Lapin ylioppilaslehti 1/2023

TOIMITUS

Lapin ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy toukokuun alussa.

@lapinylioppilaslehti lapinylioppilaslehti.fi

Tekijöinä tässä numerossa

Alina Viranto, Elli Alasaari, Hertta Huovila, Iikka Sorvali, Inga Grönroos, Jenna Nylund, Juuso Sievänen, Lotta Lautala, Regina Salmela, Saana Kääriäinen, Sampsa Hannonen, Sara Aaltio, Sara Brax, Sari Koukku ja Timo Metsäjoki

Kiitos

Salla Hakola ja Hanna Huotarinen

Kannen kuva

Regina Salmela

Päätoimittaja

Åsa Niemi

Graafikko

Julia Palola

Oikaisu

Tekijänä edellisessä numerossa oli ilmoitettujen tekijöiden lisäksi Sanni Kelokaski.

–SUOMEN OPISKELIJAKUNTIEN LIITTOSAMOK RY

Yhteystiedot

paatoimittaja@lyy.fi

graafikko@lyy.fi 045 110 9293

Ilmoitus- ja mainosmyynti

Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171

Kustantaja

Lapin yliopiston ylioppilaskunta

Ahkiomaantie 23 B

96300 Rovaniemi

Paino

Grano Vaasa

“Opintoraha on tällä hetkellä 268,23 euroa kuussa. Suomessa opintoraha on Pohjoismaiden heikoin ja vain neljä euroa suurempi kuin vuonna 1992.”

Pääkirjoitus

Politiikka yhdistää yli puoluerajojen

Ylioppilaskunta

Henkilö: Miltä tuntuu, Ida?

Kirjeenvaihto: Demokratian perusperiaatteet horjuvat Itämeren vastarannalla

Vaaliliite

Kolumni: Luonto, ihmiset ja talous ovat erottamattomia

Turvallisemman tilan periaatteet nousevat esille Pride-tapahtumien suunnittelussa

Opiskelijaelämän esteettömyys on kaikkien asia

Talouden näkeminen muuten kuin markkinoiden ehdooilla voi olla vaikeaa

Essee: Menettämisen suru (ja toivo)

Kolumni: Maksuton korkeakoulutus ei ole enää itsestäänselvyys

Kulttuuri on sinun hyvinvointisi asialla – voi pidentää myös elinikää

“Uskon, että me pystymme täällä Suomessa huolehtimaan oikeusvaltiosta ja demokratiasta.”

“Lukukausimaksut olisivatkin siis vain kirsikka opiskelijoiden velkataakan katkuisen kakun koristeena.”

– ELINA KUULA, S. 6

– INGA GRÖNROOS S. 40

Tavoitteena harkitut äänestyspäätökset

ÅSA NIEMI

eduskuntavaalien alla kaikkialla toitotetaan äänestämisen tärkeydestä melkein kyllästymiseen asti, mutta sitä ei voi koskaan painottaa liikaa.Äänestysprosentit ovat olleet matalia jo pidemmän aikaa, mikä on demokratian toteutumisen kannalta huolestuttavaa. Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2019 vain noin 72 prosenttia äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan.

Viime vuoden aluevaaleissa vain hieman alle puolet äänioikeutetuista äänesti. Aluevaalien ja eduskuntavaalien äänestysprosentteja on kuitenkin turha verrata toisiinsa, sillä ihmisiä kiinnostavat jotkut vaalit enemmän kuin toiset. Silti matala äänestysprosentti huolestuttaa.

Lisäksi tutkimusten mukaan äänestäminen on jakautunutta erityisesti sosioekonomisen aseman ja iän mukaan. Viime eduskuntavaaleissa ei siis äänestänyt 72 prosenttia kaikista äänioikeutetuista, vaan jotkut väestöryhmät äänestivät enemmän kuin toiset. Korkeasti koulutetut ja iäkkäät äänestäjät ovat olleet aiemmissa vaaleissa selkeästi yliedustettuina. Politiikkaa ei kuitenkaan tehdä vain iäkkäitä ja korkeakoulutettuja varten.

pelkkä äänestyskopille meneminen ei vielä riitä. Äänioikeutettujen täytyy myös tehdä omien arvojensa mukaisia, harkittuja äänestyspäätöksiä.

Aloitin Lapin Ylioppilaslehden päätoimittajana helmikuun alkupuolella, ja minulla oli heti selkeä näkemys tulevasta lehdestä. Halusin, että lehdessä puhutaan eduskuntavaaleissa

ja julkisessa vaalikeskustelussa esillä olevista teemoista. Tavoitteenani on, että lehti antaisi erilaisia näkökulmia vaaliteemoihin ja rohkaisisi lukijoita luomaan omia perusteltuja ja harkittuja mielipiteitä julkisessa keskustelussa esillä olevista yhteiskunnallisista asioista. Lehden tarkoitus ei ole antaa valmiita ajatuksia, vaan kannustaa ihmisiä ajattelemaan kriittisesti.

nostamme tässä lehdessä esille monia erilaisia vaaleissa esillä olevia aiheita, kuten luontokadon, tasa-arvon, ilmastonmuutoksen sekä talousuutisoinnin. Vaaliteemat ovat usein vaikeita, ja aiheet ovat monin vaikeaselkoisin tavoin linkittyneitä toisiinsa, joten oman mielipiteen luominen voi olla vaikeaa.

Sosiaalisen median aikakaudella on helppo löytää ehdokkaita, jotka puhuvat vakuuttavasti jostain asiasta tai tuottavat mielenkiintoista sisältöä. Kannustan kuitenkin perehtymään puolueisiin ja ehdokkaisiin perusteellisemmin. Vaikka ehdokas olisi kanssasi samaa mieltä jostain aiheesta, voi puolueen linja toisessa aiheessa sotia arvojasi vastaan. Vaalikoneita tehdessä kannattaa lukea ehdokkaiden perustelut heidän antamilleen vastauksille ja puolueiden sivuilta löytyy paljon tietoa niiden tavoitteista ja saavutuksista.

Tutustu vaaliteemoihin, muista ajatella kriittisesti ja etsi omat arvosi. Äänestä eduskuntavaaliehdokasta, joka on kanssasi samaa mieltä sinulle tärkeistä asioista.

Yrittäjien viisi viestiä kasvun luomiseksi:

1. Lopetetaan julkinen velkaantuminen. Aloitetaan julkisen talouden sopeuttaminen.

2. Alennetaan yrittämisen ja työn verotusta. Tehdään ennakoivaa ja vakaata veropolitiikkaa.

3. Toteutetaan tuottavuutta ja työllisyyttä vahvistavia uudistuksia.

4. Panostetaan osaamiseen: erityisesti tarjotaan mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen.

5. Kasvatetaan tutkimuksen ja kehittämisen investointeja pk-yrityksissä.

minulle ARVOKAS

- YOU ARE PRECIOUS TO me!

on uudenlainen Rovaniemen seurakunnan jumalanpalvelus, jonka tekevät seurakuntalaiset itse: puhuttelevaa musiikkia, maanläheistä opetusta, sydämellistä rukousta, hoitavaa ehtoollista - ja rentoa yhdessäoloa messun jatkoilla. Mahdollisuuksien mukaan järjestämme opetuksen aikana ohjelmaa sekä pienille lapsille että alakouluikäisille. Kokoonnumme Rovaniemen kirkossa joka toinen sunnuntai klo 15 - tervetuloa mukaan!

is a modern worship service that consists of down-to-earth teaching, heartfelt prayer, and healing communion - and of course a laid-back fellowship after church. You may also have someone pray for your life situation after the service. Every second Sunday at 3pm in Rovaniemi Church - you are most welcome to join us!

OMA-messut

ROVANIEMEN KIRKOSSA KLO 15

OMA mass IN THE ROVANIEMI CHURCH AT 3 P.M.

26.3. 9.4. 23.4. 7.5. 21.5.

OMA-illat

SEURAKUNTAKODILLA KLO 15

OMA evenings IN THE PARISH HOME AT 3 P.M.

2.4. 30.4.

omarovaniemi church_roi_campus

OMA Rovaniemi

Kirkko Rovaniemen kampuksilla II Church at Roi Campus

POLITIIKKA YHDISTÄÄ YLI PUOLUERAJOJEN

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Elina Kuula ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Ella Keski-Panula löysivät poliittisista eroistaan huolimatta paljon yhteistä. “Kaikki haluavat tehdä

Suomesta parempaa paikkaa”, Keski-Panula toteaa.

Helmikuun viimeisenä tiistaina oli aurinkoinen päivä, jonka päätteeksi oltiin juuri ja juuri pakkasen puolella. Tuuli huolehti kuitenkin siitä, että toppatakille oli tarvetta. Elina Kuula oli odottelemassa hieman ennen seitsemää Ella Keski-Panulaa Kuppila Mustan Kissan edessä. Keski-Panula kiiruhti paikalle muutamaa minuuttia ennen seitsemää sukset kainalossa. Molemmat naiset tilasivat tiskiltä limsat ja istuutuivat tunnelmalliseen nurkkapöytään, tarkoituksenaan jutella eduskuntavaaliehdokkuudesta ja vaaliteemoista.

Elina: ”Olen Elina Kuula ja olen kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana Lapissa. Olen alkujani rovaniemeläinen ja opiskelen täällä oikeustiedettä nyt viidennettä vuotta. Olen kiinnostunut politiikasta ja koulutuspolitiikasta, ja olen ollut aktiivinen Lapin Ylioppilaskunnassa LYY:ssä, Suomen yliopistojen liitossa SYL:ssä ja kuntapolitiikassa. Olen myös kaupunginvaltuutettu ja Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsen. Meillä on Ellan kanssa aika samanlaiset taustat ja ollaan tuttuja molemmista piireistä. Olen nyt kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas ja teen tällaista nuorekasta kampanjaa täällä.

Ella: ”Hei vain, olen Keski-Panulan Ella ja olen vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Olen opettajaopiskelija ja valtiotieteiden kandidaatti. Toimin

myös kaupungin valtuutettuna ja hyvinvointilautakunnan varapuheenjohtajana. Huomasin, että sinäkin olet oman lautakuntasi varapuheenjohtaja.

Elina: “Totta! Joo niin olen!”

Ella: “Meillä on tällaisia kaikenlaisia yhteisiä harrastuksia. Toimin myös aluevaltuutettuna Lapin hyvinvointialueella. Isona haaveilen siitä, että voin pelastaa maailman. Minua kiinnostavat luonto- ja ympäristökysymykset, ja koulutusasiat ovat tietenkin lähellä sydäntä. Meillä on yhteinen tausta, sillä me olemme molemmat toimineet Suomen ylioppilaskuntien liitossa. Olin sen jälkeen muutaman vuoden Eduskunnassa töissä.”

Esittäytymisten jälkeen minua kiinnostaa, mitä ehdokkaille kuuluu juuri nyt. Eduskuntavaalit lähestyvät ja ennakkoäänestyksen alkamiseen on enää alle kuukausi, joten tämän täytyy olla jännittävää aikaa.

Ella: “Hyvää kuuluu, sellainen vaali-into alkaa ilmestyä. Olen itse sellaista helposti innostuvaa sorttia. Kun on jotain mistä innostua, sellaista mukavaa, niin se eskaloituu ja olen aivan tohkeissani. Vaali-into on kova. Muutenkin elämässä kuuluu hyvää, kaikki on aika kivasti. Kevättalvi on kivaa aikaa ja vaalit ovat ihmisen parasta aikaa.”

Elina: “Joo, minulla on myös samoja fiiliksiä. Kirjoitin ehdokassopimuksen viime vuoden puolella ja sitten viimeis -

telin viime vuoden hommia SYL:ssä. Nyt vaaliehdokkuus alkaa konkretisoitua ja alkaa tulla vähän sellainen ”kyllä se tästä” -fiilis. Vaaleihin on enää kuukausi ja siihen mahtuu monta kampanjapäivää. Kyllä minua jännittää vähän.”

Ella: “Mielestäni vaalien tekeminen on hirveän ristiriitaista puuhaa. Samalla on kamalaa ja pelottavaa, sillä kun asettaa itsensä ehdolle, niin laittaa itsensä alttiiksi. Sen lisäksi, että arvostellaan poliittisia näkemyksiäsi, niin arvostellaan sitä, millainen olet ihmisenä ja persoonana. Se on todella henkilökohtaista. Samaan aikaan kaikki kannustus ja tuki, mitä saa ihmisiltä, pakahduttaa. Se, että jotkut haluavat vapaa-ajallaan auttaa ja tukea, on täysin käsittämätöntä ja tulee sellainen kiitollinen fiilis. Välillä on ihan hirveää ja välillä sitten itkettää, kun ihmiset ovat niin ihania.”

Elina: “Sitten tietysti, kun on opiskelijaehdokkaana ja nuorena naisena, niin tulee omat juttunsa. Äänikynnys täällä on tosi valtava samoin kuin se, millaisilla vaalibudjeteilla edelliset kansanedustajat ovat päässeet sisään. He ovat käyttäneet useita kymmeniä tuhansia euroja. Minulla ainakaan henkilökohtaisesti ei ole sellaisia tulonlähteitä ollenkaan, niin se tuo sellaisen oman mausteensa tähän tekemiseen. Pitää aika hyvin olla niitä tukijoukkoja ja tehdä mitä pystyy. Oma kuva ei voi olla joka lehdessä ja joka paikassa.”

TEKSTI ÅSA NIEMI KUVAT ELLI ALASAARI

"Kevättalvi on kivaa aikaa ja vaalit ovat ihmisen parasta aikaa.”

ELLA KESKI-PANULA

hdokkaat ovat siis hyvin kahden vaiheilla: itkettää ja jännittää, mutta myös ilon hetkiä löytyy. Aika on varmaankin todella stressaavaa. Seuraavaksi käännämme keskustelun kohti vaaliteemoja. Koska molemmat ehdokkaat ovat opiskelijoita, niin puhumme ensin opiskelijoiden tilanteesta.

Ella: “Minulle henkilökohtaisesti isoin turhautumisen aihe on opintotuen ja opintorahan alhainen taso. Vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan oli koulutuslupauskampanja. Silloin kaikki puolueet sitoutuivat siihen, että opintuesta ei leikata, eikä sitä heikennetä. Kuinka siinä sitten kävikään, kun hallitusohjelma julkaistiin. Koulutuksesta aiottiin leikata helvetisti rahaa, opintotuesta aiottiin leikata helvetisti rahaa ja lopputulos oli se, että opintorahasta leikattiin 25 prosenttia ja tukikuukausista leikattiin muistaakseni 9 pois. Ihan radikaalit leikkaukset siis. Opintorahan korottaminen ja tukikuukausien lisääminen pitäisi ehdottomasti saada tehtyä.”

Elina: “Joo ja se on kummallista, että näillä spekseillä, mitä meillä on, kannattaa tehdä mitä tahansa muuta kuin opiskella. Toki laina tasapainottaa tilannetta vähän, jos se lasketaan mukaan. Opintotuki on hyvin säädeltyä, eikä se jousta ollenkaan. On vaikea yhdistää opiskelua ja muuta elämää, kuten perhettä tai työntekoa, sillä on vaikea tehdä omaan tahtiin opintoja. Lisäksi opiskelijoiden asemassa hyvinvointiasiat ja tukipalvelut ovat tärkeitä. Nuoret ovat uupuneita, ja moni uupuu opintojen aikana ja on sitten työkyvyttömiä. Siihen pitäisi puuttua.”

Ella: “Mielenterveysasiat ovat kyllä nousseet esille viime vuosien aikana. Sen lisäksi, että palvelut pitäisi saada ehdottomasti kuntoon, niin pitäisi saada ratkottua sitä, että mistä se johtuu, että niin moni on niin rikki. Jos joka kolmas korkeakoulussa opiskeleva kärsii ahdistus- ja masennusoireista, niin sehän kertoo, että tässä maailmassa on jotain tosi pahasti vialla. Pitäisi pystyä myös tarkastelemaan sitä kriittisesti. Ei sekään ole kauhean järkevää, että kaadetaan rahaa niihin palveluihin ja kaikki saa laastarin, kun sitä tarvitsee. Olisiko parempi, että kaikki vois voida vähän paremmin? Tässä maailmassa on selkeästi jokin vialla ja pitää miettiä, miten se voitaisiin korjata.”

Elina: “Se on kyllä globaalimpikin ongelma.”

Ella: “Kaikki on kamalaa. Tai no ei kaikki ole kamalaa.”

Elina: “Me voidaan tehdä sitä vähän paremmaksi.”

Talousaiheet nousevat vahvasti esille keskustelussa opiskelijoiden tilanteesta.. Talous hallitsee osittain muutenkin julkista keskustelua. Valtion velka ja leikkauspolitiikka ovat nousseet suureksi vaaliteemaksi tänäkin vuonna.

Elina: “Haluamme pitää hyvinvointiyhteiskunnan toiminnassa samalla, kun väestö ikääntyy ja veronmaksajia on vähemmän. Minun näkemykseni mukaan me emme voi tehdä sitä velalla. Emme voi ikuisesti rakentaa sitä velalla, vaan jossain kohtaa se velka, mitä kaikki kerryttää, pitää taittaa. Me olemme nähneet, mitä tapahtuu, jos velkaa on liikaa ja sitä rahaa ei jossain kohtaa enää tule. Velka pitää taittaa

pienemmäksi, että me emme joudu maksamaan sitä tulevina vuosina.”

Ella: “Minua harmittaa, kun me puhutaan velasta ja velan taittamisesta, niin se keskustelu menee heti siihen, että kuinka paljon sinä olet valmis leikkaamaan, minä olen valmis leikkaamaan näin paljon. Me emme koskaan puhu tulopuolesta, vaan aina niistä leikkauksista. Olisin itse valmis kiristämään verotuksen progressiota, pääomaverotusta, listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta ja perintöverotusta. Meillä on veropohjassa aukkoja ja ne täyttämällä sieltä saataisiin satoja miljoonia euroja. Lisäksi voitaisiin esimerkiksi vahvistaa työllisyyttä. Olemme samaa mieltä siitä, että tarvitsemme tänne työperäistä maahanmuuttoa.”

Elina: “Sitä me tarvitsemme. Mutta me emme tarvitse verotuksen lisäyksiä.”

Ella: “Me tarvitsemme verotuksiakin.”

“Täällä arktisella alueella lämpeneminen näkyy moninkertaisesti."

ELINA KUULA

Elina: “Niin me tarvitsemmekin verotuksia, mutta ei lisäyksiä niihin.”

Ilmastonmuutos on nykyään esillä kaikkialla, eikä ole kovin mielekästä käydä keskustelua eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa puhumatta siitä.

Ella: “Ekokriisien torjuminen on maailman tärkein tehtävä. Jos siinä epäonnistutaan, niin millään muulla ei ole mitään väliä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tehtävä kaikki voitava ja se on ihan sama, että mistä ne päästövähennykset tulevat, kunhan ne tulevat. Ei sitä ilmakehää kiinnosta, mistä ne päästöt leikataan, kunhan ne leikataan. Ne kannattaa leikata sieltä, mistä se on sosiaalisesti oikeudenmukaisinta, koska se on ihmisten helpoin hyväksyä.

Samaan aikaan täytyy torjua luontokatoa. Hiilinielujen säilyttäminen on valtavan tärkeää, sillä se helpottaa ilmastonmuutoksen torjumista, mutta se

on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta valtavan tärkeää. Metsät ovat meidän yksi luontotyyppimme, jossa on merkittävästi uhanalaisia lajeja.”

Elina: “Se oli tuollainen vihreä vastaus.”

Ella: “Se oli vihreä vastaus. Mikä on kokoomuslaisen vastaus?”

Elina: “Emmehän me voi tehdä mitään muuta, kun yrittää edes hidastaa ilmastonmuutosta kaikin mahdollisin keinoin, jos sitä ei voi pysäyttää enää. Ei meillä ole vaihtoehtoja. Me kohtaamme sellaisen inhimillisen kärsimyksen, jos me emme pääse meidän tavoitteisiimme. Pitää miettiä, että miten tätä voitaisiin ottaa koulutukseen mukaan, ja pitää ottaa yritykset mukaan, että voidaan innovoida niitä ratkaisuja. Olisi hyvä, että talous ja ympäristö ei olisi aina vastakkain. Yritykset ja muut toimijat ovat jo tajunneet, että kuluttajat haluavat nähdä niitä strategioita, joiden avulla voidaan pelastaa maailma.”

Ella: “Minun mielestäni on hyvä huomioida myös aikataulu ja kiireellisyys. Yhden nuoren ihmiselämän aikana voi nähdä sen muutoksen. Helsingissä syntyneet ihmiset sanovat, että lapsena talvella on ollut lunta ja nyt on aivan surkeaa. Inarissa syntyneet kertovat, että talvet ovat muuttuneet ennakoimattomiksi. Paliskunnat sanovat, että poronhoito on muuttunut todella paljon viimeisimpien vuosikymmenien aikana, kun talvet ovat muuttuneet. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että kaikkien hälytyskellojen pitäisi jo soida. Globaalissa etelässä on jo nälänhätiä, pakolaisuutta, kuivuutta, konflikteja, eikä yksikään globaalissa etelässä asuva ihminen ei ole tähän millään lailla syypää. Se on tässä kaikkien eniten väärin. Vauraat länsimaat ovat pössytelleet halpaa fossiilienergiaa tässä viimeset vuosikymmenet ilmakehään. Sen seurauksena planeetta kuumenee ja siitä eniten kärsii ne ihmiset, jotka eivät ole millään lailla syypäitä.”

Elina: “Täällä arktisella alueella lämpeneminen näkyy moninkertaisesti. Ilmastopakolaisuus on aivan oma asiansa.”

Ella: “Ilmastotoimet tulevat näkymään suomalaistenkin arjessa. Keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat vuositasolla 10 000 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia ja kestävä taso olisi 2000–2500 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia. Eli keskivertosuomalainen aiheuttaa yli neljä kertaa enemmän päästöjä, kuin mikä olisi kestävää. Pitäisi

olla rohkeutta myöntää se, että kaikki ei voi jatkua niin kuin ennenkin. Pitää myöntää se itselle tai muuten se tapahtuu olosuhteitten pakosta, kun maailma ei vaan kestä tätä elämäntyyliä enää. Minun mielestäni ongelma on täysin ylikulutukseen perustuva fossiilikapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä. Fossiilinen energia on liian halpaa, ylikuluttaminen on liian halpaa ja ihmiset elää aivan holtittomasti. Tällä planeetalla on rajat ja joskus ne tulevat vastaan.”

Elina: “Haluan uskoa, että meillä on paljon, mitä voimme tehdä. Me olemme jo menneet pitkälle, kun olemme tajunneet esimerkiksi mitä lihansyönti merkitsee ja että me tarvitsemme ydinvoimaa. Fossiilisista polttoaineista pitää siirtyä ydinenergiaan. Energiakriisi on toki näyttänyt suuntaa, kun me olemme halunneet päästä eroon Venäjästä. Isoja harppauksia kuitenkin pystytään tekemään.”

Ella: “Kriisien kautta siis huomaamme.”

Olemme istuneet kuppilassa tunnin ja politiikan suurimmat aiheet on käyty läpi. Rento keskustelutuokio muuttuikin Suomen ja koko maailman suurimpien ongelmien läpikäymiseksi. Ehdokkaille politiikka luo kuitenkin toivoa tulevaan.

Elina: “Haluan nostaa esille tämän vaalien yhteydessä tapahtuvan yhteistyön. Me olemme kaikki tässä yhdessä ja kaikki haluavat tehdä parempaa Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Ympärilläni on monia muita nuoria ehdokkaita ja puolueryhmä ja ne kaikki ihmiset, joiden kanssa saa jutella toreilla ja sosiaalisessa mediassa. He luovat toivoa tähän hommaan ja uskon, että me pystymme täällä Suomessa huolehtimaan oikeusvaltiosta ja demokratiasta.”

Ella: “Hyvä pointti, että kaikki haluavat tehdä Suomesta parempaa paikkaa. Jokainen, joka tekee politiikkaa, haluaa tehdä Rovaniemestä, Lapista, Suomesta ja Euroopasta parempaa paikkaa. Meillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten se tapahtuu. Kuitenkin ainakin valtaosa, ellei kaikki poliitikot, tekevät varmasti politiikkaa siksi, että haluavat hyvää ja haluavat tehdä parempaa paikkaa. Meillä on sama päämäärä, vaikka me olemme kaikki erilaisia.”

LYY:N UUSI HALLITUS ON VALITTU

Lapin Ylioppilaslehti pyysi uusilta Lapin ylioppilaskunnan hallituksen jäseniltä tsemppejä ja ohjeita opiskelijoille. Kysyimme myös kaksi kysymystä. Näin hallituksen jäsenet vastasivat.

1. mistä asioista vastaat hallituksessa?

2. mitä opiskelet?

“Jos nauramatta kusee naapurin taskuun, niin sitten niin saa tehdä.“

1. Olen hallituksen varapuheenjohtaja ja sen lisäksi vastuualueenani on viestintä. 2 . Opiskelen kuvataidekasvatusta neljättä vuotta.

“Tuudon kalenterin voi asetusten kautta viedä myös toiseen digitaaliseen kalenteriin!”

1. Vastaan kansainvälisyydestä ja vastuullisuudesta. 2. Opiskelen kuvataidekasvatuksen maisteriopintoja toista vuotta.

VILJO VUORIMÄKI

“Mikäli on asiaa tai kysyttävää, saa tulla vapaasti nykäisemään hihasta tapahtumissa tai käytävillä! Oletko milloin viimeksi ottanut aikaa itsellesi ja/tai urheillut?”

1. Olen Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja. 2. Opiskelen toista vuotta politiikkatieteitä ja sosiologiaa.

“Ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin. LYY ja oma ainejärjestösi on olemassa sinua varten!”

1. Vastaan hallituksessa koulutuspolitiikkaan liittyvistä asioista. Lisäksi hoidan yksittäisten opiskelijoiden edunvalvontaan liittyviä asioita. 4. Opiskelen oikeustieteitä ensimmäistä vuotta.

“Opiskelijoita haluaisin muistuttaa lähestyvistä eduskuntavaaleista ja kehottaa kaikkia äänestämään”.

1. LYY:n hallituksessa vastuualueitani ovat talous ja yhteiskuntasuhteet. 2. Olen ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija.

“Tsemppiä loppukevään opintoihin, nauttikaa keväästä ja lisääntyvästä valosta!”

1. Hallituksessa vastuualueelleni kuuluu vapaa-aika ja tuutorointi. 4. Opiskelen toista vuotta sosiaalityötä.

“Tsemppiä ja jaksamista kaikille kevääseen, toivottavasti näemme tapahtumissa ja kampuksella! :) <3.”

1. Toimin hallituksessa sosiaalipolitiikka- ja liikuntavastaavana. 2. Opiskelen tällä hetkellä oikeustiedettä ja olen ensimmäisen vuoden opiskelija.

JULIA RAPO

NUUTTI SARAMO

ROOPE RANTALA MARIA TENHUNEN

KATARIINA LEINONEN

HELMI LYLY

“LYY:llä ei ole rahaa” ja muita väittämiä

Ylioppilaskunnan taloudesta

Lapin Ylioppilaskunnan taloudellinen tilanne on noussut viime aikoina ihmisten puheenaiheeksi. Lapin Ylioppilaskunnan pääsihteeri korjasi Ylioppilaslehdelle LYY:n taloutta koskevia olettamuksia.

Ihmisiä on puhututtanut kovasti LYY:n talous, erityisesti lukukausimaksujen nostamisen ja Ylioppilaslehden lopettamisuhan jälkeen. Keräsimme muutamia väittämiä Lapin Ylioppilaskunnan taloudellisesta tilanteesta ja rahankäytöstä. Väitteisiin vastasi Lapin Ylioppilaskunnan pääsihteeri Miikka Keränen , joka on hyvin perillä LYY:n taloudellisesta tilanteesta.

lyy:llä ei ole rahaa

“Ei pidä paikkaansa. LYY:n taloudellinen tilanne on hyvä. Meidän pitää kuitenkin tehdä aina kuluvalle vuodelle budjetti ja niissä budjetin antamissa raameissa on pysyttävä. Tulopuolella isoimpana ovat jäsenmaksutuotot. Lisäksi on myynti-, tapahtuma- sekä yhteistyötuottoja, mutta niiden lisääminen ja niiden varaan rakentaminen on haastavaa. Kuluissa suurimpana ovat henkilöstömenot. Inflaation ja muun myötä ne ja juoksevat kulut ovat kasvaneet. Vuosibudjetissa pitää joka vuosi löytää tasapaino tulojen ja menojen välille niin, ettei tarvitsisi käyttää sijoitusvarallisuutta juokseviin menoihin. Meillä on kuitenkin myös omaisuutta, kuten sauna ja rahastoja. Meillä ei ole hätää.”

lyy on alijäämäinen

“Ei luultavasti pidä paikkaansa. Tilinpäätös ei ole vielä valmistunut, niin en uskalla varmuudella kommentoida tätä. Jos tilinpäätös jostain syystä kääntyy alijäämäiseksi, niin sen ei pitäisi olla paljoa alijäämäinen. Kun tilinpäätös valmistuu, niin sitten tiedämme tarkemmin. Edustajisto käsittelee vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen todennäköisesti toukokuussa.”

lyy tuhlaa kaikki rahat turhuuksiin

“Ei pidä paikkaansa. LYY:n rahoja käytetään meidän lakisääteisten tehtävien tekemiseen ja edistämiseen. Yliopis -

tolain pohjalta LYY:n tehtäviin kuuluu opiskelijan elämään liittyvä edunvalvontatyö ja yhteisön luominen. Meillä on täällä työntekijöitä tekemässä niitä lakisääteisiä tehtäviä.

Meidän täytyy myös pitää huolta toimijoiden hyvinvoinnista, sillä me olemme myös työnantaja. Mielestäni on tärkeää, että meidän työntekijät voivat hyvin, viihtyvät ja haluavat tehdä parhaansa. Se ei ole lakisääteinen pakko, että meillä on kahvia toimistolla, mutta se on aika pieni hinta siitä, että meidän työntekijät ovat tyytyväisempiä. Joku voi pitää sitä turhana, mutta minä en. Joka tapauksessa se väite, että kaikki rahat menisivät turhuuksiin, on kyllä väärin.”

lyy:n jäsenmaksut nousivat, koska hallitus haluaa tuhlailla “Ei pidä paikkaansa. Meillä on jäsenmaksu, joka pohjaa lakiin. Se pysyi pitkään samana, vaikka menot ovat kasvaneet ja taloustilanne ja toimintaympäristö ovat muuttuneet. Jäsenmaksun nostopainetta on siis ollut jo pidempään ja nyt sitä nostettiin, että saadaan katettua paremmin arvioituja syntyviä kuluja. Talousarvioista näkee, että ei ole tullut kauheasti vielä nostoja hallituksen toimintaan. Henkilöstöerät ovat nousseet, mutta ei niinkään muut kulut. Lisäraha ei ole menossa mihinkään muuhun kuin perustoiminnan mahdollistamiseen.”

ylioppilaslehti ja hyvinvointipassi vievät paljon rahaa ja jompikumpi täytyy lopettaa

“Pitää ja ei pidä paikkaansa. Molemmat ovat erillistä toimintaa LYY:n ydintoiminnan ohella. Laki ei velvoita ylläpitämään lehteä, eikä laki velvoita ylläpitämään passitoimintaa. Yliopistojen tehtävä on huolehtia korkeakoululiikunnasta, ei ylioppilaskuntien. Me

olemme kuitenkin ajatelleet, että hyvinvointipassi on hanke, johon kannattaa ryhtyä.

Siinä mielessä väite on totta, että ne molemmat ovat merkittäviä menoeriä. Molemmat edellyttävät, että on työntekijä niitä tekemässä, josta syntyy kuluja. Lisäksi molemmissa on muitakin kuluja. Molemmissa on myös tulopuoli. Ylioppilaslehden tulona ovat pelkästään mainokset, mutta hyvinvointipassi kattaa kulujaan enemmän. Korkeakoulujen kanssa on sovittu rahoituksesta, sillä me emme yksin kustanna sitä kokonaan. Myös passin ostajat maksavat osan siitä ja sitten voidaan tehdä yhteistyösopimuksia. Jos näitä pitää verrata, niin passi tuo enemmän rahaa kuin Ylioppilaslehti, mutta minun mielestäni ei ole välttämättömyys asettaa näitä vastakkain.”

lyy:n talouden ylläpito on huonoa “Toimintaa kehitetään jatkuvasti ja on yritetty saada demokraattisesti valitut elimet tekemään oma osuutensa. Edustajisto ja hallitus seuraa taloutta ja kantaa oman kortensa kekoon. Meillä ei ole palkkalistoilla talouspäällikköä tai talouden asiantuntijaa, vaan pääsihteeri hoitaa myös sitä tehtävää. Pääsihteerin, eli minun, pitää tehdä monenlaisia asioita, joten en voi tehdä pelkästään talousjuttuja. Joissain ylioppilaskunnissa talous on hoidettu eri tavalla, mutta niissä on myös henkilöstöä sitä varten. Olemme yrittäneet kehittää tätä meidän resurssien puitteissa, ja nyt meillä on osa-aikaisena palvelu- ja hallintoassistentti. Hänen tehtävänsä on auttaa hieman näissä taloushallinnon osissa, että saataisiin pääsihteerille apukättä joihinkin asioihin. Palvelu- ja hallintoassistentti Joel on ollut verraton apu.”

TEKSTI ÅSA NIEMI

Lapin Kansan lukijakirjoituksessa alennettiin metsäaktivisteja, ja se ei tuntunut Ida Korhosesta hyvältä.

Hän toteaa, että viha luonnonsuojelijoita kohtaan on merkki siitä, että työtä on vielä jäljellä.

KUVAT SARA AALTIO

Miltä tuntuu, Ida? A A

alistunturin alueella koreilee soita sekä järviä. Maisema ja sen kätkemä ekologia vaikuttavat Maanmittauslaitoksen kartassa pääpiirteittäin rikkaalta.

Sieltä voi löytää monimuotoisia ja vanhoja metsiä, joiden puista osa on palanut, kertoo Metsäliikkeen aktivisti Ida Korhonen.

Länsi-Lapin metsistä, joita kruunaa postikorttimainen Aalistunturi, kehkeytyi Suomen yksi tuoreimmista metsäkiistoista, kun Metsähallitus ilmoitti vuoden vaihteessa aloittavansa siellä 400 hehtaarin hakkuut.

Valtionyhtiö kuvailee hakkuita metsänhoidollisiksi, harvennuspainotteisiksi hakkuiksi. Alkuperäistä hakkuusuunnitelmaa ei toteutettu sellaisenaan, vaan Metsähallitus luopui esimerkiksi avohakkuista. Yhtiöllä ei ollut hakkuita itse Aalistunturilla.

Metsäliikkeen jäsenet eivät hyväksyneet hakkuita. Korhonen muistuttaa, että hakkuualueilla on metsätaloushistoriaa, mutta myös uhanalaista luontoa, ja että sitä on, koska osaa metsistä ei olla hakattu.

alistunturista metsäkiistan tekee viimeistään Metsäliikkeen harjoittama kansalaistottelemattomuus, joka on vetänyt puoleensa poliiseja useita kertoja tammi- ja helmikuun aikana. Aalistunturin mielenosoitukset, joissa Korhonen on ollut aktiivisesti läsnä, ovat jatkuneet viikkoja, mutta puhe aktion lopettamisesta on noussut esiin helmikuun lopussa.

“Olen kiitollinen ja onnellinen näistä kuudesta viikosta. Hienoa nähdä, miten monet ihmiset ovat valmiita puolustamaan pohjoisen metsiä, ja miten monelle tämä on tärkeä ja rakas alue. Se on tuonut tosi paljon laajemmin voimaa.”

Aalistunturin alueen metsät ovat poikkeuksellisen yhtenäisiä ja muodostavat Korhosen mielestä monimuotoisen kokonaisuuden.

Metsäliike on Luonto liiton, Greenpeacen ja Elokapinan aktiiveista koostuva metsiensuojeluliike. Suoran toiminnan lisäksi liike kertoo vahtivansa metsähakkuita ja metsäyhtiöiden toimintaa.

Aalistunturille on puuhattu kansallispuistoa viimevuosina. Joukko kansalaisia Kolarin ja Muonion luonto ry:n

Hakkuut kesken kansallispuistohankkeiden mietityttävät Korhosta.

tukemana haki Aalistunturille kansallispuiston asemaa huhtikuussa 2021.

Kansallispuistoaloitteessa haluttiin kasvattaa suojelualuetta noin kymmenkertaisesti. Nykyisellään Aalistunturilla on suojeltua metsää noin tuhat hehtaaria.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri haki Metsähallituksen hakkuille kieltoa hallinto-oikeudesta. Tammikuun lopussa hallinto-oikeus ilmoitti hylänneensä hakemuksen välipäätöksessään.

Korhonen ihmettelee, miksi monimuotoisia ja kansallispuistoiksi ehdotettuja alueita hakataan niin innokkaasti. Hän ei ole valmis luopumaan toivosta Aalistunturin suhteen.

“Aalistunturilla on ihan yhtä hyvät edellytykset kansallispuistoksi kuin muillakin uusilla kansallispuistoilla.”

Ensimmäisen ympäristöheräämisen Korhonen kertoo kokeneensa jo varhain. Isovanhempien metsien hakkuut koskettivat Korhosta syvästi lapsena.

Häntä hämmensi, miten läheinen ja rakas ukki hakkasi metsiä, jotka ovat hänelle kovin tärkeitä. Kokemus tuntui ristiriitaiselta

“Se oli se ensimmäinen ympäristöherätys.”

Korhonen kertoo nyt omistavansa osan tästä aikoinaan hakatusta metsästä, ja on mielenkiintoista nähdä, miten luonto ennallistuu vanhoille hakkuuaukeille. Siinä on hänestä jotain hienoa.

Metsäaktivismin hän aloitti jo teini-iässä. Metsien suojelussa työn jäljen näkee konkreettisemmin kuin vaikkapa ilmastoaktivismissa.

Keväällä 2016 hän kuuli Keravan kaupunkimetsien hakkuista. Hän ei ymmärtänyt, miksi kaupunkimetsiä pitäisi hoitaa tai miksi yhteisiä ulkoilu- ja retkeilymaastoja haluttiin kurjistaa.

16-vuotiaana Korhonen kertoo Keski-Uusimaan uutisartikkelissa, miten alueen metsät ovat tärkeitä. Entisen ala-asteen vieressä sijainnut Ollilanlampi oli valtava rikkaus.

“Järjestin tuolloin tapahtuman kotimetsien puolesta. Luulin aluksi, ettei sinne tulisi ketään, mutta paikalle löysi yllättävän paljon ihmisiä.”

Luontosuhde syventyi Luontoliiton järjestämissä tapahtumissa, kun Korhonen pääsi tutustumaan luontoon retkeilyn kautta.

Metsät ovat antaneet hänelle lohtua ja turvapaikan. Vahvojen luontokokemusten jälkeen aktivismi ja luonnonsuoje-

Korhonen kertoo luontosuhteensa syventyneen teini-ikäisenä Luontoliiton retkillä. Lopulta hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin luonnonsuojelu ja aktivismi.

”Jos metsistä on rakennettu talouden selkäranka, niin silloin me ollaan niille jotain velkaa.”

lutyö tuntuivat merkityksellisiltä ratkaisuilta

“Olen saanut metsiltä todella paljon. Tuntuu, että olen niille jotain velkaa.”

Korhosen mielestä velka-ajattelu voisi laajentua myös metsätalouden puolelle.

“Metsätalouspuoli jaksaa muistuttaa meitä, miten metsistä on rakennettu Suomen hyvinvointi, ja miten tärkeitä ne ovat taloudellisesti. Jos metsistä on rakennettu talouden selkäranka, niin silloin me ollaan niille jotain velkaa.”

Korhonen puhuu Suomen metsien ekologisesta tilasta. Yhtiöiden jälkeensä jättämät ympäristöhaitat päätyvät paikallisten murheeksi, mikä ei tunnu hänestä oikeudenmukaiselta.

Näitä haittoja voitaisiin vähentää, jos metsiä käsiteltäisiin pehmeämmin.

“Uusiin metsien käsittelytapoihin siirtyminen on tietynlainen elinehto, että metsätalous voi edes jatkua Suomessa”, toteaa Korhonen.

Metsätiedolla ja uhanalaisarvioinneilla hän haluaa purkaa myyttejä. Korhosen mielestä on kummallista, miten kotimaisen metsätalouden uskotaan olevan jotenkin erityisen kestävää.

Hän sanoo, että metsätalous on yksi keskeisimmästä syypäistä metsien uhanalaistumiselle. Nyt metsäluontotyyppien uhanalaisuus huitelee lähes 80 prosentissa.

“Kaupan päälle saatiin vielä tämä hiilinielujen romahtaminen.”

Metsän hoitaminen tuntuu absurdilta. Korhosen mielestä metsänhoito on tarkemmin sanottuna toimintaa, jossa ihminen muokkaa maata ja metsää omiin tarkoitusperiinsä.

“Ensinnäkin metsänhoito on ihan väärä sana. Se on paremminkin hyväksikäyttöä.”

Metsä on hänestä muutakin, kuin sieltä saatavat raaka-aineet.

“Suomessa eletään eräänlaisessa valheessa. Että me oltaisiin jokin metsien maa, koska puuta on enemmän kuin koskaan”, toteaa Korhonen.

Vajaan kahden kuukauden aikana metsäaktivistit loivat metsäpoliittista liikehdintää Aalistunturilla, mutta myös muualla pohjoisessa.

Liikehdintä aktivoi vastavoiman, joka lihallistui mielipidekirjoitteluna. Metsätalouspuhe ja luonnonsuojeluvastaisuus alkoi vyöryä Lapin Kansan julkaisemiin kirjoituksiin.

[Aalistunturin] tilanne muistuttaa Kuusamon tapahtumia sillä erotuksella, että ainakaan vielä ei ole paikalle saapunut valtioneuvoston edustajaa yllyttämään "termiittejä", kirjoittaa lukija mielipidekirjoituksessaan.

Kirjoittaja kertoo, otsikkoaan mukaillen, että luonnonsuojelun naamion alla tapahtuu yhteiskuntaa vahingoitta-

vaa toimintaa, joka on ulkomailta ohjattua ja siellä suunniteltua iljettävää ekoterrorismia.

Lapin Kansassa (11.2.) julkaistua mielipidekirjoitusta on höystetty kuvituskuvalla. Siinä seisoo tunnistettavasti neljä Aalistunturilla vaikuttanutta metsäaktivistia.

Miltä tällainen palaute tuntuu?

Korhonen sanoo, että ensilukemalta asia hämmensi, sitten nauratti. Mutta asiattomuus ei tietenkään tunnu mukavalta.

“Tällainen herättää myös surua ja tuntuu tosi pahalta.”

Hän pohtii, miten toinen ihminen voi vihata luonnonsuojelua, mutta myös ihmistä, ja vieläpä niinkin kovin sanankääntein.

Ala-arvoisia väittämiä lukiessaan hän kokee, että suojelutyö on entistä tärkeämpää.

Korhonen mainitsee Suomen metsien olevan suomalaisten yhteinen ympäristöongelma.

Hänen mielestään asia yritetään sulkea pois paheksumalla ulkomailla tapahtuvia ympäristökriisejä. Esimerkiksi Amazonin sademetsien hakkuut eivät ole syy sulkea silmiä kotimaassa.

Korhonen puhuu vuolaasti luonnonsuojelusta ja eloisan sekä monimuotoisen ympäristön merkityksestä.

Millainen olisi Korhosen unelmien metsä? Se olisi suojeltu, iso ja yhtenäinen metsäalue.

Alueella velloisi soita, joiden reunasta löytyisi kituliaasti kasvavia käkkyräpuita. Metsässä komeilisi kilpikaarnaiset vanhat männyt. Niitä katsoessa Korhosessa herää kunnioitus. Maassa taas makaisi valtavia lahopuurunkoja, joista osa olisi vähän palaneita.

"Tietysti kallioita pitää myös olla. Unelmien metsässä olisi hitaasti kasvaneita puita, jotka ovat metsäteollisuuden näkökulmasta hukkapuita, mutta siellä ne olisikin niitä tärkeimpiä”, haaveilee Korhonen.

Eli vähän niin kuin Aalistunturi?

“Joo, vähän niin kuin Aalistunturi."

IDA KORHONEN

kotipaikka: Helsinki

vietti 23-vuotissyntymäpäiviään Aalistunturilla

osallistui Aalistunturin lajikartoituksiin vuosina 2021 ja 2022

omistaa alle sadan hehtaarin metsäpalstan Iisalmesta

harrastaa metsätieteitä Helsingin yliopistossa

lempipuu: haapa

”Ensinnäkin metsänhoito on ihan väärä sana.

Se on paremminkin hyväksikäyttöä.”

Demokratian perusperiaatteet horjuvat Itämeren vastarannalla

TEKSTI HERTTA HUOVILA

KUVA SEBASTIAN FERDINAND VON SCHANTZ. LYIJYKYNÄPIIRROS.

SUOMEN KANSALLISMUSEO: HISTORIALLISET KOKOELMAT.

Varsova on uusi Berliini. Sateenkaariliput vilahtelevat ikkunoissa, julisteissa ja kangaskasseissa. Arvoliberaali, sekularisoitunut kaupunkiväestö järjestää syrjinnästä vapaita tapahtumia ja viettää aikaa trendikkäissä baareissa. Keskiluokkaiset turistit, vaihto-oppilaat ja kansainväliset työntekijät solahtavat sisään kaupungin humuun ravintoloihin ja teknoklubeille.

monella puolalaisella nuorella ei kuitenkaan riitä uskoa Puolan tulevaisuuteen tai omaan tulevaisuuteen maassa. Etenkään naisille sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille viime vuosien kehityssuunta ei ole ollut rohkaiseva.

Vuodesta 2015 vallassa ollut Laki ja oikeus -puolue on hieman jopa ironisesti ajanut maan perustuslailliseen kriisiin, jossa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden toteutuminen liukuvat kaltevaa pintaa alaspäin. Puolue on valtaan noustuaan vienyt läpi lukuisia huolestuttavia uudistuksia, jotka ovat vaarantaneet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden. Hallituksen toteuttamat uudet lait ovat osaltaan mahdollistaneet ja edistäneet ihmisoikeuksia rikkovaa politiikkaa.

Maan pääministeri ja presidentti eivät ole arastelleet avoimesti vastustaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa. Pääministeripuolueen retoriikassa “LGBT-ideologia” nähdään läntisenä, puolalaista yhteiskuntaa uhkaavana tuontituotteena. Puolueen arvopohja nojaa katoliseen kirkkoon, jolla on yhä vahva ote puolalaiseen yhteiskuntaan etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella.

vahva sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vastustus Puolassa nousi kansainvälisenkin huomion kohteeksi muutama vuosi sitten, kun lähes sata puolalaista kuntaa ja aluetta julistautui hallituksen kannustamina “LGBT-vapaiksi”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alueilla ei saa esimerkiksi opettaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kouluissa tai järjestää Pride-kulkueita. Osa alueista on sittemmin vetänyt julistuksensa takaisin muun muassa Euroopan Unionin painostuksesta.

Samoihin aikoihin hallitus vei läpi uuden aborttilain, jonka myötä abortti on maassa lähes täysin kielletty. Aikaisemmin se myös muutti jälkiehkäisyn reseptilääkkeeksi, mikä hankaloittaa lääkkeen saatavuutta huomattavasti.

puolalaiset ovat nousseet kaduille ihmisoikeuksien puolesta, ja etenkin aborttilainsäädännön yhteydessä virisi laajamittaisia protesteja sekä kansalaisaktivistisia liikkeitä. Suurilla mielenosoituksilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta, mikä yhdistettynä viime vuosien kehityskulkuun oikeuslaitoksen ja median osalta, on nakertanut kansalaisten uskoa mahdollisuuksiinsa vaikuttaa.

Seuraavat Puolan parlamenttivaalit järjestetään tulevana syksynä. Vaaleihin ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta liittyvän paljoa odotuksia, eikä ilmassa yleisesti tunnu olevan vahvoja toiveita tai uskoa poliittista järjestelmää kohtaan. Aktiivista ruohonjuuritason toimintaa on paljon, mutta suunta on enemmän paikallinen ja tiiviissä yhteisöissä tapahtuvaa, kuin poliittisen järjestelmän sisään tähtäävä.

Eri kansalaisjärjestöt ja yhteisöt auttavat resurssiensa puitteissa esimerkiksi tukemalla raskaudenkeskeytystä tarvitsevia tarjoamalla seksuaalikasvatusta ja luomalla turvallisia tiloja. Kokonaista yhteiskuntaa ne eivät voi kuitenkaan harteillaan kannatella.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston opiskelija, joka on asunut Puolassa viime syksystä lähtien.

ÄLYY ÄÄNESTÄÄ!

VAALILIITE

Ä LYY ÄÄNESTÄÄ

OPISKELIJA!

Eduskuntavaaleissa vaikutetaan siihen, kuka edustaa Suomen kansalle kuuluvaa valtiovaltaa ja mihin suuntaan valtion asioita viedään seuraavat neljä vuotta. Eduskunta säätää kaikki lait ja käyttää budjettivaltaa eli vastaa valtion talousarvioista. Päätökset näkyvät myös opiskelijoiden arjessa monin tavoin, kuten YTHS: n palveluiden saavutettavuutena, opintotuen suuruutena ja siinä, olemmeko yleisen asumistuen piirissä vai palaammeko opiskelijoiden asumislisään.

LYY kannustaa kaikkia opiskelijoita äänestämään, koska äänemme pitää nostaa kuuluviin.

Sinun ei vielä tarvitse hätäillä oman ehdokkaan löytämisestä. Ennakkoäänestys järjestetään 22.–28.3. ja vaalipäivä

on 2.4., joten vielä on aikaa oman ehdokkaan valitsemiseen. Useat eri mediatalot ja järjestöt ovat tehneet vaalikoneita, joiden avulla voi helposti löytää ehdokkaiden kanssa yhteisiä näkemyksiä. Tietoa saa myös lehtien palstoilta, tv-ohjelmista ja myös sosiaalisesta mediasta.

Nyt on aika äänestää ja käyttää perustuslain takaamaa oikeutta vaikuttaa, jotta saadaan opiskelijoiden ääni kuulumaan myös eduskunnassa. Voi olla, että tulevaisuudessa opiskelijat saataisiin pois köyhyysrajalta.

Terveisin, LYYn vaalitiimi:

Nuutti Saramo Hallituksen jäsen

Krista Ulkuniemi Edunvalvonta-asiantuntija

• kansanedustaja

• hallintotieteiden maisteri Lapin yliopistosta

• yliopiston yhteyspäällikkö 2015-2019

• opiskeluaikaan LYY:n edustajiston jäsen

panostaa osaamiseen ja vahvistaa Lapin yliopistoa ja koko

korkeakoulukonserniamme!

Seuraa LYYtä somessa @lyygram ja käytä #äLYYäänestää!

MAINOKSEN MAKSAJA: Annika Sipola

POROISÄNTÄ, YRITTÄJÄ

BOAZOISIT, FITNODATOLMMOŠ PUÄƷƷEEʹŽŽED, PÕÕRǤÂSNEǨ

IRÂTTEIJEE

LAPIN EEMELI

Nuori, mutta kokenut

REILU PALKKAUS JA HYVÄT TYÖOLOT

KOHTUUHINTAINEN ASUMINEN JA

LIIKKUMINEN

LAADUKAS KOULUTUS KAIKILLE

KOULUTUSASTEILLE

PIENYRITTÄJISTÄ HUOLEHDITTAVA

EEMELI KAJULA

OIKEUDENMUKAISEN POLITIIKAN JA KOULUTUKSEN PUOLUSTAJA

PIIA KILPELÄINEN-TUOMA

Kasvatustieteen ja hallintotieteen maisteri Perusopetuksen ja lukion rehtori

Aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen

Opintorahaan 100 euron korotus!

6

Lainapainotteisuudesta eroon!

Säilytetään yleinen asumistuki!

Löydät minut somesta

#PIIAPUIKKOIHIN

Äänestä LYY:n jäsentä ja takaa opiskelijan suora yhteys

Eduskuntaan!

Kansanedustajan avustaja

Yhteiskuntatieteiden Yo, tradenomi 30-vuotias perheenisä Ylikersantti

Kaupunginhallituksen pj. Hyvinvointialueen valtuutettu

Peräpohjolan Keskustan pj.

Puoluehallituksen jäsen

Omavaraisen ja vakaan huomisen puolesta. 84

OPISKELIJAMYÖNTEISTÄ POLITIIKKAA

Ehdoton ei lukukausimaksuille! Terapiatakuu ensi vaalikaudella!

Asumistukea kehitettävä!

Opintorahaa korotettava 100€

12

TIINA OUTILA

YTM, Lapin yliopisto Sosiaalityöntekijä

MATTI HENTTUNEN

Isänmaallista päätöksentekoa

Suomen ja Lapin hyväksi

www.mattihenttunen.fi

Kannatusyhdistys ry

tilinro: FI20 4600 0011 2816 52

Tukipuhelin 10€/soitto: 0600 04012

ramberg.fi

15

HENRI RAMBERG

YTK, Lapin yliopisto Palveluasiantuntija, opiskelija

Matti Henttunen

PS puoluevaltuuston jäsen, Lapin edustaja Kirkkovaltuutettu, Kaupunginvaltuutettu Rov. elinvoimalautakunnan puheenjohtaja, Lapin hyvinvointialuevaltuutettu

1. Velkaantuminen pitää pysäyttää

2. Turvevaramme hyötykäyttöön

3. Pankkipalvelut takaisin pankkeihin

4. Asumisen ja elämisen kustannukset alas

5. Verovarat ohjattava suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseen

6. Arjen turvallisuus on arvo mikä pitää tiedostaa

Globalisteille tiedoksi pitäkää kyntenne irti Suomen metsistä ja vesi sekä turvevaroista, sillä ne ovat kansallista omaisuuttamme.

Suomi pitää säilyttää jälkipolvillemme sellaisena tuttuna ja turvallisena. Mahdollisuuksia luovana Isänmaana, josta voimme olla ylpeitä ja jollaisena mekin olemme saaneet sen kokea.

Nyt tarvitaan tekijöitä ja minä olen sellainen. Olen valinta johon sinun ei tarvitse pettyä.

Terveisin Matti p. 040 509 6020

Korotetaan opiskelijaperheiden vuositulorajoja ja opintotuen tulorajoja pysyvästi, otetaan käyttöön 1000 euron vaunuraha perheille ja ansiotuloverotuksen lapsivähennys, muutetaan opintotuen huoltajakorotus lapsikohtaisesti, hyvitetään opintojen aikana vanhemmaksi tulevien opintolaina kokonaan 2500 euroa ylittävältä osuudelta. #KD #perhepaketti

''Laadukas opetus ja kouluttautuminen ovat aarteemme. Opiskelijoiden ja nuorten tukeminen on sijoitus tulevaisuuteen''.

Opintotukeen 100 euron korotus Terapiatakuu

Riittävästi varhaiskasvatuksen koulutuspaikkoja Lappiin

Pienyrittäjien tukeminen ja yrittäjyyteen kannustaminen

Omaishoitajien hyvinvoinnista huolehtiminen sekä omaishoidon ja työelämän yhteensovittaminen

Tarpeeksi työntekijöitä lastensuojeluun

Sofia Hokkanen

eduskuntavaaliehdokas

1. Vähennetään opiskelijoiden toimeentulon lainapainotteisuutta, annetaan opiskelijoille opintorauha!

2. Pidetään huolta, että mielenterveyspalveluita on tarjolla!

3. Tarvitsemme kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa!

99

hokkanensofia Sofia Hokkanen

Äänestä eduskuntaan Lapin yliopiston alumni ja tuore hallintotieteiden maisteri!

Haluatko keskustella ennen

äänestyspäätöstä? Tavataan Rovaniemellä:

pe 24.3. klo 15 Lordin aukio (puurotarjoilu)

la 25.3. klo 11 Lordin aukio

MIKKEL Näkkäläjärvi 23

UUSI EDUSTAJA LAPISTA

la 1.4. klo 12 Lordin aukio mikkel.fi

Tavoitteeni kansanedustajana

ovat esimerkiksi:

Palauttaa Suomen Itsenäisyys

eroamalla EU:sta ja eurosta

Palauttaa Suomen puolueettomuus

peruuttamalla Natohakemus

Vihreää siirtymää ja ilmastohysteriaa en hyväksy

Tulee irtautua YK:n Agenda 21 ja 2030

”Kestävän kehityksen ohjelmista” ja näin estää uuden maailmanjärjestyksen toteutumisen

Äänestä Valta Kuuluu Kansalle

Liisa Mariapori eduskuntaan

Lapista numerolla 45

1.

2.

3.

4.

Äänestysohjeet

Ennakkoäänestys järjestetään 22.3.-28.3. Silloin voit äänestää missä tahansa Suomen ennakkoäänestyspaikassa. Mukaan tarvitset vain poliisin myöntämän henkilöllisyystodistuksen, joita ovat esimerkiksi henkilökortti, passi, ajokortti tai vastaava kuvallinen asiakirja.

Vaalipäivänä 2.4. voit äänestää klo 9-20 sinulle määrätyssä äänestyspaikassa. Äänestyspaikkasi määräytyy kotiosoitteesi mukaan ja se on ilmoitettu sinulle saapunessa ilmoituskortissa.

Ennakkoäänestyspaikat

K-Citymarket

Ounasjoen monitoimitalon

Valinta Evesti

Kauppakeskus

Muurolan kirjasto

Yläkemijoen koulun liikuntasali Vanttauskuru 5, 97625 Vanttauskoski

Vikajärvi K-Extra Liikekuja 11, 97510

Ounasrinteen kirjasto

5, 96440 Rovaniemi

Luonto, ihmiset ja talous ovat erottamattomia

ympäristöä ja taloutta ei tarkastella tarpeeksi kokonaisuutena ja verkostona, vaikka ne ovat erottamattomat toisistaan. Meihin ihmisiin ja luontoon poliittiset päätökset vaikuttavat eri tavoin. Sosiaaliturvan muutokset eivät näy samalla lailla jokaisen suomalaisen arjessa. Inarin metsähakkuiden vaikutukset eivät koske vain metsiä, vaan myös esimerkiksi porotaloutta. Kyse on kuitenkin kokonaisuuksista ja siitä, että maailmamme ei jakaudu sektoreihin, vaan kaikki ovat yhteydessä kaikkeen.

Luonnon ekosysteemipalvelut ovat taloutemme kulmakiviä, eivätkä luonnonvarat ole loputtomia. Ei ole merkityksetöntä, että elinolosuhteemme tukevat terveyttä ja hyvinvointia. Olisi myös syytä tarkastella lähemmin muiden lajien elinolosuhteita ja vaikutustamme niihin.

On myös tärkeää, että ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa heitä ja ympäristöä koskeviin päätöksiin. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu globaalisti tasan, eikä maapallon ekosysteemi tunne valtioiden rajoja. Toiset lajit menestyvät toisia paremmin ja jotkut lajit kärsivät enemmän kuin toiset. Kuulostaa hieman tutulta.

talouskeskustelua hallitsee valtion velka ympäristön ja talouden yhtenäisen käsittelyn sijaan. Talouden laajemman kokonaisuuden tarkastelu jää taka-alalle. Kaipaisin enemmän rehellistä itsereflektiota puolueilta, mitkä ratkaisut menneisyydessä on rakentanut nykyisyyttä.

Talouskeskustelussa käytetään mähmäisiä käsitteitä, jotka eivät liioin kerro, mitä esimerkiksi sopeuttaminen tai tehostaminen tarkoittaa erilaisille ihmisille. Poliittiset päätökset esimerkiksi sosiaaliturvan määrästä tai metsien hakkuista vaikuttaa eletyssä arjessa eri tavoin ihmisryhmiin, eläimiin, luontoon, sekä yhteisöihin.

Ihmisten tarpeet tukitoimille kriiseissä vaihtelee, ja erilaiset ihmiset reagoivat muuttuviin olosuhteisiin eri tavoin. Viime vuoden lopussa Helsingin Sanomat uutisoi suomalaisten tuloeroista, jotka ovat kasvaneet poikkeuksellisen suuriksi. Sosiaalinen eriytyminen on todellisuus, johon meidän on varauduttava entistä enemmän. Ilman riittävää sosiaaliturvaa ja toimivaa terveydenhuoltoa, on syrjäytyminen

helpompaa kuin yhteiskuntaan osallistuminen. On oleellista, että he, jotka tarvitsevat tukea, saavat sitä ja ajoissa. Ongelmien kasaantuessa niiden ratkaisu käy myös haastavammaksi.

talouskeskustelun alle jää ihmisten arkinen elämä, jonka arjen tahdin politiikka määrää. Velkaantumiseen keskittynyt keskustelu ei huomioi suurempia kokonaisuuksia. Ilmastokriisi ja luontokato ovat paloja, jotka tuleva sukupolvi sitten ratkaisee. Teknologiasta toivotaan ratkaisua, mutta ilman hoivaa, läheisyyttä ja arvostusta ihmisen on hankala voimaantua. Erillään on vaikea ratkaista yhteisiä ongelmia. Etäyhteys helpottaa tilannetta, mutta kaikkeen se ei pysty.

Ihmisoikeuksien edistäminen on jäänyt puoluepolitiikan pelinappuloiksi. Epäselväksi jää kokonaiskuva siitä, mitä tällaisella politiikalla tavoitellaan. Millaista yhteiskuntaa halutaan rakentaa, ja millaiset utopiat toimivat johdattelevina ajatuksina?

Ympäristö- ja sosiaalipolitiikka leimataan mielellään ideologisiksi ja pehmeiksi arvoiksi, talouspolitiikka edustaa keskustelussa järkeä. Toivon vaalien lähestyessä, että poliitikot uskaltavat käydä vaikeita keskusteluja, koska edessä on vaikeita ratkaisuja. Jokaisen poliittisen päätöksen takana on arvovalinta, ja valitsemamme arvot määrittelevät seuraavien sukupolvien elinolosuhteita

Meidän tulisi siis valita viisaasti, ketkä ratkaisevat näitä haasteita.

Turvallisemman tilan periaatteet nousevat esille Pride-tapahtumien suunnittelussa

Pride-viikko viettää juhlavuottaan

Rovaniemellä maaliskuun lopussa. Järjestäjät ovat kokeneet muutamia häirintätapauksia viime vuosina, ja varautuvat

tapahtumiin turvallisemman tilan periaatteiden avulla.

Pride-viikot ovat Suomen näkyvimpiä ja suosituimpia ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtumia. Pride-tapahtumia on järjestetty ympäri Suomea jo vuodesta 2000, kun ensimmäinen Pride-viikko järjestettiin Helsingissä. Rovaniemellä Arctic Pride -nimellä kulkeva Pride-viikko on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2013.

”Meillä on siis juhlavuosi nyt”, kertoo Jasmin Koivisto, yksi tämän vuoden Pride-viikon järjestäjistä. Koivisto toimii Rovaniemen Setan puheenjohtajana ja on ollut mukana järjestämässä Pride-viikkoa jo kolmen vuoden ajan, vuodesta 2020 alkaen.

Korona-aikana Arctic Pride jouduttiin järjestämään etäyhteyksillä, ja viime vuonna perinteisemmän Arctic Priden sijasta järjestettiin eräänlainen Pridevappu.

”Vuonna 2021 kaikki tapahtumat piti perua tai siirtää etäyhteyksille. Vuonna 2022 emme pitäneet ollenkaan Pride-viikkoa, ettei kaikkea tarvitse perua taas. Silloin oli kuitenkin kaikenlaista tapahtumaa vappuna ja ihmisillä oli suuri innostus tulla tapahtumiin. Pidimme käsityöillan, jossa kävijöitä oli ihan pipona. Iltatapahtumaan myimme noin 500 lippua”, Koivisto muistelee innoissaan.

Rovaniemellä järjestettävä Arctic Pride eroaa monista muista

Pride-tapahtumista ajankohtansa vuoksi. Muut Pride-tapahtumaviikot järjestetään yleensä kesäkuukau -

sina, mutta Lapissa myös Pride-viikolla halutaan huomioida pohjoisuus.

”Ajankohta kevättalvella on erottau tumisvahvuus. Haluamme tuoda esille pohjoista arktisuutta”, kuvailee myös kolmatta kertaa järjestämistoimissa mukana oleva Annika Lampivuo

Lampivuon mukaan pohjoinen tulee näkymään myös Pride-viikolla järjestettävän paneelikeskustelun aiheissa.

”Pride-viikolla järjestettävässä keskustelupaneelissa yksi teema on pohjoisuus ja päällekkäiset vähemmistöasemat”.

Pride on saavuttanut suuren suosion Lapissa ja kävijöitä on riittänyt.

”Vaikka on talvi ja kylmä, niin ihmiset ovat pukeutuneet ja porukkaa on riittänyt.”

Järjestäjien mukaan myös yhteistyökumppaneita on ollut helppo saada mukaan.

”Yritykset haluavat tehdä yhteistyötä kanssamme ja ottavat yhteyttä jo syksyllä. Mukana on isompia ja pienempiä toimijoita; yrityksiä ja järjestöjä. Jotkut tarjoavat tiloja tai järjestävät tapahtumaviikolle omia tapahtumia, toiset tarjoavat taloudellista tukea”, Koivisto kertoo.

Rovaniemen kaupunki alkoi liputtamaan Pridea viime vuonna. Tänä vuonna kaupunginhallituksessa äänestettiin liputuksen tulevaisuudesta uudelleen ja äänestystulos oli liputuksen puolesta 6–5. Kaupunki siis jatkaa sateenkaa -

riliputusta edelleen.

Yhteisö ja yhteistyö ovat Lampivuon ja Koiviston mielestä paras asia Pride-viikon järjestämisessä. Pride-viikko järjestetään kokonaan vapaaehtoisvoimin.

”On ilahduttavaa, miten paljon mukana on kaiken ikäisiä vapaaehtoisia ihmisiä, jotka tuovat omaa osaamistaan mukaan. Yhteisön avulla on ollut kiva tutustua ihmisiin”, Lampivuo kiittelee.

”Suuri osa vapaaehtoisistamme on nuoria aikuisia ja opiskelijoita, joiden elämäntilanteet muuttuvat, joten vaihtuvuus on aika suurta. Tämä on ollut kiva tapa tutustua uusiin ihmisiin. Olen muuttanut tänne muualta enkä ole tullut opiskelemaan, niin on ollut kiva löytää tämä yhteisö”, Koivisto täydentää.

Häirintä on ollut monissa kaupungeissa suuri ongelma. Sateenkaarilippuja on vedetty alas ja poltettu, ja häirintää on tapahtunut niin sosiaalisessa mediassa kuin paikankin päällä. Rovaniemellä häirinnästä ei kuitenkaan ole tullut ongelmaa.

”Välillä saamme sosiaalisessa mediassa vihaviestejä tai joitain ilkeitä vitsejä, mutta me poistamme sellaiset sieltä. Emme halua, että kukaan seuraaja joutuu pahoittamaan mielensä niiden takia”, Koivisto paljastaa.

”Kuulimme, että 2018 eräässä Pride-tapahtumassa joku oli tullut puhumaan häiritseviä asioita, mutta sen jälkeen olemme panostaneet enemmän

nyt

TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVITUS SARA BRAX

turvallisemman tilan periaatteisiin”, Lampivuo jatkaa.

Koivisto tuo myös esille viime vuonna Euroviisujen kisakatsomossa olleen tapauksen.

“Samaan aikaan Euroviisujen kanssa oli jääkiekkopeli. Olimme sopineet Euroviisujen katsomisesta Pub Uiton kanssa, mutta kaikki paikalla olijat eivät olleet tyytyväisiä. Meille suoraan ei sanottu mitään, mutta ihmiset sanoivat ikäviä kommentteja sateenkaarikansasta. Sen takia on tärkeää, että turvallisemman tilan periaatteita tuodaan esille. Meidän pitää luoda turvalliset tapahtumapaikat kaikkia osallistujia varten.”

Turvallisemman tilan periaatteilla tarkoitetaan ohjeita, jotka Priden järjestäjät kertovat kaikille yhteistyökumppaneilleen.

”Yhteistyökumppaneiden pitää sitoutua turvallisemman tilan periaatteisiin. Toivomme, että yritykset käyvät työpaikoillaan läpi ohjeita ja noudattavat niitä”, kertoo Rovaniemen Setan tapahtumavastaava Mari Ikonen .

Turvallisemman tilan periaatteilla tarkoitetaan ohjeita, joiden avulla voidaan luoda turvallinen ympäristö kaikille paikalla oleville. Ikosen mukaan myös turvallisemman tilan periaatteet aiheuttavat joskus kriittisiä kommentteja.

”Joidenkin mielestä turvallisemman tilan periaatteet syrjivät joitain toisia”, Ikonen naurahtaa.

Lisäksi joissain tapahtumissa, kuten Pride-kulkueessa, on mukana järjestyksenvalvojia. Jokaiseen tapahtumaan on myös nimetty häirintäyhteyshenkilö.

Kolmikko on innoissaan tulevasta Pridestä. Ikonen huomauttaa, ettei Pride ole suunnattu vain nuorille, huolimatta sen maineesta sellaisena.

”Meillä on paljon kaikenlaisia tapahtumia viikon aikana. Pyrimme varmistamaan, että kaikille olisi jotain ohjelmaa, eikä Pride olisi vain nuorten juttu”.

Ikonen paljastaa, että tänä vuonna on onnistuttu saamaan paikalle vieraita Arkadianmäeltä asti.

”Olen iloinen siitä, että tapahtuman suojelijaksi tulee opetusministeri Li Andersson . Meidät pohjoisenkin sateenkaariväki nähdään tärkeänä”.

Arctic Pride

Torstai 16.3.

18.00 Sanaseuran kirjoituspiiri. MustaKissa Kuppila.

Maanantai 20.3.

14.00–15.00 Tankotanssipaja. Starline Cheer and Dance School. K18. Ilmoittautuminen Arctic Priden internet-sivuilla.

16.30 After Work ja bingo. Rock Ravintola Grande.

18.30 Arktinen Pride -paneelikeskustelu.

Cafe&Bar Zoomit, Premium Lounge, 1. kerros

Tiistai 21.3.

18.00–20.00 Kylttipaja. Monitoritalo Monde.

18.00–19.00 Santa’s Unitedin Salibandyvuoro. Ounasrinteen monitoimitalo

18.00 Sanataideiltama. Rovaniemen pääkirjasto.

Keskiviikko 22.3.

15.00 International Café. Hostel Café Koti

18.00 Kaksikielinen rukoushetki suvaitsevaisuuden puolesta. Rovaniemen kirkko.

16.00–20.00 Taide&Viini -ilta. ROTKOn Rovaniemen toimisto. Ilmoittautuminen Arctic Priden internet-sivuilla.

22.00- Sateenkaarevat opiskelijabileet. Yökerho Half Moon.

Torstai 23.3.

16.30–19.00 Tyttöjen Talon Pride-ilta. Tyttöjen talo.

19.00–22.00 Sanaseura x Arctic Pride esittää: Vihdoin! MustaKissa Kuppila.

Perjantai 24.3.

9.00–13.00 Perhekahvila. Seurakuntakoti.

16.00 ja 17.00 Kulissikierros Rovaniemen teatterille FI & ENG. Rovaniemen teatteri.

16.30–18.00 Kangaskassi ja pinssi -työpaja. Rovaniemen pääkirjasto.

Lauantai 25.3.

12.00 Pride-kulkue. Aloitus Rovaniemen pääkirjasto.

14.00 Arctic Priden vaalipaneeli. Santa Claus hotelli, Kirnu, 2. kerros.

16.00–18.00 Drag-piirustusta Valsalla. Kulttuuriyhdistys Valsa

19.00 Arctic Pride -etkot. Amarillo.

20.00 Midnight sun burlesque: Burlesque paradise. Rovaniemen teatteri.

Liput 20 euroa. K18.

22.00–04.30 Pääbileet. Doris Night Club

Sunnuntai 26.3.

13.00–14.00 Sateenkaaririeha Angry Birds puistossa

16.00 Roller Derby. Keltakankaan liikuntasali. Liput 5 €.

20.3.-26.3.2023.

OPISKELIJAELÄMÄN ESTEETTÖMYYS ON KAIKKIEN ASIA

Lapin yliopiston tasa-arvotoimikunta edistää opintojen saavutettavuutta. Työ ei kuitenkaan ole valmis, kertoo toimikunnan jäsen Elina Kreus.

oletko joskus tuskaillut sitä, että kaikki opetusmateriaalit eivät olekaan saatavilla kurssin Moodle-alustalla? Tai oletko toivonut mahdollisuutta osallistua etänä luennolle, mutta opettaja on patistanut sinut kampukselle?

Esimerkiksi tällaiset tekijät vaikuttavat opetuksen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen.

Termejä käytetään yleisesti toistensa synonyymeinä. Esteettömyydellä viitataan kuitenkin usein siihen, miten fyysiset tilat on rakennettu. Korkeakoulun saavutettavuus taas pitää sisällään muun muassa tilojen, oppimateriaalien ja asenneilmapiirin kokonaisuuden.

Saavutettavuuden ja esteettömyyden edistäminen on kirjattu yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan.

Suunnitelman toteutumista taas valvoo tasa-arvotoimikunta, jonka jäseninä on edustajia sekä yliopistolta että opiskelijoiden parista.

”Tämän kauden porukassa on pyritty viemään asioita aktiivisesti eteenpäin. Henkilökunnalle esimerkiksi järjestettiin koulutusta sukupuolen moninaisuudesta”, kertoo tasa-arvotoimikunnan jäsen, yliopisto-opettaja Elina Kreus.

Toimikunta on ollut mukana työstämässä myös yliopiston uutta saavutettavuussuunnitelmaa. Kreusin mukaan suunnitelman tekemisen myötä yliopistolla ollaan herätty siihen, että opintojen saavutettavuutta tulee kehittää.

”Se ei varmasti koskaan tule täysin valmiiksi. Tällä hetkellä panostetaan ainakin opiskelijoiden ohjauksen kehittämiseen sekä kielelliseen saavutettavuuteen.”

Kreus huomauttaa, että yliopistolla on tärkeää, että kansainväliset opiskelijat ja henkilökunta saavat tarvittavat tiedot kielellä, jota he ymmärtävät.

Yliopiston henkilökunnalle on tarjottu koulutusta myös opiskelun saavutettavuuteen liittyen. Kreusin mukaan luentosarja käsitteli konkreettisia opetusjärjestelyihin liittyviä asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköisen opetusmateriaalin käyttäminen tai etäyhteyden järjestäminen luennoille.

aina henkilökunta ei kuitenkaan osaa kohdata vammaisia tai muuten yksilöllisiä järjestelyjä tarvitsevia opiskelijoita oikealla tavalla. Pyörätuolia käyttävä Esko Romsi kertoo, että hänellä on ollut hyviä kokemuksia opetushenkilökunnan kanssa, mutta aina opiskeluun liittyvät asiat eivät ole sujuneet niin kuin pitäisi.

”Esimerkiksi kirjastossa jotkut henkilökunnasta puhuttelevat avustajaa eivätkä minua. Avustaja on joskus sanonut kirjastosta lähdettyämme, että eihän hän välttämättä tiedä edes, miksi koko kirjaa ollaan hakemassa sieltä.”

Romsin mukaan tällaista kohtelua kohtaa usein nimenomaan virallisissa yhteyksissä, kuten kirjastossa tai virastoissa asioidessa. Opiskelukaverit ja opettajat sen sijaan saavat häneltä kiitosta.

”Opettajilla ja professoreilla on ollut hyvät asenteet. Esimerkiksi Julian Reed antoi minun tehdä suoritukset itsenäisesti avoimen yliopiston kansainvälisten suhteiden kurssia varten viime vuonna, kun en olisi päässyt Oulusta Rovaniemelle pyörätuolin ja avustajien kanssa. Se oli kiltisti tehty Julianilta.”

Yliopistoelämän saavutettavuus ja esteettömyys on kuitenkin tärkeää varmistaa myös opiskelun ulkopuolisissa asioissa. Opiskelijajärjestöt ilmoittavat nykyään esteettömyystietoja tapahtumien kuvauksissa ja aihe on esillä hallituksissa.

Eri järjestöissä yhdenvertaisuusasioiden parissa toiminut Romsi huomauttaa, että esteettömyydestä huolehtiminen on kaikkien asia.

”En minä oleta, että ihmiset tietäisivät ja muistaisivat ottaa näitä huomioon, jos heidän ei tarvitse ajatella asiaa arjessa. Välillä kuitenkin tuntuu ikävältä olla se papukaija, joka toistelee esteettömyyttä joka tilanteessa.”

Romsi muistuttaa, että aihetta on tärkeää käsitellä laajemmin myös siksi, ettei asiassa jäädä yhden näkökulman pariin. Jokaisella vammaisella henkilöllä tai muuten yksilöllisiä järjestelyjä tarvitsevalla on erilaiset rajoitteet ja tarpeet.

”Pitää muistaa että minä olen vain yksi ihminen, jolla on tietynlaiset rajoitteet, eikä minulla ole mitään virallista pätevyyttä arvioida esteettömyyttä jokaisen ihmisen kannalta.”

opiskelija-asuntoja tarjoavalla Domus Arctica-säätiöllä (DAS) esteettömyys on otettu huomioon rakentamalla kolmeen taloon yhteensä 20 esteetöntä asuntoa. Nämä liikkumisrajoitteisille tarkoitetut asunnot mahdollistavat esimerkiksi pyörätuolilla liikkumisen.

”Kysyntää ei juuri ole ollut. Kukaan ei ole tainnut hakea suoraan esteettömään asuntoon”, kertoo DAS:n toiminnan -

Tasa-arvotoimikunnan jäsen Elina Kreus kertoo yliopiston saavutettavuudesta.

johtaja

Saviaron mukaan syitä tälle saattavat olla esimerkiksi tiedon puute esteettömistä asunnoista tai se, että apua tarvitsevat hankkivat asunnon kaupungin – nykyään hyvinvointialueen – palveluiden kautta.

Esteettömien asuntojen lisäksi DAS:lla otetaan tarpeen mukaan huomioon asukkaiden väliaikaiset liikkumisvaikeudet esimerkiksi loukkaantumisten takia. Tämä voi tarkoittaa muun muassa rampin hankkimista portaisiin tai väliaikaista muuttoa katutason asuntoon.

liikkuminen Lapin yliopistolla on Romsin mukaan yleisesti ottaen helpompaa kuin Oulun yliopistossa, jossa hän opiskeli aiemmin. Ovissa on sähköisiä avausmekanismeja ja pyörätuoliluiskia löytyy.

Kehitettävää kuitenkin on. Esimerkiksi ainejärjestötiloihin pääseminen saattaa jäädä kiinni tuurista.

Esteetön reitti aj-tiloihin vaatii Romsin mukaan kaksi tai kolme eri kulkulupaa eri ovien läpi. Joskus ovet ovat kiinni niin, että niiden avaamiseen tarvitaan virastomestarien avaimet.

”Kyllä heiltä sitä voi kysyä mutta onhan heillä muutakin tekemistä kuin päästää pyörätuolilla liikkuvaa ihmistä koko ajan ovista läpi."

Romsi kertoo, että hän on törmännyt yllättävän paljon myös siihen, että tilojen apuvälineiden käyttäminen ei onnistu. Esimerkiksi junalla matkustaessa esteettömyyden on

ilmoitettu olevan kunnossa, mutta henkilökunta ei ole osannut käyttää invahissiä tai se ei ole toiminut ollenkaan.

lapin yliopistossa on käytössä esteettömyyspassi, jonka avulla opiskelija voi pyytää itselleen helposti yksilöllisiä opintojärjestelyjä, kertoo Kreus tasa-arvotoimikunnasta. Passi on asiakirja, johon ei kirjata terveystietoja, vaan tarvittavat mukautukset.

Esteettömyyspassia haetaan opintopäällikkö Janette Tolpilta . Mikäli opiskelun mukautuksissa on parannettavaa, Kreus kehottaa kertomaan asiasta.

”Jos opiskelija kohtaa näissä asioissa haasteita, kannattaa ottaa asia hyvin matalalla kynnyksellä puheeksi opettajan kanssa. Myös opintopäälliköihin tai kuraattoreihin voi olla yhteydessä.”

Hän korostaa, että jokaisella on vastuu saavutettavuuden edistämisessä. Opettajien tulee luoda turvallinen opetusympäristö, jossa palautteen antaminen on mahdollista.

”Tämän pitäisi olla siellä takaraivossa koko ajan eikä niin, että se on ylhäältä annettu tai päälle liimattu asia. Resursseja pitää olla, että opettajat eivät joudu miettimään, riittääkö tähänkin nyt työaika.”

Kirsti Saviaro

"Esimerkiksi ainejärjestötiloihin pääseminen saattaa jäädä kiinni tuurista."

– ESKO ROMSI

Talouskeskustelu on polarisoitunut ja vain harvojen ääni kuuluu julkisessa keskustelussa, sanoo tutkija Janne Autto.

Toimittamassasi kirjassa Talouskuri tuli Suomeen käsittelette talouskurina tunnettua talouspoliittista oppia ja sen saapumista Suomeen 2010-luvulla. Mitä talouskuri oikeastaan on?

Se on paitsi talouspoliittinen oppi, mutta lisäksi kamppailua tulevaisuudesta. Kirjan yhtenä tarkoituksena on purkaa kapeaa käsitystä talouskurista vain talouspolitiikkana ja tuoda esiin sen erilaisia ulottuvuuksia. Kyse on laajemmin yhteiskuntapolitiikasta ja siitä, millaista yhteiskuntaa rakennamme.

Talous- ja finanssipolitiikka vaikuttaa esimerkiksi suoraan siihen, miten paljon eläkeläisillä on rahaa elämiseen. Se, mikä keskustelusta usein unohtuu, on eletty ja koettu todellisuus. Kirjassa haluamme tehdä näkyväksi eron talouskurin aikakaudella elämisen ja talouskurin kanssa arjessa selviytymisen välillä.

Talouskuria on kritisoitu laajasti ja esimerkiksi tutkija Mark Blyth on kutsunut sitä vaaralliseksi opiksi. Miksi?

Blyth näkee opin ennen kaikkea vaarallisena sen takia, että vaikka tutkimukset puhuvat talouskuria vastaan, niin silti usko siihen on vahva. Opista tekee vaarallisen myös sosiaaliset seuraukset, jotka kohdistuvat jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin.

Suomessakin 2010-luvulla poliitikot myönsivät, että talouskuritoimet olivat epäreiluja ja kipeitä, mutta näkivät, että oikeudenmukaisuus on uhrattava talouden pelastamiseksi.

Toimiin liittyy lisäksi seurauksia, mitä ei äkkiseltään tule ajatelleeksi, kuten luottamuksen heikkeneminen valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan. Esimerkiksi 2010-luvulla talouskuri vahvisti väestöryhmien välisiä vastakkainasetteluja ja jännitteitä yhteiskunnassa.

Kritiikistä huolimatta talouskuritoimille saatiin 2010-luvulla laaja hyväksyntä. Mistä se johtuu?

Toimet onnistuttiin perustelemaan vakuuttavasti pakon sekä vaihtoehdottomuuden kautta, ja talouskuri sai melkein itsestään selvän aseman.

Oikeuttamisen välineenä käytettiin

myös yksinkertaisia ja harhaanjohtavia rinnastuksia, kuten valtiontalouden vertaamista kotitalouteen, mikä kätkee julkisen talouden monimutkaiset syy-seuraussuhteet.

Ajattelen myös, että hyväksyntään vaikutti Suomen poliittinen historia ja meille tyypillinen menokuriajattelu, johon sisältyy ajatus säästämisestä ja pelko velasta. Historiallisesti emme myöskään ole koskaan ollut perinteinen keynesiläinen elvytysvaltio. Toki Suomessakin on elvytetty, mutta siinä on ollut mukana ajatus, että elvytysraha pitää säästää jostain muusta.

Jos mietitään Marinin vasemmistohallitusta, niin onko suunta muuttunut?

Jossain määrin suunta on kääntynyt, mutta ei ehkä niin radikaalisti. Koronapandemian myötä kaikki rikkaat maat ovat velkaantuneet voimakkaasti, mikä on ollut talouskurille takaisku. Samalla on hyväksytty, että valtion pitää ottaa vahva talouspoliittinen rooli. Christer Lindholm käsittelee kirjassa, miten ajatus siitä,

“Talouden näkeminen muuten kuin markkinoiden ehdoilla voi olla vaikeaa”

TEKSTI LOTTA LAUTALA KUVA JUUSO SIEVÄNEN

että julkisen sektorin taloutta voisi hoitaa samalla tavalla kuin yksityisen yrityksen taloutta on myös kokenut takaiskun.

Jos vertaamme kahta edellistä hallitusta, niin muutosta on tapahtunut siinä, miten hyvinvointivaltio toimii eriarvoisuuksien tasaajana. Sipilän hallituksen aikana tasa-arvouudistuksilla piti olla taloutta palvelevia seurauksia eli niillä ei saanut olla negatiivisia kustannusvaikutuksia. Marinin hallituksen aikana tällaista hintalappua ei ole ollut, vaan tasa-arvon lisääminen on otettu arvokkaaksi päämääräksi itsessään.

Kirjassa kritisoitte talouskeskustelun kapeutta. Kuka Suomessa

pääsee ääneen talouspoliittisista kysymyksistä keskusteltaessa? Erityisesti 2010-luvulla kiinnitin huomiota siihen, miten äänessä olivat pääasiassa pankkien ekonomistit. Viime aikoina julkisuudessa on alettu kritisoida sitä, että toimittajat haastattelevat ekonomisteja yleisasiantuntijoina myös kysymyksissä, joissa he eivät ole parhaita asiantuntijoita. Kritiikin mukaan esimerkiksi sosiaalipolitiikan toimivuutta koskevissa kysymyksessä olisi parempi kääntyä sosiaalipolitiikan tutkijoiden puoleen. Jos leikkaukset puolestaan vaikuttavat ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön, niin tällöin voisi haastatella luonnontieteilijöitä.

Keskeiset poliittiset toimijat niin kansallisella kuin Euroopan Unionin

tasolla ovat myös niitä, joiden ääni valuu aika suoraan uutisointiin.

Vaalien alla valtiovarainministeriö on jälleen julkaissut raportteja ja linjannut muun muassa miljardien sopeuttamistarpeesta. Millaista valtaa ministeriö mielestäsi käyttää?

Valtiovarainministeriö aika vahvasti ohjaa keskustelua, ja se on mielenkiintoista, kenen laariin ne sitten ohjaavat niitä ääniä – jos ohjaavat. Viranhaltijat nähdään demokratioissa vakautta ylläpitävänä ja tasapainoittavana voimana, mutta kyllä ne myös valtaa käyttävät.

Puhe keskittyy leikkauksiin, mutta aina kun puhutaan valtion menoista, niin puhutaan myös valtion

– JANNE AUTTO

tuloista. Eivät ne ole irrallisia juttuja toisistaan.

On siis hyvä huomioida menojen lisäksi se, miten puolueet haluavat kohdistaa tulot ja mistä he eivät ole valmiita leikkaamaan. Leikkausten ohella kaikki puolueet ovat nimittäin myös lisäämässä valtion menoja tai leikkaamassa valtion tuloja.

Pitääkö olla huolissaan, että valtiolla on velkaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin?

Varmaan pitäisi olla. Juuri joku ekonomisti sanoi televisiossa, että eihän siitä isosta velasta kauheasti ole hyötyä. Mutta mielestäni pitää nähdä se, että velalla myös tehdään jotain. Lisäksi pitää nähdä se, että olemme mukana rahaliitossa, eli se kuinka huonossa jamassa ollaan, on hyvä suhteuttaa muihin maihin.

Myös se vaikuttaa, miten asioita mitataan. Jos puhumme nettovelasta niin, että myös valtion omaisuus lasketaan mukaan, niin silloin Suomi on yksi maailman rikkaimmista valtioista.

Jälleen tuntuu, ettei tulevalla hallituksella ole muita vaihtoehtoja kuin leikata. Saammeko sanoa “tervetuloa takaisin talouskuri”?

Pahalta näyttää. Aika lailla samalta tuntuu kuin vuonna 2015. Taloustieteilijät ovat esittäneet, että kun tulee hyviä aikoja, niin silloin velkaa leikataan. Mutta onko tässä nyt tulevaisuususkolle tapahtunut jotain? Eli ei ehkä nähdäkään, että niitä hyviä aikoja olisi tulossa.

Kirjassanne esitätte, että “kun talouskuripoliitiikasta tulee talouskuriajattelun mukaisesti

pääasiassa säästämistä rapautuu myös talouspoliittinen mielikuvitus, jota kaivattaisiin ekologisen jälleenrakentamisen toteuttami-

sessa enemmän kuin koskaan”. Eli levy pitäisi kääntää uuteen asentoon, miten tässä onnistutaan?

Parlamentaarisen politiikan osalta pitäisi pyrkiä luomaan pidemmän aikavälin tavoitteita ja ohjelmia. Vaalikauden pituiset ohjelmat ovat selvästi riskaabelia.

Median tulisi tuoda esiin sellaisiakin näkemyksiä, jotka poikkeavat valtavirrasta ja totutuista ajattelutavoista, vaikka nämä voisivat tuntua epäuskottavilta juuri niiden poikkeavuuden takia. Mikäli näin ei tehdä, orastavat talouspoliittiset mielikuvitukset eivät pääse haastamaan hallitsevan aseman saanutta talouspoliittista ajattelua. Lisäksi toimittajien tulisi tarkastella poliitikkojen ja viranhaltijoiden tarjoamia tulkintoja kriittisesti. Tämä tietenkin edellyttää, että toimittajilla olisi työnsä puitteissa riittävästi aikaa tällaiseen.

Tutkimusmaailman kannalta puolestaan näen tärkeänä sen, että tutkimusta julkaistaan myös suomeksi. Näin tutkijoiden taloutta koskeva tieto tavoittaisi paremmin suomalaiset päätöksentekijät, toimittajat ja kansalaiset.

Onko talouspoliittinen mielikuvituksemme rappeutunut?

Kyllä näin voisi sanoa. Onhan se ainakin rajoittunut. Ehkä kriisitilanteissa se rajoittuu vielä entistä enemmän.

Uusliberalismi on 1970-luvulta lähtien kasvattanut hegemonista asemaansa, ja talouden näkeminen muuten kuin markkinoiden ehdoilla voi olla vaikeaa.

Kirjassa minun ja Jukka Törrösen kirjoittamassa artikkelissa tuodaan esiin, miten ajattelu on myös polarisoitunut. On uusliberalismivetoinen näkemys vastaan hyvinvointivaltioajattelu. Tästä pitäisi päästä eteenpäin. Myös hyvinvointivaltio on rakentunut erilaisen maailmaan aikaan, joten si-

täkin koskevan ajattelun tulisi uudistua.

Olet tutkinut myös hyvinvointivaltiota. Mitä talouskuri tarkoittaa hyvinvointivaltion tulevaisuudelle?

Talouskuri on ehkä suurin haaste hyvinvointivaltiolle tällä hetkellä.

Jos ajatellaan hyvinvointivaltiota klassisen määritelmän mukaan eli valtiolla on keskeinen rooli kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa, niin sen osalta ei kuitenkaan mielestäni kauhean hyvältä näytä. Puheet velkavaaleista ja leikkauksista tahtoo yleensä kohdistua niihin, joilla ei välttämättä ole kovin mukavaa elämää tälläkään hetkellä. Hyvinvointivaltiotutkimuksessa polkuriippuvuudeksi kutsuttu ilmiö kuitenkin toisaalta suojaa radikaaleilta hypyiltä hyvinvointipolitiikassa: poliitikkojen on vaikea oikeuttaa nopeaa siirtymää totutusta linjasta kokonaan toiseen menettämättä kannatustaan. Mielestäni talouskuria tarkastellessa on tärkeää katsoa, millaista hyvinvointivaltiopolitiikka on ollut ennen nyt ehdotettuja leikkauksia. Näin voidaan ymmärtää, onko kyse yksittäisestä muutoksesta vai laajemmasta ja pidemmän aikavälin suunnanmuutoksesta.

Mistä meidän pitäisi puhua enemmän kun puhumme taloudesta?

Talouskasvun aikaansaamisen ohella tulisi puhua siitä, miten kasvun voitot jaetaan, mutta myös siitä, onko meillä varaa kasvavaan talouteen. Ja jos ei ole, niin mitä se tarkoittaa? Samalla tulisi puhua siitä, miten vihreä siirtymä tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisesti – se ei ole kovin helppo poliittinen projekti.

Janne Autto on sosiologian apulaisprofessori ja tutkija Lapin yliopistossa. Hänen toimittamansa kirja Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino) ilmestyy maaliskuussa.

"Talouskuri on ehkä suurin haaste hyvinvointivaltiolle tällä hetkellä."

Menettämisen suru (ja toivo)

Ilmastonmuutoksen seurauksena menetämme jatkuvasti tuttuja asioita. Kotiseudun menettäminen aiheuttaa vierauden tunteita kotonakin.

seison loskassa sateen kastellessa toppatakkini, enkä ole tunnistaa tätä tammikuuksi. Mikään Rovaniemen tammikuu ei ole aikaisemmin tuntunut vesisateelta kasvoillani. Monenlaisia muutoksia tapahtuu ympärilläni jatkuvasti ja muutosten vauhti tuntuu toisinaan hengästyttävältä. En ole pysyä perässä kun lumiset talvet katoavat, vuodenajat vaihtuvat, ihmissuhteet menettävät alun ajan viattomuutensa, tutut kulmat ja metsät muuttuvat. Puiden latvat ovat jo korkeammalla kuin lapsuudessani, tai sitten puut ovat jo poissa, ja minun on hankala muistaa miltä ne näytti-

vät. Ystäväni kasvavat uusiksi versioikseen, enkä ole aina tunnistaa itseänikään. Vanhat rakennukset puretaan ja niiden mukana häviää muistojeni fyysinen koti.

Vain valokuvilla ja sanoilla pystyn pitämään muistot vielä hetken aikaa itselläni, mutta nekin ovat vain hetkien kapeita kuvauksia. Muistin apuvälineinä toimivat konkreettiset aineelliset asiat, kuten maisemat ja rakennettu ympäristö, kuin myös aistikokemukset: hajut, maut ja äänet. Muutosten mukana häviää se, mihin vähäiset ja hatarat muistoni ovat tarrautuneet, ja tunnen oloni vieraantu-

neeksi omasta menneisyydestäni ja ympäristöstäni. Muutokset tapahtuvat minusta riippumatta, eikä minulta kysytä mielipidettä niihin. Yksilönä minun on mahdotonta kontrolloida esimerkiksi ilmaston lämpeämisen kaltaisia muutoksia, jotka tapahtuvat vääjäämättä ja minusta riippumatta.

muutosten myötä menetämme jatkuvasti jotain tuttua. Tilalle tulee jotain uutta ja vierasta. Muutos tarkoittaa epävarmuutta, koska on luotava uusia tapoja elää muuttuneessa ympäristössä, jossa on menetetty jotain tuttu, joka on asettanut raameja elämälle.

On opittava elämään uudelleen maailmassa, jossa on menetetty jotakin, oli se sitten elinkeino, intohimo, ympäristö, maisema tai läheinen ihminen.

Kuinka lohdulliselta tuntuu se, että jotkut asiat pysyvät muuttumattomina.

Jopa kurjuuden säilyminen ennallaan voi tuntua lohdulliselta, staattisen turvalliselta. Talossa, jossa kasvoin, päivät ja viikot taapertavat aivan samoin kuin ennenkin, kevät tulee taas kerran ja pikkulinnut laulavat pihalla samalla lailla kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Staattinen muuttumattomuus on ottanut omakseen niin pikkulinnut kuin ihmisetkin, ja muuttumattomuus on omanlaisensa turvallinen vankila.

Tavallaan asioiden pysyminen ennallaan on surullista seurattavaa, mutta on siinä jotain lohdullistakin, että maailman kiihdyttäessä vauhtiaan, minä pelkääjän paikalla, voin silti halutessani käydä jossain, missä kaikki on aivan yhtä kurjasti kuin aiemminkin. Jossain on jotain mikä ei muutu, eikä minun tarvitse menettää mitään. Sosiologi Rebecca Elliott tarkastelee ilmastonmuutosta erilaisten asioiden menettämisenä, mutta tunnistaa menettämisen ja muutoksen useat eri puolet, sen herättämän surun sekä samaan aikaan mahdollisuuden johonkin parempaan. Menettäminen on ristiriitaista. Toisten asioiden kadotessa jotkut pysyvät ennallaan. Elliottin mukaan ilmastonmuutos tarkoittaa erilaisia menettämisen muotoja: materiaalien, politiikan, tiedon ja käytäntöjen menettämistä. Esimerkiksi tiedon menettämisen keskellä on pohdittava sitä, pärjääkö enää tutuilla tiedoilla, taidoilla ja käytänteillä, jos käsityksiä todellisuudesta haastetaan niin, etteivät aiemmat käsitykset eivät enää päde.

ihminen on tokseen ja sen seurauksiin. Ilmastonmuutos haastaa niin ajatusta ihmisen kaikkivoipaisuudesta kuin myös näkökulmaa ihmisestä muusta luonnosta erillisenä toimijana. Ihminen on tähän mennessä sopeutunut luonnon muutoksiin ja itse aiheuttamiinsa ilmastonmuutoksen prosesseihin, yrittämällä valjastaa luonnon käyttöönsä yhä tehokkaammin, mutta näyttäisi siltä, että nyt on kaivettava nöyrempi ja kunnioittavampi asenne luontoa kohtaan.

Ilmastonmuutosta tarkasteltaessa dominoiva näkökulma on ollut kestävyysajattelu. Ilmastonmuutosta on pyritty hillitsemään hakemalla kestäviä ratkaisuja, mutta menettämisen sosiologia tarkastelee muutosta pohtien sitä, mitkä asiat väistämättä katoavat, minkä asioiden kustannuksella ja mitkä uudet asiat tulevat tilalle. Muutosten herättämät yhteisölliset tunteet on otettava huomioon ja tuttuuden menettäminen voi joissain tapauksissa olla traumaattista. Vierauden kokemus kotona, tutuissa metsissä ja tutuilla tuntureilla tuntuu hetkittäin lamaannuttavalta. Istuudun kannolle ja katson, kun ympäriltä kaadetaan puut ja vesi sataa tammikuussakin. En ole tämän tapahtuman subjekti. Olen oikeastaan vain ulkopuolinen, passiivinen tarkkailija. Tarkkaillessa ja tunnistaessa omia tunteitani olen ymmärtänyt niiden kertovan jotain tärkeää. Suru, lamaantuminen ja passiivisuus kertovat siitä, että olen menettänyt jotain arvokasta. Minun maailmankuvassani elämä on pienten oivallusten ja oppien värittämä ja tahdittama aikajana, jossa yritän ymmärtää maailmaa ja sitä, mikä siinä on merkityksellistä.

vaikka suru tuntuu kurjalta henkisesti ja fyysisesti, se auttaa tunnistamaan minulle tärkeitä arvoja. Myös Elliott kirjoittaa siitä, kuinka ilmas-

tonmuutos seurauksineen ja uhkineen voi auttaa ihmistä ymmärtämään niiden asioiden arvoa, jotka ovat uhattuna. Kun saa hieman kiinni siitä, mitkä asiat elämässä ovat arvokkaita, syntyy halu puolustaa niitä. Menettäessä jotain tutusta maailmasta, tilalle tulee uudenlaisia käytäntöjä, maisemia, ihmisiä, aineksia. Se voi tuntua yhtä hallitsemattomalta kuin tuttujen asioiden menettämisen tahti.

En menetä näitä asioita yksin, vaan menetämme tuttuja asioita yhteisönä. Elliottin mukaan menettäminen voi vahingoittaa niin kollektiivista kuin yksilöllistä identiteettiä, ihmisten välisiä suhteita ja verkostoja. Kiinnittyminen ja kiintyminen ympäristöön ja paikkoihin on samaan aikaan henkilökohtaista sekä yhteisöllistä. Ympäristöfilosofi Glenn Albrechtin käsite “solastalgia” kuvaakin “koti-ikävää kotona ollessaan”, liittyen menetettyihin ympäristöihin.

Sitä kun kotia ei ole tunnistaa kodikseen.

Mikäli tietää, minkä merkityksellisten asioiden toivoo säilyvän, voi yrittää vaikuttaa siihen millaiseksi tulevaisuus muovautuu. Aina panoksensa tuloksia ei havaitse heti, eikä toivotussa muodossa, mutta ehkä itsensä kanssa on helpompi olla, kun tietää yrittäneensä, olleensa subjekti, eikä tämän tapahtuman ulkopuolinen, passiivinen tarkkailija. En usko, että voin pysäyttää tammikuista vesisadetta, mutta tieto siitä, että olen käyttänyt minulle kansalaisena tarjottuja vaikutusmahdollisuuksia, kuten äänioikeutta, antaa edes hetken rauhan.

Voinko olla onnellinen silloin kun tammikuussa ei enää sada lunta, vaan vettä?

Esseessä on käytetty lähteenä Rebecca Elliottin artikkelia “The Sociology of Climate Change as a Sociology of Loss” (2018).

Vain valokuvilla ja sanoilla pystyn pitämään muistot vielä hetken aikaa itselläni, mutta nekin ovat vain hetkien kapeita kuvauksia.

kuka valitsisi opiskelupaikakseen Lapin yliopiston, jos siitä velvoitettaisiin maksamaan? Korkeakoulujen lukukausimaksut eivät pelkästään vaarantaisi suomalaisen koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuutta, vaan heikentäisivät myös pohjoisen vetovoimaa opiskelijoiden silmissä.

valtiovarainministeriö julkisti maanantaina 6.3. listan keinoista, joilla voitaisiin tasapainottaa julkisen talouden tilaa. Luettelossa oli huomioitu myös opiskelijat. Tällä kertaa nimi listassa pikemminkin karmii, sillä opiskelijoiden toimeentuloa uhkaavat tukien leikkaukset sekä lukukausimaksut. Huolestuttavaa kyllä, keskustelu lukukausimaksuista on kerännyt myötäileviä kommentteja myös akateemisen kentän johtohahmoilta, jopa vetovoimapulasta kärsivässä pohjoisessa. Yle uutisoi 13.12.: “Lapin korkeakoulurehtorit eivät tyrmää lukukausimaksuja – Antti Syväjärven mielestä asiaa pitäisi selvittää” (Leisti, 2022). Jutun mukaan myös Lapin ammattikorkeakoulun rehtorin Riitta Rissasen mielestä mahdollisuutta pitäisi tutkia, joskin maksuttoman koulutuksen periaatteen puitteissa.

Pohdinnat ovat herättäneet kriittistä keskustelua opiskelijayhteisössä, eivätkä turhaan. Yhä useampi meistä opiskelijoista joutuu turvautumaan opintolainaan tukien riittämättömyyden vuoksi. Lukukausimaksut olisivatkin siis vain kirsikka opiskelijoiden velkataakan katkuisen kakun koristeena.

Rovaniemellä koulutetaan tulevaisuuden asiantuntijoita ympäri Suomea ja maapalloa. Kaupunki ei voi kuitenkaan kilpailla koollaan tai palvelutarjonnallaan etelän keskusten kanssa. Oikea talvi ja Kemijoki jäävät yleensä kakkoseksi raitiovaunuille ja kulttuuritarjonnalle, jos onnekkaalla hakijalla on mahdollisuus vaikuttaa opiskelupaikkakuntaansa. Lukukausimaksut vahvistaisivat kontrastia entisestään, sillä haluttuun korkeakouluun pääsyä saatettaisiin odottaa kauemmin. Monet Lapin yliopiston opiskelijat ovat päätyneet pohjoiseen “puolivahingossa,” lopulta kuitenkin ihastuen Rovaniemeen. Varman päälle pelatessa, epätodennäköinen ei aina ole voitolla.

lukukausimaksuilla pyrittäisiin parantamaan korkeakouluopetuksen tasoa ja siten mahdollistamaan esimerkiksi yliopistojen erikoistuminen. Lapin yliopiston apulaisrehtorin mukaan se voisi kuitenkin johtaa myös koulukohtaisiin laatueroihin, jolloin opiskelija joutuisi maksamaan korkeampia lukukausimaksuja vastineena hyvästä ja yksilöllisestä opetuksesta. Mahdollisuuksien tasa-arvon heikkeneminen tapahtuisi vääjäämättömästi samaan aikaan, kun Suomen tavoitteena on korkeakouluttaa puolet sen väestöstä vuoteen 2035 mennessä. Maksuton korkeakoulutus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruskallio, jonka murentamisen seuraukset olisivat tuhoisat. Valtionvarainministeriön listan ehdotusluonteisuudesta huolimatta uhkakuviin tulee reagoida vakavuudella. Tällä hetkellä velkataakkainen valtio on kuin uppoava laiva, eikä opiskelijoidenkaan pelastusveneestä ole takuita.

Kirjoittaja on ylpeä Lapin yliopis ton opiskelija kriittisistä pohdinnoistaan huolimatta.

Me DASilla haluamme tarjota sinulle laadukasta opiskelija-asumista – hyvällä sijainnilla, edullisesti ja hyvillä palveluilla.

DASin asuntoihin on jatkuva hakuaika!

Kulttuuri on sinun hyvinvointisi asialla – voi pidentää myös elinikää

Lapin suurin opiskelijoiden kulttuurikentän tuotos LoimuSpeksi nostaa tänä vuonna mielenterveyden esiin aivan uudella tavalla. Kulttuuriin osallistuminen lisää elämänlaajuisesti myös oppimista, ja kehittää merkityksellisen elämän sisältöä.

Lapin ainut speksuaalinen teatterielämys LoimuSpeksi on luonamme jälleen, eikä aivan syyttä, vaan tänä vuonna produktio kiinnittää erityistä huomiota mielenterveyden tärkeyteen.

LoimuSpeksi on Suomen pohjoisin speksi, joka on tuonut Rovaniemen opiskelijayhteisön ja paikallisväestön yhteen teatteritaiteen ja hauskanpidon äärelle jo 11 vuoden ajan. Tänä vuonna speksiä suunnittelee, tuottaa ja toteuttaa suurin tuotantoryhmä koskaan. Yli 85-henkinen työryhmä koostuu opiskelijoista ja opiskelijanmielisistä teatteriharrastajista Rovaniemeltä.

– Opiskelijoiden mielenterveyden huolista on uutisoitu paljon kuluvien vuosien aikana. Opiskelijoita kuormittavat tämän ajan keskellä erityisesti epävarma tulevaisuus ja keskittymisongelmat. Tästä syystä haluamme nostaa mielenterveyden tärkeyttä osaltamme myös esiin, toteaa produktion vastaava tuottaja Linnea Pikkupeura

Kulttuurin ja mielenterveyden välistä yhteyttä on tutkittu paljon. Tähän tutkimukseen on osallistuttu myös Lapin yliopistosta käsin. Yksi tutkijoista on kuvataidekasvattajana ja tutkijana tunnettu, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan dosentti ja professori Mirja Hiltunen , joka kokee kulttuurin olevan merkittävä osa ihmisen mielenterveyttä. – Sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen liitetään hyvään mielenterveyteen. Ihmisen mielenterveyttä tarkasteltaessa taiteen ja kulttuurin merkitys on tunnistettu muun muassa suhteessa mielialaan, masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden määrään sekä stressin kokemiseen ja sen hallintaan, Hiltunen mainitsee.

Hiltunen ajattelee, että taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen on perusoikeus, jonka yhdenvertainen saavutettavuus tukee hyvinvoinnin toteutumista ja lisää elämänlaatua.

Kulttuuriharrastus pidentää myös elinikää Hiltunen kertoo, että kulttuuriharrastuksiin liittyy usein yhdessä toimimista, minkä on todettu olevan olennaista terveyden kannalta. Kulttuurin positiivisia vaikutuksia terveyteen on tutkittu jo suhteellisen pitkään, ja kulttuurin harrastamisella on jopa todettu olevan vaikutusta eliniän odotteeseen.

Pikkupeura kertookin, että Speksissä tärkeintä on yhteisöllisyys ja toisten tukeminen. Speksin tekemiseen jokainen on tervetullut.

Tästäkin syystä LoimuSpeksi toteuttaa tänä vuonna yhteistyönäytöksen Nyyti ry:n kanssa, joka on opiskelijoiden mielenterveyttä ja opiskelukykyä edistävä valtakunnallinen ja yleishyödyllinen yhdistys.

Itse esitys sukeltaa järjestäytyneen rikollisuuden pyörteisiin tarinassa, joka sijoittuu pieneen pohjoiseen kaupunkiin. Juoni keskittyy hetkeen, jossa erään vaikutusvaltaisimman rikollisjärjestön ote alkaa lipsumaan rikoksien maailmassa. Tarinassa Ruusun mafiaklaanin nuorin vesa lähetetään aivan tavalliselle satamakeikalle, joka päätyy historialliseen valtataisteluun oikeuden, kaupungin ja perheen kunnian puolesta.

– Kysymykseen voidaanko ajatella, että speksissä tai teatterissa käyminen olisi mielenterveydelle mainio teko, voin vastata suoraan oman kokemuksesi pohjalta, että ehdottomasti kyllä, Hiltunen tokaisee.

mitä LoimuSpeksi 2023: Satamakeikka missä Lappia-talon kellariklubi Saivo, Jorma Eton tie 8 A

millon Esityskausi 5.-15.4.2023

liput Opiskelijat 15€, peruslippu 18€, kannatuslippu 25€. Lipunmyynti alkaa

maanantaina 13.3. klo 13