Pääkirjoitus

Pitelet kädessäsi lukuvuoden ensimmäistä varsinaista Varnitsa-lehteä. Teema Tasku-Varnitsa tuli aikeesta tehdä tästä numerosta pienimuotoinen. Siis ikään kuin taskuun menevä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Juttuja alkoi sadella sähköpostiini siinä määrin, että jossakin kohtaa jouduin toteamaan, että on kaksi vaihtoehtoa: Joko osaa ei julkaista tai sitten lehdestä ei tulekaan pienimuotoista. Lopputuleman voittekin päätellä.

Tänäkin vuonna fuksit käärivät hihansa ja kirjoittivat esittelyt itsestään. Kannattaa lukaista ne! Pidän tässä lehdessä erityisesti sen monipuolisuudesta. Löytyy kesätyömuisteloita, runoa, aivopähkinää ja paljon muuta. Lehti on ottanut kautenani jossain määrin uudenlaista suuntaa, mutta ilokseni voin todeta sen säilyttäneen myös vanhaa leikkimielisyyttään.

Viime viikolla juhlimme Varnitsan 50+2 vuosijuhlia. Luin sen innoittamana arkistoituja vanhoja Varnitsa-lehtiä. Niissä saattoi huomata kuinka Varnitsa on kehittynyt aikojen saatossa. Eri aikoina on ollut eri ihmiset tekemässä lehteä, ja viiden vuoden päästä lehteä on tekemässä varmasti jälleen uusia naamoja, kun me vanhimmat vuosikurssit olemme valmistuneet. Edelleen paperisena ilmestyvä lehtemme on oikeasti aika ainutlaatuinen suomalaisessa ainejärjestössä. Siksi on tärkeää että vaalimme sen jatkuvuutta.

Perinteisesti Varnitsan kahvivuoroilla on ollut eniten porukkaa silloin kun uusinta lehteä on jaettu. Vappubooli ja pikkujoulut ovat odotettuja tapahtumia paitsi muun kivan, myös ilmestyvän Varnitsa-lehden ansiosta. Monet meistä keräävät jokaisen julkaisun talteen ja säästävät muistona opiskeluajoistamme. Se on mielestäni aika hienoa. Nykyaikana, kun teknologia on kehittynyt huimasti, pääsemme lukemaan lehteämme myös värillisenä verkkoversiona. Kuitenkin paperinen versio on selvästi säilyttänyt merkittävyytensä varnitsalaisten mielissä ja sydämissä. Aluksi päätoimittajuus tuntui hankalammalta ajatuksena kuin mitä se todellisuudessa on ollut. Siinä on apuna muu toimituskunta ja edelliset päätoimittajat. Aika paljon kyselin edeltäjiltäni neuvoa aluksi, mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujumaan ominkin avuin. Olen itse ollut pääosin tyytyväinen siihen, että päätin ryhtyä hommaan. Sanon pääosin siksi, koska lehden tulostaminen voi olla vähän ärsyttävää. Useimmiten se ei onnistu ekalla eikä tokallakaan kerralla, mutta kyllä ne lehdet aina ovat lopulta oikeanlaisina ulos tulleet.

Varnitsa lehti noudattaa myös turvallisen tilan periaatteita ja sen tarkoitus on ennen kaikkea olla hyvän mielen lehti. Siinä otetaan asiallisesti kantaa ajankohtaisiin asioihin tai ihan vain kirjoitetaan mitä sylki suuhun tuo (asiallisesti myös, totta kai). Lehteen voi kirjoittaa täysin anonyymisti. Se, että jokaisen kirjoittajan nimi mainitaan etusivulla, on urbaani legenda. Jos joku ei tahdo nimeään mainittavan, silloin sitä ei mainita ja se pysyy salassa. Päätoimittajan vastuulla onkin pitää suu supussa sellaisista asioista.

Kaiken kaikkiaan tämän mainospuheen jälkeen voisin vihdoin toivottaa lukijoillemme mitä parhainta loppusyksyä. Ja terveisinä vielä, että kaikki meistä ei ole katsonut House of the Dragonia vielä, joten siitä puhuminen julkisesti on syvästi kielletty.

Mona Teräs

Varnitsa -lehden päätoimittaja