OPINTOEDUNVALVONNAN PALSTA: OPETUS ARVOSTELUN TUKENA, VAI ARVOSTELU OPETUKSEN TUKENA?

OPINTOEDUNVALVONTATOIMIKUNNAN PALSTA:

OPETUS ARVOSTELUN TUKENA, VAI ARVOSTELU OPETUKSEN TUKENA?

Edunvalvontatoimikunnan palstalla käsitellään tällä kertaa arvosteluun ja sen tasaisuuteen liittyviä ongelmia, sekä sitä, miten arvosteluun ylipäätään tulisi opetuksen osana suhtautua.

ARVOSTELU NYKYÄÄN

Opintosuoritusten arviointi ja sen tasaisuus on ikuisuusongelma, joka nousee vuosi toisensa jälkeen opintokyselyissä yhdeksi suurimmista opiskelijoiden kokemista epäkohdista. Opiskelijat kokevat hyvin laajasti, että samaan arvosanaan vaaditaan eri kursseilla ja jopa eri tenttikierroksilla merkittävästi erilainen osaamisen taso – kevään opintokyselyssä peräti 88 % vastaajista oli sitä mieltä, etteivät arvostelukäytännöt tiedekunnassamme ole yhdenmukaisia. Kun tentit ovat siirtyneet muun opetuksen tavoin etänä toteutettaviksi, opiskelijoiden tunne arvostelun epätasaisuudesta on kasvanut, mikä tulee voimakkaasti esiin myös opintokyselyiden vastauksista. Opetushenkilökunnallemme on syytä antaa armoa erityisesti vuoden 2020 osalta, sillä tilanne oli heillekin uusi ja tuli nopeasti, mutta koska etätenttien arvosanat rinnastetaan esimerkiksi auskultointihaussa normaaleihin salitentteihin, ongelma on tässäkin suhteessa relevantti. Tilanne on vielä huolestuttavampi, kun arvosanatilannetta vertaillaan eri yliopistojen välillä. Eri tiedekuntien välisiä eroja arvostelussa on tutkittu, ja tähän tutkimukseen voi tutustua Pykälän verkkosivuilla otsikolla ”Tutkimus tiedekuntien arvosanakäytännöistä”. Tutkimusta on turha sen suuremmin tässä referoida, mutta tutkimuksen lopputulos oli melko selvä: arvosanakäytännöt eroavat merkittävästikin tiedekuntien välillä. Kun auskultointiuudistuksen yhteydessä arvosanojen painoarvoa lisättiin kriteerinä auskultantteja valittaessa, on tiedekuntien keskenään erilainen arvostelukäytäntö selkeä ongelma.

ARVOSTELU OSANA OPETUSTA

Opiskelijan näkökulmasta tiedekunnalla on kaksi muita tärkeämpää tehtävää. Toinen on tutkinto ja sen tuoma pätevyys juristin ammatteihin ja toinen on tiedekunnan tarjoama opetus. Tiedekunnan tehtävänä ei sen sijaan opiskelijan, tai oikeastaan kenenkään muunkaan, näkökulmasta ole arvioida opiskelijoiden osaamista tai asettaa opiskelijoita jonkinlaiseen järjestykseen sen perusteella, miten hyvin tietyn kurssin asiat ovat opiskelijoilla hallussa. Arvioinnin ja opiskelun suhde tuleekin siis määritellä nimenomaan siten, että arviointi tukee oppimista, eikä siten, että oppiminen tukee arvostelua. Käytännössä tärkeimpänä aspektina arvioinnissa ovat tentit, joita tiedekunnassamme kutsutaan notaarivaiheen pakollisilla kursseilla välikuulusteluiksi. Tentit olisi syytä ymmärtää yhtenä osana oppimista ja opetuskokonaisuutta, eikä siitä irrallisena kokonaisuutena, johon opetus valmistaa. Toinen tehtävä, joka tenteillä voidaan katsoa olevan, on varmistaa se, että juristiksi valmistuvilla on riittävä osaaminen kurssin asioista. Tämä ei kuitenkaan itsessään edellytä arvostelua.

VOISIKO NUMEROARVOSTELUSTA LUOPUA KOKONAAN?

Tampereen lääketieteellisessä on jo vuosia sitten luovuttu numeroarvostelusta, ja siirrytty hyväksytty/hylätty -arvosteluun. Tämänkaltaista mallia voisi ainakin harkita myös oikeustieteellisessä. On perusteltua kyseenalaistaa, mitä lisäarvoa numeroarvostelu tuottaa opiskelijoiden opiskelemiselle tai oppimiselle, erityisesti, kun arvosana ei välttämättä kuvaa opiskelijan osaamista erityisen hyvin eri arvosanojen vaatimustason vaihdellessa yliopistojen, kurssien ja jopa tenttikierrosten välillä. Kun tästä syystä arvosanat ovat myös hieman ongelmallinen kriteeri auskultointipaikkoja jaettaessa, vaikuttaisi numeroarvioinnista luopuminen ratkaisevan joitakin ongelmia. Samaan aikaan hyväksytyn arvosanan edellyttäminen takaisi valmistuvilla juristeilla olevan riittävä osaamistaso kurssin asioista. Numeroarvioinnissa on luonnollisesti myös hyvät puolensa. Hyvään arvosanaan tähtääminen voi lisätä motivaatiota opiskeluun tai omasta mielestään huonon arvosanan saaminen voi lisätä opiskelutehokkuutta seuraavalla kurssilla. Arvosanat tarjoavat myös dataa tentin vaikeusasteesta sekä siitä, millaisia vaikutuksia on esimerkiksi kurssin toteutuksen muuttamisella. Vaikka numeroarvostelusta luovuttaisiinkin, tulisi opiskelijan tentistä saamat pisteet julkaista samaan tapaan kuin nykyään, jolloin opiskelijan tietoon tulisi miten hyvin hän on tentissä pärjännyt, ja samalla pystyttäisiin keräämään kuvatunlaista dataa. Numeroarvostelusta luopuminen ei olisi täysin ongelmatonta, vaan kuvattuihin kysymyksiin tulee suhtautua vakavasti. Numeroarvioinnista luopuminen voisi kuitenkin olla yksi ratkaisu arvostelussa ilmeneviin ongelmiin, ja sen selvittäminen ja harkitseminen olisikin mielestäni ehdottomasti tarpeen.

KOROTUSKERRAT

Toinen mahdollinen (ja huomattavasti kevyempi) ratkaisu, jolla arvostelun epätasaisuuteen liittyviä ongelmia voitaisiin ratkaista, olisi korotuskertojen lisääminen. Kun tenttikertojen vaatimustaso kuvatusti vaihtelee, olisi korotuskertoja perusteltua olla enemmän kuin nykyiset kaksi. Korotuskertojen määrää puolustetaan sillä, että ei haluta opiskelijoiden panttaavan valmistumistaan korottaakseen arvosanojaan määrättömän aikaa, mutta nähdäkseni esimerkiksi opintotukikuukausien rajallisuus ja opintolainahyvitys luovat opiskelijalle riittävän kannustimen valmistua ajoissa. Toisaalta myös tenttien tarkastajien työmäärä kasvaisi, mutta tämä on hinta, jonka oikeudenmukaisuudesta voisi tässä tapauksessa maksaa. Korotuskertoja voisikin siis olla nykyisen kahden sijaan vaikkapa viisi – jos korotuskertoja halutaan ylipäätään rajoittaa. Arvosteluun liittyvissä kysymyksissä, samoin kuin kaikissa muissa mahdollisissa ongelmatilanteissa edunvalvontatoimikuntaan voi olla yhteydessä erittäin matalalla kynnyksellä. Meidät saa kiinni sähköpostilla opintoedunvalvonta@pykala.fi ja henkilökohtaisesti etunimi.sukunimi@ pykala.fi. Lisäksi vastaamme mielellämme Opintoketulle tuleviin facebook-viesteihin!

Edunvalvontatoimikunnan puolesta,

Oskari Ruohonen

ON-vastaava 2021