Varnitsa-lehti 5/2022

ätInemouS lY i o ipts no h i s t o r i a n op iske lij o i den a inejärjestölehti5/2022

Sisällys

3.Pääkirjoitus

4.Puheenjohtajan palsta

5.Koposopon tervehdys

6.Muista hyödyntää asiantun�joita

7.Minun suhteeni italialaiseen ruokaan

8.Hallitusesi�ely 2023

13.Juorut

15.Hiihtäjän Joensuu

16.Joensuun italialainen tarjonta 17.Maisterisetämiehen kolumni

19.Varnitsa Po�erhahmoina 25.Siis lentävä mikä??? No Lentävä Spage�hirviö!

27.Humukuppilan väkeä

28.Kokemuksia ken�ätyöstä 32.Aivopähkinä

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa 5/2022 (painettu) ISSN 1236-3995, (verkkojulkaisu) ISSN 2343-26167

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.

Päätoimittaja: Mona Teräs

Toimitussihteeri: Mikko Sainio Toimittajat ja kirjoittajat: Mona Teräs, Leena Malinen, Essi Inkinen, Ari Tervashonka, Hanna Valtonen, Maria Sallinen, Samuli Kovanen, Eeva Myllö, Marko Piipponen, Mikko Sainio ja hallitus vuosimallia 2023

Taitto ja ulkoasu: Eemeli Piirainen Etukansi: Erkki Jokinen Takakansi: Eemeli Piirainen Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU

Sähköpostiosoite: varnitsa.ry@gmail.com tai monat@uef. Painopaikka: Yliopiston kirjasto, Joensuu Painos: 80 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: https://issuu.com/varnitsa/doc

Taas ollaan jännän äärellä. Vanha hallitus jää eläkkeelle ja uusi hallitus ottaa Varnitsan langat käsiinsä. Tätä vihoviimeistä pääkirjoitustani rustaillessa mietin kahta asiaa. Päällimmäisenä mielessäni oli että miksi ihmisen pitää vilustua juuri ennen Hol-seminaaria (joka tosin on ollut ja mennyt hyvän aikaa ennen kuin sinä luet tätä)? Toisena pohdin kulunutta vuotta. Vuosi sitten minulla oli jännät paikat, olin juuri valittu päätoimittaja ja tulisin olemaan ensimmäistä kertaa hallituksessa mukana. Nyt taakse päin katsoessani olen aika tyytyväinen. Omasta mielestäni vuoden 2022 hallitus on onnistunut työssään hyvin. Tämä kulunut vuosi on mennyt nopsaa ja tuntuu oudolta ja vähän jopa haikealta ajatella, että tämä tässä on viimeinen toimittamani Varnitsa-lehti. Toisaalta taas odotan ”eläkepäiviäni” innolla. On mukava ajatus, että enää ei ole vastuuta vaan voin lopun opiskeluaikani olla rennosti rivijäsen. Puolensa ja puolensa, niinhän sitä sanotaan.

Ikävä jää meidän hallitusporukkaa, mutta onneksi näemme varmasti jatkossakin vähintään tapahtumissa. Ilman keskinäistä vitsailuamme ja hauskanpitoa olisin ollut varmasti huonotuulisempi pt. Kiitos siis huonosta huumorintajusta ja väsyneestä meiningistä 2022 hallitus! Kiitos myös juuri sinulle, joka luet tätä lehteä. Meinaan, että kiitti kun luet. Olisi nimittäin aika tylsää tehdä lehteä, jota kukaan ei lue. Pyrkimykseni alusta asti on ollut, että lehti olisi kaikkien lehti. Sitä olisi kiva lukea ja selailla. Ihan hyvin se on onnistunut vaikka itse sanonkin. Varnitsa-lehdellä on kymmeniä vuosia pitkät perinteet ja se on aina ollut aikansa Varnitsan näköinen. Se on muuttunut ja kehittynyt sitä mukaa kuin Varnitsakin, ja toivottavasti se jatkaa tätä samaa rataa. Nähtäväksi jää minkä suunnan seuraava päätoimittaja ottaa Varnitsa-lehden kanssa, mutta luotto on kova. Varmasti hän on hyvä päätoimittaja ja saamme lukea lehteämme hyvillä mielin jatkossakin. Toivotankin Erkille onnea ja menestystä hommaan!

Itse yritän näin joulun alla hengähtää. Syksy on ollut antoisa, mutta omalla tavallaan myös raskas, joten joululoma tulee itse kullekin tarpeeseen. Parasta joulun odotuksessa on koristeet. Ostan joka vuosi pari lisää, ja kohta pitää varmaan muuttaa isompaan asuntoon, jotta ne kaikki mahtuisivat. No ehkei kuitenkaan. Toinen kiva asia joulun odotuksessa on jouluvalot, joita ihmiset laittavat pihoihin ja parvekkeille. Niitä on kiva katsella ja ne valaisevat mukavasti pimeyttä. Pimeys on minusta mälsä juttu, mutta ajatellaan ettei talvipäivänseisaukseen ole enää pitkä aika! Kohta meillä on taas pitempiä päiviä. Tätä kirjoittaessani marraskuun puolessa välissä ulkona on hiukan lunta maassa. Toivottavasti sitä olisi maassa silloinkin kun tämä lehti ilmestyy joulukuun alussa. Jos ei, niin aina voi laittaa verhot kiinni ja katsella lumisia joululeffoja. Niitä tehdään paljon nykyisin, joten pakko edes osan on olla hyviä. Näin uskon ja toivon.

Sitten vielä sananen lehden teemasta. Teema Spagetti-Varnitsa saattaa ihmetyttää joitakuita. Se ei liity millään tavalla jouluun eikä talveen. Joku toimituspalaverissa heitti idean ilmoille suunnitellessamme edellistä numeroa Tasku-Varnitsaa, ja se oli mielestäni hauska idea. Teemana spagetti tarjoaa kirjoittajille erilaisia mahdollisuuksia kirjoittamiseen kuin vaikkapa Toiveikas-Varnitsa ja toisin päin. Teemojen erilaisuus on siksi tärkeää ja elävöittävää. Lisäksi joulu- ja pikkujoulu-teemaisia lehtiä on tehty jo aika monta. Vaikka onhan ne sinänsä ajattomia, koska joulu on kerran vuodessa. Ja hyvä niin, en jaksaisi syödä porkkanalooraa ja kumppaneita kauhean montaa kertaa vuodessa.

Nyt on sellainen olo, että olen sanottavani sanonut ja on aika nousta pt:n pallilta ja siirtyä paketoimaan joululahjoja. Siispä: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Mona Teräs

Varnitsa -lehden päätoimittaja

Heipparallaa varnitsalaiset viimeistä kertaa! Syksy on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin, ja käsillä on pari viimeistä kuukautta vuodesta 2022. Kohta pääsemme laskeutumaan joulun viettoon ja viettämään pidempää lomaa opinnoista. Itse ainakin lasken jo päiviä siihen, että pääsen Kainuun hankien keskelle huokaisemaan (toivottavasti lunta tulee reilusti).

Vuoden 2022 vaihtuminen vuoteen 2023 tarkoittaa myös sitä, että meidän hallituksemme on aika astua syrjään ja antaa vastuu uudelle hallitukselle. Suuret onnittelut valituille! Voin sanoa, että tämä vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta voin katsella mennyttä hallituskautta hyvillä mielin. Toivottavasti myös jäsenistö kokee, että Varnitsalla on ollut tänä vuonna enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Itse olen ainakin havainnut ainejärjestössämme pienen ”kasvojenkohotuksen” viime vuoteen verrattuna ja Varnitsa-henki on lisääntynyt. Toivottavasti ensi vuoden hallitus jatkaa samaa linjaa, jonka me olemme tänä vuonna aloittaneet.

Samalla, kun tunnen helpotusta siitä, että voin vuoden vaihteen jälkeen keskittyä täysillä opintoihin ja osallistua tapahtumiin ilman vastuita (ah kuinka olenkaan sitä kaivannut fuksisyksyn jälkeen), mielessäni on myös tietynlainen haikeus. Olen kokenut suurta kunniaa, että olen saanut toimia ainejärjestömme edustajana ja varmistaa Varnitsan toimivan jäsenilleen myös tänä vuonna. Varnitsaa en tule jättämään, vaikka astunkin ns. eläkkeelle, mutta aluksi ainakin voi olla vaikeaa totutella siihen, että en ole enää järjestötoiminnassa mukana. Paitsi tietysti rivijäsenenä (ja toimikuntalaisena ainakin HOL-seminaaritoimikunnassa :D).

Haikeutta aiheuttaa myös tieto siitä, että toiminta yhdessä tämän vuoden hallituksen kanssa loppuu. Meillä on ollut huippuporukka ja todella hyvä yhteishenki. Onneksi hallituskauden loppuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteydenpito näiden ihmisten kanssa loppuisi. Me tulemme aina olemaan se ”meidän hallitus”.

Tässä vaiheessa on minun aikani kiittää ja kumartaa. Vaikka en enää tänne lehteen kirjoittelekaan säännöllisesti, niin Varnitsasta en tule häviämään. Törmäillään luennoilla ja tapahtumissa! Rakkaudella ”peejii” <3

P.S. Ajattelin, kun aloitin tämän viimeisen palstan kirjoittamisen, ettei tämä menisi pelkästään imeläksi kiittelyksi, vaan kirjoittaisin myös asiaa. Toisin kävi.

Leena Malinen Varnitsa ry:n puheenjohtaja

Heippa hei Varnitsalaiset!

Tämä postaus oli helppo keksiä näin selkäranka spagettina menneen syksyn seurauksena. Kuten jotkut voivat tietää, rakastan kanaa ja pastaa. Tämä onkin hyvä keino jakaa teille eräs pastaohje, jota kokeilin viime viikkoina. Varotuksen sanana, jos kieli ee kiänny ohjeeseen nii hommoo tulukki.

Sitruuna-kanapastaan tarvitset:

400g broilerin rinta leetä 1 sibali

2 valakosibalinkynttä 2 rkl olliiviöljyy 0.5 tl karria 0.5 tl kurkummoo 0.5 tl suoloo 0.3 tl mustapippuria 2 dl ruokakermoo 1 dl vettä

puolikas sitruunan mehu 100g fetajuustoa 0.5 rku lehtipersiljoo

Lisäks ettee oes vuan kannoo ja kastiketta nii lisseehän 300g pastoo.

Ohjeena, paesta kanat ensin öljyn kanssa ja lissee sibalit. Mausta kunnolla ja lissee kerma ja ves´. Anna haatua jonnii aekoo. Lopuks laeta sitruunan mehu, feta ja lehtipersilja joukkoon ja tarjoele.

Hanna Valtonen

Varnitsa ry:n varapuheenjohtaja ja koposopo

Muista hyödyntää asiantuntijoita

Ari J. Tervashonka

Jos olet päässyt yliopistoon sinun onnenasi ei ainoastaan ole suuri määrä erilaisia kursseja ja sivuainemahdollisuuksia vaan myös henkilökunnan asiantuntijat. Tämä joskus unohtuu molemmin puolin kaiken opiskelu- ja opettamiskohkaamisen aikana mutta fakta on, että yliopisto on erinomainen keskittymä asiantuntijoita. Heiltä voi käydä kysymässä kysymyksiä, pyytää katsomaan tekstejä ja heiltä voi saada ilmaiseksi läjän artikkeleita, joista saattaisit joutua maksamaan runsaasti. Tutkijoilla kun on oikeus antaa töistään ilmaiskappaleita kysyttäessä.

Myös asiantuntijat hyötyvät näistä kommunikoinneista. Omalla kohdalla olen hyötynyt vuodesta 2009 lähtien erilaisten opiskelijaongelmien selvittämisestä ja akateemisen mentoroinnin harjoittamisesta. Väliin jäävien vuosien aikana olen kirjoittanut erilaisia julkaisuja ja miettinyt lyhyen ebookin lisäksi laajemman mentorointi kirjan kirjoittamista. Asiantuntijuus ei jää kirjojen lukemiseen vaan ongelmien hahmottaminen, jatkuva keskustelu aiheiden ympärillä ja uusien ideoiden viriäminen ovat tärkeitä osia asiantuntijuuden kehittymisessä. Tässä mielessä molemmat osapuolet hyötyvät temaattisesta kommunikoinnista, joka parhaimmillaan johtaa projekti ja työmahdollisuuksiin.

Mikäli työstät mitään kompleksisempaa aihetta esimerkiksi opinnäytetyössä tai muuten projektina, ei ole olemassa mitään ylärajaa, kuinka monelta asiantuntijalta voit vastaanottaa harkittuja lausuntoja ja artikkeleita. Internet on pullollaan erilaisia meritoituneita ihmisiä, joita voi kiinnostaa auttaa sinua pääsemään eteenpäin. Parhaimmillaan voit saada erinomaista holistista poikkitieteellistä näkemyksiä, joiden muodostamiseen saattaa mennä kymmeniä vuosia tai monta sukupolvea. Laajat kompleksiset ideat ovat arvokkaita tiedollisia lahjoja.

Suomi on melko pieni maa. Joskus tämä tarkoittaa, että kunnollisia asiantuntijoita aiheessa X on vain kourallinen, minkä vuoksi heitä joutuu joskus etsimään tarmokkaammin. Vaikka monesti olen tehnyt melko hankalasti selitettäviä omintakeisia projekteja, eri alojen asiantuntijat ovat osoittaneet ainakin karkealla arviolla 90% positiivista otetta apua pyydettäessä. Se on melko hyvä luku ja kysymysten kysyjä ei voi hävitä tässä tiedepelissä. Pahin mitä voit saada on joku jyrkkä kommentti tai kiireessä tuseerattu stocki vastaus, josta tietää, että nyt henkilöllä on muita kiireitä. On hyvä muistaa hyödyntää tätä uniikkia tilannetta elämässä ei vain opintojen aikana mutta myös jatkossa. Jos ideasi ovat hyviä, sinua kuuntelevat asiantuntijoiden lisäksi kansanedustajat, ministeriöiden työntekijät sekä kunnalliset toimijat ja yksityiset organisaatiot. Harva tulee asiantuntijaksi tiedemaailman sosiaalisessa tyhjiössä.

Minun suhteeni italialaiseen ruokaan

Italialaisesta ruuasta minulle tulee mieleen muistoja eri vuosilta. Italialainen ruoka on tullut elämääni lähinnä suomalaisina versioina pizzoina, makaronilaatikkona, jauhelihakastikkeena ja spagettina, myös jälkiruokina kuten panna cottana ja tiramisuna. Italialainen ruoka tuli elämääni populaarikulttuurin, Rosso ravintoloiden ja ruokamarkettien tarjonnan kautta. Sellaista toisen kulttuurin ruokien hyväksikäyttöä/soveltamista toden totta, vaikka voi myös sanoa, että ruokakulttuurit vaikuttavat aina toisiin ruokakulttuureihin. Vasta kesällä 2015 Italian lomamatkan jälkeen suhteeni italialaiseen ruokaan syveni. Ruokakulttuuri on makuja, muistoja, elämäntapoja ja yhteisöllisyyttä.

Lempi ruuat ja niihin liittyvät muistot ovat vaikuttaneet makutottumuksiini. Pizzat, pastat ja tiramisu, myös gelato ovat minun suosikkejani italialaisista ruuista. Opin arvostamaan ruokien raaka-aineita nauttiessani eri pastoista ja pizzasta, vaikka pidin kovasti kaikesta ruuasta oli pasta bolognese Firenzeläisessä ravintolassa parasta ja muistaakseni sen kanssa sai raastettua parmesaania. Italialainen jäätelö teki minuun vaikutuksen, erityisesti Pesarossa paikallisen jäätelöbaarin mangojäätelö, joka oli taivaallista. Matkani Italiaan käsitti Pesaron ja Firenzen eli Pohjois- ja Keski-Italiassa.

Molemmat kaupungit vaikuttivat minuun historiasta kiinnostuneena ihmisenä paljon, koska sain ruokia nauttiessani ja kaupunkeihin tutustuessani nähdä vanhoja rakennuksia, maalauksia jne. Ruoka-ajat olivat hieman eri aikoina kuin Suomessa. Nautin aamupaloilla hedelmistä, herkuista ja cappuccino-- kahvijuomista. Lounaan nautittua Italiassa iltapäivällä kaupat, ravintolat ja museot olivat kiinni, päivällinen seitsemän aikaan illalla. Sitä nautittua Pesaron rannoista ja kävelystä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tuolloin maistaa italialaisia kalaruokia, kun kerran niitä oli Pesarossa tarjolla mutta nuorempana inhosin kalaruokia.

Tutustukaa innolla muihin ruokakulttuureihin, koska eihän sitä koskaan tiedä miten paljon eri kulttuureilla on ollut ja on yhä yhteyksissä toisiinsa. Saman maan alueella voi olla ja on erilaisia ruokakulttuureja. Eri juustoja, lihoja, pastoja ja jälkiruokia. Oppia voi ottaa elämän tauottamisesta, aina ei kannattaisi nauttia niitä kalsarikännejä vaan enemmänkin harjoittaa hyggeä ja chiusura pomeridiana. En vielä tiedä kaikkea italialaisesta ruokakulttuurista, mutta aion nauttia italialaisiin ruokiin tutkimusmatkani jatkamisesta. Nykyisin vegaanisen ruuan ystävänä haluaisin kokeilla enemmän vegaanisia versioita eri italialaisista ruuista, prosessi siis sekin on.

Essi Inkinen

Hallitusesittely

Henri Turunen (5. vsk) puheenjohtaja

Hejsan allihopa! Miä oon Henri Turunen ja olen toiminut nyt rahastonhoitajana vuoden 2022 hallituksessa ja ensi vuonna olisi siis tarkoitus toimia Varnitsan puheenjohtajana. Opiskelen tällä hetkellä viidettä vuotta historiaa täällä Joensuussa ja olen alun perin kotoisin Kymenlaakson ylpeydestä, Kouvolasta. Vapaa-aikani kuluu milloin missäkin ja minua näkeekin monissa eri ympäristöissä. Minuun saattaa törmätä liikuntahalleilla salibandya pelaillen tai lenkkipoluilla juoksemassa, mutta yksi mahdollinen paikka on myös ravintola Mikon kulmapöytä. Tällä hetkellä teen myös pro gradu -tutkielmaa, joka vie ainakin tällä hetkellä myös osansa vapaa-ajastani. Halusin hakea hallitukseen myös ensi vuodelle, koska sain tänä vuonna paljon positiivisia kokemuksia hallitustyöstä. Tavoitteena on jatkaa sitä työtä, jota olemme tänä vuonna aloittaneet. Mutta nyt lopetetaan ensin tämä vuosi tyylillä ja sen jälkeen siirretään katseemme tulevaan opiskeluvuoteen 2023, josta tulee toivon mukaan kaikin puolin ikimuistoinen.

Lorena Aroca (2. vsk) koposopo/varapuheenjohtaja

Moikka! Mä oon Lorena ja ens hallituskauden varapuheenjohtaja sekä koulutus- ja sosiaalipoliittisvastaava eli koposopo. Viime hallituskauden oon tosiaan toiminut sihteerinä ja päätin jatkaa sitten hallitustoimia. Hallituksessa toimiminen on ollut raskasta ja haastavaa, mutta myös tosi antoisaa. Tän takia päätinkin jatkaa ja ottaa myös hieman enemmän vastuuta. Ja tässä sitä sit ollaan. Vapaa-ajalla mä tykkään pelata videopelejä, selata tiktokkia ja katsoa erittäin huonoja reality show -sarjoja. Ehdoton suosikki on Sinkkuillallinen. Tosin arki on kokenut hieman muutosta nyt kun musta tuli kesällä yksinhuoltajavanhempi. Mun seitsemän kuukautta vanha kissanpentu Vaahtera on täydellinen mallikappale kissoista ja suurin osa päivää meneekin aina juostessa sen perässä ja varmistaen et se ei syö lisää meidän kasveista. Yksi kasvi on jo kokenut rajun kohtalon... Ootan tosi innolla ens kautta ja päästä työskentelemään tän meidän mahtavan tiimin kanssa. Jos on ikinä mitään kysyttävää tai sanottavaa tulkaa rohkeesti juttelemaan.

Sara Kuivalainen (4. vsk)

rahastonhoitaja

Moi! Mun nimi on Sara Kuivalainen ja oon vuoden 2023 hallituksen rahis. Kotoisin olen jokaisen rakastamasta ja kunnioittamasta kylänpahasesta nimeltä Lohja. Opiskelen neljättä vuosikurssia asiantuntijalinjalla, mutta useammin mut löytää kauppiksen kursseilta kuin hissan. Vaikka humanisti olenkin matikka ja talous on aina ollut lähellä sydäntä, sue me! Vapaa-ajalla kidutan mun huonekasveja, tuijotan Youtubea tai istun tuoppi kädessä kavereiden kanssa missä milloinkin, useimmiten 60’s Palaverissa. Rahastonhoitajaksi halusin ensimmäisen kerran jo fuksivuonna, mutta nyt viimein uskalsin hakea kyseistä pestiä aikataulujen sen sallittua. Hallituksessa haluan auttaa edellisen hallituksen hyvän työn jatkamista, jotta Varnitsalla on jatkossakin valoisa tulevaisuus. Tapahtumissa nähdään ja aina saa tulla repimään hihasta jos on hätä taikka asiaa!

Akseli Haverinen (fuksi) sihteeri

Moikka! Mie oon Haverisen Akseli 24v Kesälahelta ja oon meijän tuleva sihteeri. Harrastuksiin tällä koltiaisella kuuluu lukeminen, basson rämpyttely, animen kattelu, juokseminen, laskettelu, videopelit ja gymi, joskin se on jääny hieman vähemmälle muiden kiireiden ohessa. Myös kaikenmualiman iäntely ja ölinä on aina ollu lähellä sydäntä, tein sitä sitten pikkupoikana iskän kanssa traktorissa Juicen ja Tapion levyjen tahtiin tai nykyään karaokessa tulevan järjestövastaavan kanssa. Hain hallituspestiin, koska tykkään olla monessa (kaikessa) mukana ja vaikuttaa siihen, miten hommat pyörii. Oon myös aika kaikkiruokanen niin ihmisten ku muidenkin juttujen suhteen mistä on varmasti apua. Tavotteena ois saaha tää pesti hoijettuu silleen hyvin, ettei nyt hyvin paljoo tarviis viäriä nuamoja kahella. Nähhää tapahtumissa ja eiku buita!

Risto Kauppinen

Hei vaan!

(5. vsk)

ja Ilmari Seutu (3. vsk) tapahtumavastaavat

Olen Risto Kauppinen, ja opiskelen tässä jo viidettä vuotta Joensuussa (en voi vieläkään uskoa tätä). Itselläni on aina ollut palava into historiaa kohtaan, joka ehkä lienee syynä miksi olen täällä opiskelemassa historiaa. Itse pidän historiallisista esineistä, historiallishenkisistä vaatteista ja pukeutumisesta sekä muista fyysisistä historian jäänteistä. Nautin myös esiintymisestä, vaikka en nyt luonnehtisi itseäni erityisen hyväksi siinä.

Näen opiskelijatapahtumat ehdottoman tärkeänä osana ainejärjestön toimintaa, ja niissä onkin tullut käytyä heti opiskelun alusta asti. Opiskelijatapahtumat ovat omasta mielestäni se sidos, joka pitää ainejärjestön elossa, fyysisenä, kosketeltavana ilmiönä, eikä vaan nimenä paperilla. Ne tarjoavat fukseille mahdollisuuden tutustua vanhempiin vuosikurssilaisiin ja sosialisoitua uudella, usein vieraalla paikkakunnalla. Näenkin suurena tragediana, että menetimme kaksi vuotta opiskelijatapahtumia ja sosialisoitumista Koronalle. Vanhemmille vuosikurssilaisille opiskelijatapahtumat tarjoavat mahdollisuuden tavata kavereita, kuin luennot eivät tuo yhteen arkisin, sekä tutustua henkilöihin, joihin aikaisemmin ei ole ehtinyt.

Tervehdys! Olen Ilmari kolmannelta vuosikurssilta ja toimin vuoden 2023 ajan Varnitsan hallituksessa tapahtumavastaavana. Olen 23-vuotias ja alun alkaen kotoisin Helsingistä. Historian lisäksi mielenkiinnonkohteisiini kuuluvat autot sekä muun muassa videopelit. Tapahtumavastaavina pyrimme järjestämään monipuolisia, ja varnitsalaisille mieluisia tapahtumia. Haluamme, että ainejärjestömme tapahtumat ovat sellaisia, joihin jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi. Olemme myös aina valmiita kuulemaan mahdollisia ideoita erilaisille tapahtumille, mikäli niitä tulee.

Maria

Sallinen (2.vsk) some-

ja tiedotusvastaava

Hei! Mie oon Maria ja toimin vuoden 2023 hallituksessa some- ja tiedotusvastaavana. Kotoisin olen Helsingistä, vaikka en aina tahdo sitä myöntää. Hain tähän pestiin, koska on ainakin painavempi syy hommata parempi kamera. Syvällisempi syy on se, että Varnitsa on tärkeä osa opiskeluelämääni ja on mukavaa päästä tätä kautta vaikuttamaan sen toimintaan. Vapaa-ajalla tulee lueskeltua vähän sitä sun tätä, suurimmaksi osaksi suomalaista kirjallisuutta. Lisäksi matkaoppaat helpottavat reissukaipuuta syksyn pimeinä iltoina. Tulee sitä jonkin verran kirjoiteltua esseiden ja oppimispäiväkirjojen ohessa, esimerkiksi Varnitsa-lehteen. Haaveena olisi joskus kirjoittaa kokonainen kirja. Muuta tärkeää infoa: puuskupuh, penkkiurheilija ja jouluihminen.

Erkki Jokinen (2.vsk) Varnitsa-lehden päätoimittaja

Tervehdys! Olen tosiaan Jokisen Erkki, V-lehden tuleva päätoimittaja, mutta miut tunnetaan myös Erichinä. Olen alkujaan kotoisin Stadista, eli Helsingistä, mutta olen kovaa vauhtia itäsuomalaistumassa jo toista vuotta. Vapaa-aikani kuluu pääsääntöisesti lukiessa kirjallisuuden klassikoita, suoratoistopalvelujen ääressä tai matkustaessa. Ehdoton suosikki matkakohteeni on (historiallinen) Saksa ja Keski-Eurooppa, jossei sisäinen teuto ilini ole tullut miusta vielä selville. Historian kohdalta voisikin sanoa, että 1800–1900-luvun poliittinen- ja sotahistoria on lähellä omia mielenkiinnon kohteita, joidenkin mukaan välillä liikaakin. Mitä luultavimmin olen yksi niistä rikostutkijan tai 1920-luvun gangsterin näköisistä ukkeleista Varnitsan tapahtumista tai Bar Playstä (mikä muuten on paras pubi Joensuussa, change my mind!). Niin, keräilen myös antiikkia, jota joku on joskus erehtynyt myös romuksi kutsumaan. V-lehden päätoimittajana olen hyvin avoin kaikenlaisille ideoille, eli tulukaahan kirjottelemaan ja ideoimaan palavereihin! Lehteen kirjottaminen ei vaadi laudaturia suomen kielestä tai Pulitzer-palkintoa, eli kunhan intoa riittää, se riittää! Voit siis vapaasti tulla tapahtumissa vetämään hihasta, mikäli on kysyttävää tai muuten vaan.

Aaron Haapa-Aho (fuksi) järjestövastaava

Heipä hei! Mä oon Aaron, Varnitsan uudenkarhea järjestövastaava. Kotosin oon Suonenjoelta, Savon sydämestä. Intoa kaikennäkösiin eri asioihin on kuluneen syksyn aikana löytynyt, joten miksipä ei hallituspestiinkin. Hallitustoimintaan halusin mukaan jo tässä vaiheessa opintojani, sillä koen olevani motivoituneimmillani juuri nyt. Tavoitteenani oli jo alusta alkaen jollain tapaa ja jostain kumman syystä olla mukana oman ainejärjestön toiminnassa ja tässä tuli oiva tilaisuus, joten pakkohan se oli käyttää. Vapaa-aika kuluu melko leppoisasti opiskelua pakoillen, kunnes ajankulun nopeus yllättää ja pakon edessä on jotain kyhättävä kasaan. Karaokea tulee yön pimetessä laulettua Bepopin lavalla tulevan sihteerimme (Akselin) kanssa ehkä liikaakin, mutta eipä kukaan ole vielä asiasta ainakaan meidän kuullen ollut harmissaan. Minuun voikin siis törmäillä aikalailla jokaisessa mahdollisessa tapahtumassa ja tottakai Varnitsan liikuntavuoroilla!

Riki Hyppönen (fuksi) liikuntavastaava

Helou! Mun nimi on Riki Hyppönen, ikää kirjoitushetkellä mittarissa on 19, mutta julkaisun aikaan jo hieman yli kaksi vuosikymmentä. Tuun Kymenlaakson helmestä eli kuten olettaa saattaa, Kouvolasta, ja vielä tarkemmin Kouvolan graalin maljasta eli Valkealasta. Opiskelen täällä Joensuussa ensimmäistä vuotta ja nyt innolla odotan vastuutani vuoden 2023 hallituksessa liikuntavastaavana. Luonteeltani oon rauhallinen ja rento tyyppi, joka tykkää pommittaa kavereitaan ja perheenjäseniään hölmöillä TikTok-videoilla, joskus myös Instagramista löytyneillä meemeillä. (huumorintajun taso joskus (aina) liian alhainen) :D Opiskelun ulkopuolella aika kuluu urheilun parissa tavalla tai toisella, erityisesti salibandya tulee harrastettua ja on muuten mahtavaa, että sitä pääsee pelaamanaan ainejärjestömme liikuntavuorolla vähintään kerran viikossa.

Tulevana liikuntavastaavana tulen pitämään huolen, että nää viikoittaiset vuorot tulee rokkaamaan jatkossakin ja suunnitelmissa on tuoda vuoroille erilaisia lajeja, jotka saattais tuoda vielä enemmän porukkaa liikuntavuoroille. On ihan mahtavaa, miten muutamalla kympillä pääsee lukuvuoden ajan liikkumaan porukassa tai yksin monen eri lajin merkeissä useampaan kertaan viikossa, joten oonki päättäny ottaa siitä kaiken ilon irti ja siks toivottavast just sut näkisinki tulevilla liikuntavuoroilla liikkumassa meiän muiden varnitsalaisten kaa! Toimii taatusti mahtavana vastapainona erilaisille opiskelijatapahtumille ja meininki on rento, joten matalalla kynnyksellä vaa mukkaa vai miten se tääl Pohjois-Karjalassa sanotaakaan. :) Vaikka oonki pitkä ja pelottavan näkönen ni mua on helppo lähestyä, joten saa tulla juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia mistä sitten lie. Nyt alkaa olee tekstiä jo sen verran, et yllätyin oikeastaan jo itsekin… Törmäillään!

Juorut

– that’s right, we said it!

Leena (3.vsk, pj): Mä oon naispuolinen, mun ei tarvii olla kohtelias.

Akseli (fuksi) nähtyään Frederikin esiintyvän taas Palmasissa: Pitäkää kumppaneistanne kiinni, pikkuhousuvaras saapuu.

Anna (5.vsk): Jos ei muualta saa ni Saaralta saa aina.

Henri (3.vsk): Olisiko teillä aikaa puhua Dr. Schnitzelistä?

Säde (5.vsk): Haluisin tehä juhannuksena semmosen perinteisen jutun.

Mona (5.vsk, pt): Ai suutelet seitsemää miestä ja näät yöllä sun lempi kukan?

Aarni (2.vsk): Supo ei ole tarpeeks raju.

Elli (5.vsk): Oonkin aina halunnu leskeks.

Simo (5.vsk): Missä Taneli??

Liisa (5.vsk, tapsa): Milloin oli kesä?

Erkki (2.vsk): Vaikka 9/11 oli kauhee tragedia, tehtiin siinä arkkitehtuurinen palvelus.

Mona (5.vsk, pt): Ei se nyt varsinaisesti ole mun äitiä murhannut.

Marko (n.vsk): On lottovoitto syntyä Suomeen, Erkki (2.vsk): Vitut on. On lottovoitto syntyä Monacoon. Suomeen syntyminen on kuin voittaisit lotossa 14€.

Ville (n.vsk): Se ei tee susta Varnitsan elinikästä pj:tä vaan idiootin.

Anna (5.vsk): Kohta ku pärähtää sydän käyntiin…

Tomas (n.vsk): Ihminen ei ole portugalinsotalaiva!

Leena (3.vsk, pj): Nyt lopeta se pillun repiminen ja anna olla.

Maria (2.vsk): En halua Itä-Eurooppaan, mutta Bulgaria käy.

Hiihtäjän Joensuu

Hiihto, tuo jalo laji jonka moni voi muistaa alakoulun liikuntatuntien ei-niin-mukavana pakkopullana. Se on kuitenkin mitä mainiointa liikuntaa haastaen erityisesti keuhkoja kehittäen hapenottokykyä sekä lihaskestävyyttä. Laji tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden liikkua luonnossa, purkaa stressiä sekä tutustua lähiympäristöönsä erilaisesta näkökulmasta. Tahdinkaan ei tarvitse (välttämättä) olla niin hurjaa ja vakavahenkistä kuin olisi lajin kuninkuusmatkalla eli viidelläkympillä olympiakullassa kiinni.

saakka. Linnunlahden rannan ja laululavan läheisyydessä kulkeva ensilumenlatu avaa useimmiten Joensuun hiihtokauden ja monesti siellä on myös kevään viimeisten vetojen mahdollisuus.

Vaihtelevia latupro ileja halutessaan kannattaa suunnata pääosin melko tasaisesta keskustan ja Mehtimäen ympäristöstä joko Taka-Noljakkaan Noljakanmäelle tai esimerkiksi Hukanhaudan Repokalliolle. Repokallion kierroksen epävirallisen virallisen nopeusennätyksen väitetään olevan edelleen erään kovakuntoisen varnitsalaisen hallussa – perinteisellä tyylillä tottakai. Rantakylän suunnasta suksilla pääsee Kontiolahden ampumahiihtostadionille saakka, jossa avataan yleensä myös Pohjois-Karjalan syksyn ensimmäinen, tosin maksullinen ensilumenlatu.

Joensuu ja sen lähistö tarjoavat hyvät olosuhteet tähän tunteita herättävään lajiin ja ladulle pääseekin kätevästi, vaikka heti keskustan välittömästä läheisyydestä uimahalli Vesikon kupeesta tai Linnunlahden uimarannan vierestä. Keskustan laduilta pystyy jatkamaan halutessaan pitkälle, esimerkiksi Noljakan kautta on mahdollista hiihtää aina Onttolan Lykynlammen maastoihin sekä Pärnävaaralle

Tasaisempaa maastoa ja erilaista näkymää Joensuun maisemiin tarjoavat Mehtimäen ja Kanervalan reittien ohella Pyhäselälle levittäytyvät jääladut, joita on mahdollista jatkaa Pyhäsaareen ja Hammaslahteen saakka. Hiihtoretkeen jääladuille voi samalla hyvin liittää nuotion ja makkaranpaiston Kuhasalon tulipaikoilla tai tutustumisen Pyhäselän saariin. Parhaimmillaan Joensuun latuverkosto tarjoaakin useamman sadan kilometrin latuverkoston vaihtelevissa maisemissa ja maastoissa aina kaupunkiympäristöstä Pohjois-Karjalan talviseen luontoon. Jos hiihto ei kuitenkaan syystä tai toisesta innosta, tai lumi tulee pelkkänä vetenä, ovat talvisin latupohjina toimivat maastoreitit lumettomina aikoina kuitenkin oivallisia esimerkiksi lenkkeilyyn, retkeilyyn tai vaikkapa maastopyöräilyyn.

Kummelin varnitsalaishenkinen tyylinäyte hiihdosta

Samuli Kovanen

TINRAV S A N MAISTERISET

I OGN

MIEHENKOLU M

N I –

BAHARUPA

Jahhuuu! Olen nyt väitöskirjatutkija. Mutta hetkinen. Missäs se minun palkkani onkaan? En ole enää varsinainen opiskelija, joten en saa opintotukea. Työttömyysturvaa saan, koska olen virallisesti työtön, mutta enhän minä voi työttömyysturvalla elää nämä tulevat vuodet. Vai voinko… Minun pitäisi kuulemma hankkia apurahaa, mutta mistä sitä apurahaa voin oikein saada? Setä Piipponen auta minua! Ei hätää arvon lapsi. Setä auttaa sinua asiassa, jossa itsekin on kirjoitushetkellä. Jatko-opinnoissa väitöskirjatutkijan pääsäännöllinen tulonlähde ovat apurahat, nuo modernin maailman almut. Apurahoja ruinataan pääsääntöisesti säätiöistä, joita ovat mm. Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Alfred Kordelinin säätiö jne. Suomi on apurahojen luvattu maa, jonka vuoksi apurahoja tarjoavia säätiöitä löytyy kuin sieniä syysmetsästä. Sinun on myös mahdollista hakea yliopistolta nuoremman tutkijan paikkaa, josta saa ihan oikeaa rahea ja pääset kunnon työsuhteeseen yliopiston kanssa. Mutta laitoksesta riippuen niitä on vain noin joka toinen vuosi saatavilla, joten ei kannata laittaa kaikkia kortteja nuoremman tutkijan paikkaan. Luonnollisesti jokaisella säätiöllä on omat arvonsa ja painotuksensa, joiden perusteella ne jakavat apurahojaan. Jos kerrot rahoitushakemuksessasi tutkivasi miten Suomessa 1800-luvulla ilkeät pahat setämiehet ovat tervakaupalla edesauttaneet seksismiä, sinä saat Turvallisuuden Tukisäätiöltä korkeintaan kunnon röhönaurut. Mutta jos laitat kyseisen hakemuksen Koneen Säätiölle ja kerrot hakemuksussasi, että tämän hakemuksen tavoitteena on heikentää perussuomalaisia ennalta määritellyllä tutkimuksen lopputuloksella, neljän vuoden 120000 €:n apuraha on helposti sinun. Tämä kärjistetty esimerkki osoittaa sen, että sinun pitää oikeasti miettiä huolella mistä haet niitä apurahoja. Siksi Google ja tiedejatutki-

mus. ovat sinun parhaita työkalujasi etsiessäsi omaa erikoistumisalaasi rahoittavia säätiöitä. Sillä on oikeasti väliä mistä hakee elantonsa. Apurahoja ei voi hakea milloin tahansa, vaan niitä voi hakea tiettyinä aikoina. Siksi apurahakellon tekeminen on tärkeää, jotta olet perillä, milloin mikäkin rahoituskierros alkaa mistäkin säätiöstä. Voin luvata, että sinua vituttaa kuin varusmiestä kasvisruokapäivänä, jos unohdit Sen Tärkeän säätiön rahoituskierroksen aivan kokonaan. Ensi vuonna sitten uudestaan.

Tärkein aseesi pärjätä apurahabingossa on tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelmasi on se sama tutkimussuunnitelma, jolla ruinasit pääsyä yliopistoon. Nyt sinun pitää ruinata sillä rahaa. Syystäkin sen pitää olla aivan täydellisen hiottu, jonka jopa Kansanradioon soittava mummosi ymmärtää. Lue kuitenkin hyvin tarkkaan mitä säätiön rahoitushakemuksessa sinun vaaditaan tekevän. Voit helposti kusea oman hakemuksesi, jos sinun tutkimussuunnitelmasi on 6 sivua pitkä ja säätiön X:n hakemuksessa maksimipituus tutkimussuunnitelmalle on 4 sivua. Siksi sinun pitää olla valmis muokkaamaan tutkimussuunnitelmaasi suuntaan ja toiseen sen mukaan mitä kyseinen säätiö vaatii siltä. Sinun pitää myös valmistautua myymään itseäsi Seksitref t. sivuston ilmoituksen tavoin. Miksi tämä tutkimus pitäisi olla juuri se tutkimus, jolle annetaan apurahaa? Tämä on ihan oikeasti relevantti kysymys, johon pitää antaa hyvä vastaus. Samalla myös sinun pitää selittää eri asioita liittyen tutkimusprosessiin kuten missä vaiheessa väitöskirjan tekemistä olet, miten väitöskirjassa näkyy säätiön painotukset, mitä tällä tutkimuksella pyritään saamaan aikaiseksi jne..

Rahoitushakemuksen tekeminen ei ole mikään krapulassa tehtävä kurssitehtävä, vaan se on oman kokemukseni mukaan 2–3 työpäivän mittainen prosessi, jossa jokainen

sana pitää hiota täydelliseksi. Muistutan, että tulet kilpailemaan rahoituksesta muiden tutkijoiden ja minun kanssani, jotka käyttävät paljon energiaa ja vaivaa hakemuksen täydelliseen viimeistelyyn. Siksi ajan varaaminen rahoitushakemuksen tekemiseen on välttämätöntä, jos oikeasti haluat sitä apurahaa. Äläkä tee sitä kliseistä ratkaisua, että laitat viime tippaan hakemuksen tekeminen. Ihan oikeasti, aiheutat vain itsellesi turhaa stressiä, kun klo 15.00 olet tekemässä rahoitushakemusta ja deadline sen lähettämiselle on klo 16.00. Ja jos missaat deadlinen yhdelläkin minuutilla, siinä ei auta perinteiset kurssin vetäjälle annetut kliseiset itkuselitykset, vaan olet kokonaan ulos kyseiseltä rahoituskierrokselta. CV, julkaisuluettelo, tutkintatodistukset jne. kannattaa tehdä/hankkia talteen hyvissä ajoin ennen rahoituskierroksia, koska niitä tullaan kysymään sinulta. Myös CV:n päivittäminen on tärkeää, koska aivan varmasti joku tulee lukemaan CV:si katsoakseen oletko tehnyt elämässäsi mitään järkevää, vai oletko pelkästään laiskotellut hänen verorahoillaan.

Rahoitushakemuksen lähettämisen jälkeen on yksi, mutta sitä tärkeämpi homma tehtävänä. Ohjaajan lausunnon hankkiminen hakemukseen. Lähtökohtaisesti jokaiseen rahoitushakemukseen tarvitaan ohjaajan lausunto, että tämä tutkimus ei ole mitään huuhaata, vaan se on Tärkeää Tieteellistä Tutkimusta. Ohjaajien lausuntojen deadline on yleensä viikko hakemuksesi deadlinen jälkeen, mutta tämä vaihtelee säätiöstä riippuen. Katso siksi huolella, että milloin on deadline ohjaajien lausunnon antamiselle. Sinun ohjaajasi mielenterveyden ja hänen kiireisten aikataulujensa vuoksi on kohteliasta hyvissä ajoin ilmoittaa tämä asia. Se on sinun vastuullasi muistuttaa ohjaajaa hyvissä ajoin, että hain tätä ja tätä apurahaa ja tarvitsen näihin hakemuksiin lausuntosi tähän mennessä. Muista, että jos sinulla on useita ohjaajia, kaikkien ohjaajien pitää antaa oma lausuntonsa rahoitushakemuksestasi. Ohjaaja huolehtii sitten omalta osaltaan lausunnon kirjoittamisesta ja lähettämisestä. Jos satut voittamaan apurahabingossa, sinun pitää ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat. Keskustan salaliiton vuoksi sinun pitää apurahatutkijana maksaa Maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus. Eläkevakuutusmaksu on 13–25 % apurahan kokonaissummasta ja siihen vaikuttaa apurahan pituus, määrä ja ikäsi. Apurahan koosta riippuen saatat joutua myös maksamaan veroa, joka on täysin oma maailmansa. Mutta voit saada aika monista asioista verovähennyksiä, joilla voi ihan oikeasti säästää todella paljon rahaa, jos on perehtynyt verovähennyksiin huolellisesti. Ei kannata olla tyhmä ja maksaa liikaa veroja. Kerron ehkä joskus tulevaisuuden maisterisetämiehen

kolumnissa, miten pystyt kikkailemaan verovähennyksillä, jotta valtio saa vähemmän rahaa terveydenhuoltoon, jonka myötä mummot kuolevat vanhustenkotiin vanhushoidon laadun puutteen vuoksi. Kaikkein tärkein neuvoni apurahojen lähettämiseen on, että sinä tulet häviämään apurahabingossa. Ihan oikeasti, sinä tulet saamaan niitä hylkäyksiä, vaikka sinun rahoitushakemuksesi olisi 6/5 luokkaa. Ihan sen vuoksi, koska ne muutkin rahoitushakemukset ovat 6/5 luokkaa ja niitä apurahoja ei ole vain kaikille. Kysy vaikka ohjaajaltasi, kuinka moneen rahoitushakemukseen hän on saanut hylkäyksen. Se määrä yllättää sinut aivan varmasti. Kilpailu on brutaalia ja meininki on kuin Game of Thronesissa. Taistelu apurahoista muiden tuhansien tutkijoiden kanssa on Hoebbesin todellinen määritelmä Luonnontilasta. Ne tuhannet muut ovat professoreita, dosentteja, yliopistotutkijoita, muita väitöskirjatutkijoita ja kaikkein pahin vastuksesi; minä. Esimerkiksi Koneen Säätiöllä vain 5 prosenttia apurahahakemuksista saavat rahoitusta. Huolimatta siitä, että apurahojen saaminen vaikuttaa utopialta, kyllä sitä apurahaa tulee jossain vaiheessa, jos on vain tarpeeksi ahkera ja tekee työnsä hyvin. Eikä sinun tarvitse olla yksin apurahahakemusten kanssa. Ohjaajat auttavat sinua apurahahakemusten tekemisessä ja yliopistolla järjestetään erityisiä kursseja, joissa opetellaan tekemään mahdollisimman markkinaseksikäs apurahahakemus. Nyt kun olen selittänyt lyhyesti apurahoista, saat hyvät eväät pärjätä tulevaisuuden apurahabingois... Hetkonen. Perkele miksi minä oikein kirjoitin tämän kirjoituksen, joka saattaa auttaa sinua päihittämään minut tulevissa apurahabingoissa? Kirottua! Mona poista äkkiä tämä kirjoitus tästä lehdestä ennen kuin joku saa päähänsä ryhtyä väitöskirjatutkijaksi kilpailemaan minun kanssani niistä vähäisistä apurahoista!

Marko Piipponen, Varnitsan oma verorahoillasi elävä virallinen työtön

Viime aikoina on ollut paljon puhetta, kuka on kukin tulevassa hallituksessa tai tulevassa työelämässäkään. Koska Harry Potter on Varnitsan nykyisen kohortissa ehkä luetuimpia ja fanitetuimpia kirjoja, päätimme epävirallisen työryhmämme kanssa koota Historian parissa tutut hahmot vastaamaan enemmän tai vähemmän J.K. Rowlingin Potter-maailman hahmoja.

Albus Dumbledore – Kimmo Katajala

Tylypahkan kasvot ja luottamus. Rakastettu ja tunnustettu voimakas taikuri, joka ansaitsi nimensä muiden tähtien joukkoon.

Kalkaros – Jukka Korpela

Paino sanalla “professori”! Korpelaa ja Kalkarosta yhdistää ensisijaisesti into omiin tutkimuksiinsa ja oppilaiden nöyryyttämiseen tietotaidollaan. Saattaa joskus pahansuopaisesti ivata tyhmiä kysymyksiä tai muuten vain kyseenalaistaa taikomiskykysi.

Minerva McGarmiwa- Kati Parppei

Äidillinen, mutta tarvittaessa tiukka opettaja, jonka opissa opit välillä vähän muutakin. Tiedetään suhtautuvan vakavasti pimeyden voimiin

“Villisilmä” Vauhkomieli – Pasi Tuunainen

Tämä opettaja on erikoistunut pääasiassa pimeyden voimiin, joka myös sotahistoriana tunnetaan. Hänen luennoillaan tutustutaan käytännönläheisesti paholaiskuvastimiin ja Suomi-konepistooliin. Hänellä on myös pitkä kokemus tämän maailman aurorina, eli rauhanturvaajana.

Tylypahkan henkilökunta

Gilderoy Lockhart – Ville Hamunen

Historian puolen amanuenssina, hänellä melko vähän taikomiskykyä, mutta sitäkin suurempi rooli (kuvainnollisesti). Hamusen neuvot ovat useimmiten hyvin ajatuksia tyhjentäviä.

Kiltalaiset

Remus Lupin – Johannes Haavisto (4. vsk.)

Rento, mutta toisinaan muuttuu äkkipikaiseksi täyden kuun aikana. Käytännönläheisenä (lähes)opettajana Johannes osaa ottaa kaikki huomioon ja laittaa möröt kaappiin. Joskus lähtee omiensa luokse tiedustelemaan pimeyden voimista.

Horatius Kuhnusarvio – Arto Nevala

Akateemisesti orientoitunut ja maanläheisesti opettava Tylypahkan vanhempi kesäpoika. Tietää vähän kaikesta jotakin, mutta toisinaan lupsakkaasti toteaa, ettei ole kovin häävi niiden pohjalta.

Rubeus Hagrid – Tomas Dahlström (n. vsk.)

Rauhaa rakastava humoristinen kaljan ystävä, joka huolehtii Tylypahkan tiluksista, eli jäsenistön hyvinvoinnista

Sirius Musta – Stefan Leclerc (5. vsk)

Tämä hyvin pelottavan auran omaava keskipohjalainen onkin todellisuudessa lupsakka ja luotettava tuki. Siinä missä Siriukselta onnistuu karukin huumori, Steffeltäkään siitä ei ole puutetta. Kun Sirius istui 12 vuotta Azkabanissa, Steffe yli 20 vuotta Keski-Pohjanmaalla.

Arthur Weasley – Ilmari Seutu (3. vsk)

Autoja ja jästi romppeita rakastava Ilmari mitä luultavammin aiheuttaa hieman kummastusta puhuessaan Fordeista. Suuresta perheestä huolimatta Ilmari omaa laajan tietopakin niin rajan toiselta puolelta kuin autojen väärinkäytöistäkin.

Molly Weasley – Liisa Anttalainen (5.vsk)

Varnitsan todellinen äitihahmo, joka huolehtii hyvinvoinnista ja tapahtumista. Saa myös tunnustusta taikasanojen yhteen niittämisestä, jotka myös sitsilauluina tunnetaan.

Mundungus Fletcher – Erkki Jokinen (2.vsk)

Epämääräisen tavaran myyjän ja seikkailijan risteymä, joka katoaa milloin, minnekin kenellekään mitään sanomatta. Tuntee porukkaa vähän sieltä sun täältä, ja mielellään osallistuu kaikkeen.

Nymphadora Tonks – Maria Sallinen (2.vsk)

Nokkela taikomaan, mitä sukuhistoriaan tulee. Niin Tonksilla, kuin Marialla on oman sukunsa pimeät puolet, mistä huolimatta sydäntä ja ymmärtäväisyyttä löytyy.

Kingsley Kahlesalpa – Juho Väisänen (3. vsk)

Killan todellinen poliitikko ja taitava suorittamaan useampaa tehtävää samaan aikaan. Jästien pääministerin suojelemisen sijasta, Juho hoitaa kunnialla tutkintoaan AMK:n puolella. Luultavimmin politikoi ministeriössäkin tulevaisuudessa.

Hermione Granger – Saara Kuisma (5. vsk)

Todennäköisesti löydettävissä kirjaston kätköistä taikakirjojen parista. Varsinainen tietolähde mitä tulee Tylypahkan tiedotusasioihin. Toisinaan toimii myös vähemmistöjen ja alistettujen puolustajana.

Oliver Wood – Aapo Rajala (5.vsk)

Urheilu ensin, mitä seuraa todella kova jämptiys. Symppis, joka tsemppaa aina tarvittaessa, oli kyse sitten sählystä tai Varnitsan huispausvuoroista.

Rohkelikko

Luihuiset

Seamus Finnigan – Aarni Sanz (2.vsk)

Mies, jolle sattuu ja tapahtuu. Monessa mukana, mutta harvemmin muistikuvia tai ajoissa ilmoittautumassa. Seamusia ja Aarnia yhdistää myös mieltymys tulisiin viskeihin.

Ginny Weasley – Leena Malinen (3. vsk)

Sanavalmiudesta tunnettu Leena on Ginnyn lailla sujuva myös pallopeleissä. Kainuulaisuuden ja Weasleyn perheen jäsenyyden myötä Leena ymmärtää tulla kaikkien kanssa toimeen, vaikkakin omalla tyylillään.

Neville Longbottom – Risto Kauppinen (5.vsk)

Vaikka kasvitiede ei varsinaisesti yhdistä näitä kahta, molemmat suhtaututvat suurella intohimolla itseään askarruttaviin mielenkiinnon kohteisiin. Molemmille toisinaan sattuu ja tapahtuu, kun jokin asia unohtuu. Ehkä muistipallosta olisi apua.

Draco Malfoy - Henri Turunen (5. vsk)

Kovapuheinen ja –tasoinen karaktääri, joka tietää paikkansa ja arvonsa. Tunnustettu pallon etsijä myös luihuisten sählyjengissä kuin beerbongissakin. Mahdollisesti pääsi tupansa johtajapojaksi ensi vuonna isänsä avustuksella, vaikkakin luihuisille epätyypillisesti rehellisellä pelillä.

Kaksikko, joille sattuu ja tapahtuu, ja toisinaan vaikuttaa siltä, että ovat lähes kokonaan Malfoyn vietävissä. Molempien kohdalla taikaliemet maistuvat, mutteivat onnistu.

Vincent Crabbe ja Gregory Goyle – Simo Vornanen (5. vsk) ja Leo Pitkänen (4. vsk)

Lisko

Scamander – Lucas Kuronen (fuksi)

Kaikkien taikaolentojen ystävänä ja tukijana puoltaa heikompienkin asemaa.

Muut

Cedric Diggory – Akseli Haverinen (fuksi)

Reilu ja asiallinen nuori mies, johon voit luottaa, vaikka kilpailisit ikuisesta kunniasta ja maineesta. Mitä ilmeisemmin häneltäkin löytyy taitoa ja kykyä Varnitsan huispausjoukkueeseen.

Luna Lovekiva – Seela Rainema (5. vsk)

Maailman ihmeitä hämmästelevä luonnon lapsi, jolle eläimet ovat tärkeämpiä, kuin Tylypahkan tiilenpäät. Ei välttämättä useinkaan paikalla, mutta usein hengessä mukana.

Riesu – Marius Riekkinen (4. vsk)

Harvemmin nähtävä, mutta sitäkin äänekkäämpi Varnitsan tapahtumissa seikkaileva pieni räyhähenki, kun taikajuomat astuvat peliin. Kaapin pudottaminen tai muuten erilaisten tempausten kontenttikeisari

Korpinkynsi

Rita Luodiko – Mona Teräs (5.vsk)

Taikamaailman toimittaja, joka käytännössä vastaa lehden juoruista ja niiden julkaisemisesta. Toisaalta pahan tilanteen tullen Mona auttaa sinuakin julkaisemaan oman näkemyksesi tapahtumista.

Rufus Rymistyir – Lassi Oikkonen (n.vsk)

Varnitsassakin laajasti tunnettu politiikko, joka useimmiten toimii asiakirjojen ja Varnitsan paperisodan parissa.

Vernon Dursley – Tuomas Juvonen (4. vsk)

Kosminen sunnuntairakastaja, joka ei siedä taikuutta.

Siis lentävä mikä??? No Lentävä Spagettihirviö!

Oletko koskaan kuullut pastafarista? Tietenkin olet, kuka nyt ei olisi kuullut cooleimmasta, oudoimmasta ja kännissä ja läpällä -tyylisestä Lentävän Spagettihirviön uskonnon kannattajasta. Lentävä Spagettihirviö on jumala pienellä jiillä. Ei siis se niin sanottu Taivaan Isä tai Allah tai muu sellainen, vaan ihan vain spagettihirviö joka lentää. Ja on jumala. Totta se on googlaa vaikka! Vaikka ei sinun oikeastaan tarvitse googlata sitä, sillä minä kerron kaiken (tai ainakin melkein kaiken) mitä sinun tarvitsee tietää. Tämä on katsaus suoraan pastafarismin ytimeen vetäen mutkat suoriksi ja niin poispäin.

Kuten arvata saattaa, spagettihirviö ei ole Lähi-idän korkeakulttuurin tuotos vaan yhden yhdysvaltalaisen jampan keksintöä. Jamppaa ärsytti kun Kansasissa ajateltiin, että on hyvä idea opettaa älykästä suunnittelua siinä missä evoluutiotakin. Siltä varalta ettet tiedä mitä on älykäs suunnittelu, niin toista hiljaa päässäsi tai kovaan ääneen parvekkeella ”jumala loi taivaan ja maan” niin monta kertaa, että ymmärrät. Mutta niin se jamppa… sitä tosiaan otti päähän se homma siinä määrin, että se keksi oman parodisen jumalan, lentävän spagettihirviön. Miksikö? Koska onhan se nyt tyhmää opettaa muksuille jotain älykästä luomista…

Me ihmiset, olimme sitten kristittyjä, hinduja tai vaikkapa pastafareja, tuppaamme olemaan jossain määrin typeriä mitä tulee huumorintajuun. Hyvä läppä on sellainen että sille nauretaan vähän aikaa. Paska läppä on sellainen että sille nauretaan viikon ajan. Spagettihirviöläppä on sellainen että siitä tehdään uskonto. Sen tarkoitus oli olla parodinen vastalause muille uskonnoille. Nyt siihen kuuluu ihmisiä, joista ei tiedä vitsaileeko ne vai onko ne tosissaan. Pastafareille tyypillistä on laittaa pastasiivilä päähän ja mennä

otattamaan passikuvia. Tiedän mitä ajattelet. Mit vit ja olisipa itselläkin pokkaa. Vaan kun ei ole ja se siitä.

Pastafarismi on periaatteessa siis ihan oikea uskonto, siinä on pyhä kirja, joka sisältää semmoisia samanlaisia uskonnoille tyypillisiä juttuja kuin muutkin pyhät kirjat. Sen nimi on The Gospel of the Flying Spaghetti Monster. Pakko sanoa, ettei ihan yhtä ytimekäs nimi kuin esim. Koraani. Tai Toora. Tai Raamattu. No joo, kumminkin. Kaikkea siis löytyy, myös pappeja. Yle joskus vuonna 2020 haastatteli yhtä Lentävän Spagettihirviön Kirkon suomalaista pappia, neiti Ellen Salmista. Niin se itse itsensä esitteli kuulemma. Haastattelussa Neiti Salminen yritti saada yhteyden jumalaansa ja kun se ei onnistunut oli olkien kohautuksen paikka: ”Se saattaa olla nyt kännissä tai krapulassa, tai katsoa Net ixiä. Tai sitten sitä ei vaan kiinnosta. Sellainen se Lentävä Spagettihirviö on. Se pitää vaan hyväksyä”. Jotenkin muistuu mieleen lause, joka meni jotenkin näin: tuntemattomat ovat herran tiet.

Se, mikä pastafarismista puuttuu, on kaste. Jos haluaisin juuri nyt olla pastafari, voisin vain päättää olevani (eikä se edes velvoittaisi siiviläpassikuvaa). Ei kuule onnistuisi monissa muissa uskonnoissa. Okei, valehtelin vähän. Kyllä Lentävän Spagettihirviön seuraajaksi voi tulla kasteen kautta. Porukka voi kastaa lapsiaan siihen. Spagettihirviön uskonnossa voi myös mennä naimisiin tai haudata jonkun. Toki lain puitteissa, otaksun.

Koska pastafarismi on Yhdysvalloista lähtöisin, on hyvin luontevaa että koko homma toimii rahalla. Papiksi ryhtyminen on sikäli helppoa, että voit rahalla maksaa itsesi papiksi. Neiti Salminen kuulemma teki niin. Tarkka summa taisi olla 25 dollaria, jotka hän lähetti jampalle ja

jamppa sitten lähetti pappistodistuksen postissa Suomeen. Helppoa ja yksinkertaista. Vaikka ei se $25 mennyt jampan omaan taskuun vaan sillä maksettiin tuotantokustannuksia, joita virallisen serti kaatin tuottamisesta tuli.

Pastafarismi ei taida monen tahon mielestä olla kovinkaan tosissaan otettava uskonto, mutta sillä on oikeasti pointtinsa. Kun oikein alkaa miettimään, onko lentävä, spagetista koostuva hirviö oikeasti vähemmän uskottava kuin tyyppi, joka luo eläimet ja ihmiset ja pistää sitten eläimet tappamaan toisiaan ja ihmiset tappamaan kaikkia? I just wonder. Kaikissa uskonnoissa on omat kyseenalaiset kohdat, jotka aiheuttavat kysymyksiä, ja aina näihin kysymyksiin vastataan tosi kryptisesti. Paitsi Jehovan todistajat, ne on selvästi miettinyt asioita. Kuitenkin voinen todeta, että mikään uskonto ei ole mitenkään super uskottava. Mutta on niissäkin omat hyvät puolensa. Esim. pyhät rakennukset on usein aika hienoja. Mistä tulikin mieleeni: onkohan pastafareilla pyhiä rakennuksia?

Mona

Ps. Sen jampan nimi on Bobby Henderson, tunnetaan myös profeetta Hendersonina.

Pastafaristisen Kirkon fb pro ilikuva

Humukuppilan väkeä

Jälleen kerran humukuppila saa nuorta verta. Sen alttarille on hapankalalla uhaten pakotettu yksi fukseista, nimittäin Eeva Myllö. Fuksin kiusaaminen on kiellettyä mutta humukuppila on porsaanreikä. Katsotaan miten Eeva selviää kysymyksistä, jotka paljastavat kaiken mitä haluatte tietää. Mikäli hän selviää tästä piinapenkistä, on hän todistanut olevansa vähintäänkin helvetin kova tyyppi.

Kerro vähän itsestäsi.

Jos saisin kymmensenttisen joka kerta, kun kaiken maailman vakoojat utelevat minusta tuohon tyyliin henkilötietoja, niin eipä olisi tarvinnut ottaa opintolainaa. Lue Tasku-Varnitsa ja viisastu.

Mikä on ollut paras asia fuksisyksyssä?

Klisee, mutta on ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi olen päässyt levittämään Sahalahti- propagandaa. Sieltä ne teidänkin lanttulaatikkonne saapuvat joulupöytään.

Lemppari jouluruoka?

Ehdottomasti edellämainittu lanttulaatikko.

4. Entäpä joululaulu?

Kaikki menee, kunhan on Frank Sinatraa.

5. Jos pitäisi valita yksi viikonpäivä, jota elettäisiin koko ajan, mikä se olisi?

Torstai. Silloin voi ajatella, että ”enää yksi päivä, että on kaksi päivää, että alkaa uudet seitsemän päivää’’.

6. Vanha kansa tiesi että jaffa auttaa vatsatautiin. Pitääkö tämä paikkansa?

Pitää paikkansa; jaffa auttaa vatsatautiin ja heikentää luiden tiheyttä.

Turpaan. Mitä et ainakaan haluaisi saada joululahjaksi?

Pasta vai pitsa, miksi?

Ei kumpikaan, täysin yliarvostettuja ruokia molemmat. Huoneenlämpöinen neljän viljan kaurapuuro ilman suolaa, se vasta on herkkua.

Edellisessä Humukuppilassa vastaajanpenkillä istunut Eemeli Piirainen (4.vsk.) halusi kysyä sinulta oliko Ruokolahden leijona pelkkä uutisankka?

Tottahan se on ollut, jos siitä lehdissä kirjoitettiin Uhrataan joku neljännen vuosikurssin opiskelijoista. Kuuntelisitko mieluummin Kake Randelin kappaleen ‘’Nasta Pimu’’ kerran päivässä 14 viikon ajan vai viiden tunnin kertarysäyksellä ilman taukoja?

Kenet uhrataan seuraavaksi Humukuppilan alttarilla ja mitä haluaisit kysyä häneltä?

Kokemuksia kenttätyöstä

Opettajantyöstä liikkuu paljon erilaisia mielikuvia ja koulutus pyrkii valmistamaan itse työhön. Mutta millaista käytännön opettajan työ on itse kentällä, koulumaailmassa? Seuraavassa kirjoituksessa avaan omia kokemuksiani ja oppimaani yläasteopettajana.

1) Aloittavan opettajan kaksi (kenties tärkeintä) kompastuskiveä: ryhmänhallinta ja pitkät päivät

Suoraa puhetta: koulutus ei valmista oikeiden järjestyshäiriöiden kohtaamisiin harjoitteluita lukuun ottamatta ja sielläkään todellisuus ei todennäköisesti valkene sellaisena, kuin mitä se voi olla. Jos aloittava opettaja joutuu huomauttamaan pelkästä kännykän käytöstä, hän on onnekas. Todellisiin järjestyshäiriöihin – oppilaiden tappeluihin, musiikin kiellettyyn kuunteluun sisällä, luvattomaan opettajan kuvaamiseen, tunnilla syömiseen, ikkunoista alas pomppimiseen – harjoittelut eivät valmenna. Aloittavaa opettajaa eivät stressaa niinkään asiasisällöt, ne ovat opittavissa. Opettajaa stressaa se, kun teoreettinen opettajankuva kaatuu ensimmäiseen viikkoon ja hän päätyy selvittämään, miksi oppilas A ei toistuvasti ilmaannu tunnille, ilmaantuu myöhässä, ei tee töitään tai jos tekee, tekee ne nippa nappa.

Mikään tästä ei tulle yllätyksenä yläasteen käyneelle, mutta herätys todellisuuteen on raju ja siitä toipuminen ottaa aikansa. Sen kestäminen myös vaatii selkärankaa, rajojen asettamista, kärsivällisyyttä ja kovuutta. Selkeiden rajojen asettaminen etenkin aluksi helpottaa työtä tavattomasti ja niiden asettamattomuutta saa paikkailla pitkän aikaa. Jokainen meistä on tietenkin erilainen, mutta omat rajat on hyvä selvittää aluksi ja miettiä, mitä sietää ja kuinka paljon. Sääntöjä tulee aina noudattaa, mutta on esimerkiksi makukysymys, paljonko opiskelijoiden puheensorinaa sietää.

Toinen tärkeä asia, joka jokaisen opettajan on heti aluksi päätettävä, on se, suunnitteleeko tunnit koululla vai kotona. Reilun varoituksen paikka: aluksi päivät ovat pitkiä. Allekirjoittaneen ensimmäinen työpäivä alkoi 6.45 heräämiseen ja päättyi 20.15 koululta lähtemiseen. Tämänkin jälkeen koululla voi vierähtää rutiiniluontoisesti kello 17, 18 tai 19:aan. Jos aloitteleva opettaja on pariutunut tai perheellinen, on keskustelun paikka, paljonko ja missä välissä tekee töitä. Mahdollinen malli, jota noudattaa: tee pitkää päivää maanantaista torstaihin, lähde perjantaina aikaisin ja jätä viikonloput levolle.

2) Työyhteisö määrittää hyvin pitkälle sen, miten jaksat koulussa olla

Hyvät kollegat auttavat jaksamaan rankkojen päivien ja tuntien yli. Heiltä kannattaa kysyä neuvoa ja toisinaan pieni avautuminen työn sujumisesta on hyväksi. Kannattaa miettiä, mitä sanoo ja etenkin se, paljonko valittaa, vaikka mieli tekisi. Näistä huolimatta työyhteisö on voimavara ja opettajanhuone paikka, jossa irtiotto tuntien välillä voi olla hyvästä.

Kollegoille turisemisen lisäksi opettajanhuoneessa usein keitetään kahvit tai siellä voidaan tarjota pientä syötävää. Jos osallistut kahvitaukoihin, muista tuoda vuorollasi oma paketti, maitoa ja suodatinpussit. Kollegasi arvostavat kun teet pieniä eleitä yhteisen hyvän eteen. Muista myös kysyä kollegoidesi vointia ja olla mieluummin rakentava kuin ankeuttava tekijä huoneessa. Kukaan ei jaksa ihmistä, joka valittaa aina, vaikka syyt taustalla olisivat ymmärrettäviä.

3) Selvitä heti aluksi mm. koulun tulostuskäytännöt, mistä saat työpuhelimen, opettajakalenterin, kouluvälineet jne.

Eli käytännön opetusasiat. Varsinkin pidempää pätkää tekevälle työpuhelimen ja koulun koneen saaminen heti aluksi sekä tieto siitä, mistä löytyvät työvälineet luokkaan helpottavat kummasti työn aloitusta. Välittömästi on myös selvitettävä, miten koulun dataprojektoria ja dokumenttikameraa käytetään, mikä piuha liitetään mihinkin laitteeseen ja miten yleensä järjestää luokkatilan: mistä antaa työvälineet nuorille, mahdolliset tehtävämonisteet, kirjat sun muut. Luokassa kannattaa vierailla etukäteen, jos mahdollista.

Jos opettajan työtila on aina sama, hän on hyvässä asemassa. Tällöin on mahdollista jättää tuntien välillä kone kiinni laitteisiin ja ottaa uudet diat esiin uutta tuntia varten. Näin säästyy aikaa edestakaisin ravaamiselta ja on mahdollista tuulettua luokan ulkopuolella. Muista aina lukita luokan ovi, etteivät opiskelijat saa yllättäviä houkutuksia vierailla tyhjässä tilassa.

4) 45 minuutin tunti ei ole käytännössä 45 minuutin tunti

Innovatiivisuudesta: Kiire on innovatiivisuuden suuri este. Harjoitteluissa on aikaa kaikenlaisille kokeiluille, mutta täyttä työviikkoa tekevä opettaja ei jaksa suunnitella jatkuvasti uusia kokeiluja ja jippoja joita opettaa. Joskus vain on mentävä opettajamateriaaleilla joita kustantajat tarjoavat. Etenkin pitkien päivien päälle kannattaa keskittyä saamaan seuraava päivä kasaan ja tallentaa materiaali helposti löydettävään paikkaan. Tälle kannattaa tehdä oma kansio koulun koneelle. Muista myös kopioida materiaali muistitikulle tai muistitikuille sekä siirtää toiselle koneelle. Jos yksi kone kaatuu, opettaminen ei pysähdy tällöin. Pidempään opettaneella on sitten aikaa erilaisille kokeiluille.

5) Wilmasta

Eikä kyllä 75:kaan ole 75. Aamunavaukset ja tiedotukset pois lukien tunnista menee osa oppilaiden valumiseen paikalle, mahdollisiin sattumuksiin käytävillä – jonkun opiskelijan mielestä aulatilassa jutteleminen kaverien kanssa on vallan mainiota ajanvietettä – ja muutenkin tunnin alusta menee osa säätämiseen. Hyvänä vinkkinä etenkin alkuun kannattaa suorittaa Wilman ryhmien pohjalta nimenhuuto, johon suurin osa oppilaista yleensä vastaa. Näin läsnäolot saa merkittyä ylös heti aluksi.

Tuntisuunnitelmista sananen. Opetusharjoitteluissa tuntisuunnitelmille annetaan runsaasti painoarvoa ja syystä, sillä niiden pohjalta oppii hahmottamaan ajankäyttöään ja mitä tekee milloinkin. Itse työssä niitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä. On parempi käyttää suunnitteluaika siihen, että kasaat esimerkiksi PowerPoint-pohjaa tunnille ja teet tehtäviä nuorille kuin mietit, kauanko aikaa menee mihinkin harjoitteeseen. Tunnit elävät aina. Muista myös tehdä mieluummin liikaa kuin liian vähän harjoitteita: osan voi jättää teettämättä tunnilla, mutta levottomuus alkaa usein työn puutteesta.

Wilma on helppo järjestelmä, jota ei välttämättä opeteta yliopistossa, mutta jonka oppii itse työssä parissa päivässä. Osan ominaisuuksista oppii myöhemmin, kuten tukilomakkeiden täyttämisen. Jokapäiväistä opettamista ajatellen on muutama keskeinen toiminto, jotka on suoritettava aina: läsnäolojen ja tuntimerkintöjen merkitseminen, tuntipäiväkirja (mitä tunnilla on tehty sekä mahdolliset läksyt) sekä viestien lukeminen ja kirjoittaminen. Wilman etusivu näyttää päivän opetettavat ryhmät ja aikataulut, mutta opettajan päiväkirjakalenteri kannattaa hankkia heti, jos mahdollista. Tämä punakantinen kalenteri ei vaadi sähköä, on kevyt ja kerran täytettynä näyttää koko jakson aikataulut. Siihen on myös kätevä kirjoittaa merkintöjä ryhmistä ja myöhemmin koearvosanat.

6) Kokeista

Kokeista sananen: hyvä käytäntö on merkitä ne kolmen viikon päähän, kirjoittaa sivut ja kappaleet ohjeistukseen Wilman välilehdelle ja järjestää kertaustunti ennen koetta. Mieti etukäteen, mitä haluat painottaa kokeessa. Hyvä tapa tehdä koe on jakaa se kolmenlaisiin tehtäviin: helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Helpot tehtävät ovat luokkaa yhdistä viivalla käsitteet, keskivaikeissa voidaan ympyröidä oikea ja selittää asia auki ja vaikeassa kirjoittaa esseevastaus. Pistelaskuriksi suosittelen opinnot.net – sivun laskuria, mutta netistä löytyy useampiakin.

Kokeiden tarkistaminen vie aikaa ja jo aluksi kannattaa pohtia, kuinka paljon on valmis antamaan pisteitä varsin erilaisista vastauksista. Mitä tarkemmin kysymys on muotoiltu, sitä vähemmän tarvitsee miettiä, onko opiskelijan vastaus riittävä pisteiden saamiseen. Käytännön esimerkki: jos vaadit selittämään käsitteen ”teollistuminen”, riittääkö se, että opiskelija vastaa, että tehtaissa valmistettiin tavaroita vai vaaditko myös, että korostetaan teollistumisen mullistaneen elämän ja olleen osa siirtymää sääty-yhteiskunnasta luokkayhteiskuntaan? Tällaisia asioita on hyvä miettiä etukäteen.

Joka tapauksessa kokeet kannattaa pitää ennen lomia ja tarkistaa myös, jotta ne eivät jää polttelemaan takaraivoon. Opiskelijoille kokeet voi näyttää viikon viimeisellä tunnilla, jos haluaa varmistaa, että nämä eivät hämmästele kokeita pitkin viikkoa. Yleensä opiskelijat vilkaisevat kokeensa nopeasti ja palauttavat ne sitten. Muista myös kirjoittaa arvosanat Wilmaan Kokeet-välilehden alle, jonne luonnollisesti merkitsit myös kokeet jo etukäteen kullekin ryhmälle. Sama pätee muihin arvioitaviin töihin, jotka vastaavat koetta, mutta eivät ole kokeita.

7) Työ seuraa kotiin, vapaalle ja lomille

Vaikka onnistuisit irrottautumaan työtehtävistä, kannattaa varautua siihen, että asiat voivat jäädä päähän pyörimään. Oppilaiden sanomiset, koulupäivän sattumukset, tunnit, kollegat, tuleva loma…jos työlle antaa sijaa ajatuksissa, se kyllä seuraa mukana. Allekirjoittanut ei ole viettänyt työn aloitettuaan yhtään päivää ajattelematta työtä ja todennäköisesti lukija tulee huomaamaan samantapaisen ilmiön.

8) Monialaisista oppimiskokonaisuuksista eli MOK:eista sekä muista opetuksen muokkaajista

Nykykouluissa monialaiset oppimiskokonaisuudet, MOK:it, ovat tulleet osaksi koulutyötä. Käytännössä näissä yhdistetään eri oppiaineiden sisältöjä joksikin kokonaisuudeksi, joka opetetaan sitten sovittuna tai sovittuina päivinä nuorille. MOK:it voidaan järjestää syksyisin tai keväisin ja ne tehdään yhteistoiminnassa muiden opettajien kanssa. Niissä kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja sopia kollegoiden kanssa, mitä haluatte käsitellä millekin vuosiryhmille: kasien MOK eroaa luonnollisesti ysien MOK:sta. Viimeiseen iltaan jättäminen tekee suunnittelutyöstä ikävää, ja sitä kannattaakin välttää.

Sananen erikoispäivistä on paikallaan. Riippuen koulun toimintatavoista uuden viikon suunnitelma tulee joko perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina. Tässä suunnitelmassa kerrotaan ryhmä- ja opettajakokousten lisäksi mahdollisista erikoispäivistä koululle. Näitä voivat olla esimerkiksi oppilaskonsertti, poliisin oppitunti, kansainvälinen teemapäivä tai vaikka mikä aihe.

Olennaista on, että ne menevät joidenkin tuntien päälle ja tähän kannattaa etukäteen varautua kokeiden ja tuntien suunnittelulla. Opettajalle erikoispäivät voivat olla hyvinkin mukavia, kun ainoa varsinainen tehtävä on valvomisvelvoite, mutta haasteelliseksi asian tekee, jos useampi oppitunti menee pois. Tällöin kokeiden ja kertaustuntien pitäminen haastavoituu ja siihen kannattaakin varautua hyvissä ajoin. Aloittava opettaja ei halua joutua tilanteeseen, jossa kokeen päälle tuleekin tunti.

Johtuen työn kaikenkattavuudesta on tärkeä pohtia, miten vapaalla irrottautuu työstä. Jotkut ihmiset liikkuvat. Toiset katsovat Net ixiä. Kolmas neuloo ja neljäs tapaa kavereitaan. Mikä tahansa irtiotto, joka vie ajatukset pois duunista, auttaa jaksamaan. Tällainen kannattaa löytää mahdollisimman pian, mutta sen ei tarvitse olla maailmaa mullistavaa: jos YouTube – videoiden katsominen auttaa rentoutumaan, se on täysin riittävää.

Loppu viimein uuden opettajan työ on melkoista tunteiden vuoristorataa. Joka viikko ja usein joka päivä eteen tulee yllätyksiä, joita ei osaa odottaa: luokka tekee jotain outoa, häirikköoppilas käyttäytyykin hyvin, koulussa voi olla sähkökatkos tai muunlaisia odottamattomuuksia, kone ei aamulla käynnistykään heti, tunnin improvisointi kylmiltään menee hyvin…lista on loputtoman pitkä. Aluksi työhön kannattaakin asennoitua oppimisen – ja usein myös sietämisen – paikkana.

Koulutus ja todellisuus eivät usein kohtaa, mutta välituntivalvontojen, tuntien pidon ja opettajainhuoneessa käynnin lomassa on hyvä pohtia, miten on omassa työssä edistynyt ja mitä siltä haluaa. Armollisuus itseä kohtaan on aivan keskeistä: aluksi mokaa huomattavasti useammin kuin onnistuu. Mokia sattuu konkareillekin, joten niihin kannattaa suhtautua oppimisen paikkoina. Näin työ säilyy huomattavasti mielekkäämpänä. Viime kädessä kyse onkin, kuten eräs kollegani totesi taannoin, prosessista: opettajaksi ei synnytä, opettajaksi kasvetaan.

Opettajantyötä valottaen Ville Pellinen

Photo by Element5 Digital on Unsplash

Muumimaailma 30 vuotta

Muumimaailman teemapuisto avattiin vuonna 1993. Oletin, että 30 juhlavuosi olisi ensi vuonna 2023. Mutta kun vuodet lasketaan avausvuodesta 1993, niin 30 vuotinen juhlavuosi oli tänä vuonna. Juhlavuoden kunniaksi aivopähkinä on yhdistetty tähän lehtijuttuun. Tämä onkin Muumimaailman -tietovisa, joka sisältää myös jonkin verran infoa Muumimaailmasta.

Osio 1: Tietovisa

1. Kuka perusti teemapuiston? a) Dennis Livson b) Tove Jansson c) Lars Jansson

2. Mikä on Muumimaailman kotisaari? a) Kaivo b) Väski c) Kailo

3. Missä kaupungissa Muumimaailma sijaitsee? a) Turku b) Naantali c) Porvoo

4. Emma Teatteri tai Teatteri Emma on sekä Muumimaailman että Linnateatterin käytössä. Minä vuonna tämä yhteistyö alkoi? a) 2005 b) 2006 c) 2007

5. Muumitalo ja uimahuone ovat nähtävyyksiä, jotka näkyvät teemapuiston ulkopuolelle tietyltä suunnalta ja etäisyydeltä. Jos kellari lasketaan, montako kerrosta Muumitalossa on? a) 4 b) 5 c) 6

6. Luontopolku alkaa uimahuoneen luota. Luontopolun alussa on nykyään Niiskun keksintöpuisto. Mitä sen paikalla ennen oli? a) Vilijonkan talo b) Lentävä lautanen c) Muumipapan laiva

7. Mörkö jäi tänä vuonna kodittomaksi ja joutui esiintyjäksi Pikku Estradille, kun hänen koti poistettiin. Mitä sen tilalle tuli? a) Noidan mökki b) Hattivattien luola c) Aliisan yrttitarha

8. Muumimaailmassa on näköalapaikka Kultarantaan. Mikä seuraavista nähtävyyksistä on näköalapaikan vieressä? a) Muumipeikon talo b) Nuuskamuikkusen leiri c) Poliisiasema

9. Labyrintti on satupolun varrella sijaitseva nähtävyys, joka houkuttelee haasteita rakastavia ihmisiä. Labyrintti on kuitenkin muuttunut kahdesti. Minkä värinen oli ensimmäinen labyrintti? a) ruskea b) vihreä c) sininen

10. Muumimaailmassa on joskus ollut paikka, jossa pystyi pelaamaan legendaarista Muumipapan kalastuspeliä. Missä seuraavista historiaan jääneistä paikoista sen pystyi tekemään? a) Lentävässä lautasessa b) Niiskun verstas c) Vilijonkan talo

Ratkaisut:

Osio 1: Tietovisa

1. a) 2. c) 3. b) 4. a) 5. b) 6. c) 7. a) 8. b) 9. c) 10. a)

Osio 2: Randomtehtävä 1. Muumijuna 2. Labyrintti (ensimmäinen) 3. Muumipeikon talo (vanha) 4. Poliisiasema + neuvonta (nykyinen) 5. Lentävä lautanen 6. Riippusilta 7. Mörön talo 8. Poliisiasema (vanha) 9. Hattivattien talot 10. Kuka lohduttaisi Nyytiä -polku (nykyinen Satupolku)

Lisää tietoa Muumimaailmasta linkistä: https://www.huvipuisto.net/muumimaailma.html

Tietoa lehdestä

Kiinnostaako ainejärjestölehtitoiminta? Haluatko juttusi/kuvasi lehteen? Liity lehden toimituskuntaan! Ota yhteyttä lehden päätoimittajaan Mona Teräkseen joko sähköisesti (monat@uef.fi) tai naamatusten.

Tämän ja aikaisemmat numerot näet vär illisinä osoitteesta http://issuu.com/ varnitsa/docs

Varnitsa Ry Varnitsa Ry Yhtä mautt ana kuinvuodestaspagetti1970 Yhtä mautt ana kuinvuodestaspagetti1970