HALLITUKSEN PALSTA

HALLITUKSEN PALSTA: JODEL VIESTINNÄN LEIKKIKENTÄLLÄ

”Ja nykyään / vaikka sä sammuisit Pykälään / joku liimaantuu sinun perään /ottaa kuvia internetiin /ja juoruu Jodelissa//”

Mikä vikana, kun nuoremmat tieteenharjoittajat laulavat nykyään näin, jopa vaativat kohdan muuttamista laulukirjaan. Onko juoruaminen IV:ssä kokenut ajan myötä patinan lisäksi myös unohdusta, vai voimmeko löytää siitä jotain ainutlaatuista?

Edellä mainitulla anonyymillä palstalla näkee säännöllisin, vaikkakin harvenevin väliajoin toiveita IV:n juoruilusta vastanneen palstan, Perhosen, paluusta. Kultaako aika muistot, vai oliko Perhosessa todella jotain erityistä? Allekirjoittanut ei ole kokenut kyseisen anonyymin palstan kulta-aikaa, vaikkakaan ei myöskään koe Jodelin vieneen siltä kaikkea mysteeristä hohdokkuuttaan. Vanhemmilta tieteenharjoittajilta ja vanhoista lehdistä – joita voit muuten lukea sähköisenä joko nettisivuilta tai Issuusta – on aina mukavaa saada tietää niistä jännittävistä käänteistä, jotka IV:n ilmestyessä aikanaan puhuttivat.

Ongelma vaan on, ettei Pykälän maailma pysähdy odottamaan painokonetta, niin kuin ei varmaan silloinkaan. Totuus on se, että Perhosen leikkikentälle on tullut haastaja, joka tasaisesti kauniiden hiekkakakkujen sijasta tekee niitä nopeasti. Lehden toimittaminen harkituksi kokonaisuudeksi vaatii työtä, joka saattaa viedä jutuilta niiden ”five minutes of fame” -hetken, mutta Jodel ei koskaan nuku tai myöskään editoi. Anonyymissä yhteisössä tieto lyödään välittömästi esille, suoraan käteesi, kasvottomana ja odottamaan reaktiotasi, joka sitten lopulta päättää, onko tieto esille jäämisen arvoinen. Tieto voikin käytännössä kadota yhtä nopeasti kuin se on alustalle lisättykin, vaikka myöskään esille jääneeseen ei voida aina luottaa, vaikka kuinka Kela nykyään kysymyksiin alustalla oikeasti vastaakin. Virkani on tähän mennessä näyttänyt minulle erilaisten viestintäkanaviemme vahvuudet ja myös niiden heikkoudet. Sähköisen viestinnän ajalla algoritmit pelaavat entistä isompaa roolia taistelussa huomiostasi, kun sisältöä on saatavilla loputtomana sykkivänä jonona. Vaikka tieto kulkee nopeasti, ympäristöystävällisesti ja helposti, emme aina voi taata sen kulkeutumista perille asti. Sähköposti saattaa päätyä roskapostiin ja tieto häirintäyhdyshenkilöistä hautautua kissavideoiden alle etusivullasi. Toisaalta, laitteesi vain näyttää sinulle sitä, mistä olet näyttänyt sille pitäväsi, joten tuskin voit sitä syyttää.

Paperisen ja sähköisen median taisto on välttämätön – emme voi väistää sitä myöskään oman yhdistyksemme viestinnässä, vaikka esille nostamani ovatkin laajalti ääriesimerkkejä. Haluaisin kuitenkin mieluummin konfliktien sijasta ajatella näiden taistelevan yhteisen tavoitteen eteen mutta vain eri rooleissa. Inter Vivoksen tarvitsee löytää oma paikkansa Pykälän viestintäekosysteemissä niin, että sen sisältö tuntuu jatkossakin jäsenistöä kiinnostavalta mutta kuitenkin hallitulta kokonaisuudelta. Voimme ehkä tätä varten oppia jotain Jodelilta – niin hyvässä kuin pahassakin.

Marika Nieminen

Tiedotusvastaava