Kertomus uudelleensyntyneestä apassiheimosta - Pauli Liikala

Tämä tapahtumaketju alkoi siitä, kun pyysin Tanssivalta Sudelta kanavoitua viestiä elokuussa 2013. Sen jälkeen huomasin, että hän oli kertonut Facebookin Edelliset elämät -ryhmässä joidenkin ihmisten edellisistä elämistä. Niinpä minäkin kysyin häneltä omista entisistä elämistäni ja kuulin muiden elämien lisäksi kahdesta intiaanielämästäni Pohjois-Amerikassa, heimopäällikkönä nimeltään Viisas Karhu.

Syyskuussa 2013 kysyin häneltä heimomme jäsenestä, joka oli tunnistanut minut isoisäkseen, kun oli rummuttanut edellisenä iltana. Sen jälkeen Tanssiva Susi kertoi olleensa minun tyttäreni siinä elämässä, ja että hän oli rummuttajan (Uinuva Kettu) äiti.

Seuraavaksi kysyin yhdestä kirjani Totuuden henki lukijasta, joka oli innostunut minun kirjastani ja sanoi henkioppaansa olevan Pikku Hiawatha. Tämä henkilö osoittautui olevan Tanssivan Suden tytär, Lepäävä Ahma. Kysyin seuraavaksi hyvin tutulta tuntuvasta henkilöstä, joka osoittautui olevan Viisaan Karhun isosisko, Punainen Piste.

Kun kysyin tässä vaiheessa, miksi olemme syntyneet yhtä aikaa tänne Suomeen, Tanssiva Susi sai vastaukseksi: ”Täydentyminen uuden ajan energioissa. Kaikella on tarkoitus ja nimenomaan tällä intiaanielämän avautumisella ja energioiden, rakkauden, kaiken tällaisen yhdistymisellä on suuri merkityksensä juuri tässä hetkessä.”

Perustin siinä vaiheessa pelkästään heimollemme tarkoitetun Facebook-ryhmän "Viisas Karhu", jossa jatkoimme keskinäistä keskustelua intiaaninimistämme ja sukulaisuussuhteistamme. Keskustelujen helpottamiseksi minä aloin ylläpitää taulukkoa, jossa on meidän nimemme, intiaaninimemme ja asuinpaikkamme.

Tällaisen uuden ryhmän perustamisessa alkuinnostus on usein niin kova, että se saattaa sumentaa terveen harkinnan. Jotkut ovat sanoneet sitä lohikäärmevaiheeksi, eli kaikki ryhmän jäsenet puhkuvat innosta kuin lohikäärme omaa tultaan. Meidän ryhmälle kävi samoin ja hyväksyimme ryhmään myös sellaisia entisiä intiaaneja, jotka eivät ole alun perin kuuluneet heimoomme.

Olen itse koittanut ohjata ryhmäämme siten, että olemme kaikki ryhmän jäsenet tasa-arvoisia ja tasavertaisia keskenämme, ihmisinä ja kirjoittajina. Oman roolini olen tulkinnut olevan ryhmän jäsenten kannustaminen ja rohkaiseminen, jotta jokainen tuntee olevansa ryhmämme arvostettu ja kunnioitettu jäsen.

Heimomme visiosta

Saimme alkuvaiheessa useita kanavointeja henkimaailmasta ja kyselimmemm. heimomme merkityksestä. Ohessa on erään kanavoinnin vastauskysymykseemme: ”Teidän tehtävänne on itse loistaa valoa ja rakkauttalähipiirissänne. Kun olette esimerkkejä valosta ja rakkaudesta, niinmuutkin ihmiset tulevat mukaan toimimaan Äiti Maan hyväksi. Koettakaalöytää mahdollisimman yksinkertaiset sanat kuvaamaan meneillään olevaaja tulossa olevaa ylösnousemista, jotta ihmiset eivät hämmenny sanoistanne. Voitte verrata sitä vaikka vuorikiipeilyyn ja sen vaatimaan harjoitteluun ja yhteistyöhön, jossa koko ryhmän onnistuminen perustuu erinomaiseen yhteistyöhön ja keskinäiseen luottamukseen. Ei vuorenhuipulle nousta kerralla. Se jos mikä vaatii kärsivällisyyttä. Vuoren huipulle ei pääse ilman harjoittelua ja teillä se vaihe on vielä menossa.”

Heimomme jäsenten löytymisestä

Alkuvaiheessa syksyllä 2013 löytyi noin 50 Suomeen jälleensyntynyttä apassia. Heitä on löytynyt hyvin monella tavalla ja heimomme jäsenten intuitio on ollut merkittävässä roolissa uusien jäsenten löytämisessä. Ohessa on pari esimerkkiä alkuvaiheen jäsenten löytymisestä.

Yhtenä iltana sattui jännä tapaus, kun yksi nainen enkelikanavointikurssilta laittoi minulle viestin, että meditoidessa hänelle tuli pakottava tunne ottaa minuun yhteyttä. Hän otti sitten yhteyttä ja sanoi nähneensä, että hän on ollut intiaani ja parantajan tytär. Laitoin viestin heti eteenpäin Tanssivalle Sudelle ja hän varmisti, että nainen kuuluu heimoomme ja on edellisen uuden jäsenemme tytär.

Samoin toinen nainen sieltä samalta kurssilta sanoi kuulleensa kerran äänen ennen kurssimme alkua, joka sanoi nimeni suomeksi ja englanniksi vuoron perään: ”Pauli, Pool, Pauli, Pool”. Siinä vaiheessa hän ei tuntenut ketään Pauli-nimistä ja sanoi olleensa erittäin hämmästynyt, kun minun nimeni putkahti kurssilaisten joukkoon. Myöhemmin on osoittautunut, että ryhmässämme on lukuisia henkilöitä, joiden kanssa minulla on useampia yhteisiä elämiä. Olen tullut siihen tulokseen, että osa apassiheimomme jäsenistä kuuluu omaan sieluperheeseeni ja osa sielusukuuni tai sieluheimooni.

Viisaan Karhun pelastaminen

Tämän tapahtuman on kanavoinut Taisteleva Soturi ja se on poimittu sellaisenaan Facebook-keskustelusta Taistelevan Soturin kanssa.

”Intiaanit, mutta tämän olen joskus jo kai kertonut, ainakin ryhmässä ja ihan lyhyt väläys vain kuin Raamatun tarina Mooseksesta, missä hänet laitetaan niinikorissa jokeen. Sama vaan intiaaniympäristössä enkä voi olla varma mitä jokeen menee, onko se edes vauva tai tämä on ehkä järvi tai lampi. Kuka siihen koriin laitetaan? Nainen laskee korissa jotain matkaan, en tiedä ja miksi taas. Voihan siellä olla, vaikka eväitä en kuitenkaan usko. Tässäkin tarinassa on vauva, joka laitetaan piiloon. Nainen on polviaan myöten vedessä, näen selän, nahkamekon, vyötärön ja tummat hiukset. Katsoo, kun kori lipuu pois. Kuka sen ottaa vastaan? Joku pyykkäri on rannassa. Kori on jäänyt jumiin kivikkoon ja kasveihin, pyykkäri katsoo ympärilleen, ettei kukaan vaan näe ja kävelee korin luo ja nappaa sen, katsoo lasta ja pistää pyykkien alle piiloon.

Minä en tunne näitä henkilöitä taaskaan, kotka liitää taivaalla, nainen näkee sen ja kuulee. Se on hyvä enne, nyt pitää keksiä tarina, että vauvan voi pitää, etteivät kylässä ihmettele. Pulska poika. Sen verran on pyykkärillä ikää, ettei ehkä mene läpi, että on naisen oma. Tästä pojasta tulee jotain, mutta miksihän hänet piti piilottaa, en saa irti enempää, en tunnista hahmoja. No varmaan se piilottaminen johtuu siitä, että kyseessä on jonkun toisen naisen synnyttämä poikalapsi. Minä mietin, että siellä se Viisas Karhu matkustaa.”

Lepäävän Ahman tarina

"Minun juttu alkoi siitä, kun pyysin pappaa tekemään minulle puujalat. Pitkään kinuttua ja papan pään saatua käännettyä, hän alkoi niitä vuolemaan kaatamistaan puunrungoista. Olin pitänyt asian salassa kaikilta, miksi haluan juuri puujalat. Iltaisin kun menimme papan kanssa turkoosinsinisen veden äärelle, johon ilta-aurinko kuumasti porotti, auringon luodessa kauniin säihkyvän pinnan veteen, siellä uidessa pappa veisteli puujalkojen osia rannalla. Pappa varotteli aina vuorovesistä sekä hyökyaalloista. Hän myös lupasi tehdä puujalat, sillä ehdolla, etten lähtisi tiipiin ulkopuolelle niillä seikkailemaan. Tiesin sydämessäni, etten ollut papalle ihan rehellinen, vaan olin aikeissa lähteä jäljestämään häntä metsään.

Pappa oli itse luonut "salaperäisyyden hunnun" välillemme, ja uteliaisuus oli niin kova, että päädyin hankkimaan puujalat, joilla seurasin huomaamattomasti perässä. Luulin olevani huomaamaton pitkien puujalkojen ansiosta, suojautuessani häneltä puiden taakse. Usein aamuisin hän lähti nahkapussukka olkapäällä kohti läheistä metsää. Kukaan ei tiennyt mitä pussukka sisälsi ja minne hän matkasi. Eräänä aamuna tiipiissä nukuttiin vielä auringon noustessa vuorten takaa, Viisas Karhu nosti täyteen ahdetun pussukan olkapäälle varoen, ettei kukaan pääsisi näkemään eikä koskemaan sen sisältöön.

Uteliaisuuteni oli mahdottoman suuri, kunnes eräänä aamuna päätin lähteä häntä seuraamaan. Olin nukkuvinani, kun kuulin tiipiin oviressun läpsähtävän kiinni, niin. Nousin, puin vaatteet päälle ja juoksin ulos. Nostin puujalat tiipiin seinustan viereltä, noustessa, asetin mokkasiinit kunnolla jalustimille ja käsien tukeva asento mahdollisti liikkeelle lähdön. Niin mentiin varmoin askelin kohti metsää. Päästessä puiden varjoon, polulla oli kiviä ja kantoja, joita oli varottava sovitellessa puujalkoja niiden väliin kaatumatta. Kuulin rapinaa, näin edessä käärmeen, joka luikerteli kivikasan uumeniin.

Yhtäkkiä kuului erilaista kahinaa, käänsin päätä samalla kun auringon valo siivilöityi silmiini puiden seasta, etten nähnyt eteeni. Tasapainottelin ja tunsin jotain märkää heitettävän silmiini. Silmien kirvelyn takia kaaduin, nähdessäni samalla jonkun teräesineen heilahduksen ilmassa ja raapaisten silmäkulmaani. Parkaisin ja samanaikaisesti kaaduin maahan. Siellä aikani hierottua silmiä ja painettua kosteilla puunlehdillä haavaa silmäkulmassa lähdin kävelemään tiipiitä kohden, puujalkoja perässä vetäen.

Tätä en kertonut äidille, Tanssivalle Sudelle enkä koskaan Viisas Karhu papalle. Tiedän heidän aistivan valheeni, kun kerroin että harjoittelin metsän reunassa puujaloilla kävelyä, kunnes kaaduin ja puunoksa raapaisi silmäkulmaani ja pesin vedellä sitä mikä osoittautuikin öljyksi, joka oli tarkoitettu polttoaineeksi tiipiin kamiinaan. Nyt haluan pyytää anteeksi heimopäälliköltä Viisas Karhu ja äidiltä, Tanssiva Susi, että olen juoninut osaltani jutun, joka aiheutti minulle tuskaa, loputonta tuskaa. "

Pikkuisen Laulun Tarina

"Olen jonkin aikaa ollut niin kutsutulla henkisellä polulla ja matkan varrella on tullut monia tuttuja sieluja vastaan entisistä elämistä. Mistä heidät sitten tunnistaa? Itselläni jo kuvaa katsomalla tulee monesti se tuttuuden tunne. Sanotaan että silmät ovat sielun peili ja voin kyllä tämän allekirjoittaa, sillä silmistä monesti tunnistan tutun sielun. Mutta että löytää koko heimo! Näin kävi minulle ja se oli todella mahtava tunne. Tuntui, että iso osa omaa sielunperhettä ja tuttuja rakkaita löytyi kerralla.

Ensin minulle kerrottiin, etten kuulu kyseiseen heimoon, mutta se ei mennyt minulle läpi. Se ei tuntunut oikealta, eli ei niin sanotusti resonoinut sydämessäni ja sielussani. Ja kuinkas ollakaan, oli se sittenkin apassiheimoni, missä Viisas Karhu oli ollut isäni. Olin Paulissa jo heti alkuun tunnistanut jotakin tuttua, turvallista ja isällistä energiaa. Muistan, kun Pauli sanoikin ottaessaan yhteyttä minuun, ettei usko sattumiin. Enkä usko minäkään.

Jossain kohtaa henkisellä polulla mukaan tuli shamaanirumpu ja kun aloin sitä soittaa, tuli mukaan automaattisesti myös intuitiivista laulua. Tämä laulu kuulosti toisinaan saamelaiselta joiulta ja toisinaan se kuulosti intiaanien laululta. Mietinkin monesti, mistä nousee tämä laulu ja sielun muististahan se nousi. Intiaanien kulttuuri, musiikki ja oikeastaan kaikki heihin liittyvä, on ollut minun elämässäni mukana ja koen nämä intiaanielämät hyvin vahvana osana itseäni. Musiikki on myös kuulunut elämääni ihan pienestä lapsesta asti, eikä liene sattumaa sekään, että apassinimeni on ollut Pikkuinen Laulu.

Miltä tuntuu löytää heimo, johon on kuulunut ja kuuluu?! Sitä tunnetta ei voi oikein kuvailla, mutta se lämmittää sydäntä ja se lämmittää sielua, kun löytäisi kotiin ja tuttujen rakkaiden sielujen luokse. Se tuntuu siltä, kuin oman sielun polku taas hieman enemmän aukeaisi ja saat vastauksia niihin kysymyksiin, mitkä ovat mieltäsi askarruttaneet.

Kuin palapelin palaset, jotka loksahtaisivat taas hieman paikalleen."

Jälleensyntyneen apassiheimomme nykytilanne

Kuluneen viiden vuoden aikana ryhmäämme on löytynyt lähes 200 jälleensyntynyttä apassia. Osa heistä on poistunut ryhmästämme, joten ryhmässä on tällä hetkellä noin 140 henkilöä. Olemme käyneet Facebook-ryhmässämme varsinkin alkuvaiheessa vilkkaita henkisiä keskusteluja. Olemme puhdistaneet henkilökohtaisia ja heimon yhteisiä karmoja pyytämällä sen aikaisia tekoja anteeksi toisiltamme ja itseltämme. Olemme antaneet ne teot anteeksi toisillemme ja itsellemme. Tuntuu siltä, kuin apassileirissämme olisi ollut keskeisiä henkilöitä, jotka asuivat leirin keskuudessa ja henkilöitä, jotka asuivat leirin reunustalla. Oli myös apasseja, jotka vierailivat välillä leirissämme ja jatkoivat sitten taas matkaansa.

Ilmeisesti Viisas Karhu oli hyväsydäminen päällikkö, koska hän hyväksyi leiriin myös muiden apassi- ja intiaaniheimojen jäseniä, jos he tarvitsivat turvaa leiristämme. Heimoon otettiin myös valkoisten ihmisten lapsia, jos intiaanit olivat tappaneet heidän vanhemmat. Viisas Karhu ja hänen vaimonsa ovat ottaneet tällaisia lapsia huomaansa. Olen hyväksynyt Facebook-ryhmäämme kaikki henkilöt, jotka ovat asuneet leirissämme, vaikka he eivät ole olleet jälleensyntyneitä apasseja.

Kävin kesällä 2017 japanilaisen meedion Remi Kanain meedioistunnossa. Hän kertoi useista entisistä elämistäni ja kertoi myös jälleensyntyneen heimomme merkityksestä. Remi sanoi, että olemme jälleensyntyneet Suomeen, koska täällä on hyvä opetusjärjestelmä ja Suomen yhteiskunta toimii tehokkaasti. Sen vuoksi voimme levittää tehokkaasti tietoutta intiaanielämissämme oppimastamme luontoyhteyden merkityksestä ja auttaa osaltamme maapallon (Äiti Maan) säilymistä.