Varnitsa-lehti 6/15 by Arvo Varnitsalainen

VARNITSA-LEHTI

Pikkujoulunumero

Valtava JUORULIITE

Millainen on OPISKELIJAN JOULU?

Haastattelussa Varnitsan EDARIEDUSTAJAT

Uuden HALLITUKSEN esittely TUNTEMATON VARNITSA

Varnitsa ry:n ainejärjestölehti 6/2015 1

Sisällys Pääkirjoitus..............................................3 Puheenjohtajan palsta..................................................4 Koposopolta.........................................5 Kolumni............................................7 Pelkoa ja inhoa Joensuussa...........................................8 Seitsemän vaihtoehtoista joululaulua.............................10 Tuntematon Varnitsa.................................................12 Uusi hallitus esittäytyy..............................................14 Kuinka Varnitsa-lehti syntyy........................................18 Lila-koiran joulunodotus............................................19 Videopelaajan vuodatus..............................................20 Viisi vinkeää vinkkiä opiskelijan jouluun.........................21 Varnitsa-lehti haastattelee..........................................22 Näkökulma: Edarille töitä...........................................23 Historian lehtien havinaa...........................................24 J a t k o d e k ka r i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 5 H uum or i _si v ut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa-lehti 6/2015 ISSN 1236-3995 (painettu), ISSN 2343-2616 (verkkojulkaisu). Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Tuomas Poutiainen Toimitussihteeri: Simo Purhonen Toimittajat ja kirjoittajat: Aino-Kaisa Ahponen, Akseli Sopanen, Aleksis Honkanen, Anton Korhonen, Joni Ylimäki, Santeri Salomaa, Joonas Mikkilä, Karo Kankus, Sebastian Schiavone, Ville Kuismin, Tomi Parkkonen ja Piia Heinonen. Taitto: Tuomas Poutiainen Painopaikka: Haltia, Joensuu Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111, 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite:varnitsa. ry(at)gmail.com tai tuopo(at)student.uef.fi Painos: 80 kpl Lehden digitaalinen versio nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs Etukansi: Ydinpommi ”Bakerin” räjäytys osana operaatio Crossroads’ia, Public domain. Kuva Joensuusta, kuvaajan tiedot puuttuvat. Kolme viisasta miestä, englantilainen maalaus, tekijä tuntematon. Takakansi: Britit ja saksalaiset pelaavat jalkapalloa ei-kenenkään-maalla jouluna 1914, Imperial War Museum.

Pääkirjoitus Aika aikaansa kutakin, tällä kertaa kirjoittelen viimeistä pääkirjoitustani tähän lehteen. Tämä vuosi tuntui pitkälle, mutta samalla myös erittäin antoisalle, lehden teon osalta. Tätä jää kaipaamaan, vaikka taittaminen ja painaminen eivät olleet erityisen jouhevaa ja deadlinet venyivät miten sattuu, mutta saipahan olla osa pitkään jatkunutta hassuttelua. Muistelen lehden tekoa tulevaisuudessa verrattain samalla kaiholla tulevaisuudessa, kuin mitä muistelen Rovajärven loskakelejä ja hypotermiaa. En vitsaile kun sanon näin. Mieluisia ovat menneiden vaivojen muistot, sanoi Cicero joskus. Fiksu äijä muuten, mutta meni kusemaan väärien suurmiesten muroihin.

hestyessä lehden juttuja sitoo toisiinsa jouluiset aiheet. Juttuja on laidasta laitaan kuten ruokia joulupöydässä. Tai ainakin mielikuvissa. Nyt kun on mahdollisuus kiitellä, niin käytän sen hyväkseni. Kiitoksia toimituskunnalle siitä että olette jaksaneet kirjoittaa opiskelukiireidenne keskellä, ja samalla satunnaisista repeämisistä joillekin jutuille kesken taittamisen yömyöhällä. Toiseksi kiitän teitä lukijoita, kliseisesti mutta todenmukaisesti sanottuna, ilman teitä ei tätä lehteä olisi. Jonille ja Leonidille kiitoksia ideoista ja vinkeistä sekä muutamille muinaisille päätoimittajille niistä tiedonmuruista, joita sain urkittua muutamaa juttua varten. Lopuksi kiitoksia Haltialla työtään tekeville, kun olette kestäneet painoaamuina tulostusjonojen sumautumisen muutamaksi tunniksi.

Näiden parin vuoden ajan, jolloin olen ollut tekemisissä Varnitsa-lehden kanssa ensin toimitussihteerinä ja sitten päätoimittajana, olen oppinut lehden teosta ja Varnitsasta yhtä jos toista. Muutamien juttujen teko vaati Varnitsan arkiston perusteellista penkomista, jolloin V-lehden menneisyyteenkin tuli tutustuttua. Reilun puolitoista hyllymetrillistä tarjosi vaihtelevia lukukokemuksia ja seassa oli melkoisia aarteita.

Jatkuuko Ylimäki-Poutiainen-linja vai muuttuuko lehti vallan toisenlaiseksi? Lue se seuraavasta lehdestä.

Triumviraatti ei enää hallitse V-lehteä

Vanhoissa V-lehdissä oli aivan erilainen maailma, mitä se nykyään on. Aika ennen internetin yleistymistä näkyy vanhoissa V-lehden jutuissa siten, että huumorin ja revittelyn välissä lehdessä oli mielipidekirjoituksia ja vastineita, muiltakin kuin vain toimituskunnalta. Tosin tuohon aikaan toimituskunta on ollut pienempi porukka ja samalla hieman eristäytyneemmän oloinen, mutta sitä luki hyvin monet— mitä nyt juuri mielipidekirjoitusten esiintymisestä voi päätellä. Nykyään toimituskunnan osallistujamäärä on eläväisempi ja se on valmiina ottamaan juttuja (muitakin kuin mielipiteitä) vastaan kaikilta varnitsalaisilta, mutta painosmäärä on pienempi mitä se joskus muinoin on ollut. Vanhoja on mukava haikailla, mutta en ole tässä nyt Sipilänä viemässä porukkaa kohti menneisyyttä. Haluan näillä huomioilla saada lukijakunnalle syvempää kuvaa Varnitsalehdestä. Takaisin tähän päivään ja siihen, mitä tämä lehti on syönyt: Yhteistyötunnustelu muihin historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiin etenee, saimme nimittäin HOL-raportin tosinisteiltä Jyväskylästä ja ähköpostia liikkuu kohti muita ainejärjestölehtiä kummallakin kotimaisella. Tähän mennessä vastanneet ovat näyttäneet himmeätä valoa. Joulun ja varsinkin niiden pikkuisten sellaisten lä-

Tuomas Poutiainen, Päätoimittaja

PUHJEENJOHTAJAN PALSTA Vuosi lähenee loppuaan ja samalla päiväni Varnitsan puheenjohtajana. Näin Varnitsan pikkujoulujen alla pitäisi kai kirjoittaa jostain jouluun liittyvästä, mutta tarpominen Joensuun loskaisilla kaduilla ja kaupassa soinut Whamin ”Last Christmas” pitivät huolen siitä, että joulufiilis on ihan 0/5.

Jotta tämä juttu saisi mahdollisimman kliseisen päätöksen, lainaan tähän loppuun erään aikamme Suuren Johtajan näkemystä hallituksen vaihtumisesta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ”Toivotan onnea ja menestystä uudelle hallitukselle. Älkää masentuko, vaikka teille jättämämme saappaat tuntuvat isoilta, aina ei vain voi olla yhtä hyvä kuin saappaiden edellinen omistaja.:)”

Sen sijaan, että kirjoittaisin joulusta, luon mieluummin katsauksen päättyvään vuoteen todeten: olipahan vuosi! Tapahtumia on ollut laidasta laitaan, ja ylimääräistä stressiä ja paniikkia on aiheutunut milloin ISYY:n, Sykettä-kampanjan, erään PKO:n baarin tai jonkun muun toimesta. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja omalla kohdalla vuoden ehdottomina kruununjalokivinä olivat muutaman viikon takainen HOL-seminaari, sekä vuosijuhlat. Varsinkin vuosijuhlien jälkeen oli pinnassa tietty haikeus, tätä herkkua on tarjolla seuraavan kerran vasta vuonna 2020. Syyskokouksessa Varnitsalle valittiin uusi hallitus ja vuoden vaihteessa Varnitsassa siirrytään naisvaltaan. Uhka vai mahdollisuus? Vaikka yleiskokouksen jälkeen olikin havaittavissa pientä kasvua Pielisjoen nukkehallituksen jäsenmäärässä, on uusi hallitus selkeästi mahdollisuus. Ainakin viimeisen vuoden aikaisen, sekä muuhun hallitukseen, että jäsenistöön kohdistuneen tyrannian jälkeen on varmaan ihan hyvä antaa vähän hellempää (ja ehkä jopa äidillistä) kättä. Kuten eräs tulevan hallituslainen minulle tuopin takaa totesi: ”Älä huoli, Varnitsa jää hyviin käsiin”. Näin varmasti myös on. Nyt kun urani Varnitsan puheenjohtajana ja hallituslaisena lähenee loppuaan, on kiitoksen aika. Kiitokset kaikille, jotka olette olleet eri toimikunnissa auttamassa hallitusta isoimpien tapahtumien järjestämisessä. Apunne on ollut korvaamatonta. Aivan erityiset kiitokset menevät kuitenkin hallitukselle vm. 2015. Olette olleet ihan parhaita! Yhdessä ollaan hajoiltu ja naurettu. Hauskaa on ollut, iso kiitos Teille.

Tomi Parkkonen,

toistaiseksi vielä Varnitsan puheenjohtaja

KOPOSOPOLTA syventäviin opintoihin tulee lisää työelämätaidon opintoja. Mikäli pistemuutokset alkoivat huolettaa oman tutkinnon tai opintokokonaisuuksien kannalta, niin ei hätää. Opetussuunnitelman vaihtuessa tulee olemaan siirtymävaihe, jonka aikana vanhan mukaisia opintoja on vielä mahdollista suorittaa jonkin aikaa.

Joulukuu kolkuttaa jo ovella ja pikkujoulut näköpiirissä, joten alkaa olla aika hieman kerrata kuluvaa vuotta ja suunnata sitten katse tulevaan. Koposopon pesti tuli minulle viime syksynä pienoisena yllätyksenä, mutta en ole katunut hetkeäkään sitä, että sanoin syyskokouksessa olevani siihen käytettävissä. Vuoden aikana olen oppinut paljon edunvalvonnasta ja siitä, mitä yliopistolla, ISYY:llä ja HiMa-laitoksella tapahtuu. Erityisesti olen iloinen, että olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut paljon mieleenpainuvia kokemuksia, kuten esimerkiksi pannukakun tekemisen lähes sadalle vaihtarille. Mutta ennen kuin liikaa alan muistelemaan vanhoja, käyn hieman läpi enemmän ja vähemmän ajankohtaisia sopo- ja kopoasioita.

Nyt on sitten se aika alkaa muistelemaan menneitä. Kulunut vuosia on ollut edunvalvonnan kannalta melko rauhallinen. Mitään suurempaa mullistusta ei yliopisto järjestänyt tälle vuodelle, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Varsinkaan kun maan hallitus leikkaa ja leikkaa ja leikkaa. Muutoin tänä vuonna tapahtui paljonkin, kun oli tapahtumaa ties minkälaista, joita pääsi järjestämään hyvässä porukassa hallituksen ja toimikuntien kanssa.

Tulevaisuudessa, eli siis jo ensi kesänä, häämöttää HiMa-laitoksen muutto pois Metrialta. Uudesta osoitteesta ei vielä ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti se sijaitsee toisella laidalla kampusta sitseistään tutussa rakennuksessa. Muutosta tiedotetaan kyllä myöhemmin lisää. Metrialle paluu tapahtunee vuonna 2018, joten monet meistä vanhempien vuosikurssien opiskelijoista eivät enää uudistunutta Metriaa ehdi kokea.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Nyt on aika toivottaa onnea seuraajalleni Meritalle, jonka hyviin käsiin jätän Varnitsan edunvalvonnan, sekä onnea uudelle hallitukselle. Tämä hallitusvuosi oli sen verran hyvä, että siitä on todella vaikea pistää paremmaksi, mutta kyllähän se teiltä onnistuu, vai mitä? Piia Heinonen

Muuta tiloihin liittyen, että kirjastolle on tulossa nykyisen sanomalehtisalin tilalle kirjastosta irrallinen ”olohuone”, jonka tarkoituksena on olla rento opiskelupaikka esimerkiksi ryhmätöiden tekemiseen. Auroran Atrium-itseopiskelutila on kuulemma vähäisellä käytöllä, joten sinnekin voi mennä opiskelemaan kirjaston alkaessa tympimään tai kun koneille on pitkät jonot. Atriumissa on siis muutama tietokone, muttei tulostusmahdollisuutta. Tila sijaitsee Karjalan tutkimuslaitoksen tiloissa. Kopopuolella isona asiana on tällä hetkellä käynnissä oleva uuden opetussuunnitelman suunnittelutyö. Paljoa ei voi vielä kertoa, mutta jonkin verran muutoksia on tulossa. Opintokokonaisuuksien pistemäärissä tapahtuu muutoksia ja

Koposopo

KUULUMISIA:

VARNITSAN VUOSIKOKOUS

HOL-SEMINAARI

Varnitsan syyskokous pidettiin Metrian salissa M100 ja siellä valittiin Varnitsa ry:n vuoden 2016 hallitus. Kokousta tituleerattiin äänestyskokoukseksi, sillä harva pesti oli päätetty kabinetissa ennakolta, joten lähes jokaisesta pestistä äänestettiin. Toinen lempinimi kokoukselle oli puhekokous, sillä lähes kaikki ehdokkaat pitivät joko improvisoidun, tai retoristen ihanteiden mukaiseksi hartaudella harkitun ja valmistellun puheen. Osaan pesteistä oli suorastaan tunkua, aivan kuin pestin vastaanottamisesta olisi saanut ilmaisen sankon lahjaksi. Mutta into on vain hyvä merkki tässä asiassa. Pääpuolittain kokous eteni jouhevasti, joskin ennen viimeisiä äänestyksiä loppunut kahvi näkyi osallistujakunnan väsähtämisenä.

Historian Opiskelijain Liiton syysseminaari järjestettiin tänä vuonna Joensuussa. Seminaari alkoi juuri edellisyönä tapahtuneelle Pariisin iskulle pidetyllä hiljaisella hetkellä. Seminaarissa luentoja pitivät monelle Varnitsalaisille tutut Tapio Hämynen, Jukka Korpela, Kimmo Katajala ja Ismo Björn. Neljästä luennosta eniten hämmästystä herätti muualta tulleiden keskuudessa Korpelan luento, moni naureskelikin hämmentyneenä Agricola sutkaukselle ja ”sitä ei ollut/ole olemassa”-lausahduksille. Luentojen jälkeen seminaarikansa läksi valmistautumaan sitsejä tai sijaistoimintaa varten kuka minnekin. Sitseistä enemmän myöhemmin tosinistin näkökulmasta sivulla 8.

KOLUMNI

ARKISTOJEN SALAT Tänä syksynä pääsin ensimmäistä kertaa käymään aivan oikeasti arkistossa, enkä vaan kuuntelemassa jotain puuduttavan tylsää luentoa arkistolaitoksesta. Pääsin tutkimaan Kuopion aviotonta syntyvyyttä 1860-luvulla vanhoista mikrokorteista. Vaikka se kuulostaakin tylsältä verrattuna siihen, että olisi saanut käsiinsä aidon vanhan kirkonkirjan, niin ennakkoluuloni osoittautui kuitenkin vääräksi. Mikrokorttien tiirailu osoittautui yllättävän addiktoivaksi. Kadotin ajantajuni lähes kokonaan ja pian huomasin istuneeni mikrokortinlukulaitteen ääressä useamman tunnin eikä se tuntunut missään. Mikrokorttien tarkastelu osoittautui yllättävän vaivattomaksi ja lähes terapeuttiseksi. Oli ihanaa uppoutua johonkin niin yksinkertaiseen kuin syntyneiden luettelojen selailuun ja yksinkertaisuudestaan huolimatta niistä sai irti vaikka mitä. Tämä osoitti myös sen, ettei historiantutkimuksen aineiston tarvitse olla hirvittävän monimutkaista ja niistä pystyy silti tekemään hyvän tutkimuksen. Syksyn alussa professorimme Maria Lähteenmäki kehotti meitä rakastumaan arkistoon ja niin ainakin minulle tapahtui. Arkistossa vallitsi rauhallinen, lähes harmoninen ilmapiiri, joka rauhoitti stressaantuneimmankin mielen. Tuntui, että kaikki taakka nostettiin hetkeksi harteilta ja mieli saattoi rentoutua, vaikka tekikin töitä. Arkistossa pääsin sellaiseen flow-tilaan ja olisin voinut istua siellä vaikka kuinka kauan. Arkistossa tuntui, että historia oli oikeasti läsnä ja se jotenkin rauhoitti asettamalla asiat perspektiiviin. Omat murheet eivät tuntuneet enää juuri miltään kun käsissä oli monta sataa vuotta jonkun alueen historiaa. Silloin tajusi sekä oman pienuutensa ja mitättömyytensä, mutta samalla myös merkityksensä osana jotain suurempaa kokonaisuutta, ajallista jatkumoa. Nuo 150 vuotta sitten Kuopiossa syntyneet lapset vaikuttavat yksinään varsin mitättömiltä, mutta ne saavat merkityksensä kun ne yhdistetään suurempaan kokonaisuuteen. Tähän voisi heittää jonkun vertauskuvan pienistä puroista, joista vähitellen kasvaa iso joki, mutta se olisi aivan liian kliseistä. Tuo arkistokäynti muistutti minua taas siitä, miksi opiskelen historiaa. Joku kaunis päivä haluan olla historiantutkija, koska näen historian ennen kaikkea tarinoina, jotka vain odottavat kertojaansa. Tulevaisuudessa haluan tehdä sellaista työtä, josta oikeasti nautin enkä vain saadakseni siitä palkkaa. En siis halua päätyä mihinkään tylsään ja yksitoikkoiseen virkamiesammattiin, jossa istutaan vain päätteen takana päivästä toiseen saamatta oikein mitään konkreettista aikaiseksi. Tiedän tämän olevan varsin idealistinen näkemys, mutta haluan pitää siitä kiinni niin pitkään kun vain voin. Toki raaka todellisuus saattaa tulla vastaan myöhemmin, mutta se on sen ajan murhe. Haluan elää tässä hetkessä murehtimatta liikaa tulevaisuudesta ennen kuin se tulee ajankohtaiseksi. Olen löytänyt kutsumukseni ja olen onnellinen siitä. -Aikku

PELKOA JA INHOA JOENSUUSSA

kin voi kyseenalaistaa. Konserteista riittää mainittavaksi vain alhainen volyymitaso, mikä pakottaa minut laittamaan korvan monitoria vasten musiikkielämyksen maksimoimiseksi. Sattumalta tässä samassa konserttisalissa on paikalla myös Joensuuhun muuten vain eksynyt tosinisti Peltola (Tämä nimi samoin kuin muutkin tässä artikkelissa esiintyvät nimet ovat keksittyjä). Kyseessä on ilahduttava jälleennäkeminen. Muiden perjantaista allekirjoittaneella ei ole mitään käsitystä ja hän itse suhaili taksilla Penttilään.

(Historian Opiskelijain Liiton syysseminaari Joensuussa 2015) Perjantai Allekirjoittaneella perjantai 13. päivä alkaa Tosineen lautapeli-illan jälkeisissä tunnelmissa. Herään kahdentoista aikoihin alakerran remonttimiesten jokapäiväiseen Einstürzende Neubautenilta kalskahtavaan musisointiin. Hurmioituneena juoksen keittiöön lämmittämään pitsaa ja arvioimaan tilanteen vakavuutta. Kyyti on lähdössä yhdeltä, rahat on loppu ja olo sekava. Tätä seuraa selkärangaton pummailu, jottei jano vain pääsisi yllättämään. Onneksi asiat järjestyvät olotilasta huolimatta ja ensimmäinen auto starttaa kyydissään viisi tosinistia. Meistä kaksi korkkaavat päivän jo hyvissä ajoin eilisen uhatessa kostautua. Kyyditkin löytyivät kaikille, vaikka viimeiset muutokset matkajärjestelyihin tapahtuivat edellisiltana Jyväskylän yössä. Minkäänlaisesta säätämisestä ei kuitenkaan ollut kyse missään vaiheessa.

Lauantai Aamulla heräämme kolmen tosinistin voimin epämääräisistä nukkumapaikoista puolitutun joensuulaisen asunnolta. Yksi veteraaneistamme lähtee reippain mielin ja hyvissä ajoin kohti HOL-seminaaria, joka on kaikesta oheistoiminnasta huolimatta matkamme tavoite. Tosinistejä lienee ollut seminaarin luennoilla edustettuna runsain mitoin. Itse en Thomaksen kanssa ennättänyt kuin viimeiselle luennolle johtuen lukuisista väärinkäsityksistä ja arviointikyvyn pettämisistä. ”Oottekohan nyt ihan oikeella ovella? Kyllä tän Futura-rakennuksen oven pitäis olla auki.” Joensuun yliopistolla vaihdamme kuulumisia muiden tosinistien ja paikallisten opiskelijatovereidemme kanssa. Monet meistä ovat suunnanneet jo hotellille laittautumaan illan rientoja varten. Allekirjoittanut ei lupauksista huolimatta lähtenyt Thomaksen kera sillan alle nauttimaan reppujemme antimista, vaan suunta jatkuu itse kullakin kohti keskustaa ja Green Star hotellia, jossa meno on railakas ja mielenkiintoinen.

Matka sujuu leppoisasti pohtiessamme kehnoja puujalkavitsejä. Ylistämme myös sosiaalisen median hienoutta, koska se mahdollistaa autojen sisäisen ja ulkoisen viestinnän ilman sanoja. Osa hilpeästä joukostamme vasta suunnittelee lähtöä Jyväskylästä, kun muut ovat jo täydessä vauhdissa matkalla kohti Joensuuta. Tavoitteenamme on varata eturivin paikat seminaarista. Varkauden ABC-huoltamolla apsinttiapinoista rupattelu uhkaa eskaloitua juoksuapinoiden hankkimiseen. Kassaneiti katsoo allekirjoittanutta pahasti. Pohjanmaan edustuksen juotua litran maitoa suuntaamme Varkauden Alkoon. Siellä kyykkiessämme hyllyjen edessä henkilökunta tulee kohteliaasti tarjoamaan apua janoisille valinnan edessä. Näytämme ehkä olevamme sen tarpeessa. Matkaeväiden löydyttyä matka jatkuu talven yllättäessä tosinistit. Siirrymme poimuajoon. Ensimmäinen seurueemme saapuu Joensuuhun keskustaan noin kello 18:00. Tästä tiemme erkanevat epämääräisiin suuntiin. Kolme reipasta tosinistia suuntaa kuitenkin paikkaan, jota kutsuttakoon vaikka Penttiläksi. Siellä puolestaan tapahtuu kummia, muun muassa mennään perävalot vilkkuen ohi ja ristimme taskumatin uudestaan ”rautapaskaksi, josta voi juoda viinaa.” ”Saatana ei tämä vaan lähde tästä nousuun vaikka kuinka kaksin käsin kiskoo.” Tunnelma kohoaa humisten.

Seminaariväki seuraamassa luentoa, kuin hypnotisoituna Futuralla.

Illalla on suurimmalla osalla meistä vuorossa sitsit teemalla Karjala ja karjalaisuus. AKS:aa, hakaristiä, Karjalan logoa ja muita isänmaallisia symboleita löytyy ihmisten vaatetuksista. Tunnelma on mitä mainioin. Meille tarjotaan karjalaisia kansanruokia kuten karjalanpiirakkaa, karjalanpaistia, Karjala-olutta ja Leijonaviinaa.

Myöhemmin illalla suuntaamme kohti ravintola La Barrea nauttimaan livemusiikista. Ilta on muutenkin sujunut pimeydessä vaeltaen autuaan tietämättöminä maailman tapahtumista. Tässä vaiheessa mukana on enää vain allekirjoittanut, ja sen-

Laulujen raikuessa tunnelmakin alkaa vapautua ja ihmiset ovat avoimia ja sosiaalisia. Pohjanmaan edustuksemme käy kehittävän keskustelun kanssasitsaajan kanssa Nar-

Sunnuntai

van taistelusta (17001) ja siellä taistelleiden sotilaiden kansallisuudesta, tai jotain sen suuntaista. Lopputulosta ei tiettävästi saatu, mutta yhteinen sävel löytyy seminaaritauolla jonkun mainittua nimen Pekka Siitoin. Pimeän lumisessa Joensuussa vallitsi solidaarisuuden henki.

Sunnuntai sujuu kaikilla mukavissa tunnelmissa eilisen rientoja muistellen ja tulevaan viikkoon henkisesti valmistautuen. ”Mulla on paha olla. Kuka vie mut kotiin?”

Historianopiskelijoiden edustus on kaikin puolin kunnossa. Lähes kaoottisiin tunnelmiin eskaloituvat sitsit kruunaa kaiuttimista raikaava Blitzkrieg Bop, jonka aikana todistetaan mosh pit ja crowd surffausta. Encorena kuullaan myös tosinistipianistin flyygelillä säestämät satumaa ja Finlandia. Tulkinnat

”Mulle iski sellanen darrahikka, ja repunkin hävitin” ”Mä en ainakaan haluu autoon vielä kahteen tuntiin, peloittaa” ”Joka paikkaan sattuu ja ahistaa” Maanantai ”Eikö tämä krapula lopu koskaan. Mulla on vielä huonompi olo kuin eilen”

Santeri Salomaa TOSINE 1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Narvan_taistelu Ylinnä: Tuleva HOL:in puheenjohtaja näyttää miten herrasmiesmäisesti tervehditään. Vas: Karjalaa ja piirakoita. Keskellä: Vain sitseillä voi seisoa pöydällä seisomalla tuolilla. Alinna: Sitsikansa toistaiseksi Valtiattarien kurissa ja nuhteessa.

soivat komean epämääräisenä mutta harmonisina yhteislauluina nurkassa. Sitsit päättyvät herkkiin tunnelmiin ja matka jatkuu kohti jatkopaikkaa, kulttuurikahvila Laituria, joka on nimensä mukainen. Yhteislaulu ei ota loppuakseen sielläkään ja käsittääkseni kaikilla oli kivaa. Allekirjoittanut ja Thomas jatkavat jatkopaikasta Kerubiin tanssahtelemaan rytmimusiikin pariin, joten toisten tosinistien illasta en osaa sanoa mitään, omastanikin on vaikea lähteä spekuloimaan. Kaikesta päätellen muillakin kuitenkin on mukava loppuilta, ja seminaari jatkoineen päättyy onnellisesti.

Kuvat: Taru Nevalainen

Seitsemän vaihtoehtoista joululaulua sekalaisessa järjestyksessä Lance J. Holt: I saw mommy kissing Yog- Sogthoth (A Very Scary Solstice, 2003, USA) ”My brother and I was spawn from the Necronomicon, dad looks just like his picture on page 751.” Lovecraftin ystävien varma valinta talvipäivänseisauksena – muille tämä on ainakin vähemmän hermoja raastava kuin kaikki muut versiot tästä joulupukinpussailukappaleesta. Iä! Iä! H.P. Lovecraft Historical Society teki 2000-luvun alkupuolella Lovecraftin novellien pohjalta parikin albumillista sovituksia perinteisistä joululauluista. Vaikka suurin osa kappaleista onkin rehellisesti sanottuna melko huonoja tai jopa ärsyttäviä, muutama onnistuminenkin löytyy – tämä Lance J. Holtin tulkinta on yksi niistä. Kappaleen taustatarinana toimii Lovecraftin novelli Dunwichin hirviö (alkup. The Dunwich Horror, 1929). Leevi & the Leavings: Jouluksi mummolaan (Varasteleva joulupukki, 1990, Suomi)

kuuluu konjakki ja vasen-kaks-kol – tai vaikka ei kuuluisikaan –, on tämä yksi menevämmistä kappaleista matkalle. Rokkenroll. ”Ja mä kysyn vaan että missä, voisi olla mukavampi intissä, kuin viettää iloinen joulu, rauhaisa joulu, joulujen joulu, joulu, joulu, joulu Auschwitzissä!” Moog & Morkoonit oli Konttisen lyhytikäinen bändi vuonna 1980. Aiemmin hän soitti esimerkiksi Virtanen-yhtyeessä Veltto Virtasen kanssa, myöhemmin Kontravirtasessa ja Kontrassa. Mies on myös ansioitunut kirjallisuuden saralla kääntäjätyönsä lisäksi muun muassa 2000-luvun Korkeajännityksien käsikirjoittajana. Current 93: Happy Birthday (Looney Runes, 1990, Iso-Britannia) ”In menstrual night, when red is black / and Christus crawls from Mary's crack

Tää nyt on vaan maailman masentavin kappale, jos joku ei vielä tiennyt. Moog & Morkoonit: Joulu Auschwitzissä (Joulu Auschwitzissä -single, 1980, Suomi) Suomen 80-luvulta löytyy jos jonkinmoista erikoisuutta – Joulu Auschwitzissä niistä yhtenä esimerkkinä. Tässä kappaleessa myöhemmin mm. Kellopeliappelsiinin suomentajana kunnostautunut Mauri ”Moog” Konttinen kertoo, miten joulu tulee kyllä lomaleiriinkin. Jos joulunviettoosi

Wrapped in tatters and flailing in mud, / child defiled with tears and blood.” Heleällä naisäänellä alkava Happy Birthday, juhlatunnelman takuuvarma kohottaja, on listan toinen kappale, jossa käytetään – joskin tässä tapauksessa vain introna – muista joululauluista tuttuja melodioita musiikin pohjana. Tummaan äänimaailmaan yhdistetty varsin kevytmielinen laulumelodia ja viattoman kuuloinen naisääni tekevät kokonaisuudesta tunnelmallista

kuunneltavaa pimenevän yön kutsuessa. Albumin edellinen raita, vähintäänkin häiriintynyt The Summer of Love -cover, vahvistaa kokemusta entisestään.

limusiikin ja corpse paintien pioneeri.

Current 93 on vuonna 1982 perustettu kokeellisen musiikin kulttiyhtye, joka on toiminut yhteistyössä muiden muassa suurelle yleisölle tunnetumpien Nurse With Woundin ja Nick Caven kanssa.

”The ring of torches lighting up the heath, a ghostly shine The mighty ash unites the earth with sky for all time”

Terveet kädet: Ääretön joulu -EP (Ääretön joulu, 1982, Suomi) Tämä ei oikeastaan ole kappale, vaan tiukka, reilu viiden minuutin punk-paketti. Jos viettäisin jouluni juoden kiljua ja housuun kusten, olisi tämä Terveiden käsien EP ehdoton ykkösvalintani soundtrackiksi. Levyn varsinainen sisältö ei juuri joulua tai edes sen lieveilmiöitä käsittele, vaan joulun ikiaikaista uudelleensyntymän mytologiaa ja valon voittoa pimeydestä kuvataan muun muassa seuraavasti: ”Torniolaisten paska haisee, kevät on tullut Tornioon” Terveet kädet on Tornion lahja Suomen punk- ja Brasilian metalliskenelle. TK:ta useasti tituleerataan Suomen ensimmäisenä ja pitkäikäisempänä hc-punkbändinä.

Bathory: Vinterblot (Nordland I, 2002, Ruotsi)

Listan päättää sen ylivoimaisesti paatoksellisin ja ilmapiiriltään raskain kappale. Tässä fiilistellään pakanallista talvipäivänseisauksen juhlaa, jossa pitkä talvi taittuu soihtujen valossa uudeksi vuodeksi. Laahaava tempo ja pohjoiset melodiat tuovat väistämättä mieleen sanoissa kuvatun pitkän, harmaan talviyön. Vinterblot on niitä harvoja raskaamman musiikin teoksia, jotka oikeasti kutsuvat pysähtymään ja kuuntelemaan. Ruotsissa 1984 perustettu Bathory oli yksi raskaamman metallin merkittävimpiä vaikuttajia ja esikuvia, ollen ensimmäisten black metal -bändien joukossa 1980-luvulla ja sitten luomassa uutta viikinkimetallin genreä 1990-luvun taitteessa. Yhtyeen ainoa jäsen, Quorthon, kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2004, ollessaan 38-vuotias. Toim. huom. Jokaisen QR-koodin takana on linkki esiteltyyn kappaleeseen. Jos et vielä Herran vuonna 2015 harrasta älypuhelimia, niin saat harjoitella kymmensormijärjestelmää noilla biisien nimillä. Senkin taantumuksellinen

King Diamond: No Presents For Christmas (No Presents For Christmas -single, 1986, Tanska) Ennen Raskaita Jouluja ja muita vastaavia räpellyksiä oli King Diamond. Joulusinkkujen julkaiseminen ei ehkä sinänsä ole yhtään sen katu-uskottavampaa touhua, mutta ainakin itse kappale on ihan menevä – tai ainakin uskottelen itselleni niin. Niin tai näin, kuten kaikille tässä mainituille kappaleille, löytyy tällekin oma paikkansa jouluaktiviteettien kyytipoikana. ”Tom and Jerry, drinking sherry They don't give a damn” King Diamond on Mercyful Fate:sta ja King Diamond:sta tunnettu tanskalainen metal-

Joonas Mikkilä

BEER OR DIE

TUNTEMATON VARNITSA Niin kuin niin monta kertaa ennenkin, on Suomen miehen taas pakko kokea kirjallisuushistoriamme klassikon filmasointi. Järjestyksessään kolmannen Tuntemattoman sotilaan version tuo valkokankaalle Aku Louhimies, joka tunnetaan mm. elokuvista Levottomat, Paha maa, Vuosaari ja 8-pallo. Louhimiestä on kehuttu hyväksi suomalaisuuden kuvaajaksi ja on ehkä nykyisistä suomalaisista ohjaajista paras ehdokas kuvaamaan suomalaisuutta jatkosodassa. Kysymykseksi kuitenkin jää, onko Tuntematon sotilas jo loppuunkulunut versio jatkosodan kuvauksesta? Sen näemmä vasta vuonna 2017, kun elokuvan on määrä valmistua. Kolmannen ”tuntemattoman” kunniaksi parodioimme varnitsalaisista näyttelijäkaartin Tuntemattomaan sotilaaseen. Seuraavaksi näemme roolijaon ja perusteluita valinnoille. Upseeristo:

Kapteeni Kaarna = Tapio ”I’m too old for this shit” Hämynen Varnitsan veteraani ja alusta saakka mukana ollut professori. Hän on varnitsalaisten suuresti kunnioittama ainejärjestömme ”isovanhempihahmo”. Viimeistä työvuottansa äskettäin viettänyt Tapio Hämynen oli Kaarnan rooliin luonnollinen valinta, sillä useat hämmästyivät, miten rohkeasti Tapsa otti vielä osaa kevään ja syksyn villiin juhlintaan. Joidenkin mielestä hän oli jo ”vanha mies” juhlintaan, mutta nämä epäilijät lyötiin laudalta. Majuri Sarastie = Tomi ”PJ” ”ISO POIKA” Parkkonen

Vilho Koskela = Teemu Vuorenpää Vakaa ja luotettava mies. Hiljaiseksikin kuvattu Teemu Vuorenpää on erinomainen valinta Vilho Koskelan rooliin. Omalla hiljaisella suorittamisellaan tämä mies on kirjoittanut ja julkaissut jo yhden kirjan, mitä monikaan varnitsalainen ei voisi sanoa tehneensä opiskeluajallaan. Jo fuksivuotenaan huomattavaa kestävyyttä näyttänyt Teemu ei kuudennesta vuodestaan huolimatta osoita väsymyksen merkkejä, mitä tulee juhlin- t a a n tai opiskeluun. On kunnostautunut Varnitsan palloseurassa, maratonissa, opiskelussa ja omaa ainejärjestömme kovimman viinapään. Luonnollinen valinta kunnioitetun ja hiljaisen johtajan rooliin. Jorma Kariluoto = Max Mustapää Maxin ensimmäiset vuodet Varnitsassa herättivät huumoria ja ehkä hyväntahtoista vittuilua legendaaristen kännireissujen ja hartaan saliharrastuksen takia. Huomiota herättävistä tempauksistaan huolimatta nykyään Max herättää kunnioitusta Varnitsan miesten keskuudessa ja kenelläkään ei hänestä ole pahaa sanottavaa. Jo kolmatta vuottaan opiskeleva Max on vuosista huolimatta vieläkin etunenässä parhaimpien bileiden tullessa ohjelmistoon. Aiemmin Maxille naureskelleet seuraavat nyt urheasti hänen esimerkkiään bileisiin osallistumisessa ja arjen irtiottojen saavuttamisessa. Lammio = Joonas Mikkilä Synnynnäinen valinta Lammion rooliin. Tämä mies sanoi fuksivuotenaan valinneensa historianopiskelun kadettikouluun sijaan. Hän uhrasi mahdollisen upseerinuran päästäkseen tähän varnitsalaisten mainioon seuraan. Välillä kyyniseltäkin vaikuttava moniosaaja suorittaa opintojansa omalla tapaansa ja onkin muodostunut eräänlaiseksi Varnitsan symboliksi jota ilman kaikki bileet olisivat tylsempiä. Omaa vähän samanlaisia luonteenpiirteitä Lammion kanssa, mutta on opinnoissaan yksi Varnitsan tasaisempia tyyppejä.

Legendaarinen Tomi ”Puheenjohtaja” Parkkonen tarvitsee upseerin roolin Varnitsan tuntemattomaan joten annamme sen hänelle. Hurmaa karismaattisuudellaan ja etäisellä ystävällisyydellään Varnitsan alintakin kastia. Omaa samoja luonteenpiirteitä Sarastien kanssa, mutta joutuu silti kumartamaan ylempää auktoriteettia. Everstiluutnantti Karjula = Jukka Korpela Tuntemattoman Sotilaan upseeriston ylin ylijumala. Tämä mies ja tämän roolivalinta ei perusteluja kaipaa. Kova, realistinen, mutta omalla tavallaan reilu ja karismaattinen laitoksen henkilökunnan jäsen.

404

Aliupseeristo: Alikersantti Antero Rokka: Joni Ylimäki Rokan roolille sopivaa henkilöä mietin pitkään ja Jonin ollessa kanssani samalla aaltopituudella elokuvaharrastajana ajattelin että hän on sopiva rooliin. Lukuisia näyttelijäsuorituksia nähneenä hän voi eläytyä Antero Rokan rooliin ja tulkita sen kaikista parhaiten. Se oli siis ensimmäinen syy roolivalintaan. Toinen on Jonin ja Simo Purhosen ystävyys ja siksi Simo sopiikin sitten sotamies Suden rooliin. Jos nämä kaksi joutuisat yhdessä sotaan niin bromancen nimissä he lähtisivät yhdessä myös sieltä pois. Kersantti Urho Hietanen = Heikki Jantunen Tämä lupsakka ja tosi rento savolainen sopii luonnollisesti Hietasen rooliin. Rennolla tavallaan Heikki on osoittanut esimerkillistä suorittamista niin opiskelun kuin juhlinnan muodossa. Tämä viidennellä vuosikurssillaan opiskeleva mies ottaa veteraani-iästään huolimatta nuoret Varnitsan täydennykset rennolla tavallaan

vastaan ja antaa esimerkiksi opiskeluvinkkejä rennolla, mutta varmalla tavalla. Hän on myös eräs varnitsan suurimmista baarisankareista jo illanistujaisten lukumäärän puolesta. Alikersantti Yrjö Lahtinen = Toni Kallioinen Tonin kommunismi toi Lahtisen roolin hänelle. Sama aate ja kommunismin ihailu yhdistävät Lahtisen hahmoa ja Toni Kallioista. Toni on reilu ystäviänsä kohtaan. Monesti aatteesta puhuminen voi tulla keskusteluun mukaan, mutta useimmiten Tonin ystävät Varnitsassa ohittavat huumorilla kommunismin. Kommunismin maailmanlaajuisesta kadosta huolimatta Toni kävi silti rohkeasti eduskuntavaaleihin mukaan mikä vaatii sisua. Siksi Kallioiselle sopiikin Lahtisen rooli. Alikersantti Lehto = Akseli Sopanen Kukaan Akseli Sopasen tunteva ei voi kiistää, etteikö roolivalinta olisi sopiva. Akseli on rautaa ja paskoo kettinkiä. Yksi sisukkaimmista varnitsalaisista. Monesti Akselin ja yhden hänen ystävänsä keskustelua kuvaa toisen puolen armoton räkätys ja Akselin sanat: nopee loppu on hyvä loppu. Luotettava ja sisukas mies. Hyvä ystävä eikä anna heikkouksien pilata itseänsä. Jotkut kuvaavat Akselia päältäpäin vihaisena miehenä ja useimmiten hänestä saakin sellaisen kuvan. Kuten Lehdonkin tapauksessa Akseli on kuitenkin kaikkea muuta kuin päällepäin näkyy. Lehdon rooliin ei Varnitsasta parempaa löydy. Alikersantti Mäkilä = Atte Enwald Mäkilän rooli tuntemattomassa oli vastata miehistän huollosta. Tosielämässä Atte Enwald vastaa useiden varnitsalaisten huollosta ruotsintuotoksen saralla. Kaikki tietävät miksi Atte sopii Mäkilän rooliin. Tuntemattoman sotilaan kohtaus on kuin oikeasta elämästä. Kerran oltiin krapulassa ja kaivattiin yhtä asiaa krapulasta selviytymiseen ja Atte hoiti. Sillä piti sitten pärjätä puoli vuotta. Miehistö: Vanhala = Anton Korhonen Tämä jumalaton koijari sopii Vanhalan rooliin erinomaisesti. Viime vuosina ankeina päivinä Metrialla on voinut kuulla armottoman käkätyksen ja huutonaurun kaikumisen käytävillä. Silloin tietää heti että Korhonen on liikkeellä kolmannen vuosikurssin perinteisen tyhjäntoimittajasakin tai Parkkosen kanssa. Antonin kanssa voi kokea aina kaikkea uutta ja tämän takia tällä miehellä ei ole ikinä tylsää hetkeä. Sopii humoristisen elämänasenteensa takia Vanhalan rooliin.

Sotamies Rahikainen = Ville Kortelainen Nuoremmalle sakille vielä useimmaksi osaksi tuntematon Ville Kortelainen on yksi Varnitsan veteraaneista ja kaikki Villen tuntevat yhdistäisivät heti hänet Rahikaisen rooliin. Villeä ja Rahikaista kuvaa molempia täysin, että molemmat ovat niin kieroja ettei edes luoti osuisi heihin. Villen tapaamista kuvaa armoton selittäminen ja sikailu. Nuoremman polven varnitsalaiset tulevat taatusti tapaamaan Villen viimeistään lavatansseissa ja silloin he käsittävät miksi hän sopii Rahikaisen rooliin. Sotamies Honkajoki = Jaakko Nokelainen Honkajoella on jousipyssy ja Jaapella on hattu. Molemmat ovat kilttejä ja omanlaisensa maailmankatsomuksen omaavia miehiä. Määttä = Matti Karppinen Kainuulaista puhdasta energiaa ovat nämä molemmat miehet. Kuten Määttäänkin voi Masaan luottaa vaikeina hetkinä. Yksi Varnitsan luotettavimmista miehistä. Masa on kiltti ystävilleen ja oikea kauhu vihollisilleen. Matti Valloittaja ei esittelyä kaipaa. Kainuulaisen rautansa takia sopii Määtän rooliin. Sotamies Riitaoja = Henry Nieminen Akseli tykkää alistaa ja Hessu tykkää alistua. Sotamies Susi = Simo Purhonen Ks. Antero Rokka Sotamies Viirilä = Tuomas Welling Jos joku uskaltaisi sanoa laitoksen johtajalle ”Inariin susia naimaan” tentin jälkeen laitoksen johtajan kysyessä mihin olet menossa olisi Tuomas Welling oikea vaihtoehto siihen.

404

Marsalkka Mannerheim = Karo Kankus Loppusanat: Tilan loppuessa oli pakko lyhentää kuvauksia. Toivottavasti budjetti ei tule vastaan Louhimiehen Tuntemattomalle Sotilaalle ja tee siitä huonoa.

UUSI HALLITUS ESITTÄYTYY Varnitsan hallitus koki varsinaisen nuorennusleikkauksen, sillä uudessa hallituksessa ei ole ketään, joka olisi kolmatta vuosikurssia ylempänä. Tärkeimmät hallituspaikat menivätkin kolmannelle vuosikurssille, mutta kakkoset tekivät varsin vaikuttavan rynnäkön hallituspaikoille. Rynnäkkö ei ollut kuitenkaan yhtä vaikuttava kuin nykyisten nelosten rynnistys hallitukseen kaksi vuotta sitten. Ilahduttavaa oli myös todeta hallitustoiminnan kiinnostavan fukseja, ja he saivatkin kaksi edustajaa hallitukseen. Myös savolaisuus sai siirtyä vähemmistön puolelle uudessa hallituksessa, kun uuden hallituksen jäsenten enemmistö tulee Etelä-Suomesta Uusimaa–Häme akselilta. Seuraavassa siis uuden hallituksen jäsenten esittely.

Puheenjohtaja Heidi Turunen (3. vsk) Uusi puheenjohtajamme Heidi Turunen ei varmasti ole keneltäkään jäänyt huomioimatta. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi Heidi jatkaa hallituksessa huvivastaavan hommista suoraan ylimmälle portaalle puheenjohtajaksi. Puheenjohtajaksi Heidi sopii jo pelkästään äänensä puolesta, joka on pienestä koosta huolimatta yllättävän kova, mutta on todistanut pätevyytensä myös muutenkin olemalla aktiivinen ja enemmän tai vähemmän esimerkillinen. Savolaisverta omaava punatukkainen Heidi on nähty myös mm. valtiattaren roolissa, jossa näimme jo hänen suuren auktoriteettinsa meidän joukossa. Ulkopäin voisi luulla kiltiksi naapurin tytöntylleröksi, mutta sisältä paljastuu vahva supernainen, josta Kaija Kookin laulaa. Parempaa puheenjohtajaa saa siis etsimällä etsiä. Luotamme sinuun täysillä, neiti puheenjohtaja! Kopo-sopo/vpj Raita (3. vsk)

Merita

Useimmista meistä löytyy jotain pahaa sanottavaa, mutta Meritan kohdalla siihen vaadittaisiin poikkeuksellisen paljon mielikuvitusta. Siirtyminen Varnitsan hallituksessa sihteerin paikalta koposopoksi sujunee häneltä

yhtä luontevasti kuin paleografia, hänen suuri rakkautensa historiatieteen saralla. Tämä hyväsydäminen helsinkiläiskaunotar omaa kiistatta loistavat yhteistyötaidot, siitä osoituksena toimikoon pärjääminen kuluneen vuoden ajan peräti kahdeksan savolaista sisältäneessä hallituksessa. Merita ei oikeudentajuisena koposopona tule jättämään ketään varnitsalaista pulaan, eikä toisaalta aitona varnitsalaisena yhtään hyvää juhlaa väliin. Kiitos Meritan, hallitus on tänäkin vuonna paitsi värikäs, myös Raidallinen. Rahastonhoitaja Pyry Saloranta (2. vsk) Pyry on fyysiseltä iältään 21-vuotias ja henkisesti yli puolta nuorempi, eli toisin sanoen tyypillinen kuopiolainen. Rahastonhoitajaksi kohonnut Pyry istuu toista vuotta Varnitsan hallituksessa toimittuaan edellisen hallituksen tiedotusvastaavana. Hänen pätevyydestään ei ole epäselvyyttä, sillä jo kolmen päivän tiedotusvastuun jälkeen oli Varnitsan etusivu muuttunut hänen jäljiltään muotoon ”Vartsina”. Pyryn harrastuksiin kuuluvat kiusallisten hiljaisuuksien aikaansaanti sekä päälajina seinäpallo eli squash. Mittavan kössiuransa aikana Pyry on pelannut 323 virallista ottelua, joista yksi on tasapeli ja loput 322 on voittanut seinä. Tämän sukkelan savolaisen lempimusiikkia on Leevi and the Leavingsin tuotanto ja hänen moottorisahan kestävän puujalkansa tasottomuudelle vetää vertoja vain hänen tietämättömyytensä siitä, missä Kanervalan kaupunginosa sijaitsee.

Huvivastaava Hilla Kalmari (2. vsk)

Järjestövastaava Aleksis Honkanen (2. vsk)

Hilla (kavereiden kesken Hillis) on kotoisin Hollolasta Päijät-Hämeestä. Toisen vuosikurssin opettajaksi opiskeleva Hilla on jo yli vuoden asustellut Niinivaarassa, jota hän kutsuu siksi ainoaksi oikeaksi asuinpaikaksi Joensuussa. Hilla tykkää vapaaajallaan lenkkeillä, lukea, katsoa elokuvia ja vältellä tiskaamista, viimeisimmässä hän on mestari! Hillan voitte bongata Niinivaaran S-marketista ostamasta pakastepitsaa bileiden jälkeisenä päivänä.

Aleksis – kavereiden kesken Ale – on toinen uuden hallituksen stadilaisvahvistuksista, joka on kuitenkin kotiutunut hyvin Joensuuhun. Varsin pienen kokonsa vuoksi Alea voisi pitää helposti sivuutettavana ja huomaamattomana henkilöä, mutta vähänkin hänet tunteva huomaa heti, ettei asia todellakaan ole näin, sillä pienessä kehossa asuu suuri persoona. Alelta ei määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä puutu eikä hän myöskään pelkää sanoa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ääneen. Ääntä nuorelta mieheltä ei myöskään puutu, tämän ovat ainejärjestötoverit saaneet huomata muun muassa sitseillä ja muissa Varnitsan tapahtumissa. Alelta löytyy myös musikaalisia lahjoja kitaran soitossa.

Huvivastaava Heidi Ekman (2. vsk) Heidi on iloinen ja sosiaalinen joulukuussa 21 vuotta täyttävä neitokainen. Tämän riihimäkeläisen söpöä naurua ja kaunista hymyä on monen vaikea vastustaa. Nämä eivät suinkaan ole hänen ainoita ominaisuuksiaan, sillä tytössä on myös extremehirmun vikaa, ainakin kun hänet päästää kalliokiipeilemään ja vapaasukeltamaan. Uuden huvivastaavan voit bongata erilaisissa opiskelijabileissä, sillä häntä voisi kuvailla myös bilehileeksi, mikä onkin Varnitsan huvivastaavalle oikein mairitteleva titteli. Heidin omien sanojen mukaan "pizza on elämää", joten jäsenistö saakin jäädä kuola valuen odottelemaan tulevan vuoden sitsitarjoiluja. Hallitustittelinsä lisäksi häntä tulee puhutella myös yhtenä toisen vuosikurssin PERUSMUIJANA.

Päätoimittaja Aino-Kaisa Ahponen (3. vsk) Varmistan seuraava päätoimittaja on kovaääninen lappilainen/hyvinkääläinen, joka ei pelkää seisoa sanojensa takana. Aino-Kaisa – kavereiden kesken Aikku – on puoluepoliittiselta kannaltaan voimakkaasti vassari. Hän on fiksu ja vastuullinen 3. vuosikurssin opiskelija, joka auttaa mielellään muita ja on ryhmätöissä usein johtajan roolissa. Sielultaan Aikku on puutarhuri ja kandinkin aihe koskee puutarha-alaa. Hän pitää myös leipomisesta, luonnosta ja lukemisesta.

Tiedotus- ja uusmediavastaava Ville Kuismin (2. vsk)

Sihteeri Sanni Penttinen (fuksi)

Mikäli puisilla ja sisällöttömillä Facebook-päivityksillä on tapana masentaa päiviäsi, voit aiheellisesti iloita Villen valinnasta tieotus- ja uusmediavastaavaksi. Tämä toisen vuosikurssin opiskelija taitaa näet niin meemien teon kuin hauskojen kappaleiden sävellyksenkin, esimerkiksi sitsilauluna tunnettu Varnitsa Shangri-La on lähtöisin Villen kynästä. Humoristisia letkautuksia ja sanaleikkejä on siis myös odotettavissa tulevissa tiedotteissa. Inspiraatiota uskomattomiin tuotoksiinsa Ville hakee ”epäproduktiivisista” vapaaajan harrasteistaan, joista hän ei yleensä suostu kertomaan sen enempää. Tarkempia määritelmiä näistä toimista voi yrittää kalastella herralta itseltään, mutta perinteinen ”juotetaan känniin” -taktiikka ei tässä tapauksessa toimi, sillä Ville tunnetaan myös vannoutuneena absolutistina.

Varnitsa saa taas perinteikkään fuksityttösihteerin. Joensuuhun Sanni on tullut Helsingin kautta, jossa hän opiskeli avoimessa yliopistossa historian perusopinnot. Kotoisin hän on kuitenkin Mäntsälästä. Tämä iloinen ja ystävällinen 20-vuotias aikoo mahdollisesti asiantuntijaksi. Sivuaineina kiinnostavat kulttuuriantropologia ja perinteentutkimus. Muutenkin kaikenlainen tällainen kultturelli kuulemma kiinnostaa. Sannin voi löytää kirpputoreilta, jotka kuuluvat uuden sihteerin harrastuksiin. Vapaa-aikaa hän myös kuluttaa lukemalla ja Netflixiä katsomalla. Tämä fuksi on myös ollut alusta lähtien aktiivinen Varnitsan tapahtumissa. Sanni on bongattu ainakin kahdesti ainoana fuksina vanhempien opiskelijoiden seurassa jatkojenjatkoilta. Nähtäväksi jää, kykeneekö uusi sihteeri epätoivoisesti täyttämään loistavan edellisen sihteerin pestin.

Kulttuuri- ja liikuntavastaava Eero Toroi (fuksi) Eero on 22-vuotias Kuopion kasvatti ja ensimmäisen vuoden opiskelija. Jutunjuurta Eeron kanssa syntyy ainakin musiikista, sillä häneltä luonnistuvat niin kitaransoitto kuin Ilonan karaokekin. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluu myös elokuvien katselu ja löytyypä kotoa Kuopiosta koirakin. Kulttuurin lisäksi Eerolla näyttäisi olevan hallussa myös liikuntapuoli; kaikkihan varmaan muistavat kenelle se futsalvoitto meni (go fuksit!). Lisätietoja voi kysellä Eerolta itseltään, hänet voi bongata mm. Varnitsan pikkujouluista Magyarpullo kädessä.

Kuten parille edellisellekin hallitukselle, myös tällekin hallitukselle annettiin lempinimi jo syyskokouksessa. Naishallituksesta kuiskuteltiin jo ennen päätomittajasta äänestämistä, kun alkoi näyttää siltä, että puolet hallituspaikoista menee naisille. Lopullinen sukupuolijakauma jäi kuitenkin naisten hienoiseksi eduksi 60:40, mutta se on huima siihen nähden, että Varnitsa on varsin miesvaltainen ainejärjestö. Varnitsaan on jo muutaman vuoden ajan tullut enemmän ja enemmän naispuolisia opiskelijoita, jolloin sukupuolijakauma on alkanut tasaantua, joten oli vain ajan kysymys, milloin se alkaa näkyä Varnitsan hallituksessa. Saa nähdä, hallitaanko Varnitsaa ensi vuonna lempeällä otteella Tomi I Tyrannin jälkeen, vai tiukkeneeko linja entisestään. Muissa ainejärjestöissä Varnitsan naiset ovat herättäneet pelonsekaista kunnioitusta silloin tällöin äänekkyytensä sekä topakkuutensa vuoksi. Varnitsa-lehti toivottaa onnea uudelle hallitukselle ja on valmiina levittämään sen propagandaa tiedotteita muulle ainejärjestölle. ALL HAIL TO OUR NEW OVERLORDS! PS: Pielisjoenhallitus rekrytoi dissitenttejä riveihinsä, kokoontumispaikan saat selville selvittelemällä.

02 5 1 KLO

-LA A M A N N I 2 N 0 I R 8 AVO E 1 V O E L F K B JA SU ikkoisin PU 20-02 vi O i L k K s e E K M U U 2 K 0 a 8 a 1 t n i OPISKELIJAOLUT (0,4l) val s i a t n nu n u s 3,00 € ja Etu on henkilökohtainen, muistathan näyttää opiskelijakorttisi ennen tilausta

PUB FEVER, Niskakatu 10, 80100 Joensuu

Kuinka Varnitsa-lehti syntyy? Monelle varnitsalaiselle V-lehden ilmestyminen tuntuu sijaitsevan Maslow’n tarvehierarkiassa perustarpeiden kanssa samassa päädyssä. Tai tällaisen kuvan olen saanut silloin, kun nettiversion lähetys viivästyy milloin mistäkin syystä. Tätä mielikuvaa tukee myös kahden edellisen numeron suosio (toinen oli tosin HOL-numero). Tai sitten joku kiusallaan keräsi V-lehdet ja kippasi ne roskikseen hämätäkseen levikin seurantaa. Mielessäni heräsi kaksi ideaa edellisistä syistä johtuen: Ensimmäinen on painosmäärän nosto ja toinen on jutun kirjoittaminen siitä, miten V-lehti syntyy. Olosuhteiden pakosta toinen noista vaihtoehdoista lensi romukoppaan, sillä painokiintiö paukkuu railakkaan juhlavuoden jälkeen kuin patteri Mainilassa 76 vuotta sitten. Vaihe I: Toimituspalaveri Täällä se lehti sikiää. Viime aikoina on toimituskunta soveltanut ”kännissä-se-oli-hyvä-idea”-metodia ja kokoontunut brainstormaamaan lehdessä mainostavaan baariin. Palaverin alku on yleensä vaivaantunut kuin sokkotreffeillä petolinnun näköisen seuralaisen kanssa, mutta siinä neljännen kaljan kohdalla estot ovat muisto vain ja alkaa tapahtua. Ideoita vyöryy ja tuoppeja hajoaa ”Ei vittu toi oli hyvä idea”-mölinän säestämänä. Seuraavana aamuna pää suorastaan humisee tyhjyyttään, kun kaikki ideat on annettu lehden hyväksi.

Toimituspalaverissa toimituskuntaan olutta uppoaa hämmästyttäviä määriä alkoholia.

Vaihe II: Juttujen kirjoittelu Osa toimittajista ryntää pressikortit hatuissaan kohti raportoitavia tapahtumia heti deadline- aamun koittaessa. Juttujen kirjoittaminen tapahtuu ennen näkemättömällä vauhdilla, kun näppäimistö rutisee vikkelään näppäilevien sormien alla. Jos juttuja kirjoitettaisiin tätä tahtia koko käytettävissä olevan ajan, ja painokiintiötä riittäisi, olisivat Varnitsa-lehdet vanhojen puhelinluetteloiden (Jonnet ei muista™) paksuisia. Kiitettävää on kuitenkin se, että valtaosa jutuista saapuu perille ennen kuin deadline menee umpeen, mutta välillä muutamaa juttua joutuu odottamaan painoa edeltävään aamuun.

Vaihe III: Taitto Joskus muinoin Varnitsa-lehti taitettiin käsipelin leikkaamalla ja liimaamalla kuvia ja kirjoituskoneella puhtaaksi kirjoitettuja juttuja kopioitaville arkeille. Milleniumjuhlinnan laannuttua teknologinen determinismi vaikutti toimituskuntaan siten, että juttuja alettiin taittaa uusmuotisilla PC-apparatuksilla. Jututkin alkoivat tulla postin sijaan sähköpostilla. Nykyään lehti taittuu ja jutut tulevat nopeasti ja näppärästi kokonaan sähköisessä muodossa. Koko lehti on taitettu noin kolmessa päivässä painovalmiiksi – ideaalitilanteessa. Lehti taittuu yleensä myöhään yöllä ja väsyneet silmät eivät enää löydä kirjoitusvirheitä. Kirjoitusvirheistä kehittyy otollisissa oloissa painovirheitä, ja ne voivat olla vaarallisia taudinaiheuttajia, jos niitä ei häädetä. Painovirheiden karkottamiseksi viime toimituspalaverin ideamyräkässä välähti ja keksittiin Typo-Bingo. Bingo toimii eri tavalla kuin luento-bingot, tai tarkemmin sanottuna mitkä tahansa bingot. Ennemminkin nimi voisi olla Ty p o - B o n g a u s , mutta koska kisa nimettiin bingoksi, niin olkoon se sitten bingo. Eli idea lyhykäisyydessään: Bongaa kirjoitusvirhe, kirjoita se ja sivunumero pienelle lapulle ja laita lappu Typo-Bingo-lootaan. Näin osallistut arvontaan ja olet tekemäsLehti menee sähköisenä tulostisä Varnitsalehdestä parempaa meen ja tulee sieltä paperisena pois. julkaisua. Vaihe IV: Painoilta Painoillan nimi on hieman harhaanjohtava, sillä se alkaa yleensä kello 9.00 aamulla Haltialla. Ideaalitilanteessa päätoimittaja ja toimitusihteeri istuvat kirkkain silmin virkeänä kopiokoneen vieressä, joka toimii vailla moitteen sijaa. Todellisuus on tässäkin tapauksessa täysin erilainen millainen se pitäisi olla. Viimeisen jutun kilahtaessa sähköpostilaatikkoon kellon ollessa hyvää matkaa kohti aamu neljää, rajoittuu painokoneen ääreen rientävien yöunet pariin tuntiin, sillä juttu on taitettava ennen kuin sen voi painaa. Kello yhdeksän aikaan muutaman tunnin yöunien jälkeen silmäpusseillakin on silmäpussit ja kopiokonekaan ei aina ole yhteistyöhaluinen. Noin neljän tunnin armottoman painamisen jälkeen (kjeh) kiitellään ja pyydellään anteeksi Haltialla työtätekeviltä ja poistutaan painosta vielä lämpiminä olevien lehtien

kanssa kohti Metriaa, jonne lehdet kätketään odottamaan iltaa. Tällä välin haalitaan kasaan toimituskunnalle virvokkeita ja purtavaa, jonka he ovat juttujen kirjoittamisella ansainneet. Noin kello kolmen maissa kaljannälkäinen ja pitsanjanoinen toimituskunta kertyy toimistolle ihmettelemään mistä juoruliite on oikein ilmestynyt. Päätoimittajan salaisessa kronikassa kerrotaan, että edellisten päätoimittajien rauhattomat sielut

Painoillassa lehti syynätään niin tarkkaan kuin nousuhumalalta vain pystyy.

Lila-koiran joulunodotus Hei, olen saksanpaimenkoira Lila ja olen 2-vuotias. Näihin aikoihin vuodesta isi puhuu että joku joulu on tulossa. Onkohan se jotain syötävää tai kiva lelu, pohdin. Isi käy usein ostoksilla ja hankkii jotain joulukortteja, sekä siivoaa. En pidä imurista, se on ilkeä ja mölisee. Mietin ovatko kaikki ostokset minulle, kuten yleensä. Kerran isi kysyi, mitä haluan joululahjaksi. Napitin isiä vaan silmiin ja sanoin ”mulle luu ja lelu”. Tästä sohvalta näkee hyvin mitä isi puuhaa, opiskeleeko vai syökö taas jotain jouluherkkuja. ”Minulle ne herkut pitäisi kaikki antaa”, ajattelen. Liikaa kiusauksia. Kinkkua, kalaa, pateeta, laatikoita ja lisää kinkkua! Kyllähän sitä kinkkua on tullut maistettua ja hyvää oli. Viimejouluna söin liikaa ja tiedättehän miten siinä kävi. Onneksi isi ei olutta tarjonnut vaikka olikin kiinnostavaa.

kummittelevat Metrialla ja tuovat kuulemansa juorut painoiltaan, lehtien väliin taitettavaksi. Esoterian ja ektoplasman kyllästämä hengitysilma sumentaa toimituskuntaan kuuluvien muistiku- Vapun painoilta, jossa kuovia voimakkaasti, ja mo- kimme mantsalaisten grillillä. nesti heräämme jostain Joensuun kuppilasta, joka sattumalta on mainostanut painettavassa lehdessä. Painoilta jatkuu joskus aamuun ja jopa eri kaupunginosiin asti. Yön kääntyessä aamuksi ovat toimittajat sammuneet kuka mihinkin ja lehdet saatu toimitettua muiden varnitsalaisten saataville kolmannen kerroksen kiellettyyn käytävään.

Kun isi sitten selitti mikä se joulu on, niin rauhoituin odottamaan ja seuraamaan milloin se tulee ja millainen se mahtaa olla tänä vuonna. Toivoinhan minä myös jotain. Ainakin että saisin sen ison maukkaan luun, kinkkua, lelun ja Ja näin on saatettu maailmaan uusi Uljas uljaampi Var- mitä vielä. Tärkeintä kuitenkin on käydä ulkona nitsa-lehti jäsenistön iloksi. Pari päivää fyysisen nume- tarkistamassa lenkkipolut ja olla isin kanssa, raron ilmestyttyä julkaistaan lehden nettiversio, jolloin jo kastaa isiä kun se huolehtii minusta. Rakastakaa valmistuneet, tai sellaiset jotka eivät paperista kopiota tekin toisianne ja muistakaa syödä herkkuja. saaneet hyppysiinsä, voivat nauttia V-lehHyvää joulunaikaa, Wuff!

Preussilaista kuria ja järjestystä pidetään V-lehdessä hyveenä.

Fuksi

Tuomas Hirvonen

n kir

joitta

Tuomas Poutiainen

den hulvattomista jutuista.

VIDEOPELAAJAN VUODATUS M

ahdollisesti rankka päivä yliopistolla on ohi ja lysähdän sängylle. Ehkä neljää opiskeluihin liittyvää juttua pitäisi alkaa tekemään, mutta kun ei vain jaksaisi. Nyt sitä vaan haluaisi olla muualla. Lääke tähän löytyy telkkarin vierestä sijaitsevasta mustasta ja hieman laatikkomaisesta esineestä. Kahvit tulille, konsoli päälle ja kohta sitä ollaan raunioituneessa Bostonin kaupungissa ihmettelemässä ydinsodan aikaansaannoksia. Seuraavat pari tuntia menevätkin leppoisasti rosvoja ja zombeja nitistäen. Rentouttavaa.

dellinen teksti saattoi herättää sinussa, rakas lukija, paljon erilaisia tunteita. Vaihtoehtoja on todennäköisesti kaksi. A) Vittu mitä paskaa. B) Feel you bro. Miksi ihmiset ylipäätään pelaavat?

inulle pelaaminen on aina ollut ensisijaisesti rentoutumiskeino, joka sisältää mm. sosiaalista kanssakäymistä, aivojen (rajallista?) käyttöä ja hienoja muutenkin hetkiä. Erityisen koukuttavaa pelaamisessa tekee pelaajan mahdollisuus vaikuttaa. Pelaajan siis sallitaan olla se henkilö tai taho, jonka tekemiset vaikuttavat tapahtumiin pelimaailmassa. Oikeassa elämässä siunautuu varsin harvoin mahdollisuuksia valloittaa toinen sivilisaatio tai suorittaa täydellinen pankkiryöstö, joten miksi sitä ei sitten kokeilisi ohjain kädessä? Sanokaa vaan lapselliseksi tai tyhjäntoimittajaksi, mutta meikäläinen ei näitä mahdollisuuksia jätä käyttämättä! Ja onko tämä nyt sitä maailmankuulua eskapismia? Ainakin osittain. Jotkut eivät tätä seikkaa halua välttämättä myöntää, mutta ainakin tämän jutun kirjoittaja on sujut asian kanssa. Uhraan mieluusti muutaman tunnin (joskus enemmänkin) elämästäni paetakseni todellisuutta ja siihen liittyviä kuumotuksia. Jos tämä kerran tekee elämästäni edes hieman siedettävämpää ja maksettava siitä hinta melko pieni, niin miksi ei? Uskokaa tai älkää, mutta pelaamisessa on myös kyse tunteista. Tunnetilojen skaala on laaja ja ne vaihtelevat paljon riippuen tietysti itse pelistä. Säväyttävän tai eeppiseen tarinan ympärille rakennettu peli saattaa sisältää todella suuren kirjon erilaisia tunteita. Saatamme esimerkiksi tuntea surua jonkun itselle tärkeän pelihahmon kuoltua ja hetkeä myöhemmin päästämme sisäisen berserkkerimme valloilleen, kun koittaa takaisinmaksun aika. Jopa pelon tunne saattaa iskeä, kun pelihahmo kävelee kauhujen riivaamasta huoneesta toiseen. Kaikille on kaikkea. Kuitenkin väitän, että kaikkein vahvin näistä tunteista on halu olla paras. Suurin osa maailman suosituimmista peleistä perustuu erityisesti tämän tunteen tavoitteluun. Kukapa ei haluaisi olla hyvä asiassa, josta niin paljon pitää? Kun oma nimimerkki komeilee matsin jälkeen pistetilaston ykkösenä, lähes aina leviää edes pieni hymy kasvoille. Asiaa vain parantaa se, että kaikki oman nimimerkin alapuolelle jääneet nimimerkit ovat toisia pelaajia eli ihmisiä, jotka sinä, pelaaja olet lyönyt taitojasi käyttäen. Joskus kuitenkin oma nimimerkki saattaa jäädä listan jumboksi ja se pieni hymy vaihtua toisenlaiseen

tunnetilaan. Ärräpäät kaikuvat ilmoilla ja ohjaimet lentävät. Mutta hei, tunne se on sekin. NO ONE FIGHTS ALONE?

ikaisemmin mainitsin, että sosiaalinen kanssakäyminen on itselleni tärkeä juttu pelatessa. Aloitetaan, kuten yhteiskuntatieteilijät. Mitä sosiaalinen pelaaminen oikeastaan on? Onko se internetin välityksellä pelaamista? Kenties ohjaimen kierrätystä sohvalla? Asian selvittämiseksi tarvitaan tässä tilanteessa muistoja. Vielä kirkkaina muistuvat ne ajat, kun pikkupoikina hakkasimme läpi ohjain kiertäen Jedi Power Battlesia tai Metal Gear Solidia ekalla pleikkarilla (kusisella) ala-asteella vietetyn (vittumaisen) koulupäivän jälkeen. Reput lensivät nurkkaan ja konsolin merkkivalo syttyi. Mekastuksemme saattoi välillä kuulua naapuriinkin asti, mutta hauskanpitoa se ei estänyt! Ajat kuitenkin muuttuivat ja yhä harvemmin jäi aikaa yhteisille pelihetkille. Tähän väliin iski myös toinen muuttuja nimeltään tekniikka. Tietokoneilla ja konsoleilla pelaamisesta on kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana entistä sosiaalisempaa toimintaa. Tämän on mahdollistanut ensisijaisesti laajakaistayhteyksien yleistyminen ja kehittyminen. Alussa tietokoneella pelaaville ”online”- pelaaminen oli itsestäänselvyys tekniikan puolesta, mutta konsolit ottivat paikkansa tietokoneiden rinnalla 6. konsolisukupolven (Xbox ja Playstation 2) aikana, jolloin internetpalvelut mahdollistettiin myös konsoleille. Vuodet vierivät ja välillä tuntui, että sitä itsekkin vierähti kaikenlaisilta vuorilta alas aina Joensuuhun asti. Näinä päivinä on kuitenkin vanha peliporukkamme jälleen yhdessä, tosin satojen kilometrien erolla ja pelkän puheen välityksellä. Tämä kuitenkin riittää meikäläiselle. Kiitos internet!

n myös mahdollista, että joskus ns. ”online kaverin” vittuilun kuuntelu kuulokkeista alkaa tympiä ja tunteiden kuumentuessa onkin ihan toivottavaa poistua linjoilta. Tähän lääkkeeksi sopii fyysinen ystävä ja vanha kunnon ohjaimen kierrätys. Lisäohjaimet ovat toivottavia alan harrastajille, mutta opiskelijabudjetti saattaa vaikuttaa asiaan. Ei muuta, kun konsoli päälle ja virvokkeet jakoon. Luvassa on jälleen hienoja hetkiä, elleivät erilaiset muuttujat jälleen vaikuta asioihin. Muuttujiksi tässä tilanteessa voidaan kutsua esimerkiksi pelaamisen kannalta olennaisten asioiden (konsoli, ohjain) rikkoutumista tai vaikkapa fyysisen konfliktin syntymistä pelaajien välille. Niin tai näin, ihmiset ovat kuitenkin tilanteessa läsnä ja näin syntyvät sosiaaliset tilanteet, jotka puolestaan jalostuvat sosiaaliseksi pelaamiseksi. Olkoot se sitten vihollisen tuhoamista oman online kavereista koostuvan tiimin kanssa netissä tai ohjaimen repimistä kaverin kädestä. Nämä asiat tekevät pelaamisesta aina hieman hauskempaa.

Ei itkeä saa, ei meluta saa Gaben voi tulla ikkunan taa. Joulu-ale matkaan jo käy...

VIISI VINKEÄÄ VINKKIÄ OPISKELIJAN JOULUUN Johan Överhöjd & Karl Kanckoson

”Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!” Näinpä. Opiskelijan joulua, kuten kaikkea, siivittää rahattomuus. Opiskelijan onneksi Varnitsa antaa joulurauhan, niin veronpalautukset voi käyttää muutenkin kuin illanvietossa. Yleensä helpointa on lähteä jouluksi kotipuoleen, varsinkin kun kaikki kaverit lähtevät pois Joensuusta, mutta mikäli opiskelija ei halaja notkuvien pöytien ääreen sukuloimaan, vaan haluaa viettää itsenäisen joulun susirajalla, niin tässä muutama vinkki miten joulusta mennään heittämällä läpi. Ja vieläpä opiskelijahintaan!

samaan aikaan on tekemistä sekä oma ääni rikkoo hiljaisuuden. Hassuttelua saadaan korostettua kun opiskelija yrittää imitoida tulkinnoissaan Vesa-Matti Loiria.

1. Kuusi

Kinkku on kiva ja arvontoja asian tiimoilta löytyy joulun alla. Mikäli opiskelija tuntee itsensä onnekkaaksi uhkapeluriksi, possun voi myös voittaa bingossa. Mutta jos bingoaminen ei kiinnosta, aina voi syödä uunimakkaraa. Reippaan sinappihunnun kera makkarakin maistuu sinap… eikun kinkulle. Lidlistä eurolla pekonia kylkeen, niin kyllä siinä alkaa olla pikkuhiljaa yhden kinkun verran tavaraa lautasella. Mikäli brutaali possun syöminen ei kiinnosta ja on muutenkin kasviruokaorientoitunut henkilö, niin ei hätää! Kyllä sinunkin lautaselle saadaan etäisesti lihaa muistuttavaa tavaraa lautaselle. Raasta perunaa, porkkanaa ja punajuurta. Muotoile raasteista jonkin sortin pötkylä ja heitä uuniin. Heleä punainen väri muistuttaa sinuakin siasta, äläkä unohda sinappia. Laatikot eivät sinun lompakkoosi lovea tee; perunat, porkkanat ja lantut eivät maksa paljoa mitään.Tee itse ja säästä!

Jostain ihmeen syystä ihmisellä on joulunaikaan kova tarve tuoda osa metsää sisään. Suomi on puita täynnä, joten helpoiten opiskelija saa autenttisen joulukuusen kun hakee sen vain pois metsästä kuleksimasta. Joku voisi sanoa tätä varkaudeksi, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Useimpien mielestä on suositeltavaa varastaa kuusi aina valtion metsästä, eikä missään nimessä yksityisestä metsästä. Valitettavasti valtion metsään voi olla pitkä matka, joten auto saattaa olla tarpeen. Opiskelijoita suositellaan tiedustelemaan auton lainaamismahdollisuuksia ystäviltä, sukulaisilta tai vanhemmilta. Mikäli opiskelija ei satu jo tässä vaiheessa elämäänsä omistamaan kirvestä tai moottorisahaa, kuusen voi aina joko jyrsiä hampaillaan poikki, tai hinkata voileipäveitsellä kumoon. Lisäksi kannattaa kutsua ystäviä mukaan kaatohommiin. Porukalla on aina hauskempaa ja kantaminenkin käy helpommin. Heijastimia ei tohdi käyttää kaadon aikana ja taskulampunkin kanssa pitää olla tarkka. Ikinä ei voi tietää löytyykö petäjän takaa poliisi tai peräti metsänvartija. Terve varovaisuus on muutenkin paikallaan. Tärkeintä kuusen hankinnassa on ajoitus. Aattoyönä punaisiin haalareihin pukeutunut opiskelija menee tontusta, joten voi sitä riemua mitä opiskelija tuottaa lapsille! Lapsista puheen ollen, kuusen koristelu on helppoa kuin lapsen lyöminen! Mielikuvitus on valttia tässäkin asiassa. Kivan värikkään kuusen saa aikaiseksi esimerkiksi legopalikoista joita on helposti saatavilla kirppiksiltä. 2. Joululaulut Kukapa ei rakastaisi joululauluja ja varsinkin niiden laulamista. Pimeään aattoon saadaan valoa kun haetaan kirjastosta ennakkoon laulukirja, mikä sisältää such hits as: Varpunen jouluaamuna ja joulupukki. Joululaulujen laulaminen on yksinäiselle opiskelijalle lottovoitto,

3. Joulujuomat Äkkiä viinit käymään! Vielä ennättää! Pikakiljun ominaisuudet luovat samanlaisia yllättymisen tuntemuksia kuin lahjapakettien avaaminen. 4. Jouluruuat

Toinen hyvä niksi rahan säästämiseksi on vanha kunnon roskisdyykkaus. Jos rahaa on jäänyt biletyksen jäljiltä vähänlaisesti kukkaron pohjalle voi setsuuria tai lanttulaatikkopakkausta etsiskellä vaikkapa tarkempaa sijaintia mainitsematta roskakatoksesta Suvantokadun Valintatalon takaa. Ympäristöystävällisyys on kova sana joulunakin. 5. Joululahjat Anna kirja lahjaksi itsellesi. Kirjat antavat aina elämyksiä ja mikäli on täysin tuntematon kirja, niin voi veljet ja jukranpujut miten sitä yllättyykään loppuratkaisusta kun murhaaja ei olekaan hovimestari! Säästä ja hae useampi kirja kirjastosta. Mieluiten samankokoisia. Lahjapaperiksi sopii mainiosti esimerkiksi Karjalan Heili. Yritä kääriä kirjat siten, ettet tiedä itsekkään mikä kirja paperin alta paljastuu. Pyri siihen ettet avaa kaikkea kerralla, vaan yksi kerrallaan, näin ollen joulusi kestää niin pitkään kun lukemista riittää. Toinen lahjavinkki on hakea kirpparilta elektronisia tavaroita, mielellään paketissa. Karjalan Heiliin ja Lidlin tarjouslehtiin kääritty sähkötuote yllättää aattona, mikäli se oikeasti myös toimii! Voi joulun ihmettä!

VARNITSA-LEHTI HAASTATTELEE:

EDARIEDUSTAJAT

Itä-Suomen yliopiston opiskelijat äänestivät tänä syksynä ylioppilaskunnan eli ISYY:n edustajistovaaleissa. Ilmasten kondomien jakamisen lisäksi näissä ”edarivaaleissa” valittiin myös ylioppilaskuntamme edustajiston jäsenet kaksivuotisen kauden ajaksi, ja tähän arvostettuun ja tavoiteltuun tehtävään pääsi myös kaksi varnitsalaista; viidennen vuosikurssin opiskelija Matias Saastamoinen ja toisen vuosikurssin opiskelija Tommi Anttalainen. Varnitsa-lehti päätti kutsua kyseiset herrat haastatteluun ja selvittää ovatko he edareita vai idareita. Mitä te siellä edustajistossa nyt teette? Matias: Ajetaan sellaisia asioita joita ollaan ryhmän kanssa päätetty ajaa. Tommi: Harjoitetaan opiskelijoiden edunvalvontaa. Tehdään päätöksiä opiskelijoiden etujen mukaisesti ja pyritään turvaamaan opiskelijoille kuuluvia palveluita. Kuten Matias sanoi, ryhmänä mietitään näitä asioita. Eli siis edunvalvontaa olisi tarkoitus harjoittaa. Kuinka paljon valtaa teillä on tässä tehtävässä? Matias: Yksittäinen henkilö ei voi vaikuttaa juuri mitenkään. Tommi: No siis me voidaan vaikuttaa ISYY:n taloudenhoitoon ja budjettiin. Paljonkos se budjetti on?

Mitä mieltä te olette Sykettä-uudistuksesta? Kyseistä reformia on kritisoitu siitä että aiemmin ilmaiset liikuntapalvelut ovat nyt maksullisia. Matias: Vaikka monet sitä kritisoikin, sen myötä on parannettu liikuntapalveluiden saatavuutta. Idea on hyvä, mutta sitä tulee kehittää. On ne liikuntapalvelut aina maksanut jotain. Tommi: Se on hyvä systeemi koska se tuo rahaa ISYY:n budjettiin. Okei, eli siis lisää rahaa opiskelijoilta ISYY:lle. Tästä me päästäänkin seuraavaan kysymykseen. Kuopion kampusjärjestöt suunnitteli tässä jokin aika sitten ”varjobudjetin” jossa ne vaativat ainejärjestöille suurempaa osuutta ylioppilaskunnan budjetista. Pitäisikö teidän mielestä opiskelijatoiminnan painopisteen olla nykyistä enemmän ainejärjestöillä, esimerkiksi Varnitsalla, kuin ISYY:llä? Matias: ISYY:n tulisi tulla lähemmäs ainejärjestöjä, loppujenlopuksi sitä ei edes tarvita muuhun kuin liikuntapalveluiden ja Uljaan ylläpitoon. Tommi: Ainejärjestöille voisi antaa lisää rahaa jos ne suostuvat tekemään toistensa kanssa yhteistyötä ja mainostamaan ISYY:n toimintaa. Allright, eli rahaa tarjotaan porkkanana pakkoyhteistyöstä ja propagandan levittämisestä. Mutta mites, nyt kun olette arvovaltaisia edustajia, niin vieläkö kehtaatte ottaa Naturalla kaksi lasia maitoa ilman lisämaksua? Matias: Mä en oo koskaan tehnyt niin (No jaahas).

Matias: Aika paljon, se löytyy netistä.

Tommi: Itse en juo maitoa. Kerran otin Naturalla kaksi lasia mehua ilman lisämaksua, mutta nyt edustajana olen valmis maksamaan sen 30 senttiä heille takaisin vaikka ihan asemani puolesta.

Tommi: Aika paljon, mutta karsimistarvetta on esitetty. Matias: Kato sieltä netistä paljon se nyt on. Eli siis luvut vaikuttaa olevan vähän hukassa. No ei se mitään, ihan normaalilta politiikalta kuulostaa. Mutta mennään sitten eteenpäin. Onko teillä mielessä mitään aihepiiriä johon aiotte keskittyä tämän kaksivuotisen aikana? Matias: Mä haluan edistää opiskelijoiden hyvinvointia vapaa-ajan palveluita parantamalla, esimerkiksi liikuntapalveluita tulisi kehittää. Tommi: Itse ajattelin keskittyä koulutuksen sisältöön. Opiskeluun tulisi saada lisää joustoa, esimerkiksi sähköisiä tenttejä ja elektronisia oppimateriaaleja pitäisi lisätä.

Onkos teillä mitään lisättävää tähän haastatteluun? Tommi: Me halutaan varnitsalaisten tietävän, että me ollaan ainejärjestömme suora vaikutuskanava ylioppilaskunnan edustajistoon ja meitä voi lähestyä jos on kysyttävää tai ehdotuksia. Tämä vaikutuskanava voi tukkeutua kokousten aikana, sillä haastattelun jälkeen arvoisia edustajiamme tuntui kiinnostavan lähinnä ensimmäisen kokouksen pitsatarjoilut. Suu täynnä pitsaa ääntä ei laiteta kuuluviin. No, kai politiikkojenkin on joskus syötävä. Ja juotava kaksi lasia mehua.

Edustajia haastatteli: Ale

Näkökulma: Edarille töitä Ainejärjestömme iski hiljattain käydyissä ISYY:n edustajiston vaaleissa parempaan kultasuoneen kuin Donald Trumpin vaimo saatuaan läpi peräti kaksi pätevähköä edustajaa: siitinjärveläisen siilinjärveläisen version Sebastian Tynkkysestä eli Matias Saastamoisen sekä kajaanilaisen Tommi Anttalaisen, joka on jo ulkoiselta olemukseltaan ilmetty poliitikko. Parta kun on kiero kuin keskustalaisen vaalirahoitusselvitys. Tämä kaksikko nyt sitten pitää käsissään enemmän todellista valtaa kuin yksikään muu varnitsalainen, eli edes jonkin verran. Mutta suuri voima tuo suuren vastuun, joten haluaisinkin hyödyntää tilaisuutta ja esittää tämän kirjoitelman avoimena kirjeenä arvon edustajille tuodakseni esiin muutamia massiivisia epäkohtia yliopistomme toiminnassa, joita havaitsin eräänä marraskuisena päivänä lounasaikaan. Kävin vastikään nauttimassa aterian Borealiksella eli Borrelioosilla sijaitsevassa opiskelijaravintolassa. Jos joku ei tiedä, missä Borrelioosi on, niin se on se, missä kukaan ei koskaan käy todennäköisesti siksi, että rakennus sijaitsee kaikista lähimpänä Noljakkaa. Salaattilinjastolle päästyäni jouduin toteamaan, että perunasalaatin ottimina toimineet pihdit olivat tarkoitukseensa suunnilleen yhtä tehokkaita kuin styroksimiekka murha-aseena. Salaatin mättäminen lautaselleni olikin toimituksena yhtä nopea kuin etanan akti, mikä aiheutti ymmärrettävää tyytymättömyyttä takanani seisoneissa metsätieteiden opiskelijoita muistuttaneissa eliömuodoissa. Tässä siis ensimmäinen epäkohta: perunasalaattiin on saatava yhteensopivat ottimet. Toisesta ruokailuun liittyvästä ongelmasta sain kuulla Varnitsan epäviralliselta imaamilta Aleksis Honkaselta, joka ilmoitti lautasten olevan liian pieniä. Vaikka Amican kalapyörykät edes etäisesti syötäväksi muuttavan tillikastikkeen pursuaminen lautasen reunan yli onkin klamydiaan verrannollinen kiusa, oli varsinainen ongelma toinen. Aleksis ei nimittäin tapahtumahet-

kellä ollut kanssani Borrelioosilla, vaan äänen tulosuunnasta päätelleen Carelialla. Näin ollen tulin siihen tulokseen, että ISYY:n olisi tärkeää investoida suukapulaan, jotta Aleksiksen yleisesti suosiman Carelia-ravintolan melutaso vihdoin saataisiin alle 85 desibelin sallitun rajan. Päästyäni vihdoin pöytään istumaan, katselin ikkunasta maisemia, eli toisin sanoen kymmenen metrin päässä aukeavaa hurmaavaa rakennustyömaata, kiinnittäen huomioni rakennustelineisiin, joista puuttuivat kaiteet. Ajattelin, että tuollaisilla telineillä työskenneltäessä telineasentajan tipahtaminen on yhtä varmaa, kuin Amanda Harkimon sänkyyn kaatuminen Ruotsin Paratiisihotellissa. Ero näillä kahdella on toki siinä, että telineasentaja voi jopa vaikuttaa seksikkäältä maatessaan selällään voihkimassa. Ymmärrän, ettei Matiaksella ja Tommilla välttämättä ole valtaa vaikuttaa ainejärjestömme ja laitoksemme ulkopuolisten henkilöiden työskentelyolosuhteisiin, joten ehdotankin sen sijaan, että kaksikko ryhtyisi välittömiin toimenpiteisiin Amanda Harkimon seksikkyyden kohentamiseksi. Tässä oli siis muutama seikka, johon toivoisin vallan kahvaan kivunneiden varnitsalaistovereideni kiinnittävän huomiota, jotta meillä kaikilla olisi ainakin jonkin verran hauskempaa kuin Stephen Hawkingilla rullaportaissa. Toissijaisempia, mutta yhtä lailla ISYY:n edustajistolle kuuluvia asioita ovat muun muassa SoTe-uudistus, Ukrainan kriisi, kuuden euron pizzat, Suomen jalkapallomaajoukkueen tulostaso sekä se, että pekoni aiheuttaa syöpää. Viimeisenä haluaisin yksityishenkilönä sekä ainejärjestömme toimintaa jo vuoden seuranneena vielä esittää, että Varnitsan alkoholinsaannin takaamiseksi perustettaisiin pysyvä rahasto. Varnitsalainen kun on kännissä kuin pihlajanmarjapöhnäinen tilhi, yhtä viihdyttävä katsella ja yhtä altis törmäämään objekteihin. Nyt edarit töihin! Ville Kuismin

Historian lehtien havinaa... Arkeologitiimimme on ollut jumissa jo toista vuotta Varnitsan romahtaneen arkistopaperivuoren uumenissa, ja jo jonkin aikaa luulimme heidän syöneen toisensa. Juuri viime HOL-seminaarin jälkeen eräästä tuuletuskuilusta alkoi kuulua mölinää ja tiimiin saatiin huuteluyhteys ja sankolla & vinssillä toimiva huoltoyhteys. Toimituskunta lupasi pelastaa armaat arkiston tonkijat, kunhan he ensin selvittäisivät muinaisten varnitsalaisten darrasta selviämiskeinoja. Hetken ruoka-annoksista ja lääkkeistä tinkaamisen jälkeen tuuletuskuilusta nostettiin sankon avulla Varnitsa-lehti 1/94, joka piti sisällään tämän artikkelin. Te lukijat voitte soveltaa näitä vinkkejä pikkujoulujen jälkeiseen päivään. Pelastamisyritykset aloitetaan ehkä ensi vuonna, mitä sitä turhaa hyvää tiimiä vuoren sisästä nostamaan. TP ja SS

HUOLESTUTTAVIA VIIMEHETKEN UUTISIA Arkeologitiimimme on tomittanut perinteisten lehtijuttujen lisäksi salaa muinaisia uskonnollisia tekstejä nuorille varnitsalaisille. Eräs kauan sitten kuolleeksi luultu kultti on nostamassa päätään varnitsalaisten keskuudesta, nimittäin Societas Sanctus Humidus. Voimme vain arvailla miksi tutkimusryhmämme on alkanut tekemään hallaa Varnitsalle hämmentämällä nuorten viattomien mieliä. Ja juuri kun olimme päässeet eroon Varnitsan Aseellisesta Siivestä.

JATKODEKKARI J

oensuu. Kaupunki idässä. Mies herää, avaa silmänsä ja haukkaa keuhkot täyteen ilmaan. Elossa oleminen on tässä vaiheessa itsestäänselvyys, mutta miten pitkään mies oli maannut? Miten hän oli päässyt sänkyynsä? Mies sulkee uudelleen silmänsä. Jostain alkaa kuulua ääni, mutta se ei voinut olla radio tai televisio, sillä mies ei muistaakseen omistanut kumpaakaan. Mies keskittyy hetkeksi kuuntelemaan tarkemmin: ”Sata salamaa iskee tulta ja koko elämä räjähtää”. Mies tunnistaa kappaleen, mutta miksi tuo kappale kuuluu hänen asunnossaan? Kappale vaimenee ja alkaa uudestaan kertosäkeistöä edeltävällä riffillä. Puhelin? Soittoääni? Oliko asunnossa joku toinenkin? Mies avaa uudestaan silmänsä ja katsoo äänen suuntaan, se on hänen puhelimensa. ”Mitä helvettiä?” hän mumisee itsekseen. Mies yrittää rykiä kuivaa kurkkuaan selvemmäksi vastatessaan puhelimeen. ”Huomenta Tuomainen”

hymyssä suin ja värittäen niitä savolaisella lupsakkuudellaan tarinoita.

ies katsoi ulos tajuten, että Tuomainen oli oikeassa. Pimeys laskeutuu Suomessa aivan liian aikaisin. Kaikki lumi mikä ennättää marraskuun alussa satamaan, sulaa pois viikossa ja huuhtoutuu katuviemäreihin. Pimeys peittää paljonkin tapahtumia Joensuussa alleen, mutta poliiseja tuntui vain kiinnostavan onko opiskelijoilla pyörissään valoja. Kai virkavaltakin haluaisi opiskelijoiden kantavan kortensa ketoon ja toivovat että nämä toisivat enemmän valoja kaduille, kun ei kaupungillakaan ole varaa joka kulmaa valaista.

ies toivoo että olisi nukkunut vielä hetken, ”No kyl se on lähempänä jo iltapäevee! heh mutta puhelu laittoi ajatukset pyörimään. heh… Vieläkönää nukuit? Mänikö sinulla viälä Olisiko Tuomaisella kenties töitä tarjolla tai pitkäänki?” edes vihjeitä niistä? Mies päätti nousta ja saada ajatuksiinsa selkoa, parhaiten tämä onnistuisi ”Ei oikeastaan ole mitään hajua… Oliko sulla suihkussa. Viileä vesi herätteli miestä ja hänen jotain asiaakin?” muistikuvia edelliseltä illalta. Hauskaa oli ollut ja ainakin Tuomainen oli ollut paikan päällä. ”No kyllähän minulla asiaa on.. Lähe juttelem- Mutta kuka muu oli heidän seurassaan? Yökermaan tarkemmin, nähellään tuossa parin tun- hossa oli ollut paljon ihmisiä ja tuttuja kasvoja, nin päästä Surakassa nii minäpä kerron enem- mutta se johtuu vain kaupungin pienestä koosmälti. Mutta yritähän nousta ensinnäkin ylös! ta. Kaikki tuntevat kaikki. Nähellään, bai bai.” ääkaappi oli tyhjä. Mies päätti lähteä aamu”Bai bai” palalle La Barreen. Toivottavasti baarin pitäjällä Pexillä oli tarjolla edes voileipä. Surakasta oittaja oli Pouta Tuomainen, journalisti. Pou- sai kyllä ruokaa, mutta jos ensihätään saisi ruota tuntui olevan aina kiireinen mies ja oli kaa ja juomaa. Energian tarve näkyi käsien vavaikeasti tavoitettavissa. Kun Pouta ilmoitti ha- pinana ja jano kuivana suuna. Mies astui sisälle luavansa jutella, niin häntä kannatti myös kuun- baariin jossa Pexin kasvot valtasi välitön hymy nella. Tuomainen tuntui tietävän kaikki asiat nähdessään kalpean miehen. mitä tapahtui koko Pohjois-Karjalassa. Lisäksi hän oli miellyttävää seuraa ja hänen voimakasta ”Katohan Cutwonenkin päätti herätä, mitäpä Pohjois-Savon murretta jaksoi kuunnella yllättä- pistetään?” vänkin paljon, sillä Tuomainen selitti aina asiat Jatkuu seuraavassa Varnitsa-lehdessä...

Huumori :

Heimogoro Vesaemon on normaalin perverssi japanilainen mies. Han asuu pienessa miljoonan asukkaan kaupungissa nimelta Fingertokyo.

SIvut シ

T e x t :

シ

カ

シ

カ

カロ

くたばれ！

Kun Heimogoro ottaa rillinsa pois, hanesta tulee komea nuorukainen, jolla on supervoimia!

バカの白人共！

トゥオマス。

ドン！

穴を舐めろ！

ドーン

きゃ

ああ

あ！

: :

Supervoimiaan Heimogoro kayttaa puolustaakseen kotikaupunkiaan maailman pahimmalta uhkalta. Ja se uhka on IHMINEN! :

くたばれ！

D r a w i n g :

F I N G E R T O K Y O

KUIN KAKSI MARJAA...

Vitus Bering, tanskalainen löytöretkeilijä

Teemu Nyrhi, varnitsalainen reissumatkaaja

• • • • • •

NOUSUSSA Vastarinta uutta hallitusta vastaan De fula ungkarlarna i Penttilätrakten The Running Man Joulumieli Vittuuntuminen kuhiin ja käytäviin Varnitsa-lehden tunnettavuus kaupungilla

JALLUNMETSÄSTYS ON PÄÄTTYNYT! Jallunrauhoituskausi alkaa samaan aikaan joulurauhan julistuksen aikaan, mutta onneksi nohevat ja näppärät korvenkävijät saivat kaadettua yhden yksilön ennen kauden alkua. Riemua himmentää vahinkolaakista kaatunut pullon emä, noin satakiloinen pultsari, joka raijattiin raatokuopalle muiden vahinkolaukausten tielle jääneiden joukkoon. Painoillassa vietetään peijaisia.

• • • • • •

ÄLYTTÖMÄN LYHYT UUTINEN

LASKUSSA Venäläiset ilma-alukset Parkkosen pj tj Back to the Future Lämpötila Poikakuoro Luottamus poliitikkoihin Näillä kuvilla seuraamme sekä värillistä, että mustavalkoista painojälkeä.

Varnitsan Tietotoimiston (VTT) mukaan Suomen valtiovarainministerin, Alexander Stubbin päälle Coca-Colaa heittäneellä Tämän takana on nuorella miehellä on jouluista ripulia yhteyksiä Varnitsaan. internetistä. Tosin muutaman mutkan ja erittäin tiukasti vasemmalle kaartuvan kurvin kautta. Stubb kommentoi twitterissä selkkausta vaatien rehellistä ja kunnoittavaa keskustelua juomien heittelyn sijaan.

VARNITSA

RAUHATTOMAN RAUHALLISTA JOULUNVIETTOA JO VUODESTA 1970 28