5 minute read
Uusia rajatiedon kirjoja
Next Article
Tapani Koivula
Uusia rajatiedon kirjoja
Anuirmeli Sallamo-lavi: Puolalaisen torimuijan palttoo Basam Books 2021, 99s.
Anuirmeli on pitkään ollut rajatiedon monipuolisimpia ja herkimpiä aktivisteja, ammattikääntäjä, kirjailija, selvänäkijä, spiritualisti.
Aktiivisten ihmisten taustalla on useimmiten mielenkiintoisia verkostoja.
Anuirmeli sattuu olemaan Olli Pajulan oppilas Oulun Kuusiluodon lukiosta – kun taas me Ollin kanssa olemme saaneet iloita mestari Ahti Karivieren opetuksesta...
Omien kirjojensa ohella Anuirmelin tärkein käännöstyö ovat olleet tv-sarjan Outlander alkuteosten suomentaminen. Niissä päähenkilö siirtyy aikakaudesta toiseen. Vain parantajanainen itse tuntuu tiedostavan aikahyppyjen yhteydet ja roolihenkilöt. Uudessa kirjassaan Anuirmeli on käyttänyt samaa tekniikkaa.
Päähenkilö tekee aikasiirtymiä Puolan Krakovan ja Suomen Kotkan ja Vääksyn välillä, vuodesta 1919 vuoteen 2019. Aikakaudet on valittu mielenkiintoisella tavalla, I ja II maailmansodan väliltä.
Harmi vain että kiehtovat tarinat on tungettu pienillä kirjasimilla alle 100 sivun pokkariin. Normaalitekstillä olisi samasta aineistosta kuvituksineen syntynyt kunnon 200-sivuinen romaani.
Onneksi Anuirmeli kertoo, että tavoitteena on useamman kirjan sarja.
Lähtökohta on erinomainen. En ihmettelisi, vaikka ohuesta vihkosesta syntyisi vuosikymmenen kuluttua monikielinen kirjasarja – ja suosittu tv-sarja Outlanderin tyyliin...
Anuirmeli on suomentanut myös tärkeitä rajatiedon kirjoja, mm. John Mackin kirjan Ufosieppauksia.
Anuirmelin herkkyyttä kuvaa se että kirjan käännöstyötä seurasi työhuoneessa kolme avaruusolentoa.
Kyseessä ei ollutkaan mikä tahansa ufokirja. John Mack oli Harvardin yliopiston psykiatrian professori.
Merkittävää on, että Anuirmeli suomensi myös maailmankuulun englantilaisen ufo-tutkijan ja -kirjailijan Jenny Randlesin teoksen.
Käännöstyössään Anuirmelillä on muitakin yläkerran auttajia kuin humanoidit. Vaikean sanan kohdalla Anuirmeli saa yhteyden äitiinsä, joka myös oli kääntäjä...
Reino Lehtinen: Hengen kevät Iam Books 2021, 261s.
Puoli vuotta sitten vanha rajatiedon veteraani Reino Lehtinen otti minuun yhteyttä. Olin tavannut hänet 30 vuotta sitten Karjalohjan Heponiemessä, jossa järjestettiin upeita rajatiedon seminaareja, Diakonissalaitoksen vuokratiloissa.
Reino on tullut tunnetuksi Voi hyvin- ja Minä Olen -lehtien pakinoitsijana.
Reino on jo pitkään asunut Ranskan maaseudulla. Ensimmäisen puhelumme jälkeen olemme käyneet maailman asiat pariinkin kertaan lävitse. Pääasiana on ollut Reinon uusi kirja, joka on nyt ilmestynyt. Reino ei jäänyt odottamaan perinteisten kustantamojen korona-aikatauluja, vaikka takavuosina on tehnyt niiden kanssa ansiokasta yhteistyötä henkisten kirjojen alalla. Reino loi mm. WSOYlle 1980-luvulla henkisten kirjojen sarjan toimittaja Ritva Alkun kanssa. Ritva ohjattiin Vierumäen Ultrapäivien jälkeen luokseni tekemään ufokirjaa (Ufojen kosminen viesti, WSOY 1987). Saatuaan kirjaansa kuvitusta kahdeltakin ranskalaiselta taiteilijalta Reino ei jäänyt harmittelemaan koronaa tai kustantamoiden kiireitä. Hän otti yhteyttä ystäväänsä kirjailija Klaus Rahikaiseen, joka pisti tuulemaan. Nyt on pieni ensimmäinen painos valmis.
Hengen Keväässä on käyty lävitse niin laajoja henkisiä kokonaisuuksia, että sen pohjalta Reinon toivoisi kirjoittavan useita jatkoteoksia. Siinä kuvaillaan mm. Findhornin henkisen ekoyhteisön synty. Reino kutsui perustajat Suomen vierailulle.
Samoin Reino esittelee mahtavan hypnotisoijan, yhdysvaltalaisen psykologin Helen Wambachin, joka tutki hypnoosissa paljastuvia edellisiä elämiä. Kun Reima Kampmanilla oli sivupersoonia käsittelevässä väitöskirjassaan alle sata koehenkilöä, Wambachilla niitä oli toistatuhatta.
Hän olikin vakuuttunut – toisin kuin Kampman – että kyseessä olivat aidosti koehenkilöiden edelliset elämät. Valitettavasti tuota Wambachin kirjaa ei ole suomennettu. Omistin kirjan asuessani Afrikassa, mutta lainasin sen (Life after Life) bulgarialaiselle shakkikaverilleni...
Hengen kevään tärkein tehtävä on viitoittaa meidät Uuteen Aikakauteen, joka monien näkijöiden (Wilcock, Dolores Cannon, Keitä me olemme? -kirjan kanavoija jne.) mukaan on nyt käynnistymässä. Se on kuin valaistuksen kokemus. Aikanaan jokainen kokee sen omalla kohdallaan – hedelmistään puu tunnetaan.
Askel itsekkään egon vallasta Korkeamman minän piiriin voi olla lähes huomaamaton, mutta sen vaikutus Maa-planeettaan on mullistava: egon ahneuden sijasta tavoitteeksi automaattisesti tulee muiden etu ja onni, yhteinen hyvä, ykseys.
Ihmiskunnasta suurimman osan korona on jo pysäyttänyt, mutta näyttää siltä että järkyttävän suuri osa meistä yliviisaista hengen ihmisistä ei usko edes koronaan – ennen kuin itse näkee korona-iskun kohdallaan...
Vaikka Reino yhä viihtyy Ranskassa, hevostallista saneeraamassaan ekotalossa – kansainvälisen perheensä seurassa – toivoa sopii, että koronan laannuttua Reino kutsutaan rajatiedon seminaareihin/webinaareihin esittelemään upeaa kirjaansa ja Uuden Aikakauden ajatuksia.
Arvoituksia avaruudesta - näkökulmia ufouskomuksiin. Toim. Jaakko Närvä & Jussi Sohlberg. Gaudeamus 2020, 280s.
Aikoinaan Jaakko Närvän väitöskirjaansa varten keksimä termi ufouskonnollisuus on elänyt omaa elämäänsä. Se tarvittiin samasta syystä kuin aikoinaan Reima Kampman keksi sanan sivupersoona saadakseen hypnoosin ja sen kautta paljastuneet edelliset elämät hyväksyttäväksi aiheeksi väitöskirjalle Oulun yliopistossa.
Itse jo liitelin Totuuden vapaalla taivaalla saman yliopiston piirissä – vaikka juuri Kampman oli räjäyttänyt tajuntani Sodankylän armeijassa, alokkaana vieläpä juuri minun komppaniassani!
Samaan vaikutuspiiriin pääsi Pauli Liikala, joka Sodankylän lukiolaisena ohjautui Kampmanin yleisöhypnoosiin, jossa ei sentään menty edellisiin elämiin asti. Tutkimattomia ovat Herran tiet!
Närvän ja Sohlbergin kirja on tavallaan paisuneen ufouskonnollisuuden seurausta. Tosin tässä kirjassa termi on muuntunut ufouskonnosta ufouskomuksiksi.
Uskontotieteen laitoksella hyvää työtä tehnyt Närvä on viimeiseen asti joutunut varomaan väitettä että osa ufoista saati avaruusolennoista on todellisia – koska useimmat pitävät ufoja epätieteellisenä valheena!
Jaakon ja Jussin (joka on uskontotieteilijän lisäksi myös teologi) toimittamassa kirjassa on useita kirjoittajia, jotka oppi-isiensä tavoin yrittävät kiertää kosmista totuutta. Ehkä kauimmas tieteellisyydestä harhautuu Ilkka Niskanen, joka sinänsä perusteellisessa tutkimuksessaan Raelin ufokultista ei pysty kuvaamaan Raelin vapaan, mutta vastuullisen seksin opinkappaletta muuten kuin humoristisen pilkallisesti. Harvoja todellista ufouskonnollisuutta edustava Raelin ufoaate käynnistyi tunnetun rallikuskin Claude Vorilhonin kohdattua ufon ja avaruusolentoja Ranskan maaseudulla 13.12.1973 – samoihin aikoihin kuin mm. Suomessa tehtiin satoja ufohavaintoja.
Toinen kirjan tutkielma, joka tuo uutta informaatiota, on Urantia-kirjaa käsittelevä Anna-Sofia Pekkarisen artikkeli.
Pekkarisen artikkelissa on hienosti purettu Urantia-kirjan monimuotoinen synty-historia, jota itse olen saanut seurata 60-luvulta lähtien, jolloin ensimmäiset suomennetut sivut levisivät monisteina ympäri Suomea Ouluun asti.
Tri Stefan Tallgvist kuvaili Urantian tuoneita olentoja ainoiksi aidoiksi ufo-olennoiksi.
Samoin suurelle totuuden etsijälle, kirkkoherra Voitto Virolle Urantia oli Raamatun jälkeen tärkein viisauden kirja.
Pekkarisen artikkelissa selitetään mielekäs syy sillekin, miksi Urantiassa on satoja sivuja Jeesuksen elämäkertaa. Sillä haluttiin korjata varsin ristiriitainen käsitys, joka kristinuskon piirissä on levinnyt Jeesuksen opetuksista. Oikea, ihmisyyteen kannustava opetus löytyy Vuorisaarnasta.
Muut ufokirjan artikkelit jäävät pitkälle vanhan toistoksi. Paksussa kirjassa kukaan ei uskalla julistaa: tieteellinen tosiasia on, että osa ufoista ja avaruusolennoista on todellisia. Todennäköisesti ääretön maailmankaikkeus onkin täynnä elämää!
Myös vanhan ufomaisterin, Ultran päätoimittajan Marko Kanasen artikkeli oli lievä pettymys. Marko osasi kyllä kritisoida kymmenin tavoin Dänikenin epätieteellisyyttä, muttei sanallakaan osannut kirkastaa maailman suosituimman ufokirjailijan menestyksen syitä.
Maailman matkoillani opin arvostamaan Dänikenin mahtavaa työtä löytäessään eri puolilta maailmaa mystisiä rakennelmia ja ottaessaan niistä valokuvia kirjojaan varten. Monet niistä ovat todellisia mysteerioita – vaikka Dänikenin omat selitykset jäivätkin pinnallisiksi. Esim. Nazcan kuviot Perussa ovat yhtä selittämätön ilmiö kuin nykypäivän viljakuviot, vaikka eivät olekaan ufojen kiitoratoja kuten Däniken arveli.
Yhtä puutetta ystävieni ufokirjassa suuresti ihmettelen: kirjaani Ufojen kosminen viesti (WSOY 1988) ei mainita – siitäkään huolimatta että siinä on satoja sivuja ufouskontoa ja -uskomuksia, ufokontaktien yhteydessä välitettyinä kosmisina viesteinä. Oliko unohtunut?
Ilmoitus: 100 vuotta luonnontutkija ja mystikko Esko Jalkasen syntymästä!
Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu luonnonystävän ja totuudenetsijän Pikaopas, joka tuo paljon hyvinvointia omaan elämääsi. Kovakantinen, paljon kuvia sisältävä, ommeltu kirja nyt vain 19€.
Kirjatilaukset: www.goodset.fi, 040 356 5072
