Ääretön • syyskuu 2018
Aikamatkustamisen
salaisuus Onko ajassa liikkuminen unelmaa?
Kautta ihmiskunnan historian, useampikin viisas on miettinyt ylläolevaa kysymystä. Onko aikamatkailu lopultakin vain illuusiota, menneen hetken sulautuessa tulevaan, tämänhetkisen yhteiskunnallisen todellisuutemme murskatessa kaikki haaveemme? teksti anup henrikki
Lähdetään tutkimaan tätä mysteeriota ihan alusta, eli mistä on kysymys? Aika on suhteellista, ainakin fyysisessä universumissamme. Maapalloa kiertävällä kansainvälisellä avaruusasemalla aika kuluu joitakin mikrosekunteja nopeammin kuin maassa. Tästä syystä siellä pidemmän aikaa oleskelevien astronauttien kehot vanhenevat vuodessa pari sekuntia hitaammin kuin maassa. Tähän vaikuttaa mm. painovoimattomuus sekä avaruusaseman nopeus. Tämä 7,66 km/sekunti on kuitenkin hyvin kaukana valon nopeudesta, joka on 299 792 km/
28
sekunti. Puolen vuoden avaruudessa olon jälkeen nuortuminen on niin vähäistä, ettemme edes tiedosta sitä. Aika on yhteydessä valon nopeuteen. Tiedeleffoista tuttu Enterpriseavaruusalus laittaa turbo-vaihteen päälle ja liikkuu toisiin galakseihin valoakin nopeammin. Palatessaan takaisin pari vuotta myöhemmin, sen miehistö on vanhentunut vain joitakin päiviä. Onko tämä mahdollista? Albert Einsteinin kuuluisa yhtälö E=mc2 tarkoittaa sitä, että energia E ja massa m voivat vaihtaa paikkaa. Kirjain c on valon vakionopeus ja jotta avaruusaluksemme voisi päästä tähän nopeuteen, se tarvitsee loppumattoman (c2) määrän energiaa, elikkä polttoainetta-massaa. Nopeus ei ole lineaarisesti suhteessa energiantarpeeseen, vaan jatkuvasti kasvavassa potenssissa edelliseen nopeuteen. Verrataan autoihin: Kun vanha Lada käytti 40 hv päästäkseen 100 km/tuntinopeuteen, Sportti-BMW tarvitsee 200 km/tuntinopeuteen huomattavasti enemmän hevosvoimia kuin 80.
Yhtälönä tästä äskeisestä voimme todeta, että fyysinen aikamatkustaminen edes lähellä valonnopeutta ei ole mahdollista. Tarvitsemme näes polttoainetta yhtä paljon kuin liike-energiamme on... eli tähtitieteellisen määrän. Jos valonnopeudella matkustaminen olisi mahdollista, niin matkassa olevien aika kuluisi todellakin nopeammin verrattuna jälkeenjääneisiin. Ja täten he olisivat matkalla ollessaan suhteellisesti nuorentuneet. Mutta toisaalta, miksi kukaan haluaisi lähteä matkaamaan universumiin ilman päämäärää? Aurinko laskee länteen. Tiede luo raamit, joiden lävitse voimme katsoa maailmankaikkeutta ja käsittää sitä syvemmin. Mutta miten suhteuttaa oppimamme omaan elämäämme? Olemmehan normaalissa elämässämme samaistuneet täydellisesti tähän maapallomme aikaan ja sen luomaan realiteettiin. Joskus voi jopa tuntua siltä, että kaikki tieto tuo vain lisää turhautumista, koska vaikka kuinka yritämme vapautua vanhenemisen ikeestä ja vain nauttia elämästä, seuraavas-
