Lapin ylioppilaslehti 4/2021 by lapinylioppilaslehti

№ 4/21

Kulutus

KU K A MITÄ

TOIMITUS

Lapin ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Päätoimittajat Inka Komonen Lotta Lautala

Graafikko Elli Alasaari

Maiju Kettunen “Päivät kuluvat opintojen ja keikkatöiden parissa. Aikaa kuluu myös lenkkeilen, taiteillen ja rikospodcasteja kuunnellen. Suosittelen podcastia I Don’t Like Mondays.” Kettunen kuvitti jutun Kuinka käy Käyrästunturin? Kettusen digitaalisia kollaaseja on nähty useissa lehden numeroissa. Hän opiskelee kuudetta vuotta audiovisuaalista mediakulttuuria, ja haaveilee TikTok-tilin perustamisesta kissalleen.

Tekijöinä tässä numerossa

Karolina Arvo, Helmi Hakuri, Sampsa Hannonen, Eeva Hantula, Amanda Hekkala, Marjo Hiilivirta, Hertta Huovila, Maiju Kettunen, Sara Korkala, Sari Koukku, Annu Kuivas, Emma Kähkönen, Erkka Lehtoranta, Jenna Nylund, Anni Närvänen, Sofia Parada Barrenechea, Silja Pohjakallio, Kaarlo Rakas, Regina Salmela, Suvi Sipola, Oona Stålhand, Milla Suutari, Henrik-Kristian Telkki

Kannen kuva Regina Salmela

Takakannen lainaus

Sofia Parada Barrenechea

Silja Pohjakallio “Tämän päivän kulutuskulttuuri ahdistaa. Kuluttaminen ja uuden ostaminen vanhan korjaamisen sijaan tuntuu usein itsestäänselvyydeltä, ja kuluttaja joutuu tekemään hyvin tietoisia valintoja, jos haluaa elää kestävämmin.” Pohjakallio on Helsingistä kotoisin oleva toisen vuoden oikeustieteen opiskelija, joka kirjoittaa mieluiten yhteiskunnallisista aiheista. Hän nauttii erityisesti kevään lisääntyvästä valosta – odotellessa iloa tuovat jouluvalot. Ensimmäisenä juttunaan ylioppilaslehteen Pohjakallio haastatteli Teemu Loikkasta.

Ota yhteyttä

paatoimittaja@lyy.fi

Internet

www.lapinylioppilaslehti.fi

Instagram & Facebook @lapinylioppilaslehti

Kustantaja

Lapin yliopiston ylioppilaskunta

Osoite

Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi

Paino

Grano Vaasa

Sofia Parada Barrenechea “Muovijätteet ja muu roska pääsevät kakkoskierrokselle, kun kulutan niitä materiaalin roolissa milloin missäkin taiteen tekemisessä. Suosikkiroskiani ovat värikkäät hedelmäpussit.” Parada Barrenechea on teollisen muotoilun maisteriopiskelija, joka taistelee apatiaa vastaan terapian, mielikuvituksen ja värien voimin. Hän on tehnyt muoviroskasta muun muassa lamppuja Taiten tehty, veikeästi värkkäilty -näyttelyyn. Tähän lehteen hän suunnitteli ROSKIS-joulukalenterin.

Ilmoitusmyynti

Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171 Lehteen liittyvät toiveet, huolet ja murheet sekä fanipostin voi toimittaa osoitteeseen lehti@lyy.fi.

SISÄLTÖ Lapin ylioppilaslehti 4/21

MAIJU KETTUNEN

SAMPSA HANNONEN

11 EE VA HANTUL A

“Timantit ja kulutus ovat ikuisia, Kelan tuet eivät.” – ERKK A LEHTORANTA

4 Kova luu – Taidetta väitöskirjasta 10 Kuinka käy Käyrästunturin? Tutkija: Teemu Loikkanen Ruudun takana 16 Yliopistolla Edustajistovaalit 20 Kierrätysvinkeistä yhteisölliseen vastuullisuuteen 24 Kirja, joka ei kulu lukemalla? Essee: Eläköön Oy Minä Ab 30 Ajankuva: Kaarlo Rakas Kolumni: Emma Kähkönen 36 Kolumni: Erkka Lehtoranta Joulukalenteri 38 Pääkirjoitus Rosa Coste

6 11 17 22 28 34 37

PÄÄKIRJOITUS

Pää täynnä PÄÄTOIMITTAJAT INKA KOMONEN JA LOTTA LAUTALA • KUVA ANNU KUIVAS

joulukuussa 2020 helsingin yliopisto uutisoi tekemästään selvityksestä, jonka mukaan 60 prosenttia opiskelijoista on täysin uupuneita tai riskissä uupua. Lukema ei yllätä, eivätkä helsinkiläiset ole yksin. Harvassa ovat ne opiskelijat, jotka ovat elämänsä kunnossa. Yhdellä on rahat kuluneet, toisella mieli. Yhä useammalla molemmat. Kuulumisiin vastataan, että “kiirettä on”, ja moni tietää paremmin, missä ovat kauppojen energiajuomahyllyt, kuin mitä kaverille kuuluu. opiskelijoiden arki muuttui kertaheitolla pandemian myötä. Etäyhteydet ja työskentelytapojen muutos ovat tuoneet helpotusta osan elämään, mutta monille ne ovat tarkoittaneet lisääntyvää ahdistusta. Yksin tehdessä asioiden mittasuhteet hämärtyvät helposti, ja tehtävistä kasvaa ylitsepääsemättömän suuria. Samaan aikaan arkea ohjaa yhä enemmän paineet, odotukset ja vaatimukset. Riittämättömyyden tunne on sukupolvikokemus, jonka yhä useampi tunnistaa. Apua haetaan, mutta sitä saa lähinnä rahalla tai ajalla ja aktiivisuudella.

kaiken muun ohella huoli ilmastosta kuormittaa opiskelijoiden mieltä. On uuvuttavaa pohtia jatkuvasti omaa sekä maapallon tulevaisuutta. Miten voisin olla enemmän ja tehdä elämässä vielä vähän parempia valintoja? Kuluttajilta vaaditaan koko ajan lisää. Mikä on ekologista, entä eettistä tai kestävää? Rainbow vai Reilu kauppa? Pahoinvoinnin juuret levittäytyvät moneen suuntaan, ja kestävä mieli sekä tulevaisuus vaativat ratkaisuja eri tasoilla. joulukuussa 2021 aloittavan edustajiston jäsenet ovat ilmaisseet lähes yhtämielisesti kantansa siihen, että mielenterveyden edistämiseen ja ympäristökriisin torjuntaan tulee osallistua nykyistä aktiivisemmin. Yhteinen mielentila on hyvä alku. Lisäksi tarvitaan keskustelua ja toimia sekä ylioppilaskunnan että yliopiston tasolla. Nyt. Onneksi kenenkään ei tarvitse kantaa isoja kysymyksiä yksin, vaan voima on yhteisössä.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

Maksuton opiskelijajäsenyys

LIITY NYT. yrittajat.fi/opiskelijat

Noudata omaa kutsumustasi. Meiltä saat tukea ja valmiit verkostot.

MARKKINOINNIN JA VIESTINNÄN RATKAISUT, DIGISTÄ PRINTTIIN.

TAPAHTUMAMATERIAALIT / LEHDET / KAUSIJULKAISUT / SEINÄTEIPPAUKSET / MAINOSTARRAT KYLTIT / LIPUT / FLYERIT / NUMEROPAINATUKSET / BANDEROLLIT / ROLL-UPIT

grano.fi

HENKILÖ

Lapin ylioppilaslehti 4/21

Rakkaudesta Rovaniemeen ja R&B:hin Ensimmäisen EP:nsä tänä syksynä julkaissut rovaniemeläinen Rosa Coste inspiroituu tylsyydestä ja viihtyy kotikaupungissaan. Musiikillaan hän jäsentää omaa, mutta myös muiden maailmaa. TEKSTI AMANDA HEKKALA • KUVAT OONA STÅLHAND

ovaniemen keskustassa kerrostalon katutasossa sijaitsee Musta Kissa -kuppila. Se on täytetty lattiasta kattoon kotikutoisilla esineillä, joissa katse viipyilee. Pöydille asetellut kauniit liinat on kyhäilty pienistä tilkuista, ja tilaa valaisee joukko erilaisia lamppuja. Kuppilalle ominaiseen tyyliin taustalla soiva soittolista on koostettu kappaleista, jotka poikkeavat toisistaan niin genreltään, lyriikoiltaan kuin kieleltään. Yksi taustalla soivista biiseistä on rovaniemeläisen artistin Rosa Costen uutuuskappale Musta. “En hae julkisuutta tai muutakaan huomiota musiikin tekemisellä, mutta onhan se jännää ja kivaa, kun ihmiset tunnistaa. Se vaatii kuitenkin totuttelua”, Coste hymähtää, kun kuulee oman biisinsä soivan taustalla. Hän on matkalla Saarenkylässä sijaitsevalle studiolleen, mutta ennen sitä hänellä on hetki aikaa kaljalle ja keskustelulle.

ämän hetken kiinnostavimpiin tulokkaisiin lukeutuva Coste on viihtynyt musiikin parissa pienestä pitäen, ja keikkaillut jo yli kymmenen vuotta. Ennen omaa musiikkia keikoilla kuultiin covereita akustisen kitaran säestyksellä. Muutama vuosi takaperin Coste esitti ensimmäisen kerran oman kappaleensa paikallisen baarin Granden Open Mic -tapahtumassa. Biisin nimi oli Aamuaurinko. “En mie siellä kenellekään sanonut, että se on miun biisi. Siellä oli tapana laulaa yhdessä ja jengi oli sitten etsinyt netistä sanoja, mutta ei löytänyt. Kun ne tuli kyselemään, että mikä biisi se oikein oli, niin tunnustin, että se oli oma”.

Päätös musiikin julkaisemisesta syntyi jo kauan sitten Rosan asuessa Barcelonassa. “Siellä mie päätin mennä niitä polkuja pitkin, jotka johtaisivat oman musiikin julkaisemiseen jonain päivänä.” Nyt oma ääni on löytynyt ensisijaisesti R&B:n maailmasta. Perjantaina 17. syyskuuta Costen ensimmäinen lyhytsoitto, Ole varovainen näki päivänvalon. Levyyhtiön järjestämillä levynjulkaisujuhlilla ympyrä sulkeutui, kun Coste esitti samaisen blues-tyylisen Aamuaurinko-kappaleensa kitaralla säestäen.

osten musiikissa näkyy vahvasti hänen oma kädenjälkensä, niin soitossa kuin sanoituksissakin. Kappaleita on tehty myös yhdessä toisten artistien kanssa. Uudelleen tutustuminen vanhoihin tuttaviin on luonut vahvoja ystävyyssuhteita, joiden punaisena lankana on ollut musiikki. KähinäPaten eli Paulus Kiviniemen kanssa vietetty aika on poikinut jo muutaman biisin: Siesta ja Kesken. Coste ja Kiviniemi tekevät molemmat vahvasti omaa juttuaan, omalla tyylillään, mutta aina silloin tällöin ystävykset yhdistävät lahjakkuutensa yhteiseen biisiin. Artistien omatkin biisit syntyvät yhteistyössä, sillä Costen biitit tulevat pääosin Kiviniemeltä. Coste ja Kiviniemi asuvat molemmat Rovaniemellä, mikä helpottaa työntekoa musiikin ympärillä. Rapille ja hiphopille ominaiseen tyyliin kuuluu kehuskella oman kotipaikkansa nimissä. Suomessa tämä brassailu sijoittuu pääosin Helsinkiin ja Helsingin eri asuinalueille, mutta viime aikoina myös Jyväskylän suunnilta on kuultu poikkeuksellisen paljon leveilyä verrattuna aiempaan.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

HENKILÖ

“Olisihan se tosi hienoa, jos mie saisin omalla musiikilla heräteltyä kuulijassa ajatuksia, että hei voisikohan asiat mennäkin eri tavalla.”

aikka Costen ensisijainen tyylilaji ei ole rap tai hiphop, sanoitukset sijoittuvat useassa kappaleessa Rovaniemelle, mikä luo musiikille joukosta erottuvan miljöön. Hän kokee Rovaniemen etuna, sillä kaupunki tarjoaa rauhaa sekä kiireettömän ympäristön luonnon keskellä, jossa ihmisillä on aikaa toisilleen. Coste on tuottoisimmillaan tylsyyden valtaamana omassa kodissaan, jolloin kappaleiden aiheet ja melodiat syntyvät. “En mie olisi tämmöinen ihmisenä, jos ei olisi Rolloa. Tuntuu, että sitä on paljon avoimempi, ja kulkee semmoisella ‘ei sillä oo niin väliä’ -asenteella.” Rovaniemi on antanut tilaa olla juuri sellainen kuin on, ja tämä on siirtynyt myös Costen luomaan musiikkiin. ”Ajatus siitä, että mie oon niin kun mie, huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu, kiehtoo. Siitä on pystynyt aika hyvin piettää kiinni”, hän kuvailee kotikaupunkinsa tunnelmaa. Etelään ei tarvitse asettua, jos haluaa luoda musiikkia ja olla artisti. Keikoille on kuitenkin suunnattava ympäri Suomen. Vaikka monet tuntuvat tenttaavan, milloin Coste siirtää osoitteensa Helsinkiin, ei se ole ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa. Rovaniemi on koti niin pitkään, kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa työskentely onnistuu. Paulus Kiviniemi on yksi heistä. Kaiken ydin Costelle on kuitenkin musiikin tekeminen, johon fyysinen paikka ei loppupeleissä vaikuta. Ainoa haaste Lapissa asumisessa on verkostoituminen, mutta sekin onnistuu sangen mainiosti viestein ja sosiaalisen median välityksellä. “Levy-yhtiön näkökulmasta promoaminen on hankalaa, jos mie oon kaukana ja haluttaisiin esimerkiksi kuvattuja juttuja. Kuitenkaan itse musiikin tekemiseen ei vaikuta se, etten mie siellä Helsingissä ole”, hän tiivistää. Muita artisteja ja musiikkiskenessä pyöriviä kasvoja Coste aikoo tavata kesän festarikiertueella, jonka suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Ensi kesän keikkakalenteri näyttää jo nyt melkoisen täydeltä, mistä kertoessaan hän silminnähden innostuu.

erjantaisin julkaistaan rutkasti uutta musiikkia, jonka parissa monen musiikkiharrastajan viikonloput kuluvat. Aluksi uudesta musiikista, etenkin Spotifyn New Music Friday -listasta syntyi kovat paineet. Costen omaakin musiikkia on löytynyt kyseiseltä listalta. Sitä alkaa helposti vertailla omia kappaleita muuhun julkaistuun musiikkiin. Coste kuluttaa arjessaan musiikin lisäksi paljon muutakin taidetta. Runokirjat, runoillat ja spoken word ovat lähellä sydäntä. Näiden lisäksi kuvataide ja erityisesti valokuvataide puhuttelevat. Myös äänikirjat kuuluvat kuulokkeista päivittäin. Tällä hetkellä kuuntelussa on Harry Potterit sekä tietokirjoja. Muusta taiteesta voi ammentaa omaan musiikkiin. Toisaalta Coste myös rentoutuu, latautuu ja hengailee mielellään taiteen äärellä. Päämäärätön hengailu antaa juuret uuden luomiselle.

oste ei kuvittele yleisöään kappaleita kirjoittaessaan, vaan tekee ne pikemminkin itselleen, aivan kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. Sanoitukset toimivat itsereflektiona, ja niiden avulla voi saada ulos päässä junnaavia asioita, joista muodostuu lopulta kokonaisia biisejä. Musiikin kautta on myös mahdollista herätellä yksittäisiä kuulijoita, ja sitä kautta vaikuttaa myös isompiin kokonaisuuksiin. “Olisihan se tosi hienoa, jos mie saisin omalla musiikilla heräteltyä kuulijassa ajatuksia, että hei voisikohan asiat mennäkin eri tavalla. Tai joku muuttaisi omaa käyttäytymistään, kun on kuullut sanoituksiani”, Coste miettii. Coste on saanut paljon palautetta sanoituksistaan ja musiikkivideoistaan eri ikäisiltä. Hän mainitsee esimerkkinä kappaleensa Hiukset, jonka lyriikoiden kautta hän on onnistunut sanoittamaan ja jäsentämään muidenkin ajatuksia. Keskustelu ja kalja Costen kanssa kääntyy loppua kohden, ja aluksi tyhjillään ollut kuppila alkaa pikkuhiljaa täyttyä asiakkaista. Puheensorina ympärillä yltyy ja yksittäiset keskustelut peittävät toinen toistaan. Taustalla soi musiikki, joka sitoo erilaiset seurueet yhdeksi suureksi joukoksi.

3 X Costen Rovaniemi “musta kissa ja grande on paikkoja, joissa on aina hyvä olla ja rento meininki. Erityisesti Mustan Kissan spoken word -illat vetävät puoleensa.” “rovaniemen kaupunginkirjaston mystinen vinyylihuone. Siellä on suunnattoman osaava ja huomaavainen henkilökunta.” “ounasvaaran huippu, etenkin talvisin. On lohduttava näky, kun koko Napapiiri loistaa.”

Lapin ylioppilaslehti 4/21

TEATTERI

Kuvittajaa inspiroi ajatus asioiden kirjoittamisesta päivänvaloon. Kuvan lennokit representoivat sekä yliopistomaailmaa, että vapautta.

Kova luu – Taidetta väitöskirjasta TEKSTI HENRIK-KRISTIAN TELKKI KUVITUS HELMI HAKURI

joulukuussa lapin ylioppilasteatteri tuo lavalleen uuden Kova luu -nimisen teoksen. Kova luu on siinä mielessä erikoinen näytelmä, että sen pohjana on Tanja Äärelän Lapin yliopistoon tekemä väitöskirja Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla. Kyseessä on Oulun ja Pelson vankiloissa tuomiotaan suorittavista nuorista vangeista tehty haastattelututkimus. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella nuorten vankien peruskoulukokemuksia, tutkia koulua sosiaalisena ympäristönä ja kysyä, miten pienestä ihmisen elämä voi rikkoutua. Kova luun käsikirjoitus on Lapin ylioppilasteatterin ulkopuolisen ammattilaisen ja taideohjaaja Tiinaliisa Multamäen tuotos. “Kuuntelin, kun Tanja esitteli väitöskirjaansa Korundissa. Näin siinä olevat nuorten sitaatit välittömästi esityksenä, ja sanoin jo juhlassa Tanjalle haluavani tehdä esityksen hänen väitöskirjastaan.” Ihan suoraan väitöskirja ei teatteriksi taivu, vaan taustalla kaikuu myös Multamäen itse tekemät vankien haastattelut ja nuoriso-ohjaajan tausta. Tästä on syntynyt teksti, joka on etsinyt kotiaan. “On ihanaa, kun Tanja on alun perin tehnyt väitöskirjansa Lapin yliopistoon, ja nyt näyttelijäporukassa on henkilöitä, jotka ovat opintojensa kautta perehtyneet tähän väitökseen. Tällä ryhmällä on moniammatillinen motivoituneisuus tehdä tätä esitystä, eikä kyse ole vain repliikkien opettelusta ja näyttelemisestä”, Multamäki toteaa. Kova luu on nyt sitä kuuluisaa tiedeviestintää, jota Lapin ylioppilaslehti on aiemminkin käsitellyt. Tässä roolissa Kova

luu onkin vaikeiden kysymysten edessä: mitä dramaturgia voi tarjota tiedeviestinnälle? “Teatteri on liian vähän hyödynnetty voimavara. Se voi mennä paremmin ihon alle, sillä näkiessä kokee lukemista vahvemmin. Monet näytelmästä kuulleet ovatkin sanoneet, että heidän täytyy myös lukea se väitöskirja”. Toisaalta on pakko kysyä, voiko tässä prosessissa väitöskirjan ytimessä oleva tiede jäädä helpommin samaistuttavan draaman jalkoihin? “Teatteri ja tiede voivat tukea toinen toistaan. Eivät ihmiset tietenkään koe katsoneensa väitöskirjaa, mutta jos katsojalle jää päällimmäisenä yhtään samoja ajatuksia kuin tutkija on väitöskirjassaan esittänyt, on näytelmä onnistunut”, sanoo Multamäki. Teemoiltaan Kova luu on valitettavan ajankohtainen, mikä vaatii paljon tekijöiltään. Työryhmä on saanut ihailla miten hyvää draamaa aiheesta saa, mutta samalla kauhistella, miten vähän maailma on muuttunut. “Produktiossa olemme pystyneet peilaamaan koulumuistoja ja nuoruuden kokemuksia hirveän pitkältä aikaväliltä. On jännä huomata, miten asiat, kuten kiusaaminen on kaikkia yhdistävä ylisukupolvinen elementti.” Kovan luun lopullinen vaatimus esitetään kuitenkin yleisölle. “Kun puhutaan ihmisten hölmöilystä ja virheistä, on tärkeää nähdä se ihminen hölmöilyn takana ja muistaa, miten pienestä elämä voi alkaa lipsua. Toivon, että katsojalle jää päällimmäisenä mieleen ymmärrys tästä sekä halu toimia”, Multamäki päättää.

ENSI-ILTA: 3.12. MUUT ESITYKSET: 4.12., 7.12., 8.12., 9.12., 14.12., 15.12. HINNAT: PERUSLIPPU 12€ OPISKELIJAT 10€ RYHMÄT YLI 10 HLÖ 8€

Lapin ylioppilaslehti 4/21

YHTEISKUNTA

KUINKA KÄY KÄYRÄSTUNTURIN? Lapin ylioppilaslehden toimittaja Sampsa Hannonen havainnoi metsäpolitiikkaa perusteellisen läheltä. Kylmänhorkka iskostui toimittajan ytimeen tunturissa, ja kuiva leivos pelastettiin lorauksella kermaa Metsäpäivillä. Lisäksi selvisi, että Käyrästunturin aluetta uhkaa hakkuusuunnitelma. TEKSTI SAMPSA HANNONEN KUVITUS MAIJU KETTUNEN

YHTEISKUNTA

lma on sakeana sumusta, ja jäätävä tihkusade valuu pitkin kuoritakkia mättäälle. Vanhoja mäntyjä kohoaa korkeuksiin, ja kelopuita nököttää siellä täällä kertoen alueen pitkästä historiasta. Edessä kohoaa rinne. Nousu on alkamassa. Noin kaksi kilometriä autopaikalta paistaa ensimmäinen punainen nauha jykevän männyn ympärillä. Se osoittaa puun elinkaaren päättyvän. Käyrästunturi sijaitsee Sodankylän kainalossa, ja se on Rovaniemen ainoa tunturi. Käyrästunturin alue on ollut syksyllä luonnonsuojelijoiden pintapuolisen kartoituksen kohde, josta kartoittajat löysivät uhanalaisia lajeja. Yksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu löydös on hömötiainen. Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, ja kiihtyvä eliöiden uhanalaistuminen on maailmanlaajuisesti tunnistettu uhka. Tämän takia EU:n biodiversiteettistrategia velvoittaa suojelemaan alueita entistä kiivaammin. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2019 julkaiseman Punainen kirja -selvityksen mukaan uhanalaistuminen on kasvanut 1.4 prosentilla edellisestä tarkastelusta. Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen. Vanhojen metsien suojelu on yksi keinoista torjua monimuotoisuuskatoa. Suuri määrä uhanalaislöydöksiä tehtiin Kuusivaaralta, jonne on suunniteltu hakkuita. Vajaa puolet Käyrästunturin vierestä sijaitsevasta Kuusivaarasta on merkattu leimikoksi. Leimikolla tarkoitetaan merkattua hakkuusuunnitelmaa.

Käyrästunturin löydökset olivat osa isompaa projektia. Siinä kartoitettiin valtion metsiä pohjoisessa. Metsäaktivisti Olli Manninen on osa pohjoisen metsissä kiertänyttä ryhmää, ja hän pitää aluetta arvokkaana luontokohteena. “Pintapuolisen kartoituksen perusteella voin sanoa, että alue on luonnonsuojelullisesti todella arvokas, ja kiinnostava kohde. Alueella on paljon vanhaa metsää, lahopuuta ja uhanalaisia lajeja.”

Käyrästunturille hamutaan luontoja matkailukeskusta Tunturista on useita merkintöjä retkeilijöiden suosimissa blogeissa ja Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolla. Käyrästunturia luonnehditaan Visit Rovaniemen toimesta yhtenä tämän kevään “hittikohteena”. Blogipalveluiden kuvailema karu metsäkohde voi olla suurten muutosten edessä. Kokoomuksen riveissä viime keväänä istunut kunnanvaltuutettu Veli-Matti Kilpimaa haluaisi valjastaa tunturin kaupalliseksi luontoja matkailukohteeksi. Esityksen puuhamiehenä hääränneen Kilpimaan mukaan esitys on visio tulevaisuuden Käyrästunturista. “Tämä on visio, josta olemme ylpeitä, koska Käyrästunturi on ensimmäisiä suuria esityksiä pitkään aikaa. Visioita pitää olla!” Tunturin muuntaminen matkailukohteeksi maksaisi 200–500 miljoonaa euroa. Vuoteen 2060 mennessä alueella voisi olla 20 000 vuodepaikkaa, ja useita yrityksiä.

“Suojelu, taloudellinen toiminta ja virkistyskäyttö on Metsähallituksen ytimessä.” OSSI PESÄLÄ, METSÄHALLITUS

Kilpimaa ei halua suojella aluetta. Kuullessaan uhanalaislöydöksistä, vanhasta metsästä ja hakkuusuunnitelmasta muuttuu mielipide. “En ole luonnonsuojeluvastainen. No, ehkä siellä sitten voisi suojella hehtaarin tai pari.” Kilpimaan mukaan kuntapoliitikkojen ja viranomaisten parissa selvitys otettiin hyvin vastaan, mutta asia ratkeaa markkinaehdoin. Kiinnostuneita sijoittajia on salamyhkäisen Kilpimaan mukaan muutama. Kilpimaa ei tullut valituksi kaupunginvaltuustoon kesän 2021 kunnallisvaaleissa. Metsähallituksen kiinteistökehityksestä vastaava myyntipäällikkö Kari Männistö huomauttaa, että Metsähallitus sai tiedon kokoomuksen ehdotuksesta lukiessaan paikallislehteä. Hänen mukaansa kunnallisvaalien alla tullut esitys vaikutti pelkältä vaalikikalta. “Ihan puskista tuli, kun luin Lapin Kansaa. Jotenkin kuvittelisi, että asiasta oltaisiin maanomistajaan yhteydessä, jos tällaisia esityksiä halutaan tehdä.”

Alueen toivotaan kehittyvän, mutta maltillisesti ja luonnon ehdoin Rovaniemellä on haaveiltu jo kauan erilaisten huippujen valloittamisesta liiketoiminnallisin keinoin. Nyt 15 vuotta kaavoituksessa jumissa ollut

Ounasvaaran mökkikylä on nytkähtänyt eteenpäin. Alueen hankkeesta on uutisoitu tiuhaan. Sen sijaan Käyrästunturi-politiikkaa voisi kuvailla sanalla “näkymätön”. Politiikka tunturin ympärillä on ollut passiivisessa tilassa ennen kevättä 2021. Alueen luontoarvoista ja kehityksestä on puhuttu vähän ennen Kilpimaan esitystä. Vielä vähemmän toimittajan haastattelemat kuntapoliitikot tuntuvat tietävän vanhoista suojelualueista, ja ekologisista arvoista Käyrästunturin ympärillä. Viimeisimmät tunturialueen kuulumiset piirtävät asukkaille ja luonnolle epävarmaa tulevaisuudenkuvaa. Hiljainen taisto on kuitenkin jatkunut jo vuosia. Vuonna 2003 Yleisradion julkaisemassa uutisessa Namman kylätoimikunnan puheenjohtaja Juha Piittisjärvi toteaa, että hakkuut pilaavat vuosia ulkoiluseutuna pidetyn luonnonkauniin alueen. Yleisradion uutisen mukaan alueen asukkaat vastustivat hakkuita jo tuolloin. Namma on Sodankyläntien varressa ja Rovaniemen pohjoisosassa sijaitseva kylä. Tiaisen kyläseuran puheenjohtaja Heli Sarasniemi kokee, että kehittymiselle ei nähdä esteitä, mutta luonnon tilaa tulisi ajatella ensisijaisena. Rinteessä makaava laavu pitäisi peruskorjata tai ainakin tarkastaa, ja puiden kuljettamisesta tulisi tehdä mutkatonta. Parkkialuekaan ei olisi pahitteeksi. Tunturin juuressa sijaitseva Tiainen kuvastuu omaleimaiseksi alueeksi, jossa ei niin pidetä meteliä. Varsinkaan itsestä.

Asukkaat tuntuvat perin vaatimattomilta ja hiljaisilta. Puhelinkeskustelut ajautuvat pitkälliseen pohdintaan luonnon tilasta, ja siellä liikkumisesta. Haastatellut kyläläiset eivät toivo hakkuita alueelle.

Pitäisikö keskusteluun ottaa mukaan myös metsäbiologit? Pöydät notkuvat lämpimäisistä, ja pumpputermarit nököttävät vierekkäin. Valmiiksi lautaselle asetettu torttu maistuu erinomaiselta, ja loraus kermaa leivoksen päälle tekee ihmeitä. Suomen Metsäyhdistyksen järjestämää Metsä-päivien keskustelutilaisuutta Helsingissä juontaa Yleisradion Matti Heikkilä. Keskustelu lähetetään suorana Rovaniemen Tiedekeskus Pilkkeen tiloihin. Metsäkeskustelu on osa Yleisradion Hyvin sanottu – Bra sagt -hanketta. Metsäyhdistyksen sivuilla kerrotaan avajaistapahtuman keskustelusta, jossa “erimielisten ihmisten kohtaaminen muuttuu voimavaraksi”. Mukana keskusteluissa ei ole luonnonsuojelijaa tai monimuotoisuuteen perehtynyttä luonnontieteiden edustajaa. Ainoa tieteen edustaja lienee Pellervon taloustutkimuksen taloustutkimusjohtaja Paula Horne. Horne on ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen maisteri. Ohjattuun kysymys-vastaus-rinkiin on saatettu keskustelemaan myös ihmisiä, jotka ovat hankkineet pieniä aloja metsää silkasta uteliaisuudesta. Heille merkitsee eniten luontoarvot ja rauha. Kaikki keskustelijat tuntuvat kuitenkin kannattavan metsän hoitamista.

YHTEISKUNTA

Helsingin avajaiskeskustelun jälkeen ohjelma jatkuu Tiedekeskus Pilkkeen tiloissa Rovaniemellä. Keskustelun teemana on pohjoisen metsät. Vajaan kahden tunnin aikana valtio-omisteisista pohjoisen metsistä ei juurikaan puhuta. Paneeliin on kuitenkin saapunut Metsähallituksen Metsätalous Oy:n Ossi Pesälä. Pesälä kiteyttää puheenvuoronsa, jossa hän lainaa Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmaa. “Suojelu, taloudellinen toiminta ja virkistyskäyttö on Metsähallituksen ytimessä.”

Metsähallitus pohtii toimia uuden tiedon valossa Useat yhteydenottopyynnöt alkavat tuottaa tulosta tiedusteltaessa Käyrästunturin alueen hakkuusuunnitelmasta. Sähköpostiviestit ja puhelinsoitot laskeutuvat hiljalleen Metsähallituk-

sen Lapin aluejohdolta alaspäin. Yhdeksi vaihtoehdoksi tarjotaan Metsätalous Oy:n tiimiesimies Ossi Pesälää. Hän kuitenkin kieltäytyy haastattelusta, koska ei omien sanojensa mukaan tunne aluetta hyvin johtuen tuoreesta työtehtävästä. Pesälä suosittelee soittamaan suunnittelupäällikkö Lauri Karvoselle. “Metsähallituksella on hakkuusuunnitelma Käyrästunturin alueella, ja se on myös merkitty maastoon”, kertoo Karvonen. Karvonen kertoo haastattelun jälkeen lähetetyssä sähköpostissa, että hakkuusuunnitelma on kooltaan noin 40 hehtaaria, ja se koskettaa Käyrästunturin välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa Kuusivaaraa. Alueella on määrä tehdä 0,3 hehtaarin kokoisia pienaukkoja ja peitteistä metsähakkuuta. Kyseisellä hakkuumenetelmällä tarkoitetaan tiheään

Lapin ylioppilaslehti 4/21

kasvaneen metsän harventamista. Kuusivaara on kartoittajien toimesta huomioitu arvokkaaksi, ja luonnonsuojelullisesti merkittäväksi kohteeksi. Suunnitelmat Käyrästunturin alueella on aloitettu Karvosen mukaan vuosi sitten. Hakkuiden toteutusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. Karvonen korostaa alituiseen metsätalouden ja virkistystoiminnan yhteensovittamista. Kysyttäessä Karvoselta alueen uhanalaisesta ekologiasta suhteessa hakkuisiin, hän toteaa, että on metsiä, joita on hyvä hoitaa. Hänen näkemyksensä mukaan hyvin suunnitellut hakkuut eivät vaikuta alueen monimuotoisuuteen. ”Tietyllä tavalla hoidamme metsänhoidollisesti sitä puustoa.” Aluetta kartoittanut joukko on lähettänyt Metsähallitukselle ennakkotiedon käynnistä ja Käyrästunturin suojelupotentiaalista syyskuussa. Karvonen kertoo puhelimessa, että ei ole nähnyt sähköpostia, mutta korjaa asian myöhemmin. Hän luuli puhuttavan toisesta sähköpostista, jossa ilmoitetaan kaikki uhanalaishavainnot, ja tarkat tiedot Käyrästunturin alueen metsäkartoituksesta. “Jos tietoa on enemmän, niin asioita tulee punnita uudelleen”, linjaa Karvonen.

Tunturin jyrkässä seinässä kasvaa vanhaa kippuraista puustoa. Järkälemäisiä runkoja lepää lumen peitossa. Vastaavanlaisia jättimäisiä puunrunkoja näkee harvoin. Käyrästunturilla voi nähdä metsän Kylmänkostea tutkimusretki alkaa tulla päätökseensä, ja matka jatkuu kohti tunturin reunaa. Isot saappaat ja liukas kivikkoinen rinne saa etenemisen näyttämään laskettelemiselta. Ei tosin aikaakaan, kun teroittamattomat saappaan kantit pettävät, ja painovoima vetää velton tutkimusmatkailijan kohti kivikasaa. Tunturin jyrkässä seinässä kasvaa

vanhaa kippuraista puustoa. Järkälemäisiä runkoja lepää lumen peitossa. Vastaavanlaisia jättimäisiä puunrunkoja näkee harvoin. Juuri tällaiset puut ovat erityisen tärkeitä monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Ne tarjoavat ravinnon tai kodin lukemattomille eri eliöille. Käyrästunturin pohjoispuolella on runsaasti jo suojeltua aluetta, lähes 500 hehtaaria. Siellä sijaitsee lampia ja soita. Suojeltu kokonaisuus rajautuu Käyrästunturin juureen. Sen sijaan itse Käyrästunturi, ja sen juuressa sijaitsevat lähialueet on tällä hetkellä merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jossa on virkistyskäyttöä. Mitään virallista suojelua näillä alueilla ei ole.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

Olli Manninen vieraili Rovaniemellä marraskuussa, ja tapasi Metsähallituksen edustajia. He kiersivät yhdessä Rovaniemen alueen metsiä. Hänen näkemyksensä mukaan kiistely vanhoista metsistä on nykytiedon valossa turhaa. “Kyllähän luonnonsuojelupuoli on ollut liian hiljaa, ja valta on metsätaloudella. Mikä tahansa hakkuu on uhka monimuotoisuudelle, mutta ennen kaikkea ongelma on vanhojen arvokkaiden metsäalojen kaataminen.” Rovaniemen vierailu tuotti varovaisen positiivisen olon Manniselle. Metsähallitus on hänen mukaansa lupautunut pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja toimia.

TUTKIJA

Teemu Loikkanen

– Reggaesta inspiroituva jätetutkija TEKSTI SILJA POHJAKALLIO • KUVA KAROLINA ARVO

Olen

musiikki-intoilija, DJ ja lukutoukka. Toimin tällä hetkellä nuorempana tutkijana Lapin yliopistossa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sosiologian oppiaineessa.

Tutkin

kansalaisuutta kiertotaloudessa. Väitöskirjassani tarkastelen aihetta eri näkökulmista, erityisesti tutkien yksilön asemaa jätejärjestelmässämme kansalaisuuden käsitteen kautta. Yhdyskuntajätteen eli esimerkiksi kahviloissa tai kodeissa syntyvän jätteen kierrätyksestä puhuttaessa on yksilöillä keskeinen rooli. Suomalainen järjestelmä onkin vahvasti riippuvainen siitä, että ihmiset lajittelevat jätteensä oikein. Aloitin jäteasioiden tutkimisen tehdessäni kandia dyykkaamisesta. Ajauduin sittemmin Jäteyhteiskunta-hankkeen pariin, jossa olen päässyt syventymään jätetutkimukseen ja huomannut, että aiheen parissa on paljon sellaista, mitä ei ole vielä täysin tutkittu. Nykyään puhutaan paljon kulutusyhteiskunnasta ja kuluttamisesta – jätettä ei kuitenkaan huomioida samalla tavoin. Jätettä voi fyysistä tuotetta tehdessä syntyneen jätteen lisäksi olla myös esimerkiksi hiilidioksidipäästöt. Myös ostetun asian taustalla olevan tuotantoketjun pohtiminen jää usein vähälle.

Kulutan

ruokaa, sähköä ja vettä. Ostelen jonkin verran vinyylilevyjä ja hieman kirjojakin. Tietysti ostan joskus myös vaatteita, mutta niitä kuitenkin vähemmän. Se, mitä itse kuluttaa, on haastava kysymys. Ihmiset harvemmin miettivät sitä kovin tarkkaan, sillä kulutus on niin sisäänrakennettu asia yhteiskunnassamme.

Inspiroidun

hyvistä kirjoista sekä musiikista. Suuri musiikillinen rakkauteni on reggae – tähän yhdistyy myös muu rytmimusiikki, kuten afrobeat, hiphop, funk, soul ja blues. Myös luonto ja ulkona oleminen inspiroivat. Vapaa-ajalla minut löytääkin joko yliopistolta, treenikseltä soittelemasta rumpuja, kotoa tai metsästä kävelemästä.

Toivon

laajempaa keskustelua jatkuvaa kulutusta vaativan talousjärjestelmän yhteydestä jätteeseen sekä päästöihin. Monessa kestävän kehityksen tai kiertotalouden ohjelmassa oletetaan, että edellä mainittu yhteys olisi mahdollista katkaista: kuluttaa ja tuottaa enemmän sekä samanaikaisesti saada hiilidioksidipäästöjen ja jätteen määrä laskuun. Toivonkin puheenvuorojen, joissa kuluttamisen vähentämisen mahdollisuus otetaan vakavasti, lisääntyvän.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

ILMIÖ

Ruudun takana

Opiskelijoiden arki medioituu vauhdilla, mikä tuo mukanaan uudenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita. Näitä kysymyksiä pohtii syksyllä 20 vuotta täyttänyt Lapin yliopiston Media Education Hub. TEKSTI INKA KOMONEN • KUVITUS MARJO HIILIVIRTA

hatsappissa odottelee 53 viestiä ja sähköpostissa yhdeksän. Vastaan vähän myöhemmin ajan kanssa. Tässä välissä ehtisi kurkkaamaan myös uutiset. Ja mitäköhän Twitterissä on meneillään? Moodlesta löytyy kurssin suoritusohjeet ja tallennetut luennot. Aloitan, kunhan saan hyvän vireen päälle. Instagramin ihmeellinen maailma pysäyttää hetkeksi: seesteisiä lomakuvia, terävää tasa-arvokeskustelua ja Enni Koistisella taas upea tyyli! Viikon ruutuaikaraportti pomppaa näytölle. Lukema on hävettävän suuri. Puhelimessa on 9143 kuvaa. Tallennustilaa pitäisi vapauttaa – puhelimesta ja päästä. datan kulutus on kasvanut vauhdilla viime vuosina. Suomen verkoissa internetliikenteen määrä lähes yhdeksänkertaistui vuosien 2011–2017 välisenä aikana. Erityisesti mobiilidatan käyttö on lisääntynyt Suomessa muita maita nopeammin: sen määrä lähes 25-kertaistui tarkastelujakson aikana. Kehityskulku tuskin on hidastunut pandemia-aikana. Yliopistomaailmassa muutos on näkynyt uusina järjestelminä, ohjelmina ja sovelluksina: Moodle, Tuudo, Weboodi, Adobe Connect, Teams, Exam, Kahoot, Kideapp, Peppi. Lista on pitkä. Myös oppikirjat ja muut opetusmateriaalit ovat siirtyneet verkkoon. Vielä viisi vuotta sitten tentit luentosalissa kynän ja paperin kanssa olivat arkea – nyt lähes kaikki suoritetaan Examissa. Teknologia kehittyy huimaa vauhtia, ja luo lukuisia mahdollisuuksia oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Toisaalta se asettaa ihmismielelle haasteita pysyä tahdissa ja sopeutua digitaaliseen arkeen. Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan Lapin yliopiston mediakasvatuksen yksikössä, joka täytti tänä syksynä 20 vuotta.

mediakasvatus on keskeinen tieteenala nykymaailman ymmärtämisessä. Tästä huolimatta Lapin yliopisto on Suomessa ainoa yliopisto, jossa on mahdollista opiskella sitä pääaineena. Digitalisaation myötä maailma on muuttunut 20 vuodessa paljon. Mediakasvatustutkijoille tämä muutos ei ole tullut kuitenkaan yllätyksenä. “Tutkimuksessa mennään sen mukaan, mikä on ajankohtaista. Teknologia sekä käsitteet muuttuvat ja elävät. Pysyvää on se, että kehitämme opetusmalleja mihin tahansa teknologiatuettuun ympäristöön, mille tahansa kohderyhmälle. Digitalisaatio ja korona eivät ole olleet meille isoja asioita”, kertoo Media Education Hub:in johtaja ja mediakasvatuksen professori Heli Ruokamo. Monessa suhteessa mediakasvatuksen yksikkö on ollut aikaansa edellä. “Olen pitänyt omille opiskelijoille linjat auki niin kauan kuin muistan. Eli voi olla läsnä täällä, mutta jos sattuu olemaan jossain muualla, niin voi siitä huolimatta osallistua. Oli sitten esimerkiksi vaihdossa, matkalla tai työharjoittelussa.” pandemian alkaessa lapin yliopiston arki muuttui radikaalisti. Työskentelytapojen muutos oli – ja on edelleen monelle vaikeaa ja kuormittavaa. “Varmastikin on ollut kompurointia puolin ja toisin. Etätyöskentelyyn siirtyminen ei ole ollut kaikille opettajille helppoa eikä myöskään kaikille opiskelijoille. Aika monelle se on tarkoittanut lisääntyvää työmäärää sekä uusien menetelmien ja taitojen opettelua – sen sisällön lisäksi, mitä opetetaan ja opiskellaan”, Ruokamo pohtii. Opiskelutapojen muutos on vaikuttanut myös yhteisöllisyyteen. Kuitenkin Ruokamon mukaan myös etäopetuksesta on mahdollista rakentaa vuorovaikutteista. “Se ei toimi, että siellä on puhuva pää neljä tuntia. Luentojen täytyy olla jaksotettuja ja niihin tulee sisällyttää vuorovaikutteisia osuuksia. Tärkeää on, että keskustellaan ja osallistetaan opiskelijoita – olivat he sitten kasvokkain tai

Lapin ylioppilaslehti 4/21

ILMIÖ

Kun työtä voi tehdä kaikkialla, kaiken aikaa, arki puuroutuu helposti. Työn ja vapaa-ajan erottaminen on haasteellista, jos on koko ajan tavoitettavissa.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

etänä. Keskusteleminen onnistuu myös etäyhteyksillä, kun siihen tarjoaa mahdollisuuden. Opiskelijat kyllä puhuvat tänä päivänä aktiivisesti sekä salissa että etänä.” Monille opiskelijoille osallistuminen etäyhteyksien välityksellä on voinut olla jopa helpompaa kuin luentosalissa esiintyminen kaikkien edessä. Ruokamo näkee kuitenkin edelleen lähiopetuksen arvokkaana asiana. ”Pidän itse ihmisten kohtaamista kauhean tärkeänä. En ole halunnut siirtää omaa opetustani kokonaan verkkoon, vaikka olen alan ammattilainen.” digitaalinen arki on lisännyt vapautta ja joustavuutta, mutta myös vaatinut ihmisiltä uudenlaisia valmiuksia ja taitoja. “Hyvänä asiana näen riippumattomuuden ajasta ja paikasta. Näin on mahdollista opiskella siellä missä on. Luurit päähän ja läppäri auki tai puhelimella yhteys. Se on mahdollisuus, mutta onhan se myös haaste”, Ruokamo pohtii. Kun työtä voi tehdä kaikkialla, kaiken aikaa, arki puuroutuu helposti. Työn ja vapaa-ajan erottaminen on haasteellista, jos on koko ajan tavoitettavissa. Ajanhallinta ei ole tänä päivänä helppoa, kun huomiosta kilpailevat lukuisat mediat ja laitteet. Houkutusten määrä heijastelee usein myös keskittymiskykyyn. “Me multitaskataan, vaikka se ei ole tehokasta. Asioiden samanaikaiseen hoitamiseen on suuri houkutus.” Jatkuvaan mediatulvaan voi tottua, jolloin aivot hamuavat lakkaamatta uusia ärsykkeitä ja virikkeitä. “On hämmentävää, miten media välillä valtaa tilaa. Täytyy olla koko ajan online. Vai täytyykö? Voisiko välillä pitää taukoa, ja keskittyä siihen hetkeen, missä on?”, Ruokamo miettii. Informaatiotulvan keskellä kuormittuminen voi tapahtua huomaamatta. Ruokamo näkee haasteena rajojen asettamisen. “Opiskelijat puhuvat paljon informaatioähkystä. Kaikkialta tulee hirveästi tietoa, jolloin on vaikea keskittyä olennaiseen ja ajanhallinta on haasteellista. Mihin se aika lopulta meni, joka olisi pitänyt käyttää kurssin oppimistehtäviin ja tentteihin valmistautumiseen. Tämä vaatii paljon itseohjautuvuutta ja kurinalaisuutta sekä sitä, että asioita tehdään tiettyinä aikoina.” Digitalisaation maailmassa itsesäätelytaidoille olisi tarvetta. Ruokamo kertoo, että tällä hetkellä tutkitaan paljon, miten teknologiaa voidaan ottaa käyttöön opiskelijoiden hyvinvointia tukevalla tavalla. “Mielenkiinnolla integroimme näitä asioita myös omaan opetukseen. Opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia voidaan jatkossa tukea työkaluilla, joilla säädellään ajankäyttöä sekä vahvistetaan oppimisen itsesäätelyä ja yhtei-

söllistä säätelyä.” Kuulostaa siltä, että tällaisille työkaluille voisi olla suurtakin kysyntää opiskelijoiden keskuudessa. Digihyvinvoinnista ei ole toistaiseksi juurikaan puhuttu yliopistoissa. hiljalleen opiskelijat ovat palanneet kampukselle, ja kasvokkaiset kohtaamiset ovat jälleen lisääntyneet. Etäyhteydet ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen sekä opiskeluun että työelämään. ”En usko, että koronan jälkeen palataan perinteiseen, vaan entistä enemmän tullaan hyödyntämään sekä-että-mahdollisuuksia ja teknologiaa erilaisissa käyttötarkoituksissa. Mutta kyllä suuri osa ihmisistä on edelleen sitä mieltä, että kasvokkainen kohtaaminen on välttämätöntä. Läsnäolo tuo paljon lisäarvoa.” Ruokamo näkee, että siinäkin olisi omat haasteensa, jos kaikki opiskelu siirtyisi verkkoon. Kyydistä putoaminen on verkkokursseilla yleisempää, ja aukko- ja monivalintatehtävät eivät varsinaisesti ohjaa aitoon tiedonrakenteluun. ”Haluaisin nähdä edelleenkin, että se tiedonrakentelu olisi mahdollista yhteisöllisesti. Tähän juuri kehitämme erilaisia pedagogisia malleja.” Ruokamon mukaan opiskelijat osaavat hakea ja arvioida tietoa, mutta tärkeää olisi myös oppia tuottamaan mediasisältöjä. Uuden luominen aiemman tiedon pohjalta ja yhdessä tekeminen ovat oppimisen ytimessä. muutos opiskelijoiden arjessa heijastelee myös yhteiskunnan muutosta laajemmalla tasolla. Teknologia on tulevaisuudessa yhä vahvemmin läsnä, ja se nähdään ratkaisuna moniin tämän ajan polttaviin kysymyksiin. Digitalisaatio luo mahdollisuuksia koulutukseen ja terveydenhoitoon. Tekoälyllä ja muilla teknologioilla nähdään puolestaan merkittävä rooli ilmastokriisin hillitsemisessä. Samaan aikaan digiloikka on kuitenkin myös osa suurempaa ongelmaa. Digitalisaation varjopuolena on rajusti kasvava energian ja materiaalien kulutus sekä tuotannon epäeettisyys. Ympäristövaikutukset ulkoistetaan tuottajamaihin, ja datakeskusten levitessä ympäri maailmaa on alan hiilijalanjälkeä vaikea arvioida. Tarkkaa tietoa, jonka varaan ilmastotavoitteet voitaisiin asettaa, ei ole saatavilla. Ympäristövaikutusten ohella tulisi tarkastella myös alan eettisiä kysymyksiä aiempaa laajemmalla tasolla. Addiktoivia sovelluksia ja palveluita suunnittelevien yritysten toimintamalleja on valvottava, jotta vastuu digihyvinvoinnista ei jäisi ainoastaan kuluttajien harteille. Avoimuutta ja tutkimusta tarvitaan. Varmaa on, että muutos jatkuu ja teknologia kehittyy. Vielä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ja millä tavoin.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

Esimerkillinen kansainvälisyystyö palkittiin vuoden opiskelijatekona

VUOTTA SITTEN

TEKSTI ANNI NÄRVÄNEN

lapin yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden järjestö ESN Lapland palkittiin lokakuussa ylioppilaskunnan vuosijuhlilla Vuoden Opiskelijateko -palkinnolla. Palkinnon taustalla oli aktiivinen työ vaihto-opiskelijoiden edunvalvonnan eteen. “ESN Lapland järjestää kansainvälisille opiskelijoille monipuolista toimintaa, johon myös kaikki paikalliset opiskelijat ovat tervetulleita. Tapahtumat ovat melko samanlaisia kuin ainejärjestöilläkin; sitsejä, liikuntatapahtumia, saunailtoja, kansainvälisiä illallisia sekä matkoja Lappiin ja naapurimaihin”, kertoo ESN Laplandin puheenjohtaja Hanna Palosuo. Palosuon mukaan poikkeusaika on tuonut mukanaan muutoksia järjestön toimintaan. “Toiminta on siirtynyt enemmän verkkoon. ESN-toimijan näkökulmasta pandemia-aika on sisältänyt paljon edunvalvontaa, turvallisuusasioiden pohtimista sekä kaupungin ja yliopiston koronatiedotteiden kääntämistä. Toisaalta hiljentynyt tapahtumasektori on mahdollistanut toiminnan kehittämisen. ESN Lapland viimeistelee parhaillaan omaa laulukirjaansa ja on nimennyt viime keväänä omat häirintäyhdyshenkilönsä.” Pandemia-aika ei ole ollut helppoa ulkomailla opiskelevalle. “Muistan edelleen sen epätietoisuuden ja paniikin, kun maat sulkivat rajojaan ja yliopistot käskivät opiskelijoitaan palaamaan kotimaihinsa. Osa opiskelijoista päätti jäädä Rovaniemelle, sillä koronatilanne täällä oli huomattavasti helpompi kuin heidän kotimaissaan: ulkoilua ei kielletty ja kaupassakin sai käydä. Paikallinen opiskelijaelämä kuitenkin jäi monelta etäiseksi. Mediassa kv-opiskelijat, ja etenkin vaihtarit, leimattiin rankalla kädellä vastuuttomiksi bilettäjiksi ja reissaajiksi, ja he saivat osakseen ilkeitä kommentteja”, kuvailee Palosuo. Tämäkin syksy on hiukan poikkeava normaaliajasta, sillä AMK ei ole vastaanottanut vaihto-opiskelijoita syyslukukaudelle. Tapahtumien ja toiminnan makuun on kuitenkin päästy runsain joukoin. Palosuo kuvailee, että opiskelijoista huomaa, kuinka he ovat odottaneet tapahtumia sekä yhdessäoloa, ja se on ihanaa – ulkomaille lähdetään nimenomaan tutustumaan, oppimaan ja kokemaan!

kulutus puhutti lapin ylioppilaslehdessä myös 20 vuotta sitten. Päätoimittaja Semira Ben-Amor pohti pääkirjoituksessaan, että opiskelijoilla on Älä osta mitään -päivä yllättävän usein. Pakosta. “Ympäri Suomenmaata nousee uusia kauppakeskuksia ja Rovaniemikin saa kohta uutukaisen ovet auki. Hienoa, mennään kaikki joukolla shoppailemaan koko opintotuen voimin.” Lapin ylioppilaslehti järjestää tämän kunniaksi lukijamatkan Kalotinlinnaan. Matkasta kiinnostuneet ottakaa yhteyttä paatoimittaja@ lyy.fi. Lisätietoa tulee, kun ehditään hankkia.

TULORAJOJA NOSTETAAN syyskuun budjettiriihessä opintotuen tulorajojaa nostettiin 25 prosentilla määräaikaisesti vuoden 2022 ajaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tulorajojen korottaminen edistää mahdollisuutta työntekoon opintojen ohessa. Tavoitteena on parantaa opiskelijoiden toimeentulon ja työllisyyden edellytyksiä sekä helpottaa työvoimapulaa. Korotuksen määräaikaisuutta on kritisoitu monelta suunnalta. Muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan tulorajojen nosto vuodeksi on riittämätön tilapäisratkaisu, sillä tarvetta olisi pysyville korotuksille. Tulorajojen korotusten lisäksi opiskelijoiden toimeentuloon kaivataan kokonaisvaltaisia muutoksia, sillä töiden ja opintojen yhdistäminen saa jo nyt monet uupumaan.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

AUKE AMAN KUVITUKSET: SUVI SIPOL A

YLIOPISTOLLA

ASI ASTA

Palvelumme ovat ruuhkautuneet – olkaa hyvä ja odottakaa vuoroanne TEKSTI JENNA NYLUND

alkuvuodesta 2021 ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön eli YTHS:n asiakasmäärä nousi noin 125 000 opiskelijasta 270 000 opiskelijaan. Aikaisemmin ammattikorkeakoulujen opiskeluterveydenhuollon järjesti kunta, mutta muutoksen myötä se siirtyi YTHS:n palveluiden piiriin. Muutoksen avulla pyrittiin yhdenvertaistamaan korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuolto ja parantamaan palveluiden saatavuutta. Uudistuksen tarve oli perusteltu ja toivottu. YTHS varautui uudistukseen palkkaamalla lisää henkilökuntaa ja laajentamalla lähipalveluja. Korona-aikana jo tutuksi tulleet etäyhteydet on otettu palvelutuotannon tueksi ja digitaalisia palveluja hyödynnetään enenevissä määrin. Kaikesta varautumisesta huolimatta YTHS:n yleisja mielenterveyden palvelut ovat ruuhkautuneet ja aikoja palveluihin on voinut joutua odottelemaan jopa kahdesta kolmeen kuukauteen. Tilannetta on pyritty paikkaamaan ohjaamalla asiakkaita terveyskeskukseen tai päivystykseen, sekä tarjoamalla maksusitoumuksia yksityisille palveluiden tuottajille. Myös anonymiteettiin perustuvassa viestintäpalvelu Jodelissa on käyty keskustelua mielenterveyspalveluiden pitkistä odotusajoista. Useissa kommenteissa tuodaan esille, että aikaa lääkärille on saanut odotella pitkään. Lokakuun 10. vietettiin kansainvälistä mielenterveyspäivää ja sosiaalisessa mediassa moni kertoi mielenterveysongelmistaan stigman poistamiseksi. Päivää myöhemmin YTHS:n yleisja mielenterveyspalveluiden palvelunumero oli ruuhkautunut. YLE:n marraskuussa julkaiseman artikkelin mukaan syksyn 2021 aikana mielenter-

veyspalveluihin on ottanut yhteyttä enemmän ihmisiä kuin koko vuonna. YTHS:n mielenterveys- ja opiskeluyhteisötyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen kertoo artikkelissa, että “85% käynneistä liittyy ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen”. Olemme tilanteessa, jossa voit jokseenkin avoimesti kertoa mielenterveysongelmasta, mutta asia saa antikliimaksisen käänteen, kun joudut hoitojonon perälle odottamaan tapaamista terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Kelan kuntoutuspsykoterapia saa miltein myyttisen olemuksen, kun yrität YTHS:n kautta varata aikoja tarvittaviin psykiatristen sairaanhoitajien, psykiatrin ja psykologin tapaamisiin lausuntoa varten. Omien mielenterveysongelmien tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen on raskas prosessi. Korona-aikana opiskelijoita on kehotettu usein “koittaa jaksamaan”. Kuka ottaa vastuun, kun ei jaksa enää jonotella YTHS:n palvelunumeroihin, jaksa jonotella chattiin tai jaksa odottaa kuukausien päässä olevaa lääkärikäyntiä? Korkeakoulujen terveyspalvelut haluttiin yhdenvertaistaa ja syystä. Nyt kaikki korkeakouluopiskelijat saavat saman tasoista hoitoa, eli odottelua ja neuvoja, joita voisit yhtä hyvin lukea self help -oppaista. Opiskelijat kaipaavat vakaita tuloja, tukea opiskeluun, aikaa sosiaalisille suhteille ja varmuutta tulevasta. Sen sijaan saamme uudistuksia uudistuksen perään ja koitamme pysyä toimintakykyisinä samalla kun jonottelemme YTHS:n chatissa. APUA? MIELI ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin 24/7 09 2525 0111

HURRAA!

HYVÄ!

HYVÄSTI!

suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on valinnut marraskuussa järjestetyssä liittokokouksessa uuden puheenjohtajan ja hallituksen. Tänä vuonna hallitukseen oli ehdolla ennätysmäärä hakijoita. Tarjolla oli tuplasti hyvää, kun ehdolla oli – ehkä jopa ensimmäistä kertaa – kaksi edustajaa Lapin yliopistosta. Molemmat Katariina Henttonen ja Elina Kuula valittiin SYL:n hallitukseen.

kannusta sampanjaa, ei kun kauramaitoa. Ylioppilaskunnan omistama ravintola Meidän Lovisa on muuttanut hinnoittelua. Niin sanottu case-kauramaito on puhututtanut yliopistolla, kun kauramaidosta on kahvin kanssa joutunut maksamaan kymmenen senttiä ekstraa. Enää ei. Toimitusjohtaja Henna Kokko toivoo, että muutos vaikuttaisi positiivisesti kahvila-asiakkaiden määrään, joka on laskenut koronaaikana.

opintotietojärjestelmä WebOodi on marraskuussa korvattu Pepillä. Uuden järjestelmä käyttöönotto on takunnut ja vielä onkin reipas joukko toimintoja, jotka eivät toimi. Ohjeet uuden järjestelmän haltuunottoon, joita kukaan ei ikinä tule lukemaan löytyy osoitteesta: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ peppiopaslay Iloa uuden opetteluun!

Lapin ylioppilaslehti 4/21

EDUSTAJISTOVAALIT

Joka kolmatta kiinnosti Edustajisto käyttää ylioppilaskunnan korkeinta valtaa ja sen päätökset näkyvät päivittäin opiskelijoiden arjessa. Tästä huolimatta vain 31,30% prosenttia opiskelijoista äänesti tämän syksyn edustajistovaaleissa. TEKSTI INKA KOMONEN JA LOTTA LAUTALA

marraskuun alussa käydyt edustajistovaalit eivät tälläkään kertaa herättäneet sen suurempaa vaalihuumaa. Muutamia julisteita oli kiinnitetty sinne tänne, ja vaalien alla oleviin tapahtumiin osallistui saman verran opiskelijoita kuin perjantai-iltapäivän luennoille. Suurin osa vaaleihin liittyvästä keskustelusta käytiin sosiaalisessa mediassa. Myös LYY:n toimesta järjestettiin ylioppilaskunnan historian ensimmäinen somepaneeli. Vaatimattomasta huumasta huolimatta äänestysprosentti nousi hieman vuodesta 2019 ja oli parempi kuin valtakunnallinen keskiarvo.

Minne hävisivät listat ja ehdokkaat?

Ennen vaaleja keskustelua herätti listojen sekä ehdokasmäärien merkittävä lasku. Ehdolle asettui 76 opiskelijaa, kuudelta eri listalta, kun edellisissä vaaleissa ehdokkaita oli 104 ja listoja 11. “Asiaa selittää suurelta osin korona. Voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että äänestysprosentti nousi, vaikka ehdokkaita oli vähemmän ja äänestäjiä enemmän. Nousu oli hyvin maltillista, mutta pelkäsimme roimaa laskua”, kommentoi keskusvaalilautakunnan sihteeri ja pääsihterin sijainen Miikka Keränen. Tämän syksyn vaaleissa erityisesti puoluepoliittiset listat – Vasen, Rovaniemen Demariopiskelijat, F! ja Akateemiset kansallismieliset – loistivat poissaolollaan. “Vaikuttaisi siltä, että ainejärjestö-

listat ovat olleet äänestäjille tutumpia kuin poliittiset. Molemmille on kuitenkin edelleen kysyntää, sillä kaikki ehdokkaita asettaneet listat saivat ehdokkaitaan läpi.” Muutoksia tapahtui myös perinteisten tiedekuntalistojen joukossa, kun pois jättäytyi kasvatustieteilijöiden lista, Lastukas. “KTK:sta tulevien ehdokkaiden vähäisyys lienee asia, jota on syytä pohtia LYY:n tasolla laajemminkin”, Keränen toteaa.

Hyvinvointi puhututti

Edustajistovaalit käytiin vastuullisuusviikon yhteydessä, mikä näkyi ympäristöön ja opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvänä keskusteluna. Vastuullisuuspaneeliin osallistuneet ehdokkaat komppasivat toisiaan ja totesivat, että LYY:n täytyy olla suunnannäyttäjä kestävän kehityksen toimissa. Suurempien linjojen lisäksi ehdokkaat painottivat, että LYY:n tulisi tehdä vastuulliset valinnat helpoksi opiskelijoille. Yhtenä esimerkkinä esiin nousi kasvisruoan tarjonta. Myös korona-aika näkyi vaalikeskusteluissa puheena etäopetuksesta ja sen kehittämisestä. Lähes yhtä mieltä oltiin siitä, että jokaisella opiskelijalla täytyy olla mahdollisuus lähiopetukseen, mutta sen rinnalla on tulevaisuudessa huomioitava laajemmin erilaiset opiskelumuodot. Yksi vaalien selvästi suurimmista teemoista oli mielenterveys, joka yhdisti valittuja edustajia vaalikonevastauksissa. Kaikki olivat sitä miel-

ÄÄNESTÄNEIDEN MÄÄRÄ ÄÄNIOIKEUTETUISTA

ÄÄNESTYSPROSENTTI

2021 1307 / 4176 2019 1178 / 3846

2021 31,30 2019 30,63

Lapin ylioppilaslehti 4/21

tä, että yliopistoyhteisössä tulisi olla enemmän resursseja mielenterveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen.

Taideopiskelijat aktivoituivat

Edustajiston suureksi ryhmäksi Artiklan rinnalle nousi taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden TAO-lista, jonka paikkamäärä on kasvanut tasaisesti viimeisissä vaaleissa. Vuoden 2019 vaaleissa TAO-lista nosti paikkoja kahdesta neljään ja nyt neljästä kuuteen. Vaalien todellinen äänihai Susan Seppälä löytyi myös TAO-listalta. Suurin voittaja myös valtakunnallisesti oli taidealojen opiskelijat ja Taideyliopiston ylioppilaskunta, joka erottui selvästi muista ylioppilaskunnista äänestysprosentin kohotessa 47,68 prosenttiin. Ehdolla olevista listoista ainoa, joka menetti paikkojaan oli Vihertävät. Listan paikkamäärä laski kahdesta edustajasta yhteen. Kamppailu viimeisestä edaattoripaikasta oli tiukka ja Vihertävät hävisivät sen täpärästi TAO-listalle. Keskustaopiskelijoiden Neliapila säilytti kaksi paikkaa ja samoin Kokoomus yhden paikkansa.

Enää tarvitaan konkretiaa

Nähtäväksi jää, miten vaaliteemat ja keskustelut näkyvät kaksivuotisen edustajistokauden aikana. Joulukuussa toimintansa aloittava uusi edustajisto pääsee heti suurten kysymysten äärelle. Pöydällä on niin seuraavan vuoden talousarvio kuin uuden pääsihteerin valinta.

EHDOKKAITA

2021 76 2019 104

P I K A N E N P U N A P I P P U R I N VA A L I VA L V O J A I S I S T A :

Mitä ajatuksia vaalitulos herättää? KUVAT SAMPSA HANNONEN “Olen positiivisesti yllättynyt. Jännitti, miten esimerkiksi korona-aika heijastuu äänestysaktiivisuuteen. Lähdin vähän semmoisella ‘pessimisti ei pety’ -asenteella liikenteeseen, mutta kuusi paikkaa – erittäin tyytyväinen tähän tulokseen!”

“Iloisia ajatuksia! YTK:n Superlistalla oli aiemmin kaksi edustajaa ja nyt läpi pääsi neljä. Olen tosi tyytyväinen, että lista tuplasi vanhan tuloksen ja oma ehdokkaani pääsi läpi!” Mikko Savioja, matkailu- tutkimus

Cevor Tikerpuu, oikeustiede

“Olen todella innoissani! Meidän listalla oli hyvä vaalipöhinä, niin ihanaa, että saatiin nostettua YTK:n Superlistan paikkoja kahdella. Tietenkin olen myös iloinen omasta puolestani, kun pääsin edustajistoon.”

Ihanaa, että äänestysprosentti on noussut hieman. Se kertoo, että tässä yhteisössä halutaan vielä vaikuttaa asioihin! TAO:n puheenjohtajana olen helvetin ylpeä tästä listasta. Onhan se upeaa, miten tulos on parantunut viime vaaleista. Vaalikampanja on onnistunut ja tavoitteet ovat olleet sellaisia, mitkä jäsenistö kokee tärkeiksi.”

Kristiina Penna, sosiaalityö

Matilda Kalving, teollinen muotoilu

“No, tämä meni varmaan aika lailla kaikkien odotusten mukaisesti. Eniten yllätti se, että puoluetaustaiset listat saivat niin vähän ääniä. Ehkä se oli hyvä juttu. Nyt korkeakoulupolitiikka ei ole niin puoluepoliittista, vaan enemmän opiskelijoiden – toivottavasti kaikkien opiskelijoiden etua ajavaa.”

“Epäuskoinen fiilis. Olen ollut Rovaniemellä ja Lapin yliopistossa vasta vähän aikaa, ja ajattelin, että lähden mukaan, kerään muutaman hassun äänen ja joku toinen pääsee TAO-listalta läpi. Mutta niin, erittäin hyvä fiilis ja vitun hienoa, että TAO sai kuusi paikkaa edustajistoon! Tuntuu, että tulee sellaista tasapainoa lisää ainakin jossain määrin – meille ja kulttuurille hyvä.”

Aarni Laakkonen, politiikkatieteet ja sosiologia

Susan Seppälä, graafinen suunnittelu

VALITUT SITOUTUMATTOMAT VS. PUOLUEPOLIITTISET

2021 16 / 4 2019 13 / 7

Artikla Jenna Tuominen (46) Anniina Simonen (42) Cevor Tikerpuu (32) Eemil Nuuttila (30) Vilma Vastamäki (28) Elina Kuula (27) TAO-lista Susan Seppälä (85)

Jonna Braun (42) Sara Koskinen (42) Willehardt Gröhn (32) Netta Riponiemi (30) Julia Rapo (29) YTK-Superlista Jenni Matilainen (44) Pekka Nikumatti (38) Eetu Ahvensalmi (32) Kristiina Penna (28)

Lapin ylioppilaslehti 4/21

Neliapila Juho Alasaarela (18) Jesse Häyhä (16) Vihertävät Julia Kerkelä (31) Kokoomus Aurora Lehtosaari (17)

YMPÄRISTÖ

Kierrätysvinkeistä yhteisölliseen vastuullisuuteen Ympäristöystävällisyyden ja vastuullisuuden huomioiminen on olennainen osa 2020-luvun organisaatioiden toimintaa. Tämä näkyy myös ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen toiminnassa, mutta millä tavoin? TEKSTI MILLA SUUTARI • KUVITUS SARI KOUKKU

lmastokriisi ja sen vaatimat toimenpiteet eivät ole ohitettavissa ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen työssä, sillä toiminnan vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä vaaditaan lähes jokaiselta tavoitteelliselta ihmisten yhteenliittymältä. Tasa-arvo, ympäristöystävällisyys, kumppanuus ja hallinta ovat iskusanoja, jotka vilisevät organisaatioiden laatimissa strategioissa. Myös vastuullisuus osataan jakaa taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin lokeroihin, mutta konkreettisessa toteutuksessa on usein parantamisen varaa.

LYY ja ainejärjestöt vihreällä asialla Lapin yliopiston ylioppilaskunnalla eli LYY:llä on keskeinen rooli yliopistoyhteisön kestävän kehityksen toiminnassa. Esimerkiksi LYY:n organisoimalla jaostotoiminnalla on tärkeä asema ylioppilaskunnan ja opiskelijajärjestöjen toiminnassa, sillä monet toimeenpantavat asiat esivalmistellaan sen kautta. Kullakin ainejärjestöillä on hallituksissaan ympäristövastaava, joka vastaa järjestötoiminnan ympäristöystävällisyydestä ja osallistuu ympäristöjaoston kokouksiin. Jaoston tehtävänä on lisätä opiskelijoiden ympäristötietoutta erilaisten tempausten ja tapahtumien avulla. Syksyllä yliopistolla vietettiin LYY:n 24

organisoimaa Vastuullisuusviikkoa. Se järjestettiin osana Suomen ylioppilaskuntien liiton Kestävyys kannattaa, kannata kestävyyttä -hanketta, jonka tavoitteena on haastaa opiskelijat pohtimaan omia kulutustottumuksiaan sekä tehdä tutuksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Viikon aikana yliopistolla nähtiin kirppistelyä, vastuullisuuspaneeli, erilaisia kuluttamista pohtivia työpajoja sekä hävikkisitsit.

Vastuullisuudesta viestiminen on toiminnan ydin LYY:n ja ainejärjestöjen ympäristötoiminta konkretisoituu opiskelijoille usein viestinnän kautta. Kuluneen vuoden aikana sosiaalisessa mediassa on voinut törmätä muun muassa Arjen vastuulliset valinnat -kampanjaan. Kampanja toteutettiin yhteistyössä opiskelija-asuntoja vuokraavan Domus Arctica -säätiön kanssa, ja siinä jaettiin vinkkejä esimerkiksi asumiseen liittyen. Asuminen ja ruoantuotanto muodostavat suuren osan kuluttajien hiilijalanjäljestä. Selaillessani ainejärjestöjen sosiaalisen median tilejä, Jalot Villit vinkkaavat ”elämään pienesti”. Tunnen piston sydämessäni, sillä olen juuri muuttanut tilavaan kaksioon, vaikka asun yksin. “Koen, että opiskelijat ovat jo valmiiksi halukkaita edesauttamaan kestävien valintojen vahvistumista Lapin ylioppilaslehti 4/21

ympäristössämme”, toteaa LYY:n ympäristövastaava Siiri Peuraniemi. Yliopistoympäristössä vastuullisuudesta on kyettävä kommunikoimaan opiskelijoita kiinnostavalla tavalla. Niksipirkkamaiset vinkit arjen valintojen vastuullisuuden lisäämiseksi ovat leppoisa ja helposti lähestyttävä keino herätellä pohtimaan omia kulutustottumuksia. “Henkilökohtainen näkemykseni vastuullisuusviestinnän vaikutuksesta on se, että kun tietoisuus vastuullisuudesta sekä sen puutteesta lisääntyy opiskelijoiden keskuudessa, myös halu vaikuttaa asioihin omassa elämässä ja yliopistoyhteisössä lisääntyy”, sanoo Peuraniemi.

Aikaansa seuraavien, uteliaiden nuorten mielten uskoisi siis kaipaavan enemmän kuin vinkkejä vesihanan sulkemisesta tai valojen sammuttamisesta.

YMPÄRISTÖ

Viestinnän tulisi löytää myös ne, jotka suhtautuvat ympäristöasioihin neutraalisti, varauksellisesti tai jopa kielteisesti. Tästä syystä positiivisuuden säilyttäminen on tärkeää, vaikka ekologinen kriisi on vakava aihe, ja se vaatii tietämisen ja olemisen mullistamista. Tutkija Donna Harawayn mukaan ympäristökeskustelu kaipaa lannistavien ja kyynisyyteen taipuvien tarinoiden rinnalle enemmän iloa ja puhetta mahdollisuuksista mahdottomuuksien sijaan. Vastuullisuuden sisällyttäminen osaksi opiskelijatapahtumia on toimiva keino lisätä opiskelijoiden ympäristötietoisuutta. Tärkeää on yhdessä tekeminen.

Organisaatiot ohjaavat ihmisten toimintaa Yliopisto on kriittisen ajattelun pelikenttä. Aikaansa seuraavien, uteliaiden nuorten mielten uskoisi siis kaipaavan enemmän kuin vinkkejä vesihanan sulkemisesta tai valojen sammuttamisesta. Arjen vastuulliset valinnat -kampanjassa onnistuttiin pohtimaan vaikuttamista myös ympäristötekona. Kesän kyn-

Lapin ylioppilaslehti 4/21

nyksellä käsillä olivat kunnallisvaalit, jossa menestyneet ovat siirtyneet kaupungin- ja kunnanvaltuustoihin päättämään esimerkiksi kuntien hankinnoista. Myös ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa äänestäminen on ympäristöteko. Edustajisto päättää organisaation suuntaviivat, jotka konkretisoituvat yhteistyössä LYY:n ja ainejärjestöjen kanssa. ”Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa”, argumentoi elintasostaan tinkimätön. Nykyään tätä argumenttia kuulee onneksi yhä harvemmin. Se on muuttunut yleisesti hyväksyttävämpään muotoon, jonka mukaan yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta jokainen voi tehdä jotain. Jaetussa tilassa ja todellisuudessa elävät ihmiset vaikuttavat lähes jokaisella teollaan ja toiminnallaan suorasti tai epäsuorasti muihin yksilöihin. Tilat voivat joko mahdollistaa tai rajoittaa yksilöiden valintoja. Opiskelijaelämä ei tapahdu pelkästään luentosaleissa ja kirjaston lukulamppujen alla, vaan myös kampuksen ravintoloissa, opiskelijatapahtumissa sekä opiskelija-asunnoissa. Jotta opiskelija voi toteuttaa vastuullista elämäntyyliä, tulee kyseisten tilojen tarjota mahdollisuus vastuullisten valintojen tekemiseen. Organisaatiot ohjaavat ihmisten toimintaa. Vaikka yksilöiden on tärkeää kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiinsa, on organisaatioiden ensisijaisen tärkeää arvioida oman toimintansa vastuullisuutta ja toteuttaa sitä. Esimerkiksi tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusten arviointi on kuluttajille vaikeaa, jollei organisaatio tee niitä itse näkyviksi. Arjen vastuulliset valinnat -kampanjassa haluttiin tuoda esiin yritysten ja järjestöjen rooli vastuullisten vaihtoehtojen tarjoamisessa. LYY ja ainejärjestöt haastettiin kertomaan oman toimintansa ympäristövastuusta. Peuraniemi kertoo hiilineutraaliutta tavoittelevan LYY:n arvioivan hiilijalanjäl-

Vastuullisuuden periaatteet tulisi tehdä LYY:n ja ainejärjestöjen toiminnassa näkyviksi vuoden jokaisena viikkona.

keään muun muassa hankintojen, tapahtumien ja matkustamisen osalta. Edustustilaisuuksiin matkustetaan julkisin liikennevälinein maata pitkin. Peuraniemi lisää, että tänä vuonna LYY on toiminnassaan halunnut kiinnittää enemmän huomiota myös muihin kestävän kehityksen ulottuvuuksiin, kuten sosiaaliseen vastuullisuuteen. Tuotetilauksissa tämä näkyy vastuullisesti sertifioitujen toimittajien suosimisena. Lisäksi LYY on ilmoittautunut Fairtrade@work-työpaikaksi, jonka myötä se on sitoutunut valitsemaan hankinnoissaan mahdollisuuksien mukaan Reilun kaupan tuotteita.

Milloin Lovisasta saa vegaanista ruokaa? Lähden hyvissä ajoin yliopistolle, jotta ehdin käydä lounaalla Lovisassa. Samaan aikaan YLE uutisoi Helsingin kaupungin lopettavan liharuoan tarjoilemisen tilaisuuksissaan. Tästä eteenpäin kahvinjuojat saavat kuppeihinsa pelkästään kauramaitoa. On perjantai ja yliopistolla on hiljaista. Vilkaisu ruokalistaan ei vakuuta: tonnikalasalaattia ja kinkku-pekonipastaa. Vaikka olen kasvisruokapainotteinen sekasyöjä, pelkkä mielikuva possua-possun-päälle-pastasta saa minut hikoilemaan. Kohdallani kyse on lähinnä makutottumuksista,

Lapin ylioppilaslehti 4/21

enkä voi olla pohtimatta, millaisia ajatuksia päivän ruokalista mahtaa herättää vegaaneissa kanssaopiskelijoissa. Lovisan kasvisruoka on puhuttanut opiskelijoita jo pitkään. On hienoa, että ravintola panostaa ”lappilaiseen likiruokaan” ja raaka-aineiden kotimaisuuteen. Voiko kahvilaa kuitenkaan todella kutsua ”Meidän Lovisaksi”, jos suuri osa opiskelijoista jätetään ”me”-ryhmän ulkopuolelle ruokavalionsa takia? Kasvisruokavaihtoehtojen lisääminen olisi helppo tapa auttaa opiskelijoita ympäristöystävällisten valintojen tekemisessä. Kasvis- ja vegaaniruokailijoiden määrän kasvaessa jatkuvasti, kyse ei ole pelkästään vastuullisen valinnan mahdollistamisesta, vaan myös asiakaspalvelun kehittämisestä. Ravintolatoiminnan kehittämiseen vaikuttavat käytännölliset tekijät. Harvoin on kyse siitä, etteikö ravintola haluaisi toteuttaa lounastajiensa toiveita ja pienentää hiilijalanjälkeään. Lovisan lounasruokaa ei valmisteta paikan päällä puutteellisten tilojen vuoksi, vaan se ostetaan toiselta yritykseltä. Ravintolan on myös vaikeaa arvioida oman kasvisruokansa todellista menekkiä, kun kampuksella on useampia ravintoloita.

Vastuullisuus vaatii yhteistyötä Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta ilman laajempaa eri organisaatioiden kanssa tapahtuvaa yhteistyötä elämän eri osa-alueiden ekologisaatio ei ole mahdollista. Ympäristönäkökulman tulisi ohjata kaikkea toimintaa, sillä ilman ympäristöä ei ole taloutta eikä sosiaalista. Vastuullisuuden periaatteet tulisi tehdä LYY:n ja ainejärjestöjen toiminnassa näkyviksi vuoden jokaisena viikkona. Yliopiston ja sen organisaatioiden on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti yksilökeskeistä kulttuuriaan, sillä vastuullisuus on ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Tuhansia vuosia vanha lausahdus siitä, ettei kukaan ole saari pitää paikkansa edelleen.

KIRJA

Kirja, joka ei kulu lukemalla? Kahdeksan ihmistä ja kahdeksan kirjasuositusta. Ainejärjestöjen puheenjohtajat kertovat ajamattomista teoksista, joihin palaavat uudelleen. KOONNUT LOTTA LAUTALA

YUVAL NOAH HARARI: SAPIENS. IHMISEN LYHYT HISTORIA. BAZAR.

“Hararin teos tiivistää ihmiskunnan historian viiteensataan sivuun. Mutkia vedetään paikoin suoriksi, mutta se tarjoaa siitä huolimatta paljon ajateltavaa. Mitä jos olisi tapahtunut toisin? Miten asiat silloin olisivat tänään? Kirja on niille, joita kiinnostaa historia, mutta ei niin paljon, että jaksaisivat kahlata kaiken. Toisaalta teos voi toimia lähtölaukauksena asioiden tarkastelemiseen myös syvemmällä tasolla. Luen monipuolisesti erilaisia kirjoja dekkareista yhteiskunnallisiin aiheisiin. Kun haluan lukea jotain kevyempää, valitsen Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmat. Ne saavat minut nauramaan. Viime vuosien aikana olen myös löytänyt äänikirjojen maailmaan, mitä ilman olisin tuskin koskaan kahlannut esimerkiksi Sinuhe Egyptiläistä läpi.” Pekka Nikumatti, politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelijoiden Kosmos Buran ry:n varapuheenjohtaja

HARUKI MURAKAMI: KAFKA RANNALLA. TAMMI.

“Nuoruudessani rakastin John Greenin kirjoja, ja luin Kaikki viimeiset sanat uudelleen ja uudelleen. Vuosien varrella huomaan palaavani Kafka rannalla -kirjan pariin. Murakamin teoksen voi avata mistä kohtaa tahansa, ja löytää kauniisti rakennettuja lauseita, joista saa lohtua harmaaseen päivään. Olen haaveileva ja utelias lukija. Rakastan kirjakauppoja, ja sitä kun voi uppoutua ja tutustua uusiin kirjoihin. Luen harvoin ääni- tai e-kirjoja. En vain

osaa uppoutua niihin samalla lailla. Olen antanut itselleni luvan merkitä pokkareihin lempi lauseitani. Tämä helpottaa lohdun etsimistä kirjoista. En tosin koskaan merkkaisi mitään kovakantiseen kirjaan, ja siksi ostan välillä sekä kovakantisen kirjan, että pokkarin. Yhden merkinnöille ja toisen sitä varten, että saan sen joskus unelmakotini kirjastoon.” Matilda Kalving, taideaineiden opiskelijoiden TAO ry:n puheenjohtaja

OSKARI SAARI: AKI HINTSA. VOITTAMISEN ANATOMIA. WSOY.

“Olen lukenut Saaren teoksen, mutta myös kuunnellut sen äänikirjana. Siinä yhdistyvät lempikirjallisuuden lajini eli elämäkerta ja self-help. Hintsan elämä on ollut tapahtumarikasta ja täynnä oivalluksia. Joka kerta kirjaan palatessa olen löytänyt siitä jotain uutta. Erityisesti Hintsan hyvinvointimalli on tuonut uutta omiin valintoihin riippumatta elämäntilanteesta. Viime aikoina olen saanut valtavasti inspiraatiota myös monien naisten elämäkerroista. Lukijana olen kaikki tai ei mitään. Joko hotkaisen kirjan nopeasti tai en lue ollenkaan. Nautin siitä, kun kirjat vievät mukanaan. Luen kuitenkin valitettavan harvoin. Kynnyksenä lukemiselle on hyvän kirjan ja ajan löytäminen.” Ilona Riihimäki, yleisen kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen opiskelijoiden Lastu ry:n puheenjohtaja

JANE AUSTEN: YLPEYS JA ENNAKKOLUULO. WSOY.

“Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo yllätti aikoinaan moniulotteisuudellaan ja nokkeluudellaan. Kirja Lapin ylioppilaslehti 4/21

ei ole ainoastaan romanttinen komedia, vaan käsittelee yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja. Vaikka kirja on nyt jo yli 200 vuotta vanha, voisivat Austenin hahmot ja ihmissuhdekuviot olla yhtä hyvin tästä ajasta. Kirjassa on onnellinen loppu, ja palaan siihen, kun tarvitsen piristystä. Yliopisto on tehnyt minusta viikonloppu- ja lomalukijan. Nautin siitä, että voin lukea tuntikausia kerrallaan kirjan kannesta kanteen, mutta arjessa tällaisia hetkiä on vaikea löytää.” Sophia Macnamara, oikeustieteen opiskelijoiden Artikla ry:n varapuheenjohtaja

JULIA THURÉN: KAIKKI RAHASTA. GUMMERUS.

“Luin kirjan Kaikki rahasta hiljattain, mutta voisin hyvin lukea sen uudestaan. Kirja sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin, ja ajattelen, että jokaisen olisi hyvä lukea se jossain kohtaa elämää. Sijoittaminen ja säästäminen eivät ole kaikille opiskelijoille ajankohtaisia asioita, mutta kirjasta saa vinkkejä myös yleisesti omaan taloudenhallintaan ja oppeja tulevaisuutta ajatellen. Pidän Thurénin tavasta kirjoittaa ja myös hänen uusin teos Kaikki kuluttamisesta oli mielenkiintoinen. Koen olevani kirjastojen suurkuluttaja. Minulta ei löydy montaakaa kirjaa hyllystä, vaan sen sijaan lainaan paljon kirjoja. Luen mieluiten paperisia kirjoja, enkä niinkään ääni- tai e-kirjoja. Eniten tykkään dekkareista, mutta luen myös paljon muutakin kirjallisuutta.” Kiira Sihvola, matkailututkimuksen opiskelijoiden Jalot Villit ry:n varapuheenjohtaja

RISTO HARISALO: ORGANISAATIOTEORIAT. TIETOSANOMA.

“Olen palannut Harisalon kirjaan tasaisin väliajoin viime vuosina. Teos käsittelee keskeisiä organisaatioteorioita ja sitä, miten jokainen niistä on yhteyksissä toisiinsa. Kirjasta legendaarisen tekee se, että meidät laitetaan lukemaan se ensimmäisellä kurssilla, jolloin siitä ei juuri mitään vielä ymmärrä. Myöhemmin olen käyttänyt kirjaa lähteenä melkein jokaisella kurssilla, joten siihen tulee palattua usein. Arjessa luen paljon opintoja varten, minkä vuoksi luen muita kirjoja enemmän lomalla. Tykkään lukea kirjoja niiden alkuperäiskielillä, mistä syystä suurin osa kirjahyllyni kirjoista on englanninkielisiä. Lukiessani haluan

irrottautua todellisuudesta, ja siksi luen usein fiktiota.”

kuuntelen niitä aina sopivassa välissä, kuten Kolunkin kirjan.

Siiri Nokkanen, hallintotieteen, johtamisen ja johtamisen psykologian opiskelijoiden Remburssi ry:n puheenjohtaja

Jenni Matilainen, sosiaalityön ja kuntoutustieteiden opiskelijoiden Lyhty ry:n puheenjohtaja

EEVA KOLU: KORKEINTAAN VÄHÄN VÄSYNYT. GUMMERUS.

“Kuuntelin keväällä viime vuonna ilmestyneen Kolun kirjan ja olen saanut siitä paljon lohtua arkeen, jota sävyttävät kiire sekä suorittaminen. Korkeintaan vähän väsynyt onkin tarkka, mutta lohdullinen kuvaus tämän päivän burnout-kulttuurista, jonka uhrina en näe vain itseäni, vaan opiskelijat yleisemmin. Suosittelen teosta kaikille, jotka kokevat olevansa yksin ajoittaisen uupumuksen kanssa. En oikeastaan lue kirjoja, mutta

EEVA KOLU: KORKEINTAAN VÄHÄN VÄSYNYT. GUMMERUS.

“Olen lukenut jo muutaman kerran Korkeintaan vähän väsynyt kirjan, vaikka se on ilmestynyt vasta hiljattain. Uskon palaavani siihen vielä monesti tulevaisuudessa. Kolun tyyli kirjoittaa on oivaltava ja humoristinen. Pidän siitä, että kirja on konkreettinen ja tarjoaa samaistumispintaa. Meistä jokainen voi varmasti allekirjoittaa sen, että kokee toisinaan riittämättömyyden tunnetta. Luen silloin, kun ehdin. Tykkään eniten lukea juuri ennen nukkumaanmenoa. Silloin saan myös paremmin unta.” Elisa Hälinen, luokanopettajien ainejärjestö Lapikas ry:n puheenjohtaja

ESSEE

Eläköön Oy Minä Ab TEKSTI HERTTA HUOVILA • KUVITUS EEVA HANTULA

Lapin ylioppilaslehti 4/21

ohn Websterin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Pölynimurikauppiaat 90-luvun Suomessa ovelta ovelle imureita kaupitteleva Kristiina näyttää malliesimerkkiä siitä, kuinka jokainen voi ottaa oman elämänsä haltuun. Lama, syöpä, antaa tulla. Määrätietoinen imurikauppias on päättänyt puskea läpi. “Eihän se oikeastaan mistään muusta ole kiinni kuin minusta itsestäni”, hän kiteyttää. Nykysanastolla Kristiinalla on selvää bosslady-asennetta. Mikä tahansa on mahdollista, kunhan itse tekee töitä sen eteen. Samaa mentaliteettia on toteuttanut oma isoäitini. Perheessä, jossa lukio-opintoihin ei ollut varaa, alkoi työnteko nuorena. Haaste ei kuitenkaan ollut este. Määrätietoisella työnteolla hänkin otti ohjat omiin käsiinsä, ja valmistui ylioppilaaksi tenttimällä lukion sillä ajalla, mitä täysipäiväiseltä työltä ja vanhemmuudelta jäi yli. Toinen Pölynimurikauppiaat-dokumentin seuraama kauppiashahmo on Heimo, joka painaa pitkää päivää kierrellen Itä-Suomen pikkukyliä ovelta ovelle. Lupsakan ulkokuoren alta paljastuu karun realistinen maailmankuva: “Tuntuu, että olen jossain paskaläjässä. Välillä meinaan sinne hukkua, mutta jostain aina saan kiinni ja nostan itseni sieltä ylös.” Omat ponnisteluni tuntuvat vaisuilta Kristiinan ja isoäitini lannistumattomien elämänasenteiden rinnalla. Heimon kuvaama vajoaminen ja itsensä vaivoin ylös nostaminen sen sijaan kuulostaa liiankin tutulta. Isoäitini tavoin ei omakaan ylioppilastodistukseni ollut itsestäänselvyys. Lukion toisen vuosikurssin alkutaipaleella äitini kehotti minua jättämään lukion suosiolla kesken. Toistuvien poissaolojen takia olin pudonnut useilta kursseilta, eikä opintojen eteneminen näyttänyt todennäköiseltä. Valmistumiseen oli vaikea uskoa, ennen kuin tieto siitä neljännen lukiovuoden päätteeksi todella luki Opintopolussa. Ovatko paskaläjämme sitten itse aiheutettuja? Vai syntyvätkö ne yhteiskunnan sortuessa kerta toisensa jälkeen heikoimmassa asemassa olevien niskaan? Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä: itsensä on joka tapauksessa omin voimin nostettava ylös.

Jokainen päivä ja jokainen tunti on mahdollisuus kehittyä ja toteuttaa unelmiaan.

usliberalistiseen ihmiskuvaan nojaava retoriikka, jossa ajan tehokas haltuunotto on ratkaisu kaikkeen, tulee jatkuvasti vastaan. Self help sekä itsensä johtaminen ja kehittäminen perustuvat pitkälti ajan kuluttamisen hallintaan. Se, mihin kulutamme aikamme, määrittelee keitä olemme. Ja sitä, kuinka onnistuneita olemme yksilöinä. Ajanhallinta on elämänhallintaa. Motivaatiovideoissa elämä muuttuu heräämällä joka aamu viideltä, aikatauluttamalla päivät tehokkaasti ja olemalla kiitollinen jokaisesta eletystä minuutista. Jokainen päivä ja jokainen tunti on mahdollisuus kehittyä ja toteuttaa unelmiaan. Tämän ohella otetaan sopivasti aikaa itselle. Vapaa-aikakin on aikataulutettavissa niin, että sitä on tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja jos on haasteita, terapiaan voidaan vain mennä: “Terapiassa tavataan.” Ne tavatkoot, joilla on terapiaprosessiin riittäviä voimavaroja sekä ajallisia ja taloudellisia resursseja. Ratkaisu ongelmiin löytyy aina oman pään sisältä, omista toimintatavoista, omasta ajankäytöstä. Ja jos se ei auta, et ole yrittänyt tarpeeksi. Raamatunkin mukaan laiskuus on synti. Lepo on kuitenkin sallittua, ja sen erottaa laiskuudesta se, että lepo ansaitaan kovalla työllä. Maallistuneessa yhteiskunnassa Raamatun säkeet on korvattu motivoivilla lausahduksilla, jotka muistuttavat itsestään somefeedeissä ja kahvimukien kyljissä. “You have the same 24 hours in a day as Beyonce.” “It’s not about having time. It’s about making time. Be stronger than your excuses.” “Some people dream of success, while other people get up every morning & make it happen.” Aika on siis pelkkä priorisointikysymys, johon jokaisella on samat mahdollisuudet. Ottamalla haltuun oman ajankäyttönsä ja käyttämällä sen tehokkaasti, mikä vain on mahdollista. Hyvä pöhinä päälle ja menoksi. Suoritusyhteiskunnassa ajatus itsestä huolehtimisestakin tarjoillaan yritysmetaforien kautta. Oy Minä Ab: olet oman elämäsi toimitusjohtaja. Mutta mitä tapahtuu Oy Minä Ab:n ajautuessa konkurssiin?

Lapin ylioppilaslehti 4/21

ESSEE

Sen sijaan, että keskittyisimme ongelmien laajempiin syyseuraussuhteisiin ja mahdollisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, tarjoamme ahkeruutta vastauksena köyhyyteen ja mindfulnessia psyykkiseen pahoinvointiin.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

ksilökeskeisyyttä painottava yhteiskunta sivuuttaa puolivahingossa erilaiset lähtökohdat ja voimavarat. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, kyllä, ja näin ollen jokainen meistä, start up -pöhisijästä rivityöläiseen ja pötköttelijästä toimitusjohtajaan, vaikuttaa omalla tavallaan yhteiskuntaan. Ei voi väittää, etteikö yksilön toiminnalla olisi mitään merkitystä. Ei voi myöskään väittää, etteivätkö yhteiskunnan tuottamat lähtökohdat vaikuttaisi yksilön mahdollisuuksiin, ja etteivätkö nämä vaikutukset jakautuisi epätasaisesti. Suomessa erilaisia lähtökohtia on pyritty tasaamaan hyvinvointivaltion keinoin. Peruskoulu-uudistuksen sekä tulonsiirtojen, kuten opintotuen ja asumistuen ansiosta harvinaisen monella on mahdollisuus opiskella jopa korkeakouluasteelle asti. Tilastoja katsoessa sana “hyvinvointi” ei kuitenkaan nouse kuvaavimpana mieleen. Neljäsosa suomalaisista kärsii työuupumuksesta. Joka viides suomalainen kokee vuosittain mielenterveyden häiriöitä. Korkeakouluopiskelijoista psyykkisiä vaikeuksia on useammalla kuin joka neljännellä. Vastuu rakenteellisista ongelmista jää yksilön omille harteille. Vaikeuksien edessä yksilö kääntääkin syyttävän sormen itseensä: tämä on merkki siitä, että minä olen epäonnistunut.

ävettää. Olen kuluttanut päiviä, viikkoja, kokonaisia vuosia voimalla pahoin. Rehellisesti tuntuu, että olen tuhlannut suuren osan elämästäni. Aika on arvaamaton, abstrakti. Se viivyttelee, tulee liian äkkiä vastaan. Entä jos olenkin vain laiska ja saamaton, sopeutumaton? Ei. Se, että osa jäsenistä putoaa pois kyydistä ja osa ei ole kyydissä alun alkaenkaan, kertoo yhteiskunnan heikkoudesta, ei yksilöiden. Sen sijaan, että keskittyisimme ongelmien laajempiin syy-seuraussuhteisiin ja mahdollisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, tarjoamme ahkeruutta vastauksena köyhyyteen ja mindfulnessia psyykkiseen pahoinvointiin. Esikuviksemme tarjotaan ihmisiä, joilla on täysin erilaiset lähtökohdat, voimavarat ja resurssit kuin meillä. Medioissa toistuu onnistujien narratiivi. Ääni on niillä, jotka ovat selättäneet haasteet ja nostaneet itse itsensä ylös. Missä ovat ne äänet, jotka kertovat siitä, kun se ei ollutkaan mahdollista? Niitä ääniä löytyy Suomestakin paljon: tilastoista, perheistä, tuttavapiireistä.

hteiskunnan jäsenten hyvinvointi olisi myös pitkällä tähtäimellä taloudellisen edun mukaista, mutta eikö yksilöllä pitäisi olla oikeus voida hyvin yhteiskunnassa ihan itsensäkin takia? Mihin yhteiskuntana pohjimmiltaan oikein pyrimme, jos emme siihen, että jokainen voisi hyvin?

Lapin ylioppilaslehti 4/21

AJANKUVA

arjessa, poissa. pitää tuntuu, et mä oonpärjää ollut ikuisuuden kiinni

aikatauluista

pärjää

pitää

pärjää

aikatauluista

kiinni

arjessa,

kiinni

rutiineista, on ja rutiineista, on ja tai no poissa ja poissa, tmut o i mniinku i n t a kpoissa, y k y i tiedätkö? nen. toimintakykyinen. tulee

kiitettävästi

tulee

kiitettävästi

kontaktiin, ei esiinny kontaktiin, ei esiinny poissa niinku täällä, mut ei läsnä. poissa niinku teidän kanssa, k o o t t i s u u t t a , p sniinku y k o o kotona, t t i s umut u t tpelkässä a , p s y mut yksin. poissa huoneistossa, akuuttia itsetuhoisuutta. ei akuuttia itsetuhoisuutta. joka on täynnä mun tavaroita. poissa niinkueikaikkialla, u n mä e ten t tiedä o m umissä. u t t a u n epoissa t t oniinku m u u jossain, t t a mut mut ei silti missään. useamman

viikon

ajan,

kertoo käyttäneen alkoholia k o h t a l a i s e s t i , ja kun mä oon poissa muita päihteitä. tää yhteiskunnaneipikajuna ajoittain herkistyy ja on vie mua eteenpäin jarruttamatta, i t ja kvelvollisuuksista. u i n e n , kyselemättä kiireistä ei

akuuttia

useamman

viikon

ajan,

päihteitä.

herkistyy u

ja e

on ,

akuuttia

kiitettävästi

u n e t t o m u u t t a

useamman viikon ”apua, hakekaa mut

viikon ajan, ajan, useamman turvaan, kertoo käyttäneen alkoholia kertoo käyttäneen en vaan alkoholia voi olla yksin, k o h t a l i solla e syksin, t i , k o h t a l a i s e s t i , enavoi muita päihteitä. ei muita päihteitä. olla yksin,ei ajoittain herkistyy ja on ajoittain herkistyy ja on yksin, u

hakekaa

ei akuuttia mut turvaan.”

akuuttia

p s y k i a t r i a n

hoidon tarvetta.

luulisi tässä viimein kaiken pysähtyvän, mutta sivuraiteet kaartuvat takaisin kohti pääraidetta, jossa mua odottaa paikka jonossa, kunnes toisin kerrotaan. paikka siinä jonossa, joka on surullisen suuri, jossa ihmiset heiluvat heikkoina tuulessa, kun sisin on tulessa tai jo tuhkaa.

kiitettävästi

kontaktiin,

esiinny

p s y k o o t t i s u u t t a , ei akuuttia itsetuhoisuutta. u n e t t o m u u t t a useamman

viikon

ajan,

muita

ajoittain

ei esiinny kontaktiin, ei esiinny kontaktiin, ja ne raiteet vievät mua p s y depressioon k o o t t i s ujau paniikkiin t t a , p s y k o o t t i s u u t t a , aggressioon, ei akuuttia itsetuhoisuutta. ei itsetuhoisuutta. pakahtumaan: jaakuuttia lopulta puhelinlinjoille

tulee

k o h t a l a i s e s t i ,

toimintakykyinen.

rutiineista,

kertoo käyttäneen alkoholia

tulee

toimintakykyinen.

k o h t a l a i s e s t i ,

toimintakykyinen.

u n e t t o m u u t t a

pitää

aikatauluista

kertoo käyttäneen alkoholia

p s y k i a t r i a n p s y k i a t r i a n ja kun mä oon poissa tarvetta. pärhoidon tarvetta. pär- hoidon tää juna eksyy sivuraiteille, jäätoiseen, arjessa, pitää jää arjessa, ja ne raiteet vievät mua samaa vauhtiapitää baarista kiinni aikatauluista kiinni autojen aikatauluista liukkaita katuja pitkin eteen, rutiineista, on ja rutiineista, kahlaamaan varjoista täyttyvään veteen. on ja

kiitettävästi

arjessa,

Lapin ylioppilaslehti 4/21

muita

ajoittain i

päihteitä.

herkistyy u

ja e

on ,

akuuttia

p s y k i a t r i a n hoidon tarvetta.

KUVA: SAR A KORK AL A

K A A R LO R A K AS

K AARLO R AK AS on runoilija ja esityssanataiteilija. Taiteilijanimen takana seisoo graafisen suunnittelun opiskelija Sara Korkala, joka valmistuu taiteen maisteriksi tulevana jouluna. Kaarlo Rakkaan runous tuo esiin raa’an rehellisiä palasia todellisuudesta, jotka ilmaisevat päänsisäisiä maisemia. Runojen aiheet pyörivät mielenterveyden, elämän raadollisuuden sekä ihmissuhteiden parissa. Tärkeänä Kaarlo Rakas pitää henkilökohtaisten kipuilujen jakamista, ja toivoo ihmisten pyrkivän avoimuuteen, vaikka itsensä aukaiseminen tuntuisikin pelottavalta. Jakamalla voi löytää samaistumispintaa ja huomata, ettei ole yksin. Kaarlo Rakas on esiintynyt Rovaniemellä useissa sanataidetapahtumissa ja julkaissut kolme omakustanteista Ota mut. -runozineä. Lisäksi hän toimii sanataide- ja open mic -iltoja järjestävän Sanaseuran toisena tuottajana.

Lapin ylioppilaslehti 3/21

KOLUMNI

Kampuksella kuin buffetissa – kuinka ilotella sivuainevapauden ja rajatun opintotuen ristipaineessa EMMA KÄHKÖNEN

ienet kuullut, että olet onnekas opiskellessasi Lapin yliopistossa, sillä koulussa vallitsee vapaa sivuaineoikeus. Tämän on oltava huima etu: miksi muuten kaikki yliopistot mainostaisivat samoin? Olen halunnut ajatella, että pienemmässä koulussa riittää erityistä lempeyttä suvaita opiskelijan sivupolkuja. Ainakin minun korvissani kaikuivat sanat “vapaa” ja “oikeus” niiden kauneimmissa merkityksissä, kun sukelsin vuosia sitten kampuksen tarjontaan. Marssin tiedekunnissa kuin buffetissa poimien kurssin kokoisia makupaloja. Kun tarjolla on tulevaisuudentutkimusta, metodityöpajoja ja elokuvantekoa, miksen kokeilisi? Kun kokeilut lisääntyivät, huomasin kilpailuttavani opettajia ja kursseja. Moni kurssi jäi kesken, kun epäilys iti kesken johdantoluentojen. Oliko materiaali ajantasaista? Olinko valmis sitoutumaan opetustapoihin? Kiinnostiko aihe lehtoriakaan? Ehkä joku muu opettaisi esikuvallisemmin. Etsin parhaita paloja kuin kullankaivaja vaskoolillaan hippuja. Kokemukset eri tiedekunnista nostivat itsetuntoani ja tukivat muun muassa kandin kirjoittamista: osasin valita useiden kokeiltujen työtapojen väliltä. Sivuaineopiskelu ei ole toki pelkkää vapautta. Kokeiluillani on ollut hintansa, sillä niiden aikana olen kuluttanut rajattuja tukikuukausia. Välillä epäilin valintojani. Kohtasin heitä, joiden kurssipaletti oli optimoitu, rönsytön. Kun törmäytimme keskusteluissa erilaisia tyylejämme, vanha totuus pulpahti pintaan. Vapaus tarkoitti kaikille eri asioita, samoin taloudelliset riskit. Olen itse omaksunut generalistisen tiedonihanteen: suvussani on monialaisia opettajia, ja äitini on napsinut sivuaineita rajattomien tukikuukausien Suomessa. Kukaan ei närkästy joulupöydässä, jos kerron tehneeni “sitä ja tätä”. Entä kursseista maksaminen? Monille rahankäyttö maksuttomien tutkintojen Suomessa on pyhäinhäväistys. Itsekin koin sydämentykytyksiä, kun tajusin, ettei kaipaamaani sivuainetta löydy koulun maksuttomasta tarjonnasta. Nykyään koen jo jonkinlaista turvaa, kun ostan opinto-oikeuden uuteen avoimeen yliopistoon. Uskallan ostaa sivuaineen, jos tiedän sen niin tenhoavaksi, että en vahingossakaan jätä leikkiä kesken. Kurssipaletin koostaminen voi olla varsinkin vasta-aloittaneelle opiskelijalle hähmäisen epävarmaa. Opintojen venymistä torjutaan joka suunnalta, mikä luo vaikutelman, ettei opiskelija saisi enää irrotella. Siksi haluankin alumnin uskottavuudella sanoa kaikille yllytystä kaipaaville: ANNA MENNÄ. Käännä sivuaineopiskelijana kaikki kivet, kun koostat näköisesi tutkinnon. Käytännössä: tutustu Lapin yliopiston sivuilla JOO-opinto-oikeuksiin sekä kesäyliopiston ja avoimen yliopiston tarjontaan. Juttele opintosihteerin kanssa, käy sivuaineinfoissa ja hae vaihtoon. Kirjoita hakukoneeseen “avoin yliopisto” ja “avoin ammattikorkeakoulu” ja kahlaa läpi Suomen, miksei naapurimaidenkin, tarjolla olevat kurssit. Jos rahapuoli jännittää, muista opiskelijoille suunnatut apurahat ja laita hakemukset vetämään. Uskallan ennustaa, että tulevaisuudessa kynnys kerätä sivuaineita eri aloilta ja maista madaltuu, kiitos etäopintojen kehityksen. Viron tuoreen presidentin Alar Karisin puheissa Suomi ja Viro ovat yhdessä matkalla koulutuksen huipulle, jos vain maat syventävät korkeakoulujensa yhteistyötä. Viro on nyky-Euroopan PISA-ihme ja edelläkävijä yhteiskunnan digitalisaatiossa, ja voi vain toivoa, että osa tästä kehityksestä roiskuu Suomen puolelle. Tämän päivän sivuaineopiskelijan ei kuitenkaan tarvitse odottaa tulevaisuuden uudistuksia ja yhteistöitä. Jos osaat käyttää Lapin yliopiston Moodlea, sinulla on jo taitoa pärjätä verkko-opiskelijana joka mantereella: Moodle sattuu olemaan planeetan käytetyin verkko-oppimisympäristö. Kirjoittaja on free-toimittaja ja Lapin yliopiston alumni, joka on ollut kirjoilla viimeisen kolmen vuoden aikana kuudessa koulussa, kolmessa maassa.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

KOLUMNI

KULUTUSLUPAUS ERKK A LEHTORANTA

imantit ja kulutus ovat ikuisia, Kelan tuet eivät. Opiskelijan kulutus koostuu lähinnä välttämättömistä, eli asumiseen, ruokaan, liikenteeseen tai vastaavaan liittyvistä menoista. Pääasiassa opiskelijoilla on kaikkia kulutustavaroita muita kotitalouksia vähemmän, poikkeuksena tietoliikennelaitteet kuten puhelimet ja tietokoneet. Opiskelija on merkittävän kuluttajan sijaan vain lupaus tulevasta kulutuksesta. Siksi esimerkiksi opiskelija-alennukset toimivat lähinnä symbolisina kädenojennuksina, jossa yhtenä tavoitteena on myönteisen markkinointikokemuksen ujuttaminen osaksi horisontissa lymyilevän keskiluokan kulutusta. Symbolikin jättää jäljen. Rajallisella budjetilla aitojen kulutusvalintojen tekeminen on normaaliakin hankalampaa, eikä opiskeluajan kulutusta siksi ole kiinnostavaa puida enempää. Kärsikää pois, töihin siitä. Sen sijaan opintojen jälkeen väistämättömässä keskiluokkaunelmassa oletus on, että kulutuspotentiaali kasvaa. Valinnanvaraa on enemmän jo opiskeluajalta tutuissa kulutustyypeissä, ja uusi elintaso avaa kokonaan uusia kulutuskohteita. Kysymykseksi jää, miten entinen opiskelija kuluttaa? Olen jo pariin otteeseen horissut tähän lehteen, että yliopistossa tehtävänä on laveasti katsottuna kasvaa vapauden ja vastuun ristipaineesta kriittiseksi ja hyväksi kansalaiseksi. Hyvään kansalaisuuteen voidaan lukea vastuullinen kuluttaminen sekä tietoisuus yhteiskunnan kuormituksesta laajemmin. Kriittinen kansalaisuus toimii suojana markkinointia vastaan. Olettaen, että yliopistolaitos toimii, opiskelijan kulutuskäyttäytyminen muovautuu yliopiston ja opiskelun myötävaikutuksesta. Opintojen ohella vaikuttaa tietenkin opiskelijayhteisö, jossa perustellut käsitykset kuluttamisesta vuotavat tulevaan käyttäytymiseen. Pointin voi lisätä listaan niistä syistä, miksi terve, vireä ja keskusteleva opiskelijakulttuuri on äärimmäisen tärkeää yliopistossa. Näkökulman kulutukseen tulee olla kaksitasoinen, ja näyttäytyä henkilökohtaisen sekä suurempien toimijoiden kulutuskritiikin kautta. Kriittistä linssiä kaipaa esimerkiksi harvoin ilmastokeskustelussa esiintyvä tietoliikenneala. Jokainen netissä pinkova bitti kuluttaa sähköä useammassa paikassa; datakeskuksissa, operaattoreilla ja päätelaitteissa. Maailmanlaajuisen dataliikenteen kokonaispäästöille on vaikea saada kiveen hakattua hintalappua. Aalto-yliopiston tutkija Kari Hiekkanen kertoo Kahvit näppikselle -podcastissa, että eri raporttien mukaan internetin dataliikenteestä 85 % on kuluttajapalveluita. Tästä bittivirrasta valtaosa on videoita, kuten striimauspalveluita tai sosiaalisen median videosisältöä. Mainittuja voi huoletta väittää 2020-luvun popkulttuurin ytimeksi, joten kulutuksen lopettaminen ei juuri tule kyseeseen. Katso sarjasi seurassa! Yliopiston voi pelata läpi vuodessa 583 opintopisteellä, tai olla allekirjoittaneen lailla pelaamatta lainkaan. Opiskelijana olennaista on piiskata itseä ja ympäröivää yhteisöä lupaamaan uudenlaista kulutusta, koska kuluttamalla kuluu tulevaisuus. Kirjoittaja on koodaava yhteiskuntatieteilijä ja striimiaddikti, joka ajautui jälleen hävettävän syvään itsereflektioon taustatutkimuksensa myötä.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

JOULUKALENTERI

ROSKIS –

roskakierrätyskranssi Muovi – puh, pah, pelistä pois! Näin alkakoon seesteinen, kestävä kulkumme. Roskiskaapissa totuus on toinen – joutojätteen ja kääreiden kirkkauden luoma kontrasti kummastuttaa ja kirvoittaa päivittämään suhdettamme roskaan. Tein sen puolestanne, olkaa hyvät. TEKSTI SOFIA PARADA BARRENECHEA • KUVAT ANNU KUIVAS • KUVASYVÄYS ELLI ALASAARI

ENNEN:

Roska – kuluttamisen laiska lapsi, joka roikkuu perässä pistäen silmään, kuin muistuttaakseen elämämme perinnöstä.

JÄLKEEN:

Kultaakin kalliimpi ja kujeilevampi kaveri, joka materiaalin roolissa reissaa mukanamme myös tulevaisuudessa.

Tänään kelpuuta päivän roskaksi isohko rompe, muhkeaa ROSKIS:ta varten.

Sunnuntai! Ekan adventin kunniaksi tallenna taskusta löytyvä pienen pieni adventtiroska.

KOKOA Lapin ylioppilaslehden

joulukalenteri 2021 kotoa käsin talosi tähteistä. Tarvitset • 6–10 kpl vessapaperihylsyjä • nitojan • liimaa • lankaa ripustukseen • roskaamisen riemua suorittaaksesi tämän joulukalenterin kaikki 24 kohtaa. Palkintona kalenterin suorittamisesta, jouluaattona kotiasi koristaa ROSKIS.

Aloita materiaalin keräys. Valitse päiväsi puhuttavin muoviroska. Yhtä monta kuin joulukalenterissa luukkuja, niin myös roskia tässä kalenterikranssissa. Tallenna yksi roska päivittäin. Huuhtele, kuivaa ja käyttöön vaan!

Kerää kotisi wc/talouspaperihylsyt talteen. Kranssi muodostuu hylsyrungon ympärille.

Hylsyt voi halutessaan koristella. Kaiva esiin vanhat lahjapaperit, nyt ne pääsevät käypään kulutukseen.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäinen haaste: Suomi100-aiheinen roska (kuva someen pliis ja sit tägää @lapinylioppilaslehti, niin nähää tää huippusuoritus) Vähintään nyt jotain siniristiroskaa. Hylsyjen kertyessä aloita koristelu. Ruraaleimman ROSKIS-lookin saa toki päällystämättä, mutta värin ystävät voivat helposti kiepauttaa hylsyn ympärille lahjapaperia nitojalla ja liimaten.

16 17

Jos et saanut valmista hylsyrunkoa, niin onneksi tästä kalenterista löytyy kuin löytyykin mitä osuvimmat ohjeet. Aloita siis hylsyjen koristelusta, sitten nidot ne kaksi kerrallaan yhteen. Toistotiistai. Hylsykaksikoiden kertyessä aloita nitomaan pareja toisiinsa. Hylsyjen on tarkoitus muodostaa ympyrä. Tätä varten parit on hyvä nitoa toisiinsa pienessä kulmassa, niin että rivistö taipuu ympyrään. Taukotanssitorstai! Kerää talteen jokin tanssimainen roska. Mitä enemmän hylsyjä sitä leveämmän halkaisijan saat rungolle. Kuudella hylsyllä saat pienen ympyrän. Kuvan ROSKIS sisältää 8 hylsyä.

Koristuksen jälkeen ala kiinnittämään hylsyjä toisiinsa. Tämä tehdään pareissa. Laita kaksi hylsyä pystysuunnassa vierekkäin ja nido keskeltä yhteen.

Muista tehdä hylsyjen reunaan reikä ripustusta varten. Lauantain kunniaksi jokin luikerteleva roska.

Taukotanssitorstai! Keskity roskien sijaan hieman heilumiseen. Heiluva roska?

Perjantain kunniaksi talleta roska, joka alkaa P:llä. Pullo, Pirkka, pussi, pakkaus – näitähän riittää.

Hartaana adventtina sopii kerätä mahdollisimman rauhoittava roska. Jokainen tyylillään!

Tee valmiisiin hylsypareihin reiät ripustusta varten. Rei’itin tai sakset hoitavat tämän homman. Varalta joka hylsyyn. Tee reikä sille puolelle, jonka et halua näkyvän ulospäin. Hyvää adventtia nro dos! Second hand, second best, hopea ei oo häviö. Inspiraatiota roskan valitsemiseen olkaa hyvät. Jos ilmenee vaikeuksia hylsyjen keräilyssä/kiinnityksessä, niin nopeimmille löytyy valmiita hylsyrunkoja yliopistolta LYY:n lasiputken lähellä sijaitsevan toimiston edestä huomenna maanantaina 13.12. Hylsyhunttiin yliopistolle! Ota talteen jokin ylpältä löytyvä roska.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

Kun hylsyhommat alkaa olla paketissa, niin rohkeasti vaan ympyrä sulkeutumaan. Huomioi, että ripustusreiät jäävät sisäpuolelle. Jos ne jäi ulkopuolelle, olkoon ne koristeita, tee uudet kuitenkin sinne sisälle myös. Tähän mennessä olet varmasti saanut jo kivan joukon rempseitä roskia kasaan. Next vaan rungon ympärille niitä kiinnittämään. Alas, ylös, lomaan, sivuun, leiki! Suosittelen aloittamaan kevyemmistä, nitojalla kiinnittyvistä kappaleista. Siirry raskaampien roskien pariin. Ne kiinnittyvät parhaiten kuuma- tai pikaliimalla. Kaksipuolinen teippi toimii näppärästi myös. Karkkikeskiviikko? Namuroskia?

Jatka roskien kiinnittämistä runkoon sekä toistensa lomaan niin, että ROSKIS näyttää sinulta.

Ripusta lopuksi lanka (toivottavasti) hylsyjen sisäpuolelta löytyvistä rei’istä niin, että saat teoksen ripustettua.

Onneksi olkoon, olet suorittanut Lapin ylioppilaslehden joulukalenterin 2021 – nyt sinulla on ROSKIS.

Lapin ylioppilaslehti 4/21

“Roska – kuluttamisen laiska lapsi, joka roikkuu perässä muistuttaakseen elämämme perinnöstä.”