Mitä henkinen tie on?

Henkinen tie on vaikeasti määriteltävissä, koska kullakin ihmisellä on oma arvomaailmansa, johon ovat vaikuttaneet erilaiset kulttuurit ja elinolosuhteet. henkisyyden käsitteen muodostumiseen vaikuttavat kunakin aikakautena sen ajan arvostettujen ja itsensä vakuuttavasti esille tuovien henkilöiden näkemykset. ihmismieli on henkisesti melko laiska, joten on helpompi kulkea toisen jalanjälkiä kuin tehdä työtä löytääkseen oman yksilöllisen totuutensa. aina ei ole kysymys ns. henkisestä laiskuudesta, vaan usein asioiden tiedostamattomuudesta.

Rajatiedon piirissä nähdään asia pitkälti niin, että kaiken ydin on ihmisenä kasvamisessa. Vaikkapa niin, että kukin oppii rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiään, laajentamaan ymmärrystään ja näkökulmiaan, hyväksymään itsensä ja toiset vajavuuksineen, oppii auttaessaan tekemään sen lähimmäisen, eikä omilla ehdoilla jne.

Selvää sääntöä, jonka mukaan voidaan sanoa, että toinen on henkinen ja toinen ei, tai että toinen on henkisesti kehittyneempi kuin toinen, ei ole olemassa. Ihmisen motiiveilla ja pyrkimyksillä on suurempi merkitys kuin sillä, mihin hän elämässään yltää.

Edellä luetellut seikat ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, miten henkisellä tiellä voi edistyä ja miten sitä voi määritellä. Todellista, fyysisen elämän jälkeiselle ajalle merkityksellistä eteen- tai taaksepäin menoa ei pystytä fyysisellä tasolla mittaamaan eikä määrittelemään. Mutta vaikka meneillään oleva elämä onkin vain pieni osa henkisyyteen kasvamisessa, se on silti merkityksellinen.

Tie on yksilöllinen. Vaikka monet uskovat tietävänsä, mikä tie on ihmiselle oikea, omia kokemuksia tai pyrkimyksiä ei tule pitää toisille kuuluvina ehdottoman oikeina ohjenuorina tai malleina. Henkistä tietään aloittaessaan ihmiset etsivät mielellään suunnannäyttäjiä. Sitä voi pitää hyvänä asiana sikäli, että siten on mahdollista tutustua laajalti henkiseen kirjallisuuteen ja erilaisiin tarjolla oleviin näkemyksiin. Mitä laajemmin asioihin tutustuu, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää sopivalta tuntuva näkemys eli se, mikä itsestä tuntuu omimmalta.

Rukous, hartaudenharjoitus ja meditaatio yhdistyneenä epäitsekkääseen toimintaan, palveluun edistävät henkistä kehitystä. Kun henkinen kehittyminen tapahtuu toiminnan kautta, on tärkeää, että tekoon ei kiinnytä, eikä odoteta vastapalvelusta tai kiitosta.

Tietoinen pyrkiminen henkiselle tielle

Henkisyyttä kasvatetaan monella tavalla. Ihmiset lukevat tietoutta lisäävää kirjallisuutta, hakeutuvat kursseille, kuuntelevat luentoja, innostuvat astrologiasta, numerologiasta, kyselevät aikaisemmin eletyistä elämistä, hakeutuvat yhdistyksiin tai henkisiin piireihin ym. Vaihtoehtoja on paljon ja eteenpäin pyrkijä hakee yleensä tietoa ja taitoa useilta tahoilta ja monella tavalla. Vaarana on, että henkisyyden uskotaan tulevan tietomäärän mukana.

Opittuaan useita rajatiedon piiriin luokiteltavia asioita etsijä haluaa muutakin kuin tietoa, hän haluaa kokemuksia. Niitä voi saada monella tavalla, sillä tarjolla oleva kenttä on laaja ja kirjava.

Henkistä tietään aloittaessaan ihmiset etsivät mielellään suunnannäyttäjiä

Antiikin ajan historia kertoo ennustajista ja yhteyksistä ihmisen tietoisuuden ulkopuolelle. Delfoin oraakkeli oli laajalti tunnettu ja suosittu tiedonlähde. Tuskin tämän kaltainen toiminta oli silloinkaan uutta, sillä jo alkukantaisilla heimoilla oli poppamiehensä, samaaninsa tai noitatohtorinsa, jotka kokivat eriasteisia muuntuneen tietoisuuden tiloja.

Ennustaminen ja selvänäkeminen ovat edelleen suosiossa. Niin tarjonta kuin kysyntäkin kasvaa jatkuvasti, mikä kuvastaa selvästi ihmisten epävarmuutta ja luottamuksen puutetta omaan tietoisuuteen.

Henkisyys ei merkitse samaa kaikille ihmisille.

Joillekin se on ulkoisista seikoista riippumaton sisäinen yhteys ihmisessä olevaan henkiseen kipinään. Useat pitävät kanavan aukeamista toisille tasoille ja sieltä annettavien viestien välittämistä henkisyyden huippuna. Jotkut uskovat olevansa korkeassa kosmisessa koulutuksessa ja oppivansa tietämään kaiken henkisyydestä, jos toimivat saamiensa neuvojen mukaan. Joidenkin henkistymistä edistää se, että he pukeutuvat vaatteisiin, joiden värejä pidetään yleisesti henkisinä. Moni haluaa kasvaa gurun ohjauksessa. Toiset hakeutuvat terapeuteiksi ja pyrkivät sitten auttamaan lähimmäisiään sekä fyysisesti, että henkisesti.

Tietoinen pyrkimys edistyä henkisellä tiellä muuttaa vähitellen ihmisen oivaltamis- ja havaitsemiskykyä sekä asennoitumista toisiin ihmisiin ja eri tilanteisiin. Mutta liiallisessa yrittämisessä on myös vaaransa. Syntyy uskomuksia ja tuntemuksia, jotka eivät ole todellisia, vaan omien toiveiden synnyttämiä. Ihminen saattaa tuntea olevansa yhteydessä kaikkeen luotuun, koko maailmankaikkeuteen sekä kokea monenlaisia yliaistillisia autuuden tunteita. Tunnelataukset eivät ole edistymisen vuoksi välttämättömiä, mutta niistä ei ole myöskään haittaa elleivät ne ole tarkoitushakuisia, vaan kestävät lyhyen aikaa jättäen jälkeensä hyvän ja rauhallisen olon.

Henkiseen kasvuun tähtääviä näkemyksiä on vaikka kuinka paljon, eikä niitä voida asettaa paremmuus- tai huonommuusjärjestykseen. Määrä kertoo vain, että kullakin on oma yksilöllinen tapansa ja tarpeensa edetä kohti tavoitettaan, välillä suoraan, välillä suuriakin mutkia tehden.

Tärkeää on, että ihminen etsii vilpittömästi eikä jämähdä johonkin yksittäiseen, jonkun toisen ohjelmoimaan näkemykseen. Moni etsijä on jossain vaiheessa samassa tilanteessa kuin mies, joka sanoi Jeesukselle etsineensä Jumalaa koko elämänsä. Jeesuksen vastaus oli: kun ihminen etsii Jumalaa, Jumala on jo löytänyt hänet.

Tiedostamaton henkinen tie

Monet ihmiset kulkevat tiedostamattaan henkistä tietä. He eivät hakeudu ns. henkisiin tai hengellisiin piireihin, vaan käytännön auttamistyöhön seurakuntiin, sairaaloihin, palveleviin puhelimiin, vapaaehtoistyöhön, lähimmäistyötä tekeviin ammatteihin ja moneen muuhun. He toteuttavat vaistonvaraisesti kehotusta rakastaa ja palvella lähimmäistään.

Teksti on ote julkaisusta Näkökulmia rajatietoon, Rajatiedon Yhteistyö ry 2012, Rajatiedon auttava puhelin -työryhmä: Rita Castrén, Arja Ahonen, Liisa Kannisto, Helmi Koivunen, Saga Simelius-Nieminen, Tapani Koivula, Timo Kyllönen ja Riitta Wahlström.