KESKINKERTAINEN OIKKARI:
AJANKUVA
O
ikkari herää taas uuteen päivään, 14. päivä kotona putkeen. Ulkona aurinko paistaa taas, mutta se lähinnä tällä kertaa masentaa. On Pykäläviikon ensimmäinen päivä, ja kaikki on peruttu. Vuosijuhlia varta vasten ostettu iltapuku ja juuri ajoissa ompelemalla korjatut haalarit jäävät nyt keräämään pölyä kaappiin, kun oikkari pukee päälleen samat lökäpöksyt kuin viisi päivää putkeen ja irvistää nuutuneelle peilikuvalleen hammaspesulla. 17. päivä kotona. Meluisessa ja täydessä bussissa vietetyt matkat keskustaan ovat nyt vaihtuneet nopeaan sprinttiin sängystä työpöytää kohti, ainoana muistutuksena vanhasta on innottomuus nousta ylös. Valoisana puolena säästetty aika antaa mahdollisuuden tehdä kunnon ruokaa kotona ensimmäistä kertaa kuukausiin, vaikka joku onkin hamstrannut kaupasta juuri sen tarvitun ainesosan doomsday-bunkkeriinsa. Unicafe-säästöjä, pahaa kahvia ja Alexandrian pölyjä kaihoisasti kaivaten on kuitenkin aika alkaa hommiin. Oikkari avaa tietokoneen ja alkaa tekemään pienryhmätyötä opiskelijabudjetin mukaisessa työpisteessä. Viimeiset 25 päivää tuntuvat kehossa kuin hävityltä baariottelulta. Kehnon työergonomian vuoksi oikkari turvautuu taukojumppaan, jossa lakikirjat nousevat kattoa kohti. Nettiin tallennettu luento avautuu ruudulle iltapäivällä. Oikkari torkkuu läpi puolesta professorin puheista, kun normaalisti hereillä pitävät takana istuvien höpöttely, tasainen näpyttely ja nuuskanhaju ovat poissa. Muistiinpanot syntyvät suuremmin asiaa ajattelematta, onneksi on moodle-tentin tuoma turva. Kalenteri näyttää tyhjää koko loppuviikolle jo neljättä viikkoa peräkkäin, kun oikkari luennon loputtua avaa tenttikirjan muun tekemisen puutteessa. Kirja tuntuu kädessä painavalta, mutta se on ainoa vaihtoehto nettipalveluiden 24
INTER VIVOS 2/2020
kaatuillessa jatkuvasti. Kalenterin tyhjyys ahdistaa. Aikaisemmin limittäin hädin tuskin mahtuneet erilaisista menoista kertoneet värikkäät palikat loistavat poissaolollaan. Facebook ei enää lähetä muistutuksia tapahtumista, onhan niistä suurin osa joko peruttu tai siirretty syksylle jouluun merkityn Silliksen muodostaessa poikkeuksen. Puhelin älähtää, kaveri ehdottaa ilmoittautumista valinnaiselle verkkokurssille. Nyt kun on helppoja noppia saatavilla, hyppää oikkari mukaan mielellään. Jos sosiaalista elämää ei ole sallittu, voi samalla vaivalla olla ylisuorittava opiskelija. Näin oikkari hautaa itsensä kirjoihin ja miettii, tältäkö elämäni nyt näyttää? Onko normaaliin palaamista? Tai pikemminkin: mikä oikeastaan on enää normaalia? Oikkari katsoo nurkassa kuihtuvaa huonekasvia: myös se on luovuttanut tämän kevään suhteen. Eikä mikään ihme, sillä eihän kasvikaan pärjää ilman suljettujen kaihtimien estämää valoa tai vettä yli kolmea viikkoa. Oikkari herää päiväunilta sohvalta tyhjän keksipaketin osuessa lattiaan. Tänään sataa kaikkien luonnonlakien vastaisesti lunta, ja vaikka into kotona olemiseen alkaa loppua, päättää oikkari torkuttaa vielä hetken ajan ja palata takaisin pilvilinnojen luo.
