Varnitsa-lehti 3/2019 by Arvo Varnitsalainen

SinkkuSinkkuVarnitsa Sinkku-Varnitsa Varnitsa 3/2019

Itä-Suomen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestölehti, 3/2019 Itä-Suomen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestölehti, 3/2019

Itä-Suomen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestlölehti, 3/2019

Sisällys: Pääkirjoitus............................................................3 Koposopolta............................................................4 Puheenjohtajalta.....................................................5 Sinkku vai kinkku?.................................................6 Tyttökilju II.............................................................7 Irtokarkkeja aamupalaksi.....................................8-9 Ollappa vaihdossa jälkimoderni sinkku............10-11 Kankaan laki........................................................12 Törmällä Pielisjoen................................................13 Äärioikeisto, internet ja uusgramscilaisuus......14-16 Viimeinen bussi Noljakkaan...............................17 Incels tutkimus................................................18-20 Rant.....................................................................22 Viikon fiesta..........................................................23

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa 3/2019 (painettu )ISSN 1236-3995 , (verkkojulkaisu) ISSN 2343-26167 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Juho Härkönen Toimitussihteeri: Tomas Dahlström Toimittajat ja kirjoittajat: Juho Härkönen, Aku Kangas, Pauliina Koskimäki, Otto Korhonen, Ville Kuismin, Milka Mustonen, Marko Piipponen, Otso Pitkänen, Mona Teräs. Taitto: Juho Härkönen Painopaikka: Haltia, Joensuu Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite:varnitsa.ry@gmail.com tai juhohar@uef.fi Painos: 45 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs Kansi: René Descartes (Jan Babtist Weenix, 1600-luvun puoliväli), Leonardo da Vinci (tuntematon, 1500-luvun alku), Isaac Newton (Godfrey Kneller, 1689), Elizabeth I (tuntematon, 1600-luvun alku), Kannen toteutus: Tomas Dahlström. Takakansi: Juho Härkönen

Pääkirjoitus Arvon Varnitsalaiset, kirjoitan teille nyt viimeisellä hetkellä. Käsissämme on sota joka lopettaa kaikki sodat, jos häviämme sen. Tässä sodassa olemme kaikki samalla puolella ja tappio ei ole vaihtoehto. Vastustajamme ei katso ikää, sukupuolta, tai seksuaalista suuntautumista. Vihollisemme tulee tappamaan meidät kaikki jos emme onnistu pysäyttämään sitä.

On helppo sanoa, että me suomalaiset emme voi vaikuttaa mitenkään niinkin massiiviseen asiaa kuin ilmastonmuutos. Totta on, että meidän vaikutuksemme on paljon pienempi kuin esimerkiksi Kiinan. Itse haluan kuitenkin mieluummin olla osa ratkaisua, kuin osa ongelmaa ja pienistä puroista muodostuu suuri joki.

Tämä sota on ihmiskunnan sota ilmastonmuutosta vastaan. Olemme tällä hetkellä aika heikossa jamassa, mutta sota ei ole vielä ohi. Teistä voi tuntua siltäm että eipä paljon kiinnosta jos talvet ovat vähän lämpimämpiä ja lunta ei ole niin paljon. Kuitenkin ilmastonmuutos on lumipallo, joka pyöriessään syö meidät kaikki.

En pyydä teitä, rakkaat humanistitoverini, jättämään lentomatkustusta tai luopumaan täysin lihasta. Kävelkää tai pyöräilkää lyhyet matkat autoilun sijaan, käyttäkää kestokassia käydessänne kaupassa ja valitkaa vaikkapa kerran viikossa lihan sijaan kasvisvaihtoehto ne on oikeasti hyviäkin. Jos hommat kuitenkin kusevat ja emme pysty hidastamaan ilmastonmuutosta niin voitte mennä nukkumaan tietäen, että ainakin yrititte.

Jos vielä uskot siihen, että ilmastonmuutos on Kiinan juoni tai joku liberaalien keksintö, jotta söisit enemmän soijaa. Suosittelen silmien avaamista ja pään pois ottamista hiekasta. Kannattaa myös tutustua tieteelliseen tutkimukseen asiasta. Jos kuitenkin et tämänkään jälkeen suostu uskomaan ilmastonmuutokseen suosittelen käyntiä Kuopion Yliopistollisessa Sairaalassa.

Tämän jälkeen voitte miettiä, että miten tämä liittyy lehden teemaan? Vastaus on, että ei mitenkään. Juho Härkönen

Puheenjohtajalta Vappu on taas ovella ja on aika vähän summata kulunutta kevätlukukautta Varnitsan näkökulmasta. Keväällä on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että olen itsekin puheenjohtajana välillä meinannut tippua kelkasta. Kuten osa teistä tietää, päätin viime syksynä lähteä ylittämään melkoista jäävuorta; päätin ottaa vastaan kunnian toimia aineyhdistyksen puheenjohtajana samaan aikaan gradun työstämisen ja opetusharjoittelun kanssa. Ainejärjestö- ja opintotoiminnan ohella olen alkanut vuosien tauon jälkeen treenaamaan tavoitteellisesti ja ainakin näillä näkymin teen paluun kilpamiekkailukentille ensi syksynä. Epäilin jo viime syksynä omaa jaksamistani ja varmasti ihan syystäkin. Kuluneen kevään aikana päivät ovat helposti venyneet 16-18 tuntisiksi työrupeamiksi. Aamu on alkanut usein esimerkiksi kello kuudelta salitreenillä, tämän jälkeen opetusharjoittelussa, kursseilla tai kirjastossa on vierähtänyt 8-16 väliset tunnit. Illalla olen siten usein hoidellut ainejärjestövastuita ja hurauttanut vielä miekkailutreeneihin.

Salla johti valtionaismaisin ottein lavatanssitoimikuntaa ja kovan väännön jälkeen saimme lopputulokseksi niin sisällöllisesti kuin taloudellisestikin onnistuneet tanssit! Pinja on huolehtinut vastuullisesti yhteisestä varannostamme ja ottanut hiljattain käyttöön taloudellisesti kannattavamman viitenumerojärjestelmän. Anni sen sijaan on tehokkaasti uudistanut yhdistyksemme viestintää kuukausittaisella tapahtumakatsauksella. Markus on ottanut liikuntavastaavan roolin omakseen pirteällä otteella ja johdattanut VPS:n rentosarjan finaaliin. Pauliina sen sijaan on kehittänyt koposopon toimintakenttää innovatiivisesti ja luonut uuden reilun opiskelijan palkinnon. En itse malta odottaa, että pääsemme jakamaan kyseisen tittelin! Minna organisoi onnistuneen museoalapäivän ja Juho on vastaavasti kehittänyt toimituskunnan toimintaa ja tuonut lehdelle uusia sponsoreita. Kaikki hallituslaiset ovat kevään aikana tehneet loistavaa duunia ja juuri heidän oma intonsa yhteisen hyvän tekemiseen on se voima, joka saa itseni jaksamaan pitkiä päiviä ja stressaavia hetkiä. Teemme kaikki yhtäläisen paljon työtä varnitsalaisten hyvinvoinnin eteen ja sanon nyt teille: ansaitkaa kaikki tämä työ! Ansaitkaa se olemalla aktiivisia ja osallistumalla tapahtumiin sekä toimikuntiin. Ansaitkaa se myös olemalla kiitollisia. Harvalla on niin huikeaa ainejärjestöä kuin meillä.

Järjestötoimintaa, opiskelua ja urheilua 18 tuntia päivässä, kuinka tuollaista rupeamaa jaksaa? Välillä fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn puolesta tuntuukin, ettei jaksaisi. Asiaa ei ole helpottanut se, että jostain syystä tämän kevään aikana hallituksemme on kohdannut poikkeuksellisen paljon odottamattomia vastoinkäymisiä esimerkiksi Lavatanssien ja vappusitsien järjestämisen suhteen. Mikä vaikeissa tilanteissa kuitenkin ajaa jatkamaan eteenpäin? Onko se puhtaasti vastuuntunto tai sosiaalinen paine? Olen itse alkanut vihata vastuuntunto-sanaa kevään aikana, sillä se tuo mielestäni vähän negatiivisen kaiun luottamustoimen hoitamiseen. Ikään kuin olisi olemassa jokin ulkoisesti meille asetettu vastuu, joka tulee hoitaa tai muuten ajaudumme turmioon. Risumiehen sanoin; älä perkele leiki Jessusta! Luottamustoimien esimerkillisessä hoitamisessa kyse on ehkä pikemminkin jonkinlaisesta inhimillisestä halusta tehdä hyvää ja onnekseni olen saanut todistaa tällaista toimintaa useaan otteeseen. Tapahtumavastaavamme Pauli ja Susse ovat organisoineet esimerkillisesti monipuolisia tapahtumia ja mukaan mahtuu myös yksi uusi helmi, nimittäin erittäin onnistunut Beer Pong -turnaus.

Ale Varnitsan puheenjohtaja

Kirjeitä koposopolta Asiaa yhdenvertaisuudesta

Tässä on ollut pitkään myös selkeä ongelma tasavertaisuuden kannalta. Miksi sellaiset asiat kuin ylioppilaslakki, lukion päättötodistus ja ISYYn jäsenyys näyttelevät tässä asiassa niin merkittävää roolia. Opiskelijoilla koulutuksesta riippumatta tulisi olla yhdenvertainen pääsy opiskelijaterveydenhuoltoon. Näin on annettu pitkään vääränlainen kuva, että toisten opiskelijoiden terveys on arvokkaampaa kuin toisten.

Tälle asialle on aikaisemminkin yritetty tehdä jotain. Myös aikoinaan varnitsalaisten ISYYn hallitusten jäsenten toimesta. Kyseessä on Suvas eli ylioppilaskunnan tila. Sinne ei ole yhdenvertainen pääsy jokaiselle ISYYn jäsenelle. Suvas on hankala kellaritila, jonne menee joillekin opiskelijoista vaikeat kierreportaat. Sinne ei ole hissiä sellaisille henkilöille, jotka kulkevat pyörätuolilla tai joilla on hankaluuksia muuten kävelemisen kanssa. Siellä on kuitenkin kaikilla ainejärjestöillä paljon tapahtumia ja jatkoja. Meillä Varnitsassakin on useampia henkilöitä, joille Suvas on hankalakulkuinen. Suvas ISYYn tilana on ollut huutava vääryys jo pitkään. Miksi ei siis ISYY voisi vuokrata vaikka Tiedepuistolta jotain saunatilaa? Vai onko raha jälleen liian suuressa roolissa tämän epäkohdan ratkaisemisessa?

Onneksi tämä merkittävä eriarvoistava tekijä korjataan lähitulevaisuudessa. Kun sitten Karelia-AMK pääsee yhdessä käyttämään YTHS:n palveluja ISYYn jäsenien kanssa, tulee kiinnittää myös huomiota terveyspalveluiden laatuun. Vaikka tämä muutos tapahtuu, meille on silti tärkeää päästä näkemään lääkäri kasvotusten. Tässä uudistuksessa ei saa mennä riman ali ja alkaa säästämään, sillä ihmisten terveys ei ole ikinä sellainen asia, josta tulisi alkaa tekemään säästöjä. Itselläni on henkilökohtaisesti huonoja kokemuksia YTHS:n etälääkäri-palvelusta. Helsingin päästä eräs lääkäri jutteli minulle tabletin välityksellä. Hän ei ottanut minun vaivojani tosissaan ja kiukustui minulle, kun kysyin auttaako eräs lääke minun ongelmaani. Myöhemmin osoittautui, että tällä etälääkärin määräämällä lääkkeellä oli yhteiskäytössä minun jo käytössä olevan lääkkeen kanssa hengityselimiä lamaava vaikutus.

Palveluiden tulisi olla jokaiselle esteettömiä ja kaikille saavutettavissa. Esteettömyysasiat ovat elintärkeitä monille yliopistossa opiskeleville. Yhdenvertaisuuslaki koskee niin koulutuksen järjestäjiä kuin palvelujen tarjoajiakin. Hissin epääminen ISYYn tilassa on huutava vääryys ja se on myös tietoista syrjintää. Positiivista erityiskohtelua tarvitaan, että kaikki ylioppilaskunnan jäsenet voisivat olla yhdenvertaisessa asemassa toistensa kanssa. Kaikki yliopistossa opiskelevat tarvitsevat sen osallisuuden tunteen, että on osallisena ainejärjestössä, kavereiden keskuudessa ja ylioppilaskunnan tapahtumissa. Ylioppilasmaailma on ollut hyvin jähmeä muutoksissa, kuten ollaan huomattu tapaus-Suvaksessakin. Se on kuitenkin ISYYn velvollisuus edistää ylioppilaskuntansa jäsenten yhdenvertaisuutta. Tämän asian muuttaminen vaatii tahtoa ja pitkäaikaista sitoutumista muutokseen yhdenvertaisuuden hyväksi. Me emme tahdo, että Suvas karsii ainejärjestöjen jäseniltä innokkuutta osallistua ainejärjestöjen toimintaan. Näin on varmasti kuitenkin käynyt. Olemalla hiljaa tästä merkittävästä epäkohdasta, hyväksyisimme tilanteen. Silloin olisimme syrjinnän hyväksyjiä. Tämän takia halusin nostaa tämän kirjoituksen myötä kissan jälleen pöydälle. Miksi siis Suvas on vieläkin käytössä? Sitä sopii ääneen kysyä. On kuitenkin myös hyviäkin uutisia yhdenvertaisuuden saralla. Korkeakoulujen opiskeluterveydenhuolto uudistuu vuoden 2021 alussa. Tällöin YTHS ottaa hoitaakseen myös ammattikorkeakoululaisten terveyspalvelut. Kunnat ennen tätä lakimuutosta ovat järjestäneet terveyspalvelut AMK-opiskelijoille ja usein he ovat joutuneet terveyskeskuksiin jonottelemaan. Poliklinikkakäynti maksaa noin 41€. YTHS:llä lääkärissä käynti ISYYn jäsenelle ei maksa yhtään mitään.

Hoitovirheet voivat pahimmassa kohtaa ”käydä kalliiksi” ja digilääkärit ovat tästä syystä riskaabeleita. YTHS:n resursseja tulisi lisätä siis reippaasti. Mielellään lisää toimipisteitä ja henkilökuntaa. Emme me halua maksaa turhaa sitä 77 euron osuutta YTHS:lle ylioppilaskunnanjäsenyyden myötä vuosittain vain turhan takia. Me haluamme myös vastinetta rahoillemme.

Vakavin terveisin, Koposoponne Pauliina Koskimäki

Sinkku vai kinkku? Istuessani junassa ja vältellessäni kirja-arvion kirjoittamista tulin muistaneeksi, että deadline seuraavaan Varnitsa-lehteen häämötti jo liian lähellä. Aloin jälleen pyöritellä mielessäni kysymystä mitä voisin kirjoittaa aiheesta sinkku. Entisenä vannoutuneena ikisinkkuna koin, että voisin levittää sinkkuuden ilosanomaa. Kuitenkaan se ei tuntunut täysin oikealta, sillä olen kääntänyt takkini nurin ja kesän tullen ajattelin peittää kolkon petokseni jäljet ja piilottaa takkini kaappiin. Sinkkuna saa tehdä mitä haluaa. Saa katsoa Netflixistä juuri sitä guilty pleasure sarjaa, joka on kaikkein noloin ja syödä jäätelöä suoraan purkista. Tai esimerkiksi Temptation Islandia ja tuomita tuntemattomia ihmisiä ja unohtaa sen tosiasian, että näkee vain ne pahimmmat ja noloimmat kohdat. Onneksi minä itse en ole koskaan nolo enkä tee mitään tyhmää, kuten esimerkiksi nolaa itseäni taas kaikkien varnitsalaisten edessä jauhamalla sontaa lehdessä. Sinkkuna ei tarvitse käyttää seksikkäitä yövaatteita ja voi pieraista kun siltä tuntuu. Sinkkuna on kivaa. Elämä on all about girl power ja sitä rataa. Ei tarvitse koskaan sietää minkäännäköisiä typeriä tapoja, joita toisilla ihmisillä on. Voi nukkua keskellä sänkyä eikä kukaan omi peittoa itselleen. Sitä paitsi, miehiä on paljon mukavampi haukkua sioiksi, jos ei ole omaa Wagneria kotona tekemässä ruokaa, kun itse tulee kampaajalta. Toisaalta, kuten olen itse saanut huomata, parisuhde ei automaattisesti tarkoita sitä, että joutuisi luopumaan kaikesta kivasta. Silmiä räpyttämällä ja väkivallalla uhaten voi saada oman kumppaninsakin katsomaan tosi-tv sarjoja ja ihan oikeasti muiden ihmisten touhujen tuomitseminen telkkarissa saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun voi tehdä sen toisen kanssa. Jaettu ilo on paras ilo. Netflixinkin katselu on itseasiassa mukavampaa yhdessä kuin yksin. Voi sytytellä kynttilöitä ja viettää romanttista iltaa röhnöttäen sohvalla ja torkkuen television valossa kuin ikää olisi mittarissa ainakin neljäkymmentä vuotta enemmän. Seurustellessa voi myös laajentaa ruokarepertuaaria. Voi nimittäin yhdistellä kummankin ideoita (ja lompakoita) opiskelijabudjetin aterioista. Eikä niitä yövaatteittakaan tarvitse vaihtaa seksikkäämpiin: aina voi perustella, että enhän minä voi missään hepeneissä nukkua, kun sinä omit aina peiton. Sillä, omiiko toinen oikeasti peiton yöllä, ei ole oikeastaan merkitystä, koska nainen on oikeassa silloinkin, kun on väärässä. Eikös sitä niin sanota? Ja edelleenkin voi pieraista, kun siltä tuntuu ja sitten syyttää toista tai sanoa että en minä haista mitään. Seurusteleminen on naisen näkökulmasta oikeastaan aika helppoa ja yksinkertaista kunhan vain löytyy kumppani, joka ei joko tajua tulleensa syytetyksi aina ja kaikesta, tai on sinut sen asian kanssa. Mutta kysymys kumpi on mukavampaa: seurustelu vai sinkkuna oleminen jää avoimeksi tässä kyhäelmässä. Ihan vain siitä syystä, että en minä osaa vastata niin vaikeaan kysymykseen. Tykkäsin olla sinkku enkä suuremmin valita seurustelustakaan. Tietysti tietynlaisten kulissien ylläpito on ehkäpä parisuhteessa vaikeampaa. Tulee paineita esittää kivaa tyttöystävää, vaikka todellisuudessa olisi suhteellisen rasittava ja härnäisi toista jatkuvasti etenkin silloin kun oma Wagner yrittää keskittyä koulujuttuihin. Sinkkuna on huomattavasti mukavampi olla oma itsensä. Kukaan ei ainakaan ihmettele miten tuo on vielä sinkku.

Mona Teräs

Tyttökilju II, eli vappujuomien aatelinen

Jotkut Varnitsan vanhoista pieruista saattavat muistaa surullisenkuuluisan Tyttökiljuksi nimetyn kotiviiniyrityksen kolmannelta opiskelijavuodeltamme. Lievästi hiivalta tuoksahtanut ja maistunut vaaleanpunainen litku sai makunsa noin kolme vuotta pakastimessa viihtyneistä puolukoista. Tästä voimme syyttää allekirjoittaneen äitiä, joka vahingossa antoi mukaani puolukoita viinimarjojen sijaan. Erheen tajusimme vasta, kun olimme kipanneet marjat keitoksemme sekaan. Tyttökilju I kypsyi yksiöni keittiössä, ja vietin rattoisan kuukauden hiivan ja käyneiden puolukoiden tuoksussa. Pienistä vioistaan huolimatta Tyttökilju I:n alkoholiprosentti oli varsin hyvä, ja mansikkavissyyn lantrattuna se siivitti rattoisasti monet halvat bileet. Toivuttuamme noin puolitoista vuotta Tyttökilju I:n vaikutuksista päätimme yrittää uudelleen. Tällä kertaa viinimme pääsi kypsymään Heidin Elliyksiön kylpyhuoneeseen. Edelliskerrasta viisastuneena emme enää käyttäneet superhiivaa, ja otimme tällä kertaa marjat Hillan pakastimesta. Ensimmäisellä lappoamiskerralla havaitsimme viinimme saaneen mustikoista ja vadelmista hienostuneen tummanpunaisen sävyn.

Hienoisesta desinfiointiaineen tuoksusta päättelimme, että hiiva oli tehnyt tehtävänsä. Alkoholipitoisuutta emme kyenneet mittaamaan, mutta pieni yllätyksellisyys on vain hyvästä. Joka tapauksessa odotettavissa on vivahteikas ja kehittynyt paletti mustikkaa, vadelmaa, Ellin kämppien sisäilmaongelmia ja Perusmuijien kiistatonta kauneutta. Parhaimmillaan ulkoilmassa, nautittuna haaleana pullonsuusta roskaruuan kera. Suosittelemme lämpimästi kaikkia kokeilemaan kotiviinin valmistusta ainakin kerran opiskelujen aikana. Perusmuijat -3 eli Milka, Heidi ja Hillis

Irtokarkkeja aamupalaksi – Elämäni Bridget Jonesina

Ja niin koittaa jokaisen naisen elämässä aika, jolloin hänet jätetään. Mitä nainen silloin tekee? No minäpä kerron teille arvoisat lukijat noin kolmen kuukauden sinkkuuden syvällä rintaäänellä! Jokaisen naisen on hyvä myöntää elämän realiteetit. On ihan ok kuunnella läpi kaikki Eppu Normaalien erobiisit ja itkeä niiden tahtiin viikkokausia. On myös ihan ok jättää ruisleivät aamulla syömättä ja korvata aamupalat irtokarkeilla, koska mitä vitun väliä. Ja on täysin ok sortua Citymarketin tarjouskampanjoihin: Osta 5 suklaalevyä vain 10 € hinnalla. On myös täysin ok sortua Facebookin arvontoihin ja etsiä sitä kautta sisältöä onnettomaan elämäänsä. Mitä suotta näitä häpeilemään! Parhautta on katsoa Sinkkuelämää-maraton ja Bridget Jones -elokuvamaraton, ja mättää suklaata suuhun niin paljon kuin sielu sietää. Bridget Jones oli oikeassa monista asioista, kuten mummoalkkarit ovat ihan hemmetin mukavat päällä. Stringit näyttävät rumemmalta kuin esim. hotpantsit ja kuka helvetti haluaa hiertävän narun kahden kannikkansa väliin ylipäätään? Miesten takia naiset tekevät itselleen liikaa hallaa ja kärsivät siitä. Sekin nyky-yhteiskunnassa on vikana. Tulisi antaa Gorilla-säärten vapaasti helmuta kevättuulessa ja vilkuttaa vastaantuleville. Ehkä olisi aika alkaa naisten olla todella naisia, eikä todellisuudesta irrotettuja mielikuvia incel-nörttien päässä. Kukaan nainen ei btw nauti anaaliseksistä! Lakatkaa siis suurkuluttamasta pornoa miehet ja siirtykää reaalimaailmaan. Oletko ikinä kysynyt mistä sinun naisesi tykkää sängyssä? Etpä vittu tietenkään, ääliö. Ja pliis, googlettakaa se naisen g-piste, niin huomatte ettei se ole perseessä, toisin kuin joidenkin miesten pää. Feminismi on aina ihan helvetin ok. Sinkkuna kuin varattunakin.

Eron jälkeen olinkin jo valmis pakkaamaan laukkuni ja muuttamaan Lintulan nunnaluostariin. Kaverit kuitenkin muistuttivat ystävällisesti, ettei sinne saa viedä kissoja. Hitto! Sekin suunnitelma kariutui. Tulin myöhemmin järkiini ja ajattelin, että ehkä joskus löydän jonkun, joka voisi rakastaa minua ehdoitta. Kaunista utopiaa, vähä niin kuin kommunismikin! Ehkä sitten kun kohtalo sen sallii ja aikaa on kulunut noin vuosi, ehkä sallin vielä jonkun parrakkaan miehen saapua elämääni. Ottaisin kyllä mieluummin kissan. Paljon vähemmän vaivaa!

Minulla on meneillään tällä hetkellä kova strong independent woman -vaihe. Paska osuu tuulettimeen, mutta entä sitten? Leuka pystyyn ja eteenpäin. Vahvuus asuu meissä, vaikka välillä se tuntuu olevan hyvin piilossa. Tosi paikan tullen se onneksi ryömii esiin. Onneksi on hyviä ystäviä ympärillä ja tukiverkko, joka ottaa kopin. Usein anonyymin tyttöryhmän, nimeltään perusmuijat, kanssa hengailu saa päivän näyttämään paljon kirkkaammalta.

Kaikesta tästä vuodatuksesta huolimatta on Varnitsan epätoivoisten miesten hyvä muistaa eräs asia. Vaikka olenkin nyt sinkku, niin jättäkää minut pliis nyt oikeasti rauhaan kokonaan. Ei sinkkuuteni tarkoita, että olisin itse epätoivoinen. Päinvastoin! Varnitsa on jo nähty ja on aika mennä eteenpäin ehkä jonkun Tombololaisen tai Metsiksen kanssa. Kunhan sillä vain kasvaa parta ja karisma on kuin Colin Firthillä!

-Tiedätte kyllä kuka

Ollapa vaihdossa jälkimoderni sinkku Ollapa vaihdossa sinkku, Vieressä jo kuuma kinkku, Rannalla juodaan viiniä, Onhan tämä nyt fiiniä.

Mutta missähän moraali? Moraali vaatii ”oraalin”, Vai sittenkin Koraanin? Meno kovin globaali.

Vodkapullo Aldista, 2 euroa, kallista, Ori ulos tallista, Meno nyt vaarallista

Varnitsan fuksien orgia, Huoh, tylsää kuin liturgia, Vaihdossa vasta oppivat, Nuo jumalten hovitavat.

Runoilun lisäksi, tulisin isäksi, Täällä ehkäisyn saloja, Ei tunne joka takoja.

Eräs Thüringenin vegaani, Kanssani yksi paviaani, Ei enää vegaani, pelkään, Taputin itseäni selkään.

Yö jo puistossa, housut suistossa? Glasgowin baariminna, Mieli kuin pilvilinna.

Kovin brutaali, On tämä naali, Vanhan ketun karnevaali, Ei koskaan ollut banaali.

Utrechtin vihreä Mari, Herkkua kuin Valdemari, Leijailen korkealla, Kun sinä olet alla.

Vieläkin vaihdossa sinkku, Huulillani kuiva vinkku, Kielesi maultaan makea, Lähikaupasta saa Sakea.

Oi ollapa yhä sinkku, Baarissako jo pilkku, Kenellä nyt jatkot? Kaukaisuudes’ katkot.

Ei mikään turha tantta, Tämä Hollannin Martta, Vaan missä mun kartta? Katso tuota vartta!

Temptation Island, Vai ollaanko laival’? Drinkkejä kans rannal’, Teltta onkin kolmelle, Kukahan nyt vierelle? Iltasanomien seksihelle, Otan tästä paikkani keskelle Vieläkin vaihdossa sinkku, Herkullist’ totta kai punkku, Uin koiraa rankasti järvessä, Ja miksen myöskin sängyssä. Nämä keskipäivän kuoharit, Eivät koskaan tehneet oharit, Kielikeskuksen dosentti, Opettamisenkin lopetti. Runomitatkin hukassa, Oi, aina takku tukassa, Historianörtit radalla, Kela tarjoo yöt taivasalla. Vielä neito Teksasista Muodot aivan ekstaasista, Pelastaa ties ilmaston, Ja minä tuon takaliston. Onko vaihto ohi? Lautasella taas lohi, Huh, pelkkä painajainen, Se kun jatkuu, hunajainen. Otto Korhonen

Kankaan laki Monelle varnitsalaiselle liki kansallissymboliksi muodostunut natsikortti on tuttu ja monien haalareita koristava merkki. Kuten varmasti tiedätte, natsikortin taustalla on niin kutsuttu Godwinin laki. Godwinin lain mukaan ”yksittäisen verkkokeskustelun laajentuessa ennemmin tai myöhemmin joku mainitsee Adolf Hitlerin tai natsit, eli kuvaannollisesti ’vetää esiin natsikortin’” (Wikipedia). Fuksivuotenani törmäsin Varnitsan tapahtumissa varsin ilmeiseen, keskusteluissa alati esiintyvään lainalaisuuteen: liki joka ikisessä opiskelutovereiden kanssa käydyssä keskustelussa oli vain ajan kysymys, ennen kuin joku mainitsi jonkin armeijakokemuksensa ja alettiin puhua intistä. Näin mielessäni syntyi maksiimi, jonka narsistisesti nimesin Kankaan laiksi, Godwinin lain innoittamana. Muotoilin Kankaan lain kutakuinkin näin: ”Mitä pidemmäksi käy keskustelu kahden tai useamman täysi-ikäisen suomalaisen miehen välillä, sitä todennäköisemmäksi käy, että joku heistä mainitsee jonkin armeijakokemuksensa ja he alkavat puhumaan intistä”. Pohtiessanne nyt lukemaanne huomaatte varmasti, että tämähän pitää täysin paikkansa. Liki jokainen on varmasti törmännyt tähän ilmiöön enemmän kuin kerran: usein esimerkiksi Varnitsan tapahtumissa jokin pääosin miehistä koostuva porukka istuu pöydässä tai seisoo ringissä juttelemassa, ja ennemmin tai myöhemmin joku vetää vallitsevasta keskustelunaiheesta aasinsillan omiin armeijakokemuksiinsa. Siinä vaiheessa keskustelu kääntyy yleensä väistämättä armeija-aikoihin. Kankaan lakiin, kuten Godwinin lakiin, voidaan lisätä sitä täydentäviä korollaareja. Yksi näistä on Turusen korollaari, jonka mukaan ”tähän vaadittu aika vähenee eksponentiaalisesti, mitä enemmän osanottajia keskustelulla on”. Toinen on myös allekirjoittaneen lisäämä alkoholikorollaari: ”nautitun alkoholin määrä vaikuttaa suoraan verrannollisesti armeijan mainitsemisen todennäköisyyteen”. Mikäli joku lukijoistamme keksii Kankaan lakia täydentävän korollaarin, kannustan teitä olemaan yhteydessä allekirjoittaneeseen. Nyt kun te lukijat seuraavan kerran huomaatte Kankaan lain ilmenevän luonnossa, voitte te vapaasti sivistää läsnäolijoita ja todeta, että ilmiölle on nykyään olemassa myös nimi.

Aku Kangas Suurin piirtein humanististen tieteiden kandidaatti Kankaan lain keksijä

Törmällä Pielisjoen

(Alkup. Rannalla vihreän joen) (Säv. Mikko Syrjä, san. Otso Pitkänen)

Naturalla istun, ja exääni muistelen, tinderiss´ ruksia painelen, näkkileipääni voitelen Silloin muistaa kauan, kauan sitten meidän käs´kynkässä käyskennelleen ja oman hahmoni yksinäisen vastaajan viestiin nääntyneen

Siellä törmällä Pielisjoen, Rooman diadeemeistä kertoen, sanoin kai me sitten valmistutaan turhaan, unohdin mä sen, ett´ agrologii tapailen

Mihin käyttänyt olen kaikki nämä vuodet? tänään exäni lainkaan ei haluta mua kun taas tankkeihin juttu vei ja Pielisjoelle sanoit hei, valot on hiipuneet, on sammuneet ja kätken karvaat kyyneleet jotka vuoks´ narrin itkin hiivin Kerubiin Ilosaart´ pitkin, hei hei

Oisinpa ottanut varnitsalaisen, samoojan samanlaisen, kun heijastuksen exäni esiin huuhtoi Pielinen

Siellä törmällä Pielisjoen, Rooman diadeemeistä kertoen, sanoin kai me sitten valmistutaan turhaan, unohdin mä sen, ett´ agrologii tapailen

Mihin käyttänyt olen kaikki nämä vuodet? tänään exäni lainkaan ei haluta mua kun taas tankkeihin juttu vei ja Pielisjoelle sanoit hei, valot on hiipuneet, sammuneet ja kätken karvaat kyyneleet jotka vuoks´ narrin itkin hiivin Kerubiin Ilosaarta pitkin, hei hei

Mihin käyttänyt oon kaikki nämä vuodet? tänäänkään exäni lainkaan ei halua mua kun taas tankkeihin juttu vei ja Pielisjoelle sanoit hei, valot on hiipuneet, sammuneet ja kätken karvaat kyyneleet jotka vuoks´ agrologin itkin

Äärioikeisto, internet ja uusgramscilaisuus

14, 18, 88, Pepe the Frog, red pill, sonnenrad, Le Happy Merchant, NPC jne. ovat äärioikeiston käyttämiä symboleita/meemejä, joihin törmää hyvin nopeasti internetin syvissä syövereissä. Vaikka moni symboli/meemi on omaksuttu/luotu äärioikeiston toimesta 2010-luvulla internet-foorumeilla (4chan tärkeänä esimerkkinä), esimerkiksi 14 (”We must secure the existence of our people and a future for white children.”) ja sonnenrad (Himmler käytti kyseistä symbolia SS:n omassa Wewelsburgin linnassa.) ovat äärioikeiston kauan käyttämiä symboleita ajalta ennen internettiä. Moni näistä meemeistä on ollut äärioikeiston omia luomuksia, mutta äärioikeisto on internet-aikana onnistunut myös omimaan erilaisia meemejä omaan käyttöönsä. Kaikkein näkyvin tämänkaltaisesta omimisesta on Pepe the Frog, joka oli alun perin harmittoman internet-sarjakuvan hahmo, mutta ajan myötä Pepe the Frogista tuli äärioikeiston käyttämä meemi, koska Pepe the Frog -aiheisiin meemipostauksiin ujutettiin äärioikeistolaista ideologiaa. Lopulta Pepe the Frogin alkuperäinen luoja julisti, että Pepe on kuollut, koska hän ei halunnut Pepen olevan rinnastettavissa äärioikeistoon. Luonnollisesti tämä julistus ei poistanut Pepeä ollenkaan internetistä ja sen assosioitumista äärioikeistoon.

Suomalainen esimerkki äärioikeiston symbolien omimisesta on ehdottomasti 90-luvun skinhead-liikkeen omaksuma leijonakoru. Skinit onnistuivat kulttuurisella tasolla omimaan leijonakorun omaan käyttöön niin vahvasti, jonka myötä leijonakorusta tuli skinhead-liikkeen epävirallinen symboli. Vaikka skinit olivat lähinnä nuorisojengiläisiä, joiden toiminnassa oli rasistisia elementtejä, on tiedostettava se tosiseikka, että skinhead-liikkeen nousu 90-luvulla oli omanlaisensa shokki suomalaiselle yhteiskunnalle. Huolimatta skinhead-liikkeen hiipumisesta 2000-luvulla, vielä nykyäänkin leijonakorun käyttäjä assosioidaan helposti skinhead-liikkeeseen, jos käyttäjä näyttää edes vähäsen kaljulta.

Symbolien omiminen rinnastuu helposti uusgramscilaiseen metapoliittisen vaikuttamiseen, jossa pyritään muokkaamaan yleistä kulttuurista ilmapiiriä siihen suuntaan, joka suosii tietyn poliittisen ryhmän päämääriä. Uusgramsicilainen metapoliittinen vaikuttaminen perustuu marxilaiseen filosofiin ja kommunistiin Antonio Gramsciin, jonka tärkein filosofinen käsite on kulttuurinen hegemonia. Lyhyesti kärjistettynä johtava luokka hallitsee yhteiskuntaa sen oman ajan hengen ja kulttuurillisen hegemonian kautta, jotka määrittävät sen, mikä nähdään yhteiskunnassa hyvänä luontaisena asiana ja mikä nähdään puhtaassa negatiivisessa merkityksessä. Jotta voi poliittisesti kontrolloida massaa, on kontrolloitava yleistä ajan henkeä ja kulttuurista hegemoniaa.

Siksi Gramscin mukaan varsinaisen työnväen vallankumouksen saavuttamiseksi on taisteltava yhteiskunnan kulttuurisesta hegemoniasta hallitsevaa luokkaa vastaan. Kun kulttuurinen muutos on saatu aikaiseksi, voidaan helposti saada poliittinen muutos aikaiseksi, koska kyseinen poliittinen muutos nähdään uudessa kulttuurisessa hegemoniassa hyvänä asiana. Siksi työväenluokan pitää käydä kulttuurisota erilaisissa yhteiskunnan instituuteissa (esim. lehdistö) ja populaarikulttuurissa hallitsevaa luokkaa vastaan, jotta varsinainen poliittisesti vallankumous voisi olla mahdollista, kun yhteiskunnan kulttuurinen hegemonia on saavutettu työväenluokan toimesta.

Monet äärioikeistolaiset ovat omaksuneet uusgramscilaisen ajattelun, josta on poistettu nykyajalle vieras marxilainen ajattelu ja on sen sijaan omaksuttu Gramscin teorian varsinainen ydin eli kulttuurinen hegemonia ja siitä käytävä kulttuurisota. 2010-luvun myötä äärioikeiston kulttuurisota on siirtynyt suurella volyymilla internetin erilaisiin sosiaalisiin medioihin, joiden avulla oma viesti voidaan saada laajasti esille. Koska internetissä meemeillä on paljon näkyvyyttä, on luontaista, että äärioikeisto pyrkii saamaan paljon näkyvyyttä hallitsemalla meemikulttuuria omilla tuotoksillaan ja omimilla suosittuja meemejä omaa tarkoitustaan varten. Siksi Pepe the Frogin omiminen omaan käyttöön voidaan nähdä äärioikeiston merkittävänä kulttuurisena voittona internetissä.

Uuden-Seelannin Christchurchin moskeija-ampuja käytti meemejä hyväkseen livestriimatussa ampumavideossaan, aseissaan ja internetiin ladatussa manifestissaan. Vaikka kyseessä oli puhdas joukkomurha, muslimien ampumista yritettiin keventää ampujan toimesta erilaisilla meemeillä. Tämä on äärimmäinen esimerkki uusgramscilaisesta kulttuurisodan käymisestä, jossa ampuja halusi osoittaa, että muslimien ampuminen on kevyttä ”meemeilyä”, johon voi suhtautua puhtaasti huumorilla. Vaikka teko tuomittiin laajasti, se herättää varmasti radikaalioikeiston piireissä paljon innostusta, että rotusotaa pystytään nyt käymään meemien avulla myös konkreettisella tasolla. Meemien ongelma on, että niitä ei voi kieltää internetistä. Ja vaikka lainsäädännöllisesti jotkut meemit kiellettäisiin, uusia meemejä keksitään aina vanhojen tilalle. Tästä on kokemusta erityisesti toisen maailmansodan jälkeisissä uusnatsipiireissä ennen internet-aikaa, joissa uusnatsit käyttivät kiertoilmaisuja omaan aatteen suhteen, kun varsinaiset natsisymbolit olivat kielletty. Kyseessä on siis loputun kissa ja hiiri leikki, jota ei voi voittaa perinteisellä tavalla kieltämällä meemejä. Siksi mielestäni Suomessa julkisessa keskustelussa esillä ollut mahdollinen hakaristikielto ei muuttaisi tilannetta miksikään, vaan uusnatsit käyttäisivät toista symbolia hakaristin tilalla ajaakseen omaa ideologiaa eteenpäin. Kuvat: äärioikeistolainen Pepe ja normaali Pepe

Historia kuitenkin osoittaa sen, että kieli kehittyy eteenpäin, jonka myötä mikään symboli ei ole hakattu ikuiseksi ajaksi kiveen. Siksi ”menetettyjä” symboleita pystyy ”pelastamaan” takaisin. Kuitenkin jotkut symbolit ovat sen verran ”pilalla”, että niitä ei voi käyttää käytännössä juuri ollenkaan hyvin pitkään aikaan, jos ei halua assosioitua ääriliikkeeseen. Esimerkiksi 88 ei tuo ihmisille mieleen vuoden 1988 Suomen presidentinvaalien aikana vaikuttanutta vasemmistolaista Liike 88:a, vaan se assosioidaan automaattisesti Heil Hitleriin. Mutta periaatteessa jostakin voisi tulla ryhmittymä, joka pyrkii kääntämään 88:n merkityksen pois Hitlerin tervehdyksestä kohti presidentinvaalien Liike 88:a. Ja jos jotakin symbolia/meemiä ei pysty voittamaan itselleen, sen voi aina vastavuoroisesti pilata kokonaan, että ”vihollinen” ei voi käyttää sitä ollenkaan menettämättä poliittista uskottavuuttaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä pilaamisyrityksestä on Soldiers of Odin katupartion myötä syntynyt Loldiers of Odin ryhmittymä, joka pyrki mollaamaan Soldiers of Odin katupartiota rinnastamalla heidät ”natsipelleiksi”. Kyseessä oli maineen pilaamisoperaatio, jolla haluttiin osoittaa julkisessa keskustelussa, että Soldiers of Odin katupartio on pelkkä vitsi, jota ei kannata ottaa yhteiskunnallisella tasolla mitenkään vakavasti. ”Natsipelleiksi” leimaamalla pystytään helposti viemään kohteen poliittinen uskottavuus. Hyvä esimerkki ”natsipellen” maineesta on Pekka Siitoin (Pitää tosin muistaa, että 70-luvulla Pekka Siitoin oli merkittävä tekijä suomalaisen radikaalioikeiston piireissä ja sen terrorismissa.), johon suhtauduttiin 80- ja 90-luvuilla Naantalin omana hauskana kylähulluna, kuin yhteiskuntaa uhkaavana uusnatsina. Huumori on todella vahva ase uusgramscilaisessa kulttuurisodassa. Voidaan siis todeta, että internetin uusgramscilaisessa kulttuurisodassa on pohjimmiltaan kyse siitä, kuka pystyy määrittelemään diskurssia. Diskurssin määrittelyn hegemoniasta on hyvin lyhyt matka kulttuuriseen hegemoniaan. Jotta internetissä tapahtuvaa uusgramscilaista metapoliittista vaikuttamista voidaan ymmärtää paremmin, on tutkittava viestinnälistä, aatteellista ja poliittista historiaa, jossa yhteiskuntaa on yritetty muuttaa muuttamalla yleistä ilmapiiriä poliittisten päätösten sijaan. Kuten me kaikki tiedämme, historiaa toistaa jollakin tavalla itseään.

(((Marko Piipponen))), Varnitsan oma Moon Man

Viimeinen bussi Noljakkaan

Bussi viimeinen käypi mi Noljakkaan Siinä kyydissä yksi on vainen Taakseen juhlat on jättänyt keskustaan Ohi illan on tanssiainen

Bussi viimeinen käypi mi Noljakkaan siinä kyydissä yksi on moinen hän ulos pimeään ryhtyy nyt tuijottamaan aatos mielessään hällä on toinen

Sinne monta niin jäänyt on tuttua ”Jos mä menneessä hetken elän ei päässyt kertomaan muutamaa jutlähden rannalle Pyhäselän tua otan paikkani sieltä mä tutun tään riennot pystyi hän jättämään hädin käyden aurinkoon elämää hengittäja tuskin mään” tutut vaihtamaan naamaan vakkarikuskin

Mutta kanna ei huolta hän lainkaan ”Kuinka hauskaa mä kokea sainkaan” ”Vaikka aika ol’ lähteä tuolta ei se ansaitse kyyneltä puolta

Bussi viimeinen käy kohti Noljakkaa siinä kyydissä yksi on vainen ulos ikkunastaan toki katsoa saa jos on sielultaan hissalainen

Vastentahtoisten neitsyiden parissa. Pseudososioantropologinen tutkielma incelien sielunelämästä.

Lähestyn aihettani kulttuuriantropologi Bronislaw Malinovskin(1884-1942) jalanjäljissä. Hän korosti erityisesti osallistuvaa havainnointia eli sitä, että antropologi osallistuu tutkimuskohteidensa elämään. En onneksi(tietääkseni) tunne yhtään inceliä henkilökohtaisesti, mutta heidän pääasiallinen kanssakäymisensä tapahtuu internetissä. Soluttauduinkin siis redditin r/Braincels(eli hyvin älykäs incel) kanavalle tutkimaan tätä karmivan kiehtovaa ihmisryhmää. Tässä vaiheessa lienee paikallaan pieni katsaus inceleihin ja avainkäsitteisiin. Kyseessä on ly-

henne sanoista involuntarily selibate. Incel on siis mieshenkilö (Incel ei ilmeisesti voi olla nainen, koska naisethan saavat seksiä. Aina. Kaikkialla.), joka on selibaatissa vastoin tahtoaan. Käsite itsessään on mielenkiintoinen, sillä selibaatin alkuperäinen idea oli pidättäytyminen. Selibaatissa ei siis varsinaisesti voinut olla vasten tahtoaan, vaan se oli yksilön valinta tai edellytys toimia esimerkiksi uskonnollisessa tehtävässä. Incelit kuitenkin kokevat, että heidät on pakottanut vastentahtoiseen selibaattiin yhteiskunta, feministit, naiset tai muut, liian komeat miehet, joita kutsutaan Chadeiksi. Incelien kanssa seksuaalisesta kanssakäymisestä kieltäytyviä kauniita, ”laadukkaita” naisia kutsutaan Stacyiksi. Incelien mukaan naisten vaatimustaso miesten suhteen on aivan liian korkea, mutta vastaavasti he eivät itse suostu laskemaan omaa vaatimustasoaan. Naisen tulee olla esimerkiksi hoikka, älykäs, isorintainen ja neitsyt. Muiden miesten kosketus pilaa naisen ja heistä tulee roastieita. (Halventava käsite, joka viittaa paahtopaistiin. Lukija voi tehdä tästä omat päätelmänsä tai googlettaa) Naisten inceleille pakottamat kriteerit saattavat olla lähes mitä vain, riippuen siitä, mitä epävarmuuksiaan incel keksii projisoida naisiin. Seksin saamattomuuteen voivat inceleiden mukaan vaikuttaa niin ranteiden paksuus, etnisyys kuin vääränlainen leukakin.

Aloittaessani tutkimuksen näytölle ilmestyi pahaenteinen viesti: This community is quarantined. It is dedicated to shocking or highly offensive content. Are you certain you want to continue? En ollut varma, mutta jatkoin silti.

Kuvassa wristcell ranne

Ensimmäisenä löysin inceleiden kokoaman tilaston r/Braincelin käyttäjäjakaumasta, joka oli tutkimukseni kannalta varsin hyödyllinen. Käyn tässä nopeasti läpi sen tuloksia, ja siirryn sitten tarkastelemaan inceleitä esimerkiksi heidän käyttämänsä kielen ja visuaalisten keinojen kautta. Suurin osa inceleistä oli valkoihoisia (54.5%), toiseksi suurin ryhmä oli Etelä-Aasialaiset (9.9%) ja kolmanneksi suurin Itä-Aasialaiset (7.3%). Suurin osa inceleistä majailee tilastojen mukaan Pohjois-Amerikassa, mikä oli oletettavaa, sillä Reddit on amerikkalainen sivusto. Muille palkintosijoille pääsivät Eurooppa (32.0%) ja Aasia (6.5%). Suurin osa inceleistä oli iältään 17-21(39.4%) toiseksi eniten oli 22-25-vuotiaita (28.6%), ja kolmanneksi eniten 26-29-vuotiaita (11.7%). Täytynee vielä mainita, että alaikäisiä (alle 17) käyttäjiä inceleistä oli 10.1%. Tuloksista voimme kenties päätellä, että valkoisella miehellä ei käy flaksi. Suuri osa inceleistä näyttää olevan myös erittäin nuoria ja todennäköisesti median ja ryhmäpaineen korruptoimia. Käsi ylös, kuinka moni kuvitteli epätoivoisena noin 17-vuotiaana neitsyenä olevansa neitsyt ikuisesti? Epätieteellisesti veikkaan, että aika moni.

Kieli Yleiskatsaus r/Brancellin ensimmäiseen sivuun paljastaa, että incelyhteisö on kehittänyt aivan oman kielensä. Esimerkkeinä mog, Brad, pill, suicidefuel, currycel, looksmax, femoid ja niin edelleen. Kaikelle on oma käsitteensä, myös niille liian ohuille ranteille (wristcel). Kommunikointi tapahtuu pääsääntöisesti näitä käsitteitä tai lyhenteitä käyttämällä. Tässä vaiheessa kohtasin odottamattoman ongelman, pystyin selaamaan sivua vain tietyn aikaa, kunnes sain ilmoituksen ”looks like you are not allowed to do that”. Minun oli siis siirryttävä alkuasukkaiden parista sekundäärilähteiden (r/inceltears ja r/theincelpill) äärelle.

Visuaalisuus Incelien suosimaa kuvastoa ovat erilaiset naisia halventavat meemit, natsikuvasto ja symboliikka, sekä kuvat Chadeista ja Stacyistä. Suosittua on myös postata kuva omasta naamastaan, jolloin heimotoverit kertovat, onko leukaluiden koko ihanteellinen vai ei. Jos vastaus on ei, naiset eli femoidit eivät koskaan tule kiinnostumaan. Mielenkiintoinen havainto näin femoidina on, että hyvin suuri osa itseään incelinä pitävistä kuvansa postanneista oli tosi asiassa aivan tavallisen näköisiä nuoria miehiä. He kyllä ulkonäkönsä puolesta saisivat tyttöystävän, jos lakkaisivat uskomasta kaikkia typeryyksiä, joita isot pojat internetiin kirjoittelevat.

Ihanteellinen heimo/yhteiskuntajärjestys Incelin ihannemaailmassa nainen on kotitalouskone ja synnyttäjä. Prostituutio on laillista ja raiskausta ei ole olemassa, vaan mies ottaa sen minkä haluaa. Naisen ja lasten tulee palvella inceliä. Miksi, saatat miettiä? Tässä eräs vastaus: ”Men are the alphas in our society, we cant function properly with pansy liberals pushing for ”eQuAlItY” all fucking day instead of feeding their familys and playing their role in our society. Its like a gear in a machine suddenly deciding its a screw instead, YOU HAVE YOUR PLACE FOR A REASON.” Ok.

Kohoaminen (ascend) ja kuolema Inceliys ei välttämättä ole loppuelämän tuomio. Incel voi ”kohota” tai ”ylösnousta” menettämällä neitsyytensä. Tällöin hänestä tulee normie (tavallinen ei-neitsyt), Brad (normien ja Chadin välimuoto) tai jopa Chad. Aina näin ei kuitenkaan käy. Tällöin incel saattaa lietsoa itsetuhoisuutta katselemalla netissä tai ympärillään suicidefuelia, eli esimerkiksi kuvaa pariskunnasta tai perjantairuuhkan prismaperhettä. Ei ole olemassa tilastoja siitä, kuinka moni incel päätyy lopulta päättämään päivänsä. Jotkut incelit päättävät sen sijaan muutaman sivullisen elämän, kuten tekivät incelien idolit Elliot Rodgers ja Alek Minassian.

Johtopäätökset Pikaisen katsauksen perusteella on syytä uskoa, että jotain on vialla niin inceleiden päässä, kuin myös yhteiskunnassa, jossa kasvaa nuoria miehiä niin kieroon, että seksuaalinen turhautuneisuus purkautuu pahimmassa tapauksessa massamurhana. Tämän tutkimuksen kohteena olivat lähinnä amerikkalaiset, enkä tunne amerikkalaista kulttuuria tarpeeksi arvioidakseni, mikä tähän käytökseen mahdollisesti ajaa. Suomalaiseen inceliin (katkero tai velho*) en tällä kertaa törmännyt, mutta heitä löytää esimerkiksi Ylilaudalta. Internet on pilannut maailman, totesi joku ja niin on tainnut käydä. Internet mahdollistaa monia hyviä asioita, mutta toisaalta myös sen, että massamurhaajaa idolinaan palvovien joukkio pystyy kerääntymään vaivattomasti yhteen lietsomaan toisiaan. Toisten tuki voi olla inceleille toki myös lifefuelia, mutta löydösteni perusteella se on niin pieni osa koko tätä myrkyllistä maailmaa, että sen merkitys jää hyvin pieneksi. Tappouhkauksia odotellessa, eräs emeritus-pt *Yli 30v ja neitsyt

Rant Kahdessa aikasemmassa lehdessä on annettu vinkkejä Varnitsan miehille, sekä ammattisetämiehen että partojen ihailijan toimesta. Tällä kertaa teitä hyvät herrat auttaa Varnitsan (omasta mielestään) muotitietoisin henkilö. Teissä hyvät herrat on kaksi suurta vikaa, mutta älkää huoliko sillä minä autan teitä korjaamaan ne.

Hygienia Herran tähden, käykää suihkussa arvon herrat. Toinen helvetin kova juttu on vaatteiden peseminen. Mikään ei tee naista kuivemmaksi, kuin se että haiset paskalle. Käykää suihkussa ennen kuin lähdette viihteelle ja käyttäkää jotakin dödöä. Tällä perussetillä pääset jo aika pitkälle

Pukeutuminen on vaikeampi asia arvioida. Jos lähtisin roustaamaan kaikkea mikä on nyky streetwearissa vikana, tämä teksti veisi koko lehden. Annan teille arvon herrasmiehet muutaman vinkin jolla ette epäonnistu. Älkää koskeko seuraaviin vaatekappaleisiin kun lähdette viihteelle: Snapback Revityt/Liian tiukat farkut Hupparit Paskat merkki t-paidat (Hugo Boss, Tommy Hilfiger) Verkkarit (Sallitaan kun Ence voittaa) Leijona -kellot

Nyt kun olette sisäistäneet tämän, niin olette jo aika pitkällä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ette ole mulkkuja. Seksuaalinen häirintä on myös aika vitun no-no. Teidän perseilynne pilaa meidän muiden maineen.

Mikäli haluat upata geimiäsi voit investoida tuoksuihin. Hyviä perus tuoksuja saat jo muutamalla kympillä. Nämä toilettivedet ovat ihan ok ja tuhat kertaa paremmat kuin axessa kylpeminen, tai se että et haise pahalle. End game tuoksuissa on kunnon parfyymit. Allekirjoittaneen tipit keväälle ovat Tom Fordin Noir, joka on mausteinen vaihtoehto perus paska myskeille. Toinen ikivihreä vaihtoehto on Armanin Aqua Di Qio, joka tarjoaa raikkaan vaihtoehdon kevät illan tansseille.

Viikon fiesta (Ei se pitseria)

Nousut ja laskut

Kuin kaksi marjaa

Nousussa: - Vappu - Hallitusneuvottelut - Kapakka Nro 5 - Vihreiden kannatus

Laskussa: -Juha Sipilän poliittinen ura - Sinisten tulevaisuus

Brian May, astrofysiikan tohtori, eläinoikeusaktivisti ja muusikko

Juho Härkönen, päätoimittaja, romantikko ja musiikkinatsi

- Kauppisten siivoustaidot Tietoa lehdestä

- Revityt farkut

Kiinnostaako ainejärjestölehtitoiminta? Haluatko juttusi/kuvasi lehteen? Liity lehden toimituskuntaan. Ota yhteyttä lehden päätoimittajaan Juho Härköseen joko sähköisesti tai naamatusten. Tämän ja aikaisemmat numerot näet värillisinä osoitteesta http://issuu.

com/varnitsa/docs

Tutustu myös Varnitsan nettisivuihin http://varnitsa.wordpress.com

Varnitsa voittajia jo vuodesta 1970