Someryhmät kaupunkisuunnittelussa

Kaupunkiaktivistien osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on keskittynyt 2000-luvulla pitkälti erilaisiin somekanaviin, pääasiassa Facebook-ryhmiin.

Suomen suurin ja tunnetuin kaupunkisuunnitteluun aktiivisesti osallistuva ryhmä on Lisää kaupunkia Helsinkiin (LKH). Juuri kymmenen vuotta täyttäneessä ryhmässä on 18 000 jäsentä.

Ryhmän tavoite on nimensä mukainen, ja lisää kaupunkia saadaan rakentamalla tiiviitä kerrostalokortteleita, korttelipuistoja ja kivijalkaliikkeitä. Samansuuntaisia tavoitteita on ryhmän sisarryhmillä. Niistä suurin, 4 000-jäseninen Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmä haluaa moottoriteiden sijaan enemmän kivijalkaliikkeitä ja katutilaa. Espoon vastaavassa ryhmässä on noin tuhat jäsentä. Turussa toimii reilun tuhannen jäsenen Turun ympäristö- ja kaavoitusasioiden kansalaiskeskusteluryhmä. Lähes 6 000 jäsenen Arkkitehtuurikapina kertoo olevansa kyllästynyt rumiin laatikoihin. Sen ideaalin ydinajatuksen voinee tiivistää kaupunkisuunnittelun professorin Larry Beasleyn sanoin: “Uusia alueita suunniteltaessa pitäisi ottaa vaikutteita niistä vanhoista, historiallista alueista, joita ihmiset rakastavat, jotta uusistakin voisi tulla yhtä rakastettavia.” Arkkitehtuurikapina on LKH -ryhmän tavoitteisiin nähden vastakkainen ryhmä, kuten 13 000 jäsenen Friends of Malmi Airport -ryhmä.

Ryhmä kaupunkisuunnittelijoiden silmin

Annaliisa Niitamo ja Jonas Sjöblom tarkastelivat Yhdyskuntasuunnittelu-lehden artikkelissaan vuonna 2008, miten kaupunkisuunnittelijat kokevat somekeskustelut osana omaa työtään Helsingissä. Kyselyyn vastanneet suunnittelijat seurasivat ryhmää, mutta osalla keskusteluun osallistumista rajoitti oma virkamiesasema, jonka tuoma näkökulma ei ollut aina sama oman mielipiteen kanssa. Yleisesti ottaen suunnittelijat suhtautuivat yhteis

Lisää kaupunkia -ryhmissä keskustellaan myös aktiivien itse tekemistä suunnitelmavaihtoehdoista. Kuvassa Urban Helsinki -kollektiivin suunnitelma “Vallilan Esplanadista". Kuva: Maija Faehnle.

työhön LKH-ryhmän kanssa kriittisesti, koska he kokivat vastuukseen tasapuolisuuden vaalimisen. Ongelmaksi koettiin ryhmän puoluepoliittisuus ja ideologisuus ja se, että ryhmä ei edustanut kuin sitä kovin pientä osaa kaupunkilaisista, jolla on muutenkin hyvät ja vahvat mahdollisuudet osallistua keskusteluun. Kaupunkisuunnittelijat kokivat myös ongelmana ryhmän suppean tietotason kaupunkisuunnittelun monimutkaisesta todellisuudesta.

Vastauksissa oli toisaalta paljon hajontaa. Kaikkein myönteisimmin ryhmään ja sosiaaliseen mediaan suhtautuivat nuorehkot miestyöntekijät.

Someosallistuminen kaupunkisuunnittelussa on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin. Osallistuminen suosii sosiaalisen median toimintalogiikan hallitsevia ja sitä ymmärtäviä. Kaupunkisuunnittelijat pyrkivät laajentamaan kansalaisten osallistumista, jolloin juuri somekenttä osoittautuu kätevimmäksi lähestymistavaksi – puutteistaan huolimatta.

Kaikesta huolimatta sosiaalinen median kanavat tarjoavat hyvin moderoituna loistavan alustan käydä keskustelua kaupunkisuunnittelusta, ja kansalaisten halu osallistua keskusteluun ja suunnitteluprosessiin näin kasvaa.

KEIJO LEHIKOINEN Kaupunkiaktivisti, Kotiseutuliiton valtuuston jäsen

Pidempi versio jutusta: www.kotiseutuliitto.fi/blogi.

Seurantalojen unohdetut aarteet

Seurantalot ovat paikkakuntalaisten yhteisiä juhla- ja tapahtumatiloja, jonne kaikki ovat tervetulleita. Niiden varastotiloista löytyy usein iäkkäitä kalusteita ja valaisimia, joiden arvo saattaa yllättää!

Iäkkäiden talojen kunnossapito vaatii resursseja

Monet yhdistykset ja seurat toimivat pienellä budjetilla ja vapaaehtoisvoimin, mutta talojen perusylläpidosta aiheutuu jatkuvia kustannuksia. Syksyllä 2019 Helanderin asiantuntijat löysivät Uudenkaupungin Työväentalon kellarista ja vintiltä monta mainiota aarretta, joiden myynti kartutti yhdistyksen budjettia merkittävällä summalla. Lue koko tarina: www.helander.com/fi/blog/

Helander palvelee monipuolisesti

Helander tekee maksuttomia arviointikäyntejä koteihin, varastoihin sekä yritysten ja yhdistysten tiloihin. Käyntejä tehdään pääsääntöisesti Etelä-Suomessa. Pieniä tavaraeriä voi tuoda kamarille itsekin: tavaran vastaanotto palvelee ilman ajanvarausta arkisin klo 12.00–17.00 ja lauantaisin klo 10.00–14.00.

Helanderiin voi ottaa yhteyttä verkkolomakkeen kautta www.helander.com/arviointi tai puhelimitse arkisin klo 12.00–17.00 numeroon 029 003 1950. Yllä: Alvar Aallon suunnittelema pari jakkaroita on peräisin 1940-luvulta. Uusi koti löytyi Helanderin kautta 750 euron vasarahinnalla. Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli on tuttu monesta juhlasalista. Vaikka tämän yksilön viilut jo hieman irvistelivätkin, tuoliparin vasarahinnaksi tuli yhteensä 260 euroa.

Alla: Paavo Tynellin valaisimet ovat tällä hetkellä erittäin kysyttyjä. Uudenkaupungin Työväentalolta löytyi peräti kolme kuvan kaltaista valaisinta, joista jokainen myytiin 3300 euron vasarahinnalla.

Huutokauppa Helander Hernepellonkuja 8-10, 00560 Helsinki Tavaran vastaanotto: ma–pe klo 12.00–17.00 ja la klo 10.00–14.00. Sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu. Asiakaspalvelu: puh. 02 900 31950, ma–pe klo 12.00–17.00 (lankapuhelimesta: 0,0835 € / puhelu + 0,0691 € / min. tai matkapuhelimesta: 0,0835 € / puhelu + 0,1669 € / min.) Sähköposti: info@huutokauppahelander.com www.helander.com

Kulttuurisuunnittelu paikallisen kehittämisen mallina

Kulttuurisuunnittelu on osallistava ja poikkialainen kunnan kehittämisprosessi, joka toteutetaan yhteistyössä kunnan, asukasyhteisöjen ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

Kulttuurisuunnittelu eli "cultural planning" on kansainvälisesti käytetty kaupunkikehittämisen ja -suunnittelun näkökulma ja toimintamalli. Suomessa se otettiin käyttöön 2010-luvulla.

Meillä kulttuurisuunnittelu on yhä uusi ja valtavirran ulkopuolella. Se haastaa totuttuja kuntahallinnon periaatteita, kuten linjaorganisaation ja toimialajaon. Siinä korostuu myös paikallistason kulttuuridemokratia ja yhteisöjen valtauttaminen. Kulttuurisuunnittelun tarve on tunnistettu mm. vuoden 2019 kuntien kulttuuritoimintalain valmistelussa.

Kulttuurin kokonaiskuvalle tarvetta

Nopea kaupungistuminen luo meilläkin lisätarvetta kuntien vaihtoehtostrategioille ja kokonaisvaltaiselle kehittämiselle yli sektorirajojen. Taloudellisen elinvoimaisuuden rinnalla näissä painottuu kulttuuri.

Muutoksiin sopeutuminen ja uusien kehityssuuntien hakeminen edellyttävät kokonaiskuvaa paikkakunnan luonteesta, sen asukkaista ja näiden elämäntavasta. Tätä tietoa ei löydy valmiina eikä mikään yksittäinen toimiala pysty sitä tuottamaan, vaikka näillä voikin olla tarkka kuva omasta sektoristaan. Tiedolla on myös taipumus vanhentua nopeasti, jolloin kuntapäättäjien ja asiantuntijoiden todellisuudet etääntyvät paikkakunnan arjesta. Asiaa ei auta, jos kunnan ja kuntalaisten vuoropuhelu takkuaa. Kulttuurisuunnittelun käynnistää yleensä kaupunki, vaikka prosesseja ovat vetäneet myös ulkopuoliset konsultit tai vapaaehtoistoimijat.

Kulttuurisuunnittelun mittakaavana on useimmiten kaupunki tai sen osa, harvemmin laajempi alue tai yksittäinen kaupunkitila. Prosessi vaatii onnistuakseen tuekseen vahvan poliittisen sitoutumisen, jolla varmistetaan riittävä työajan ja muu panostus, kaikkien tai ainakin avaintoimialojen aito mukaantulo sekä myös prosessin jatkuvuus yli vaalikausien.

Liikkeelle kulttuurikartoituksesta

Kulttuurisuunnittelu lähtee liikkeelle kulttuurikartoituksesta, jolla kerätään tietoa kohdealueesta, sen asukkaista ja sen kulttuurista.

Pohjana on laaja kulttuurikäsitys, jota on kutsuttu myös antropologiseksi. Perusidea on kaikkien paikallisen kulttuurin muotojen samanarvoisuus, jolloin kulttuuri ei rajaudu vain institutionaaliseen kulttuuriin, kuten taiteeseen, kulttuuriperintöön tai kunnan tukemaan kulttuuritoimintaan.

Laaja määritelmä pitää sisällään kaikki kulttuurin piirteet tai kulttuuriset resurssit, joilla on merkitystä paikallisten yhteisöjen arjessa, kuten tarinat, perinteet, tavat, tilankäytöt tai tärkeät paikat. Nämä tunnistetaan yhteistyössä yhteisöjen kanssa, mistä syystä kulttuurikartoitus on osallistuvaa ja sen tulosten tulee olla yhteisöjen hyväksymiä.

Yhteisöjen jakamien kulttuuristen resurssien lisäksi kulttuurikartoituksessa kerätään tietoa yhteisöjen kokemista ongelmista ja kehittämistarpeista. Kulttuurikartoituksen tulokset kootaan usein kartoille, mikä helpottaa niistä keskustelua ja niiden viemistä eteenpäin suunnitteluprosessissa.

Kulttuurisuunnitteluprosessissa pyritään yhdistämään kehittäminen alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin. Jotta näkökulma toimisi, kulttuurisuunnittelun tavoitteet pitäisi asettaa kulttuurikartoituksen tulosten pohjalta. Tavoitteet pitäisi puoles

Koneen Säätiön rahoittamassa Turun yliopiston maisemantutkimuksen Kokkeli-hankkeessa (2017–2019) tehtiin Kokemäenjokilaakson kulttuurikartoitusta ja taidekehittämistä. Kuvassa Ulvilan Saarenluodossa pidetty taiteellisten menetelmien työpajakurssi. Kuva: Vuokko Kemppi-Vienola.

taan vahvistaa osaksi kunnan strategiaa, jolloin ne voidaan toteuttaa kaikkia toimialoja koskevana toimenpideohjelmana.

Poliittinen sitoutuneisuus edellytys

Vaatimukset ovat kovia, eikä liene yllätys, ettei kulttuurisuunnittelu ole aina ja kaikkialla täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Kulttuurisuunnittelun nimellä on toteutettu monenlaisia prosesseja, joista kaikki eivät ole noudattaneet edellä kuvattuja periaatteita. Jos poliittinen sitoutuminen on jäänyt heikoksi, prosessi on voinut rajoittua pelkkään kulttuurikartoitukseen ilman toimenpiteitä tai se on viety toimenpideohjelmaksi asti vain yhdellä toimialalla – todennäköisimmin kulttuurisektorilla.

Mikäli taas osallistuminen on jäänyt heikoksi, tulkinnat paikallisista kulttuurisista resursseista ja tarpeista ovat tulleet virkamiehiltä tai konsulteilta, eivätkä niillä perustellut kehittämistavoitteet tai toimenpiteet välttämättä saa paikallista kannatusta. Kuten näkyy, kulttuurisuunnitteluun sisältyy monenlaisia jännitteitä: kapeasti tai laajasti määritellyn kulttuurin välillä, kunnan ja kuntalaisten välillä, eri toimialojen välillä, joskus myös paikallisten yhteisöjen kesken.

Kulttuurisuunnittelun näkökulma perustuu monessa suhteessa neuvotteluun ja kompromisseihin. Sellaisena se edustaa uutta hallintaa, jossa kunnan roolina on entistä enemmän ohjaus ja mahdollistaminen. Kulttuurisuunnittelun pitkän aikavälin tavoitteisiin kuuluukin kunnan toimintatapojen uudistaminen. Ihannetapauksessa se juurtuisi pysyväksi osallistuvan ja poikkialaisen toimintamalliksi, jossa prosessi voitaisiin käynnistää aina tilanteen muuttuessa uudelleen kartoitusvaiheesta alkaen. Suomessa tähän ei ole vielä päästy, mutta ainakin kulttuurisuunnittelun tienraivaajana toimineessa Sipoossa voi nähdä näkökulman vaikuttaneen yksittäisten alueiden lisäksi kunnan hallintokulttuuriin.

MAUNU HÄYRYNEN Maisemantutkimuksen professori

Suunnittelun avulla luodaan tulevaisuutta ja yhteisiä suunnitelmia

Sastamalassa sijaitseva Sammaljoki on tyypillinen pelto- ja metsäsaarekkeiden piirittämä länsisuomalainen kylä. Myös siellä kyläsuunnitelma on laadittu osallistavalla menetelmällä.

Kyläsuunnittelulla ja kyläsuunnitelmilla on Suomessa pitkät perinteet. Kyläsuunnitelma on kyläläisten oma ohjekirja ja julkilausuma kylän kehittämistarpeiden kartoittamiseksi ja kylän toiminnan kehittämiseksi. Suunnitelmalla osoitetaan kollektiivista tahtoa ja joukkovoimaa kylän asioiden edistämiseksi.

Nykyään kyläsuunnitelmaa tarvitaan usein myös erilaisten rahoitushakemuksien yhteydessä. Se takaa rahoittajalle sen, että idean takana on isompi joukko kyläläisiä. Lisäksi kuntien viranhaltijoille ja päättäjille kyläsuunnitelma on oiva työkalu, mikäli sitä sellaisena osataan hyödyntää.

Suunnitelma voi olla arkinen ja rajattu

Perinteisesti suomalaiset kyläsuunnitelmat ovat olleet kattavia julkaisuja historiakatsauksineen ja nykytilakuvauksineen. Ajan saatossa kyläsuunnitelman käsite on kuitenkin monimuotoistunut. Se voi olla vaikkapa kylän turvallisuutta käsittelevä opus tai liiketoimintasuunnitelma, jonka avulla lunastetaan kylän vanha koulu yhteiseen käyttöön. Yhtä lailla se voi olla kylän markkinointisuunnitelma, jolla mainostetaan erilaisia tapahtumia tai houkutellaan uusia asukkaita. Kyläsuunnitelmasta on moneksi.

Sastamalassa on viime vuosina järjestetty kyläiltoja eri puolilla kaupunkia. Kuva on Keikyän kyläillasta.

Kyläesitteitä ja -kortteja

Monella kylällä alettiin 2010-luvulla laatia myös tiiviimpiä kyläsuunnitelmia, eräänlaisia kyläesitteitä tai kyläkortteja. Niiden vahvuus perustuu helppoon luettavuuteen, mistä käy nopeasti ilmi kylän ydinasiat ja tavoitellut suuntaviivat.

Sastamalassa Pirkanmaalla laadittiinkin joitakin vuosia sitten kyläkortti jokaisesta 40 kylästä. Kaupunki perustettiin edellisen suuren kuntaliitosbuumin aikaan, mikä teki siitä pinta-alaltaan yhden Etelä-Suomen suurimmista kunnista. Oli sanomattakin selvää, että näin laaja kunta on, paitsi asukkaille, myös kunnan asioita hoitaville tahoille suurelta osin vierasta seutua, kylien täplittämä tilkkutäkki.

Nykytilanne esiin kyläkorteilla

Sastamalan kyläkorttien ensisijaisena tarkoituksena oli esitellä uuden kuntaliitoskaupungin kylien nykytilaa ja kehittämistarpeita kuntalaisille, ja erityisesti kunnan viranhaltijoille ja päättäjille. Korttien toissijaisena tehtävänä oli markkinoida kylää sen ulkopuolisille tahoille, kuten matkailijoille ja muutoin kylästä kiinnostuneille.

Tiiviin suunnitelman päivittää nopeasti

Kyläkortit laadittiin kaupungin hallinnoimassa Leader-hankkeessa, jossa kyläläiset osallistettiin aktiivisesti mukaan. Kyläiltoja järjestettiin toistakymmentä ja jokaiselta kylältä oli vähintään muutama, joistakin kymmeniä osallistujia. Ruohonjuuritason vahva mukanaolo on edellytys onnistuneelle kyläsuunnittelulle.

Tiiviiden ja kompaktien kyläsuunnitelmien ja kyläkorttien ehdoton vahvuus on siinä, että ne ovat paitsi nopeasti sisäistettävissä, myös helposti päivitettävissä. Selkeä informatiivisuus ja viestintä antaa myös perustan sille, että suunnittelu saa parhaan mahdollisen vaikuttavuuden.

TEKSTI JA KUVAT: JANI HANHIJÄRVI Kyläasiamies, Pirkan Kylät ry.

Tänä vuonna palkitaan jälleen hyvin korjattu seurantalo. Seurantaloasiain neuvottelukunta myöntää Hyvän korjauksen palkinnon tunnustukseksi seurantalolle, jota on korjattu vanhaa kunnioittaen ja sen käyttöä helpottaen. Palkinto jaetaan nyt kahdeksatta kertaa.

Korjauksen valmistumisesta tulisi olla kulunut enintään viisi vuotta. Aiempien vuosien palkittuja korjaushankkeita yhdistää hyvä suunnittelu ja taidolla toteutettu korjaus. Palkinto nostaa esille taloja hoitavien yhteisöjen arvokkaan työn rakennusperinnön parissa.

Palkintoraadin asiantuntijajäseniä ovat tänä vuonna kyläasiamies Tauno Linkoranta, arkkitehti Ulla Rahola ja rakennuskonservaattori Kalle Virtanen. Palkinnon saaja julkistetaan syyskuun toisena viikonloppuna osana Seurantalopäivää ja Euroopan kulttuuriympäristöpäivää. Palkinto on pronssiveistos. Lisäksi neuvottelukunta voi jakaa kunniamainintoja.

Ehdotuksia palkittavasta, hyvästä seurantalon korjauksesta voi jättää maaliskuun loppuun asti Kotiseutuliiton verkkosivuilla www.kotiseutuliitto.fi/ seurantalot/hyvan-korjauksen-tunnustuspalkinto.

Hyvän korjauksen palkinto jaettiin vuonna 2018 Hausjärveläiselle Haminankylän nuorisoseuralle talonsa Kotipirtin korjaushankkeesta. Kuvat: Suomen Kotiseutuliiton arkisto.

Hyvän korjauksen palkinto jaettiin vuonna 2018 Hausjärveläiselle Haminankylän nuorisoseuralle talonsa Kotipirtin korjaushankkeesta. Kuva: Suomen Kotiseutuliiton arkisto.

Kuntien ja kolmannen sektorin kumppanuudet kulttuuripalvelujen tuottamisessa ovat ratkaisevan tärkeitä. Voimat yhdistämällä saadaan kuntalaisille tapahtumia ja toimintaa, joita kumpikaan sektori yksin ei voisi toteuttaa.

Kotiseutuliiton Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeen tilaisuuksia ja tapaamisia järjestettiin vuoden 2019 aikana eri puolilla Suomea. Niissä keskusteltiin verkostoista, yhteistyöstä ja kumppanuuksista erilaisten toimijoiden kesken. Monella paikkakunnalla yhteistyö toimii hyvin, mutta kehitettävääkin on: yhteisen suunnittelun ja tiedonkulun parissa riittää töitä.

Yhdistystoimijoita paljon puhuttavia asioita ovat lisäksi yhdistysten välinen yhteistyö ja toimijoiden ikääntyminen. Avaimet yhteistyön lisäämiseen ovat toimijoilla itsellään, mutta koordinaatiotoiveita heitetään herkästi kunnan toimihenkilöiden suuntaan. Keskusteluissa todettiin, että toimivien käytäntöjen jakaminen sekä niistä oppiminen auttavat kestävän toiminnan rakentamisessa.

Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hanke päättyi vuoden lopussa. Kumppanuuksien rakentamisen apuna toimii edelleen verkko-opas Kotiseutuliiton ao. nettisivuilla tietopankissa.

Kumppanuustyöpaja Inkeroisissa.

TEKSTI JA KUVAT: MARIKA PUNAMÄKI

Verkko-opas: www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/yhdistykset-ja-kunnat-kulttuurikumppaneina

YHDISTYKSET JA KUNNAT KULTTUURIKUMPPANEINA

HANKKEEN VUOSI 201 9 LUKUINA

15 Hankkeen koulutustilaisuuksia, tapaamisia, työpajoja tai alustuksia järjestettiin 15 kappaletta eri paikkakunnilla ympäri maata.

32+2

Tavoitimme kulttuurialan toimijoita, julkishallinnon työntekijöitä ja luottamushenkilöitä 32 kunnan ja kahden maakuntaliiton piiristä.

205 123

Yhdistyksiä, seuroja, järjestöjä ja muita kolmannen sektorin yhteisöjä oli mukana kaikkiaan 123 kappaletta. Kotiseutu- ja kulttuuriyhdistysten lisäksi kumppanuuksia pohdittiin monien eri alojen yhdistysten toimesta.

Tilaisuuksiin ja tapahtumiin osallistui yhteensä 205 henkilöä mitä erilaisimmista taustoista. Työn puolesta mukana oli noin 75 ihmistä, ja vapaaehtoisina osallistui noin 130 ihmistä. Monet toimivat useassa eri roolissa kulttuurin parissa niin työssä kuin vapaallakin.

KUMPPANUUKSISTA KÄYTIIN RUNSASTA JA MONI NAISTA KESKUSTELUA. KIITOS KAIKILLE ERI TAVOIN MUKANA OLLEILLE!

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumahautomo, Jyväskylä 13.2. Kaikilla on oikeus kotiseutuun -päätöstilaisuus, Espoon keskus 17.3. Valtakunnalliset kotiseutupäivät, Kokkola 13.8.–16.8.

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Kotiseutuliiton maakunnalliset kokoukset keväällä 2020

Etelä-Karjala, Lappeenranta 5.3. klo 16-18 Kanta-Häme, Hämeenlinna 17.3. klo 16-18 Keski-Pohjanmaa, Kokkola 28.4. klo 16-18 Keski-Suomi, Jyväskylä 11.3. klo 16-18 Kymenlaakso, Kouvola 26.3. klo 15.30-17.30 Lappi, Tornio 25.3. klo 16-18 Pohjanmaa, Vaasa 16.4. klo 16-18 Pohjois-Pohjanmaa, Oulainen 23.4. klo 16-18 Päijät-Häme, Lahti 2.4. klo 16-18 Uusimaa, Helsinki 31.3. klo 16-18.30 Varsinais-Suomi, Turku 8.4. klo 16-18

Kotiseutuliiton jäsenet ovat pääosin tyytyväisiä liiton viestintään

Suomen Kotiseutuliitto kysyi marraskuussa jäseniltään mielipiteitä liiton viestinnästä ja pyysi samalla parannusehdotuksia. Kyselyyn vastasi 147 henkilöä, joista yli sata edusti jäsenyhdistyksiä. Loput olivat mm. kuntien ja kaupunkien edustajia, Kotiseutukubin jäseniä ja liiton luottamushenkilöitä.

Vastauksista ilmeni, että liiton viestintään oltiin varsin tyytyväisiä. Kaksi kolmesta piti sen kiinnostavuutta yli kahdeksikon arvoisena.

Vähiten hyödyllisenä vastaajat pitivät viestintää eri sosiaalisen median kanavilla, mikä heijastanee vastaajien omaa somekäyttäytymistä.

Ilahduttavasti yli kaksi kolmesta oli jakanut liiton sähköistä materiaalia eteenpäin muille kotiseututyön ammattilaisille ja harrastajille. Toisaalta kolmannes tunsi henkilöitä, jotka voisivat olla kiinnostuneita Kotiseutupostin sähköisestä versiosta, mutta eivät saa nyt lehteä. Liiton jäsenten jäsenillä on oikeus tilata lehti sähköpostiinsa liiton tomistosta.

Eniten vastaajat kaipasivat lisää juttuja toisista yhdistyksistä, erityisesti kaupunkityöstä. AH Lue lisää kyselyn tuloksista www.kotiseutuliitto.fi/viestintakyselyn-tuloksia