Varnitsa 1/2018 by Arvo Varnitsalainen

MUSTA VARNITSA V a r n i t s a r y : n a i n e j ä r j es t ö l e h t i 1 / 2 0 1 8

Sählyturnausennakko Liehu ja Luihu Arvioitavana afrikkalaiset elokuvat

Rääkkylä-raportti

Sisällissotapelejä

Hol-risteily Suuri vaaliraportti

Sisällys: Pääkirjoitus......................................................3

Puheenjohtajan palsta.................................4 Koposopolta.....................................................5 Muistokirjoitus...............................................6

Kolumni..............................................................7 Varnitsalainen maailmalla.........................8

Top 5 historian synkimmät virheet.....10 Musta vaihe nuorilla ja aikuisillakin...11

Romantiikannälkää Rääkkylässä...12-13 Salibandyturnausennakko...............14-15

Ja se sumuinen yö oli Hol-risteily....16-17 Valos kylpevä viiksekäs lahtari......18-20

Stalkkauksen ABC.......................................21

From Wakaliwood with love............22-23 Vastataan palautteeseen..........................23

Sisällissotaroolipelausta...................24-25

Suuri vaalireportaasi..........................26-27 Käsitteenmäärittelyä..........................28-29 I like my humor like my coffee..............30

Ämpyilyä Varnitsan lipusta.....................31

Taidenurkkaus..............................................31 Humukuppilan väkeä.................................32 Mustia asioita...............................................33

Liehu ja Luihu palvovat Saatanaa........34

Huumorisivu.................................................35

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa 1/2018 ISSN 1236-3995 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Milka Mustonen

Toimitussihteeri: Ville Kuismin

Toimittajat ja kirjoittajat: Aino-Kaisa Ahponen, Aleksis Honkanen, Juho Härkönen, Hilla Kalmari, Karo Kankus, Aku Kangas, Jaakko Kangasmäki, Erkka Kivilahti, Pauliina Koskimäki, Otto Korhonen, Ville Kuismin, Milka Mustonen, Ville Pellinen, Salla Peltonen, Marko Piipponen, Otso Pitkänen, Tuomas Poutiainen, Simo Purhonen, Eero Toroi, Joona Turunen, Pinja Vuorinen, Joni Ylimäki Taitto: Milka Mustonen

Painopaikka: Haltia, Joensuu

Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite:varnitsa.ry@gmail.com tai milkam@student.uef.fi

Painos: 80 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs Kannen kuva: Milka Mustonen

Takakannen kuva: Varnitsan Flickr

Pääkirjoitus Valta on jälleen Varnitsassa vaihtunut ja kalifiksi kalifin paikalle on valittu allekirjoittanut. Jonkinlaista masokistin vikaa minussa taitaa olla, kun viimeisten opiskeluvuosieni ja maisteriopintojen päälle lähden vielä lehteä luotsaamaan. Tai kenties syy on siinä, että Varnitsa-lehti on kokonaisuudessaan niin hieno julkaisu, etten millään malttanut pitää näppejäni erossa. Joka tapauksessa astun Villen suuriin (myös kirjaimellisesti) saappaisiin innolla, sormeni syyhysivät päästä taittohommiin jo syyskokouksen jälkeen. Yksin ei lehti synny, ja oikeaksi kädekseni toimitussihteeriksi on lupautunut entinen päätoimittajamme Ville Kuismin. Hänen lisäkseen luotan lahjakkaan toimituskuntamme kykyyn tuottaa entistäkin hienompaa sisältöä lehteen.

Tänä vuonna pääsette (tai joudutte) seuraamaan päätoimittajan erinäisiä visuaalisia kokeiluja. Yrittäkää kestää. Tämän, vuoden ensimmäisen numeron myötä saatte heittää hyvästit sivujen yläpalkeille, kuvien pyöristetyille reunoille sekä Arial- ja Impact-fonteille. Kannessa tavoittelin hiukan hillitympää linjaa, kuin Varnitsa-lehdissä aiemmin. Liikaa en päässyt vielä visuaalisia kikkailuja harrastamaan, sillä toimituskunnalla oli näin vuoden alussa paljon asiaa, ja lehti on hyvin tekstipainotteinen. Tähän lehteen toimituskunta on laatinut mustia ja vähemmän mustia juttuja stalkkauksesta, Varnitsan tapahtumista, afrikkalaisista elokuvista, elokuva-avustajana toimimisesta sekä monesta muusta. Koska tämä on historianopiskelijoiden lehti, löydätte kansien välistä myös historiasta kertovia juttuja. Sisällissodasta on kulunut tänä vuonna sata vuotta, ja tähänkin aiheeseen on paneuduttu, tosin hiukan erikoisempien näkökulmien kautta. Ottakaa siis mukava asento, vakuutan, että lehti tarjoaa muutakin mielenkiintoista sisältöä kuin juoruliitteen.

Kädessä pitelemänne numeron teemana on Musta Varnitsa. Mustaa on länsimaissa pidetty kuoleman, pimeyden ja surun värinä. Fasistit ja anarkistit ovat käyttäneet mustaa tunnusvärinään, ja musta on usein liitetty satanismiin tai okkultismiin. Musta Varnitsa ei kuitenkaan ole viittaus satanismiin, okkultismiin tai muihin epämääräisiin ismeihin. Se ei myöskään kerro Varnitsasta, mehän olemme valoisa ja iloinen ainejärjestö, jossa mus- Antoisia lukuhetkiä. taa on vain logo ja kevätpäivien jälkeinen yö. Lehti sai ulkoasunsa puhtaasti päätoimittajan esteettis- Milka Mustonen ten mieltymysten mukaan. Mustaan liitetyistä negatiivisista ominaisuuksista huolimatta musta on aina muodissa, sen tiesi jo pikkumustan äiti Coco Chanel. Halusin tehdä ensimmäisestä lehdestä itseni näköisen, siispä se on musta. Lehden tulevasta linjasta voin tässä paljastaa sen verran, että sisällön suhteen ei mielestäni ole tarpeen tehdä muutoksia. Entinen humoristinen, laaduttoman laadukas linja pitää. Varnitsa-lehti on kuitenkin ainejärjestölehti, ja ainejärjestön yhtenä tarkoituksena on tarjota jäsenistölleen vapaa-ajan aktiviteetteja. Siispä haluan säilyttää lehden edelleen rentona ja kirjoittamiskynnyksen matalana. Suurimmat muutokset liittyvät lehden ulkoasuun, joka on nyt jo pari vuotta noudattanut melko lailla samaa linjaa.

Puheenjohtajan palsta Moikkelis! Täällä puhuu ei enää niin hupiukko puheenjohtajanne, Eero. Mutta älkää huoliko! Vaikka en enää virallisesti hupiukko olekaan, niin liian vakavaa minusta ei saa tekemälläkään.

Olen aiemmissa hallituksissa saanut seurata vierestä ja oppia kahdelta mahtavalta puheenjohtajaltamme, Heidiltä ja Pyryltä, ja yritän täyttää heidän jättämät saappaat parhaani mukaan. Toivon vain, että heidän osaamisensa on lähtenyt kuopiolaisuudesta, koska silloin minullakaan ei ole mitään hätää. Ennen kuin kieleni väri alkaa muuttua ruskeaksi, sanon myös, että olen kuitenkin aina halunnut tehdä asiat omalla tavallani ja minulla on aina kova halu kehittää uusia juttuja, joten aion siihen pyrkiä myös omalla puheenjohtajakaudellani. Mitä nämä uudet asiat sitten ovat, riippuu se TEISTÄ, rakkaat varnitsalaiset! Minä ja muu hallitus haluamme kuulla teiltä ehdotuksia, sillä teidän takia me hommia tehdäänkin. Kaikki enemmän tai vähemmän sporttiset mimmit ja äijät, ottakaa siis yhteyttä! Hallitus haluaa tutustua teihin paremmin!

Vuosi on alkanut tuttuun tapaan kevään ohjelman suunnittelulla ja muutama tapahtumakin on jo koettu. Peli-ilta oli mukava vuoden ensimmäinen rento kokoontuminen ja pelitti tuttuun tapaan mainiosti. Hol-risteilylle saatiin oikein hyvä osallistujamäärä mukaan ja reissuhan oli, noh, sanotaanko eeppinen (reissusta lisää myöhemmin). Koska olemme myös vihdoin päässeet rakkaan Metriamme tiloihin, oli Metrian paluubileet ehdottomasti järjestettävä yhdessä Tombolon ja Praxiksen kanssa. Kahvivuorokin pyörii jälleen tutulla paikallaan uudessa Metrian ainejärjestötilassa.

Olen tähän mennessä toiminut hallituksessa pääasiassa vapaa-ajan toiminnan osalta, haluan sen osalta sanoa näin vuoden alkuun heti muutaman sanan. Varnitsalle ja sen jäsenille on ollut mahtava järjestää tapahtumia, koska olemme aktiivinen ainejärjestö osallistumaan monenlaisiin eri tapahtumiin. Toivon myös, että tämä pysyy näin eikä kenenkään tarvitsisi kokea tapahtumiin osallistumisen kynnyksenä. Muistakaa huomioida myös sellaiset ihmiset, jotka yhteisissä tapahtumissamme harvemmin käy ja pyytäkää heitä vaikka henkilökohtaisesti lähtemään mukaan. Hallituksen osalta haluamme ainakin pyrkiä siihen, että kaikki voisivat helposti lähteä mukaan yhteisiin kujeisiimme. Yhteiset tapahtumat ovat kuitenkin meidän ainejärjestön paras yhteishengen luoja.

Varnitsan puheenjohtaja Eero Toroi

Itse odotan innolla kuluvaa vuotta ja sen tuomia haasteita. Haasteita on helppo myös lähteä kohtaamaan, koska olen ilokseni huomannut heti vuoden alussa, että ympärilläni on erittäin mahtava ja osaava porukka hallituksessa.

Koposopolta Metria, Varnitsa is back!

Haluaisin heittää jo tässä vaiheessa palloa teille jäsenille. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että jos koette edunvalvonnassa olevan parannettavaa, toivon syvästi epäkohdista ilmoitettavan etukäteen. Näin asioita saadaan vietyä eteenpäin. Kaikki ideat ja ehdotukset edunvalvonnan saralla ovat siis vähintäänkin tervetulleita. Voin jo tässä vaiheessa todeta, että pyrin käyttämään mahdollisimman vähän e-lomakkeita, ja järjestämään vastaavasti suullisia palautekyselyitä, jotka koen luontevampana tapana kerätä kehitysideoita ja muuta palautetta.

Vuosi on vaihtunut. Varnitsan hallitus on vaihtunut. Edunvalvontavastaava on vaihtunut, ja tämä vastuu on vuodelle 2018 minulle suotu. Lähden tehtävään erittäin odottavaisin mielin. Ajankohtaisimpana opiskelijoitamme koskevana muutoksena on tulossa yhteiskuntaopin aineenopettajanpaketin muutos, josta tietysti tiedotellaan heti, kun tämä paketti on saatu valmiiksi. Lyhyesti voin uudistuksesta todeta, että se palvelee varmasti positiivisessa mielessä meidän opiskelijoidemme etua, koska valinnaisuutta lisätään.

Nyt fuksit hoi! Syksyllä pidetty Suolaa ja selittelyä -palauteilta saa keväällä jatkoa, ja tapahtuma tulee olemaan erityisen tärkeä teille fukseille. Syksyllä tapahtuma oli onnistunut tarjoten hedelmällistä keskustelua opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välillä molemmin puolin. Tapahtuman tarkoituksena on saada palautetta ensimmäisen vuoden opinnoista sekä parannusehdotuksia, miten opetusta ja kursseja voisi toteuttaa paremmin. Koska te olette täällä vielä muutaman vuoden opiskelemassa, teidän palautteenne on erityisen merkittävää laitokselle. Idea lähti itse asiassa laitoksen henkilökunnalta, joka osoittaa heidän kiinnostustaan meidän opintojamme kohtaan. Tulkaa siis paikalle sankoin joukoin fuksipallerot! Kangasmäen Jaakko

Aleksis lähti HiMasta vaihtoon Newcastleen, mutta Alen aloittama Tule Himaan! -promootiokiertue ei lähtenyt minnekään. Ale aloitti yhden mahtavan tavan tuoda loistavaa laitostamme ja rakasta ainejärjestöämme esille omilla kotipaikkakunnillamme. Tästä projektista lupaan pitää kiinni. Tämän vuoden projektista vielä sen verran, että tulemme keväällä pitämään yhteisen palautetilaisuuden, jossa kaikki saavat kertoa parannusehdotuksia ja mikä heidän mielestään projektissa meni hyvin.

Yliopistomme on muuttamassa käytäntöjään matkakorvauksista, joten myös niistä tiedotellaan heti, kun niistä on saatu selvyys. Muistakaa kuitenkin, että matkakuitit on oltava tulostetuna paperilla ja opettajalta allekirjoitustodistus vierailusta. Toivon, että kaikki osallistuneet pääsisivät paikalle, että voimme kehittää projektia ensi vuotta silmällä pitäen. Nöyrin kiitos vielä kaikille mukaan lähteneille!

Muistokirjoitus: Vahva rehtori ja aktiivinen keskustelija Historian professori (emeritus) Heikki Kirkinen menehtyi 9. tammikuuta 2018 Joensuussa pitkällisen sairauden jälkeen. Outokummun Kuusjärvellä 22. syyskuuta 1927 syntynyt Kirkinen oli kuollessaan 90-vuotias.

Tutkijana Heikki Kirkinen oli monipuolinen ja tieteellisiä paradigmoja murtava. Väitöskirja käsitteli mekanistista ihmiskäsitystä Ranskassa. Vuonna 1987 ilmestyi historianfilosofiaa käsittelevän teos Historian rakenteet ja voimat. Kirkinen liittää siinä ihmiskunnan historiallisen kehityksen kosmisen järjestelmän ja evoluutio-opin yhteyteen. Kirkinen tunnetaan kuitenkin parhaiten teoksistaan Karjala idän kulttuuripiirissä, Karjala idän ja lännen välissä I ja II: Karjala taistelukenttänä, joissa hän uudisti Karjala-tutkimuksen Suomessa. Hän käytti ensimmäisen kerran laajemmin venäläisiä lähteitä ja pyrki ratkomaan tutkimuskysymyksiään karjalaisten näkökulmasta. Uudenlainen lähestymistapa Karjalan historiaan herätti vanhoissa Karjalan historian tutkijoissa kovaakin kritiikkiä ja Kirkisen kaikkia käsityksiä ei yleisesti hyväksytty. Kirkinen puolusti omia tutkimustuloksiaan periksi antamattomalla tarmolla.

Kirkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseon lukiosta vuonna 1949 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta nopeasti eli jo vuonna 1952 pääaineenaan yleinen historia. Filosofian tohtori Kirkisestä tuli vuonna 1961, minkä jälkeen hän työskenteli Suomen Akatemian humanistisen toimikunnan nuorempana tutkijana. Tutkijan tie vei seuraavaksi maineikkaaseen Sorbonnen yliopistoon Pariisiin suomen kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin vierailevan professorin virkaan vuosiksi 1966–1970. Pariisista paluun jälkeen Heikki Kirkinen nimitettiin vasta perustetun Joensuun korkeakoulun historian, erityisesti yleisen historian professorin virkaan vuonna 1970. Heti seuraavana vuonna Kirkisestä tuli korkeakoulun rehtori, missä tehtävässä hän toimi kymmenen vuotta. Tuona aikana pienimuotoisena aloittanut korkeakoulu kasvoi, monialaistui ja tieteellistyi. Esimerkiksi opiskelijamäärä kasvoi kymmenkertaiseksi, yli 3 000:een. Myös paljon keskustelua herättäneet hallinnon- ja tutkinnonuudistukset ajoittuivat noihin vuosiin.

Musiikki ja kalastus tarjosivat Heikki Kirkiselle tavan irrottautua hetkeksi arjen kiireistä. Ahkerana verkkokalastajana Kirkinen tarvitsi aina silloin tällöin avukseen soutajaa. Meille nuoremmille kollegoille mieleen ovat jääneet Maire-vaimon valmistamat mainiot eväät ja monesti runsaat kalasaaliit. Mutta parasta kalareissuissa oli Kirkisen seurallisuus ja huumori, joiden kautta Heikin muisto elää kaikkien hänen tunteneiden mielissä. Tapio Hämynen, professori (emeritus) Arto Nevala, dosentti Harri Siiskonen, akateeminen rehtori Heikki Kirkisen oppilaita ja työtovereita Itä-Suomen yliopistosta

Rehtorikaudellaan, mutta myöhemminkin, Kirkinen tuli tunnetuksi aktiivisena koulutus- ja yhteiskuntapoliittisena keskustelija. Keppi heilahti niin silminnähtävästi kuin sanallisesti etelän isojen korkeakoulujen tai ministeriöiden virkamiesten suuntaan. Kirkinen peräsi erityisen voimakkaasti opiskelumahdollisuuksien parantamista syrjäseuduilla ja painotti korkeakoulujen myönteisiä vaikutuksia sijaintialueelleen. Vuonna 1977 ilmestynyt kirja Uudistuva koulutus ja alueellinen tasa-arvo summasi Kirkisen keskeiset teesit. Rehtorikauden jälkeen Kirkinen oli vielä kahteen otteeseen vierailevana professorina Pariisissa, kunnes eläköityi 1990-luvun alussa. Heikki Kirkinen ja Varnitsa

Heikki Kirkinen osallistui aktiivisesti historian opiskelijain oman ainejärjestön perustamiseen syksyllä 1970. Hänen ehdottamanaan ainejärjestön nimeksi tuli Varnitsa, vaikka esillä oli muitakin nimivaihtoehtoja (mm. Tihvinä -seura). Tutkijakammion vastapainoksi iloinen seuraelämä veti Heikki Kirkistä puoleensa. Ennen rehtoriksi tuloa hän oli mukana lähes kaikissa Varnitsan illanvietoissa ja oli suuri ja iloinen juhlija. Upeinta oli se, että tuon iloisen pinnan alla asui voimakas tahtoihminen, joka oli valmis menemään läpi harmaan kiven. Rehtorikaudellaankaan hän ei unohtanut historian opiskelijoita, esimerkiksi vuonna 1974 perustetun Joensuun maakunta-arkiston eteen hän teki paljon töitä.

Kolumni Mitä jäi käteen? Palaten tuohon alun pohdintaan, mitä vaihdossa vietetystä viime syksystä jäi käteen, niin ainakin parempi itsetuntemus. Ei tuo vaihtolukukausi suoraan edesauttanut minua harjoittelupaikan saannissa, sillä haastattelijoita se ei kiinnostanut lainkaan, mutta ehkä epäsuorasti tuon paremman itsetuntemuksen kautta. Tiedän selvästi, mitkä vahvuuteni ovat ja miten ne ovat hyödyllisiä eri tilanteissa. Toki ei minun itsetuntemukseni mitenkään huono ollut ennen vaihtoon lähtöä, mutta ehkä se sen myötä vahvistui. Selkeästi en pysty vielä hahmottamaan, mitä hyötyä ja minkälaisia vaikutuksia tuo vaihtolukukausi tuo tullessaan. Se hahmottuu ehkä vasta paljon myöhemmin.

Vaihtolukukausi on nyt takana ja on aika suunnata katse tulevaisuuteen, mutta ensin voisi vähän miettiä, mitä viime syksystä jäi käteen. Sen voin ainakin todeta, että nyt tiedän missä henkisen sietokykyni rajat menevät. Tämän myötä myös tulevaisuudensuunnitelmani muuttuivat hiukan. Alun perin suunnittelin tekeväni korkeakouluharjoittelun jossakin suurlähetystössä, erityisesti haaveilin harjoittelusta Suomen Dublinin suurlähetystössä. Jouduin kuitenkin luopumaan tuosta haaveesta, koska mielenterveyteni ei olisi yksinkertaisesti kestänyt vuoden sisällä toista kolmen kuukauden jaksoa ulkomailla. Minun oli siis keksittävä jotain muuta.

Nyt, kun harjoittelupaikka on plakkarissa ensi syksylle, niin seuraavaksi pitäisi löytää kesätöitä ja graduakin pitäisi taas saada eteenpäin (se ei ole edennyt mihinkään kesä jälkeen…). Tsemppiä kaikille kevään koitoksiin, erityisesti kesätyö- ja harjoittelupaikkojen hakuun. Mahdollisuuksiin kannattaa tarttua, kun niitä eteen tulee, sillä koskaan ei tiedä, mitä kaikkea niistä voi seurata.

Aloitin harjoittelupaikan hakemisen jo joulukuun alussa heti, kun tieto harjoittelutuen myöntämisestä tuli. Lähetin toistakymmentä työhakemusta kaikkiin sellaisiin paikkoihin, jotka edes vähän vaikuttivat kiinnostavilta. Ainoa rajaava tekijä oli, että harjoittelupaikka sijaitsisi Suomessa, ei ulkomailla. Vuoden vaihteen jälkeen sain ensimmäisen haastattelukutsun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran biografiakeskukseen. Haastattelun jälkeen minulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, toisaalta haastattelu meni mielestäni hyvin, mutta olisi se voinut mennä paremminkin. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, olivathan he haastatelleet yli kymmentä muuta hakijaa. Tästä syystä en ollut aluksi uskoa korviani, kun jo samalla viikolla minulle soitettiin ja tarjottiin harjoittelupaikkaa ensi syksylle. Otin paikan vastaan hetkeäkään miettimättä.

Aikku

Harjoittelupaikan haku loppui sitten siihen. Tämän jälkeenkin minulle on tullut haastattelukutsuja, joihin olen joutunut vastaamaan kieltävästi. En tiedä, olisinko voinut saada vielä ns. ”paremman” harjoittelupaikan, jos olisin jäänyt odottamaan. Ehkä olisin, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että noin hyvä tuuri osuu ainakin omalle kohdalleni hyvin harvoin. Kun noin hyvä tuuri kerran sattuu kohdalle, kannattaa sen tarjoamaan mahdollisuuteen tarttua ilman liikaa epäröintiä. Mutta oliko kyse vain hyvästä tuurista? Sitä en osaa sanoa.

Varnitsalainen maailmalla Well Hello Mates!

Newcastle tarjoaa opiskelun ja biletyksen lisäksi myös paljon muita ajanviettomahdollisuuksia, eritoten urheilun saralla. Newcastlen yliopistolla on oma urheiluhalli, josta löytyy mm. uima-allas, kiipeilyseinä sekä erittäin laadukas kuntosali. Urheiluhallilla on opiskelijoille myös Sykettä-järjestelmän kaltaisia liikuntavuoroja, joissa onnistuu melkein minkä tahansa sisälajin harrastaminen. Newcastle on myös penkkiurheilijalle oivallinen vaihtokohde. Newcastlen jalkapallo, rugby, koripallo -ja jääkiekkojoukkueet pelaavat kaikki Englannin korkeimmalla sarjatasolla. Kävin itsekin pari viikkoa sitten katsomassa yhden valioliigan jalkapallo-ottelun, jossa Newcastle United kohtasi Barnley FC:n. Kyseisen matsin piti olla lähes loppuunmyyty mutta tästä huolimatta panin itse merkille että stadionin eteläpäädyssä oli yksi penkkirivi kokonaan tyhjillään. Ottelun alettua näiden tyhjien paikkojen salaisuus kuitenkin valkeni: tyhjän penkkirivin toisella puolella istuivat vierasjoukkueen kannattajat, ja tämän lisäksi koko rivistö oli vartijoiden ympäröimä. Varovaisuus ei ole kuitenkaan tarpeetonta, sillä fanikulttuuri on kirjaimellisesti fanaattista. Kyseissä ottelussa esimerkiksi Barnleyn ensimmäinen maali hylättiin, ja tämän kunniaksi kaikki Newcastlen kannattajat nousivat kollektiivisesti seisomaan ja suuntasivat sentterinsä Barneleyn faneja kohti.

Täältä Brittien saarilta on hyvä heittää vaihteeksi terveisiä kotisuomeen. Vuosi sitten tein päätöksen hakea Erasmus-vaihtoon Koillis-Englannin Newcastleen oikeastaan puhtaasti hetken mielijohteesta. Muistan kuinka näin Myllyksen laittaman sähköpostiotsikon: ”Vaihtariksi maailmalle?”, ja sain ajatuksen: ”Tuohan voisi olla aika siistiä!” Nyt kuukauden Newcastle Brown Alen ja Geordie Shoren kotikaupungissa oleiltuani en voi muuta kuin todeta että tuo viime helmikuinen intuitioni oli täysin oikea, Newcastle on ihan kingi mesta!

Newcastlen kaupunki on osa laajempaa, viisi kaupunkia ja reilut 1.5 miljoonaa asukasta kattavaa Newcastle Upon Tynen metropolialuetta. Newcastlen kaupunkia voisi jossain määrin verrata Joensuuhun. Asutus keskittyy Tyne-joen ympärille ja metropolialueen itäinen laita päättyy Tynemouthiksi kutsuttuun satamakaupunkiin, jossa joki laskee mereen. Newcastle tunnetaan yleisesti Englannin jonkin asteisena bilepääkaupunkina suuren opiskelijamäärän ja polttarituristien vuoksi. Tämä näkyykin kaupungin katukuvassa selvästi, illalla tuntuu aina olevan juhlijoita liikkeellä. Ikävä kyllä opiskelijat suuntaavat yleensä SOHOON, joka on kaupungin suosituin yökerho. Kyseisessä mestassa ei ole sisäänpääsymaksua eivätkä ovimiehet tunnu rajoittavan lainkaan sisään otettavien määrää. Kuka tahansa voinee arvata mitä tästä seuraa. Kaksi iltaa kyseisessä pätsissä viettäneenä voin sanoa, että nyt tiedän miltä Välimeren venepakolaisista tuntuu.

Newcastle tarjoaa siis loistavat puitteet vaihdolle ja on myös todella haluttu vaihtokohde; tämä konkretisoituu siten että kaupunkiin saapuu vaihtareita joka puolelta maailmaa. Vaihto tarjoaa täten huikean mahdollisuuden tutusta eri kulttuureihin kohdemaan lisäksi. Yhtä asiaa täytyy vielä tähän loppuun hehkuttaa! On oikeasti todellinen lottovoitto olla suomalainen. Useiden muiden vaihtareiden kanssa juteltuani kaikki ovat aivan ihmeissään siitä, että ilmaisen koulutuksen lisäksi valtio maksaa meille joka kuukausi opintotukea. Melkeinpä missä tahansa muualla maailmassa ei voi suorittaa korkeakoulututkintoa ilman muhkeaa 50 000 euron laskua. Aleksis Honkanen

Newcastlessa sijaitsee kaksi yliopistoa, Englannin kärkikaartiin kuuluva Newcastle University sekä Northumbria University, itse opiskelen siis jälkimmäisessä. Opiskelu on täällä kieltämättä yllättävän haastavaa. Kurssit rakentuvat siten että joka viikolla on kaksi tapaamiskertaa; johdatteleva luento sekä seminaari. Seminaareihin tulee valmistautua tutustumalla alkuperäislähteisiin ja kirjallisuuteen, eivätkä viikoittaiset noin 200 sivun lukuläksyt ole lainkaan harvinaisia. Opiskelu on siis todellista puurtamista mutta myös mielenkiintoista. Erityisesti historian opiskelijalle vaihtovuosi tarjoaa täysin uudenlaisia näkökulmia tuttuihin tai epätuttuihin tapahtumiin. Itse suoritan esimerkiksi kylmän sodan historiaa käsittelevää kurssia, ja painopisteet ovat täällä täysin erilaiset kuin Suomessa.

Specia mainos

Miten meni noin niin kuin Omasta mielestä? Top 5 historian synkät virheet Historiaa lukiessa on aina välillä hauska pohtia, että millaiselta maailma näyttäisi nyt, jos joku olisikin historiaa tehdessään toiminut hiukan toisella tapaa. Olisiko maailma synkempi paikka, missä tarpoisimme tällä hetkellä, jopa syvemmällä suurten ongelmien suossa? Tai saattaahan olla, että maailma olisi perhosen siiveniskun verran parempi paikka, jossa ei tarvittaisi #metoo -kampanjoita ja ilmastonmuutoskin olisi vain tieteiskirjoissa esiintyvä epämiellyttävä dystopia. Joka tapauksessa on aika siirtyä itse asiaan eli siihen, millä tavalla historia olisi saattanut muuttua, jos eräät henkilöt tai instituutit olisivat onnistuneet välttämään tekemänsä virheen. Tämä lista on vain yksittäisen varnitsalaisen mielipide, joten älkää vetäkö sen myötä liian suuria johtopäätöksiä ainejärjestöstämme. Jutun lähteenä ja inspiraationa on käytetty Daniel Rydenin kirjaa: ”Maailmassa on virhe -101 historiallista kömmähdystä”. Adolf Hitlerin piirros koirasta

1.Hitlerin hylkääminen taidekoulusta: Tämä on selvä ykkönen, ihan jo sen takia, että puhutaan Hitleristä. Mutta vakavasti puhuttuna, olisihan maailma hieman erilainen, jos pieni yksikiveksinen mies hassuine viiksineen olisi lopullisen ratkaisun sijasta keskittynyt punaviinin siemailuun ja boheemiin elämäntyyliin.

4.Kylmä sota: Tämä voisi olla ylempänäkin, sillä mielestäni kylmä sota on yksi ihmiskunnan typerimpiä kukkotappeluita, jonka jäljet näkyvät edelleen kansainvälisissä kriiseissä. Toisaalta arki rullautui aika tavalliseen tapaa, siirtomaat itsenäistyivät ja kuussakin käytiin, joten ei kai se nyt niin paha ollutkaan. Mitäs siitä, jos valmistettiin niin paljon ydinaseita, että maailma voitaisiin tuhota niillä. Tai, jos kahden leirin kiista sai aikaan muutamat tulehtuneet kriisit ympäri maailmaa, eivätkä ne ole vieläkään täysin parantuneet.

2.Atahualpa ja Pizarro: Sijoitin tämän toiseksi sen takia, miten tuhoisa virhe koitui kokonaisen valtakunnan tuhoksi. Tässä näemme, mihin liika ylimielisyys johtaa: pilkka osuu omaan nilkkaan. Atahualpa aliarvioi Pizarron sotajoukon pahan kerran. Hänellä oli mahdollisuus lyödä Pizarron satakuntainen joukko omalla 80 000 miehen armeijallaan, mutta Atahualpa piti uhkaa niin marginaalisena, että antoi joukon edetä valtakunnan keskukseen asti, jonka jälkeen hän vielä lankesi Pizarron ansaan ja joutui väijytykseen, jolloin espanjalaisten musketeille ei ollut vastusta muutamasta kivikirveestä. Ja jälleen yksi intiaanikansa tuhottu.

5.Australian kanibaliikki: Se, että Thomas Austin kaipasi pienriistan mesästystä niin paljon, että toi Australiaan pupuja, ei itsessään ole kovin ihmeellinen uutinen. Se on surullisen tavallinen uutinen siitä, miten ihminen huomaamattaan muuttaa ympäristöään. Austinin puput lisääntyivät niin, että ne uhkasivat Australian maataloutta. Viktorianjärveen istutetut Niilinahvenet, Araljärven kuivuminen, Itämeren saastuminen ja tietenkin ilmastonmuutos ovat esimerkkejä ihmisen ajattelemattomuudesta. Mutta takaisin pupuihin, niitä yritettiin tappaa erilaisilla viruksilla, jotka eivät kuitenkaan tehonneet koko populaatioon, minkä takia Australiassa onkin maailman vastustuskykyisimmät pitkäkorvat. Ei siis mennyt ihan putkeen.

3.Augustinuksen tunnustukset: Kaikki eivät välttämättä edes tiedä, kuka on kyseessä, joten sallikaa minun hieman valaista. Augustinus oli mies, jota saamme kiittää muun muassa sellaisista iloisista ajatuksista kuin perisynti ja ruumiillisten himojen kieltäminen. Hän oli yksi kirkkoisistä, jotka noin 300 -luvulla muotoilivat ajatuksia kristillisestä kirkosta ja kristillisestä elämästä. Monet Pyhän Augustinuksen ajatuksista ovat edelleen voimassa kristinuskon piirissä. Tämä virhe on sen takia kolmantena, että se on tuominnut ihmiset kadotetuiksi, ennen kuin heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa kohtaloonsa. Ja tietenkin katolisen kirkon hyväksikäyttösotkujen myötä tunnen myötätuntoa kaikkia kuoripoikia kohtaan. If you know what I mean…

Maailmantuska

Musta vaihe nuorilla ja aikuisillakin Mustat vaatteet ovat monen mielestä tyylikkäimpiä. Hautajaisissa ei parane käyttää muuta kuin mustaa pukua ja sama koskee monia muitakin juhlavia tilaisuuksia. Monessa eri alakulttuureissa pukeudutaan mustiin vaatteisiin; näin tekevät esim. hevarit, jotkut punkkarit ja erityisesti gootit. Musta on myös seksikäs väri. Jos haluaa tehdä johonkuhun vaikutuksen tyylikkäillä alusvaatteillaan, on musta yleensä turvallisin ja varmin valinta.

Monilla teini-ikäisillä tuntuu olevan päällä niin sanottu musta vaihe. Heillä on aina jotakin mustaa yllään tai jopa kokomustat vaatteet. Osa saattaa olla intohimoisia muusikkoja, kuulua johonkin alakulttuuriin tai olla muuten taiteellisia. Musta on tyylikästä, ja jos kaikki vaatteet ovat mustia, ei tarvitse miettiä erikseen sopiiko juuri tämä väri tai sävy itselle. Osa pukeutuu vielä aikuisenakin kokonaan tai pääasiassa mustiin, tai ainakin hyvin tummiin vaatteisiin. Mustiin vaatteisiin pukeutuminen voi olla myös hyvä keino pelata varman päälle. Mustat vaatteet ovat tyylikkäitä ja sopivat kaikille. Jos vaatekaapissasi on enimmäkseen mustia rytkyjä, ei sinun tarvitse miettiä ovatko juuri vihreä ja punainen sinun värejäsi. Tämä saattaa selittää osaltaan mustien vaatteiden suurta suosiota teini-ikäisten parissa. Myös Bridget Jonesin kaltaiset fiktiiviset hahmot vannovat usein mustien vaatteiden nimeen. Myös yliopisto-opiskelijoiden joukossa voi tarkkasilmäinen havaita yksilöitä, joiden vaatekaapeissa tuntu olevan runsaasti mustia kuteita. Onpa omassa Varnitsassammekin villien huhujen mukaan väkeä, joilla on joko ollut oma musta vaiheensa tai joilla se jatkuu edelleenkin. Testasimme satunnaishaastatteluilla, miten musta vaihe on näkynyt eri ihmisten elämissä. 1.Pukeudutko mielelläsi mustiin vaatteisiin?

Johanna Jokiniemi: Kyllä Noomi Salmi: Kyllä Marko Piipponen: Kyllä Nimetön 1: Joihinkin esimerkiksi mustiin kollareihin tai paitoihin. Kokomustaa pukeutumista en enää harrasta. Nimetön 2: En sanoisi pukeutuvani mielelläni mustiin vaatteisiin. Vaatekaapistani löytyy toki melko tummansävyisiä vaatteita, koska koen niiden pukevan minua paremmin kuin värikkäät vaatteet. Mikko Hietala: Kyllä 2.Onko sinulla joskus ollut musta vaihe vaatetuksessasi, eli oletko pukeutunut joskus kokonaan tai pääasiassa mustiin vaatteisiin syystä tai toisesta? Johanna Jokiniemi: Kyllä

Noomi Salmi: Ei kai. Marko Piipponen: Pukeudun pääasiassa mustiin vaatteisiin. Nimetön 1: Teininä musta oli cool, eli joskus 15-16v oli tämä vaihe. Nimetön 2: Minulla ei ole ollut koskaan mustaa vaihetta pukeutumisessani. Mikko Hietala: Kyllä 3.Jos sinulla oli musta vaihe, niin voitko kuvailla lyhyesti millainen se oli?

Johanna Jokiniemi: Musta vaihe oli ikävuosina 13-17. Osana mielialan ja musiikin linjausta. Mieliala oli matala. Marko Piipponen: Kommentoin tuohon, että miulla on koko ajan musta vaihe, koska miusta on mukavaa pukeutua mustiin vaatteisiin. Nimetön 1: Musta huppari, mustat farkut, teini-iän angstin sävyttämä setti. Mikko Hietala: No, etenkin nuorempana nahkatakki, maiharit, mustat farkut, joku paita, Semmonen hevilook. 4.Ovatko mustat vaatteet ja sellaisia käyttävät ihmiset mielestäsi seksikkäitä? Johanna Jokiniemi: Kyllä Noomi Salmi: Riippuu henkilöstä. Marko Piipponen: Ehdottomasti. Varsinkin, jos kyseessä on nahkaa/lateksia/PVC:tä. Nimetön 1: Siinä kuin mitkä tahansa muutkin vaatteet, kaikki riippuu siitä miten ihminen itsensä kantaa, millainen hänen karismansa, kasvonpiirteensä, tai ihon sävynsä on että mitkä sopivat hänelle parhaiten. Ylipäätään en näe että mustat vaatteet itsessään olisivat seksikkäämpiä tai epäseksikkäämpiä kuin mitkään muutkaan. Nimetön 2: Minulle ei seksikkyyden kannalta ole juuri väliä vaatteiden värikkyys, vaan arvostan hyvää tyyliä ja itsevarmuuttaa miten ihminen vaatteitansa kantaa. Mikko Hietala: Kyllä Karo Kankus

Romantiikannälkää Rääkkylässä (toisin sanoen hallituksen tappajaiset)

Tarinamme Rääkkylässä alkaa romantiikkaa toivovasta ”saunamajurista”. Mökin hallitukselle vuokrannut mies, joka halusi kutsua itseään saunamajuriksi, oli lämmittänyt ystävällisesti saunan valmiiksi meille. Saunamajuri oli pitänyt yhteyttä tapahtumavastaavaamme Minnaan vuokraamisen tiimoilta ja illan aikana hän tuli soittaneeksi Minnalle romanttisissa merkeissä. Minna ei kuitenkaan tälle perähikiän majurille lämmennyt. Saunamajuri ei helposti luovuttanut Minnan suhteen, vaan soitti hänelle viikko mökkireissun jälkeen humalassa ilmaistakseen tunteensa. Minnalle jäi lähinnä traumat tästä romantiikan ritarista.

Tälle lihanrakastajalle sydämessä oli tilaa vain lihaa tihkuville tosimiehen pizzoille.

Sitten koitti poikien saunavuoro tyttöjen saunavuoron jälkeen. Tytöt ihmettelivät, että mikä ihme pojilla siellä saunassa kestää. Hetken asiaa mietittyäni päädyin selkeään lopputulokseen poikien myöhästelystä. Pojat olivat innostuneet pelaamaan ”saunaklonkkua” keskenään. (Saunaklonkussa siis yksi on klonkku, joka menee saunan lauteiden alle tökkimään toisia takapuoleen. Jos joku liikahtaa lauteilla klonkun toiminnan seurauksena, joutuu kyseinen henkilö itse klonkuksi). Poikien tuhmat leikit olivat siis ilmiselviä. Matiaksen herkkä mieli ei kestänyt leikkiä, vaan hän säntäsi takaisin mökkiin. Hän käyttäytyi hyvin sekavasti ja lopulta päätyi oksentamaan terassille. Tämän episodin jälkeen häneltä meni taju kankaalle. Lopulta muutkin pojat saapuivat myhäillen takaisin mökkiin.

Saavuttuamme mökille päätimme pelata erän Kimbleä. Tämä peli meni yhdellä, jos toisellakin tunteisiin, kun yritettiin tavoitella voittoa. Perusmuijat, päätoimittaja Milka ja järjestövastaava Pauliina, olivat koko pelin käytännössä häviöllä, mutta nousivat mustina hevosina voittamaan koko roskan. Kimbleä pelatessamme entinen Tämän jälkeen PJ Pyry kertoi surullisispäätimme pelata ta nuoruusvuosistaan, porukalla Psykokun hänen ainut huvinsa logia. Tapahtuoli pelata yksin Kimbleä mavastaavamme itseään vastaan. Ex-PT Petra joutui psyAlkuun tunnelma oli suorastaan katossa, kuten voimme pääVillen sydän särkyi pakologin tehtäviin tellä entisen ja nykyisen päätoimittajan ilmeistä. lasiksi kuunnellessaan ja tämä eriskumtätä surullista tarinaa ja hän mallinen peli pisti hänen päänsä illan mittaan simuloikin Pyryn teinivuosia pelaapyörälle. Hallituslaisista paljastui mitä kummalmalla Kimbleä yksin. Todellista empatiaa Villeltä! lisimpia asioita, mutta hämmentäväksi seikaksi jäi, kuka teki mitäkin. Onneksi pelin henki selvisi Pelin jälkeen kaikki olivat kovin nälkäisiä ja KoPetralle nopeammin kuin Jaakolle viime vuonna. poSopomme Jaakko-ressukka ei ollut kerennyt Jaakko kyllä yritti opastaa Petraa sanoin: ”Kuuntesyödä edes aamupalaa. Tarjolla oli monenlaista le mitä me sanotaan”. Kauheasti auttoi hei! pizzaa, kahdenlaista vegepizzaa ja yhtä lihapizzaa. Entinen hupiukko Matias turhautui suuresti siitä, että tarjolla oli määrällisesti eniten vegepizzaa. Matias suutuksissaan ilmaisi mieltään kiljumalla noin 20 kertaa: VEGEPASKAA!!!

Nallekarhu lähentelee Jaakkoa Markon avustuksella. #metoo Tommi perehtyy Kimblen sääntöihin autuaan tietämättömänä vieressään tapahtuvista irstailuista. Ahdistelu on usein muille näkymätöntä ja uhri jää yksin.

Ilta eteni ja ihmiset humaltuivat. Jaakko tuohtui jostain mitättömästä syystä ja alkoi raahaamaan klapeja sisälle. Sitten Jaakko huusi ihmisille kuinka kiittämättömiä he olivat, kun eivät arvostaneet hänen uutteraa aherrustaan. Klapeja lenteli kauniisti pitkin seiniä. Sihteerimme Pinjakin pyöritteli tässä kohtaa silmiään. Lopulta hallituslaiset lähtivät kiltisti nukkumaan. Minä tietysti nukahdin rakkaan avopuolisoni ja kulttuurivastaava Tommin syliin, kuunnellessani kuinka Jaakko huusi Eerolle, että Matti Vanhanen on kuningas. Eero oli vahvasti asiasta eri mieltä. Muut eivät kestäneet kuunnella ja jokainen meni omaan sänkyynsä nukkumaan. Jaakko ja Esa menivät saunamökille nukkumaan lusikassa ja he silittivät toistensa hiuksia, kunnes nukahtivat hellästi sylikkäin. Romantiikkaa kerrakseen! (Tämä tarina ei ole mitenkään värittynyt, vaan on ihan täyttä totta *vinkvink)

Partiopoika ja nykyinen liikuntavastaava Esa piti huolta, että takassa loimusi romanttinen takkatuli. Eeroa, Esaa ja muita hallituslaisia hämmensi, kun Matiaksesta ei ollut kuulunut hetkeen mitään. Pojat päättivät herätellä häntä. Eero näytti kaikille kykyjään romanttisessa mielessä Matiaksen kanssa ja tästä huumaantuneena yleisö päätti ottaa mitä mielenkiintoisimpia asioita videolle kännyköillään. Eeron ja Matiaksen romanttiset lemmenleikit olivat upeaa katseltavaa, vaikkakin Matias oli edelleen tajuttomassa tilassa saunaklonkun aiheuttamien traumojen jälkeen.

Kirjoittanut perusmuija, ihminen ja järjestövastaava Pauliina

Petra valmistaa ”vegepaskaa.” Jaakko esittelee kansainvälisiä käsimerkkejä. Kukaan ei tiedä, miksi Minna on niin iloinen. Saiko hän juuri viestin saunamajurilta?

Jos lauteiden alla vaani tämän näköinen Klonkku, on Matiaksen tajuttomuuteen asti johtanut järkytys täysin ymmärrettävää. Tämän painajaismaisen tekeleen kasvoissa voimme nähdä myös muiden hallituslaisten sunnuntaiaamun tunnelmat.

Puheenjohtajien taisto. Merkillepantavaa on Eeron miehekäs esiliina. Tosimies ei kukkakuosia pelkää.

Salibandyturnausennakko Jo vuodesta 1989 asti järjestetty salibandyturnaus on taas lähellä. On aika saada selville, mikä Varnitsan vuosikurssi tulee saamaan tänä vuonna kotiin himoitun palkintomaljan, ja ketkä joutuvat turnauspäivän iltana juomaan päänsä täyteen unohtaakseen murheensa. Tai no tarkemmin mietittynä melko moni tulee vetämään päänsä täyteen turnausiltana. Alla turnausennakko odotetusta tapahtumasta ja pohdintaa jokaisen vuosikurssin urheiluhistorian synkimmästä hetkestä.

Toinen vuosikurssi Etukäteisarviossa turnauksen ehdottomasti huonoin joukkue. Toiselta vuosikurssilta löytyi vielä futsal-turnauksiin muutama hyvä pelaaja, mutta salibandyturnauksessa yksikin voitto vaatisi pienen ihmeen. Samulin menetys fuksivuoden joukkueesta heikentää joukkuetta entisestään. Joukkueen pelaajista mainitsemisen arvoinen on Otto, joka on noussut joukkueen henkiseksi ja pelilliseksi johtajaksi, samoin kuin Varnitsan palloseuran vakiokasvoksi. Toinen mainitsemisen arvoinen nimi on Jesse, joka on joukkueen puolustuksen avainhahmo. Toisen vuosikurssin avain voittoon on joukkueen tasaisuus ja hyvä henki. Vaikka joukkueesta ei löydykään todellisia supertähtiä, niin futsal-turnauksessa joukkue oli materiaaliltaan laajin. Viime vuoden salibandyturnauksessa joukkuetta vastaan ei myöskään tehty kovin paljon maaleja. Ennakkoarvio: 6 sija Joukkueen urheiluhistorian mustin hetki: Joukkue hävisi fuksivuoden avauspelinsä futsal-turnauksessa nykyisiä nelosia vastaan 7-0. Neloset taas kuuluivat ennakkoarvioissa tuon turnauksen heikoimpiin joukkueisiin.

Fuksit Fuksien salibandytaustasta on ollut ympäri vuoden ajan huhuja. Rohkeimmat arvioivat jo syksyn alussa fuksien tulevan voittamaan koko salibandyturnauksen. Vuoden aikana odotukset ovat tasaantuneet. Susse ja Riikka ovat Varnitsan palloseuran peleissä ja liikuntavuorolla osoittaneet olevansa Varnitsan ylivoimaisesti paras naiskaksikko salibandyssa. Tomas ja Juho ovat osoittaneet olevansa maalipaikan avautuessa armottomia maalintekijöitä ja Santeri taas kuuluu turnauksen kahden suunnan pelaajien parhaimmistoon. Maalinteko-odotukset kohdistuvat kuitenkin etukäteen Roopeen, jota Varnitsa- lehden poliittinen kommentaattori Otto on aiemmissa Varnitsa-lehdissä verrannut Mannerheimiin, ja todennut hänessä olevan puheenjohtaja-ainesta. Joukkuetta vastaan ei todennäköisesti tulla tekemään paljon maaleja, mutta maalinteko ja materiaalin niukkuus voivat nousta ongelmaksi. Joukkue on kuitenkin yksi ennakkosuosikeista. Ennakkoarvio: 2 sija Joukkueen urheiluhistorian mustin hetki: Fuksien lyhyen urheiluhistorian tähän mennessä mustin hetki tapahtui futsal-turnauksen viimeisessä pelissä. Fuksien joukkueessa oli yhtä paljon pelaajia kuin vastustajan joukkueessa, mutta joukkueen legendaksi noussut manageri Tomas päätti rekrytä peliin muiden joukkueiden parhaita pelaajia, vedoten pelaajien vähyyteen ja turnauksen luonteeseen. Toiset vuosikurssit olivat rekrytoineet nimittäin aiemmissa peleissä joukkueisiinsa naispelaajia, jotta he pystyisivät ylipäätään edes pelaamaan turnauksessa. Fuksit voittivat peli. Saatana.

Kolmoset Turnauksen paras joukkue. Esa, Jaakko ja Matias muodostavat Varnitsan palloseuran ytimen, jonka avulla VPS on tänä vuonna saavuttanut kaikki voittonsa. Ilmari ja Eero ovat kumpikin voittaneet maalikuninkuuden Varnitsan urheiluturnauksissa. Severi, Ohto ja Allukin voisivat toisella vuosikurssilla kuulua vuosikurssin parhaimpiin pelaajiin. Joukkue voi hävitä ainoastaan, jos parhaat pelaajat eivät saa tarpeeksi peliaikaa. Kolmas vuosikurssi saattaa olla häviöllä, kun peliä on jäljellä vain muutama minuutti, mutta joukkue nousee Matiaksen, Esan tai Jaakon soolosuorituksen avulla vähintään tasapeliin joka vitun kerta. Joukkueen heikkous on naispelaajat, mutta heistäkin Senja on kuulunut viime vuosina turnauksen naispelaajien parhaimmistoon. Ennakkoarvio: 1 sija Joukkueen urheiluhistorian mustin hetki: Kukaan vuosikurssin pelaajista ei voittanut viime syksynä järjestettyä Varnitsan sulkapalloturnausta. Jaakko ja Ilmari olivat vasta jaetulla toisella sijalla. Hah.

Neloset Nelosten parhaat päivät saattavat olla jo takana päin. Heikki on vuodesta toiseen kuulunut salibandyturnauksen parhaisiin pelaajiin, mutta yksi pääsky ei kesää tee. Mikäli joukkue saa kuitenkin myös yhden turnauksen parhaista naispelaajista, vuoden 2016 salibandyturnauksen kuningattaren Jeminan mukaan turnaukseen, joukkueella on mahdollisuuksia. Vuoden 2015 salibandyturnauksen kuningatar Hilla on joukkueen toinen avainnaispelaaja. Puolustuksen taistelija Pauliina taas ei luovuta koskaan. Pyryn taidot salibandyssa ovat parantuneet joka vuosi, mutta viime Varnitsan palloseuran peleissä Pyryn ruuti on ollut märkää. Pyry kuitenkin pystyy yksilösuorituksillaan parhaimmillaan ratkaisemaan tiukkoja pelejä. Joona taas on usein pystynyt tekemään yksittäisen räkämaaliin. Joukkueen puolustuksen ytimen muodostavat Leo ja Josku. Hyvänä pelipäivänä neloset voivat voittaa kenet tahansa, mutta tämän vastapainoksi joukkueella on tavallisesti liian paljon huonoja pelejä. Ennakkoarvio: 5 sija Joukkueen urheiluhistorian mustin hetki: Viime vuoden salibandyturnauksissa nykyiset neloset olivat lähellä kaikkien aikojen jymypaukkua johtamalla nykyistä kolmosvuosikurssia vastaan 2-0. Joukkue ei kuitenkaan kestänyt paineita ja kolmoset tekivät viimeisen viiden minuutin aikana kolme maalia.

Viides/N-vuosikurssi Vanhempien vuosikurssien yhdistelmäjoukkue ei ehkä yksilötaidoiltaan ole parin muun vuosikurssin luokkaa, mutta kuuluu siltikin ehdottomasti turnauksen parhaimmistoon. Jesse, Joni, Simo, Kimmo, Tomi ja Heikki pystyvät kaikki ratkaisemaan pelejä yksilösuorituksillaan. Näistä pelaajista varsinkin Tomin upeat kaksi maalia viime vuoden salibandyturnauksessa olivat turnauksen huippuhetket. Vanhemmilla vuosikurssilla on kuitenkin viime vuosina ollut vaikeuksia saada joukkoihinsa naispelaajia.

Joukkueelta puuttuu myös supertähtipelaajat. Joukkueen yhteishenki on kuitenkin viime turnauksissa ollut niin kova, että joukkuetta voi olla hyvinkin vaikea voittaa. Vanhemmat vuosikurssit eivät ole kuitenkaan tällä hetkellä yhtä vahvoja salibandyssa, kun he ovat futsalissa. Ennakkoarvio: 4 sija Joukkueen synkin urheiluhetki. Vuoden 2016 Varnitsan futsal turnauksessa N-vuosikurssin joukkue ei voittanut peliäkään.

Laitos Laitoksen johtajan, huhujen mukaan entisen Josban pelaajan johtama joukkue on ollut viime vuosina nykyisen kolmannen vuosikurssin jälkeen salibandyturnauksen toiseksi paras joukkue. Joukkueen supertähti, Jani Karhu voi tänäkin vuonna olla hyvinkin turnauksen paras maalintekijä. Kovaa työtä tekevä kahden suunnan pelaaja Junkkarinen on myös varteenotettava pelaaja. Joukkue on kuitenkin viime vuosina käynyt eittämättä vanhaksi. Joukkueen ydin on vanhentunut vuosi vuodelta ja joukkueeseen ei ole tullut uusia, nuoria pelaajia. Viime vuosina laitoksen joukkueen kunto ei olekaan enää riittänyt aivan turnauksen viimeisiin peleihin asti. Laitoksen yhteispeli on kuitenkin ehkä parasta kaikista turnauksen joukkueista ja top-sijoitus on taattu. Ennakkoarvio: 3. sija Laitoksen joukkueen mustimmat hetket: Laitoksen joukkue ei ole neljään vuoteen osallistunut Varnitsan futsal-turnaukseen. Salibandy ei ole maailman ainoa urheilulaji, laitos. Joona Turunen

Vasemmalla: Varnitsan pelaajat näyttävät hukanneen pallon ja peli on pysähtynyt pelaajien etsiessä sitä. Oikealla: Varnitsan elävä legenda, entinen pj Tomi Parkkonen lähdössä harhauttamaan nykyistä puheenjohtajaa. Muut pelaajat ovat ilmaisesti perääntyneet, jotta suuret johtajat voivat rauhassa ottaa yhteen.

n i en y ö u m u s oli se

Heräsin vasta torstaina. Lehden deadline oli jo mennyt, aivan kuten laiva joka lipui Helsingistä Tallinnaan helmikuun ensimmäisinä neitseellisinä tunteina. Tuon laivan matkustajina oli myös joensuulaisia historianopiskelijoita, ”varnitsalaisia”, jotka olivat vapaasta omasta tahdostaan saapuneet todistamaan tuota sielua mädättävää matkaa, jota myös HOL-risteilyksi kutsuttiin. Maailmassa otetaan nykyään enemmän kuvia päivässä, kuin niitä on otettu vuosisataan. Nämä kuvat kertovat tarinan, jota enää harva muistaa. Kaikilla matkoilla on alkupiste. Olimme kokoontuneet terminaaliin, jossa näimme tuttuja kasvoja yhteisöstämme. Kiusaantuneet katseet vaelsivat, vaihdoimme kaksi sanaa huonojen tuttujen kanssa. Osoitimme, että päämäärämme on yhteinen, vaikka todellisuudessa kaikki oli vielä auki.

HOL-r

isteily

Mielikuviimme on syöpynyt ajatus siitä, että laivalla tulee olla juopuneessa tilassa. Juopuneena onnesta, juopuneena juomista. Emme halua, emmekä uskalla kohdata todellisuuden todellisia kasvoja. Sitä faktaa, että olemme meriä saastuttavassa poikittain kulkevassa rautahotellissa, jossa kukaan ei kuule huutoasi. Malja meille, malja Itämerelle, malja unohdettavalle tulevaisuudelle. Matkamme ravinnosta vastasi laivan buffet. Tarjolla oli mahtavia salaatteja, liharuokia, kalaruokia ja jälkiruokia. Jotkut meistä nauttivat neljä eri annosta, jotkut meistä söivät yhden pienen annoksen ja keskittyivät vain viinin juontiin. Kukin voi miettiä kumpi on parempi omasta mielestä. Fakta on, että jopa maissa alkoholi on halvempaa kuin katkaravut. Buffetin aikana haalarihelvetti saavutti uuden lakipisteen. Viitat ja haalarit vilisivät silmissä, kun kansa innostui karkeloimaan. Valtakunnan eri ainejärjestöt lauloivat jonkun oman pikku viisunsa, mikä oli omaksuttu ja kasvanut sydämeen niin voimakkaasti, että sanat katsottiin puhelimesta. Epämääräinen, joskin vääristynyt oma muistikuvani on, että varnitsalaiset edustivat Joensuuta laulamalla Espoossa syntyneen suomenruotsalaisen kappaleen: ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan”. Viisut huipentuivat yhteiseen tulkintaan Finlandiasta, johon myös muut laivan matkustajat liittyivät. Jollekin ainejärjestölle tämä ei kuitenkaan riittänyt ja heidän piti vielä yrittää virittää jotain viisua, mutta saivat kerättyä vain sääliviä katseita muilta. Muistikuvani illallisesta ovat kokonaisuudessaan yhtä kirkkaat, kuin siihen liittyvät kuvat.

Vetäydyimme suurin äänin hytteihin illallisen jälkeen. Viini virtasi ja banjot soi. Kävimme keskusteluja, joita kukaan ei muista, mutta sillä hetkellä pienikin kuiskaus tuntui tärkeältä. Omituisinta on ajatella, että miten moni on viettänyt tuon saman illan. Miten olemme osa suurta jatkumoa. Jatkumoa mikä on muodostunut merireitille historian saatossa. Vaikka itse matka on lyhyempi kuin Joensuusta Jyväskylään, miten me itse muodostamme matkasta jotain tärkeää ja itsellemme ainutlaatuista. Olemme vain vedyn ja hiilen muodostamia kokonaisuuksia, jotka lipuvat astraaliavaruudessa, kuten tuo laiva, jälleen tuona yönä.

Laivan öiset käytävät olivat labyrintteja, jotka oli keinovalaistu läpi yön. Aivan kuin joku laivan suunnitteluvaiheessa olisi päättänyt, että meidän pitäisi nähdä kaikki se, mitä käytävillä tapahtui. Vaikka todellisuudessa mielikuvituksemme tuottamat näyt olisivat riittäneet. Käytävillä tapahtuneet perversiot rikkoivat todellisuuden määrittelemiä rajoja. Nämä ovat niitä kuuluisia yön pikkutunteja, jotka jäävät rekisteröimättä mieliimme. Omat aivomme haluavat jättää meidät ja kiistävät todistavansa sitä, mitä näemme, kuulemme, haistamme ja koemme. Käytävällä syntyneet muistot ovat kuin lapiollinen hiekkaa, jota kaadetaan käsiimme. Haluamme pitää kiinni siitä kaikesta, mutta se katoaa sormiemme välistä tahtomatta. Käteen jää vain osa, emmekä tiedä mitä silläkään todellisuudessa edes teemme. Jotkut meistä kävivät Tallinnassa, toiset kuussa. John

”Valos kylpevä viiksekäs lahtari, siä näyt kuvas” Kestää hetken tajuta, että tässä hätistetään nyt mi- Ohittamattoman hyvän aiheen täksi toiseksi filmikseen ja näytelmäksi Helsingin kaupungintenua siirtymään sivummalle. atterille ohjaaja Heikki Kujanpää – Karjalaisen Kyminlinnassa, E18-tien varrella ja Kymijoen suis- levikkialueelta – löysi väitöskirjaa lukemalla, tossa, kuvataan toista heinäkuista päivää ”Suomen kuinkas muuten. Mikko-Olavi Seppälän ”Teathauskinta miestä”, syksyn 1918 vankileireistä kerto- teri liikkeessä: työväenteatterit Suomen teatterikentällä ja työväenliikkeessä kaksiteatterivaa hirtehistä komediaa. jestelmän syntyyn asti vuonna 1922” esitellään Kotkan-Haminan seutua on jälleen lykästänyt siinä useampi tapaus, jossa vangit käsittämättömästi armottomassa kilvassa, jossa ruostevyöhykkeet haa- järjestivät näytelmiä noiden leirien mahdottolivat tuotantoja ketterän toimeliaisuuden toivossa. missa oloissa. Olen ollut reipas ja tarkistanut Kuten hyvin tiedetään, lepää kaikki suomenkielinen asian. Nämä hämmentävät merkinnät selittyvät elokuva verovaroista otetun tuotantotuen varassa. niin kovin monen vangin työväenteatterilaisella Vain häviävän lyhyen jakson, kolmekymmenluvun taustalla. jälkipuoliskolta viisikymmenluvun alkuvuosiin, on tekeminen aikuisten oikeasti ollut kannattavaa. Kuusaalainen P.-P. P., joka ei erota T. Pekkasta T. Pakkalasta, mutta jaksaa ansiokkaasti muistuttaa 1700-luvun merkityksestä vaiheisiimme, on monessa kohden tuonut julki halunsa näytellä näillä Vanhan Suomen rajapaikoilla ennemminkin kustavilaisen ajan melskeitä. Mutta mennään nyt näillä sadanvuodentakaisilla.

Näin syssyllä päivänpolttavana puheenaiheena on kuningaskuntahanke. Fiktiiviselle Parikalle suunnitelmat merkitsevät tietysti herkullista ajankohtaissatiirin kohdetta.

Kupletin juoni on seuraava: Kun Isosaaren leirinjohtaja Kalm (Jani Volanen) hoksaa kuolemaantuomitun Parikan olevan melkoisen julkimon ja teatterinjohtajan, keksii hän määrätä tämän ”Alkupaikat – valmistautukaa kuvaukseen – häärätä huvinäytelmää saarelle saapuville arjaa… kuvaus! – avustajat olkaa hyvä – ja olkaa vovieraille. Leirillä sitä paitsi viruu jo enemmän tai vähemmän käyttövalmiina ja nälkäkuoleman hyvä!” partaalla myös hänen teatterinsa näyttelijät. SikäKovasti hauskaksi mainittu punavanki Toivo Pa- li mikäli Von Der Goltz joukkoineen, valtionhoirikka (Martti Suosalo) on kursittu kokoon ennen taja Svinhufvud ynnä muut saadaan nauramaan muuta teatterinjohtajan ja Filmiteollisuus-näytte- ja virkistymään näinä vaikeina aikoina, on Parilijän, punapäällikkö Jalmari Parikan sekä aivan kalle luvassa harvinaista herkkua: ihka oikea oiliian mielenkiintoisen teatterivaikuttaja Aarne keudenkäynti. Häntä syytetään papin murhasta. Saksaa elokuvassa kuullaan liki yhtä lailla kuin Orjatsalon elämänvaiheita yhdistelemällä. kotokieltä. Siitä ymmärrän vain Rautatieaseman.

”Kiitos! – saako viiksiä hivellä? – ehdottomasti – jaa… alkupaikat!”

Kaupunginteatteri taas puolestaan on suojeluskuntatalo. ”Ei oo kuitenkaa noita Graftoneita?”

Päivät ja yöt täällä ovat yhtä selkäinhytkyttelyä. Aivan ilman eri ohjeistusta tarkkaan kuin paraskin Porco Rosson ilmarosvo eturivissä istuvan Svinhufvudin silinterihatun suuntaa: kolahtaako vankiemme esitys? Mäntsälän radiopuheeseen on vielä sen 14 vuotta, mutta tarmokas valtionhoitaja on kunnioituksemme jo ansainnut. Hieno hetki (ja harvinainen siksi että avustajille jotakin selvitetään tarkemmin) koetaan, kun Parikan matkiessa Kalmin joka elettä ja liikahdusta huomautetaan, että tilanne muistuttaa Chaplinin poliisi-imitaatiota. Koko vartijayleisön voi olettaa tuntevan tämän teoksen.

Yle Kotka on 12. toukokuuta klo 14:42 julkaissut uutisen tulevasta viiksekkäiden miesten ollessa hervottomassa ylilyöntiasemassa ja 15:52 olenkin jo sähköpostilla ilmoittautunut ja hyvää vauhtia niitä kasvattamassa. Vankeja eli nälkiintyneen oloisia tarvittiin eniten, vartijoita ja saksalaisia vähemmän. Menin lupautumaan niin moneksi päiväksi kuin vain mahdollista. Ympäripyöreitä päiviä kertyi lopulta viisitoista ja avustajankorvaus kasvoi maamme oloissa verrattoman suureksi.

Seikkaperäiset saapumisohjeet eivät paikkakuntalaisena niin hetkauttaneet. Tuttu paikka, vaikka oikein koskaan käynytkään. Junaseisakkeen puoleista porttiahan ei sitten ollut avattu. Kiertäminen valtavan maalinnoituksen toiselle puolelle kesti sen parikymmentä minuuttia. En ollut ajoissa paikalla.

Tapahtumat sijoittuvat siis oikeastaan Helsingin edustan Isosaareen, joka on avattu yleisölle. Naurettavien hyvien kulkuyhteyksien päässä ja moottoritien ympäröimä Kyminlinna sen sijaan on käytännössä suljettu, Senaatti-kiinteistöjen omistama valtava maalinnoitus, jonka kehittämisestä on keskustelu pitkään. Se on Venäjän toimesta 1800-luvun vaihteessa rakennettu rajalinnoitukseksi Pietaria suojaamaan, eli menetti jo 1809 kaiken aiotun merkityksensä. Vain kerran olin ollut muurien sisäpuolella, jo puretun Langinkosken keisarillisen ympäristölukion ulkoilmapäivänä. Tarkastelimme linnoituskasvillisuuden piirteitä ja taisipa yksi paatuneeksi varnitsalaiseksi nyttemmin osoittautunut esitellä bastionijärjestelmän ideaa. Kyminlinnassa todella oli 1918 taistelu. Tekiväthän saksalaisjoukot Hangon lisäksi maihinnousun läheiseen Loviisaan. Kotkaan oli tarkoitus vaan tykkejä oli liikaa. Koskapa seudun kulttuurielämä tunnetusti on huomattavan syvää ja rikasta, ei tule yllätyksenä, että Veikko Lavi on ikuistanut tapauksen ”Balladiin Willy Heinzista”. Laulussa kuvatun saksalaisen jääkärin hauta on avustajanmatkani varrella Korelassa. Koska harvoin kappale soi sopivasti radiosta, ollaan hyvin aikataulussa ja ehkä matkustajiakin vielä on vähänlaisesti, pysähtyy onnikka hautausmaan pysäkille, ja siinä sitä sitten kuunnellaan. ”Naapurin sähköurkujen” laatijalla ei ohimennen sanottuna eläessään ollut asiaa Kotkan konserttitalolle, se kun on työväentaloksi rakennettu.

Puvustamoon saavuttuani sain kuitenkin nähdä – kröhm – tekijöiden olevan pitkälti samaa väkeä kuin – höm – Tuntematon Sotilas 2017:sta (2 päivää). Muistivat kengännumeron. Avustajiksi hakeutuneet ovat tietysti aivan oma lukunsa. Tietoja valtakunnan asekätköpaikoista varmaan vaihdettiin ja turistiin muita mukavia. ”Olen valmis lähikuvaani”

Kello on yksi tai kaksi yöllä, ja setissä kuvataan loppukohtauksia, vaikkei ole edes viimeinen kuvauspäivä. Vaikea ymmärtää. Minua puetaan ainokaista kertaa vangiksi. Hirmuinen ukonilma on päällämme enkä edes tohtisi polkea poiskaan. Puvustamoon kantautuu huhuja, joiden mukaan salamat valaisisivat dramaattisesti Kalmin kasvoja ja että filmille tallentuisi nyt parasta mitä kukaan on nähnyt koskaan ja missään. Lukijan tulee tässä kohden huomioida, että aivan tuona samana viikkona Volasta tituleerataan Iltalehdessä 22.8.2017 ”näyttämötaiteen puolijumalaksi”. w

Kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi: löydän palttoosta sillä Suomi-Filmin vanhemmalla tunnuksella varustetun pesulapun. Toppo Elonperäkö tätä on käyttänyt, vai Kaarlo Kartiollako tämä on viimeksi ollut yllä, ehkä Syntipukissa (1935)? Liikutun niin, että seuraavista odotuksen tunneista minulla on vain hataria muistikuvia. Muuten olen sitä mieltä, että jotensakin liian huomattava osa näyttelijöistä oli mukana jo Vääpeli Körmyissä tai eräissä tapauksissa ovat muuten vain Kinnusia. Körmyistä ensimmäiset on tehty ennen syntymääni. Mitä tästä sitten pitäisi ajatella, en totella tietä. Kuitenkin osa kiväärinperällä mätkimistäni varmasti otti roolinsa rivissä hyvinkin vakavasti.

Artikkeli Kahvi

Opiskelijaystävällinen kohtaamispaikka! 20

Stalkkauksen abc Vainoaminen eli vaaniminen, eli slangissa stalkkaaminen (engl. sanasta stalk) tarkoittaa jonkun ihmisen ja tämän toiminnan luvatonta seuraamista hyväksikäyttämällä erilaisia teknisiä (tietokone, puhelin, posti, rekisterit, tiedotusvälineet) ja muita keinoja (sosiaaliset verkostot, fyysinen seuranta). (Wikipedia)

Kohteen menneisyyttä tutkiessa Facebook on kenties paras tiedonlähde. Nykyään Facebook on kuitenkin menettänyt suosiotaan, joten on tärkeää selvittää kohteen muut somet. Instagram, Twitter, Telegram, Snapchat, Tumblr, Jodel, Tinder, Ask.fm ja Irc-galleria avaavat aivan uuden maailman kohteesi elämästä. Muista myös tallentaa etsimäsi puhelinnumero, sillä Whatsappin kautta pääset seuraamaan, milloin kohteesi on viimeksi käynyt paikalla. Mikäli rohkeutta riittää, pyydä häntä Snapchatissa kaveriksi - Snapmap on verraton!

Uuden ja mielenkiintoisen ihmisen tapaaminen on aina jännittävää, eikä tutustuminen ole välttämättä kovin helppoa kaikille. Uudesta ihmisestä haluaisi kuitenkin heti tietää kaiken mahdollisen, mutta mitä tehdä, kun ujostuttaa niin, ettei toista uskalla edes moikata? Varnitsan neiti Marplet ovat koonneet muutamia vinkkejä tätä yksipuolista perehtymistä varten.

Kaikkiin kysymyksiin ei kuitenkaan löydy vastausta edes internetistä, jolloin on syytä vaihtaa taktiikkaa. Ovela salapoliisi ottaakin seuraavaksi askeleen kohti kohteensa tuttavapiiriä. Muutamalla tarkkaan harkitulla peliliikkeellä olet taas jonkin verran aiempaa viisaampi. Kohteesi tuttavapiiriltä kannattaa kysellä varovaiseen sävyyn esimerkiksi kohteen aiemmista parisuhteista ja perheenjäsenistä, jos niistä ei ole varmaa tietoa vieläkään. Liian suoraan ei saa edetä, vaan on osattava olla sopivan ovela ja naamioida kysymykset luontevaksi osaksi keskustelua.

Tärkeimpänä ohjeena annamme internetin, sen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Saat siitä korvaamattoman apurin itsellesi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Oikeilla hakusanoilla ja pienellä kikkailulla lähes kaikki on mahdollista selvittää. Esimerkiksi Fonectan avulla voit löytää kohteesi tai hyvällä tuurilla jopa hänen vanhempiensa osoitteen. Jännitystä elämään tuo päivämatka vanhempien kotikadulle, tutustut samalla uusiin kaupunkeihin! Mikäli haluat kuitenkin vain selvittää kohteesi puhelinnumeron eikä sitä Fonectasta löydy, kannattaa tutkia kohteeseesi liittyvät urheilu- ja harrasteseurojen sivut. Huomaat pian löytäneesi hänen puhelinnumeronsa, pituus- ja painotiedot, nuoruuskuvia ja jopa Youtube-videoita.

Mutta entäpä jos kohteesi kaverit ovat vaikeasti lähestyttäviä, tai heiltä ei vain saa lypsettyä tarpeellista tietoa? On aika lähestyä kohdetta, vaikka hän ei sitä tietäisikään. WebOodista ja Moodlesta löydät kätevästi, millä luennoilla kohteesi käy. Mikäli mahdollista, käy hänen kanssaan samoilla luennoilla ja seuraa häntä luennon jälkeen selvittääksesi lisää tietoja hänestä. Mikäli itse et voi osallistua luennoille, pyydä ystävääsi avuksi. Kaverin saattaminen tylsälle luennolle ei kiinnitä turhaa huomiota. Yliopistolla ja kirjastolla hengailu on myös varma keino törmätä kohteeseesi ennemmin tai myöhemmin. Henkilökohtaiset suosikkimme ovat ajanvietto kirjastolla sekä Varnitsan kahvivuorolla hidastelu.

Luonnollinen askel tutustumisessa on vilkaista, löytyykö kohteeltasi Facebookia. Tätä kautta opit tuntemaan hänet kenties paremmin kuin koskaan juttelemalla. Hetkessä löydät sukulaiset, lemmikit, vanhat parisuhteet, kesämökit, Youtuben salaisia videoita ja jopa potilastietoja. Facebook avaa myös lukemattomia reittejä muihin sosiaalisiin medioihin – vartin selailun jälkeen saatat löytää itsesi jo lukemassa hänen siskonsa blogipostauksia vuodelta 2009. Myös pelkästään Facebookia selailemalla tunnit vierähtävät nopeasti. Ensin perehdyt hänen viiden vuoden takaisen kumppaninsa isän profiiliin, jonka jälkeen huomaatkin äitisi ja kohteesi sedän olevan Facebook-kavereita. Sukututkimusta tehdäänkin nykyään Facebookissa, ei henkikirjoja selailemalla!

Seuraavat neuvot voivat joidenkin mielestä tuntua äärimmäisiltä, mutta vakuutamme niiden olevan kannattavia tällaisen yksipuolisen tutustumisen kannalta. Selvitettyäsi missä kohteesi asuu, voit yhdistää huvin ja hyödyn alkamalla lenkkeilemään säännöllisesti hänen asuinseudullaan, vaikka se olisikin aivan toisella puolella kaupunkia. Mikäli tarkka osoite ei ole tiedossa, kannattaa matkalla etsiä sukunimellä varustettua ovisummeria tai tuttua polkupyörää. Myös koulureitin ja lähikaupan vaihtaminen nostaa todennäköisyyttä nähdä kohteesi vapaa-ajalla. Erilaisissa tapahtumissa käyminen vain kohteen näkemisen toivossa on myös uskoaksemme täysin normaalia. Mikäli tuntuu ettette siltikään osu samoihin tapahtumiin, kutsu itse itsesi hänen kaverinsa luokse iltaa istumaan - tämä keino toimii takuulla.

Useat jakavat Facebookissa lehtijuttuja ja muita linkkejä. Uutisia selaamalla selvität kohteesi mielenkiintoja, hänen vanhempiensa työpaikat, perhetragediat sekä verotiedot. Paikallisuutisista voit bongata myös lapsuuskuvia – kuinka söpöä! Vanhoja kuvia voi löytää myös laittamalla kohteen nimen Googlen kuvahakuun. Kuvien lisäksi voit löytää tietoja aina isän nimestä Hippo-kisojen tuloksiin asti. Perusteellista perehtymistä suoritettaessa on tärkeää muistaa googlettaa myös sellaiset Facebook-kaverit, joiden suhteesta kohteesi elämään et ole täysin varma. Tämä saattaa korjata aiempia tulkintavirheitä sekä paljastaa aivan uusia suhteita!

Lyhykäisyydessään, mitkä ovat siis avainsanat näiden neuvojen seassa? Google, somet ja kontaktistalkkaus. Vaikka kaikki tämä saattaa tuntua harmittomalta, muista kuitenkin olla varovainen toimissasi. Mikäli jonain päivänä päädyt puhumaan kohteesi kanssa, muista ettei sinun tulisi tietää hänestä -saati sitten hänen vanhemmistaan- juuri mitään.

Ammattistalkkaajat Pinja ja Salla

FROM

H T O W I I L A O D W W AK

Kokoonnuimme muutaman rohkean fuksin voimin tarkastamaan afrikkalaisen elokuvateollisuuden kruununjalokivet. Arvoisaan raatiin kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi: Tomas, Roope, Noomi ja (juoru)Santeri. Elokuvien löytäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska tällaisia elokuvateollisuuden helmiä ei jaeta meidän kaltaisillemme sioille. Walking Dead Season 1 Ensimmäisenä katsastimme Nollywoodin (Nigeria) tuotoksen Walking Dead. Kuten nimestä voitte arvata elokuva kertoo zombi invaasiosta Nigerialaisessa kylässä. Ensimmäinen minuutti lupaa hyvää mutta alamäki alkaa heti kun alkutekstit poistuvat ruudusta. Elokuva oli äänitetty kameran mikrofonilla, joka takasin uniikin äänimaailman. Kohtaukset, joissa oltiin vähänkään metriä isommassa huoneessa kaikuivat kuin Morian tyhjät salit. Näyttelijöiden paksu aksentti ei myöskään helpottanut ymmärtämistä. Juonesta 90% meni täysin ohi mutta selvää oli, että lääkärit vain bilettivät ja zombit tappoivat lähes kaikki hahmot. Elokuvan lopuksi paljastui, että samaa sarjaa on jo tehty viisi osaa lisää. Tarinaa venytys on siis Peter Jackson tasoa. Arvosanaksi tälle pätkälle annoimme 3/5.

E V LO

Marshal of Finland Toinen katsomamme elokuva oli Marshal of Finland. Mannerheimina elokuvassa toimi Telley Savalas Otieno. Elokuva on Suomen, Kenian ja Viron yhteisprojekti. En perehdy juoneen sen enempää koska kaikkien Varnitsalaisten tulisi tuntea Mannerheimin elämä ja teot. Elokuvassa näkyy selvästi Ylen jälki. Kuvaus on suoritettu ammattimaisesti samaa ei tosin voi sanoa näyttelytyöstä. Kaikki paitsi Otieno kompuroivat pahasti omissa roolisuorituksissaan. Mannerheimin hahmo aiheutti raadissa soraääniä ja kysymyksiä Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta. Mannerheim saa arvosanaksi 1939/1944. Alla vielä ne raadin mielipiteet jotka läpäisivät sensuurin. Tomas: ”Tää on ihan hyvin tehty leffa, mutta tää on tosin outo. Ei tässä oo mitään järkeä” Noomi: ”Mannerheim kys” (kys=kill yourself, toim. huom.)

Alla vielä raadin mietteitä: Tomas: ”Voisin kattoo loputkin osat”, ”Tää olis ihan ok B luokan leffa paremmilla äänillä” Noomi: ”Tosta vois kyllä antaa Jussi-palkinnon.” Juho: ”Pornotason lavasteet.” Tomas: ”Keskiverto pornoleffassa on paremmat lavasteet ja paremmat musat.”

Who Killed Captain Alex? Who Killed Captain Alex on Wakaliwoodissa (Uganda) tehty toimintaelokuva. Tämän elokuvan kanssa juonesta puhuminen on ajanhukkaa. Se mitä juonessa menetetään korvataan timantinkovalla toiminnalla. Toimintaelokuvana Captain Alex vastaa tasoltaa Commandoa. Toiminta jatkuvaa ja siinä on jotain mitä modernit toimintaelokuvat ovat unohtaneet. Heti alussa mättömittari käännetään yhteentoista ja se pysyy siellä koko ajan. Elokuva löytyy myös Youtubesta ja tässä versiossa löytyy myös kertojaääni, joka tekee elokuvasta tuhat kertaa meemikkäämmän. Suosittelen kaikkia katsomaan elokuvan Youtubesta. Who Killed Captain Alexin katsominen on parasta mitä voit tehdä housut jalassa. Housut voi jättää myös pois if you swing that way. Arvosana: Supa/5. Who killed Captain Alex? jakoi raadin mielipiteitä: Tomas: ”Tää on kuin tunnin jakso sinätuubapaskaa, ei tässä oo mitään koherenttia.” Roope: ”Linssissä on jotain paskaa.” Juho: ”Tää on vähän kuin Commando mutta parempi.”

Katsomani elokuvat olivat hyvin eritasoisia. Captain Alex oli todella huonosti kuvattu, mutta se loisti muilla osa-alueilla. Mannerheim ja Walking Dead olivat paremmin kuvattuja, mutta mitäänsanomattomia. Wakaliwoodin tuotos Captain Alex oli kuin aikamatka aikaan, jolloin elokuvat olivat puhtaita. Niitä ei tehty rahasta, vaan rakkaudesta taidemuotoon. Uskon että Wakaliwoodin tuotoksiin on upotettu enemmän rakkautta kuin mihinkään tänä vuonna julkaistavaan länsimaiseen elokuvaan. Who Killed Captain Alex ja Wakaliwood ovat toimintaelokuvien uusi toivo. Toivon, että saamme odottaa elokuvaimperiumin vastaiskua vielä monta vuotta. Wakaliwood on sankari jota me tarvitsemme mutta emme ansaitse. Juho Härkönen

Vastataan palautteeseen: Kysyvä ei eksy ja tyhmiä kysymyksiä ei ole, niin meille valehdellaan, jotta urpot eivät loukkaantuisi. Tässä arvoisan anonyymin tapauksessa paljastan, että se on hevonpaskaa ja tämä on tyhmä kysymys. Kahvivuoro ei ole olevinaan, se on. Kahvivuoro on kahvittelua (ruots. fika) varten. Se on elimellinen osa Varnitsan seuraelämää, sillä kahvivuorolla voit kuulla mm. seuraavanlaisia Suomen tulevan sivistyseliitin ja kansankynttilöiden letkautuksia ja elämää suurempia kysymyksiä, kuten: ”Panikohan Mannerheim ikinä Hitleriä?”, ”Joskus vaan peruna päätyy perseeseen.” ja ”Espanjalaiset ei oo kyl tehny minkään eteen mitään.” On sanomattakin selvää, että ilman vastaavanlaista dialogia Varnitsa ei kasvattaisia samanlaisia tulevaisuuden toivoja kuin nyt. Ottakaa siis opiksi ja perustakaa oma kahvivuoronne, niin teistäkin saattaa joskus tulla jotain. Aiemmin tänä vuonna joku antoi Jodelissa ytimekkään palautteen kahvivuoron puuttumisesta: Hallitus on paska.

Vastaan tähän koko hallituksen puolesta ja lupaan, että kehitämme paskuuttamme yhä paskempaan suuntaan jatkossakin. Kuten eräs 2010-luvun filosofi suoraan Helsingin Kalliosta totesi kerran: ”Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska.” PT

Historian elävöittämistä liveroolipelin kautta Kuten kaikki jo tiedämme, Suomen sisällissodasta tulee kuluneeksi tänä vuonna tasan 100 vuotta. Sisällissota herättää paljon keskustelua ja sitä käsitellään populaarikulttuurissa mitä erilaisimmilla tavoilla. Elokuvat, kirjallisuus, radiokuunnelmat, teatteri ja tv-sarjat ovat tyypillisiä tapoja sukeltaa osaksi sisällissodan narratiivia. Mutta entäpä jos sinä voisit olla osa tätä narratiivia? ”Täydellistä hulluutta!” sanoisi professori eturivissä, sillä aikakonetta ei ole vieläkään keksitty. Tällä kertaa en puhu aikamatkustamisesta, vaan liveroolipelaamisesta, johon tarvitsee vain ripauksen mielikuvitusta ja periodiin sopivan vaatetuksen. Liveroolipelaaminen on lyhyesti sanottuna improvisaatioteatteria, jolla ei ole ennalta määritettyä käsikirjoitusta. Pelaajat eläytyvät tietyn hahmon rooliin ja elävät tämän ihmisen elämää yhdessä muiden pelaajien kanssa, joilla on myös omat hahmonsa. Yleensä liveroolipelit sijoittuvat johonkin fantasiamaailmaan tai vastaavaan mielikuvitusmiljööseen, joka ei vastaa ollenkaan todellista maailmaamme. Mikään ei kuitenkaan estä sitä, etteikö liveroolipeli sijoittuisi todelliseen maailmaan ja aikakauteen.

Tammikuussa olin mukana Siikalahti 1918-nimisessä liveroolipelissä, joka sijoittui ajallisesti vuoden 1918 tammikuuhun, aikaan juuri ennen Suomen sisällissodan alkua. Peli sijoittui pieneen kuvitteelliseen Siikalahden kuntaan jossakin Kouvolan läheisyydessä, joka muistutti hyvin paljon Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla-kirjasarjan Pentinkulmaa. Pelin näkökulma keskittyi vahvasti valkoisten näkökulmaan, jossa Siikalahden rikkaat ja vaikutusvaltaiset perheet juhlistivat Suomen itsenäistymistä Venäjästä.

Pelasin kyseisessä pelissä Edward Vuori -nimistä hahmoa. Edward Vuori oli paikallisen pappilan vanhin poika, joka tutustui sosialismiin kuusi vuotta aiemmin opiskellessaan lakia Helsingin yliopistossa ja kääntyi lopulta sosialistiksi. Tämän myötä Edward jätti lakiopintonsa kesken ja lähti mukaan politiikkaan nousten myöhemmin sosiaalidemokraattien kansanedustajaksi varakansaedustajan paikalta, ja hän olikin Siikalahden ensimmäinen kansanedustaja. Tämä olisi Siikalahdessa luonnollisesti juhlan paikka, mutta koska Edward oli sosiaalidemokraatti (herranjumala!) ja vieläpä pappilan poika, aiheutti tämä vaikutusvaltaisessa kylänväessä paljon kieroja katseita. Mitä itse pelissä sitten tapahtui? Siikalahti 1918 oli ihmissuhdedraamaan painottunut peli, joissa tapahtui runsaasti ihmissuhdedraamallisia asioita eri perheiden ja henkilöiden välillä, unohtamatta kuitenkaan koko kylää koskettavia, suuria mullistuksia. Siikalahden uudet ylioppilaat päättivät perustaa Siikalahteen oman suojeluskunnan vastavoimaksi Siikalahden punakaartille. Vaikka Edward Vuori olikin sosialisti, oli hän kuitenkin henkeen ja vereen menševikki, joka uskoi työväenliikkeen rauhanomaiseen vaikutustapaan, jonka avulla työväenliike saisi osuutensa ilman verenvuodatusta. Lisää draamaa aiheutti se, että Edwardin pikkuveli oli yksi näistä ylioppilaista, jotka päättivät perustaa suojeluskunnan Siikalahteen. Tämä myötä veljesten välit menivät täysin poikki. Otsikon kuva: Kenraali Mannerheim puhuu vapaussodan alkamisen muistokatselmuksessa Tampereella 30.1.1919. CC-BY Tampere 1918, kuvaaja Atelier Laurent, Vapriikin kuva-arkisto. Finnish Civil War 1918, Photographer Atelier Laurent, Vapriikki Photo Archives.

Pelissä pidettiin paljon puheita uuden itsenäisen Suomen puolesta. Lisäksi pelissä lausuttiin runoja, sekä laulettiin paljon virsiä ja isänmaalaisia lauluja. Suurta draamaa pelissä aiheutti sen, kun Edward ryhtyi pitämään puhetta siitä, että tämä itsenäisyys on porvarien ja kapitalistien itsenäisyys, mutta työväenliikkeen asema ei ole ollenkaan muuttunut paremmaksi. Siinä vaiheessa, kun Edward ehdotti julkisesti, että Siikalahteen pitäisi perustaa elintarvikeosuuskauppa, jossa olisi mukana porvareita ja työväenliikkeen edustajia, niin Edward häädettiin juhlasalista pois, koska kartannon emännän mukaan tässä kartanossa ei pidetään mitään agitaatiopuheita. Edward marssi juhlasalista ulos sanoen, että porvarit todellakin ovat täysin sokeita sille, että tällä menolla työväenliike ei enää tule vaatimaan porvareilta, vaan se ottaa porvareilta sen mikä kuuluu työnväenliikkeelle. Tämän myötä oven nurkassa olleet kartanon piiat antoivat Edwardille suuret aplodit.

Siikalahdessa on monia ihmisiä, jotka eivät tiedä hirveästi Suomen sisällissodasta ja siitä ajasta, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä pelin nettisivuilla ja hahmopaperissa on kaikki informaatio, jota tarvitsee tietää tästä ajasta. Luonnollisesti historian opiskelijana pystyn pelissä hyödyntämään omaa tietämystäni historiasta tuomalla pelissä sellaisia asioita esille, joita ei välttämättä löydy koulun historiankirjoista. Huolimatta siitä, että pelissä oli pelaajia, joiden historiatietämys vaihteli todella paljon, niin pelaajat tykkäsivät todella paljon pelistä, koska peli muistutti hyvin vahvasti Downton Abbey tv-sarjan tyyliä.

Mutta mistä tässä kampanjassa on pohjimmiltaan kyse? Kyseessä on historian elävöittämistä, jonka avulla pelaaja pääsee eläytymään konkreettisesti kuin emotionaalisesti historian suuriin asioihin ja niiden vaikutuksiin paikallistasolla. Liveroolipelin pointtina onkin eskapismi, joka on isoin syyn sille, miksi harrastan kyseistä harrastusta. Eli voi olla jotakin muuta kuin mitä on oikeassa maailmassa, sekä tuntea mitä erilaisimpia tunteita joita ei välttämättä tuntisi oikeassa elämässä. Siksi on tärkeää muistaa, että liveroolipelin hahmo ja pelaaja ovat kaksi eri asiaa joita ei pidä sekoittaa keskenään. Kun ollaan liveroolipelissä, niin hahmoon eläydytään täysin ja eletään hahmon elämää hahmon mukaisesti. Hahmo voi tehdä sellaisia asioita, joita pelaaja ei tekisi ja päinvastoin. Siksi hahmoa ja pelaajaa ei pidä sekoittaa toisiinsa. Enhän minä ole oikeassa elämässä sosialisti, vaikka Edward Vuori olisikin sellainen.

Pelin päätteeksi Edward onnistui järjestämään Siikalahden suojeluskunnan ja punakaartin välille neuvottelut, jossa sovitaan yhteiset pelisäännöt, että rauha pysyisi Siikalahdessa. Mutta miten neuvottelut oikein menivät? Se selviää joskus tulevaisuudessa, koska Siikalahden tarina ei pääty tähän. Koska Siikalahti 1918 on kampanja, on kaikella seurauksensa. Se, mitä hahmot tekevät pelissä, näkyvät tavalla tai toisella kampanjan tulevissa osissa. Seuraava osa pelataan helmikuussa ja se keskittyy punaisten näkökulmaan päiviä ennen sisällissodan alkamista. Kyseisessä osassa Siikalahden torpparit, paikallisen sahan työntekijät ja muut alemman yhteiskuntaluokan ihmiset Marko Piipponen, larppari henkeen ja vereen kokoontuvat työväentalolle keskustelemaan polt- tavista kysymyksistä, johon liittyvät mm. SiikaToisenlaista sisällissotapelaamista: lahden uusi suojeluskunta, levottomuudet ympäri Suomea ja Siikalahden elintarvikepula. Luonnol- Punaisten ja valkoisten taistelu-lautapeli vuodelta lisesti Siikalahden työväenliikkeen keulakuva Ed- 1918. Tuomas Poutiaisen piirtämä tulostettava koward Vuori on paikan päällä pitämässä puheitaan. pio pelilaudasta ja pelin sääntökirja löytyvät näiden Tässä kampanjassa Suomen historiaa ei voida muuttaa, eikä se ole kampanjan tarkoituskaan. Pointtina on se, miten Siikalahden asukkaat reagoivat historian kulkuun ja tapahtumiin, jotka vaikuttavat kaikkiin suomalaisiin. Siikalahden asioihin asukkaat voivat luonnollisesti vaikuttaa, vaikka taustalla onkin aina suurempi historian voima vaikuttamassa maailman asioihin. Siikalahti onkin siksi eräällä tavalla tyypillisen suomalaisen paikkakunnan paikallishistorian simulointia. Kampanjan kolmas osa sijoittuukin sisällissodan jälkeen Siikalahden oikeudenkäynteihin, jossa käydään sisällissodan jälkipyykkiä läpi.

QR-koodien takaa.

Perinteiset linkit: https://drive.google.com/open?id=1ok75_5PW7z92KRhWV8ZaHTDP0-hZrpug https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Punaisten_ja_valkoisten_taistelu_1918_-pelin_s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6kirja.pdf

SUURI VAALIREPORTAASI Vaalit on käyty. Mitä jäi käteen? Suomen tasavallan presidentiksi valittiin seuraavan kuuden vuoden kuuliais… ajaksi Sauli Niinistö, joka repi vaatimattoman 62% kannatuksen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suoran äänestystavan aikana joku ehdokas voittaa jo ensimmäisellä rundilla. Tähän vaaditaan siis vähintään 50% kannatus. Lukemaa voi siis pitää kovana, mutta lähihistoriamme tuntee kovempiakin. Kekkoslovakian isä, presidentti Urho Kalevi Kekkonen mittautti neljännelle kaudelle mennessään vaatimattomat 82%. Vuoden 1940 vaalit olivat tietyssä mielessä poikkeukselliset, koska niitä varten toimitettiin Moskovasta lista henkilöistä, jotka eivät ainakaan tule toimimaan presidentteinä. Joukossa muun muassa eräs tuttu ratsuväenkenraali. Silloin Risto Ryti sai taakseen 288 valitsijamiestä. Vertailun vuoksi seuraavaksi tullut ääridemareiden Juhan Helo sai neljä. Mutta se historiasta. Käydäänpä läpi ehdokaskaarti: Sauli Niinistö (valitsijayhdistys); Media julisti Niinistön voittajaksi heti ensimmäisistä gallupmittauksista 2015 alkaen. Suomessa istuvan presidentin asema on vahva, minkä Niinistö on saanut itsekin kokea hävitessään 2006 Tarja Haloselle. Niinistö oli käyttänyt koko edellisen presidenttikautensa tehokkaasti kiertämällä maakuntia ja tulosten perusteella Juhlamokan juottaminen markettien edustalla eläkeläisille kannattikin. Hän nöyryytti kilpailijansa aivan kaikkialla. Niinistön vaaliohjelman mukaan hän oli huolissaan muun muassa kansakunnan yhtenäisyydestä. Varsinkin tv-tenteissä Niinistö onnistui kuitenkin tekemään toimittajien esittämien kysymysten kiertelystä ja kaartelusta lähes taidetta. Valitsijayhdistyksen ehdokkaana hän ei tietenkään myöskään ollut Kokoomuksen ehdokas, joka sattumalta kuitenkin makseli muun muassa Niinistön kampanjamenoja. Kuten sanottua, Niinistö jyräsi voitolla yöhön yli 60% kannatuksella. Pekka Haavisto (vihr.) haastoi edellisissä vaaleissa Saulin tosissaan. Silloin käytiin sukupolvien välinen taistelu, jossa yhdelle jos toisellekin kulttuuripersoonalle ja somejulkimolle tuli kiire päästä Pekan vaaliwagonin kyytiin. Viimeksi Pekka tärveli mahdollisuutensa tuomalla taustavoimikseen mm. Ultra Bran, joka varmasti karkotti vaaliuurnilta jokaisen kuuloaistin omaavan nisäkkään. Tällä kertaa Haaviston kampanjassa oli pitkälti samat teemat kuin viimeksikin, eli korostettiin Peksin kansainvälistä osaamista sekä presidentin ulkopoliittista roolia. Ehkä kansa ei ollut tyytyväinen edelliseen ulkopolitiikan taituriin, Martti ”mattopommitus” Ahtisaareen. Ehkä vaalikamppis oli edellistä väsyneempi. Virallinen vaalimainoskin liian suurine Dressman-pukuineen ja tekohymyineen oli suorastaan tökerö. Ultra Bra:ta ei näkynyt, eikä myöskään Antoniota. Haavisto sijoittui tästä huolimatta toiseksi reilun 12% kannatuksella.

Laura Huhtasaari (ps.) lähti vaalitaisteluun kalastelemaan protestiääniä. Rajat oli tarkoitus sulkea ja Suomi ottaa ”takaisin.” Tämä ”vanhan hyvän ajan” palauttaminen on allekirjoittaneelle suuri mysteeri. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen yhdistelmä Jatkosotaa, SF-filmiä, 80-luvun taloudellista kultakautta ja vapaakirkollista teologiaa yhdistettynä poliittiseen isolationismiin. Oikeasti en usko, että he (tai Laura) itsekään tietävät, mitä haluavat. Muut teemat pyörivät EU-vastaisuuden ja muun tyypillisen kaman ympärillä. Huhtasaari haki nostetta Brexitistä, Trumpin voitosta ja Marine Le Penin menestyksestä, mutta Lauran näkemykset esimerkiksi evoluutiosta olivat liian tiheää kamaa jopa monille puoluetta muuten tukeville tahoille. Lisäksi kovimpien kansallismielisten foliohattujen pettymykseksi Laura ei ottanut kantaa TTIP/Nato-isäntämaasopimuksiin, ja se saattoi maksaa Huhtasaarelle useamman prosentin kymmenyksen lopputuloksissa. Huhtasaari sijoittui kolmanneksi 6,9% kannatuksella.

Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys). Aikamme legenda pääsi mukaan mittelöön melko myöhään. Tyhjästä tempaistu kampanjaorganisaatio palautti Keminmaan keisarin tarvittavat 20 000 kannattajakorttia vasta loppuvuodesta. Väyrynen lähti silti hanakasti mukaan taistoon. Hän haastoi Laura Huhtasaaren protestiehdokkaana, mutta keräsi myöskin Keskustan peruskannattajilta vittuiluääniä, sillä Kepussa on paljon tyytymättömyyttä hallituksen nykymenoon. Väyrynen saavutti suhteellisen kovan tuloksen olosuhteisiin nähden, mutta hän onkin Paavo Väyrynen. Vaaliväittelyissä hän yritti päästä käsiksi eritoten Niinistöön, ja teemoissaan Paavo käsitteli kaiken vastustamista kannattamatta ketään muuta, paitsi itseään. Viimeisenä oljenkortena Paavo liehitteli myös rajat kiinni-jengiä. Mukeja myytiin taas valtaisa määrä. Se ei aivan riittänyt. Paavo oli neljäs, saaden rapiat 6% annetuista äänistä. Matti Vanhanen (kesk.) Kaksinkertainen pääministeri ja Nurmijärvi-aatteen sammumaton liekki heitettiin tuleen, kun ilmeisesti kukaan muukaan ei tahtonut. Vanhasella oli jo ennestään kokemusta siitä, miten oma puolue uhraa hänet roviolle, jos kepun etu sitä vaatii. Kun Keskusta Kokoomuksen kanssa suhmuroi vaalirahojaan 2007, niin Kepu törmäsi kokkareiden teflonpintaiseen teräskilpeen, ja sai heidänkin loat niskaansa. Homma ratkaistiin ristiinnaulitsemalla Vanhanen tuppeensahattuun lautakasaan, joka johti Vanhasen eroon ja pelasti puolueen. Samoihin aikoihin media seurasi tiivisti Matin sekoilua lähinnä 7 Päivää-lehdestä tutun julkisuustyrkyn Susanin kanssa. Näistä asetelmista oli siis aika tehdä paluu valtakunnanpolitiikkaan. Vanhanen on hyvin lukenut mies, ja erityisesti talous- ja ulkopolitiikassa hän osoitti tietoisuutensa. Harmi vain, että asemoituessaan harmaaksi valtionsetämies-tyypiksi hän jäi armotta Sauli-Arabian jalkoihin. Vanhasen vahvin tukialue oli Halsuan kunta, mutta halsualaistenkaan äänet eivät vieneet häntä presidentinlinnaan. Sijoitus viides ja kannatus reilut 4%.

Tuula Haatainen (sdp.) Kansalle suhteellisen tuntematon Haatainen lähti lojaalisti geimeihin, kun demareiden lenkkimakkaraosaston tähtikaarti Eero Heinäluomaa ja Antti Rinnettä myöten ei halunnut lähteä ottamaan vastaa tulevaa selkäsaunaa. Haatainen on maisteri Savosta, jolla on ministeri- ja puhemieskokemusta, sekä lusikka ties missä järjestösopassa HOK-elannosta lähtien. Tuula piiskasi vaalikärryt laukkaan lyömällä tiskiin normaalisti vassareiden omimat maailmanparannusläpät. Haatainen teki voitavansa, mutta paljon pinnalla olleet Nato- ja Venäjäjutut eivät ole hänen ydinaluettaan. Lisäksi ajoittaiset feministisutkauttelut saattoivat karkottaa osan demareiden rasvahaalarisiiven kannattajista. Sinällään Haataisella olisi varmaan sosiaalipolitiikalle paljonkin annettavaa, ja hän onnistui jokseenkin kiilaamaan Vasemmistoliiton tontille. Käydessäni vaalien alla punaviherkuplassa, olivat monet siellä löytäneet Haataisen sanoman. Satunnaiset äänet Kallion A-äänestyspiiristä eivät silti auttaneet. Tuula oli kuudes ja kannatusta hikiset 3,2%.

Merja Kyllönen (vas.) Kainuun kostaja, europarlamentaarikko ja ex-ministeri Merja Kyllönen sai ottaa vastaan epäkiitollisen tehtävän Vasemmistoliiton ehdokkaana. Demareiden tapaan myös vassareiden ykkösketjussa ei ollut hirveästi kiinnostusta lähteä kiertämään turuille ja toreille. Näin totesi muun muassa Li Andersson. Kyllönen oli muutamaa vuotta aikaisemmin lukenut hokilegenda Juhani ”Tami” Tammisen kirjan menestymisestä, ja sen siivittämänä hoitanut eurovaalit mallikkaasti kotiin. Mertsillä oli siis kokemusta vaalien voittamisesta. Nyt edessä oli kuitenkin mahdoton urakka. Omat perusäänestäjät Kyllönen onnistui eliminoimaan tehokkaasti esiintymällä monien kysymysten suhteen ikään kuin ei-toksisena versiona Paavo Väyrysestä. Eritoten Kyllösen kekkosenraikkaat näkemykset idänsuhteista saivat vipinää aikaiseksi, mutta ei suinkaan Merjan lipun alle. Tulos oli tasan 3%, ja sijoitus viimeistä edellinen. Nils Torvalds (rkp.) on ankkalammen syvästä päädystä, Tammisaaresta kotoisin oleva ex-stallari ja nykyinen liberaaliporvari sekä europarlamentaarikko. Brysseliin nappeja Torvalds pääsi painelemaan, kun puoluepomoksi valittu Carl Haglund siirtyi rullalautoineen hurrien toimistolle Kamppiin. Varsinaisen työuransa Torvalds on tehnyt toimittajana ja NKP:n keskuskomitean vodkavarastojen verottajana. Kampanjassaan Torvalds pisti toivonsa Nato-kortin varaan, sillä hän oli ehdokkaista ainoa, joka liputti avoimesti sotilasliitton puolesta. Torvaldsin menneisyys oli kuitenkin useimmille natofaijoillekin liikaa, vaikkei hän ole SKP:n jäsen ollutkaan enää yli 30 vuoteen. Avointa ulko- ja kulttuuripolitiikkaa kannattanut Torvalds karahti myös soijalatteväen ja partaradikaalien suhteen karille viimeistään siinä vaiheessa, kun hän oman puolueensa väkeä mielistelläkseen asettui kannattamaan turkistarhausta. Torvaldsin kohtalona oli jäädä vaalien jumbosijalle, ja saada ääniä noin puolentoista prosentin edestä.

Muut Kristillisdemokraatit asettuivat tukemaan Niinistöä, vaikka krisujen piireissä suunniteltiin muun muassa Päivi Räsäsen summonoinnista vaalitaistoon. Ehkä parempi näin. Kesäkuussa 2017 Perussuomalaisista irtautunut Sininen tulevaisuus toimi samoin. Vielä keväällä eritoten urheiluministeri Sampo Terho oli innoissaan ehdokkuudesta. Ilmeisesti puolueorganisaation ja maksukyvyn menettäminen sai hänet toisiin ajatuksiin. Persujen uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho tuki aluksi Niinistöä, ja oli sitä mieltä, ettei persujen kannata lähteä vaaleihin. Hän kuitenkin veti tukensa pois istuvan presidentin kyseenalaistettua syksyllä Halliksen ja persujen uuden varapuheenjohtajan, Teuvo Hakkaraisen valtiomieskyvyt. Ehdokkaaksi pyrki kannattajakortteja keräämällä myös Piraattien Petrus Pennanen. Kortit jäivät keräämättä, kun piraattien 3D-tulostin räjähti, eivätkä he onnistuneet warettamaan uusia kortteja mistään. Myös 2000-luvun alun tärkeimpiin julkkiksiin kuulunut, kokkelivideoistaan tuttu Jussi Ahde oli ilmeisesti keräämässä kortteja itselleen, mutta hänkään ei onnistunut hommassa. Tiedepiireissä arvostettua MV-laatujulkaisua aiemmin toimittanut sananvapausmarttyyri Ilja Janitskin ilmoitti myös aikovansa presidentiksi. Kannattajakortteja tarjoutui keräämään tuolloin Suomi Ensin-nimellä toiminut kiertävä abstrakti taideperformanssi. Janitskin keskeisiä vaaliteemoja olisi ollut muun muassa ruokasoodan käyttö syöpähoidoissa. Korttien keruu kuitenkin takkusi, ja Janitskin ilmoitti marraskuussa 2017 Suomen kansalle suoran youtube-streamin kautta luopuvansa ehdokkuuden tavoittelusta ja tukevansa Huhtasaarta.

Lopuksi Jokainen ehdokas julistautui vaalien jälkeen tavalliseen tapaan vähintään torjuntavoittajaksi, paitsi Niinistö, joka julistautui voittajaksi. Vihreät ja perussuomalaiset olivat ainoat puolueet, joiden ehdokas oli suhteellisen lähellä oman puolueensa normaalia kannatusta. Tosin persuja tuntui ottavan päähän se, että internetin vaalikoneet ja epäviralliset gallupit lupailivat Lauralle paljon kovempia lukemia. Vasemmisto ja eritoten SDP kärsi näyttävän rökäletappion muutaman prosentin kannatuksellaan. Vielä tuskallisempaa oli pääministeripuolue Keskustalla, jonka kostoretkellä oleva Paavo Väyrynen peittosi. RKP:kään ei kiinnostanut edes sen tavallisen 4,2% verran. Väyrynen kikkaili menemään omiaan taustalla, ja haki ehkä tulevaisuuden viritelmilleen näkyvyyttä ja nostetta näiden vaalien myötä. Niinistö oli niin suosittu, että puolueiden kannattajat hylkäsivät jopa omansa. Oltiinpa sitten syvimmässä kepu-Savossa, länsirannikon tåmaattiviljelmillä, punaisessa Meri-Lapissa tai missä tahansa Suomessa, niin Sauli oli ykkönen. Näistä vaaleista tullaankin lähinnä varmaan muistamaan tämä asia. Itsevaltiaat

Hieman käsitteenmäärittelyä: Kokoomusnuori

Tunnistat tämän ihmisrodun edustajan heidän sisäsyntyisestä paremmuudestaan ja henkeäsalpaavasta komeudestaan. Kokoomusnuori saapuu kouluun perinteisesti juuri Italiasta lennätetyllä Lamborghinilla imelä hymy kasvoillaan paljastaen välittömästi säännöllisesti valkaistut ja virheettömät hampaansa, pikkutakin roikkuessa rennosti olkapäällään, samanaikaisesti taukoamattomista pakkasista kohmettuneen ja kuuran raiskaaman rahvaan sulatellessa jäisiä Opeleitaan ja Ladojaan toista metriä saavuttavista jääpuikoistaan. Pihaan astuessaan, parhaissa sisäoppilaitoksissa saamansa ylivertaisen koulutuksen ja oppimansa hienostuneen puheenparren avulla, tämä tuleva menestyjä toivottaa alemmalle kansanosalle sivistyneesti latinan tai sanskritin kielellä mielifraasinsa ”vitun köyhät!” Voitelemalla erikseen jokaisen opettajan, ja eritoten koulun rehtorin, tämä yksilö takaa itselleen paitsi mitä parhaimmat arvosanat, myös suhteita, joilla hän pääsee suojatyöpaikkaan näivettyneen pikkuporvarillisesta helvetistä.

Vietettyään sietämättömän päivän kurjaliston parissa, kokoomusnuoremme suuntaa golfkentälle tai luksusjahtinsa kannelle miehistön pokkuroitavaksi. Saavuttuaan kotiin hän desinfioi vaatteistaan ensi töikseen köyhien ja kurjien kalman löyhkän ja vilauttaa teatraalisesti VISA-korttiaan romanikerjäläisen edessä kysyen, kelpaisiko köyhälle kortti. Päivän yläluokkaisten ja aristokraattisten aktiviteettien jälkeen, ja tehdäkseen pesäeron hänen silmiään jatkuvasti särkevään paarialuokkaan, tämä siniverinen elämäntapaporvari upottaa kasvonsa kulholliseen kokaiinia ja siemailee lasitolkulla isänsä kellareista noudettuja mitä arvokkaimpia Bordeaux-viinejä. Kohottuaan emotionaalisesti tavanomaiseen voitonriemuunsa, hän pirauttaa kalleimmalle escort-seuralaiselleen, vain jotta tämä moderni Caligula voisi hyvää hyvyyttään tarjota kyltymätöntä libidoaan myös tälle liejukuopasta naaratulle vaakatasotyöläiselle. Aktin jälkeen hän täyttää keuhkonsa parhaimpien kuubalaisten sikarien hienostuneella aromilla; luonnollisesti hän maksaa nämä luontaisetuutensa keskiluokalta pörssissä keinottelemillaan petrodollareilla. Tämän jälkeen hän käskee turvamiesten saattaa alempisäätyinen kurtisaaninsa ulos kukkien ja belgialaisen suklaan kera; tämän hän toki tekee vain, jottei hänen luontaista ritarillista jalomielisyyttään vain kyseenalaistettaisi proletariaatin karsastavissa silmissä. Seuraavaksi hän ilmaisee perustellut pelkonsa sosioekonomisen saastan lisääntymisestä ja uhasta hänen syntyperäisille etuoikeuksilleen (lue: kaikilla samat mahdollisuudet). Tästä päästäänkin hänen suosikkiaiheeseensa; sosialismin toimimattomuuteen ja rikkaana olemisen mahdottomuuteen Suomessa, tässä demarien ja ay-liikkeen turmelemassa routaisessa rotankolossa. Tämä uusliberalismin vankkumaton soihdunkantaja tietää, että julkiset palvelut ovat pelkkä tarpeeton menoerä elättäen elinkelvotonta, kotisohvilleen maatuvaa heikompaa ainesta, kaiken kukkuraksi vielä hänen verovaroillaan. Vaikka kurjalisto harvenee aina lupaavasti ensipakkasten kynnyksellä, näitä syöpäläisiä ei vieläkään saada pysyviin työsuhteisiin matalapalkka-aloille alle 500 euron kuukausituloilla. Edes kuukausikaupalla

”Kylläpä ne ovat käyneet ahneiksi!” -kokoomusnuori äyskäisee ärtyneenä mutustaen samalla graavilohta hopealautaselta. ”Kyllä minulle ainakin kelpasi melkein mikä tahansa työ silloin, kun olin kesätyössä sukulaisteni yrityksen apulaisjohtajana 10 000 euron harjoittelukorvauksella, enkä edes valittanut surkean mitättömästä palkastani. Kuten voitte edellisestä päätellä, olen aina ollut oman onneni seppä, ja joutunut tekemään raskaita uhrauksia. Kerrankin minä tein päätöksen yt-neuvottelujen aloittamisesta, ja heti kirottu ay-liike rupesi vikisemään ”työntekijöiden palkoista ja ylipitkistä työajoista” ja kampittamaan kaikkivoipaa markkinataloutta. Mitä tekemistä kirpunsyömällä rupusakilla muka olisi vapaa-aikanaan?” Kokoomusnuoren henkilökohtaiseen ristiretkeen sisältyvät yhteiskunnan uusklassiseen ihanteeseen viitoittaman suunnan mukaan paitsi ay-liikkeen täydellinen alasajo, myös koko julkisen sektorin asianmukainen yksityistäminen. Valitettavasti kokoomusnuori taittaa peitsensä käydessään toivottomaan kamppailuun Kremlin trolleja vastaan valistaessaan vähemmän älykkäille suuren ja mahtavan NATO:n eduista, niin kuin spartalaiset aikoinaan; vaikka toisaalta urheushan on kautta aikojen kuulunut yläluokan hyveisiin. Suomettuneet, vähämieliset ja uppiniskaiset politrukit eivät tule vakuuttuneeksi transatlanttisen yhteistyön mukanaan tuomista ”demokraattisista” hedelmistä, kuten pienen piirin tullioikeuksista ja hormonikyllästetystä, tehotuotetusta lihasta.

Kokoomusnuoren starter-packiin kuuluvat isoisän runsas perintö, vakaa usko meritokratiaan, ylisukupolvinen nepotismi, hyväveli-järjestelmän säännöllinen öljyäminen sekä ylläpito, viimeisimmän Armanin malliston mukainen pukeutumistyyli, kansikuvavaimo ja yleinen briljeeraaminen Ruotsin kuninkaallisten kutsutilaisuuksissa. Kokoomusnuori ei tietenkään kannata sosiaalidarwinismia, paitsi herrainkerhojensa rekonstruoiduissa, roomalaisuutta imitoivissa orgioissa suljettujen ovien takana. Tyhjennettyään visionäärisen, arvoliberaalin pääkoppansa ylimääräisestä ja tarpeettomasta ureasta, hän suuntaa päivän päätteeksi hotelli Vaakunaan vakituiseen presidenttisviittiinsä ja käy makuulle runsailla ornamenteilla koristeltuun sänkyynsä, painaen päänsä dodon höyhenillä täytettyihin ja lehtikullalla kirjailtuihin tyynyihinsä. Harvoissa painajaisissaan hän kuvittelee Vasemmistoliiton saaneen yhden kunnallispaikan Helsingissä, tuossa aiemmin uljaassa, terveen kokoomuslaisessa, mutta nyt myrkynvihreäksi saostuneessa pääkaupungissamme. Hän vuodattaa tuskankyyneleen ja huokaa syvään: ”miksi mammonasta on tehty synti tässä demlamafian kalvamassa pseudovasemmistolaisessa utopiassa!”

Antifa - ”Ei natseja Helsinkiin, ei natseja mihinkään!” - ”Kytät, siat, natsien kätyrit!” – tärähtäneistön toivottoman primitiivinen, laumasieluisuutta osoittava, infantiili soidinhuuto. Vapaussodassa 1918 demokraattinen Suomi valkoisten sankareiden aseiden turvin kukisti punaruton terrorin, nälän ja pelon muodostaman uhan, ja tulee tekemään sen uudestaan, jos tilanne vain sitä vaatii. Tuo hetki vaikuttaa nykyään enenevissä määrin ajankohtaiselta, koskapa helakan punainen ihmissaasta hyökkää tänäkin päivänä esivaltaa vastaan antifa-liikkeen nimen alla erityisesti itsenäisyyspäivisin. Nämä keskiluokkaiset, alun alkaen porvarillisen tapakasvatuksen saaneet, pilalle hemmotellut kakarat eivät tylsyyksissään keksineet parempaa harrastusta kuin tarttua lapsellisen ideologian vietäviksi, kuin vanha pukki teuraspölkylle. Tämä jokavuotinen punamustien lippujen alla kokoontuva viheliäinen, joka puolella vihollisia näkevä möykkäsakki terrorisoi kaikkia, jotka kannattavat sananvapautta ja fasisteiksi koettujen ihmisoikeuksia antifan tulenpalavien ja judeo-marxilaisen vihan kyllästämien pamflettien ohjeistamana; fasistit kun tulisi lynkata punkeron oppi-isänsä lailla lähimmän huoltoaseman kattoparruun proletariaatin suureksi riemuksi. Tämä kaikkien ideologioiden muotopuoliäpärä osoittaa olemassaolonsa kauppojen ikkunoiden pistämisellä tuhannen pillun päreiksi pyöräntelineillä, kaikenlaisen yrittäjyyden vihamielisellä vastustamisella kapitalismin kiroina sekä viattomien poliisien hevosten piinaamisena. Samaan aikaan antifa mainostaa olevansa palavasieluinen eläinten oikeuksien kiihkeä puolustaja; toisaalta vasemmistolainen ajattelu on aina perustunut ankaraan itsepetokseen ja kognitiiviseen dissonanssiin. ”Työväen puolesta” tehdyillä iskuilla voidaan jälkeenpäin ilakoida Twitterissa ja jo surullisenkuuluisaksi tulleessa, talebanien propagandaa imitoivassa Varisverkostossa. Kummallista kyllä, antifan jäsenien omistamat viimeistä huutoa olevat älypuhelimet saavat armahduksen kapitalistisesta alkuperästään huolimatta.Pohjois-Korean malli ei itsessään suoraan kelpaa sen ollessa liian liberaalia ja johdonmukaista kommunismia, (mikä on aika paljon sanottu!).

Antifan kannattajien mielenmaisemaa hallitsevia piirteitä ovat poliisivoimien kiihkeä vihaaminen pseudofilosofisen ajatuskehikon lopputuotteena, poliisit kun ovat osa orjuuttavaa väkivaltakoneistoa, joka on suunnattu tätä valtiota vastustavaa KELA-luokkaa vastaan. Toinen varsin tyypillinen asia on vaipuminen syvälle peribolshevistiseen, transsin kaltaiseen vaihtoehtotodellisuuteen, jossa markkinataloutta ja somalimaahanmuuttajien alhaista työllisyyttä äimistelevä postimies muuttuu verenhimoiseksi hitleriläiseksi uuninluukkujen salpaajaksi. Jonkinlainen oikeutus on antifan olemassaololle keksittävä, täten natsit on hatarin perustein löydettävä vaikka väkisin, niin kuin uhrit noitavainoissa ammoin. Muutaman kymmenen natsin olemassaolo on suurempi kansallinen uhka kuin kymmenien tuhansien mujahideenien vyöryminen Ruotsin läpi raukeiden rajojemme, ja sananvapauden huolestuttava kaventuminen kuolemaa hohkaavan viherpunahumpan tahdin tampatessa jalkaansa alati kiivaammin. Uhriutumisen ovat antifantit vieneet aivan uusiin sfääreihin, sillä jos poliisi käy heidän kimppuunsa (käytännössä aina perustelluista syistä), he valittavat oikeusvaltion vastaisesta, epäinhimillisestä poliisiväkivallasta. Samaan aikaan nämä veijarit haluavat kiihkeästi kaataa samaisen oikeusvaltion sekä ideologisesti että käytännössä, onnistumatta kuitenkaan kuin taas kerran vaikeuttamaan pienyrittäjien rehellistä liiketoimintaa ja herättämään valtakunnanlaajuista huvittuneisuutta. Antifan parissa uskotaan machiavellimäisesti päämäärän oikeuttavan keinot: niinpä heidän harjoittamansa väkivalta paheellista ja rappiollista kapitalistista valtiokoneistoa kohtaan on itse asiassa parempaa väkivaltaa, oikeuttaen kaiken muotoiset ylilyönnit. Erityisesti antifa vihaa ideologista serkkuaan fasismia (samaa visvaista kuonaa punalippua myöten) ja pitää kiikarin tähtäimen keskellä Jussi Halla-Ahon profiilin, tai paremman puutteessa naapurin herttaisen vanhan mummon, joka rohkeni esittää väärän mielipiteen.

Kysymys jää leijumaan ilmaan: milloin Vasemmistoliitto kantaa vihdoin ja viimein vastuunsa myöntäen kannattavansa väkivaltaista ääriliikettä? Persujakin vaaditaan irroittautumaan milloin mistäkin äärioikeistolaisesta hörhöporukasta mylvivien sosiaalisten oikeuden soturien puolelta. Ehdotammekin kommunistilakien uudelleensoveltamista yhteiskuntarauhaa häiritsevien vasemmistolaisten ryhmittymien kitkemiseksi SDP:stä SKP:hen sisällissodan päättymisen satavuotisjuhlan kunniaksi. ”Jääkäriveri tässä velvoittaa”, kuten suomalaisten sydämissä vapauden valon kirkastaneet suojeluskuntalaiset sankarit lauloivat. Missä chileläisten ja maailman vapautta rakastavien kansalaisten kaipaama, lähes pyhimyksen asemaan korottama kenraali Pinochet helikopterikyydityksineen luuraa silloin, kun häntä eniten tarvitsisimme? Käsittääksemme vassarit nauttivat porvarien verenjuomisen, muurien pystyttämisen ja gulagien verkostoimisen ohella ilmaisista palveluista. V&O

I like my humor like my coffee... Huumori on vaikea laji sosiaalisissa tilanteissa. Oikein käytettynä se leviää koko huoneeseen ja salpaa hengityksesi kuin Zyklon B. Väärin käytettynä se puolestaan latistaa tunnelman ja pistää porukan pakkautumaan uloskäynneille kuin Zyklon B. Huumorin eri alatyypeistä kenties kyseenalaisin ja eniten tilannetajua vaativin on musta huumori.

Musta huumori on yksinkertaisimmillaan huumoria, joka ei siedä päivänvaloa. Se pidetään suunnilleen yhtä visusti piilossa kuin Natascha Kampusch, sillä vääriin korviin kantautuessaan se voi saada leppoisan perheenisänkin näyttämään psykopaattiselta hirviöltä yhteisön silmissä. Voisikin jopa sanoa, että musta huumori on sisäsiittoista. Mikä mustassa huumorissa sitten on niin paheksuttavaa? Käytännössähän kaikki huumori ja komiikka tapahtuu kuitenkin jonkun tai jonkin kustannuksella. Harvemmin jonkun tai jonkin onnistumisen vuoksi. Vai milloin viimeksi olet spontaanisti naurahtanut, kun joku tulee kertomaan, kuinka paljon rahaa hänellä oikein on? Charlie Sheenin kuuluisaa I’m winning-puhetta ei tässä lasketa sillä Charlie on niin noin muuten aika positiivinen tyyppi. Ehkä jonkin asian tabuamisen sijasta olisikin tärkeämpää painottaa tilannetajua ja sosiaalista pelisilmää mustan huumorin soveltamisessa. Vaikka lähtökohtaisesti mitään tai ketään tulisikaan julistaa vitsailusta vapaaksi, ei edes musta huumori voi aina olla yhtä rajoja rikkovaa kuin Molotovin-Ribbentropin sopimus. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Esimerkiksi Leevi and the Leavingsin Vasara ja nauloja-kappaleen luukuttaminen pitkänperjantain pääsiäismessussa on hieman kyseenalaista (vaikkakin vitun nerokasta toim.huom.). Kronologisen ja spatiaalisen tietoisuuden lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenelle kulloisenkin kaskun kertoo. Keskivertoheprealainen ei välttämättä välitä kuulla, kuinka isäsi putosi vartiotornista Auschwitzissa. Myös itse jutun sisällöllä on merkitystä. Kymmenessä vauvassa jätesäkissä ei ole mitään hauskaa, mutta yhdessä vauvassa kymmenessä jätesäkissä puolestaan on.

Ehkä hieman antiklimaattisesti koko mustan huumorin ja sen toimivuuden voi tiivistää neuvoon: Omaa hyvät sosiaaliset taidot. Terveisiä Antti Rinteelle. Mikäli kykenet noudattamaan tätä yksinkertaista ohjetta, pystyt ehkä vastaisuudessa kertomaan juttuja oululaisesta vauvanpakastajasta ilman, että kaverisi haistaisivat jutussa jotain mätää. Mutta vaikka juttusi aukeaisivat kuin Estonian keulaportti ja räjäyttäisivät tajunnan kuin Lee Harvey Oswald, kannattaa aina muistaa ikivanha internettiläinen sananlasku: Dark humor is like food: Not everyone gets it. JA VIELÄ: Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että Hitler oli hieno mies sillä hän tappoi Hitlerin. Kirjoittaja ei kuitenkaan allekirjoita tätä. Hitler oli kusipää, sillä hän tappoi tyypin, joka yritti tappaa Hitlerin. Vulle Esimerkkejä erittäin mustasta huumorista:

Tässä pitää tietää, että tiettävästi 94 ihmistä on päättänyt päivänsä Imatrankoskeen. Venäjälle on lähetetty myös karhuja, hirviä, jokunen ostoskärry sekä muuta sekalaista tavaraa.

Ämpyilyä Varnitsan lipusta Mikään ei virkistä mieltä niin paljon, kuin vanhojen asioitten oikominen ja korjailu sillä taka-ajatuksella, että pääsee kuittailemaan asiasta. Siksi kai historian opiskelu on vetänyt minua puoleensa. Nyt itse asiaan, siis Varnitsan tunnuksena olevaan lippuun. Papereitani penkoessani tuli vastaan muutamia luonnosehdotuksia Varnitsan lipusta. Nykyinen sovellutus on sen verran omaa käsialaani, että piirsin tutun haalarimerkissä olevan logon lippupohjalle (alkuperäistä logon suunnittelijaa en ole saanut aikaiseksi selvitettyä). Jäin miettimään olisiko minun sittenkin pitänyt olla hanakampi sen suhteen, että komea musta lippumme noudattaisi heraldisia sääntöjä. Heraldiikassa eli vaakunaopissa, jonka alle myös lippujen suunnittelu kuuluu, on syntynyt sääntöjä joiden tarkoitus on auttaa vaakunan tai lipun suunnittelussa, siten että ne ovat tarkoituksensa mukaisia. Vaakunoiden ja lippujen on tarkoitus olla selkeitä ja helposti tunnistettavia kauempaakin katsottuna. Nykyinenkin lippu tekee tehtävänsä, mutta se voisi tehdä sen paremmin, jos se noudattaisi näitä sääntöjä. Nykyisessä lipussa minua eniten risoo teksti, hyvässä vaakunassa tai lipussa ei sellaista saisi olla, ja toiseksi tinktuurisäännön rikkoutuminen. Varnitsan iso punainen V-kirjain hopeareunuksella olisi sääntöjen ja tarkoituksen mukainen. Mutta kerta olen tässä niuhotuslinjalla, heittäisin V-kirjaimenkin pois ja korvaisin sen mustalla pohjalla tyveen osuvaan punaiseen käänteiseen polviorteen hopeareunuksella. Eli tuon tyylinen kuin äkkiä sain paintilla piirrettyä. Eiköhän siinä ollut tarpeeksi kitinää aiheesta. Tuomas. P.

Taidenurkkaus Kyllä olisi söpöä, jos joku tulisi taputtelemaan mua persuksille teelusikalla ja sanoisi: ”Otappa piiskaa poika.”

Historiantutkijan kannattaa hankkia rikas puoliso, jotta työ on kannattavaa.

Madame de Pompadour (1722–1764), Louis XV:n rakastajatar, kuvattuna metsästyksen jumalattarena Dianana. Jean-Marc Nattier 1746.

Kaiverrus hollantilaisesta ”Story of Julietten” (Markiisi De Sade) painoksesta vuodelta 1789.

N A L V I P Ä P KE Ä U K U M U

Edellinen Humukuppilan vieras Matias Uski nimesi seuraavaksi uhriksi Salla Peltosen, joka joutui erään kahvivuoron jälkeen päätoimittajan varsin tummasävyiseen piinapenkkiin. Saimme lyhyet ja ytimekkäät vastaukset näihin erittäin haastaviin kysymyksiin.

PT:Onko musta aina muodissa? Salla: Musta on aina muodissa.

PT: Tenttikysymys: Kuinka paljon eurooppalaisia Musta surma arviolta tappoi? (3060% Euroopan väestöstä) Salla: Tähän väliin paljastus, haluaisin olla teologi, en historioitsija. Hyvin paljon ihmisiä. Ehkä joku kolmannes asukasluvusta.

PT: Kuka olet? Salla: Olen Salla 20 vuotta. Olen Mäntyharjulta lähtöisin ja tulin Joensuuhun heti kun valmistuin lukiosta.

PT: Tenttikysymys taidehistoriasta: Mitä tyylisuuntaa edusti venäläisen avantgraden johtajan Kazimir Malevitsin teos Musta neliö? (suprematismi) Salla: Toistatko kysymyksen? Vaikka kubismia kun siellä on neliö.

PT:Mustapekka vai Mustakaapu? Perustele. Salla: En osaa antaa perustelua, otetaan vaikka Mustakaapu.

PT: Salmiakki vai lakritsi? Salla: Lakritsi. Se on semmoinen perinteinen maku.

PT: Musta Barbaari vai Musta Mannerheim? Salla:Musta Barbaari tottakai. Salil eka salil vika oli joskus erittäin kuunneltu biisi.

PT:Minkä värinen on lentokoneen musta laatikko? (oranssi) Salla:Se ei ole muistaakseni musta, ehkä punainen. Ei oo onneksi tarvinnut hirveesti katella niitä.

PT:Oliko keskiaika pimeä? Salla:Se riippuu näkökulmasta, mutta ei se niin pimeä ollut kuin yleisesti on luultu.

PT:Matiaksen kysymys: Minkä yhden asian muuttaisit Varnitsassa, jos pystyisit? Salla: Kuppikuntaisuuden. Tapahtumissa saattaa helposti tulla vähän ulkopuolinen fiilis. Ei olla yhtä suurta perhettä. Samaa olen kuullut vähän kaikilta.

PT:Mikä Varnitsassa on mustaa? Salla:Yleinen ilmapiiri. Ei mitään puoleensavetävää. Meno on myös välillä aika pimeää. PT:Musta makkara vai mämmi? Salla:Mämmi, en ole koskaan maistanut mustaa makkaraa.

PT:Kenet valitset seuraavaksi, ja mitä haluat kysyä häneltä? Salla:Juho Härkösen. Kenet varnitsalaisen ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?

PT:Haluaisitko maistaa mustaa makkaraa? Salla:Voisin mä maistaa.

Mustia asioita Arkielämän myllerryksessä löydämme jatkuvasti edestämme jollain tavalla mustia asioita. Osaammeko arvostaa niitä kaikkia? Alta löydät lyhyen listauksen monista valitettavan aliarvostetuista mustista asioista. Pentti Linkolan märkä uni

Milka Mustonen

Mikä tämä voisi olla? Orgiat keskitysleirillä? Ei, ei, tämä on tietenkin meidän tuttu ja rakastettu musta surma. Tautipandemioiden suurena ihailijana tunnettu Linkola varmasti kaipaisi uutta ruttoa. Vieläpä sellaista, mihin antibiootit tai edes ruusunmarjamehu eivät auttaisi! Tästä seuraisi lukuisia hyötyjä: kirjastosta voisi saada silloin tällöin tietokoneen käyttöön jopa jonottamatta, Carelian ruokalan jonot olisivat alle 100 metriä pitkät keskipäivän aikaan ja autonkin saattaisi kerran vuodessa saada maksuttomaan parkkiin yliopistolle. Tässähän kokee melkoisen valaistuksen. Penan aamujöpö ei enää kuulosta tässä kontekstissa kovin omituiselta.

Arvon Neiti Propaganda- ja kansanvalistusministeri, tuttavallisemmin ja tylsemmin Varnitsa-lehden päätoimittaja, huokuu mustalaisuutta, ei kun mustaisuutta. Vaatteet, hiukset, olemus, kaikki. Sukunimikin sen melkein toteaa. Kai käytössä on Schwarzkopfin hiustuotteet? Voisiko Milkan suosikkiyhtye olla Black Sabbath vai haetaanko yhteyksiä nyt jo liian kaukaa? Lähempää löytyisi sentään kotimainen Musta Barbaari. Toivottavasti tämän kirjoituksen takia toimituskunta ei joudu läpikäymään uusia puhdistuksia.

Arto Nevalan huumori

Arvon tohtori tuntee mustan huumorin salat. Luennoilla ei tarvitse olla edes hereillä voidakseen todeta yhden yksinkertaisen tosiasian: (sosiaali) historian ei tarvitse olla tylsää. Tapausesimerkit lienevät yksi parhaista tavoista oppia ja ainakin kirjoittajan mieleen on syöpynyt vielä vuodenkin jälkeen kuva Pierre Bourdieun, habituksen ja parisuhdeväkivallan muodostamasta, jonkinlaisesta pyhästä kolminaisuudesta. Omien opetustapahtumien vertaaminen DDR:ään tekee mustasta huumorista melkein punaista. Tässähän rikotaan jo fysiikan lakeja, vaikkeivat humanistit tunnetusti niistä tiedä pätkän vertaa.

Aku Kankaan, Marko Piipposen, Kim Jong-unin ja Benito Mussolinin vaatekaappien sisältö Nämä kaksi herrasmiestä erottuvat selvästi listan toisesta kahdesta henkilöstä. Mikä ihmeen hyväntekeväisyys on johtanut siihen, että Aku ja Marko on päästetty samaan kategoriaan näiden suurmiesten kanssa? Varnitsassa on syystä tai toisesta vallalla pukeutumiskulttuuri, joka suosii yhtä väriä ylitse muiden. Yliopistolla tunnelma on välillä kieltämättä verrattavissa hautajaisiin. Ei siis tuomita tätä suuntausta. Vaan miksei listalla ole Hugo Bossin 1930-luvulla valmistamia, aikansa huippumuotia edustaneita tekeleitä? No nehän ovat saaneet ihailua kohdalleen jo vaikka kuinka paljon, toisin kuin esimerkiksi Benito-raukka! Monen varnitsalaisen pukeutumisen esikuvana on varmasti Mahtava Keisarillinen Johtaja ja Universumin Ylipäällikkö Kim Jong-un. Varo vaan jos mielestäsi värillä ja koolla ei ole väliä. Kim todistaa moiset hölynpölyt vääräksi: miehen tyylikkäät puvut ovat mustia kuin Murjaanien kuninkaan naama ja hän lienee ainoa valtakunnassaan, jonka vaatekoko on isompi kuin XS. Otto Korhonen

LIEHU JA LUIHU PALVOVAT SAATANAA Teksti ja kuvat: Milka Mustonen Liehu & Luihu: Tuomas Poutiainen ja Joni Ylimäki

Luihu ylösalaisin kääntää ristiä Meikeissään molemmat muistuttavat nistiä

Täältä tulee Beelzebubin armeija Pian nöyrtyy Jessen lakeija

On alkanut sataa vettä Ei syty, vaikka kuinka huutaa Perkelettä

Kohti käy kirkkoa kukkojen matka riivattu Mukana kanisteri ja musta Raamattu

Vaan on kukoilla matkassa epäonni aina Ei kirkko leimahda tänäkään sunnuntaina

Kukot myöntävät tappionsa, ei saanut Lucifer kunniaa Onneksi taloyhtiön pihassa voi grillata makkaraa

HUUMORISIVU KUIN KAKSI MARJAA:

Nousut ja laskut: Nousussa: Sirkkaniksit Björk, islantilainen lehtipuu

Miia Mattanen, varnitsalainen taskuraketti

Pahkasika, 1994

Setäkuiskaus

Suvi Lindénin verenpaine

Laskussa: Matiaksen humala Rääkkylässä Setämiehet

huumorintaju

Tietoa lehdestä Kiinnostaako ainejärjestölehtitoiminta? Haluatko juttusi/kuvasi lehteen? Liity lehden toimituskuntaan. Ota yhteyttä lehden päätoimittajaan Milka Mustoseen joko sähköisesti tai naamatusten.

Tämän ja aikaisemmat numerot näet värillisinä osoitteesta http://issuu.com/varnitsa/

docs

Tutustu myös Varnitsan nettisivuihin http://varnitsa.wordpress.com

ARNITSA

VIININPUNAISTA TERRORIA JO VUODESTA 1970 36