OPINTOEDUNVALVONTATOIMIKUNNAN PALSTA:
OPETUS ARVOSTELUN TUKENA, VAI ARVOSTELU OPETUKSEN TUKENA? Edunvalvontatoimikunnan palstalla käsitellään tällä kertaa arvosteluun ja sen tasaisuuteen liittyviä ongelmia, sekä sitä, miten arvosteluun ylipäätään tulisi opetuksen osana suhtautua. ARVOSTELU NYKYÄÄN
Opintosuoritusten arviointi ja sen tasaisuus on ikuisuusongelma, joka nousee vuosi toisensa jälkeen opintokyselyissä yhdeksi suurimmista opiskelijoiden kokemista epäkohdista. Opiskelijat kokevat hyvin laajasti, että samaan arvosanaan vaaditaan eri kursseilla ja jopa eri tenttikierroksilla merkittävästi erilainen osaamisen taso – kevään opintokyselyssä peräti 88 % vastaajista oli sitä mieltä, etteivät arvostelukäytännöt tiedekunnassamme ole yhdenmukaisia. Kun tentit ovat siirtyneet muun opetuksen tavoin etänä toteutettaviksi, opiskelijoiden tunne arvostelun epätasaisuudesta on kasvanut, mikä tulee voimakkaasti esiin myös opintokyselyiden vastauksista. Opetushenkilökunnallemme on syytä antaa armoa erityisesti vuoden 2020 osalta, sillä tilanne oli heillekin uusi ja tuli nopeasti, mutta koska etätenttien arvosanat rinnastetaan esimerkiksi auskultointihaussa normaaleihin salitentteihin, ongelma on tässäkin suhteessa relevantti. Tilanne on vielä huolestuttavampi, kun arvosanatilannetta vertaillaan eri yliopistojen välillä. Eri tiedekuntien välisiä eroja arvostelussa on tutkittu, ja tähän tutkimukseen voi tutustua Pykälän verkkosivuilla otsikolla ”Tutkimus tiedekuntien arvosanakäytännöistä”. 14
INTER VIVOS 4/2021
Tutkimusta on turha sen suuremmin tässä referoida, mutta tutkimuksen lopputulos oli melko selvä: arvosanakäytännöt eroavat merkittävästikin tiedekuntien välillä. Kun auskultointiuudistuksen yhteydessä arvosanojen painoarvoa lisättiin kriteerinä auskultantteja valittaessa, on tiedekuntien keskenään erilainen arvostelukäytäntö selkeä ongelma. ARVOSTELU OSANA OPETUSTA
Opiskelijan näkökulmasta tiedekunnalla on kaksi muita tärkeämpää tehtävää. Toinen on tutkinto ja sen tuoma pätevyys juristin ammatteihin ja toinen on tiedekunnan tarjoama opetus. Tiedekunnan tehtävänä ei sen sijaan opiskelijan, tai oikeastaan kenenkään muunkaan, näkökulmasta ole arvioida opiskelijoiden osaamista tai asettaa opiskelijoita jonkinlaiseen järjestykseen sen perusteella, miten hyvin tietyn kurssin asiat ovat opiskelijoilla hallussa. Arvioinnin ja opiskelun suhde tuleekin siis määritellä nimenomaan siten, että arviointi tukee oppimista, eikä siten, että oppiminen tukee arvostelua. Käytännössä tärkeimpänä aspektina arvioinnissa ovat tentit, joita tiedekunnassamme kutsutaan notaarivaiheen pakollisilla kursseilla välikuulusteluiksi. Tentit olisi syytä ymmärtää yhtenä osana oppimista ja opetuskokonaisuutta, eikä siitä irrallisena kokonaisuutena, johon opetus valmistaa. Toinen tehtävä, joka tenteillä voidaan katsoa olevan, on varmistaa se, että juristiksi valmistuvilla on riittävä osaaminen kurssin asioista. Tämä ei kuitenkaan itsessään edellytä arvostelua.
