Varnitsa-lehti 4/2022

Sisällys

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan palsta

Koposopon tervehdys

Näkemiin Neuvostolii�o, Gorbatšov ja Pizza Hut

Maisterisetämiehen kolumni

Siivoton ju�u – Tosikertomuksia

siivouspalvelusta

Tervetuloa Johdatukseen

Fuksiesi�elyt 2022

Kaupunki meren rannalla

Kymmenen pennin ajatuksia

Humukuppilan väkeä

Futsal -ennakko

Aivopähkinä

Rapor� Varnitsan vuosijuhlilta

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.

Päätoimittaja: Mona Teräs

Toimitussihteeri: Mikko Sainio

Toimittajat ja kirjoittajat: Leena Malinen, Maria Sallinen, Eino Laurinkoski, Tuomas Juvonen, Marko Piipponen, Eemeli Piirainen, Hanna Valtonen, Mona Teräs, Mikko Sainio, Erkki

Jokinen ja tietysti rakkaat fuksimme

Taitto ja ulkoasu: Eemeli Piirainen Etu- ja takakansi: Erkki Jokinen Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite: varnitsa.ry@gmail.com tai monat@uef. Painopaikka: Yliopiston kirjasto, Joensuu Painos: 70 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: https://issuu.com/varnitsa/doc

Pitelet kädessäsi lukuvuoden ensimmäistä varsinaista Varnitsa-lehteä. Teema Tasku-Varnitsa tuli aikeesta tehdä tästä numerosta pienimuotoinen. Siis ikään kuin taskuun menevä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Juttuja alkoi sadella sähköpostiini siinä määrin, että jossakin kohtaa jouduin toteamaan, että on kaksi vaihtoehtoa: Joko osaa ei julkaista tai sitten lehdestä ei tulekaan pieni muotoista. Lopputuleman voittekin päätellä.

Tänäkin vuonna fuksit käärivät hihansa ja kirjoittivat esittelyt itsestään. Kannattaa lukaista ne! Pidän tässä lehdessä erityisesti sen monipuolisuudesta. Löytyy kesätyömuisteloita, runoa, aivopähkinää ja paljon muuta. Lehti on ottanut kautenani jossain määrin uudenlaista suuntaa, mutta ilokseni voin todeta sen säilyttäneen myös vanhaa leikkimielisyyttään.

Viime viikolla juhlimme Varnitsan 50+2 vuosijuhlia. Luin sen innoittamana arkistoituja vanhoja Varnitsa-leh tiä. Niissä saattoi huomata kuinka Varnitsa on kehittynyt aikojen saatossa. Eri aikoina on ollut eri ihmiset tekemässä lehteä, ja viiden vuoden päästä lehteä on tekemässä varmasti jälleen uusia naamoja, kun me vanhimmat vuosikurssit olemme valmistuneet. Edelleen paperisena ilmestyvä lehtemme on oikeasti aika ainutlaa tuinen suomalaisessa ainejärjestössä. Siksi on tärkeää että vaalimme sen jatkuvuutta.

Perinteisesti Varnitsan kahvivuoroilla on ollut eniten porukkaa silloin kun uusinta lehteä on jaettu. Vappuboo li ja pikkujoulut ovat odotettuja tapahtumia paitsi muun kivan, myös ilmestyvän Varnitsa-lehden ansiosta. Monet meistä keräävät jokaisen julkaisun talteen ja säästävät muistona opiskeluajoistamme. Se on mielestäni aika hienoa. Nykyaikana, kun teknologia on kehittynyt huimasti, pääsemme lukemaan lehteämme myös värilli senä verkkoversiona. Kuitenkin paperinen versio on selvästi säilyttänyt merkittävyytensä varnitsalaisten mielissä ja sydämissä.

Aluksi päätoimittajuus tuntui hankalammalta ajatuksena kuin mitä se todellisuudessa on ollut. Siinä on apuna muu toimituskunta ja edelliset päätoimittajat. Aika paljon kyselin edeltäjiltäni neuvoa aluksi, mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujumaan ominkin avuin. Olen itse ollut pääosin tyytyväinen siihen, että päätin ryhtyä hommaan. Sanon pääosin siksi, koska lehden tulostaminen voi olla vähän ärsyttävää. Useimmiten se ei onnistu ekalla eikä tokallakaan kerralla, mutta kyllä ne lehdet aina ovat lopulta oikeanlaisina ulos tulleet.

Varnitsa lehti noudattaa myös turvallisen tilan periaat teita ja sen tarkoitus on ennen kaikkea olla hyvän mielen lehti. Siinä otetaan asiallisesti kantaa ajankohtaisiin asioihin tai ihan vain kirjoitetaan mitä sylki suuhun tuo (asiallisesti myös, totta kai). Lehteen voi kirjoittaa täysin anonyymisti. Se, että jokaisen kirjoittajan nimi mainitaan etusivulla, on urbaani legenda. Jos joku ei tahdo nimeään mainittavan, silloin sitä ei mainita ja se pysyy salassa. Päätoimittajan vastuulla onkin pitää suu supussa sellai sista asioista.

Kaiken kaikkiaan tämän mainospuheen jälkeen voisin vihdoin toivottaa lukijoillemme mitä parhainta loppusyksyä. Ja terveisinä vielä, että kaikki meistä ei ole katsonut House of the Dragonia vielä, joten siitä puhu minen julkisesti on syvästi kielletty.

Mona Teräs

Varnitsa -lehden päätoimittaja

Hyvää alkanutta syksyä varnitsalaiset! Fuksit on toivotettu tervetulleeksi ainejärjestöömme, toivottavasti ensimmäinen syksy opiskelujen parissa on maistunut. Ja toivottavasti myös vanhemmilla opiskelijoilla on ollut mukava luku vuoden aloitus.

Pimenevien iltojen ja sadekelien tuleminen saat taa vaikuttaa monenkin mielialaan sekä jaksami seen, olihan kesä ihanan lämmin ja aurinkoinen. Varsinkin aloittavien opiskelijoiden on hyvä ope tella aikatauluttamisen jalo taito. Minun täytyy myöntää, että oma aikatauluttaminen sekä omien hommien priorisointi on vielä todella hankalaa, ja tämän seurauksena olen joutunut puntaroimaan asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen. Jos jonkun vinkin voin teille antaa niin muistakaa levähtää. Etenkin jos kanssaopiskelijoista löytyy samanlaisia suorittajapersoonia kuin allekirjoittanut. Itselle on ollut vaikeaa tunnistaa omia jaksamisen rajoja, mikä on tuottanut hiukan vaikeuksia.

Onneksi elämä ei kuitenkaan ole pelkkää pimeyttä ja räntäsadetta sekä opintojen läpi kahlaamista. Varnitsa on päässyt kuluneen syksyn aikana järjes tämään perinteiset tapahtumat, kuten tutustumi sillan Kerubissa, fuksisitsit sekä fuksiaiset. Tämän syksyn erikoisuutena pääsemme vihdoin juhlista maan Varnitsan vuosijuhlia ja ne bileethän kestä vät kokonaisen viikon.

Syksyn yksi tärkeimmistä tapahtumista on Varnit san yleiskokous, joka pidetään lokakuun lopussa. Yleiskokouksessa valitaan Varnitsan vuoden 2023 hallitus, ja jokaisella Varnitsan jäsenellä on mah dollisuus vaikuttaa joko lähtemällä itse hallitustoi mintaan tai pelkästään käyttämällä äänioikeuttaan. Rohkaisenkin jokaista edes vähänkään hallitustoi minnasta kiinnostunutta harkitsemaan ehdolle lähtemistä. Nykyisiltä (ja entisiltä) hallitustoimi joilta saa aina kysyä, jos mieltä askarruttaa jokin hallituspesteihin liittyvä kysymys. Uutta hallitusta ei myöskään työnnetä kylmiltään vetämään Varnitsaa, vaan kaikki uudet hallitustoimijat saavat perehdytyksen edeltäjältään. Uusi hallitus myös osallistuu edeltävän hallituksen viimeiseen kokoukseen.

Toivottavasti tämän syksyn yleiskokous on saman lainen yleisömenestys kuin viime vuonna ja toivottavasti paikalle saapuu uusia innokkaita hallitustoimijoita.

Leena Malinen

Varnitsa ry:n puheenjohtaja

Uusi lukuvuosi on taas pyöräytetty käyntiin uusien ja vanhojen kasvojen sekä tapahtumien ympäröimänä. Syksy 2022 on siitä erikoinen, että olemme palanneet vihdoin lähiopetuksen pariin yliopiston tiiliseinien sisälle. Itselle koronafuksina, tämä on suhteellisen uusi asia, vaikka viime vuonnakin jo hieman totuteltiin viettämään aikaa muualla kuin oman keittiön (tai joskus sieltä sängyn pohjalta) pöydän ääressä etäluentoja seuraten.

Kahden vuoden odotuksemme palkittiin vihdoin nyt lokakuussa, kun pääsemme pukeutumaan juhlavasti iltapukuihin ja tummiin pukuihin sekä viettämään kauan odottamiamme vuosijuhlia. Hallituksen kanssa saimme kevään lopussa varnitsalaisille omat ainejärjestönauhat. Jokainen sellaisen tilannut voi käyttää omaansa edustaes saan akateemisissa juhlissa. Ainejärjestönauha on jokaisel le saatavilla tilauslomakkeella, sitten kun seuraavaa tilaus ta tehdään.

Koronan jälkeen myös tapahtumien määrä on noussut ja olemme päässeet kokemaan monia tapahtumia sekä luomaan upeita muistoja. Hallituslaisen näkökulmasta tapahtumia on saanut järjestää paljon ja varsinkin syksyn mittaan viikot ovat hyvin täyteen buukattuja. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja hallituskausi läheneekin loppuaan. Uuden hallituksen valinta alkaa olla jo nurkan takana. Kannustan jokaista lähtemään hallitustoimintaan, jos se vähääkään kiinnostaa. Hallitustoiminnassa oppii järjestöiden muodostumisesta sekä kaikesta muusta mielenkiintoisesta.

Tänä syksynä edunvalvontaan liittyviä asioita, joista jäsenistön tiedottaminen olisi tärkeää, on ollut pientä. Kesällä luin uutisia opiskelijaravintoloiden hintojen noususta. Tämä ei kuitenkaan vielä lokakuun ensimmäi sellä viikolla ole näkynyt, vaikka uutiset uhkasivat nousua jo heti lokakuusta lähtien. Edunvalvonta on suhteellisen näkymätöntä ja tiedottamisen lisääminen tuntuu joskus vievän kiinnostusta opiskelijoista. Jospa kuitenkin jokai nen ymmärtää myös edunvalvonta-asioiden olevan tärkeitä opiskelijoiden kannalta.

Vuoden aikana kerkeää tutustumaan uusiin ihmisiin opiskelujen sekä tapahtumien ääressä ja loppuvuosi onkin hyvä aika tehdä vuoden historian opiskelija -kysely. Olkaahan siis kuulolla ja kertokaa, kuka mielestänne ansaitsisi kyseisen palkinnon.

Terkuin Hanna

Hanna Valtonen

Varnitsa ry:n varapuheenjohtaja ja koposopo

Näkemiin Neuvostoliitto, Gorbatšov ja Pizza Hut

Mihail Gorbatšov 1931–2022

Syyskuun alussa saimme kuulla suru-uutisen, kun ystävämme ja toverimme Mihail Gorbatšov heitti lusikan nurkkaan. Gorbatšov muistetaan ennen kaikkea Neuvosto liiton viimeisenä johtajana ja ensimmäisenä presidenttinä sekä Pizza Hutin mainok sesta. Gorbyn aikana Neuvostoliitossa sattui ja tapahtui, mitä venäläiset eivät tykkää muistella. Gorban valtakausi päättyi vanhoillisten ja yhden juopon (Jeltsin) illalli seen, kun Gorba loikoili kesämökillään. [Kylmän]Sodan jälkeen Gorba eläköityi politiikasta, yrittämällä Paavo Väyrysen tapaan comebäckiä, mutta epäonnistui.

Mihail Gorbatšov syntyi 1931 hauskalle maanviljelijäperheelle jossakin päin Neu vostoliittoa. Perhe sai kokea sekä Stalinin, että natsien vainot. Sotien jälkeen Gorba kulutti teinivuosiansa ajamalla puimuria kolhoosissa ja lopulta hortoili Moskovan kaduille. Gorba pyrki liittymään Moskovan Varnitsaan, mutta päätyikin vahingossa oikikseen. Yliopistossa Gorballe annettiin admin-oikeudet kommunististen opiskelijoiden ryhmächatissä juuri ennen Stalinin kuolemaa. Tutkijoilla on erimielisyyksiä siitä, ovatko nämä kaksi tapahtumaa toisiinsa liitettävissä. Opiskeluaikanaan Gorba törmäsi elämän kumppaniinsa Raisaan ja valmistui vuonna 1955 kun Martin McFly tuli antamaan gradun paperit. Opintojen jälkeen Gorba eleli suht tylsää elämää Kaukasiassa tekemällä NKP:lle hanttihommia ja nousi keskuskomiteaan ansioillaan.

Eppu Normaalin sanoin vuonna 85 Gorbatšov kohosi puolueen johtoon Tšernenko siirtyessä Kremlistä muuriin ja aloitti ravistelemalla pääsihteerin instituutiota. Instituution lisäksi Gorbatšov ravisteli muutakin Neuvostoliittoa glasnostilla ja perestroikalla. Glasnostilla Gorbatšov pyrki harjoittamaan avoimien ovien politiikkaa Neuvostoliitossa, minkä Baltian maat ymmärsivät kirjaimellisesti ja lähtivät neuvostojen maasta. Muita Gorban tempauksia olivat iso paukku pohjoisessa Ukrainassa, mistä ruotsalaiset kuulivat ennen itse Gorbaa sekä Afganistanin kyllästämän neuvosto armeijan sijoittaminen takaisin Sisä-Venäjälle. Merkittävin Gorban teko oli kuitenkin dominopelin aloittaminen, joka lähti Brezhnevin oppikirjan polttamisesta ja päätyi vuosiin 1989 ja 1991.

Gorbatšov tunnettiin superjulkkiksena Michal Gorbana lännessä, kun ystävystyi ensiksi näyttelijäsotaveteraani Ronald Reaganin ja Maito-rosvo Thatcherin kanssa 1980luvulla. Kasarijulkkiksena Gorbatšov esiintyi erilaisissa cameorooleissa, kuten Rocky IV:ssä ja Mies ja alaston ase -elokuvassa. Gorban tiedetään myös voittaneen Grammyn. Gorba tunnettiin vielä ysärilläkin, vaikka poliittinen ura olikin lakaistu maton alle piiloon. Kunnon julkkiksena Gorbatšov tuotti ison kasan oheistuotteitta, kuten toiminta guurin, vodkaa ja kelloja.

Gorbatšov ei oikein tullut toimeen muiden Itäjohtajien kanssa SEV-mai den hiekkalaatikolla ja niin Erich Honecker kuin Ceausescukin kyllästyi Gorban horinoihin ja päättivät vetää omia teitään. Käännekohta tuli, kun unkarilaiset halusivat Queenin keikkailevan enemmänkin maassaan, jolloin itäsaksalaiset pääsivät kiertämään naapurinpihalle. Gorbaa ei kiinnostanut enää Brezhnevin perintö, eikä puuttunut enempää itäeu rooppalaisten valtioiden grillijuhliin. Ainoastaan Ceausescu ei ollut kutsu nut kansalaisiaan, jolloin tilanne äityi meyhemiksi. Gorba piti tämän jälkeen yllä viimeistä sosialistista “paratiisia” Euroopassa, jonka tekohen gittäminen ei ollut kovin kevyttä.

Poliittisen uran jälkeen Gorbatšov kokeili ensiksi uraansa kirjailijana, jonka esikoisteosta hän mainosti mm. Stanfordis sa. Kirja ei kuitenkaan saanut Mein Kamp n tapaista suosiota, joten kirjailijana Gorba ei jatkanut. Seuraavaksi kokeili onneaan Pizza Hutissa kokkina, mutta päätyikin yrityksen mainoskasvoksi. Gorba nolostui tästä sen verran paljon, että lopetti Pizza Hutissa, ja alkoi freelanceriksi politiikassa, eikä menestynyt siinäkään. Kaiken kukkuraksi Raisa jätti maan päälliset jäähyväiset Gorballe 90-luvun lopulla, jolloin Gorba jäi yksin. 2000-luvulla Gorba pyrki malliksi Louis Vuitto nille, ja uraa DJ:nä mutta ei lyönyt niissäkään läpi. Gorban tiedetään mainostaneen myös itävaltalaisia junia.

Gorbatšov muistetaan ennen kaikkea Neuvostoliiton uudistajana, romuttajana ja toivona. Siinä missä Brezhnev ei menestynyt länsi markkinoilla, siinä Gorba näytti kaapin paikan. Kylmän sodan päättymisen symbolinen merkitys oli käyttää Gorbatšovia kapitalis min myyntimiehenä. Perestroika eikä Glasnost kestäneet kauaa aikaa, mutta 1990-luvun Venäjästä kehittyi omanlaisensa “avoi muus”, jonka Vladimir Putte myöhemmin ompeli kiinni. Mikäli Venäjän tulevaisuudessa on glasnostia ja perestroikaa nähtävissä, ei Gorbatšov ole sitä näkemässä. Valitettavasti viimeinenkin Gorbatšo vin saavutus Venäjällä on hävinnyt Putinin kauden myötä. Gorbatšo vin pois lähdettyä kylmän sodan johtajista jäljellä on enää Jimmy Carter, Lech Walesa ja Egon Krenz.

Gorbatšovin muistoa kunnioittaen, Pielisen Bismarck & Noljakan Napoleon

Luulitteko, että pääsette minusta näin helpolla eroon? Tämä ei ole edes minun viimeinen muotoni! Muhahaa! Tämän kliseisen lyhyen pahisavaukseni myötä Varnitsan setämies on palanut takaisin. Fukseille tiedoksi: Varnitsan setämiehen kolumni on Varnitsa-lehdessä vuosikausia ilmestynyt julkaisu, jossa besserwisser-tyylillä maailmaa, yliopistoa, Varnitsaa ja itseäni pilkaten käsittelen ilmiöitä sekä ajankohtaisia asioita yliopisto- ja opiskelijamaailmasta. Olen nyt valmistunut maisteriksi, joten nykyinen kolumnin nimi vastaa tämänhetkistä arvoani. Maisterius on ansaittu yliopistossa, setämieheys taas opittu elämäm koulussa. Olen kirjoitushetkellä hakemassa väitöskirjatutkijaksi, joten tässä Tasku-Varnitsassa käsittelen lyhyesti mitä kaikkea vaadi taan siihen, jos joku on masokisti ja haluaa suorittaa tohto rin tutkinnon.

Lyhyesti sanottuna tutkin väitöskirjassani vuosina 1926–1954 vaikuttanutta Rikostutkimuskeskusta, joka käytännössä toi teknisen rikostutkimuksen opit Suomeen. Tarkastelen RTK:n vaikutusta oikeushistoriallisesta näkö kulmasta, koska olin sen verran hullu opiskelija, joka yhdisti historian ja oikeustieteen opinnot yhteen. Jos gradun tekeminen oli sinun mielestäsi maailman rankin asia, ei kannata edes haaveilla tohtoriopinnoista. Tohtoriopintojen aikana sinun pitää kirjoittaa kirjan kokoinen väitöskirja. Mutta jos tutkiminen ja kirjoittaminen ovat sinun juttusi, ehkäpä sinusta voi tulla väitöskirjatutkija. Ensiksi sinulla pitää olla selkeä suunnitelma mitä haluat tutkia. Aiheen pitää kiinnostaa sinua paljonkin, koska tulet olemaan sen kanssa naimisissa ainakin neljä vuotta. Sen vuoksi jo gradu vaiheessa kannattaa miettiä ja selvittää mistä aiheesta voisi tehdä väitöskirjan.

Hyvä ohjaaja on kultaakin arvokkaampi. Ohjaajan tehtäviin ei kuulu vain väitöskirjan substanssiasiassa neuvominen, vaan myös akateemisen maailman läpi ohjaaminen, koska väitöskirjatutkijana tulet mm. matkustamaan kaikenlaisissa seminaareissa ja ehkä jopa opettamaan joissakin kursseissa perustutkinto-opiskelijoita. Yleensä väitöskirjatutkijalla on 1–2 ohjaajaa, mutta jopa 3 ohjaajaa on mahdollista. Ainakin allekirjoittaneen osalla. Hyvissä ajoin onkin suotavaa etsiä sopiva ohjaaja omalle väitöskirjalle. Opintomenestys ja ennen kaikkea gradu pitää olla vähintään 3/5 tasolla, koska ketä tahansa poropeukaloa ei oteta tohtoriohjelmaan. Siksi kursseihin kannattaa suhtautua määrätietoisella vakavuu della, että tämä hoidetaan kunnialla läpi, vaikka aihe ei kiinnostaisi yhtään. Henkistä selkärankaa tulet tarvitse maan väitöskirjatutkijana, kun joudut hoitamaan monia pakollisia mutta tylsiä asioita kuten apurahojen hakemista.

Tutkimussuunnitelma on jokaisen väitöskirjatutkijan oma henkilökohtainen käyntikortti niin yliopistolle kuin rahoit tajille. Tulet käyttämään todella paljon aikaa tutkimussuun nitelman tekemiseen ja erityisesti sen hiomiseen. Itsellä meni 10 sivuisen tutkimussuunnitelman tekemiseen ja hiomiseen noin yksi kuukausi. Tämän prosessin aikana jokainen lause käytiin hyvin huolella läpi ja ehdin kirjoittaa kuusi eri versiota tutkimussuunnitelmasta ennen kuin naaliversio hyväksyttiin ohjaajien toimesta. Hyvän tutki mussuunnitelman avulla voit vakuuttaa kaikki, että juuri tämä tutkimus on tärkeää ja siksi tämä tutkimus ansaitsee teidän huomiotanne ja rahaa. Sinun mahdollisuutesi pärjätä väitöskirjatutkijana ovat hyvin pienet, jos tutkimussuunni telmasi on tehty vasemmalla kädellä ja se on aiheeltaan luokkaa: ”Japanilaisille manga-sarjakuvien murrosikäisille

pojille runkkaamisen aiheuttamat tuntemukset autoetno gra an näkökulmasta” (Kyllä, tämä tutkimus on oikeasti tehty. Googlaa vaikka.).

Tutkimuskirjallisuuden läpikäynti aiheen tiimoilta on suotavaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin lähdet tekemään tutkimussuunnitelmaa. Väitöskirjatutkijana tulet lukemaan todella paljon kirjoja, joten aloita ajoissa. Luonnollisesti on ihan syytä pohtia, että mistä minä näitä lähteitä oikein kerään tutkimusta varten. Vaikka väitöskirjan tekeminen kestää 4–6 vuotta, sinun on turha lähteä kirjoittamaan koko Suomen historiaa yksiin kansiin. Kannattaa katsoa muita tehtyjä väitöskirjoja ja ottaa niistä oppia, koska kyseiset väitöskirjat ovat käyneet huolellisen prosessin läpi lopulta kehittyen lopulliseen muotoon. Myös rahoituksen suhteen kannattaa miettiä, että kestätkö jatkuvaa apurahojen hakua ja haluatko vuodessa elää 25 000 €:n apurahalla. Voit tietysti ex-karismaattisen laitoksemme johtajan Jukka Korpelan tavoin tehdä väitöskirjaa jonkin ajan työttömyyskorvauksel la, mutta väitöskirjatutkijan tarkoitus olisi kuitenkin saada palkkaa apurahan muodossa. Et ole enää normaali perus tutkinto-opiskelija, vaan olet jatko-opiskelija, jonka pitää ansaita oma elantonsa.

Loppujen lopuksi väitöskirjatutkijana oleminen on akatee misen maailman viisivuotissuunnitelman inkarnaatio. Jos suhtaudut rakkaudella tutkimuksen tekoon ja olet valmis uhraamaan pari- ja ystävyyssuhteesi, mielenterveytesi sekä taloudellisen hyvinvointisi; tervetuloa väitöskirjatutkijoi den joukkoon.

- Marko Piipponen, Varnitsan oma väitöskirjatutkija

Siivoton juttu Tosikertomuksia hissalaisten siivouspalvelusta

L&T, tuttavallisemmin Laurilan Tikanpojat, Laiskat&Tyhmät tai Talotaikurit, on rehdillä ja hyväsydämisyydellä höystetty suomalainen siivousfirma. Tutkimattomien teiden ja varnitsan mafiosojen kautta kyseinen likaisen työn firma on mm. Lidlin ja Tokmannin ohella vakiinnuttanut itsensä meidän humanistien kruunaamattomaksi suojatyöpaikan antajaksi. Oman alan firmat on aina yliarvostettuja. Sen kunniaksi on hyvä muistaa meille monelle niin rakasta firmaa pienellä tarinariihellä.

Tässä onkin kourallinen Tikanpojilla työskennelleiden varnitsalaisten tarinoita, firma luo tarinoita kuin intti konsanaan: milloin vesi-imuri kaatuu pitkin portaita ja milloin vaihtarit kysyvät privaattisiivouksen hintaa. Tulkaa mukaan, kyllä juttuja riittää!

1. Kesäiset seikkailuni L&T huipentui 8 viikon koettelemukseen sairaalan konehuoneiden siivouksessa. Silmäni avautuivat todella siitä, kuinka helvetin isoja ilmanvaihtosysteemejä moinen rakennus tarvitsee. Viikossa 40 tuntia ikkunattomissa tiloissa koetteli mielenterveyttäni kuluttaessani aikaa joko nukkumalla tai kuumotellessa mahdollista huoltomiestä, joka käy huoltokäynnillä. Siinä vaiheessa, kun patologian osaston yläpuolella olevassa konehuoneessa olin näkevinään valkoisiin puetun hahmon, piti pyytää siirtoa raksalle. Onneksi apurinani kävi ahkeria apulaisia jakamaan auringonottoani Sairaalan katolla. Kiitos L&T.

Lattianhoito agitaattori

2. Oma kesä Laiskana ja Tyhmänä kesäpoikana alkoi jo toukokuun puolivälissä, kun aamulla pamahdin Raatekankaalle ja aidatulle pihalle. Sieltä sitten lähdin kohti mystisiä Noljakan portaita. Siellä minut otti vastaan mies jolla n. 50 senttimetriä paksut hauikset. Häneltä opin välinpitämättömyyden alkeita. Siitä kesäni jatkui Noljakasta aina Heinäveden sumuiseen yöhön pöly vietnamiin. Kesän aikana pääsin tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja myös harrastamaan vahingossa tehtyjä käytännön piloja, kuten täyttämään Varnitsan ’’donin’’ työkengät vesi imurista löytyneellä vedestä. Pelkään edelleen henkeni puolesta.

Luterilainen Työmoraali

3. Viimeisimpänä kesänä taimien heittely vaihtui läpsystä siivoustarvikkeiden heittelyyn. 4 hikisen viikon aikana työkuvaani kuului Ellin opiskelija asuntojen rappukäytävien ja saunojen ylläpitosiivous. Työn puolesta minulle selvisi, kuinka Ellin kämpissä asuu joko muinaisen Ateenan aristokratia, tai simpanssilauma. Allekirjoittanut seikkaili joka päivä pyörällä 9 eri kohteen välillä sellaista vauhdin huumaa, että lounastauon pystyi pitämään koko 4 viikon aikana ainoastaan 3 päivänä. Rantakunto säilyi koko kesän ajan, kiitos firman.

Noljakan saunaklonkku

4. Tikkaat narskuivat allani kiivetessäni välikattoa kohti. Työpisteeni oli onnekseni yläkerrassa, joten työmaan melu taukosi hetkeksi. Ainut ääni suuressa luokassa oli oma jupinani ja rakennuspölyn kevyt leijuminen, jonka luulin kuulevani ja näkeväni. Kipsilevystä ja betonista tullutta pölyä oli kaikkialla, mutta se oli tarpeeksi hienoa, ettei sitä nähnyt kunnolla. Jokainen neliö luokasta oli käytävä läpi. Tikkaiden päädyssä loin katseen luokkaan; pitkä viikko tulossa.

Lehmon erakko

5. Yleisesti ottaen olen tykännyt olla L&T:llä töissä, joskin kiirettä riittää joissain paikoissa. Enimmäkseen aikaiset aamuherätykset ovat olleet vitutuksen aihe. Hieman on ärsyttänyt myös se, että esimiehet ovat usein kiireisiä, joten tietoa on joskus täytynyt oikein nyhtää ja kysellä esim. avainten ja ohjeiden perään. Oma aktiivisuus on auttanut paljon, ja muuten esimiehet ovat kivoja. Mieleenpainuvin kokemus on ollut ehkäpä se, kun ajauduin pitämään pesuhuoneen ovea auki kymmenkunnalle puolialastomalle inttipojalle. Kaiken kaikkiaan voisin suositella L&T:tä kesätyöksi tai opintojen ohelle.

Kyläluuta

6. Melkein koko kesä rikkakihveliin samalla muovitehtaalla kuin viikonloput edellisen 9 kk:n aikana. Ylläpito ei juuri yllätä, mutta kesän hurjin tehtävä löytyi jääkaappirivistön takaa. Välissä myös pari viikkoa rajulla metalliäijjätehtaalla, jossa mm. kahdesti viikossa ajettiin uudet rataennätykset imurikoneella. Kaiken kaikkiaan ihan kelpo hommia lopulta. Suosittelen kaikille lukijoille, jotka haluavat nuoriksi miljonääreiksi.

Ylläpitoklubilainen

7. Rahvas tekee keikkahommia, mutta vain harvat ja valitut pääsevät kuninkaallisen ylläpitosiivouksen puolelle. Allekirjoittanut päätti tehdä ”kesätöitä” maaliskuusta alkaen virhe. Hyvä mieli tuli kuitenkin, kun työkohde sijaitsi tarunhohtoisessa lintukodossa, Heinävedellä. Kun keikkapuolen reppanat pyyhkivät yläpölyjä, ylläpito ajeli firman autolla ja ajalla pitkin maakuntaa. Vastapainona tietysti pikkuseikat: jokapäiväinen kiire ja monen tunnin ylityöt. Suosittelen varauksin, kuosittelen varauksettomasti.

Hittiputki

8. Jo useamman kesän veteraanina työ firmassa oli minulle tuttua. Tänä vuonna olin toiminut epävirallisena rekrytoijana, mikä näkyi historian opiskelijoiden kasvaneessa määrässä firman sisällä. Vanhana konkarina oli hienoa nähdä, miten niin moni muukin historian opiskelija oli löytänyt oman alansa töitä. Kesästä ikimuistoisen teki se, miten työnteko muistutti suuresti historian opintoja: välillä ajettiin 100 kilometriä väärään suuntaan, milloin lähti väärät siivousvälineet mukaan ja milloin nukuttiin päikkäreitä kesken työpäivän tai sai kuivatella kenkiä, kun joku oli kaatanut niille likavedet

Tässä on työhanska

vesi imurista. Kaikki kuitenkin tekivät panoksensa mukaisesti töitä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Hauskin kesäni firmassa koskaan.

Don

9. Oodi firmalle

Heinäveden yössä, peruspesijät raataa työssä Yläpölyjä valtavasti, ei vahatonkka riitä edes iltaan asti Kyllä varastolta välineet siivoojalle löytyy, niistä puolet rikki, firma köyhtyy Ei palvelumestaria paina huolet, ei perehdytystä, ei taukoja tunne tämän firman nuoret

Sartek

Tervetuloa Johdatukseen

Kuinka humanismia voi tukea kosmologialla? Voiko jokin osa humanistisista tieteistä kehittyä lähemmäs tähtitieteen tuloksia? Voiko kuolemanjälkeiselle olla tieteen tarjoama vaihtoehto? Voiko jokaiselle ihmiselle olla oikeasti aito, läpi elämän kantava merkitys?

Länsimaalaisen yhteiskunnan ihmiselämän loso an osa-alueella eksistentiaalisten kysymysten kohdalla on aukko, joka tarvitsee empiristisen tieteen tarjoamia vastauksia.

Selitetään tämä auki: Suuremman alanimikkeen tähtitieteilijät (tosiasiassa hiukkasfyysikkoja, matemaa tikkoja ect.) ovat kirjoittaneet suhteellisen kovia pohdintoja ja teoksia popularisoidessaan kosmolo gian tuloksia tavan kansalle. Näissä teoksissa fysiikallisen tieteen tutkimustulokset kohtaavat loso an ja teologian kysymykset. Saati sitten tiedeartikkelien, lukuisten muiden blogitekstien tai akateemisen keskustelun luomat tieteelliset havain not. Kuinka näillä tiedoilla voidaan tulkita humanismia ja antaa ihmiselämälle arkipäiväisiä ja elämää suurem pia merkityksiä perinteisten uskomuksiemme ohella? Tätä vyyhtiä tulkitsemme pala ja teksti kerrallaan.

Totuus ei ole itse tarkoitus vaan matka. Uskomme että luonnontieteellisten havaintojen tulkinnalla saamme empiiriselle, rationaaliselle pohjalle ihmiselämän olemassaoloon ja tarkoitukseen vaihtoehtoa. Mitä meidän pitäisi suunnilleen elämällämme tehdä. Pohdintojamme on tarkoitus nojata rationaalisiin tieteen tuloksiin. Suhteellisen varma tieteellinen tieto on keino selvittää tuntemattoman varjoa.

Halumme on tutkia ja uskoa kaikista rationaalisim paan vaihtoehtoon tuntemattoman kysymyksissä eli ihmiseen. Se mitä ei empiirinen tiede todista, se on tuntemattomassa, ihmistietoisuuden selvitettävissä.

Johdatus on vain nimenä tälle loso an osa-alueelle, jolla tarjoamme ajattelulle toisenlaista vaihtoehtoa. Absoluuttista ei ole tarkoitus tavoitella vaan muutosta. Pyörää ei olla keksimässä uudestaan, vaan annamme vain jonkinnäköiset identiteetilliset kasvot tällaiselle ajattelulle, jota ajassamme esiintyy. Ajattelijoita tarvitaan, jos koet että haluat tuoda ajatuksesi osaksi Johdatusta, tule juttusille.

Tuomas Juvonen & Eino Laurinkoski

Fuksiesittelyt 2022

Moikka! Mie oon Haverisen Akseli (23v) tuosta suht läheltä Kesälahelta. Tykkään oikeestaan tosi monesta jutusta mut päällimmäisenä ihmisistä, kirjoista, urheilusta ja animesta! Miun kokemus on ollu fuksina aivan loistava ja toivottavasti tutustun vielä moneen muuhun huipputyyppiin!

Terve! Meikän nimi on Arttu Kekäläinen ja ikää löytyy 20 vuotta. Oon kotosin Juankoskelta ja asuin sitten siellä koko elämäni ennen kuin muutin nyt tänä syksynä Joensuuhun. Opiskelujen tavoitteena olisi, ainakin tällä hetkellä, tosissaan pyrkiä historianopettajaksi. Kiinnostuksen kohteita historian lisäksi on kuntosalilla käyminen, jota jaksamisen mukaan saatan tehdä ihan tavoitteellisestikin, sekä musiikin kuuntelu, jossa main genrenä toimii ehdottomasti metalli. Mielenkiintosia faktoja meikästä voisi olla vaikka, että tykkään kissoista ihan suunnattomasti ja mielestäni ne onkin ihan optimaalinen lemmikkieläin. Toisena voisi olla se, että tykkään karaoken laulamisesta tai no laulamisesta muutenkin tosin tämä ehkä luonnistuu vasta parin ohrapirtelön jälkeen. Meikä on myös ehkä maailman hajamielisin henkilö ja olen aina välillä vähän omissa maailmoissani.

Moi! Mie oon Elina Lappeenrannasta. Valmistuin vuonna 2021 lukiosta ja vuoden mietin, että mitä hemmettiä sitä haluaisi tehdä elämässä. Hain ykkösvaihtoehtona Joensuuhun ja näköjään päädyin tänne. Harrastan ratsastusta ja lukkopainia. Nyt olisi tarkoitus selvitä läpi yliopiston.

Moikka! Oon Riki Hyppönen Kouvolasta. Ikää mittarissa on 19. Valmistuin sekä ylioppilaaksi että kokiksi eli suoritin kaksoistutkinnon. Välivuoden vietin armeijassa, jonka jälkeen sitten suuntasin tänne Joensuuhun aloittamaan opinnot. Vapaa aika kuluu useimmiten urheillen salibandyn, juoksemisen ja kesäisin frisbeegolfin parissa tai sitten esimerkiksi Netflixiä katsellessa. Törmäillään kampuksella!

Moikka!

Oon Milja, 19v. ja tuun Lohjalta. Telinevoimistelua oon harrastanu yli 10 vuotta ja tällä hetkellä juoksen ja käyn salilla. Tavoitteena olis mennä keväällä juoksemaan puolimaraton. Urheilun lisäksi tykkään hyvästä ruuasta, erityisesti pizzasta ja sushista.

Moikka! Mie oon Henriikka, 20 vuotias lehmolainen. Käytän (tuhlaan) vapaa aikani ahmimalla elokuvia ja tv sarjoja, tuhertamalla taideteoksia ja nostelemalla kolmen kilon painoja kuin oman elämän fitness tähti. Totta kai miulta löytyy myös guilty pleasure, jolla saa pään aina nollatuksi opintojen ohella – Vauva.fi sekä Suomi24 (vielä en oo sortunu mitään sinne ite sentään kirjottaa).

Olen Matias Akiala ja kotoisin Espoosta, jossa olen syntynyt ja asunut koko pienen ikäni. Valmistuin keväällä ylioppilaaksi ja vastoin odotuksiani päädyinkin sitten Helsingin Valtiotieteiden sijasta tänne Joensuuhun Historian pariin. Historiasta olen ollut kiinnostunut aina ja erilaisia dokumentteja ja artikkeleita sun muita on sen tiimoilta tullut seurattua. Sen lisäksi erilaiset yhteiskunnalliset asiat jaksavat kiinnostaa ja niitä on myöskin mielenkiintoista kommentoida Ylen keskustelukenttään, etenkin jos on mahdollisimman paljon eri mieltä mahdollisimman monen kanssa. Yhtenä anekdoottina voisin vielä lisätä, että olen lukenut yhden kurssin verran kiinan kieltä lukiossa ja mitä luultavammin aion sitä opiskella täällä sivuaineena. Näiden lisäksi tykkään tehdä pitkiä kävelylenkkejä sekä tietenkin nähdä ystäviä ja sukulaisia aina kuin mahdollista. Ammatinvalinnasta en vielä uskalla sanoa mitään mutta tiettyjä visioita niistäkin on.

Moikka, mun nimi on Lotta. Oon 21 vuotias ja Porista Länsi Suomesta kotoisin. Mulla on pieni lancashiren karjakoira Ansa, joka odottaa Porissa, jotta pääsee tänne Joensuuhun mun kanssa. Kiinnostukseni historiaan on lähtenyt ihan pienenä, kun tuffan (isoisän) kanssa katsottu egyptologian dokumentteja. Ehkä siitä se on jäänyt myös mun ehdottomaksi ykkösaiheeksi historiassa. Oon myös hyvin kiinnostunut psykologiasta. Rakastan kauhuelokuvia ja trillereitä sekä pelaan paljon videopelejä.

Tervehdys teille lukijoille! Olen 23 vuotias Lucas ja alkujaan olen Norjan Bergenistä. Pienenä tuli ala asteella luettua paljon Historia lehtiä, joten sen seurauksena historia on aina ollut yksi minun suurimmista mielenkiinnon kohteista. Historiassa minua kiinnostaa eniten muistiorganisaatiot sekä menneisyyden ja sitä kautta nykypäivän ymmärtäminen. Harrastuksiini kuuluu mm. salilla käynti ja silloin tällöin maalailu tai kitaran soiton harjoittelu. Näiden kaikkien lisäksi olen myös hyvin kiinnostunut muun muassa yhteiskunnallisista asioista, filosofiasta ja taiteesta.

Moikka, Olen Ville Mäntynen, 24 vuotias historiaintoilija Vantaalta. Harrastuksiini kuuluu kajakointi, patikointi ja salilla käynti. Historiassa kiinnostuksenkohteeni suuntautuvat varhaiskeskiaikaan Euroopassa sekä erityisesti esikolonialistiseen aikaan Etelä Amerikassa.

Joensuussa minuun voi törmätä sykkeen saleilla tai luonnossa liikkumassa.

Morjesta! Minun nimeni on Aleksi ja täytin juuri 19. Klaukkalasta kotoisin, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Kiinnostukseni historiaan sai alkunsa jo ihan lapsuuden alkuajoilla; Historia lehdet ja esimerkiksi Indiana Jones elokuvat syvensivät omaa kiinnostusta historiaan paljon. Tykkään kuunnella musiikkia ja keräillä kaikennäköistä, muun muassa vinyylilevyjä ja retropelejä. Suurin historian kiinnostuksen kohde on sotahistoria. Sotahistoriassa kiinnostaa eniten toisen maailmansodan itärintaman ja Tyynenmeren teatterin tapahtumat.

Hei nimi on Arttu ja olen kotoisin Lahesta. Vapaa aikaan kuuluu cocktailien tekeminen, kavereiden kanssa pelailu, miniatyyrien keräily ja talvella laskettelu. Kai sitä on joskus muutakin tullut tehtyä mutta tärkeintä on aina, että on hyvä porukka seurassa. Historiaa tulin Joensuuhun lukemaan, koska pitää yrittää tehdä sitä mitä rakastaa ja historia ei ole ainoastaan kiinnostavaa mutta myös yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Tietenkin unelma ammattina on aina ollut historian opettaja.

Moikka! Oon Aaron Haapa aho, 21 vuotias savolainen Suomen parhaiden mansikoiden kaupungista, Suonenjoelta. Pari vuotta lukion jälkeen siinä meni, että tänne päästiin, mutta siinä se töitä tehdessä lopulta vierähti. Toisaalta välivuodet olivat ihan hyväksi, niin pääsin toteuttamaan omaa mielenkiintoa paremmin, eli moottoripyöräilyä. Kun kakspyöräsen ajokausi päättyy, vaihtuu jalkojen alle sukset heti kun mahdollista. Vapaa ajalla sarjojen katsominen, erinäiset urheilulajit ja äänikirjojen kuuntelu on lähellä sydäntä.

Hei, Nimeni on Esa Muikku ja olen 21 vuotias. Olen henkeen ja vereen kivenkova pohjoiskarjalainen. Kiinnostuin vähitellen historiasta ja menneisyydestä nuorena, kun kuuntelin isäni tarinoita lapsuudestaan talollisen poikana. Nyt sitä historiaa sitten opiskellaan. Vapaa ajalla olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja tykkään käydä kuntosalilla.

Moi! Mie oon Petja ja oon 19 vuotias fuksinalku. Alun perin juureni kietoutuvat Joensuun kupeessa tönöttävään Tohmajärven kuntaan, mutta olen jo vuosia pyrkinyt siitä leimasta eroon ja esiintynyt joensuulaisena. Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen, mutta pääosin kuuntelen suomiräppiä. Mielenkiinnon kohteeni sinkoilevat usein sinne tänne, siispä tiedänkin monesta asiasta vähän, mutta vähästä paljon. Luvattoman suuren määrän tunteja olen investoinut CS:GO pelin pro skenen seuraamiseen. Jos olet tehnyt saman virheen ja nähnyt Cursen dessuklipin Cachessa, nii voin olla sun paras kaveri.

Heipä hei, mie oon Lotta ja päädyin tänne Joensuuhun tuolta Nurmeksen pimeistä korpimetsistä. Vuosia on kertynyt nyt jo kaksikymmentä vaikkei sitä aina naamasta tai puheenaiheiden laadusta uskoisi. Jos olen ryhmissä ujo, niin kahden kesken kaakatan sitten senkin edestä. Harrastuksiin lukeutuu kaikki enemmän ja vähemmän luova toiminta aina pianonsoitosta ja virkkuutöistä epämääräisiin muovailtuihin jääkaappimagneetteihin ja umpihankihiihtelyyn. Yritän näyttää mukavalta ja helposti lähestyttävältä mutta siltä varalta etten siinä ihan aina onnistu: tule ihmeessä juttelemaan!

Moi! Oon Iitu, oon 19 ja muutin syyskuun alussa Heinävaaraan veeltä. Arkena suurin osa ajasta menee bussissa, koulussa ja ruokaa tehessä, se vähän vapaa ajan yleensä virkkaan tai torkun nojatuolissa. Heinäveellä olin aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa (vedin partiota naperoille). Joensuuhun päädyin, koska kotikottiin on täältä lyhyt matka. Hissaa taas tulin opiskelemaan koska tänne ei vaadittu pääsykokeissa käymistä, toisin kun joillekki muille aloille. Ei sentää, hissa on nyt useemman vuoden kiinnostanu, oma hissa yh ope alotti tän innostuksen ja nyt itekki opiskelen opettajaks (ehkä (toivottavasti)). Hirveesti en opiskelijatapahtumissa pyöri, mutta mut voi bongata pyörimässä ja tappamassa aikaa kirjastossa useimpina iltapäivinä. Haaveilen että tulevaisuuessa asusin maalla omassa mummonmökissä ja mulla olis pihassa oma perunamaa sekä kanoja.

Olen Jyri Hyvättinen, Kotkasta kotoisin oleva entinen valtion virkamies, joka lähti toteuttamaan haavettaan historian opinnoista tänne Pohjois- Karjalaan hieman kypsemmällä iällä. Olen siis Varnitsan fuksien ikänestori selvällä marginaalilla. Aiemmassa työpaikassani oli urakehitys pysähtynyt monen eri asian takia, ja koska samoissa tehtävissä en enää viihtynyt, oli lähtöpäätös helppo. Päätös hakea Itä Suomen yliopistoon oli selvä valinta mm. vapaan sivuaineoikeuden vuoksi.

Tähän asti ei ole tullut opinnoissa mitään isoja pettymyksiä vastaan, on ollut odotusten mukaista. Olen alustavasti kaavaillut kouluttautua opettajaksi, mutta tämä voi vielä muuttua; saatan pyrkiä myös asiantuntijalinjalle, mikäli sitä kautta voisi ajatella löytyvän mielekkäitä työllistymismahdollisuuksia. Lopullisen päätöksen aika on tältä osin ensi keväänä. Alustavasti olen ajatellut suuntautua Suomen historiaan, mutta tämäkään ei ole vielä varmaa.

Heipä hei! Mä oon Otso ja oon kotoisin Hollolasta. Harrastuksiin kuuluu Netflixin katsominen ja alkoholin viihdekäyttö. Muita kiinnostuksenaiheita ovat esim. Historia ja Karaokelaulanta. Bravuureja ovat mm. Murheellisten Laulujen Maa, Aikuinen nainen ja Kun Kuuntelen Tomppaa. Sain opiskelupaikan täältä Joensuusta viime vuoden kesällä ja vietin välivuoden siivoamassa (hirveä duuni, mutta sai siitä sentään palkkaa) ja armeijassa (ikimonni).

Hei toverit

Mä oo Virtasen Helmi, kotosi kaukaa länsirannikolt eli Porist. Oon harrastanut kaikenlaista, mutta tärkeimpänä läpi elämän on ollut maalailu ja piirtely. Tulkaa ihmees juttelemaan, tää porilainen ei pure! Rakastan avoimia ihmisiä ja hauskan pitoa. Tavoitteenani olis tutustua mahdollisimman moneen täällä upouudessa kotikaupungissa

Eeva on nimeni ja olen kotoisin Sahalahdelta, Pirkanmaan todellisesta helmestä. Olen kaksoissisko eli halpa kopio toisesta ihmisestä, sekä raivoraitis eli kohtuullisen huonoa seuraa. Pidän Hassisen Koneesta, 1970 luvun arkkitehtuurista, Wanhoista suomifilmeistä, autiotaloista sekä korinttilaisesta pylväsjärjestelmästä. Historiakin kiinnostaa. Muut tiedot saavat Stasi, SUPO, CIA ja NKVD selvittää.

Moro! Moneksi on meikäpoikaa haukuttu, mutta jos valtion papereihin uskoo niin Juusoksi ristittiin 23 vuotta sitten. Itä Vantaan kovien katujen kasvatti, jonka erottaa yleensä joukosta pituudene ja huonon ryhdin takia. Etenkin 1800- ja 1900 lukujen saksankielinen maailma ja Ranska kiinnostavat.

Nimi on Konsta ja olen kotoisin Helsingistä. Ikää on 27 vuotta. Aikaisempia opintoja on opistolla jo takana, mutta onneksi viime kesänä siirtohaku onnistui tänne oikeaan kotiin hissalaitokselle eli Himaan! Opiskelujen lisäksi arki täyttyy salikäynneistä, sekä noin 20 vuotta vanhan nettipelin kohtuuttomasta kulutuksesta (Old school Runescape).

Kaupunki meren rannalla

Sirpaleena ajan kosteassa rihmassa näen valkean hiekkarannan, lehmukset, kadut ja tornit, kuin ne yhä hehkuisivat elävää, nuoruuden kirkkautta iltaruskon punaisessa kunniassa.

Se oli kaupunki meren rannalla. Kahvilat ja sydämessä läikkyvä meri, ranta otti syliinsä kuin vilvoittava keidas. Lapset syöksyivät vaahtopäihin, vanhemmat koittivat nähdä siniselle ulapalle tilinauhaa ja lainaansa kauemmas.

Noina sinen ja auringon päivinä jokainen kurotti käsillään kohti elämän pyörryttävää valoa. Mutta vääjäämättömät voimat ovat ikuisesti liikkeellä; Keitaat kutistuvat ja hiekkalinnat häviävät aaltoihin.

Niin myös hävisi kaupunki meren rannalla.

Ei ollut enää kaupunkia. Vain kerrostalojen hiiltyneitä luurankoja ja yksinäiset ristit niiden pihoilla. Se mitä ei pitänyt tapahtua, tapahtui nopeasti.

Erään puoliksi sortuneen katoksen alla istui äiti kuollut lapsi sylissään.

Hän ei voinut hyväksyä näkemäänsä elämään kuuluvaksi.

Paikalle kiiruhtaneen ambulanssin sireeni muistutti liian paljosta, mutta se riitti peittämään hiljaisuuden.

Paareilta äiti näki vielä häivähdyksen savun sekoittamaa taivasta ja tyyntä, vihreää merta.

Ensimmäista kertaa hän ei nähnyt niissä mitään.

Laulava puu

Kymmenen pennin ajatuksia

Vuosi 1907. Tunnetaan parhaiten suomalaisessa historiankirjoituksessa ensimmäisistä eduskuntavaaleistaan. Sauli Niinistön sijaan korkeimmassa asemassa oli Nikolai II (hallitsi 1894 1917). Suomi ei vielä vuosikymmeneen ole itsenäistymässä, vaan se tunnetaan Suomen suuriruhtinaskuntana. Ensimmäinen maailmansotakin on vasta edessä. Jostain olen myös lukenut, että kolikoita olisi jätetty talojen perusteisiin onnea tuomaan. Näitä kymmenen pennin ajatuksia kehkeytyy mielessä, kun katsoo yli sata vuotta vanhaa kolikkoa. Pelkästään kolikon ulkonäkö henkii aivan toisenlaista aikakautta kuin missä nyt elämme.

Nykyään käytämme puhelimia, älykelloja ja maksukortteja enemmissä määrin maksun kuittauksena. Ei tarvitse välttämättä käyttää aikaansa kaivaakseen lompakkoa tai kukkaroa. Humanistin matematiikalla ei tarvitse laskea tasasummaa käteisellä. Täysin ei vielä käteinen ole tietenkään kadonnut nykyarjesta, vaikka pandemia vaikutti tähänkin omalla tavallaan. Tylsähköt euron kolikot eivät vain näytä yhtä hienoilta ja koristeellisilta kuin viime vuosisadan alussa. Historianopiskelijalle tyypillinen ajatus juolahtaa mieleen – “ennen oli paremmin”. Tätä mieltä olen kuitenkin vain kolikoiden ulkonäöstä, koska palaaminen markkoihin ja penneihin olisi hyvin haasteellista. Vaikka kyllä niitä markankannattajiakin taitaa vielä löytyä.

Olisihan siinäkin tietysti oma fiiliksensä, jos euron kolikosta voisikin katsella Saulin kaunista kupolia. Niin kuin britit katselivat 70 vuoden ajan historiansa merkkihenkilöä Elisabetia. Ainiin, ja nyt valitettavasti myös Charlesia… Suomen kaltaisessa valtiossa tämä toteutus tuskin olisi mahdollista, kun ei ole monarkiaa. Mutta ainahan sitä saa haaveilla… Saulista kuninkaana. Mielenkiintoista onkin havaita niin arkipäiväisen asian kuin kymmenen pennin kolikon kautta, kuinka valtaa on tuotu esille.

Yhteinen taival onkin kestänyt tämän yksilön kanssa viidentoista vuoden ajan, ja siitä on kehkeytynyt itselleni jonkin sortin onnea tuova kapistus. Sain sen mummiltani vuonna 2007 synttärilahjaksi, kun itse täytin kymmenen vuotta ja kolikko täydet 100 vuotta. Tämä kymmenen pennin kolikko on luultavammin sadan vuoden aikana siis kokenut monien ihmisten taskut ennen kuin se päätyi omiini. Tai sitten se on lojunut mummin kaapin pohjalla kaikki ne vuodet.

Maria Sallinen

Humukuppilan väkeä

Tällä kertaa humukuppilaan on kidnapattu Eemeli Piirainen (4.vsk), tiedättehän, se heppu joka tekee puolet päätoimittajan hommista. Varnitsalainen on aina valmis tiukkoihinkin tilanteisiin, ja ehkäpä juuri siitä syystä Eemeli suostui vastailemaan FBI:n kuulustelua muistuttaviin kiperiin kysymyksiin. Valheenpaljastuskonetta ei ollut, mutta luottakaamme hissalaisen sanaan.

Kerro vähän itsestäsi.

Olet nyt neljättä vuosikurssia… feel old yet?

Aloitin yliopiston ylipäätään melko vanhana, joten kyllä.

Jos et opiskelisi susirajalla historiaa, niin mitä opiskelisit ja missä?

Varmaankin edelliseen ammattiini liittyen graa sta suunnittelua jossain päin Suomea. Tai konetekniikkaa. Tiedä näistä.

Jos saisit kolme toivomusta, mitä toivoisit (lisää toivomuksia ei voi toivoa)?

Maailmaan rauhan, tervettä ja kivaa elämää kaikille, sekä kuomullisen peräkärryn.

Kissat vai koirat?

Kissat. Ei koirissakaan mitään vikaa ole, mutta kissojen kanssa olen ikäni elänyt.

Winter is coming. Kumpi rulaa enemmän, Starkit vai Lannisterit?

Starkit, koska Aryan seikkailut olivat sarjan parasta tarjontaa.

Minä eläimenä haluaisit syntyä uudelleen?

Kotikissana telmisin mielelläni.

Minkä kliseisen lauseen ottaisit tatuointina jos olisi aivan pakko? Ja ennen kaikkea mihin tämä tatska tulisi?

Hah! Jotain tosi liisteristä alaselkään, ehdottomasti.

Edellisessä Humukuppilassa haastateltu Janette Varis (3vsk) halusi kysyä sinulta mikä on lempi Winx Club -hahmosi?

Muistan sarjasta pelkän tunnarin. Wikipedian perusteella menkööt Tecna.

Kenet uhrataan seuraavaksi Humukuppilan alttarilla ja mitä haluaisit kysyä häneltä?

Uusi fuksi ottakoon kantaa, oliko Ruokolahden leijona pelkkä uutisankka!

Olen Eemeli, 27-vuotias säheltäjä Pohjois-Savon eteläkärjestä.

Futsal -ennakko 2022

Varnitsan perinteinen futsal -turnaus lähestyy taas ja onkin aika perehtyä turnauksen voimasuhtei siin. Me vanhat patut pyrimme parhaamme mukaan scouttaamaan ja arvioimaan joukkueiden tasoa, mutta tämä vaikeutuu vuosi vuodelta. Edessä todennäköisesti taas hyvä turnaus ja suosittelemme kaikkia osallistumaan. Ilmeisesti alustava turnauspäivä sijoittuisi marraskuun ensimmäiselle viikonlo pulle.

Fuksit Joukkue-arviot:

Rohkeimpia uskaltautunut jo syksyn liikuntavuoroille, joka lupaa hyvää aktiivisuuden kannalta.

Pallon potkimisen tasosta ei tietoa, mutta kuulemma urheilutaustaa senkin edestä. Emme kuitenkaan voi tarjota konkreettista arviota todellisesta tasosta puuttuvan näytön takia.

Oletuksena kunnon pitäisi kyllä riittää taistelemaan kärkisijoista, mutta rajoittaako alun tapahtumaväsymys osallistumista?

Kakkoset

Ylivoimaiset ennakkosuosikit, tuleeko tällä kertaa enää yllätystap pioita? Dynastian perusta rakentumassa?

Kaikki osa-alueet kunnossa ja kikkailijat tekemässä temppujaan. Myös kannatusjoukot lienevät Varnitsan aktiivisimmat.

Kolmoset

Saavatko edes omaa joukkuetta? Erikoistuneet salibandyn puolelle (sielläkin toki pienellä porukalla). Näemmekö Roopen tänä vuonna ensi kertaa futsal näyttämöillä, vai jättääkö tänä vuonna välistä jollain entisen liikuntavastaavan DNA:sta löytyvästä töykeästä syystä? Leena ja Mikko suorittivat hyvin viime futsal -turnauksessa sekajoukkueessa.

Neloset

Eivät ole fuksivuoden jälkeen saaneet joukkuetta kasaan. Johannes oli mukana futsalissa potkimassa palloa. Pahalta näyttää oman joukkueen kannalta, toivotaan parasta. Vaikeaa arvioida joukkuetta jonka todennäköisyydet olla olemassa eivät ole mitenkään korkeat.

Vitoset

Riittääkö enää jalka? Viimeinen vuosi ns. omana joukkueenaan. Joukkue varmasti kasassa, mutta riittääkö voitonjano vai viekö muut janot huomion. Ei se ykköspalkinto samppakalja varmaan haittaamaan jäisi. Taitavia yksittäisiä pelaajia ja useamman vuoden kokemus yhdessä. Onnistuuko se nesteytys tällä kertaa?

N. vuosikurssit

Mitä vaan voi olla tulossa – tai olla tulematta. Sekalainen sakki eri vuosilta. Nasta Fiiliskin kuollut ja kuopattu ellei vanhoja Nasta Fiiliksen tähtiä kaiveta jostain esiin? Paikalle eksyvät vanhukset määrittävät paljon sijoitusta: kaikki on auki. Pelitapa tuskin tulee olemaan yhtenäinen.

Sijoitusarvio

Kyselimme myös mielipiteitä vuosikurssien sisältä heidän omista joukkueistaan, sekä pyrimme kommentoimaan alle omat näkemyksemme näistä.

1.vsk: Ja mehän voitetaan futsal turnaus ja sählykin voitetaan kanssa!

Asiantuntija-arvio: Nuoruuden intoa tuntuu olevan, perinteinen fuksien asenne: itsevarmuus loistaa, joka on hyvä lähtökohta! Mutta pelkkä uho ei riitä.

2. vsk: Me voitetaan, me mennään pelaan!

Asiantuntija-arvio: Viime vuoden voittajien on helppo huudella, eipä tähän oikein voi muuta kommentoida.

3.vsk: Voi olla, että mestaruuskrapula sählyturnauksesta pitää edelleen meitä tiukassa otteessa, eikä joukkueen kasaan saaminen ole ollenkaan varmaa.

Asiantuntija-arvio: Tämä on ihan mahdollinen skenaario, vaikuttaako säbän mestaruuskrapula vielä seuraavissakin turnauksissa? Tosin ottaen huomioon aikaisemman osallistumisaktiivisuden, niin joukkueella taisi olla mestaruuskrapula jo ennen mestaruutta.

4.vsk: Epäilyksiä saadaanko joukkuetta kasaan, mutta katsellaan.

Asiantuntija-arvio: Mitä ounasteltiinkin. Pelaajapula ollut viime vuosina akuutti. Kokoomajoukkuetta odotellessa.

5.vsk: Vitoset on mielestäni turnauksessa kakkosten kovin haastaja, jos niin voi edes sanoa. Toinen vuosikurssi saa epäonnistua aika pahasti, jotta meillä olisi voittoon asti mahdollisuuksia. Ollaan kuitenkin muita edellä pelillisesti ja urheilullisesti selkeästi. Uusien fuksien turnauksen kulkua odotan mielenkiinnolla. Kouvolan Hazard eli Henri Turunen tekee varmaan meidän maalit ja me loput yritetään roiskia palloa pois omista. Vedonlyöntikertoimina turnauksen voitosta antaisin 1.35 2. vsk ja meille ehkä 5. Muille yli kymmentä.

Asiantuntija-arvio: Viiltävää analyysia ja kakkosten puolesta puhumista, toimitus irtisanoutuu uhkapelaamisesta virallisessa kannanotossaan.

N.vsk: Meiltä löytynee kokemuksen suomaa etua, mutta saanko vanha kaarti kasaan, jotta joukkueen leveys ja jalat kentällä riittää? Kokemus korvaa puuttuvan nopeuden ja ketteryyden. Jos omalta vuodelta tulee pelaajia, niin fyysisyyttä ja puolustusta riittää.

Asiantuntija-arvio: Huomioon on todellakin otettava joukkueen koostumus ja mikä vanhempi vuosikurssi muodostaa ytimen. Mikäli ydin on 6.vsk, niin arvio pitänee paikkansa, mutta mikäli ydin on jokin vielä muinaisempi, niin joukkue näyttääkin erilaiselta.

Ei niin johtavat analyytikot -Tomas Dahlström & Roni Ojanen

Kuvaus: Aivopähkinä on Varnitsa-lehteen kehitelty pienimuotoinen tietovisa. Se on tarkoitettu niille, jotka haluavat pitää tai laatia tietovisaa muille, mutta eivät ole hallituksessa tai halua olla hallituksessa sen takia! Aivopähkinä koostuu kahdesta osiosta: 1. Tietovisaosiosta ja 2. Randomtehtäväosiosta.

1. Tietovisaosiossa on kysymyksiä, jossa on joko kysymys ja kolme vaihtoehtoa tai kysymys ja kolme vihjettä, joiden avulla tietää, mitä tai ketä haetaan. Pisteiden lasku kolmessa vaihtoehdossa, oikeasta vastauksesta tulee 2 pistettä ja, koska kysymyksiä on 10, siksi kokonaispistemäärä on 20 pistettä. Kolmessa vihjeessä sen sijaan on mahdollista saada jopa 30 pistettä, jos onnistuu arvaamaan heti ensimmäisestä vihjeestä. Ensimmäinen vihje on 3 pisteen arvoinen, toinen on 2 pisteen ja kolmas on 1 pisteen.

2. Randomtehtäväosio on osio, joka vaihtelee aina, eli se ei pysy aina samana. Randomtehtävä voi olla kuva-arvoituksia, sanaristikko, yhdistelmätehtävä tai etsi laatikosta seuraavat sanat. Randomtehtävä vaatii vähän luovuutta ja tekniikan osaamista, kuten paint ohjelman (kuva-arvoituksiin) tai Word taulukon käyttöä (sanaristi koon tai sana laatikon tekoon). Tämä osio voi olla joskus aika tilaa vievä, siksi se ei aina ole päässyt lehteen, kun tilaa ei ole ollut. Osion vaativuus osaamisen ja tilan suhteen ovat syyt, jotka voivat vaikuttaa siihen, ettei tätä osiota aina ole.

Ajatus tähän lähti Aamulehdestä, jossa arkisin on kolmen vaihtoehdon kysymykset ja sunnuntaina kolmen vihjeen kysymyksiä. Randomtehtäväosiosta vain kuva-arvoitus saa ideansa Aamulehden perinteisestä kuva-arvoitus osiosta, muut tulevat yleisesti koulujen tehtävä-ja harjoituskirjasta. Teemaa ei ole pakko olla, mutta se voi auttaa fokusta tietovisan laatimisessa, kun on jokin tietty aihe!

Tietovisojen ystävät tervetuloa sekä laatimaan että vastailemaan! Hallitukselle pieni toive, voisitteko aina kysyä, haluaisiko kukaan hallituksen ulkopuolinen tulla mukaan laatimaan tietovisaa? Terveisin Alfons (Mikko Sainio).

Teemana: Taskuhirviöt = Pocket Monsters = Pokemon

1. Pikachu on Ashin aloituspokemon. Mutta mikä oli Ashin ensimmäinen pyydystämä Pokemon

a) Pidgey b) Spearow c) Caterpie

2. Fairy type tuli 6 generaatiossa. Mutta mikä seuraavista tunnettiin fairy Pokemonina jo ennen 6 generaatiota?

a) Snubbull b) Togepi c) Marill

3. Mikä on varhaisin 3 generaation eli Hoenn Pokemon, joka on esiintynyt animaatiosarjassa?

a) Kecleon b) Wynaut c) Blaziken

4. Kolmas sukupolvi toi Pokemoneille abilityt. Mikä seuraavista abiliteista on paras yawn hyökkäystä vastaan?

a) Own tempo b) Vital spirit c) Truant

5. Millä seuraavista Pokemoneista on ability: Vital spirit?

a) Slakoth b) Vigoroth c) Slaking

6. Whitneyn Miltank oli ja voi olla vieläkin monen Pokemon ystävän loppu, jos et ole riittävän valmistautunut. Normal type Pokemonit eivät ole mitään heikkoja tai helppoja, se on todistettu salipäälliköillä, kuten Whitneyn Miltankilla. Minkä seuraavista valitsisit Miltankia vastaan (Heart Gold / Soul Silver)? Ja Miksi?

a) Graveler(female) L25 b) Onix(female) L20 c) Heracross(male) L13

7. Mikä seuraavista Pokemoneista on paras Elesan Emolga(female) vastaan? Ja Miksi?

a) Krokorok(male) b) Boldore(female) c) Excadrill(female)

8. Mikä seuraavista Pokemoneista on paras Braw lyn Makuhita vastaan Emeraldissa? Ja Miksi?

a) Aron b) Geodude c) Sableye

9. Ottelet Gold/Silverissä Girafarigia (Normal/P sychic) vastaan. Mikä Pokemon olisi paras valinta? Ja Miksi?

a) Houndoom b) Machoke c) Misdreavus

10. Olet aikeissa haasta salipäällikön Roxien Virbank Cityssä (Black 2 & White 2). Minkä seuraavista valitsisit häntä vastaan? Ja Miksi

a) Magnemite b) Flaaffy c) Elekid

Alfons, Aivopähkinä

Vastaukset väärinpäin

Magnemiteeneitoimimyrkkytyypinliikkeet.

10.a)Magnemite,koskaRoxieonmyrkkytyypinkäyttäjä,jaterästyyppinä

heikkomeediotyypinliikkeille.Jakummitustyypinliikkeeteivättoimi Normaltyyppiin,kutenGirafarigiin.

9.a)KoskaHoundoomondark/retype.Machokeontaistelutyyppinä

8.c)KoskaSableyeondark/ghosttype.Ghosttypeeisaavahinkoataistelu tyypinliikkeistä.Paitsi,josMachopkäyttääForesight.

7.c)KoskaExcadrill(female)onground/steeltype,jokakestääsähköja lentotyypinliikkeetjaoppiirockslidenitse,kunEmolga(female)onelectric/yingtype.

1.c) 2.a) 3.a) 4.b) 5.b) 6.a)Graveler,koskasekestäästompinjarolloutin,Miltankinattract eitoiminaarasGraveleriin.Tosinsilläeioleväliä,Miltankrullaajatalloo kaikkienkolmenyli,joseikaikkioleyhtätreenattukuinGraveler.

Raportti Varnitsan vuosijuhlilta

Varnitsan 52 vuotissyntymäpäiviä vietettiin lauantaina 15.10.2022 Kimmelissä. Vujutoimikuntalaiset riensivät juhlapaikalle pari tuntia muita ennen järjestämään paikkoja. Kimmelin väki oli laittanut juhlasalin oikein koreaksi, mutta toimikuntalaisten kädenjälki teki tilasta varnitsalaisen viininpunaisine kaitaliinoineen ja ilmapalloineen. Kello 16.30 tienoolla alkoi juhlaväkeä ilmestyä paikalle. Nykyiset ja entiset varnitsalaiset sekä muut juhlavieraat olivat sonnustautuneet mitä hienoimpiin asuihin. Etenkin iltapuvut säteilivät kilpaa toistensa kanssa. Heti Kimmelin aulassa vieraita oli vastassa virallinen kuvausseinä kuvaajineen. Kuvaaja Sanna saikin räpsiä valokuvia aika kovaan tahtiin ihmisten asettuessa linssin eteen poseeraamaan.

Pikkuhiljaa hallituslaiset ohjasivat juhlijat salin puolelle. Paikat oli nimikoitu viininpunaisin sävyin, ja kaikki löysivät oman istumapaikkansa. Lipunkannon jälkeen nautittiin alkuruoaksi ginimarinoitua siikaa ja metsäsienisalaattia tai vaihtoehtoisesti bliniä, suolakurkkua ja punasipulia hunajalla ja majoneesilla. Sitten puheenjohtajamme Leena piti puheen, jonka hän aloitti kertomalla ottaneensa puhelimensa mukaan lukeakseen siitä muistiinpanojaan, ei suinkaan selatakseen somea. Puheensäa hän puolestaan päätti onnittelemalla Varnitsaa ja toteamalla, että vuosijuhlien järjestäminen on vaatinut monelta varnitsalaiselta paljon vaivaa. Heti puheensa jälkeen hän palkitsi Varnitsan uunituoreet kunniajäsenet Kimmo Katajalan, Arto Nevalan ja Harri Siiskosen. Siiskonen piti pienen puheenvuoron kiittäen saamastaan kunniasta omasta ja toisten kunniajäsenten puolesta. Katajala pääsi pitämään puheensa heti Pirkko Taskisen jälkeen. Kumpikin puhe oli vaikuttava ja toi esille Varnitsan historiaa ja aikaisempia vaiheita.

Näitä puheita seurasi pääruoka. Juhlaväki tuntui pitävän Kimmelin valmistamasta kevyesti savustetusta porosta/tofusta, perunaröstistä, juureksista ja puolukkakastikkeesta. Pääruoan jälkeen oli vuorossa lisää kuvausseinällä poseeraamista ja puheenvuoroja. Jani Karhu ja Marko Piipponen pitivät kumpikin omantyylisensä puheen, joita muu juhlaväki hiljentyi kuuntelemaan. Kuuntelemisen jälkeen juhlijat olivat kaikki äänessä, koska vuorossa oli muutaman laulun laulaminen. Laulusta herkkiä kurkkuja päästiin kostuttamaan jaloviinalla ja kahvilla. Samalla nautittiin jälkiruoaksi mustikkapannacottaa.

Hyvin syöneenä juhlaväki alkoi kuuntelemaan livemusiikkia Duo Toinen Lähiön alkaessa esiintymään. Illan ollessa jo pitkällä oli ihmisten hyvä tanssahdella musiikin tahtiin. Nuori juhlaväki jopa intoutui laulamaan Duon mukana, mikä ei jäänyt esiintyjiltä itseltään huomaamatta. Huvittuneina he kiittivät taustalaulusta ja aloittivat seuraavan kappaleen (jota sitäkin laulettiin mukana). Livemusiikin päätyttyä alkoivat ihmiset valua kohti kotia tai virallisia jatkoja Kimmelin yökerhoon Las Palmasiin. Palmasissa luvassa oli lisää livemusiikkia Neon 2 esiintyessä yökyöpeleille juhlijoille.

Tähän päättyy raportti Varnitsan 52 vuotisjuhlista. Jääkäämme siis odottamaan seuraavia vuosijuhlia.

Arvo Varnitsalainen

Varnitsan hallitus kiittää kaikkia entisiä ja nykyisiä varnitsalaisia onnistuneista vuosijuhlista.

Taskun pohjalla jo vuodesta 1970!