta nyt koposopona pääsen näkemään sen kaiken, mitä järjestötoiminta tarvitsee ulkopuolelta.
Muutos on ollut alkaneen vuoden keskiössä. Uusi lukukausi, uusi hallitus ja uusi hallitustoimi ovat lähteneet käyntiin ja vielä on paljoa mihin tottua. Muutoksen juurella on välillä hankala löytää oma paikkansa ja saada uusien tehtävien keskellä arki järjestettyä. Hitaasti alan kuitenkin tottumaan omaan paikkaani ja uskon, että yhdessä saamme tämänkin vuoden hoidettua!
Kunminullekerrottiin,ettätämänvuodenensimmäinen lehti olisi Filmi Varnitsa aloin miettimään miten voisin liittää elokuvat tervehdykseni teemaan. Aloin pohtimaan mitä elokuvat oikeastaan merkitsevät minulle, mitä kaikkea ne edustavat elämässäni. Elokuvistavoisinsanoapaljonjapuhuaties,kuinka pitkään, mutta loppujen lopuksi minulle elokuvat merkitsevät yhdessäoloa. Jo pienestä pitäen olemme perheeni kanssa kerääntyneet katsomaan yhdessä elokuvia. Elokuvan katsominen oli melkein kuin rituaali, vähintään
kerran päivässä oli välttämätöntä katsoa elovaikka ison perheen kanssa on hankala löytää sopiva aika yhdessäololle, aina kun sellainen aika löytyy, keräännymme sohvalle katsomaan huonoja (ja silloin harvoin jopa hyviä) elokuvia.
Yhdessäolo on myös tämän vuoden teema. Koronavuodet ovat (toivottavasti) nyt ohi ja vihdoin pystymme tuomaan takaisin niitä perinteitä, jotka näiden vuosien aikana katosivat. Haluan lisätä koko Varnitsan kesken yhdessäoloa sekä tietenkin rakentaa uudestaan niitä suhteita, joita meillä ennen oli. Monet kytkökset, joita Varnitsalla oli nimittäin, katosivat koronavuosien aikana tai niitä ylläpitäneet henkilöt ovat jo valmistuneet. Tavoitteena on saada näitä kytköksiä takaisin ja rakentaa vielä kokonaisempi Varnitsa, jonka ei tarvitse toimia yksin edunvalvonnan asioissa.
Odotan innolla tulevaa vuotta! Kaikki on minulle vielä hieman uutta, mutta toivottavasti uskallatte tulla juttelemaan aivan kaikista edunvalvontaan liittyvistä asioista kanssani. Muistakaa myös kaikki tulla Suolaa ja selittelyä -palauteiltaan
28.2.2023 (lisää tietoa Varnitsan somessa), sillä se on kaikkien opintojen kannalta hyvin tärkeä tapahtuma.
5
Lorena Aroca
Koposopo ja varapuheenjohtaja
Ehkä 1980-luvun tunnetuimpia Steven Spielbergin elokuvia ovat seikkailija-arkeologi Henry Jones nuoremman (tunnetaan paremmin Indiana taitohtoriJonesina) seikkailut1930-luvunlokaatioissa, jotka lähes aivan varmasti ovat jollain laillatuttujameillehistorianopiskelijoille.Näissä elokuvissa tarinamme sankari “Indy” seikkailee ja tappelee pääasiassa natseja vastaan, milloin Mooseksen kirjoista tutusta liiton arkista, milloin legendaarisesta graalin maljasta. Indy trilogian toinen osa sijoittui muista poiketen Aasiaan, tarkemmin sanottuna Intiaan, mikäli alun hyvin James Bond tyylistäalkua Shanghaissa eilasketa. Valitettavasti“TuomionTemppeli”olisenverran tuomion tomppeli elokuva, joten siitä en lähde nyt tämän enempää kirjoittamaan. Myöskään tätä virkettä enempää en mainitse siitä kirotusta valtakunnasta, johon Indy kuulemma eksyi kylmän sodan aikana.
Noh, kaksi parasta kandidaattiamme Kadonneen aarteen metsästäjät ja Viimeinen ristiretki saavat luvan kilpailla ykkössijasta. Jos odotit jotain arvostelua,niinjoudutpettymään.Tarkoitukseni on vain avata mietteitäni näistä kahdesta elokuvasta ja verrata niitä keskenään näiden parin sivun verran. Siinä missä metsästäjissä Indianan tarina aloitetaan seikkailulla jossain perulaisessa temppelissä, ristiretkessä seikkailu palaa Indyn lapsuuteen hänen partiopoikaaikoihinsa. EnsimmäinenesittääIndynmelkokovanajätkänä,kuntämä vain marssii niin viidakon, temppelin kuin erinäisten lurjusten ohi, näyttää se myös Indyn suurimman heikkouden ja pelon; käärmeet. Ristiretken partioseikkailu taas pikemmin kertoo yleisölle, miten Indy sai legendaarisen hattunsa ja edellä mainitun fobian lisäksi, myös monia muita
tunnusmerkkejään. Kaikkihan tietää, miten oleellisesti erinäisten ja lähes tarunhohtoisten artefaktien etsiminen on osa tarinaa, mutta myös osa Indyn hahmon rakentamista. Oikeastaan voidaan sanoa, että Indy etsii aarteita lähinnä sen takia, etteivät ne päädy natsien tai muiden roistojen käsiin. Itse hieman kyseenalaistan Indyn motiiveja, kertaakaan British Museumia ei ole vielä esitetty konnana; ehkä tulevassa viidennessä osassa näin käy, kuka tietää? (no Lucasfilms ja Disney tietää)
Seikkailuelokuvahan ei ole tietenkään mitään ilman hyvin käsikirjoitettuja roistoja, vai mitä? Noh, kukaan Indyn pahis ei ole (vielä) osoittautunut Hans Landaksi, mutta ensimmäisen osan pääluikuri on itse René Belloq, joka on tavallaan Indyn paha kaksoisolento; mies, joka keräilee aarteita rahan, ei historiallisuuden vuoksi. Tämän lisäksi kyseinen herra on tietenkin myynyt sielunsa itse saatanalle, eli natseille, kun lähtivät näiden kelkkaan. Samoin myös viimeisen ristiretken Kristatos... siis Walter Donovan etsii Graa-
6
lin maljaa niin ikään natsien laskuun. Ja noh... tavataanhan me samassa elokuvassa itse Hitlerkin, jokaluovuttaanimikirjoituksensaIndylle.Näiden päälurjusten lisäksi Indyllä on vastassa niin Gestapon vakoojia, kuin SS-everstikin, minkä lisäksi useimmiten nämä joutuvat kokemaan hirvittävän kohtalon, johon liittynee yliluonnollisia voimia tai fysiikka.
Hieman karkealta kuin se saattaa kuulostaa, Indyllä on ollut seikkailuissa mukanaan myös erinäisiä naisia, sekä kerran hänen isänsä. Kyllä... hänen isänsä! Indyllä oli näet amerikkalaiseen tapaan “tuo isäsi töihin päivä”, vai mites se nyt menikään? Noh kuitenkin nämä naiset eivät ole mitään täysin seksistisesti esitettyjä neitoja hädässä, vaan niillä on ihan oikea tarinaankin liittyvä tarkoitus olla mukana. Kadonneen aarteen metsästäjissäIndynmatkaanlyöttäytyymukaantämänhyvän ystävän tytär ja entinen rakastettu Marion Ravenwood, joka osoittautuu vahvaksi naiseksi, jolla on myös itsenäisen hahmon elementtejä. Noh, Marion osoittautuu toki merkittäväksi apuriksi Indylle, kun Indy saa häneltä medaljongin, apua ja rakkautta. Viimeisessä ristiretkessä taas Indyn kiinnostuksen kohteena toimii tällä kertaa korkeastikinkoulutettuitävaltalainentohtori Elsa Schneider, joka tosin osoittautuu myöhemmin natsiksi. Elsa esitetään ehkä hieman älykkäämpänä, vaikkakin ahneempana kuin Marion, joka taas on sielultaan puhdas.
Elokuvien toimintakin on ollut hyvin onnistunutta, sillä se ei ole mitään silmittömän paskaa ramboilua cgi-metsässä, vaan taidokkaasti stunteilla valmistettua äksöniä. Joissakin stunteissa itse Harrison Ford, joka Indyä näytteli, teki ne itse, mikä taas mahdollisti vielä parempaa kuvakulmaa ja näyttävyyttä. Kirjoitan tietenkin metsästäjien rekkatakaaajosta ja ristiretken tankkimähinästä. Kummassakin on taidokasta kuvakerrontaajaovelastimietittyäproppientehostamista, mikä varsinkin korostuu ristiretken tankkisekoilussa. Itse pidän toki molemmista, vaikka usein
onkin keskusteltu siitä, kumpi on parempi. Objektiivista vastausta tuskin saadaan, muta yhtä kaikki, molemmat on päheen näkösiä. Vaikka elokuvat ovatkin viihdyttäviä, niin niihin liittyy myös historiallisesti epäilyttäviä asioita. Joo, tarkoitan tässä nyt sitä, miten Afrika Korps on sijoitettu Egyptiin (Brittien mandaatille), ihan tuosta noin vaan. Tämän lisäksi hieman epäilyttää natsien pakkomielle hommata juutalaista aarretta omiin käyttötarkoituksiin. Noh, osa pyssyistäkin on vasta toisen maailmansodan ajalta, mutta sehän on vain Hollywoodin taikaa... tosin, eikös nämä kaikki vähän niin kuin mene siihen?
IndianaJonesonedelleenkiistattayksiklassisimmista seikkailuelokuvista, ja monesti on myös sanottu, että se vaikutti myös myöhempiin seikkailugenren elokuviin. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Vihreän timantin metsästys ja Kurkunleikkaajien saari. Indyn tarina jatkuu tänä kesänä, kun viides osa, Indiana Jones ja kohtalon kilautus saapuu teattereihin. Indyt ovat ainakin minulle ollut hyvin merkittävä innostaja historiaan kiinnostumiseen. Vaikka tuo tuleva tekele voi olla sysipaska, se ei ainakaan jää pahiksista kiinni: Thomas Kretschmann ja Mads Mikkelsen ovat tunnetusti kovia nimiä.
Teksti: Pielisen Bismarck
Kuvitus: Helmi Virtanen
7
Turtlesit 20
Spoiler Alert!
20 vuotta sitten starttasi uusi Turtles-sarja, jonka parissa sain kasvaa. Voi olla, että kiinnostuin Turtleseista, koska vihreä oli minun lempivärini. Mutta, jos rehellisiä ollaan, sarjassa koukuttavinta on väkivalta, mikä on sekä ikävää että mieltä koukuttavaa. Väkivalta tekee 2003 Turtleseista animaation, joka ei ole tarkoitettu lapsille, vaikka heille se olisi tehty. Sarjasta tehdyt pelit ovat kuitenkin 12-vuotiaille, joka viittaa siihen, että sarja on enemmänkin teiniikäisille. 1987 Turtlesit ovat lastenohjelma verrattuna 2003 Turtleseihin.
Lempihahmoni on Raphael ja toisena on Mikey eli Michelangelo, jotka molemmat ovat sarjan hauskimmat hahmot. Raphael puhuu sarkastisesti ja Mikey on wise guy, eli näsäviisas, minkä vuoksi he ovat hauskoja. Raphael ei tosin ole paras roolimalli, koska hän on kuumakalle ja sekopää. Mutta ainakin hän opettaa pitämään puolensa tarvittaessa. Raphael hyökkää aina 10 ensin ja täydellä voimalla kuin raivoava härkä, mikä on sekä vahvuus, että heikkous. Raphael pystyy hoitamaan kaksikymmentä vihollista helposti. Heikkous on siinä, ettei hänpysty keskittymäänjamenettää malttinsa helposti. Siksi Mikey on parempi kuin Raphael, koska hän osaa olla tyyni. Headtohead taistelussa Raphael on aina parempi ja vahvoilla, siksi häntä vastaan ei kannata taistella täydellä voimalla head-to-head!
Vaikka sarjassa on paljon koukuttavaa väkivaltaa, sarja tai Turtlesit ei kuitenkaan tue väkivaltaa. Sarjan tunnarissakin lauletaan englanniksi, ”etteivät he ikinä taistele, ellei joku toinen aloita ensin!” ” Never fight unless someone else starts!”
Se on lähitaistelun elinkoodi, jota he noudattavat, kuten laulussa sanotaan: “Live by the code of the martial arts!”
” Always stick together no matter what…” = He pitävät aina yhtä, muusta hälläväliä…
” If all else fails then it’s time to kick butt!!” = Jos kaikki muut epäonnistuvat, sitten on aika potkia takaisin!
Vaikka Raphaelin voi aina luottaa, lyövän ensin, kuten 4.tuotantokauden tunnarissa lauletaan englanniksi. ” Count on Raphael to throw the first punch!” Muuten he eivät taistele kuin tilanteessa, josta ei muulla pääse pois. ”Emme harjoittele riehuaksemme, vaan voittaaksemme, jos joudumme taisteluun.” Mestari Tikku s06e12.
TurtlesientarinaalkaaMouserienhyökkäyksestä, jonka seurauksena heidän ensimmäinen kotinsa tuhoutui, ja heidän täytyi lähteä viemäreistä ja nousta kadulle. Jos olet nähnyt 90-luvun kolme ensimmäistä Turtles elokuvaa, voit nähdä 2003 Turtleseissa joitakin yhtäläisyyksiä hahmoissa, tarinoissa ja juonessa. Tosin kaikki tarinat on kirjoitettu jo sarjakuville vuodesta 1984, joten yhtäläisyydet tarinoissa ei ole yllätys. Kuten Muumien alkuperäistarinat on kirjoitettu kirjoille ja sarjakuville,myös Turtlesien alkuperäistarinat on kirjoitettu sarjakuville, joten fanit tietävät, mistä nämä yhtäläisyydet tarinoissa tulevat.
8
Minä en ollut nähnyt Turtles elokuvia ennen 2003 sarjaa, joten en tiennyt mitään yhtäläisyyksistä. Kerrottakoon, että ensimmäisestä elokuvasta on otettu: Raphaelin ja Casey Jonesin kohtaaminen, Silppurin vastaisku, jossa yksi kilpikonnista palautettaan hakattuna, jonka jälkeen Aprilin koti poltetaan maan tasalle ja kilpikonnat April ja Casey pakenevat maaseudulle paranemaan, vaikka elokuvassa Silppuria ei vielä tässä kohdata, kohtaus on kuitenkin otettu2003sarjaan vain sillä erolla, että hakattu kilpikonna on sarjassa Leonardo ja elokuvassa Raphael. Myös 2012 sarja otti tämän juonen ja toteutti sen Leonardolla.
Toisessa elokuvassa käsitellään mönjää, joka synnytti Tikun ja kilpikonnat. Erona näillä on nimi,jokamönjäsäiliössälukee.Elokuvassaseon TGRI, kun sarjassa se on TCRI. Alkuperästä puheen ollen myös Hamato Yoshin tarina 2003 sarjaan on otettu vaikutteita elokuvasta. Molemmissa Tikku on Yoshin lemmikki, eikä rotaksi muuttunut ihminen, kuten 87 ja 2012 Turtlesien Tikku. Sen lisäksi molemmissa 11 Silppuri on murhaaja, joka murhasi Yoshin ja Tikku jätti jälkensä yrittäessään pelastaa mestarinsa, tässä eron tekee se kumpaan Tikku jättää jälkensä. Elokuvassa ne jäävät Silppurin kasvoihin, kun 2003 sarjassa ne jäävät Hunnin kasvoihin.
Kolmannessa elokuvassa ainoa otettu on Time Scepter eli suomeksi Aikavaltikka, joka sarjassa tulee vasta 3.tuotantokaudessa jaksossa 17. Koko 2003 sarjaan oli tehty jo viisi tuotantokautta, joista viides kausi jouduttiin vetämään syrjään sen väkivaltaisuuden takia. Sen lisäksi kuudetta jaksoa ei ole voitu edes tehdä, koska se olisi ollut liian karmiva! Siinä olisi paljastettu, että Roskakuski ja Hunni olisivat olleet siamilaiset kaksoset! Koska 5.kausi jäi näyttämättä, sen jaksot saivat nimen ”kadonneet jaksot = Lost Episodes”. Ja koska niiden puuttuminen jätti ison kysymysmerkin sarjalle, sille piti tehdä uusi 6. kausi eli tulevaisuus jaksot, että sarjalle saataisiin uusi loppu. Valitettavasti koska 5.kauden jaksot olivat jo olemassa ja netissä nähtävillä, sen viitteiltä ei voi 6.kaudella välttyä. Jaksossa 13 ”Päiväkirja”
(s06e13 Journal) kilpikonnat lukevat Caseyn ja Aprilin kirjasta heidän kohtalostaan. Siinä Leo-
nardo kutsutaan kouluttautumaan Ninja tuomioistuimen kanssa Japaniin. Ja jaksossa 15 ”Ylenemisen päivä” näemme jakson lopussa, kuinka kilpikonnat palkitaan Ninja tuomioistuimen luostarissa. 5.kauden jaksot näytettiin ensimmäisen kerran 4kids tv:llä 9.helmikuuta 2008. Suomeksi niitä ei ole näytetty!
7. kaudessa näemme lisää viitteitä 5. kauteen. Kauden ensimmäisessä jaksossa näemme, kuinka Demoni Silppuri taistelee Utrom Silppuria ja kyberSilppuria vastaan. Ja jaksossa 13 näemme Ninja tuomioistuimen ja kilpikonnien akoluutti toverit kutsuttuna Aprilin ja Caseyn häihin. Tässä jaksossa nähdään sekä kilpikonnien ystäviä että vihollisia, joita he ovat kohdanneet ekasta viidenteen ja kuudenteen kauteen.
Sitä on mietitty, että onko sarja rasistinen, kun Baxter Stockmann on joutunut eniten leikkauspöydälle kuin kukaan muu Silppurin kätyri. Silppuri varmasti on, koska hän ei ole ihminen. Silppurille kaikki kätyrit ovat samanarvoisia eli hänen alaisiaan, joiden on tiedettävä paikkansa ja epäonnistumisen seuraukset! Useimmat Silppurin kätyrit menettävät henkensä epäonnistuessaan! Stockmann menetti vain kehon osia, mutta oli vielä elossa, vaikka vain päänä tai aivoina! Stockmann ei tosin ole ainoa tummaihoinen ihminen 2003 sarjassa! Turtlesien ystävistäkin löytyy Angel, koditon Professori, Hopeavahti ja Feragi (4.kauden viimeinen jakso, 5.kausi ja 7.kauden jakso 13)! Sen lisäksi Turtlesit elävät viemäreissä, koska tietävät, että ihmiset ovat ksenofobisia kaikkea erilaisuutta kohtaan, jota he eivät ymmärrä!
Alfons, Turtles 2003
9
Humukuppilan väkeä
Tällä kertaa humukuppilan syvyyksistä vedettiin esiin neljännen vuosikurssin Eino Laurinkoski. Vaikka useimmiten hallituspestit loppuvat vuoden vaihteessa, saattavat ne edelleen tulla kummittelemaan vuosien takaa, kuten kävi myös tällä kerralla.
Kerrotko vähän itsestäsi?
Olen Eino Laurinkoski, 4.vsk, kotoisin itäiseltä Uudeltamaalta Pornaisista.
Mikä on parasta historian opiskelussa?
Tietenkin muut varnitsalaiset ja… se diippi humanismi sekä Arto Nevalan luennot.
Mitä odotat keväältä?
Odotan saavani viimeisetkin kandikurssit kerättyä
Käytkö usein kahvivuorolla ihmisten vai ilmaisen kahvin takia?
Ihmisten, mutta valitettavasti viime aikoina käynnit ovat päässeet vähentymään… lupaan parantaa tapani.
Olit kuulemma aikoinaan hallituksessa hommissa, mitä vinkkejä annat uudelle hallitukselle?
Olen kunnian arvoinen emeritussihteeri flussavuodelta 2020, kannattaa keskittyä ylläpitämään avointa keskustelua hallituslaisten keskuudessa.
Millaiseen ympäristöön muuttaisit yhdeksi päiväksi, ja miksi?
Etelämantereelle, mä olen aina halunnut käydä siellä. Se on sellanen jännittävän jäinen erämaa.
Mikä elokuva on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Vuoden 1988 Treasure Island, eräs elokuvassa esiintyvä tohtori on jättänyt pysyvän jäljen aivoihin.
Edellisessä Humukuppilassa istunut Eeva Myllö (fuksi) halusi kysyä sinulta kuuntelisitko mieluummin Kake Randelinin kappaleen ”Nasta pimu” kerran päivässä 14 viikon ajan vai viiden tunnin kertasysäyksellä ilman taukoja?
Tuommoista taiteilijaa kuin Randelin kuuntelisi tottakai viisi tuntia sysäyksellä helposti.
Kenet uhrataan seuraavaksi humukuppilassa ja mitä haluaisit kysyä häneltä?
Oisko joku toiselta vuosikurssilta? Kysymys olisi katsoisitko Luokkakoukous elokuvan joka päivä yhden kuukauden ajan vai koko trilogian päivässä viikon ajan?
10
Juorupalsta
”Pitää ottaa yhteyttä Kaalimatoon tai johonkin toiseen ainejärjestöön”
-Henri, PJ 5.vsk
”Mä en usko et Ryanair laskee joulukuusia käsimatkatavaroihin”
-Ilmari, Tapsa 3.vsk
”Millä kielellä pärjää parhaiten Belgradis?” -Aarni 2.vsk
”Serbial” -Erich, PT 2.vsk
”Se on se oluttupa missä Aatu yritettiin murhayrittää. “-Erich, PT 2.vsk
”Miten sä yrität yritystä? “-Ilmari, Tapsa 3.vsk
”Imekää kyrpää kaikki!”
-Sara, Rahis 4.vsk
”Päästäisköhän me johonkin bordelliin nukkumaan?”
-Erich, PT 2.vsk (hortoillessaan väsyneenä pitkin Wienin katuja kello 4.00 aamuyöstä)
”Ei hätää, minä äänestän kokomusta!”
-Leo 4.vsk
”Gambiina on hyvä arkijuoma”
-Marko n.vsk
“Pedagogia on kyllä niin kummeli tiede” -Johannes 4.vsk
”Vittu mitkä lanieväät!”
-Aaron, Järjestövastaava, fuksi
11
Edellisestä kirjoituksesta ylioppilaskuntapuolelta lehdessä on jälleen vierähtänyt monta numeroa, joten on parempi korjata asia heti tämän vuoden ensimmäisessä numerossa. Tällä kertaa allekirjoittaneella on mahdollisuus lausua jotakin ISYYn hallituksen jäsenenä, jonne minut loppuvuodesta valittiin ensimmäisenä varnitsalaisena kuuteen vuoteen. Viimeisellä varnitsalaisittain höystetyllä hallituskierroksella vuonna 2017 oli tosintuplasti suurempi edustus,eli Heidi Turunen ja Matias Saastamoinen samaan aikaan hallituksessa. Toivottavasti historian alalta löytyisi jälleen lähivuosina tiuhempaan tahtiin edes ehdokkaita sinne… Ylioppilaskuntakuviot ovat ehdottomasti oiva paikka tutustua poikkitieteellisesti eri alojen opiskelijoihin ja luoda hyödyllisiä kontakteja tulevaisuutta ajatellen.
Päättynyt vuosi oli ISYYssä jälleen palailun aikaa normaaliin, kun syksyllä saatiin ensimmäiset koronattomat fuksit kummallekin kampukselle. ISYYn edustajistoelämässä päästiin palaamaan lähikokouksiin, mutta liian moni vuoden 2022 alussa aloittaneen edustajiston jäsenistä tuntui jääneen vielä etämoodiin. Koitamme hallituksesta käsin saada vihdoin käynnistettyä monenlaisten tiimien toiminnan, koska koronan takia nämä eivät ole parina vuonna saavuttaneet kiinnostuneita toimijoita. Tiimien ideana on ollut, että vaikkapa edunvalvonnan asioista kiinnostuneet ylioppilaskunnanjäsenet voisivat niihintulla mukaan. Sen sijaan ISYYn kerhotoiminta on kuitenkin jälleen aktivoitunut ja mm. viikoittaiset lautapelikerhon ja shakkikerhon tapaamiset Haltialla ovat tuntuneet vetävän porukkaa paikalle.
ISYYn jäsenpalveluiden osalta on opiskelijoiden hyvinvointia edistänyt SILLAT-hanke saavuttanut opiskelijat kuitenkin erittäin hyvin. Kevätkausi tuo tullessaan Joensuun kampuksella mm. helmikuun jääkiekon superkuukauden, Winter Classic -tapahtuman ja eduskuntavaaleihin liittyviä tapahtumia. Vapullekin on kaikenlaista varmasti tiedossa. Moni opiskelija allekirjoittaneen ohella harmitellee sitä, että edustajisto päätti syksyllä nostaa henkevän keskustelun mutta selkeän
äänestystuloksen jälkeen ylioppilaskunnan jäsenmaksua 3,5 eurolla eli se ensi lukuvuodesta alkaen 75 euroa. Ehkä sille siis ainakin saadaan vastinetta.
Vuonna 2023 ISYYn suurin projekti on ylioppilassäätiön perustaminen. Säätiön perustamisella on tarkoitus luoda mahdollisuuksia hallinnoida ja kehittää ylioppilaskunnan sijoitusomaisuutta tehokkaammin ja kunnianhimoisemmin sekä mahdollistaa esimerkiksi yliopiston mukana olo ylioppilaitaedistäväntoiminnanrahoittamisessatoisella tavalla kuin nykyisin. Helmikuun 2. päivänä pidetyssä kokouksessa edustajisto valitsi uudeksi pääsihteerikseen jännittävän äänestyksen jälkeen Helena Kansasen. Samassa kokouksessa taantumukselliset voimat estivät ainakin tällä erää jatkoselvittelyn ISYYn uudesta Joensuun toimitilasta,jollainen voisi tulla Sepänkadulleja korvata Haltian.
Syksyllä 2023 tulevat jälleen edustajistovaalit, joissaylioppilaskunnanjäsenetvalitsevat39-henkisen edustajiston julkisyhteisön korkeimmaksi päättäväksi elimeksi. Toivon, että silloin nähdään 2021 vaaleihin nähden suurempi joukko varnitsalaisia eri listojen ehdokkaina ja että heitä muistetaan tukea
vaaliuurnilla, ja noin parilla kymmenelläkin äänellä voi päästä läpi varsinaiseksi. Viime vaalissa voi koronaa osittain tästä passiivisuudesta syyttää, kun ylioppilaskunta oli jo silloisille kakkosille ja kolmosillekin epäselvä laitos. Tuolloin vain7varnitsalaistaoliehdolla,mikäonskandaalisen pieni määrä moniin aikaisempiin vaaleihin nähden. Takavuosina historian opiskelijat ovat olleet ylioppilaskunnassamme kantavia voimia niin edustajistossa kuin hallituksessa. Lunastakoot varnitsalaiset tulevana syksynä paikkansa takaisin!
Lassi Oikkonen
13
ISYYn hallituksen jäsen (koulutus- ja sosiaalipolitiikka, kv-asiat)
ISYYsuutiset
KolmepäivääVekarajärvellä…
Tuntemattomansotilaanvuoden2017sovitus on toistaiseksi uusin elokuvasovitus Väinö Linnan klassikkoromaanista. Tuntematon sotilas ja jokainen sen vuorosana ovatkin tehneet jälkensä Suomalaiseen ymmärrykseen toisesta maailmansodasta, jokaiseen Itsenäisyyspäivään, sekä moniin nettikeskusteluihin. Sen vuoksi katsoisin, että kertomus siitä, millaista oli olla avustajana kyseisen elokuvan kuvauksissa, voisi mahdollisesti olla ihmisten mielenkiinnoksi, ja elokuvateemaan istuva.
En muista tarkalleen, milloin kuulin avustajan rooleista. Kaverini oli löytänyt sen jostain, saattoi olla iltalehdestä, että kyseiseen elokuvaan haettiin avustajia. Olin heti innostunut siitä, ja laitoimme heti hakemukset. Iloksemme, hakemuksemme hyväksyttiin, ja pääsimme elokuvan avustajiksi. Kuvaukset tapahtuivat kesällä 2016. Olin itse 17-vuotias, ja kaverini 18. Kuvauspaikaksi oli annettu Vekarajärven harjoittelualue.
Matka kuvauspaikalle oli pitkä. Oli kesäkeli, ja auto oli kuuma. Saavuttuamme perille olimme vieraalla paikalla. Omakin inttini olisi vielä vuosien päässä, ja alue oli varsin vieras. Jätimme hyvästit Isälle, ja meidät ohjattiin alueelle. Meitä oli ohjeistettu ottamaan leiriytymisvälineet mukaan,jayöpyminentapahtuikin suhteellisen mukavassa polyesteriteltassa.
Ensimmäinen kuvauspäivä oli kiinnostava kokemus. Saimme aamupalan, ja sitten menimme puvustettaviksi. Vaatteet mitä saimme, olivat varsin kuluneita. Kesäpusero oli ehkä koon liian pieni, ja kenttäpullossa oli iso reikä pohjassa (Toisaalta eipä siitä olisi kyllä varmaan tullut joutuakaan, vaikka ehjä
olisi ollut). Villaiset sarkahousut vaikuttivat outoilta vaatteilta kesähelteille, mutta paljastuivatkin myöhemmin varsin toimiviksi. Varusta korosti vielä lopuksi teräskypärä.
Kuvausmaasto oli kiinnostavaa aluetta. Kuvasimme useita erilaisia kohtauksia, mutta eniten mieleen jäivät vanhan rajan ylitys, suon ylitys (Hakkaa päälle) ja hevoskärryjen kanssa toimiminen. Suon ylitys oli raskas päivä. Rämmimme kiväärien kanssa suon yli koko päivän, ja lämpötila oli pahinta kesähellettä. Joku kuulemma sai lämpöhalvauksen siellä. Vesihuolto ei valitettavasti myöskään
14
kyennyt pysymään perässä, ja kanisterit olivat tyhjinä tuntikausia. Sarkahousut osoittivat itsensä varsin mukaviksi suomaastossa, jossa ne kosteina antoivat jonkinlaista viilennystä, kuin makailimme tuntikausia suolla otosten välillä. Pääsimme välillä lähelle konekivääreitäkin. Venäläisten kevyempiä puuvillaunivormuja tuli kateeksi helteessä. Vanhana rajana taas puolestaan toimi Voimalinjalle hakattu aukea, jota ylitimme uudelleen ja uudelleen. Hevoskärryjen ja räjähdetehosteiden näkeminen käytännössä oli kiinnostavaa, ja tykistöiskua simuloinut räjähde teki melkoisen vaikutuksen. Ruokailu paikan päällä hoitui hyvin, ja kyyditys kuvauspaikkojen ja majoituspaikkojen välillä tapahtui nostalgisilla (Ja ilmastoimattomilla) 1980luvun busseilla.
Saimme myös pientä koulutusta paikan päällä. Meitä koulutettiin aikakauden aseenkäsittelytaidoissa. Lisäksi meitä ohjeistettiin, kuinka kuuluu toimia ilma- tai tykistöiskun tullessa, ja kaikenlaista muuta pientä. Meillä oli paljon kuvaushenkilöstöä ohjeistamassa, jakuvaukset, lukuun ottamattatätälämpöhal-
vausta, sujuivat meidän päivinä hyvin. Ilmeisesti jossain muussa kohtia eräs hevosmiehistä oli kuitenkin valitettavasti saanut surmansa kuvauksissa.
Ihmiset kuvauksissa olivat varsin mukavaa porukkaa. 17-vuotiaana oli itse kaverini kanssa selvästi nuorimmasta päästä avustajista. Näin jälkeenpäin katsottuna, kokemus oli jossain määrin lähellä inttiä, paljon odottelua, ja sitten äkkinäisesti toimintaa. Lähtiessämme, tavallaan olisimme halunneet jäädä ehkä vielä pidemmäksi aikaa, tavallaan olimme jo tyytyväisiä päästä metsästä.
Sanoisin, että kokemus oli minusta varsin positiivinen. Seuraava tuntemattoman sotilaan versio kuvataan kuitenkin, mikäli aikaisemmista voi päätellä, 2040-luvulla. Juurikin sopivasti sodan 100-vuotisjuhliin, joten oli mukavaa päästä osallistumaan tähän versioon alle 40- vuotiaana. Tietenkään itseäni en kuitenkaan löytänyt valmiista versiosta, joka sinänsä vähän harmittaa, mutta sanosin silti, että se oli vaivan arvoinen kokemus.
15
Noljakan Napoleon
Elokuva pohdintaa: Casablanca
Olen katsonut Casablanca- elokuvan (1942) monta kertaa aikaisemmin, sitä sen kummemmin analysoimatta tai pohtimatta. Lehden teemaa filmi ajatellessa mieleeni juolahti kirjoittaa jostakin vanhasta mustavalkoelokuvasta ja mieleeni juolahti monia elokuvia, mutta olen jo muutaman vuoden ajan halunnut palata Casablancaan ja lähemmin pohtimaan ja tarkastelemaan sitä, koska elokuvassa on monta eri tarinaa samassa elokuvassa;jaonhanseollutkiehtovakin–seeiole vain historiallinen romanssielokuva.
Romanssit ja musiikki ovat osa elokuvaa, luoden tunnelmaa kerronnalle, olemalla näin elokuvan draaman kaaren keskiössä. Romanssit ja parisuhteet Rick & Ilsa ja Ilsa&
Viktor/Laszlo olivat elokuvan kolmiodraama, johon yhdistyivät menneisyys ja nykyisyys, eritoten toinen maailmansota. Casablanca- elokuvassa oli paljon musiikkia ja ne yhdistyivät henkilöhahmojen väliseen vuorovaikutukseen; kuten ”As Time Goes By” (Herman,Hupfeld, 1931), kansallislauluja ”La Marseillaise” ja ”Die Wacht am Rhein”. Lauluista elokuva sai luotua tunnelmaa ja yhteyksiä aikaan, jolloin elokuva ilmestyi, toiseen maailmansotaan; vapaus vastaan totalitarismi. Sijoittuen toisen maailmansodan aikaan Casablanca elokuvana ajankuvaa ovat, pakolaisuus, viisumit, keskitysleirit, Saksan ekspansio, tilanne Ranskassa & Ranskan Marokossa. Vapaus ja antifasismi ovat vahvasti läsnä päähenkilöissä: Rick menneisyydessä ja hänen nykyinen kyynisyytensä – viittauksia Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan, Laszlo ja antifasismi,toivoloppuakohdenjaRickintoteamus vakaumuksen mukaan toimimisesta rakkauden sijaan. Casablanca- elokuvan juoni on aika eurosentrinen, koska sen näkökulma ohittaa kolonialistiset ongelmakohdat kokonaan, toisaalta se näin kuvaa omaa aikaansa 1940- lukua ajattelumallillaan. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, Eurooppaan ja eritoten Marokossa sijaitsevaan Casablancaan. Mieleeni on jo aiemminkin tullut, että oliko valintana kohdeyleisönä yhdysvaltalaiset, koska Rick päähenkilöllä amerikkalaisena on viittaus Yhdysvaltain lähtemiseen mukaan toiseen maailmansotaan sotilaallisesti. Marokko Ranskan protektoraatti, miten ei näy juuri ollenkaan sen ajan dekolonisaatio prosessien alkua elokuvassa, vaan puhutaan toistuvasti paljon ”Vapaasta
16
Ranskasta” verraten Casablancaa vapauden
saarekkeeksi Pohjois-Afrikassa. Elokuvasta
puuttuivat nykyään elokuvissa vapaasti kuvattua seksiä parisuhteissa, avioeron normaalius, rakkaus kahteen mieheen
Lähteet juonen-sisältöinä; eri aikoina erimoraalikäsitykset vaikuttavat omalla tavallaan
Lähteet
elokuvien tekoon aina käsikirjoituksesta kuvaukseen. Casablancaelokuva herättää vielä
nykypäivänäkin keskustelua lehdistössä ja mediassa maailmalla (The Guardian, NPR)
Essi Inkinen
• Casablanca: Directed by Michael Curtiz Screenplay by Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Howard Koch Based on Everybody Comes to Rick's by Murray Burnett Joan Alison Produced by Hal B. Wallis Starring: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid, Claude Rains, Conrad Veidt, Sydney Greenstreet, Peter Lorre. Cinematography: Arthur Edeson. Edited by Owen Marks Music by Max Steiner Production company Warner Bros. Pictures Distributed by Warner Bros. Picture Release dates: November 26, 1942 (Hollywood Theatre) January 23, 1943 (United States) Running time102minutes Country:United States Language:English
• Scott, Tobias: Casablanca at age 80: a golden age classic that remains impossible to resist. The Guardian, 26.11.2022.
• Abdallah Laroui. Britannica: Morocco-History-The French protectorate& WorldWar IIand independence. 2.2.2023
• Gilles, Nellie. The real-life refugees of ‘Casablanca’ make it so much more than a love story. 23.1.2023
17
Mietteitä kauniimmin ja kestävämmin rakennetusta kaupungista
Kuvataiteessa pätee eräs sääntö, jonka rikkomista tulisi välttää viimeiseen asti. Tämä sääntö on:”VANGITSE KATSE!”Laadukas teos ei päästäkatsetta herpaantumaan itsestään, vaan sen tehtävänä on ohjata tarkastelijan silmää kiintopisteestä toiseen. Periaatteiltaan samalla tavoin toimii arkkitehtuuri. Harmonisuus, ajattomuus, kiehtovat yksityiskohdat ja ornamentit vangitsevat katseen kerta toisensa perään ja kestävä rakennustaide nauttii ihailusta sukupolvesta toiseen. Roomalainen Vitruvius kiteytti jo yli 2000 vuotta sitten kauneuden, kestävyyden ja käyttökelpoisuuden olevan kolme arkkitehtuuria kannattelevaa pylvästä. Nuo arkkitehtuurin perushyveet ovat tänään aivan yhtä relevantteja kuin Vitruviuksen päivinä. Kauneus on pitkälti objektiivista, koska se perustuu matematiikkaan, symmetriaan ja massojen tasapainoon. Kun arvotamme tietynlaisia rakennuksia silmäämme miellyttäviksi, kyse ei ole sattumasta. Noiden rakennelmien esteettisyys perustuu kultaiseen leikkaukseen, monimuotoisiinkaariin,spiraaleihin,fraktaaleihin jaluonnon jäljittelyyn.”Kauneus on katsojan silmissä” on älyllisesti laiska ja flegmaattinen hokema, joka ei toistelustaan huolimatta pidä paikkaansa.
Kaupunkien mainoskuvissa pääsevät usein prameilemaan kaupungin parhaat puolet: historialliset ja arkkitehtonisesti näyttävät rakennukset, vehmaat puistot ja erinäiset heijastumat paikan ainutlaatuisesta hengestä. Kaupungeista halutaan mainoksissa luoda turisteille ja muuttajille miellyttävä ja viihtyisä mielikuva, vaikka luvattu idylli jäisikin kokonaiskuvassa kääpiön mittoihin. Joensuun tapauksessa kiiltokuviin päätyisivät luultavasti Eliel Saarisen piirtämä kaupungintalo ja Taitokorttelin ympäristö. Kaupungissamme
Rantatien puolella on säilynyt ilmeeltään rikasta puutalokantaa, joka kertoo omaa tarinaansa kaupungin vaiheista. Joen kaupungin
halki virtaa upea Pielisjoki, jonka varrelle näyttävä puurakentaminen sopii erinomaisesti, onhan Joensuu Euroopan metsäpääkaupunki. Valitettavasti todellisuus ei ole näin ruusuinen, sillä pelkkä vilkaisu joen toiselle puolelle saa mielen apeutumaan ja kouran kipristymään nyrkkiin. Tarkoitan Penttilänrannalle viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestyneitä uudisrakennuksia, jotka ovat koko joukko steriilejä, persoonattomia ja kuolettavan tylsiä. Joka kerta tuon spastisen leikkikentän nähdessäni tunnen Penttilän sahan palavan uudelleen. Käytän kullanarvoisen tilaisuuden hyväkseni ja sanon tässä yhteydessä suorat sanat maakunnan rumimmasta rakennuksesta. Penttilänrannalla kaoottisena levittäytyvä, tylsämielisyyden vyyhti näet huipentuu kaupungin korkeimman rakennuksen titteliä kantavaan ”Lighthouse Joensuuhun”, joka törröttää kliinisen tympeyden yllä kuin pakkasen purema keskisormi. Todella, tuohon puhkottuun maitopurkkiin kulminoituu koko modernin kaupunkirakentamisen alennustila: kauttaaltaan hengetöntä ja massiivista monotonisuutta,
18
muodon rikkonaisuutta, mielipuolisen summittaistaikkunoidensijoittelua,sekäpisteenä iin päälle huonoa makua ilmentävä tökerö, englanninkielinen nimi. Jotta kurja monstrumi ei jäisi ansioissaan puolitiehen, syttyy pimeällä rakennuksen kylkeen pienten lamppujen muodostama kuvio! Vallattoman kekseliästä ja rohkeaa, kuten kaupungin liikenneympyröihin kärrätyt romuläjät! Valoihin palatakseni, minusta ne näyttävät kasvukeskuspöhinöiden geneerisille lopputuotteille ominaisesti halvalta ja infantiililta temppuilulta. Sellaiselta silmänkääntöpeliltä, jolla pyritään epätoivoisesti herättelemään kuolleelle seinälle eloa lapsellisella valoshow´lla. Itse ehdottaisin rötiskön ilmeen kohentamiseksi käytettävän reilua dynamiittilatinkia… Kaupunkinäkymä paranisi kerrasta!
Penttilän neuvostodystopiassa piisaa synkkyyttä vähintäänkin viikon tarpeiksi, mutta pelkäänpä, että juttu tulee sukeltamaan vieläkin tummempiin syövereihin. Syy synkkyyteen on yksinkertaisesti siinä, että Suomen vallitseva kaupunkirakentaminen on luokattoman kehnoa. Asianlaita on ollut tällainen vieläpä vuosikymmeniä, paratkoon. Suomea on aina 60-luvulta lähtien harmaannutettu Hangosta Utsjoelle rumilla betonisilla elementtilaatikoilla ja peltihalleilla, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Kaupunkiympäristön ankeus on jalostunut niin pitkälle, että äkkinäinen sekoittaa konserttitalon varastohalliin ja autonomian aikainen keisarillinen käymälä on komeampi kuin tasavallan presidentin virka-asunto. En hyvällä tahdollakaan keksi myönteisiä sanoja hehkutetuille Triploille, Joensuun majakoille, tai Kiasmoille, vaikka renderöinneissä ne kuinka kylpisivät lempeässä valossa. Paskasta ei tehdä konvehtia. Aivan kuin ei vahingossakaan haluttaisi rakennuksen joko näyttävän miltään, tai sitten sen on oltava henkistä pahoinvointia kiljuva huutomerkki. Miten me vauraat ja tehokkuudella kyllästetyt modernit ihmiset
olemme erkaantuneet niin kauas luonnollisesta kauneuskäsityksestä?
Keskeinen syy ympäröivään ankeuteen on äärimmilleen viety rationaalinen materialismi ja taiteen uudelleen määrittely pelkäksi itseilmaisuksi. Ongelma ulottaa lonkeronsa myös kvartaaleja kyttäävien teknokraattien pyörittämään kulutuskulttuuriimme. Meillä on laiskoilla dopamiinisuihkuilla turrutettu, nihilistisen viemäriviihteen esityhmentämä flegmaattinen kuluttajatokka, joka ei vaadi parempaa, sekä rakentamisen portinvartijoina hääräävä, kroonista näköalattomuutta poteva, ainaisen kiireen ahdistama virkamieslauma. Rumaa rakentamista perustellaan aina kustannussäästöillä, väittämällä kauniimman rakentamisen tulevan liian kalliiksi. Todellisuudessa modernististen laatikoiden rakentaminen on vähintäänkin yhtä kallista, koska niillä on suhteellisen lyhyt elinkaari, ankeat kaupunkiympäristöt ruokkivat tutkimusten mukaan sosiaalisia ongelmia ja usein laatikkorakennuksissakin käytetään kalliita materiaaleja. Miettikääpä vain Finlandia-taloa. On syytä muistaa, että esimerkiksi jugend-arkkitehtuurissa hyödynnettiin paljon teollista tuotantoa käsityön lisäksi. Minusta ainakin vaikuttaa siltä, että tämä kaikkialle puskettu pakkomodernismi perustuu suurelti sumutukseen, sekä rakennusteollisuuden ja sijoittajien haluttomuuteen muuttaa käytäntöjään, koska ne pelkäävät voittojensa pienenemistä. Tällöin he mieluummin käpertyvät itsekkääseen kyvyttömyyteensä.
19
Tietämätön saattaisi erehtyä kuvittelemaan, että Suomen kaltaisessa korkean koulutuksen ja keskimääräisesti vauraan väestön maassa olisi ymmärrettyasumisviihtyvyyteenjamatkailuun vaikuttavat perustekijät, mutta sellaiset harhaluulot johtaisivat vain katkeriin pettymyksiin. Suomalainen on nimittäin käytännön ihminen sanan ahtaimmassa merkityksessä. Sivistyksellisesti Suomi on aina ollut pimeä pussinpohja, jossa arvostetaan vain välttämätöntä ja jossa tyydytys löydetään kärsimyksestä. Täällä likaisenharmaat sementtitornit liukenevat saumattomasti ilottomaan räntäsateeseen, kyseisten tönöjen asukkien sinnitellessä päivästä toiseen mikropitsalla ja masennuslääkkeillä. Arkipäiväistä tragediaa suomalaisittain. Rakennusfirmat, kaavoittajat ja arkkitehdit myyvät vain vaihtoehdottomuutta. Täällä on iloisesti hirttäydytty kaikkien palikkamielisten suurgurun, Alvar Aallon, liturgiaksi muodostuneeseen
käsitykseen”oman aikansanäköisenrakentamisesta.” Tämä kliseeksi asti toitotettu mantra näyttää käytännössä tarkoittavan 70luvun teollisten elementtipytinkien monistamista hamaan ikuisuuteen pienillä variaatioilla ja kaavoituksittain vaihtelevilla kerrosvaatimuksilla. Kaikki tästä poikkeava on ylimielisen ja modernistisen dogmin nimiin vannovan arkkitehtikunnan mukaan kitschiä, historian väärentämistä ja rahvasta nuoleskelevaa populismia. Ja kirsikanmarjat! Karmea kertakäyttörakentaminen toi mukanaan homeongelmia, törkeää lähiluonnon tuhoamista, posketonta haaskausta ja ongelmalähiöitä. Sen minkä piti olla modernia ja suureellista, olikin sutta ja sekundaa. Kaikki tämä hölmö rahan ja muodin perässä kirmaaminen tuntuisi ehkä vähemmän kouraisevalta, ellei näkisi tyhjäpäiden keräävän tragedian hedelmiä.
(Jatkuu seuraavassa numerossa…)
Otso Pitkänen
Lähteet:
Hietala, Eero 2009. Ruma Suomi. Yle Areena. Rappoport Paul 2015. Brutalism – A Spiritual, Intellectual and Moral Deformity. Heritage 21. Vitruvius 2022. Arkkitehtuurista. Suomentaneet Panu Hyppönen, Lauri Ockenström & Aulikki Vuola, alkuteos De architectura libri decem (n. 30–20 eaa.). Gaudeamus.
20
Voittaako Rocky, Drago vai Creed?
Ennakointia tulevasta Sählyturnauksesta
Pian on taas Varnitsan perinteisen sählyturnauksen aika. Turnauksessa ainejärjestömme vuosikurssit – ja usein laitoskin – kamppailevat (pääosin) omina joukkueinaan turnauksen herruudesta. Mukaan kuuluu luonnollisesti myös ennakkoarviot turnauksena, ja koska turnauksen tapahtumat ovat välillä kuin elokuvista, niin mikäs sen parempi tapa kasata arviota kuin verrata menoa elokuviin – erityisesti Rocky -elokuvasarjaan. Turnaus pelattaneen maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta ajankohdasta taikka pelipaikasta ei ole vielä aivan tarkkaa tietoa. Viime vuoden turnaus oli pelaaja– ja joukkuemäärän kannalta aiempia pienempi, mutta syytämme siitä koronaa ja sen vaikutusta urheilukulttuuriin. Boomereina toki heristämme nyrkkiä ja syytämme, että kaikki on pilalla ja ennen oli kaikki paremmin. Toivottavasti tapahtuman suosio alkaisi kuitenkinpalailemaan,sillänämäpelitovatolleettoistuvastitäynnäurheiludraamaaja hyväämenoa.
Fuksit:
Taitoa pitäisi löytyä, sillä kuulemma useammalta löytyytaustaamailapeleistä.Maalivahti onscouttauksen mukaan erinomainen. Potentiaalia riittää mestaruuteen saakka ja ehkä jopa useampaan sellaiseen.Uusiliikuntavastaavakinonilmeisestisäbälinjan kannattaja, joten lupaa hyvää myös turnauksen kannalta.
Fuksien elokuva on Rocky: haastajina turnaukseen ja mutta mestaruus saattaa silti jäädä vielä tällä kerralla saavuttamatta. Fukseilta toki odotetaan enemmän kuin Rockylta ensimatsissaan Apollo Creediä vastaan.
2. Vuosikurssi:
Hyvin liikkuva ja taitava joukkue, joka erikoistuu toki enemmän futsalin puolelle. Joona johtaa joukkueen peliä tässäkin lajissa. Välillä joukkueen peli menee liiaksi kikkailuksi, mikä ajoittain johtaa hyökkäyspelin jumittumiseen. Erikoismaininta aktiivisesta kannatusosastosta, joka jaksaa tsempata joukkuetta läpi pelin.
Rocky III: Joukkue on nälkäinen kuin Clubber Lang, joka voi varsin helpostikin laittaa hallitsevan mestarin - tai minkä tahansa joukkueen kanveesiin - mikäli keskittyminen ei ole vastustajalla pelissä.
3. Vuosikurssi:
Viime vuonna kapealla pelaajaringillä pelannut yllätysmestari, jolle ei ole tänä vuonna mikään itsestäänselvyys, että saavatko he edes joukkuetta kasaan. Roope ja Leena ovat joukkueensa pelilliset johtajat – ja pahimmassa tapauksessa myös joukkueensa ainoat pelaajat. Joukkueen mahdollisesti muodostuessa tarvittaisiin Roopelta samanlaisia riskinottoja hyökkäyspään pelissä kuin Maverickilta Top gunissa ja Leenalta hauiksen näyttöä isoissa peleissä; aivan kuten kaksikko teki jo vuosi sitten, mikä tunnetusti johti joukkueen mestaruuteen. Samanlaiseen olisi mahdollisuuksia, mutta usko joukkueen saamiseen on vähäinen.
Kolmosvuosikurssia voisi parhaiten kuvata Rocky Balboa: vanha mestari, joka joutuu nyt todistamaan rääväsuille tasoaan.
4. Vuosikurssi:
Joukkue, jota ei olla vielä yhdessäkään säbäpelissä nähty, Leksa toki esiintyi edukseen lainapelaajana muutaman vuoden takaisessa turnauksessa. Periaatteessa voisivat kyllä saadakin joukkueen kasaan ja kirjoittajat toivovatkin, että näin tulisi käymään. Jatkoille nyt viimeistään ainakin. Elokuvavertausta on varsin vaikea tehdä joukkueesta, jota ei todistetusti vielä ole ollut, joten rikotaan sääntöjä ja sanotaan että todenmukaisempi vertaus lienee Half-Life 3: kyllä se joskus vielä ilmestyy.
21
5. Vuosikurssi:
Joukkue, jolta on pitkään odotettu mestaruutta, mutta se on vielä jäänyt odottamaan itseään. Kuinka käy tällä kertaa, kun vitoset pääsevät viimeistä kertaa pelaamaan ns. omalla porukalla. Onhan se nesteytys taas pakko mainita,silläse on aina isossa osassa tämän joukkueen onnistumisen kanssa. Mutta miten onnistuu ykköspelaaja Henkan nesteytys? Viekö hallituksen puheenjohtajan pesti keskittymisen johonkin muuhun, silläilmeisesti suuri valta tuo suurenvastuun. Vai tarjoaako pj. häikäilemättömästi vastapuolen joukkueille tarjousta, josta ei voi kieltäytyä, jos pelit sattuvat menemään väärään suuntaan tuloksellisesti? Joka tapauksessa lähteet kertovat joukkueen tulevan pitämään hauskaa ja katsomaan mihin se riittää. Vitosille sopivaksi elokuvaksi valikoitui Rocky II, sillä koemme tämän olevan se kerta, kun joukkue tiputtaa gorillat pois selästään ja nousee mestariksi ensimmäistä kertaa.
N. Vuosikurssi:
Todennäköisesti joukkueen runko koostuu ”kutosista”, mutta on täysin mahdollista, että paikalle eksyy vielä vanhempiakin vuosikursseja. Kutoset ovat tunnettuja tiukasta puolustuspelistäänjarouhimisesta, mutta maalinteko on usein ollut yhtä kaukainen haave kuin Graalin malja. Tätä pelityyliä ovat jotkut jopa kuvailleet termillä antisäbä.
Elokuvaksi valikoitui Rocky V: Sillä erityisesti kutosten pelillä on yhtä paljon yhteistä iloisen
Puolueelliset Sijoitusarviot 1.
hyökkäyspelin kanssa, kuin loppukohtauksen katutappelulla nyrkkeilyn. Ei kannata siis lähteä mukaan tämän sakin peliin, kuten ei kannata myöskään haastaa Rockya tämän ehdoilla.
Laitos:
Laitoksen paluu turnaukseen olisi aivan mahtava asia, sillä laitoksen joukkue on aina tuonut lisäjännitettä turnaukseen taitavalla ja fyysisellä pelitavallaan. Jani Karhu toiminut joukkueen pelin tärkeimpänä rakentajana. Ikuisia mitalisuosikkeja, ja saa nähdä minkälaisen rosterin saavat tällä kertaa mukaan.
Elokuvahan olisi tuo Rocky IV: Pelitapa on parhaimmillaan yhtä kliinisen tehokasta ja kovaa kuin Ivan Dragon työskentely. Vastaavasti Dragon kuuluisat sanat ‘’If he dies... he dies’’, voisivat kuvastaa laitoksen ammattimaista asennetta siihen, että voittaminen on tärkeintä ja armoa ei anneta!
Kirjoittajat toivottavat kaikille hyvää turnausta ja toivomme, että ensi vuodelle löytyisi uusia innokkaita kirjoittajia näille ennakoille: Me ajattelimme eläköityä tästä hommasta Rocky Balboan tavoin ja ripustaa nyrkkeilyhanskamme naulaan. Suosittelemme myös Rocky –franchisen katsomista yhdeltä istumalta.
Kotiinpäin vetävät kärttyisät vanhukset -Roni Ojanen & Tomas Dahlström
22
Vitoset
N.
Fuksit
Laitos
Kakkoset
Kolmoset
Neloset
2.
3.
4.
5.
6.
7.
Varnitsan maisterisetämiehen kolumni – Kadonneen
konferenssipullan metsästys
Väitöskirjatutkijan elämä ei ole pelkästään arkistoissa, kirjastossa tai työkoneen äärellä istumista. Kyseiseen elämään kuuluu ehkäpä tiedemaailman mielenkiintoisin puoli; konferenssit. Mutta mikäs sellainen konferenssi oikein on ja miksi sinnemennään? Konferenssienja vastaavien akateemisten tapahtumien ideana on, että tutkijat kokoontuvat yhteen ja esittelevät uusia tutkimuksiaan sekä tuloksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi olla täysin valmis tutkimus julkaistuna esitystä varten. Monesti väitöskirjatutkijat esittelevät omaa tutkimusta, jota he ovat aloittamassa tai sitten he esittävät väliaikatietoja mitä on saatu aikaiseksi. Näin myös allekirjoittanut on tehnyt. Tyypillinen konferenssi kestää usean päivän ja se keskittyy johonkin tutkimusalaan esimerkiksi vaikkapa oppihistoria tai sotahistoria. Tietysti sinun ei ole pakko osallistua tieteellisiin tapahtumiin, mutta siinä tapauksessa saat muilta tutkijoilta osaksesi kulmien alta katselua ja kyselyä. Miksi muka et osallistuisi? Tutkijan uran kannalta on tärkeää, että astuu välillä tutkijakammion ulkopuolelle ja esittelee omaa tutkimustaan muulle tiedeyleisölle. Ei sitä tutkimusta tehdä vain itselle, vaan muulle tiedeyhteisölle ja suurelle yleisölle.
Konferenssit eivät ole ilmaisia, koska tiedemaailma ei ole koko maailman sosiaalitoimisto. Konferenssiinosallistujanpitäämaksaamatkat,hotellit ja osallistumismaksu. Tämä maksaa rahaa, mutta onneksi monilta säätiöiltä ja jopa yliopistolta voi saada matka-apurahaa konferensseja varten. Erityisesti ulkomaisten konferenssien matkakustannukset ovat helposti lähes 2000 euronluokkaa.Muttakutensanoin,jopayliopistolta voi saada matka-apurahaa tieteellistä tapahtumaa varten.Luonnollisesti tämäntapahtumanpitäätukea sinun väitöskirjaasi ja olla tarpeeksi merkityksellinen, että se voidaan laskea tieteelliseksi tapahtumaksi.ElijokuAnimecontai vastaavapopulaarikulttuurin tapahtuma ei ole akateeminen tapahtuma. Tarkemmat tiedot matkaapurahoista vaihtelevat laitoksittain. Tämän vuoksi sinun pitää kysyä asiasta esimieheltäsi/ pääohjaajaltasi tarkemmin yliopiston matkaapurahojen suhteen,
koska hänen pitäisi tietää asiasta. Esimies on esimies, vaikka voissa paistaisi, sillä esimiehesi on käynyt akateemisen maailman samat askeleet kuin sinä. Hän kyllä tietää miten kannattaa konferenssien suhteen edetä.
Konferenssien ydin on workshop, eli työpaja, joka koostuu jostain teemasta. Työpajat koostuvat erilaisista tarkemmista teemoista, jotka liittyvätjollaintavallaitsevarsinaisentapahtumanteemaan. Muutamina esimerkkeinä: 1. Uusia näkökulmia kontrolliin, vastarintaan ja toimijoihin valkoisessa Suomessa 1918–44. 2. Muuttuva historiakulttuuri? Suomen itsenäisyyden narratiivit. 3. Maatilojen periytyminen ja sosiaalinen liikkuvuus Suomessa 1700–1800- luvuilla. Työpajoihin ei pääse kuka tahansa, vaan siinä tapahtuman pitäjä toimii portinvartijana. Tyypillisesti työpajan pitäjät lähettävät oman abstraktinsa tapahtumalle, että haluan puhua tästä aiheesta, voitteko pliis päästä minut puhumaan tästä asiasta. Yleensä nämä työpajat ovat tutkijoiden yhteisiä projekteja. Mutta monissa tapahtumissa yksittäiset abstraktit paritetaan yhteen jopa vähän hämärien teemojen alle, että siinä ei kestäviä aasinsiltoja rakenneta esitysten välille. Hyvin tyypillinen työpaja kestää 90 minuuttia ja se on jaettu kolmeen 20 minuutin mittaiseen luentoon. 10 minuutin mittainen kysymysosio pidetään kunkin luennonpäätteeksi taisittenyhteinen30minuutin kysymysosio pidetään luentojen lopuksi. Kannattaa aina varautua siihen, että yleisöstä joku kysyy ”Kuinka monta tykinkuulaa ammuttiin 30-vuotisessa sodassa?” tasoisia kysymyksiä, jotka eivät liity mitenkään tutkimukseen. Akateemisessa maailmassa on ihan hyvä oppia taito vastaamaan kysymykseen ilman, että vastaa itse kysymykseen. Luennon pitäminen ei ole loppupelissä mitenkään iso urakka, mutta siinä ei ole varaa rönsyillä aiheen ulkopuolelle. Siinä vaiheessa, kun työpajan puheenjohtaja heiluttaa yleisön joukosta 3 MIN lappua, herkästi tulee nopeuspaniikki, kun powerpointin sivuja on jäljellä vielä kahdeksan kappaletta. Oman luennon harjoittelu on enemmän kuin suotavaa. Luennon suoraan paperista
23
lukeminen on laiskaa ja itsensä huijaamista. Lopuksi kaikkien jumalten, Ranken ja Hegelin nimeen muista tulla hyvissä ajoissa tilaan tarkistamaan, että esityksesi toimii teknisesti. Muuten saat ennen esitystäsi todistaa tosielämän vitsin: Kuinka monta tutkijaa tarvitaan avaa-maan powerpointesitys? Hyvin tyypillisesti konferensseissa on keynoteluentoja, jotka ovat tapahtuman ”merkittävimmät” luennot, joita koko konferenssiväki on kuuntelemassa. Tavallisesti konferensseissa keynote-luennot ovat ulkomailta raahattujen professorien tai muiden alan isojen gurujen pitämiä, joiden tarkoitus on herättää akateemisen tai jopa suuren yleisön mielenkiinto. Se onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että keynote-luennoitsijoita haastatellaan paikallisen median puolesta. Nyt paljastan teille asian mistä ei pitäisi huudella ääneen. Keynote-luennot ovat monille hyppytunnin kaltaisia hetkiä. Itse olen lähtökohtaisesti käynyt lounaalla/kaljalla keynote-luentojen aikana, koska ne eivät kiinnosta minua, ellei luento liity jotenkin omaan kiinnostukseeni tai akateemiseen erikoistumiseeni. Et tule menettämään mitään, jos et käy ollenkaan keynote-luennoilla. Omaa erikoistumisalaasi koskevat työpajat, oma esityksesi ja verkostoituminen muiden tutkijoiden kanssa ovat konferenssientärkeimmät pointit. Keynote-luento on vain lähinnä ihan kiva bonus kaiken muun päälle, jos luennon aihe kiinnostaa sinua.
Konferenssien hyvä puoli on, että siellä on lähtökohtaisesti tarjolla paljon kahvia ja konferenssipullaa. Konferenssit kestävät helposti aamuysistä iltakuuteen, jonka vuoksi pelkällä lounaalla ei pärjää koko päivää. Kahvi, tuo akateemisen maailmanpiri pitäätutkijankuin tutkijan pystyssäyhdessä konferenssipullan kanssa. Kahvipöydän äärellä sitä on hauskaa katsoa kuinka joku professori Itse Valtioiden Paavo Lipposen tavoin ei ota yhtä, kahta vaan ottaa kolme pullaa kerralla itselleen samalla kun muut paheksuvat katsovat professoria paheksuvin katsoin. En siis todellakaan ole tehnyt samoin kuin kyseiset professorit. *viheltelyä* Varsinaisen ruuan lisäksi konferenssissavoiollatarjollavarsinaisenruuanlisäksi sielun ruokaa kirjojen muodossa. Isoissa konferensseissa, joissa olen käynyt, on normaalisti ollut jonkun akateemisen kustantajan kirjapöytä, josta voi konferenssialehintaan ostaa tutkimuskirjalli-
suutta. Viinan jälkeen suurin kuluerä konferensseissa menee tyypillisesti tutkimuskirjallisuuden hankkimiseen. Myyntipöydän äärellä voikin kuulla jonkun yliopiston tutkijan tuskaiset harmittelut: ”Haluaisin mieluusti hankkia nämä teokset, mutta vaimoni ei ollenkaan pidä siitä, että tuon lisää kirjoja kotiin.” Siinä missä varsinaisessa tapahtumassa ollaan akateemisia ja jopa vähän jäykkiä, iltajuhlissa meno on huomattavasti paljon rennompaa.
Yleensä iltajuhlissa syödään poroporvarillista illallista, seurataan iltaohjelmaa ja mennään jatkoille juomaan lisää viinaa. Tietysti illalliselle ei ole pakko osallistua, koska illallinen on omakustanteinen. Mutta onhan se vähän tylsää yksin hotellihuoneessa pyöritellä peukaloita, kun muut juhlistavat iltaa. Konferenssin jatkot ovat myös erinomaisia tilaisuuksia verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa. Olen jopa nähnyt tilanteen, jossa kaljalasien kanssa tutkijat ovat yhdessä keskustelleet jostain tutkimusalasta ja sen myötä päättäneet tehdä porukassa yhteisen artikkelin. Omasta kokemuksestani ulkomaalaisten keynote-luennoitsijoiden (arvostetut kutsuvieraat) kanssa. Sitä on suomalaisena hauska selittää Jaloviinaan liittyvää ”yhden tähden vuoksi” tarinaa. Siitä innostuneena keynote-luennoitsijat päättävät tilata koko pöydälle Jallua ja voihan pojat kuinka paljon proffat osaavatkin juoda sitä viinaa, kun innostutaan kunnolla.
Akateemisten tapahtumien jatkoilla meno on välillä sellaista, että välillä mietin, olenko minä Hol-seminaarin jatkoilla vai ryyppäämässä yli nelikymppisten korkeapalkkaisten henkilöiden kanssa. Esimerkiksi eräässänimeltä mainitsemattoman akateemisen tapahtuman jatkoilla vuonna kivi ja nakki yksi yliopistotutkija oli nauttinut liikaa kansallisluottamusta ollen kännissä kuin minä fuksiaisten jatkolla Suvaksella. Toisessa esimerkissäerääntapahtuman jatkoilla yhden yliopiston tutkija tykitteli humalassa mustaakin mustempaahuumoria.Kyseinenepisodiantoiminulleuskoa,ettäyliopistossaonyhäolemassasellaisia ihmisiä, jotka eivät ole tiukkapipoisia, vaan osaavat ottaa rennosti välittämättä zeitgeistista. Sen mitä olen oppinut akateemisten jatkoilla yliopistomaailmasta, on tämä: Todellinen akateeminen vapaus on sitä, että saa nauraa kaikille tyhmille asioille tässä maailmassa.
24
Marko Piipponen, Varnitsan oma setähenkilö
Tietovisa
1. Mikä elokuva?
3p. Se on voittanut 8 Oscaria.
2p. Se pohjautuu Vikas Swarupin esikoisromaaniin.
1p. Elokuva perustuu television Haluatko miljonääriksi? -tietokilpailuun.
2. Kuka elokuvaohjaaja?
3p. Hän on yksi maailman menestyneimmistä elokuvantekijöistä.
2p. Hän on ohjannut 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood?
1p. Hänen tunnetuimmat elokuvansa ovat Tappajahai ja Jurassic Park.
3. Mikä kotimainen elokuva?
3p. Elokuva julkaistiin 2000-luvun alussa.
2p. Se kertoo riippuvuudesta ja siitä, kun mikään ei tunnu miltään.
1p. Mikko Nousiainen näytteli elokuvan päähahmoa.
4. Kuka suomalainen ohjaaja?
3p. Hän oli yksi MTV3:n Saturday Night Liven päänäyttelijä.
2p. Hän on näytellyt jokaisessa Napapiirin sankarit -elokuvassa.
1p. Hänen ensimmäinen ohjaama elokuva oli Swingers 2018.
5. Mikä Disney-elokuva?
3p. Siitä julkaistaan uusi versio 2023 toukokuussa.
2p. Sen päähahmo on prinsessa.
1p. Se perustuu H. C. Andersenin tunnetuimpaan tarinaan.
6. Mikä elokuva trilogia?
3p. Tämä on sarjan alkuperäinen trilogia.
2p. Se on Sci-fi elokuvien helmi.
1p. Trilogian jaksolla neljä Uusi toivo (New hope).
7. Mikä animaatioelokuva?
3p. Sen nimessä on sana, joka tarkoittaa ”Kullattua miestä”.
2p. Elokuva sijoittuu 1500-luvulle.
1p. Päähenkilöiden nimet ovat Tulio ja Miguel.
8. Kuka suomalainen näyttelijä?
3p. Hän on näytellyt Tuntemattoman sotilaan Hietasta.
2p. Hänellä on porttikielto Intiaan.
1p. Voitti ensimmäisen Putouksen Marja Tyrni -sketsihahmolla.
9. Mikä elokuvasarja?
3p. Sarjasta on julkaistu 9 elokuvaa.
2p. Eugene Levyn on näytellyt ainakin 8 näistä elokuvista.
1p. Elokuvan nimi on suoraan suomennettuna ”Amerikkalainen piirakka”.
10. Kuka historiallinen henkilö?
3p. Elokuvaprojektori on yksi hänen keksinnöistään.
2p. Hän perusti jättiläisyrityksen General Electricin.
1p. Hän keksi hehkulampun.
25
Oikeat ratkaisut löydät seuraavalta sivulta
Yksi
26
Varnitsan logoista
1. Slummien miljonääri
2. Steven Spielberg
3. Levottomat
4. Pamela Tola
5. Pieni merenneito
6. Star Wars (Tähtien Sota)
7. Tie El Doradoon
8. Aku Hirviniemi
9. American Pie elokuvasarja-
10. asThom Alva onEdis
Tietoa lehdestä
Kiinnostaako ainejärjestölehtitoiminta?
Haluatko juttusi/kuvasi lehteen? Ota yhteyttä lehden päätoimittajaan Erkki Jokiseen joko sähköisesti (jokinerk@uef.fi)
tai kasvotusten. Tämän ja aikaisemmat
numerot näet värillisinä osoitteesta
http://issuu.com/varnitsa/docs
27
