HAASTATTELU: VUODEN OPETTAJA 2021 TUOMAS OJANEN

SILLISREPORTAASI:

KOLMAS KERTA TODEN SANOO...

TEKSTI OLIVER PIETILÄ KUVAT HELMI RÄSÄNEN

Marraskuun 18. päivänä 2020 valiokuntavaalien jälkeiset tunnelma olivat katossa ja uuden isäntäporukan kanssa olimme valmiita huikeaan vuoteen valiokunnissa. Myös isäntien vuoden kohokohta eli sillis oli tulossa kovaa vauhtia. Suunnittelu lähtikin vauhtiin pikaisesti valiokuntiin päästyämme, ja pullojen palautuksesta ehdittyämme istahdimme alas ideoimaan tätä eleganttia aamiaisjuhlaa. Ideoita tulvi ja tapahtuman runko alkoi jo varhaisessa vaiheessa hahmottumaan.

Pian alkoikin ahkera yhteistyökumppaneiden hankinta, menun loihdinta ja muut konkreettiset valmistelut. Uutiset rokotusten alkamisesta toi toivon pilkahduksen pimeän talven keskelle. Kuitenkin pikaisesti pandemian edetessä kuulimme uutiset vuosijuhlien siirtämisestä syksylle, mikä olikin jollain tavalla helpotus. Isäntien intoa oli mahdotonta lannistaa ja olimme valmiita uuteen yritykseen syksyn alussa, kun uusi sillispäivä oli sovittu olevan 19.9.2021. Pohja oli onneksi luotu valmiiksi eikä pyörää tarvinnut keksiä uudestaan, kun valmistelut alkoivat uudestaan kesän lopulla. Kävimme tässä vaiheessa potkimassa renkaita tulevalla sillispaikalla, joka oli yli odotustemme. Siellä saisimme varmasti piristettyä jokaista väsynyttä matkustajaa vuosijuhlien jälkeen. Vaikka jokaisen uuden phuksin – ja myös vanhemman konkarin – onneksi saimme järjestettyä tapahtumia syksyn alussa, olimme myös isäntien kanssa samaa mieltä, että tilanne ei ole sellainen, jossa usean sadan ihmisen juhlia voidaan järjestää sisätiloissa. Kuten arvata saattoi, päädyttiin vuosijuhlia ja siten myös sillistä siirtämään ja uudeksi päiväksi valikoitu 21.11.2021. Vihdoin uskalsimme jo todeta, että kolmas kerta toden sanoo.

Pikkujoulukauden lähestyessä vanha teema heitettiin menemään ja implementoimme tämän juhlakauden teeman myös sillikselle. Myös yritysten kontaktointi alkoi vaikuttamaan lupaavammalta kuin aikaisemmin. Spexin treenatessa Pykälän tiloissa leiriydyimme usein johonkin vapaaseen nurkkaukseen ja näppäimistöt sauhuten ideoita lähdettiin toteuttamaan.

Vihdoin koitti vuosijuhlaviikko, joka oli myös tuttuun tapaan täynnä tapahtumia. Näiden tapahtumien lomassa muun muassa Rainbow Tonic Lightin metsästys pääkaupunkiseudun jokaisesta Prismasta ja vajaan 400 jäätelön hakeminen Turusta kuivajäät höyryten sujui leppoisasti. Viikonlopun lähestyessä jännitys tiivistyi – olihan kaikki nyt varmasti hoidettu ja hankittu.

Vaikka vuosijuhlat jäivätkin välistä, oli isäntien kanssa puuhailu sen verran mukavaa, että tämän harmittelua ei keskuudessamme kuullut. Lauantaina nukkumaan mennessä fiilis oli kuin joulua olisi odotellut ja sunnuntaina kellon soidessa 6.00 ei ylös nouseminen ollut vaikeaa, vaikka meistä tuskin kukaan on mikään aamuvirkku.

Paljujen metsästys alkoi aamulla 7 aikaan ja Pykälässä roudasimme kaksi tavarahissillistä tarjoilujamme ja muita erikoisempia asioita pakettiautoon ja matka kohti sillispaikkaa sai alkaa. Toimikuntamme oli mitä virkeimpänä paikalla ja kaikki hoitivat oman tonttinsa paremmin kuin osasimme kukaan odottaa. Reilussa kahdessa tunnissa saimme kuin saimmekin paikan valmiiksi ja 12.15, kun bussit virtasivat Otaniemeen ja eriväriset haalarit valloittivat juhlapaikan, olimme valmiit illan rutistukseen.

Vaikka sähköt menivät ruokapisteeltä noin kymmenen kertaa alkurysäyksen aikana ja jono tuntui loputtomalta, homma lähti pian pyörimään mitä parhaimman toimikunnan avustuksella sujuvasti. Joulupukki viihdytti vieraita ja jakoi Kaalimadon sekä Beverage Partners Finlandin tarjoamia tuotteita ja PwC:n tarjoamat paljut täyttyivät juhlijoista. BadSantan alkoholijäätelöt auttoivat vuosijuhlakansaa käynnistämään päivän ja kylmäkaappi tyhjentyikin nopeaan tahtiin. Mäkitalon tarjoamat energiajuomat auttoivat juhlijoita nostamaan energiatasonsa ja Fondian sponsoroiman popparikoneen herkut vietiin käsistä. Erilaiset kisat ja aktiviteetit yhdessä opiskelijoiden suosikkikappaleiden kanssa viihdyttivät vieraita, kunnes klo 18.00 saimme huokaista helpotuksesta ja todeta, että tästäkin selvittiin. Jatkoja lähtivät janoisimmat viettämään vielä Pataässään ja toimikunnan kanssa saimme nauttia loppusiivouksesta ja tavaroiden roudaamisesta Pykälään. Kokonaisuudessaan vuoden mittainen työ juhlan järjestämisen eteen oli rankka mutta palkitseva kokemus varsinkin nähtyämme iloiset ilmeet opiskelijoiden kasvoilla. Takapakeista huolimatta onnistuimme tässä hyvinkin erikoisessa tapahtuman järjestämisessä. Kiitokset kuuluu erityisesti toimikunnan suurelle panokselle ja yhteistyökumppaneillemme, jotka mahdollistivat viihdettä, virvokkeita ja maittavia herkkuja. Onnittelut myös uusille isännille Pykälän hienoimpaan virkaan valituksi tulemisesta… NÄR BORJAR??? ∎

HAASTATTELU:

VUODEN OPETTAJA 2021 TUOMAS OJANEN

TEKSTI MARIKA NIEMINEN

KUVAT RIKU KYLÄ

Tapaamme valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen kanssa koronaaikaan sopivasti Teams-palaverin kautta. Ruudulle ilmestyy hiukan flunssainen, mutta hymyilevä professori, joka on lisännyt taustakseen digitaalisesti oman Porthaniassa sijaitsevan toimistonsa. ”Vähän turhan kesäinen maisema tähän vuodenaikaan”, Ojanen toteaa. Pykälä palkitsi Ojasen marraskuussa 2021 pidetyissä 86. vuosijuhlissa vuoden opettajaksi. Tunnustuksella palkitaan vuosittain opettaja, jonka opetusta opiskelijat ovat kehuneet ja jota on perustellusti ehdotettu. Palkinnon saamisesta kuuleminen oli Ojaselle viime keväänä hyvin iloinen yllätys, erityisesti näin korona-aikaan. ”Palkinto menee paraatipaikalle palkintokaapissa ilman muuta.” Ojanen kiittää vuolaasti opiskelijoiden hänelle antamasta kunniasta. Samalla hän myös toteaa, että vuosittain tiedekuntaan saapuvat opiskelijat ovat hänelle kuin ”ikuisen nuoruuden lähde”, joka pitää yllä innostusta opettamiseen.

Ojasen mukaan ensimmäisen koronasyksyn etäluennot tuntuivatkin etäisiltä, kun ruudun takaa ei nähnyt opiskelijoiden reaktioita. Tämän merkitys varmasti kasvaa entisestään, sillä Ojasen opettama valtiosääntöoikeuden kurssi kuuluu uusien phuksien ensimmäisiin kursseihin, ja koostuu enimmäkseen massaluennoista, joilla vuorovaikutusta opiskelijoihin on etäopetuksessa vaikeaa ylläpitää. Sen sijaan tänä syksynä pidetyistä hybridimallin luentototeutuksista on ollut parempia kokemuksia, kun osa opiskelijoista on voinut olla paikalla luentosalissa, ja pienempiä seminaarikursseja on joitain voinut jopa pitää normaalilla toteutuksella. Kokonaisuutena Ojanen pitää enemmän perinteisistä lähitoteutuksista, vaikka toteaakin, että etätoteutuksesta voi olla jopa hyötyä, jos kurssilla on esimerkiksi vieraana luennoitsijoita kauempaa.

HYVÄN OPETUKSEN SALAISUUDET

Kun Ojaselta kysytään menestyksekkään opettamisensa salaisuutta, hän toteaa muiden olevan varmasti parempia arvioimaan asiaa. ”Ei mitään taikatemppuja”, hän sanoo. Mahdollisena tekijänä hän kuitenkin mainitsee sen, että hän pyrkii olemaan aito oma itsensä, sillä nuoret huomaavat teeskentelyn välittömästi. Vaikka Ojasella ei ole juuri pedagogista koulutusta, hän ammentaa ryhmänohjauskokemuksia muun muassa kokemuksistaan junnufutisvalmentajana. Sen sijaan kehityssuuntia Ojaselle tulee mieleen: Hän haluaisi lisää aikaa valtiosääntöoikeudelle jo notaarivaiheessa, sillä monimutkaisten perustuslaki- ja ihmisoikeuskysymysten kattava läpikäynti muutamassa viikossa on hyvin hankalaa, erityisesti yliopisto-opintojen ensimmäisillä viikoilla. Kokeneena opettajana Ojanen myös huomioi opetuksessaan, että valtiosääntöoikeuden peruskurssille tulevat ja juuri yliopistoopintojaan aloittavat phuksit ovat uuden elämäntilanteen alussa.

Erityisesti seminaarityyppisillä jatkokursseilla Ojasella on tavoitteena entistä poikkioikeudenalaisempi ja -tieteellisempi opetus. ”Tieteiden alat ja korkeakoulujen rajat ylittävää opetusyhteistyötä pitäisi harjoittaa, ja siihen suuntaan mielellään entistä enemmän lähtisin”, Ojanen toteaa. Muutoksen tulisi alkaa jo eri oikeudenalojen rajojen kokeilemisesta. ”Meillä on edelleen liikaa sitä sellaista oman kotipesän ympärillä pyörimistä.” Muutoksen edistämiseksi Ojanen toivoo vastavuoroisuutta, vaikka edistystä onkin jo tapahtunut. Ojanen kertoo pitävänsä opettamisesta ja pitää tärkeänä omaa aktiivista osallistumistaan oikeustieteellisessä opetuksessa koko sen kaarella: niin oikeusnotaarin, oikeustieteen maisterin kuin oikeustieteen tohtorinkin koulutusohjelmissa. Graduprojektien ohjaamisen hän mainitsee suosikkihomminaan, samalla kunnostautuen myös erilaisissa yliopiston hallinnollisissa elimissä, kuten oikeusnotaarin ja oikeustieteen tohtorin koulutusohjelmien johtoryhmissä. Graduprojekteissa erityisen antoisaa on se, kun opiskelija vaikean tilanteen kautta tekee odottamatta suuren askeleen eteenpäin: tämä on Ojasen mukaan melko yleistä.

TIE VALTIOSÄÄNTÖOIKEUDEN PROFESSORIKSI

”Lukiossa mä vielä vannoin, ettei musta ainakaan juristia tuu.” Ojanen kertoo, että lukioiässä hänen elämässään tärkeintä oli urheilu, eikä niinkään koulu. Ojanen kertoo olleensa kieliluokalla, vaikka myös Dylanin kääntäminen toi englannin kielitaitoa elämään, kun taas ruotsin kieli kehittyi lukiessa suunnistuslehteä ja lukuisilla kisareissuilla Ruotsissa. Lukion kolmannella luokalla oli pakko alkaa ajattelemaan tulevaisuutta, ja kun lukiossa yhteiskuntaoppi ja historia olivat kiinnostaneet, tavoitteeksi nousi val-

tiotieteellinen tiedekunta. Oikeustieteellinen sen sijaan pysyi poissa vaihtoehtojen joukosta. Armeijavuotensa aikana Ojanen ei tavoitteistaan huolimatta saanut luettua valtiotieteellisen pääsykokeisiin, mutta jätettyään hakemuksia muutamiin ruotsalaisiin yliopistoihin hänelle tarjottiin opiskelupaikkaa. Armeijan jälkeen Ojanen olisi voinut suunnata opintojen pariin Ruotsiin, mutta hän päätti jäädä Suomeen töihin käräjäoikeuden vahtimestariksi. Työssä vietetyn talven ja kevään myötä ”joku kai vinksahti”, ja loppukevään tullen Ojanen pohti oikeustieteelliseen hakemista. Haasteena oli vain saada vanhemmat ostamaan pääsykoekirjat, jotka olivat melko kalliit. Ojanen kertoo käyneensä Pykälän valmennuskurssin, ja jopa pohtii, että opetusta olisi tällöin ollut Paasitornilla, jolla vietimme vuosijuhlia muutama viikko taaksepäin. Vielä lukuaikana Ojanen pohti, oliko tämä kuitenkaan sitä, mitä hän halusi. Pääsykokeessa hän kävi Yyterissä vietetyn juhannuksen jälkeen, ja loppukesästä hän käytännössä unohti kokonaan hakeneensa. Sisäänpääsystä Ojanen sai tietää lomamatkallaan Kreikassa, kun hänelle saapui hotellin respaan sähke tyttöystävän vanhemmilta, jotka olivat käyneet katsomassa pääsykokeen tulokset taululta yliopistolla. Aloitettuaan opinnot syksyllä 1987, Ojanen sai ensimmäisenä vuonna kasaan suorituksia 4 opintoviikon edestä. ”Enemmän oli satsaus siellä opiskelijaelämässä”, hän toteaa. Loput oikeustieteen kandidaatin tutkinnosta hän kuitenkin ryhdistäydyttyään sai kasaan nopeasti kahdessa vuodessa. Tästä hän kiittää lakikirjatenttejä ja tekemäänsä panostusta oikeudenalojen peruskäsitteisiin ja yleisiin oppeihin, joiden avulla pykälät löytyivät. ”Oon aina ollut mielestäni hyvä näkemään kokonaisuudet, metsän puilta. Toisaalta mua ei ne lillukanvarret niinkään oo kiinnostanut.” Tätä ajattelutapaa Ojanen on pyrkinyt ylläpitämään myös omassa opetuksessaan: tentissä pärjää, kun keskeiset opit ovat hallussa. Oikeudenaloista Ojaselle rakkaimpia ovat valtiosääntöoikeus ja eurooppaoikeus. Gradunsa hän on kirjoittanut valtiosääntöoikeudesta, kun taas väitöskirja on kirjoitettu englanniksi EU-oikeuden asettamista velvollisuuksista jäsenvaltioiden tuomioistuimille. Ehti hän toimia kymmenkunta vuotta eurooppaoikeuden alalla professorinakin sekä Turussa että Helsingissä. Oikeudenalat valikoituivat eritoten perus- ja ihmisoikeuksien, mutta myös vallankäyttöön kohdistuvien vaatimusten ja rajoitusten kautta. Ojanen korostaa, että kotimainen oikeus on hänen uransa aikana merkittävästi sekä valtiosääntöistynyt että eurooppalaistunut ja kansainvälistynyt, ja tämä on osaltaan ylläpitänyt hänen jatkuvaa kiinnostustaan oikeustiedettä kohtaan. Tutkimustoiminnan kannalta Ojanen iloitsee päästyään viime vuosina pohtimaan myös laajemmin pohjoismaiden suhtautumista erilaisiin valtiosääntöoikeudellisiin kysymyksiin. Myös perustuslain tarjoamat työkalut ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan on aihe, jonka Ojanen nostaa esiin.

TERVEISET OPISKELIJOILLE

Lopuksi Ojanen kannustaa kansainvälisyyteen, eurooppalaisuuteen ja oikeudenalojen rajat ylittävään tekemiseen. Oikeus muuttuu väistämättä, ja tulevaisuus on vielä auki, ja omien oppiaineidensa osalta Ojanen pohtii erityisesti perustuslain ja ihmisoikeussopimusten antamia työkaluja ilmastonmuutoksen torjumiseen, ja uudistusten tarvetta. Opiskelijoille terveisinä Ojanen haluaa todeta, ettei omia mahdollisuuksia kannata rajata tai polkuja poissulkea liian aikaisin.