TOTILLA TAVATAAN

TOTILLA TAVATAAN: K R I I S I

Vuosi 2020 lähti railakkaasti käyntiin. Tammikuu tervehti ihmiskuntaa kuin se puolipukeinen ja viinanhajuinen naapurinmies roskia viedessä: ”on ilmoja pidellyt”. Yhdysvallat iski Iraniin, joka puolestaan uhkasi kolmannella maailmansodalla. Perässä seurasivat massiiviset maastopalot Australiassa. Maaliskuussa valtiot alkoivat sulkea rajojaan, kun uusi koronavirus COVID-19 levisi Kiinasta maailmalle. Samaan aikaan Saudi-Arabia alkoi tietoisesti laskea öljyn hintaa, mikä yhdistettynä pandemiaan aiheutti kansainvälisen talouden romahtamisen. Kaisa Mäkäräinenkin ilmoitti lopettavansa kilpauransa.

Sillä välin hyväosaiset hurskastelijat somessa jakavat auliisti näkemyksiään siitä, kuinka kustakin kriisistä selvitään ja miten valtiovallan tulisi toimia. Itseoppineilta intellektuelleilta löytyy ”tutkimukseen perustuva” näkemys kansainväliseen politiikkaan, ilmastonmuutokseen, pandemian torjuntaan ja ampumahiihdon valmennukseen. Näitä mielipiteitä sitten levitetään ja puolustetaan kuin pyhää evankeliumia.

Tätäkö tämä nykyään on? Joku toisen vuoden yliopisto-opiskelija Turusta googlettaa itsensä viikossa virologian asiantuntijaksi ja panikoi pää märkänä, kuinka kymmenet tuhannet suomalaiset kuolevat. Toisella puolella Twitteriä Mikael Jungner kehottaa olemaan ”sokeasti luottamatta” viranomaisiin ja että parviäly kyllä ratkaisee pandemian. Ei saatana, nyt stuntti seis.

Niin kuin hyvin tiedetään, on suomalainen virkamies kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Saanko edes pienen hetken luottaa sokeasti viranomaisiin ja antaa heidän tehdä työnsä? On raskasta stressata, ahdistua ja hamstrata vessapaperia jokaisen kansainvälisen kriisin sattuessa. Vaikka maailma kirjaimellisesti palaa, ei puhutteleva twiitti minun maailmantuskastani pelasta Australiassa liekkimeren keskellä värjötteleviä koaloita. Tai ketään muutakaan.

Ylitsepursuava vaahtoaminen ärsyttää. Ei tätä maata ole rakennettu positiivisilla aamupalavereilla eikä talvisotaa käyty ilon kautta, joten jatkuva positiivisten twiittien ja LinkedIn-päivitysten tuputtaminen menee hieman yli. Negatiiviset lällättäjät taas voisivat sisäistää, että uutisten ja puolivillaisten blogien siteeraaminen ei vastaa korkeakoulututkintoa tai viranomaisten asiantuntemusta.

Välillä valtionhallinnossakin tötöillään, kuten Huoltovarmuuskeskuksen hankinnoista voi huomata. Valtiolla on siitä huolimatta töissä paljon itseäni osaavampaa porukkaa. En osaisi testata ihmistä koronaviruksen varalta, sammuttaa massiivisia maastopaloja tai edes voidella Suomen hiihtomaajoukkueen suksia. Jälkiviisastelun sen sijaan minäkin osaan: se on maailman helpoin harrastus karaokelaulannan ohella.

Riittäisikö, että minun panokseni kriisien ratkaisemiseen on maata kylpytakissa sohvalla koko lauantai ja natustaa tortillasipsejä sellaisenaan pussista, koska guacamole loppui jo eilen. Tuntisin tästä ehkä häpeää, jos osaisin. Mielipiteideni pakottamisen sijaan hyväksyn pienuuteni universumissa enkä yritä esittää mitään enempää kuin olen: keskinkertainen.

Totti Hämäläinen