Someryhmät kaupunkisuunnittelussa
K
aupunkiaktivistien osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on keskittynyt 2000-luvulla pitkälti erilaisiin somekanaviin, pääasiassa Facebook-ryhmiin. Suomen suurin ja tunnetuin kaupunkisuunnitteluun aktiivisesti osallistuva ryhmä on Lisää kaupunkia Helsinkiin (LKH). Juuri kymmenen vuotta täyttäneessä ryhmässä on 18 000 jäsentä. Ryhmän tavoite on nimensä mukainen, ja lisää kaupunkia saadaan rakentamalla tiiviitä kerrostalokortteleita, korttelipuistoja ja kivijalkaliikkeitä. Samansuuntaisia tavoitteita on ryhmän sisarryhmillä. Niistä suurin, 4 000-jäseninen Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmä haluaa moottoriteiden sijaan enemmän kivijalkaliikkeitä ja katutilaa. Espoon vastaavassa ryhmässä on noin tuhat jäsentä. Turussa toimii reilun tuhannen jäsenen Turun ympäristö- ja kaavoitusasioiden kansalaiskeskusteluryhmä. Lähes 6 000 jäsenen Arkkitehtuurikapina kertoo olevansa kyllästynyt rumiin laatikoihin. Sen ideaalin ydinajatuksen voinee tiivistää kaupunkisuunnittelun professorin Larry Beasleyn sanoin: “Uusia alueita suunniteltaessa pitäisi ottaa vaikutteita niistä vanhoista, historiallista alueista, joita ihmiset rakastavat, jotta uusistakin voisi tulla yhtä rakastettavia.” Arkkitehtuurikapina on LKH -ryhmän tavoitteisiin nähden vastakkainen ryhmä, kuten 13 000 jäsenen Friends of Malmi Airport -ryhmä.
Ryhmä kaupunkisuunnittelijoiden silmin Annaliisa Niitamo ja Jonas Sjöblom tarkastelivat Yhdyskuntasuunnittelu-lehden artikkelissaan vuonna 2008, miten kaupunkisuunnittelijat kokevat somekeskustelut osana omaa työtään Helsingissä. Kyselyyn vastanneet suunnittelijat seurasivat ryhmää, mutta osalla keskusteluun osallistumista rajoitti oma virkamiesasema, jonka tuoma näkökulma ei ollut aina sama oman mielipiteen kanssa. Yleisesti ottaen suunnittelijat suhtautuivat yhteis14
Kotiseutuposti 1/ 2020
Lisää kaupunkia -ryhmissä keskustellaan myös aktiivien itse tekemistä suunnitelmavaihtoehdoista. Kuvassa Urban Helsinki -kollektiivin suunnitelma “Vallilan Esplanadista". Kuva: Maija Faehnle.
työhön LKH-ryhmän kanssa kriittisesti, koska he kokivat vastuukseen tasapuolisuuden vaalimisen. Ongelmaksi koettiin ryhmän puoluepoliittisuus ja ideologisuus ja se, että ryhmä ei edustanut kuin sitä kovin pientä osaa kaupunkilaisista, jolla on muutenkin hyvät ja vahvat mahdollisuudet osallistua keskusteluun. Kaupunkisuunnittelijat kokivat myös ongelmana ryhmän suppean tietotason kaupunkisuunnittelun monimutkaisesta todellisuudesta. Vastauksissa oli toisaalta paljon hajontaa. Kaikkein myönteisimmin ryhmään ja sosiaaliseen mediaan suhtautuivat nuorehkot miestyöntekijät. Someosallistuminen kaupunkisuunnittelussa on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin. Osallistuminen suosii sosiaalisen median toimintalogiikan hallitsevia ja sitä ymmärtäviä. Kaupunkisuunnittelijat pyrkivät laajentamaan kansalaisten osallistumista, jolloin juuri somekenttä osoittautuu kätevimmäksi lähestymistavaksi – puutteistaan huolimatta. Kaikesta huolimatta sosiaalinen median kanavat tarjoavat hyvin moderoituna loistavan alustan käydä keskustelua kaupunkisuunnittelusta, ja kansalaisten halu osallistua keskusteluun ja suunnitteluprosessiin näin kasvaa. KEI J O LEH I KO I N EN
Kaupunkiaktivisti, Kotiseutuliiton valtuuston jäsen
Pidempi versio jutusta: www.kotiseutuliitto.fi/blogi.
