KESKINKERTAINEN OIKKARI: OIKKARIEN YKSINÄISYYSMÖRKÖ

Toisena päivänä pääsimme kuuntelemaan valovoimaisten kansainvälisten vieraiden puheenvuoroja. Ensimmäisenä aamulla esiintyi seminaarin nimekäs pääpuhuja, Euroopan komission varapuheenjohtaja, kilpailukomissaari Margrethe Vestager. Komissaari antoi laajan katsauksen tulevaan arvioimalla ilmastonmuutoksen, alustatalouksien ja muiden megatrendien vaikutusta kilpailulainsäädäntöön. Kiinnostavia olivat lisäksi päivän muiden puhujien, professori emeritus Richard Whishin ja kansainvälisten asianajotoimistojen osakkaiden, esitykset.

Esityksistä jäi käteen valtava määrä uutta osaamista, mitä on pidettävä etuna harjoittelijan paikkoja, syventäviä opintoja ja esimerkiksi maisterintutkielmaa silmällä pitäen. Tältä osin seminaari näyttäytyi tiiviinä tietopakettina ajankohtaisiin kilpailuoikeudellisiin kysymyksiin. Seminaarit toimivat lisäksi oivana verkostoitumismahdollisuutena meille opiskelijoille. Itse pääsin esimerkiksi lounastamaan yhden maamme johtavan asianajotoimiston osakkaan kanssa sekä vaihtamaan ajatuksia seminaarin päätteeksi viini- ja kanapeebaarissa kilpailuviranomaisen kanssa.

Kilpailuoikeudellisen osaamiseni laajentumisen ja verkostojeni kasvattamisen ohella seminaarin puheenvuorot tarjosivat kiinnostavan panoraaman tulevaan. Tämän päivän suurimmat kilpailuoikeudelliset huolenaiheet koskevat sellaisia suuryrityksiä kuin Amazon, Facebook ja Google. Euroopan unionilla on käynnissä useita tutkintoja digijättejä vastaan, minkä lisäksi suunnitteilla on uusi digimarkkinasäädös, jonka nojalla voitaisiin ennalta ehkäisevästi puuttua ns. portinvartijoina pidettyjen alustayhtiöiden toimintaan. Maailman kahdeksanneksi suurimman asianajotoimiston Sidley Austinin osakas Kristina Nordlander piti aiheesta varsin kattavan esityksen.

Muutokset eivät rajoitu ainoastaan digimarkkinasäädöshankkeeseen, vaan esimerkiksi myös yrityskauppavalvonnan soveltamisala on laajentumassa – ja osin jo laajentunut. Vallitseva käsitys kilpailuoikeudessa lieneekin, että oikeudenala elää tällä hetkellä murrosvaihetta. Kilpailuoikeuden historia on usein jaettu kahteen, mutta nyt on esitetty ajatus siitä, että olemme siirtymässä kilpailuoikeudellisessa sääntelyssä kolmanteen vaiheeseen. Perin kiinnostavaa mutta samalla haasteellista onkin pysyä muutosten perässä.

Onnekseni kuitenkin Alma Talentin ja Lakimiesliiton järjestämä seminaari edesauttoi minua ymmärtämään sitä suuntaa, mihin kilpailuoikeus on kulkemassa. Jälkikäteen ajatellen seminaari on yksi tähänastisen opiskeluaikani kohokohdista, ja siksi voin lämpimästi suositella näihin mukaansatempaaviin, asiapitoisiin ja mieleenpainuviin koulutuksiin osallistumista – ette varmasti tule pettymään. ∎

KESKINKERTAINEN OIKKARI:

OIKKARIEN YKSINÄISYYSMÖRKÖ

Aikoinaan orientaatioviikolla joku luennoi meille pikkuphukseille verkostoitumisen tärkeydestä. Verkostoituminen omaan korvaan kalskahtaa vahvasti siltä, että muihin tulisi tutustua sitä varten, että heistä joskus tulevaisuudessa voisi hyötyä. Mutta itse ajattelen yksinkertaisesti, että verkostoituminen on vain kavereiden hankkimista. Jodel, tämä aikamme luotettavin lähde, on saanut minut huomaamaan, että suhteellisen moni oikkari vaikuttaa kamppailevan ainakin välillä yksinäisyyden kanssa. Toisaalta voihan se olla niinkin, että niillä, jotka eivät yksinäisyydestä kärsi, ei ole aikaa roikkua jodelissa. Kuitenkin ännännen vuoden opiskelijana yksinäisyysteemaa on tullut enenevässä määrin tullut pohdiskeltua nyt, kun opiskeluajat alkavat lähentyä loppuaan. Yksinäisyys ei välttämättä liity siihen, ettei olisi kavereita, mutta jos tämän opintoputken läpi olisi joutunut rämpimään ilman vertaistukea, niin olisin itse varmasti tuntenut itseni yksinäiseksi. Suurin osa tuntemistani oikkareista kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin itsekin. En tiedä onko oikis ihmisen parasta aikaa: ehkä, ehkä ei, mutta ainakin mahtavia ihmisiä on mahtunut matkalle. Mutta mistä niitä ihmisiä, kavereita ja jopa ystäviä oikein sitten löytää? Itsehän lämpenen hitaasti uusille ihmisille ja minultakin otti aikansa löytää omanhenkisiä kavereita. Kuitenkin kaikkina opiskeluvuosina olen saanut ainakin yhden uuden kaverin. Tähän ehkä suurimpana syynä on se, että jo ennen opintojani päätin, että lähden mukaan kaikkeen mihin omat resurssit riittää ja pyrin siihen, etten kieltäydy tarjouksista. Kun joku pyytää syömään, vastaan kyllä. Jos joku pyytää apua, vastaan kyllä. Jos joku kysyy, voiko istua vieressäni luennolla, vastaan kyllä. Tai jos joku näistä ei sovi, niin pyrin tekemään vastatarjouksen. En ole itse aloitteellisimmasta päästä, ehkäpä omassa päässä kalvaa pieni pelko torjutuksi tulemisesta; ”mitäpä jos tuo toinen ei halua olla mun kaveri”. Jos ei halua, niin mitäpä sitten, se kertoo enemmän siitä toisesta kuin sinusta. Ei kai kellään voi olla kavereita liikaa? Koskaan en itse ole ajatellut kenestäkään mitään negatiivista, jos minua on pyydetty kaverina seuraksi mihin tahansa. Mistä siis konkreettisesti olen löytänyt kavereita? No, eräs nykyinen ystäväni totesi luennolla, että olisi kiva mennä jätskille, joten vastasin, että mennäänpä Eiran rantaan syömään kevään ensimmäiset kioskijädet. Yhden nykyisen ystäväni kanssa istuimme viikkoja vierekkäin jo valmennuskurssilla vaihtamatta sanaakaan, eräänä päivänä aloimme moikata ja pikkuhiljaa jutella, ja meistä tuli lopulta todella hyviä ystäviä. Kerran minua pyydettiin sitseille täyttämään paikka, johon joku muu ei päässyt ja selvisi, että sitsivierustoverini asuu ihan naapurissa. Sovimme, että kahvittelemme ”joku kerta” toistemme luona. Tämän jälkeen sovimme instadirectissä oikeasti päivämäärän kahvittelulle ja olemme toteuttaneet kahvittelut useamman kerran. Mutta tosiaan kavereita löytyy tapahtumista, töistä, luennoilta, kirjastosta, järjestötoiminnasta ja vaikka mistä, kunhan antaa mahdollisuuden! Eli jos mietit, voitko mennä esimerkiksi sitseille ilman kavereita, vastaus on: kyllä voit! Jos mietit voitko mennä juttelemaan jollekin toiselle oikkarille, niin kyllä voit ja saatat jopa sillä ilahduttaa toista. Mutta mikä tärkeintä, kun joku uskaltautuu puhumaan sinulle ja pyytämään seuraasi, niin vastaa siten, kun toivoisit itsellesi vastattavan hänen tilanteessaan. Tärkein oppi on ollut se, että tarjouksiin kannattaa lähtökohtaisesti vastata aina ”kyllä!”.

Keskinkertainen oikkari on pakina-, avautumis- tai seuranhakupalsta, jonne voi kirjoittaa joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Lähetä oma tekstisi toimitukselle osoitteeseen intervivos@pykala.fi.

Oletko valmis

omaksumaan liikejuridiikan

huipulla tarvittavat työtavat? Junior Trainee | Trainee

Pääset oppimaan huippuosaajilta kannustavassa ja matalahierarkisessa työyhteisössämme.

Elo-syyskuussa tai tammikuussa alkavien vuoden mittaisten harjottelujaksojen työvuorot sovitaan aina joustavasti ja ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla opinto- ja tenttitilannettasi.

“Ilmapiiri Merilammella on todella kannustava ja apua voi kysyä keneltä tahansa.”

Tutustu osoitteessa:

merilampi.com/opiskelijat

“Merilammella ehdottomasti parasta on lämminhenkinen ja rento työilmapiiri, johon on tuntentut olevansa tervetullut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Vaativan työn vastapainona esimerkiksi yhteislenkit ja virkistyspäivät ovat kiva bonus.”

“Olen päässyt osallistumaan runsaasti erilaisiin koulutuksiin ja kehittään omaa osaamistani. Ilmapiiri Merilammella on todella kannustava ja apua voi kysyä keneltä tahansa. Meistä harjoittelijoista pidetään hyvää huolta ja kehitysideoitamme kuunnellaan aidosti. Arvostan suuresti myös omaa kokkiamme, joka loihtii joka päivä älyttömän hyvät lounaat.”

Merilampi Merilampiattorneys Merilampi Attorneys MerilampiAttorneys Merilampiattorneys