Varnitsa 5/2018

Varnitsa

Itä-Suomen Yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestölehti 5/2018

1

Sisällys: Pääkirjoitus............................................................3 Puheenjohtajalta.....................................................4 Koposopolta............................................................5 Ise Cuthbertin Neuwoia Talwea warten...................6 Keskiaikaisia ratkaisuja..........................................7 Näin syntyy Varnitsa-lehti....................................8-9 Korpelan vakka.....................................................10 Kuinka Varnitsan syyskokous valmistetaan..........11 Varnitsan hallitus esittäytyy............................12-15 Miekantaontaa kansalaisopistolla vol.1............16-17 Varnitsa historiahörhöjen kulttina........................18 Mielipide: Tekopyhä pakanuus..............................19 Pakanain parissa.............................................20-21 Lyhyt oppimäärää Crusader Kingsin maailmaan...22 Humukuppilan väkeä............................................23 Historian väkivaltaisuuden käsittely................24-25 Tauski-keikkaraportti......................................26-27 Taidevandalismi....................................................28 Valtiopäämiesten kiroaminen 101.........................29 Vastataan palautteeseen.......................................31 Huumorisivu.........................................................32

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa 2/2018 (painettu )ISSN 1236-3995 , (verkkojulkaisu) ISSN 2343-26167 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.

Päätoimittaja: Milka Mustonen Toimitussihteeri: Ville Kuismin Toimittajat ja kirjoittajat: Antti Aavaharju, Tomas Dahlström, Juho Härkönen, Aku Kangas, Jaakko Kangasmäki, Pauliina Koskimäki, Otto Korhonen, Ville Kuismin, Milka Mustonen, Ville Pellinen, Marko Piipponen, Otso Pitkänen, Tuomas Poutiainen, Simo Purhonen, Eero Toroi, Joni Ylimäki Taitto: Milka Mustonen Painopaikka: Haltia, Joensuu Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite:varnitsa.ry@gmail.com tai milkam@student.uef.fi Painos: 70 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs Kannen kuva: Milka Mustonen Takakansi: Milka Mustonen

2

PÄÄKIRJ ITUS O Vuosi 2018 on miltei lopussa, maailmanloppua ei tullut vieläkään ja Trump on valitettavasti edelleen presidentti. Lopussa on myös allekirjoittaneen taival Varnitsa-lehden päätoimittajana ja Varnitsan hallituksen jäsenenä. Ensi vuonna päätoimittajana jatkaa Juho Härkönen ja hänen oikeana kätenään toimitussihteerinä Tomas Dahlström. Onneksi olkoon siis Juho, sait hallituksen parhaan pestin. En epäile hetkeäkään, etteikö Juho saisi erinomaisesti jatkettua Varnitsa-lehden kunniakasta päätoimittajalinjaa.

Jokunen joulujuttu tästäkin lehdestä silti löytyy. Okkultismin vivahteet jäivät elämään pakanateemana, joka on jälleen puhtaasti esteettinen valinta. Yritin virittäytyä tunnelmaan kuuntelemalla esimerkiksi Heilungia, mutta yhdistettynä Tauski-keikkaraportin taittamiseen se aiheutti lähinnä mietoja psykoottisia tiloja.

Vielä viesti tuleville päätoimittajille ja kaikille varnitsalaisille: pitäkää kynsin ja hampain kiinni paperisesta lehdestä, vaikka digitalisaatio tunkeekin jo uniin ja hampaankoloihin. Digitaalista lehteä ei ole läheskään niin mukava lukea painoilloissa, ja sen ympärille on hankala kokoontua kahvivuoroilla. Digitalisointi tietää myös melko varmasti erään rakkaan liitteemme kuolemaa.

Mitä tähän vuoteen on sitten mahtunut? Varnitsa-lehden osalta hyvältä näyttää, lähes kaikki paperilehdet ovat kadonneet ainejärjestötilan hyllyiltä lukijoidensa mukaan. Toimituskunta on ollut aktiivista, eikä ketään ole tarvinnut potkia väkisin kirjoittamaan lehteen. Muutama joensuulainen yrityskin suostui Specian ohella sponsoriksi. Hienoinen toiveeni on vielä se, että joku vuoden 2018 fukseista uskaltautuu ensi lukukauden aikana toimituskuntaan. Juho antaa teille karkkia.

Lopuksi haluaisin kiittää koko toimituskuntaa ja muita varnitsalaisia, jotka ovat lehden tekoon osallistuneet. Erityiskiitokset vielä toimitussihteeri-Villelle, joka on toiminut kiireisen päätoimittajan apuna ja pitänyt pakan kasassa erityisesti tänä syksynä. Kiitos myös kaikille varnitsalaisille, jotka ovat tehneet kuluneista vuosista niin mahtavia.

Minulla oli vuoden alussa tavoitteenani jatkaa Varnitsan asiallis-epäasiallista linjaa ja uudistaa ulkoasua. Omasta mielestäni olen onnistunut varsin hyvin, vaikka kaikkia kunnianhimoisimpia taittosuunnitelmiani en saanutkaan toteutettua ajanpuutteesta johtuen. Kuluneena vuonna olen tehnyt korkeakouluharjoittelun, aloittanut gradun teon ja valmistuminen alkaa häämöttää pelottavan lähellä. Hetkeäkään en silti kadu, että hyvin monesti olen laittanut lehden ja muun hallitustoiminnan opiskelujen edelle. Vaikka aikani Varnitsassa alkaa olla kortilla, ette pääse minusta ainakaan vielä ensi keväänä eroon, sillä toimituskunnassa jatkan loppuun asti.

Hyvää loppuvuotta kaikille, ensi vuonna jatketaan sitten Juhon hellässä huomassa!

Neiti propaganda- ja kansanvalistusministeri Milka Mustonen

Tämän lehden piti alun perin olla Okkultismi-Varnitsa, mutta päätin jättää sen teeman Juholle. Tämä ei ole varsinaisesti joululehti, tuon verenpainetta nostavan kapitalismihelvetin ilmentymän promoamiseen minua ei huvittanut lähteä. Jouluestetiikkakaan ei viehätä omaa silmääni pätkän vertaa.

Menkää vaikka tuijottamaan Stockmannin jouluikkunaa, jos haluatte nähdä vilkkuvaloja ja muovikrääsää.

3

Puheenjohtajalta Howdy-ho, koko rakas Varnitsa! Taasko me ollaan vuoden loppupuolella? Aika kuluu ilmeisesti joka vuosi vain nopeammin. Tällä kertaa vuoden loppu on minulle hyvin erilainen kuin aiemmin, koska tämän vuoden ja tämän kirjoituksen myötä loppuu myös minun aikani Varnitsan hallituksessa. Hiukan haikein mielin tätäkin juttua kirjoittaa, sillä tämä voi olla viimeinen juttuni Varnitsa-lehdessä.

Mitä Varnitsa siis on minulle? Varnitsa on tapa jättää murheet ja huolet pois. Varnitsa on paikka, jossa erilaiset ihmiset kohtaavat ja oppivat toisistaan. Varnitsa on paikka, jossa voit olla oma itsesi. Varnitsa on paikka, jossa joudut kuuntelemaan tyhmiä juttuja ja puhut itsekin tyhmiä, ja se on ihan okei.

Varnitsa on huolenpitoa. Varnitsa on ystäviä.

Koko aika Varnitsassa on antanut minulle paljon ja olen oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä. Sen vuoksi olen myös antanut Varnitsalle sen, mitä itse pystyn antamaan. Nyt olen kuitenkin valmis sanomaan, että olen antanut sen, mitä pystyn.

Tämän vuoksi lähden mielelläni ja annan seuraavalle Aleksis ”Aleright” Honkasen hallitukselle vastuun ja oman luottamukseni.

Erityisen hienoa uudessa hallituksessa on muuten se, että siellä on kaikkia viittä vuosikurssia edustettuna tasapuolisesti. Se merkkaa hyvää tulevaisuutta Varnitsalle.

Haluankin kertoa teille minun muistoni ensimmäisestä päivästä, kun astuin Joensuuhun asumaan. Lähdin Kuopiosta vanhempieni kanssa ensimmäisen koulupäivän aamuna. Ohjelmassa oli koulupäivän lisäksi uuteen asuntoon muuttaminen. Syystä tai toisesta olin todella hermostunut ja voin sanoa, että minua jopa pelotti astuminen täysin uuteen elämään. Ensimmäisen yliopistopäivän aikana kerkesin jo jutella useamman kanssaopiskelijan kanssa, mikä helpotti oloa, mutta hermostuneisuus oli koko ajan takaraivossa. Päivää helpotti se, että päivän jälkeen uuteen kotiin saapuessani, vanhempani olivat hoitaneet koko muuton puolestani.

Oloa vähemmän helpotti se, että vanhempani joutuivat lähtemään illalla pois. Ensimmäistä kertaa elämässäni sitten lapsuuden tuntui pelottavalta ajatukselta, että vanhemmat jättävät minut aivan yksin uuteen paikkaan.

Eiköhän nyt ole minun aika hiljentyä ja antaa muiden äänten kuulua. Enhän minä tietysti mihinkään ole vielä lähdössä, mutta samaan tapaan kuin tänä vuonna Cheekillä keikkalavoilla, niin minunkin ”valot sammuu” hallituksen parrasvaloissa. Yhteistä näissä tapauksissa on myös se, että kukaan ei jää myöskään kaipaamaan. Hehheh…

Heti seuraavien päivien aikana tuli elämääni sellainen asia, joka vei pelon täysin pois ja muutti elämäni täysin. Se oli Varnitsa.

Omat vuosikurssilaiset ja muut varnitsalaiset, joista monesta on tullut muutaman vuoden aikana yhtä merkittäviä elämässäni kuin vanhoista pitkäaikaisista ystävistäni, veivät kaiken pelon pois ja tekivät uudesta elämänvaiheesta helpon. Miksi ihmeessä pelkäsin tätä elämää? Tätä olen miettinyt ja kokemani myötä olen ottanut myös elämääni uuden asenteen, mitä jokaisen mielestäni kannattaa miettiä: mene aina sinne, mikä pelottaa eniten, koska pelko kertoo vain sen, että edessä on jotain merkittävää ja hyvää.

Kiitos kaikille teille, lua ja mahtavaa

ja hyvää joutulevaa vuotta!

Eero Toroi

4

KOPOSOPOLTA Vielä kerran koposopolta

Olen miettinyt, että Varnitsan hallituksen toiminta saattaa olla osittain hyvinkin näkymätöntä jäsenistölle. Erityisesti varainhankinta tapahtumiin saattaa jäädä kaukaiseksi jäsenistöltä. Varnitsan tapahtumien rahoittaminen tapahtuu pitkälti talkoista saatavilla rahoilla. Haluan kiittää niitä kaikkia hallituksen ulkopuolisia jäseniä, jotka ovat olleet auttamassa talkootöissä vuosien varrella. Toivoisin, että kaikki muistaisivat, että niin kauan kuin varainhankintaa talkootöiden muodossa tehdään ja vapaaehtoisia löytyy, hallitus voi järjestää jäsenistölle loistavaa ajanviitettä myös jatkossa.

Tässä sitä viimeistä kertaa kirjoitellaan lehden kopo-sopopalstalle. Tunnelma on kieltämättä haikea. Vuosi on jo melkein vaihtumassa uuteen ja kahden vuoden pituinen hallitustaipaleeni alkaa olla päättymässä.

Hallitustoiminta on ollut antoisaa, mutta välillä hyvin työllistävääkin erilaisine projekteineen. Parasta hallitustoiminnassa on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen ja itsensä toteuttaminen erilaisten projektien sekä tapahtumien parissa. Olen nauttinut osallistumisesta mahtavan ainejärjestömme toimintaan, ja jos saisin uudestaan valita, en pyörtäisi päätöksiäni olla mukana Varnitsan hallituksen toiminnassa.

Koska koen vähän turhana kirjoitella edunvalvontaa liittyvistä asioista enää tässä vaiheessa, haluaisin käyttää loput palstatilasta johonkin aivan muuhun. Haluaisin tässä vaiheessa kiittää kaikkia hallituksen jäseniä, joiden kanssa olen saanut työskennellä nämä kaksi hallituskautta. Edunvalvonta on jatkossa varmasti erittäin hyvissä käsissä, koska tehtävässä jatkaa Koskimäen Pauliina. Tsemppiä vielä myös uudelle hallitukselle!

Edunvalvonnan näkymättömyys Varnitsan jäsenille on ollut minulle suurin asia, mitä halusin hallitusvuoteni aikana koittaa muuttaa. Yritin parhaani mukaan säännöllisin väliajoin tiedotella opiskelijoiden elämään liittyviä asioita, joista olisi jäsenillemme hyötyä. Edunvalvonta on tuntunut välillä kuitenkin vähän sellaiselta, ettei se juurikaan kiinnosta jäsenistöä. Mitä enemmän tiedotetaan jostain asiasta, sitä vähemmän se tuntuu kiinnostavan. Toivon kuitenkin, että näistä tiedotteluista on ollut jäsenistölle apua opiskelijaelämään liittyvissä kysymyksissä.

Rauhallista joulua ja uutta vuotta! terkuin, kopo-sopo Kangasmäen Jaakko

Varnitsan palautekyselyn tulokset olivat positiivista luettavaa. Seksuaalinen häirintä sekä syrjiminen eivät näyttäneet ainakaan tulosten valossa olevan laajamittainen ongelma ainejärjestöstämme, josta olen todella iloinen. Molemmat ovat todella vakavasti otettavia asioita, jos haluamme pitää hyvän ja turvallisen ilmapiirin järjestämissämme tapahtumissa myös jatkossa. Seksuaaliseen häirintään ja syrjintään tulee puuttua saman tien sellaista havaitessa. On hyvä muistaa, että monesti näille asioille ei tapahdu mitään, ellei asioita tuoda rohkeasti esille, vaikka kynnys ilmoittaa asioista olisi ymmärrettävästi hyvinkin korkea.

5

Ise Cuthbertin Neuwoia Talwea warten Terwehdys hywe lukia, taicka temen cwlija, ios sinulle teme luvetan. Quin ombi viele Marraskw, mutta Talwikw saapuwilla, kerron mite wijsauxia olen oppenut ia talwest tieden, jotta sine pysyt terven.

Marraskywlla ombi sinun hywe rueta söömän Sinappi, pippuroita, kynssilaucka, Agrimonia eli Uerijwri ia Sipuli, Ninquin Agricola rucouskiriassa sano. Sitä paitsi pidä nyt palio kylpe ia haureus välttä ios tachtot teruen ele. Szonenlaskusta hän ei sano, nin ele sijs laske quin se olisi häticöindiä.

Talwi eli Joulukwlla sen sijan päänszonda pide laskea werta, eicä polwesta ninquin moni tyhmäst teke taicka ele laske tellecän kwlla ollenkan.

Ravinnosta sitte Agricola laina Platon sanaa, joca sano site, ette sopi caikinlaijsta roca szödhe ia lemmind ioma iooda, iotta pysyt lembimene.

Teste kerron sulle enembi aiuan pian. Szöö mös pään ia maxan yrttei.

Tamikwlla pitä uielä muistaa kylpe, ia caickea mwta techde paitsi jalghasta werta laskea. Rocasta Agricola kerto mite Almansar ombi sanonut. Sijs Ingifäri, Pippuroita, Caligot ia Nelike pitä olla rocan seas. Lisexi wähä swrustamata wina pitä iooman. Pää szonda eij saa iske ia maxaszondakin uain ios ombi hätä.

Sitte se lemmin iooma miste aicaisemmin kerroin. Teme iooma ombi hyve rwmille, quin se sinut lembimenä pitä ia kylmen oireilt sinut pelasta.

Se ombi sijs Vinum Hippocraticum eli Hypocras ia tähän tapaan sen walmixi teket Vinum Hippocraticum commune eli se tawallinen Hypocras

Jauha caicki karkesti ia sitte liota sitte wijnissä colme taicka neljen tijma. Lise sitte yxi ia pooli naula walgiata sokeria. Sotke ia kaada kangan lepi mwtanan kerra ia nin sinulla ombi Hypocras walmis.

Hypocran woipi mös muita yrttei laitta quin waicka pitkäpippuroita, Galanga ioca Ingifärille sukua ombi, muscotti ia jooman voipi wahvaxi techdä quin sijhe szodhge väkevää wijna.

Näillä wijsauxilla sinä selwiät talwen yli ninquin heiladus keypi. Kirioittanu isä Cuthbert sen Pyhen Homobonuxen peiuänä A D 18

Lise tietoia Resepti ombi peräisin kiriasta Pharmacopoea dogmaticorum restitute, 1631, siuuilta 683-684. Mwten lugemistona ombi ollu Agricolan rucous kiria wodelta 1544. Sen lisexi kiriastossa ombi Catharinan eli Caisa Häckisen kiria Agricolan Yrtit wodelta 2007, joca mös kannatta lukea.

Qvin cirioitat näme mercit tietäwäisen machinasi, pääset aivan itze Agricolan kirian sekä koko Hypocras reseptin lugeman: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/43445/p2006_rucouskiria.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://books.google.fi/books?id=wevr6epLd7UC&pg=PA618&hl=fi&source=gbs_toc_r&cad=3#v=onepage&q&f=true

6

Ios Apotechin mitat ombi sinulta vnholaan menneet, nin muistutuxesi ne ombi tesse:

KESKIAIKAISIA RATKAISUJA NYKYAJAN ONGELMIIN

H

ankalaa on läntisen ihmisen elämä vuonna 2018 jKr. Aina jokin ongelma tulee ja pilaa suunnitellun viikon mittaisen Red Dead Redemption 2 maratonin, esimerkiksi läsnäolopakon omaava luento, Kelan karhukirje, naapurin äänekäs remontti, pakastepitsan loppuminen lähikaupasta… Nyt on aika muutoksen!

Valtionvelan poismaksun rahoittaminen anekaupalla Vihatut ja kaikin puolin epäonnistuneet poliitikkomme ovat jostain syystä päättäneet, että valtiokonttorin velalla ei ole niin kauheasti merkitystä. Sota-aikana vuonna 1940 velan määrä oli 39,7% bruttokansantuotteesta. Vuonna 2017, rauhan ja vahvan talouskasvun aikaan, velkamäärä oli 47,0% BKT:sta. Tommin (5.vsk) olisi syytä painua eduskuntatalolle ja haukkua talousarviot lyttyyn vähintään yhtä perusteellisesti kuin hän teki Varnitsan syyskokouksessa.

Mutta mistä lääke tähän ongelmaan? Suomessakin liikkuu kaiken maailman pintaliitäjää, joiden sopisi pelätä kuolemanjälkeisiä aikoja. Keskiaikaisen roomalaiskatolisen kirkon ja sen hyveellisten toimintatapojen, kuten aneiden myynnin, palauttaminen on suoritettava viipymättä. Häpeärangaistukset langetettakoon niille, jotka eivät anetta mukamas kykene ostamaan!

Lukutaidottomuudella vihapuhetta vastaan Internetin synty ja sen demokratisoituminen on yksi maailmanhistorian suurimmista tragedioista. Ja niin oli kirjapainokin. Kauas ovat jääneet säädylliset ajat, jolloin kuka tahansa 80 älykkyyspinnalla varustettu besserwisser ei pystynytkään levittämään elämänkoulufilosofiaansa miljoonille astumatta edes ulos likaisesta tukiasunnostaan. Nyt ympäristömme on täynnä vihaista materiaalia, ja monen jalosyntyisenkin mieli on vihapuheella pahoitettu.

7

Maaorjan paikka ei ole virtuaalimaailman keskustelupalstoilla. Häpeäpaalut ynnä muut oikeudenmukaiset rangaistukset eivät riitä.

Luku- ja kirjoitustaito tulisi olla vain aatelisten ja kirkonmiesten etuoikeus. Vihapuheen määrä romahtaisi ja täten ihmisten elämänlaatu kohenisi mitä suurimmissa määrin. Miksi emme ole kuulleet tätä ehdotusta niiltä eturivin poliitikoilta, jotka aina saarnaavat vihapuheen ongelmallisuudesta? Täysin ammattitaidotonta sakkia.

Työttömien ristiretki Työttömille on nykyään tarjolla kaiken maailman ohjelmia. Vuosia sitten rakastettu opetusministerimme puhui pienelle joukolle näistä ohjelmista, joilla työttömyyttä pyritään kai vähentämään.

Yhtäkkiä kesken puheen eräs krapulainen kuuntelija takarivistä heräsi nokosiltaan ja huusi: ”Työllistämiseen ei tarvita muuta kuin lapio!

LA-PI-O!” Lapion lisäksi muitakin työvälineitä voitaisiin varmasti käyttää. Vaikkapa miekkoja!

Nykyisin Pyhää maata hallitsevat Jeesuksen tappaneet juutalaiset. Jerusalemissa asuu jopa saraseeneja! Käsissämme on täysin häpeällinen tilanne. Harhaoppisia riittää, kuten myös työttömiäkin. Tämä on niin kutsuttu win-win-tilanne. On siis korkea aika lähettää työttömät tekemään työtä, jolla on tarkoitus. Vähemmän TE-palveluita ja enemmän pyhiä sotia! ps. kirjoittaja itsekin on työtön pummi. Deus vult!

Otto Korhonen

Näin syntyy

arnitsa-lehti

Varnitsa lehti on kenties kampuksemme ja koko Itä-Suomen yliopiston vanhin ainejärjestölehti, jonka juuret ovat rauhan(ja tietyn yrtin), huuruisella 1970-luvulla.

Vaikka lehti useimmiten on aikamoista perseilyä, vaaditaan sen tekemiseen kuitenkin monenmoista järjestelyä ja kommervenkkia. Tässä yhden päätoimittajan työprosessi Varnitsa-lehden synnyssä.

Aloitetaan vaikka siitä, että ensin tarvitaan idea siitä, mitä seuraavaksi lähdetään tekemään. Joskus lehden teemat kai on päätetty yhteisesti toimituspalavereissa, mutta allekirjoittanut on ne diktaattorimaisesti päättänyt etukäteen toimituspalaverien sujuvuuden vuoksi. Tällaisena wannabetaitelijana saan usein ”kuvia” päähäni jossain läheisen ääs-marketin kassajonossa, ja niitä lähden sitten toteuttamaan. Jos olisin antiikin kreikkalainen, kuvittelisin kai muusan ampuvan nuolella idean perseeseeni. Valitettavasti kyseessä on nykyisin vain se lähikaupan vakkarimummo, joka tökkii ostoskärryillä takaapäin.

Ergonominen työpiste

Siellä sitten riitelemme keskustelemme siitä, miksei voida tehdä Okkultismi-Varnitsaa tai Porno-Varnitsan uusintaversiota.

Päätoimittaja käy läpi kuumottavan kierrok sen, jolla jokainen joutuu vuorollaan paljastamaan synkimmät aivoituksensa siitä, mitä aikoo seuraavaksi kirjoittaa. Palaverin jälkeen päätoimittajalla on hentoinen idea siitä, miltä lehti tulee näyttämään.

Visuaalisena ihmisenä lähden aina siitä kansikuvasta, ja sen ympärille rakentuu sitten lehti. Itse kansikuvat olen räpeltänyt yleensä silloin, kun olisi pitänyt nukkua ja/ tai opiskella, ja aamulla todennut että eihän tämä saatana voi olla näin ja aloittanut alusta. Työergonomiasta sen verran, että 28 neliön yksiö asettaa tiettyjä haasteita taiteen harrastamiselle, ja yleisin työpisteeni onkin sänky. Parhaat unet saa pyyhekuminmurujen ja vesivärilänttien seassa.

Kun toimituskunta ahkeroi journalististen tuotostensa parissa, päätoimittaja piirtää sitä samperin kansikuvaa ja yrittää hankkia mainostajia. Mainostajien hankkiminen tapahtuu niin, että päätoimittaja kiertää toimitussihteerin kanssa Joensuun baareja ja ravitsemusliikkeitä keräilemässä ”ei kiitos” vastauksia. Vaihtoehtoisesti voi lähetellä pitkiä yltiökohteliaita sähköposteja, joihin yrityksen edustaja yleensä vastaa kolmella-neljällä sanalla: ”Joo, saatte 50e, terveisin Timppa”. Ok, kiitos Timppa. Sähköpostivaihtoehto on toiminut toistaiseksi paremmin, johtuvatko nyreät vastaukset naamatusten sitten minun vai toimitussihteerin naamasta, mene ja tiedä.

Kansikuvan lisäksi lehteen tarvitaan tietysti jutut, ja niitä kirjoittamaan toimituskunta. Varnitsa-lehti on jostain syystä ollut ilmeisesti aina varsin miesvoittoinen, ja parikymmenpäistä mieslaumaa satunnaisine naisvierailijoineen olen minäkin luotsannut tämän vuoden. Toimituskunta kerätään yleensä palaveeraamaan johonkin baariin, kaiketi siitä syystä, että kaljatuopposten äärellä juttu luistaa paremmin kuin aamulla kello kahdeksan Metrian kahviossa.

8

Kun kansikuva on valmis, mainostajat kerätty ja deadlinesta on kulunut noin viikko, alkaa taitto. Tässä vaiheessa osa jutuista puuttuu edelleen. Joka kerta. (Tiedän nyt, miksi varnitsalaisten opiskelu-urat kestävät keskimäärin noin kymmenen vuotta.)

Taitto hoidetaan nykyaikaisesti taitto-ohjelmalla, joka silloin tällöin kaatuu hävittäen jo taitetut jutut, kirjaa itsekseen omituisia asetuksia tai kadottaa osan tekstistä kätevästi juuri ennen painoa. Taitto hoituu myös ergonomisessa asennossa työasemallani, eli sängyssä. Yleensä valitsen eeppisen taustamusiikin, tai kuuntelen inkognito-tilassa salaa Suomi-iskelmää Spotifystä.

Taustamusiikki on tärkeä osa taittoa.

Kun uunituoreet lehdet odottavat laatikossaan, seuraa painoilta ja toimituskunnan lahjonta pizzan ja ilmaisen kaljan muodossa. Kun pizzat on syöty, seuraa toimituspalaveriakin kuumottavampi kierros, jossa jokainen saa kertoa kirjoittamastaan jutusta, ja jonka jälkeen päätoimittaja haukkuu sen pystyyn. Itkua nieleskellen toimituskunta ryystää loput kaljansa, ja sitten suunnataan lehdessä mainostaneeseen anniskeluliikkeeseen. Siellä käydyistä keskusteluista en sano sen enempää, mutta niiden laadusta kertoo tämä erään toimituskuntalaisen lausahdus Tinderin peluun parissa: ”Stereotyyppinen lehmä, mut laita silti jatkoon.”

Painoillasta toivuttua on aika koota taas toimituskunta palaveriin ja aloittaa koko rumba alusta. Että Onnea vaan Juho valitsemallesi tielle.

PT

Kun lehti on taitettu, ja toimitussihteeri on oikolukenut sen ja korjannut kaikki päätoimittajan aivopierut, on aika painaa lehti. Se tapahtuu ISYY:n toimiston tulostimella. Tulostuslupaa varten ISYY:n henkilökunnalle on vanhan rituaalin mukaan uhrattava pulla tai muu hiilaripitoinen leipomus. Sitten parkkeeraan kamojeni kanssa ISYY:n sohvalle odottamaan lehtien tulostumista, ja aiheuttamaan kummastusta aterimia ostavien vaihtarien keskuudessa. Tulostin on nyt uusittu, mutta vanha, persoonallisempi tulostin tykkäsi viedä sivuja Varnitsan painokiintiöstä tuhoamalla aina tietyn prosentin lehdistä. Painettu lehtierä viedään piiloon, ja seuraavaksi suunnataan salaiseen paikkaan tulostamaan juoruliitettä.

Tämän lehden soundtrackia

9

KORPelan VAKKA Varnitsalaisten monivivahteiseen mytologiaan sisältyy lukemattomia konnia, hirviöitä, heeroshahmoja ja kuolevaisia. Edellä mainituista kirkkaimman kruunun kutreilleen on saanut professori Jukka Korpela. Korpela on varnitsalaisille ehdoton auktoriteetti, lähes puolijumalaksi kohonnut tiennäyttäjä ja viisas opettaja. Korpelan kultista poikkeavat kerettiläiset, jotka julkeudessaan kiistävät suuren karismaattisen opit, joutuvat yhteisön hylkäämiksi ja lopulta työttömyyden kirouksen alaisiksi. Varnitsan suurimpia tabuja on kevätjuhlien uhrimenot, jolloin heikoimmat fuksit uhrataan Korpelan kunniaksi. Näiden uhrijuhlien tarkoituksena on turvata valmistuminen sekä työllistyminen suurta karismaattista juhlistaen. Varnitsalaisten uskomuksissa elää siis jonkinlainen kosminen karma, joka personoituu Korpelan henkilön kanssa.

Fuksien on juotava kaikkien varnitsalaisten valvovien silmien alla ”Korpelan vakka” ja ne, jotka eivät saa vedettyä alas tätä kihisevästä lietteestä keitettyä litkua, tullaan karkottamaan ainejärjestöstä iäksi.

Korpelan malja on monella tapaa mysteerien verhoama. Kukaan ei ole täysin varma Korpelan vakan tarkasta reseptistä, tai siitä mikä ainesosa antaa sen tunnusomaisen maun. Jotkut ovat puhuneet salaisen ainesosan olevan puoliksi palanut kumi, toiset puhuvat käyneestä etikkaliemestä ja kolmannet pilaantuneesta kahvista. Näissä debateissa ei ole toistaiseksi päästy vielä puusta pitkään. Vastenmielisen nesteen nieleminen on siis samalla kelpoisuustesti, joka paljastaa armotta ketkä ovat viininpunaisten haalareiden veroiset.

Fuksien uhraamisesta kertovat lähteet perustuvat yksinomaan suullisiin, eli oraalisiin lähteisiin.

Nämä lähteet koostuvat eeppisistä runoista, jotka on ajan myötä koottu juoruliitteisiin jälkipolvien perinnöksi.

10

Uhrijuhlan ylipappina toimii mahdollisimman kaukana fukseista oleva, mutta osattomaksi jäänyt varnitsalainen – usein työtön maisteri.

Tuutorit sitovat fuksit ennen uhrijuhlien alkua, uskotellen näille pahaa-aavistamattomille uhrilampaille sitomisen kuuluvan pian alkavaan seuraleikkiin.

Totuus kuitenkin valkenee viimeistään silloin, kun paikalle kannettujen tynnyreiden kansien alta leijuva löyhkä tappaa nälkäiset kärpäset ympäriltään. Rummut alkavat lyödä kauhistuneiden fuksien sydänten tahtiin ja tuomiopäivän pasuunat kailottavat kuin viimeistä päivää.

Ylipappi astuu esiin mustasta jätesäkistä kokoon kursitussa rituaaliasussaan ja aloittaa seremonian lukemalla loitsuja Korpelan raamatusta.

Rummut alkavat lyödä entistä kiivaammin, kun fukseille juotetaan tuhannelle jalkarättiröykkiölle maistuvaa juomaa ja ne, jotka kykenevät nielaisemaan ilman oksentamista tai pyörtymistä, ovat läpäisseet kokeen.

Häviäjille luetaan hetken päästä karkoituspäätös, eivätkä nämä ole tervetulleita Suvaksen saleihin. Suvaksella uudet fuksit polvistuvat muiden varnitsalaisten edessä puheenjohtajan laskiessa miekan kerran jokaisen fuksin olkapäälle. Tämän jälkeen seuraa puhe, jonka jälkeen nostetaan viinimaljat opintojen päättymiselle ja tulevalle työpaikalle.

Suullisesta perinteestä koonnut Otso Pitkänen VKVR A II 9, n. 12. 2018

Kuinka Varnitsan syyskokous valmistetaan Monet Varnitsan syyskokouksissa käyneet ovat haukkoneet henkeään (tai haukotelleet) tämän joensuulaisen opiskelijademokratian kruununjalokiven järjestelyjen edessä. Kulloinenkin hallitus joutuu yleensä näkemään kovasti vaivaa, jotta tämä yhdistyslain velvoittama ilottelu saataisiin järjestettyä. Mutta kuinka se oikein käytännössä tehdään? Ohessa todella helppo ja yksinkertainen ohje, jolla kuka tahansa voi järjestää onnistuneen syyskokouksen.

1.

Ota yksi Varnitsan hallitus 2.

Ota yksi olut 3.

Grillaa puheenjohtajaa omassa liemessä noin 11 kuukautta 4.

Ota toinen olut 5.

Laadi syyskokouksen esityslista 6.

Unohda syyskokouksen esityslista 7.

Ota yksi ylityöllistetty rahastonhoitaja 8.

Teetä rahastonhoitajalla talousarvio 9.

Nyt on kiire! Se vitun kokous on ens viikolla!

10. Onkohan tässä nyt unohtunut jotain?

11. Ota kolmas olut 12. Jätä toimintakertomuksen luonnos Metrian miestenvessan kannen päälle 13. Siirrä tapahtumavastaavat naamatusten 14. Tapahtumavastaavat alkavat läpsiä toisiaan samalla, kun Varnitsan puheenjohtajisto siirtyy kahdestaan lukittuun huoneeseen.

Kukaan ei tiedä, mitä huoneessa tapahtuu 15. Ota järki käteen 16. Huuda liikuntavastaavalle ja päätoimittajalle. Huuda vain. Älä edes hengitä 17. Puheenjohtajisto palaa huoneesta mukanaan purkillinen tuoretta suolaa 18. Sihteeri levittää suolan ainejärjestötilan pöydälle ja alkaa mätkiä sitä fuksilla 19. Tällä välin liikuntavastaava ja päätoimittaja ovat kypsyneet huudossa tarpeeksi 20. Mieti, mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa 21. Ota kahvi 22. Maistuupas paskalta 23. Vitun Pyry

11

24. Ollaanhan me nyt ihan varmasti muistettu ihan kaikki?

25. Rekrytoi joku N:nnen vuosikurssin edustaja etukäteen ”vapaaehtoiseksi” kokouksen puheenjohtajaksi 26. Ei vapaaehtoisia 27. Vitun Parkkonen 28. Tässä vaiheessa fuksilla käsitelty suola on muuttunut pullapitkoiksi ja kahvi/teetarjoiluksi 29. Etsi turhaan puuttuvaa termospullon pumppua 30. Murtaudu Epsilonin kaappiin ja lainaa yksi pumppu 31. Syytä Tomboloa Epsilonin kaapin paskomisesta 32. Ota yhteyttä tilapalveluihin ja varaa kokoustila 33. Tilapalvelut vaativat kokoukselle järkkäriä koska opiskelijademokratian toteutuminen sisältää potentiaalisesti voimankäyttöä edellyttäviä tilanteita 34. !@#£%&!

35. Mieti, mitä Hitler tekisi tässä tilanteessa 36. Se helvetin toimintakertomus! Palaa takaisin kohtaan 12 selvittääksesi missä se on 37. Nevermind, löytyi jo 38. Ota olut. Tässä vaiheessa ei niin väliä monesko 39. Hakkaa päätä seinään ja kiroile niin kauan, että kokous alkaa 40. Mitäs helvettiä?

41. Jääkarhu voi uidessaan saavuttaa jopa 10 kilometrin tuntinopeuden käyttämällä melamaisia käpäliään 42. Mieti, kuka vetäisi pahimmat perseet hallituksen tappajaisissa 43. Valikoi tällä periaatteella nykyisiä hallituslaisia ehdolle seuraavaan hallitukseen 44. Lue yhdistyslaki 45. Koe deja vu-tunne sanan ”esityslista” kohdalla 46. Tunne! Elä! Vihaa! Rakasta!

47. Ks. kohdat 2, 4, 11 ja 38 48. Ks. kohta 47 49.        50. Ulosta ja tarjoile lämpimänä. Onneksi olkoon! Olet järjestänyt onnistuneesti Varnitsan syyskokouksen!

Vulle

VARNITSAN HALLITUS 2019 Edelliseltä sivulta saimme lukea koko Varnitsan seuraavan hallituksen valintaan johtavan demokraattisen prosessin kulun. Ja tässä he ovat, uunituoreet hallituslaiset vuodelle 2019:

Aleksis Honkanen (5.vsk) - Puheenjohtaja Allright! Tämä on sana, jonka kuulee useammin tulevan puheenjohtajamme suusta kuin laki sallisi. Hän usein esittelee itsensä näin: ”Mä oon Ale ja mä tuun stadist!”.

Kyseessä on siis viidennen vuosikurssin oma poika Aleksis Honkanen. Aleksiksella on vahva helsinkiläinen-identiteetti, vaikka hän on oikeasti syntynyt Turussa, asunut lapsuudestaan viisi vuotta Joensuussa ja hänhän on oikeasti vantaalainen. Tai ainakin siellä hän kävi lukionsa. Sä voit vaan astua ruokalaan ja vaikka sä et heti Alea näkisikään, niin Alen ääni kyllä raikaa koko Careliassa.

Pieni, mutta äänekäs, meidän Ale. Aleksikselta ei puutu itsevarmuutta ja kun hän johonkin ryhtyy, niin hän tekee sen täysillä. Alea voidaan kiittää esimerkiksi Tule HiMaan -projektin ideoinnista ja toteutuksesta. Hän ei ole myöskään jäänyt huomiotta opeharkassa norssilla, sillä teinitytöt ovat saaneet hänestä aikamoisen päähänpiintymän! Ei Alekaan täysin töpeksimättä ole Joensuun yössä selviytynyt. Hän on muun muassa kännipäissään pyöräillyt suoraan liikennemerkkiin ja saanut sakot poliisilta, kun ajoi ilman pyörän valoa. Aijai! Ale on myös Newcastlessa vaihdossa ollessaan tituleerannut suomalaisten olevan mongoleja. Se, jos jokin on varmaa, että Alesta tulee mahtava puheenjohtaja ensi vuodelle! Kokemusta häneltä ei puutu, sillä hän on ollut jo aikaisemmin hallituksessa järjestövastaavana ja vpj/koposopona.

12

Juho Härkönen (2.vsk) - Päätoimittaja Juho on yksi hallituksen uusista tulokkaista, kuitenkin tämän 2.vsk:n edustajan tuotannosta on päästy nauttimaan monessa muodossa jo paljon pidempään lehden sivuilla ja sen liitteissä. Mitään radikaaleja muutoksia lehden nykyiseen konseptiin Juho ei ole aikeissa tehdä, vaikka mikkeliläisellä indierokkarilla onkin kapinallinen puolensa josta kertoo porttikielto stadionille Espanjassa.

Varnitsa-lehden luotsaaminen toimii Juholle hyvänä ponnahduslautana unelmien tavoittelussa, sillä yleisen nörtteilyn ohella haaveissa on työ Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana. Sivuaineopintoja on suunnitelmissa ottaa tukemaan ammatin tavoittelua. Kulturellina hän toki omistaa pianon ja kitaran, jota ei tosin osaa kuin virittää.

Pauli Puistosalo (4.vsk) - Huvivastaava

on eksynyt Joensuuhun monimutkaisen reitin kautta: hän on syntynyt Lapissa, asunut Seinäjoella, sieltä eksynyt Vantaalle ja Espooseen, josta kipitti takaisin Lappiin ja sen jälkeen takaisin Espoon lähiöhelvettiin, josta onnellisten tähtien saattelemana saapui Susirajalle.

Monimutkainen reitti ei tarkoita, etteikö Pauli olisi ihan järkevä tyyppi; tuntuuhan Pauli olevan joka vuosi ensimmäisiä vanhemman vuosikurssin opiskelijoita, joihin fuksit tutustuvat.

Tuleva tapahtumavastaavan pesti on siis juuri sopiva tehtävä tälle neljännen vuosikurssin kokeneelle ja ”gonahtaneelle” tapahtumissa kävijälle. Hallituskokemusta ei aiemmilta vuosilta ole karttunut, mutta painekattilassa toimiminen ei ole Puistosalon pojalle ongelma, onhan hän tottunut pitämään jöötä neljälle nuoremmalle sisarukselleen. Vapaa-aikana Paulin löytää joko pelaamassa pleikkaria tai lipittämässä kaljaa, mutta ennen kaikkea sydäntä lähellä ovat jalkapallo (erityisesti Valioliiga, Hongan pelit tai Suomen maajoukkueen pelit) sekä kaikista tärkeimpänä Formulat. Eli jos viikonloppuna yrität ehdottaa Paulille yhteistä tekemistä, varmista ettei silloin tule Formuloita.

Susanna Halonen (2.vsk) - Huvivastaava

on eksynyt Joensuuhun pitkän kaavan kautta pääkaupunkiseudulta, tarkkaan ottaen Vantaalta. ”Susse” kuuluu siinä mielessä harvinaiseen kerhoon, että hän on YLPEÄ vantaalainen (sukujuuriltaan silti kiero savolainen sekä lupsakka karjalainen). 23-vuotiaalle tapahtumavastaavallemme paineiden alla työskentely ei ole vierasta, hän kuitenkin työskenteli Subwayssa ravintolapäällikkönä toista vuotta ennen Joensuuhun rantautumista.

Toisen vuosikurssin varnitsalainen ja ensikertalainen hallitushommissa on jo varmasti monille tuttu varnitsan tapahtumista, ääntä ja juttua nimittäin riittää henkilöstä riippumatta: muun muassa siitä, kuinka joku voi juoda ”esanssipaskaa” (juo niitä kuitenkin itse). Sussea ei kannata kuitenkaan sanomisistaan suututtaa, muuten voit maistaa sählyturnauksessa joko parketin tai veren maun suussasi. Jos törmäät Susseen yliopistolla ja kysyt kuulumisia, todennäköisin vastaus vaihtoehto lienee ”paskaaks tässä”. Nuori ja villi tapahtumavastaavamme viettää vapaa-aikaansa pääosin joko netflixin äärellä tai sitten villasukkia neuloen. Näin railakkaan ihmisen kanssa tapahtumamme ovat varmasti hyvissä käsissä.

13

Pinja Vuorinen (3.vsk) - Rahastonhoitaja

Varnitsan rahat kavaltamaan on valittu täksi kaudeksi 3. vsk:n edustaja kouvolalainen Pinja. Ikää neidolla on 22-vuotta, vaikka henkinen ikä seilaakin 13- ja 65-vuotiaan väliä: jutut tuntuvat aika ajoin murrosikäisen hihittelyltä, mutta suurimman osan ajastaan Pinja viettää torkkupeiton alla sukkia kutoen.

Tämä Kymenlaakson kuningatar toimii hallituksessa jo toista kauttaan, ensin sihteerinä samalla tiedotusasioita hoitaen ja nyt rahastonhoitajana. Pinjan löytää lähes poikkeuksetta jokaisesta Varnitsan tapahtumasta, useinmiten kertomassa rakkaista akvaariokaloistaan. Tämän lisäksi Pinjan sydäntä on lähellä runous – ei siis ihme että että kaapista löytyy kultamitali ala-asteen runonlausuntakilpailusta.

Pauliina Koskimäki (5.vsk) - Koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava/varapuheenjohtaja ”Pohjanmaa nousee!”, tokaisi opettaja Pentti Rautajärvi lukiessaan kommunististen kirjapainojen tuhopoltoista Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanissa. Pohjanmaa (ja Kepu) on myös kovassa nousussa Varnitsan hallituksessa, sillä koposopon paikalle nousee Jaakko Kangasmäen seuraajaksi viidennen vuosikurssin nurmolaisvahvistus, Pauliina.

Tämä tuleva opettaja hyppäsi hallitushommiin varsin myöhäisessä vaiheessa eli neljäntenä opintovuonna, ja hänet tunnetaan tunnollisena ja motivoituneena luottamustehtävän hoitajana. Kokemusta ja kannuksia häneltä löytyy esimerkiksi puoluepolitiikasta. Järjestövastaavista on huhujen mukaan tullut ennenkin hyviä varapuheenjohtajia, joten ensi vuonna pääsemme varmasti näkemään taas kerran samanlaisia rautaisia ja innovatiivisia edunvalvontaotteita kuin ennenkin.

Minna Simola (4.vsk) - Järjestövastaava Helsingistä kotoisin oleva Minna toimii Alen Allright-hallituksessa järjestövastaavana. Hallitus toiminta on Minnalle tuttua jo monen vuoden takaa. Nelosvuosikurssin Minna rakastaa kahvia ja erityisesti erilaisia kahvikokeiluja: mitä erikoisempi, sen parempi. Minnalla on ennestään jo paljon järjestökokemusta ja varmasti toiminta järjestövastaavana on kuin söisi palan kakkua.

Kanteleenkin soittaminenkin luonnistuu tältä moniosaajalta. Lisäksi solmutkin onnistuvat partiotaustan takia. Minna kuuntelee sitä musiikkia joka kuulostaa hyvälle. Jos tarvitse apua järjestöasioiden takia ja tai uutta kahvisuositusta, Minna on oikea henkilö. Muistakaa vaan kuitenkin että Minna on Helsingistä, eikä mistään muualta.

14

Anni Kovalainen (1. vsk) - Sihteeri Tuleva Varnitsan hallituksen sihteeri Anni Kovalainen on kotoisin Kajaanista ja tuli opiskelemaan historiaa oman mielenkiinnon myötä. Anni on 25-vuotias ja ennen historian opiskelua Anni opiskeli Savonia-ammattikorkeakoulussa Kuopiossa suuhygieniaa. Sieltä valmistuttuaan vuonna 2016 Anni oli Savonlinnassa hammashommissa.

Vapaa-ajalla Anni tykkää viettää aikaa kavereidensa kanssa ja fuksina tietysti osallistua opiskelijatapahtumiin sekä harrastuksena toimii lenkkeily ja ulkoilu. Anni kuului myös legendaariseen joukkueeseen, joka voitti jokaiselle varnitsalaiselle tutut fuksiaiset tänä vuonna.

Valinta hallituksen sihteeriksi tuli Annille hieman yllätyksenä, mutta kiinnostus päästä järjestämään kaikkea jännää ja mukavaa hyvällä porukalla alensi kynnystä näin fuksivuotena lähteä hommaan mukaan.

Markus Köykkä (1. vsk) – Liikuntavastaava Varnitsan upouusi liikuntavastaava on ensimmäisen vuoden opiskelija 21-vuotias Markus Köykkä. Tuusulasta kotoisin oleva Markus on innokas urheilun harrastaja, joten tämänkin vuoksi hän on oiva valinta liikuntavastaavan pestiin. Markus on ansioitunut koripalloilija ja hänellä onkin takanaan noin 8 vuoden peliura pääkaupunkiseudulla. Markus seuraa urheilua aktiivisesti ja erityisesti Joensuun Katajan menestys on lähellä sydäntä, mikä ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä.

Koripalloilun lisäksi Markus harrastaa moottoripyöräilyä ja punttisalitreeniä sekä osallistuu aktiivisesti Varnitsan liikuntavuoroihin. Jotta paketti pysyisi hyvin tasapainossa, on Markus myös varsin tuttu näky iltariennoissa. Luonnollisesti Markus kuului myös 2018 fuksiaisten legendaariseen voittajajoukkueeseen. Hallitustoimintaan Markus lähti mukaan, koska haluisi päästä järjestämään monipuolista toimintaa sekä tutustua samalla muihin Varnitsalaisiin.

Salla Peltonen (3.vsk) – Kulttuurivastaava Varnitsan hallitukseen kulttuurivastaavan paikalle astelee Mäntyharjun ja koko eteläisen Savon lahja maailmalle, ja erityisesti Varnitsalle. Ensimmäistä hallituskauttaan aloitteleva Salla tunnetaan ainakin oman vuosikurssinsa kruunaamattomana karaokekuningattarena, ja hänen tekemänsä drinkit vievät jalatkin alta. Toisinaan myös tekijältä itseltään. Muina meriitteinä Sallalla on muun muassa edelleen palauttamaton hops, sekä kultamitali ala-asteen hiihtokilpailussa, jossa hän oli sarjansa ainoa kilpailija. Salla omistaa myös auton, jolla ajelemista hän harrastaa. Salla on edelleen vakiokaartia Varnitsan tapahtumissa, joissa hän ahkerasti käy. Sallaan kannattaakin ehdottomasti tutustua, sillä hänen kanssaan aika ei koskaan käy pitkäksi.

15

Miekantaontaa Kansalaisopistolla Vol. I Viime keväänä Varnitsaa lukeneet saattoivat törmätä juttuumme Puukontaontaa Kansalaisopistolla. Nämä laatujournalismin kuluttajat ovat siis jo tietoisia siitä, että meillä on syvä kiintymys kiiltäviin ja teräviin asioihin sekä eritoten niiden valmistamiseen. Tähän kiintymykseen kuuluu olennaisena osana suuri luotto omiin kykyihin sekä luova hulluus. Toissa kesänä Akun onnistui pelastaa metallinkeräyslavalta pakka vanhoja auton lehtijousia, joiden hän arveli vielä joskus soveltuvan jonkin isomman projektin aihioiksi. Ilmoittauduttuamme Joensuun Seudun Kansalaisopiston syksyn käsityöpajaan, avautuivat ovet tälle projektille.

Miekka, tuo aseista jaloin, jota menneisyytemme sankarit ovat käyttäneet. Kansalliseepoksemme Väinämöinenkin omisti miekan, vaikka runonlaulannastaan onkin tunnetumpi. Kalevalassa Väinämöinen pyytää Seppo Ilmarista takomaan itselleen uuden miekan sammon ryöstöä varten. Ilmarinen takookin Väinämöiselle miekan, joka on kantajansa, suurmiehen, arvoinen:

”Vaka vanha Väinämöinen tuli tuota katsomahan.

Sai miekan tuliteräisen kätehensä oikeahan.

Katselevi, kääntelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: ”Onko miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan?”

Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan, jonka kuu kärestä paistoi, päivä paistoi lappeasta, tähet västistä välötti, hevonen terällä hirnui, kasi naukui naulan päässä, penu putkessa puhusi.

Sylkytteli miekkoansa vuoren rautaisen raossa.

Itse tuon sanoiksi virkki: ”Jo minä terällä tällä vaikka vuoret poikki löisin, kalliot kaha jakaisin!””

- Kalevala, yhdeksäs neljättä runo

16

Myös eteläisen veljeskansamme kansalliseepoksessa kuvataan, kuinka sen päähenkilölle taotaan mahtimiekka Suomessa. Lisäksi arkeologian tohtori Mikko Moilanen Kertoo tuoreessa kirjassaan Viikinkimiekat Suomessa, miten Suomen alueelta on löytynyt viikinkimiekkoja kolmanneksi eniten maailmassa, eli olemme näissä jäljessä vain norjalaisille ja ruotsalaisille, ”perinteisille” viikinkikansoille. Näiden komeiden juurien ja edellisvuotisten puukkokurssien innostamina saimme ajatuksen jostakin itseämme suuremmasta, ja päädyimme esi-isiemme jalanjälkiä seuraten takomaan itsellemme omat miekat.

Projekti lähti käyntiin katkaisemalla kaksi lehtijousta keskeltä kahtia neljäksi aihioksi, joista valittiin kaksi reiätöntä kappaletta.

Koska kappaleet olivat sekä paksumpia että leveämpiä kuin miekan kuuluu olla, oli tavoitteena siis venyttää ja kaventaa kappaleita, kunnes sopiva muoto ja mittasuhteet saavutettaisiin. Molemmilla oli oma visionsa siitä, millaisen miekan haluaa, ja prosessi on kuvattu alla erikseen kummankin näkökulmasta, vaikka osa työvaiheista olikin osin tiimityötä.

Antti

Aku

Miekkani esikuvana toimivat Suomesta löydetyt viikinkimiekat. Aluksi takominen oli varsin hidasta. Tämän lisäksi unohdettuamme normalisoida (eli käytännössä lämmittää kauttaaltaan) jousiteräksen, alkoi sen pintaan muodostua taottaessa pieniä murtumia. Onneksi kuitenkin huomasimme ne tarpeeksi ajoissa, ja selvisin pelkällä hiomisella. Normalisoinnin jälkeen myös takominen alkoi sujua nopeammin ja kappaleen pikkuhiljaa ohentuessa usko omaan tekemiseenkin alkoi kasvaa. Takomisprosessi oli kuitenkin monen tunnin urakka, ja molemmilla kuluikin takomiseen reilusti yli kymmenen tuntia. Kun kappaleen muoto alkoi jo hahmottua, katkesi ruoto rasituksen johdosta ja jouduin takomaan sen uudestaan. Tämä toistui vielä toisenkin kerran, mikä aiheutti sen, että jouduin hieman tinkimään miekan terän lopullisesta pituudesta. Ruotoon oli kiinni pitämisen helpottamiseksi hitsattu putkenpätkä, ja pitkä varsi yhdistettynä painavaan terään oli takoessa rasittanut ruotoa, joka antoi periksi.

Projektini esikuvana ei ollutkaan Antin tapaan muinainen viikinkimiekka, vaan tavoitteeksi muodostuikin niin kutsuttu Messer. Messer on saksaa, ja tarkoittaa veistä. Tämä yksiteräinen, muotoilultaan sekä pituudeltaan hyvinkin vaihteleva miekkatyyppi oli liki kaikkien yhteiskuntaluokkien suosiossa saksalaisella kulttuurivyöhykkeellä 1400–1600-luvuilla niin itsepuolustuksessa kuin sodankäynnissä.

Taontavaihe oli odotetusti hyvin työläs, sillä pajalla ei ollut konevasaraa; pitkä venytysurakka piti siis tehdä kokonaan käsin takomalla, aina pieni pätkä kerrallaan. Urakkaa hidasti vielä reilusti se, että kappaleesta paljastui takoessa suuri jännitehalkeama, jonka takia runsas pätkä kappaleesta piti leikata irti kelvottomana, rajoittaen miekan lopullista pituutta. Takomisen lopuksi terällä oli pituutta noin 40 senttiä, eli miekasta tuli suhteellisen lyhyt. Lopputulos oli kuitenkin varsin tyydyttävä.

Takomisen jälkeen oli vuorossa karkea hionta.

Tähän käytin kulmahiomakonetta eli rälläkkää, ensin karkealla hiomalaikalla ja sitten hieman hienommalla lamellilaikalla. Tämän jälkeen siistin terän profiilia ja pintaa vielä nauhahiomakoneella sekä käsin viilaamalla. Ehdin myös aloittaa vielä väistin tekemisen, sekä sovittaa sitä alustavasti miekkaan kiinni.

Kun vaikeuksista oli selvitty ja kappale alkoi jo näyttämään hieman miekalta, oli aika aloittaa muodon karkea hiominen sekä veriuran hiominen terän kummallekin puolelle. Karkean uran tekemiseen kului aikaa noin kolme tuntia, jonka ohella kerkesin siinä ajassa aloittamaan itse terän profiilin esiin hiomista, mikä kuitenkin jäi vielä kesken.

Kirjoitushetkellä miekan terä odottaa vielä karkaisua ja kiillotusta, sekä viimeisteltävänä olisi vielä väisti, ponsi sekä kahva. Kun itse miekka tulee lopulta valmiiksi, joskus kevään käsityöpajan auettua seitsemäs tammikuuta, on edessä vielä puisen huotran valmistaminen. Jatkoa on siis luvassa Varnitsan lukijoille! Lopuksi vielä havainnollistavat kuvat projektien etenemisestä:

Jäljellä on vielä paljon työtä terän tekemisessä ja tavoitteena olisi, että saisin terän viimeisteltyä syksyn viimeisellä kurssikerralla. Tämän lisäksi paljon työtä on vielä kahvan osissa, sekä huotran ja kantolaitteiden tekemisessä. Työ on siis kaikkea muuta kuin valmis, ja jatkoa Varnitsassa varmasti seuraa.

Antti Aavaharju ja Aku Kangas

Vasemmalta oikealle: 1.

Lehtijousten toiset puolikkaat, 2. Teräaihiot takomisvaiheessa 3. Akun miekka kirjoitushetkellä 4. Antin miekka kirjoitushetkellä. (Kuten huomaatte, mittasuhteet ovat päin persettä)

17

Varnitsa historiahörhöjen kulttina Millainen on Varnitsa? Keitä nämä ihmiset Varnitsassa on? Se ainakin tiedetään, että nämä henkilöt heittävät todella synkkää ja mustaa läppää. Kuka normaali ihminen ihan tosissaan heittää läppää holokaustista ja muista kansanmurhista? Tai iskee Tinderissä naisia kysymällä: ”Hei, oletko sä Zycklon-B, kun salpaat mun hengitykseni? No ne on ne hiton varnitsalaiset! Se, jos jokin on selvää, että kaikesta voi ja saa heittää vitsiä. Varnitsalaisia ehkä saatetaan kummeksua muiden ainejärjestöjen parissa. On jopa kyselty, että onko Varnitsa fasistinen järjestö? For once and for all: Ei ole, on vain olemassa yksinkertaisia ja typeriä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä historioitsijoiden pitkälle kehittynyttä ja jalostunutta huumoria. Ja ainakaan me ei revitä toisten painokiintiöllä tulostettuja lauluvihkoja!! (Niin Ablaut!)

No mistä nämä varnitsalaiset sitten puhuvat keskenään? Jotkut kertailevat kilpaa keskenään jonkun singon tai tankin rakennetta ja niiden käyttökelpoisuutta. Jotkut nimeltä mainitsemattomat henkilöt ihastelevat hyvännäköisiä luennoitsijoita ja proffia (edestä ja takaa), ja supattavat niistä keskenään.

Sabatonista on hyvä puhua, sillä sitä kuuntelevat kaikki. KAIKKI! (ei vastaväitteitä). Yleistä voivottelua ja tuskailua ilmenee aina, kun puheeksi tulevat oikeustieteen kurssit, ruotsin kurssi ja pedagogiset.

Suuresta ja mahtavasta johtajastamme Korpelasta puhutaan vain ja ainoastaan pelonsekaisella kunnioituksella. Natseista puhutaan liikaa ja jokaisessa varnitsalaisen käymässä keskusteluissa toiselle varnitsalaiselle tai muillekin, nousee yhden, jos toisenkin kerran natsikortti esiin.

Varnitsalaiset osaavat myös aiheuttaa suurta myötähäpeää toisissa kanssaeläjissä. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö Amsterdamin opintomatkalla nöyryytti itseään ihan huolella. Hän oli ystävineen matkalla kohti Rijksmuseumia ja tavanomaiseen tapaan heitti holokausti-läppää huutamalla kovaan ääneen: ”Ein Reich, ein Volk, ein Führer”. Kaksi vanhaa naista kääntyi katsomaan häntä erittäin paheksuvalla katseella. Vähemmästäkin, sillä Amsterdamiin, ja Hollantiin ylipäänsä, kohdistuivat ankarat juutalaisvainot.

18

Käytännössä jokaisessa kadunkulmassa oli muistoplakaatti työleirillä menehtyneille henkilöille. Voi sanoa, että kyseinen henkilö tunsi, että olisi voinut vajota syvälle maan alle. Tällaisissa tilanteissa ei välttämättä auta sanoa, että ”Hei tsoukki tsoukki, mä oon vaan yks historiahörhö Varnitsasta”. Nooh, ei siinä. Olihan joku nimeltä mainitsematon henkilö kännipäissään mennyt Prahan & Budapestin opintomatkalla Tonavan rantaan kuselle ja vielä tippunut sinne hiton jokeen. Kyllä Varnitsa aina osaakin edustaa!

Sitten nämä mielipuoliset henkilöt menevät ihastumaan, rakastumaan ja eroamaan toistensa kanssa. Eikö kukaan ole opettanut teitä, että omiin muroihin ei saa mennä kusemaan! Ei ne vaan opi, kerta toisensa jälkeen romanssia pukkaa. Ainakaan draamasta ei tule olemaan tapahtumissa puutetta. Tosin suosittelen Varnitsan naisia kiinnittämään katseensa mieluummin niihin erittäin suosittuihin metsiksiin, ja Varnitsan miehet voisivat vaikka etsiä jostain Godiksesta tai Popsista itselleen elämänkumppania. Näistä mahtavista neuvoista huolimatta suurella todennäköisyydellä eron jälkeen, varnitsalainen menee ja ottaa uuden varnitsalaisen. Taitaa tuo kuuluisa sanaparsi olla väärässä, että historia muka opettaa.

Onko näissä historiaa elävissä ja hengittävissä henkilöissä sitten jotain hyvääkin? On ja ehdottoman paljon.

Me olemme kuin yhtä isoa ja suurta sekalaista perhettä. Varnitsa on ystävistä koostuva perhe, joka tukee opiskeluiden ja ongelmien ristitulessa. Varnitsa muodostaa kodin joka vuosi kaikille kodistaan lähteneille ja eksyneille fuksipalleroille. Varnitsassa voi todeta hyvin mielin, että hei, näähän on yhtä pimeitä kuin mäkin ja niillä on yhtä paska huumorintaju kuin mullakin. Varnitsassa on tullut nähtyä ja koettua paljon ja se jos jokin on varmaa, että nämä vuodet tulee muistamaan elämänsä parhaimpina.

Joku nimeltä mainitsematon järjestövastaava

Mielipide:Tekopyhä pakanuus ”Joulu, tuokin vanha pakanajuhla on taas nurkan takana. Kekriä kehiin ja Pekolle maljaa.” Pakanuuden korostaminen juhlapyhien yhteydessä tuntuu olevan jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Pakanuus on cool ja uusi musta.

Mutta pakanuus on uskonto sekin.

Pakana sanana on kyllä komean vanhoollinen niputtamaan kaikki ei-kristillisten uskontoryhmien edustajat saman sanan alle, poikkeuksena tokikin muslimit ja juutalaiset. Nykyään pakanuudella viitataan enimmäkseen muinaiseen suomalaisuskontoon, tai vieläpä tarkemmin suomenuskoon, kuin esimerkiksi skientologiaan.

Lähtökohtaisesti suomenuskossa pääpointtina on kunnioittaa luontoa ja vanhoja perinteitä. Maailmankatsomus rakentuu sen varaan, että ollaan osana laajempaa kosmosta, ja näin ollen, kun kaikki toimisi ajatellen laajempaa kokonaisuutta, hommat rullaisi kosmoksessa samettisesti kuin Karate-Mauri kesähelteillä. Kun maapallo on kaulaansa myöten ilmastopaskassa, niin tämähän uppoaa sulavasti kierrättävän ihmisen takaraivoon, ja pistää ”vähän kelailemaan”.

Pakanuuttaan korostavat haluavat tuoda esille, että eivät allekirjoita kristillisiä arvoja tai oppeja koska he ovat PAKANOITA, jotka kristillisessä maailmassa on jo leimattu. Pakanuus tuntuu olevankin enemmän punk-liike, jossa tarkoituksena on kyseenalaistaa ja vastustaa länsimaista yhteiskuntaa, jonka moraalit ja arvot ovat pitkälti rakentuneet perinteisten kristillisten arvojen päälle.

Sidonnaisuus kristillisen yhteiskunnan vastustamiselle nähdään myös siinä, että usein pakanalle on zombi-Jeesukselle naureskelu ok, mutta jos kehtaa Islamille tai muulle massauskonnolle naureskella, on rasisti tai fasisti ja parhaillaan molemmat. Mutta tämähän ei ole itse pakanuuden (lue uskonnon) vika, vaan uskonnon edustajien oma ratkaisunsa.

Siis hetkinen, voiko muka joku idiootti toimia niin, että korostaa omaa maailmankatsomustaan tai uskontoaan, poimii sieltä ne kohdat mitkä parhaiten miellyttävät, ja mitä voidaan hyödyntää omaa agendaa ajaessa? Mielenkiintoista on myös huomata, miten äärioikeisto on mukavasti ominut näitä muinaisuskontoja tukemaan omaa maailmankuvaansa ja korostamaan nationallista etuoikeuttaan. Jotenkin tässäkin liikkeessä lemuaa déjà vu.

Yksi puhuu kosmoksesta, toinen Allahista ja kolmas Jumalasta. Sama jouluyllätys, mutta eri paketti.

Nostetaanpas hetkeksi vielä kultainen sääntö esille: tee toisille niin, kuin haluaisit itsellesi tekevän. Tuo on aikas monessa uskonnossa se perusidea. Mistä kirjasta sen lukee, kuka sen opettaa tai mistä sen kuulee, on aivan sivuseikka.

Se, että joku maailmassa käyttää uskontoa vipuvartena, ei tee kaikista uskonnonedustajista tyhmiä.

Teeman mukaisesti lyhyesti vielä joulusta: syön lanttulaatikkoa ja huuhtelen alas jouluoluella. Aivan mahtava juhlapyhä.

Joni Ylimäki

19

Pakanain parissa Kuten jokainen kunnon uskovainen tietää, Jumalan sana on kyseenalaistamaton ja erehtymätön. Mikäli joku tämän kiistää, hän on kerettiläinen. Jos taas ymmärtää/käyttää väärin, hän on erehtyväinen. Mutta entäpä jos joku uskossaan vakaa hairahtuu liittymään johonkin lukuisista Jumalaa tietoisesti väärin tulkitsevista lahkoista? Silloin hänen on oltava pakana.

Jehovan todistajat on liike, joka syntyi 1870-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa Charles Taze Russellin raamatuntutkiskeluryhmästä, muutti nimensä Jehovan todistajiksi 1931 ja on nykyisin suuri maailmanlaajuinen uskonnollinen ryhmä, arvioiden mukaan jäseniä on 6-8 miljoonaa.

Jehovat lienevät jokaiselle meistä tuttu ryhmä, joka realisoituu yleensä Kaikkivaltiaan varjeluksen saarnaamisen ja yllättävien, epätoivottujen ovikellojen pimputusten muodossa. Mikäli kohdehenkilö oven avaa, tälle on odotettavissa eri ikähaitarin pituudelta x määrä ihmisiä, jotka ovat valmiita pelastamaan hänen sielunsa ennen kaikkea muilta pelastusta lupaavilta uskonnoilta. Henkilön osoittaessa epäröintiä tämä saattaa saada osakseen hartaan kuunnelman siitä, miten maailmassa ei mene hyvin, kuinka lopun ajat ovat lähellä, sekä pohjimmaisen kysymyksen siitä, mitä hän ajattelee elämästä. Näiden perustavanlaatuisten asioiden äärellä varomattomalle kuulijallemme tyrkätään kouraan kauneilla pastellisävyillä väritetty vihkonen, jossa jehovalaisuutta korostetaan kuin mitä tahansa uskontoa – luvataan apua tänne ja tuolle puolen, muttei mainita mahdollisia uskonnon haittoja.

Jos henkilö liittyy jehoviin vastoin parempaa tietoaan, hänelle on odotettavissa kaikkia liikkeen suomia luontaisetuuksia. Näihin kuuluvat mm. sellaisten liberaalien arvojen kuin homoseksin, uhkapelien ja huumeiden kielto, esiaviollisen seksin pannaan paneminen, verensiirtojen vastustus sekä militarismin estäminen asepalveluksen kiellon muodossa. Jehovien parissa paheksutaan puoluetoimintaa, joten mainitun henkilön on parempi olla haluamatta vaikuttaa asioihin.

20

Vastavuoroisesti valaistunut henkilömme pääsee osallistumaan jumalanpalveluksiin valtakunnansaleissa, kuulemaan jehovalaisesti tulkittua raamatunkuvaa – Jeesus onkin arkkienkeli Mikael – sekä odottamaan Harmageddonia. Kyseessä on siis viimeinen taistelu, jossa maailma muovataan uudeksi Jumalan valtakunnaksi. Mikäli tunnusmerkit ovat oikeat, seuraava isompi rähinä olisi Harmageddon ja toisin kuin jehovalaisuuden mukaan väitetään, sen loppupyykki olisi kasa hehkuvaa tomua eikä taivaallista loistoa, ja ”pelastus” eli henkiinjääminen ei välttämättä olisi kuolemaa parempaa.

Jehovalaisuudesta ei voida puhua käsittelemättä heidän maailmankuvaansa. Jehova sanana viittaa Jumalaan, tämän termin käyttöä korostetaan liikkeessä. Jehovalaiset, kuten tosikristityt, uskovat Kaikkivaltiaan ja Ison Kieron väliseen kissanhännänvetoon: jälkimmäinen pyrkii tuomaan turmelusta maailmaan, mutta suuressa lopputwistissä Jumala poikansa Jeesuksen kanssa tuhoaakin vallitsevan maailmanjärjestyksen samalla, kun Saatanalle annetaan selkäsauna. Tämän jälkeen Lucifer vetäytyy tuhanneksi vuodeksi nuoleskelemaan haavojaan, kun maailma ennallistetaan tosiuskovaisten – eli jehovien – toimesta, jotka ovat ylösnousseet työtä jatkamaan.

Niillä muilla kuolleilla ei ole niin väliä. Toisaalta jehovalaiset eivät usko Helvettiin, vaan siihen, että syntiset yksinkertaisesti katoavat olemasta kuoltuaan. Kun maailma on tehty paratiisiksi ja taianomaiset tuhat vuotta ovat kuluneet, Saatana päästetään syvyyksistä vielä kerran kunniakierrokselle koettelemaan ihmisten uskoa, kunnes kliseisesti hävitetään lopullisesti Jumalan toimesta. Ja näin paratiisi tuli todeksi ja kaikki olivat iloisia, paitsi ne kadonneet syntiset.

Kun uskonnon pohja on tällainen, ei liene ihme, että se on kerännyt välillä osakseen kritiikkiä.

Jehovan todistajia on syytetty useista epäkohdista liikkeen sisällä ja ulkona. Näitä ovat muiden muassa isänmaalliseen velvollisuuteen eli Venäjä-uhkaan valmistautumisesta kieltäytyminen, erotettujen jäsenten täydellinen eristäminen sekä liikkeestä että suvustaan, ulkoisen vapaamielisen habituksen – korvakorut, parta – haittaavuus johtoasemiin hakemisessa, epäilevä asenne ei-jehovalaisiin – muut uskonnot ovat väärässä tai jopa Saatanan ohjauksessa – sekä tietyt epäkohdat liikkeen yleisessä toiminnassa. Nämä epäkohdat liittyvät mm. liikkeen rahoitusliikenteen salaamiseen, opetuksen vaihtuvuuteen – maailmanlopun on pitänyt tulla tähän mennessä jo vuosina 1914, 1925 sekä 1975 – sekä kahtiajakoon ”voideltuihin” eli 144 000:n taivaaseen pääsevään jehovalaiseen sekä muihin Jehovaan uskoviin, jotka eivät pääse taivaaseen, kun eivät sattuneet kuulumaan voideltuihin. Tavalliselle kunnon kristitylle jehovalaisissa herättää närää heidän taipumuksensa kohdatessa tyrkyttää Vartiotornia ja täten tuputtaa omia näkemyksiään, kun niitä ei varsinaisesti kaipaa – vähän kuin ympäristöihmiset, flat earthistit tai puhelinmyyjät.

Allekirjoittanut Herran palvelijanne haluaa nyt jakaa omat kokemuksensa näistä siunatulta polulta hairahtuneista hämärässä tallustelijoista.

Joensuussa olen kahdesti kohdannut jehovalaisia, ensin Penttilässä solussa ja toistamiseen Kanervalassa asuntoni ulkoeteisessä. Penttilässä oven avattuani kaksi hyvin pukeutunutta, hymyilevää – epäilyttävää toimintaa kaamos-Suomessa – nuorta tuli jakamaan pelastusta toisena opinvuonnani. Kieltäydyttyäni naurun pitelemiseni ohessa he totesivat käyvänsä myöhemmin. Ottaen huomioon soluni uskonnollisen moninaisuuden – minä luterilaisena, kanadalaisen mahdollisena maallistuneena kristittynä, marokkolaisen muslimina, ja namibialaisen oletettuna kristittynä – pidin mielessäni käännytystyötä työläänä. Sen koommin en näitä veijareita nähnyt.

Kanervalassa havahduin kaksi viikkoa muuttoni jälkeen aamulla ovikellon ääneen. Oven avattuani huomasin edessäni seisovan sympaattisen vanhan mummon, joka kysyi, liikenisikö minulta tovi.

En hennonut kieltäytyä, joten sain nähdä tabletilta näyttäviä kuvia luonnonkatastrofeista, lukea tekstiä kärsimyksestä ja kohdata kysymyksen, mitä ajattelen näistä. Todettuani, että nehän ovat aika ikäviä juttuja, välähti näytölle kaksi valkoista kirjainta: JW. Mummon pidettyä lyhyen saarnan ja minun todettuani, että olen jo kristitty, hän lähti luvaten palata myöhemmin. Sain muistoksi pastellisävyisen, iloisen käännytysvihkosen.

Hetken jo olin hairahtua Herran polulta, mutta luettuani 144 000:sta pelastuvasta, suoritin humanistin matematiikalla laskutoimituksen – 6-8 miljoonasta 144 000 ei ole kovin paljon, todennäköisyys on lottoamisluokkaa. Niinpä annoin asian olla. Mutta mummo ei ollut luovuttanut, sillä parin viikon sisään hän tuli jälleen, soittaen sekä minun että nyt jo edesmuuttaneen seinänaapurini ovikelloa. Suoritettuani viikonloppurutiiniani – kuuntelin Iron Maidenin Number of the Beastia kajareista – keskeytin musiikin ennen oven avausta juuri, kun Dickinson lauloi siitä, miten Saatana riivaa ihmisen. Ovella nojailin pieleen ja kuuntelin, miten naapuriani yritettiin käännyttää.

Tulos oli oven sulkeminen melko pian, ja naapurini kääntyi minua kohti. Todettuani mummelin käyneen aiemmin hän katsoi vihkostaan, ja totesi saaneensa sytykettä takkaansa. Emme perisuomalaiseen tapaan kommunikoineet enempää.

Ville Pellinen, tapauskovainen, varnitsalainen, skeptikko

Maailmanloput ovat aina uusia, mutta johtohenkilöt vanhoja äijiä.

21

Ristiretki, poliittisia avioliittoja ja hevospaaveja lyhyt oppimäärää Crusader Kingsin maailmaan Crusader Kings II (CKII), tuo monimutkaisista historiallisista strategiapeleistään tunnetun Paradox Interactiven keskiajalle sijoittuva sukusimulaattori. Joku voisi kysyä miten päädyin kirjoittamaan Varnitsa -lehteen pian seitsemän vuotta vanhasta videopelistä? Vastaus on selkeä: peliä voisi tavallaan kuvailla häiriintyneeksi versioksi The Sims -peleistä. Eli peli sopii keskimääräiselle historianopiskelijalle vähän liiankin hyvin. Välillä taas meno äityy niin levottomaksi, että mieleen tulee lähinnä kyseenalaiset Game of Thrones -fanitarinat. Keskustelut pelistä ovat myös aiheuttaneet hämmennystä erityisesti Varnitsan kahvivuoroilla ja lieneekin tarvetta avata hieman mistä on oikein kyse.

Peli lyhyesti Crusader Kingsissä siis pelataan yksittäisellä aatelissuvulla keskiaikaisessa Euroopassa ja ”lähialueilla” ja vaikka tavallaan tarkoituksena on johdattaa suku kunniaan, niin koska peli on melko ”hiekkalaatikkomainen” sekä omaa varsin vahvoja roolipelielementtejä, niin jokainen voi asettaa tavoitteensa itse – on tavoitteenasi sitten keskittyä kehittämään hallitsemiasi alueita, nousta Bysantin keisariksi tai surmata Tšingis-kaani kaksintaistelussa.

Pelissä on mahdollisuus osallistua ristiretkiin, rakennella keskiaikaista Suur-Suomea, kikkailla sukuaan naimakaupoilla korkeampiin virkoihin ja sitten huomata kaiken olevan uhattuna, kun musta surma tulee ja tappaa koko suvun. Paitsi sitä vähäjärkistä serkkupoikaa, jota ei pitänyt päästää lähellekään valtaistuinta. Voi sitä iloa! Peli on siis hyvin brutaali ja ikinä ei pidä tuudittautua siihen, että menee hyvin – loppu voi tulla koska vaan, eikä sille joskus vain voi mitään (paitsi palaaminen aikaisempaan tallennukseen, senkin likaiset fuskaajat). Ja juuri siksi se on niin hauskaa.

Peli on karttapohjainen ja käytännössä kaikki tapahtuu kartalla tai erilaisissa valikkoikkunoissa: et siis pääse suoranaisesti ohjaamaan hahmojasi samalla tavalla kuin jo aiemmin mainitsemissani The Sims -sarjan peleissä.

Uskon jonkun jo tässä vaiheessa ajattelevan, että missä se luvattu hulluus on? Ja miksi tämä peli on aiheuttanut niin paljon hämmennystä? Älkää huolestuko, olen tulossa siihen.

22

Mitä Crusader Kings II oikeasti on Oletko koskaan miettinyt, että mitä jos hevonen olisikin noussut paaviksi? Mitä jos Kaarle Suuri olisikin kääntynyt muslimiksi? Mitä jos asteekit olisivatkin päätyneet Eurooppaan? Tai mitäpä jos eläimet olisivat nousseet ihmisiä vastaan ja nyt verenhimoiset siilit Islannista ryöstelevät Eurooppaa? Crusader Kings tarjoaakin mahdollisuuden hakea vastauksia näihin tärkeisiin kysymyksiin ja jokainen uusi pelikerta tarjoaa aina uudenlaisen kokemuksen. Peli tarjoaakin järjettömän määrän erilaisia keinoja toteuttaa pelaajien mitä oudoimpia mielihaluja. Haluatko ”cuckata” kaikki Euroopan vähääkään merkittävämmät hallitsijat? Haluatko aloittaa eugeniikkaohjelman suvussasi? haluatko liittyä saatanalliseen kulttiin kasvattaaksesi peniksesi takaisin voidaksesi osallistua kääpiöorgioihin?

Mikäli vastasit kyllä yhteenkään näistä myöntävästi, niin suosittelen tutustumista tähän peliin ja/tai yhteyden ottamista ammattiauttajaan.

Peliä koskevat keskustelut Internetissä näyttävätkin varsin usein materiaalilta, joka päätyisi epämääräisten lehtien liitteisiin. Onhan esimerkiksi tullut vastaan toteamuksia kuten ”veljeni yrittää tappaa minua, joten panin hänen vaimoaan”, ”Kuinka käytän insestiä aseena?”, ”kuinka estän koiraani tappamasta perhettäni”, ”kansanmurha luo vakautta ja rauhaa”, ”sain potkut luostarista varastettuani Jeesuksen esinahan”, ”sisarpuoleni muuttui karhuksi, kuinka tehdä hänestä perilliseni?” ja ”kuinka kastroida itseni?”[1] Ja koska kaikki on hauskempaa kaksin tai porukalla, niin peliä voi pelata myös kavereiden kanssa. Tällöin yleisiksi hokemiksi muodostuneekin esimerkiksi ”kuka pani mun vaimoa?”, ”voiko joku tappaa mun veljen” tai ”onko kellään ylimääräistä tytärtä?” Ja mikäs sen parempi tapa bondata kavereiden kesken kuin yhteistuumin puukottaa ongelmalliseksi käyvää kuningasta selkään.

Niin ja viittaukseni Game of Thronesiin/aSoIaF:iin?

Sille on fanivoimin tehty ihan oma modinsa, joten tätä sekoilua pääsee toteuttamaan Westerosiin.

Crusader Kings on siis käsittämätön kasa hulluutta yhdessä pelissä ja valitettavasti artikkelissa ei riitä tila sen käsittelyyn.

Tomas Dahlström [1] Artikkelissa viitattu ”Shit Crusader Kings Say” ja ”Crusader Kings” Subredditien sisältöön.

Humukuppilan vakea Tällä kertaa Humukuppilassa uhrataan fuksi kuten kevätpäivillä konsanaan. Päätoimittaja nappasi hänet piinapenkkiin syyskokouksen äänestystauolta, eikä vastalauseille ollut sijaa. Katsotaampa, millaista asiaa tällä Varnitsan tulevaisuuden toivolla oli:

PT:Pipari vai kinkku?

M:Kinkku, koska… no se nyt vaan on parempaa.

PT: Kerro lyhyesti itsestäsi.

M: Olen Mona Teräs, ensimmäisen vuoden opiskelija. Olen kotoisin Tammelasta, mutta olen niittänyt jo (huonoa) mainetta forssalaisena. Mitään en kylläkään myönnä suhteestani siihen pieneen helvettiin maan päällä.

PT:Kenen arvelet kätkeytyvän Varnitsan pikkujouluissa joulupukin asuun?

M:En osaa arvata, mutta toivon sen olevan tuutorimme Antti Aavaharju. Hän sopisi rooliin.

PT:Alkuun pari pakollista kysymystä fuksilta: Miten opiskelu on lähtenyt käyntiin ja miten olet viihtynyt Joensuussa?

M: Opinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin. Tai eivät oikeastaan, sillä ajankäyttöni ja unirytmini ovat molemmat epäonnistuneet pahasti. Olen viihtynyt Joensuussa hyvin. Varsinkin eräs kulttuuria ja akateemisuutta tihkuva paikka nimeltä Bepop on ollut viihdyttävä.

PT:Joulupukki vai Jeesus?

M:Joulupukki. Kuka ei valitsisi kaupallistettua vanhaa setää?

PT:Teillä on nyt vuosikurssillanne Kovanen, Kovalainen sekä Teräs.

Tarkoittaako tämä, että olette kovin vuosikurssi ikinä?

M:Kyllä. Se tarkoittaa juuri sitä.

PT:Edellisessä lehdessä haastateltu Juho halusi tietää, mikä on suosikkikansanmurhasi?

M: Punaisten khmerien toteuttama kansanmurha Kamputseassa taitaa olla suosikkini, koska se on pahuksen mielenkiintoinen.

PT:Entä mitä mieltä olet Varnitsasta ja sen toiminnasta yleensä? Onko parannusehdotuksia?

M:Eipä minulla ole valittamista Varnitsasta. Puskaradio ainakin toimii moitteettomasti. Mitään parannusehdotuksia ei juuri nyt tule mieleen.

PT:Sitten perseilyyn: Lehden teeman mukaisesti, mikä pakanauskonto kiinnostaa sinua eniten?

M: Jaa… Sanoisin että ehkäpä buddhalaisuus, koska ajattele nyt kuinka yhden miehen aatokset levisivät kuin kulovalkea.

23

PT:Kenet haluaisit valita uhrattavaksi seuraavassa Humukuppilassa ja mitä haluaisit kysyä häneltä?

M: Mmh… Kun kerran minäkin jouduin fuksivuotenani kärsimään näin, valitsen seuraavaksi uhriksi toisen fuksin, Jere Toivosen. Ihan vain koska hän on kotoisin Tammelan naapurikunnasta, mutta välttyi Forssan Yhteislyseolta. Kysytään häneltä vaikkapa: Kenen näistä kolmesta henkilökohtaisena palvelijana toimisit päivän, Henry VIII:n, Urho Kekkosen vai Jukka Korpelan?

Historian väkivaltaisuuden käsittely Historia on täynnä brutaaleja teloituksia, raiskauksia, kansanmurhia ja monia muita ikäviä asioita. Siksi ei ole ihme, että jossain vaiheessa historioitsija kohtaa lähteissään jonkinnäköistä väkivaltaa. Tietysti oma erikoistumisalue vaikuttaa todella paljon asiaan.

Työhistorian tutkija joutuu todennäköisemmin olemaan vähemmän tekemisissä väkivallan kanssa kuin sotahistoriaan erikoistunut tutkija. Itse näen, että historian väkivaltaisuuden käsittely pystyy jakamaan kolmeen osa-alueeseen, tutkimusetiikkaan, poliittisuuteen ja tutkijan hyvinvointiin. Kun pystyy hallitsemaan nämä kolme osa-aluetta erittäin hyvin, voi lähteä käsittelemään menneisyyden väkivaltaa hyvistä lähtöasetelmista.

Tutkimusetiikka ei rajoitu pelkästään siihen, että älä kuseta/plagioi tutkimusta tehdessäsi. Tutkimusetiikassa pohditaan esimerkiksi sitä, että voinko tutkijana julkaista uhrin nimeä tutkimuksessani, vaan pitääkö käyttää uhrista pseudonyymiä. Luonnollisesti historiatutkimuksen ei pidä olla väkivallan suhteen 7 Päivää-lehti, jossa fokus on väkivallan mässäilyssä eikä itse tutkimuskysymyksessä. Fokus pitää olla aina tutkimuskysymyksen käsittelyssä ja jos tutkimuksessa käsitellään väkivaltaa, se on tehtävä tutkimuskysymystä huomioon ottaen. Varsinkin mitä tuoreempi asia on kyseessä, sitä enemmän väkivallan käsittelyn suhteen on oltava tarkka, koska tutkimuseettiset ja lainsäädännölliset kysymykset tulevat tässä tapauksessa enemmän esille.

Tutkimusetiikan näkökulmasta on paljon helpompaa käsitellä yksityiskohtaisesti 11-vuotiaan murhaa, joka tapahtui 1600-luvulla verrattuna siihen, jos tapauksesta on kulunut vasta 50 vuotta, kun kyseisen kuolleen lähiomaiset ovat yhä elossa. Asiaan vaikuttaa myös lainsäädäntö, joka pitää ottaa huomioon tuoreiden asioiden käsittelyssä, koska pahimmassa tapauksessa kuolleen omaiset voivat syyttää tutkijaa kunnianloukkauksesta, joka aiheuttaisi nykyaikana todella ison somepaskamyrskyn. Tämä ei ole mikään helposti ymmärrettävä kokonaisuus, sillä tutkimusetiikka ei anna suoria vastauksia kaikkeuteen. vaan asiaa pitää tarkastella aina tapauskohtaisesti.

Lisäksi lainsäädännölliset asiat tuoreissa asioissa tuovat oman twistin asian suhteen. Mutta onneksi samojen ongelmien kanssa painivan tutkijayhteisön kautta pystyy helposti pääsemään kärryille tässä monimutkaisessa asiassa.

Lähtökohtaisesti mitä kauempaa on kulunut jostakin todella suuresta väkivaltakonfliktista, sitä helpommin sitä voi myös käsitellä poliittisesta näkökulmasta. On helpompaa käsitellä Karthagon kansanmurhaa kuin Bosnian kansanmurhaa, koska Karthagon kansanmurha ei ole enää millään tavalla poliittista polttoainetta toisin kuin Bosnian kansanmurha, jonka historiallinen selvittely on vielä kesken. Siksi tutkijan on hyvä harjoitella astumista norsunluutorniin, josta voi tarkkailla ”objektiivisesti” kansanmurhia ja muita vakavia väkivaltakonflikteja.

Tähän asemaan on paljon hankalampaa päästä, jos käsittelee asiaa, joka vaikuttaa yhä vahvasti nykyisessä politiikan kentässä.

24

SA-Arkisto Taistelun jäljiltä ennen Ontrosenvaaraa. Venäläisten ruumiita palavassa metsässä.

Ontrosenvaara 1941.07.31

Poliittisuus ei pelkästään rajoitu siihen mitä mieltä muu yleisö on jostakin asiasta, vaan se vähemmän yllättävästi ulottuu myös tutkijaan. En epäile sitä, että jokainen varnitsalainen tuomitsee kaljatuopin äärellä holokaustin ja muut modernit kansanmurhat, jotka vaikuttavat meidän globaalissa poliittisessa kentässämme. Mutta sitten, kun lähdetään tutkimuksessa käsittelemään näitä kyseisiä asioita, silloin meidän on jätettävä kaljatuopin keskustelut sinne ja siirryttävä tutkijan rooliin, jossa yritetään luoda tieteellistä tulkintaa asiasta, johon meillä jokaisella on omat mielipiteemme. Joku voisi kutsua tätä köyhän miehen larppaamiseksi, mutta tieteen ja poliittisen minän välillä joutuu tasapainoilemaan todella paljon. Siksi hyvä itsetuntemus, rehellisyys ja tutkijan roolin ymmärtäminen ovat tärkeässä asemassa siinä, että poliittinen minä ei sotke itse tieteellistä tutkimusta.

Historian väkivaltaisuuden käsittely ei pelkästään rajoitu tutkimuseettisiin tai poliittisiin ulottuvuuksiin, vaan kolmantena ulottuvuutena on itse tutkijan hyvinvointi.

Onkin hyvä kysyä itse, että miten minä ihmisenä pystyn olemaan sinut kaiken väkivallan suhteen, jonka kanssa olen tekemisissä tutkimukseni kautta. Tämä on hyvin yksilökohtaista, koska jotkut voivat pahoin jo pelkän veren näkemisestä. Kuitenkin asiaan pystyy varautumaan etukäteen pohdiskelemalla omaa asemaa väkivallan suhteen. Mikä minua puistattaa väkivallassa, miten minun suhtautuminen väkivaltaan on muuttunut ajan saatossa, ovatko jotkin asiat väkivallassa helppoja/vaikeita käsitellä ja niin edelleen.

SA-Arkisto Sotilasmestari Schiitterin ruumiin siunaus Hietaniemen kappelissa.

Helsinki, Hietaniemi 1941.09.21

Vaikka rikos- ja oikeushistoriaan erikoistuvana olen lukenut väkivallasta suhteellisen paljon ja olen hyvin sinut väkivallan kanssa, en ole täysin immuuni väkivallan suhteen.

Ei siitä tule mukava fiilis, kun on katsonut kahden ukrainalaisten (Dnepropetrovsk maniacs) kuvaamaa videota suorittamastaan murhasta, jossa näytetään hyvin yksityiskohtaisesti, miten uhri tapetaan kidutustyylillä. Siksi onkin tervettä tiedostaa, että väkivalta on aina ikävä asia, jonka ei pidä olla mukavaa. Siksi yleensä siviilielämässäni käsittelen väkivaltaa huumorin kautta, jotta voin ihmisenä ja tutkijana käsitellä väkivaltaa terveellä tavalla pirstoutumatta henkisesti palasiksi. Pahinta on se, jos ihmisenä turtuu väkivaltaan täysin, jossa ollaan helposti siinä pisteessä, että millään ei ole enää väliä.

Haluan näin lopuksi suositella viime vuonna ilmestynyttä Historiantutkimuksen Etiikka-kirjaa, jota on ollut kirjoittamassa laitoksen oma Maria Lähteenmäki. Siinä teoksessa käsitellään mielestäni erittäin hyvin historiantutkimuksen etiikkaa, joka on ollut yhtenä inspiraationa tämän artikkelin kirjoittamisessa.

Marko Piipponen, Varnitsan oma väkivaltakoneisto

25

Keikkaraportti: Tauski Koivussa 27.10.2018 Tauno ”Tauski” Peltonen on kiertänyt erilaisia, usein Ravintola Koivua vastaavia keikkapaikkoja pian 40 vuotta. Ottaen olosuhteet huomioon, vain kyvyiltään ja voimiltaan ylivertainen ihmishahmo kykenee vastaavaan.

Tauski tunnetaan taiteensa lisäksi menestyvänä kansainvälisen tason liikemiehenä. Maailmalla tunnettu Tauski Bar-ravintolaketju on nimittäin hänen perustamansa.

Taunosta on kirjoitettu elämänkerta (Tauski: Elämä ja teot, Like Kustannus.

2016.) sekä kuvattu Afrikkaan sijoittuva dokumentti (5D: Tauski – Afrikan Tähti), joka tuo hyvin esille laulajan taustat historian ja kulttuurin harrastajana.

Tauski tuntee läpikotaisin Afrikan mantereen historian, eikä peittele myöskään mystikon kykyjään.

Henkistä puoltaan Tauski on tuonut esille keskustellessaan edesmenneen symbolistiguru Perttu Häkkisen kanssa uskonnoista ja niiden merkityksestä radiossa (Yle Areena 19.11.2013.)

Mystinen Tauski Suomessa tai ylipäätänsä koko maailmassa on hyvin harvoja Tauskin kaltaisia ylemmän tason valaistuneita yksilöitä. Mahdollisesti lähelle samaa tasoa pääsee toinen turkulainen eksistentialisti, Janne Hurme, joka Tauskin tavoin on myös Kruunu-sakra-tason 33. asteen mestari.

Kun seurueemme lähti etenemään jäätyvän kuun alla kohti Noljakan taistelutantereita, oli selvää, että sinä iltana Ravintola Koivun valtaisi Kundalini-voiman demoninen mahti. Olin noin vuotta aiemmin ollut viettämässä valon juhlaa Turussa.

Tällöin tarkoituksena oli myös mennä paikalliseen Kuninkaiden Saliin, Bar Toimistoon, seuraamaan Tauskin tapaninpäivän rituaalia. Usean päivän huolellisen valmistautumisen jälkeen olimme valmiita vannomaan Nimrodin valan.

Planeettojen asennot eivät kuitenkaan olleet kohdallaan tuona kyseisenä pyhäpäivänä, ja Tauskin esiintyminen peruuntui.

Nyt olisi kuitenkin aika. Henget olivat kertoneet.

Pingala-kanava oli avattu.

Tauski ja illuminatin käyttämä salainen ”leijonannyrkki”-tervehdys.

26

Noin kello 22.00 huipputekninen laitteisto oli valmiina. Tauski tuli 80-luvulla alun perin tunnetuksi iskelmämuusikkona, mutta 2000-luvun alussa hän kehitti uuden ja radikaalin Tauski-formaatin, joka vei musiikin ja liveshow:n uudelle tasolle dynaamisella pop/house-soundilla. Samalla balkanilaisista sotaveteraaneista koostunut taustaorkesteri sai tehdä tilaa teknologisille innovaatioille, kuten kannettavalle tietokoneelle.

Yleisö sai kuulla covereina muun muassa Kirkan ikivihreän Surun Pyyhit Silmistäni. Varsinainen pankinräjäyttäjä oli upea cover JVG:n suosikkibiisistä Kran Turismo. Tauskin hittikavalkaadi vyöryi eteenpäin Fall Gelbin tavoin. Niin Minä Sinulle Kuulun, Hymy ja tietysti the one, eli äärimmäisen ikoninen ja massiivinen Sinä Vain, josta tulikin kaksi eri versiota. Tanssittava ja vauhdikas 2005 tekno remix, sekä alkuperäinen Muutamia minuutteja jälkeen kymmenen balladi-versio. seramonia viimein käynnistyi. Hengellis-trilateraalinen komissiomme kohotti Monet kriitikot ovat verranneet Tausmaljat Koivulle, joka symbolisoi Salomon kia jopa makaabereihin, kaavoihintemppeliä. Maestro polkaisi keikan käyn- sa kangistunutta taidekenttää uutiin vauhdikkaalla hitillään Ole Sinä distaneisiin dadaisteihin, kuten GG Minun, ja yleisö villiintyi välittömästi. Alliniin ja Jumalan Teatteriin. Tällä Hittiputki jatkui, ja setti sisälsi myös kertaa show kuitenkin kunnioitti hucovereita. maania sekä perinteistä arvomaailmaa, joista Tauski myös tunnetaan. Mestari otti yleisönsä, ja Novus Ordo Seclorum laskeutui Noljakan ylle.

Annuit Coeptis, one Tauski to rule them all.

27

A N V D E A D I LISM A T I

Juoruliitteessä pitäisi olla enemmän vanhoja jääriä.

Jos fuksit ei saa haalareita kevätpäiviin mennessä kastajaiset vaihtuu ristiinnaulitsemiseen.

Jos mää katon näitä pluskoon malleja niin oon kohta lesbo.

The Tribute Money Titian’s later composition, c. 1543–1568

Titian: Venus and the Lute Player (1565–1570)

Protestoin yhä talvea vastaan, se on kapitalistien keino myydä kulutustuotteita.

28

Sergey Malyutin: Partisan 1936

Valtionpaamiesten kiroaminen 101 Koska minulta evättiin mahdollisuus demonin kutsumiselle ja pimeyden mestarin kunnioittamiselle, päätin kostoksi kirota erään valtioiden johtajista. Onneksi noppa antoi kohteeksi Trumpin, joten tämä on vaan win win-tilanne kaikille. Annan samalla kaikille aloitteleville noidille/velhoille/saatananpalvojille perusohjeet miten kirota joku mulkku.

Koska en ole mikään helvetin poseri, päätin suoraan siirtyä latinaan ja saatanallisiin rukouksiin. Saatanaa tuskin kiinnostaa miten rukous on toimitettu, kunhan tunnetta on mukana: vähän sama tilanne kuin yliopiston pakollisissa esseissä. Itä-Suomen johtavana saatananpalvojana ehdotan käyttämään muinaista latinaa tai jotain vastaavaa mutinaa. Uhrauksena käyttäisin jotain arvokasta ja uskonnollista. Oma suositukseni on Raamatun uhraaminen. Eläinten uhraaminen on menneen talven lumia ja uskon, että helvetissä on jo riittävästi kissoja.

Sitten itse rituaalin suorittamiseen. Perussetti on edelleen sama. Pentagrammi on edelleen the shit ja kannattaa piirtää jollekin tasaiselle pinnalle mieluiten verellä tai jolla yhtä bläkkis-aineella. Hyviä paikkoja rituaalin suorittamiselle Joensuussa on Kuhasalossa, tai minkä tahansa sillan alla. Rituaalin ajaksi suosittelen keskiyötä.

Pentagrammin piirtämisen jälkeen kannattaa laittaa uhrin kuva keskelle ja uhrilahja sen viereen tai päälle. Tässä kirouksessa käytin uhrina Hol-semmasta ostettu saatanallisen rumaa Tommy Taberman-merkkiä jonka olemassaolo on ihmisoikeusrikkomus ja pentagrammin piirsin tekoverellä, koska en jaksanut hinkata oikeaa verta pois lattiasta.

29

Viimeinen vaihe ennen rituaalin aloittamista on kynttilöiden valinta ja sytyttäminen. Itse käytin Trumpin kohdalla Ikean tuoksukynttilöitä, koska miksi ei. Kynttilöiden jälkeen tulee homman vaikein osuus, jossa täytyy mutista joku saatanallinen rukous. Latinan mutiseminen on yllättävän vaikeaa etenkin meille humanisteille, joten yrittäkää ulista jotain saatanallista kielestä riippuen. Hyviä asioita mumista on se, kenet ollaan kiroamassa ja miksi, sekä se miten hieno ja mahtava pimeyden mestarin onkaan. Tässä kohdassa tärkeintä on itsensä omistaminen saatanalla ja kova yrittäminen. Kun rituaali on lopussa uhrin kuva ja uhrilahja syttyvät yleensä palamaan ja kynttilät sammuvat. Muistutan vielä, että kiroukset maksetaan aina omalla ”elinvoimalla” (tai millä new age roskatermillä sitä ikinä nykyään kutsutaankaan). Tästä maksusta pystyy helposti luistamaan sillä, että ampuu itsensä 27-vuotiaana kuten kaikki rokkarit. #lifehack.

Kun rituaali on saatu tehtyä ja kirous on langetettu, täytyy vain jäädä odottelemaan tuloksia. Koska Saatana on laiska enkeli, tulosten kanssa voi kestää yhtä kauan kuin jonotus yliopiston ruokalaan tai Suvaksen vessaan.

Näitä ohjeita noudattaen pitäisi maallikoltakin onnistua kiroaminen ja onnistumisen tunne on taattu. Muistutan vielä, että tärkeitä on hommassa on se, että et ole poseri ja yrität parhaasi. Saatana on kuitenkin rakastava isä, joka hyväksyy lapsen ruman piirroksen ja laittaa sen innoissaan jääkaapin oveen, joten sinunkaan rituaalisi ei tarvitse olla kovin kummoinen.

Juho Härkönen

VASTATAAN PALAUTTEESEEN: Oulun Varnitsa eli Tiima ry. oli jättänyt palautelootaan seuraavanlaisia viestejä: Lähdetäämpä kumoamaan tätä naurettavaa väitettä, että Tiima olisi muka paras ainejärjestö. Aloitetaan logosta. Palautteeseen piirretty ”logo” näyttää lähinnä alatyyliseltä ala-asteikäisen raapustamalta kuvalta miehen sukupuolielimestä. Vaatikin vierailun Tiiman nettisivuille, jotta selvisi, mikä hitto se oikein on. Varnitsan uljaasta V:stä sen sijaan on mahdoton saada fallossymbolia edes vahingossa. Joku voisi tässä alkaa saivarrella siitä, mitä v:llä joskus tarkoitetaan, mutta niin kutsuttu vittu oli Suomessa pitkään mahtava taika, jonka voimalla saattoi esimerkiksi siunata karjaa tai kirota vihollisensa.

Lisäksi Tiimalle (eli Oulun Varnitsalle) on huomautettava, että Varnitsan eduksi voidaan myös lukea se, ettei se ole Oulusta. Oulua nimittäin vaivaa Stora Enson ansiosta krooninen paskanhaju, joka välillä konkretisoituu mm. kaupungin uimahallitiloissa. Sikäli hatunnoston arvoista, että Oulu on sarjakakkaajan muodossa antanut Suomelle yhden sen historian suurimmista rikosmysteereistä joka vetää vertoja jopa Anneli Auerille ja Chisugatelle. Harmi vaan, että sen seurauksena oululaisen klooriveden laatu on kirjaimellisesti perseestä.

Mieleen muistuu myös taannoinen juttu piripäisestä oululaisesta, joka hyppäsi parvekkeelta alas luultuaan olevansa Hämähäkkimies. Henkilö oli epäilemättä tiimalainen, sillä myös Peter Parker on tunnetusti pätkätöitä paikallislehteen tekevä ylipisto-opiskelija, joka ei ikinä valmistu tai saa naista.

Lyhyesti sanottuna, henkilöllä, joka väittää Tiimaa paremmaksi kuin Varnitsa, ei voi olla kaikki vauvat pakastimessa.

P.S. Tiima järjestää ihan helvetin hyviä Hol-semmoja ja majoneesipizza on hyvää.

Humanistisen killan, ISYY:n tai SYL:n puolesta emme ota kantaa, jäämme odottamaan heidän vastaustaan.

PT&TS

30

HUUMORISIVU

Nousut ja laskut:

Kuin kaksi marjaa:

Nousussa Nuori Stalin Hallituksen kapinahenki Sentinelit Varnitsan pikkujoulut

Tuomas Enbuske, älykkö, intellektuelli ja ärsyttävä

Laskussa Omenahotelli Patina ja Tommy Tabermann Juhon (tuleva pt) maskuliinisus koska kissat Lähetyssaarnaajat

Tomas Dahlström, nörtti, hobitti ja siedettävä

Tietoa lehdestä Kiinnostaako ainejärjestölehtitoiminta? Haluatko juttusi/kuvasi lehteen?

Liity lehden toimituskuntaan. Ota yhteyttä lehden päätoimittajaan Milka Mustoseen joko sähköisesti tai naamatusten.

Tämän ja aikaisemmat numerot näet värillisinä osoitteesta http://issuu.

PT:n puhelimesta löytynyt ainoa kuva Tampereen Hol-reissulta: liito-orava, joka näki liikaa

31

com/varnitsa/docs

Tutustu myös Varnitsan nettisivuihin http://varnitsa.wordpress.com

jouluyรถn taikaa jo vuodesta 1970 32