Ääretön 4/2021 Joulukuu

ihan ufoa luettavaa

pauli liikalan maailmankuva

4/2021

Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry

kummituksia ja mustapukuisia miehiä vatikaanin salaisuudet

myyttinen "jerseyn paholainen"

...ja tietysti paljon muuta!

ÄÄRETÖN 4/2021

Tässä numerossa

18

4-6 Tapahtumakalenterit, ajankohtaista 7 Kummituksia ja mustapukuisia miehiä 8 Kabbalah vakiopalsta: Viisi

kysymystä pohdittavaksi joka päivä 10 KehonSielu kolumni: Ihmisen

kokonaisvaltainen hyvinvointi 12

Vaihtoehtoiset todellisuudet

14

Sielun ikilentoon runon, aistimuksen ja läsnäolon siivin

17

Tähtipölyä, Tuulikki Halosen runo

18

Vatikaanin salaisuudet

20

Puut vailla metsää

22

Pauli Liikalan maailmankuva

29

Sisäinen varmuus

30

ÄÄRETÖN matkailu: Yhdysvallat, New Jersey – Jerseyn paholainen

38

Mystikon mietteitä: Vainajan luinen käsi

Luovuttiko Vatikaani salaisille tiedustelupalveluille aikakoneen?

22

TOIMITUS Päätoimittaja Anni Kultajoki rtytoimitus@gmail.com Postiosoite Rajatiedon Yhteistyö ry Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 HELSINKI ULKOASU JA TAITTO Anni Kultajoki ÄÄRETÖN ISSN 2342-7272 (verkkojulkaisu) ISSN 2342-7264 (painettu) ILMESTYMISAJANKOHDAT No 1 10.3. aineistopäivä 15.2.

No 2 10.6. aineistopäivä 15.5.

No 3 10.9. aineistopäivä 15.8.

No 4 10.12. aineistopäivä 15.11.

MUUTTUNEET OSOITETIEDOT rtytoimitus@gmail.com

Pauli liikalan maailmankuva

46 Mitä maailmassa oikein on tapahtumassa?

Lehti ilmestyy ilmaisena verkkojulkaisuna ja on vapaasti painettavissa/tulostettavissa.

Kaupallinen käyttö tai levitys ilman julkaisijan lupaa on kielletty. Painetun lehden voi tilata hintaan 50 € / vuosikerta (4 numeroa). Rajatiedon Yhteistyön jäsenille 40 % alennus tilauksen hinnasta.

Lisätietoja: rajatieto.fi. © Ääretön-lehti

50

Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry

ÄÄRETÖN maailmalla: Mystiset tapahtumat Aasiassa, osa 10

51 Lyhyesti

38

vainajan luinen käsi

MAINOSMYYNTI JA -YHTEISTYÖ: rtytoimitus@gmail.com

FACEBOOK: Ääretön, Rajatiedon Yhteistyö, StudioRajatieto sekä Hengen ja Tiedon messut Kuvitukset Creative Commons CC0

Ä är e tö n І joulukuu 2021

pääkirjoitus

Vuoden viimeinen Ääretön-numero on nyt edessäsi.

Täytyy todeta, että paljon on maailma muuttunut kuluneen vuoden aikana, ja tulee edelleen muuttumaan…

Tuskin keltään on jäänyt huomaamatta, että erikoisia päätöksiä tehdään, ja suuria muutoksia yritetään viedä vaivihkaa läpi, samalla kun huomiomme ohjataan johonkin aivan muualle. Onko kaiken takana jokin hämäräperäinen eliittijoukko, muinaiset liskoihmiset, vaiko liian suurta valtaa saavuttaneet globaalit teollisuusjätit ja eturivin poliitikot? Ratkaiseeko raha ja valta jälleen kaiken, sen voi jokainen selvittää tai päätellä itse. Lopputulos on kuitenkin sama, mikäli ahnetta valtaa käyttävät tahot saavat toteuttaa agendaansa nykymaailmassa vapaasti – meistä tulee silloin uuden aikakauden orjia, jotka ovat lujasti kiinni digitaalisissa kahleissa.

Lähtökohtaisesti vapaalle kansalaiselle asetetaan aluksi liikkumisen ehdoksi henkilökohtainen rokotepassi. Seuraavaksi rokotepassi liitetään mikrosiruun, joka laitetaan ihmisten ihon alle, esimerkiksi kämmenselkään. Sitten siruun liitetään muutkin henkilötiedot. Kun siitä tehdään myös maksukortti, on lopputuloksena yhdellä napin painalluksella ohjattavissa oleva ihminen, jolta voidaan tarvittaessa helpommin kuin koskaan ennen, evätä vaikkapa vapaa liikkuminen ja kaikenlainen kaupanteko. Mitään ei voida enää sen jälkeen ostaa eikä myydä ilman tuota ihon alla olevaa sirua. Tiedän, että joidenkin mielestä nämä olisivat vain hyviä asioita – mutta entä jos tuollainen valvontasiru jonain päivänä oikeasti laitetaan sinuun tai läheisiisi? Muuttuuko turvallisuudella ja käyttämisen helppoudella kaupiteltu ihmisten siruttaminen ennen pitkää joksikin aivan muuksi, todella hirmuiseksi pakkovallaksi?

Jokainen tuntee sydämessään, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos sydämessä ei tunnu yhtään miltään,

A nni k u ltajoki

kannattaa varmasti harjoittaa oman sielunelämän tunnelukkojen avaamista. Esimerkiksi kaikenlainen pyyteetön auttamistyö on siihen hyvä apukeino. Mieluiten suora ihmisten tai eläinten auttaminen, joka ei liity minkään väriseen politiikkaan, eikä mihinkään globaaleihin suuriin bisneksiin.

Lopuksi vielä Edward Snowdenin mietelausetta lainaten: ”Sananvapaudesta kannattaa pitää kiinni, vaikka itsellä ei olisikaan mitään sanottavaa”.

Toivotan kaikille lukijoille lämminhenkistä, kiireetöntä joulunaikaa, ja aitoa tonttujen taikaa. Olkoon tuleva vuosi 2022 meille kaikille edellistä vuotta parempi.

Seuraava Ääretön ilmestyy 10.3.2022 Kirjoittajaksi tai mukaan toimitukseen?

Mistä haluaisit kertoa muille? Mitä asiaa haluaisit edistää?

Juttuja tuleviin numeroihin kerätään taukoamatta – myös haastatteluja, rajatietokokemuksia, tarinoita, kuvituksia, runoja.

Haastateltavaksi aiheesta "Henkisyys arjessa"? Haluamme kuulla, millä eri tavoin ihmiset

soveltavat henkisiä käytäntöjä jokapäiväiseen elämään.

Millaista on oma henkisyytesi ja mitä se antaa sinulle?

Jos voisit vastata lyhyesti sähköpostilla muutamaan kysymykseen, heitä viestiä!

Toimituksen sähköposti: rtytoimitus@gmail.com Ääretön on vuonna 2014 perustettu laaja-alainen ja raikas rajatiedon julkaisu, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lehti tarjoaa tuoretta ajankohtaista lukemistoa. Esittelemme maailmankatsomuksia ja näkemyksiä laidasta laitaan ja välillä sukellamme myös historian mystisiin syvyyksiin.

Artikkelit edustavat kirjoittajiensa omakohtaisia käsityksiä, ei yhdistyksen "virallista" näkökantaa. Ääretön-lehti toteutetaan vapaaehtoisvoimin.

3

Äär e t ön І joulukuu 2021

ajankohtaista Tunnelmia "tietoisuuden siivin kohti ykseyttä" virtuaalitapahtumasta 16.–17.10.2021 Rajatiedon Yhteistyö järjesti kaksipäiväisen virtuaalitapahtuman Hengen ja Tiedon messujen hengessä. Itse messutapahtuman toteutus Helsingin Suomalaisella Yhteiskoululla peruuntui tänäkin syksynä koronatilanteen vuoksi. Virtuaalitapahtuman livestriimiä pääsi seuraamaan mistä tahansa maailmankolkasta. Katsojilla oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä puhujille.

Ehdit vielä päästä tapahtuman tunnelmaan ostamalla pääsyoikeuden koko viikonlopun elämyspakettiin, johon on koottu yli 20 tapahtuman esitystä!

Lisätietoja www.rajatieto.fi

Tutustu myös meidän virtuaaliseen näytteilleasettajagalleriaan osoitteessa www.rajatieto.fi/naytteilleasettajien-ilmoitukset/

RAJATIEDON STIPENDIT 2021 JAETTIIN Antti Korpelainen, kauppatieteiden maisteri ja Daniela Vainio, taiteen kandidaatti; “Neljäs tiheys” -projektiin (www.neljastiheys.fi) Petteri Moilanen: “Ufot ja ufologia historiallisesta näkökulmasta käsin“. Pro gradu. Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta.

Tuija Ihanta, kuvataiteilija, taiteen maisteri; “Taivasto” -taidekorttisarjan tekemiseen.

Timo Rytkönen, taiteen maisteri; “Värisukkaterapia” -opaskirjan toisen painoksen painokuluihin. seuraa meitä facebookissa Rajatiedon Yhteistyö ry Hengen ja Tiedon Messut Ääretön-lehti StudioRajatieto Rajatiedon erikoiskirjasto Rajatiedon Auttava Puhelin

4

Studio rajatieto ja rajatiedon kirjasto sijaitsee osoitteessa Luutnantinpolku 7, Malminkartano Aukioloajat MA-TI KE-PE LA SU

SULJETTU 12.00-18.00 12.00-14.00 SULJETTU

Rajatiedon Auttavan Puhelimen puhelinpäivystys

040 913 1038

torstaisin ja sunnuntaisin klo 18.00 – 22.00 Puhelut maksavat normaalin puhelumaksun verran.

Rajatiedon Auttavan puhelimen löydät myös Facebookista.

Rajatiedon Auttavan Puhelimen päivystäjät tarjoavat keskusteluapua niille, jotka tuntevat itsensä ahdistuneiksi tai pelokkaiksi kokemiensa rajatiedon ilmiöiden vuoksi tai joille on herännyt kiinnostus rajatietoon.

Päivystäjälle voi kertoa kokemuksista tai kysyä mieltä askarruttavista asioista anonyymisti.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

ajankohtaisia tapahtumia Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura www.paratutkimusseura.org

Yleisötilaisuudet osoitteessa Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki Maanantaisin klo 18:30 - 20:30 Tilaisuuksien pääsymaksu: 5€ seuran jäsenet, 10 € vieraat, ellei toisin mainita.

TALVI-KEVÄTKAUSI 2022 (alustava ohjelma) 24.1. klo 18.30 Tero Säilä: Tietoisuuden arvoitus 21.2. VUOSIKOKOUS jäsenille klo 17.00 Luento kaikille klo 18.30: Katrina Berg ja Kaisa Santala: Parantajakoulu – sen historiasta ja tulevaisuudesta 21.3. klo 18.30 Tea Holm: Spiritualismin ja esoterian historia.

Magia tieteenhistoriassa.

25.4. klo 18.30 Tanatologi Karl Käsnapuu, relig. stud. MA: Elämän lopun ongelmia – merkitys, tarkoitus, transsendenssi

13.12. klo 18.30 Dipl. ins. Pekka Kaarakainen: Kuolemattomuudesta

Karl Käsnapuu kerää ja tutkii kuolemanrajakokemuksia Virossa. (korotettu pääsymaksu 15 € kaikille)

Luennolla käydään läpi mitä tietoja tutkimukset kuolemanrajakokemuksista, menneiden elämien muistoista, hypnoosiregressiosta sekä meediokyvystä paljastavat. Voiko ihmisen tietoisuus jatkaa elämää fyysisen kehon kuoleman jälkeen? Mitä lainalaisuuksia tähän elämän jatkumiseen liittyy?

Kuinka nämä tiedot auttavat ihmistä ymmärtämään kuolemaa ja elämää uudesta positiivisemmasta näkökulmasta? Luennon lopuksi on varattu aikaa yleisön kysymyksiin. Paikan päällä myös kirjamyynti. Luennoijana Pekka Kaarakainen, Allan Kardecin opin ystävät ry:n puheenjohtaja.

16.5. klo 18.30 Ufologi, paranormaali-ilmiöiden tutkija Igor Volke, Ma. Econ.: Anomaliat Virossa ja maailmalla (korotettu pääsymaksu 15 € kaikille)

Hu

um

oria

Jäseneksi?

Lähetä vapaamuotoinen jäsenhakemuksesi yhteystietoineen (nimi, osoite, puhelin ja/tai sähköposti) osoitteeseen info@paratutkimusseura.org. Lisäksi voit halutessasi kertoa muutakin itsestäsi ja kokemuksistasi. Voit liittyä jäseneksi myös paikan päällä tilaisuuksissamme.

Mies kulki yksinään rannalla ja löysi pullon lojumassa hiekassa. Hän poimi pullon ja veti tiukan puukorkin irti. Pullosta pöllähti ulos suuri vihreä savupilvi, jonka keskeltä tuli esiin salaperäisen näköinen henkiolento.

Henki katseli hetken iloisena ympärilleen ja kiitti sitten miestä vapaudestaan, sekä tarjosi hänelle palkkioksi yhden rajoittamattoman toivomuksen.

- Tuota, olen aina halunnut käydä Hawaijilla, mutta pelkään lentämistä ja laivamatka saa minut huonovointiseksi. Jospa sinä tekisit minulle tien sinne Hawaijin saarille?

- Hmmmm... Siinä on paljon tekemistä jopa minulle.

Kaikki pylväät, jotka pitävät tien ylhäällä... ja sen lisäksi tarvitaan vielä tonneittain muuta rakennustavaraa. Tien tekeminen keskelle valtamerta voi kestää jopa kuukausia. En usko pystyväni siihen. Etkö voisi toivoa jotain muuta hieman helpommin toteutettavaa?

- Okei sitten. Olenkin aina halunnut ymmärtää naisten ajatusten juoksua.

Opeta minut siis ymmärtämään naisten käsittämätöntä logiikkaa.

- Haluatko siihen moottoritiehen 2 vai 4 kaistaa?

5

Äär e t ön І joulukuu 2021

ajankohtaisia tapahtumia Avartuva Ihmiskuva ry Uudenmaankatu 33, Helsinki.

Pe 10.12. klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedio­ istunnot, energiahoidot (Hoitohuone) VAIN AJANVARAUKSELLA: medium.anneli.s@gmail.com / 040-7385530 klo 17:30 - 21:00 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri La 11.12. klo 17:30 - 20:00 A-P. H. ja Ystävät: Ajankohtaiset mietelauseet, runot ja musiikit Su 12.12. klo 17:00 - 18:00 Gnostilainen messu – ”Valon hartaus” klo 18:00 - 19:30 G-klubi, gnostilainen keskustelupiiri Ma 13.12. klo 10:00 - 20:30 Energiahoidot, meedio­ istunnot. Anneli Sjöstedt ja Inez Bassi (Lootuskukan huone) VAIN AJANVARAUKSELLA! Anneli: medium. anneli.s@gmail.com / 0407385530. Inez: ineznilla@ gmail.com / 050 5292872 Ma 13.12. klo 18:30 - 20:00 Pekka Kaarakainen: Kuolemattomuus (Suomen Parapsyk. Tutkimusseura) Ti 14.12. klo 15:30 - 16:30 Osho Kundaliini meditaatio Ke 15.12. klo 18:00 - 21:00 Valonkantajien pikkujoulu: Musiikkia, joululauluja, esityksiä, pientä purtavaa. Ja tietysti Joulupukki vierailee. Ennakkoilm. Anita/0400 995567 tekstiviestillä.

To 16.12. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota

Katso kaikki tapahtumat: avartuvaihmiskuva.fi

Huom. joihinkin tilaisuuksiin oviraha 5-15 €.

Ohjelmien tarkemmat tiedot löytyvät tapahtumasivulta.

6

Pe 17.12.klo 12:30 - 17:00 Anneli Sjöstedt Meedioistunnot, energiahoidot (Hoitohuone) VAIN AJANVARAUKSELLA klo 18:00 - 20:00 Meediotilaisuus: Anneli Sjöstedt ja Marjaana Kaakinen (Seitsentähtisali) Istunto alkaa klo 18.00. OLETHAN AJOISSA! Oviraha 15€.

La 18.12. klo 15:00 - 17:00 Pianisti Janne Maarala: Jouluisia musiikkikappaleita improvisaation siivin.

Tarjolla myös pientä purtavaa, teet ja joulugögit.

Mahdolliset tiedustelut: Ari-Pekka Hyrkäs 040 718 5618 aripekkahyrkas@gmail.com. Oviraha 5 euroa.

Ma 20.12. klo 10:00 - 20:30 Energiahoidot, meedioistunnot. Anneli Sjöstedt ja Inez Bassi (Lootuskukan huone) VAIN AJANVARAUKSELLA. Ti 21.12. klo 15:30 - 16:30 Osho Kundaliini meditaatio To 23.12. klo 16:00 - 17:00 Seija Helin: Löydä joulun rauha, äänimaljarentoutus. 20€/hlö, ennakkoilm. Seija Helin p. 040 526 9956.

Ti 28.12. klo 15:30 - 16:30 Osho Kundaliini meditaatio Ke 29.12. klo 18:00 - 20:00 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri La 1.1.2022 klo 19:00 - 21:30 Heart Circle - mantralaulua piirissä istuen Ke 5.1. klo 18:00 - 20:00 Meedio Taru Both välittää viestiä henkimaailmasta. Oviraha 10 €.

To 6.1. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota Ke 12.1. klo 12:00 - 14:00 Jakatz / Sinikka: Itsensä kohtaaminen, avoin piiri. Sinikka Sihvonen ja Jakatz vetävät uutta kehityspiiriä, joka on kaikille avoin. Joka kuukauden toinen keskiviikko. Oviraha 10 €. klo 18:00 - 20:00 Juha Aalto-Setälä: Salaisuuksista salaisin.

Oviraha 5 €.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Kummituksia ja mustapukuisia miehiä teksti petri yusuf soini

- tapanì koivula

Kummitukset eli aaveet ovat outoja kokemuksia, jotka selvästi poikkeavat normaaleista ihmisiin tai asioihin liittyvistä tapahtuvista. Tieteellisesti ne saattavat liittyä äkkikuolemiin, kuten itsemurhiin ja sairaskohtauksiin, tai esineiden paranormaaleihin ilmestymisiin tai liikkumiseen eli materialisoitumiseen.

Tässä herkän näkijän Petri Soinin kokemuksia.

Tapaus 1.

Oli ilta heinäkuussa 2020.

Olin yksin kotona. Edessäni oli pitkä käytävä, joka vei alakertaan. Kun avasin oven käytävään, näin siellä kulkevan pienen ihmishahmon. Mitään ääniä ei kuulunut. Hän muistutti hieman naapuriani, mutta juuri silloin tämä oli mökillään.

Hahmo liikkui liukumalla.

Tapaus 2.

Syyskuu 2020 klo 01.

Makuuhuoneessani koin seuraavan oudon tapauksen. Olin menossa nukkumaan, tapani mukaan valot päällä. Näin katon rajassa ikkunan yläpuolella tumman pyöreän ilmiön, joka liikkui pitkin seinää. Se laskeutui kohti lattiaa. Samassa siihen ilmestyi vaaleaa usvaa, jossa näkyi naisen hahmo. Oven kohdalla se katsoi minua muutaman minuutin ajan, kunnes katosi oven läpi. En kertonut tästä kenellekään, ja tapaus jäi mysteerioksi.

Mustapukuinen mies?

Tapaus 1.

Olin bussissa matkalla Kangasalla 1990, kun autoon nousi pitkä mies. Hänellä oli mustat vaatteet ja tummat lasit. Pää oli pyöreä, eikä lainkaan hiuksia.

Muitta mutkitta mies istui viereeni ja alkoi jutella kuin vanhalle tuttavalleen. Hän kysyi mm. missä asun, mutta en kertonut. Viiden minuutin päästä päätin jäädä bussista pois.

Tapaus 2.

Toinen tapaus sattui Tampereella 1995. Seisoin kadun varressa, kun eteeni pysähtyi vihreä Volkkari. Siitä astui ulos tukeva, mustiin pukeutunut mies. Hän kyseli katuamme, mutta annoin väärää tietoa. Hänellä oli kartta, mutta kehotin häntä kysymään baarista.

Hänelläkin oli mustat vaatteet, pitkä takki ja aurinkolasit. Hän puhui ulkomaalaisittain korostaen. Paranormaalien ilmiöiden tutkijana olen ottanut huomioon myös normaalit selitykset. Mustapukuisten kohdalla se on helpompaa, mutta "kummitukset" on vaikeampi selittää, esim. poistuminen oven läpi.

7

Äär e t ön І joulukuu 2021

kabbalah.fi

va k i o pa l sta

Viisi kysymystä pohdittavaksi joka päivä michael berg

Lapsina meitä usein kehotetaan olemaan "hyvä" poika tai tyttö. Älä itke, älä lyö, älä käyttäydy huonosti.

Kun olemme lapsia, sellainen ohjeistus saattaa toimia. Se voi pitää meidät ruodussa tai opettaa mitä meiltä odotetaan, mutta aikuisena alamme ymmärtää, että kaikki ei olekaan niin yksiselitteistä.

Mitä on "hyvä" tai "huono" käyttäytyminen? Kabbalan viisaus opettaa, että positiiviset teot ovat sellaisia, jotka auttavat ihmisiä, ja negatiiviset teot ovat sellaisia, jotka vahingoittavat muita tai itseäsi.

Mutta tämäkin määritelmä jättää paljon tulkinnanvaraa. Joskus ajattelemme tekevämme hyvää jollekin, mutta todellisuudessa loukkaamme häntä. Mistä tiedämme toimimmeko sielumme luonteen mukaisesti?

8

Tässä on viisi kysymystä, jotka sinun tulee kysyä itseltäsi joka päivä varmistaaksesi, että toimit oikeassa mielentilassa:

1.

Hyväksynkö sen, että sieluni on täydellinen – huolimatta kaikista virheistä, mitä olen tehnyt? Ennen kuin voimme edes alkaa arvioimaan tekemisiämme, meidän on ensin ymmärrettävä, että olemme ytimessämme täydellisiä – onhan sielumme Luojan luoma.

Kaikki ystävällisyys, empatia, ilo ja positiivisuus kumpuaa sielustamme.

Se on todellinen luonteemme, eikä mikään virhe tai negatiivinen teko voi sitä muuttaa.

Meillä jokaisella on kuitenkin myös negatiivisia taipumuksia. Se on pieni sisäinen ääni, joka yrittää saada meidät epäilemään, pelkäämään ja

toimimaan negatiivisesti. Tämä ääni ei itse asiassa ole osa olemustamme, vaan se on voima, joka houkuttelee meitä pettämään sitä, mitä todella olemme.

Mikään ikinä tekemäsi negatiivisuus ei ilmaise sitä kuka olet ytimessäsi, vaan pikemminkin sitä, että olet joutunut tämän negatiivisen taipumuksen uhriksi. Sen sijaan, että pitäisit tekemiäsi negatiivisia tekoja henkilökohtaisena epäonnistumisena, muistuta itseäsi, että olet puhdas ja täydellinen. Vain itsensä rakastamisen tilasta voit alkaa tarkastelemaan mitä ajatuksia, tekoja ja sanoja sinun on työstettävä.

2.

Kuinka usein kuuntelen negatiivista sisäistä ääntäni?

Kun ymmärrämme, että jokaisella on negatiivinen taipumus ja sen

Ä är e tö n І joulukuu 2021

tehtävänä on yrittää jatkuvasti huijata meitä, voimme alkaa tarkkailemaan sitä, milloin lähdemme seuraamaan tätä ääntä. Tämä negatiivinen voima pakottaa meidät huutamaan, olemaan kateellisia, peloissaan, vatvomaan synkkiä ajatuksia tai toimimaan itsekkäästi. Mutta se on olemassa myös, jotta meillä on mahdollisuus työntää se pois. Se on avaintekijä henkisessä kasvussa.

Jokaisen päivän aikana sinulla on mahdollisuus valita: annatko periksi negatiiviselle äänelle ja sen houkutuksille vai nousetko niiden yläpuolelle.

3.

Millaiseksi en halua tulla?

Vietämme paljon aikaa tulevaisuutta miettimällä – ketä haluamme olla ja miltä haluamme elämämme näyttävän. Pohdimme mihin meidän kannattaa sijoittaa aikaa, energiaa ja rahaa, ja kehittelemme menestysstrategioita. Mutta entäpä jos sen sijaan, että suunnittelet kuka haluat olla tulevaisuudessa, kysyisitkin itseltäsi kysymyksen: "Millaiseksi en halua tulla?"

Me kaikki elämme muiden asettamien odotusten kanssa, ja se voi saada kehittämään tapoja, jotka ovat vastoin todellista luontoamme. Ellemme elä aidosti omana itsenämme, emme koskaan ole todella onnellisia.

Tunnistamalla henkilön, joksi et halua tulla, voit alkaa tunnistaa sitä edustavia piirteitä tai tottumuksia itsestäsi, ja lopulta alkaa muuttamaan niitä.

4.

Mitkä tämän päivän tekemiseni ja ajatukseni ovat ristiriidassa sieluni tarkoituksen kanssa? Yksi erittäin käytännöllinen kabbalistien käyttämä työkalu on päivittäinen katsaus omiin tekemisiin.

Jos heräät joka aamu ja muistutat

Jokaisen päivän aikana sinulla on mahdollisuus valita: annatko periksi negatiiviselle äänelle ja sen houkutuksille vai nousetko niiden yläpuolelle.

itseäsi siitä kuka et halua olla, niin iltaisin on mahdollisuus arvioida kuinka hyvin tavoite toteutui.

Mitä ajatuksia ja keskusteluja sinulla oli tänään, jotka eivät todellakaan ole sielusi mukaisia? Missä tilanteissa annoit negatiivisten ajatusten hiipiä mieleesi? Mitä haitallisia tekoja olet tehnyt? Jos olet todella rehellinen itsellesi, löydät joka päivä jotakin.

5.

Pyrinkö olemaan jatkuvasti parempi ihminen vai tyydynkö vain "riittävän hyvään"? Jos kysyt useimmilta ihmisiltä, he kertovat, että he ovat pohjimmiltaan hyviä ihmisiä ja he yrittävät parhaansa. Tämän ajattelun ongelmana on, että siitä puuttuu tietoisuus negatiivisesta taipumuksesta – ja se sokeuttaa meidät kehittämistä vaativilta asioilta. Jos tilanteemme on vain "riittävän hyvä”, silloin emme ymmärrä käytettävissämme olevia loputtomia siunauksia. Ne ovat paljon suurempia ja runsaampia kuin meillä on aavistustakaan!

Jokainen tunnistettu negatiivinen sisäinen piirre toimii itse asiassa avaimena, joka avaa siunaukset. Jos haluat enemmän iloa, enemmän inspiraatiota, enemmän täyttymystä, niin etsi sisälläsi jotain, jonka parissa sinun on työskenneltävä ja aloita sen muuttamisprosessi. Tulet huomaamaan, että siitä tulee portti suurempiin lahjoihin. Ja päinvastoin – jos tyydyt vain olemaan "ok" etkä muuta itseäsi, silloin jätät paljon Valoa ja siunauksia hyödyntämättä.

Vaikka asiat olisivat hienosti tai hyvin, voit olla varma, että voit ymmärtää paljon enemmän itseäsi ja paljon monenlaista hyvää on vielä tulossa.

Ajatus ”hyvästä” ihmisestä on kerroksellinen vivahteikas käsitys. Muista, että ytimessäsi olet luonnostaan hyvä.

Kysymys ei ole siitä, kuinka olet hyvä ihminen, vaan kuinka voit tulla vielä paremmaksi. Se vaatii omistautumista muutokselle ja paljon oman itsensä kuuntelua. Vastusta negatiivisia ajatuksia ja taipumuksia koko päivän ajan ja tarkkaile tekemisiäsi, jotta voit oppia ja kasvaa. Ja ennen kaikkea, älä koskaan tyydy “tarpeeksi hyvään”!

9

Äär e t ön І joulukuu 2021

kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi Sari Sydänsävel

OSA XXV

Vapautemme hinta hyvinvoinnissa

N

äin tämän kaiken tulevaksi jo 90-luvulla. Luit oikein. Sanoin ääneen aikuisille, jotka siinä hetkessä istuivat pyöreän pöydän ympärillä keskustelemassa politiikasta ja tulevaisuudesta, etteivät he tienneet vielä mitään. Kerroin kuinka sitten, kun olen aikuinen, tulee koko maailma muuttumaan totaalisesti erilaiseksi. Ensiksi joudumme vain terveydellisesti niiden asioiden äärelle, missä kysytään kanttia kuunnella omaa sydäntä.

Ja näinhän siinä on tapahtunut.

Olen aika ajoin kaikessa hiljaisuudessa seurannut tätä kaikkea korruptoitunutta näytelmää, tietäen että tämän kaiken tulee tapahtua, jotta ihmiset heräävät.

10

Heräämistä on tapahtunut valtaosalla, mutta vielä osa nukkuu. Ja niin sen kuuluu mennä. Kaikki on omalla tavallaan koko ajan balanssissa.

Tämä joulukuu tulee olemaan se käänteentekevin energeettisesti ja myös fyysisellä tasolla. Aluksi kaikki menee vieläkin pahemmaksi ja sitten PAM!

Mikä on ollut vapautemme hinta hyvinvoinnissa?

Jos jäisimme elämään tätä elämää, uskoisimme, luottaisimme kaikkeen mitä valtio meille sane-

lee tänä päivänä ja sokeasti seuraisimme nykyhallinnon sanelemia lainsäädäntöjä, vapautemme hinta olisi ihmisoikeuksien riisto, ääriautoritarismi, vapausoikeuksien riisto, koko oman elämämme ja omien päätöstentekojen hyvästely, sillä ydinagenda tällä korruptoituneella liittovaltiolla koko uuteen maailmanjärjestykseen on se, että tuhotaan jokaisen ihmisen kyky ajatella ja tuntea itse, tehdään ihmisarmeijoita ja laitetaan heidät toimimaan robotteina ja orjina, josta hyötyvät vain valtaa pitävät tahot ja heidän valittunsa, perheet, jotka haluavat samalla tavalla ylläpitää valtaa ja kaapata demokratian toimimaan autoritarismina.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Sari Sydänsävel

Meidän ei kuitenkaan tarvitse tällaisessa maailmassa tulla elämään. Tämä on vain kauhuskenaario siitä, mihin ihmismaailmaa yritetään ajaa.

OmaVoima -valmentaja, NLP Practitioner, Life Coach & Transformation Life Coach – Universaali tietäjä Ikä: 38 Paikkakunta: Sastamala

Tietäkäämme se, että olemme turvassa ja suojassa. Kiitos siitä kuuluu jo pelkästään universumin sielujen alkulähteelle (voimme kutsua sitä myös Jumalaksi, jos haluamme) sekä valoauttajille (tähteläiset ja enkelit) sekä erityisesti me itse, jotka annamme tietoisuutemme vaikuttaa asiaan.

Lisäksi olemme nyt vahvasti yhdessä luomassa yhtenä rintamana uutta maailmaa, johon jokainen kynnelle kykenevä saa osallistua. Luomme kokonaan uuden maailman meille Suomeen, josta muutkin maat, joissa tilanne on sama kuin meillä tai pahempi, saavat ottaa mallia niin halutessaan.

VAPAUS ON PERUSOIKEUTEMME. Ja tuntemalla VAPAUS sisällämme, meissä itsessämme, me olemme jo vapaita. Meidän ei tarvitse pelätä. Voimme nojautua ja antaa mennä.

Mikäli kuitenkin olet tilanteessa, jossa tunnet, että pelkäät tai tunnet oman voimasi uupuvan sisältäsi, voit olla minuun yhteydessä. Autan sinua mielelläni.

Facebook: facebook.com/ sydansavel Instagram: @sarisydan ja @sydansavel Kotisivut: www.sydansavel.fi Sähköposti: sydansavel@gmail.com tai sydansavel@protonmail.com

Yllä mainittujen lisäksi Sari Sydänsävel on henkilökohtaisessa elämässään äiti. Sydänsävel on suorittanut maallikkona datanomin tutkinnon v. 2005.

Kirjoittanut vaiherikkaasta elämästään kirjan Totuuden Torvi - Yhden suomalaisen naisen elämäntarina. Ollut pienestä tytöstä lähtien erityisherkkä ja omannut vahvat kyvyt aistia. Lapsena haaveili nuorisopsykologin, laulajan ja näyttelijän urasta ensisijaisesti. Tänä päivänä pitkän ja töyssyisen matkan tehtyään, on onnellinen saadessaan tallustaa tätä huikeaa ihmiskokemus matkaa aina uusien oppien siivittämänä.

Sari parantaa universaalilla alkulähteestä kumpuavalla rakkaudella, josta on kuultu huikeita parannustarinoita. Hänellä on omakohtaisen elämänsä, havainnointikykynsä ja itseopiskelunsa tuloksena menestyksekäs tietotaito valmentaa ihmisiä hallitsemaan mieltään, käsittelemään tunteitaan ja kuuntelemaan kehoaan. Sarilta ei puutu sympatiaa eikä empatiaa. Hän on iloinen ja energinen, mutta samaan aikaan rauhan tyyssija. Sari tekee tällä hetkellä auttamistyötä pääosin etänä, zoomin ja puhelimen välityksellä, mutta koska Sarin maailmassa koronaa ei ole ollut ja Sari tietää tästä totuuden, on hän valmis kulkemaan asiakkaan luokse ja vaikka Sarilla ei ole työtilaa, ovat asiakkaat tervetulleita hänen luokseen.

Sarin haave on saada ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi paremmaksi, edistyneemmäksi ja kehittyneemmäksi Suomen luontoa ja ihmisarvoja vapaasti kunnioittaen. ilmoitus

www.homeopaatit.fi 11

Äär e t ön І joulukuu 2021

Vaihtoehtoiset todellisuudet teksti aleksis aropelto

Omiin mietteisiini syventyneenä mieleeni avautui meditaation tavoin näkymä vaihtoehtoisista todellisuuksita ja toisistaan erilaistuneista kehomuodoista, erilaisilla aikalinjoillaan. Erilaiset kehomuodot kulkivat ohitseni menneisyydestä kauas tulevaisuuteen kertoen jokainen omaa tarinaansa kokemuksistaan. Kokemukset avasivat yhteyden kosmiseen kristallienergioiden verkostoon ja verkostossa kulkeviin energioihin.

K

okemus tapahtui 28.2.2020.

Meditaation tavoin näkymatkani valaisee kehityksessään eteenpäin pyrkivälle elämän oppilaalle hänen siirtymisensä tiheämpään valotodellisuuteen.

Kehoni sivustoille ilmestyi rajattomien todellisuuksien inkarnaatioitani, joskin myös projektioita ja kopiokehollistumia erilaistuneina muotoina. Molemminpuolin kulkeneet rivistöt heijastuivat edessäni tulevaisuuteen ja takanani menneisyyteen.

Oikealla puolellani kulkevat inkarnaatiot ja niiden vaihtoehtoiset todellisuudet ovat sidoksissa kaikkiin ennakoituihin odotuksiin, toiveisiin ja tunteisiin, joskin myös fyysisiin mielihaluihin.

Vasemmalla puolellani kulkeneet inkarnaatiot ja niiden vaihtoehtoiset todellisuudet olivat kyt-

12

köksissä äärettömän tietoisuuden energiaan ja nykyhetkessä luovaan energiaan, kaikkeen elämän yllätyksellisyyteen, sen leikkisyyteen ja iloon.

Täsmällisen keskellä, vierelläni olleet heijastumat yhdistyivät läsnäolevassa hetkessä tyytymättömyyden, vaikkakin myös pettymyksen tunnesidoksiin. Kokiessamme näitä tunteita, elämän oppilas voi halutessaan saada toisenlaisen kokemuksen vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

Siellä koettu pettymys taikka tyytymättömyys voidaan elää eri tavalla kuin aikaisemmin. Näin voimme saada laajemman kokonaiskuvan ja ymmärryksen itsestämme.

Kaikki havaitsemani muodot ja niiden vaihtoehtoiset todellisuudet olivat saaneet alkunsa valokehon siroutumisek si kutsumastani tapahtumasta. Valokehon osiinsa ja-

kautumisen hetkellä valohiukkasia, joihin kokemani tunne- ja ajatuskoosteet virtautuivat kiinittyäkseen niihin.

Yhdistelmäkoosteet virtasivat omaan valohiukkaseensa, tuoden niihin kaiken saman tiedon Äärettömyyden Valosta, kuin valokeholla kokemuksellisesti on, sekä toisistaan erilaistuneen yksilöllisen poikkeaman, taikka vääristymän.

Havaitsi, sen, kuinka hiukkasiin virtasi Äärettömän Valon lähdekentästä energiaa, jonka vaikutuksesta koosteet tulivat itsestään tietoisiksi valokuvioiksi.

Ymmärrettyäni tapahtuneen, jokaisen vaihtoehtoisen todellisuuden projektio ja kopiokehollistuma sekä inkarnoitunut muoto alkoivat yhdistyä Olevaisuuteni ytimeen, ensin hyvin hitaasti ja verkkaisesti, kiihtyen asteittain. Mitä nopeampaa yhdis-

Ä är e tö n І joulukuu 2021

tymisen virtaus oli, sen useampi sivuhaara monine muine vaihtoehtoisine todellisuuksineen tuli näkyviin ja yhdistyi sisimpääni. Yhdistymisen aikana vaihtoehtoinen todellisuus katosi. Se oli palannut Olevaisuuteni ytimeen, tuohon sydämeni valoon.

Yhdistymisten tapahduttua, jokainen kokemani kopiokehollistuma, projektio, joskin myös inkarnaatioiden monitodellisuudet erilaisilta aikalinjoiltaan olivat palanneet kaikista ajoista, paikoista ja valotihentymistä takaisin tietoisuuteeni. Tunsin ja tiesin jokaisen muotoonsa heijastuneen tietoisuuden olleen saman, kuin omassa olevaisuudessani on, se oli Yksi ja Sama Äärettömän Valon Tietoisuus.

Ulkoisissa olemuksissa ja luonteissa sekä mielen asenteissa oli jokaisessa jokin poikkeama tai vääristymä, jotakin oli erilailla, kuin muissa toisissa todellisuuksissa toteutui.

Muuttuneessa tilanteessa jokainen vaihtoehtoinen inkarnaatio ja niiden todellisuudet olivat palanneet sydämeni valoon. Sydämeni takana oleva tietoisuuden valo on yhteydessä kosmiseen energiaverkostoon, verkoston kautta Äärettömän Universumin tietoisuudet ja elämämuodot ovat yhteyksissä toisiinsa ja itse sydämen värähtely on yhteydessä energiaverkoston tyhjiin silmukoihin / silmiin, joissa skalaari­energiat kulkevat.

Me voimme informoida skalaari­ energioita ja skalaarienergioiden kautta erittäin korkeat Äärettömän Valon tihentymätodellisuudet informoivat energiaverkostoa.

Tämän ymmärrettyäni eteeni projisoitui uusia informaatiohiukkasia. Jokainen heijastuva valohiukkanen ja elämän oppilaan valotietoisuus on samanaikaisessa yhteydessä Äärettömän Tietoisuuden valokuvioiden energiaverkostoon. Rakkautta

kokevan elämän opiskelijan sydämen ja valokuvioiden välillä kulkee skalaarienergioiden voimistuvat aallot.

Tässä vaiheessa hiukkasissa on puhdas informaatio. Äärettömän Valon Tietoisuuden virratessa niihin ne tulivat eläviksi tietoisuuksiksi, joihin olin siirtynyt.

Se on kokonaan uusi fyysisyyttä korkeampien valotihentymien ennenkokematon todellisuus. Tämä tapahtuma koskee koko kosmosta, joka on muutoksen tilassa ja vaikuttaa parhaillaankin planeettamme sekä ihmiskunnan kollektiiviseen massatietoisuuteen. Muutoksen ajankohtaa ei pysty tarkoin sanomaan, joskin se on vääjäämättä tulossa ja tapahtuu aikanaan. Muutoksemme uuteen todellisuuteen, korkeampaan tihentymätodellisuuteen tarvitsee fyysistä aktiivisuutta ja osallistumista valotyöhön, energioiden ankkurointina maahan.  13

Äär e t ön І joulukuu 2021

n o o t n e l i k Si e l u nruinon, a j n e s k u m i t a is läsnäolon siivin

teksti anna-kristiina vuorjoki

Tyhjyys joka hapuili sanoja

Karjalan mystisille laulumaille

Alussa oli tyhjyys paperilla eikä henki liikkunut paperin yllä, sydämen portit pitelivät patojen tuolla puolen visusti luovuuden virtoja.

Oli nuori nainen, jonka ainut maanpäällinen kiinnostus oli saada vain kirjoittaa ja kavuta sisäisen vuorensa ylle. Oli etsien hapuilevia sanoja, muttei sanomaa. Kynä kaarteli unenomaista ajatusten virtaa. Kokeilevat luonnokset eivät koskaan tulleet julki, tarkoitus oli tavoittaa luovuuden virta, luovuttaa ohjaus mielestä sydämelle.

Aloittelevana runoilijana otin ensimmäisiä askelia Sylvi-Sanni Mannisen Päivilän sanktuarissa. – Tämähän on suorastaan nerokasta, arvioi Sylvi ensimmäisiä taiteellisia tekeleitäni. Se kannusti jatkamaan. Myös herkkyys ja luovuus syvenivät. Karjalan kallioilla kaksi herkkää runotarta sinetöivät sisaruuden valoja. Metsät, järvi ja yhteisolo saivat mystisiä sävyjä haltioitumisen ja hurmioitumisen tiloista.

Todellisuuksien aavistuksista tuli totta ihmeellisempää. Päivilän tunnelmat ja maisemat, kohtaamiset sairastu-

14

neen sielusisaren kanssa, jonka sielun siivet surullisesti haaksirikkoutuivat, välittyvät runoissa. Kannel, urut, laulut, ikimetsät, järven selät, niistä syntyi muinaissuomalainen sielun maisema. Viimeisellä vierailulla tanssin rantojen kallioilla ilman, maan, vetten ja tulen kanssa, syntyvät taivaan Herraa ylistävät, hurmioituneet, raikkaat ja samalla intohimoiset runot. Näiden vuosien runoja yhdistää kaipuu korkeampaan ja maanpäällisen kuulumattomuuden tunne.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Tärkeintä runoissa on tunteiden ilmaus, ja niissä käydään läpi koko tunteiden kirjo surusta ja yksinäisyydestä autuuteen ja armoon.

Runoista välittyy se mikä elämässäni on tärkeintä ja mistä kaikki elämässä syntyy: eläminen sydämen palosta vapauden raikkaissa tuulissa.

Ja niin Sana pelkistyi Himalajalla Nuori nainen istuu keljansa sisällä Himalajalla ja on turhautunut tietoisuuden miekkansa tylsyydestä ja vapaavalintaisesta pakottautumisestaan kurinalaiseen meditaatiorytmiin. Hän halusi niin kovasti tietää ulkopuolisen tiedon sijaan, ja samalla tunsi olonsa ulkopuoliseksi muukalaiseksi. Muistikirjan sivut täytti haavoittuvuuden lisäksi herkän haikea kaipuu jonnekin muualle kuin maan päälle. Ei mitään todellista sanottavaa. Oli matkustettava maan päällä muualle, ettei tarvitsisi haahuilla enää elämästä ulkopuolella.

Vasta lentokentän liukuportaissa tapahtuu kohoaminen sisäisen Himalajan korkeuksiin, sisimmästä paljastuu sielu, joka avaa viisauden.

Juurevan rauhan löytänyt asettuu mummonmökkiin Suomeen erakkouttaan jatkamaan.

Kaihon ja erillisyyden verho väistyy kirkastuvan sielun kuutamon edestä.

Aito ilokin alkaa astua elämään. Elämään on suora yhteys, se on kehon sisäpuolella ja ympärillä. Kauneuden aistimusten, havaintojen ja läsnäolon liitosta alkavat aforismit syntyä. Paperit täyttyvät yksinkertaisista erakkokuvauksista ja havainnoista päätymättä painetuksi kirjaksi, vaikka kustantaja pyytääkin uusia versioita runoista.

Meditaation keinottelusta takaisin luontoon Meditaatio oli avannut aistit ja sieluna olon, kun samalla elämän yksinkertaisessa läsnäolossa sisäinen ristiriita kurinalaisen menetelmällisyyden, oppien ja elämän vapaan virtaavuuden välillä alkoi kiristyä. Erakon mieli oli yhtä luonnon kanssa ja luonnollisuutta tarvitsi ja luottamusta sielun viisauteen. Se etsi rohkeutta elää itsensä,

mutta tunsi jäävänsä paitsi jostain suurenmoisesta meditaation lupauksesta. Meditaation pikatie tuntui vaivalloiselta velvollisuudelta, ja väänsi vaivoja selkään. Ristiriita jatkui kunnes sydän sielullistui myös, aloin elää kodintunnussa ja jätin lähes kaiken kuullun ja opitun. Ei ollut enää polkua.

Runouden muusan luo Elämän lähteelle Kun runojen siipirikko saa siivet selkäänsä ja kohoaa sielunsa ikilentoon, myös runojen virrat sammuvat seitsemänteen oktaaviin ja sanojen tilalle koittaa hiljaisuus… Kunnes hiljaisuudesta alkavat kummuta luomisen virrat, jotka eivät ole enää kaipuuta, läsnäoloa eikä vuoropuhelua luojansa kanssa.

Runojen lähde ei olekaan Jumala tai mikään muu ulkopuolinen missään ylhäällä, vaan runoilijan Itse paljastuu hänen tavoittelemakseen lähteeksi, josta kaikki virrat kumpusivat. Runoilija itse on runoutensa muusa, jonka hän tapasi ulkoistaa ulkopuolelleen elämän ulkopuolisuutta tuntien. Runot ovat kaipuuta ja ylistystä joka sammuu, kun löytää yhteyden ja lopulta lähteen, johon ensin uskoi olevansa yhteydessä, mutta joka onkin Yksi ja sama Elämä.

Lähteellä paljastuu sanojen ydin, niiden voima ja todellinen merkitys,

15

Äär e t ön І joulukuu 2021

sanojen puhuttelevat kerrokset. Sanoista voi kuulla vain sen syvyyden jonka on valmis vastaanottamaan.

Lähteen löytymisen seurauksena vanhat runot alkaa muuntua, ja jotkin niistä pysyvät alkuperäisyydessään kuten tämä: Soitto Metsähuoneen hiiret ja sisiliskot koloistaan kerääntyvät jalkojeni juureen kuullakseen kanteleeni vivahteikasta sointia.

Minä eksynein, unohtunein sormin hivelen sointuja taivaan neidon hiuksia sormin haparoin.

Ja kylkiluistani sudenkorennon siivet puhkeavat, hauraina elämää muistuttavina loimina kutoutuvat ristilukin pakenevista kehristä. − Siipeni!

Ne kimaltelevat öljyn hohteina vetten päällä, rakastavasta auringosta kohoavat ylleni.

Minä lennän, lennän pois pölyttyneistä huoneistani!

Kuorin pois vuosisatojen seitit keijujen leningeistä ullakon kirstuissa.

Kannel rannalle on jäänyt yksikseen suloisena sointinaan sanomattomat kuiskaukset ikuinen tuulen neito väreitä hivellen.

Kannelpuu onttona rantakivellä kumisee.

16

Runoista kirjaksi ja sanoman äärelle Yksi näki runojen jakautuvan kolmeen osaan, joista välittyy parantumisen eri vaiheet, toinen kutsui harvinaiseksi aarteeksi. Runot olivat jäädä julkaisematta, mutta palaute sai muotoilemaan niistä kirjan.

Runojen aavistukset ja kokemukset saivat siivet niitä seuraavista runoja valaisevista vapauttavista sanoista, jotka rakentavat kuutamon sillan sielun oivallukseen ja rakkauteen. Ne huokuvat läsnäolemisen ja tunteiden tuntemisen viisautta ja kertovat luonnollisen sydänpolun yksinkertaisuudesta. Sielun koti on lähempänä kuin mikään polku ja rakkaus elämään johtotähtemme. Kuutamon valo paljastaa sielun eheyden ja ainutkertaisuuden, läsnäolemisen luonnollisen yksinkertaisuuden. Yllättäen taittoprosessin loppumetreillä runoja siivittävät tekstit alkavat muuntua hassuttelevaksi iloleikiksi. Kirjan teosta tulee hulvattoman hauskaa, riemu rakentaa riimejä. Samalla otteella ruoditaan henkisen egon ansoja ja luonnottomien, toisaalta luonnollisuuteen palauttavien menetelmien mielettömyyttä.

Joutsenen ikilento päätyy paratiisin portille ja Paratiisin lähteellä -kirjasarjan elävään paratiisin luomissatuun. Kirjailija on löytänyt ei vain virtaavia sanoja, vaan sanoman sanoilleen mikä on kaiken ykseys.

Kohota siipesi, lennä! -teos on omistettu kannen sanojen mukaisesti sinivalkoiselle joutsenkansalle lohdun ja voiman sanoiksi. Kirja on nyt saatavillasi siipiäsi eheyttämään ja voimistamaan www.paratiisinlahteella.fi jota kautta tuet suoraan kirjailijan elämää taikka booky.fi. Tarkemmin voit kirjaan tutustua myös facebook.com/ paratiisinlahteella.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Ympärilläni on tähtikirkas yötaivas.

Venus-tähden hohto kutsuu...

Joen tyynessä pinnassa on Valojen loistava kajo...

Tässä yön viileässä kauneudessa aukeaa eteeni muisto, kuin ikkuna Aivazovskin maalaukseen.

Valojen leikki varjojen maailmassa...

Satumainen energia atmosfäärissä kertoo, että Valo elää myös minussa.

Yön hiljaisuus on ystäväni... (kuten sinäkin) Ajatukset sulautuvat Valoon, jossa väreilee Venuksen tähtipölyä...

Maagisen yön taika kantaa minut kauas Äärettömyyteen...

Odota vielä hetki MINÄ OLEN tulossa...

- Tuulikki Halonen 17

Äär e t ön І joulukuu 2021

toimitus

R

a ns k a l a i n e n p a p p i I s ä François Brune kertoi jotakin hyvin erikoista vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Le Nouveau Mystère du Vatican. Hän kuvaili matkustaneensa kerran Venetsiaan yhdessä italialaisen papin ja tiedemies Pellegrino Ernettin kanssa, joka paljasti hänelle, että Vatikaanissa olisi kehitetty aikakone ja myös onnistuneesti käytetty sitä.

Ernetti kertoi Chronovisor-nimisestä laitteesta, jonka olivat rakentaneet maailman parhaat tiedemiehet 1950-luvulla. Pellegrino Ernetti toimi itse projektissa työnjohtajana Vatikaanin ohjeistuksella.

Isä Ernetti selitti laitteen toimivan television lailla, mutta pai-

18

kallisten kanavalähetysten sijaan sen pystyi virittämään menneisyyteen ja katsella tapahtumia esimerkiksi vuosisatojen takaa. Laite pystyi siis prosessoimaan ja toistamaan kuvina ja ääninä aiemmista tapahtumista jäänyttä sähkömagneettista säteilyä eli jäännösenergiaa. Kyseessä ei siis ollut varsinainen aikamatkustuskone, vaan näytöstä ja ohjauspaneeleista koostuva laitteisto.

Ernetti kertoi nähneensä muun muassa viimeisen ehtoollisen, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen sekä Napoleonin pitämässä puhetta. Chronovisorilla pystyi kuulemma myös tallettamaan kuvia, mutta niiden laatu ei ollut kovin hyvä.

Kirkko kuitenkin halusi laitteesta eroon, sillä sen pelättiin joutuvan vääriin käsiin. Virallisesti laite hajotettiin-

kin, ja Ernetti tuhosi kaiken siihen liittyvän todistusaineiston, mutta Brune oli täysin varma, että Vatikaanin salainen arkisto kätkee sisäänsä Chronovisoriin liittyviä asiakirjoja.

Alfred Lambremont Webre, joka on kirjoittanut useita aikamatkustamista käsitteleviä kirjoja, on tutkinut Vatikaanin aikakoneväitettä pitkään.

Webren mukaan papit Pellegrino Ernetti ja François Brunet yrittivät kertoa maailmalle tämän tekniikan olemassaolosta, mutta heitä pilkattiin tiedotusvälineissä.

Kirjoittaja väittää, että 1960-luvulla Vatikaani päätyi luovuttamaan aikakoneensa Pentagonille ja CIA:lle.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu alkoi välittömästi käyttää tekniikkaa poliittisiin tarkoituksiin. Webren mukaan

Ä är e tö n І joulukuu 2021

myös brittiläiset tiedustelupalvelut MI5 ja MI6 ovat myös saaneet Vatikaanilta Chronovisor-teknologian.

Webre on julkisesti ihmetellyt, että WikiLeaks ei ole vielä paljastanut Vatikaanin ja salaisten palveluiden hallussa olevaa aikamatkustusteknologiaa.

Historiallisena vallan keskuksena Vatikaani on hallinnut tiukasti aikamatkustamisteknologiaansa ja antanut vain uskollisille valtioille pääsyn salaisuuksiinsa.

Vatikaanin tiedotustoimistolta ei ole tullut kommentteja asiaan liittyviin tiedusteluihin.

Mitä salaisuuksia Vatikaanin kirjasto kätkee sisäänsä?

Vatikaanin apostolinen arkisto (Archivio Apostolico Vaticano), joka tunnettiin lokakuuhun 2019 asti nimellä Vatikaanin salainen arkisto, on Vatikaanin valtion keskusrekisteri, jonka arkistot sisältävät vuosisatojen saatossa kertyneitä asiakirjoja. Salainen arkisto pysyi täysin suljettuna ulkopuolisilta 1800-luvun loppupuolelle asti, jolloin Paavi Leo XIII avasi arkiston tutkijoille.

Kirjastossa on arviolta 85 kilometriä hyllyjä, ja kristinuskoa käsittelevien dokumenttien lisäksi sieltä löytyy myös suuri kokoelma hindulaisuuteen liittyviä tekstejä.

Väitetään, että Vatikaanin kirjasto kätkee sisäänsä myös monia suuria salaisuuksia, kuten avaruusolentoihin liittyvää aineistoa.

Jokainen paavi on omalla kaudellaan avannut aina jonkun tietyn arkiston osan, ja Paavi Franciscus ilmoitti syksyllä 2019 suuren kohun saattelemana päästävänsä tutkijat tutustumaan toisen maailmansodan aikaisiin dokumentteihin.

Kirjaston aineistoihin pääsevät käsiksi tieteellistä tutkimusta suorittavat korkeakoulujen pätevät tutkijat, joilla on riittävät tiedot arkistotutkimuksesta. Tutkijat tarvitsevat johdantokirjeen joko tunnustetulta tutkimuslaitokselta tai sopivasti pätevältä henkilöltä oman historiallisen tutkimuksensa alalla. Hakijoiden on annettava Vatikaanille henkilökohtaiset tietonsa sekä tutkimuksensa tarkoitus. Vain muutama kymmenen tutkijaa päivässä päästetään sisälle.

Paholainen Vatikaanissa?

Vatikaanin päämanaajana vuosikymmeniä toiminut Gabriele Amorth teki yllättävän ulostulon ennen kuolemaansa, kertomalla että Paholainen asui Vatikaanissa.

Omien sanojensa mukaan 70 000 manausta suorittanut, ja vuoden 1973 Manaajan suosikkielokuvakseen nimennyt Amorth kertoi Saatanan olevan vastuussa kaikista skandaaleista ja korruptiosta, joita katolinen kirkko

on viime vuosisadan aikana kokenut, mutta uskoi Paholaisen soluttautuneen Vatikaaniin itseasiassa jo paljon aikaisemmin.

Amorthin mukaan Saatana pysyttelee suurimman osan ajasta piilossa, mutta tulee välillä esille esimerkiksi outoja kieliä puhuvana hahmona. Välillä se jopa pilaili papin kustannuksella. Riivatut saattoivat sylkeä suustaan rautanauloja tai ruusun terälehtiä, ja tavallisen oksennuksen saaminen päälle oli Amorthille arkipäivää. Kaikesta huolimatta hän ilmeisesti piti työstään ja jaksoi tehdä sitä aivan viime elinpäiviinsä saakka. Amorth menehtyi vuonna 2016.

Lähteet https://www.telegraph.co.uk/ news/worldnews/europe/ vaticancityandholysee/7416458/Chiefexorcist-says-Devil-is-in-Vatican.html https://greatplainsparanormal. com/6452355-the-vatican-the-cia-andmi6-keep-a-secret-device-that-allows-youto-look-into-the-past-and-into-the-futurealternative-view https://www.dailystar.co.uk/news/ latest-news/vatican-finally-admit-hiddentime-16996732

19

Äär e t ön І joulukuu 2021

Puut vailla metsää Minä suojelen teitä kaikelta tuulen tuiverrukselta sateen piiskaukselta auringon paahteelta sanoi kuusi-isä perheelleen seisoen jyhkeänä metsän laidassa mutta ihmisille ja niiden koneille en voi mitään Seisokaamme tiiviinä ja arvokkaana rintamana vihollisen hyökätessä toivoen sen ymmärtävän meidän olevan Elossa Violetti vallankumous / Liisa Karjalainen

20

Puut vailla metsää On ihmisiä, jotka rakentavat linnan ja alistavat luonnon palvelukseensa.

Heille tärkeintä on näkyä ja jättää merkkinsä jälkipolville. Luonto merkitsee heille vain jotakin paremmaksi muokattavaa, sellaisenaan arvotonta.

Rakennukset vaativat hoitoa, jotta ne näyttävät hyvältä vuosienkin päästä.

Kauniista puista saa nauttia ilmaiseksi, eivätkä ne vaadi erityistä hoitoa.

Metsästäkin voi nauttia. Sitä ei tarvitse omistaa. Omistaminen tuo mukanaan vastuun, minkä jotkut ottavat kevyesti. Nämä ihmiset unohtavat metsän oman onnensa nojaan vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi. Kun joku lopulta heidän metsänsä ”löytää”, on se jo arvoton.

Toiset taas muistavat hyvin olevansa metsänomistajia. He muistuttavat muitakin asiasta useasti. He ovat tärkeitä henkilöitä yhteiskunnassa, koska ovat omistajia. He myös tietävät, miten metsää tulee hoitaa. Avohakkuut ovat heidän mielestään paras hoitotapa Koko metsä laitetaan kerralla uusiksi. Uusien puiden kasvaminen voi kestää vuosikymmeniä ja eläimet joutuvat etsimään uudet asuinalueet. Linnut menettävät pesäpuunsa ja marjastajat hyvät marjapaikkansa. Metsän virkistyskäyttö loppuu. Tästä ei kuitenkaan saa syyttää metsänomistajaa. Hänellä on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Vaan tuskinpa hänkään tekee avohakkuuta oman pihapiirinsä välittömään läheisyyteen.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

On myös niitä, jotka näkevät metsän puilta ja puut metsässä. He ovat metsänomistajia, jotka ymmärtävät metsien merkityksen. He haluavat hoitaa omaisuuttaan hyvin ja antaa muidenkin siitä nauttia. Heille puu on arvokas muutoinkin kuin kaadettuna.

He liikkuvat metsässä, marjastavat, sienestävät ja retkeilevät siellä perheensä kanssa. Heidän lapsensa saavat halata puita. He tietävät puiden olevan eläviä.

Kun heistä on aika jättänyt ja heidän talonsa lahonneet, ovat puut edelleen voimissaan. Elämä jatkuu ilman heitäkin. Silti heitä on kielletty olemasta inhimillisiä eläimiä ja luontoa kohtaan.

Heille on sanottu, että inhimillisyys on vaarallista. Sitä se onkin. Kun he ajattelevat muitakin kuin itseään, he myös ymmärtävät muiden kärsivän heidän päätöksistään ja teoistaan. Jos he eivät saa olla inhimillisiä, mitä he ovat?

Kirjoittajasta Liisa Karjalaisen kiinnostuksen kohteita ovat mm. lukeminen ja kirjoittaminen.

Teen havaintoja ihmisistä, heidän käyttäytymisestään sekä elämästä ylipäänsä. Jotkut havainnoistani päätyvät aforismin tai runon muotoon.

Mottoni: Jos kaiken oppii nuorena, mihin keski-ikää ja vanhuutta tarvitaan?

Violetti-trilogia Löytyy kirjastoista, Mediapinnan kautta sekä verkkokaupoista, myös englanninkielisenä.

21

Äär e t ön І joulukuu 2021

Pauli Liikalan maailmankuva

Pauli Liikala on haastatellut yli sataa suomalaista heidän maailmankuvistaan suositussa "Paulin pakeilla" Youtubesarjassaan. Nyt hän avaa meille ovet omaan maailmankuvaansa.

Oman maailmankuvani syntyminen ja kehittyminen Kirjoitin jokin aika sitten Aalto-yliopiston aluminitarinan ja sain siitä oheisen hienon palautteen: ”Hieno haastattelu sinusta Aallon alumnina! Siitä kuultaa läpi johdonmukainen päättäväisyys ja lapsenomainen uteliaisuus. Se on kyllä kiehtova ja harvinainen yhdistelmä."

Päätin nyt kirjoittaa vastaavan kuvauksen maailmankuvani kehittymisestä, koska siinä on samanlaisia piirteitä kuin alumnitarinassani.

22

Olin mukana kesällä 2018 Ultralehden tapahtumassa, jossa julkistettiin edellisen vuoden rajatietokirjavoittaja ja yleisöäänestyksen tulokset.

Minun kirjani Viidennen asteen yhteyksiä oli yksi kymmenestä ehdokkaasta. Ennen tilaisuuden alkua paikalla ollut sanomalehden toimittaja kysyi minulta, mistä kiinnostukseni ufoihin on saanut alkunsa. Mietin vastaustani hetkisen ja vastasin sitten hänelle, että Sputnikeista. Kun olin aloittanut Sodankylässä kansakoulun syksyllä 1957, niin pian sen jälkeen lokakuussa Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen satelliitin maata kiertävälle

radalle. Satelliitin nimi oli Sputnik ja sen lentoa maapallon ympäri pystyi seuraamaan tähtitaivaalla ja radiosta pystyi kuuntelemaan sen piipitystä.

Seurasin sitten Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kilpailua avaruuslennoissa, jossa Neuvostoliitto tuntui olevan aluksi johdossa, koska Juri Gagarin oli ensimmäinen ihminen, joka kiersi satelliitissa maapallon. Muistan vieläkin niiltä ajoilta nuoren ihailemani presidentin John F. Kennedyn puheen, jossa hän lupasi Yhdysvaltojen suorittavan sillä vuosikymmenellä lennon kuuhun ja takaisin. Kirjoitin ylioppilaaksi Sodankylän Lukiossa

Ä är e tö n І joulukuu 2021

keväällä 1969 ja ainekirjoitukseni aiheena oli kuulennot. Ennustin kirjoituksessani Yhdysvaltojen voittavan kilpajuoksun kuuhun ja takaisin. Ennustukseni toteutuikin saman vuoden heinäkuussa, jolloin Yhdysvaltain kaksi astronauttia kävi kuun pinnalla ja palasi elävinä takaisin maahan.

Osallistuin lukioikäisenä Sodankylässä paikallisessa tanssipaikassa järjestettyyn hypnoosinäytökseen, jossa Lapin Jääkäripataljoonassa varusmiespalvelusta suorittava henkilö hypnotisoi vapaaehtoisia henkilöitä.

Se oli mainio näytös, jossa hypnotisoija sai vapaaehtoiset tekemään kaikkia haluamiaan temppuja. Minulle selvisi vasta 50 vuotta myöhemmin, että tämä varusmies oli Reima Kampman, joka teki myöhemmin väitöskirjan henkilöiden sivupersoonista. Mainoksen tähän tilaisuuteen oli laatinut tunnettu ufotutkija Tapani Koivula, joka oli samaan aikaan suorittamassa myös varusmiespalveluaan Lapin Jääkäripataljoonassa.

Sain ensimmäisen omakohtaisen kokemukseni tietoisuuden muuttumisesta samoihin aikoihin, kun isoveljeni oli saanut paikallisen urheiluseuran tilaisuudessa opetusta rentoutusharjoittelusta. Huomasin, että rentouduin helposti isoveljeni opastuksella ja tuntui, että olisin voinut nukahtaa sen seurauksena.

Olin oppinut lukemaan jo viisivuotiaana seurattuani isoveljen aapisen lukua hänen olkapäänsä takaa.

Olin sen jälkeen innokas kirjastossa kävijä. Lainasin ja luin kaikki Sodankylän lastenkirjaston poikakirjat vuoteen 1963 mennessä. Kirjaston hoitaja sanoi minulle, että koska pidän hyvää huolta lainaamistani kirjoista, voin siirtyä myös aikuisten kirjaston käyttäjäksi. Löysin sitten jossain vaiheessa myös rajatiedon osaston, josta sitten löytyikin runsaasti mielenkiintoisia kirjoja luettavakseni. Merkittävimmät

rajatietoon kuuluvat kirjat, joita lainasin myöhemmin pääkaupunkiseudun kirjastoista, olivat Erich von Dänikenin kirjat muiden sivilisaatioiden vierailuista maapallolla kautta ihmiskunnan historian. Muistan todenneeni, että Dänikenin kirjoissa esitetyt teoriat tuntuivat uskottavilta, vaikka sen hetkinen tiedekäsitys ei vastannutkaan Dänikenin näkemystä. Muistan myös ajatelleeni, että vain 500 vuotta aikaisemmin virallinen maailmankäsitys pohjautui siihen, että maapallo on avaruuden keskipiste, jota kuu, aurinko ja muut tähdet kiertävät. Ajattelin, että kun menemme 500 vuotta eteenpäin, niin siihen mennessä on löytynyt myös tieteellinen selitys kaikille nykyajan selittämättömille ilmiöille.

Niinä vuosikymmeninä ilmestyi myös useita kiinnostavia avaruus­ aiheisia elokuvia kuten Avaruusseikkailu 2001, Kolmannen asteen yhteys ja ET. Myös Travis Waltonin sieppausta käsitelevä elokuva Valo taivaalta kiinnosti minua kovasti. Televisiossa näytettiin Juhan af Grannin ufoaiheisia ohjelmia, joissa asiantuntijana esiintyi myös Tapani Koivula. Tapani Koivulan kirja Ufojen kosminen viesti oli myös mielenkiintoinen lukukokemus samoin kuin John E. Mackin kirja Ufosieppaukset. Myöhemmin ilmestyi Steven Spiebergin kolmas ufoihin liittyvät elokuva televisiosarjana Taken.

Ufojen lisäksi minua on kiinnostanut koko aikuisen ikäni jälleensyntyminen. Se sai alkunsa luettuani Rauni Leena Luukasen kirjan Kuolemaa ei ole. Olin lainannut sitä ennen muita rajatiedon kirjoja, joissa tämä ajatus oli kerrottu, mutta Luukasen kirja sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Luin ja hankin omaan käyttööni useita jälleensyntymiseen liittyviä kirjoja, joista parhaimpina pidän Michael Newtonin kirjoja Sielujen matka ja

Sielujen kohtalo. Ne perustuivat hänen tekemiinsä hypnoosi-istuntoihin, joissa hän sai asiakkaansa menemään aikaan ennen tähän elämään syntymistään. Kirjoissa kuvataan yksityiskohtaisesti, mitä näiden asiakkaiden tietoisuudelle on tapahtunut fyysisen kehon kuoleman jälkeen ja vastaavasti, miten he valmistutuvat henkioppaidensa avulla seuraavaan jälleensyntymäänsä yhdessä heidän sieluperheeseensä kuuluvien henkilöiden kanssa.

Osallistuin tämän vuosituhannen alkuvuosina erilaisiin työelämän kursseihin, joissa tehtiin mm. rentoutumiseen ja mielikuvamatkoihin liittyviä harjoituksia. Huomasin, että eräillä tällaisella kurssilla, pystyin saamaan ikään kuin telepaattisen yhteyden muihin henkilöihin.

Keskustelin erään tällaisen kurssin vetäjän kanssa näistä ilmiöistä, ja hän suositteli minua menemään regressioterapiaan, koska hän oli saanut siitä positiivisia kokemuksia. Niinpä meninkin sellaiseen ja huomasin, että minun oli helppo noudattaa terapeutin ohjeita ja vaipua yhä syvempään hypnoosiin.

Terapeutti ohjasi minut menemään elämääni kuvaavaan kirjastoon, jolla hän ilmeisesti tarkoitti akaasista kirjastoa. Kuvittelin siinä hypnoosissa Sodankylän aikuisten kirjastoa ja kun terapeutti pyysi minua avaamaan ulko-oven ja kuvaaman siitä avautuvaa näkymää, niin kuvasin kirjaston eteistä. Terapeutti ohjasi minut menemään siitä varsinaiseen kirjastoon ja pyytämään minua koskevaa kuvakirjaa.

Kirjastonhoitaja haki paksun kuvakirjan ja aukaisi sen tietyltä kohdalta.

Näin siinä kuvassa seisovani munkin kaavussa jollakin sillalla ja miettiväni hyppäämistä veteen. Osoittautui, että olin siinä elämässä mennyt luostariin katumaan syntejäni. Samassa istunnossa selvisi myös elämä Englannissa 23

Äär e t ön І joulukuu 2021

linnan omistajana ja kolmas elämä Venäjällä Katariina Suuren hovivakoilijana. Olen myöhemmin käynyt muidenkin regressioterapeuttien hoidossa ja päässyt tutkimaan entisiä elämiäni terapeuttien erilaisten tekniikoiden avulla. Monet näistä kokemuksista ovat auttaneet minua ymmärtämään tämän elämän ihmissuhteita ja niihin liittyviä karmallisia suhteita.

Niihin aikoihin minulla oli kiireellisimmät vuodet työelämässä ja henkiset asiat jäivät odottamaan rauhallisempaa vaihetta elämässäni. Se koittikin sitten vuoden 2012 alusta lähtien, jolloin olin jäänyt vapaaehtoiselle eläkkeelle 40 vuoden työurani jälkeen.

Osallistuin sinä vuona erilaisiin tilaisuuksiin, joista eräs oli entisen työkaverini järjestämä No Agenda Club. Niiden tilaisuuksien ohjelma oli yksinkertainen, jossa jokainen osallistuja kirjoitti fläppitaululle sanan tai lauseen, joka oli sinä päivänä ajankohtainen. Olin päättänyt testata näiden osallistujien suhtautumista rajatietoon liittyviin aiheisiin ja kirjoitin joka kerta jonkun itseäni kiinnostavan aiheen fläppitaululle. Muistan sen kerran, kun kirjoitin sanan jälleensyntymä fläppitaululle, niin eräs osallistuja ihmetteli, että onko meidän elämämme niin tylsää, että täytyy keksiä tällaisia asioita keskustelun kohteeksi. Minä sanoin, että hän tulee yllättymään fyysisen kehonsa kuoltua, koska hänen tietoisuutensa jatkaa matkaansa. Hän uhkasi sitten jäädä pois niistä tilaisuuksista, jos juttelemme vielä näistä asioista. Meitä oli sitten muutama kaveri, jotka jäimme pois tästä keskusteluryhmästä, jossa ei pitänyt olla mitään agendaa, mutta sillä oli kuitenkin kiellettyjen 24

aiheiden agenda. Nämä kaverini perustivat sitten ryhmän TTIT, eli tassut tukevasti irti tantereesta.

välisiä tunteita hän löysi tunnekehostani. Kun vastaanottoaikaa oli jäljellä noin 15 minuuttia, niin Mika sanoi yllättäen, että Viljo-pappani henki ilmesVuosi 2013 muodostui sitten kään- tyi paikalle. Koska olin lukenut useista nekohdaksi minun henkisen kehityk- kirjoista edesmenneiden sukulaisten seni ja maailmankuvani avartumisen ilmaantumisesta meediotilaisuuksissa, kannalta. Olin kysynyt vuoden 2012 en ihmetellyt Viljo-papan ilmestymisloppupuolella eräältä TTIT:n perus- tä paikalle. Kysyin Mikan välityksellä Viljo-papalta, että mitä asiaa hänellä on minulle. Viljo-papan viesti oli selvä, ”Pauli, sinun pitää kirjoittaa kirja."

Olin sitten seuraavalla viikolla Susan Hedmanin vastaanotolla.

Koska olin lukenut Heti kun olimme istuutunut useista kirjoista alas, niin Susan sanoi paikalla olevan viiden henkioppaaedesmenneiden ni. Kun kysyin Susanilta, sukulaisten mitä asiaa henkioppaillani ilmaantumisesta on, niin sain saman vasmeediotilaisuuksissa, tauksen kuin Viljo-papalen ihmetellyt Viljo-papan ta, eli minun pitäisi kirjoittaa kirja. ilmestymistä paikalle.

Olin jo edellisen Kysyin Mikan välityksellä vuoden syksyllä saanut Viljo-papalta, että mitä samanlaisen vihjeen Helasiaa hänellä on minulle. singin Ekonomien järjesViljo-papan viesti oli tämässä tilaisuudessa, jossa kerroin eräälle osallistujalle selvä, ”Pauli, sinun ennen varsinaisen tilaisuuden pitää kirjoittaa alkua pyrkiväni lukemaan vuokirja." den 2012 aikana sata sivua päivässä.

Tämä keskustelukaverini sanoi, että kaikki kirjailijat ovat lukeneet paljon kirjoja ja että minunkin pitäisi kirjoittajajäseneltä, mikä on sellainen Face- taa kirja. book-ryhmä, jossa voi keskustella Susan Hedman sanoi myös, että vapaasti henkiseen kehitykseen kuu- minun kannattaa opetella meditoiluvista asioista. Hän mainitsi reikihoi- maan, jotta saan paremman yhteyden tajien ryhmän. Hän suositteli myös henkioppaisiini. Kun kysyin Susanilta käyntiä Susan Hedmanin ja Mika Pel- ohjeita meditoimiseen, hän lähetti tolan hoidoissa. Ne ajoittuivat vuoden minulle sähköpostilla yksinkertaisen 2013 tammikuulle perättäisille viikoil- meditointiohjeen, jossa kehonosat le. skannataan päästä varpaisiin ja takaiMika Peltola haastatteli ensin mi- sin ja tunnustellaan niihin liittyviä tunnun suhteistani omiin vanhempiini ja temuksia. Sen tarkoituksena on rausitten heidän suhteistaan omiin van- hoittaa mieli, jotta se ei pulppua koko hempiinsa. Hän jatkoi sitten tutkimalla ajan uusia ajatuksia. Vaimoni oli silloin minun tunnekehoani ja sanoi millaisia vielä töissä, joten minulla oli kotona vanhempieni ja heidän vanhempiensa päivisin aikaa kokeilla meditointia.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Muistan kun ensimmäisellä kerralla en pystynyt kunnolla keskittymään meditointiin ja keskeytin sen siinä vaiheessa, kun olin päässyt polviini asti.

Susan oli suositellut minulle osallistumaan hänen järjestämäänsä meditointipiiriin ja se auttoi minua keskittymään paremmin meditointiin. Tosin ensimmäisellä kerralla minulla ajatukset liittyivät lähinnä siihen, kuinka monta minuuttia 45 minuutista oli jo kulunut. Seuraavilla kerroilla keskittymiskykyni oli parantunut ja eräällä kerralla meditoidessani tuntui kuin jokin olisi sytyttänyt valot pääkoppani sisään. Valoa tuntui tulevan sisään sekä päälaelta että otsasta. Tajusin vasta myöhemmin, että kruunuchakrani ja kolmannen silmän chakrani olivat auenneet siinä istunnossa. Samalla minulle tuli uusi ennenkokematon taivaallisen rauhan tuntuma mieleeni.

Pidin mielessäni saamani vihjeet kirjan kirjoittamisesta, mutta en ollut vielä keksinyt, mistä aiheesta kirjoittaisin sen kirjan. Talvi 2013 oli pääkaupunkiseudulla hyvä hiihtotalvi ja kävin aamupäivisin hiihtämässä. Olin taas kerran lähdössä hiihtämään ja minulla oli jo monot jalassa, kun sain eteisessä mieleeni, että oliko sen päivän Hesarissa jotain kirjoittamiseen liittyvää. Palasin takasin keittiön pöydän ääreen, jossa oli lukenut sen päivän Hesaria. Avasin sen summan mutikassa ja lehti avautui sellaisen sivun kohdalla, jossa oli Helsingin yliopiston Palmenian mainos, jossa kerrottiin pian alkavasta verkkokurssista, jossa opetetaan kirjoittamaan elämänsä tarina. Kävin ensin hiihtämässä ennen kuin ilmoittauduin sille kurssille.

Verkkokurssilla opetettiin mm. miettimään kaikkia lapsuuden tapahtumia ja kirjoittamaan niistä. Minulla oli sikäli otollinen tilanne, että meidän perheemme asui vuokralaisena isovanhempiemme omakotitalossa niin kauan kunnes täytin kuusi vuotta. Niinpä minun oli helppo kirjoittaa

Paikalle ilmestyi myös eräs muu henki, josta meedio sanoi, ettei hän ole sukulaiseni, mutta hän haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kyseessä oli noin 10 vuotta aiemmin kuolleen pojan henki, joka halusi kerrottavan äidilleen, että hänellä on kaikki hyvin henkimaailmassa. Koska en usko sattumiin, totesin minun tehtäväni olevan välittää tämä viesti keinolla tai toisella hänen äidilleen. ensiksi kaikista niistä muistamistani lapsuuteni tapahtumista, jotka sijoittuivat mummolaamme. Koska niiden kirjoittaminen verkkokurssin harjoitustehtävänä sujui helposti, päätin kirjoittaa kirjan oman elämäni tarinoista.

Kun vaimoni oli lähtenyt aamulla töihin, niin katsoin mihin asti olin päässyt edellisenä päivänä ja jatkoin kirjoittamista tunnin tai puolentoista tunnin verran. Kävin sen jälkeen hiihtämässä, enkä katsonut kirjoittamaani tekstiä sinä päivänä enää.

Ensimmäinen kirjani Totuuden henki sisältää suku-, perhe- ja työhistoriani ja ensimmäiset kokemukseni henkimaailman ilmiöistä keväällä 2013. Kirja valmistui noin kolmessa kuukaudessa ja tekstiä tuntui syntyvän minulta vaivattomasti.

Halusin saada keväällä 2013 lisää omakohtaisia kokemuksia tietoisuuteni heräämisestä ja kävin meediolla kuuntelemassa ja tutustumassa, millaisia kokemuksia se tuo tullessaan.

Ensimmäisenä paikalle ilmestyi oma äidinäitini, eli Elna-mummo. Olin pohtinut kirjaani kirjoittaessa, että pitäisikö minun kysyä reikiryhmän jäseniltä heidän henkisistä kokemuksistaan. Elna-mummon viesti oli selvä ja noudatinkin sitten sitä. Hänen viestinsä oli se, että minun kannattaa luottaa omiin kokemuksiini ja kirjoittaa niistä.

Seuraava henki, joka ilmestyi paikalle, oli isäni veli Yrjö. Hän oli jatkosodan välirauhanteon jälkeisenä päivänä purkamassa suomalaisten omaa miinakenttää ja astui miinaan, jota ei

ollut merkitty miinakarttaan. Yrjö ja hänen yksikkönsä keittiölotta olivat aavistaneet Yrjön kuoleman sinä aamuna. Olin jutellut monesti serkkujeni ja muiden sukulaisteni kanssa, että 19-vuotiaana kuolleella Yrjöllä jäi elämä elämättä. Yrjön viesti oli selvä ja lohduttava. Hän kertoi nimittäin, että hänellä on ollut kädet täynnä työtä henkimaailmassa siitä lähtien.

Paikalle ilmestyi myös eräs muu henki, josta meedio sanoi, ettei hän ole sukulaiseni, mutta hän haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen. Minä kysyin sitten, että mitä asiaa tällä hengellä on? Kyseessä oli noin 10 vuotta aiemmin kuolleen pojan henki, joka halusi kerrottavan äidilleen, että hänellä on kaikki hyvin henkimaailmassa. Koska en usko sattumiin, totesin minun tehtäväni olevan välittää tämä viesti keinolla tai toisella hänen äidilleen.

Kirjoitin sitten tästä yhteydenotosta reikihoitajien Facebook-ryhmään toivoen, että joku tunnistaa tämän pojan äidin. Ei mennyt kauaakaan, kun eräs reikiryhmän mies otti yhteyttä ja kertoi, että Astro.fi -ryhmässä joku nainen oli kirjoittanut tuntevansa, että hänen 10 vuotta sitten kuollut poikansa yrittää ottaa häneen yhteyttä. Minä annoin sitten tietysti luvan välittää yhteystietoni tälle äidille. Hän oli tietysti kovin ilahtunut saadessaan minun kauttani viestin pojaltaan.

Olin ostanut vuoden 2013 alkupuolella Jon Kabat-Zinnin suomennetun kirjan Tietoinen läsnäolo. Se 25

Äär e t ön І joulukuu 2021

10.5.2018 Ultra-lehden Vuoden rajatietokirja -voittajat Kylämällä kuvattavana.

"Löysimme yhdessä Sarin kanssa syksyllä 2013 noin 50 Suomeen jälleensyntynyttä apassia" 26

sisälsi muistaakseni kahdeksan harjoitusta ja kirjan mukana tuli myös cd-levy, jolla opastus näihin harjoituksiin.

Pääsin kirjan ja cd-levyn avulla yhä paremmin meditatiiviseen tilaan.

Kerran näin cd-levyn meditointiharjoitusta kuunnellessani sieluni silmin komean sulkapäähineen ja ajattelin sen kuuluvan intiaanihenkioppaalleni. Koska halusin tutustua paremmin tähän henkioppaaseeni, niin kysyin häneltä telepaattisesti, mikä hänen nimensä on, jotta voin puhutella häntä paremmin. Tämä henkioppaani olikin ovela veijari ja kysyikin minulta, että jos minä olisin henkiopas, niin minkä nimen minä valitsisin. Sanoin hetkeäkään miettimättä, että Viisas Karhu. En enää muista, jatkuiko se keskustelu sillä kertaa siitä eteenpäin. Jäin kuitenkin siihen käsitykseen, että tämän henkioppaani nimi oli Viisas Karhu.

Huomasin kesällä 2013 Facebookissa, että Sari Turunen (nyk.

Sydänsävel) niminen henkilö kertoi jossain entisiin elämiin liittyvässä ryhmässä näkevänsä henkilöiden entisiä elämiä. Niinpä minä laitoin hänelle kysymyksen, mitä entisiä elämiä hän

näkee minulle. Niitä näkyi ehkä noin kuusi elämää ja eniten minua kiinnosti kaksi intiaanipäällikön elämää, jotka Sari mainitsi. Asia jäi sillä kertaa sikseen.

Sovin jossain vaiheessa loppukesästä kolmen reikiryhmän jäsenen kanssa käynnistä Espan kappelissa.

Heistä kaksi oli miehiä ja yksi nainen.

Tämä nainen kirjoitti sitten jonkin aikaa myöhemmin, että kun hän oli rummuttanut yhtenä iltana, hän oli nähnyt intiaanielämän, jossa minä olin hänen isoisänsä. Kysyin sitten asiaa Sari Turuselta ja hänen vastauksensa yllätti minut. Sari kirjoitti, että kyseinen nainen on ollut hänen tyttärensä Uinuva Kettu apassiheimossamme, ja että hän oli puolestaan minun tyttäreni Tanssiva Susi ja minä olin sen apassiheimon päällikkö Viisas Karhu.

Koska osa reikiryhmän jäsenistä oli tuntunut minusta jotenkin tutuilta, vaikka en tuntenutkaan heitä tässä elämässä, päätin kysyä Sarilta, ovatko hekin olleet apassiheimossamme.

Löysimme yhdessä Sarin kanssa syksyllä 2013 noin 50 Suomeen jälleensyntynyttä apassia ja perustin meitä varten Facebook-ryhmän nimeltä Viisas Karhu. Sen jälkeen on löytynyt vielä noin 300 Suomeen jälleensyntynyttä apassia.

Minulle tuttu regressioterapeutti Pirjo Hutchings välitti elokuussa 2013 tiedon henkioppailtani, että minun kannattaa alkaa kanavoimaan viestejä henkimaailmasta. Olin lukenut keväällä 2013 ensimmäistä kirjaani Totuuden henki valmistellessani Riitta Suurlan kirjan Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen. Siinä oli yksinkertainen ohje kanavoimiselle. Tyhjennetään ensin oma mieli vaikkapa meditoimalla sekä otetaan esiin kynä ja paperia ja kirjoitetaan paperille kysymys, johon halutaan henkimaailmalta

Ä är e tö n І joulukuu 2021

vastauksen. Odotetaan sitten hetki, millainen vastaus tulee mieleen ja kirjoitetaan se sellaisenaan paperille.

Kirjoitetaan sitten seuraava kysymys ja odotetaan sen vastausta jne.

Elokuussa 2013 kirjoitin sitten ensimmäiset kysymykset ja niihin saamani vastaukset paperille. Aluksi en ollut varma, olinko saanut vastaukset henkimaailmasta vai olivatko ne vain minun mielikuvitukseni tuotetta. Käytin ensimmäisestä kirjoituksestani nimeä Ensimmäinen harjoitus. Kun olin kirjoittanut niitä kolme lisää ja laitoin ne perustamani Viisas Karhu -ryhmän sivuille. Kun sain niistä hyvää palautetta, päätin kirjoittaa lisää ja muutin niiden nimeksi Kirjoitus. Kirjoitin viidennen kirjoituksen syyskuussa.

Näin olin kirjoittanut kuukaudessa viisi meditatiivista kirjoitusta. Näin sai alkunsa toinen kirjani Viisas Karhu – Uudelleen syntynyt heimoni.

Olin sopinut eräiden Viisas Karhu -Facebook-ryhmään kuuluneiden entisten apassien kanssa tapaamisen Hengen ja Tiedon messuilla lokakuussa 2013. Eräs heistä oli apassiheimoni aikainen tyttäreni Taisteleva Soturi (Johanna Sillanpää).

Hän oli ollut kuuntelemassa ensin äänimaljaesitystä ja laittoi sitten minulle tekstiviestin kysyäkseen missä me muut heimolaiset olemme. Vastasin olevamme kahviossa ja sovimme tapaamisesta siellä.

Kun hän tuli kahvioon ja istui minua vinosti vastapäätä, tapahtui jotain ihmeellistä. Me tuijotimme toisiamme silmiin monen sekunnin ajan sanomatta mitään. Kysyin sitten tilaisuuden jälkeen Pirjo Hutchingsiltä, mitä siinä tilanteessa oikein tapahtui.

Hän kertoi meidän sielujemme tunnistaneen toisensa ja vaihtaneen sen katseen aikana informaatiota suurella nopeudella. Kävimme sitten Facebookissa pitkiä keskusteluja Johannan kanssa ja yritimme ymmärtää,

mitä siinä kohtaamisessamme oli oikein tapahtunut.

Hänelle oli tapahtunut jo ennen kohtaamistamme mystinen tapaus.

Joku hänelle entuudestaan tuntematon nainen oli sanonut, että hänen tuleva lapsensa on selvänäköinen ja telepaattinen. Johanna oli niin hämmentynyt hänen sanoistaan, ettei tullut kysyneeksi, kuka tämä nainen on ja mistä hän sai sellaisen tiedon.

Johanna muisteli tämän naisen olleen jonkun kirjoja esitelleen näyttelyosaston luona.

Otin sitten yhteyden Hengen ja Tiedon messuilla kirjoja myyviin näytteilleasettajiin ja kysyin, oliko joku heidän henkilökunnastaan ollut siellä messuilla ja esittänyt tällaisen tiedon Johannalle. Tällaista henkilöä ei kuitenkaan löytynyt.

Johanna oli hieman myöhemmin kanavoinut minulle kuvauksen viikinkielämästäni, jossa olin tulossa Suomen rannikolle viikinkiveneessä. Olin sen veneen perämies ja tässä elämässä tuntemani kaveri oli sen veneen kippari. Kun keskustelin tämän kipparin kanssa tästä Hengen ja Tiedon messujen kohtaamisesta, kippari sanoi tuntevansa naisen, jonka Johanna oli tavannut. Tämä nainen oli lähtenyt kuuden viikon matkalle ulkomaille ja häntä ei saanut häiritä sinä aikana.

Kun tämä nainen palasi sitten Suomeen tapasin hänet ja hän vahvisti Kipparin minulle kertoman tiedon.

Sovimme sitten hänen ja Johannan kanssa tapaamisen viikinkiravintola Harald Hirmuisessa, kun Johanna tulee seuraavan kerran käymään Helsingissä. Olin sopinut myöhemmin tapaamisen parin apassiheimomme entisen jäsenen kanssa Bulevardilla olevaan ravintolaan.

Kun olin matkalla sinne lähijunalla, niin päätin kävellä Harald Hirmuisen ravintolan ohi vievää reittiä pitkin.

Juuri kun olin Harald Hirmuisen ulko-oven kohdalla, niin tämä Kipparin

tuntema nainen tuli minua vastaan.

Ihmettelimme kumpikin sitä kohtaamista ja miten se sattuikaan juuri sen viikinkiravintolan oven kohdalla. Totesimme silloin, ettei kaikki ihmiset tajua, kuinka paljon henkimaailma pystyy järjestämään tällaisia kohtaamisia.

Minulle kävi jossain vaiheessa niin, että kun kysyin apassiksi arvelemaani henkilöä Sarilta, niin sain välillä vastauksen, että kyseinen henkilö ei ole ollut apassiheimossamme, vaan on jonkun muun intiaaniheimon jäsen. Samoin kävi joskus niin, että Sari vastasi heidän asuneen meidän intiaanileirissämme, mutta he eivät olleet meidän apassiheimoamme tai olivat muiden intiaaniheimojen jäseniä tai he olivat valkoisten lapsia, joita Viisas Karhu oli hyväksynyt intiaanileirimme asukkaaksi. Hyväksyin kaikki tällaiset henkilöt Viisas Karhu -ryhmän jäseniksi sillä perusteella, että jos olin Viisas Karhu -elämässäni hyväksynyt heidät leiriini, niin täytyyhän minun hyväksyä heidät myös Facebook-ryhmäämme.

Tajusin vasta myöhemmin, että olin tunnistanut muiden intiaaniheimojen henkilöt itselleni tutuksi, mutta en osannut ajatella kuuluneeni heidän kanssaan samaan intiaaniheimoon. Myöhemmin selvisi, että minulla oli apassiheimon lisäksi entisiä elämiä myös navajona, lakotana, cheyennenä, mayana ja inkana.

Entisten elämieni tuttujen henkilöiden tunnistaminen kehittyi pikkuhiljaa siten, että kun Facebook ehdotti minulle uutta kaveria, niin katsoin heidän profiilikuviansa ja hämmästyin, miten monen ensimmäisten kaveriehdotusten katseessa on jotain minulle tuttua. Koska tunsin useita luotettavia selvännäkijöitä, kysyin heiltä, mistä elämästä minä tunsin heidät. Sain sitten tietoja kymmenistä ja myöhemmin sadoista entisten elämieni tuttavista. Perustin heitä varten 27

Äär e t ön І joulukuu 2021

pari vuotta sitten ryhmän Yhteisten elämiemme läpikäyntiä. Siinä ryhmässä on tällä hetkellä noin 1600 jäsentä. Facebookissa on myös paljon ryhmiä, jotka on tarkoitettu ns. tähteläisille. Minulla meni aika pitkään ennen kun oivalsin, että maapallolla on paljon ihmisiä, joilla on entisiä elämiä muuallakin kuin maapallolla.

Kun olin esittelemässä maaliskuussa 2020 kirjaani Viidennen asteen yhteyksiä, kiinnitin huomioni seuraavaan esiintyjään, joka oli Sylvia Salow. Minulle tuli vahva tunne, että hän on alun perin kotoisin jostain muualta kuin maapallolta.

Esitin hänelle hänen esityksensä ky-

selyosuudessa kysymyksen, miksi minä tunnistan Facebookin kaveriehdotusten joukosta niin paljon entisten elämieni tuttuja. Silvia sanoi heidän olevan sieluperheeni jäseniä.

Sanoin myös, että hänkin tuntuu olevan minun entisen elämäni tuttu ja hän vahvisti sen tiedon. Kun kysyin, mistä elämästä me tunnemme toisemme, niin hän vastasi Plejadien elämästä.

Perustin jossain vaiheessa sen jälkeen ryhmän Tähteläiset, joka on tarkoitettu henkilöille, joilla on entisiä elämiä muillakin planeetoilla kuin maapallolla. Siinä ryhmässä on tällä hetkellä noin 800 jäsentä.

Voit lukea lisää uudelleensyntyneestä apassiheimosta Ääretön-lehden numerosta 3/2018.

Yhteenveto selvätietoisuuteni kehittymiseni syistä Minun elämääni on ohjannut kiinnostus tutustua uusiin asioihin ja muodostaa niistä oma näkemykseni riippumatta siitä, mikä on niihin liittyvä ns. virallinen näkemys. Olen ollut valmis varsinkin myöhemmällä iällä tuomaan esiin oman näkemykseni ja jakamaan sitä kirjojen, sosiaalisen median ja YouTuben välityksellä. Selvätietoisuuden kehittymiseeni on ilmeisesti vaikuttanut kykyni ottaa vastaan erilaisia energiahoitoja ja viestejä muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Nämä hoidot ovat puhdistaneet ja tasapainottaneet chakrojani ja sen seurauksena energia ja tietoisuus virtaa vapaana minun kehoissani. Siihen liittyy myös haluni ja kykyni pyytää ja antaa muille ja itselleni anteeksi tämän ja entisten elämieni teot ja tapahtumat. 

"Olen Kristallipuolueen ehdokkaana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tammikuussa pidettävissä aluevaaleissa. Olen järkevä talousmies, jolla on lämmin sydän ja kaksi tarkkaan kuuntelevaa korvaa, kuten olette huomanneetkin seuratessanne Paulin pakeilla ohjelman haastatteluja."

Katariina Souri kävi Paulin pakeilla 2018.

28

Katso haastattelu

Tä s s ä j u tt u s a r ja s s a e s i tt e l e m m e o tt e i ta O r v o Ra i p pa m a a n k i r j o i t u k s i sta ko ot u sta t eo k s e sta T i e ttö m ä l l ä t i e l l ä – m at k a s e u ra a t o t u u d e n e t s i jä l l e ( M a r k k u S i i v o l a & T i m o K y l lö n e n , 2 0 1 3 ) .

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Sisäinen varmuus

E Orvo Raippamaa (22.8.1907– 20.9.1976) oli suomalainen taidemaalari ja parapsykologian ja rajatiedon tuntija. Hän toimi 25 vuotta Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran sihteerinä ja luennoi sekä kirjoitti aiheista myös. Luento- ja lehtitekstit julkaistiin myöhemmin kirjana.

Orvo Raippamaa on jäänyt aikalaisten mieliin tarkkaavaisena kuuntelijana, sydämellisenä sovittelijana ja viisaana keskustelijana, jonka lämmin ihmisymmärrys kohosi kaikkien uskonnollisten, filosofisten, poliittisten, tieteellisten ja taiteellisten mielipidesuuntausten ja näkemyserojen yläpuolelle.

Hän jätti korvaamattoman arvokkaan henkisen perinnön häntä ympäröineille ihmisille.

Voit hankkia kirjan Tiettömällä tiellä – matkaseuraa totuuden etsijälle (Markku Siivola & Timo Kyllönen, 2013) itsellesi, rajoitettu määrä jäljellä.

Lisätietoja: info@paratutkimusseura.org

lämässä on vain yksi tavoiteltava arvo: sisäinen varmuus.

Kaikki muut (tavoiteltavat arvot) seuraavat sitä.

kemusta, vaan se on aitoutta = matkimattomuutta, pelotonta rehellisyyttä.

Sisäisen varmuuden voi saavuttaa vain omakohtaisen totuuskäsityksen kautta.

Sisäinen varmuus voi olla harhaa, mutta ilman sitä ei ole totuudessa.

Viisaus on kokemuksen tulosta, mutta kokemus ei luo viisautta, jos aitous puuttuu.

Totuuskäsitys voi olla alkeellinen, mutta ei koskaan väärä, jos ehtona on totuus.

Koska aito, tinkimätön suhde sisäiseen on totuutta, ei edes viisaus sinänsä riitä, jos peloton rehellisyys puuttuu.

On monenlaisia totuuksia, mutta peri-totuus ei ole laaduissa vaan tavassa, miten totuus oivalletaan. Peri-totuus on oivaltamista, oli se laadullisesti mitä tahansa.

Ehdottoman totuuden tahdosta syntyy aitous ja sisäinen varmuus. Aitouden sisäinen varmuus on pelottomuutta, pelottomuus luo kokemusta, kokemus viisautta ja viisaus luo ymmärryksen.

Peri-totuus ei ole tätä eikä tuota, vaan se on tämän tai tuon oikeata vastaanottamista.

Aito, suora, tinkimätön suhde sisäiseen on totuutta.

Olla äärimmäinen on tyhmyyttä, koska se johtuu tinkimättömyydestä, mutta olla äärimmäinen jatkuvassa muuttumisessa, kasvamisessa, on totuuskäsityksen ikuista kirkastumista ja niin ollen myös lähimmäistensä ymmärtämistä.

Ymmärtäminen ei ole kaiken hyväksymistä, mutta ei myöskään tuomitsemista.

Sisäinen varmuus ei ole tietoa tai älykkyyttä, ei edes viisautta tai ko-

Ymmärtäminen on viisauden kukka, mutta viisauden varsi kasvaa vain aitouden mullassa, jonka siemenenä on ehdoton totuus.

Peri-totuus ei ole joksikin tulemisessa, vaan jonakin olemisessa. Sillä totuuksia on loppumattomasti, mutta peri-totuutta vain yksi: olla totuutta itseään = olla tosi = olla aito. Siihen sisältyy sisäinen varmuus, joka tuo vapauden, onnen, rauhan, rakkauden ja mitä kaikkia nimityksiä sille annettaneekin.

Peri-totuudesta muussa mielessä kuin tässä emme tiedä mitään järjellistä. Ja ne, jotka tietävät, eivät koskaan pysty todistamaan, sillä se ei ole todistettavissa.

29

Äär e t ön І joulukuu 2021

Jerseyn paholainen Kaikki tekstissä mainitut paikkakunnat, missä olentoa on havaittu, sijaitsevat New Jerseyn osavaltion alueella, ellei kaupungin nimen yhteydessä muuta osavaltion nimeä mainita.

 yhdysvallat, New Jersey

teksti aleksi lehtinen

K

un mielesi sisällä matkustat syvälle Yhdysvaltojen itärannikon sydämeen, paikkoihin ja kaupunkeihin kuten New York City, Washington D.C. sekä moneen muuhun paikkaan tuolla alueella, ensimmäisenä ajatuksesi todennäköisesti valtaavat ajati muuntautuvat ja sähköenergialla hengittävät kaoottiset metropolit. Syvällä nykyaikaisuuden urbaanin teollisen lasi- ja betonikuoren sisällä sykkivät ihmisten ahneuksissaan ja kehityksen vimmassaan muodostamat, loppumattomiin jatkuvat ja rakentuvat yhteisöt, joissa syntyvät tehokkuutta sekä ahneutta sokeasti seuraavat kansanjoukot, tuon modernin maailman “kehityksen juurakot.”

Tuo kaikki on symbolismia vallitsevan ihmiskunnan armottomalle kyvyttömyydelle antaa luonnolle teolli30

suuden korruptoituneessa sydämessä edes hieman vapaata tilaa hengittää ja kasvaa rauhassa, ikiaikaisessa muodossaan. Luoda vehreydellään mieltä, sielua ja kehoa ruokkivaa kauneutta ympäristöönsä.

Suurin osa noilla alueilla elävistä ihmisistä eivät tiedä tai kieltäytyvät koskaan pohtimasta, että jossain tuolla syvällä sisämaassa, heidän oman rakkaan mantereensa itäisellä reunalla, New Jerseyn osavaltion keskellä, on jättimäinen, yhtenäinen metsäinen maasto, joka kulkee läpi osavaltion eteläisten osien. Tuo alue, joka niin uljaasti, mutta taistellen, on löytänyt konstinsa selviytyä ja elää luonnonkauniina läpi ajattoman ikuisuutensa, kantaa ylväänä uskomattoman kauniisti kuvailevaa nimeänsä Pine Barrens. Tämä Pine Barrensin alue on todellakin sijaintiinsa suh-

teutettuna pinta-alaltaan jättimäinen.

Sysimetsää sieltä löytyy reippaat 300 000 hehtaaria ja pohjavesiltään sekä järvien pinta-alaltaan siellä on jopa noin 17 triljoonaa gallonaa, Yhdysvaltojen varmasti puhtoisinta juomavettä. Nämä maantieteelliset tiedot eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mikä alueella vavisuttaa lukijansa ja kokijansa rationaalista mielenterveyttä.

Henkimaailman ja myyttisten tarujen sekä kokemusten kirjo, mitä paikka voi tarjota mieleltään valppaalle vierailijalleen, ei tyydy helpolla päästämään ja jättämään syvältä herättelemättä nykyaikaisen skeptisesti asioita pohtivaa kokijaansa. Tuon paikan kansantarut ja legendat kannattaa kuunnella tarkoin, avoimin mielin.

Koska muuten voi käydä hassusti, jos

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Pine Barrens

ne vastaansa luonnossa kulkiessaan saa. Voi olla, ettei ihan normaali-ihmisen järki niistä täysin seuraamuksitta silloin selviä. Jonain harvinaisina ja onnekkaina hetkinä saattaa jopa uteliaiden silmien iloksi alueen taivaalla lennellä jokin, josta on tehty havaintoja jopa viimeisimmän 300 vuoden ajan.

Vuosi 1735

Legendan ensimmäiset kerrotut ja sydäntä järisyttävät versiot vievät meidät erääseen Jumalan unohtamaan tupaan.

Siellä Leed’s Pointin pikkukaupungissa New Jerseyssä eräs rouva Shroud, jokseenkin korkean keski-iän saavuttaneena, alkoi tuolloin yllättäen paikallisten ihmisten ihmettelyksi odottamaan vielä yhtä lasta, joka olisi järjestysnumerossaan hänen 13. lapsensa. Tarinan mukaan tuo rouva Shroud joissakin hämärissä unelmissaan salaa toivoi saattavansa maailmaan jonkun ikuisesta pimeästä saapuvan olennon. Ihmiset pelkäsivät ja kuiskivat hänen ympärillään – oliko tuleva lapsi kenties jopa paholaisesta, tai helvetin ikuisista liekeistä nouseva demoni. Lapsi oli syntyessään ihan tavanomainen ihmisolento. Mutta kaikesta huolimatta kylässä pelättiin tuota syntymän hetkeä niin kovasti, että rouva Shroud joutui aivan ominpäin hoitamaan tuona yönä synnytyksensä, mutta millä voimilla?

Rouva Shroudin talo

Olisiko kenties manalasta asti saapunut jokin auttava käsi paikalle?

Niin kummallisena kuitenkin pidettiin rouva Shroudin kuvailemaa tarinaa ja toimintaa, että rouva Shroud piilotti erikoisessa maineessa olevan lapsensa kotiin, suojaten sen visusti yhteisönsä turhankin uteliailta silmiltä – vahvistaen tahattomasti samalla kaikkia epäilyksiä. Tuona yönä, joka oli synkkä ja myrskyinen, kuten tällaisissa tarinoissa ja näissä samoissa kohdissa aina tavataan sanoa, tämän rouva Shroudin tuvassa sattui tapahtumaan asioita, jotka eivät vielä tänäkään päivänä kestä päivänvaloa, paitsi aivan aniharvoille. Juuri syntyneen lapsen olemus muuntautui syntymänsä sekunnilla täysin, enemmän lohikäärmeen, hevosen ja linnun sekasikiöksi, kuin ihmiseksi. Ja kun se oli saavuttanut sielua kylmäävän transformaationsa loppuun, se avasi silloin juuri kasvattamansa siivet koko uljauteensa ja liihotti lentäen suoraan Leed’s Pointin yläpuolella valaisevalle tähtitaivaalle. Rouva Shroud ei valitettavasti enää koskaan saanut antaa kaipaavan katseensa vaeltaa tuon hyvinkin erikoiseksi määriteltävän lapsensa ylle.

On muitakin jopa laajasti hyväksyttyjä versioita Jerseyn paholaisen syntytarinasta. Eräs niistä nimeää olennon hurskaaksi synnyttäjäksi rouva Deborah Leedsin, yhden kun-

nollisen miehen ja maanomistajan herra Japhet Leedsin vaimon.

On vielä kolmaskin vaihtoehto, joka itseasiassa historiallisesti tarkoilta yksityiskohdiltaan tuntuu allekirjoittaneesta eniten totuudenmukaiselta olennon syntytarinalta, vaikka jostain syystä suurin osa artikkeleista tai folkloristien teksteistä ei häntä tunnu kovinkaan yhtä mieluusti liittävän kyseiseen mytologiaan, kuin kahden aiemmin kertomani naisparkojen tarinat.

Erään Herra Daniel Leedsin (1651-1720) kolmas vaimo synnytti miehelleen yhdeksän kaunista lasta, rakkauden viatonta hedelmää. Määrä, joka jo tuolloin oli huomattava luku yhden perheen lapsikatraaksi.

Daniel Leeds oli uskoltaan kveekkari (protestanttinen suuntaus, joka levisi 1600-luvulla Britanniasta Yhdysvaltoihin).

Työkseen tämä herra Leeds suunnitteli uskontonsa oppeja seuraavia almanakkoja, joissa kaikista rajoituksista ja oppien mukaisuudesta riippumatta kerrotaan liiankin usein esiintyneen jotain niin pakanallista, että se sai kveekkariyhteisön suivaantumaan ja vihoissaan estämään Leedsiä tekemästä enään uskonnollisia julkaisuja. Loppujen lopuksi kaikki se työ ja vaiva, minkä Daniel Leeds oli saanut tehtyä työuransa aikana 31

Äär e t ön І joulukuu 2021

kveekkareille, paloi kirjaimellisesti kuin tuhka tuuleen, koska kaikki hänen julkaisemansa kirjalliset työt poltettiin Jumalaa häpäisevinä. Mutta tuostakos rangaistuksesta herra Leeds vain innostui. Hän alkoi kirjoittaa itsekseen julkaisuja, jotka hän itse rahoitti ja jakoi niitä yliopistoille sekä tavalliselle kansalle. Nuo kirjaset sisälsivät yhä suoremmin esoteerisempiä, astrologis-kristillisiä kirjoituksia. Vihkiytyneenä tuolle vielä laajemmallekin kutsumukselleen Daniel Leeds ryhtyi lukemaan ja tutkimaan kristillisen okkultismin ja mystiikan, kosmologian, demonologian sekä angelologian moninaisuutta luonnon syvimpänä maagisuutena. Tuosta kaikesta johtuen ja täysin sokeina Leedsin suurenmoiselle halulle ymmärtää ja jakaa avartuneena oppinutta tietoaan, häntä alettiin kutsua suuresti rakastamassaan kveekkari-yhteisössä vain yhdellä epämielyttävällä kutsumanimellä “paha”.

Daniel Leedsin rouvan synnyttämä lapsi saapui maailmaamme vanhojen naisten kätilöimänä. Tuota hetkeä, kun lapsi tähän maailmaan saapuisi, pelättiin ja kartettiin. Liittyihän Leedsien perheen ympärille mitä moninaisimpia huhuja noituudesta, taikuudesta ja jopa saatananpalvonnasta.

Synnytysapuna olleiden helpotukseksi maailmaan saapunut oli suloinen, terve ja tavanomaisen kaunis poikavauva ja hetkeä myöhemmin ojennettiin tuo vastasyntynyt väsyneen, mutta helpottuneen äitinsä käsiin.

Kerrotaan siinä hetkessä sitten muutoksen tapahtuneen, ja kätilöiden pahimpien pelkojen materialisoituneen heidän silmiensä edessä. Syntyneen lapsen torso kapeni ja piteni, hänen ihoonsa alkoi kehittyä sulkia ja suomuja, pää alkoi muistuttamaan hevosen päätä, johon kasvoi myös otsasta taaksepäin taipuvat suurehkot sarvet. Jalkojen tilalle tulivat kaviot, 32

häntäkin kasvoi kuin lohikäärmeelle konsanaan ja viimeisenä huomattiin olennolle tulleen lepakon siivet. Ihmismuoto tämän kaiken vulgaarin muutoksen keskellä oli kaikonnut täysin. Tuo uusi elämänmuoto, joka vauvaksi oli syntynyt, kehittyi hetkessä massiivisemmaksi kuin täysikasvuinen aikuinen ihmismies, avasi lopulta siipensä ja ampaisi niiltä sijoiltaan taivaisiin.

Uskomme sitten mihin versioon tahansa Jerseyn paholaisen syntymätarinasta, niin noista tapahtumista on vielä useita muitakin versioita.

Esimerkiksi kiertelevien mustalaisten kertomia ja vielä lisäksi monia muitakin, näiden äsken mainitsemieni lisäksi. Fakta on, että todennäköisesti jokaisella, joka on joskus kuullut tuosta olennosta puhuttavan, on tiedossaan hieman erilainen versio, minkä voi jakaa muille. Tänä päivänäkin, kun Pine Barrensissa asuvat ihmiset kokevat jotain selittämätöntä, niin saamme kuulla vain lisää versioita noista tapahtumista. Mikä onkaan totta, voimmeko sitä koskaan tietää, vai onko se vain spekulaatiota? On kuitenkin yksi asia, joka yhdistää noita kaikkia versioita: se, miten olennon ulkonäköä kuvaillaan. Aina se on jollain lailla groteski hybridi useasta eri eläimestä, sellaisista mitä kuvauksesta saatamme tunnistaa, mutta millaista yhdistelmää emme ole missään muussa kontekstissa koskaan ennen tavanneet.

Kerrataanpas nyt sitten vielä jotta opimme ja muistamme: Jerseyn paholaisella on pää kuin hevosella, siivet kuin lepakolla, kädet kuin linnulla, pelkkää kynttä. Vuohelta sarvet, lohikäärmeen häntä ja kaviot kuin peuralla.

Jotkut alkuperäiskansat ovat kutsuneet olentoa nimikkeellä lohikäärme ja antakaamme heille oikeutus siihen. Esimerkiksi Lenape-heimo kutsuu Pine Barrens aluetta nimellä

Popuessing ja tuo sana heidän kielestään suoraan suomennettuna tarkoittaa “Lohikäärmeen kotia”.

Eräät ruotsalaiset tutkimusmatkailijat 1900-luvun alkupuolella antoivat paikalle hollanninkielisen nimen Drake Kill, joka tarkoittaa suomennettuna “Lohikäärmeen vettä”. He eivät nimenneet aluetta ruotsinkielen sanoilla siitä syystä, että Pine Barrens oli alunperin hollantilaisten uudisasukkaiden valtaamaa aluetta. Mitkä tahansa ovatkaan kertomuksen pimeässä vavisuttavat ja veren seisauttavat yksityiskohdat tai millä nimellä paikkaa kutsutaankaan, niin tämä tarina ja legenda on kasvanut vuosisatojen aikana suurempaan mittaan kuin vain kujilla, kapakoissa, takkatulen tai nuotion ääressä puhutuiksi kuulopuheiksi.

Vuosisatojen ajan loppumattomat silminnäkijöiden kertomukset ovat tulleet osoittamaan keskinäisen kiistämättömän loppupäätelmän; Jerseyn paholainen, ainakin jollain tasolla, on ollut ja uskokaamme, että on yhä todellinen. Asia, mikä tuon pirulaisen havainnoista tekee hyvin erikoisen ja mieltämme kutkuttavan aistikokemuksen, on näkykokemuksien tai äänien kuulemisen yksityiskohtaiset erikoisuudet, ihmisten havainnot; noiden henkilöiden, jotka ovat useimmiten länsimaisen täysin rationaalisen tiedeuskonnon, konkretian, skeptisen mielen ja rajattoman kriittisillä silmillä varustettuja. He kuitenkin ovat poliittisen tai ammatillisen uhankin keskellä löytäneet syvältä sydämestään rohkeuden kertoa historioitsijoille ja kirjoittajille havainnoistaan. Siitä johtuen minäkin teille tämän kaiken nyt kirjoitan. Enään en salli heidän olla naurunalaisia, vaan henkilöitä, joille voimme antaa arvon. He ovat kertoneet totuuden, johon me voimme valita uskovamme tai vähintään oppivamme jotain historiasta, josta ei tällä lailla olla tässä maassa aiemmin puhuttu.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Stephen Decatur

oli eläessään hyvin arvostettu upseeri Yhdysvaltojen merivoimissa 1800-luvun alkupuolella. Hän oli erityisen tunnettu säälimättömänä sodankävijänä. Stephen Decatur sai työuransa aikana sellaista mainetta hurjana miehenä, että se on kantautunut aina meidän päiviimme asti.

Siinä oli mies, joka voitti taisteluita ja upotti kymmeniä massiivisia sotalaivoja. Monet historioitsijat ylistävät loppumattomilla korulauseillaan Decaturin elämää ja suuria sotasaavutuksia yhä tänä päivänä. Historian saatossa hän on saanut äärimmäisen merkittäviä kunnianosoituksia, joista hän itse varmaankin pitäisi eniten arvossaan viittä sotalaivaa, jotka ovat nimetty hänen mukaansa. Hänen ja erään toisen aikalaisensa upseerin kasvoilla on myös varustettu postimerkki, ja myöhäisellä 1800-luvulla hänen jylhät piirtensä koristivat 20 dollarin seteliä, juuri sitä kohtaa missä tänä päivänä voimme kaikki nähdä presidentti Andrew Jacksonin kasvot.

Varhaisella 1800-luvulla kommodoori Decatur vieraili usein Hannoverin terästehtailla Burlingtonissa, New Jerseyssä. Tehtailla valmistettin tuohon aikaan muun muassa tykinkuulia, joihin Decaturilla oli sekä suuri intohimo, että ammatillinen tietotaito niiden toimivuudesta.

Kaikesta asiantuntemuksestaan johtuen hän sai jopa silloin tällöin testattavakseen pari juuri valusta tullutta kuulaa.

Legenda kertoo Decaturin eräänä päivänä asettautuneen innoissaan ampuma-alueelle, tarkoituksenaan testata uuden kuulan kantavuutta, kun hän tuolloin havaitsi auringon eteen muodostuvan itselleen tuntemattoman olennon varjon. Se oli jotain niin erikoista, ettei Decatur ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa.

Ja kuten jokaisen kunnon ammat-

Stephen Decatur

tiylpeydestä nauttivan sotilaan tapoihin kuuluu, Decatur latasi tykin ruutia täyteen ja laukaisi kuulan valtavalla pamauksella suoraan olentoa kohti. Kun kuulan piti osua tuohon lentävään sekasikiöön ja vapauttaa se maanpäälliseltä vaellukseltaan, mystisesti ei mitään sen suuntaista tapahtunutkaan, eikä muutenkaan ylipäänsä mitään, joka olisi viitannut Decaturin onnistumiseen osumisyrityksessään. Jerseyn paholainen jatkoi matkaansa ilman minkäänlaista keskeytystä.

Toinen jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa Jerseyn paholaisen pudottamista yrittänyt mies oli nimeltään, ei enempää tai vähempää kuin Joseph Bonaparte. Kyllä, luitte aivan oikein. Niitä samoja Bonaparteja, kuin Napoleon. Napoleonin veljestä onkin nyt tarkkaan ottaen kyse. Miehestä, joka oltiin vain vähän aikaisemmin kruunattu Espanjan kuninkaaksi. Tarkkaan ottaen tuo kunnia oltiin Joseph Bonapartelle suotu herran vuonna 1808. Mutta kuitenkin tästä armosta ja kunniasta huolimatta tai ehkä juuri siksi, Bonaparte haaveili elämästä tavanomaisena vaatimattomana talollisena. Niin hän katumatta päivääkään luopui kruunustaan viisi vuotta myöhemmin, 1813.

Uutta elämää hänen oli kuitenkin mahdotonta aloittaa missään päin Eurooppaa sukutaustastaan johtuen.

Niin päätti Bonaparte lähteä matkaamaan Uuteen Maailmaan, seilaten merten yli kohti tuota mannerta.

Saavuttuaan Yhdysvaltojen maankamaralle vuonna 1815, asettautui hän sinne elämään varsin mukavaa ja henkisesti tasapainoista elämää.

Joseph Bonaparte osti vuonna 1816 perheelleen kodiksi maatilan nimeltä Breeze Point, hyvin läheltä Pine Barrensin sysimetsiä. Noilla seuduin hän vietti liki kaksi vuosikymmentä mitä onnellisimman miehen elämää. Kotiinsa hän kokosi myös valtaisan 8000 niteen kirjaston.

Yksi hänen lempiharrastuksistaan oli käydä samoilemassa varsin mainioissa kotiaan ympäröivissä korpimetsissä, ehkä silloin tällöin saada jopa jotain riistaa saaliiksi ja tuoda sen kotiin perheelleen ruokapöytään.

Yhdellä noista lukuisista reissuista Espanjan entinen kuningas, ollessaan jo palaamassa koko päivän kestäneeltä metsästysreissulta kotiinsa, havaitsi hyvin oudot jäljet talvipäivän vastasataneessa lumessa. Ne olivat erikoisesti kuin aasin kavion askelluksen jälkiä, mutta niitä oli hyvin kummallisesti ilmaantunut neljän sijasta vain kahdet, kuin linnulla. Ei neljää, niin kuin nisäkkäältä olisi yleensä jäänyt.

Bonaparte on tuosta metsästys­ seikkailustaan maininnut erään hyvin muistiinsa painautuneen yksityiskohdan, joka oli se, että toinen noista eläi-

Joseph Bonaparte

33

Äär e t ön І joulukuu 2021

Tulevat vuosikymmenet men kavion jäljistä oli ollut selkeästi toista isompi.

Tuohan kehittää meidän mielessämme vallan uteliaan tai jopa eriskummallisen kysymyksen. Olisiko tuo toinen jalka jossain olennon kehittymisvaiheessa jotenkin erikoisesti voinut mutatoitua toista isommaksi, vai oliko jostain kummallisesta syystä toinen jalka jäänyt noin valtavan alikehittyneeksi?

Joseph Bonaparte seurasi jälkiä eräälle aukiolle, kunnes hänen etenemisensä pysähtyi hyvin äkisti. Sillä nuo kahdet kummallisen eläimen kavion jäljet olivat kadonneet pysyvästi. Hänen näköhavaintojensa mukaan näytti siltä kuin tuo olento, jonka olemus ja piirteet olivat täysin tuntemattomat, olisi vain vaivattomasti, silmän räpäyksessä lähtenyt suoraan sijoiltaan taivaan tuuliin. Tuli hetki, kun Joseph Bonaparte menetti täysin toivonsa eksoottisesta saaliista ja kääntyi palatakseen takaisin kotinsa lämpöön, kun hän kuuli takaansa hyvin kummallista sihinän kaltaista ääntä. Bonaparte katsoi äänen tulosuuntaan ja huomasi katsovansa tuota erikoista siivekästä olentoa silmästä silmään.

Bonaparte on kuvaillut näkyään seuraavanlaisesti: sillä oli jättimäiset lepakon siivet, hevosen pää, vuohen sarvet, lohikäärmeen häntä ja se seisoi kahdella kavioisella jalalla. Ennen kuin Joseph Bonaparte kerkesi järkytykseltään käyttämään asettaan, olento sihahti yhden viimeisen kerran, heilautti hurjasti maassa ollessan vielä kerran massiivisia siipiään ja lensi ylös taivaalle kohti talvi-illan auringonlaskua.

Kun Bonaparte oli kuvaillut noita erikoisia tapahtumia myöhemmin eräälle hyvälle ystävälleen, tämä vain oli hieman ivallisesti hymyillen kohteliaasti tokaissut pienellä sympatialla: "Taisitpas juuri äsken nähdä itse maineikkaan Jerseyn paholaisen.”

Joseph Bonaparte kuoli Firenzessä 28. heinäkuuta 1844.

34

tulivat todistamaan aina vain enemmän useampia silminnäkijöiden havaintoja, tarinoita ja kertomuksia tuosta mystisestä, salaperäisestä sekä hetkittäin jopa pelottavasta olennosta.

Vuoden 1840 tienoilla muutamat maanviljelijät pienistä kylistä ja syrjäisistä erämaista ympäri Pine Barrensin aluetta alkoivat tahoillaan kertomaan kokemuksiinsa pohjautuvia tarinoita, jotka saivat jokaisen kuulijan säikähtämään. Nuo kertomukset liittyivät aina tilallisten karjan kuolemisiin isäntiensä mailla. Yhä useammassa tapauksessa oltiin havaittu jonkun eriskummallisen saalistajan jalan- tai kavionjälkiä. Näytti myös siltä kuin olennon kehon paino tai sen jalan askellus olisi ollut niin vahva, että sen painalluksen voimasta aivan kuin pidempikin nurmi oltaisiin tampattu maan pinnan tasolle ikuisiksi ajoiksi.

Noita jälkiä oli mahdoton identifioida minkään tunnetun eläimen jäljiksi.

Eräät viljelijät olivat kuulleet korkeita tunnistamattomia ääniä niillä alueilla, missä heidän eläimiään oli vainottu. Äänet olivat yhtä lailla eriskummallisia, kuin koko tarina Jerseyn paholaisen ympärillä.

1900-luvun alkutaipaleella oli usko Jerseyn paholaiseen niin laajalle levinnyt, että kaikki yhteiskuntaryhmät, aina kodittomasta kadunmiehestä suurimpiin oppineisiin ja lääkäreihin, lehtimiehistä aina tutkijoihin ja yliopistoväkeen ja jopa joihinkin pienemmän tason poliitikoihin, joka puolella osavaltiota ja joskus jopa sen rajojen ulkopuolellakin, uskoivat vankkumattomasti siihen.

Pelko ja kuulopuheet saivat alueilla elelevät ihmiset valtaansa. Usko moisiin asioihin oli myöskin silloin vielä merkittävä osa ajankuvaa. Ihmiset uskoivat, että jokin hyvin erikoinen, toisesta maailmasta peräisin oleva olento eleli Pine Barrensin metsis-

Piirros Jerseyn paholaisesta. Lukuisten silminnäkijäkuvausten mukaan olento näyttää kutakuinkin tältä.

sä. Aina, kun alueen asukkaat kokivat elämässään jonkunnäköisen onnettomuuden, tai kuoleman harmaa verho levittäytyi heidän ympärilleen, he syyttivät asiasta ilman mitään järkeviä perusteluja tuota syntistä hirviötä.

Mutta samalla jotkut älykkäimmistä oppineista olivat alkaneet laskemaan, olisiko tämä olento, jota ihmiset pelkäsivät ja karttoivat tosiaan tuo Leedsin tai Shroudin synnyttämä, siis jo 1600- tai 1700-luvulla maailmaan saatettu hirviö? Silloin se tarkoittaisi, että olento olisi todella, todella vanha. Pohdittiin, että sen olisi mahdollista elää jopa yli satavuotiaaksi.

Folkloristi Charles B. Skinner kommentoi olennon pitkää ikää artikkelissaan eräässä vuoden 1903 aikakausijulkaisussa. Skinner muistutti lehden lukijoita kaiken kuolevaisuudesta, oli elävien olentojen yksilöllinen elämä pituudeltaan sitten mitä tahansa.

Skinner väitti: “Jerseyn paholaisen elämä on saavuttanut täysin absoluuttiset loppumetrinsä.”

Julkaisu johti siihen, että uuden vuosisadan alettua monet Jumalaa pelkäävät ihmisraasut olivat toiveidensa mukaisesti onnistuneet pää-

Ä är e tö n І joulukuu 2021

semään elämäänsä hallinneesta karmaisevasta “paholaisen” pelosta irti.

Tähän voi vaikuttaa parikin seikkaa, toisen ollessa aika ja toisen ollessa se lohdullinen ajatus, että olihan pedon varmasti joku jo kaatanut tuon sadan vuoden aikana. Vielä kun sen saalistamisesta oltiin luvattu loppujen lopuksi niinkin suuri palkkio kuin 100 000 dollaria.

Tuossa vaiheessa uskottiin enemmän olennon kuolleen, kuin sen yhä elossa olemiseen. Skinner myös uskoi ja vakuutti lukijoilleen, että jos olento jostain kumman syystä olisi vielä hengissä, se olisi ehdottomasti liian vanha ja raihnainen toimiakseen totutulla kaoottisella tavalla herättäen kauhua Pine Barrensin alueella. Vuoden 1909 saapuessa pian selvisi, ettei Charles B. Skinner olisi elämänsä aikana voinut erehtyä pahemmin.

Tammikuu 1909

tultaisiin tuntemaan historiassamme “Lentävän paholaisen kiireellisenä kuukautena.”

Tammikuun 16. vuonna 1909, aamun varhaisilla tunneilla mies nimeltä Thack Gozzens oli kävelyllä New Jerseyn, Woodburryn tähtien alla. Silloin jokin ääni huusi taivaalta kovempaa ja korkeammin kuin Gozzens oli ikinä eläissään minkään olennon kuullut huutavan.

Tuo ääni vei samantien herra Gozzensin kokonaisvaltaisen huomion. Mies katsoi suoraan taivaalle ja näki sydäntään järkyttävän, suurikokoisen, siivekkään hahmon liitävän ylitseen, luoden kuun loisteessa kehostaan jättimäisen varjon.

Gozzens kertoi, että olennon silmät hohkasivat kirkkaanpunaisina.

Tuona samaisena aamuna noin 40 kilometrin päässä Pennsylvaniassa, pienoisessa arkisessa Bristolin kaupungissa, muutamat täysin järjissään

olleet henkilöt kertoivat nähneensä samankaltaisen olennon. Yksi silminnäkijöistä oli arvostettu paikallisen poliisilaitoksen päällikkö James Sackville. Pelonsekaisessa tilassa ja lievän paniikin noustessa, hän uskoi rauhoittavansa läsnäolevat kaupunkilaiset nostamalla aseensa kotelosta ja laukaisemalla sen, yrittäen samalla tiputtaa olennon. Sackville nosti aseensa ja ampui kahdesti, mutta Jerseyn paholainen jatkoi vain vaivatta lentoaan olematta tapahtumasta moksiskaan. Kaupungin rehti postimestari nimeltään E. W. Minster näki myös olinpaikastaan samaisena iltana tuon tietyn lentävän olennon. Minsterin sanomisten mukaan olennon suusta kuulosti heidän kahden kohtaamishetkellä nousevan aavemainen, niskakarvat pystyyn nostattava korkea ääni.

Seuraavana aamuna auringon noustessa, jotkut henkilöt olivat kertoneet nähneensä hyvin erikoisen näköisiä kavioiden jälkiä maan peittävän lumen pinnassa. Kukaan kaupungin asukkaista tai edes kukaan, keneen kaupunkilaiset osasivat olla kavioiden jäljistä yhteydessä, eivät yksinkertaisesti pystyneet sanomaan, mistä olennosta tuollaiset jalanjäljet olisivat hankeen voineet jäädä.

Vain päivää myöhemmin, 17. tammikuuta, samanlaiset kavion jäljet kuin James Sackvillen Bristolin kaupungissa havaitsemat, olivat ilmestyneet erään aivan tavanomaisen Lowdenin perheen kodin ulkopuolelle Burlingtonin kaupungissa.

Nuo hyvin erikoiset jalanjäljet ympäröivät Lowdenien pihalla olleita roskapönttöjä, jotka samana aamuna oli jostain syystä kaadettu maahan, roskat levitelty ympäriinsä ja tutkittu tarkkaan läpi. Mitään muita jälkiä kävijästä ei ollut huomattavissa.

Poliisi James Sackville

Useat muutkin lähialueilla asuneet löysivät tuolloin vastaavia jälkiä roska-astioidensa ympäriltä. Joissain tapauksissa roskia löytyi jopa talojen katoilta ja muutamassa harvinaisimmassa tapauksessa myös roskapöntöt oltiin kuljetettu talojen katoille.

Jokaisessa Burlingtonin kaupungissa tapahtuneessa tapauksessa kyseisen tempauksen lopputulos päätyi kuitenkin samaan tilanteeseen.

Kaikki merkitykselliset jäljet olivat päätyneet aina jollekin tielle ja jostain hämmentävästä syystä nuo jäljet olivat kadonneet puhtaaseen ilmaan kuin syksyn tuuleen lähtevät lehdet konsanaan.

Burlingtonin poliisi yritti epätoivoisesti saalistaa olentoa hyödyntäen jäljityskoirien apua. Mutta jokin erikoinen syy sai nuo samaiset normaalisti tehtävästään tinkimättömät koirat kieltäytymään seuraamasta tai jatkamaan millään lailla tutkimasta, mihin suuntaan olennon jäljet olisivat voineet kadota.

Tiistaiaamuna 19. tammikuuta klo 02.30 Herra ja rouva Evans uinuivat rauhallisia yöuniaan omassa sängyssään Glouchesterissä. Jokin hyvin erikoinen, eläimen huudon kaltainen, kovin korkea ääni herätti heidät. Samaisena yönhetkenä he molemmat nousivat suoraan ylös pedistään ja 35

Äär e t ön І joulukuu 2021

siirtyivät hieman uteliaina, mutta pääosin pelosta kankeina etupihalle osoittavan toisen kerroksen ikkunan taa, jonka edestä he olivat mielestään äänen kuulleet. Pelon lamaannuttamina heidän kehonsa, samoin kuin heidän mielensä, sydämensä sekä ajatuksensa tuntuivat jäätyvän samantien noille sijoilleen. Kaikki se tuntui kuin halvaantuvan noiksi sekunneiksi. Ainoa asia, mikä tuntui aktiivisesti toimivan, oli tunne. Ja se tunne ei ollut mikään miellyttävä, vaan pelon ja shokin välimuoto puhtaimmassa muodossaan.

Siinä, suoraan herra ja rouva Evansin edessä, heidän puutavaravarastonsa katolla seisoi olento, jollaista he eivät olleet eläissään aiemmin nähneet, mutta mistä olivat kuitenkin lapsuudestaan asti kuulleet.

Herra Evans on kuvaillut näkemäänsä seuraavanlaisesti: “Olennolla oli noin metrin korkuinen torso, hevosen pää, vuohen sarvet, se käveli kahdella kavioisella jalalla, sen kädet olivat kuin linnun kynnet, joihin oli kasvannut liitännäiseksi lepakon siivet, tuolla hetkellä nuo siivet olivat näkyvillä. Häntä otuksella oli kuin lohikäärmeellä.”

Evansin pariskunta onnistui tuona yönä myös jotenkin kaikkien odotusten vastaisesti syvästä paniikin tilasta riippumatta pelottelemaan olennon pois pihaltaan, sen jälkeen kun olivat sitä ensin reippaan vartin verran kerenneet ihmettelemään. Tunteja myöhemmin, kun aurinko oli noussut ja aamu oli kääntymässä iltapäivään, kutsuttiin paikalle apuun joitakin lähialueen ammattitasoisia metsästäjiä. He yrittivät sinnikkäästi, periksi antamattomasti jäljittää Jerseyn paholaista, saavuttamatta kuitenkaan tuloksia kuten kaikki vastaavat tahot heitä ennenkin.

36

20. tammikuuta

Eräs metsästysjoukko Burlingtonista oli tarkoituksella lähtenyt tutkimaan, voisivatko he jäljittää ja kaataa “paholaisen”, kun väittivät näheensä hieman aikaisemmin sen omin silmin lentävän kohti Moorestown-nimistä paikkaa, jossa sitten moorestownilaiset olivat nähneet sen laskeutuneen Carmel-vuoren hautuumaalle. Sieltä sen nähtiin lentävän kohti Riversiden asutusaluetta, jossa samana päivänä oltiin nähty kavioiden jälkien ympäröivän kuollutta koiranpentua.

21. Tammikuuta

Kokonainen raitiovaunullinen ihmisiä Clementonin kaupungissa kertoivat nähneensä oudon, sarvipäisen siivekkään olennon lentelevän päidensä yläpuolella. Collinswoodin kaupungissa taasen eräs paikallinen työvuorossa ollut palomies oli nähnyt olennon lähietäisyydeltä. Mies tähtäsi Jerseyn paholaista kohti paloletkullaan ja päästi vedet putkesta suoraan otusta päin täydellä paineella. Sen verran oli tuo roiskaisu tunnahtanut otuksessa, että se pysähtyi hetkeksi ja päätti vaihtaa lentosuuntaansa.

Saman illan kääntyessä yön puolelle, eräs rouva Sorbinski Camdenista kuuli kummaa melua pihaltaan yön pimeydessä. Sorbinski ei vitkastellut, vaan tarttui varmuuden vuoksi lähimpänä olevaan kättä pidempään, joka tällä kertaa sattui olemaan luuta.

Hän astui talonsa ulkopuolelle ja näki samana hetkenä jotain hyvin erikoista. Se oli tuo jo aikaisemmin useasti kuvailemani lentävä siivekäs olento, joka juuri oli yrittämässä tempaista taivaan tuuliin mukaansa rouvan ikioman rakkaan vahtikoiran. Mutta kappas, rouva Sorbinski ei jäänyt hetkeksikään avuttomaksi, vaan alkoi suurella rai-

volla, vihalla ja voimalla piestä luutansa kanssa tuota raakalaista, joka oli viattoman hauvan kimppuun käynyt. Voi piruparkaa. Lopultakin rouva Sorbinskin rakas koira pääsi olennon otteesta vapaaksi ja sai rohkeutensa takaisin. Yhdessä sitten, rouva hutkimalla ja koira haukkumalla sekä murisemalla, saivat he karkoitettua salaperäisen vierailijan.

Pian olennon liuettua paikalta naapuruston ihmiset saapuivat ihmettelemään ääniä, joita oli lähtenyt rouva Sorbinskista, hänen uskollisesta koirastaan ja taivaalla lentäneestä pirulaisesta.

He ilmoittivat rouvalle olevansa valmiita todistamaan, että tuo yötä häiritsevä lentävä olento oli heidän hämmenyksestään ja epäuskostaan huolimatta aivan selkeästi avannut suuret lepakonsiivet ja lentänyt kauas taivaalle pois kaikkien todistajien tavoittelemattomiin. Naapuruston ihmiset olisivat kyllä taistelleet rouva Sorbinskin kanssa olentoa vastaan, jos vain olisivat osuneet ajoissa paikalle. Eräs konstaapeli Sorbinskin ympärille osuneesta väkijoukosta tahtoi ilmoittaa, että oli ampunut laukauksen olentoa kohti, mutta se ei ollut välittänyt moisesta moksiskaan, vaan oli jatkanut matkaansa.

Helmikuussa 1909

Luultiin että kaikki tapahtumat Jerseyn paholaista koskien oltiin saatu toistaiseksi päätökseensä, koska olento oli ollut lähes kuukauden antamatta mitään merkkiä itsestään.

Mutta sitten kuitenkin, New Jerseyn laitamilla, eräs julkisen liikenteen sähköraiteita työkseen korjaamassa ollut mies näki olennon, joka kaikin tavoin muistutti hänen mielestään lehdessä kuvailtua Jerseyn paholaista. Tuon työmiehen puheiden mukaan “paholainen” lensi suoraan yhteen ilmassa kulkevista sähköjohdoista, aiheuttaen toiminnallaan niin

Ä är e tö n І joulukuu 2021

ison ja tehoiltaan voimakkaan räjähdyksen, että se oli kuumuudellaan sekä paineellaan onnistunut sulattamaan jopa teräskiskoihin syvät jäljet.

Ihmeteltiin, miten mikään eläväinen olento tuosta muka voisi selvitä hengissä? Jerseyn paholaisen elotonta ruumista ei vain etsinnöistä huolimatta löydetty taaskaan mistään.

oli surmannut hänen saksanpaimenkoiransa edellisenä yönä. Koira oltiin armotta raadeltu paloiksi ja raahattu noin kymmenen metrin päähän talon ulkoseinässä kiinni olleesta vahvasta ketjusta, jossa koira oli ollut kiinni. Ainoat jäljelle jääneet merkit syyllisestä olivat kuulemma maahan jääneet kavioiden jäljet.

Salem 1927

viimeiset havainnot

Eräs Salemin kaupungissa elänyt taksikuski oli vaihtamassa rengasta autoonsa, kun koki samalla elämänsä ahdistavimman kokemuksen. Lepakon siivet omaava, kaksikavioinen ja sarvekkaalla hevosen päällä varustettu olento tuli tepastelemaan hänen taksinsa katolle. Tiedossa ei ole, selvisikö mies kokemuksesta täysin järjissään.

Vuonna 1957

Eräät New Jerseyn osavaltion luonnonsuojelijat löysivät kauhistuksekseen tuntemattoman raadellun eläimen lähialueen metsistä. Löytö oli hyvin hämmentävä turmeltunut kasa höyheniä ja tunnistamattoman nisäkkään luita. Sillä oli myös kaksi pitkää, kuin hirven, jalkaa, jotka olivat jostain erikoisesta syystä näyttäneet palaneen. Heräsi kysymys, joka saattoi samalla olla ainoa looginen selitys asialle. Olisiko mahdollista, että tässä oli vastaus lähes viisi vuosikymmentä aiemmin tapahtuneeseen mysteeriin?

Olisiko tuo olento, jonka luut löydettiin, ollut se onneton yksilö, jonka sähköraiteita korjannut työmies näki sinä yönä aiheuttavan suuren räjähdyksen? Jos olento sittenkin oli niin pahasti haavoittunut, että oli tippunut taivaalta ja tuo luukasa oli kaikki mitä siitä oli jäänyt jäljelle.

Vuonna 1987

Nimettömänä pysyvä nainen Vinlandista raportoi eräänä kauniina aamuna viranomaisille, että jokin olento

Viimeisin ajallisesti tarkka merkintä olennon havaitsemisesta on lokakuulta 2015.

Eräässä Gallowayn kaupungissa, Little Egg Harborin alueella asuva David Black kertoo ajaneensa 9. tietä pitkin golfkentän lähellä, kun näki olennon, joka muistutti Blackin mielestä suurta laamaa, kävelevän tien poskessa puiden lomassa. Yhtäkkiä olennon selästä avautuivat valtavat lepakonsiivet ja se katosi paikalta.

Tarkkaa tietoa päivämääristä ei tästä viimeisestä tapauksesta löytynyt vaikka kuinka etsin, mutta kertokaamme se, mitä tiedetään.

Majatalossa nimeltä Smithville and Village, Gallowayn kaupungissa, ravintola- ja motelliyrittäjä Fran Copallo viedessään ravintolan suljettuaan roskia ulos takapihalle, näki oudon varjon heijastuvan yläpuolellaan olevaan seinään. Copallo katsoi ylös ja näki ilmassa yläpuolellaan jonkunlaisen siivekkään pedon. Tuona hetkenä Copallo ihmetyksekseen koki kuitenkin pelon sijaan turvallisuuden tunnetta, kuin jokin kummallinen voima olisi katsellut suojelevasti hänen yllään.

Loppuun tahtoisin itse lausua kirjoittajana ajatuksen. Meillä ei ole minun nähdäkseni mitään todisteita, että tämä olento – Jerseyn paholainen – olisi vaarallinen ihmiselle tai

sitä olisi mitään syytä pelätä. Minusta tuntuu, että ajatus siitä, että olisi olemassa jokin olento, minkä ainoa rikos saattaa olla se, ettemme ymmärrä kuinka ulkoisesti sen kaltainen rotu voi olla olemassa, on ajanut taas ihmiset siihen välttämättömään tarpeeseen tappaa tai vangita kyseinen olento. Pelko on useimmiten se, mikä ohjaa meitä. Toivoisin, että voisimme taistella itsemme jokainen tahoillamme siitä vapaaksi. Antaisimme toisten elää sen sijaan, että pyrkisimme tuhoamaan heidät, vain siksi koska emme ymmärrä. 

"JERSEY DEVIL DOCUMENTARY 2020 - New Evidence!" YouTubedokumentissa vuodelta 2020 kaksi miestä kuvailevat kohtaamisensa Jerseyn paholaisen kanssa muutamia vuosia sitten. Klippi on englanninkielinen.

Katso video

Tämän artikkelin kirjoittaja on myös luonut Facebook-ryhmän "Tarinat ja Totuus Maailman salaperäisistä paikoista ja myyteistä".

Hänen elämästään on myös ilmestynyt kirja: Aleksi Oletukseton – Erilaisuuden ja avoimuuden kuningasvoimat (kirjoittaja Taina Laane 2020)

37

Äär e t ön І kesäkuu 2021

Mystikon mietteitä Minulta on monesti kyselty, millaisia omakohtaisia kummittelukokemuksia minulla on rajatietoihmisenä ollut.

Onhan niitä yli puolen vuosisadan aikana monenlaisia kertynyt, mutta voisin kertoa tällä kertaa yhden kaikkein merkillisimmistä sellaisista, joka tapahtui noin viisi vuotta sitten omassa kaupunkiasunnossani Espoossa, melkein puoli vuotta kestäneen ajanjakson aikana. Tilanteessa sekoittuivat tieteellisyys ja epätieteellisyys varsin mielenkiintoisella tavalla keskenään, mutta lopulta ei kuitenkaan mitään luonnollista selitystä noille oudoille tapahtumille löytynyt…

38

matti kultajoki

Satun omistamaan useita aitoja ihmisen luita, jotka ovat keskimäärin lähes kaksi sataa vuotta vanhoja. Ne ovat peräisin 1800-luvulla opetustarkoitukseen valmistetuista lääketieteellisistä ihmisen luurangoista tai muista osteologisista opetusmateriaaleista. Kokonaista luurankoa ei tässä kokoelmassa kuitenkaan ole, vaan ainoastaan erilaisia irtoluita tai pienempiä luuston rakenteellisia osakokonaisuuksia, kuten esimerkiksi kämmenen tai jalkaterän toisiinsa yhdistetyt luut.

Luihin ei liity mitään rikollista toimintaa, eikä hautarauhaakaan ole millään tavoin rikottu, vaan ihmiset ovat eläessään testamentanneet ruumiinsa lääketieteelliseen käyttöön kuolemansa jälkeen. Luut ovat alun perin kotoisin enimmäkseen Englannista, Saksasta ja Ranskasta. Tavallista erikoisempi tuontitavara on siis kyseessä, jossa on myös vaadittu hieman tavallista luotettavampia kaupan-

käyntisuhteita. Jotkut näistä vanhoista luista ovat olleet jossain vaiheessa myös edesmenneiden lääkäreiden hallussa. Ne ansaitsevatkin aitoina ihmisten ruumiinosina kunnioittavan kohtelun.

Tällaisia antiikkisia ihmisluita on yleensä ottaen nykyisin hyvin vaikea saada hankittua, enkä voikaan suositella sellaisten keräilemistä kenellekään. Minulla on kuitenkin ollut aitoihin luihin tietynlainen pitkäaikainen viehtymys aivan lapsesta asti. Jo kymmenvuotiaana pikkupoikana osasin esimerkiksi piirtää ihmisen pääkallon ulkomuistista lyijykynällä paperille mistä kuvakulmasta tahansa. Olin harjoitellut piirtämään luita lähinnä erilaisista anatomian oppikirjoista, niistä harvoista, joita silloin 1960-1970-luvuilla satuin käsiini saamaan. Koulutodistuksissa minulla oli kymppi piirustustaidosta ja olin erityisen kiinnostunut opiskelemaan erilaisia luonnontieteitä.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Otin noin 15-vuotiaana osaa julistekilpailuun, jossa oli aiheena tupakoinnin vastustaminen. Siihenkin piirsin tussikynällä ja vesiväreillä siniselle taustalle valkoisen ihmisen pääkallon savuavien tupakantumppien keskelle, ja kuvan yläosaan kirjoitin tekstin: ”Tupakointi vaarantaa terveytesi!”. Kisaa en julisteellani kuitenkaan voittanut, mutta saihan se kilpailutuomareilta sentään kunniamaininnan.

Perhetaustani liittyy myös jossain määrin lääketieteeseen ja onpa minua kerran nuorella iällä pyydetty Helsingin yliopiston patologian laitoksellekin mukaan ruumiinavauksiin, piirtämään siellä kuvia ihmisten sisäelimistä oppikirjoja varten. Tietyissä tilanteissa piirretyt kuvat ovat nimittäin anatomian opiskelussa parempia kuin valokuvat. Piirrokset jäivät kuitenkin minun osaltani tekemättä, kun elämä johdatti nuoren miehen muualle aivan toisenlaisiin kuvioihin.

Kiinnostus anatomiaan on silti säilynyt ja jos olisin myöhemmin opiskellut lääkäriksi, olisin varmasti erikoistunut oikeuslääketieteeseen ja päätynyt tutkimaan kuolleita ruumiita ja vainajien kuolinsyitä. Asiakaskunta olisi ollut hiljaista porukkaa, eikä kukaan heistä olisi enää kiirehtinyt mihinkään. Tiedän että lääkärikunnassa on puutetta oikeuslääkäreistä, ja tietenkin aivan ymmärrettävistä syistä.

Entisaikaan, kun muovia ei vielä ollut keksitty, ihmisen anatomiaa ja varsinkin luuston rakennetta opiskeltiin usein käyttämällä aitoja ihmisruumiin osia. Sisäelimistä tehtiin myös esimerkiksi vahamalleja. Tämän lehtiartikkelin epätavallinen kummittelutapaus liittyykin erääseen tällaiseen vanhaan opetusluustoon, nimittäin 1800-luvulla kuolleelta englantilaisel-

ta naisvainajalta irti leikattuun käteen.

Tarkemmin sanottuna hänen vasemman kätensä kämmen- ja sormiluihin, jotka tiettyjen merkillisten sattumien kautta kulkeutuivat minun omistukseeni noin kuusi vuotta sitten erään kummallisen antiikkiliikkeen kautta.

Jutussa olevat valokuvat on otettu tästä samasta luisesta kädestä.

Säilytin luukättä aluksi kauan aikaa kotini olohuoneessa sijaitsevalla eksoottisen näköisellä hyllyllä, jossa se roikkui intialaisessa tanssivaa Shivaa kuvaavassa messinkipatsaassa.

Eräänä talvisena iltana, kun sytytin tuikkukynttilöitä kotialttarini ääressä riippuviin ortodoksikristillisiin koristeellisiin lampukoihin, huomasin luukäden sormien muuttaneen Shivan patsaassa asentoa. Varsinkin etusormi oli kääntynyt aivan kummalliseen kippuraan. Asettelin sormet takaisin normaaliin asentoon suoraan alaspäin, koska päättelin että ehkä huo-

neen ilmankosteuden muutokset olivat vaikuttaneet sormiluiden sisällä kulkeviin puuvillaisiin tukilankoihin ja sormien liikkumisen näin ollen johtuneen siitä. Myöhemmin sain kuitenkin huomata, että kysymys oli todennäköisesti jostain aivan muusta.

Tätä omituista luukäden liikahtelua jatkui kaksi viikkoa, ja sormet olivat joka aamu eri asennossa kuin ne olivat olleet edellisenä iltana.

Niiden takaisin paikalleen asettelu oli ollut joka kerta siis täysin turhaa. Kummastelin myös sitä, miksi sormet liikkuivat vain öisin, kun olin itse nukkumassa.

Päätin siirtää käden pieneen kannelliseen pahvikoteloon talven ajaksi, jonka laitoin kotialttarin viereiselle kirjahyllylle. Parin päivän kuluttua huomasin, että kotelon irtokansi oli siirtynyt pois paikaltaan ja luukäsi oli täysin näkyvissä kotelon pohjalla. Se oli myös kääntynyt kotelossa toisin päin. Laitoin kannen takaisin paikoilleen, enkä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Kun sitten noin viikon kuluttua siivosin asuntoa, huomasin lattiaa imuroidessani, että käden säilytyskotelon kansi oli pudonnut hyllyjen väliin lattialle ja kotelo oli kirjahyllyssä tyhjillään.

Luinen käsi löytyi samasta huoneesta matalan sohvapöydän alta, jossa se oli sormet harallaan, aivan kuin tarrautuneena lattiamattoon kiinni. Sormiluiden välissä oli lisäksi lyijykynä, joka oli aikaisemmin ollut samalla sohvapöydällä pienen ruutupaperisen kirjoituslehtiön päällä. Tutkin lehtiötä tarkasti, mutta se näytti kaikin puolin aivan koskemattomalle. Jos käsi oli yrittänyt kirjoittaa jotakin paperille, se oli epäonnistunut.

Siinä vaiheessa aloin tosissani ihmettelemään, että miten käsi oli voinut pöydän alle joutua. Asuin huo39

Äär e t ön І joulukuu 2021

neistossa yksin, eikä ketään ihmisiä ollut käynyt luonani kylässä pitkään aikaan, joten kukaan ei ollut voinut siirtää kättä minun tietämättäni minnekään. Ovessa olevan varmuuslukon pystyin vain minä itse avaimellani avaamaan, eikä minulla ollut mitään asunnossa vapaana juoksentelevia kotieläimiä, jotka olisivat voineet kannella kättä hampaissaan eri paikkoihin. Rottiakaan sinne ei mistään kolosta tai parvekkeen ovenraosta voinut päästä tulemaan, pihapiirin kesyistä oravista puhumattakaan.

Päätin laittaa luukäden ”tarkkailuun”, mutta en kuitenkaan silloin vielä omistanut kunnollista sisätilojen valvontakameraa. Tarkkailu perustuikin siis vain omiin näkö- ja kuulohavaintoihini, jotka tein enimmäkseen öiseen aikaan. Päivisin kävin säännöllisessä päivätyössäni toisessa kaupunginosassa, jolloin olin tietysti aina poissa kotoa. Työkavereille en uskaltanut kertoa asiasta yhtään mitään, pidettiinhän minua jo muutenkin työpaikallani hieman outona otuksena, eräänlaisena maagikkona. Minulta pyydettiin siellä mm. selvänäköisiä ennustuksia henkilökohtaisiin asioihin, jotka kuulemma toteutuivatkin hämmästyttävän tarkasti.

Asunnostani kuului toisinaan pitkin yötä erilaisia rapinoita ja kolinoita, mutta aktiivisuus oli yleensä suurimmillaan noin kello kolmen aikaan aamuyöllä. Silloin minä tavallisesti myös nukuin sikeästi, joten en tehnyt käytännössä paljonkaan havaintoja asuin­ympäristöni mahdollisista oudoista tapahtumista. Muutamia kertoja tosin yöllä vessassa käydessäni olin havaitsevinani hämärässä olohuoneessa jonkun ihmismäisen vaalean hahmon istumassa eräällä antiikkisella nojatuolilla. Tuolin istuimen keskellä näkyi toisinaan myös selvä painauma, joka oli kuin ihmisen takamuksen aiheuttama. Tätä tapahtui 40

Päätin laittaa luukäden ”tarkkailuun” varsinkin kuutamoisina tähtikirkkaina öinä, jolloin kelmeä kuunvalo tuli ikkunaverhojen välistä suoraan sisään huoneeseen.

Ilmassa oli tuolloin myös selvästi aistittavissa jonkin hajuveden tuoksahdus, kuin joku mausteinen kukan tuoksu. En ollut samanlaista tuoksua tuntenut aikaisemmin missään muualla. Asunnossani oli silloin koristekasveina ainoastaan muutamia tekokukkia, joista ei lähtenyt minkäänlaista tuoksua, eikä tuon vieraan miellyttävän tuoksun lähdettä saatukaan koskaan selville.

Luukäsi alkoi viikkojen ja kuukausien kuluessa löytyä milloin mistäkin päin olohuonetta, kerran jopa television vierestä pöydältä, jossa se oli käpertynyt kaukosäätimen ympärille.

Silloin oli telkkari mennyt itsestään päälle keskellä yötä, ja kun meteliin herättyäni kompuroin sammuttamaan sen, siellä oli juuri menossa joku ulkomainen murhamysteeridokumentti. Jälkeenpäin ajattelin, että olisi ehkä pitänyt jäädä katsomaan millaisista murhatapauksista tuossa tv-dokumentissa kerrottiin.

Seuraavana päivänä otin yhteyttä erääseen tuntemaani pääkaupunkiseudulla asuvaan meedioon, joka kävi kotonani tutkimassa tilannetta. Hän aisti vieraan henkiolennon läsnäolon voimakkaasti, mutta ei saanut selville, mitä henki oikein halusi ja miksi se käyttäytyi sillä tavoin. Ilmeisesti henki ei halunnut sitä hänelle kertoa. Meedio kuitenkin ehdotti, että veisin kummittelevan käden kotelossaan paikallisen kirkon hautausmaalle ja hautaisin sen sinne. Eihän kädelle tarvitsisi kuin kaivaa syrjäiseen paikkaan siunatun maan reunaan pieni kuoppa, peittää se nurmikon alle näkymättömiin ja laittaa päälle painoksi joku kivenmurikka.

Itse olin kuitenkin päinvastoin sitä mieltä, että luurangon käsi ilmiselvästi viihtyi kotonani niin hyvin, että oli alkanut siellä juuri sen tähden elämöimään, eikä se suinkaan halunnut joutua mihinkään hautausmaalle lahoamaan. Sitä paitsi sehän voisi kaivautua yöllä ylös kuopasta, sipsutella huomaamatta takaisin asunnolleni ja löytyä seuraavana aamuna vaikkapa postiluukusta roikkumasta. Siispä luukäsi jäi edelleen kotiini, siirtyilemään salaperäisesti paikasta toiseen.

En varsinaisesti pelännyt kättä lainkaan, koska olin koko lapsuuteni asunut aidossa kummitustalossa ja tottunut monenlaisiin henkimaailman ilmiöihin. Sitä paitsi käsi ei ollut käyttäytynyt kotonani millään tavoin aggressiivisesti. Mielestäni tässä oudossa kummittelutapauksessa ei ollutkaan kysymys mistään niin sanotusta räyhähengestä eli poltergeististä, vaan selvästi hyväntahtoisemman henkiolennon toiminnasta.

Mutta miksi nimenomaan juuri tämä luurangon käsi kummitteli, eivätkä mitkään muut omistamani ihmisluut, siihen en osaa vastata. Yksi teoria siihen on kyllä olemassa, mutta se on niin erikoinen, että arkailen sitä tässä kirjoituksessani kertoa…

Nimittäin kerran noin 25 vuotta sitten minulta kysyi eräs keskisuomalainen selvänäkijämeedio, että onko joku minulle läheinen naishenkilö, suunnilleen itseni ikäinen, kuollut ja siirtynyt henkimaailmaan? Vastasin että ei ole, kuinka niin? Hän kertoi nähneensä hyvin selvästi tummahiuksisen kauniin naisen, joka rakastuneena tarkkaili minua henkimaailmasta.

Hän oli minusta niin mustasukkainen, että ajoi pois kaikki väärin motiivein minua lähestyvät naiset. Jos tuo nainen oli minulle kuitenkin tässä elä-

Ä är e tö n І joulukuu 2021

mässä täysin tuntematon, hän on voinut olla jossain edellisessä elämässäni puolisoni ja halusi nyt varjella minua astumasta mihinkään turmiolliseen ansaan naisten kanssa. Minulla itselläni ei ollut harmainta aavistustakaan siitä kuka hän voisi olla, ja epäilinkin melkoisesti meedion viestin todenperäisyyttä.

Kun luisen käden liikehdintä oli suurimmillaan, satuin katsomaan internetistä vanhaa amerikkalaista The Addams Family tv-sarjaa, joka kertoi mustalla huumorilla höystäen oudosta seitsenhenkisestä kummitustalossa asuvasta perheestä. Heillä oli kotiapulaisena pienessä laatikossa asustava ihmisen elävä irtokäsi, joka autteli heitä pienissä arkiaskareissa. He nimittivät sitä nimellä Thing. Joka kerta kun käsi teki heille jonkun palveluksen, he kiittivät sitä sanomalla: ”Thank you, Thing”. Tämä toi tietysti mieleen kodissani kummittelevan käden, paitsi ettei tv-sarjan Thing ollut mikään luurangon käsi. Kuitenkin Thing oli hyvä nimi sellaiselle tietoiselle elävälle olennolle, jota ei pystytty mitenkään muuten tarkemmin määrittelemään.

The Thing on myös erään vanhan kauhuelokuvan nimi, joka kertoo paksun napajäätikön sisältä kuolleena löytyneestä ja myöhemmin henkiin heränneestä kauhistuttavasta avaruusolennosta.

En koskaan havainnut itse omin silmin luisen käden siirtyilemistä paikasta toiseen. En siis tiedä miten se liikkui, kävelikö se kenties sormillaan, vai hyppelikö tai liitelikö se jollain tavoin eteenpäin. Yhdessä vaiheessa epäilin kuitenkin, että ehkä kävelin öisin unissani ja siirtelin sitä itse, enkä sitten muistanut siitä mitään seuraavana päivänä. Se tuntui kuitenkin varsin epätodennäköiseltä vaihtoehdolta. Tämän estääkseni laitoin muutaman kerran illalla nukkumaan

käydessäni nilkkani ympärille kiinni köydenpätkän, jonka toisen pään sidoin sängynpäätyyn. Jos siis olisin lähtenyt yöllä kävelemään unissani, olisin varmasti muutaman askelen otettuani herännyt kompastuessani tiukaksi pingottuneeseen köyteen.

Sekään konsti ei auttanut kummittelun selvittämisessä, joten kovin paljon ei ollut enää sen suhteen tehtävissä.

Jospa asiassa oli sittenkin mukana jotain oikeasti yliluonnollista? Oliko asuntooni todellakin tullut luisen käden mukana henkihahmoinen nainen, joka oli kauan sitten kadottanut vasemman kätensä? Mysteeri vaivasi minua ja halusin saada siihen jotain selkoa…

Myöhemmin näin eräänä synkkänä ja myrskyisenä talviyönä merkillistä ja hyvin todentuntuista unta. Olin siinä selälläni peiton alla makuulla ja näin että sänkyni reunalla istui ulkomaalaisen näköinen tummahiuksinen nuorehko nainen, joka hymyili minulle ystävällisesti. Hän piti oikealla kädellään kiinni vasemman jalkani isovarpaasta ja näytti puhuvan jota-

kin, mutta mitään ääntä ei kuulunut.

Huomasin että häneltä puuttui vasen käsi, joka oli jostain syystä amputoitu poikki kyynärtaipeen kohdalta.

Naisella oli yllään vanhanmallinen vaaleansininen pitkä kellomekko ja päässään saman värinen leveälierinen kesähattu, jossa oli koristeena kukkamainen kangasröyhelö. Hänellä oli jäljellä olevan kätensä keskisormessa myös erikoisen näköinen sormus, jossa oli kookas sininen jalokivi. Muistan kysyneeni unessa naiselta, että saanko pitää hänen kauniin irtokätensä itselläni? Silloin hän jälleen hymyili ja nyökkäsi kahdesti, irrotti samalla kätensä isovarpaastani ja osoitti sormellaan katkaistua kädentynkäänsä.

Se oli ilmiselvästi myöntävä vastaus.

Tämän jälkeen hän alkoi kadota näkyvistä, kutistuen pienemmäksi ja kuin sulaen pois sängynreunalta jonnekin henkimaailman puolelle.

Herättyäni tuosta unesta, annoin naiselle nimeksi Sininen Leidi, englanniksi Lady Blue. Se kuulosti hienolta ja sopi mielestäni hyvin hänen vaaleansiniseen vaatetukseensa ja myös todennäköiseen siniseen lempiväriinsä.

41

Äär e t ön І joulukuu 2021

Seuraavan viikon ajan pidin luukättä siniseen samettikankaaseen käärittynä parivuoteeni tyhjän puoliskon tyynyn alla, kunhan olin aina ensin silittänyt sitä jonkin aikaa hellästi ennen nukkumaan menoa ja toivottanut sille hyvää ja rauhallista yötä. Päivän ajaksi laitoin sen rauhoittumaan pöydälle, violetin väristen ametistikristallikivien päälle. Sen viikon jälkeen käsi ei ole enää kertaakaan liikahdellut itsekseen mihinkään suuntaan, eikä Sinistä Leidiäkään ole enää näkynyt asunnossani.

Varmaankin hän tuli vakuuttuneeksi, että pidän hänen luurankonsa irtokädestä hyvää huolta. Unessani hän varmasti näyttäytyi minulle sellaisena kuin oli joskus kauan sitten eläessään ollut, ehkäpä todellakin minun puolisonani jossain edellisessä elämässäni.

Vasta seuraavana vuonna ymmärsin, miksi nainen piti unessa kiinni varpaastani. Tietysti siksi, että hän tarvitsi ilmestymistään varten lisää elämänvoimaa, jota hän otti minusta jalkani kautta. Varpaani toimi siis tilanteessa kuin eräänlainen henkinen virtapistoke.

42

Kun nainen irrotti kätensä varpaastani, hän hävisi näkyvistä melkein heti.

Voiman määrä ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisin kuullut unessa naisen puheäänen. Näin kyllä suun liikkuvan, mutta ääntä ei kuulunut. Asia saatiin kuitenkin onneksi selvitettyä pään nyökkäyksillä ja käsimerkillä, koska hän kuuli minun kysymykseni ja vastasi siihen liikkeillään. Mitään pitempiä keskusteluja emme kuitenkaan pystyneet tekemään.

Sinisen Leidin tarkempi henkilöhistoria on jäänyt selvittämättä, mutta ei se mitään. Minulla on ainoastaan sellainen luotettava tieto, että kyseinen luurangon käsi on kotoisin viktoriaanisen ajan Englannista, mutta sen tarkemmasta alkuperästä ei pystytä samaan mitään tietoa mistään fyysisestä lähteestä. Yliaistilliset henkimaailman tietolähteet ovat sitten tietysti asia erikseen.

Liittyykö Siniseen Leidiin kenties joku vanha murhamysteeri, tai jonkinlainen muu selvittämätön konflikti

kaukaa menneisyydestä, jonka vuoksi hän ei kenties ollut saanut haudassaan rauhaa puuttuvan kätensä vuoksi, vai halusiko entisen elämäni puoliso satojen vuosien takaa järjestää luisen kätensä nimenomaan minun haltuuni, se olisi tietysti mielenkiintoista saada jotain kautta joskus tietää. Toisaalta on varmasti parempi, etten asiaa liian paljon mieti, koska kyseessähän on kuitenkin vain antiikkinen opetusluu, jonka avulla lääketieteen opiskelijat ovat aikoinaan tutkineet ihmiskämmenen luiden rakennetta.

Alaan liittyvät historian tiedot kertovat, että ruumiinavauksien salliminen keskiajalla avasi varsinaisesti tien anatomian kehitykselle. Aikoinaan luurankoja voitiin ottaa myös esimerkiksi vankiloissa tai mielisairaaloissa kuolleilta henkilöiltä, joilla ei ollut sukulaisia tai muita läheisiä heitä kaipaamassa. Lisäksi 1500-1700-luvuilla oli ainakin Euroopassa myös salaperäisiä haudanryöstäjien ammattikuntia, joka toimittivat mak-

Ä är e tö n І joulukuu 2021

sua vastaan lääkäreille ja kirurgeille hautausmailta kuunvalossa ylös kaivettuja tuoreita ihmisruumiita. Tätä tapahtui varsinkin silloin, jos opetusruumiista oli kovasti pulaa. Joskus lääkärit saattoivat sortua samassa tilanteessa itsekin varastamaan jostain syrjäiseltä hautausmaalta yön pimeydessä muutamia ruumiita. Tämä oli tietenkin rangaistava teko, ja jos lääkäri jäi rysän päältä kiinni, hän saattoi joutua vankilaan, tai ainakin kovien sakkojen lisäksi menetti lääkärin ammatillisen toimilupansa lopullisesti.

Riskit olivat siis ruumiiden laittomassa leikkelyssä varsin suuret, mutta onneksi sellaista ei kuitenkaan kovin usein käytännössä tapahtunut.

Ruumishuoneilla ei ollut tuohon aikaan kylmäsäilytystiloja, joten sinne tuodut tuntemattomat löytöruumiitkin oli nopeasti joko haudattava, tai toimitettava jonnekin muualle käsiteltäviksi. Haudankaivajat saattoivat myös olla toisinaan osasyyllisiä näihin pimeisiin touhuihin, ja lähinnä köyhän rahvaskansan ruumiiden salamyhkäisiin katoamisiin. Kuka tietää mitä kaikkea muuta omituista noissa ”ruumiillisissa töissä” kulissien takana tapahtui, siis jotakin sellaista pervoa, josta ei koskaan kerrottu kenellekään mitään. Toimitettiinko ihmisruumiita kenties myös joidenkin outojen salaseurojen tai salatieteellisten kulttien tarpeisiin, sitä ei kukaan tiedä, tai jos tietääkin, niin ei taatusti oman henkensä uhalla uskalla siitä mitään paljastaa. En kuitenkaan ala kehittelemään asiasta minkäänlaisia okkulttisia salaliittoteorioita, joten sopikaamme ettei mitään sellaista liian epäilyttävää oikeasti koskaan tapahtunut. Silloin pääsemme näissä asioissa paljon vähemmällä stressillä eteenpäin.

Tässä kohdassa kannattaa jokaisen lukijan ehkä silti kytkeä vilkas

mielikuvitus hetkeksi pois päältä, hengittää muutaman kerran syvään, sulkea silmät ja ajatella pari minuuttia jotain aivan muita kauniita ajatuksia…

Muutamissa paikoissa pitkin Eurooppaa on nykyaikana tehty vanhoja hautausmaita tutkittaessa sellaisia kummallisia havaintoja, että jotkut maasta löydetyt ruumisarkut ovat olleet aivan tyhjiä, ja nimenomaan sellaisissa hautausmaiden osissa, joihin haudattiin enimmäkseen köyhää kansaa. Ruumiit ovat siis jollain tavoin lähteneet arkuistaan kävelemään ja tällaiset tapaukset laitettiinkin taikauskoisina entisaikoina yleensä vampyyrien tai zombien tiliin. Luonnollisempi selitys tyhjille arkuille on varmasti kuitenkin synkkämielisten haudanryöstäjien käyminen lapioineen paikalla, viemässä rahaksi vaihdettavat ruumiit juuttisäkeissä muualle. Toinen mahdollisuus on tietysti se, että vampyyreitä ja muita eläviä kuolleita on sittenkin oikeasti olemassa, siis muuallakin kuin vain kauhuelokuvissa ja alan kirjallisuudessa, sekä entisajan maalaiskansan maagisissa mielikuvissa.

Varmaa on kuitenkin se, että Euroopan alueelle muodostui myöhemmin 1700- ja 1800-luvuilla muutamia firmoja, jotka valmistivat laillisesta ihmisruumismateriaalista tavallaan teollisesti aitoja luurankoja ja erillisiä irtoluita mm. yliopistoille, lääkäreille ja monille oppilaitoksille anatomian opetusvälineiksi. Sellaisia luita oli jonkin verran myös Suomessa aivan tavallisissa vanhoissa peruskouluissakin vielä 1900-luvun alkupuoliskolla, korkeakouluista ja yliopistoista puhumattakaan, eikä asiassa nähty mitään suurempaa eettistä ongelmaa. Nämä kaikki olivat siis aivan laillisesti hankittuja opetusluita, eikä ihmisruumiiden alkuperässä ollut mitään hämärää.

Luurankojen henkilöllisyys oli kuitenkin tarkoituksellisesti häivytetty, koska lääketieteellisten opetusluiden identiteetillä ei ollut käytännössä anatomian opiskelussa mitään merkitystä.

Monien yliopistojen anatomisissa kokoelmissa on vieläkin jonkin verran aitoja ihmisen luita. Ruotsin Uppsalan yliopistossa niitä on todella paljon. Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon varastos43

Äär e t ön І joulukuu 2021

sakin on edelleen melkein 1500 aitoa ihmisen luurankoa ja pääkalloa, jotka ovat siellä tutkijoiden käytössä. Noin 300 saamelaisten pääkalloa toimitettiin muutama vuosi sitten Helsingistä kaikessa hiljaisuudessa takaisin Lappiin, josta ne oli yli sata vuotta sitten kaivettu tieteellisiin tarkoituksiin ylös vanhojen hautausmaiden mullista, tässä tapauksessa etnisiä rotututkimuksia ja kallonmittauksia varten.

Arkeologit kaivelevat tunnetusti maasta joka vuosi esiin monenlaisia muinaisia hautapaikkoja ja tutkivat suurella mielenkiinnolla myös niistä mahdollisesti löytyviä ihmisluita. He kuitenkin tiedottavat tutkimuksistaan suurelle yleisölle yleensä vasta jälkikäteen, pitääkseen tarkoituksellisesti liian uteliaat kansalaiset poissa kaivauspaikoilta.

Helsingin vanhemmasta keskusta-alueesta kaksi kolmasosaa on rakennettu aikoinaan vanhojen hautausmaiden päälle. Sen tähden ihmisluita löytyykin lähes jokaisen Helsingin suuremman katutyömaan yhteydessä. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten tehdyissä Aleksanterinkadun kunnostustöissä löydetty suuri ihmisluumäärä liittyi läheisen Tuomiokirkon edustalla olevan Senaatintorin alla olevaan 1600-luvun hautausmaahan, jossa torikivetyksen alta noin metrin syvyydestä alkaa löytyä runsaasti luita. Vainajia on haudattu sinne kerroksittain päällekkäin.

Vuonna 1710 kuoli lisäksi kaksi kolmasosaa sen aikaisen Helsingin kaupungin asukkaista ruttoepidemiaan ja heidät on haudattu Vanhan kirkon edustalla olevaan historialliseen ”ruttopuistoon”, joka sijaitsee Bulevardin ja Lönnrotinkadun välisel44

lä alueella. Eipä siis mikään ihme, että Helsingissä on tehty aikojen kuluessa niin monenlaisia kummitushavaintojakin, kun vainajien vanhoja luurankoja makailee keskustan kaupunkimaastossa runsaasti, vain parisen metriä maanpinnan alapuolella.

Hautarauhalaki suojelee tietysti niitäkin (Suomen rikoslaki 563 / 1998, luku 17, pykälä 12).

Anatomian opiskeluun tarkoitetut aidot ihmisluut liikkuivat 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin varsinkin tiedepiireissä suhteellisen vapaasti maasta toiseen, ja esimerkiksi monet lääkärit omistivat niitä aivan yksityisesti. Varsinkin pääkallot ja kokonaiset luurangot olivat niillä markkinoilla hyvin kysyttyjä noin 100-150 vuotta sitten. Myös kaikenlaisia ihmisen luurangon osia, kuten esimerkiksi käsien ja jalkojen luita, selkänikamia, kylkiluita, lantioluita jne. tarvittiin melko runsaasti.

Maailma oli silloin vielä monin tavoin toisenlainen kuin mikä se on tänä päivänä. Nykyisinhän hyvin monet tavarat valmistetaan mahdollisimman halvalla kiinalaisesta muovista. Muovista tehdään kätevästi myöskin anatomiset luurankomallit ja muut vastaavat opiskeluvälineet.

Entisinä aikoina tehtiin periaatteessa kaikenlaiset ihmisten käyttötavarat kestämään vähintäänkin isältä pojalle, mutta nykyisin tuotteet tehdään

kestämään vain lyhyen takuuajan yli, eikä aina edes sitäkään. Käsityöläiset on sysätty syrjään ja suuri sarjatuotantoteollisuus on tullut tilalle. Olen entisenä pitkäaikaisena vanhan tavaran kauppiaana kiinnittänyt tähän monta kertaa huomiota.

Aitoja ihmisen luurankoja ei tietääkseni enää tuoteta kaupallisesti Euroopassa, mutta jossain vaiheessa niitä tuotiin pitkään Intiasta ja Kauko-Idästä. Intian lakimuutosten vuoksi se ei enää sieltäpäin onnistu, mutta ainakin Amerikassa toimii kaksi firmaa, jotka niitä edelleen aivan virallisesti valmistavat ja uudenkarheina myyvät. Valmistusmateriaali saadaan laillisia kanavia pitkin lääketieteelle testamentatuista ihmisruumiista. Luiden ostamiseen vaaditaan kuitenkin tietynlaiset käyttötarkoitukseen liittyvät luvat, joten aivan kenelle tahansa niitä ei myydä.

Myös ihmisluutuotteiden korkea hintataso asettaa tietysti rajoituksia tälle erikoiselle kaupankäynnille.

Kuolemaa pidettiin entisaikoina luonnollisena osana elämää, eikä sitä pyritty työntämään väkisin ”maton alle” näkymättömiin, kuten nykyaikana on länsimaisen yhteiskunnan arkielämässä usein tapana tehdä. Pelottava kuolema onkin nykyisin kätevästi siirretty vain siihen jollain tavoin liittyvien ammattilaisten käsiteltäväksi. Hautajaisissa pidetään ruumisarkut suljettuina ja vainajien kuolonkalpeat kasvot piilossa. Mukavia jutteleva kirkon pappi ja kaivinkonetta käyttävä haudankaivaja tekevät työnsä rutiininomaisesti. Kalmanhajua ei tunnu enää missään, ja yhä useammin vainajat tuhkataan kuin liukuhihnalta siististi krematoriossa, pieneen uurnapurkkiin mahtuvaksi vaaleanhar-

Ä är e tö n І joulukuu 2021

maaksi steriiliksi tomuksi. Hautaustoimisto ja kiviveistämö laskuttavat palveluksistaan ja sen jälkeen on taas yksi hautaushomma hoidettu sujuvasti rahalla alta pois. Kuolemaan liittyvissä asioissa toteutuukin usein kirjaimellisesti vanha sanonta: ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”

Pari viime vuotta maailmalla riehunut koronavirusepidemia on tuonut ihmisten perimmäiset pelot esiin jälleen hyvin konkreettisella tavalla. Maailmanlaajuinen viruspaniikki on aiheuttanut valtaisan suojautumisoperaation liikkumis- ja kokoontumisrajoituksineen ja maskipakkoineen, hirmuisesta rokotusvimmasta puhumattakaan. Perimmäinen syy tähän kaikkeen on se sama ikivan-

ha mörkö, eli kauhistuttava kuolemanpelko, joka on ihmiskuntaa aina enemmän tai vähemmän vaivannut.

Voidaan kuitenkin edelleen sanoa, että varmin asia ihmisen elämässä on kuolema, joka jossain muodossa väistämättä tulee kerran jokaisen kohdalle. Kuolema vie mukanaan niin ylhäiset kuin alhaisetkin, eikä kukaan pysty sitä loputtomiin pakenemaan, vaikka kuinka kovasti yrittäisi.

Jokaisen lukijan varmasti kannattaisikin uskaltaa pysähtyä ajattelemaan omaa kuolemaansa edes jonkin verran etukäteen, vaikka ei itse kenties uskoisikaan kuolemattoman sielun olemassaoloon ja henkimaailman ikuiseen todellisuuteen.

Kun sitten kuoleman enkeli joskus

vuorollaan tulee koputtamaan sinun olkapäällesi ja ilmoittaa, että nyt olisi aika lähteä tästä maailmasta rajan toiselle puolelle, osaisit ehkä suhtautua tilanteeseen paljon aikaisempaa luontevammin.

Jos haluaisit lisäksi lahjoittaa oman ruumiisi tai luurankosi kuolemasi jälkeen jonkin kotimaisen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan hyväksymään anatomian opetukseen ja tutkimukseen, niin sähköinen lomake tällaista ruumiinluovutustestamenttia varten löytyy internetistä. Yliopistoilla on nimittäin yleensä ottaen edelleen vajausta testamentatuista opetusruumiista, joten tällä tavoin voit omakohtaisesti hyödyttää lääketieteellistä tutkimusta.

Tohtori Tulpin anatomianluento (The Anatomy Lesson of Dr. Nicolaes Tulp), Rembrandtin öljymaalaus vuodelta 1632.

45

Äär e t ön І joulukuu 2021

Mitä maailmassa oikein on tapahtumassa?

M

onet varmasti miettivät, mitä ihmettä täällä maailmassa on meneillään – vapauden rajoituksia, järjetöntä ihmisten pelottelua uutisilla tappavista viruksista, perustuslain rikkomuksia päättäjien tahoilta sekä uskomaton sensuuri ja sananvapauden rajoittaminen monella saralla.

Mistä tässä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys? Lyhyesti vastattuna: valtaapitävien totaalisen kontrollin rakentamisesta, vallan keskittämisestä vielä laajemmin, ihmiskokeista, joita on harrastettu todistetusti useasti aikaisemminkin, ja samalla erotellaan jyvät akanoista.

Jos haluaa lisää tietoa siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa, niin voin suositella ainoana itsenäisten toimijoiden tuottamana dokumenttielokuvana maailmassa Plandemic 1, jota on katsottu jo yli MILJARDI kertaa. Sitä pidetään ensimmäisenä dokumenttina, joka varoitti ihmisiä juuri nyt tapahtuvista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Plandemic 2:n maailmanlaajuisessa ensi-illassa oli ennätykselliset kaksi miljoonaa katsojaa.

Plandemic 3 on juuri nyt työn alla, ja valmistuu ensi kesänä. Voit katsoa molemmat dokumentit esim.

Bitchute- tai Tokentube-sivuilla.

Yhdysvaltojen entinen ministeri Katherine Austin Fitts herättelee kuulijoitaan. Yksi hänen tehtävistään ministerinä ollessaan oli etsiä valtiolta kadonneita biljoonia rahaa. Hänen mukaansa vuosina 1998-2015 "katosi" 21 biljoonaa dollaria ja sen jälkeen, Obaman aikana, säädöksiä muutettiin niin, että noita rahoja on mahdoton löytää.

Katherine kertoo keskuspankkien “Going Directiksi” kutsutusta talouksien resetoinnista. Maat ajetaan "konkurssiin" yksityistämisen kautta, jonka jälkeen yksityiset tahot käytännössä kontrolloivat kokonaisia valtioita. Kyse on WEF:n Great Resetin takana olevasta [oikeasta] resetistä. Great Reset on vain keskuspankkiirien markkinointisuunnitelma.

46

katso plandemic 1

+suomitekstitys

katso plandemic 2

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Digitaalinen raha saa aikaan sen, että sinun "sirusi" ei toimi kuin tietyn matkan päässä kotoasi. Keskuspankit saavat näin täyden kontrollin elämästäsi.

Näistä edellä mainituista suunnitelmista on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta suurimman osan kohdalla se on kaikunut kuuroille korville. Jopa TV:stä on tullut useita dokumentteja sekä viitteitä siitä, mihin suuntaan kehitys on menossa. Ihmisillä on tapana herätä vasta silloin kun on liian myöhäistä, tai ainakin vasta loppumetreillä. Voidaan helposti myös todeta, kuinka useita vaivaa kognitiivinen dissonanssi.

Suunnitelmana on nykyisen puhelinten QR-koodikokeilun jälkeen liittää sama valvonta/henkilö/ terveystietojärjestelmä luotto-maksukortteihin ja myöhemmin myös asentaa jokaiselle siru ihon alle käteen. Kaikki rahan digitalisaatio edistää näitä tavoitteita.

Onko Suomeen tulossa sosiaalinen pisteytysjärjestelmä? Asiasta uutisoitiin jo vuosia sitten (Ilta-Sanomat 10.4.2018).

Yleinen uskomus on, että Kiinassa sellainen on jo käytössä, vaikka totuus taitaa olla toinen. Allekirjoittaneen tiedon mukaan se on käytössä vain kokeilumielessä osalla Kiinan alueista.

Kognitiivinen dissonanssi on tunne, joka syntyy ristiriidasta henkilön ajatusten, uskomusten ja arvojen ja hänen käytöksensä välille.

Kognitiivisessa dissonanssissa on kyse epämiellyttävästä stressitilasta, joka syntyy ihmisen saadessa omiin näkemyksiin ristiriidassa olevaa tietoa.

Sitten nämä "vaaralliset" Covid-variantit. Steven Quayn julkisen sanoman mukaan (2021) variantteja muodostuu luonnollisessa syklissä kerran kahdessa viikossa ja viruksen kiertäessä maailmaa vuoden ajan muodostuu keskimäärin 27 uutta varianttia. Uusista varianteista valtaosa on neutraaleja tai vaarattomampia heikentyessään ja vain alle yksi prosentti mahdollisesti kehittyy paremmaksi eli haitallisemmaksi. (Steven Quay, lääketieteen tohtori, M.D., Ph.D, FCAP, President and CEO, Atossa Therapeutics, Inc. Chief Executive Officer Atossa Genetics, Inc., Seattle, WA.) Uusinta Omicron-varianttia on ensimmäisenä löydetty täysin rokotetuista. Ensimmäisten joukossa siitä raportoivat mm. Etelä-Afrikan Johannesburgin lääkäriliiton puheenjohtaja Angelique Coetzee (26.11.2021).

Hän kommentoi myös, että kyseessä on erittäin lievä tautimuoto, jossa ei esiinny merkittäviä oireita. Samassa lähteessä myös kerrottiin, että kyseistä varianttia löytyi neljällä ihmisellä, jotka olivat kaikki täysin rokotettuja.

Hieman edellä mainitun jälkeen Islannissa lääkärit taas olivat "ihmeissään", kun Omicron-variantti löytyi yhdeltä kolmeen kertaan rokotetulta 47

Äär e t ön І joulukuu 2021

henkilöltä, joka ei ollut matkustellut, vaan oleskeli kotiseudullaan tänä pandemian aikana.

Omicron-variantilla on sama geneettinen koodi kuin tavallisella kausiflunssalla, joka tekee siitä vaarattomamman, uusi tutkimus kertoi. Jopa ensimmäinen Omicron-tapaus, joka löytyi Yhdysvalloista todettiin Kaliforniassa täysin rokotetulla henkilöllä.

Tri David E. Martin toi myös hyvin mielenkiintoisen seikan julki. Kun kansainvälinen laki kieltää kaiken luonnossa esiintyvän patentoinnin, niin mitä se kertoo, kun on olemassa liuta patentoituja viruksia? Niiden täytyy olla ihmisten tekemiä ja tämän asian voi jokainen tarkistaa patenttiviraston sivuilta. Yhdysvaltojen patenttisivuilta löytyi "virus" haulla 208700 patenttia ja "Sars" haulla 7031. Oma mielenkiintoinen lukunsa on Google-patentit.

Google-patenttihaulla löytyi "Sars" hakusanalla 164376 patenttia. Toki kaikki mahdollinen niihin liityväkin on siellä, mutta luvut kertovat hieman millaisessa mittakaavassa liiketoiminta on.

Varianteista vielä eräs erikoinen seikka. Monet ovat kyselleet maailmalla ja jopa Suomessakin: "Missä voisin testauttaa Delta-variantin, kun pelkään että minulla voi olla se." Vastaus on aina sama lääkärien ja sairaanhoitajien taholta: ei ole tietoa sellaisesta testistä, mutta perus-Covid-testin kyllä voimme tehdä. Kyseessä on PCR-testi, joka Yhdysvaltain CDC:n (Centers for Disease Control) mukaan poistuu käytöstä tämän vuoden loppuun mennessä, koska se ei voi erottaa Covidia tavallisesta flunssasta.

Testin keksijän (Tri Kary Banks Mullis, amerikkalainen biokemisti.

Tunnustuksena hänen keksimästään polymeraasiketjureaktiotekniikasta hän sai 1993 jaetun kemian Nobelin 48

palkinnon Michael Smithin kanssa ja hänelle myönnettiin Japani-palkinto samana vuonna) mukaan sitä ei voida käyttää ollenkaan tämän tyyppiseen diagnostiikkaan.

Portugalin oikeus ilmoitti jo 18.11.2020, että yleisesti käytössä oleva PCR-testi ei ole luotettava SarsCov-2:n diagnosointiin ja näin ollen myös siihen perustuvat karanteenit ovat laittomia.

Virologian professoriksi Saksassa valmistunut Gert Vandeen Bossche on työskennellyt mm. Bill & Melinda Gates -säätiössä sekä kolmessa eri rokoteyhtiössä (myös rokotteen kehittäjänä). Hänen rokotekriittisiä kirjoituksia on julkaistu mm. Lancet-lehdessä (2015).

Kun kuuntelee erittäin laajasti virologiaan perehtyneen Bosschen haastattelua (esim. TheHighwire), huomaa kuinka hän todella tietää mistä puhuu ja perustelee kaiken esimerkkeineen, toisin kuin monet muut julkisuudessa olevat lahjotut "asiantuntijat". Bossche mm. kommentoi, että on erittäin vaarallista rokottaa koko väestö pandemian aikana, koska sillä pakotetaan virus muuntumaan erittäin vaaralliseksi.

Koskaan aikaisemmin ei ole tehty niin, että rokotetaan kaikki pandemian aikana, etenkin kun kyseessä on vielä hätäluvanvarainen kokeellinen geeniteknogiapiikki, jota ei viime vuoden virallisen määritelmän mukaan voinut edes rokotteeksi kutsua. Mutta kuinka ollakaan, määritelmää muutettiin alkuvuodesta 2021.

Ja pa n i keskey t ti rokotuk set 26.8.2021, kun rokotteista löytyi liikaa haitallisia aineita. Heillä on sentään toimiva kansallinen lääketurvallisuusvalvonta, joka tekee työnsä.

Kyseinen virasto teki oman analyysin rokotteesta (mRNA-1273 SARS-Cov-2, Moderna), totesi, että näitä emme kansalaisiimme piikitä – ja palauttivat kaikki yli 1,6 miljoonaa rokotepurkkia lähettäjälle. Japanissa on myös saatu hyviä tuloksia Ivermektiini-hoidolla ja tautiluvut sekä kuolleisuus ovat pienentyneet siellä huomattavasti.

Suomessa Ilkka Tiaisen johtama ryhmä pyysi tutkimusta rokotteiden sisällöstä, koska tuoteselosteessa ei kerrota mitään. Fimean, yliopistojen sekä KRP:n vastaukset olivat yhdenmukaisia: luotamme Euroopan lääkevalvontaviranomaisiin, emmekä koe tarpeelliseksi tutkia rokotteiden sisältöä. Näin ollen kukaan ei siis Suomessa suostu tutkimaan rokotteiden sisältöä ja turvallisuutta.

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Hetki sitten uutisoitiin, että kolmas tehosterokotus auttaa Omicroniin samoin kuin aikaisempiin Covid-variantteihin. BioNTech:in toimitusjohtaja totesi taas juuri, että alkuvuodesta tulevaan Omicron-rokotteeseen olisi hyvä olla kolme annosta.

Rokotteita siis riittää tulevaisuudessakin ja jotkut tienaavat hyvin, kun veronmaksajien rahoja siirretään lääkeyhtiöille.

Belgian Namurissa oikeusistuin julisti koronapassin laittomaksi nyt marraskuun puolivälin tienoilla. Namur on tärkeä teollisuuden ja kaupankäynnin keskus Walloonissa Belgiassa.

Brasilian presidentti Jair Bolsonaro piti juuri puheen, jossa ilmaisi mielipiteensä korona-passista näin: "Miksi passi? Miksi laittaa kaulapanta brasilialaisille? Mitä tapahtui vapauksillemme? Mielummin kuolen, kuin menetän vapauteni!"

Kuinka tarpeellista ja terveyttä edistävää toimintaa tämä on? Sitä olisi hyvä jokaisen tutkiskella.

Vuonna 1918 osattiin ohjeistaa ihmisiä hienosti. Alla ote USA:n viranomaisten dokumentista koskien espanjantautia: • Raitis ilma ja auringonvalo tappavat pöpöjä • Varo niitä, jotka aivastelevat ja yskivät • Vältä ihmisjoukkoja • Pidä fyysisestä kunnostasi huolta liikunnalla • Vältä huonosti tuuletettuja huoneita

Väittämällä, että et välitä oikeudesta yksityisyyteen, koska sinulla ei ole mitään salattavaa, on sama kuin sanoisit, että et välitä sananvapaudesta, koska sinulla ei ole mitään sanottavaa.

• • • •

Syö ravintorikasta ruokaa Juo runsaasti vettä Nuku vähintään 7 tuntia Jos olet sairas, pysy kotona.

Ennen oli asiat toisin, kun korruptio ei vielä kukoistanut ja sydän oli paikoillaan jopa terveysviranomaisilla.

Suomessa on jo nopeasti kasvava ryhmä jälleenrakentamassa Suomen tasavaltaa ja Ilkka Tiainen on siinä yksi päähahmoista.

Telegramin kautta saa helposti sensuroimatonta lisätietoa asiasta kuin asiasta, siellä on myös tuhansia erilaisia ryhmiä ja kanavia, yksityisiä sekä julkisia, joiden jäsenmäärät vaihtelevat kymmenistä ihmisistä satoihin tuhansiin ympäri maailmaa. Parasta on asentaa Telegram suoraan heidän omilta sivuiltaan telegram.org (Telegram.apk), eikä Google Playn versiota, joka sensuroi ryhmiä, joissa ollaan eri mieltä.

Android-järjestelmä varoittaa kaikista Google Play -kaupan ulkopuolisista sovellusten asennusyrityksistä, vaikka heidän omissa sovelluksissaan on hirvittäviä tietoturvaongelmia. Erittäin hyvä hakukone Googlen tilalle on presearch.org.

-Quaero Veritas49

Äär e t ön І joulukuu 2021

Mystiset tapahtumat Aasiassa osa 10

Kolmas silmä

tyttö istui ja tuijotti oppilaita pelottavalla katseellaan, juuri pojan edessä. Tämä sai hänet huudahtamaan säikähdyksestä ja muut tietenkin olivat kovin ihmeissään, koska eivät nähneet samaa mitä Carl näki.

siunaus vai kirous?

Kun Carl varttui murrosikään, hänellä ei ollut yhtään ystäviä.

Hän ei halunnut edes mennä kirkkoon, vaikka hänen äitinsä kuinka aneli. Hänen elämänsä oli yksinäistä ja kammottavaa, mutta hänen äitinsä yritti auttaa kaikin tavoin, eikä luovuttanut.

Tämä varmasti riippuu ihmisen kyvystä hallita sitä, eli on tapauskohtainen asia. Alla lyhyt kertomus eräästä filippiiniläisestä pojasta, joka näki tuonpuoleiseen.

Eräänä päivänä hän sai pojan kuuntelemaan Raamatun viestiä. Äiti sanoi: "Jos et usko Jumalaan, niin kuinka voit päästä eroon tästä kauheudesta?" Nämä sanat herättivät pojan ajattelemaan asiaa uudestaan, ja vihdoin hän suostui lähteä äitinsä mukaan kirkkoon.

Onko niin kutsutun kolmannen silmän aktiivisuus

Kun perheen nuorimmainen poika Carl täytti kuusi vuotta, tapahtui jotain ihmeellistä: hän alkoi nähdä erilaisia henkiolentoja. Äiti kuuli usein poikansa itkevän huoneessaan ja rukoilevan, että hänet jätetään rauhaan. Hänen elämänsä oli kuin suoraan kauhuelokuvasta.

Poika ei viettänyt tavallista huoletonta pienen lapsen elämää, vaan joka päivä hän näki erilaisia olentoja, vaikka ei olisi halunnut. Jopa koulussa hän usein joutui ongelmiin tästä syystä. Eräänä päivänä oppitunnilla hän näki pitkähiuksisen verisen tytön valkoisessa leningissä istumassa opettajan vieressä. Valkoisiin pukeutunut aave50

Kirkossa, istuessaan äitinsä vieressä Carl tunsi olonsa hyvin rauhalliseksi ja turvalliseksi ensimmäistä kertaa. Hän ei nähnyt aaveita tai hirviöitä, ainostaan kuuli Jumalan sanaa pastorin puhuessa, kuinka pahat henget pelkäävät Jeesusta ja kuinka tämä voitti demonit ristillä. Carl hymyili äidilleen ja oli kiitollinen, että saapui kirkkoon. Hänen olonsa täyttyi rauhasta ja niin hän löysi pelastuksensa Jumalan sanoista.

Tämän jälkeen näyt vähenivät ja hän rupesi käymään säännöllisesti kirkossa. Muutaman kuukauden kuluttua hän ei enää nähnyt ollenkaan henkiolentoja eikä hirviöitä. Carl pystyi vihdoin alkaa elämään normaalia elämää kuten muut ja sai uusia ystäviäkin.

– Christine

Ä är e tö n І joulukuu 2021

Lyhyesti... ...Joku jossakin varmasti muistaa juuri sinut lämmöllä tänäkin päivänä, koska kohtelit häntä hyvin, kun muut eivät. ovatko kristallikivesi joskus hukassa?

"Joskus luin, että kivet saattavat käydä jossain muualla tekemässä omia hoitotöitään tai latautumassa, ja palata sitten takaisin. Itsellänikin kivet käyvät joskus "lomailemassa", mutta palaavat kylläkin yleensä takaisin."

"Uskomatonta... Minun heilurini (vuorikristalli) on tehnyt tätä VUOSIA!" – Keskustelua eräässä henkisyyteen liittyvässä Facebook-ryhmästä

Raamatussa on 66 kirjaa.

Vähennä ikäsi, jonka täytät tänä vuonna ja lisää 55.

Saitko summaksi syntymävuotesi?

Hyvästi, sanoi kettu. Tämä on salaisuuteni, eikä se voisi olla yksinkertaisempi: ainoastaan sydämellä voit nähdä oikein.

Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

– Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

Kuten kaikki luonnossa, myö s m agia s e ura a vä h ä i s i m m ä n va s t u k s e n t i e tä .

"Tavallisessa elämässä epäitsekkäät ihmiset ovat onnellisimpia – ne, jotka työskentelevät tehdäkseen muut onnellisiksi ja jotka unohtavat itsensä.

Tyytymättömät ihmiset ovat niitä, jotka etsivät aina onnea itselleen."

– Annie Besant, 1979.

Älä tuomitse tilannetta, jossa et ole itse ikinä ollut.

51

minä

Olen lehti

Lukuelämyksiä keholle, mielelle ja sielulle!

Minä Olen -lehdestä löydät syvällisiä, aitoja haastatteluja mielenkiintoisista ihmisistä, erilaisia maailmankuvia, sekä perinpohjaisia artikkeleita ravinnosta ja terveydestä, sekä joogasta, tantrasta ja muista ikiaikaisista viisausperinteistä modernilla otteella.

Tekijöinä huipputiimi maan parhaita osaajia hyvinvoinnin eri aloilta.

Tilaa Minä Olen -lehti kotiisi! minaolen.fi/kauppa

Kestotilaus vain

42 €