3 minute read

Kotiseutujunnut: Käpylä-Seura

Sarjassa kerrotaan kotiseutuyhdistyksistä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan nuoria mukaan toimintaansa – nirsoilematta junnujen ikävuosikymmenten kanssa. ” Tämä on vähän kuin isän perintönä saatu tämä Käpylä-aate”, aloittaa Tintti Karppinen, Käpylä-Seuran supernainen. Kuten kaupunginosassakin, myös Käpylä-Seurassa kättä paiskaa uusi ja vanha. Seura on alueen kokoava voima. Tiivistä yhteistyötä tehdään koulujen, partiolaisten, Ilves-teatterin, musiikkiopiston, kulttuuriyhdistyksen ja oikeastaan kaiken kanssa, mikä puutarhakaupunginosassa henkeä vetää.

Vaikka seuran hallituksen keski-ikä on ikääntyvään päin, on junnuperspektiiviä asukastoimintaan lähdetty hakemaan pelottomasti tekemällä yhteistyötä niin yksittäisten asukkaiden, yhteisöjen kuin yritystenkin kanssa ja antamalla ohjaksia innokkaasti seuran ulkopuolisille ihmisille.

Advertisement

Hallitus hoitaa minimiinsä viilatun järjestöbyrokratian, jotta kaikki voivat vapaasti toteuttaa ideoitaan.

Käpylän alueen perustamispäätöksestä tulee tänä keväänä kuluneeksi 100 vuotta. Käpylä-Seura on Helsingin vanhin kaupunginosayhdistys, ja se on ollut paraatipaikalla seuraamassa alueen kehitystä.

Tintti Karppisen isä toimi Käpylä-Seuran puheenjohtajana kaupunginosan kohtalon vuosina, kun 1920-luvulla rakennettu tunnelmallinen Puu

Kotiseutuposti 1/2020 Taivaskallion perinteisessä laskiaisriehassa oli paljon lunta ja laskijoita vuonna 2018. Kuva: Tintti Karppinen.

Käpylä oli purku-uhan alla. Ikoninen kaupunginosa säilytettiin pitkälti Käpylä-Seuran vaikutustyön tuloksena. Sittemmin on seura menestyksekkäästi puolustanut myös Taivaskallion puistoa, käpyläläisten omaa ykkösen ratikkaa, alueen kahta lippakioskia ja kaupunginosakirjastoja, jos jokunen uhattuna ollut paikallissymboli mainitaan.

Ihmisiä ja ajassa elämistä

Seuran jäsenten keski-ikää selkeästi nuorempana hallitustyöhön 80-luvulla tullut Karppinen aluksi pelästyi, että ”mihin vanhojen miesten seurueeseen mä olen itseni saattanut”. Vähitellen selvisi, että Seuran toiminnan keskiössä olivat asukkaat. ”Ei ole olemassa mitään seuraa tai yhdistystä abstraktina toimijana, vaan se on ne ihmiset, jotka siellä on. Siksi musta on aina tärkeää, kun joku ehdottaa, että seura vois tehdä sitä tai tätä, hyvin herkästi kutsua mukaan tekemään ja toteuttamaan. "En muista, että seura olisi vastustanut mitään sellaista, jota asukkaat ovat selkeästi halunneet.” Vaikka Käpylä-Seurassa on pitkät perinteet vanhan rakennusperinteen puolustamisessa, on kaupunginosayhdistys ja sen vaalimat perinteet ensisijaisesti paikallisia ihmisiä varten.

Ykkösen ratikalla körötellään aina marraskuussa linjan synttäriajelut. Ohjelma vaihtelee muutoin vuosittain, mutta Tintti Karppinen soittaa aina harmonikkaa ja laulattaa matkustajia. Kuva: Risu Karppinen.

Aina on syytä miettiä, mitä perinteet tuovat asukkaille: juuria ja jatkuvuutta vai poissulkemista? Joskus perinteet kaipaavat myös muokkausta, jotta kaikilla on mahdollisuus päästä mukaan ja tulla niistä osallisiksi. Sitäkään Karppinen ei kavahda.

”Perinteet ovat syntyneet tietyssä ajassa ja paikassa. On tärkeää, että isovanhemmat ja lapsenlapset osaavat samoja leikkejä ja saavat perinteistä jatkuvuuden tunnetta ja turvallisuutta, mutta perinteiden varjolla ei voi toimia toisia vastaan.”

Kynnys osallistumiseen matalalla

Käpylä-Seura on alueen eri toimijoiden ja yhteisöjen koollekutsuja ja kokoava voima.

”Olemme vähän kuin Käpylän epävirallinen kattojärjestö. Koordinoiva, ei hallinnoiva.”

Käpylä-Seuran kautta voi päästä toteuttamaan ideoitaan.

”Meillä otetaan ilomielin mukaan tekemään ihan kaikki, oli jäsen tai ei. Joskus menee oma aikansa, että uskalletaan lähteä toden teolla mukaan.” Jokavuotisiin perinteisiin kuuluu muun muassa Käpylän Lions Clubin järjestämä laskiaisrieha Taivaskalliolla, ykkösen ratikan juhla-ajelut, tavaranvaihtopäivät, Elävä Joulukalenteri kirjastolla ja ympäri Käpylää, Kyläjuhliin osallistuminen ja kirjailijavierailut.

Käpylä-Seura antaa lausuntoja, tekee aloitteita ja organisoi tapahtumia. Seura pyrkii olemaan aktiivinen paitsi asukastoiminnassa, myös asukkaiden äänenä päättäjille, lähidemokratian toteutumispaikkana sekä kulttuuriperinnön siirtäjänä.

Aineettoman kulttuuriperinnön Wikistä löytyy kolme käpyläläistä perinnettä. Jos alueella toimivan

Jo kymmenen vuotta Käpylässä jouluiloa tuonut Elävä Joulukalenteri suunnitellaan ja toteutetaan vuonna 2020 yhdessä lapsipoppoon kanssa. Kuva: Risu Karppinen.

yrityksen tai Helsingin kaupungin vieraat haluavat tutustua Käpylään, pirisee Karppisen puhelin. Käpylän Elävä Joulukalenteri on jo vuosikaudet ollut Karppisen vastuulla, mutta juhlavuotena mukana suunnittelemassa ja tekemässä on laajempi joukko ja lisäksi koululaisedustus.

Tarkoituksena on käydä paikallisen Mestarit ja kisällit -ryhmän toteuttamana läpi jouluperinteitä viimeiseltä sadalta vuodelta. Joulukuun jokaisena päivänä kellon lyödessä kuusi illalla, aukeaa Käpylän kirjastolla elävän joulukalenterin luukku leikkien, laulaen ja loruillen.

Keskustelun päätteeksi Karppinen puhuu yhteisöllisyydestä kaupungeissa, naapuruudesta ja yhdessä tekemisestä.

”Mitä naapurissa on, sitä meillä ei tarvita”, hän summaa ja muotoilee saman vielä reseptivinkiksikin: ”Laitetaan kaikkea sitä, mitä omasta kaapista löytyy ja mitä naapurista saa lainaan.”

Aika hyvä resepti myös yhdessä tehtävään kaupunginosatyöhön.

Käpylä 100 -juhlavuosi on samalla Käpylä-Seuran 80. juhlavuosi. Paikalliset tuottajat, Käpylä-Seura ja Käpylän kulttuuriyhdistys, koordinoivat juhlia. Ohjelmaa on historiasta nykykulttuuriin ja draamasta diskoiluun. Infopiste on kaupungilta adoptoidussa ja vapaaehtoisvoimin pyöritettävässä lippakiskassa.