Mystikon matkassa

Kuva: Anni Kultajoki

Haastattelussa Matti Kultajoki

Mystikon matkassa

Neljävuotias Matti istui äidin sylissä keinutuolissa vanhempiensa makuuhuoneessa. Yhtäkkiä hän näki katossa leijailemassa aurinkoakin kirkkaamman valon, joka häikäisi. Sitä ei voinut katsoa silmiä siristämättä. Vanhempansa eivät nähneet valoa. Äiti rauhoitteli tilannetta hieman pelästynyttä poikaa. Hän sattui katsomaan kelloa, se oli tasan kuusi illalla.

Seuraavana aamuna tuli puhelinsoitto toiselta paikkakunnalta, jossa kerrottiin, että äidin isä oli menehtynyt äkilliseen sairaskohtaukseen edellisenä päivänä satojen kilometrien päässä, muikunpyynnissä – tasan kello kuusi. Tämä oli ensimmäinen varsinainen yliluonnollinen tapahtuma Matin elämässä.

Minulla oli lapsena mielikuvitusystävä, jonka nimi oli Jumala.

– Minulla oli lapsena mielikuvitusystävä, jonka nimi oli Jumala. Kerran olin 6-vuotiaana lastenhuoneessa keskellä päivää. Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja leikin lattialla. Yhtäkkiä tuli hurjan voimakas ajatus mieleen, ja myös voiman läsnäolo joka liittyi siihen. Käsitin ihan tarkasti, mitä se läsnäolo puhui minulle. Olin ihan innoissani siitä ja menin saman tien kertomaan keittiöön äidilleni, ”äiti kuule, juttelin äsken Jumalan kanssa ja Jumala sanoi, että meille syntyy ensi vuoden kesällä tyttövauva.” Äitini ajatteli ensin, että nämä ovat niitä lasten mielikuvitustarinoita ja oli vähän huolissaankin, että nyt menee pojan jumalusko, kun oli vähän myöhäistä tulla raskaaksi enää silloin. Kuitenkin kävi niin, että seuraavan vuoden kesällä syntyi siskoni.

Lasten mielikuvitusystäviin ei kannata ehkä suhtautua niin kyynisesti, kuin vanhemmilla on tapana. Lapsilla voi olla paljonkin sellaista henkistä tietoa, mitä aikuisilla ei ole, tai he eivät ota sitä vastaan. Lasten maailmankuva ja ajattelutapa on 11-12 vuotiaaksi asti maaginen, he ottavat konkreettisesti kaikki asiat vastaan, uskovat henkimaailmaan samalla tavalla kuin tähän meidän aineelliseen todellisuuteen. Aikuisilta tuo taito tuppaa unohtumaan.

–Lapsuudenkodissani oli yksi kotikummitus, Kalle kotitonttu, joka teki kepposia. Talo oli kaksikerroksinen 50-luvulla rakennettu rivitalo, perheemme asui keskimmäisessä asunnossa. Siellä oli aina tietynlainen henkien läsnäolon tunne. Naapureilla ei vastaavia kokemuksia ollut.

Itse olen sitä mieltä, että ilmiöt johtuivat sukuperinnöstämme, varsinkin äidin puolelta. Äidin suvussa on nimittäin ollut kansanparannustoimintaa, verenseisauttajakin on ollut suvussamme. Äiti on parantunut hengenvaarallisista sairauksista luonnonlääkkeillä ja kansanparannuskonsteilla. Hänellä on ollut myös paljon enneunia sekä telekinesia kokemuksia. Isäni on ollut taitava varpumies ja kaivonkatsoja.

Henget ovat siis vaikuttaneet sukupolvelta toiselle, sen takia niitä on ollut – ja on edelleenkin siellä talossa. Perheessämme on aina ollut tietynlainen kunnioitus näitä ilmiöitä kohtaan.

Pääni muoto on hieman ylöspäin suippeneva ja siksi minulta onkin joskus kysytty, olenko jonkinlainen avaruusolento.

–Pääni muoto on hieman ylöspäin suippeneva ja siksi minulta onkin joskus kysytty, olenko jonkinlainen avaruusolento. Tähän en ole koskaan antanut suoraa vastausta, mutta vinkkinä voin kertoa, että kyllä minulla on aito ufohavaintokin olemassa. Olin kerran teini-ikäisenä nuorukaisena viikonloppumetsäretkellä viiden muun saman ikäisen pojan kanssa, jolloin kaikki näimme salaperäisen lentävän lautasen leijailevan pitkän aikaa keskellä yötä leiripaikkamme yläpuolella, siellä kaukana ihmisasutuksen ulkopuolella. Kokemus oli todella pelottava. Suvussamme on nähty ufoja ennenkin, joten siinä mielessä se oli silti tuttu juttu. Maailmankaikkeuden galakseissa on monia asuttuja planeettoja ja älyllisiä sivilisaatioita.

Näkemisestä ja auttamisesta

– Oikeastaan kaikki varsinainen henkinen toimintani liittyy siihen, että minun on suhteellisen helppoa nähdä henkimaailman puolelle. Tämä on ilmeisesti syntymälahjana saatu kyky, joka on toiminut lapsesta asti, ja aikuisena aina vain entistä vahvemmin.

Johdatukset tulevat minulle yleensä kuvallisessa muodossa, varmaan siksi kun olen muutenkin visuaalinen ihminen. Näen tavallaan lyhytelokuvia tai sarjakuvia. Ne voivat olla joko vertauskuvallisia tai suoria kuvia joistakin tilanteista. Enkä itse niitä etukäteen osaa muodostaa tai ennakoida, vaan ne tulevat ikään kuin minun ulkopuolelta.

Olen siis tavallaan kuin valkokangas, joka näkee ne ja pystyy tulkitsemaan ja sitä kautta auttamaan ihmisiä. Jos en itse ymmärrä kuvia, voin lisäksi kysyä henkimaailmalta ja saada selityksen näkemästäni.

Usein käy niin, että henkilö jolle katson, tajuaa kuitenkin itse mistä on kysymys ja selvittää sen minulle. Koska se on hänelle tarkoitettu, hän ymmärtää merkityksen. Jälkeenpäin olen tajunnut, että henkiolennot muodostavat elämänvoimasta kuvia, joita he näyttävät näkijälle.

–Ihmiset haluavat tietää asioita. Esimerkiksi kerran yksi vanha lentokapteenimies, joka on ollut asiakkaani noin 15 vuoden ajan, ja jolle olin ennustanut monenlaisia asioita etukäteen – myöskin ulkomaan matkoilla tapahtuvia – antoi sellaista palautetta, että kaikki ne asiat mitä olin hänelle ennustanut 15 vuoden aikana ovat kirjaimellisesti toteutuneet. Hän oli sitä ihmetellyt myös useille tuttavilleen.

–Varsinaisessa leipätyössäni olen ollut enimmäkseen erilaisissa palveluammateissa, joissa olen joutunut tulemaan hyvin monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Selvänäkemistä ja selväkuulemista alkoi minulla lapsuuden kokemusten lisäksi tapahtua enenevässä määrin noin 20-vuotiaasta eteenpäin.

Tähän mennessä olen toiminut puoliammattimaisena monipuolisena selvänäkijänä jo yli kolmekymmentä vuotta.

Tähän mennessä olen toiminut puoliammattimaisena monipuolisena selvänäkijänä jo yli kolmekymmentä vuotta. Olen pitänyt henkisen auttamistyön osalta kuitenkin varsin matalaa profiilia, se kun ei ole helppoa työtä. Kysymyshän ei ole mistään seuraleikeistä, vaan vakavasti otettavista asioista.

Myös hinnoittelu on ollut ongelmallista – yleensähän tuotteen hinnalle halutaan katetta. Mutta jos minä ennustajana en aina sanokaan ihmiselle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista asiaa, vaan jotain muuta kuin mitä hän ehkä odottaa, kokeeko hän silloinkin saavansa rahalleen vastinetta?

Kuitenkin totuuden nimissä minun on sanottava asiat kuten ne oikeasti ovat. Joskus voi käydä jopa sellaista, että asiakkaalle ei olekaan varsinaisesti mitään sanomaa. Kaikelle on kuitenkin aina joku syy.

–Noin viisitoista vuotta sitten minulle sattui yksi elämää muuttava kokemus. Sain silloiseen raskaaseen työhöni liittyneen kemikaalimyrkytyksen, ja makasin hetken aikaa sydän pysähtyneenä Espoon keskussairaalassa.

Tuon kuolemanrajakokemuksen jälkeen huomasin pystyväni lukemaan entistä paremmin ihmisten ajatuksia, mikä on toisinaan varsin rasittavaa. Monilla on hyvin raskaita, negatiivisia asioita mielessä. Parantamistilanteissakin voin lukea ihmisten ajatuksia ja todeta, että ihmiset monesti puhuvat eri asioita kuin mitä oikeasti ajattelevat. Petollisuutta esiintyy ihmisten keskuudessa paljon muutenkin. Onneksi kyseinen kyky toimii vain silloin, kun itse haluan keskittyä siihen.

Oma tie

– Olen perusluonteeltani sen verran erakko, että olen vierastanut kovin suurta julkisuutta. Maallisiin ammatteihini liittyneet runsaat asiakaspalvelutyöt ovat kuitenkin auttaneet minua sosiaalistumaan ja olemaan väkisinkin enemmän ihmisten ilmoilla.

"Olen ollut aina kiinnostunut paljon mystiikasta eri muodoissaan, ja niinpä parhaiten vakaumustani kuvaakin sana 'mystikko'.

Kuva: Anni Kultajoki

–Uskonnollinen maailmankatsomukseni on perimmältään kristillinen, mutta kodin peruja on mm. vanhakantainen kansanparannustieto, ja esimerkiksi shamanismikin on matkan varrella varsin tutuksi tullut, samoin kuin spiritualismi.

Minulla onkin nykyaikana yleisesti vallitsevasta kristillisyydestä poikkeavia esoteerisia näkemyksiä sen verran paljon, että minut voidaan helposti leimata harhaoppiseksi.

Jos joudutaan henkimaailman kanssa tekemisiin, mutta ei ymmärretä sitä, sen toimintatapoja ja menetelmiä syvemmin, voi helposti alkaa tuomita toista väärin perustein.

Valitettavasti minulle on käynyt niin, että intomielisissä kristillisissä piireissä minua on haukuttu mm. Paholaisen oppipojaksi ja Kuoleman kummilapseksi. Se johtui pelkästään väärinkäsityksistä ja henkilöiden omasta ymmärtämättömyydestä.

Olen vakuuttunut, että kristittyjen pyhästä kirjasta Raamatusta on vuosisatojen saatossa poistettu paljon sellaista henkistä tietoa, mitä siinä on alun perin ollut mukana.

Goottityylisestä, tummanpuhuvasta estetiikasta viehättyneen Matin museota muistuttava koti on hyvin erikoinen paikka. Vanhin esine sielläon 65 miljoonaa vuotta vanha dinosauruksen hammas, kotoisin Afrikasta.

Goottityylisestä, tummanpuhuvasta estetiikasta viehättyneen Matin museota muistuttava koti on hyvin erikoinen paikka. Vanhin esine siellä on 65 miljoonaa vuotta vanha dinosauruksen hammas, kotoisin Afrikasta.

–Minulla on kotonani kaikkien muiden outojen tavaroiden seassa viisi mustaa täytettyä korppia, jotka liittyvät traditiossani viisikanta-nimiseen taikasymboliin ja sitä kautta viiteen luonnon peruselementtiin: maahan, tuleen, veteen, ilmaan ja henkeen. Kauan sitten eräs Pohjoisen Jäämeren rannalla Venäjän puolella asunut lapinnoita antoi minulle kunnioittavasti noitanimeksi Musta Susi. Lapin tunturimaisemat ovattulleet vuosien varrella rakkaiksi ja pohjoisten kultajokien kultahiput kiehtovat mieltäni edelleen.

–Olen ollut aina kiinnostunut paljon mystiikasta eri muodoissaan, ja niinpä parhaiten vakaumustani kuvaakin sana ”mystikko”. Mystikoillahan on tapana eri keinoin pyrkiä Jumaluuden välittömään henkilökohtaiseen kokemiseen ja totuuden syvään ymmärtämiseen. Jokaisessa maailman uskonnossa on mukana totuutta, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Oman uskoni mukaan kaikkea universumin olevaisuutta hallitsee Suuri Isä, joka on samalla myös kaikkien lukemattomien henkiolentojen alkuperäinen isä ja luoja. Hänellä on kaikki tieto kaikista asioista, ja siksi Hän on myös oikeudenmukaisin tuomari, toisin kuin rajoittuneet ihmiset, jotka usein väärin ja puutteellisin perustein toisiaan tuomitsevat. Tästä voisin surullisena ääriesimerkkinä mainita vaikkapa keskiajan noitavainot.

Kerran kuussa Täyden Kuun juhlan aikaan Matti polttaa pyhän piipullisen. Muulloin hän ei tupakoi.

Kuva: Anni Kultajoki

Uskon myös jälleensyntymiseen. Tiedän olleeni yhdessä entisessä elämässä valtion virassa pyövelinä keskiajalla Pariisissa. Eräässä toisessa elämässä olin Pohjois-Amerikan Appalakkien vuoristossa Cherokeeintiaanien poppamiehenä.

–Olen joskus pikkuisen epäillyt näissä asioissa omaa mielenterveyttäni, mutta mm. eräät tuntemani mielisairaanhoitajat ovat sanoneet lohdutuksena, että minua täysjärkisempää miestä saa oikeasti hakea tästä maailmasta.

Myös meediokykyjä omaava vaimoni on ollut tukenani. Hänellä on eräänä henkioppaana 1800-luvulla elänyt kokkinainen nimeltä Elise, joka antaa ihmeellisiä ruokavinkkejä.

Silloin vaimoni hätistää minut pois keittiöstä ja alkaa laittaa kyseisen henkiolennon seurassa puolitranssissa ruokaa, joka on aivan ennen kokemattoman herkullista. Ruokaohjeet ovat monipuolisia ja ruoka hyvin ravintorikasta.

Meditaatiosta

–Olen ollut meditatiivinen lapsesta asti – se on ollut minulle arkipäiväinen asia, joka auttaa varsinkin keskittymisessä ja omassa hiljentymisessä.

Nykyään puhutaan mindfulnessista, joka on juuri tätä hiljentymistä ja keskittymistä – asiahan on aina ollut olemassa. Minulle se on ihan välttämätöntä, mitä henkiseen työhön tulee. Ei henkistä näkemistäkään voi tehdä ilman keskittymisen kykyä ja taitoa.

Meditaatio itsessään ei liity tiettyyn uskontoon, ei idän uskontoihin sen enempää kuin lännen uskontoihinkaan, se on ihmisen kyky, jota voidaan kehittää.

–Minulle yksi meditointitapa on metsässä käveleminen kaikessa rauhassa. Ei sen tarvitse olla lootusasennossa istumista, vaan se voi olla mitä tahansa – autolla ajaessakin voi meditoida, jos ei ole kovassa liikenneruuhkassa. Meditointitapa on jokaisen oma juttunsa.

Meditaatio voi tähdätä joko omaan rauhoittumiseen tai stressin poistoon, taikka johonkin henkiseen tarkoitukseen, kuten vaikkapa näkyjen näkemiseen. Enhän minäkään koko ajan näkyjä näe, se kanava on auki tilannekohtaisesti. Vaikka näenkin suhteellisen helposti henkipuolelle, en minä sinne koko ajan katsele – eihän sellaisesta mitään tulisi.

Apuvälineistä

–Käytän yhteyksien ottamisessa henkimaailmaan usein tiettyjä välineitä, jotka eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Sellaisia ovat mm. kristallipallo, taikavarpu, heiluri, tarot-kortit, noitarumpu, erilaiset puolijalokivet, luonnon elementteihin liittyvät aineet ja tietyt rituaalivälineet.

"Ehkä erikoisin välineeni on pari sataa vuotta vanha aito ihmisen pääkallo"

Kuva: Anni Kultajoki

Ehkä erikoisin välineeni on pari sataa vuotta vanha aito ihmisen pääkallo, jota säilytän tavallisesti kotialttarillani. Se on aikoinaan Englannista tuotu ns. kummitteleva kallo. Kyseisen vainajan identiteetti ei ole tiedossa. Kalloa on yritetty jossain historian vaiheessa polttaa tulessakin, koska se on ollut aivan nokinen ennen perusteellista puhdistamista. Kummitus ei ole kuitenkaan polttamallakaan siitä kaikonnut pois. Nimitän sitä ”Alisen avaimeksi”, koska sen kautta on niin monesti saatu yhteys Tuonelan olentoihin ja edesmenneisiin ihmisiin. Minua on kehotettu joskus hautaamaan kallo maahan, mutta olen todennut, ettei se tahdo tulla haudatuksi, vaan haluaa selvästikin toimia edelleen linkkinä kuolleiden maailmaan. En itse pelkää sitä lainkaan, varmaan siksi että asuin koko lapsuuteni aidossa kummitustalossa, jossa tapahtui monenlaisia henkimaailman ilmiöitä.

–Ympäri maailmaa monien alkuperäiskansojen maailmankuvassa vainajat ovat olleet korkeassa arvossa, siis myös kiinteä osa henkistä maailmankuvaa. Siihen liittyen vainajien jäänteitä on pidetty esillä ja suuresti kunnioitettu. Ääriesimerkkinä voitaisiin mainita nykyisinkin Indonesian saaristossa esiintyvä tapa, jossa saatetaan pitää edesmenneiden muumioitakin kodeissa.

Kristillisessä kulttuurissa katolinen kirkko on vanhastaan käyttänyt vainajien ruumiinosia tiettyjen juhlajumalanpalvelusten yhteydessä, jolloin niitä on palvottu pyhäinjäännöksinä.

Tarot-kortteja käytän tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.

–Tarot-kortteja käytän tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. –Tarot-kortteja käytän tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Levitän kaikki kortit kuvapuolet alaspäin viuhkamaisesti pöydälle, ja sitten esitän henkimaailmalle tilanteeseen liittyvät kysymykset, joita korttien avulla on tarkoitus tutkia ja saada niihin vastauksia. Ne kortit, jotka pitää nostaa esille, muuttavat väriä, jonka näen henkisilmilläni. Kortit nostetaan siinä järjestyksessä kuin ne muuttuvat tai alkavat hohtaa, ja niiden merkitys tulkitaan samassa etenevässä järjestyksessä asiakkaalle. Toinen mahdollisuus on sellainen, että henkiopas ilmestyy eteeni ja osoittaa sormellaan mitkä kortit pitää nostaa ja missä järjestyksessä.

–Kristallipalloja minulla on käytössä kaksi erilaista. Toinen niistä on Pienten salaisuuksien pallo ja toinen on Suurten salaisuuksien pallo. Arkisemmat pikkuasiat näkyvät Pienten salaisuuksien pallosta, ja suuremmat asiat toisesta pallosta, joka on valmistettu ametistikivestä. Tästä Suurten salaisuuksien pallosta näkyy usein myös tulevaisuuteen liittyviä asioita. Katselen toisinaan henkikuvia myös vedellä täytetystä mustasta valurautaisesta noidanpadasta, tai luonnossa ollessani kuvat voivat ilmestyä esimerkiksi pilvettömälle siniselle taivaalle.

Luonnosta

–Luonnossa minulla on eräs hyvin merkityksellinen, aivan luonnontilainen metsäalue, jota nimitän ”Jumalan metsäksi” sen tähden, että olen siellä kokenut useita henkimaailman ilmiöitä. Samalla seudulla sijaitsee myös ikivanha ”puhuva puu”, jossa asuva ystävällinen haltiahenki on antanut minulle tärkeitä neuvoja.

Puhuvien puiden lisäksi olen käyttänyt joskus myös puhuvia kiviä. Se on eräs vanha intiaanien käyttämä tapa kysyä henkimaailmalta vastauksia tärkeisiin elämänasioihin.

Puhuvien puiden lisäksi olen käyttänyt joskus myös puhuvia kiviä. Se oneräs vanha intiaanien käyttämä tapa kysyä henkimaailmalta vastauksiatärkeisiin elämänasioihin.

Menetelmä toimii niin, että menen metsään tietty asia mielessäni ja sitten avoimella mielellä katselen maastoa, etsien sieltä sopivaa kiveä.

Tällaisessa meditatiivisessa tilassa kävellessäni metsässä, joku maassa olevista kivistä alkaa hohtaa, tai jollain muulla tavalla kiinnittää huomion. Toisin sanoen kivi aivan kuin ilmoittautuu vapaaehtoiseksi viestintuojaksi.

Löytämäni viestikivet ovat olleet kooltaan noin nyrkin kokoisia tai vähän suurempia. Otan kiven mukaani maasta ja vien kotiin, jossa sitten kaikessa rauhassa keskityn kiven seurassa vastaanottamaan viestin.

Kun kiven henki on puhunut ja viesti tarkasti ymmärretty, palautan kiven viimeistään seuraavana päivänä metsään samaan paikkaan, mistä sen löysin. Tällainen kiven palauttaminen kuuluu intiaaniperinteeseen tärkeänä osana.

Luonnonvoimien toiminta on moninaista, mutta jää usein nykyajan kiireisiltä ihmisiltä huomaamatta, koska luonnon henkisen puolen havaitseminen vaatii luonnon syvää kunnioittamista ja myös runsasta luonnon keskellä oleskelemista.

Kun luonnon syvempi henkinen puoli avautuu ihmiselle, hän tulee usein huomaamaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää, eikä edes missään satukirjoissa ole kuvattu sellaisia asioita.

Kun luonnon syvempi henkinen puoli avautuu ihmiselle, hän tulee usein huomaamaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää, eikä edes missään satukirjoissa ole kuvattu sellaisia asioita.

Kuva: Anni Kultajoki

Parantamisesta

–Parantaminen liittyy minulla myöskin näkemiseen. Minulle saatetaan näyttää etukäteen henkilön sairauden laatu, esimerkiksi sillä tavalla, että alan nähdä ihmisen sisälle röntgenkuvamaisesti – näen sisäelimet, hermoston, verenkiertojärjestelmän, luuston tai muun tarpeellisen osan, mihin liittyy parantamisen tarve.

Varsinaista parantamista teen yleensä käsien kautta, jolloin henkivoima välittyy kätteni kautta sairaaseen henkilöön. Teen myös kaukoparantamista, jolloin kohdehenkilö voi olla hyvinkin kaukana minusta. Henkimaailmassahan ei fyysisillä etäisyyksillä ole juurikaan käytännön merkitystä.

Minulle näytetään siis ensin, kuka parannetaan ja mistä vaivasta. Toisinaan tiedän vain parannettavan sairauden. Itse koen toimivani tilanteissa avoimena kanavana. Seuraavaksi minulta kysytään, olenko valmis ottamaan oman askeleeni, jotta parantuminen pääsisi toteutumaan. Ihmisten aurojen katseleminen kuuluu myös asiaan parantamisessa.

Sanoin hänelle, että seiso hetki tuossa pyörätien vieressä, laitan kädet sinun päälle ja katsotaan, mitä tapahtuu.

–Kerran kaupungilla tapasin erään tuttavan, joka valitti, että hänelle määrättiin silmälasit. Hän ei olisi millään halunnut laseja vielä. Sanoin hänelle, että seiso hetki tuossa pyörätien vieressä, laitan kädet sinun päälle ja katsotaan, mitä tapahtuu. Rukoilin siinä ja pidin käsiä ihmisen silmien päällä.

Siinä hetkessä ei tuntunut tapahtuvan mitään, mutta hän kuitenkin lähti pois kiitollisena.

Puolen vuoden kuluttua tapasin saman ihmisen uudestaan ja hän kysyi minulta, huomaanko hänessä jotain erikoista? En huomannut, niinpä hän sanoi, että hänellä kun ei ole silmälaseja!

Henkilölle oli siis määrätty lasit, ja kun hän meni hakemaan ne optikolta, huomasi heti ettei näekään niiden läpi mitään. Hän meni sitten silmälääkärille valittamaan, oliko saanut vahingossa jonkun toisen henkilön lasit. Lääkäri totesi, että mittaukset oli ihan oikein tehty, henkilön näkö oli niin huono, että hän tarvitsi noin vahvat lasit. Sitten tehtiin uudet mittaukset ja silmälääkäri joutui antamaan uuden lausunnon, näkö oli täysin normaali, eikä hän tarvinnut mitään silmälaseja.

–Olin luterilaisessa kirkossa eräässä rukouskokouksessa. Yhtäkkiä kesken kaiken minulle tuli näky, että yleisön joukossa oli nainen, joka oli tehnyt useasti huorin; mutta jos hän haluaisi tehdä parannuksen asiassa, Jumala tulisi avuksi ja puhdistaisi hänet ikävästä kierteestä, johon hän oli joutunut.

Menin kysymään tilaisuuden loppuvaiheessa kokousta johtaneelta papilta, voisinko sanoa mikrofoniin yhden asian, minkä olin ikään kuin Jumalalta saanut tietooni.

Otin mikrofonin käteen ja kerroin mitä näin sekä myös sen, että jos nainen haluaa luopua siitä piinaavasta asiasta, häntä tullaan vastaan.

Pappi sanoi minulle myöhemmin, että kyllä oli rohkeasti sanottu – hän arvosti.

Jäin istumaan penkkiin, sali tyhjeni kokonaan. Odotin, tuleeko kukaan esille. Yhtäkkiä käytävältä kuului ranskalaisten korkojen kopinaa. Luokseni tuli nainen itku silmässä, ja sanoi että hän oli se, joka teki huorin. Käsittelimme asiaa yhdessä kirkon penkissä ja varmaankin nainen pääsi siitä irti. Ainakin hän vaikutti vilpittömältä. Kuinka naisen silmät kirkastuivatkaan, kun hän pääsi vapaaksi. Se oli minullekin hyvin rohkaisevaa.

–Ihmiset joutuvat monenmoisiin ongelmiin omien hölmöilyjen takia. Tämä on yksi sellainen kenttä, missä välillä joutuu toimimaan. Nykyään henkisissä piireissä ei sellaisesta asiasta kuin "synnit" puhuta mitään, se on siivottu sanavarastosta kokonaan pois. Tässä oli kuitenkin kyse sellaisesta asiasta. Tämä oli yksi esimerkki siitä, mitä voi tapahtua aivan spontaanisti.

–Eräässä toisessa hengellisessä kokouksessa näin, että joku sydänsairas ihminen haluttiin parantaa. Menin kysymään kokouksenjohtajalta, saanko kertoa asiani ja sain jälleen luvan. Yhtäkkiä toiselta puolelta salia kuului kolinaa ja mies kaatui yleisön joukossa lattialle, samalla kun sanoin asian ääneen. Vierustoverit nostelivat häntä pystyyn ja hän tuli lopuksi puhumaan itse, että saapui paikalle epäilevällä mielellä, mutta eipä epäile enää. Hän oli se sydänsairas ihminen. Vastaavanlaisia paranemisia erilaisista sairauksista on ollut muitakin.

”Röntgenkatse”

–Kun vielä seurustelin nykyisen vaimoni kanssa, katsoin kerran hänen päänsä sisälle, ja sanoin: ”Onpas sinulla kauniit aivot”.

En osaa selittää miten pystyn näkemään materian läpi, se vaan tapahtuu.

Mikä tahansa aine koostuu henkisestä elämänvoimasta ja näin ollen aine voidaan henkiolentojen toimesta muuttaa energiaksi, eli samalla näkymättömäksi, sekä siirtää paikasta toiseen ja aineellistaa takaisin näkyväksi. Näkyvä aine ei siis ehkä olekaan niin kiinteää, kuin mitä ihmiset olettavat.

Jokainen ihminen on olemukseltaan henki, sielu ja ruumis yhteen liitettyinä.

–Jokainen ihminen on olemukseltaan henki, sielu ja ruumis yhteen liitettyinä. Silloin kun minä näen henkisilmilläni jonkun ihmisen sisälle, se on kuin henki näkisi transsitilassa toisen hengen sisälle. Havainnoin koko ajan samalla myös mitä ympärilläni tapahtuu, enkä ole siis mitenkään pihalla todellisuudesta.

Tästä samasta ”röntgenkatseestani” tuli vielä mieleen sellainen esimerkkitapaus, kun kerran korttipelissä näin pelikorttien läpi ja voitin pelin ylivoimaisesti. Muut pelaajat pitivät sellaista luonnollisesti epäreiluna. Yliluonnollisen tuntuinen pelitilanne johti myös epäilyksiin noituuden harjoittamisesta.

Voin käyttää tällaista ”henkiröntgeniä” periaatteessa minkä tahansa materian läpi katsomiseen, mutta en kuitenkaan mihinkään törkeään tirkistelyyn.

Henkisiä lahjoja ei saa koskaan väärinkäyttää, etteivät ne joudu pahojen henkien kanaviksi. Käsittämättömän laaja ja monitasoinen henkimaailmahan ei ole vain valoa, iloa ja rauhaa, vaan siellä on olemassa valon enkeleiden lisäksi myös synkkä puoli, jossa vaanivat monenlaiset pahantahtoiset pedot. Myös näitä pahoja henkiolentoja joudun henkisessä työssäni toisinaan taistellen kohtaamaan aivan läheltä. Tästä syystä minua onkin nimitelty joskus Manaaja-Matiksi.

Tästä syystä minua onkin nimitelty joskus Manaaja-Matiksi.

Käsittämättömän laaja ja monitasoinen henkimaailmahan ei ole vain valoa, iloa ja rauhaa, vaan siellä on olemassa valon enkeleiden lisäksi myös synkkä puoli, jossa vaanivat monenlaiset pahantahtoiset pedot."

–Henkimaailman todellisuus ympäröi meitä jatkuvasti, mutta valitettavan harvat ihmiset ovat siitä tietoisia. Usein kaikki henkiin liittyvä ”hörhöily” työnnetään pois varsin pelonsekaisin tuntein. Olen kuitenkin itse ollut henkiolentojen kanssa tavalla tai toisella tekemisissä useita kymmeniä vuosia, ja toisaalta siis varsin tottunut niihin. Enkelit, demonit, erilaiset luonnonhenget ja vaikkapa kuolleiden ihmisten ja eläinten henget monenlaisine vaikutuksineen ovat melko arkipäiväistä seuraa minulle, ja voinkin vilpittömästi sanoa, että rakkaan vaimoni jälkeen parhaat ystäväni ovatkin persoonallisia henkiolentoja. Tämä saattaa kuulostaa varsin omituiselta, mutta totta se kuitenkin on.

Parantamisen fyysisyydestä

–Eräällä naisella oli pahoja jalkakipuja, kun hänen toinen jalkansa oli toista lyhyempi. Sanoin hänelle, ”istu tuoliin, otan sinua hetkeksi nilkoista kiinni.” Laitettiin hänen jalkansa vaakasuoriksi ja aloin parantaa häntä. Yhtäkkiä naisen lyhyempi jalka alkoi kasvaa ihan silmissä, se venyi kuin kuminauha. Nainen vähän siinä säikähtikin, että mitä nyt tapahtuu.

Kuva: Anni Kultajoki

Sitten nostin hänet seisomaan ja kysyin, miltä jalka nyt tuntuu. Hän vastasi, että ihan kuin uusi jalka. Muutaman päivän päästä nainen soitti ja kertoi, että hän oli mennyt kokovartalopeilin eteen ja todennut peilikuvasta, että lantio ei ollut enää yhtään vinossa, selkä oli suoristunut eikä jalkakaan ollut kipeä. Hän pystyi jatkamaan raskaita töitä rakennustyömaalla. Tulkitsin tapauksesta, että koko jalan anatomia venyi pidemmäksi. Kyllä se oli hämmästyttävää minustakin ja toisaalta rohkaisevaa, minkälainen voima siinä vaikutti. Muutos oli lisäksi pysyvää, jalka ei kutistunut takaisin, ja samalla myös selkäranka ja lantio oikenivat.

Nuo ovat tietynlaisia ihmeitä, mitä voi tapahtua, kun on avoin sellaisille voimavaikutuksille. Periaatteessa mitä tahansa voi silloin tapahtua.

Kannattaa siis uskoa ihmeisiin, toteamme yhteistuumin haastattelun lopussa.