Kotiseutuposti 1/2020

Page 1

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

1/2020

Suunnitellaan joukolla

Kotiseutuposti  1/ 2020

1


PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 13.2.2020

1 / 2020

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/ ilmoittaminen-ja-mainostus T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi Pääkirjoituksen kuva Riitta Vanhatalosta: Studio KuvaLeipomo, Henna Mitrunen.

Kansikuva Neristanin hurmaava puutaloalue on yksi Kokkolan Valtakunnallisten kotiseutupäivien vetonauloista elokuussa. Kuva: Martti Pukkinen / Kokkolan kaupunki.

Kotiseututyö edistää sosiaalista kestävyyttä Kestävän kehityksen edistämisestä puhutaan nyt enemmän kuin koskaan. Kotiseutuliitto kantaa oman osuutensa keskusteluun. Parhaillaan on käynnissä Kotiseutuliiton strategian uudistaminen. Siinäkin kestävyyden näkökulma on mukana. Pohdimme, miten kotiseutu- ja kulttuuriperintötyö voivat edistää kestävyyttä. Kotiseutuliitto arvioi myös omaa toimintaansa ja laatii oman kestävän kehityksen ohjelman. Kuulemme koko strategiasta, mutta myös kestävyyden edistämisestä, mielellämme jäsenten näkemyksiä ja ehdotuksia. Tänä vuonna Kotiseutupostin jokaisessa numerossa paneudutaan yhteen kestävyyden osa-alueeseen. Tässä numerossa teema on sosiaalinen kestävyys. Sosiaalisessa kestävyydessä on kyse ihmisten oikeudesta perustarpeisiin. Tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta hyvinvoinnissa ja osallisuudessa. Kotiseututyö edistää asukkaiden osallisuutta ja osallistumista. Kotiseututyö voi vahvistaa sosiaalisen kestävyyden edellytyksistä osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan. Kotiseututyö on kaikille avointa. Parhaimmillaan kotiseututyö huomioi kaikki asukkaat, eri-ikäiset ja eritaustaiset, kutsuen mukaan osallistumaan. Kotiseutuyhdistys tai kaupunginosayhdistys voi olla toiminta-alusta asukkaiden osallistumiselle ja vaikuttamiselle. Kotiseutupostin jutuissa sosiaalinen kestävyys näyttäytyy osallisuutena. Kirsti Kovanen kirjoittaa maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisesta mm. asukkaiden vaikuttamisen kannalta. Keijo Lehikoinen kertoo sosiaalisen median mahdollisuuksista kaupunkisuunnittelussa. Lisäksi käsitellään kulttuurisuunnittelua, kyläsuunnittelua ja asukasyhteistyötä maisemanhoitoalueiden suunnittelussa. RI I T TA VA N H ATA LO

Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 2

Kotiseutuposti  1/ 2020

Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja


"

Aito paikallisylpeys ja yhteistoiminta kulttuuriympäristön puolesta on myönteinen viesti, jota ei päälle liimatuin markkinoinnin keinoin voi saavuttaa." Reetta Nousiaisen Omakulma

s. 27

Jani Hanhijärvi

Kyläsuunnitelma voi olla kevyt ja rajattu

20–21

Maassamuutto ja ilmastokysymykset inspiroivat toimittajia

Sisältö 4 7 8 10 12

MRL:n uudistaminen on iso projekti Kotiseudulle keräyksen tuotto jaetaan apurahoina Kotiseutujunnut: Käpylä-Seura Maisemanhoitoalue tukee alueellisia vahvuuksia Museobuumi käynnissä

ja löytää uusia kohderyhmiä seuraavista sukupolvista. Ehkäpä kyläteiden hiljenemiselle on löytymässä vastalääke kotiseutuun kohdistuvan kiinnostuksen myötä." Tärkeintä on kuitenkin tajuta, että suomalainen on kotiseudullaan niin hipsteri-Vallilassa kuin sydänmaiden salokylillä. "Maaseudun ja kaupunkien vastakkaisasettelu on todella turhaa", Ylä-Anttila korostaa. "Sen sijaan tarvitaan rohkaisua ja tukea asukkaiden kotiseuduillaan ideoimien hankkeiden toteuttamiseen. Tässä työssä Kotiseutuliitto voi toimia asiantuntijana ja neuvonantajana." Merja Ylä-Anttilan haastattelu

14

16 18

23 24 27

Jyrki Valkama / Yle Kuvapalvelu.

Yleisradion toimitusjohtajana Merja Ylä-Anttila on pohtinut, kuinka journalistit voisivat omalta osaltaan rohkaista kuuntelijoita, katsojia ja lukijoita vaalimaan kotiseuturakkautta; toimittajathan ovat tunnetusti mielipidevaikuttajia, joita seurataan varsinaisten juttujen ohella myös somessa. "Ylen uutistuotannossa ratkaisevat vain ja yksinomaan uutiskriteerit",Ylä-Anttila muistuttaa. Teema sivuaa esimerkiksi sisäiseen maassamuuttoon liittyvien aiheiden käsittelyä – kuten syrjäisempien kuntien elinvoimaa ja menestymistä koskevissa jutuissa. Myös ilmastonmuutos voi vaikuttaa erityisesti tulevien sukupolvien asenteisiin isovanhempien kotiseutuja kohtaan, joten tästä näkökulmasta kotiseutuaiheita saatetaan käsitellä toimituspalavereissa. "Nykyiset parikymppiset aikuiset ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin äitini 50-luvulta lähtien: juuresten kasvattamisesta kasvimaalla, marjan poiminnasta, puiden istutustalkoista, kierrätyksestä. Ylipäätään ekologinen kotoilu on yleistymässä

s. 24–25

Someryhmät kaupunkisuunnittelussa Kulttuurisuunnittelu paikallisen kehittämisen mallina Kyläsuunnitelmasta on moneksi Kotiseutuliiton erityisen huomion kohteet 2020 Kotiseutukiintymys innostaa kehittämään Omakulma: Reetta Nousiainen

Kotiseutuposti  1/ 2020

3


MRL:n uudistaminen on iso projekti

Kuva: Anna-Maija Halme

Maankäyttö- ja rakennuslain luonnokset lausunnolle syksyllä Maankäyttöä ja rakentamista ohjaavalla lainsäädännöllä on Suomessa pitkät juuret: vanhimmat ulottuvat Ruotsin vallan aikaiseen rakennuskaareen, nuorimmat vuonna 2000 voimaan tulleeseen lakiin. Rakentamisen tavat ja suunnittelu ovat muuttuneet matkan varrella melkoisesti, ja lainsäädäntökin on omaksunut eri vaiheissa oman aikansa ja yhteiskuntansa ajatuksia. Yksi syy nyt käynnissä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain eli MRL:n uudistamiseen on ohjeiston karsimisen tarve. Lisäksi ilmasto- ja energiakysymykset, aluerakenteen erilaistuminen, kaupungistuminen, liikkumisen murros, elinkaari- ja vähähiilisyysnäkökohdat, digitalisaatio sekä hallinnon muutokset ovat tuoneet tarvetta ajantasaistaa lakia.

Nyt kannattaa olla aktiivinen Lain uudistamistyö alkoi toissa vuonna. Sen pohjaksi on tehty kymmeniä selvityksiä ja arviointeja. Työ on harvinaisen laaja ja sitä valmistelemassa on valmistelijajoukon lisäksi työryhmiä, jaostoja, teemaryhmiä, sidosryhmäfoorumi ja parlamentaarinen seurantaryhmä. Uudistukset tulevat vaikuttamaan kymmeniin muihin lakeihin. Tämä kevät on aktiivisinta lainvalmistelu- ja kommentointiaikaa. Koko paketti on tarkoitus 4

Kotiseutuposti  1/ 2020

Uudistuksen teemoja: • •

• •

• • • • •

Miten suunnittelulla tuetaan kehitystä kohti vähähiilistä ja kestävää Suomea? Miten varmistetaan, että asunnot, liikenne ja työpaikat muodostavat toimivan ja viihtyisän kokonaisuuden, jossa on hyvä elää? Erilaisten alueiden elinvoiman tukeminen Miten varmistetaan, että elinympäristömme on terveellinen ja turvallinen ja luonto- ja kulttuuriympäristöt ovat lähellä? Kaavatasojen roolit ja lukumäärä Suunnitteluprosessin avoimuus ja vaikuttamisen työkalut. Digitaaliset työkalut ja kaavojen laatiminen Miten varmistetaan vaikuttaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa? Eri lakien yhteentoimivuus

saada luonnosvaiheeseen syksyllä. Sen jälkeen tulee lausuntokierros. Eduskuntakäsittelyt alkaisivat suunnitellun aikataulun mukaan syksyllä 2021. Ensimmäinen osa uuden lakitekstin luonnoksista on jo valmistunut ja ollut kommenttikierroksella. Se kattaa suunnittelujärjestelmää ja toteuttamista koskevat pykäläluonnokset, mutta lopulliset tekstit saattavat vielä muuttua paljon, kun kommentit otetaan huomioon.


Kaavojen tehtävät ovat kasvamassa edellä mainittujen ajan ilmiöiden suuntaan, mutta suunnittelun sisältöön ei ole esitetty paljon muutoksia.

Kaavoista digitaalisia ja paikkapohjaisia Kaavojen sisältövaatimukset ovat muuttumassa osittain laadullisiksi vaatimuksiksi, niiden perusteella arvioitaisiin myös kaavojen sisällön laillisuutta. Tekniikaltaan kaavasuunnittelu on muuttumassa digitaaliseksi ja paikkapohjaiseksi, kaavakartta tarvittaisiin kuitenkin tulevaisuudessakin. Suunnittelua varten kerätyt tiedot ja suunnitelmassa päätettävät asiat on pyritty erottamaan erillisiksi osiksi. Syksyn kommenttikierroksella oli esillä kaavatasojen vähentäminen, mutta kaavamuotojen määrä ja kohdentaminen on vielä harkittavana. Maakuntakaava vaikuttaisi säilyvän jatkossakin. Kuntatasolla valmistelussa on tarkasteltu vaihtoehtoa, jossa yleiskaava ja asemakaava yhdistettäisiin yhdeksi kuntakaavaksi. Siinä voisi kuitenkin olla kaksi tasoa. Toinen olisi yleisluontoisempi – strateginen taso. Toinen olisi yksityiskohtaisempi, jo valmis toteuttamisen pohjaksi tarkoitettu taso. Maakuntakaavan ohjausvaikutusta ehdotettiin

muutettavaksi niin, että se tulisi koskemaan vain valtakunnallisen ja maakunnallisen liikennejärjestelmän ja -verkon sekä muun infrastruktuurin kehittämisen periaatteita tai maakunnan viherrakennetta ja sen kehittämisen periaatteita. Kaavahallinto ja kaavojen hyväksymismenettely vaikuttavat säilyvän nykyisellään, maakuntavaltuusto päättäisi maakuntakaavasta ja kunnanvaltuusto kuntakaavasta. Ohjausvaikutuksen laajuutta pohditaan vielä palautteen pohjalta. Suunnittelujärjestelmää koskeviin pykäläluonnoksiin tuli viranomaisilta, järjestöiltä ja yksityisiltä kansalaisilta noin 300 kommenttia. Ne ovat luettavissa lakiuudistuksen verkkosivuilla www.mrluudistus.fi. Kaikki kommentit käsitellään suunnittelujärjestelmää pohtivassa jaostossa. Lain muiden osien pykäläluonnokset valmistuvat myöhemmin tänä vuonna. Kaavojen toteuttaminen -jaosto valmistelee kuntien maapolitiikkaa koskevat kohdat ja Digitalisaatio ja asiakaslähtöiset prosessit -jaosto kaavakarttojen ja kokonaisuuden digitalisoinnin vaikutukset pykäliin. Suunnitteilla on mm. valtakunnallinen maankäyttöjärjestelmä eli digitaalinen rekisteri ja tietoalusta, joihin maankäyttöä ja rakentamista koskevat päätökset ja prosessit voivat tulevaisuudessa tukeutua.

Yhdistyksiä tarvitaan kansalaiskeskustelun foorumeiksi Kotiseutuyhdistysten kannalta ehkä mielenkiintoisin osa lakiuudistusta on Osallistumis- ja vaikuttamisjaoston työ ja ehdotukset. Lain lähtökohtana on nykylain tapaan jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, vuorovaikutteisuus suunnittelussa ja avoin tiedottaminen. Suunnittelun alkuvaiheisiin on kaavailtu lisää mahdollisuuksia mielipiteen esittämiseen, jopa ennen kuin kaavan laatimista on aloitettu, sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa laajentamalla. Kaavan suunnitteluvaiheessa on tarkoitus painottaa vuorovaikutusta sitä enemmän mitä merkittävämmästä kaavasta on kysymys. Uudeksi vaikuttamisen paikaksi on kaavailtu, että kaavaratkaisun ja vaihtoehtojen tietopohjasta olisi mahdollista esit-

MRL:n osallistumiskysymyksiä • • • • • •

Miten kansalaisten ääni saadaan paremmin kuuluville suunnittelussa? Milloin on hyvä aika vaikuttaa? Vuorovaikutuksen säännöksille joustoa vai säädetäänkö lailla? Sähköisten palvelujen helppokäyttöisyys Miten varmistetaan, että jokaisella on mahdollisuus osallistua halutessaan? Miten kansalaisten tuottamaa tietoa voisi paremmin hyödyntää kaavoituksessa?

Kotiseutuposti  1/ 2020

5


tää mielipide. Kaavan käsittelyssä, ehdotus- ja hyväksymisvaiheessa, säilyisivät vaikuttamisen mahdollisuudet nykyisenlaisina kuulemisina. Osallistumismahdollisuudet kaavan laatimiseen näyttäisivät olevan lisääntymässä mielipiteiden, lausuntojen, huomautusten ja valitusten laatimisen muodossa. Vuorovaikutuksen lisääntyminen lienee kuitenkin oleellista, olipa kysymyksessä selvitysten teko tai suunnittelu. Kotiseutuyhdistyksillä on vankka paikallistuntemus, ja sen hyödyntämistä on jo jonkin verran kokeiltukin suunnittelun apuna. Sen vaaliminen on kotiseututoiminnan ja -tiedon ydintä, ja nyt oli-

si hyvä miettiä myös yhdistyksissä, miten ne voisivat vastata vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääntymiseen. Yhdistys- ja ryhmätoiminta olisi parhaimmillaan sellainen foorumi arvokeskustelujen käymiseen, mitä kunnan strateginen suunnittelu tarvitsee sekä toimintoja että alueita suunnitellessaan. Ja juuri tällaisia foorumeja perätään hyviksi todetuissa osallistumisen periaatteissakin. KI RS T I KOVA N EN

Arkkitehti, Kotiseutuliiton hallituksen jäsen

Osallistumismahdollisuuksiin ei isoja muutoksia ”Ei osallistumismahdollisisuuksia tulla ainakaan huonontamaan. Päinvastoin mietitään, miten osallistumista voisi parantaa ja aikaistaa", ympäristöneuvos Matti Laitio lupaa. Laitio johtaa maankäyttö- ja rakennuslakiuudistuksen Osallistuminen, vuorovaikutus ja vaikutusten arviointi -jaostoa. Edellistä vuonna 2000 valmistunutta MRL:a pidettiin aikanaan osallistumismahdollisuuksien kannalta edistyksellisenä, ja isoja muutoksia lakiin ei siltä osin ole odotettavissa. Pienillä yksityiskohdilla saattaa Laition mukaan olla vaikutusta. Jo nyt asukkailla on mahdollisuus kommentoida minkälaisin ja miten ajantasaisin, esimerkiksi suunnittelualueen rakennusperintöä koskevin, tiedoin suunnittelua lähdetään tekemään. Silti tietopohjan korostamisella laissa saattaa olla käytännön merkitystä.

Kaavoituskatsaukset ajan tasalle Sipilän hallituksella oli pyrkimyksenä nopeuttaa kaavaprosessia ja valittamisoikeuksien rajoituksistakin puhuttiin. Valitusoikeuksien muutoksista ei ole tehty linjauksia. Tarkoituksena on edelleen sujuvoittaa ja nopeuttaa prosessia, mutta ei kansalaisten osallistumismahdollisuuksien kustannuksella. "Kaavaprosessin pitää olla sentyyppinen, että 6

Kotiseutuposti  1/ 2020

niissä kohdissa, joissa tarvitaan vaihtoehtoja ja keskustelua, siihen on aikaa", Laitio vakuuttaa. Kuntien kaavoituskatsausten ajantasaisuuteen saattaa uudessa laissa tulla muutos. Nyt kunnan tulee tehdä asukkaille selkoa tulevista kaavoituksista kerran vuodessa. Pohdinnassa on pitäisikö katsausten olla reaaliaikaisesti nähtävillä verkossa. Tulevaisuudessa myös itse suunnittelua voi olla mahdollista seurata netin välityksellä. Tällä hetkellä kuntien tietoteknisissä resursseissa on isoja eroja. Kaikilla pienillä kunnilla ei ole vielä teknisiä valmiuksia reaaliaikaisen seuraamisen järjestämiseen. Monesti kaavoitusprosessia kritisoidaan siitä, että asukkaita kyllä kuullaan suunnittelun vaiheissa, mutta kuuleminen ei tuota haluttua vaikutusta. Lain valmistelijat katsovat reagointikyvyttömyyden johtuvan enemmän käytännöistä ja organisaatioiden toimintakulttuurista kuin lain säännöksistä. Eroavaisuuksia on toki myös esimerkiksi kulttuuriympäristön arvostamisessa, ja toisaalta keskenään ristiriitaisia näkemyksiä ei voida kaikkia ottaa huomioon. "Vuorovaikutus on näissäkin tilanteissa toiminut silloin, jos kansalainen ymmärtää tehdyn ratkaisun perusteet, vaikka ei kohdaltaan olekaan asiasta samaa mieltä ja ehkä myös valittaa asiasta eteenpäin", Laitio toteaa. A N NA - M A I JA H A L M E


Aktiivinen kaupunginosa jälleen haussa

Vuoden kotiseututeos -haku käynnissä

Onko toimintanne esimerkillistä?

Suomen Kotiseutuliitto palkitsee toukokuussa aktiivisen ja viihtyisän kaupunginosan. Tänä vuonna teemana on yhdessä tekeminen ja kaikki mukaan -ajattelu. Haku päättyy maaliskuun lopussa. Lisätiedot ja hakulomakkeet: kotiseutuliitto.fi/toiminta/ palkinnot-ja-kilpailut/vuodenkaupunginosa

Vuoden kotiseututeos -kilpailuun voivat osallistua vuosina 2018 -2020 julkaistut teokset. Ehdotuksia voi esittää maaliskuun 2020 loppuun saakka sähköisellä lomakkeella. Lisäksi kaksi painettua kirjaa lähetetään arviointia varten. Lisätietoa: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot-jakilpailut/vuoden-kotiseututeos.

Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Palkintoa haetaan lähettämällä vuosikertomus 30.4. mennessä Kotiseutuliittoon. Lisätietoa: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/ palkinnot-ja-kilpailut/vuodenkotiseutuyhdistys

Kotiseudulle-keräyksen tuotto jaetaan apurahoina Suomen Kotiseutuliiton säätiötä varten alun perin organisoiman Kotiseudulle-keräyksen tuotto jaetaan nopeutetusti keräystarkoitukseensa. Suomen Kotiseutuliiton toteuttama Kotiseudullekeräys on saanut luvan jakaa lahjoituksina saadut varat suoraan apurahoina. Keräyksen alkuperäisenä tavoitteena oli perustaa säätiö, jonka tehtäväksi määriteltiin paikallisen kotiseututyön ja kotiseutututkimuksen tukeminen. Nyt varat käytetään samaan käyttötarkoitukseen mutta suoraan ilman säätiötä. Apurahoja voidaan jakaa kotiseututyöhön kevyemmällä tavalla ilman hallinnosta ja esimerkiksi erillisestä tilinpäätöksestä aiheutuvia kuluja. Apurahoilla tuetaan paikallista kotiseututyötä eri puolilla maata.

Nyt yli 30 000 euroa kerätty Keräys on tuottanut tähän mennessä yli 30 000 euroa, mikä on merkittävä tuki maamme kotiseututyöhön. ”Säätiö olisi edellyttänyt huomattavasti isompaa pääomaa, jotta sen tuotosta olisi voinut jakaa apurahoja. Keräyksellä se ei osoittautunut mahdolliseksi. Kotiseutuliitolla ja lahjoittajilla on kuitenkin ol-

lut yhteinen tavoite tukea taloudellisesti paikallista kotiseututyötä. Nyt pääsemme sitä toteuttamaan", Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo toteaa. "Kiitos paljon kaikille keräykseen osallistuneille. Olette tehneet merkittävän investoinnin suomalaiseen kotiseututyöhön ja tutkimukseen. On hienoa, että voimme käyttää jo kerätyt varat lyhentämättömänä keräystarkoitukseen”, Vanhatalo jatkaa.

Hausta tiedotetaan tänä keväänä Kotiseutuliitto tiedottaa kevään aikana hyvissä ajoin ennen hakuaikaa, millä aikataululla ja millaisin kriteerein apurahoja jaetaan. Apurahoja haetaan myöhemmin julkaistavalla hakemuslomakkeella. Hakemuksia ei oteta vastaan ennen kuin haku julistetaan alkaneeksi. Poliisihallitus on myöntänyt luvan Kotiseudulle-keräykselle. Voimassa olevan luvan mukaisesti Kotiseutuliitto voi jakaa apurahoja suoraan keräysvaroista ilman säätiön perustamista. Keräykseen voi edelleen osallistua. Lue lisää lahjoittamisesta sivulla www.kotiseudulle.fi/teelahjoitus. A N NA - M A I JA H A L M E

Kotiseutuposti  1/ 2020

7


Kotiseutujunnut Käpylä-Seura

Sarjassa kerrotaan kotiseutuyhdistyksistä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan nuoria mukaan toimintaansa – nirsoilematta junnujen ikävuosikymmenten kanssa.

Tämä on vähän kuin isän perintönä saatu tämä Käpylä-aate”, aloittaa Tintti Karppinen, Käpylä-Seuran supernainen. Kuten kaupunginosassakin, myös Käpylä-Seurassa kättä paiskaa uusi ja vanha. Seura on alueen kokoava voima. Tiivistä yhteistyötä tehdään koulujen, partiolaisten, Ilves-teatterin, musiikkiopiston, kulttuuriyhdistyksen ja oikeastaan kaiken kanssa, mikä puutarhakaupunginosassa henkeä vetää. Vaikka seuran hallituksen keski-ikä on ikääntyvään päin, on junnuperspektiiviä asukastoimintaan lähdetty hakemaan pelottomasti tekemällä yhteistyötä niin yksittäisten asukkaiden, yhteisöjen kuin yritystenkin kanssa ja antamalla ohjaksia innokkaasti seuran ulkopuolisille ihmisille. Hallitus hoitaa minimiinsä viilatun järjestöbyrokratian, jotta kaikki voivat vapaasti toteuttaa ideoitaan. Käpylän alueen perustamispäätöksestä tulee tänä keväänä kuluneeksi 100 vuotta. Käpylä-Seura on Helsingin vanhin kaupunginosayhdistys, ja se on ollut paraatipaikalla seuraamassa alueen kehitystä. Tintti Karppisen isä toimi Käpylä-Seuran puheenjohtajana kaupunginosan kohtalon vuosina, kun 1920-luvulla rakennettu tunnelmallinen Puu8

Kotiseutuposti  1/ 2020

Taivaskallion perinteisessä laskiaisriehassa oli paljon lunta ja laskijoita vuonna 2018. Kuva: Tintti Karppinen.

Käpylä oli purku-uhan alla. Ikoninen kaupunginosa säilytettiin pitkälti Käpylä-Seuran vaikutustyön tuloksena. Sittemmin on seura menestyksekkäästi puolustanut myös Taivaskallion puistoa, käpyläläisten omaa ykkösen ratikkaa, alueen kahta lippakioskia ja kaupunginosakirjastoja, jos jokunen uhattuna ollut paikallissymboli mainitaan.

Ihmisiä ja ajassa elämistä Seuran jäsenten keski-ikää selkeästi nuorempana hallitustyöhön 80-luvulla tullut Karppinen aluksi pelästyi, että ”mihin vanhojen miesten seurueeseen mä olen itseni saattanut”. Vähitellen selvisi, että Seuran toiminnan keskiössä olivat asukkaat. ”Ei ole olemassa mitään seuraa tai yhdistystä abstraktina toimijana, vaan se on ne ihmiset, jotka siellä on. Siksi musta on aina tärkeää, kun joku ehdottaa, että seura vois tehdä sitä tai tätä, hyvin herkästi kutsua mukaan tekemään ja toteuttamaan. "En muista, että seura olisi vastustanut mitään sellaista, jota asukkaat ovat selkeästi halunneet.” Vaikka Käpylä-Seurassa on pitkät perinteet vanhan rakennusperinteen puolustamisessa, on kaupunginosayhdistys ja sen vaalimat perinteet ensisijaisesti paikallisia ihmisiä varten.


Ykkösen ratikalla körötellään aina marraskuussa linjan synttäriajelut. Ohjelma vaihtelee muutoin vuosittain, mutta Tintti Karppinen soittaa aina harmonikkaa ja laulattaa matkustajia. Kuva: Risu Karppinen.

Aina on syytä miettiä, mitä perinteet tuovat asukkaille: juuria ja jatkuvuutta vai poissulkemista? Joskus perinteet kaipaavat myös muokkausta, jotta kaikilla on mahdollisuus päästä mukaan ja tulla niistä osallisiksi. Sitäkään Karppinen ei kavahda. ”Perinteet ovat syntyneet tietyssä ajassa ja paikassa. On tärkeää, että isovanhemmat ja lapsenlapset osaavat samoja leikkejä ja saavat perinteistä jatkuvuuden tunnetta ja turvallisuutta, mutta perinteiden varjolla ei voi toimia toisia vastaan.”

Kynnys osallistumiseen matalalla Käpylä-Seura on alueen eri toimijoiden ja yhteisöjen koollekutsuja ja kokoava voima. ”Olemme vähän kuin Käpylän epävirallinen kattojärjestö. Koordinoiva, ei hallinnoiva.” Käpylä-Seuran kautta voi päästä toteuttamaan ideoitaan. ”Meillä otetaan ilomielin mukaan tekemään ihan kaikki, oli jäsen tai ei. Joskus menee oma aikansa, että uskalletaan lähteä toden teolla mukaan.” Jokavuotisiin perinteisiin kuuluu muun muassa Käpylän Lions Clubin järjestämä laskiaisrieha Taivaskalliolla, ykkösen ratikan juhla-ajelut, tavaranvaihtopäivät, Elävä Joulukalenteri kirjastolla ja ympäri Käpylää, Kyläjuhliin osallistuminen ja kirjailijavierailut. Käpylä-Seura antaa lausuntoja, tekee aloitteita ja organisoi tapahtumia. Seura pyrkii olemaan aktiivinen paitsi asukastoiminnassa, myös asukkaiden äänenä päättäjille, lähidemokratian toteutumispaikkana sekä kulttuuriperinnön siirtäjänä. Aineettoman kulttuuriperinnön Wikistä löytyy kolme käpyläläistä perinnettä. Jos alueella toimivan

Jo kymmenen vuotta Käpylässä jouluiloa tuonut Elävä Joulukalenteri suunnitellaan ja toteutetaan vuonna 2020 yhdessä lapsipoppoon kanssa. Kuva: Risu Karppinen.

yrityksen tai Helsingin kaupungin vieraat haluavat tutustua Käpylään, pirisee Karppisen puhelin. Käpylän Elävä Joulukalenteri on jo vuosikaudet ollut Karppisen vastuulla, mutta juhlavuotena mukana suunnittelemassa ja tekemässä on laajempi joukko ja lisäksi koululaisedustus. Tarkoituksena on käydä paikallisen Mestarit ja kisällit -ryhmän toteuttamana läpi jouluperinteitä viimeiseltä sadalta vuodelta. Joulukuun jokaisena päivänä kellon lyödessä kuusi illalla, aukeaa Käpylän kirjastolla elävän joulukalenterin luukku leikkien, laulaen ja loruillen. Keskustelun päätteeksi Karppinen puhuu yhteisöllisyydestä kaupungeissa, naapuruudesta ja yhdessä tekemisestä. ”Mitä naapurissa on, sitä meillä ei tarvita”, hän summaa ja muotoilee saman vielä reseptivinkiksikin: ”Laitetaan kaikkea sitä, mitä omasta kaapista löytyy ja mitä naapurista saa lainaan.” Aika hyvä resepti myös yhdessä tehtävään kaupunginosatyöhön. Käpylä 100 -juhlavuosi on samalla Käpylä-Seuran 80. juhlavuosi. Paikalliset tuottajat, Käpylä-Seura ja Käpylän kulttuuriyhdistys, koordinoivat juhlia. Ohjelmaa on historiasta nykykulttuuriin ja draamasta diskoiluun. Infopiste on kaupungilta adoptoidussa ja vapaaehtoisvoimin pyöritettävässä lippakiskassa.

M A RI A TA LV I T I E

Kotiseutuposti  1/ 2020

9


Maisemanhoitoalue tukee alueellisia vahvuuksia

M

aisema voidaan ymmärtää yhteisön jaettuina merkityksinä, rakentuneena ja vuorovaikutteisena käsitteenä, aluekehityksen jatkuvuuden tai muutoksen indikaattorina, instrumenttina eli tavoitteiden saavuttamisen välineenä sekä prosessina. Maisema on luonteeltaan muuttuva, jatkuvasti uudelleen määriteltävä ja sopimuksenvarainen yhteisomaisuusresurssi. Maisemanhoitoalue on yksi väline, jonka avulla voidaan tukea maaseudun kulttuurimaiseman valittujen ominaispiirteiden säilymistä – yhdessä maankäytön suunnittelun ja muun maisemaan vaikuttavan toiminnan kanssa. Potentiaalisimpia kohteita edustavat identiteettiään vaalivat, muuntautumiskykyiset maaseutualueet, joiden asukas- ja elinkeinorakenne sekä maatalouden tuotantotavat ovat muutoksessa.

Identiteetin säilyminen tärkeää Maisemanhoitoalue ei ole suojelualue, vaan tarkoituksena on tukea alueen muutoskehitystä tavalla, joka mahdollistaa oman identiteetin säilymisen. Maisemanhoidon tärkeimpiä tavoitteita ovat kylien elinvoimaisuuden, perinteisen kulttuurimaiseman rakenteen ja avoimuuden, kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten sekä luontoarvojen säilyttäminen. Maisemanhoitoalueiden perustamisprojekteilla ja niitä seuranneilla toimilla on ollut alueellista elinvoimaisuutta vahvistavia tai ylläpitäviä vaikutuksia. Maisemien valitut ominaispiirteet ovat säilyneet tai kehittyneet tavoitteiden mukaisesti. Maisemanhoitoalueet ovat lisänneet maiseman avoimuutta, asuinympäristön sekä maiseman ar-

vostusta ja hoitoa, niihin liittyviä taloudellisia tukia, yhteistyötä, yhteisöllisyyttä sekä laajentaneet verkostoja ja vahvistaneet alueiden sosiaalista pääomaa. Eri tekijöiden yhteisvaikutuksena ne ovat vaikuttaneet myönteisesti asukkaiden tulevaisuuskuviin.

Asukaslähtöinen maisemanhoitoalue Luonnonsuojelulain mukaan luonnon- tai kulttuurimaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa maisema-alue. Suomeen niitä on perustettu neljä valtakunnallista ja kaksi maakunnallista. Maisemanhoitoalueessa on kyse on ensisijaisesti eri toimijoiden yhteisistä tavoitteista ja vapaaehtoisista toimenpiteistä. Aloitteen maisemahoitoalueen perustamiseksi voi tehdä esimerkiksi kyläseura. Perustamisprojektissa korostuvat asukkaiden osallistaminen tai vuorovaikutteinen yhteistyö, vapaaehtoisuus, yhteisesti jaetut tavoitteet, asukkaiden hyväksyntä alueen perustamiselle sekä hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen ennen perustamispäätöstä. Perustamisen jälkeen maisema-arvojen säilyttämistä ja hoitotoimenpiteiden jatkuvuutta voidaan tukea yhteistyörakenteiden avulla. Maisemanhoidon keskiössä ovat yksittäisten maanomistajien valinnat ja eri toimijoiden yhteistyö. T EKS T I JA KU VA: M AT T I RI I H I M Ä KI

Matti Riihimäen väitöskirja 2019: Polkuja maisemaan – maiseman polkuja. Maisemanhoitoalueet kulttuurimaiseman suojelun välineenä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7835-9

10

Kotiseutuposti  1/ 2020


Kokkolan Mustakari. Kuva: Kokkolan kaupunki.

Kokkolassa tavoitteena mutkattomat kotiseutupäivät Vuoden 2020 Valtakunnallisten kotiseutupäivien ohjelmaa rakennetaan tiiviisti Kokkolan kauppatorin ympärille. "Tapahtumahotellit ovat keskeisten tapahtumapaikkojen välittömässä läheisyydessä ja myös bussiretket päästään käynnistämään kauppatorin kupeesta. Tavoitteena on, että tapahtumavieraat muistaisivat Kokkolan kotiseutupäivät helposta lähestyttävyydestä", tiivistää tapahtumakoordinaattori Elina Perälä Kokkolan Valtakunnallisten kotiseutupäivien suunnittelua. Kotiseutupäivien keskuksena toimii Kokkolan kaupungintalo, minkä lisäksi ohjelmaa on kauppatorilla, K.H.Renlundin museon ihastuttavassa Roosin talossa sekä kaupungin perinteikkäässä Länsipuistossa. "Viikonlopun ohjelma on rakennettu seudun vahvan musiikkiperinteen ympärille", kertoo kotiseutupäivien järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Sampo Purontaus.

Kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tarjotaan niin kotiseutupäivävieraille kuin kaupungin asukkaillekin laadukkaita puistokonsertteja ja toriohjelmaa. Valtakunnallisten kotiseutupäivien Perinne on voimaa -teemaan liittyen päivien kotiseuturetket esittelevät Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rannikon monipuolista kulttuuriperintöä ja sen ilmenemismuotoja tässä päivässä. "Keski-Pohjanmaata nimitetään myös viuluPohjanmaaksi. Perusteet nimitykselle tulevat päivien aikana tutuksi myös kotiseutupäivien vieraille", lupaa Sampo Purontaus. Valtakunnalliset kotiseutupäivät Kokkolassa 13.–16.8.2020 teemalla Perinne on voimaa – Tradition är styrka. Ilmoittautuminen alkaa 21. helmikuuta.

Kutsu Suomen Kotiseutuliiton vuosikokoukseen 2020 Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Kokkolan Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä perjantaina 14. elokuuta kello 14–16. Kokouspaikka on kaupungintalon Kokkolasali osoitteessa Kauppatori 5. Varsinaisten jäsenten valtakirjojen tarkastus on samana päivänä kello 10 alkaen kokoustilan edessä. Valtakirjaa vastaan saa äänestyslipukkeen. Kannatusjäsenillä ja muilla kuin virallisilla kokousedustajilla on kokouksessa läsnäolo-oikeus mutta ei äänioikeutta. Ilmoittautuminen erilliselle listalle kokoussalin ulkopuolella.

Kotiseutuposti  1/ 2020

11


Museobuumi käynnissä Paikallismuseoita kehitetään nyt innokkaasti Paikallismuseot ovat kurkistusikkunoita paikalliseen kulttuuriin ja pullollaan kiehtovia tarinoita seudulta. Suomen lähes tuhannessa paikallismuseossa vierailee vuosittain yhteensä noin miljoona kävijää.

V

iime vuosina museoiden kävijämäärät ovat nousseet vuodesta toiseen, ja museotoiminta on Suomessa vilkasta ja vireää. Suomen lähes tuhannessa paikallismuseossa vierailee vuosittain yhteensä noin miljoona kävijää. Paikallismuseoita kehitetään nyt innolla, ja uu-

sia vapaaehtoisia on tullut mukaan monen paikallismuseon toimintaan. Innostuksesta kertoo, että 151 museota osallistui vuosina 2018–2019 Suomea kiertäneeseen Kotiseutuliiton paikallismuseonhoitajien koulutukseen. Marraskuussa päättynyt, 11 koulutusta käsittänyt kierros toteutettiin yhdessä maakuntamuseoiden kanssa. Kolmepäiväisen paikallismuseonhoitajien koulutuksen aikana tarjottiin oppia niin kokoelmien hoidosta, näyttelyiden rakentamisesta, yleisötyöstä kuin markkinoinnista. Koulutuskiertuetta oli toivottu paikallismuseoissa pitkään. Koulutukseen osallistuttiinkin sankoin joukoin. Mukana koulutuksissa oli yhteensä 208 osallistujaa näistä 151 museosta, niin vapaaehtoisia museoiden hoitajia yhdistyksistä kuin kuntien kulttuurisihteereitä. Kotiseutuliiton suunnittelema koulutus vastasi paikallismuseoiden koulutuksen tarpeeseen ja tarjosi myös tukea museoiden toiminnan kehittämiseen. Koulutukseen saatiin rahoitusta opetusja kulttuuriministeriöltä.

Oman museotoiminnan tämistä

kehit-

Museonhoidon perusteiden lisäksi koulutuksessa pohdittiin museon kehittämistä eri näkökulmista. Osallistujat tekivät koulutuksen yhteydessä omaa museota koskevan oppimistehtävän, jossa pohdittiin mahdollisia tulevaisuuden kehityssuuntia. Koulutuksessa kuultiin myös kehittämiskokemuksia kentältä. Rovaniemellä Kerttu Oikarinen Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totosta kertoi Rovaniemen kotiseutumuseon kehittämispäi12

Kotiseutuposti  1/ 2020


151 museota osallistui vuosina 2018–2019 Suomea kiertäneeseen Kotiseutuliiton paikallismuseonhoitajien koulutukseen. vistä ja -suunnitelmista ja Oulussa Nivala-Seuran toiminnanjohtaja Hanna Järviluoma kertoi Kotiseutumuseo Katvalan kehittämisestä. Kehittämiseen keskittyneessä työpajassa neuvottiin paikallismuseoita pohtimaan, millaista toimintaa tulevaisuudessa halutaan järjestää ja edetä tämän jälkeen suunnitelmallisesti, osa-alue kerrallaan. Apua voi olla vaikka viiden vuoden toimintasuunnitelmasta. Moni osallistuja kertoi saaneensa koulutuksesta intoa ja inspiraatiota oman museon kehittämiseen.

Mukana runsaasti uusia ihmisiä Koulutuksen yhtenä kouluttajana kiertänyt museologian professori ja Kotiseutuliiton puheenjohtaja Janne Vilkuna iloitsee runsaasta osanotosta sekä vastikään museonhoidon aloittaneiden suuresta joukosta. ”Päättyneessä koulutuskierroksessa ilahdutti kolme asiaa. Osanottajat olivat pääasiassa väkeä aktiivisimmasta iästä. Toiseksi moni osallistuja kertoi vasta lähiaikoina lähteneensä mukaan kotiseututyöhön ja paikallismuseon toimintaan ja halusi siksi liiton koulutuksen avulla perehtyä asiaan syvemmin.” Moni osallistuja kiitti koulutuksen toimivan hyvänä peruskurssina museonhoidon perusteisiin, jonka jälkeen on entistä varmempi olo jatkaa työtä museolla.

Museoiden kannattaa tehdä yhdessä Vilkuna kiittelee myös hyvää yhteistyötä maakuntamuseoiden kanssa. Koulutuskierroksen kouluttajina toimivat asiantuntijat Kotiseutuliitosta ja maakuntamuseoista: ”Mainiota, että saimme yhdessä maakuntamuseoiden väen kanssa välitettyä ajankohtaisinta tietoa paikallismuseoväen käyttöön.” Maakuntamuseoissa iloittiin, että Kotiseutuliiton kutsu sai koulutukseen saapumaan myös uu-

Uudenmaan koulutuksessa pohdittiin mm. näyttelyiden tekemistä.

sia museoita ja museoharrastajia, joiden kanssa on helppo jatkaa yhteistyötä koulutuksen jälkeen. Koulutus tarjosi paikallismuseoille hyvän tilaisuuden verkostoitua keskenään, ja moni osallistuja sopi vierailuita naapurimuseoihin. Paikallismuseoiden kannattaa tehdä yhteistyötä mm. paikallisen kulttuuriperinnön esille nostamisessa. Toivottavasti koulutus auttaa kehittämään paikallismuseoista entistä kiinnostavampia paikallisen kulttuurin esittelykohteita, joihin yleisö löytää sankoin joukoin. T EKS T I JA KU VAT: J O N I NA VA A H TO LA M M I

Tietopankki paikallismuseoille: www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/kotiseutumuseot

Kotiseutuposti  1/ 2020

13


Someryhmät kaupunkisuunnittelussa

K

aupunkiaktivistien osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on keskittynyt 2000-luvulla pitkälti erilaisiin somekanaviin, pääasiassa Facebook-ryhmiin. Suomen suurin ja tunnetuin kaupunkisuunnitteluun aktiivisesti osallistuva ryhmä on Lisää kaupunkia Helsinkiin (LKH). Juuri kymmenen vuotta täyttäneessä ryhmässä on 18 000 jäsentä. Ryhmän tavoite on nimensä mukainen, ja lisää kaupunkia saadaan rakentamalla tiiviitä kerrostalokortteleita, korttelipuistoja ja kivijalkaliikkeitä. Samansuuntaisia tavoitteita on ryhmän sisarryhmillä. Niistä suurin, 4 000-jäseninen Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmä haluaa moottoriteiden sijaan enemmän kivijalkaliikkeitä ja katutilaa. Espoon vastaavassa ryhmässä on noin tuhat jäsentä. Turussa toimii reilun tuhannen jäsenen Turun ympäristö- ja kaavoitusasioiden kansalaiskeskusteluryhmä. Lähes 6 000 jäsenen Arkkitehtuurikapina kertoo olevansa kyllästynyt rumiin laatikoihin. Sen ideaalin ydinajatuksen voinee tiivistää kaupunkisuunnittelun professorin Larry Beasleyn sanoin: “Uusia alueita suunniteltaessa pitäisi ottaa vaikutteita niistä vanhoista, historiallista alueista, joita ihmiset rakastavat, jotta uusistakin voisi tulla yhtä rakastettavia.” Arkkitehtuurikapina on LKH -ryhmän tavoitteisiin nähden vastakkainen ryhmä, kuten 13 000 jäsenen Friends of Malmi Airport -ryhmä.

Ryhmä kaupunkisuunnittelijoiden silmin Annaliisa Niitamo ja Jonas Sjöblom tarkastelivat Yhdyskuntasuunnittelu-lehden artikkelissaan vuonna 2008, miten kaupunkisuunnittelijat kokevat somekeskustelut osana omaa työtään Helsingissä. Kyselyyn vastanneet suunnittelijat seurasivat ryhmää, mutta osalla keskusteluun osallistumista rajoitti oma virkamiesasema, jonka tuoma näkökulma ei ollut aina sama oman mielipiteen kanssa. Yleisesti ottaen suunnittelijat suhtautuivat yhteis14

Kotiseutuposti  1/ 2020

Lisää kaupunkia -ryhmissä keskustellaan myös aktiivien itse tekemistä suunnitelmavaihtoehdoista. Kuvassa Urban Helsinki -kollektiivin suunnitelma “Vallilan Esplanadista". Kuva: Maija Faehnle.

työhön LKH-ryhmän kanssa kriittisesti, koska he kokivat vastuukseen tasapuolisuuden vaalimisen. Ongelmaksi koettiin ryhmän puoluepoliittisuus ja ideologisuus ja se, että ryhmä ei edustanut kuin sitä kovin pientä osaa kaupunkilaisista, jolla on muutenkin hyvät ja vahvat mahdollisuudet osallistua keskusteluun. Kaupunkisuunnittelijat kokivat myös ongelmana ryhmän suppean tietotason kaupunkisuunnittelun monimutkaisesta todellisuudesta. Vastauksissa oli toisaalta paljon hajontaa. Kaikkein myönteisimmin ryhmään ja sosiaaliseen mediaan suhtautuivat nuorehkot miestyöntekijät. Someosallistuminen kaupunkisuunnittelussa on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin. Osallistuminen suosii sosiaalisen median toimintalogiikan hallitsevia ja sitä ymmärtäviä. Kaupunkisuunnittelijat pyrkivät laajentamaan kansalaisten osallistumista, jolloin juuri somekenttä osoittautuu kätevimmäksi lähestymistavaksi – puutteistaan huolimatta. Kaikesta huolimatta sosiaalinen median kanavat tarjoavat hyvin moderoituna loistavan alustan käydä keskustelua kaupunkisuunnittelusta, ja kansalaisten halu osallistua keskusteluun ja suunnitteluprosessiin näin kasvaa. KEI J O LEH I KO I N EN

Kaupunkiaktivisti, Kotiseutuliiton valtuuston jäsen

Pidempi versio jutusta: www.kotiseutuliitto.fi/blogi.


Ilmoitus

Seurantalojen unohdetut aarteet Seurantalot ovat paikkakuntalaisten yhteisiä juhla- ja tapahtumatiloja, jonne kaikki ovat tervetulleita. Niiden varastotiloista löytyy usein iäkkäitä kalusteita ja valaisimia, joiden arvo saattaa yllättää!

Iäkkäiden talojen kunnossapito vaatii resursseja Monet yhdistykset ja seurat toimivat pienellä budjetilla ja vapaaehtoisvoimin, mutta talojen perusylläpidosta aiheutuu jatkuvia kustannuksia. Syksyllä 2019 Helanderin asiantuntijat löysivät Uudenkaupungin Työväentalon kellarista ja vintiltä monta mainiota aarretta, joiden myynti kartutti yhdistyksen budjettia merkittävällä summalla. Lue koko tarina: www.helander.com/fi/blog/

Helander palvelee monipuolisesti Helander tekee maksuttomia arviointikäyntejä koteihin, varastoihin sekä yritysten ja yhdistysten tiloihin. Käyntejä tehdään pääsääntöisesti Etelä-Suomessa. Pieniä tavaraeriä voi tuoda kamarille itsekin: tavaran vastaanotto palvelee ilman ajanvarausta arkisin klo 12.00–17.00 ja lauantaisin klo 10.00–14.00.

Yllä: Alvar Aallon suunnittelema pari jakkaroita on peräisin 1940-luvulta. Uusi koti löytyi Helanderin kautta 750 euron vasarahinnalla. Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli on tuttu monesta juhlasalista. Vaikka tämän yksilön viilut jo hieman irvistelivätkin, tuoliparin vasarahinnaksi tuli yhteensä 260 euroa. Alla: Paavo Tynellin valaisimet ovat tällä hetkellä erittäin kysyttyjä. Uudenkaupungin Työväentalolta löytyi peräti kolme kuvan kaltaista valaisinta, joista jokainen myytiin 3300 euron vasarahinnalla.

Helanderiin voi ottaa yhteyttä verkkolomakkeen kautta www.helander.com/arviointi tai puhelimitse arkisin klo 12.00–17.00 numeroon 029 003 1950.

Huutokauppa Helander Hernepellonkuja 8-10, 00560 Helsinki Tavaran vastaanotto: ma–pe klo 12.00–17.00 ja la klo 10.00–14.00. Sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu. Asiakaspalvelu: puh. 02 900 31950, ma–pe klo 12.00–17.00 (lankapuhelimesta:

0,0835 € / puhelu + 0,0691 € / min. tai matkapuhelimesta: 0,0835 € / puhelu + 0,1669 € / min.)

Sähköposti: info@huutokauppahelander.com www.helander.com

Kotiseutuposti  1/ 2020

15


Kulttuurisuunnittelu paikallisen kehittämisen mallina Kulttuurisuunnittelu on osallistava ja poikkialainen kunnan kehittämisprosessi, joka toteutetaan yhteistyössä kunnan, asukasyhteisöjen ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

K

ulttuurisuunnittelu eli "cultural planning" on kansainvälisesti käytetty kaupunkikehittämisen ja -suunnittelun näkökulma ja toimintamalli. Suomessa se otettiin käyttöön 2010-luvulla. Meillä kulttuurisuunnittelu on yhä uusi ja valtavirran ulkopuolella. Se haastaa totuttuja kuntahallinnon periaatteita, kuten linjaorganisaation ja toimialajaon. Siinä korostuu myös paikallistason kulttuuridemokratia ja yhteisöjen valtauttaminen. Kulttuurisuunnittelun tarve on tunnistettu mm. vuoden 2019 kuntien kulttuuritoimintalain valmistelussa.

Kulttuurin kokonaiskuvalle tarvetta Nopea kaupungistuminen luo meilläkin lisätarvetta kuntien vaihtoehtostrategioille ja kokonaisvaltaiselle kehittämiselle yli sektorirajojen. Taloudellisen elinvoimaisuuden rinnalla näissä painottuu kulttuuri. Muutoksiin sopeutuminen ja uusien kehityssuuntien hakeminen edellyttävät kokonaiskuvaa paikkakunnan luonteesta, sen asukkaista ja näiden elämäntavasta. Tätä tietoa ei löydy valmiina eikä mikään yksittäinen toimiala pysty sitä tuottamaan, vaikka näillä voikin olla tarkka kuva omasta sektoristaan. Tiedolla on myös taipumus vanhentua nopeasti, jolloin kuntapäättäjien ja asiantuntijoiden todellisuudet etääntyvät paikkakunnan arjesta. Asiaa ei auta, jos kunnan ja kuntalaisten vuoropuhelu takkuaa. 16

Kotiseutuposti  1/ 2020

Kulttuurisuunnittelun käynnistää yleensä kaupunki, vaikka prosesseja ovat vetäneet myös ulkopuoliset konsultit tai vapaaehtoistoimijat. Kulttuurisuunnittelun mittakaavana on useimmiten kaupunki tai sen osa, harvemmin laajempi alue tai yksittäinen kaupunkitila. Prosessi vaatii onnistuakseen tuekseen vahvan poliittisen sitoutumisen, jolla varmistetaan riittävä työajan ja muu panostus, kaikkien tai ainakin avaintoimialojen aito mukaantulo sekä myös prosessin jatkuvuus yli vaalikausien.

Liikkeelle kulttuurikartoituksesta Kulttuurisuunnittelu lähtee liikkeelle kulttuurikartoituksesta, jolla kerätään tietoa kohdealueesta, sen asukkaista ja sen kulttuurista. Pohjana on laaja kulttuurikäsitys, jota on kutsuttu myös antropologiseksi. Perusidea on kaikkien paikallisen kulttuurin muotojen samanarvoisuus, jolloin kulttuuri ei rajaudu vain institutionaaliseen kulttuuriin, kuten taiteeseen, kulttuuriperintöön tai kunnan tukemaan kulttuuritoimintaan. Laaja määritelmä pitää sisällään kaikki kulttuurin piirteet tai kulttuuriset resurssit, joilla on merkitystä paikallisten yhteisöjen arjessa, kuten tarinat, perinteet, tavat, tilankäytöt tai tärkeät paikat. Nämä tunnistetaan yhteistyössä yhteisöjen kanssa, mistä syystä kulttuurikartoitus on osallistuvaa ja sen tulosten tulee olla yhteisöjen hyväksymiä. Yhteisöjen jakamien kulttuuristen resurssien lisäksi kulttuurikartoituksessa kerätään tietoa yhteisöjen kokemista ongelmista ja kehittämistarpeista. Kulttuurikartoituksen tulokset kootaan usein kartoille, mikä helpottaa niistä keskustelua ja niiden viemistä eteenpäin suunnitteluprosessissa. Kulttuurisuunnitteluprosessissa pyritään yhdistämään kehittäminen alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin. Jotta näkökulma toimisi, kulttuurisuunnittelun tavoitteet pitäisi asettaa kulttuurikartoituksen tulosten pohjalta. Tavoitteet pitäisi puoles-


Koneen Säätiön rahoittamassa Turun yliopiston maisemantutkimuksen Kokkeli-hankkeessa (2017–2019) tehtiin Kokemäenjokilaakson kulttuurikartoitusta ja taidekehittämistä. Kuvassa Ulvilan Saarenluodossa pidetty taiteellisten menetelmien työpajakurssi. Kuva: Vuokko Kemppi-Vienola.

taan vahvistaa osaksi kunnan strategiaa, jolloin ne voidaan toteuttaa kaikkia toimialoja koskevana toimenpideohjelmana.

Poliittinen sitoutuneisuus edellytys Vaatimukset ovat kovia, eikä liene yllätys, ettei kulttuurisuunnittelu ole aina ja kaikkialla täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Kulttuurisuunnittelun nimellä on toteutettu monenlaisia prosesseja, joista kaikki eivät ole noudattaneet edellä kuvattuja periaatteita. Jos poliittinen sitoutuminen on jäänyt heikoksi, prosessi on voinut rajoittua pelkkään kulttuurikartoitukseen ilman toimenpiteitä tai se on viety toimenpideohjelmaksi asti vain yhdellä toimialalla – todennäköisimmin kulttuurisektorilla. Mikäli taas osallistuminen on jäänyt heikoksi, tulkinnat paikallisista kulttuurisista resursseista ja tarpeista ovat tulleet virkamiehiltä tai konsulteilta, eivätkä niillä perustellut kehittämistavoitteet tai toimenpiteet välttämättä saa paikallista kannatusta. Kuten näkyy, kulttuurisuunnitteluun sisältyy

monenlaisia jännitteitä: kapeasti tai laajasti määritellyn kulttuurin välillä, kunnan ja kuntalaisten välillä, eri toimialojen välillä, joskus myös paikallisten yhteisöjen kesken. Kulttuurisuunnittelun näkökulma perustuu monessa suhteessa neuvotteluun ja kompromisseihin. Sellaisena se edustaa uutta hallintaa, jossa kunnan roolina on entistä enemmän ohjaus ja mahdollistaminen. Kulttuurisuunnittelun pitkän aikavälin tavoitteisiin kuuluukin kunnan toimintatapojen uudistaminen. Ihannetapauksessa se juurtuisi pysyväksi osallistuvan ja poikkialaisen toimintamalliksi, jossa prosessi voitaisiin käynnistää aina tilanteen muuttuessa uudelleen kartoitusvaiheesta alkaen. Suomessa tähän ei ole vielä päästy, mutta ainakin kulttuurisuunnittelun tienraivaajana toimineessa Sipoossa voi nähdä näkökulman vaikuttaneen yksittäisten alueiden lisäksi kunnan hallintokulttuuriin. M AU N U H ÄY RY N EN

Maisemantutkimuksen professori

Kotiseutuposti  1/ 2020

17


Kyläsuunnitelmasta on moneksi Suunnittelun avulla luodaan tulevaisuutta ja yhteisiä suunnitelmia

Sastamalassa sijaitseva Sammaljoki on tyypillinen pelto- ja metsäsaarekkeiden piirittämä länsisuomalainen kylä. Myös siellä kyläsuunnitelma on laadittu osallistavalla menetelmällä.

K

yläsuunnittelulla ja kyläsuunnitelmilla on Suomessa pitkät perinteet. Kyläsuunnitelma on kyläläisten oma ohjekirja ja julkilausuma kylän kehittämistarpeiden kartoittamiseksi ja kylän toiminnan kehittämiseksi. Suunnitelmalla osoitetaan kollektiivista tahtoa ja joukkovoimaa kylän asioiden edistämiseksi. Nykyään kyläsuunnitelmaa tarvitaan usein myös erilaisten rahoitushakemuksien yhteydessä. Se takaa rahoittajalle sen, että idean takana on isompi joukko kyläläisiä. Lisäksi kuntien viranhaltijoille ja päättäjille kyläsuunnitelma on oiva työkalu, mikäli sitä sellaisena osataan hyödyntää. 18

Kotiseutuposti  1/ 2020

Suunnitelma voi olla arkinen ja rajattu Perinteisesti suomalaiset kyläsuunnitelmat ovat olleet kattavia julkaisuja historiakatsauksineen ja nykytilakuvauksineen. Ajan saatossa kyläsuunnitelman käsite on kuitenkin monimuotoistunut. Se voi olla vaikkapa kylän turvallisuutta käsittelevä opus tai liiketoimintasuunnitelma, jonka avulla lunastetaan kylän vanha koulu yhteiseen käyttöön. Yhtä lailla se voi olla kylän markkinointisuunnitelma, jolla mainostetaan erilaisia tapahtumia tai houkutellaan uusia asukkaita. Kyläsuunnitelmasta on moneksi.


Sastamalassa on viime vuosina järjestetty kyläiltoja eri puolilla kaupunkia. Kuva on Keikyän kyläillasta.

Kyläesitteitä ja -kortteja Monella kylällä alettiin 2010-luvulla laatia myös tiiviimpiä kyläsuunnitelmia, eräänlaisia kyläesitteitä tai kyläkortteja. Niiden vahvuus perustuu helppoon luettavuuteen, mistä käy nopeasti ilmi kylän ydinasiat ja tavoitellut suuntaviivat. Sastamalassa Pirkanmaalla laadittiinkin joitakin vuosia sitten kyläkortti jokaisesta 40 kylästä. Kaupunki perustettiin edellisen suuren kuntaliitosbuumin aikaan, mikä teki siitä pinta-alaltaan yhden Etelä-Suomen suurimmista kunnista. Oli sanomattakin selvää, että näin laaja kunta on, paitsi asukkaille, myös kunnan asioita hoitaville tahoille suurelta osin vierasta seutua, kylien täplittämä tilkkutäkki.

Nykytilanne esiin kyläkorteilla Sastamalan kyläkorttien ensisijaisena tarkoituksena oli esitellä uuden kuntaliitoskaupungin kylien nykytilaa ja kehittämistarpeita kuntalaisille, ja erityisesti kunnan viranhaltijoille ja päättäjille.

Korttien toissijaisena tehtävänä oli markkinoida kylää sen ulkopuolisille tahoille, kuten matkailijoille ja muutoin kylästä kiinnostuneille.

Tiiviin suunnitelman päivittää nopeasti Kyläkortit laadittiin kaupungin hallinnoimassa Leader-hankkeessa, jossa kyläläiset osallistettiin aktiivisesti mukaan. Kyläiltoja järjestettiin toistakymmentä ja jokaiselta kylältä oli vähintään muutama, joistakin kymmeniä osallistujia. Ruohonjuuritason vahva mukanaolo on edellytys onnistuneelle kyläsuunnittelulle. Tiiviiden ja kompaktien kyläsuunnitelmien ja kyläkorttien ehdoton vahvuus on siinä, että ne ovat paitsi nopeasti sisäistettävissä, myös helposti päivitettävissä. Selkeä informatiivisuus ja viestintä antaa myös perustan sille, että suunnittelu saa parhaan mahdollisen vaikuttavuuden. T EKS T I JA KU VAT: JA N I H A N H I JÄ RV I

Kyläasiamies, Pirkan Kylät ry.

Kotiseutuposti  1/ 2020

19


Etsitään: hyvin korjattu seurantalo Tänä vuonna palkitaan jälleen hyvin korjattu seurantalo. Seurantaloasiain neuvottelukunta myöntää Hyvän korjauksen palkinnon tunnustukseksi seurantalolle, jota on korjattu vanhaa kunnioittaen ja sen käyttöä helpottaen. Palkinto jaetaan nyt kahdeksatta kertaa. Korjauksen valmistumisesta tulisi olla kulunut enintään viisi vuotta. Aiempien vuosien palkittuja korjaushankkeita yhdistää hyvä suunnittelu ja taidolla toteutettu korjaus. Palkinto nostaa esille taloja hoitavien yhteisöjen arvokkaan työn rakennusperinnön parissa. Palkintoraadin asiantuntijajäseniä ovat tänä vuonna kyläasiamies Tauno Linkoranta, arkkitehti Ulla Rahola ja rakennuskonservaattori Kalle Virtanen. Palkinnon saaja julkistetaan syyskuun toisena viikonloppuna osana Seurantalopäivää ja Euroopan kulttuuriympäristöpäivää. Palkinto on

Hyvän korjauksen palkinto jaettiin vuonna 2018 Hausjärveläiselle Haminankylän nuorisoseuralle talonsa Kotipirtin korjaushankkeesta. Kuva: Suomen Kotiseutuliiton arkisto.

20

Kotiseutuposti  1/ 2020

pronssiveistos. Lisäksi neuvottelukunta voi jakaa kunniamainintoja. Ehdotuksia palkittavasta, hyvästä seurantalon korjauksesta voi jättää maaliskuun loppuun asti Kotiseutuliiton verkkosivuilla www.kotiseutuliitto.fi/ seurantalot/hyvan-korjauksen-tunnustuspalkinto.

Hyvän korjauksen palkinto jaettiin vuonna 2018 Hausjärveläiselle Haminankylän nuorisoseuralle talonsa Kotipirtin korjaushankkeesta. Kuvat: Suomen Kotiseutuliiton arkisto.


Kestävää kumppanuutta rakentamassa Kuntien ja kolmannen sektorin kumppanuudet kulttuuripalvelujen tuottamisessa ovat ratkaisevan tärkeitä. Voimat yhdistämällä saadaan kuntalaisille tapahtumia ja toimintaa, joita kumpikaan sektori yksin ei voisi toteuttaa. Kotiseutuliiton Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeen tilaisuuksia ja tapaamisia järjestettiin vuoden 2019 aikana eri puolilla Suomea. Niissä keskusteltiin verkostoista, yhteistyöstä ja kumppanuuksista erilaisten toimijoiden kesken. Monella paikkakunnalla yhteistyö toimii hyvin, mutta kehitettävääkin on: yhteisen suunnittelun ja tiedonkulun parissa riittää töitä. Yhdistystoimijoita paljon puhuttavia asioita ovat lisäksi yhdistysten välinen yhteistyö ja toimijoiden ikääntyminen. Avaimet yhteistyön lisäämiseen ovat toimijoilla itsellään, mutta koordinaatiotoiveita heitetään herkästi kunnan toimihenkilöiden suuntaan. Keskusteluissa todettiin, että toimivien käytäntöjen jakaminen sekä niistä oppiminen auttavat kestävän toiminnan rakentamisessa. Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hanke päättyi vuoden lopussa. Kumppanuuksien rakentamisen apuna toimii edelleen verkko-opas Kotiseutuliiton ao. nettisivuilla tietopankissa.

YHDISTYKSET JA KUNNAT KULTTUURIKUMPPANEINA HANKKEEN VUOSI 2019 LUKUINA

15

32+2

Tavoitimme kulttuurialan toimijoita, julkishallinnon työntekijöitä ja luottamushenkilöitä 32 kunnan ja kahden maakuntaliiton piiristä.

205

Hankkeen koulutustilaisuuksia, tapaamisia, työpajoja tai alustuksia järjestettiin 15 kappaletta eri paikkakunnilla ympäri maata.

123

Yhdistyksiä, seuroja, järjestöjä ja muita kolmannen sektorin yhteisöjä oli mukana kaikkiaan 123 kappaletta. Kotiseutu- ja kulttuuriyhdistysten lisäksi kumppanuuksia pohdittiin monien eri alojen yhdistysten toimesta.

Tilaisuuksiin ja tapahtumiin osallistui yhteensä 205 henkilöä mitä erilaisimmista taustoista. Työn puolesta mukana oli noin 75 ihmistä, ja vapaaehtoisina osallistui noin 130 ihmistä. Monet toimivat useassa eri roolissa kulttuurin parissa niin työssä kuin vapaallakin.

Kumppanuustyöpaja Inkeroisissa. T EKS T I JA KU VAT: M A RI KA P U NA M Ä KI

Verkko-opas: www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/yhdistykset-ja-kunnat-kulttuurikumppaneina

KUMPPANUUKSISTA KÄYTIIN RUNSASTA JA MONINAISTA KESKUSTELUA. KIITOS KAIKILLE ERI TAVOIN MUKANA OLLEILLE!

Kotiseutuposti  1/ 2020

21


JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

KALENTERI

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumahautomo, Jyväskylä

13.2.

Kaikilla on oikeus kotiseutuun -päätöstilaisuus, Espoon keskus

17.3.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät, Kokkola 13.8.–16.8. Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Kotiseutuliiton maakunnalliset kokoukset keväällä 2020 Etelä-Karjala, Lappeenranta 5.3. klo 16-18 Kanta-Häme, Hämeenlinna 17.3. klo 16-18 Keski-Pohjanmaa, Kokkola 28.4. klo 16-18 Keski-Suomi, Jyväskylä 11.3. klo 16-18 Kymenlaakso, Kouvola 26.3. klo 15.30-17.30 Lappi, Tornio 25.3. klo 16-18 Pohjanmaa, Vaasa 16.4. klo 16-18 Pohjois-Pohjanmaa, Oulainen 23.4. klo 16-18 Päijät-Häme, Lahti 2.4. klo 16-18 Uusimaa, Helsinki 31.3. klo 16-18.30 Varsinais-Suomi, Turku 8.4. klo 16-18

Kotiseutuliiton jäsenet ovat pääosin tyytyväisiä liiton viestintään Suomen Kotiseutuliitto kysyi marraskuussa jäseniltään mielipiteitä liiton viestinnästä ja pyysi samalla parannusehdotuksia. Kyselyyn vastasi 147 henkilöä, joista yli sata edusti jäsenyhdistyksiä. Loput olivat mm. kuntien ja kaupunkien edustajia, Kotiseutukubin jäseniä ja liiton luottamushenkilöitä. Vastauksista ilmeni, että liiton viestintään oltiin varsin tyytyväisiä. Kaksi kolmesta piti sen kiinnostavuutta yli kahdeksikon arvoisena. Vähiten hyödyllisenä vastaajat pitivät viestintää eri sosiaalisen median kanavilla, mikä heijastanee vastaajien omaa somekäyttäytymistä. Ilahduttavasti yli kaksi kolmesta oli jakanut liiton sähköistä materiaalia eteenpäin muille kotiseututyön ammattilaisille ja harrastajille. Toisaalta kolmannes tunsi henkilöitä, jotka voisivat olla kiinnostuneita Kotiseutupostin sähköisestä versi22

Kotiseutuposti  1/ 2020

osta, mutta eivät saa nyt lehteä. Liiton jäsenten jäsenillä on oikeus tilata lehti sähköpostiinsa liiton tomistosta. Eniten vastaajat kaipasivat lisää juttuja toisista yhdistyksistä, erityisesti kaupunkityöstä. AH Lue lisää kyselyn tuloksista www.kotiseutuliitto.fi/viestintakyselyn-tuloksia


Kotiseutuliiton erityisen huomion kohteet 2020

Koulutusta jäsenille

Valtakunnallisten kotiseutupäivien kehittäminen

Maakunnallisten kokousten kehittäminen

Kentän kokoaminen Uusi strategia

Liiton toiminnan kehittäminen

Sukupolvien kohtaaminen kotiseututoiminnassa

Vaikuttaminen

Kulttuuriperintöstrategia

Yhteinen ääni

Jäsenten kuuleminen Kulttuurinen monimuotoisuus Jäsenviestintä

Rahoitus

Osallisuus

Kulttuuritilojen saatavuus

Suomen Kotiseutuliiton toimintasuunnitelma 2020 www.kotiseutuliitto.fi/jarjesto/toimintasuunnitelmat-ja-vuosikertomukset

Kotiseutuposti  1/ 2020

23


Läheinen suhde lapsuusajan kesäpaikkaan on vuosi vuodelta yhä tärkeämpää Merja Ylä-Anttilalle. Kuvat: Ylä-Anttilan kotialbumi.

Kotiseutukiintymys innostaa kehittämään Kotiseuturakkaus ei ole Merja Ylä-Anttilalle vain nostalgiaa

"

Kiintymys lapsuus- ja nuoruusajan kotiseutuuni heijastuu nykyelämääni monin eri tavoin", Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila toteaa. Muistojen ja nostalgisten mietteiden rinnalla nykyisyys – ja tulevaisuuskin – ovat vahvasti läsnä mediavaikuttajan kotiseutusuhteessa "Kotiseutua ei voida sulkea yksinomaan lempeiden muistojen joukkoon, eikä sitä voi pitää yksinomaan lapsena koettuna ikuisena idyllinä", YläAnttila sanoo. Realismia on tajuta, että kotiseutukin muuttuu ajan myötä. "Isäni asuu yhä synnyinkaupungissani Hämeenlinnassa, ja käyn hänen luonaan viikottain. Siten pystyn seuraamaan kotiseutuni muuttumista ja pitämään itseni ajantasalla uusista hankkeista." Kotiseuturakkaus ei Ylä-Anttilan mielestä ole vain menneen haikailua tai nostalgista kaihoa. Päinvastoin. "Itse haluan omalta osaltani vaikuttaa Hämeenlinnan seudun kehittämiseen ja sen elinvoimaa lisääviin uudistamishankkeisiin vierailemalla tapahtumissa ja tapaamalla kuntalaisia." Kotiseuturakkaudella voi parhaimmillaan olla ratkaiseva merkitys alueiden ja seutukuntien kehittämisessä: ideat ja aatokset voimistuvat ja jalostuvat vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Syrjivällä ja tuomitsevalla nationalismilla ei ole 24

Kotiseutuposti  1/ 2020

mitään tekemistä kotiseutuylpeyden kanssa. "Sen sijaan myönteinen tietoisuus omista juurista voimaannuttaa ja nostaa itsetuntoa."

Isoisän jäljillä Valajärven rantamilla Suomalaiset ovat kesämökkikansaa. Lapsuus- ja nuoruusvuosien kotiseudun kesätapahtumat ovat monelle meistä inspiroivia tilaisuuksia. Niissä vuosikymmenet katoavat ja kuin huomaamattaan siirtyy teiniajan tunnelmiin tarinoiden sujuvasti nuoruusystävien kanssa huolimatta siitä, että aikaa edellisestä tapaamisesta on kulunut. Ylä-Anttila viettää keväästä syksyyn vapaa-ajat lapsuudenajan kesämökillä nykyisin Hämeenlinnaan kuuluvassa Rengossa. "Nautin suuresti kun voin olla kesäkotipaikkakunnalla oma itseni, se sama renkolainen Kivisen Merja kuin vuosikymmeniä sitten – ilman titteleitä tai statuksia. Siellä minut tunnetaan pienestä likasta, jonka vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat monelle tuttuja. Oloni on siellä turvallinen ja samalla vapautunut." "Osallistumme mieheni Arin kanssa kesäisin järjestettävään Valajärven pyöräilytapahtumaan, jossa tapaamme paljon ystäviä ja kesätuttavuuksia. Samalla voimme vaihtaa ajatuksia maailmanmenosta, erityisesti paikkakunnan kuulumisista." "Aivan erityisen merkityksen tapahtumalle luo


se, että tiedän isoisäni Lauri Järvisen työskennelleen samoilla tienoilla aikoinaan, kulkeneen samoja maanteitä, katsoneen samaa maisemaa."

Valoisa kaipuu antaa voimia tulevaan Kotiseuturakkaus tuntuu sydämessä erityisesti juhlapyhinä ja läheisten merkkipäivinä – kun arki on tauonnut, ja on aikaa hiljentyä sisimmille tunte-

muksille. Haikeus ei ole ahdistavaa, vaan lohdullista, voimaannuttavaakin. Siihen sisältyy myös suurta kiitollisuutta rakkaudesta ja huolenpidosta. "Ymmärrys ihmisen katoavaisuudesta lujittaa kiintymystäni esi-isien kotiseutuun, ja koen samalla, että olen yksi ainutkertainen osa sukupolvien ketjua. Siksi se on luja osa omaa identiteettiäni, ja uskon sen merkityksen säilyvän myös tulevilla sukupolvilla."

Viikilän neljän sukupolven kotitila uudistuu menneisyyttä kunnioittaen Urajärveläiselle maanviljelijälle Ilpo Viikilälle vastuu kotitilasta on ollut antoisa elämäntehtävä vuodesta 1982 lähtien. Ilpo Viikilän isoisä ja isoäiti tulivat kahden poikansa kanssa kylmälle metsätilalle 86 vuotta sitten. Pellot raivattiin kuokkaa, lapiota ja kirvestä käyttäen vähän kerrallaan. "He myös rakensivat kaikki rakennukset itse; jopa seinätiilet navettaan ja kattotiilet tehtiin itse muoteilla valaen. Miettiessäni tuota aikaa tunnen erittäin suurta kunnioitusta isovanhempiani ja vanhempiani kohtaan: he tekivät kovasti työtä ja huolehtivat lapsistaan vaikeinakin aikoina." Tällä hetkellä seuraava sukupolvi on ottanut päävastuun tilan hoidosta. "Tuntuu mukavalta, kun Toni-poikamme Sanni-vaimonsa kanssa asuu lähellä meitä, omassa talossaan, samassa pihapiirissä", Ilpo Viikilä tuumii.

Yhdessätekemisen taito Vuosikymmenten aikana Urajärven kylän palvelurakenne sekä maa- ja karjatilojen toimintaedellytykset ovat muuttuneet rajusti. Murros on edellyttänyt sopeutumista. Työtä on ollut haettava taajamista ja palvelut ovat siirtyneet kauemmaksi. "Urajärven vahvuus on ollut kyläläisten luja yhteishenki ja epäitsekkyys kylän asioita hoidettaessa", Viikilä sanoo. Yhdessä on luotu uusia kesätapahtumia. Kylän

Urajärveläinen maanviljelijä Ilpo Viikilä arvostaa sukupolvien ketjua. Viikilän isoisä aloitti tilanhoidon 86 vuotta sitten; tällä hetkellä Toni-poika vastaa isäntänä tilasta. Kuva: Viikilän kotialbumi.

kuituosuuskunnan ansiota on nopea valokuitu, ja uusin hanke on Vääksy–Vierumäki -kevyen liikenteen väylä, joka toteutetaan osittain talkoilla.Urajärven kylä on tässäkin mukana. Urajärvi onkin valittu kaksi kertaa Päijät-Hämeen Vuoden Kyläksi. Urajärven Kartanoteatterin tuotannot ovat hyvä esimerkki paikkakuntalaisten kotiseuturakkaudesta: hahmoille on usein esikuvat todellisesta elämästä Urajärvellä.

Kunnioitus uutta sukupolvea – ja uudistumishalua – kohtaan Muutoshan on tunnetusti pysyvää: seuraava sukupolvi hylkää vanhoja toimintamalleja ja soveltaa tilalle uusia. Silti sukupolvien välillä on oltava keskustelua – välillä kriittistäkin – ja vuorovaikutusta. Jokaisella sukupolvella on omat tavoitteet ja ihanteet, ja niitä on hyvä kunnioittaa puolin ja toisin. Kotiseutuposti  1/ 2020

25


Kotiseuturakkaus on ollut tärkeä voimavara hektisessä arjessa. "Itselleni on ollut suuri lahja, kun olen voinut asua ja elää perheeni kanssa lapsuuskodissani. Kävelylenkeillä Nahila-järven rantamailla ajatukset

selkiytyvät; siellä olen luontevalla tavalla osa suurempaa kokonaisuutta. Silloin on hyvä ajatella miten isoisäni 86 vuotta sitten asteli samoilla metsäteillä omaa tulevaisuuttaan ja elämänkaartaan suunnitellen.

Irma Willman – Urajärven aktiivinen kesäasukas Lahtelaisen Irma Willmanin kiintymys Asikkalassa sijaitsevaa Urajärven kylää kohtaan syntyi vuonna 1967, kun hän perheineen hankki vuodelta 1897 peräisin olleen torpan kesäkodikseen Urajärven rannalta. "Toki tunsin seudun jo ennestään, sillä isoisäni isoäiti oli asunut kylällä leskenä ollessaan parikymmentä vuotta. "Haluan välittää muistoja omille lapsilleni sekä lapsenlapsilleni, jotka ovat itsekin tottuneet viettämään loma-aikojaan Urajärvellä, mutta kokeneet kylä- ja mökkiympäristön erilaisena kuin itse aikoinani.

Opettaja-tutkija nauttii yhteisöllisyydestä Lukion äidinkielenopettajana ja tutkijana uransa tehnyt Willman pitää ymmärrettävänä digitaalisen vuorovaikutuksen hektisyyteen kuormittuneen nykyihmisen tarvetta kiintyä fyysiseen paikkaan. "Itselleni maalaiselämä ja luonnon tarkkailu olivat varsinkin työelämän kiireisinä vuosina tärkeitä

Urajärven Kartanon kahvila Hugo & Lilly on tunnelmallinen kohtaamispaikka kesäasukkaille ja kyläläisille - ja tuttu myös Irma Willmanille monen vuosikymmenen ajalta. Kuva: Irma Willmanin kotialbumi.

26

Kotiseutuposti  1/ 2020

virkistymisen ja levon kannalta". Ensimmäiset 20 vuotta asuimme mökillä ilman sähköä. Lähimetsässä oli lehmiä, joiden maitoa haimme pikkuhinkeillä ja kirkasvetisestä Urajärvesta pyydystimme kaloja. Irma Willman on ollut aktiivinen vaikuttaja Urajärven kyläyhteisössä: hän on kirjoittanut Urajärven kartanoon liittyviä kirjoja ja lehtijuttuja, osallistunut tapahtumiin ja järjestänyt käyntejä kartanolle. "On ollut kiinnostavaa tutkia minkälaiset olosuhteet paikkakunnalla ovat vallinneet muinaisten asukkaiden aikoina, jolloin Urajärven kartano oli keskeisessä asemassa esimerkiksi työllistäjänä; ainakin torpan alkuperäinen asukas Juho Maurits Leponiemi kävi siellä erilaisissa töissä. Muutokset ovat olleet suuria: maatiloja on lopetettu, koulu on muuttunut toimintakeskukseksi ja palvelut vähentyneet. "Tärkein on kuitenkin tallella: kaunis luonto, puhdasvetinen Urajärvi, virkeä kyläyhteisö kesäteatterineen ja -tapahtumineen sekä ainutlaatuinen kartanomiljöö, josta kesäasukkaana voin ammentaa vuosi vuodelta innoistusta ja löytää uusia näkökulmia maamme lähihistoriaan." Willman uskoo, että tunneside kesäkotiseutuun säilyy lujana. "Jälkipolville haluan jakaa kokemuksiani ja rohkaista heitä nauttimaan kesäkotiseudun ainutlaatuisuudesta – ja ennen kaikkea verkostoitumaan paikkakunnan kyläläisten ja muiden kesäasukkaiden kanssa. " Yhteisöllisyys tavalla tai toisella vahvistaa alueen elinvoimaa ja on juuri sitä elämänlaatua, jota nykyihminen kaipaa. LEENA J O KI RA N TA


Kuva: Vilma Nousiainen.

OMAKULMA

REET TA N O U S I A I N EN

FM, tohtoriopiskelija

Paikan henki on mainetekijä

P

arikymmentä vuotta sitten aloitin työurani kuntamarkkinoinnin parissa aluekehittämisorganisaatiossa. Tein sinne päättötyönäni erään kaupungin mainetta ja mielikuvia kartoittavan muuttajatutkimuksen. Mainetekijät eivät ole vähäpätöisiä etenkään pikkupaikkakunnille, joihin ei enimmäkseen muuteta työn tai opiskelun takia. Itsekin sittemmin asuinpaikkakuntaa valitessa hylkäsin tai hyväksyin paikkoja melko puhtaasti mielikuvien perusteella. Kulttuurihistoriaa henkivä viihtyisä pikkutaajama näyttäytyi meille vetovoimaisena, mittakaavaltaan sopivana kasvattaa juuria ja siipiä lapsille. Tuon taannoisen työnkuvani perintönä huomioni yhä kiinnittyy kotimaassa matkatessa kuntien perinteisiin markkinointikanaviin: tienvarsimainoksiin, joiden mukaan Suomi on täynnä vireitä ja luonnonläheisiä kuntia. Pihtipudas on sentään mummostaan ylpeä – ja jää mieleen. Jostain syystä useimmiten tehdään niin kuin muutkin ovat aina tehneet, eikä uskalleta erottautua omilla vahvuuksilla ja ominaispiirteillä. Kuten tienvarsitaulunsa, suomalaiset pikkutaajamat muistuttavat usein toisiaan: raitin varrelle on sovitettu samat kauppaketjulaatikot parkkikenttineen ja jokunen kaupungista kopioitu korkea betonikerrostalo, kuin aivan väärään paikkaan tipahtaneena. Pala palalta katoaa paikallinen omaleimaisuus, jolla olisi voinut erottautua viihtyisänä elinympäristönä tai jopa vetovoimaisena matkailukohteena. Vaikka paikan henkeen sopimattomat ratkaisut voisi rajata ulos markkinointikuvista, niitä ei saa pois matkailijoiden vierailukokemuksista tai

asukkaiden arjen ympäristöstä. Kulttuuriympäristöjen potentiaalia alueiden elinvoimatyössä ei Suomessa ole vielä kovin hyvin tunnistettu, vaikka sen hyötyjen on havaittu kytkeytyvän aluekehittämiselle keskeisiin elinvoimaan ja hyvinvointiin. Matkailussa paikallisuus ja juurevuus ovat jo nouseva trendi. Monia pikkutaajamia voisi kehittää hienovaraisesti paikan henkeä ja kulttuuriympäristöä kunnioittaen. Ne voisivat profiloitua tarjoamalla vaihtoehtoisia elämisen ympäristöjä – kaupungistumisellakin on vastavoimansa. Tavanomaisen harmaassa taajamassa itse kasvaneena jaksan yhä vaikuttua minua nykyisin ympäröivistä maisemista ja aikakausien jatkuvuudesta kertovasta omaleimaisesta miljööstä. Vanhat talot ovat täynnä elämää ja ilahduttavat silmää jopa marraskuisessa harmaudessa. Kesäisin paikka houkuttaa matkailijoita ja kesäasukkaita, asukkaat arvostavat kulttuuriympäristöään, ja moni yrittäjä näkee sen oleellisena toiminnalleen. Arvostus on aktivoinut paikallisyhteisön toimimaan ympäristönsä puolesta ja pitämään siitä huolta. Ongelmia syntyy, jos oma-aloitteisia yhteisöjä ei huomioida alueen kehittämisen ja yhteistoiminnan kumppanina, jos paikan henki ja arvot sivuutetaan. Kärjistyvät ristiriidat eivät kasvata hyvinvointia saati positiivista mainekuvaa. Aito paikallisylpeys ja yhteistoiminta kulttuuriympäristön puolesta on myönteinen viesti, jota ei päälle liimatuin markkinoinnin keinoin voi saavuttaa. Kotiseutuposti  1/ 2020

27


Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.