Kulttuurituotannon prosesseja oppimassa

Tila meille! -yhteisötyöpajan ideaseinä. Kuva: Sara Heino

Keväällä kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman opiskelijat pääsivät osallistumaan Kulttuurituotannon toimijat -kurssille, jonka vetovastuussa oli yliopistonlehtori Pirita Frigren. Kurssin tavoitteena oli toteuttaa konkreettinen ja alueen tarpeisiin vastaava tapahtuma, jossa opiskelijoilla oli mahdollisuus harjoittaa tapahtumatuotannon ja projektinhallinnan taitoja käytännönläheisellä tavalla sekä suunnitellen että toteuttaen. Kurssilla perehdyttiin kulttuuritapahtumien tuotantoon sekä kulttuurialan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin eri toimijoihin. Ensimmäisellä luentokerralla perehdyttiin kulttuurituotantoon, projektinhallintaan, kulttuurituotannon toimijoihin ja kulttuuripolitiikkaan. Näillä eväillä ryhmät lähtivät suunnittelemaan ja tuottamaan omia tapahtumiaan, kumpikin ryhmä oman projektinsa parissa. Projekteja esiteltiin säännöllisesti ja niistä käytiin yhteistä keskustelua ryhmien välillä. Opintojakso toteutetaan vuosittain yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa ja tänä vuonna yhteistyötahoiksi saimme Satakunnan museon sekä Porin kaupungin kulttuuri- ja elinvoimayksiköt. Satakunnan museon yhteistyöprojektissa toteutettiin muisteluilta, jonka aikana kerättiin muistitietoa Porin sotahistoriallisista paikoista. Ryhmän mentorina toimi väitöskirjatutkija Teemu Väisänen. Porin kaupungin yhteistyöprojektissa toteutettiin yhteisötyöpaja, jonka avulla kerättiin tietoa korkeakouluopiskelijoiden ideoista ja toiveista kaupunkikeskustan tyhjien tilojen käytölle. Osallistujille annettiin tilaisuus pohtia, miten Pori olisi myös tulevaisuudessa houkutteleva kaupunki nuorten aikuisten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Ryhmän mentorina toimi Harri Sippola. Molemmilla ryhmillä oli siis tapahtuman suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi myös tutkimuksellinen tavoite tuottaa yhteistyötahon kaipaamaa informaatiota. Toisen ryhmän työ keskittyi Porin alueen muistitiedon tallentamiseen ja toisen tulevaisuuden Porin rakentamiseen. Opiskelijoilla oli siis mahdollisuus tutustua yhtä lailla menneeseen ja tulevaan. Vaikka molemmat ryhmät tuottivat oman tapahtumansa omalla teemallaan, tavoitteena oli myös ryhmien välinen vuoropuhelu ja toisen ryhmän prosesseista oppiminen. Kuinka erilaiset tapahtumat saisimme aikaan ja kuinka paljon prosessimme eroaisivat toisistaan? Opimme paljon myös siitä, että toisen ryhmän projekti oli etukäteen tarkemmin määritelty ja toiselle ryhmälle annettiin vapaammat kädet ideoida tapahtuman sisältöä tai tavoitteita. Prosessit eivät aina olleet mutkattomia, ja opiskelijoilta vaadittiin kärsivällisyyttä, ryhmässä toimimista, kommunikointia, nopeita ratkaisuja ja hihojen käärimistä. Ennakoinnin ja varautumisen lisäksi on oltava valmis myös toimintaan ja joustavuuteen. Kovin konkreettisia työelämätaitoja siis! Kahden erilaisen projektin maaliviivalta löysimme kuitenkin saman asian, nimittäin onnistuneesti tuotetun tapahtuman, joista seuraavassa ryhmät pääsevät kertomaan lisää.

Tila meille! Yhteisötyöpaja porilaisille korkeakouluopiskelijoille

Ryhmässämme oli mukana Minna-Riikka Tuohiniitty,

Kaisa Sjögren ja Klaus Niemi. Ryhmämme tehtävänanto oli suhteellisen vapaamuotoinen, Porin kaupungin keskustan kehittäminen. Kuten kaikki porilaiset ja Porissa asuvat tai asuneet varmasti tietävät, Porin keskusta on viime vuosina tyhjentynyt. Tyhjät tilat hallitsevat kävelykadun maisemaa. Ryhmämme haastettiin kehittämään tapoja, joilla kaupungin keskustaa voitaisiin tuoda henkiin kulttuurin keinoin. Monet kulttuuritoimijat ovat tuoneet tapahtumia ja elämää keskustaan, järjestämällä muun muassa taidenäyttelyitä tyhjiin tiloihin. Osana kurssityöskentelyä ja tapahtumantuottamista ryhmämme kartoitti, kuinka suurelle joukolle työpaja järjestettäisiin ja miten markkinointi hoidettaisiin. Ryhmämme oppi paljon kulttuurituotannon haasteista ja moninaisuudesta. Opimme paljon siitä, millaista on olla yhteistyössä ulkopuolisten järjestöjen ja tahojen kanssa ja siihen liittyvistä hyödyistä, mutta myös haasteista. Ryhmän kesken saimme itse päättää kullekin jäsenelle roolin ja työtehtävät, joista olimme kiinnostuneita. Palavereissa kehittelimme monia erilaisia ideoita erilaisille kohderyhmille. Lopulta opiskelijoina ryhmäämme alkoi kiinnostamaan se, mitä muut opiskelijat haluaisivat nähdä tai tehdä keskustassa. Opiskelijoita mahtuu moneen eri muottiin, joten kysymykseen ei löydy yksiselitteistä vastausta helpolla. Päädyimme Harri Sippolan kanssa suunnittelemaan tapahtumaa, joka olisi yhteisöllinen ja keräisi kohdennetusti tietoa opiskelijoiden toiveista sekä tarpeista. Yhteistyökumppaneina ryhmällämme oli kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman lisäksi Porin kaupungilta elinvoimayksikkö ja viestintäyksikkö sekä Porin kulttuuriverkosto Boris & Borelia. Tapahtumatila oli lähes alusta asti ryhmällemme selkeä, mutta se mitä tilassa tekisimme oli monen tuotantovaiheen takana. Suureellisista, kulttuuri- ja taidelähtöisistä metodeista lähtenyt kolmipäivänen festivaalihenkinen tapahtuma sai projektin aikana kohtuullisemmat mitat. Päädyimme ottamaan aina enemmän ja enemmän inspiraatiota tilassa aiemmin järjestetystä, ryhmätyömme ja tehtävänantomme taustalla olleesta Poris-hankkeesta. Poris-hankkeen tapahtuma oli usean päivän mittainen, mutta aikataulullisista syistä rajasimme osallistujamäärää ja suunnittelimme intensiivisemmän toteutuksen. Ryhmä päätyi siihen lopputulokseen, että tapahtuman pitäisi olla learning cafe -tyylinen työpaja. Työpajan avulla kerättäisiin ideoita ja tietoa siitä, miten opiskelijat voisivat hyötyä yhteisötilasta parhaiten. Työpajamme suunnattiin Porin korkeakouluopiskelijoille ja se järjestettiin Yrjönkadulla, Porin kävelykadulla. Osallistujia saimme noin tusinan verran, mikä osoittautui erittäin sopivaksi määräksi työpajan toteutukselle. Pajan osallistujat opiskelivat Porin yliopistokeskuksessa ja Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Mukana oli jäseniä opiskelijajärjestöjen hallituksista sekä muita aktiivisia ja vaikuttamishaluisia porilaisia opiskelijoita. Kaupungilta saimme myös tapahtumaan tarjoilun sekä Pori-aiheiset tuotekassit palkinnoksi osallistujille. Työpajassa oli kolme ryhmäläisten vetämää aikataulutettua pistettä, joissa kaikissa oli oma teema. Pisteillä otimme selvää, miten ja mihin opiskelijat haluaisivat käyttää tyhjää tilaa keskustassa, millainen tilan pitäisi olla ja kenen kanssa opiskelijat haluaisivat tehdä siellä yhteistyötä. Osallistujat jakautuivat tasaisesti eri pisteille ja täyttivät oman pöytänsä värikkäillä post-it-lapuilla, joihin tallentui idearikas kokonaisuus opiskelijoiden ajatuksia. Kun kaikki osallistujat olivat päässeet vuodattamaan ideoitaan jokaiselle pisteelle, työpaja saatettiin päätökseen loppukeskustelulla. Loppukeskustelussa pisteiden vetäjät tiivistivät post-it-lappujen sisällön osallistujille, jonka jälkeen kaikki työpajalaiset hakivat yhteisiä sanoja sille, mitä opiskelijoiden ideat toivat ilmi ja kuulimme hyviä ehdotuksia käytännönläheisistä käyttömahdollisuuksista tyhjille tiloille. Työpajan tulosten lukeminen on helppoa jopa osapuolille, jotka eivät olleet paikan päällä työpajassa. Työpajan kysymykset olivat kirjoitettuna isoille plakaateille. Osallistujien vastaukset ja ideat kerättiin post-it lapuille, jotka laitettiin kysymysten viereen. Kysymyksiä ja vastauksia voi näin jälkikäteen helposti tarkastella ja suositut sekä usein toivotut ideat löytyvät helposti. Työpajassa osallistujilta kysyttiin seuraavat kysymykset: millainen tilan pitäisi olla, miten ja mihin haluaisit tilaa käyttää ja kenen kanssa haluaisit jakaa tilan. Näillä kysymyksillä pyrittiin keräämään välttämätöntä tietoa yhteisötilan suunnitteluun ja konseptointiin. Tavoitteena olisi luoda yhteisötila, joka palvelee kaikkien opiskelijoiden tarpeita. Työpajassa pyrittiin kartoittamaan, mitä puutteita opiskelijat kokevat Porin keskustassa ja miten ne voitaisiin täyttää. Millainen uuden tilan pitäisi olla? Työpajaan osallistuneilla oli eniten vastauksia tähän kysymykseen. Pähkinänkuoressa voitaisiin sanoa, että osallistujat toivoivat viihtyisää, monikäyttöistä hengailu- ja harrastustilaa. Tilan toivottiin olevan leikillinen — tätä ilmettä voitaisiin vertailla yliopistokeskuksella olevaan PLoP-tilaan. Tilaan toivottiin esimerkiksi riippumattoa ja keinua. Tilan toivottiin sijaitsevan Porin ydinkeskustassa lähellä toria, jotta tilan sijainti olisi mahdollisimman saavutettava kaikille. Tilalle toivottiin ympärivuotista käyttöä ja pitkiä aukioloaikoja, jopa mahdollisuutta käyttää tilaa aamusta iltaan tai ympäri vuorokauden. Tilaan toivottiin myös kellarikerrosta sekä sauna- ja pesutiloja. Opiskelijat kaipasivat myös ekologista elämäntapaa auttavia asioita, kuten hävikkiruokakaappia, sekä vaihtoringin kaltaista kirpputoria tai pöytää, johon saa tuoda tarpeettomia tavaroitaan ja vapaasti ottaa niitä. Opiskelijat haluaisivat tilasta mahdollisimman saavutettavan kaikille, joten tilaa tulee voida käyttää ilmaiseksi. Tilan toivottiin kuitenkin olevan vuokrattavissa esimerkiksi tapahtumia varten. Jotta tilasta olisi moneksi, siellä olisi ison yhteisen tilan lisäksi varattavaksi tarjottavia pienempiä tiloja. Opiskelijat ilmaisivat halunsa myös äänieristetyille tiloille, joissa voi vapaasti metelöidä, mutta toisaalta keskittyä rauhassa ilman häiriötä. Työpajassa tilalle keksittiin monia käyttötapoja. Tilan toivottiin mahdollistavan harrastustoimintaa, kuten käsitöiden tekoa ja ompelua, musiikkia sekä biljardin pelaamista. Erilaisia harrastusvälineitä ja työkaluja olisi lainattavissa, jotta opiskelijat voisivat kokeilla pienellä kynnyksellä uusia harrastuksia ja säästää rahaa, kun

uusia välineitä ei tarvitse ostaa. Tilaan toivottiin myös verstasta, missä voisi harrastaa tai tehdä pieniä korjaustöitä esimerkiksi pyörille. Mahdollisuutta käyttää maksullisia ohjelmia tietokoneella toivottiin myös. Tilassa opiskelijat voisivat tavata muita samoista asioista kiinnostuneita ja avuntarvitsijat voisivat kysyä neuvoa osaavilta. Toimintaan sisältyisi yhteistä hengailua, kuten leffailtoja tai lukupiirejä. Tilan toivottiin soveltuvan monenlaisiin tapahtumiin, kuten kirppisten ja opiskelijoiden taidenäyttelyiden järjestämiseen. Toiveissa oli myös vapaasti käytössä oleva bändikämppä, joita on Porissa tosi vähän. Uusi tapahtumatila toisi paljon vaihtelua opiskelijajärjestöjen tapahtumiin sekä harrastustoimintaan. Harrastustoiminnan ja kurssien vetäminen mahdollistaisi myös opiskelijoille tulonhankintaa kevytyrittäjinä tai osuuskunnan jäseninä. Opiskelijat unelmoivat myös omasta pihasta, pienestä puutarhasta tai sisäpihasta, jossa voisi harrastaa kaupunkiviljelyä. Kenen kanssa opiskelijat sitten haluaisivat jakaa tilan? Tilaan toivottiin sekä korkeakouluyhteisöjen alumneja että eri yhdistyksiä ja järjestöjä. Tuloksissa mainittiin myös pienyrittäjät ja mahdolliset työnantajat, eli tilan toivottaisiin mahdollistavan verkostoitumista. Tilassa olisi nähtävillä taulu, jossa näkyisi keskustan alueen vapaita ja opiskelijoille sopivia työpaikkoja. Yritykset voisivat tehdä markkinointia järjestämällä opiskelijoita kiinnostavia tempauksia, kuten pop up -kojuja ja erilaisia tuotteiden ja palveluiden kokeilumahdollisuuksia. Myös opiskelijoiden hyödyntäminen tuotekehityksessä nostettiin esille. Tilassa eri tahot ja opiskelijat itse voisivat järjestää erilaisia teemapäiviä, kursseja ja työpajoja. Pähkinänkuoressa tilan toivottiin olevan kaikenikäisille ja avoin kaikille, eli yleinen kohtaamispaikka. Vastauksissa korostui erityisesti halu saada Porin korkeakouluopiskelijoiden yhteinen, yhteisöllinen tila, joka mahdollistaisi oppilaitosten välistä toimintaa entistä enemmän. Osallistujat nostivat hyvin esille mitä opiskelijoilta Porissa puuttuu ja millaisen tilan he toivoisivat käyttöönsä. Vastauksia kerättiin erittäin paljon ja kaikki toiveet ja ideat ovat tallessa. Hartaana toiveenamme on, että ideat saataisiin toteutettua muodossa tai toisessa, sitä kohti on onneksi myös kaupungin tahtotila.

Projektityönä “Sota-ajan jälkeiset muistinpaikat Porissa” -muisteluilta

Muisteluilta järjestettiin yhteistyössä Satakunnan Museon kanssa. Toisen ryhmän projektityö toteutui FM Teemu Väisäsen ohjauksessa. Aiheenamme oli järjestää “Sota-ajan paikat Porissa” -muisteluilta Satakunnan Museossa. Muisteluilta oli samalla osa Väisäsen väitöskirjatyötä, jonka hän tuottaa yhteistyössä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Satakunnan Museon kanssa. Muisteluilta järjestettiin siis SKS:n ”Sodan jäljet muistoissa ja maisemissa” -keruukutsun ja Satakunnan Museon “Sota Porissa” -näyttelyn ohelle. Tapahtuman tarkoituksena oli kerätä muistitietoa sotien jälkeisistä paikoista Porissa. Aloitimme projektityön valmistelun tapaamalla ryhmän kesken ja suunnittelemalla karkeasti tapahtuman runkoa. Päädyimme siihen, että haluamme hyödyntää muisteluillassa Satakunnan Museon näyttelyä, joten projektista tuli kaksivaiheinen: ensin kierrämme näyttelyn osallistujien kanssa ja sen jälkeen siirrymme rauhalliseen tilaan muistelemaan yhdessä. Jaoimme ryhmän kesken rooleja ja minun tehtäväni oli vastata viestinnästä. Meitä oli ryhmässä vain neljä. Ada Jussila ja Wilmandra Lindegren toimivat puheenjohtajina, Siiri Rokkanen vastasi viestinnästä ja Onerva Puhakan tehtävänä oli huolehtia tekniikasta. Todellisuudessa teimme kuitenkin kaikki paljon asioita yhdessä. Illan suunnitelmana oli tehdä ensin 30:n minuutin kierros näyttelyssä, josta siirrytään museon neuvottelutilaan kahville. Tässä tilassa olisi noin tunnin muistelu yhdessä. Tarkoituksena oli heijastaa Porin kartta taustalle ja jakaa karttoja osallistujille. Näin olisi jokin rajaava tekijä kerättävään muistitietoon sekä apumateriaalia muistelijoille. Mietimme valmiiksi viisi johdattelevaa kysymystä, joihin varmuuden vuoksi pohdimme myös pari tarkentavaa alakysymystä. Projektityön suunnittelu ja eteneminen tuntui menevän eteenpäin hyvin. Hoidimme tasaisesti asioita. Yhteistyö Teemu Väisäsen ja Satakunnan Museon välillä oli mutkatonta ja sujui valtavan hyvin. Saimme alusta asti paljon apua ja tukea projektin järjestämiseen, mikä teki projektityöstä ja koko kurssista varsin mielekästä. Suunnittelimme, että tapahtumaan tulisi viidestä kymmeneen osallistujaa, joiden toivottiin olevan syntyneet vuosien 1940–1960 aikana. Ilmoittautumiset tapahtuivat sähköpostia lähettämällä Adalle ja toivoimme, että sähköpostissa mainittaisiin, nimi, syntymävuosi sekä hiukan tietoa siitä, mistä alueesta muistitietoa erityisesti on. Ilmoittautumisia tuli alkuun vain yksi ja ihan viimeisiin ilmoittautumispäiviin asti jännitimme, tuleeko edes viisi täyteen. Onneksi loppujen lopuksi saimme kasaan yhdeksän ilmoittautujaa. Erityisen buustin antoi Satakunnan Kansan Porilaine -lehdessä julkaistu mainos viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli viikkoa ennen h-hetkeä. Siitä lähtien alkoi kaikilla jännitys hiukan kasvaa. Tiistaina 19.4., päivää ennen tapahtumaa, kävimme pitämässä Satakunnan Museolla pientä testikierrosta tekniikan kanssa ja samalla katsomassa miten kaikki toimii. Olimme varanneet kaksi nauhuria Porin yliopistokeskukselta ja harmiksemme toinen niistä ei toiminutkaan oikein. Onneksi siis testasimme etukäteen, koska jouduimme palauttamaan nauhurin koululle. Lisäksi olimme varanneet yliopistokeskukselta pienen videokameran, jonka kanssa oli myös alkuun hankaluuksia. Onneksi tämäkin saatiin selätettyä ja pääsimme hyvillä mielin jännittämään seuraavaa päivää. Keskiviikkona 20.4. menimme paikan päälle jo puolitoista tuntia ennen tapahtuman alkua. Kävimme läpi nopeasti tekniikkaan liittyvät asiat, jaoimme kartat valmiiksi pöydille, laitoimme kyltit esille ja pohdimme vielä, mitä kysymyksiä haluamme erityisesti kysyä. Vaikein eteen sattunut asia oli se, minkälaisella kysymyksellä koko muistelu kannattaa aloittaa. Pohdimme, mikä kysymys olisi tarpeeksi tarkka, mutta kuitenkin niin laa-

Elon merkkejä -näyttely Satakunnan Museossa. Kuva: Mikael Leppäniemi

ja, että jokainen pystyisi siihen vastaamaan. Päädyimme siihen, että ensin aloitamme esittelykierroksella ja sen jälkeen kysymme johdattelevan kysymyksen näyttelykierroksesta. Osallistujat saapuivat hiukan ennen puoli kuutta Satakunnan Museon aulaan. Minä pidin aloituspuheen, jonka jälkeen lähdimme kiertämään näyttelyä. Minä lähdin vetämään kierrosta ja Onerva videokuvasi sekä yritti tallentaa esille tulevia muistoja. Kierros sujui hyvin, vaikkakin osallistujat olivat jakautuneet ympäri näyttelyä eri puolille ja kaikkea muistitietoa ei yhden kameran avulla saanut talletettua. He kertoivat muistoja ja mieleen tulevia asioita jo tässä vaiheessa, joten ajattelin, että koko muisteluosuus neuvotteluhuoneessa menisi hyvin. Kierroksen jälkeen siirryimme neuvottelutilaan, jossa kaikki saivat ottaa kahvia ja pullaa ja istuutua rauhassa. Minun tehtävänäni oli käyttää heijastettua interaktiivista karttaa ohjaten sitä esilletuleviin muistin paikkoihin. Onerva videokuvasi huoneen reunasta ja olimme laittaneet yhden nauhurin keskelle pöytää. Esittelykierros ja tilaisuus menivät pääosin hyvin. Muistitietoa tuli paljon ja ohjaavia kysymyksiä ei juurikaan tarvittu. Huomasimme kuitenkin melkein heti, että ryhmäkoko oli aivan liian iso. Osalla oli niin paljon sanottavaa, että puhetta ei millään meinannut saada katkaistuksi ja toiset jäivät aivan täysin muiden varjoon. Esimerkiksi yksi osallistuja ei saanut sanottua mitään esittelynsä lisäksi. Keskustelua oli myös hankala ohjata ja se ajautui helposti muihin aiheisiin. Puheenjohtajamme Wilmandra ja Ada suoriutuivat kuitenkin todella hienosti hankalasta tilanteesta keksien nopeasti uusia kysymyksiä yrittäen kohdentaa niitä juuri niille, jotka eivät suunvuoroa olleet vielä saaneet. Puolentoista tunnin muistelun jälkeen katkaisimme tilanteen ja lopettelimme rauhassa kiittämällä ja jaoimme jokaiselle Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruukutsun. Halusimme ohjata heitä kertomaan keruukutsuun esille tulleita muistoja ja sellaisia asioita, joita ei ollut saatu vielä sanottua. Heti lähtiessään yksi osallistuja antoi palautteen liian isosta ryhmäkoosta. Tämä hiukan latisti lopputunnelmaa, vaikka parhaamme kuitenkin teimme. Seuraavana päivänä laitoimme myös osallistujille kiitosviestin sähköpostilla, johon myös yksi osallistuja vastasi samasta aiheesta. Kaikesta huolimatta olimme ryhmänä sitä mieltä, että pilottitapahtumaksi muisteluilta oli onnistunut. Teimme kaikki parhaamme ja saimme paljon tukea ja apua Satakunnan Museolta, Teemu Väisäseltä, Carita Tulkilta ja tietysti molempia ryhmiä tukeneelta ja ohjanneelta Pirita Frigreniltä. Vaikka saatu palaute ja itse myös huomaamamme ryhmäkoon suuruus harmitti meitä jokaista, koemme, että suoriuduimme tapahtumasta niin hyvin kuin mahdollista. Ehkä jatkossa osaamme pitää ryhmäkoot pienempinä. Saatu materiaali oli myös tärkeää. Yllättäen parhaiten äänet olivat tallentuneet kameraan eivätkä nauhuriin. Kameran käyttö oli tärkeää, koska kuvasta näimme kuka puhuu ja mitä hän osoittaa tai näyttää. Nauhurille tallentuu vain ääni. Onneksi olimme varanneet kummatkin laitteet iltaa varten. Materiaalit lähetimme suoraan Teemu Väisäselle, joka tallentaa ne Satakunnan Museon kokoelmiin odottamaan litterointia. Yhteenvetona voisi sanoa, että projekti oli todella opettavainen monella tapaa. Opimme tapahtumien järjestämistä ja tekniikan kanssa pelaamista, mutta myös yllättäviin tilanteisiin reagointia. Opimme myös paljon Porissa tapahtuneista sodista ja siitä, mikä merkitys ja vaikutus niillä on ollut ihmisille. Onnistunut projekti ja onnistunut kurssi! Vielä viimeiset esitykset ja raportoinnit odottavat tekijöitään ja sen jälkeen pääsemme hyvillä mielin kesälomille.