Viisi tarinaa intohimosta

5

tarinaa intohimosta

Unelmiensa urapolun voi kulkea montaa reittiä pitkin. Tässä jutussa viisi Porin yliopistokeskukselta valmistunutta tai opintojaan viimeistelevää kertoo tarinansa omasta polustaan opinnoista työelämään. Vaikka työnkuva vaihtelee heistä jokaisella, yksi asia yhdistää kaikkia: sataprosenttinen palo omaa alaansa kohtaan.

”Ellei yritä, ei voi tietää olisiko siinä onnistunut.”

Unelmatyö somealalla

Olemme Minka Uusi-Kartano ja Lilja Pääkkönen ja valmistuimme Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmasta keväällä 2021 filosofian maistereiksi. Pääaineenamme oli digitaalinen kulttuuri ja opintomme kestivät yhteensä kuusi vuotta. Heti opintojen päätyttyä perustimme yhteisen yrityksen, Sisältöpalvelu Ruorin. Idea oli ollut olemassa jo muutaman vuoden ajan ja tavoitteenamme oli perustaa yritys heti valmistumisen jälkeen. Koulutuksestamme on ollut hyötyä asiakashankinnassa, sillä maisterintutkinto antaa työllemme asiantuntevaa arvoa ja ymmärrämme alamme teoriaa laajasti tutkintomme ansiosta. Käytännön kokemusta sisällöntuotannosta olemme saaneet monipuolisesti eri kesätöistä, joita olemme tehneet opintojemme aikana. Sisältöpalvelu Ruori tarjoaa somepalveluita yrityksille ja yhdistyksille. Somepalveluihin kuuluvat mm. sisällöntuotanto, somesuunnitelmat, somekoulutukset ja tapahtumasometus. Räätälöimme jokaiselle asiakkaalle sopivan paketin erikseen juuri heidän tarpeidensa mukaan.

Kiinnostuimme sisältöpalveluyrityksen perustamisesta, koska halusimme molemmat olla somealalla ja yrittäjyyteen liittyvä vapaus kiinnosti meitä. Tutustuimme toisiimme vuonna 2015 kun opinnot alkoivat ja olemme siitä saakka tehneet kaiken yhdessä niin opinnoista kämppiselämään, joten yhdessä työskentely tuntui heti luontevalta idealta. Lisäksi yhteinen halumme auttaa ihmisiä somemaailmassa on motivoinut meitä alusta saakka. Työllistyminen oli myös suuri syy Ruorin perustamiseen. Alallamme ei vakituisia työsuhteita hirveästi ole tarjolla ja suuri osa sisällöntuotannon tehtävistä on osa-aikaisia työsuhteita esimerkiksi kesäaikaan. Ajatuksenamme oli, että tämän alan töitä täytyy itse alkaa tekemään, jos niitä haluaa, joten yrittäjyys nousi koko ajan kannattavammaksi ideaksi. Emme tienneet yrittäjyydestä juuri mitään kun saimme idean Ruorista ja kävimme monta kertaa yritysneuvojalla. Yhdessä tekeminen on tässäkin etuna, sillä mitään ei tarvitse pohtia tai toteuttaa yksin. Esimerkiksi veroihin liittyvät asiat mietityttävät edelleen, mutta kirjanpitäjämme auttaa niissä. Yrityksen perustaminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä perustamiseen liittyvien hakemusten käsittelyajat voivat kestää monia viikkoja. Kärsivällisyyden lisäksi tarvitaan tietysti rahaa, vaikka tämä riippuukin paljon yrityksestä. Omalla kohdallamme emme tarvinneet esimerkiksi toimitilaa, joka on yleensä yrittäjällä suurin kulu. Rohkeuttakin vaaditaan, sillä yrittäjyys on aina myös riski. Toimintamme on lähtenyt käyntiin sellaisilla asiakkuuksilla, joista vuosi sitten emme osanneet edes haaveilla. Olemme mm. kouluttaneet Osuuskauppa Keulaa sekä tehneet sisällöntuotantoa Porin Leivälle. Jokainen asiakkuus on meille tärkeä ja olemme kiitollisia kaikille, joiden kanssa olemme saaneet jo nyt tehdä yhteistyötä. Oman tekemisen tulee olla yrittäjällä aktiivista, etenkin kun puhutaan asiakashankinnasta. Ilman oma-aloitteisuutta ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan emme olisi saavuttaneet niitä asioita, joita olemme jo nyt saaneet kokea. Sisältöpalvelu Ruori täyttää toukokuussa 2022 vuoden. Vuoteen on mahtunut paljon onnistumisia, yllätyksiä, asiakaskohtaamisia sekä myös pettymyksiä. Vallitseva maailmantilanne tuo paljon epävarmuutta pienyrittäjien arkeen. Sanotaan, että ajat eivät nyt ole otollisimmat uuden yrityksen perustamiseen. Kannustamme silti uusia yrittäjiä tarttumaan rohkeasti toimeen. Kun on tarpeeksi halua toteuttaa oma unelma sekä on valmis tekemään sen eteen töitä, aika voi olla juuri nyt. Ellei yritä, ei voi tietää olisiko siinä onnistunut.

Kuntoa Kansalle Tiiliruukissa

Olen Sami Laivonen, 23-vuotias kauppatieteilijä ja yksi niistä hulluista, joka on päättänyt yhdistää opiskelun ja yrittäjyyden. No ei vaiskaan, oikeastaan opiskelun ja yrittäjyyden yhdistäminen on osoittautunut melko toimivaksi yhdistelmäksi. Toki tähän on vaikuttanut myös etäopiskelun lisääntyminen ja sen mukanaan tuoma joustavuus. Toisinaan tekemistä on enemmän kuin riittävästi, mutta yrittäjyys on opettanut minulle valtavasti. Siksi en kadu päivääkään yrittäjäksi lähtemistä, mutta en myöskään sitä, että olen kaikesta huolimatta hoitanut opintojani pois aikataulussa. Vielä lukioikäisenä sanoin, ettei minusta tulisi koskaan yrittäjää. Raha tai vauraudet eivät ole minulle merkittäviä motivaattoreita, vaan tykkään elää simppeliä elämää. Ajattelin, että palkkatyöt riittäisivät minulle siten hyvin. Aloin kuitenkin lukion jälkeen kiinnostua personal trainerin töistä ja hakeuduin koulutukseen. Pian huomasin, että personal trainereita ei juuri palkata töihin, vaan valtaosa on yrittäjiä. Olin myös juuri aloittamassa crossfit-valmentajana ja nekin työt minun piti laskuttaa. Olin siis käytännössä pakon edessä ja minun piti perustaa toiminimi. Toiminimiyrittäjänä toimiminen oli lopulta yksinkertaisempaa kuin ajattelinkaan. Alkuun oli opettelemista, mutta kauppakorkeakoulussa opiskelevana perusjuttujen omaksuminen oli helppoa ja kuvani yrittäjyydestä koki täyskäännöksen. Mielikuvani aina kiireisestä ja suorittavasta yrittäjästä oli muuttunut kuvaan ihmisestä, joka tekee mitä, milloin ja miten haluaa ja ansaitsee sillä elantonsa. Hakeuduin hyvinvointialalle auttaakseni ihmisiä, ja yrittäjyyden tuoman vapauden myötä vain taivas on rajana, miten siinä onnistun. Oma tavoitteeni on olla hyvässä kunnossa 100-vuotiaana ja missioni on viedä tätä tavoitetta myös muille ihmisille. Alkuvuodesta 2022 otin askeleen helposta ja vaivattomasta toiminimiyrittäjyydestä kohti tuntematonta, kun perustimme kokeneen hyvinvointialan yrittäjän Sami Hautaniemen kanssa kuntosalin Porin Tiiliruukkiin. Salin nimi on Kuntoa Kansalle Center ja nimensä mukaisesti haluamme sen myötä viedä kuntoa kansalle – saada niitä ihmisiä, jotka eivät liiku ollenkaan, liikkumaan edes hieman. Meillä ei tehdä fitnesstähtiä tai rymistellä jättipainoja. Meille voi tulla siinä kunnossa, missä kullakin hetkellä on. Onko helppoa aktivoida ihmisiä, jotka eivät liiku ollenkaan ja saada heidät innostumaan hyvinvoinnista? Ei todellakaan, mutta tykkään haasteista. Yrittäjyys on kokonaisuudessaan valtavan opettavaa ja kasvattavaa, ja yrittäjäpiireissä tapaa inspiroivia ihmisiä. Yrittäjällä on tiettyjä velvollisuuksia, mutta myös valtavasti vapautta. Tästä syystä yrittäjyys sopii mielestäni hyvin opintojen oheen. Jokainen yrittäjä voi itse päättää paljonko ja millaista työtä tekee. Pitää vain osata organisoida työnsä ja johtaa itseään. Ainakin itselläni suurin haaste edelleen on tiedostaa omat resurssit ja priorisoida asiat. Tässäkin kuitenkin kehittyy matkan varrella.

”Yrittäjyys on kokonaisuudessaan valtavan opettavaa ja kasvattavaa”

Golfaa Vantaalla kuin Tiger Woods

”Tervetuloa peleille!”

Olen Rico Rokka ja tätä nykyä 26-vuotias Helsinkiläistynyt Turkulainen, joka vietti osan elämästään Porissa. Pori on edelleen lähellä sydäntä ja minut saattaa bongata Jazzien aikaan kirjurinluodosta, joten tule nykäisemään hihasta ja sanomaan hei! Aloitin opiskelut 2015 Turun Kauppakorkeakoulussa, Porin yksikössä kauppatieteiden maisteriksi ja noin kuuden vuoden rämpimisen jälkeen Porin yliopistokeskuksella valmistuin keväällä 2021. Pääaineenani opiskellessa oli kandidaatin vaiheessa markkinointi, jonka jälkeen vaihdoin sen maisterivaiheeseen siirtyessä laskentatoimeen ja rahoitukseen omien kiinnostusten kohteiden muuttumisen myötä. Gradua kirjoittaessani koronapandemian jyllätessä loppuvuodesta 2020 olin töissä osa-aikaisesti Turun Seudun Osuuspankissa asiakaspalvelussa ja Back Officen avustavissa tehtävissä ja samalla etsin töitä lähinnä pääkaupunkiseudulta. Lukuisten hakemusten ja loputtomalta tuntuvien haastattelukäyntien jälkeen sain vakituisen työpaikan Helsingistä Fellow Finance Oyj:ltä, jossa aloitin juuri sopivasti samoihin aikoihin valmistumiseni kanssa. Olen ollut tähän päivään mennessä hieman yli vuoden verran töissä ja tällä hetkellä tittelini on rahoitusasiantuntija. Yrityksemme yhdistyi hiljattain Evlin pankkitoiminnan kanssa uudeksi markkinatoimijaksi nimeltä Fellow Pankki Oyj ja olen päässyt näkemään suhteellisen nuoren yrityksen matkaa suomen Fintech-kentässä eteenpäin digitaaliseksi pankkitoimijaksi. Tehtäviini rahoitusasiantuntijana kuuluu yritysasiakkuuksista vastaaminen ja niiden rahoitustarpeiden hoitaminen, sekä uusien yritysasiakkuuksien hankinta. Tämän lisäksi päätimme perustaa kesällä 2021 ystäväni kanssa pienehkön yrityksen harrastuksemme pohjalta, koska olimme jääneet pahasti koukkuun lajiin nimeltä golf. Olemme harrastaneet kavereidemme kesken golfia joitakin vuosia ja kävimme 2020–2021 talvella ystäväni kanssa melko tiuhaan tahtiin pelaamassa golfia sisätiloissa simulaattoreissa. Golfsimulaattoreihin oli vaikea saada aikoja, koska ne oli useimmiten varattu täyteen ja toimijoita oli tuolloin vielä melko vähän. Tällöin päässämme syttyi hehkulamppu, että perustaisimme samantyyppisen simulaattorin itse, koska näimme sille olevan paljon kysyntää, mutta tarjontaa vain rajoitetusti. Teemme yhteistyötä Golf Studios -nimisen yhtiön kanssa ja olemme franchising-tyylisesti laittaneet pystyyn oman golfsimulaattorin Vantaalle. Tervetuloa peleille! Vaikka lajia ei itse harrastaisikaan, ymmärtää helposti golfin olevan suomessa melko kesäpainotteinen laji, koska talvisin ulkokentät ovat yksinkertaisesti lumen peitossa ja pallon lennättäminen on melko haastavaa. Tämän myötä sisätiloissa olevalle golfin peluulle on jonkin verran kysyntää varsinkin talvikaudella ja simulaattori mahdollistaa mahdollisimman todentuntuisen golfin peluun sisätiloissa. Golfsimulaattori on tila, johon voi varata ajan ja täten pääsee peleille. Tilassa itsessään on laite (meillä Trackman 4), joka kuvaa golfaajan lyöntiä, osumaa palloon ja pallon käyttäytymistä ja luo tästä mahdollisimman tarkkaa ja monipuolista dataa. Tämän lyönnin datan saa simulaattorilaitteen, tietokoneen ja projektorin avulla heijastettua valkokankaalle, josta näkee, kuinka pallo käyttäytyisi lyönnin aikana. Ettei tämä olisi aivan hepreaa, voi sen yksinkertaisesti selostettuna kertoa, että pääset golfsimulaattorissa lyömään normaalisti golfpalloja valkokangasta vasten ja näet mihin pallo lentäisi kentällä lyöntisi mukaisesti. Itse golfsimulaattorin laitteesta löytyy lukuisia oikeita kenttiä ympäri maailman, joten saat vaikka meidän golfsimulaattorissamme Vantaalla todentuntuisen kokemuksen siitä, että pelaisit oikean kierroksen golfia samoilla kentillä, joissa itse Tiger Woods on pelannut. Simulaattorin perustaminen on osaltaan ehkä jopa helpompaa kuin Irman matematiikan kurssille osallistuminen torstaiaamuisin, joten jos haluat kasvavaan golfsimulaattorikilpailuun mukaan, niin tässä on ohjeet menestyvän golfsimulaattorin perustamiseen for dummies:

1. Tarvitset tilan, johon sen perustaa. Me löysimme talliosakkeen Vantaan rajalta suhteellisen läheltä Helsingin keskustaa. 2. Rakenna itse tai ulkoista rakentaminen, jossa on lyöntikoppi ja alusta, jossa palloa voi lyödä. 3. Hommaa laitteisto, jolla simulaattori pyörii. Meillä Trackman 4, tietokone ja projektori. 4. Viimeiseksi silaukseksi lopputilan sisustaminen asiakasviihtyvyyden varmistamiseksi ja avot – sinulla on golfsimulaattori. Meillä on sohva, tuoleja, golfmailoja asiakaskäyttöön sekä jääkaappi, jossa on ostettavia virvokkeita. 5. Hanki asiakkaita. Google-mainonta ja timanttinen somegeimi pyrkii ratkaisemaan tätä funktiota. 6. Toivo, että “Liiketoimintaa tukeva laskentatoimi” -kurssilta saadut opit ovat menneet perille ja laskelmasi yrityksen perustamisesta ja kannattavuudesta pitää paikkaansa.

”Haave kauppiasurasta heräsi toden teolla jo ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana.”

Kauppakorkeasta kauppiaaksi

En usko olevani yksin sen asian kanssa, että opiskelemaan hakiessani minulla ei ollut aavistustakaan mitä haluan tehdä isona. No, oikeastaan en tiedä vieläkään, mutta juuri tällä hetkellä koen nykyisessä tehtävässäni kauppias-yrittäjänä löytäneeni paikkani ja todellisen intohimoni työelämässä. Polvenkorkuisesta lähtien minulle on kuitenkin ollut päivänselvää, että haluan työskennellä elämäni suurimman intohimon, hyvän ruuan, parissa. Monista k-kauppiaista poiketen suvussani ei ole muita kauppiaita, vaan juureni ovat syvällä turkulaisessa ravintolamaailmassa. Ruuassa alkoikin myöhemmin kiinnostaa sen kaupallinen puoli ja erityisesti yrittäjyyden tuoma vapaus, joten kaupallinen ala tuntui luontevalta valinnalta konkreettisen suunnan vielä puuttuessa. Valmistuin Turun kauppakorkeakoulusta vuonna 2020. Haave kauppiasurasta heräsi toden teolla jo ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana. Sytykkeenä tähän toimi eräs vanhemman polven vuosikurssin opiskelija, joka oli syksyllä 2015 aloittanut oman uransa kauppiaana Satakunnassa. Seurasin ja kyselin häneltä aktiivisesti kauppiasurasta ja se alkoikin tuntua yhä enemmän omalta jutulta (päivääkään en siinä kohtaa ollut toki kaupassa tehnyt töitä). Työssä pääsisin toteuttamaan itseäni itsenäisenä yrittäjänä, mutta saisin samalla taakseni ketjuyhtiön vahvan tukiverkoston sekä etenemismahdollisuudet uralla. Kauppiasura pysyikin tavoitteena lähes koko opiskeluajan ja ohjasi vahvasti pääaine- ja kurssivalintojani. Opiskelujen loppusuoralla hain ja pääsin Keskon järjestämään kauppiasvalmennukseen, jota suoritin puolentoista vuoden ajan Riihimäellä. Valmennuksen suoritettuani jäin odottamaan soveltuvaa kauppapaikka Helsinkiin ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni myös ”siistejä sisätöitä” SaaS-myynnin parissa. Hyvä palkka, mukava ja sopivan haastava työ, joustavat työajat ja huikeat työkaverit. Vaikka pidin työstäni kovasti, jotain tärkeää puuttui. Se auttoi hahmottamaan, että toimistoympäristö ei ollut minua varten ja haluaisin kauppiaaksi entistä enemmän. Marraskuussa sain Keskolta odotetun puhelun, jossa minulle tarjottiin K-Supermarketia Antinkadulla, Porissa. Paluu Poriin tuntui todella luontevalta – olihan täällä vietetty useita huikeita opiskeluvuosia ja suuri keskustamarket tuntui itselleni luontevalta paikalta työskennellä. Nyt olen toiminut kauppiaana hieman yli kolmen kuukauden ajan. Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella työntäyteisiä, toisinaan stressaavia ja lukuisia uusia taitoja on täytynyt opetella. Esimerkiksi kertaheitolla lisääntynyt vastuu on asettanut suuria haasteita opettelemaan täysin uusia työelämätaitoja elämänhallinnasta, ajanhallinnasta, sekä delegoinnista. Tästä huolimatta koen olevani tällä hetkellä juuri oikeassa paikassa ja elän omaa unelmaani. Minulle on ollut alusta asti selvää, että tulevaisuudessa haluan edetä nykyisestä kaupastani suuremman yksikön kauppiaaksi, johon kauppiasyrittäjyys tarjoaa mahdollisuuden. Konkreettinen tulevaisuuden tavoite motivoi kehittämään kauppaani jatkuvasti eteenpäin ja ideoimaan uusia asioita.

”Löytäkää intohimonne ja juokaa hyvää olutta.”

Maltaan makuinen unelmaduuni

”Mä oon Virtasen Juho ja juon työkseni olutta.” Tämä on se lause, jonka annan heti kättelyssä, jos haluan yllättää ja saada omituisia katseita osakseni. Toki väitteessä on perää, mutta työnkuvani yhden kotimaisen pienpanimon, Maku Brewingin yhteisömanagerina on huomattavasti laajempi. Vastaan yrityksemme sosiaalisen median kanavista, niiden sisällöntuotannosta, tone of voicesta, kaupallisista yhteistöistä, digitaalisesta markkinoinnista ja osittain meidän brändistämme. Mutta koska työskentelen pienyrityksessä, vastaan joskus myös kuljetuksista, olutfestareista ja muista tapahtumista, hanojen puhdistamisesta, tuotekehityksestä ja etenkin aamukahvien keittämisestä. Ja rakastan tätä kaikkea. Aloittaessani opintoni Porin yliopistokeskuksella syksyllä 2014, valitsin pääaineekseni digitaalisen kulttuurin tutkimuksen. Tämän lisäksi kulutin humanistina paljon Panimoravintola Beer Hunter’sin penkkejä ja päädyin jotenkin Kulma ry:n hallitukseen tapahtumavastaavaksi. Kulmassa pääsin tekemään tapahtumien kautta yhteistyötä hunun kanssa. Opintojani ohjasin enemmän sosiaalisen median puolelle, kuin käsittelemään pelaamista. Kandityöni tein muistaakseni narratiivisen julkaisutavan kyvystä sitouttaa yleisöä yrityksen sosiaalisen median kanavissa. Ensimmäinen askeleeni olutalalle oli kun Hunun tapahtumayhteistyön kautta uskalsin kysyä Beer Hunter’sin ravintolan ja pienpanimon toimitusjohtajalta, Mika Tuhkaselta, mikäli heillä olisi tarjota korkeakouluharjoittelupaikkaa sosiaalisen median tekemisen parissa. Ei ollut, mutta Tuhkanen sattui olemaan myös pienpanimoiden edunvalvontajärjestön, Pienpanimoliiton, puheenjohtaja ja että liitolla voisi olla tarve kehittää viestintäänsä. Periporilaiseen tapaansa hän kertoi, että minun kannattaisi tehdä ehdotus viestintäkonseptista Pienpanimoliiton hallitukselle ja hän esittelisi sen ”mikäli se ei olisi aivan paska”. Kesän 2019 kiersin pisin Suomea, esitellen erilaisia pienpanimoita Pienpanimoliiton sosiaalisen median kanavissa. Verkostoiduin alan osaajiin ja sain naamaani tutuksi kentällä. Pääsin kunnolla kaljan makuun ja aloin pohtimaan, että olisiko tässä ala, jolle haluaisin ohjata itseni. Korkeakouluharjoitteluni päättyi syksyllä 2019 ja jo samana talvena Pienpanimoliiton hallitus halusi tarjota minulle kokoaikaisen työn liiton viestintäkoordinaattorina. Kandiksi valmistuminen, alkuvuodesta 2019 syntynyt esikoiseni ja tällainen mahdollisuus saivat minut jättämään opiskeluni taka-alalle. Opintotuki on ihan kiva raha, mutta ei sillä elä. Pandemian ilmestyessä alkukeväästä 2020 joutuivat pienpanimot todella ahtaalle. Pienpanimoliitto alkoi ajamaan etämyyntioikeutta kotimaisille pienpanimoille, jota yks-kaks pääsin etunenässä lobbaamaan kansanedustajille ja isommalle yleisölle. Nyt kaksi vuotta myöhemmin voidaan vaan todeta, että parhaamme tehtiin ja etämyyntioikeuden läpimeno ei jäänyt kiinni ainakaan meidän tekemisestä. Se on sen verran sotkuinen juttu etten jaksa raivota siitä enää. Loppukesästä 2020 nykyinen työnantajani lähestyi minua työtarjouksella, sillä Makulta puuttui tyyppi, joka teki sitä mitä minä tein. Ilmeisesti mun duuniin ollaan oltu tyytyväisiä, sillä ainakaan vielä en ole saanut monon jälkeä persauksiini. Aina välillä mietin epäuskoisena tuota päivää syksyllä 2014, kun astuin ensimmäisen kerran yliopistokeskukseen sisälle. Se antoi minulle puolison ja lapsen, ystäviä, lapselleni kummin ja minulle suunnan elämässä. Lähden aamulla töihin virkeänä ja palaan kotiin hymyissä suin, sillä saan tehdä elääkseni sitä mitä haluan. Tunnen olevani onnellinen, mutta samalla tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksanut suorittaa opintojani loppuun. Vihaan viimeistelemättömyyttä. Mutta toisaalta minulla on hyvä olla tässä ja nyt. Kuka tietää, ehkä suoritan maisterini vielä joskus, mutta sen aika ei ole nyt. Minusta tuntuu aina vähän kliseiseltä tehdä loppukaneetti ohjeista ja vinkeistä. Mutta olkaa rohkeita ja etsikää duunimahdollisuuksia aloilta, jotka kiinnostavat teitä. Tarjotkaa osaamistanne paikkoihin, joissa ei sitä vielä ole. Löytäkää intohimonne ja juokaa hyvää olutta. Näin minä löysin onnellisuuden.