Haastattelussa Johanna Jakomaa

Johanna Jakomaa sai Porin yliopistokeskukselta valmiuksia ja verkostoja työelämään

Johanna Jakomaan työt Satakunnan Museon museonjohtajana alkoivat virallisesti toukokuun alussa 2022. Kaksikymmentä vuotta aiemmin, vuonna 2002, hän valmistui ylioppilaaksi Porin Lyseon lukiosta. Historiaan pienestä pitäen intohimoisesti suhtautunut Jakomaa päätyi hakemaan sekä Poriin että Turkuun opiskelemaan alaa. Hän sai opiskelupaikan Porista ja opinnot Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa alkoivat syksyllä 2002. Vuonna 2001 perustettu koulutusohjelma oli vasta alkutekijöissään ja Jakomaa oli ensimmäisiä Porin yliopistokeskuksessa opintoja suorittavista opiskelijoista. Jakomaa opiskeli kulttuuriperinnön tutkimusta, museologiaa ja kulttuurimatkailua. Hänen mukaansa pienen yksikön etuna oli, että kaikki tunsivat toisensa, henkilökohtaista ohjausta sai helposti ja tunnelma oli kodinomainen. Erityisesti Jakomaan mieleen ovat jääneet Katriina Petrisalon vetämät kulttuurimatkailun inspiroivat luennot, joita hän on muistellut ystäviensä kanssa lämmöllä myös myöhemmin. Uuden koulutusohjelman etuna Jakomaa piti sitä, että oltiin avoimia kokeilemaan uutta, rikkomaan rajoja, yhdistelemään erilaisia aloja ja näkökulmia sekä tekemään ennakkoluulottomasti yhteistyötä eri tahojen kanssa. Vaikka Jakomaa asui Porissa jo ennen opintojen aloittamista ja vietti paljon aikaa entuudestaan tutun kaveripiirinsä kanssa, hän myös tutustui yliopistokeskuksella uusiin ihmisiin. Hän on edelleen yhteyksissä moniin samasta koulutusohjelmasta valmistuneisiin, joista useat myös työskentelevät erilaisissa kulttuurialojen tehtävissä museoammattilaisista kulttuurituottajiin. Myös Satakunnan Museolla työskentelee samaan aikaan kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen linjalla opiskelleita. Jakomaa kertoo törmäävänsä monissa projekteissa edelleen paljon muihin samasta ohjelmasta valmistuneisiin. Jakomaan kokemuksen mukaan KTMT:n opinnoissa oli työelämälähtöinen näkökulma ja opiskelu oli usein käytännönläheistä. Koulutusohjelmalla oli paljon yhteistyötä esimerkiksi museoiden kanssa, mikä tarjosi paljon käytännön osaamista sekä mahdollisuuksia verkostoitumiseen. Esimerkin Jakomaa antaa kurssista, jolla luotiin näyttely yhteistyössä Satakunnan Museon kanssa. Kurssin aikana hän sai kokemusta näyttelyn luomisesta ja pääsi myös tekemään itseään tutuksi museolla. Hän saikin kurssin jälkeen, vuonna 2004 Satakunnan Museolta kesätyöpaikan kokoelmatyössä ja sinne hän palasi myös seuraavana vuonna. Vuodesta 2006 eteenpäin

Jakomaa teki myös Satakunnan pelastuslaitoksella töitä, jolloin hän osallistui palomuseon suunnitteluun. Silloin opit näyttelyn tekemisestä tulivat tarpeeseen. Pro gradu -tutkielmansa Jakomaa kirjoitti työturvallisuudesta Porin konepajalla. Hän teki samasta aiheesta myös Varo vaaraa -verkkonäyttelyn Rosenlew-museolle. Näyttelyä varten hän loi myös verkkosivut, joiden tekemistä hän oli päässyt harjoittelemaan yliopiston kurssilla, jolla hyödynnettiin verkkosivuston suunnitteluohjelmisto Adobe Dreamweaveria. Erityisesti mahdollisuudet verkostoitumiseen ovatkin olleet hyvin keskeisiä myös Jakomaan urapolun kannalta. Hän kertoo olleensa ujo, eikä erityisen äänekäs tai erottuva persoona, mutta kursseilla hänelle tarjoutui tilaisuuksia päästä osoittamaan kykynsä ja tulla niiden kautta huomatuksi ja valituksi erilaisiin töihin jo opiskeluaikana. Jakomaa käy yliopistossa edelleen puhumassa museologian luennoilla ja hän muistaa aina painottaa, että myös nykyään opiskelijoiden kannattaa osallistua erilaisiin harjoitteluihin ja yhteisiin projekteihin aktiivisesti, sillä niiden avulla voi tehdä itseään ja osaamistaan näkyväksi ja erottua joukosta esimerkiksi kesätöitä hakiessa. Jakomaa valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2008 ja puolen vuoden päästä valmistumisesta hänelle tarjottiin paikkaa Rosenlew-museolta intendentin sijaisena. Jakomaan toimittua vuoden intendenttinä Satakunnan Museolle avautui esinekokoelmista vastaavan amanuenssin paikka, johon hänet valittiin. Seuraavan kymmenen vuoden ajan hän teki töitä Satakunnan Museon amanuenssina. Jakomaa kertoo, että museoissa on usein vain yksi tekijä kutakin työnkuvaa kohden. Tästä johtuen hän kokee, että museoalalla on erityisen tärkeää verkostoitua muiden samaa työtä tekevien kanssa. Amanuenssina työskennellessään hän osallistui tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKOn toimintaan. Verkoston kautta kehitettiin museoiden kokoelmatyötä, osallistuttiin seminaareihin ja koulutuksiin, tavattiin kollegoita sekä jaettiin kokemuksia ja vinkkejä ja ratkottiin yhdessä ongelmia. Jakomaan mukaan toiminta oli hyvin antoisaa ja mukavaa, mutta TAKOon kuuluminen oli myös urakehityksen ja ammatillisen osaamisen kannalta hyvin merkityksellistä. Hän sai verkoston kautta myös kokemusta johtajana toimimisesta, kun hänet valittiin ensin pienemmän työryhmän ja myöhemmin koko verkoston puheenjohtajaksi. Vuonna 2020 museonjohtaja Juhani Ruohonen lähti Turkuun museopalvelujohtajaksi ja Jakomaasta tuli Satakunnan Museon virkaa tekevä museonjohtaja. Hän toimi lähes kaksi vuotta vt. museonjohtajana, kunnes hänet valittiin virkaan vuonna 2022. Ensimmäinen virallinen viikko museonjohtajana alkoi toukokuun alussa. Työ itsessään on samaa museoarjen pyörittämistä kuin ennen vakituista virkaakin ja museonjohtajan tyypillinen työpäivä on hyvin palaveripainotteinen. Jakomaan kokemukset virkaa tekevän museonjohtajan työstä ovat muodostuneet korona-ajan museotoiminnasta. Pandemia-ajan epävarmuus on tuonut työhön haasteita, kun suunniteltujen tapahtumien toteutumisesta ei ollut takeita ja suunnitelmat ovat saattaneet rajoituksien myötä muuttua lyhyelläkin varoitusajalla. Vaikka museot pyrkivät palaamaan normaaliin, toimintaa on jouduttu kehittämään koronan myötä ja jotkut muutokset ovat myös tulleet jäädäkseen. Esimerkiksi digitaalisia palveluita on kehitetty aktiivisesti korona-aikana maakunnassa asuvien ihmisten tavoittamiseksi ja etäpalveluita varmasti tullaan hyödyntämään jatkossakin.

Nyt museolla on alkamassa matkailun kehittämishanke, jossa pyritään kehittämään Porin museopalveluiden saavutettavuutta ja tunnettuutta sekä edistämään myös Porin keskustan ja museoiden vetovoimaa Porin seudun matkailussa. Hankkeessa pyritään myös vahvistamaan yhteistyötä museoiden välillä ja hyödyntämään museoiden vahvuuksia. Esimerkiksi Satakunnan Museolle suunnitellaan ensi vuodelle yhteistyönäyttelyä Porin taidemuseon kanssa.

”Tässä tekee oikeasti töitä itselleen tärkeiden asioiden puolesta. Kun on vahvasti sitä mieltä, että kulttuuriperinnöllä on iso merkitys yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle, niin tässä työssä kaikki tähtää siihen, että entistä useampi ihminen löytäisi kulttuuriperinnön merkityksen. Se mihin museot tähtäävät on sellainen arvo, johon on helppo kiinnittyä. Museoiden toiminnantavoitteen eteen on ilo tehdä töitä, eikä koskaan tarvitse kyseenalaistaa sitä miksi tekee tätä työtä”, Jakomaa kertoo. Jakomaasta usein kuvaillaan umpisatakuntalaiseksi, sillä hän on syntynyt Luvialla ja asunut aikuisikänsä Porissa, käynyt Lyseon lukiota, opiskellut Porin yliopistokeskuksessa ja työskennellyt Porin museoissa. Jakomaa kuitenkin kertoo, ettei Poriin jääminen ollut mikään itsestäänselvyys. Poriin on jääty, koska siellä on ollut mahdollisuus opiskella ja työllistyä itseä kiinnostavalle alalle. ”Ei ole ollut tietoista ajatusta siitä, että täältä en lähde mihinkään. Kyse on enemmänkin ollut siitä, että koska täällä on ollut mahdollisuuksia töiden ja opintojen suhteen, niin ei ole ollut tarvetta lähteä. ”, Jakomaa summaa.

”Se, mihin museot tähtäävät, on sellainen arvo, johon on helppo kiinnittyä.”