Ääretön 2/2021 Kesäkuu

maaginen kesänumero

2/2021

Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry

vanhan sielun tuntomerkit mitä henkinen tie on?

noidat ja familiaarit afterglow vista

ikimetsän pyhä paikka olentokokemuksia

ÄÄRETÖN 2/2021

Tässä numerossa

12

4-6 Tapahtumakalenterit, ajankohtaista 7 Toivon kukat, Tuulikki Halosen runo 8

10

Kabbalah vakiopalsta: Et voi saada kaikkea mitä haluat, mutta voit silti olla onnellinen Oletko sinä vanha sielu?

KehonSielu kolumni: Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

12

Vanhan sielun tuntomerkit

16

Uusia rajatiedon kirjoja

20

Aatteet ja jumalat

Mitä henkinen tie on?

26

ÄÄRETÖN matkailu: Afterglow Vista

32 Lyhyesti 33

Mikä ihmeen familiaari?

34

Mystikon mietteitä: Ikimetsän pyhä paikka

44

Ennen kaikki oli paremmin

42

ÄÄRETÖN maailmalla: Mystiset tapahtumat Aasiassa, osa 8

Postiosoite Rajatiedon Yhteistyö ry Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 HELSINKI ULKOASU JA TAITTO Anni Kultajoki ÄÄRETÖN ISSN 2342-7272 (verkkojulkaisu) ISSN 2342-7264 (painettu)

26

22 Olentokokemuksia 23

TOIMITUS Päätoimittaja Anni Kultajoki rtytoimitus@gmail.com

afterglow vista Erään herrasmiehen pyrkimys jäädä historiaan – hinnalla millä hyvänsä

33

ILMESTYMISAJANKOHDAT No 1 10.3. aineistopäivä 15.2.

No 2 10.6. aineistopäivä 15.5.

No 3 10.9. aineistopäivä 15.8.

No 4 10.12. aineistopäivä 15.11.

MUUTTUNEET OSOITETIEDOT rtytoimitus@gmail.com Lehti ilmestyy ilmaisena verkkojulkaisuna ja on vapaasti painettavissa/tulostettavissa.

Kaupallinen käyttö tai levitys ilman julkaisijan lupaa on kielletty. Painetun lehden voi tilata hintaan 50 € (jäsenet 30 €) / vuosikerta (4 numeroa).

Lisätietoja: rajatieto.fi. © Ääretön-lehti Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry

Familiaari on noidan paras eläinystävä

FACEBOOK: Ääretön, Rajatiedon Yhteistyö, StudioRajatieto sekä Hengen ja Tiedon messut Kuvitukset Creative Commons CC0

MAINOSMYYNTI JA -YHTEISTYÖ: rtytoimitus@gmail.com

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

pääkirjoitus

Keskikesän huipennusjuhla juhannus on jo aivan pian, ja viimeiset työpäivät tuntuvat pitkiltä. Mieli kaipaa pois kaupungista maaseudun rauhaan...

Nykypäivän juhannus on sekoitus vanhaa ja uutta, ja siihen ovat sekoittuneet niin kristinusko kuin muinaissuomalaiset perinteetkin. Juhannus on ollut Suomessa alunperin nimenomaan täkäläiseen muinaisuskontoon liittyvä juhla. Sitä vietettiin Ukko-ylijumalan juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Naimisiinmenoon ja lempeen liittyvät taiat kuuluivat myös olennaisesti asiaan. Äänekäs hauskanpito on kuulunut juhannuksen viettoon jo pitkään, sillä sen on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Samasta syystä esivanhempamme sytyttivät juhannuskokotkin. Talot ja navetat koristettiin kukin sekä koivunoksin, sillä näin haluttiin saada omistetuksi omalle maatilalle menestystä ja luonnon rehevää kasvuvoimaa.

Nykyisin juhannustaiat ovat vähentyneet ja usko taikuuteen on hiipunut. Muisto näistä kuitenkin elää edelleen, ja jokainen meistä voi halutessaan tuoda ne juhlintaan mukaan tuona keskikesän maagisena hetkenä. Sanotaan, että ihmeet tapahtuvat niille, jotka niihin uskovat – tai siis pitävät ainakin ihmeitä mahdollisina.

Ainakin minusta on hauskaa elää uskoen, että ihmeet ovat todella mahdollsia, ja taikuus edelleen toimii.

A nni kulta j oki

Rajatiedon Yhteistyössä uskomme, että tulevana syksynä voimme jälleen koota Suomen rajatietoväen yhteen Hengen ja Tiedon messutapahtumassa, jonka valmistelut ovat jo täyttä häkää työn alla. Ehdotankin, että lähetämme kaikki parhaat intentiomme siihen, että koronarajoitteet vihdoin poistuvat, ja saamme kokoontua yhteen turvallisin ja iloisin mielin.

Ennen sitä nauttikaamme suloisesta suvesta, kukkivasta luonnosta, Ultrapäivistä sekä tietysti uuden Äärettömän maagisen kesänumeron juttutarjonnasta.

Tankataan aurinkoa, hyvää energiaa ja kesän antimia, sekä muistetaan laittaa myös luonnon eläimille tarjolle raikasta juomavettä. Pidetään huolta toisistamme, isoista ja pienistä, vanhoista ja nuorista.

Ihanaa kesää kaikille lukijoille, ja mieltä avartavia lukuhetkiä uuden Äärettömän parissa!

Seuraava Ääretön ilmestyy 10.9.2021 Kirjoittajaksi tai mukaan toimitukseen?

Mistä haluaisit kertoa muille? Mitä asiaa haluaisit edistää?

Juttuja tuleviin numeroihin kerätään taukoamatta – myös haastatteluja, omia kokemuksia tai tarinoita, kuvituksia, runoja.

Lähetä meille rohkeasti sähköpostia! rtytoimitus@gmail.com

3

Äär e t ön І kesäkuu 2021

ajankohtaista Rajatiedon yhteistyö ry: Hengen ja Tiedon messut 16.-17.10.2021 Hengen ja Tiedon messut ovat yksi maailman pitkäikäisimmistä henkisistä messuista, joita on pidetty vuosittain Helsingissä vuodesta 1983 lähtien.

Pitkään jatkunut perinne katkesi vuonna 2020, sillä Rajatiedon Yhteistyö ry päätti haikein mielin siirtää seuraavan messutapahtuman vuodella eteenpäin harkittuaan huolellisesti syksyn tapahtumaan liittyviä näkökohtia.

Messut toimivat areenana henkisen alan ja rajatiedon toimijoille. Tarjolla on erilaisia henkisiä opetuksia, idän ja lännen elämänviisautta, luonnon salattuja voimia, täydentävää terveydenhoitoa, joogaa ja meditaatiota, parapsykologiaa, tulkintoja, luomutuotteita, alan kirjallisuutta, äänitteitä, taidetta ja käsitöitä. Näytteilleasettajia on ollut viime vuosina yli 200, kävijöitä viime messuilla oli yli 3500.

Kiitämme kaikkia vuosien varrella messuille osallistuneita messuvieraita ja -avustajia toinen toistaan upeampien tapahtumien onnistumisesta!

Syksyn messujen käytännön valmistelut ovat työn alla, ja näytteilleasettajat voivat varata paikkoja verkkokauppamme kautta > www.rajatieto.fi seuraa meitä facebookissa Rajatiedon Yhteistyö ry Hengen ja Tiedon Messut Ääretön-lehti StudioRajatieto Rajatiedon erikoiskirjasto Rajatiedon Auttava Puhelin Yhdistys Twitterissä Rajatiedon Yhteistyö Yhdistys Instagramissa Rajatiedon Yhteistyö ry Rajatiedon erikoiskirjasto

4

Studio rajatieto ja rajatiedon kirjasto sijaitsee osoitteessa Luutnantinpolku 7, Malminkartano Aukioloajat Maanantaina SULJETTU Tiistaina SULJETTU Keskiviikkona 12.00-18.00 Torstaina 12.00-18.00 Perjantaina 12.00-18.00 Lauantaina 12.00-14.00

Rajatiedon Auttavan Puhelimen puhelinpäivystys

040 913 1038

torstaisin ja sunnuntaisin klo 18.00 – 22.00 Puhelut maksavat normaalin puhelumaksun verran.

Rajatiedon Auttavan puhelimen löydät myös Facebookista.

Rajatiedon Auttavan Puhelimen päivystäjät tarjoavat keskusteluapua niille, jotka tuntevat itsensä ahdistuneiksi tai pelokkaiksi kokemiensa rajatiedon ilmiöiden vuoksi tai joille on herännyt kiinnostus rajatietoon.

Päivystäjälle voi kertoa kokemuksista tai kysyä mieltä askarruttavista asioista anonyymisti.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

ajankohtaisia tapahtumia Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura www.paratutkimusseura.org

Yleisötilaisuudet osoitteessa Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki Maanantaisin klo 18:30 - 20:30 Vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi Paraseura oli katsonut parhaaksi perua kaikki kuluneen kevään yleisötilaisuudet.

Palaamme syysohjelmistolla kesätauon jälkeen.

Para-alueen asioista voi keskustella Facebookryhmässämme.

Erityisesti tänä aikana jäsentemme tuki on toimintamme jatkumisen kannalta erittäin tärkeää. Maksamalla jäsenmaksua tuet parapsykologian ja rajatiedon ääntä, tutkimusta ja tapahtumia ja luot puitteet näiden jatkumolle myös tulevaisuudessa.

oria

H

uum

Jäseneksi?

Lähetä vapaamuotoinen jäsenhakemuksesi yhteystietoineen (nimi, osoite, puhelin ja/tai sähköposti) osoitteeseen info@paratutkimusseura.org. Lisäksi voit halutessasi kertoa muutakin itsestäsi ja kokemuksistasi.

Jos sähköpostia ei ole käytettävissäsi, voit lähettää tiedot myös paperikirjeenä osoitteeseen Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura c/o StudioRajatieto, Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 HELSINKI Paraseura Facebookissa: https://www.facebook.com/ groups/129128232332 Kuukausitilaisuuksien pääsymaksut ovat jäsenille 5 €, muille 10 €, ellei toisin mainittu. 2021 vuosijäsenmaksu 25 €. Uuden jäsenen liittymismaksu 2 €. Voit liittyä seuran jäseneksi myös paikan päällä ennen tilaisuuden alkua.

Ostetaan hyväkuntoinen kahden hengen ufo, max. 400–450 valovuotta ajettu. Lautasmalli, kulku pohjaluukusta, 3 tukijalkaa, automaattivaihteisto ja kärkitransistoriohjaus. Arv. vastaukset kanavoimalla, taajuus 45,3 mHz.

Mikäs kansainvälinen kongressi siellä Lappiatalossa on taas menossa, kun liput liehuvat, kyseli utelias rovaniemeläinen vanhempi nainen oudolta herrasmieheltä kirjaston edessä.

–Siellä on menossa joku haamukongressi. Eri puolilta maailmaa on kuulemma kokoontunut satamäärin haamumiehiä ja naisia, tonttuja, joulupukkeja, eelusmiehiä, maahisia, enkeleitä ja mitä lie väkeä pohtimaan myyttisten tarinoitten alkuperää ja tulevaisuuden näkymiä.

Kongressissa käsitellään myös huijarihaamujen aiheuttamia ongelmia.

Kohta ei kukaan usko tässä maailmassa rehellisten haamujen olemassaoloon, jos ei huijarihaamuja panna kuriin ja järjestykseen.

(Kirjasta Aaveriekkoja, lappilaisia mystisiä tarinoita ja kummituksia, kirj. Pentti Harjumaa)

5

Äär e t ön І kesäkuu 2021

ajankohtaisia tapahtumia Avartuva Ihmiskuva ry Uudenmaankatu 33, Helsinki.

Ke 21.7. klo 17:00 - 19:00 Marja-Leena Fagerström: Numerologiaa arjen tueksi La 12.6. klo 14:00 - 17:30 Valon Sielu Paula Artes: Tulla Näkyväksi Itselleen -valokuvausnäyttely Ti 15.6. klo 18:00 - 20:00 Valon Sielu Paula Artes: Tulla Näkyväksi Itselleen -valokuvausnäyttely Ke 16.6. klo 18:00 - 20:00 Anita Suvanto: Meditointiilta Pe 18.6. klo 18:00 - 20:00 Valon Sielu Paula Artes: Tulla Näkyväksi Itselleen -valokuvausnäyttely

Ke 28.7. klo 17:00 - 19:00 Harri Saarinen: Automaatti­ kirjoitusharjoituksia Ke 4.8. klo 18:00 - 20:00 Meedioilta: Harri Saarinen To 5.8. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota Ti 10.8. klo 14:00 - 18:00 Erkki Tuomala: Opintopiiri

La 19.6. klo 17:00 - 20:00 AaPeeHoo & Ystävät: Ajankohtaiset mietelauseet, runot ja musiikit

Ke 11.8. klo 18:00 - 20:00 Johanna Blomqvist alustus tietoisuudesta ja kvanttiteoriasta

Ke 30.6. klo 18:00 - 20:00 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri

To 12.8. klo 18:00 - 20:30 Ihmeiden oppikurssi keskusteluryhmä

Ti 6.7. klo 18:00 - 20:00 Eino Leino ja hänen rakastettavat runonsa - musiikin siivin

To 12.8. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota

Ke 7.7. klo 18:00 - 20:00 Erkki Tuomala: Opintopiiri

Ke 18.8. klo 16:00 - 18:00 Juha Aalto-Setälä: Astrologiaa

Ma 12.7. klo 12:00 - 14:00 Anita Suvanto: Aika meditaatiolle

To 19.8. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota

Ke 14.7. klo 17:00 - 19:00 Meedio Harri Saarinen välittää viestejä henkimaailmasta etukäteen piirretyin kuvin

La 21.8. klo 15:00 - 20:00 Taiteen ja luovuuden hyväntekeväisyytapahtuma

To 15.7. klo 14:00 - 16:00 Eila Laxen: Kesäjoogaa Ma 19.7. klo 12:00 - 14:00 Anita Suvanto: Aika meditaatiolle

Katso kaikki tapahtumat: avartuvaihmiskuva.fi

Huom. joihinkin tilaisuuksiin oviraha 5-15 €.

Ohjelmien tarkemmat tiedot löytyvät tapahtumasivulta.

6

To 22.7. klo 14:00 - 16:00 Eila Laxen: Kesäjoogaa

Ke 25.8. klo 15:00 - 18:00 Erkki Tuomala: opintopiiri

klo 18:00 - 20:00 Energiahoitoilta Huom. Poikkeuksellisen tilanteen ja muuttuvien koronarajoitteiden vuoksi suosittelemme tarkistamaan tarkemmat tiedot tapahtumien mahdollisista osallistujamäärärajoituksista tai perumisesta yhdistyksen kotisivun tapahtumakalenterista ennen osallistumista. www.avartuvaihmiskuva.fi

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

7

Äär e t ön І kesäkuu 2021

kabbalah.fi

va k i o pa l sta

monica berg

A

ina kun meillä on mahdollisuus pysähtyä miettimään elämäämme, se saa meidät usein keskittymään sellaisiin asioihin, joista tunnemme puutetta.

Kun selaamme sosiaalista mediaa ja näemme onnellisten, tyytyväisten ihmisten kuvia, vertaamme ehkä omaa elämäämme heihin.

Saatamme uppoutua kateuden, kaipuun tai surun tunteisiin.

Tämä pätee erityisesti COVID-19 -pandemian kaltaisina stressaavina aikoina. Joillakin meistä on ollut yksinäisyydessä enemmän aikaa ymmärtää se, kuinka yksinäisiä todella olemme. Toisten on pitänyt viettää paljon enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa, ja se on korostanut suhteiden kireitä tai epäterveitä alueita. Meidän kaikkien on pitänyt priorisoida elämämme uudelleen ja löytää uusia tapoja tehdä asioita.

8

Meidän on välillä syytä keskittyä tunnistamaan elämämme alueita, joilla tunnemme puutetta tai tyhjyyttä. Ne osoittavat kasvunpaikat ja mihin energiaa olisi syytä keskittää. Mutta liian usein annamme tämän johtaa itsesäälin ja synkkiin ajatuksiin. Kuinka voimme pysymme onnellisina, kun elämästämme selkeästi puuttuu jotakin?

Nämä kolme vinkkiä auttavat pysymään maadoitettuna silloin kun koet elämässäsi puutetta:

1

Laske siunauksiasi... kirjaimellisesti. Arvostus ja puute ovat saman taistelun eri puolia: mitä enemmän arvostamme kaikkea sitä mitä meillä jo on, sitä vähemmän tunnemme puutetta. Ja päinvastoin, mitä vähemmän ilmaisemme arvostusta, sitä enemmän tunnemme kipua haluamistamme asioista.

Arvostus on lääke tuohon kipuun.

Keskity kiitollisuuden herättämiseen. Tee luettelo asioista, joita arvostat. Sinulla on valinnanvapaus.

Voit valita kiitollisuuden ja kieltäytyä antamasta energiaa surun tai vihan tunteille. Joka kerta kun tunnet puutetta, muista, että sinulla on kaikkien aikojen suurin lahja: elämä.

Mitä enemmän vahvistat arvostustasi, sitä vähemmän tunnet kipua puuttuvista asioista. Se tuo rauhan tunteen ja voit tehdä positiivisia eteenpäin johtavia uusia valintoja.

2

Tiedä, että olet arvokas. Oletko koskaan halunnut jotain, ja kuullut miten sisäinen äänesi kertoi, ettet ole ansainnut haluamaasi? Monilla meistä on ollut näitä ajatuksia, joissa toiveemme ovat ristiriidassa sen kanssa millaisia tunteita liitämme itseemme. Haluamme rakkautta, mutta emme usko ansaitsevamme sitä.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Haluamme paremman työpaikan, mutta emme usko, että olemme ansainneet sen.

Kun rakastat ensin itseäsi, voit sen jälkeen vahvistaa mitä tahansa: enemmän rakkautta, enemmän ystävällisyyttä, enemmän rahaa, enemmän täyttymystä. Oman itsensä rakastaminen tarkoittaa sinua kokonaisuutena – vaikka tiedätkin, että sinussa on joitakin alueita, jotka vaativat kehittämistä.

Se ei tarkoita liiallista itsevarmuutta ja liian suurta egoa. Varmuus ei ole sama asia kuin itsensä rakastaminen. Itse asiassa jotkut päällepäin vahvoilta ja helposti lähestyttävistä ihmisistä ovat lopulta sisimmässään epävarmoja ja itsetuhoisia. Ihmiset, jotka todella rakastavat itseään, pystyvät osoittamaan ystävällisyyttä myös silloin, kun siihen ei ole syytä, eivätkä he tarvitse tunnustusta tai hyväksyntää.

Teepä pieni itsearviointi ja pohdi, rakastatko todella itseäsi kaikilla tasoilla ilman ulkoista hyväksyntää. Tunnetko olevasi arvokas vastaanottamaan haluamasi asiat?

Uskotko olevasi riittävä, kaikkine puutteineenkin? Ole ystävällinen ja armollinen itseäsi kohtaan.

Miten Luoja voisi antaa sinulle haluamiasi asioita, jos et itse usko olevasi valmis vastaanottamaan niitä? Rakasta itseäsi ja salli itsesi vastaanottaa avosylin kaikki universumin siunaukset.

3

Valmistaudu k aikkeen hyvään. OK, saatat ajatella: "Olen kiitollinen saamastani ja tiedän olevani arvokas, mutta en silti ole siinä tilanteessa missä haluaisin olla."

Muista, että universumi ei anna meille mitään, mitä emme pysty hallitsemaan, olipa kyseessä sitten haaste tai siunaus.

Esimerkiksi, jos sinulla on vaikeuksia löytää sielunkumppanisi, voi olla, että sinun pitää vielä kasvaa jollakin alueella ennenkuin olet yhteensopiva tapaamaan kumppanisi. Ehkä sinulla on taipumusta mustasukkaisuuteen, ja sinun on ensin päästettävä siitä irti ennen kuin henkilö tulee elämääsi – muutoin suhde ei tule toimimaan. Meillä on taipumus keskittyä ulkoisiin asioihin ja tarkkailemaan mitä saamme tai emme saa maailmankaikkeudesta, sen sijaan, että katsoisimme itsemme sisään ja etsisimme tapoja parantaa itseämme. Jos elämästäsi puuttuu jotain, kysy itseltäsi, kuinka voit kasvaa ihmiseksi, joka on valmis vastaanottamaan haluamasi lahjat.

Meidän on tehtävä paljon sisäistä työtä jotta olemme valmiita kohtaamaan meille tarkoitetut siunaukset.

Jokaisella ihmisellä on oma elämänpolkunsa. Mitä enemmän löydämme itsestämme ystävällisyyttä, anteliaisuutta ja epäitsekkyyttä, sitä enemmän ilmoitamme universumille, että olemme valmiita päästämään siunauksia elämäämme.

Jokainen meistä kokee joskus tyhjyyden tai puutteen aiheuttamaa kipua. Se on osa ihmisyyttä.

Meitä ei ole tarkoitettu vastaanottamaan ilmaisia lounaita. Kestävän ja pysyvän täyttymyksen löytäminen vaatii arvostusta, itsensä rakastamista ja keskittymistä kasvuun. Kun meillä on kaikki kolme, emme vain houkuttele enemmän siunauksia elämäämme, vaan tunnemme myös olevamme onnellisempia koko prosessin ajan. Emme ehkä aina saa sitä mitä haluamme juuri niinkuin haluamme, mutta voimme silti tuntea iloa. 

9

Äär e t ön І kesäkuu 2021

kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi Sari Sydänsävel

OSA XXIII

Vanhojen ovien sulkeminen ja uusien aukeneminen

J

oskus on suljettava elämästään sellaisia ovia, jotka saattavat tuntua mahdottomilta sulkea, mutta suljettuaan ne avautuukin aivan uusi mahdollisuus ja maailma, jollaisesta olet vain uneksinut.

Opitut ajatus- ja toimintamallit saavat meidät vuosien saatossa käyttäytymään ja ajattelemaan niin itsestämme kuin toisten käytöksestä jopa niin vääristyneitä ajatuksia, että se saa meidät toimimaan itseämme vastaan.

Tämä on haitallista toimintaa itseä kohtaan, koska tällöin eväämme itseltämme isoja mahdollisuuksia edetä ja saada elämäämme sellaisia asioita, joista olemme uneksineet ja luoneet niiden saavuttamiseen mahdottomuuden ajatuksen.

10

Irtipäästö vahingoittavasta ihmissuhteesta Kuvittelemme herkästi opittujen ajatusmallien kautta, että ydinperhe, johon synnymme, on ainoa oikea verkosto, josta täytyy pitää kiinni tuli mitä tuli. Silläkin uhalla, vaikka voisit perheessä huonosti ja saisit jatkuvasti vain moitteita, vaikka et olisi tehnyt koskaan edes mitään väärää. Jokin sisäänrakennettu oppimalli omien biologisten vanhempien ja sukulaisten kunnioituksesta ja arvostuksesta, vanhempien kunnioittamisesta on kaunis ajatus, mutta joskus kovin vahingollista ja etenemistä estävää meille itsellemme.

Tähän lukeutuu myös muut ihmissuhteet. Ovatpa ne sitten rakkaustai ystävyyssuhteita, vaikka pitkäkin ystävyyssuhde olisi kiinnipitämisen

arvoinen, jos suhteessa toistamiseen kokee alemmuutta, huonommuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta, arvottomuutta ja sitä ettei uskalla tehdä mitään elämässään ilman ettei kuulisi ystävältään jotain arvostelua – onko suhde edes terve? Kyse ei välttämättä ole edes toisen osapuolen käyttäytymisestä, vaan kummankin omista sisäisen maailman prosessoinneista, kehityksestä ja kasvusta, joka vie molempaa osapuolta eri suuntiin ja yhteisymmärrys alkaa erkanemaan ja kasvamaan niin erilaisiksi, etteivät ne kohtaa enää missään vaiheessa.

Tällainen ystävyyssuhde ei ole enää millään muotoa terveellinen suhde. Suhteen pitäisi aina enemmän antaa kuin ottaa. Ihmissuhteet ovat eläväisiä ja joskus omat tunteet leiskuu ja paukkuu. Mutta aidossa oikeassa ihmissuhteessa kaikesta pystyy keskustelemaan ja löytämään yhteis-

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Sari Sydänsävel

ymmärrys puolin ja toisin kyeten ymmärtämään molempien osapuolten elämäntilanteet, arvostamaan ja kunnioittamaan toisen tahtoa ja haaveita sekä unelmia, haluten tukea, kannustaa ja osoittaa rakkaus toista kohtaan, jolloin hän kokee olevansa arvostettu ystävänsä puolelta ja siten myös jaksaa uskoa itseensä ja omiin valintoihinsa.

Joskus jopa ystävyyssuhteet ovat ihmiselämässä tärkeämpiä kuin perhesuhteet.

Omalla kohdalla esimerkiksi perhesuhteet ovat jääneet vähäisiksi, vaikkakin aikuisiällä sielläkin on olemassa henkilöitä, jotka seisovat rinnallani kaikissa elämäntilanteissa.

Ystävyyssuhteet olivat yhteen aikaan kuin perhe. Koin ystävien kommentit ja sanat tärkeämpinä kuin perheenjäsenten.

Koin, että ystävät haluavat todella, että menestyn ja etenen elämässäni, ja siksi kysyin neuvoa heiltä ja kuuntelin heitä.

Vaan yksi ystävyyssuhde, jolle annoin 30 vuoden aikana paljon – alkoikin jossain kohtaa osoittamaan sen, että vain minun pitäisi jaksaa jatkaa olemista vahvana ja seisomista rinnalla, mutta minun ei pitäisi tarvita minkäänlaista tukea, kannustusta ja etenkään rakkautta tai sen osoittamista. Tiedän ja ymmärrän ystäväni tilanteen, enkä missään nimessä tuomitse sitä. Olen vain omakohtaisesti huomannut, miten omassa tilanteessani vuosia sitten pakenin tilanteeni taakse piiloon syyttäen tilannettani, miksi käyttäydyin ja olin mitä olin, näkemättä sitä, ettei se tilanne määritä minua, vaan minä määritän itse itseäni.

Ystäväni ei tätä näe, enkä voi häntä pakottaakaan asiaa näin näkemään. Joten kaikkein parhain ratkaisu tässä kohtaa on rakkaudella irtipäästää meidät molemmat kasvamaan ja kehittymään yksilöinä omilla tahoillamme. Luulen, että hänellekin on parempi omassa elämässään kun hän ei ole kiinni kateudessaan nähden minua sosiaalisessa mediassa ja minun ei tarvitse kokea alemmuutta, epävarmuutta ja huonommuutta julkaisuillani hänen kommentoidessa niihin negatiivisesti. Hänellä on omat prosessinsa ja minulla omani, jotka eroavat niin paljon toisistaan, että yhteinen matka ei enää suju.

Silti rakkauteni häntä kohtaan ei katoa mihinkään, vaan enemmänkin vahvistuu. En vain enää mieti häntä, hänen ajatuksiaan, hänen tekemisiään tai hänen elämäänsä, sillä olen itse rajoittanut itseäni ajattelemalla häntä ja hänen olemistaan ja toimintaansa.

Sieluntasolla resonoivat energiat ovat kaikkein läheisimpiä Koen tänä päivänä todentotta näin. He jotka resonoivat tunnepuolella, sielussa saakka, todella syvällä ja saavat aikaan vahvoja tunteita, todella voimakasta rakkautta – he ovat perhettäni. Sitä aitoa todellista, jonka itse miellän perheeksi.

Hyvinvointivalmentaja Blogi: www.sydansavel.fi Facebook: www.facebook. com/sydansavel Instagram: @sarisydansavel Youtube: www.youtube.com/ sydansavel

Koen hyvin vahvasti että ihmisyys on illuusio.

Se saattaa kuulostaa radikaalilta, mutta pointtina siinä on se, että ymmärtäisimme, kuinka vahvasti meidän ajattelumme vaikuttaa siihen, miten tunnemme ja miten toimimme ja kuinka haitallisia ajatuksemme voivat olla. Lisäksi viittaan tällä siihen, kuinka suuri mahdollisuus meillä on vaikuttaa meidän elämäämme pelkästään jo ajatuksen voimalla.

Meille on uskoteltu iän kaiken ajatuksen voiman olevan huuhaata ja ettei sillä voi saavuttaa mitään. Minäkin olen uskonut niin ja jollain tasolla uskon varmaan yhä, koska mitään varsin konkreettista isoa ei ole tapahtunut ajatukseni voimasta, mutta pieniä tapahtumia on ollut.

Olen vaikka ajatellut, etten enää tarvitse ketään vierelleni ja tuntenut vahvaa rakkautta itseni kanssa elämiseen, onnellisuutta elää itseni kanssa ja kuinka ollakaan, hetken päästä vierelleni on ilmestynytkin samalla tavalla ajatteleva ihminen. Olen siis käytännössä ajatellut käänteisesti, vaikka ajatukseni ovat tuottaneet toiveiden, haaveiden ja irti päästämisen kautta sellaisen asian konkretiaan, joka on ollut kauan ajatuksissa.

Muutoksen voima onkin siitä jännä elementti, että päästäessämme oikeasti irti sellaisista haaveista ja unelmista, jotka kauan ovat täyttäneet ajatuksemme, pääsevät ne oikeasti konkretisoitumaan, kun eivät enää täytä epätoivoisesti mieltämme ja ajatuksiamme.

Onko sinulla elämässäsi ihmisiä, joiden kohdalla olet kauan pohtinut, antaako se suhde enää mitään sinulle, pystytkö sinä antamaan suhteessa enää toiselle osapuolelle mitään ja kuinka teidän olisi hyvä jatkaa?

Jos näin on, on hyvä pysähtyä kuuntelemaan nyt tosissasi ja tarkoin, mikä olisi teidän kummankin kannalta kaikkein paras ratkaisu. Ohjenuorani on: kysy itseltäsi, mitä sinä haluaisit suhteissa? Olivatpa ne sitten ystävyys- tai rakkaussuhteita tai mitä tahansa. Miten haluaisit sinua kohdeltavan ja kuinka haluaisit toista kohdeltavan? Kohtele sitten toisia siten kuin haluaisit sinua kohdeltavan. ♥ 11

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Vanhan sielun tuntomerkit

toimitus

O

let todennäköisesti kuullut puhuttavan “vanhoista sieluista” tai “nuorista sieluista.” Tämä on yleensä tapa kuvailla jonkun ”henkistä” ikää, joka ei vastaa vuosia, vaan henkilön viisauden, herkkyyden, intuition ja ikään kuin syvän elämänkokemuksen tuomaa vaikutelmaa.

Vanha sielu -ilmaisun alkuperä on taoismissa (yli 5000 vuotta vanha Kiinasta lähtöisin oleva uskonto).

Taoismin mukaan sielut voivat vaihtaa fyysisiä kehojaan hankkiakseen erilaisia monimuotoisia kokemuksia maan päällä. Taoistit uskovat, että kaiken tulisi lopulta palata takaisin juurilleen. Sielujen lopullinen tavoite on tehdä matka taoon. Mutta vasta kun sielu on täysin kehittynyt ja hankkinut kaiken mahdollisen tiedon mitä elämällä on tarjota.

Myös lukuisat muut uskonnot hyväksyvät ajatuksen jälleensyntymisestä. Tätä tukevat myös eri ih-

12

misten kokemukset oman sielunsa korkeasta viisaudesta ja sisäisestä tiedosta, mitä ihminen ei ole elämänsä aikana tietoisesti hankkinut.

Uusi sielu elää ensimmäisiä kertoja fyysisessä hahmossaan, päämääränään hengissä selviytyminen, sekä elämän ja kuoleman taistelun kokeminen. Useimmat uudet sielut syntyvätkin ympäristöön, jossa jokapäiväinen selviytyminen on konkreettisinta, kuten esimerkiksi kehitysmaihin.

Joka sielun tasoon liittyy omat koettelemuksensa, tavoitteena ihmisyyden joka aspektin täydellinen ymmärtäminen.

Nuoret sielut ovat tämän maailman pyörittäjiä. Heidän tavoitteenaan on idyllinen elämä materiaalisine mukavuuksineen ja tavoitteineen. Nuoret sielut elävät tässä ja nyt ja haluavat kaiken olevan kontrolloitua.

Vanha sielu on sielu, jolla ei ole enää mitään suurempaa opittavaa tämän maailman menosta. Vanha sielu nimittäin on jo suorittanut karmanläksynsä, ja on täällä maan päällä viimeisiä kertoja. Heitä ei tämän maailman hyörinät enää varsinaisesti kiinnosta. Sen sijaan he kiinnittävät huomionsa henkisiin asioihin ja itsensä löytämiseen hiljentymisen kautta. Vanhoilla sieluilla on monia edellisten elämien kautta opittuja taitoja. He voivat parhaimmillaan olla keksijöitä, taiteilijoita, kirjailijoita sekä henkiparantajia samassa ruumiissa. Silti he eivät koskaan pyri tekemään rahaa taidoillaan. Vanha sielu joutuu tekemisiin äärimmäisten henkisten haasteiden kanssa, kun nuoren sielun haasteet liittyvät lähinnä materialismiin.

Jos henkilö on elänyt maapallolla useita elämiä, ja on niin sanotusti vanha sielu, hänessä voidaan havaita tiettyjä tunnistettavia piirteitä.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

1. ”Pikkuvanhat” lapset Vanhat sielut erottuvat ikätovereistaan jo lapsina, heillä on herkempi havaintokyky ja usein jo pienestä alkaen henkisyyden kaipuuta tai kiinnostusta mystiikkaan. He eivät oikein sovi lasten maailmaan, koska heitä kyllästyttää ikäistensä tavanomaiset leikit. Heillä on ikäistään vanhemman ihmisen asenne, ja usein näitä lapsia sanotaankin ”pikkuvanhoiksi”. Pienestä pitäen he yrittävät löytää oman paikkansa maailmassa, ja heitä vaivaa usein erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne.

He ovat mieluummin yksin ja nauttivat itsetutkiskelusta. He viihtyvät myös hyvin luonnon keskellä.

Vanhat sielut eivät kaipaa seuraa, koska heidän sisäinen maailmansa on heille riittävä. Heillä on luontaista taipumusta meditointiin. He ovat usein hiljaisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Monet kutsuvat heitä ujoiksi, mutta he ovat itse asiassa vain uppoutuneita sisäiseen maailmaansa, eivätkä ole kiinnostuneita joutavasta rupattelusta tai juorujen kuuntelemisesta. He tuntevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja heidän tärkein päämääränsä on tavoittaa sisäinen rauha. Päätös olla hankkimatta lapsia on ominainen vanhoille sieluille. Kuitenkin sellainen nainen tietää alitajuisesti, millaista on olla äiti. Kun on ollut täällä riittävän usein, tavanomaisia ihmiselämän kokemuksia on takana iso liuta, eikä niiden toistamiseen koe enää tarvetta. Sama pätee miehiin.

3. Vahva luontainen henkisyys Vanhoilla sieluilla on erittäin vahva henkinen puoli. Heitä liikuttavat ainoastaan asiat, joita kohtaan he tuntevat todellista intohimoa. He valitsevat työskentelyn sellaisten asioiden eteen, jotka tekevät heidät onnelliseksi ja sallii heidän toteuttaa itseään. He saattavat kehittyä mestareiksi jossakin tekemässään asiassa, mutta sen sijaan että jatkaisivat saman asian parissa, he siirtyvätkin seuraavaan toimintaan. Miksi? Koska he saavat enemmän nautintoa itse matkasta kuin maaliviivan tavoittamisesta. Vanhat sielut osaavat elää hetkessä nauttien yksinkertaisen pienistäkin asioista.

ei jää vanhoilta sieluilta huomaamatta. He pystyvät analysoimaan jokaisen ihmisen ja tilanteen hyvinkin yksityiskohtaisesti, lähes erehtymättä.

5. Erityisherkkyys ja empatia Vanhoilla sieluilla on vahva empatiakyky ja he osaavat helposti asettaa itsensä toisen asemaan, ymmärtää ja auttaa muita. He näkevät ulkoisten kulissien läpi. He tietävät

4. Vahva intuitio Vanhoilla sieluilla on hyvin kehittynyt intuitio, johon he luottavat täysin. Tämän tyyppiset ihmiset huomioivat hyvin yksityiskohtia ja muodostavat mielessään kuvia kokonaisuuksista. He osaavat tulkita kohtalon merkkejä ja näkevät niissä maailmankaikkeuden viestit. Mikään

ilmoitus

2. Vapaaehtoinen yksinäisyys

www.homeopaatit.fi

13

Äär e t ön І kesäkuu 2021

miten muut ajattelevat, ja tuntevat herkästi ihmisten energiat. Jos olet vanha sielu, on hyvin tavallista että tuntemattomat ihmiset tulevat varoittamatta kertomaan sinulle henkilökohtaisista ongelmistaan. Tämä johtuu siitä, että he kokevat sinut luotettavana ihmisenä. Erityisherkkyydessä ja empatiassa on usein myös riskinsä. Jotkut saattavat alkaa käyttää sinua ilmaispsykologina ja suorastaan vyöryttävät päällesi kaikkien ongelmiensa painolastin.

Omien rajojen asettaminen ja niistä huolehtiminen on tärkeää käytännön tilanteissa oppia.

6. Onnellisuus syntyy sisällä Vanhat sielut eivät ensisijaisesti hae materiaalisia tai seksuaalisia nautintoja. He eivät ole riippuvaisia ulkoisista olosuhteista ollakseen onnellisia, ja vaikuttavat usein olevan tyytyväisiä tämänhetkiseen elämäänsä.

Jos olet vanha sielu, rahan takominen sosiaalisen statuksen tai taloudellisten tikkaiden kiipeämisen eteen ei juurikaan merkitse sinulle mitään. Vanhat sielut etsivät sisäistä rauhaa. Tästä syystä joskus voi näyt-

tää siltä, että he menevät vastakkaiseen suuntaan, kuin mitä yhteiskunta sanelee.

7. Olet ainutlaatuinen ja erilainen kuin muut Vanhoilla sieluilla on tapana nähdä asiat eri tavalla kuin muut. Heillä saattaa myös olla erilaiset tavat, omatakeinen puhetyyli tai muu, mikä erottaa heidät jokaisessa porukassa muista. Syvä viisaus paistaa vanhoista sieluista, riippumatta heidän fyysisestä iästään. He tarvitsevat paljon aikaa vuorovaikutukseen sisäisen minänsä kanssa ja nauttivat yksinolosta ja luonnossa olemisesta, eikä hiljaisuus ahdista heitä. He eivät ole joukon mukana kulkijoita, vaan itsenäisiä ajattelijoita.

8. Taiteelliset kyvyt Vanhoilla sieluilla on useimmiten myös taipumusta taiteellisuuteen ja taiteellisia kykyjä. Maalaamisen, mu-

Vanhat sielut etsivät sisäistä rauhaa

14

siikin ja kirjallisuuden kautta he saavuttavat tietoisuuden korkeampia tasoja, välittävät viestejä maailmankaikkeudelta ja ilmaisevat ihmisten välistä yhteyttä. He saattavat olla hyviä taiteilijoita, mutta heistä ei silti koskaan välttämättä tule "oikeaa" taiteilijaa, koska heidän taiteensa saattaa olla nuorten sielujen mielestä outoa, ja usein se onkin aikaansa edellä.

9. Tiettyyn aikakauteen tai kulttuuriin liittyviä mieltymyksiä Koska elettyjä elämiä on takana useimpia, on todennäköistä, että vanha sielu tuntee omituista mieltymystä jonkin toisen aikakauden vaatteisiin, musiikkiin, tapoihin ja perinteisiin. Jokin vieras kulttuuri voi siis tuntua yhtäkkiä kotoisalta ja tutulta. Nämä ovat kaikuja edellisistä elämistä.

Sinulla voi olla myös välähdyksiä tai syvempää tietoutta entisistä elämistä: luonteeltaan lempeä ihminen, joka ei koskaan satuttaisi toista, voi intuitiivisesti tietää, että hän on ollut soturi. Hän tietää, millaista on selviytyä taistelukentällä – tai olla selviytymättä. Maailmanhistoriaan sisältyy niin paljon voitettuja ja hävittyjä taisteluita, että mitä todennäköisimmin olemme kaikki osallistuneet joissain entisissä elämissämme niihin. Vaikka vanhat sielut ovatkin nykyelämässään rauhaa rakastavia, heidän mahdollisessa sotatilanteessa ilmenevät strategiset kykynsä ovat vertaansa vailla.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

10. Olet kypsä henkilö

Lopuksi

Sinulla voi olla vaikeuksia ystävystyä saman ikäisten ihmisten kanssa. Tämä on usein vanhojen sielujen ongelma. Ikätoverit, etenkin nuoret ihmiset, vaikuttavat usein liian pinnallisilta, eikä yhteisiä puheenaiheita tai mielenkiinnon kohteita tahdo aina löytyä. Peruskäsitteissä on jo suuria eroja: nuorten sielujen mielestä viisaus saavutetaan koulukirjojen kautta, fyysinen voima on tärkeää, valta ja raha ratkaisee, jne.

Vanhat sielut ajattelevat ja analysoivat kaikkea jatkuvasti. Jos olet vanha sielu, todennäköisesti haluat aina tietää enemmän ja hyvin harvoin hyväksyt yksinkertaisen vastauksen. Kyseenalaistat valmiiksi pureskeltuja normeja ja uskontojen kaavoja. Harva asia yllättää sinut, ja nuorten sielujen uteliaisuuden ja mielenkiinnon kohteet vaikuttavat sinusta lapsenomaisilta ja merkityksettömiltä. Omasi taas menevät usein yli muiden ymmärryksen. Vanhoilla sieluilla onkin taipumus samaistua vanhempiin ihmisiin tai vanhuksiin, ja heillä on yleensä ystäviinsä henkisesti jopa sukupolvien ero. Vanhojen sielujen kokemus siitä, että heillä ei ole yhteyttä nykymaailmaan, ja että he eivät jaa tarpeeksi rakkaimpiensa näkemyksiä tai mielenkiinnon kohteita, saattaa aiheuttaa masennusta tai itsetunto-ongelmia, koska vanhat sielut ovat itsensä pahimpia kriitikoita.

Kaikki vanhat sielut eivät ole suinkaan suuria guruja.

Päinvastoin he ovat yleensä melko arkisia ihmisiä, joiden joukossa voi olla myös alkoholiongelmien kanssa painivia, mikä on usein varsinkin taiteilijoiden haasteena. Siitä vanhan sielun kuitenkin usein tunnistaa, että he selviytyvät rankoistakin kokemuksista voittajina.

Heillähän on enemmän edellisten elämien kokemusta kuin nuoremmilla, ja siksi he pystyvät yleensä parantamaan itse itsensä. Vanhalla sielulla on kyky tuntea syvästi Jumalan rakkaus. Vaatii elämien kokemusta ymmärtää Luojan hyväntahtoisuus, miltä se tuntuu ja mitä se merkitsee. Vanhoille sieluille tämä tietous tuo suurta rauhaa, jota heidän ei ole suinkaan pakko tuputtaa muille väkisin.

Jokainen löytää totuuden omasta sisimmästään, jos vilpittömästi sitä etsii. Jokaisen on seurattava omaa polkuaan, kuitenkaan vahingoittamatta ketään ympäristössään. Vaikka sielumme täällä ovatkin eri kehitysvaiheissa, olemme kaikki kuitenkin Yhtä. Elämää kaikissa muodoissaan tulee aina kunnioittaa, ihmisissä ja koko luomakunnassa.

Jos olet vanha sielu, tiedät sen kyllä.

11. Kosminen kaipuu Olet saattanut jo lapsena katsella tähtitaivasta kyyneleet silmissä, tuntien selittämätöntä koti-ikävää, tietämättä, missä se koti on. Vanhat sielut tuntevat vahvaa kaipuuta kotiin, kaikkien sielujen Alkulähteeseen, koska heidän aikansa täällä alkaa olla täysi.

Monesti tämä herkkä tunne inspiroi taiteellisia ihmisiä luomaan mitä kauneinta taidetta tai musiikkia. Kosmisen kaipuun tunne kestää vanhoilla sieluilla läpi elämän.

15

Äär e t ön І kesäkuu 2021

a i s u U Tapani Koivula

Rajatiedon kirjoja

Anuirmeli Sallamo-Lavi: Puolalaisen torimuijan palttoo Basam Books 2021 99s.

Anuirmeli on pitkään ollut rajatiedon monipuolisimpia ja herkimpiä aktivisteja, ammattikääntäjä, kirjailija, selvänäkijä, spiritualisti.

Aktiivisten ihmisten taustalla on useimmiten mielenkiintoisia verkostoja.

Anuirmeli sattuu olemaan Olli Pajulan oppilas Oulun Kuusiluodon lukiosta – kun taas me Ollin kanssa olemme saaneet iloita mestari Ahti Karivieren opetuksesta...

Omien kirjojensa ohella Anuirmelin tärkein käännöstyö ovat olleet tv-sarjan Outlander alkuteosten suomentaminen. Niissä päähenkilö siirtyy aikakaudesta toiseen.

Vain parantajanainen itse tuntuu tiedostavan aikahyppyjen yhteydet ja roolihenkilöt.

16

Uudessa kirjassaan Anuirmeli on käyttänyt samaa tekniikkaa.

Päähenkilö tekee aikasiirtymiä Puolan Krakovan ja Suomen Kotkan ja Vääksyn välillä, vuodesta 1919 vuoteen 2019. Aikakaudet on valittu mielenkiintoisella tavalla, I ja II maailmansodan väliltä.

Harmi vain että kiehtovat tarinat on tungettu pienillä kirjasimilla alle 100 sivun pokkariin. Normaalitekstillä olisi samasta aineistosta kuvituksineen syntynyt kunnon 200-sivuinen romaani.

Onneksi Anuirmeli kertoo, että tavoitteena on useamman kirjan sarja.

Lähtökohta on erinomainen. En ihmettelisi, vaikka ohuesta vihkosesta syntyisi vuosikymmenen kuluttua monikielinen kirjasarja – ja suosittu tv-sarja Outlanderin tyyliin...

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Anuirmeli on suomentanut myös tärkeitä rajatiedon kirjoja, mm. John Mackin kirjan Ufosieppauksia.

Anuirmelin herkkyyttä kuvaa se että kirjan käännöstyötä seurasi työhuoneessa kolme avaruusolentoa.

Kyseessä ei ollutkaan mikä tahansa ufokirja. John Mack oli Harvardin yliopiston psykiatrian professori.

Merkittävää on, että Anuirmeli suomensi myös maailmankuulun englantilaisen ufo-tutkijan ja -kirjailijan Jenny Randlesin teoksen.

Käännöstyössään Anuirmelillä on muitakin yläkerran auttajia kuin humanoidit. Vaikean sanan kohdalla Anuirmeli saa yhteyden äitiinsä, joka myös oli kääntäjä...

Reino Lehtinen: Hengen kevät Iam Books 2021 261s.

Puoli vuotta sitten vanha rajatiedon veteraani Reino Lehtinen otti minuun yhteyttä. Olin tavannut hänet 30 vuotta sitten Karjalohjan Heponiemessä, jossa järjestettiin upeita rajatiedon seminaareja, Diakonissalaitoksen vuokratiloissa.

Reino on tullut tunnetuksi Voi hyvin- ja Minä Olen -lehtien pakinoitsijana.

Reino on jo pitkään asunut Ranskan maaseudulla.

Ensimmäisen puhelumme jälkeen olemme käyneet maailman asiat pariinkin kertaan lävitse. Pääasiana on ollut Reinon uusi kirja, joka on nyt ilmestynyt. Reino ei jäänyt odottamaan perinteisten kustantamojen korona-aikatauluja, vaikka takavuosina on tehnyt niiden kanssa ansiokasta yhteistyötä henkisten kirjojen alalla.

Reino loi mm. WSOYlle 1980-luvulla henkisten kirjojen sarjan toimittaja Ritva Alkun kanssa. Ritva ohjattiin Vierumäen Ultrapäivien jälkeen luokseni tekemään ufokirjaa (Ufojen kosminen viesti, WSOY 1987).

Saatuaan kirjaansa kuvitusta kahdeltakin ranskalaiselta taiteilijalta Reino ei jäänyt harmittelemaan koronaa tai kustantamoiden kiireitä. Hän otti yhteyttä ystäväänsä kirjailija Klaus Rahikaiseen, joka pisti tuulemaan. Nyt on pieni ensimmäinen painos valmis.

Hengen Keväässä on käyty lävitse niin laajoja henkisiä kokonaisuuksia, että sen pohjalta Reinon toivoisi kirjoittavan useita jatkoteoksia. Siinä kuvaillaan mm. Findhornin henkisen ekoyhteisön synty. Reino kutsui perustajat Suomen vierailulle.

Samoin Reino esittelee mahtavan hypnotisoijan, yhdysvaltalaisen psykologin Helen Wambachin, joka tutki hypnoosissa paljastuvia edellisiä elämiä. Kun Reima Kampmanilla oli sivupersoonia käsittelevässä väitöskirjassaan alle sata koehenkilöä, Wambachilla niitä oli toistatuhatta.

Hän olikin vakuuttunut – toisin kuin Kampman – että kyseessä olivat aidosti koehenkilöiden edelliset elämät.

Valitettavasti tuota Wambachin kirjaa ei ole suomennettu. Omistin kirjan asuessani Afrikassa, mutta lainasin sen (Life after Life) bulgarialaiselle shakkikaverilleni...

Hengen kevään tärkein tehtävä on viitoittaa meidät Uuteen Aikakauteen, joka monien näkijöiden (Wilcock, Dolores Cannon, Keitä me olemme? -kirjan kanavoija jne.) mukaan on nyt käynnistymässä. Se on kuin valaistuksen kokemus. Aikanaan jokainen kokee sen omalla kohdallaan – hedelmistään puu tunnetaan.

Askel itsekkään egon vallasta Korkeamman minän piiriin voi olla lähes huomaamaton, mutta sen vaikutus Maa-planeettaan on mullistava: egon ahneuden sijasta tavoitteeksi automaattisesti tulee muiden etu ja onni, yhteinen hyvä, ykseys.

Ihmiskunnasta suurimman osan korona on jo pysäyttänyt, mutta näyttää siltä että järkyttävän suuri osa meistä yliviisaista hengen ihmisistä ei usko edes koronaan – ennen kuin itse näkee korona-iskun kohdallaan...

17

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Vaikka Reino yhä viihtyy Ranskassa, hevostallista saneeraamassaan ekotalossa – kansainvälisen perheensä seurassa – toivoa sopii, että koronan laannuttua Reino kutsutaan rajatiedon seminaareihin/webinaareihin esittelemään upeaa kirjaansa ja Uuden Aikakauden ajatuksia.

Arvoituksia avaruudesta - Näkökulmia ufouskomuksiin.

Toim. Jaakko Närvä & Jussi Sohlberg.

Gaudeamus 2020 280s.

Aikoinaan Jaakko Närvän väitöskirjaansa varten keksimä termi ufouskonnollisuus on elänyt omaa elämäänsä. Se tarvittiin samasta syystä kuin aikoinaan Reima Kampman keksi sanan sivupersoona saadakseen hypnoosin ja sen kautta paljastuneet edelliset elämät hyväksyttäväksi aiheeksi väitöskirjalle Oulun yliopistossa.

Itse jo liitelin Totuuden vapaalla taivaalla saman yliopiston piirissä – vaikka juuri Kampman oli räjäyttänyt tajuntani Sodankylän armeijassa, alokkaana vieläpä juuri minun komppaniassani!

Samaan vaikutuspiiriin pääsi Pauli Liikala, joka Sodankylän lukiolaisena ohjautui Kampmanin yleisöhypnoosiin, jossa ei sentään menty edellisiin elämiin asti.

Tutkimattomia ovat Herran tiet!

Närvän ja Sohlbergin kirja on tavallaan paisuneen ufouskonnollisuuden seurausta. Tosin tässä kirjassa termi on muuntunut ufouskonnosta ufouskomuksiksi.

Uskontotieteen laitoksella hyvää työtä tehnyt Närvä on viimeiseen asti joutunut varomaan väitettä että osa ufoista saati avaruusolennoista on todellisia – koska useimmat pitävät ufoja epätieteellisenä valheena!

Jaakon ja Jussin (joka on uskontotieteilijän lisäksi myös teologi) toimittamassa kirjassa on useita kirjoittajia,

18

jotka oppi-isiensä tavoin yrittävät kiertää kosmista totuutta. Ehkä kauimmas tieteellisyydestä harhautuu Ilkka Niskanen, joka sinänsä perusteellisessa tutkimuksessaan Raelin ufokultista ei pysty kuvaamaan Raelin vapaan, mutta vastuullisen seksin opinkappaletta muuten kuin humoristisen pilkallisesti. Harvoja todellista ufouskonnollisuutta edustava Raelin ufoaate käynnistyi tunnetun rallikuskin Claude Vorilhonin kohdattua ufon ja avaruusolentoja Ranskan maaseudulla 13.12.1973 – samoihin aikoihin kuin mm. Suomessa tehtiin satoja ufohavaintoja.

Toinen kirjan tutkielma, joka tuo uutta informaatiota, on Urantia-kirjaa käsittelevä Anna-Sofia Pekkarisen artikkeli.

Pekkarisen artikkelissa on hienosti purettu Urantia-kirjan monimuotoinen synty-historia, jota itse olen saanut seurata 60-luvulta lähtien, jolloin ensimmäiset suomennetut sivut levisivät monisteina ympäri Suomea Ouluun asti.

Tri Stefan Tallgvist kuvaili Urantian tuoneita olentoja ainoiksi aidoiksi ufo-olennoiksi.

Samoin suurelle totuuden etsijälle, kirkkoherra Voitto Virolle Urantia oli Raamatun jälkeen tärkein viisauden kirja.

Pekkarisen artikkelissa selitetään mielekäs syy sillekin, miksi Urantiassa on satoja sivuja Jeesuksen elämäkertaa. Sillä haluttiin korjata varsin ristiriitainen käsitys, joka kristinuskon piirissä on levinnyt Jeesuksen opetuksista. Oikea, ihmisyyteen kannustava opetus löytyy Vuorisaarnasta.

Muut ufokirjan artikkelit jäävät pitkälle vanhan toistoksi.

Paksussa kirjassa kukaan ei uskalla julistaa: tieteellinen tosiasia on, että osa ufoista ja avaruusolennoista on todellisia. Todennäköisesti ääretön maailmankaikkeus onkin täynnä elämää!

Myös vanhan ufomaisterin, Ultran päätoimittajan Marko Kanasen artikkeli oli lievä pettymys. Marko osasi kyllä kritisoida kymmenin tavoin Dänikenin epätieteel-

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

lisyyttä, muttei sanallakaan osannut kirkastaa maailman suosituimman ufokirjailijan menestyksen syitä.

can kuviot Perussa ovat yhtä selittämätön ilmiö kuin nykypäivän viljakuviot, vaikka eivät olekaan ufojen kiitoratoja kuten Däniken arveli.

Maailman matkoillani opin arvostamaan Dänikenin mahtavaa työtä löytäessään eri puolilta maailmaa mystisiä rakennelmia ja ottaessaan niistä valokuvia kirjojaan varten. Monet niistä ovat todellisia mysteerioita – vaikka Dänikenin omat selitykset jäivätkin pinnallisiksi. Esim. Naz-

Yhtä puutetta ystävieni ufokirjassa suuresti ihmettelen: kirjaani Ufojen kosminen viesti (WSOY 1988) ei mainita – siitäkään huolimatta että siinä on satoja sivuja ufouskontoa ja -uskomuksia, ufokontaktien yhteydessä välitettyinä kosmisina viesteinä. Oliko unohtunut? 

100 vuotta luonnontutkija ja mystikko Esko Jalkasen syntymästä!

Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu luonnonystävän ja totuudenetsijän Pikaopas, joka tuo paljon hyvinvointia omaan elämääsi.

Kovakantinen, paljon kuvia sisältävä, ommeltu kirja nyt vain 19€.

Kirjatilaukset: www.goodset.fi, 040 356 5072 Löydät meidät myös syksyn HT-messuilta (Luokka 28 ja paikat 203-207).

19

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Orvo Raippamaa Tiettömällä tiellä – matkaseuraa totuuden etsijälle

Aatteet

ja

jumalat Lastenkaltaisessa tilassa ei ole aatteita eikä jumalia. Lapset, jotka elävät täyttä totuudellisuuselämää, eivät tarvitse aatteita. Aatteet syntyvät vasta yhteiskunnallisissa suhdanteissa. Vastuu jostakin synnyttää säännön, säädöksen – lainalaisuuden.

Lainalaisuus ei sellaisenaan riitä, siksi tarvitaan aate: arvo, jonka voimalla lainalaisuutta noudatetaan. Mutta lainalaisuuden vaatimus on tarpeellista vain siinä tapauksessa ellei totuudellisuutta ole, sillä jos totuudellisuutta on, on myös todellisuuden tajua. Ja missä todellisuuden tajua on, siellä aatteena (arvona) ovat suhdanteet jotka syntyvät yhteiskunnallisista välttämättömyyksistä. Täten lapsenkaltaisessa tilassa elävä yhteisö ei tarvitse aatteita täyttääkseen yhteisen hyvänsä.

Yhteisen hyvän täyttämisessä on Jumala, koska siinä on todellisuus, totuudellisuus ja siten totuus. Jumala ei voi olla totuutta suurempi. Ja jos jollakin tavoin on, ei Hän voi sitä olla ilman totuutta, joten totuus on korkein mahdollinen arvosana jonka Hän voi saada. Siten todellisuus-elämää elävä ihminen elää yhtä kuin Jumalassa – on yhtä Hänen kanssaan, eikä hän niin muodoin muita jumalia tarvitse.

Lapsi, jolle ensi kerran puhutaan Jumalasta, kysyy: mikä se sellainen on? Lapsi, joka itseasiassa elää Jumalassa, ei voi tuntea Jumalaa koska hän on samaistunut Jumalan kanssa.

20

O rvo Rai p pamaa ( 2 2 . 8 . 1 9 0 7 – 2 0 . 9 . 1 9 7 6 ) o l i s u o m a l a i n e n t a i d e m a a l a r i j a p a ra p s y ko l o g i a n j a ra j at i e d o n t u n t i j a . H ä n t o i m i 2 5 v u o tt a S u o m e n Pa ra p s y ko l o g i s e n Tu t k i m u s s e u ra n s i h t e e r i n ä j a l u e n n o i s e k ä k i r j o i tt i a i h e i s t a m y ö s . Lu e n t o - j a l e h t i t e k s t i t j u l k a i s t i i n myöhemmin kirjana.

O r v o Ra i p p a m a a o n j ä ä n y t a i k a l a i s t e n m i e l i i n t a r k k a a v a i s e n a ku u n t e l i j a n a , s y d ä m e l l i s e n ä s o v i tt e l i j a n a j a v i i s a a n a ke s ku s t e l i j a n a , j o n k a l ä m m i n i h m i s y m m ä r r y s ko h o s i k a i k k i e n u s ko n n o l l i s t e n , f i l o s o f i s t e n , p o l i i tt i s t e n , tieteellisten ja taiteellisten mielipidesuuntausten j a n ä ke m y s e ro j e n y l ä p u o l e l l e .

H ä n j ätt i ko r v a a m att o m a n a r v o k k a a n h e n k i s e n p e r i n n ö n h ä n t ä y m p ä rö i n e i l l e i h m i s i l l e .

Tä s s ä j u tt u s a r j a s s a e s i tt e l e m m e o tt e i t a O r v o Ra i p p a m a a n k i r j o i t u k s i s t a ko o t u s t a t e o k s e s t a Ti e tt ö m ä l l ä t i e l l ä – m a t k a s e u ra a t o t u u d e n e t s i j ä l l e ( M a r k ku S i i v o l a & Ti m o Ky l l ö n e n , 2 0 1 3 ) . Vo i t h a n k k i a k i r j a n i t s e l l e s i , ra j o i t e tt u m ä ä rä j ä l j e l l ä .

L i s ät i e t o j a : i n f o @ p a rat u t k i m u s s e u ra . o rg

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Silmä ei voi nähdä itseään muutoin kuin kuvastimesta, mutta silmä ei ole kuvastimessa. Niin ei myöskään Jumala ole teoriassa vaan teossa. Voimme ajatella ja puhua rakkaudesta, mutta se ei ole rakastamista. Voimme laatia myös aatteita ja asioiden arvojärjestelmiä, mutta aatteissa ja arvojärjestelmissä eivät ole niiden sisältämät totuudet.

Totuudet eivät tarvitse aatteita – formulaatioita – muotteja. Totuudet ovat omalla painavuudellaan. Ja elleivät ne ole, ovat niistä laaditut aatteet vain pakkokeinoja, määrättyihin suunnitelmiin tähtääviä kahleita niille joita tahdotaan ahdistaa joidenkin tarkoitusperien toteuttamiseksi.

Samoin on myös jumalien laita. Niitä on niin monta kuin on jumaltavoitetta. Jokainen pyrkimys luo pyyteensä mukaisen jumalan joka luo yhtä monta ehtoa kuin on pyrkijällä estoja. Kaikki estot poistettuaan hän löytää jumalansa – päämääränsä – tavoitteensa. Mutta toinen asia on, riittääkö sellainen jumala kovin pitkälle. Se saattaa tyydyttää, mutta juuri siinä on sellaisen jumalan vaara. Se antaa lupaamansa etsijälleen ja nukuttaa hänet varmuuteen siitä että vain hänen tiensä (pyyteensä) on oikea, ja muut suoraan kulkevat kadotukseen. Ristiriita on ehdoton. Nämä jumalat taistelevat vallasta ja vaativat uhreiltaan tekoja jotka johtavat sotaan. Väkevämpi pyyde voittaa, heikompi häviää. Siten on aina käynyt. Tänä päivänä hallitsevat ne jumalat, jotka ovat voimakkaampien pyyteitten herroja. Ja tuloksena on ristiriita jota suinkaan eivät jumalat pysty ratkaisemaan. He hykertelevät käsiään ja odottelevat tuloksia joita parhaillaan valmistellaan ihmisaivojen solustoissa.

Kun suurimmissa kriiseissä jumalat eivät pysty auttamaan, on ihmisen itsensä yritettävä auttaa itseään. Ja onneksi se Jumala, joka tätä kaikkea katselee, on ollut tuloksista tietoinen jo ihmistä luodessaan, siksi Hän on varannut solun, jota ihmispyyde ei pysty hyväkseen käyttä-mään. Se solu toimii ihmistahdosta riippumatta, ja on suojattu siten ettei pyyteellinen ihminen pääse sitä jumalilleen uhraamaan. Sen solun ansiosta maailmassa pelastuvat ne jotka ovat pelastumisen arvoisia. Jumalat sortuvat jumalien jälkeen, ihanteet ihanteitten jälkeen, ja jäljelle jää vain se ja sellainen joka kestää elämän, totuuden, todellisuuden eli sanalla sanoen: jäljelle jää ymmärrys joka on oivaltanut ihmisten harhan.

Orvo Raippamaan artikkelit ovat vapaudessaan syvintä tekstiä ihmisen tajunnasta ja hengen olemuksesta, uskonnoista ja muista ideologioista, etiikasta, moraalista, ihanteista, erilaisista todellisuuden ymmärtämispyrkimyksistä, harjoitteista ja menetelmistä ja näiden kaikkien sidonnaisuuksista ja umpikujista.

Totuudet eivät tarvitse aatteita – formulaatioita – muotteja. Totuudet ovat omalla painavuudellaan.

Ja elleivät ne ole, ovat niistä laaditut aatteet vain pakkokeinoja, määrättyihin suunnitelmiin tähtääviä kahleita niille joita tahdotaan ahdistaa joidenkin tarkoitusperien toteuttamiseksi.

21

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Olentokokemuksia Kokijana Petri Yusuf Soini, kontaktihenkilö.

kankeaa. Oudon kireällä äänellä hän kertoi: "Muutatte pian Tampereelle, emmekä enää tapaa."

Sitten hän vain katosi ilmaan.

Yläpuolella näkyi pyöreä alus...

toim. tapani koivula

ufotutkija, kirjailija

4. kohtaaminen Kangasala, 20.3.1977

1. kohtaaminen Tampere 20.7.1965 Asuin tuon kesän mummoni luona Messukylän Hakametsässä. Olin 8-10 -vuotias koulupoika.

Heräsin yöllä meluun, jonka aiheutti kellertävä valo-olento, joka tuli sisään oven läpi. Olento pysähtyi sänkyni eteen. Puku loistavan keltainen, kengissä naiselliset rusetit.

Tuijotimme toisiamme 2-3 minuuttia, ilman puhetta. Sitten olento poistui liukumalla oven lävitse. Koko tapaus kesti 5 minuuttia. Mummo nukkui viereisessä huoneessa, eikä herännyt. Kerroin hänelle aamulla kokemuksesta, mutta hän ei ottanut minua vakavasti.

2. kohtaaminen Kangasala, Suoraman soramonttu, 24.6.1976 Olin soramontulla, kun näin vastakkaiselta harjulta laskeutuvan kaksi pitkää hahmoa, noin 2 metrisiä.

Alhaalla olevan puomin kohdalla oli22

vat heidän oudot kulkuvälineensä, jotka muistuttivat mopoja, mutta ilman renkaita. Olennoilla oli vaaleanvihreät asut, päässä kypärät, joiden alta ei voinut nähdä kasvonpiirteitä.

Toinen olennoista tervehti ilman puhetta. Sitten he katosivat metsään. Tapahtuma kesti 5 minuuttia.

3. kohtaaminen Kangasala, 12.3.1977 klo 21.30 Olin tulossa kotiin Tampereelta.

Kuulin ulko-ovelta kirkkaan nais­ äänen huutavan nimeäni: "Petri!"

Ketään ei kuitenkaan näkynyt.

Olin jo sängyssä klo 24, kun sama naisääni puhutteli minua kolmesti: "Tule Suoraman soramontulle klo 01." Menin soramontulle, jossa olin kohdannut edellisvuonna 2 pitkää olentoa.

Puun takaa tuli kaunis naisolento, yllään keltainen asu. Kävely oli

Olin saunassa. Kun tulin ulos katsoakseni taivaalle, näin katolla pienen olennon (noin 120 cm), savupiipun luona. Katselimme toisiamme 2-3 minuutin ajan.

Olennon kasvot olivat kellanvihreät. Sillä oli vihreä asu, musta vyö. Olento liukui piipun taakse, ja häipyi. Myös ohikulkeva nainen näki olennon.

Kotona näin Facebookin kautta ison keltaisen valopallon...

5. kohtaaminen Kangasala, Valtialan hautausmaa, 26.5.1978 Olin lenkillä, ja ohitin Valtialan hautausmaan, kun kohtasin sen raja-alueella ihmismäisen humanoidin. Siinä seisoi olento, jolla oli hiukseton, hieman muhkurainen pää, kasvot vaaleanpunaiset, asu punainen.

Tarkkailimme toisiamme noin 2 minuuttia. Sitten se katosi kuin ilmaan. Koko ilmiö kesti 5-6 minuuttia.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Henkinen tie on vaikeasti määriteltävissä, koska kullakin ihmisellä on oma arvomaailmansa, johon ovat vaikuttaneet erilaiset kulttuurit ja elinolosuhteet. Henkisyyden käsitteen muodostumiseen vaikuttavat kunakin aikakautena sen ajan arvostettujen ja itsensä vakuuttavasti esille tuovien henkilöiden näkemykset.

Ihmismieli on henkisesti melko laiska, joten on helpompi kulkea toisen jalanjälkiä kuin tehdä työtä löytääkseen oman yksilöllisen totuutensa.

Aina ei ole kysymys ns. henkisestä laiskuudesta, vaan usein asioiden tiedostamattomuudesta. >> 23

Äär e t ön І kesäkuu 2021

R

ajatiedon piirissä nähdään asia pitkälti niin, että kaiken ydin on ihmisenä kasvamisessa. Vaikkapa niin, että kukin oppii rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiään, laajentamaan ymmärrystään ja näkökulmiaan, hyväksymään itsensä ja toiset vajavuuksineen, oppii auttaessaan tekemään sen lähimmäisen, eikä omilla ehdoilla jne.

Selvää sääntöä, jonka mukaan voidaan sanoa, että toinen on henkinen ja toinen ei, tai että toinen on henkisesti kehittyneempi kuin toinen, ei ole olemassa. Ihmisen motiiveilla ja pyrkimyksillä on suurempi merkitys kuin sillä, mihin hän elämässään yltää.

Edellä luetellut seikat ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, miten henkisellä tiellä voi edistyä ja miten sitä voi määritellä. Todellista, fyysisen elämän jälkeiselle ajalle merkityksellistä eteen- tai taaksepäin menoa

ei pystytä fyysisellä tasolla mittaamaan eikä määrittelemään. Mutta vaikka meneillään oleva elämä onkin vain pieni osa henkisyyteen kasvamisessa, se on silti merkityksellinen.

Tie on yksilöllinen. Vaikka monet uskovat tietävänsä, mikä tie on ihmiselle oikea, omia kokemuksia tai pyrkimyksiä ei tule pitää toisille kuuluvina ehdottoman oikeina ohjenuorina tai malleina. Henkistä tietään aloittaessaan ihmiset etsivät mielellään suunnannäyttäjiä. Sitä voi pitää hyvänä asiana sikäli, että siten on mahdollista tutustua laajalti henkiseen kirjallisuuteen ja erilaisiin tarjolla oleviin näkemyksiin. Mitä laajemmin asioihin tutustuu, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää sopivalta tuntuva näkemys eli se, mikä itsestä tuntuu omimmalta.

Rukous, hartaudenharjoitus ja meditaatio yhdistyneenä epäitsekkääseen toimintaan, palveluun

edistävät henkistä kehitystä. Kun henkinen kehittyminen tapahtuu toiminnan kautta, on tärkeää, että tekoon ei kiinnytä, eikä odoteta vastapalvelusta tai kiitosta.

Tietoinen pyrkiminen henkiselle tielle Henkisyyttä kasvatetaan monella tavalla. Ihmiset lukevat tietoutta lisäävää kirjallisuutta, hakeutuvat kursseille, kuuntelevat luentoja, innostuvat astrologiasta, numerologiasta, kyselevät aikaisemmin eletyistä elämistä, hakeutuvat yhdistyksiin tai henkisiin piireihin ym. Vaihtoehtoja on paljon ja eteenpäin pyrkijä hakee yleensä tietoa ja taitoa useilta tahoilta ja monella tavalla. Vaarana on, että henkisyyden uskotaan tulevan tietomäärän mukana.

Opittuaan useita rajatiedon piiriin luokiteltavia asioita etsijä haluaa

Henkistä tietään a l o i tt a e s s a a n i h m i s e t e t s i v ät mielellään s u u n n a n n ä y tt ä j i ä 24

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

muutakin kuin tietoa, hän haluaa kokemuksia. Niitä voi saada monella tavalla, sillä tarjolla oleva kenttä on laaja ja kirjava.

Antiikin ajan historia kertoo ennustajista ja yhteyksistä ihmisen tietoisuuden ulkopuolelle. Delfoin oraakkeli oli laajalti tunnettu ja suosittu tiedonlähde. Tuskin tämän kaltainen toiminta oli silloinkaan uutta, sillä jo alkukantaisilla heimoilla oli poppamiehensä, samaaninsa tai noitatohtorinsa, jotka kokivat eriasteisia muuntuneen tietoisuuden tiloja.

Ennustaminen ja selvänäkeminen ovat edelleen suosiossa. Niin tarjonta kuin kysyntäkin kasvaa jatkuvasti, mikä kuvastaa selvästi ihmisten epävarmuutta ja luottamuksen puutetta omaan tietoisuuteen.

Henkisyys ei merkitse samaa kaikille ihmisille. Joillekin se on ulkoisista seikoista riippumaton sisäinen yhteys ihmisessä olevaan henkiseen kipinään. Useat pitävät kanavan aukeamista toisille tasoille ja sieltä annettavien viestien välittämistä henkisyyden huippuna. Jotkut uskovat olevansa korkeassa kosmisessa koulutuksessa ja oppivansa tietämään kaiken henkisyydestä, jos toimivat saamiensa neuvojen mukaan. Joidenkin henkistymistä edistää se, että he pukeutuvat vaatteisiin, joiden värejä pidetään yleisesti henkisinä. Moni haluaa kasvaa gurun ohjauksessa. Toiset hakeutuvat terapeuteiksi ja pyrkivät sitten auttamaan lähimmäisiään sekä fyysisesti, että henkisesti.

Tietoinen pyrkimys edistyä henkisellä tiellä muuttaa vähitellen ihmisen oivaltamis- ja havaitsemiskykyä sekä asennoitumista toisiin ihmisiin ja eri tilanteisiin. Mutta

liiallisessa yrittämisessä on myös vaaransa. Syntyy uskomuksia ja tuntemuksia, jotka eivät ole todellisia, vaan omien toiveiden synnyttämiä.

Ihminen saattaa tuntea olevansa yhteydessä kaikkeen luotuun, koko maailmankaikkeuteen sekä kokea monenlaisia yliaistillisia autuuden tunteita. Tunnelataukset eivät ole edistymisen vuoksi välttämättömiä, mutta niistä ei ole myöskään haittaa elleivät ne ole tarkoitushakuisia, vaan kestävät lyhyen aikaa jättäen jälkeensä hyvän ja rauhallisen olon.

Henkiseen kasvuun tähtääviä näkemyksiä on vaikka kuinka paljon, eikä niitä voida asettaa paremmuustai huonommuusjärjestykseen. Määrä kertoo vain, että kullakin on oma yksilöllinen tapansa ja tarpeensa edetä kohti tavoitettaan, välillä suoraan, välillä suuriakin mutkia tehden.

Tärkeää on, että ihminen etsii vilpittömästi eikä jämähdä johonkin yksittäiseen, jonkun toisen ohjelmoimaan näkemykseen. Moni etsijä on jossain vaiheessa samassa tilanteessa kuin mies, joka sanoi Jee-

sukselle etsineensä Jumalaa koko elämänsä. Jeesuksen vastaus oli: kun ihminen etsii Jumalaa, Jumala on jo löytänyt hänet.

Tiedostamaton henkinen tie Monet ihmiset kulkevat tiedostamattaan henkistä tietä. He eivät hakeudu ns. henkisiin tai hengellisiin piireihin, vaan käytännön auttamistyöhön seurakuntiin, sairaaloihin, palveleviin puhelimiin, vapaaehtoistyöhön, lähimmäistyötä tekeviin ammatteihin ja moneen muuhun.

He toteuttavat vaistonvaraisesti kehotusta rakastaa ja palvella lähimmäistään.  Teksti on ote julkaisusta Näkökulmia rajatietoon, Rajatiedon Yhteistyö ry 2012, Rajatiedon auttava puhelin -työryhmä: Rita Castrén, Arja Ahonen, Liisa Kannisto, Helmi Koivunen, Saga Simelius-Nieminen, Tapani Koivula, Timo Kyllönen ja Riitta Wahlström.

25

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Sijainti: 48,6 tä. pohjoista leveyt 123,14 läntistä pituutta.

San Juan -saaren muistot toisesta ajasta ja maailmasta

 yhdysvallat

aleksi lehtinen

S

an Juanin saaret ovat ryhmä pieniä hurmaavia vehreitä ja metsäisiä saaria Tyynellämerellä, lyhyen purjehdusmatkan päässä Washingtonin osavaltion ulkopuolella.

Noista pienistä, mutta silmää kauneudellaan lumoavista luonnon saarista kaikkein itäisin on itse San Juanin saari, saari joka on antanut nimensä koko kauniin vehreälle vedessä lepäävälle ryhmittymälle.

Tällä kyseisellä saarella asuu ja elää läpi vuoden joitakin tuhansia elämää rakastavia asukkaita. Saaren tunnelman luo ihanan, pienen, rauhallisen ja leppoisan pikkukaupungin jokapäiväinen lämminhenkisyys.

Lempeän levollinen rytmi on iso

26

San Juanin osa noiden onnekkaiden saari kaikessa saariasukkaiden arkea. kauneudessaan Tällaisessa kauneuden tyyssijassa todellakin aika pysähtyy ja meren aallot, linnunlaulu ja korpimetsät luovat nä kapea, mutkaisa, mutta kaunis iättömyyden ja seesteisyyden tun- metsäpolku. Polku johtaa suoraan nelman. metsän sydämeen, kumpuillen lehMutta tämähän kaikki saattaa ti- ja havupuisten aukioiden lomassa. Hetkittäin voimakkaat puiden olla vain näennäistä. juuret asettuvat kulkijan reitille, po San Juanin saaren pohjoinen kär- lun varteen, näyttäytyen kuin Äiti ki vielä tänäkin päivänä tarjoaa roh- Maan vehreä metsittynyt suonisto. keimmalle jotain aivan muuta (jos Se mikä lepää tuolla syvällä metsässitä osaa etsiä). Vain lyhyen matkan sä, turistien ja jopa useiden saaren päässä saaren nykyään vilkkaasta vakioasukkaiden silmiltä, on jotain, lomailijasatamasta Roce Harboris- joka pysäyttää aina sen nähdessään, ta ja tämän vieressä olevasta hotel- ja tulee niin tekemään meidän päilista lähtee kuin katseilta kätketty- viemme loppuun asti. Se on jotain

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

erikoista ja tavanomaisesta poikkeavaa. Sellaista, että sen havaitessaan ymmärtää sen kutsuvan kävijää pysähtymään löytämänsä ihmeellisen “pyhyyden” ääreen.

Aivan kuin joku olisi rakentanut sinne antiikin temppelin tai muinaisten jumalien kohtaamispaikan.

Siellä korvessa on teräksinen portti, josta aukeaa pylväskäytävä. Käytävää reunustavat valkoisena hohtaneet, mutta nyt jo aikaa sitten sammaloituneet, vaikkakin yhä ylväät kalkkikivipilarit.

Metalliseen porttiin käytävän ylle on kirjaimin nakuteltu erikoiset ja mystiset sanat: Afterglow Vista.

Portti Afterglow Vistaan

Hetkien päästä on edessä näkyvissä kiviportaikkojen sarja, jotka vievät kukkulalle. Kukkulalta aukeaa näkymä, joka juhlavuudellaan viimeistään vangitsee jokaisen vierailijansa huomion.

Siellä on rakennelma, korkeiden kalkkikivipilareiden ympyröimä kehä. Ylhäällä pilareita yhdistävät leveät kruunumaiset kaaret, mutta itse rakennelmassa ei ole kattoa. Taivailta katseille avoinna sekä sääolosuhteiden armottomuudelle altistettuna on tuo paikka, joka niin monet on jättänyt sanattomaksi ihmettelemään kauneuttaan.

Kehän sisällä on kivinen, vankkaa tekoa oleva pöytä, jota kuusi kivistä tuolia ympäröivät. Tämä kaikki voi tuntua hyvin merkilliseltä.

Kunnes kulkija sitten tajuaakin, mikä tämä kokonaisuus ja monumentti on. No mutta, sehän on HAUTA. Näiden jokaisen “tuolin” sisällä on kuuden krematoidun ihmisen maalliset jäännökset. Se, jos mikä pysäyttää ajattelemaan.

Palatkaamme ajassa taaksepäin.

Myöhäisellä 1800-luvulla San Juanin saari tuli tunnetuksi kalkkikivivarannoistaan, ja jo silloin siitä valmistettiin terästä, huonekaluja, sisustuselementtejä ja rakennusmateriaalia. Saaren kalkkikiviteollisuus myös mahdollisti yhteisöön paljon työpaikkoja ja tuloja. Se oli asukkaiden päätoimeentulonlähde ja saariyhteisön eteenpäin vievä voima.

John S. McMillin oli poikkeuksellinen mies. Hän oli syntynyt 1855 ja oli suorittanut yliopisto-opintonsa Indianassa, Asbury Collegessa (joka nykyään tunnetaan Depaw:n yliopistona.) Siellä opiskellessaan hän liittyi Delta Sigma Phi -yliopistoveljeskuntaan ja rupesi osaltaan luotsaamaan tuota uutta nuorta järjestöä alueellaan.

Hän oli osa järjestöä rakentavaa uudistavaa, vankkumatonta voimaa, tehden siitä suuremman ja aina vain vaikutusvaltaisemman tahon, aina kansallisessa mittakaavassa asti.

McMillinin toimet auttoivat hänet nousemaan järjestössä nopeasti korkeimpaan asemaan asti. Hänet nimettiin lopulta Sigma Phin ensimmäiseksi kansalliseksi suurkansleriksi. Tämä mahdollisti hänet käyttämään asemassaan mm. laajoja veljeskuntayhteyksiään ja havitella vapaamuurariutta, jonka hän siten saavuttikin. Vapaamuurarina McMillin saavutti elämänsä aikana hyvinkin arvostetun 32. asteen muurareiden 33:sta.

Vuonna 1882 John S.McMillin saapui rauhaisalle San Juanin saarelle ja osti ahneuksissaan

John S. McMillin

sekä vallanhimossaan suurimman osan saaren kalkkikivivarastoista.

Hän kehitti toiminnallaan Roce Harbor Lime & Cement Company:n, joka otti haltuun kalkkikiviteollisuuden monopolin. McMillinistä tuli tuolloin kalkkikiven suurin tuottaja ja koko teollisuuden vahvin hallitsija Yhdysvaltain länsirannikolla.

Hän myös rakensi 20-huoneisen merenrantahotellin, Hotel De Haro:n Roce Harboriin ja alkoi kehittää kasvavaa teollisuuskaupunkia hotellin ympärille. Kalkkikivitehtaidensa lisäksi hän perusti myös tynnyritehtaan, jättimäisiä varastoja, sataman sekä telakan, jossa rakennutti laivoja.

McMillin myös rakennutti saarelle kirkon hautausmaineen, navettoja, talleja, koulun ja työmiehille sekä heidän perheilleen kortteleittain asuintaloja. Tätä uutta ja ihmeellistä teollisuusjättiä tulivat ihmiset rakentamaan ja ihmettelemään aina Japanista asti.

Kaikki rakennukset luonnollisesti kuuluivat McMillinille. Mutta elämää tälle alueelle toivat hänen työntekijänsä, joita oli taloudellisen menestyksen ollessa korkeimmillaan jopa yli 800 henkeä.

27

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Hotel De Haro suosionsa suurina vuosina.

Henkilökuntaa perheineen.

McMillinillä oli huima visio, jossa kaikki saarella asuvat pystyisivät elämään yhdessä isossa yhteisössä, josta hän kuitenkin itse saisi loputtomasti voittoa. Kaupunki oli taloudellisesti lähes omavarainen vedellään, karjatilallisuudellaan, sähköllään ja puhelinverkoilla. Hän jopa maksoi työläisilleen palkan eräänlaisilla “firman shekeillä”, jotka sitten olivat käytettävissä käypänä valuuttana hänen omistamissaan päivittäistavara- ja ruokakaupoissa. Näin kaikki vauraus aina lopulta jäisi McMillinille itselleen. Tietenkin työläiset saivat halutessaan myös luonnollisesti nostaa palkkansa Yhdysvaltain dollareissa, mutta hinnat McMillinin omistamissa kaupoissa olivat paljon suuremmat dollareina kuin hänen omalla valuutallaan maksettaessa. Kaupungin “oma valuutta” oli yrityksen käytössä aina vuoteen 1956 asti.

Myös poliittisissa piireissä, niin kuin liikemiehenäkin, hän oli niin korkealle arvostettu, että saattoi kutsua jopa tulevaa presidentti Theodore Rooseveltiä ystäväkseen. Roosevelt säännöllisesti myös yöpyi Hotel De Haro:ssa McMillinin vieraana.

John S. McMillinillä oli viisi lasta ja lähes koko perhe oli hyvin uskonnollinen, harras ja jumalaa pelkäävä metodistiperhe. Vain yhden lapsen, toiseksi nuorimman pojan, kerrotaan jättäneen perhettä yhdistävän ja heidän sydämessään pyhänä olevan uskon. Niin tekemällä tuo lapsi sulki isänsä ja perheensä elämästään ikuisesti pois.

McMillinin mieli ja tapa käsitellä asioita elämässään oli hyvin monitahoinen. Hänellä oli olemassa mielensä sisällä useampia samanaikaisia todellisuuksia. Ja vaikka ne kuinka tuntuivat erilaisilta, ehkä jopa ristiriitaisilta, silti ne toimivat McMillinille täydellisenä kokonaisuutena. Joten, kun McMillin tunsi henkisen tarpeen koittaneen ja ymmärsi fyysisen elämän rajallisuuden, hän alkoi suunnitella hautaa, missä perheineen voisi viettää ikuisuuden yhdessä. Sitä mo28

numenttia, jonka alussa mainitsin, muistomerkkinä perheen pyhyydestä, ja heitä yhdistävästä uskosta ja siteestä.

Leposijan hinnalla tai mahtipontisuudella, minkä McMillin oli valmis laittamaan peliin, ei ollut rajoja. Materiaalin ja haudan suunnittelun piti olla parasta mahdollista. Projekti kesti kuusi vuotta 1930–1936 ja maksoi lähes 30 000 $ (n. 480 000 nykyarvossa).

Häntä inspiroi suuresti luonnon elementit: maa, ilma, tuli ja vesi. Nämä kaikki hänen intohimossaan kiteytyisivät kokonaisuutena siihen erikoiseen ja kauniiseen muistomerkkiin, joka nyt on kuin taianomainen osa luontoa keskellä San Juanin saaren upeaa metsää.

Kun tämä ihmeellinen ja mystinen muistomerkki viimein oltiin saatu valmiiksi, vierailijat pystyivät näkemään merenrannan muistomerkiltä koilliseen katsottaessa.

Ehkä juuri tästä johtuen se on saanut nimeksi Afterglow, joka siis suomeksi tarkoittaa iltaruskoa tai jälkihehkua.

Monumentti oltiin suunniteltu äärimmäisen mahtipontiseksi. Kuin antiikin aikainen temppeli, ja se piti ohjeiden mukaan rakennuttaa paikallisesta kalkkikivestä ja sementistä.

Mutta ne ovat vain ulkoisia seikkoja. Se, mikä määrä siellä on nähtävillä mystiikkaa, symboleita ja salaisia merkkejä on paljon PALJON kiehtovampaa. Sisälle rakenteisiin on piilotettu useita yksityiskohtia liittyen mm. temppeliritareihin, vapaamuurareihin ja metodistiuskoon.

Lähestyttäessä tätä “pyhättöä” näkyvimmät merkit jotka kulkija kohtaa, ovat kolmevaiheiset portaat, joissa jokaisella on oma yksilöllinen merkityksensä.

Ensimmäisen osuuden kolme porrasta edustavat ihmisen kolmea elämää: mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Seuraavaksi tulevat viisi porrasta, jotka kuvaavat ihmisen viittä pääaistia: näköä, kuuloa, hajua, makua ja tuntoa. Kolmannessa, viimeisessä osassa on seitsemän porrasta, jotka edustavat seitsemää vapaiden taiteiden ja tieteiden suuntaus-

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Tässä näkyy särkynyt pilari

Afterglow Vista Lähikuva Afterglow Vistan haudoista

ta: kielioppia, retoriikkaa, logiikkaa, aritmetiikkaa, geometriaa, tähtitiedettä ja musiikkia.

Pöydän ympärille ovat asettautuneet seitsemän pilaria, jotka ovat kuin identtiset muinaisessa Salomonin temppelissä olleet vastaavat. Ne pitävät yllään metallisia kaaria, kuin kruununa pöydän yläpuolella. Yksi, läntisin noista seitsemästä pilarista on murtunut. Tarina kertoo, että se oltiin jo alunperinkin tehty sellaiseksi. Vain pieni osa pylväästä voidaan nähdä sen juuressa, kuten myös samassa kohtaa suoraan pylväiden yläpuolella olevassa kaaressa. Tämän murtuneen pilarin on sanottu muistuttavan opista: “Kuolemakaan ei koskaan voi saattaa työtämme valmiiksi.”

Pöydän äärellä on kuusi tuolia; seitsemännellekin tuolille olisi tila,

jossa sitä ei kuitenkaan ole, siinä särkyneen pilarin kohdalla.

Usein ihmiset uskovat ja kävijät ajattelevat, onko pilari ja tuoli symbolisesti jätetty pois, sen yhden lapsen takia, joka kieltäessään perheensä uskon jäi McMillinin hyväk-

synnän ulkopuolelle. Meillähän on lupa pohtia onko se sitä, että sinut on jätetty pois perheesi ikuisen yhteyden ja elämän symbolista? Armo vai rangaistus, kummalle kumpaa?

Isän surua, vai kuoleman jälkeenkin jatkuvaa katkeruutta?

29

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Nämä kaikki yksityiskohdat ovat nähtävissä monumentin fantastisessa arkkitehtuurissa, upeasti suunnitelluissa tarkoissa mieleenpainuvissa yksityiskohdissa.

Mutta on yksi arvokas seikka, joka puuttuu jokaisesta valokuvasta ja virallisesta historiikista. Se on se toivottu todiste pitkästä listasta aavemaisia ilmestyksiä ja kokemuksia, kaikista niistä monista, jotka alkoivat 1950-luvun puolessavälissä.

Afterglow Vista rakennettiin alun perinkin ilman kupolia. Jos katto olisi ollut alkuperäisessä toteutuksessa mukana, se olisi vienyt n. 40 % koko alkuperäisbudjetista ja niin se jossakin vaiheessa poistettiin koko suunnitelmasta.

Vaikka on sanottu, että vielä tänäkin päivänä vierailijat ovat sateisena päivänä joskus tunteneet kuin jokin katto suojaisi heitä, kun ovat seisoneet monumentin kivipilarien keskellä. Jotkut henkilöt ovat kertoneet aistineensa kylmiä kohtia pöydän lähettyvillä. Eräät kävijöistä ovat kuulleet puheen ääniä, jopa silloin kun ovat olleet paikassa aivan yksin ilman kenenkään muun seuraa.

Muutamat ovat olleet tyhmänrohkeita ja ovat uskaltautuneet istahtamaan yhdelle “tuoleista” ottamatta huomioon sitä faktaa, että ne ovat kuitenkin hautoja (joihin jokaiseen on yksi McMillin haudattuna.)

Istujat ovat sanoneet, että he ovat tunteneet olonsa hyvin epämukavaksi, ja useammin kuin kerran kuvailevat tunteneensa miten joku näkymätön on kuin käsillään työntänyt istujan pois. Viimeaikaisin kokemus on ollut erikoinen yöaikaan havaittu valoilmiö, joka on sinisenä leijunut yhden kalkkikivituolin yläpuolella.

Jotkut vierailijoista ovat myös sanoneet nähneensä outoja hohkaavia henkilöitä – kuin McMillinin edesmenneen perheen jäsenet 30

Hotel De Haro aamun usvassa

olisivat kokoontuneet istumaan täydenkuun aikaan pöydän ääreen “tuoleilleen” naureskellen ja jutellen keskenään.

Monumentti ei ole kuitenkaan seudun ainoa paikka, jossa on havaittu eriskummallisia asioita ja henkimaailman aktiivisuutta…

Aikoinaan John S. McMillin rakensi perheelleen kodin aivan Hotel DeHaron viereen. Ja hotellin toiselle puolelle hän rakensi pienen vaatimattoman mökin, jota alkoi asuttamaan hänen pitkäaikainen sihteerinsä ja koko perheelle kovin rakas Ada Beane. Myöhemmin, kun tuli tarve laajentaa hotellia, laajennus tehtiin niin, että siihen yhdistettiin mm. neiti Beanen koti.

Nykyään hänen entisen mökkinsä kohdalla hotellin sisällä sijaitsee osa hotellin ravintolatilaa, sekä hotellin matkamuistomyymälä.

Tuo suosittu illallisravintola on ollut kiintopiste usealle erikoisemmalle tapahtumalle. Hotellin eräs ravintolapäällikkö on kertonut, että useammin kuin kerran, sulkiessaan ravintolan ovet yöksi ja sammuttaessaan valot, hän on kävellyt ulko-ovelle, kun yhtäkkiä selittämättömästi jokin on saanut hänet katsomaan taakseen ja hän on todistanut kuinka kynttilöitä on yhdellä pöydällä

syttynyt palamaan itsestään. Kun hän on astunut takaisin sisään ja puhaltanut kynttilän sammuksiin, niin samanaikaisesti ovat kaikki keittiön liesituulettimet lähteneet päälle.

On myös huomattu muiden laitteiden menevän tuossa samassa tilassa kummallisesti itsekseen päälle ja pois päältä.

Työntekijät ovat menneiden vuosien aikana kokeneet ja nähneet mm. uunien, tehosekoittimien ja leivänpaahtimien käyttäytyvän hyvin erikoisesti, kenenkään koskematta niihin kädelläänkään. Mutta myös muuta mainittavaa on esiintynyt.

Neiti Beanen entisen mökin tiloissa oleva varasto on tunnettu siitä, että sen ovi avautuu ja sulkeutuu voimakkaasti paukahtaen kenenkään koskematta siihen. Huonekalut tarjoilijoiden takahuoneessa ovat löytyneet uudelleen aseteltuna usein aamuisin siivoojan saapuessa käynnilleen, ilman järkevää selitystä.

Matkamuistomy ymälä, joka myös sijaitsee vanhan mökin tiloissa, on myöskin esiintynyt tapahtumapaikkana joillekin todella erikoisille kokemuksille. Eräs entisistä työntekijöistä näki kerran kuinka useampi lasinen hylly oli kaatunut hänen silmiensä edessä ja hajonnut täysin sirpaleiksi kenenkään koskematta niihin.

Hotellin majoitus- ja vastaanottotiloissa on kerrottu myös tarinoita haamuista.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Toisessa kerroksessa kerrotaan kummittelevan jonkun, kenet on kuvailtu keski-ikäiseksi naiseksi. Hän on liikkunut ohi henkilöistä, jotka eivät ole kuitenkaan fyysisesti nähneet tämän ohittavan heitä. Naisen on kerrottu pukeutuneen pitkään tummaan, kuin utuiseen mekkoon.

Useat työntekijät ovat kertoneet omistajille, kuinka he säännöllisesti kuulevat vaatteiden kahinaa huoneissa, joissa kenenkään ei pitäisi olla. Onko se kenties hotellin johtajan entisen sihteerikön mekko, tai itse John S. McMillinin oma arkipuku, joka päällään hän hotelliaan tarkastelee ja katselee?

On erikoista, että ihmiset, jotka ovat olleet elämässämme, saavat meidät vakuuttumaan tunteesta, että he olisivat jollain lailla läsnä ja seurassamme, vaikka olisivat jo aikaa sitten jättäneet taakseen maallisen vaelluksensa. Vai liittyykö se siihen, että jokainen täältä kuoleva ja pois menevä jättää joitakin muistoja jälkeensä tai arvoltaan/tunteeltaan arvokkaita esineitä, ehkä jopa aarteita, tai vain lohduttavan lämpimän paikan lempi-istumilleen, mihin voimme pysähtyä lepäämään?

Afterglow Vista on todisteena yhden miehen syvästä uskosta johonkin elämän hunnun toispuoleiseen. Ja todisteena voi olla myös se valo, joka leijuu kalkkikivituolin yläpuolella, se jonka ihmiset kertovat nähneensä jo 1950-luvulta lähtien.

No, sen syy on ehkä myöskin selvillä sittenkin.

Selitys sille, jos olet valmis uskomaan, voi olla siis tässä.

Sen lisäksi tosiaan, että sihteerikkö neiti Beane oli hyvin pitkäaikainen, tunnollinen ja arvostettu työntekijä yhtiölle, hän oli myös rakastettu kotiopettajar McMillinin perheen lapsille. Kun neiti Bea-

ne kuoli, se oli McMillineille kuin perheenjäsenen menetys ja särki heidän koko perheensä sydämet.

Huhut ja traagisen tarinan kertojat sanovat vielä tänä päivänäkin, että se saattoi olla itsemurha selittämättömistä syistä. Mutta viralliset syyt eivät kerro kuin luonnollisista syistä.

Olkoon syy mikä vain, koko perhe menetti jonkun todella merkittävän ystävän neiti Beanen kuollessa.

Kuolemansa jälkeen neidin ruumis tuhkattiin ja hänen jäännöksensä aseteltiin vapaamuurarien tunnuksilla koristeltuun astiaan. Aikaa myöten tuo astia, myös vuosien jälkeen, oli vielä John S. McMillinin pojan Paul McMillinin, toimiston takan reunalla. Vasta niinkin myöhään kuin keskellä 1950-lukua, hotellin eräs vuoropäällikkö kuuli yhä elossa olleelta, vanhalta Paul McMilliniltä tunteikkaan tarinan neiti Beanesta ja Paul McMilllin ehdotti, että tämän maalliset jäännökset voitaisiin siirtää McMillinien sukuhautaan kunnioituksesta häntä kohtaan. Ja näin vanhuksen toiveiden mukaan tehtiin. Tuhkat siirrettiin kupariuurnassa yhteen “tuoleista”, mutta ilman nimilaattaa. Takaisin sinne, minne hän kuului, ystävien ja perheensä luokse.

Mutta saattoiko olla, että neiti Beane ei sitä itse toivonutkaan ja katkeroitui kuolemansa jälkeisestä päätöksestä? Ehkä neiti Beane niiden kaikkien vuosien jälkeen, kun oli pitänyt huolen perheestä ja heidän omaisuudestaan, kuitenkin halusi viettää aikansa mieluummin lämpimän takan reunalla uurnassaan, kuin kylmässä pimeässä, keskellä metsää olevassa haudassa. Merkkinä tästä voidaan ehkä pitää sitä, että vasta uurnan siirtämisen jälkeen alkoi se yksinäinen sininen liekki leijailla yhden “tuolin” yläpuolella. Samaan

Tämän artikkelin kirjoittaja on myös luonut Facebook-ryhmän "Tarinat ja Totuus Maailman salaperäisistä paikoista ja myyteistä".

Hänen elämästään on myös ilmestynyt kirja: Aleksi Oletukseton – Erilaisuuden ja avoimuuden kuningasvoimat (kirjoittaja Taina Laane 2020)

aikaan kuvaamani ihmeelliset tapahtumat alkoivat ilmentymään hotellilla.

Sattumaa? Vaiko mielensä pahoittaneen naisen toimintaa kaukaa haudan takaa? Sen saman, joka vaeltaa kahisevassa mekossaan hotellilla?

Voimme miettiä, miten sen yhden lapsista kävi – sen, joka ei ole sukuhaudassa? Onko hän sittenkin vapaampi sieluna kuin sisaruksensa, jotka ovat perheensä haudassa, omasta tai isänsä tahdosta, ajasta ikuisuuteen?  “Haamut ja kummitukset on asia, joka on ollut olemassa lähes ikuisesti.

Yhtä kauan kuin me olemme ihmisinä eläneet täällä – on sitä tiedostettu tai ei. Ihmiset, joita rakastamme ovat täällä vain hetken, kunnes sitten ovat taas fyysisesti poissa, toisessa maailmassa. Me ihmiskuntana olemme aina kamppailleet ymmärtääksemme mitä kummaa meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Ehkä kummitustarinat ovat meille keino ymmärtää ja käsitellä omaa yksinäisyyttämme. Ehkä se on meidän jokaisen tietynlainen oma konstimme saada tukea ja löytää uskoa, lohtua ja turvaa. Tukea itse itseämme elämän ja kuoleman mullistuksien edessä. Saada tälle kaikelle merkitys. Olisiko tämä se lohtu, että kaikella olisi tarkoitus? Pohtikaamme sitä.”

– Aaron Mahnke

31

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Tunteet ovat kuin vieraita – anna niiden tulla ja mennä.

– Mooji

Tietoisuus ja elämänverkko

Kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa, kuten veri joka yhdistää suvun.

Se mitä tapahtuu maalle, tapahtuu myös maan lapsille. Ihminen ei kutonut elämän verkkoa, hän on ainoastaan sen säie. Kaikki, minkä hän tekee verkolle, hän tekee itselleen.

– Intiaanipäällikkö Seattle

Olennainen kysymys ei ole, onko elämää kuoleman jälkeen, vaan oletko elossa ennen kuolemaa."

– Osho 32

Me hukumme informaatioon kaivaten epätoivoisesti viisautta. ...Kuten intiaanitkin ovat todenneet: "Emme peri maata vanhemmiltamme, vaan lainaamme sen lapsiltamme."

Maailmankaikkeus vastaa sinun värähtelyihin. Se ei tunnista henkilökohtaisia halujasi, unelmiasi tai tarpeitasi. Se ymmärtää vain energian värähtelyä.

Jos koet esimerkiksi pelkoa, häpeää tai syyllisyyttä, energiakenttäsi värähtelee tietyllä taajuudella, ja saa aikaan samankaltaista värähtelyä ympäröivissä energioissa (lue: vedät lisää tämän kaltaisia asioita luoksesi).

Jos säteilet ympärillesi rakkautta ja iloa, vedät puoleesi asioita jotka tukevat noita värähtelyitä.

Asiaa voisi verrata radion virittämiseen tietylle taajuudelle: jos haluat kuunnella tiettyä musiikkigenreä, sinut pitää etsiä radiostasi ensin oikea taajuus.

Siispä, jos haluat manifestoida elämääsi tiettyjä asioita, sinun täytyy ensin virittää itsesi oikealle taajuudelle. Muuttamalla ajattelutapasi voit muuttaa koko elämäsi.

Näin yksinkertaista se on.

Rakkaus on korkein värähtelytaajuus ja korkein tietoisuuden taso. Puhtaassa rakkauden värähtelyssä on luovuutta, iloa ja ykseyttä.

Rakkaudessa on kaikki – ja kaikki on myös sinussa.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Mikä ihmeen familiaari? teksti matti kultajoki

Familiaarit ovat noitiensa lähimpiä henkisiä eläinystäviä, ja toisinpäin.

Eläinhenget eli familiaarit ovat melko yleisiä noitien keskuudessa. Ne ovat yleensä pienten eläinten hahmossa, kuten esimerkiksi sammakon, kissan, ketun, korpin, lepakon tai käärmeen. On olemassa myös yksittäistapauksia suurista familiaarieläimistä, kuten vaikkapa delfiinistä, leijonasta, kotkasta tai karhusta. Eläinhenki ei kuitenkaan omalla koollaan kerro mitään noidan voimakkuudesta tai asemasta. Yhtä hyvin heikolla kuin voimakkaalla noidalla voi olla familiaari,

jonka muoto edustaa lähinnä vain noidan yhteyttä ympäristöönsä.

Familiaarit ovat noitiensa lähimpiä henkisiä eläinystäviä, ja toisinpäin.

Familiaarilla ja noidalla on erityinen yhteys, joka sallii heidän jakaa toistensa voimia ja nähdä maailma toistensa silmin. Familiaarit ohjaavat noitia tarvittaessa muun muassa magian teossa, joten ne ovat myös heidän apuhenkiään ja monipuolisia voimaeläimiään. Familiaarit ovat selvästi tavallista älykkäämpiä eläimiä, mutta maallikot harvemmin kuitenkaan erottavat niitä tavallisista eläimistä. Vain familiaarin katseesta voi harjaantunut havainnoitsija tunnistaa sen yhteyden noitaan. Tällöin familiaari on tietysti aineelliseksi materialisoitunut eläinhenki, joka voidaan tavallisin aistein havaita.

Familiaarit näkevät yli maailmojen rajojen ja ne tunnistavat taikuuden eri tyypit. Ne ovat kotoisin puoliksi henkimaailmasta ja puoliksi näkyvästä maailmasta, siis oikeita mystisiä taikaeläimiä. En tarkoita tällä kuitenkaan mitään puhuvaa Salem-kissaa, vaan noitia yliaistillisesti opastavia henkiolentoja, joiden varsinaisen merkityksen voivat vain taikuuden harjoittajat käytännössä ymmärtää.

Useimmiten familiaari valitsee itselleen noidan, eikä päinvastoin, kunhan noita on ensin valmis vastaanottamaan sen.

Onko sinulla kenties myös joku tällainen tunnistettava eläinhenki oman elämäsi kuvioissa mukana? Siis sellainen, jota voisit kirjaimellisesti nimittää läheiseksi eläinhahmoiseksi henkioppaaksi tai toteemieläimeksi? Jos olet noita, eikä sinulla vielä ole familiaaria, voit yrittää kutsua itsellesi sellaisen henkimaailmasta.  33

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Mystikon mietteitä

matti kultajoki

Tässä mietelmässä kerron yleisön pyynnöstä noituudesta vielä jotakin lisää, oman kokemukseni ja tietämykseni puitteissa.

Olenhan ollut itse magian maailmassa aikoinaan varsin syvällä, vaikken aina noudattanutkaan tiukkoja taikuuden kaavoja. Olen sitä mieltä, että jos rohkea ja avarakatseinen totuuden etsijä uskaltaa poiketa sivuun tavanomaiselta valmiiksi tallatulta polulta, hän saattaa joko eksyä pahasti, tai löytää jotakin aivan ennen kokemattoman ihmeellistä.

Minä poikkesin joskus pois moniltakin toisten tekemiltä poluilta, ennen kuin löysin oman henkisen tieni.

34

Luin kerran 1990-luvulla hurjia tarinoita muinaisista kotimaisista noidista, jotka noin tuhat vuotta sitten estivät taikuuksillaan viikinkejä valloittamasta Suomea. Viikinkien valtakuntahan oli varsin laaja, mutta meidän maamme he jättivät lähes koskemattomaksi, koska pelkäsivät niin hirmuisesti täkäläisten noitien mahtavia taikavoimia.

Tätä merkittävää salaperäistä tosiasiaa ei historian kirjoissa yleensä mainita, lieneeköhän siihen syynä noita-sanan negatiiviseksi mielletty merkitys, vaiko kristinuskon noitavainojen pitkäaikainen kulttuurillinen vaikutus. Suomi-kuvaa se ei mielestäni kuitenkaan himmentäisi millään tavoin, jos tämä asia kerrottaisiin niin kuin se oikeasti on. Viikinkiaikaiseen maailmankuvaanhan kuuluivat noidat ja velhot yhtenä olennaisena osana.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Suomen noidat olivat tunnettuja aina Etelä-Eurooppaa myöten, ja esimerkiksi Skotlannin kielen sana ”finn” tarkoittaa edelleen voimallista suomalaista noitaa. Myös Venäjällä heidät tunnettiin laajasti, ja siellä olikin tapana menneinä vuosisatoina matkustaa Suomeen kysymään tärkeitä asioita tämän maan velhoilta ja tietäjiltä, noilta henkimaailman asiantuntijoilta, jotka ennustivat tulevaisuutta ja paransivat myös monenlaisia sairauksia. Noidat kun olivat meediokykyineen tärkeitä tiedonvälittäjiä henkisen ja näkyvän maailman välillä.

Luonnonvoimiinkin suomalaiset noidat osasivat ihmeellisellä tavalla vaikuttaa. He esimerkiksi muuttivat loitsuillaan säätiloja, nostattivat merelle myrskyjä ja sakeita sumuja,

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

sekä lähettivät vihollisten kimppuun metsän raatelevia petoja. Kirouksillaan he saivat tarvittaessa aikaan kulkutauteja ja muita pahoja onnettomuuksia. Siihen aikaan otettiin heimojen ja kansojen välisiin taisteluihin aina mukaan myös henkinen todellisuus. Sodankäynti olikin tavallaan samalla jumalten välistä sotimista. Se kansa, jolla oli apunaan voimakkaimmat jumaluudet, voitti myös eniten sotia. Maagisessa maailmankuvassa vaikuttivat monenlaiset taikavoimat ihmiskohtaloita säätelemässä ja noitia tarvittiin pitämään omalta osaltaan yllä universumin kosmista tasapainoa.

Noitia oli täällä montaa eri lajia, joista jokaisella oli toimintansa erityisluonteen mukaisesti erilaisia yliluonnollisia kykyjä. Tämän hämmästyttävän maineen tähden Suomea nimitettiinkin noihin aikoihin ”noitien kotimaaksi”. Käytössä olleen erikoislaatuisen henkimagian kaikista menetelmistä ei olla tarkasti selvillä, mutta yleistyyliltään se muistutti varmasti paljon vanhakantaista shamanismia, tai olikin juuri sitä. Eliittinoitia eli suurshamaanejakin oli Suomessa monta.

Tietoiskuna tähän väliin kerrottakoon, että taikuus, noituus ja velhous tarkoittavat taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Tavoitteisiin pyritään esimerkiksi rituaalisten tekojen ja toimitusten eli taikojen, erityisten taikaesineiden, ja rituaalisen kielenkäytön eli loitsujen avulla. Jumalille uhraaminen on myös tärkeää.

Noidat käyttävät tilanteissa sekä omaa voimaansa että erilaisten jumaluuksien ja paikalle kutsuttujen muiden henkiolentojen voimaa. He toimivat usein myös näiden henkien meedioina ja muina välikappaleina ihmisten keskuudessa. Suurin osa heidän taidoistaan on perinteisesti

liittynyt parantamiseen, tulevaisuuden ennustamiseen ja monenlaisten viisaiden neuvojen antamiseen.

Muinaisissa yhteiskunnissa heillä olikin usein hyvin tärkeä asema.

Tällaisista asioista jo pitkään kiinnostuneena tutkin muinaisaikoihin liittyvää noituusteemaa tarkemmin internetistä ja monista historian kirjoista, sekä useista antropologisista ja arkeologisista lähteistä. Tein myös matkoja vanhoille tunnetuille pakanallisille pyhille paikoille, vaikka monien sellaisten päälle olikin rakennettu myöhempinä vuosisatoina valtataistelusyistä kristillisiä kirkkoja.

Koska olen itsekin vihitty aikoinaan noidaksi eräässä vaikutusvaltaisessa kotimaisessa noitapiirissä, ja satun myös olemaan lapsesta asti selvänäköinen ja vanhaa kansanparantajasukua, päätin lopulta luoda itse uuden pyhän paikan syrjäiselle metsäseudulle Etelä-Suomeen.

Ovathan kaikki maailman vanhat pyhät paikatkin olleet joskus aivan uusia sellaisia. En tehnyt sitä kuitenkaan saadakseni paljon henkistä valtaa tai maallista kunniaa, vaan lähinnä omaksi ilokseni ja Suomen unohdetun noitahistorian elävöittämiseksi.

Tarkemmin sanottuna valmistin kyseisen paikan erään kallioisen mäen korkeimmalle kohdalle, äkkijyrkän rotkon reunalla olevalle kiviselle tasanteelle, ikivanhojen havupuiden katveeseen. Ihmisen hakkuukirves ei ehkä ollut koskaan kajonnut tuohon luonnontilaiseen metsään, ei ainakaan muutamaan viimeksi kuluneeseen vuosisataan.

Sopivan paikan löysin seuraamalla selvää henkimaailman johdatusta, paikkakunnan paperista maastokarttaa lisäksi apuna käyttäen.

Paikka sijaitsee valtion maalla, ei siis kenenkään yksityisen metsänomistajan maalla.

Saatuani pyhän paikan valmiiksi, vihin sen käyttöön tietyillä maagisilla rituaaleilla. Jätin luonnonkivistä tehdylle alttarille ensimmäiseksi jumaluhriksi yhden omista eväsleivistäni ja pienen kimpun lähistöltä kerättyjä kukkivia maitohorsmia. Myöhemmin sain huomata, että taisin samalla avata portin paikalliseen henkimaailmaan, sen perusteella mitä ilmiöitä minulle alkoi tuolla seudulla käydessäni yksi toisensa jälkeen tapahtua.

Paikkakunnan pieni noitaryhmä kokoontui sinne myös säännöllisesti pitämään kanssani luonnon helmassa yhteisiä rituaalikokouksia.

Noilla samoilla vanhanmallisen taikuuden harrastajilla oli oikeus käydä paikalla tarvittaessa myös yksinään, ja pyhä paikka olikin varsin ahkerassa maagisessa käytössä melkeinpä ympäri vuoden.

Ryhmä ei koostunut mistään syrjäytyneistä päihteiden käyttäjistä tai vaarallisista mielenterveyshäiriköistä, vaan aivan kunnollisista aikuisista ihmisistä, jotka näyttivät päällepäin täysin tavallisilta kansalaisilta. Mustia kaapuja ja muita asiaan kuuluvia varusteita käytettiin vain kokousten tai muiden taikatoimitusten aikana, eikä koskaan missään julkisilla paikoilla.

35

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Kaikenlaista huomion herättämistä pyrittiin muutenkin välttämään.

Jos harjoittamamme noituuden muoto tai nimi pitäisi jotenkin määritellä, se olisi varmaankin sekoitus kelttiläisperäisestä wicca-noituudesta ja vanhakantaisesta pohjoismaisesta shamanismista. Lisäksi oli toiminnassa mukana vaikutteita afrikkalaisesta voodoosta ja useista maagisista intiaaniperinteistä. Olimme siis käytännössä varsin eklektinen moniosaajien noitapiiri.

Kyseisen pyhän paikan olemassaolo paljastui valitettavasti myöhemmin, kun sain eräänä kauniina päivänä lukea siitä silloisen asuinpaikkakuntani suurimmasta sanomalehdestä, jossa kerrottiin erikoisuutisena syrjäisestä metsästä löytyneestä oudosta riittipaikasta.

Sen oli sattumalta löytänyt eräs samalla seudulla liikkunut marjastaja, joka luuli tulleensa aidolle saatananpalvojien uhripaikalle ja soitti heti kauhuissaan poliisit paikalle.

Poliisit ottivat mukaansa lehtitoimittajan, joka kirjoitti siitä jutun sanomalehteen. Myöhemmin hän huomasi erään ruokamarketin ilmoitustaululle kiinnitetyssä maagisen

36

näköisessä paperilappusessa puhelinnumeroni ja otti yhteyttä. Teimme asiasta saman tien noitapapin haastattelun, jonka perusteella toimittaja kirjoitti lehteen vielä toisen entistä laajemman noituusartikkelin useiden värikuvien kera.

Metsästä paljastuneessa riittipaikassa ei virkavallan mielestä ollut kuitenkaan mitään syytä huoleen, joten asiaa ei tutkittu sen enempää. Alueelta ei nimittäin ollut löytynyt mitään vaaralliseen saatananpalvontaan viittaavaa symbolismia, eikä muutakaan epäilyttäväksi luokiteltavaa okkultistista välineistöä. Mihinkään tunnettuun salaseuraan tai kulttiin paikkaa

ei siis voitu suoralta kädeltä yhdistää.

Väite mahdollisesta saatananpalvonnasta oli samalla osoitettu poliisien toimesta virallisesti vääräksi.

Varsinaiset rituaalitarvikkeet olikin kätketty juuri tällaisten Saatanaan liittyvien väärinkäsitysten välttämiseksi erääseen lähistön kallionkoloon, ja kätköpaikka jäi kaikilta ulkopuolisilta huomaamatta. Vain arvottomimmat rituaalikupit ja muut pikkuesineet olivat esillä alueella. Nekin olivat silti riittäneet puissa roikkuneiden pelottimien kanssa säikäyttämään uskovaiselta marjastajalta melkein hätäkakat housuun.

Tuohon aikaan 1990-luvulla oli vielä menossa edellisellä vuosikymmenellä alkanut surullisen kuuluisa Satanic Panic, jota länsimaiset kristilliset kirkot lietsoivat kirjoissa ja tiedotusvälineissä ympäri maailman. Se tuotiin Suomeenkin pienellä viiveellä Amerikan mantereelta, ja aiheutti kristillisissä piireissä suurta kohua.

Tuohon aikaan väitettiin, että saatananpalvontaa harjoitettiin useissa maissa laajasti salaisten kulttien muodossa. Silloin nähtiin piruja helposti sielläkin, missä niitä ei taatusti ollut, ja Saatanan syyksi pantiin joukkohysterian aikana mitä merkillisimpiä asioita. Hollywood teki tietysti myös

Ä är e tö n І Kesäkuu 2021

samasta tilanteesta elokuvateollisuudelle kauhufilmeillä suuret rahat.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen tuo pirullinen paniikki alkoi onneksi vähitellen laantua ja kadota.

Mutta miltä tämä salaperäinen pyhä paikkani sitten näytti siellä vanhan metsän siimeksessä?

Tasaisen kallion päälle olin tehnyt halkaisijaltaan yli neljämetrisen kivikehän. Sen keskelle kallion pintaan kirjoitin muinaisilla riimumerkeillä voimallisen loitsun. Riimuthan olivat aikoinaan viikinkien käyttämiä kirjainmerkkejä ja samalla maagisia symboleita. Riimut oli tehty itä-länsi-suuntaisesti kallion pinnanmuotoja mukaillen, ja ne oli maalattu kiven pintaan punamultamaalilla, jollaisella muinaisina aikoina tehtiin luola- ja kalliomaalauksia.

Kivinen pyöreä kehä oli valmistettu kalliolle kannetuista, keskimäärin parinkymmenen senttimetrin kokoisista ja vierekkäin asetelluista luon-

nonkivimurikoista. Neljässä kohdassa kehää, täsmälleen pääilmansuuntien kohdalla, oli muita suuremmat kivet.

Lisäksi kehän ulkopuolella, suoraan pohjoisessa, oli yksi suurempi kivikasa, joka toimi alttarina. Päällimmäisenä alttarissa oli noin metrin mittainen levymäinen kivipaasi.

Alttarin ympärille kivien väliin oli aseteltu isoja lehmän ja hirven sarvia.

Sarvethan symboloivat perinteisesti voimaa ja valtaa. Eläinten keskuudessakin sarvia käytetään juuri näihin sosiaalisiin tarkoituksiin. Mitä suuremmat sarvet, sitä enemmän yleensä myös arvovaltaa laumassa.

Viereisissä suurissa kuusipuissa roikkui mustia ja valkoisia puuvillakangasnauhoja, sekä puunoksista juuttinarulla yhteen solmittuja ihmismäisiä nukkehahmoja. Ne heiluivat tuulessa hämärässä metsässä hiljakseen puolelta toiselle ja näyttivät varsin aavemaisilta, kuin puiden oksiin hirtetyiltä linnunpelättimiltä. Niiden väliin oli oksiin kiinnitetty riippumaan

kookkaita eläinten jalkaluita, jotka kolisivat ilmavirrassa toisiaan vasten kolkosti kuin mitkäkin manalan tuulikanteleet.

Olin siis tehnyt metsään luonnontuotteista tavallaan kuin hyvin omaperäisen okkultistisen tilataideteoksen, joka oli kaiken lisäksi kestävän kehityksen trendin mukaisesti biohajoava.

Luut olivat peräisin kaupungin teurastamolta, eikä suinkaan mistään eläinuhreista. Sieltähän sai vielä tuol-

37

Äär e t ön І kesäkuu 2021

loin hakea omaan käyttöön monenlaista teurastusjätettä.

Luilla ynnä muilla metsään aikaansaatu ”sisustus” oli kaikessa kammottavuudessaan erittäin onnistunut ja teki sinne hyvin salaperäisen tunnelman.

Luultavasti nuo ”voodoo-koristeet” säikäyttivät pois paikalta vuosien varrella monet satunnaiset matkailijat.

Lehtiartikkelissa annettiinkin ymmärtää, että ”paikalla oli ilmiselvästi harjoitettu jotain omituista vanhaa noituutta ja muinaisten pakanajumalien palvelusta. Tavallisten keijukaisiin uskovien puunhalaajanoitien riittipaikka se ei ainakaan ollut. Kysymys oli kaikesta päätellen astetta rankemmasta touhusta, ehkä myös jonkinlaisesta mustasta magiasta”.

Sama metsäpaikka oli kiinnostanut jostain syystä myös paikkakunnalla lehtijutun ilmestymisen aikoihin vieraillutta kristittyjen ulkomaalaisten lähetyssaarnaajien ryhmää. Satuin kuulemaan eräässä tilanteessa heidän kauhukertomuksiaan omasta metsäreissustaan tälle samalle noidutulle seudulle, jonka lumovoiman hekin olivat saaneet konkreettisella tavalla jokainen erikseen kokea.

Kun he olivat tulleet pyhälle paikalle, oli keskellä kivikehää palanut paksu lyhtykynttilä, mutta ketään ihmisiä ei ollut näkynyt missään.

Sitten he huomasivat erään ison kiven päällä veritahroja. Kiven yläpinnassa oli kuppimainen syvennys, joka oli täynnä tuoretta verta. Sitä oli valunut kiven sivuja pitkin maahan asti. Saman kiven ympärille oli aseteltu maahan runsaasti kauniita niittykukkia ja niiden päälle oli ripoteltu jotain valkoista jauhetta. Kivi oli selvästi jonkinlainen sivualttari.

Sen päällä oli toimitettu aikaisemmin samana päivänä maaginen uhrausrituaali. Maasta läheltä kiveä löytyi lisäksi veren tahrima riekaleiksi revitty naisten teepaita.

38

Tässä vaiheessa alkoi ryhmäläisiltä hymy hyytyä ja tukka nousta pystyyn. Kaikille tuli mieleen, että oliko siellä kenties suoritettu äskettäin makaaberi pakanallinen ihmisuhri?!

Mahdollista ruumista ei kuitenkaan näkynyt missään, eikä minkäänlaista veristä uhriveistäkään.

Heidän tutkiessaan lähimaastoa tarkemmin, koki yksi heistä yhtäkkiä selvästi, kuinka hänen taakseen ilmestyi jättiläismäisen kokoinen henkiolento, jota hän ei kuitenkaan uskaltanut kääntyä katsomaan. Sen läsnäolo tuntui erittäin voimakkaana.

Toinen heistä alkoi kuulla, kuinka joku nainen kirkui puiden takana kuin henkensä hädässä, ja kolmas kuuli eri suunnasta ilkeämielistä miehen naurua, aivan kuin joku demoni olisi siellä käheällä äänellä nauranut.

Neljättä henkilöä vedettiin yhtäkkiä hiuksista, vaikka häneen ei ku-

kaan näkyvä olento koskenut. Yhtä heistä löi näkymätön käsi kipeästi vatsaan ja kaikille tuli sen jälkeen yhtaikaa kokemus oudosta näkymättömästä voimasta, joka kuristi heitä kurkusta, kunnes he pakokauhun vallassa pakenivat pois paikalta, hyppäsivät nopeasti autoonsa ja ajoivat renkaat pölisten metsätietä pitkin takaisin kaupunkiin.

He olivat olleet paikalla epäkunnioittavalla asenteella ja saivat varmaan siksi kokea sellaista. Henkiolennot siis vain puolustivat omaa pyhää aluettaan varsin konkreettisella tavalla, ja nämä selvästi vihamieliset vierailijat säikytettiin pois hyvin tehokkaasti.

Verinen teepaita ei liittynyt mihinkään ihmisuhriin, vaan siitä oli eräs noita repinyt suikaleita alueen pyhien puiden oksiin kiinnitettäviksi koristeiksi. Vereksi luultu punainen neste oli oikeasti tummaa punaviiniä.

Tuolla kummallisella alueella vaikuttaa erityisen voimakas energiakenttä, aivan kuin jonkinlainen maan syvyyksistä nouseva magneettinen voimapyörre, joka ulottuu useita kymmeniä metrejä kivikehän ja alttarien ympäristön ulkopuolellekin. Varmaan juuri sen vuoksi minut johdatettiinkin perustamaan pyhä paikka nimenomaan sinne.

Alueen ilmapiirissä tuntui monesti merkillinen ja vaikeasti sanoin kuvailtava maagisen energian läsnäolo, jollaista ei ollut havaittavissa paikallisen voimakentän ulkopuolella. Se oli jollain tavoin kuin palanen toista henkistä ulottuvuutta, siis kuin todellinen lumottu taikametsä.

Saman kokivat omalla tavallaan lähes kaikki paikalla käyneet henkilöt. Korkean kuusen oksis-

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

ton varjoissa istui usein vartiopaikallaan suuri pöllö tuijottamassa minua, päästellen nokastaan selkäpiitä karmivia ulvaisuja. Vanha metsä oli selvästi sen omaa pesintäreviiriä. Paikka olikin myös sen vuoksi erittäin sopiva noitien salaiseksi metsäkirkoksi.

Olen vieraillut samalla salaperäisellä alueella ties kuinka monta kertaa, joskus vain nauttimassa ympäristön kauneudesta ja rauhoittavasta energiasta, toisinaan meditoimassa ja tekemässä omia taikarituaalejani, tai ottamassa suoria yhteyksiä luonnonvoimiin. Olen kokenut näissä tilanteissa myös muutamia ihmeellisiä henkimaailman ilmiöitä, joista päällimmäisinä tulee mieleen ainakin kolme erilaista tapausta. Niistä voisinkin tässä seuraavaksi kertoa…

Aloitetaan vaikkapa siitä, kun vihin paikalla suurikokoisen poronnahkaisen shamaanirumpuni käyttöön perinteisellä lappilaisella rummunvihkimisseremonialla, muistaakseni vuonna 2004. Samaan rituaaliin liittyen valitsin aluksi lähimaisemasta kaikkein erikoisimman näköisen puun, tukevarunkoisen männyn. Mänty oli vanha ja siinä oli eläviä oksia myös tavallista alempana, joista kaikkein alimmat jopa koskettivat neulasillaan maan pintaa. Tein puun ympäristöön pääilmansuuntien mukaan neljä nuotiota, jotka sytytin yhtaikaa palamaan. Asiaan kuului muun muassa kiertää rumpua paukuttaen puun ja nuotioiden ympäri tietyssä järjestyksessä kolme kertaa myötäpäivään, ja kutsua rumpuun jokaisen ilmansuunnan kohdalla erilaisia tärkeitä ominaisuuksia ja metsän henkiä.

Tämän jälkeen rummusta tuli oikea henkirumpu, jossa siis asustaa rummun haltija, eli siihen rituaalin aikana liittynyt henkiolento. Vihkimisen jälkeen rumpua ei myöskään saa

käyttää enää kukaan muu kuin vain sen omistaja. Rummunhenki on näin ollen tekemisissä vain kyseisen vihkimyksen suorittaneen ihmisen kanssa, ja auttaa hänen kauttaan tarvittaessa myös muita henkilöitä. Rumpu onkin ollut muinaisina aikoina yksi noidan tärkeimmistä työkaluista. Noidan kuoltua hänen rumpunsa nahkainen kalvo usein rikottiin ja näin rumpuun manattu henkiolento vapautettiin samalla tehtävistään.

Kyseisen rummunvihkimisrituaalin keskuksena toiminut uljas mäntypuu aktivoitui samanaikaisesti kummallisella tavalla ja alkoi ”puhua” minulle. Kun kosketin puun paksuja kippuraisia alaoksia, niistä säteili merkillistä lämpöä.

Tajuntaani tuli samalla hetkellä voimakkaita viestejä, jotka aina ihmeellisellä tavalla liittyivät tarkasti johonkin meneillään olevaan elämäntilanteeseeni tai minua vaivanneeseen asiaan.

Puu siis antoi aivan selviä vastauksia ja johdatuksia erilaisiin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Ihmettelin tätä suuresti ja aloin nimittää mäntyä ”puhuvaksi puuksi”.

Myöhemmin eräänä keskikesän valoisana yönä lähestyessäni samaa puuta, tapahtui jotakin varsin omituista.

Kun olin männystä noin kahden metrin etäisyydellä, näin yhtäkkiä yllättäen sen rungossa nuoren kauniin naisen hahmon.

Hänellä oli päällään luonnonvalkoista pitkää kaftaania muistuttanut vaate, päässä oli tummat pitkät hiukset, kasvot olivat kapeat ja kalpeat, silmissä oli läpitunkevan viisas katse ja koko olemus oli rauhallisen levollinen.

Silloin tajusin, että vanhan mäntypuun antamat viestit olivatkin lähtöisin tuolta olennolta, eli puussa asuvalta hengeltä.

Puut ovat kasvikunnan aatelia ja maailman vanhin elävä puu on, hämmästyttävää kyllä, lähes kymmenen tuhannen vuoden ikäinen.

Monissa luonnonuskonnoissa puilla on ollut aivan erityinen merkitys.

Jo antiikin Kreikassa tiedettiin puissa asustavista henkiolennoista. Myös esimerkiksi Brittein saarten muinaiset druidit olivat läheisesti tekemisissä puiden henkien kanssa ja heidän uskomusjärjestelmäänsä voidaankin nimittää eräänlaiseksi puu-uskonnoksi.

Samaan asiaan liittyvät myös muinaissuomalaisten pyhät uhrilehdot, joita käytettiin vuotuisiin uskonnollisiin tarkoituksiin. Heidän kirkkonsa olivat käytännössä nuo pyhitetyt lehtimetsäalueet, joista ei saanut kaataa yhtäkään puuta.

Usein oli talojen pihamaalla tai välittömässä läheisyydessä myös yksittäisiä, perheiden ja sukujen käyttämiä uhripuita, joiden juurelle tuotiin hengille ja jumalille uhreja. Tällainen puu oli usein suuri vanha kuusi, mutta se voi olla periaatteessa mitä tahansa puulajia. Näiden puiden varsinainen tarkoitus oli toimia välittäjinä ja tietynlaisina henkisinä linkkeinä ihmisten ja jumaluuksien välillä. Ne liittyivät samalla myös esi-isien henkien palvontaan.

Viikinkien pyhä puu oli saarni ja monissa maissa kaikkein pyhin puulaji oli tammi. Suomessa se oli yleisesti pihlaja, josta myös täkäläiset noidat valmistivat taikasauvansa.

Metsät olivatkin entisinä aikoina paljon mystisempiä paikkoja kuin nykyisenä ahneen materialistisen hyödyntavoittelun ja talousmetsien rahaksi muuttamisen aikakautena. Ennen metsiä kunnioitettiin aivan eri tavalla jo pelkästään niiden suuren henkisen arvon vuoksi. Silloin ihminen myös käsitettiin osaksi luontoa paljon syvemmällä tavalla kuin länsimaissa nykyisin tehdään.

39

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Puista edelleen puheen ollen, palataanpa vielä takaisin pyhään metsäpaikkaan. Sen läheisyydessä kasvaa nimittäin toinenkin merkillinen vanha puu, josta haluaisin kertoa.

K i e r r e ll e s s ä n i k e r r a n alueen luonnontilaisessa ympäristössä, huomasin eräässä kallionkupeessa kasvavan suuren ja muodoltaan lähes pallomaisen, yli kolme metriä korkean katajapensaan. Se näytti niin oudon tiheäoksaiselta, että menin tarkastelemaan sitä lähemmin.

Silloin löysin pensaan eteläpuolelta aukon, kuin pienen oven, joka johti tuon suuren tummanvihreän katajapallon sisään. Katsoin varovasti piikkisestä aukosta sisäpuolelle.

Iso pensas oli aivan ontto. Se muodostui monesta rengasmaisesti vierekkäin kasvavasta ja ulospäin kaareutuvasta katajanrungosta.

Pensaan keskipisteen ympärille oli säteittäisesti, tasaisin välimatkoin kasvanut yhteensä toistakymmentä runkoa. En ollut koskaan nähnyt sen muotoista katajaa. Kävin pensaan sisällä kääntymässä ja huomasin mahtuvani sinne aivan hyvin istumaan.

Sain samalla myös idean tulla pensaaseen meditoimaan ja musisoimaan, niin kuin myöhemmin teinkin.

Oli loppukesäinen keskipäivä, kun saavuin eräänä viikonloppuna rummun ja yksinkertaisen puuhuilun kanssa paikalle. Kömmin aukosta pensaan sisälle ja asetuin tukevasti mukana tuomani tyynyn päälle istumaan, keskelle katajapensasta, kasvot oviaukkoon päin. Hengittelin hetken syvään ja mietin, olisiko meditaatiollani jokin tietty teema.

Minua oli jo kauan mietityttänyt niin sanotut entiset elämät, joissa olin mahdollisesti elänyt aikaisemmin jossain muussa kansassa ja eri kieltä puhuvana henkilönä. En hel40

posti mene mukaan mihinkään huuhaaseen ja pidän itseäni muutenkin varsin tukevasti jalat maassa olevana persoonana, vaikka kirjoitankin mietteitäni tällaisista tavallisuudesta poikkeavista paranormaaleista asioista. Siksi en myöskään halunnut kenenkään muiden ihmisten alkavan latelemaan minulle mahdollisten entisten elämieni listaa, vaan halusin saada siitä mieluummin itse tietoa suoraan henkimaailmasta.

Siinäpä siis hyvä aihe sen kertaiselle syvämietteiselle meditoinnille.

Katajapensaan ulkopuolella vaikutti olevan aivan hiljaista, eikä sen oksiston läpi voinut minua kukaan havaita. Niin syrjäisessä paikassa ei tosin ketään ihmisiä yleensä liikkunutkaan. Siispä rentouduin, suljin silmäni ja aloin hiljalleen rummuttaa ja soitella pensaan sisällä puuhuiluani. Kun noin puoli tuntia oli kulunut, olin erittäin rentoutuneessa, kevyen transsin kaltaisessa tilassa ja rummutin edelleen molemmin käsin kevyesti polvien välissä ollutta pientä intialaista rumpua.

Yhtäkkiä aloin kuulla katajapensaan ulkopuolelta kuin jonkun kauniin hymnin kaltaista aaltoilevan soljuvaa korkeaäänistä laulantaa.

Avasin varovasti silmät, katsoakseni kuka siellä mahtoi laulaa. Suunnilleen metrin korkeudella maanpinnasta liiteli ilmassa pienikokoisia ja kauniin taivaansinisiä ihmismäisiä olentoja. Ne pitivät toisiaan käsistä kiinni ja ympäröivät yhtenäisenä piirinä koko katajapensaan. Niitä oli arviolta lähes parikymmentä. Olennot pyörivät piirissä hitaasti myötäpäivään ja lauloivat lakkaamatta nousevalla ja laskevalla sävelellä hypnoottisen kaunista kappalettaan, jonka sanoista en ymmärtänyt kuitenkaan yhtään mitään. Sellaisia hyväntahtoisia sinikeijuja en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt missään muualla.

Kun olin kuunnellut laulua hetken, siirryin kuin jonnekin aivan toiseen maailmaan. Näin itseni peräkkäin monissa eri elämissä, niin kuin olisin katsellut pitkää historiallista elokuvaa. En tiedä tarkalleen kuin kauan siinä meni aikaa, mutta lopulta havahduin hereille kovaääniseen jylinään.

Metsän takaa oli noussut suoraan päälle tumma ukkospilvi. Alkoi sataa rankasti ja salamat välähtelivät hämärtyvässä illassa. Siispä pakkasin saman tien tavarat takaisin reppuun ja hyppäsin ulos pensaasta, muuten olisin kastunut pian aivan märäksi.

Menin pitämään sadetta lähistön tiheiden suurten kuusten juurelle, ja sen jälkeen olenkin nimittänyt kummallista katajapensasta ”aikakoneeksi”. Sen sisällähän pääsi siirtymään syvässä meditaatiossa kätevästi aikakaudesta toiseen. Fyysisesti pysyin kuitenkin koko ajan pensaan sisällä, mutta henkisesti liikuin ajassa taaksepäin hyvin kauas. Tulevaisuuteen en ole tällä katajaisella aikakoneella kuitenkaan koskaan päässyt matkustamaan. Sen avulla pystyi näkemään vain niitä asioita, jotka olivat jo tapahtuneet.

Sitten on vielä kuin sokerina pohjalla kolmas samalla pyhän paikan alueella sattunut tapaus, jota en voi koskaan unohtaa. Aikamatkustuskoneesta katsottuna suunnilleen pyöreän kivikehän vastakkaisella puolella on kookas, melkein kymmenen metriä pitkä kivi, tai paremminkin koko mäen korkein kallionapa.

Sen kupeessa on merkillinen kiemurainen kuvio, joka muistuttaa suurta länteen päin matelevaa käärmettä.

Sen vuoksi nimitän tuota suurta kiveä ”käärmekiveksi”.

Erään kerran saavuttuani jälleen paikalle, menin suoraan käärmekiven päälle ottamaan aurinkoa. Silloin oli lokakuun ensimmäinen viikonloppu, vuonna 2005.

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Sää oli aivan tyyni ja kuulakkaan aurinkoinen. Koko taivas oli täysin pilvetön. Ihastelin metsäistä maisemaa, seisoskellen kiven päällä ja katsellen kiikarilla kauas taivaanrantaan. Harmittelin mielessäni, että olisi pitänyt ottaa kamera mukaan, ja huomasin myös kännykän unohtuneen lähtökiireessä kotiin. Onhan sitä toki ennenkin pärjätty ilman puhelinta, silloin kun ei kännyköitä ollut vielä olemassakaan, joten eipä mitään hätää.

Päätin ottaa rennosti ja kävin selälleni kiven päälle makaamaan ja nauttimaan luonnon rauhasta. Yhtäkään toista ihmistä ei varmasti ollut seudulla liikkeellä lähimaillakaan.

Jonkin ajan kuluttua huomasin suoraan yläpuolelleni muodostuneen pienen pilven, joka suureni hitaasti isommaksi, pysyen samalla aivan paikallaan. Muistan ajatelleeni,

että mistä se nyt siihen ilmestyi, kun koko muu taivaankansi oli aivan pilvetön. Valkoinen pilvi suureni taivaalla edelleen, kunnes siihen alkoi tulla aivan pikkutarkkoja muotoja. Hetken kuluttua se alkoi muistuttaa ihmiskasvoja, jotka tuijottivat minua. Sitten pilvestä muodostui aivan selvä pääkallo, jolla oli otsassaan vuohen sarvet. Mitä ihmettä?! Sarvipäinen ihmiskallo oli täysin symmetrinen ja joka kohdasta kuin taitavan kuvanveistäjän tekemä.

Lisäksi sivultapäin pilveen kohdistunut kirkas auringonpaiste teki siitä entistä kolmiulotteisemman näköisen, kun varjot korostivat tiukaksi tiivistyneiden pilvikasvojen pikkutarkkoja pinnanmuotoja.

Olin tilanteessa täysin hereillä ja pirteällä mielellä, enkä suinkaan minkään huumaavan aineen vaikutuksen alainen. En meinannut uskoa silmiäni, mutta pakko oli uskoa, kun itse sen edessään näki! En kuiten-

kaan pelännyt kummallista pilveä lainkaan, mutta ihmettelin tietysti, että mistä oli kysymys ja mitä pilvikasvoinen olento kenties halusi ilmestymisellään viestittää minulle.

Oliko sillä ehkä jotakin tärkeää asiaa?

Sellainen poutapilvi kun ei mitenkään voinut olla vain sattumalta siihen suoraan yläpuolelleni keskellä kirkasta syyspäivää kuvapatsaan kaltaiseksi tiivistynyt.

Sarvikallo katseli minua pyöreillä silmäkuopillaan arviolta korkeintaan sadan metrin päässä yläpuolellani, eikä liikkunut mihinkään. Se pysyi noin puoli tuntia kuin valettuna paikallaan ilmassa, aivan samassa muodossa, kaarevat sarvet auringonvalossa loistaen. Kun katselin salaperäistä pilvipäätä suuren hämmästyksen vallassa, vasempaan korvaani kuiskattiin yhtäkkiä selvällä suomen kielellä: ”Jos kumarrat minua, 41

Äär e t ön І kesäkuu 2021

niin minä annan sinulle mitä ikinä tahdot”.

Kameraa tai kännykkää olisi silloin todella tarvittu, jotta olisin saanut otetuksi tilanteesta todisteeksi valokuvia, koska pilviveistos oli sinisellä taivaalla aivan fyysisesti näkyvissä.

Toisaalta voi tietysti olla niinkin, että sitä ei saanutkaan valokuvata, jotta kuvat eivät mahdollisesti leviäisi nettiin tai jonnekin muualle, asiaa ymmärtämättömien ihmisten silmien eteen pilkattaviksi.

Minulle tuli pilviolennosta ensimmäiseksi mieleen muinaiset hedelmällisyyden jumalat Pan ja Cernunnos. Se näytti myös niille sarvipäisille luonnonhengille, joita nimitettiin vuosituhansia sitten satyyreiksi tai muiksi metsänjumaliksi. Niistähän tuli myöhemmin myös valitettavasti esikuva kristittyjen Saatanan ja monien muiden pahojen demonien ulkomuodolle.

42

Vasta puolen tunnin kuluttua pilvi alkoi hajota ja vähitellen haihtua pois näkyvistä. Sen jälkeen kaikki oli syksyisessä metsämaisemassa jälleen aivan normaalia, mutta minä istuin vielä jonkin aikaa hämmästyksestä tyrmistyneenä käärmekivellä. Eihän nimittäin mikään normaali pilvi voinut käyttäytyä sillä tavalla, ja tehdä lisäksi sellaisen kumartamistarjouksenkin!

Väkisinkin tuli mieleeni, että olinko mennyt muinaisnoituuteen liittyvissä tutkimuksissani liian pitkälle ja herättänyt henkimaailmassa jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt lainkaan kutsua esiin? Portti sinne oli selvästi auki, mutta pystyisinkö mitenkään sulkemaan sen? Seuraisiko tämä Suuri Sarvipää minua siitä lähtien kenties kaikkialle?

Entä mikä sitten oli tuon muinaisjumaluuden materialisoitumisen tarkoitus ja miksi se oli halunnut ilmestyä juuri minulle? Ainakin tapaus

viestitti siitä, että ikivanhat Luonnon Jumalat ovat vielä jossakin olemassa, ja niitä voidaan kutsua esiin ja herättää henkiin, jos vain tiedetään, miten se tehdään. Minullahan oli runsaasti kokemusta henkien manaamisesta.

Koin tilanteessa myös vahvasti, että taivaalle ilmestynyt jumalolento halusi itselleen jälleen pitkästä aikaa fyysisen ruumiin, tullakseen tavallaan uudestaan eläväksi. Ilmeisesti tuo mahtava henkiruhtinas tahtoi käyttää minun kehoani toimintansa näkyvänä välikappaleena tässä nykyisessä maailmassa. Voin vain kuvitella millä tavoin hedelmällisyyden jumala minua käytännössä käyttäisi. Apua, ei kiitos!

Useat käyntini tuolla uudella pyhällä paikalla oli siis kaikesta päätellen huomioitu henkimaailmassa. Paikkaan jollain tavoin liittyvät muinaiset henkiolennot tahtoivat tulla omalla tavallaan vastaan, kun näkivät minun

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

haluni lähestyä niitä. Nehän olivat vaikuttaneet seudulla varmasti jo paljon ennen minua.

Maailmassa on monenlaisia salattuja voimia, joihin ei tieteellisen ja materialistisen ajattelun kyllästämässä nykyajassa juurikaan enää uskota.

Ihmisten torjunta ja tiedemaailman vähättely eivät kuitenkaan poista niiden olemassaoloa.

Henkivoimien kanssa ei tietenkään pidä leikitellä, mutta ei niitä tarvitse turhaan pelätäkään. Hyvät ja pahat henkivoimat ovat olleet maaplaneetalla vaikuttamassa aivan sen olemassaolon alusta asti, siis hyvin kauan ennen yhdenkään ihmisen ilmaantumista maisemiin.

Olen monesti ajatellut sitä minkälaiset hirmuiset henkivallat ja demonisetkin voimat ovat aikojen saatossa päässeet tahtonsa mukaan ohjailemaan kansakuntien kuninkaita ja diktaattoreita, sekä monia aivan tavallisiakin ihmisiä. Suuri valta kun maistui ja tuntui niin valtavalta, mutta se myös helposti turmeli ihmiset. Eikä tarvitse kovin paljon nykyajassakaan ympärilleen avoimin silmin katsella, kun huomaa että maailma on edelleen suurelta osin noiden väkivaltaa lietsovien näkymättömien taustavaikuttajien vallassa, joita voidaan nimittää pahuuden henkiolennoiksi. Eikä kaikki mikä näyttää hyvältä, ole suinkaan aina hyvää myöskään maailman henkisissä piireissä.

En kuitenkaan lähtenyt itse seuraamaan tai palvomaan tekstissä aikaisemmin mainittuja pyhän paikan henkiolentoja, kuten joskus muinaisina aikoina olisi epäilemättä voitu vastaavissa tilanteissa helposti tehdä.

Kaikista muista noitaryhmäni mustakaapuisista henkilöistä en osaa kuitenkaan samaa varmuudella sanoa.

Henkiolentojen kanssa kaveeraami-

sen ja ylipäänsä salatieteellisen toiminnan sopivuuden tai epäsopivuuden tiukkoja rajalinjoja on melko vaikea käytännössä määritellä. Jokainenhan tekee omat kokeilunsa ja valintansa itse, parhaaksi katsomallaan tavalla.

Suuri merkitys on myös toiminnan perimmäisillä motiiveilla ja kaikenlaisten henkisten pyrkimysten tarkoitusperillä. Tunnetusti magiaakin harjoitetaan usein varsin itsekkäistä syistä. Kun kauan sitten opetin noituuden salaisuuksia ihmisille, niin lähes aina oppilaat yrittivät ensimmäiseksi saada yliaistillisin keinoin selville seuraavan lottoarvonnan päävoiton numerot.

Sellaisella ahneen materialistisella motiivilla taikuus ei kuitenkaan toimi.

En tiedä yhtäkään aitoa noitaa, joka olisi lottomiljonääri. Jos kaikki noidat olisivat miljonäärejä, koko asia kääntyisi helposti itseään vastaan.

Kristillisessä mielessä ajateltuna noissa taikuusasioissa on kuitenkin vuosisatojen saatossa varmasti heitetty ”pesuveden mukana” pois paljon sellaistakin arvokasta vanhaa esoteerista tietoa, mitä ei olisi pitänyt heittää menemään, eikä polkea niin perusteellisen syvälle unohduksen suohon. Noitavainojen aikana 1500-1700-luvuilla paholaispelko kärjistyi äärimmilleen ja monet ”noidat” saivat tuolloin varmasti aivan väärin perustein itselleen oikeustuomareilta kuolemantuomion.

Noitaroviot ovat meidänkin maassamme sammuneet jo kauan sitten, eikä mestauskirveitäkään ole enää käytössä, mutta sama keskiaikainen viha noitia kohtaan kytee silti edelleen pinnan alla.

Muistan hyvin erään kahvipöytäkeskustelun, jossa olin mukana yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vastapäätä minua istui mustaa kahvia hörppimässä yksi ankaran tiukkalinjaista kristillisyyttä edustanut vanhempi ulkomaalainen saarnamies, joka ei tiennyt minun olevan vihitty noita.

Keskustellessamme laajasti salatieteestä, henkiolennoista jne. kysyin häneltä, että mitä nykyajan noidille pitäisi tehdä. Hän vastasi hyvin vihaisesti: ”Heidät pitäisi kaikki polttaa roviolla!”

Vaikka tieto toisaalta lisääkin tuskaa, voi tiedon puute aiheuttaa vielä enemmän kipua, myös näissä henkisissä asioissa. Erimielisyydet eivät maailmasta varmaan koskaan lopu, mutta erilaisiin maailmankatsomuksiin liittyvää yhteistä nöyryyttä voisimme ainakin yrittää kehittää.

Onneksi Suomenkin perustuslakiin on aikoinaan kirjattu tietty uskonnonvapauspykälä, joka sallii jokaisen kansalaisen harjoittaa omaa uskontoaan, olkoonpa se periaatteessa millainen tahansa. 

43

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Sinä elit sanoissa ja teoissa arkipäivässä ja sen askareissa Mammonaa et kerännyt ympärillesi mutta omaisuutesi säilytit hyvin ja kun työsi tuli valmiiksi olit valmis lähtöön Sinusta eivät muistuta tavarat vaan henkesi joka lepää rauhallisena kaiken yllä Enemmän violettia / Liisa Karjalainen

Kielletty lause: Ennen kaikki oli paremmin Ennen kaikki oli paremmin. Miten niin? Mitä tarkoitat?

Yhteiskunta on kehittynyt, teollistunut, koneistunut ja vaurastunut. Kukaan ei voi kaivata vanhaa. Poikkeuksena vanha ihminen, vain hän voi kaivata vanhoja aikoja.

Miksi hän kaipaisi köyhyyttä ja puutetta? Ei hän niitä kaipaakaan. Hän kaipaa nuoruuttaan, terveyttä ja ystäviään. Hän kaipaa ilmapiiriä, jolloin hänetkin hyväksyttiin ja häntä kuunneltiin. Kun hän on nyt iäkäs, ei häntä kukaan halua kuunnella. Hänellä ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa. Hän on taakka terveydenhuollolle ja omaisilleen. Hän toivoisi pääsyä pois, mutta päätös ei ole hänen käsissään.

Se, että hänet on jätetty yksin, on laiminlyönti. Näin hän joskus ajatteli. Nyt hänelle on selitetty, että häntä halutaan suojella k-alkuiselta vitsaukselta.

Olipa selitys mikä tahansa, hän on YKSIN. Mikään ei pidä häntä kiinni tässä ajassa. Hän ei puhu ajan kieltä. Itse asiassa hän ei juurikaan puhu. Kenelle hän puhuisi? Itselleen tietysti, mutta silloin hän olisi hupsu.

Joskus harvoin hänen lankapuhelimensa soi. Silloin hän pelästyy. Hän ei osaa päättää, vastaisiko puheluun. Jos hän päättää vastata, ei hän saa nimeään sanotuksi, koska on ollut pitkään puhumatta.

44

Ä är e tö n І kesäkuu 2021

Milloin yksinolosta tuli yksinäistä?

Tulevaisuutta voi odottaa, kun on jotain odotettavaa. Kun sitä ei ole, eikä ole poispääsyä nykyisestä, on kuin elämän ja kuoleman välitilassa.

Hänellä on menneisyys. Sen hän muistaa paremmin. Hänen ystävänsä ovat jo kuolleet, eikä hänellä ole ketään, kelle soittaa. Miksi hän jäi viimeiseksi?

Kaipaamaan muita. Häntä ei kukaan tule kaipaamaan. Ehkä terveydenhoitaja, mikäli hän unohtaa hakea rokotteen. Omaisilleen hän ei ole olemassa, koska häneltä ei jää arvokasta perittävää.

Onneksi hänellä on itseironiansa. Sen voimin hän on selvinnyt tähän asti. Sitä paitsi hän ei voi kuolla nyt, ei ennen rokotusta. Terveydenhuollon silmissä hänestä tulisi epäonnistuja. Puhumattakaan siitä, että hän ja muut hänen ikäisensä ovat osasyyllisiä maan poikkeustilaan.

Kehosta pidetään kyllä huolta. Hänkin on tukenut useita lääkefirmoja huomattavalla panoksella. Entä Sielu? Raamattunsa hän luki jo nuorena.

Se oli ahdistava ja tuomitseva teos. Ei antanut hänelle vastauksia, ainoastaan lisää kysymyksiä. Suojelusenkeliinsä hän uskoo, vaikkei ole sitä koskaan nähnyt. Se on kulkenut hänen rinnallaan kaikki nämä vuodet.

Mitä onnellisuuteen tulee, riitti hänelle aina se, että oli töitä ja terveyttä.

Nyt ei ole kumpaakaan. Hän ei ole onneton. Hän on tarpeeton.

Minulla on kaikki hyvin. Lauseen hän osaan unissaankin. Vakuuttelun jälkeen hänet aina jätetään rauhaan. Hän ei kaipaa tutkimuksia ja tarkkailua, elämän pitkittämistä monen lääkepurkin avulla. Hän kaipaa syyn olla olemassa muuallakin kuin tilastoissa. Hänen toivettaan ei kukaan ole pystynyt toteuttamaan.

Ennen kaikki oli selvää. Myös ajatukset.

Ennen kaikki oli paremmin.

Kirjoittajasta Liisa Karjalaisen kiinnostuksen kohteita ovat mm. lukeminen ja kirjoittaminen.

Teen havaintoja ihmisistä, heidän käyttäytymisestään sekä elämästä ylipäänsä. Jotkut havainnoistani päätyvät aforismin tai runon muotoon.

Mottoni: Jos kaiken oppii nuorena, mihin keski-ikää ja vanhuutta tarvitaan?

45

Äär e t ön І Kesäkuu 2021

Mystiset tapahtumat Aasiassa osa 8

Mangkukulam Filippiinien noidat Loiko Jumala paholaisen?

Onko ihmisten vapaa tahto pahuuden lähde?

Mitä Raamatussa tarkoitetaan "Jumalan pahalla hengellä“ ?

(Samuel 18:10) Maailmassa on sotaa ja rauhaa.

Ihmisissä on on hyvää ja pahaa.

Se tarkoittaa, että maailmamme on tasapainossa.

Mutta silti suuri osa ihmisistä tahtoo palvoa paholaista. Heitä kutsutaan Mangkukulameiksi. He ovat ihmisiä, jotka palvovat helvetin jumalaa jolla on monta nimeä: diablo, Lucifer, demon.

Mangkukulamilla on myös muutama muu nimi, kuten manggagaway, mambabarang, malakat ja lupad, riippuen millä alueella Filippiinejä siitä puhutaan.

46

Niitä esiintyy erityisesti maaseuduilla ympäri Filippiinejä, mutta eniten Samar-saaren länsipuolella, Talaloran ja Leyten alueilla sekä Pampangassa.

Jos joku tuntematon näpäyttää sinua olkapäälle, sinun pitää heti näpäyttää takaisin, niin kirous katoaa, mutta jos et sitä tee, niin kirous on taakkanasi.

Mangkukulam on filippiiniläinen sana, joka juontaa juurensa sanasta kulam, joka tarkoittaa kirousta.

Mangkukulam käyttää latinankielisiä sanoja tehdäkseen loitsuja.

Riippuu täysin heistä, kuinka he haluavat rangaista tai kurittaa uhriaan.

Aiheuttaakseen kipua he käyttävät hyönteisiä, matoja sekä teräviä esineitä, kuten neuloja. He voivat myös aiheuttaa uhrilleen hallusinaatioita, jotka voivat johtaa vainoharhaisuuteen ja jopa kuolemaan. Keskiyöllä tiistaisin ja perjantaisin sekä pyhän viikon aikana heidän voimat ovat huipussaan.

Tästä pelätystä kirouksesta käytetään myös eri nimiä eri puolilla Filippiinejä. Pohjois-Luzonin alueella barang, hiwit, laga, tanem ja Mindanaossa tamay. Huolimatta monista nimistä, kiroustapa on lähes sama kaikilla Filippiinien saarilla.

Paikallisten asukkaiden muistissa noitien asuinalueet ovat pysyneet näihin päiviin saakka.

Eräs paikallinen sanoi minulle kerran: "Ole varovainen missä liikut, koska jos olet noidan pesäkkeessä, niin voit olla jo kirottu tietämättäsi."

1800-luvun puolivälin tienoilla Filippiineillä oli pastori, joka määräsi teloitettavaksi 57 velhoa, koska epäili heidän loitsunneen hänen sairasta äitiään. Ainoa, joka voi mitätöidä loitsun on Mangkukulam itse.

Ä är e tö n І Kesäkuu 2021

Voodoo-nuket ovat yleisin tapa kirota tietty henkilö.

Mangkukulam tarvitsee vain hiussuortuvan, valokuvan tai uhrinsa henkilökohtaisen esineen, joita hän käyttää nuken valmistukseen.

On myös luontaisparantajia ja selvännäkijöitä, joita kutsutaan Albularyo-nimellä, jotka voivat auttaa kirousten aiheuttamissa sairauksissa ja muissa henkimaailman asioissa.

Albularyo on filippiiniläinen shamaani, jonka tapaa helpoiten Siquijor-saarella.

Tässä on tarina eräästä äidistä, joka matkusti Siquijor-saarelle etsiäkseen apua Albularyo-shamaanilta.

Se tapahtui vuonna 1999. Tyttärelleni alkoi ilmaantua outoja oireita, eivätkä lääkärit sairaalassa osanneet auttaa. Olimme mieheni kanssa hyvin huolissamme, kun oudot oireet jatkuivat, mutta kokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Lääkäreiden mielestä tyttäremme oli kunnossa, siitä huolimatta, että hänellä oli vähän väliä päänsärkyjä joihin mikään ei auttanut, ja hän oksenteli vettä.

Viimeisellä sairaalakäynnillämme lääkäri neuvoi meitä kääntymään henkiparantajan puoleen. Vaikka hän oli kokenut lääketieteen edustaja sairaalassa, hän silti uskoi muihinkin hoitomuotoihin. Aloim-

me etsimään mahdollisimman läheltä parantajaa tyttärellemme ja onneksi löysimme yhden joka asui syrjäisellä Siquijor-saaren seudulla.

Emme haaskanneet aikaa ja matkustimme tuota pikaa saarelle.

Kun pääsimme perille, siellä oli pitkä jono ihmisiä odottamassa konsultaatiota. Kun tuli meidän vuoro, Albularyo kysyi ensimmäisenä, miksi tulimme. Kerroin kaiken mitä oli tapahtunut tyttärelleni, jonka jälkeen hän pyysi valokuvaa ja mitä tahansa tyttärelleni tärkeää esinettä, jota hän usein käytti.

Katselin huonetta sillä aikaa kun parantaja valmisteli seremoniaa.

Seinillä riippui paljon erilaisia yrttejä sekä hyllyillä oli lukematon määrä pieniä pulloja. Kun Albularyo aloitti seremonian, jota kutsutaan Pagtatawasiksi, hän laittoi tyttäreni kuvan tiskialtaaseen jossa oli vettä, sitten hän sytytti kynttilän ja veisasi sanoja, joita en ymmärtänyt.

Hän valutti sulaa vahaa kynttilästä tyttäreni kuvan päälle, ja sanoi sitten, että tyttäremme oli kirottu ja sen on tehnyt joku meidän perheelle läheinen ihminen. Ainoa tapa pysäyttää kirous on selvittää kuka loi kirouksen sekä etsiä sen lähde tyttäremme keholta, polttaa

se ja matkustaa veden äärelle välttääkseen kirouksen uusiutumisen.

Teimme mitä henkiparantaja neuvoi ja löysin ison täin takertuneena tyttäreni vasemman korvan taakse. Kun saimme sen irti, poltimme sen heti. Viikon kuluttua tyttäreni olo kohentui, hänellä ei ollut enää päänsärkyjä eikä oksentelua. Päätimme muuttaa Manilaan ja matkustaa sinne laivalla, samalla olisimme veden äärellä, kuten oli neuvottu. Tämän jälkeen tyttäreni elämä palasi normaaliksi.

Siquijor-saarella käynnimme jälkeen yritimme tavoittaa mieheni vanhinta siskoa, jolla tiesimme olevan kiinnostusta mustaan magiaan ja epäilimme hänen olevan kaiken takana, mitä tapahtui tyttärelleni Lynille. Hän on kyllä hakenut avustukset, joita olemme lähettäneet, mutta ei koskaan tavannut meitä tai puhunut meille. Mieheni sukulaiset eivät pidä minusta, koska luulevat minun estävän mieheni tukemasta heitä rahallisesti.

Isabelita Fernandez

"Sieluissamme on pimeyttä, jatka vaan eteenpäin niin kauan kun sinussa on vielä valoa, koska ilman pimeyttä ei ole valoa, ja päinvastoin."

47

HENGEN JA TIEDON MESSUT tulevat taas 16.-17.10.2021 SYK, Isonnevantie 8, Helsinki pysy kuulolla www.rajatieto.fi