Varnitsa-lehti 4/16

sarjakuvavarnitsa

Kuin kaksi marjaa x2 Liehu & Luihu vs Kukkahattutäti

1

Sisällys Pääkirjoitus..............................................3 Puheenjohtajan palsta................................................4 Kopo-sopolta................................................5 Kolunmi...................................................6 Edarikaalumiset............................................7 Opintomatkaraportti...........................................8 Kalsaisankarit valkokankailla ja ruuduilla........................10 Liehu ja Luihu vs kukkahattutäti................................12 Testissä uusi deittisovellus.......................................15 Nasta Mustanaamio...................................................16 Pilakuva..........................................................18 Tapaus Trump..........................................................19 Julkiset saniteettitilat Joensuussa.................................20 Mangan ääniefektit...................................................22 Kuin kaksi marjaa x2.................................................23

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa-lehti 4/2016 ISSN 1236-3995 (painettu), ISSN 2343-2616 (verkkojulkaisu). Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Aino-Kaisa Ahponen Toimitussihteeri: Akseli Sopanen Toimittajat ja kirjoittajat: Aleksis Honkanen, Karo Kankus, Niko Kekkonen, Susanna Koivistoinen, Ville Kuismin, Milka Mustonen, Simo Purhonen, Pyry Saloranta, Perttu Tikka, Joni Ylimäki, Heidi Turunen ja Merita Raita. Taitto: Aino-Kaisa Ahponen Painopaikka: Haltia, Joensuu Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111, 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite:varnitsa.ry(at) gmail.com tai ainoahp(at)student.uef.fi Painos: 80 kpl Lehden digitaalinen versio nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs Etukansi: Max Mustapää: Stories of Varnitsa #1. Rise of positivist thinking Takakansi: Ote Mustanaamio-sarjakuvasta.

2

Pääkirjoitus Syksy on jo päässyt kunnolla vauhtiin, joten on korkea aika myös tämän syksyn ensimmäisen Varnitsa-lehden ilmestymiselle. Lehden ilmestyminen venähti ehkä turhankin pitkälle päätoimittajan laiskuuden ja muiden kiireiden vuoksi. Mutta lehti ilmestyi kuitenkin ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tänä syksynä on ollut paljon kaikenlaista toimintaa ja aktiviteettia, mitkä ovat pitäneet kiireisenä opiskelujen lisäksi. Itse päätin pistää oikein kunnon turbo-vaihteen silmään tänä syksynä opiskelujen suhteen. Viime keväänä sain kandintyön pois alta ja tämän syksyn päätavoite onkin saada varsinainen kandin tutkinto ulos. Tämä on myös viimeinen lukuvuoteni Joensuussa, sillä kevään päätteeksi olisi luvassa muutto Etelä-Suomen vehreämmille viheriöille ja ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä vaihtoon Iso-Britanniaan. Tänä vuonna minun on siis suoritettava kaikki läsnäolopakolliset kurssit, joihin kuuluu muun muassa sellaisia kevyitä suorituksia kuin maisteriseminaari ja sivuainekandi kirjallisuudesta. Tänä vuonna tulen siis opiskelemaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja se tuntuu jo nyt.

Kiirettä on siis pitänyt, ja se jatkuu ainakin jouluun asti, kunnes se hetkeksi taukoaa vain alkaakseen kevään edetessä uudestaa. Kiireen keskellä on kuitenkin tärkeä osata rentoutua.

Minulla se onnistuu parhaiten hyvien ystävien mukavassa seurassa tai sitten vain löhöämällä sohvalla katsomassa jotain tv-sarjaa. Tärkeintä on saada ripustettua stressaantuneet aivot narikkaan edes hetkeksi.

Itseään on myös osattava kuunnella ja oltava armollinen itselleen. Itseltään ei pidä vaatia liikoja, vaan jossain kohtiin on vain pakko osata antaa periksi. Sitä ei pidä nähdä luovuttamisena tai luuseriutena vaan terveenä itsensä kuuntelemisena ja kunnioittamisena. Itselleen ja omille tuntemuksilleen pitää olla uskollinen ja tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tällainen on minun elämänfilosofiani ja se osaltaan myös auttaa minua jaksamaan, koska tiedän voivani antaa joissain asioissa periksi oman jaksamiseni kustannuksella ilman huonoa omatuntuoa.

Jouduin lukioaikana opettelemaan kuuntelemaan itseäni ja olemaan armollinen itselleni, sillä muuten olisin palanut loppuun. Samaa olen soveltanut myös muutaman kerran täällä yliopistossa, jotta säilyisin toimintakykyisenä enkä romahtaisi kokonaan kiireen ja stressin alla. Itseään siis kannattaa opetella kuuntelemaan eikä siitä kannata potea huonoa omatuntoa, kun ajattelee omaa henkistä hyvinvointiaan. Joskus tulee vain ahnehdittua liikaa kaikkien hommien suhteen, mutta niistä pitää osata myös luopua tarpeen tullen. Tämä ei välttämättä ole avain onnelliseen elämään, mutta se voi ainakin ajoittain tehdä elämästä hieman helpompaa ja mukavampaa.

Kaikesta kiireestä huolimatta nautinnollista syksyn jatkoa ja antoisia lukuhetkiä Varnitsa-lehden parissa!

Aikku

3

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Iloinen tervehdys varnitsalaiset!

Itselläni on henkilökohtaisesti ollut varsin haipakkainen syksy, mutta onnekseni olen saanut tehdä itselleni todella mieluisia asioita Varnitsan siipien suojissa! Iso kiitos kuuluu siitä uusille innokkaille varnitsalaisille, elikkäs meidän omille fukseille! On ollut ilo saada toimia teidän tuutorinanne ja nähdä kuinka iso osa teistä on lähtenyt mukaan ainejärjestömme toimintaan.

Toivottavasti te kaikki, niin uudet kuin vanhemmat opiskelijat, olette päässeet hyvin vauhtiin opinnoissanne, johan tässä elellään marraskuun puolta. Mikäli kumminkin koette saaneenne tällä hetkeä enemmän lohtua uef-lifen meemeistä kuin weboodin suositusrekisteristä, ei se mitään - meitä on muitakin. Lainatakseni yhtä noista meemeistä: Opiskelijan lohduttavimmat sanat ovat ”en mäkään oo vielä aloittanut”. No, niinhän se valitettavasti toisinaan on. Itse olen viime aikoina hajonnut omaan lusmuiluuni ja pohtinut omaa opiskelija-arkeani. Miksi lohdutan itseäni muiden saamattomuudella, ne lauseet eivät kuitenkaan kolauta sitä tutkintotodistusta postiluukusta. Kaikki on kumminkin itsestä kiinni, ei siitä jättikö kaverisikin palauttamatta esseen tai pääsittekö kumpikin läpi maalaisjärjellä. Välillä kaivan esiin pääsykokeisiin tekemiäni muistiinpanoja ja mietin, että kuka on tuo Heidi joka noin tarkkaan raapusti muistiinpanot niin lukion kirjojen kuin vähän tuhdimpienkin historian tiiliskivien sivuista? Se on se tyttö, joka kovasti halusi opiskelemaan historiaa yliopistoon, mutta kärsii nyt valtavasta motivaation puutteesta ja stressistä tekemättömistä tehtävistä. Välillä näitä kausia tulee meille kaikille, ja syyt siihen ovat yksilölliset. Haluan sanoa, sen että rakkaat varnitsalaiset: Arvostakaa opintopaikkaanne ja sitä mahdollisuutta päästä elämään tieteen aallonharjalla! Toiset kurssit vaativat enemmän työtä kuin toiset ja takapakkeja tulee – ne ovat kuitenkin taisteltavissa. Yksin ja yhdessä! Itse esimerkiksi suosin opintopiiriä opiskelutovereiden kanssa. Silloin saa oikeesti jotain aikaiseksi.

Varnitsan tämän syksyn suurin projekti on ollut Suomen historian peruskurssi vastaanottokeskuksessa. Positiivista palautetta on tullut valtava määrä eri tahoilta. Itseäni henkilökohtaisesti yllätti suuresti, kuinka media innostui projektistamme – vaikka tiesinhän minä, että juttu oli superhieno! Toivottavasti muut oppiaineet eri oppilaitoksissa rohkaistuvat samankaltaisiin juttuihin. Moni on kysynyt, mitä me saimme tästä projektista, no ei konkreettisesti mitään muuta kuin aivan mahtavan kokemuksen. Oli ilo nähdä kuinka turvapaikanhakijat kuuntelivat innoissaan lyhyitä opetustuokioitamme. HYVÄ ME, kiitos teille kaikille ketkä olitte mukana projektissa! Erityiskiitos projektista kuitenkin kuuluu idean isälle, Pyry Salorannalle, joka on nähnyt ihan hulluna vaivaa koko jutun eteen!!

Ihanaa syksyn jatkoa teille varnitsalaiset ja jaksamista! Tulkaa aktiivisesti mukaan kaikkiin Varnitsan järjestämiin juttuihin!

Yst. Heidi Turunen Varnitsan puheenjohtaja PS. Mikäli syksyn kolkkous sekä vinot pinot tenttejä ja palautuksia alkavat vetämään mieltä alaspäin, on oiva tilaisuus siirtää katse kohden jo tulevaa ja järjestää itselleen jotain mukavaa mitä odottaa! Varnitsan kevään 2017 opintomatka kohdistuu tänä syksynä Budapestiin ja Prahaan.

Lisätietoja tulossa ihan just, eli seuratkaa tiedotusta asian tiimoilta!

4

Kopo-sopolta Tervehdys varnitsalaiset!

Syksy on edennyt nopeaan tahtiin ja ensilumikin ehti jo sataa Joensuuhun. Säästä puheen ollen pääsenkin puhumaan muutoksen tuulista, jotka ovat puhaltaneet historian laitoksella. Historian opetussuunnitelmaa uudistettiin viime vuonna ja uusi suunnitelma otettiin käyttöön tänä syksynä. Vanhemmille opiskelijoille voisi siis mainita, että fukseille on turha tulla pelottelemaan tiettyjen kurssien kauheudesta ja vaikeudesta, ja kuinka niitä ei koskaan pääse läpi ja, että heidän olisi hyvä jo valmistautua tuomiopivään. Vaikka fukseja ei enää pääsekään pelottelemaan, niin kannatan kuitenkin tutustumista puolin ja toisin ja ylipäätään verkostoitumista (joksi Varnitsan vapaa-ajan toimintaa voi myös kutsua).

Sosialisointi tuo ainakin minulle itselleni energiaa jaksaa opinnoissa ja pimentyvässä syksyssä.

Muutenkin tutustuminen uusiin ja erilasiin ihmisiin on hyvästä. Muutaman viime vuoden aikana olemme saaneet todistaa surullista ilmiötä, kun tuhannet ihmiset pakenevat kotimaastaan Eurooppaan paremman elämän toivossa. Tänne päästyään he ovat kuitenkin kohdanneet paljon epäluuloa, vihaa ja tuomitsemista. Tällaista on ilmennyt myös Joensuussa, kun esimerkiksi tänä syksynä yliopistolla leviteltiin rasistisia lehtisiä. Tällainen toiminta on osoitus pelosta tuntematonta kohtaan. Minusta on hyvä, että ISYY otti syksyn aikana kantaa rasismiaiheeseen osallistumalla Huominen ilman pelkoa –kampanjaan rasismia vastaan. Tutustumisen toisiimme paremmin voi lähteä pienin askelin, ihan vain ainejärjestön sisältä.

Nyt lokakuussa osa varnitsalaisista on ollut pitämässä Suomen historian kurssia turvapaikanhakijoille Paiholassa vastaanottokeskuksessa. Olen iloinen, että Varnitsasta löytyi kiinnostuneita tällaiseen toimintaan. Tämä osoittaa sen, että ainejärjestötasolla voidaan tehdä merkittävääkin toimintaa ja ottaa kantaa asioihin. Tällaiseen matalankynnyksen toimintaan on helppoa lähteä mukaan, koska ei tarvitse olla yksin ideoimassa tai tekemässä. Näin voidaan myös viestittää, mitä mieltä opiskelijat ovat tärkeistä ja yhteiskunnallisista asioista, sekä ottaa kantaa median luomiin ja yleisesti vallitseviin asenteisiin. Aihehan kiinnosti kansallisella tasolla, sillä pääsihän se uutisiin asti.

Muutaman vuoden päästä, tai tarkemmin vuonna 2018 Savonlinnan kampus lopetetaan ja sen opiskelijat joutuvat muuttamaan Joensuuhun. Joensuussa paljon puhuttu aihe on asuntojen ja etenkin opiskelijahintaisten asuntojen puute tälläkin hetkellä. Vaikka Joensuun Elliltä on rakenteilla asuntoja, voi tilanne savonlinnalaisten tultua olla ainakin aluksi hieman tukala. Silloin joustavuudesta ja ymmärtäväisyydestä on apua.

Onnistuihan noin 400 000 Karjalan evakonkin asuttaminen muualle Suomeen sotien jälkeen. Samanlaista rakentavaa henkeä ja (ehkä hieman romantisoitua) tarinaa meidänkin pitää luoda tänne Joensuuhun ja koko Suomeen niin savonlinnalaisten kuin muualta tulleiden kanssa.

Aktiivisuuteen ja solidaarisuuteen olisi hyvä myös pyrkiä muutenkin.

Esimerkiksi yliopisto-opinnoissa opiskelijoiden palaute kursseista, luennoista ja niiden pitäjistä on tärkeää kehittämisen vuoksi. On kuitenkin hyvä pysyä asialinjolla. Rakentava palaute on aina parempi, koska siitä voidaan ottaa opiksi ja muuttaa asioita parempaan suuntaan. Toisen mollaaminen ja haukkuminen eivät auta asiaa, eikä todellakaan luo hyvää ja turvallista opiskelu- ja työilmaiiriä. Eli maltti on valttia!

Hyvää loppusyksyä!

Merita Raita

5

KOLUMNI Please, don’t do it En tiedä teistä, mutta viime aikoina olen itse alkanut vakaasti miettimään sitä, että jotkut ihmiset eivät osaa käyttää sananvapauttaan. Otetaanpa vaikka esimerkki melkeinpä jokaisen arjesta; kirjaudut Facebookiin tarkoituksena katsastaa, että mitäpäs sitä on taas maailmalla ja lähellä tapahtunut. Kyllä varmasti saat tämän informaation sieltä kaivettua, mutta sinun pitää ensin sulavasti luikerrella läpi erilaisten uutispäivitysten, jakojen ja Facebook-kaveriesi tykkäysten, joiden kommenttiboksit tulvivat capslockeja ja huutomerkkejä. Ja niitä sananvapauden turvaamia mielipiteitä. Itse en ainakaan ole vielä oppinut luikertelemaan näiden ohi, vaan jään lukemaan capslockeja ja huutomerkkejä ja ihmettelemään, että mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa.

No siis. Jokaisellahan on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Niin kuin ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklakin toteaa: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”

Nämä ovat niitä meidän perusoikeuksia ja demokraattisen yhteiskuntamme peruspilareita.

Ja näihin perusoikeuksiin monet tykkäävät viitata argumentoidessaan mielipiteidensä oikeudellisuutta. Mutta tsädääm oikeudet yleensä tuovat mukanaan velvollisuuksia. Niin uskokaa tai älkää. Ja se velvollisuus mielestäni on se, että pidetään hommassa vielä hyvä maku mukana. Sananvapaus ei ole tekosyy syrjiä tai loukata toisen ihmisen kunniaa. Sananvapaus ei oikeuta sanomaan ihan mitä vaan ihan kenelle vaan. Eikä varsinkaan siellä somessa ja Internetissä.

Olisi superkiva, jos ihmiset miettisivät seuraavia asioita seuraavan kerran, kun menevät esimerkiksi sinne Facebookiin, ja sinne feediin on lävähtänyt joku hyvinkin sapekas juttu, minkä takia tekisi mieli raiskata näppäimistö. Onko se hyvän maun mukaista mitä olet aikeissa suoltaa ulos? Sanoisitko saman päin naamaa? Ja vaikka trollaaminen on hirvittävän hauskaa, niin voisiko joskus olla aika ja paikka, kun se ei ole okei? Voisiko joskus olla hyvä hetki vain vaieta, eli olla hiljaa, eli tukkia suunsa? Jos ei itsesi ja arvokkuutesi takia, niin edes meidän muiden takia? Meidän muiden, jotka eivät osaa olla lukematta kommenttibokseja ja olla itkemättä itseään uneen ihmiskunnan tyhmyyden takia.

Sussu

6

EDARIKUULUMISET ilmaantui vain seitsemän, joista itse olin yksi.

Ideoita ladeltiin pöytään hyvällä menestyksellä ja hanke alkoi kuulostamaan hyvältä. Kuitenkin ISYY kaavailee kyseiseen kiinteistöön kaikkea muutakin kuin vain opiskelija-asuntoja, kuten liiketiloja yms. Hanke alkoi kuulostaa hieman epävarmemmalta varsinkin, kun aloimme keskustelemaan hinnasta. Homma vaatii tietenkin aivan aluksi hankesuunnitelman, jotta pystytään palkkaamaan arkkitehtiä yms. henkilökuntaa. Tämä maksaa itsessään jo kolme miljoonaa euroa. Huhhuh. Koko rakennuksen rakentaminen maksaa 25 miljoonaa euroa. Näihin summiin voisi saada rahoitusta Euroopan Unionilta, Ely-keskukselta ynnä muilta tahoilta.

Kaikki tuntuu kuitenkin hyvin epävarmalta ja riskialttiilta. Eniten epävarmuutta aiheutti se, kun hallituksen edustajat tiedustelivat ideoita sille, mistä saisimme rahaa kyseiseen hankkeeseen. Kuka yksityinen taho lähtisi rahoittamaan rakennushanketta vain sillä periaatteella, että talo nimetään hänen mukaansa ilman yhdenkään prosentin omistusosuutta. Enpä tiedä.

OKKK-hankkeesta kuulemme lisää ensi vuoden puolella.

Jälleen on aika kirjoitella hieman ISYY:n edustajiston kuulumisia teille ainejärjestötovereille.

Tällä kerralla käyn kolmen kokouksen asioita läpi sekä muuta mukavaa. Draamalta ei ole vältytty taaskaan.

Syksyn ensimmäinen edustajiston kokous järjestettiin 15.9 kaikilla kampuksilla siltayhteyksien avustuksella. Tässä kokouksessa hyväksyttiin uusi jäsen ISYY:n hallitukseen Laura Carmanin tilalle, joka lähti takaisin kotimaahansa Australiaan. Carman hoiti KV-sektorin asioita ja hänen tilalleen valittiin samaan pestiin Lina Munčytė. Myös eräs edustajiston varajäsenen eroanomus hyväksyttiin kokouksessa hänen valmistumisensa johdosta. Onneksi jotkut valmistuu.

Kokouksen dramaattisin tilanne koettiin kun edustajiston tuli päättää ISYY:n ehdokkaan asettamisesta Suomen Yliopistojen Liiton (SYL) liittohallitukseen vuodelle 2017. Tähän oli vain yksi henkilö ehdolla: ISYY:n puheenjohtaja Juho Ikonen (kesk.). Hän on tuntunut herättävän ristiriitaisia tuntemuksia varsinkin kuopiolaisissa, kun hän halusi tämän asian tulevan päätetyksi jo viime kevään viimeisessä kokouksessa, mikä herätti melkoista eripuraa edustajistossa.

Nyt tässä syksyn kokouksessa Ikosen valitsemisesta äänestettiin, jolloin ensimmäisellä kerralla äänet meni tasan 18-18. Suoritettiin uusi äänestys, jota ennen kaksi edustajaa poistui kokouksesta. Tällä kertaa äänestyksen tulos oli 16 kyllä-ääntä ja 18 ei-ääntä, jolloin Ikosta ei valittu ISYY:n ehdokkaaksi SYL:n liittohallitukseen. Jälkipuinnit tästä käytiin Facebookissa, jolloin pohdittiin, miksi kokouksessa ei käytetty puheenjohtajan ääntä, joka on sääntöihin merkattu ja, joka olisi ratkaissut asian Ikosen eduksi. Mene ja tiedä.

Seuraavaksi pääsemme viimeisimpään kokoukseemme. Kyseessä oli oikea maraton-kokous, sillä se kesti reilut neljä tuntia. Kokouksesta teki erityisen erityisen pitkän se, että sääntövaliokunta oli valmistellut korjauksia ja muutoksia miltei jokaiseen ISYY:n sääntöjen 67 pykälään.

Siitä seurasi reilun tunnin mittainen monologi, jossa sääntövaliokunnan puheenjohtaja Sami Gabbouj kävi jokaisen pykälän yksi kerrallaan läpi ja pyysi edustajiston hyväksynnän. Hyvän työn olivat sääntövaliokunnassa kieltämättä tehneet. Kokouksessa valittiin myös ISYY:n delegaatio SYL:n liittokokoukseen, jonne minut valittiin Puolueettomien äänivaltaiseksi edustajaksi. Pääsen siis antamaan ääneni SYL:n Siirrytäänpä tästä kokouksesta lokakuun puo- puheenjohtajaa ja muuta hallitusta. Tämä kaklelle. ISYY:n hallitus on esitellyt edustajistolle sipäiväinen kokousrumba on kuulemma ollut Oma Koti Kullan Kallis -projektin (OKKK), jossa melkoinen teatraalinen kokemus, joten odotan pohditaan ISYY:n mahdollisuutta lähteä mukaan innolla mitä tuleman pitää. asuntobisnekseen ja rakennuttaa täysin ISYY:n omistaman opiskelijoilleen tarkoitetun kerros- Tässäpä tällä kertaa edustajistokuulumiset! talon. Tätä varten järjestettiin OKKK-workshop, Toivotan jokaiselle hyvää opiskeluvuotta! jossa oli tarkoitus ideoida kyseistä hanketta ja saada hallitukselta lisään infoa siitä. Paikalle Matias Saastamoinen oli ilmoittautunut 14 henkilöä mutta paikalle il- Hyvinvointivaliokunnan puheenjohtaja Puolueettomat

7

opintomatka-raportti Días duros y noches de pasión en Barcelona (Tai ”Rankat päivät ja intohimon yöt Barcelonassa”, kaikille teille katalaanirajoitteisille.)

Syksyn jo tehdessä vahvasti tuloaan on aika virkistää Barcelonan lämpimiä muistoja toukokuiselta Varnitsan opintomatkalta. Tämänkertaiselle opintomatkalle siivilöityi kuuden hengen valioyksilöistä koostuva härkäporukka. Puolet joukkiosta saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalle allekirjoittaneen kyyditsemänä (autolla siis!), kolmen muun kuljettautuessa valitsemillaan keinoilla. Joka tapauksessa jännitys tiivistyi, matkaan lähtijät olivat koossa ja matka sai alkaa!

säänpääsyhinnat olivat kohtuullisia ja opiskelija-alennuksen sai mukisematta suomalaisellakin opis-kelijakortilla. Epäilemättä kaupungista löytyy myös erilaisia vedätys-mestoja, mutta ilmeisesti onnistuimme välttämään pahimmat sellaiset. MACBA eli nykytaiteen museo oli myös ehdottomasti käymisen arvoinen paikka (muutenkin kuin siksi, että sen edustalta löytyy maailmankuulu skede-spotti), vaikka osa näyttelyistä menikin lievästi sanoen yli. Mutta onhan se nyt mahtavaa, että joku tekee kirjaimellisesti paskasta taidetta!

Barcelonaan saavuttuamme ensimmäinen tehtävä oli tietenkin majapaikkaamme siirtyminen.

Taksi-matkan aikana saimme ensimmäisen kosketuksemme vieraaseen (liikenne)kulttuuriin, joka todellakin poikkeaa kotimaisesta, kuitenkin verrattain organisoidusta liikenteestä. Vienon epäilyksen saattelemana saavuimme lopulta oikein mainioksi osoittautuneeseen Albergue Studio Hostelliin, jossa pai-kan pitäjä ”Pedro” jo toivottikin meidät tervetulleeksi ”kotiin”. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa lähialueeseen sekä syömiseen paikallisessa Sarria Burger ravintolassa, josta tulikin reissumme kanta-paikka. Ravintolan erinomaisia hampurilaisia sekä kyytipoikana nautittua paikallista laatuolutta eivät riitä sanat kuvailemaan.

Ne täytyy yksinkertaisesti kokea itse. Ensimmäisen varsinaisen Barcelona-päivän aluksi siirryimme metrolla keskustaan katselemaan paikkoja, jonka (ja litran oluttuopin) jäl-keen tutustuimme paikallishistoriaan Katalonian museossa. Museo oli varsin vaikuttava paikka, kun-han muisti pitää mielessä sen, että kyseessä on nimenomaan Katalonian museo, eikä tietyltä paikallis-romanttiselta vaikutelmalta voida välttyä.

Vedätyksistä puheen ollen, ehkä reissun kovimmat kuumotukset tarjosi ekskursio, jolle meidät houkutteli kaksi supisuomalaista tyttöä aivan Sagrada Familian edustalta. Paketin hintaan lupauksien mukaan kuului bussikuljetus vuoren rinteelle erääseen baariin, pari muuta baaria, pääsyn jonon ohi Euroopan suurimpaan yökerhoon Opiumiin sekä yhteensä kuusi alkoholijuomaa. Saavuttuamme illal-la sovittuun ravintolaan La Ramblalla, ei lupauksista huolimatta suomalaisia tyttöjä näkynyt tieten-kään missään, ja etumaksun jo maksettuamme keltaisen lumen katku alkoi väistämättä hivuttautua kielelle. Loppujen lopuksi ilta meni kuitenkin lähes sovitulla tavalla, eikä ketään ryöstetty, raiskattu eikä tapettu, joten iltaa voidaan pitää onnistuneena. Opium itsessään oli todellinen maanpäällinen helvetti, jonne en toista kertaa kyllä menisi, mutta voin silti tyytyväisenä todeta käyneeni siellä. Been there, done that.

La Rambla (Barcelonan pääkatu) perjantai-iltana on myös jotain aivan käsit-tämätöntä ihmiseläintarhaa ja asfalttiviidakkoa. Sitä en voi suositella oikeastaan kenellekään. Parin metrin välein iholle pyrkivät kaiken maailman jobbarit ja sisäänheittäjät eivät jätä rauhaan toistuvista Jotta tarina pysyy siedettävissä mitoissa, niin kieltäytymisistä huolimatta. Varmasti kadulta seuraavassa tiivistetysti, mitä kaikkea viikkoon voi löytää mitä tahansa mielikuvitus vain anmahtui. Barcelonan ”pakollisista” nähtävyyk- taa myö-den, mutta toisaalta vapaaehtoisia kesistä kävimme koko joukon voimin katsomassa ventämään huolimattoman turistin maallisesta muun muassa La Sagrada Familian sekä Park omaisuudestaan on pilvin pimein. Kaiken kaikGüellin. Lisäksi mieleen jäi ainakin viimeisenä kiaan Barcelonan maine on silti mielestäni liioipäivänä linnoitusvuorelle kapuaminen. Yleisesti teltu taskuvarkaiden paratiisina, järjen käytöllä ottaen museoihin sekä muihin nähtävyyksiin si- ja huolellisuudella pärjää kyllä.

8

Lukuun ottamatta tuota mainittua perjantaiiltaa emme liiemmin keskittyneet yöelämään vaikka ta-saista kupittelua, eli sivistyneitä välimerellisiä seitinohuita päiväkännejä, harjoitimmekin pitkin viik-koa. Useampana iltana haimme supermercatista eväät ja suunnistimme keskustasta poispäin, mäenrinnettä ylös, tarkoituksenamme päästä vuoren huipulle pussikaljoittelemaan. Nämä olivat joitakin ikimuistoisimpia hetkiä matkan aikana ja öinen Barcelona ylhäältä käsin on sykähdyttävä näky. Näihin patikkaretkiin liittyy myös eräs huvittavimmista tapauksista: olimme harhailemassa jossain vuoren rinteellä ja totesimme, että tie jota kuljimme, päättyi. Päätimme oikaista pienen metsikön läpi tutkimaan, josko hieman ylempänä menisi toista tietä.

Noissa rinteen metsiköissä muuten elelee villisikoja(?!), kun Pedro varoitti meitä niistä, ajattelin miekkosen yrittävän ukottaa meitä, mutta uskottavahan se oli, kun sellaisen omin silmin näki. Asiaan: hapuiltuamme metsäistä rinnettä pimeässä ehkä sadan metrin matkan, kuului oikealta puoleltamme nopeasti lähestyvää vihaista koiran haukuntaa. Seuraavat tapahtumat ovat hiukan sekavia, varmaa on vain se, että ”koiria!” huudahduksen jälkeen viisi kuudesosaa rohkeasta ryhmästämme oli juoksemassa jo pitkällä alempana ollutta tietä ta-kaisin, yhden Alfauroksen valitessa fightor-flight reaktiosta ensin mainitun. Valintaa saattoi tehdä helpommaksi se tosiasia, että koirat olivat verkkoaitauksen toisella puolella, mutta eihän pimeässä nähnyt, minne asti aita jatkui ja oliko koirilla pääsy ylärinteen kautta ”tunkeilijoiden” kimppuun.

Episodin seurauksena luovuimme joka tapauksessa huipun tavoittelusta sen illan osalta.

Yhteenvetona todettakoon, että Barcelonaa voi suositella matkakohteeksi kaikille (paitsi ehkä kylmästä ilmanalasta pitäville), niin monipuolinen on kaupungin tarjonta.

Jokaiselle luulisi löy-

tyvän jotakin: bile-elukoille yöelämää, auringonpalvojille merenrantaa, kulttuurista kiinnostuneille laaja kirjo urheilusta aina korkeakulttuuriin sekä tietenkin skeittipummeille lajin vanhan mantereen Mekka. Tu-ristirysien väistämättömiä lieveilmiöitä katukaupustelijoista ja aggressiivisista kerjäläisistä virallisem-piin turistirahastuksiin, kuten ylihinnoiteltuihin pääsylippuihin, valitettavasti löytyy, mutta tilanne on sama kaikkialla. Esimerkiksi Park Güell oli käsittääkseni ennen ilmainen, mutta kävijämäärän rajoit-tamiseksi tuohonkin puistoon päästäkseen joutuu maksamaan.

Kannattaa myös muistaa, että suosi-tuimpiin paikkoihin ei välttämättä pääse suoraan sisään lipun ostettuaan, vaan pääsyliput on ajoitettu eri kellonaikoihin pahimman tungoksen välttämiseksi. Erityismainintana on vielä loppuun todettava mainio tapas-kulttuuri, joka on muun Espanjan lailla Barcelonassakin varsin suosittua ajanvietettä. Tapakset siis ovat mitä monipuolisimpia pieniä snäkkejä, joita nautitaan ravintoloissa hyvän seuran ja juoman kera.

Mieleen eritoten jäi paikallisten suuressa suosiossa oleva Bar Tomas, jonka rasvaiset perunat, huokea olut sekä lokaalien kovaääninen keskustelu, olivat espanjalaista (katalonialaista!) kulttuuria aidoimmillaan. Over and Out! Reissusta raportoi: Pedro de Woodpecker

9

Kalsarisankarit valkokankailla ja ruuduilla Nykyään on kohtuullisen vaikea olla huomaamatta sitä, että kaiken maailman supersankarit ja superpahikset ovat yhä useammin löytäneet tiensä leffateattereihin tai televisioruutuihin. Näitä supertyyppejä on siis alkanut tulla ulos ihan joka tuutista. Miksi? Mistä näitä riittää ja miksi niitä yhä tehdään?!

ollut Marvelin ainoa oivallus ja siihen palaamme jutun lopussa.

Sarjakuvahahmoihin perustuvien leffojen arvo 2000-luvun alussa oli kuitenkin huomattu myös muualla. Yön ritari Batmanin oikeudet omistava sarjakuvakustantamo DC Comics ja sen emoyhtiö Warner Bros toi viittasankarin uudistetun version yleisön nähtäväksi ensimmäistä kertaa vuonna 2005, jolloin ensi-iltaan saapui ChrisNykyinen sarjakuviin perustuvien leffojen buu- toper Nolanin ohjaama ja Christian Balen tähmi alkoi varsinaisesti vuonna 2008, jolloin me- dittämä Batman Begins. Kyseinen elokuva toidiajätti Disneyn omistama Marvel Comics toi mi ensimmäisenä osana vuosina 2005 – 2012 valkokankaille Rautamiehen eli tuttavallisem- julkaistulle Dark Knight -trilogialle, joka tuotti min Iron Manin. Tässä vaiheessa jotkut nosta- yhteensä (DVD/BR-julkaisut mukaan lukien) vat sormensa pystyyn ja muistavat esimerkiksi lähes kaksi ja puoli miljardia dollaria. ErityiSam Raimin ohjaaman Spiderman -trilogian sen huomion asiassa ansaitsee se, että Warner tai Wesley Snipesin tähdittämät Blade- leffat ja DC pitivät saagan tiukasti kolmen elokuvan 2000-luvun alkuvuosilta. Totta, mutta Iron paketissa kirjoittamalla tarinalle selvän lopun.

Man aloitti kuitenkin jotain paljon suurempaa, Dark Knight -trilogiaa työstäessä yhtiöiden strajollaista ei ennen oltu nähty. Iron Man toimi tegia perustui juuri päinvastaiseen ajatteluun, debyyttinä yritykselle rakentaa yksi suurem- mitä se oli Marvelilla. Elokuvien laatu asetetpi usean elokuvan kokonaisuus eli ns. leffau- tiin tärkeämmäksi kuin niiden määrä. Strateniversumi. Tämän leffauniversumin ideana oli niputtaa mahdollisimman monta hahmoa samaan kuvitteelliseen maailmaan, jonka tapahtumat vaikuttaisivat kaikkiin siellä tapahtuviin asioihin. Ensimmäisen Iron Manin ollessa taloudellinen menestys idea leffauniversumista sai lisää tuulta purjeisiin ja Marvelin hahmoihin perustuva ”leffaverse” nimettiin Marvel Cinematic Universeksi (MCU).

Seuraavina vuosina valkokangas debyyttinsä tekivät myös muut Marvelin hahmot kuten esimerkiksi Hulk, Thor ja Captain America. Kaikkien edellä mainittujen hahmojen esittely katsojille oli osa MCU:n ensimmäistä vaihetta, jonka loppuhuipennus oli vuonna 2012 julkaistu The Avengers eli Kostajat. Pelkästään The Avengers tuotti noin puolitoista miljardia dollaria maailmanlaajuisesti ja sai lähes poikkeuksetta ylistäviä arvioita. Kun yhtälöön lisätään samaan leffauniversumiin sijoittuvien elokuvien keskimääräistä parempi suosio ja taloudellinen tuotto, ei tarvitse kauaa miettiä miksi Marvel jatkaa yhä MCU:n kehittämistä. MCU:n ”kolmas vaihe” alkoi tänä ja kestää vuodelle 2019.

Uusia hahmoja esitellään katsojille koko ajan lisää. Koko yhtälön lopussa häämöttääkin eräs tärkeä oivallus, jonka Marvel teki ensimmäisenä. Määrä ennen laatua. Tämä ei kuitenkaan

10

gia toimi erinomaisesti, sillä jokaisen trilogian osan arvosana on Internet Movie Databasessa reippaasti yli kahdeksan kymmenestä (toisin kuin MCU:n leffoilla). Trilogian keskimmäinen osa, jonka muistamme lähinnä Heath Ledgerin esittämästä Jokerista, oli samalla sivustolla hetken aikaa ”maailman paras elokuva”, ollen parhaimman arvion saanut elokuva Total 250 -listalla.

Kuitenkin jo heti seuraavana vuonna viimeisen Dark Knight -osan jälkeen Warner ja DC tekivät suunnitelmissaan täyskäännöksen ja ottivat käyttöönsä saman strategian kuin Marvelilla, ilmeisesti suurempien rahamäärien toivossa. Uuden leffauniversumin nimeksi tuli DC Extended Universe (DCEU). Universumin aloitti uuden Supermanin esittelevä Man Of Steel.

Kyseinen leffa ei ollut Hollywoodin standardeilla mikään jättimenestys, mutta ei myöskään täydellinen floppi. Tämä ei kuitenkaan estänyt yhtiöitä jatkamasta universumin kehittämistä. Parhaillaan kuluvan vuoden maalliskuussa Warner ja DC esittivät yleisölle uuden Batmanin, joka ottaa yhteen nyt jo tutun Supermanin kanssa. Elokuvaa odotettiin varsinkin internetissä todella suuresti, mutta valtaosa sai pettyä. Taloudellinen tulos oli tietenkin parempi kuin Man Of Steelilla (useammat hahmot ja eeppinen idea ainakin paperilla), mutta leffan laatuun oltiin yleisesti pettyneitä. Seuraavana vuorossa oli Suicide Squad. Sama homma.

Ensi vuonna DCEU:ta ollaan laajentamassa vaiheeseen, jolloin katsojille esitellään DC:n omat ”kostajat” eli Justice League. Tämän lisäksi jokaiselle kyseisen poppoon jäsenelle on luvassa oma elokuvansa, joista viimeisin on tällä hetkellä tarkoitus julkaista vuonna 2020.

Vaikka yleisesti ottaen MCU:n elokuvat ovat suositumpia verrattuna DCEU:hun, saattaa jälkimmäisellä olla mahdollisuus nousta pahimman kilpailijansa rinnalle lähivuosina, jolloin se puskee markkinoille useita leffoja ja pääsee kehittymään. Täytyy näet muistaa, että monet MCU:n ensimmäisen vaiheen leffoista olivat melko kuraa..

Leffaa siis pukkaa. Joko yököttää? Ei hätää!

Metaihmisiä ja kalsarisankareita voi nykyään tuijottaa myös televisiosta! Homman johtotähtenä toimii taas Marvel, joka ymmärsi liit-

11

tää sen hahmoihin perustuvat, useat tv-sarjat osaksi MCU:ta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valkokankaan hahmot pystyvät vilahtamaan televisiossa ja myös toisin päin.

Nerokasta, eikö? Ainakin fanien mielestä.

Havainnollistetaan asiaa studioiden ja julkaisijoiden perspektiivistä pienellä laskutoimituksella.

FANIT/MAKSAVAT IHMISET + ISOJEN HOLLYWOOD STUDIOIDEN OIVALLUKSET = SHIT LOAD OF MONEY Jep, hyvä yhtälö. Myös DC on tuonut omia hahmojaan televisioon, mutta toistaiseksi ne eivät kuulu sen leffauniversumiin. Toistaiseksi.. Mutta joo, supersankarit- ja pahikset eivät ole menossa mihinkään. He ovat täällä ainakin niin kauan, kunnes me, viihteestä maksavat ihmiset, rahoitamme heitä.

-Aksu

12

13

14

Testissä uusi deittisovellus Bumble Ihmiskunta on vuosituhansien ajan pyrkinyt kehittämään viestintäkeinoja sisältöjen jakamisen helpottamaksi. Tämän kehityksen keskeisenä kannustimena on usein pidetty sodankäyntiä. Tehokkaan viestinnän myötä vihollisen liikkeisiin on pystytty reagoimaan nopeasti. Kuka tahansa kuitenkin tietää, ettei sodankäynti ole varsinainen syy mihinkään, se on korkeintaan väline muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmistä ajaa loppujen lopuksi eteenpäin psykofyysiset vietit, etunenässä rakkaus ja seksi. Olen kohtalaisen varma että ensimmäiset kuriirijärjestelmät luoneet muinaiset hallitsijat kehittivät edellä mainitut systeemit lähinnä hankkiakseen valloituksillaan lisää naisia.

Nykyään näiden viettien laajamittainen representointi ei vaadi valtaistuinta tai armeijaa, sillä puhelinten deittisovellukset tuovat ne jokaisen ulottuville. Riittää että sinulla on älypuhelin ja tarpeeksi aikaa tuhlattavaksi. Suosituimpia sovelluksia ovat Tinder ja Hot or Not, joita kaikki digiajan Casanovat voivat soveltaa mieltymystensä mukaisesti. Realistit sekstailevat, epätoivoiset etsivät elämänkumppania ja idiootit ”pelkkiä kavereita”. Lisäksi heikon itsetunnon omaavat oman elämänsä Tauskit ja Paris Hiltonit voivat käyttää näitä sovelluksia puhtaasti viihdemielessä ja keräillä pareja kuin Pokemoneja. Tinderin ongelma tuppaa Joensuun kaltaisessa tuppukylässä kuitenkin olemaan se että riistasta on pulaa kuin viljasta nälkävuosina.

Pahimmillaan jo parin päivän pyyhkäilyn jälkeen Tinderisi alkaakin herjaamaan että ”lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä”. Onneksi Tinderille on tullut myös uusia kilpailijoita, kuten esimerkiksi Bumble ja Badoo. Päätinkin itse hetkeksi irtaantua tinderöinnistä ja kokeilla ensin mainittua.

Tuore deittisovellus Bumble pyrkii profiloitumaan tasokkaampana versiona kilpailijoistaan.

Bumblessa kandidaattien selailu toimii samalla tavalla oikeaan ja vasempaan pyyhkäisemällä kuin Tinderissäkin, mutta käyttäjien välinen yhteys muodostuu vasta kun nainen tekee aloitteen. Bumblessa oikeus aloittaa keskustelu on siis privilegioitu vain naisille. Kun mies ja nainen ovat tykänneet toisistaan, heille muodostuu ”pesä”, jossa he voivat keskustella toistensa kanssa. Naisen tulee kuitenkin aloittaa keskustelu vuorokauden sisällä, tai muuten pesä tuhoutuu ja vastapari katoaa. Bumblessa on myös Bff-Bumble-asetus, jolla oman ”bumblettamisen” voi pyhittää puhtaasti kaverien etsimiselle ja somettamiselle.

Bumble kieltämättä karsii tehokkaasti useat Tinderin ongelmat pois. Keskustelun aloittamiselle asetettu aikaraja estää turhien parien syntymisen, ja periaatteessa pakottaa naista aloittamaan keskustelun. Tämän lisäksi pelkkiä kavereita etsivät piruparat voivat suorittaa ikuista ristiretkeään kaikessa rauhassa Bff-Bumblessa sotkematta muiden kuvioita. Bumblekokeiluni kuitenkin käytännössä tyssäsi heti alkuunsa, kun sain huomata että sillä on Joensuussa valideja käyttäjiä yhtä paljon kuin valtioita keskiajalla, eli ei siis oikeastaan yhtään. Koko kokeilun voisi oikeastaan tiivistää alla näkyvään kuvaan.

15

Nasta Mustanaamio Sarjakuvien supersankarit elävät uutta aamunkoittoaan. Merkittävin syy ilmiölle lienee useiden miljoonien elokuvatuotannot, jotka tutustuttavat pääasiallisesti Marvelin ja DC Comicsien hahmoja aivan uusille yleisöille. Yhdysvaltalaisille monet hahmot ovat enemmän tuttuja ja esimerkiksi sarjakuvien Thor ei ollut monelle suomalaiselle mitenkään tuttu, ennen kuin hahmosta tehtiin elokuva vuonna 2011. Massiiviset Hollywood tuotannot tuntuvat monesti puhuttelevan ihmisiä, vaikkei niiden taustoista tiedettäisi mitään.

Hypätkäämme ajassa taaksepäin aikaan ennen internettiä. Marvel ja DC Comics eivät missään vaiheessa olleet kovin suosittuja Suomessa. Pojat ja miehenalut lukivat mieluummin Tex Willeriä, Korkeajännitystä tai Mustanaamiota. Aku Ankka on ollut ja tulee aina olemaan se suosituin, mutta sankaritarinoiden tarve ja väkivaltafantasiat tyydytettiin edellä mainittujen sarjakuvien myötä. Veikkaisin, että näiden sarjakuvien menestys Suomessa selittyy pitkien perinteiden lisäksi sillä, että missään sarjakuvista ei sinällään (muutama poikkeus yksittäisissä Mustanaamiotarinoissa) ole yliluonnollisia elementtejä, vaan tarinat ja kuvitukset ovat realistisia. Ehkä Aku Ankka onkin ollut se portti maagiseen sarjakuvauniversumiin, missä ankat ja hiiret ovat samankokoisia.

Itselle Mustanaamio on se kaikista kovin. Vanhempani eivät tilanneet sarjakuvaa kotiin, joten pikku-Joni ajeli polkupyörällä idyllisissä maaseu-

16

dun maisemissa kirjastoon ja hyperteli pienin kätösin uusinta Mustista. Lähtiessä mukaan tarttui aina reilu pino Mustanaamioita, oli ne sitten jo kertaalleen luettuja tai ei. Nykyään Mustanaamioita ei enää pahemmin löydy kuin divareista tai satunnaisina albumijulkaisuina. Egmont Kustannus näet lopetti Mustanaamio-lehden julkaisun 2010.

Jos joku ei vielä tiedä mikä tai kuka Vaeltava Aave on miehiään, niin pikainen kertaus: ” Mustanaamioiden ura alkoi vuonna 1536, kun Bengalin lahdella Singh-merirosvot hyökkäsivät ensimmäisen Mustanaamion isän laivan kimppuun ja tappoivat hänet. Vain ensimmäinen Mustanaamio selviytyi hyökkäyksestä hengissä ja ajautui rannikolle. Sieltä kääpiöheimolaiset (bandarit) eli pygmit löysivät hänet. Vähän myöhemmin löytyi isän murhaaja, jonka pääkallo kädessään ensimmäinen Mustanaamio vannoi pääkallovalansa: "Vannon taistelevani julmuutta ja merirosvoutta vastaan. Poikani ja heidän poikansa jatkavat työtäni". Näin he ovat jatkaneet jo 21 sukupolven ajan. Muut luulevat, että kyseessä on sama mies ja niin on syntynyt nimitys: "mies, joka ei kuole koskaan".” (Lähde: Wikipedia) Nykyinen Mustanaamio on koulut käynyt mies, joka jatkaa suvun perinteitä. Aina ei kuitenkaan perhebusiness ole siirtynyt aivan halutulla tavalla ja uusi Mustanaamio ei ole muistuttanut edeltäjäänsä yhtään. Eräällä kertaa Mustanaamion perinnettä joutui jatkamaan veljeksistä lyhin ja vantterin, jolloin myös puku ei istunut hänen päälleen ja pukua piti muokata sopivammaksi. Toisella kertaa veljeksiä ei kiinnostanut isän ammatti, joten veljesten sisko hyppäsi hetkeksi tehtävään, ennen kuin joku veljeksistä suostui hyppäämään tilalle. ”Melko seksististä” kuuluu jonkun päässä, mutta näin ei suinkaan ole. Perusideana on kuitenkin antaa käsitys kuolemattomuudesta, jolloin pelkkä Mustanaamion nimen mainitseminen saa veren jäätymään pahiksilla. Sarjakuvassa tarinat joko sijoittuvat nykypäivään, tai ne ovat palautumia, Mustanaamion lukiessa edeltäjiensä päiväkirjoja.

Mitä sitten tapahtui Mustanaamiolle? Sarjakuvat sisälsivät muutakin kuin vain yksittäisen Mustanaamiotarinan. Esimerkiksi aina huikea Taika-Jim seikkaili myös lehden sivvuilla. Toinen tärkeä tekijä oli naamiokerho.

Kerho muodostui lukijoista, jotka osoittamalla Mustanaamiotietoutensa keräsivät Mustanaamiomerkkejä lehden tietokilpailuista. Tämän lisäksi kerholaiset pystyivät lähettämään Mustanaamiolle kysymyksiä sekä etsimään jäseniä omiin kerhoihinsa. Sankarista tehtiin elokuva vuonna 1996. Ihan kiva seikkailuelokuva, mutta mukaan pistettiin yliluonnollisia elementtejä, joten ne viimeisetkin Mustanaamiofanit käänsivät takkinsa elokuvalle. Nykyään Mustanaamio viettää ansaittuja eläkepäiviään Pertti Jarlan Fingerporissa.

5. Mustanaamion ääni saa verenkin hyytymään.

Eräänlaisena viidakon Chuck Norrisina Mustanaamiosta on muodostunut viidakossa meemi, johon yhdistetään ”viidakon sanontoja”. Sarjakuvissa kertoja voi huomauttaa sananlaskusta Mustanaamion toiminnan yhteydessä.

11. On tilanteita, jolloin Mustanaamio poistuu viidakosta ja kävelee kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä.

1. Kun Mustanaamio liikkuu, on salamakin hidas kuin etana.

2. Mustanaamio hiipii äänettömämmin kuin viidakkokissa.

6. Mustanaamiolla on kymmenen tiikerin voimat.

7. Älä koskaan tähtää aseella Mustanaamiota.

8. Mustanaamiolla on tuhat silmää ja tuhat korvaa.

9. Mustanaamio on kova koville.

10. Joka näkee Mustanaamion kasvot, häntä kohtaa kauhea kuolema.

12. Herätä pimeässä ja nähdä Mustanaamio - mikä kaamea kohtalo konnille.

Joni Ylimäki

3. Et koskaan löydä Mustanaamiota - hän löytää sinut.

4. Kun Mustanaamio kysyy, silloin vastataan.

17

pilakuva

Koskien Varnitsa-lehden numeron 1/16 nettiversion kohtaamaa sensuuria.

18

Tapaus Trump Toisin kuin yleisesti luullaan, ei Donald Trump todellakaan kannata rajatonta valtaa. Jo puheissaan hän on monien mielestä usein (ja asein) sillä rajalla. Lähinnä Meksikon. On toki hyvä, että asioista voi puhua mutta rajansa kaikella. Trumpin olisi syytä myös muistaa eräs taloudellinen ja maantieteellinen tosiasia. Alaskaan ei voi rakentaa muuria ilmaiseksi.

Huolimatta Trumpin menestyksestä kiinteistöalalla, eivät hänen puheensa ole olleet järin rakentavia. Toisaalta taivaanrannanmaalarina hän on itsekin eräänlainen pilven piirtäjä. Myös perustuksista hän on pitänyt huolen. Monien mielestä hänen presidenttiehdokkuutensa on ollut kaikkien aikojen pohjat.

Jos Trump häviää, häntä hatuttaa. Lohdutukseksi voisi sopia esimerkiksi hilpeä Mexican Hat Dance. Epäilemättä häntä myös tappion tullen ketuttaisi. Jos näin käy, tilitystä voinee seurata Foxilta.

Kisa käy jo nyt (keuhko)kuumeisena, ja jos vastapuoli lisäksi hermostuu, saattaa päävastustajaksi muodostua Kilari Clinton. Koollahan ei tunnetusti ole väliä, mutta jos tätä sanontaa halutaan soveltaa kyseessä olevaan tilanteeseen, homma mutkistuu entisestään. Vastustajan etunimi näet muuttuu uudelleen-ja sen myötä sukupuoli. Tilanne olisi jo niin kiemurainen, että hallitus olisi syytä kutsua koolle. Jos voisi.

Kuten tulevina historioitsijoina hyvin tiedämme, on Yhdysvallat varsinkin viimeisimmällä vuosisadalla totuttu tuntemaan rauhaa rakastavana kansakuntana. Make love, not war. U know. Jos nyt kuitenkin sattuisi sellainen käsittämätön tilanne, että Yhdysvallat päättäisi lähteä sotatantereelle jostain epäilemättä varsin hyvin perustellusta syystä, kuten vaikkapa demokratian puolustamiseksi (lue: öljyn lainaamiseksi palauttamatta), olisi tulevan valkoisen talon valtiaan käsissä yllättävänkin ison asearsenaalin ja niitä hyödyntävien vihreiden miehien ohjailu (yllättävän ison ottaen huomioon edellä mainittu Yhdysvaltojen tunnettuus rauhaa rakastavana kansakuntana).

Herää kysymys: lähtisikö DJ Trump soitellen sotaan? Toisaalta vihreiden miehien ohjailuun saattaisi parhaiten soveltuakin henkilö, joka on itsekin mitä ilmeisimmin toiselta planeetalta.

Trump ilmoitti ehdokkuudestaan kesäkuussa, luin Trumpin vaalikirjan joulukuussa. Opin kaksi yllättävää seikkaa: 1. Trump osaa kirjoittaa nopeasti.

2. Trump osaa kirjoittaa.

Kirjan nimi oli Crippled America - How to Make America Great Again. Sen luettuani oloni oli hivenen samanlainen kuin fuksivuonna Antsa Heikkisen legendaarisella luentokurssilla. Kaikenlaistahan siellä kerrottiin, mutta vieläkään en oikein tiedä mitä se historia on.

Pyry Saloranta Kuva: Milka Mustonen

19

Julkiset saniteettitilat Joensuussa Monien brutaalia kommunismia kannattavien tahojen mielestä eräs ärsyttävimpiä ilmiöitä nykyaikanamme ovat maksulliset wc-tilat ympäri kaupunkia. Joidenkin mielestäni maksuttomat vessat ovat itseasiassa urbaani myytti.

Kokeneena ja paljasjalkaisena kaupunkilaisena (born in downtown; St.Michel) Otinkin tehtäväkseni kerätä tähän artikkeliin Joensuusta löytyviä maksuttomia mahdollisuuksia helpottaa oloaan. Koska elämme tällä hetkellä sosiaalidemokraattisessa diktatuurissa, jossa menestymiseen ja sankariyrittäjyyteen kohdistuva vaino vetää vertoja lähes armenialaisten kansanmurhalle, en tässä nyt rupea pisteyttämään tai sen ihmeemmin arvostelemaan eri vessoja. Kaikkienhan täytyy saada olla tasa-arvoisia- ja päisiä (kyynel…) Tyydyn siis esittelemään vain ja ainoastaan faktoja.

On päivän selvää, ettei tarjontaa ole ilman kysyntää. Siksi useimmat vessat ovat joko maksullisia, tai sitten sinun täytyy tilata esimerkiksi juoma, jotta voit käyttää vessaa. Tämäkin on olevinaan hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan.

Aivan kuin sen kunnossapito olisi ilmaista. Sosialistinen hirmuvalta ja byrokraattien kaaderit silmät kiiluen himoitsevat omalla työllään ansionsa tienanneiden varallisuutta, jota sitten viljellään muun muassa näihin seuraavaksi esiteltäviin saniteettitiloihin. Koska aikaamme hallitsee myös patriarkaalinen ja sortavia rakenteita tukeva hallinto, on lähes kaikki vessat jaoteltu vanhahtavan sukupuolijaottelun mukaan. Käsittelen tästä syystä ainoastaan ”miesten” vessoja.

20

Joensuun pääkirjasto Tarjolla on muutama pisuaari, sekä suurempi ja pienempi lukittava wc. Valaistus on ilmeisesti mallia huumevalaistus. Vaikka en itse nyt pahemmin spiguttamista harrastakaan, on kyseessä jälleen kerran eräs holhouSSvaltion lukuisista pyrkimyksistä rajoittaa ihmisten luontaisia vapauksia. Itse wc on varsin siisti, joskin tilaa on käytetty harkitsemattomasti (mitä muuta voisi olettaa julkiselta hallinnolta, joka saa hassata mielin määrin yksityisen sektorin tuottamia verovaroja.)

Hox: Sateliittilähiöiden kommandoille tiedoksi, että myös sivukirjastoista, kuten Niinivaaralta löytyy yleensä myös vastaavat palvelut.

Carelicum Jos pääkirjaston vessassa sai operoida melko rauhassa, on täällä urbaani kaupunkikulttuuri paremmin voimissaan. Rantojen miehiä- ja naisia ilmeisesti houkuttaa vessojen lisäksi myös keskeinen sijainti sekä yleisötietokoneet. Carelicumin vahtimestarin mukaan kyseisessä kulttuurikeskuksessa hoidellaan usein varsin kovaan ääneenkin erilaisia bisneksiä, sekä annetaan kanssaeläjille hyödyllisiä vinkkejä kuten ”JORKKI ET SITTE VASIKOI MIU JUTTUJA” yms. Yrittäjähenkinen ilmapiiri ilahduttaa. Itse wc-tiloista en löydä sen kummempaa valitettavaa, mutta mestoilla viihtyvä värikäs asiakaskunta saattaa tietty häiritä jotakuta.

Sokos Alueellemme työpaikkoja sekä varallisuutta ja hyvinvointia luova PKO tarjoaa myös vessat ilmaiseksi käyttöön. Miesten vessa löytyy toisesta kerroksesta, missä miesten vaateosastokin on. Naisten vessa on varmaan heidän vaatekerroksessaan. Sokos tarjoaa muotia ja tyyliä aikuiseen makuun, bonuskertymää unohtamatta. Suosittelen jokaiselle paikallisen golf-seuran jäsenyyttä havittelevalle henkilölle. Vessa itse tarjoaa rauhallisen hetken toimitukselle, sillä sinne pääsee vain yksi kerrallaan.

otatko kylmää vai haaleaa vettä. Kaikkea ne rahoillani keksivätkin. Vessa on myös tilava ja täyttää kaikki kelvollisen wc-tilan vaatimukset.

Vinkkejä, miten voit ”luoda” itsellesi maksuttoman vessakokemuksen sekä loppusanat

Joensuun kansalaistalo Tämä ”sosiaalista tasa-arvoa” (lue: diktatuuria) edistävä kansankahvila tarjoaa myös autenttisen ja ilmaisen wc-kokemuksen. Ohi mennen voi myös vuokrata esimerkiksi polkupyörän. Ellei maassamme vielä toistaiseksi ilmaiseksi opiskelevat vaihto-opiskelijat ole vieneet jo niitä kaikkia. Vessasta en löydä oikeastaan valitettavaa.

Verovirasto Tänne helvetin esikartanoon ei mielellään mene. Oikeastaan tämän hirviökompleksin vessaa ei voi edes kutsua ilmaiseksi, sillä kyseiseen Molokin loputtomaan kitaan on saanut lapioida rahaa tolkuttomasti. Vessa kuitenkin löytyy samasta kerroksesta mistä verokarhun ”palvelutkin.” Itse virasto on nykyään melko rauhallinen, sillä ihmiset hoitavat veroasiansa nykyään sähköisesti. Vessa ok ja tilava.

Kela Astun sisään tänne vastikkeettoman tulonsiirron tukikohtaan, ja näenkin heti runsaasti erilaista väkeä jonottamassa rahaa nahkasohviin ja taulutelevisioihin, jotka on kustannettu hiellä ja tuskalla ansaitsemistani verovaroista. Täällä on myös vesi-automaatti, ja jos kyseessä oli järkiperäinen arvostelu, niin valitsisin Kelan voittajaksi. Voit jopa valita,

Jos mikään tarjotuista vaihtoehdoista ei tyydytä vaativaa makuasi, voit myöskin ”luoda” tällaisen itse. Viinaan meneville henkilöille luontainen vaihtoehto on tietysti kuppilan vessa.

Kannattaa siis keskittää asiointi samaan baariin, jolloin sinusta tulee niin sanottu ”kantis” taikka ”vakkari.” Tällöin tulet tutuksi muiden ammattilaisten sekä mikä tärkeintä, baarihenkilökunnan kanssa. Tällöin voit käyttää tämän kapakan vessaa, vaikket jäisikään virvoittavalle juomalle. Esimerkiksi uskon, että Jet Setin tai Mikon kaltaisten ravintoloiden suhteen useimmilla varnitsalaisilla ei pitäisi olla ongelmia. Toinen vaihtoehto on käydä jossain kuusen juurella tai sisäpihalla, jos se ei ole fyysinen mahdottomuus. Oi niitä aikoja, kun sporakiskot kolisivat ja porttikongit lorisivat…

Ilmaisia vessoja löytynee muualtakin maailmalta. Julkisen vallan tyranniaa edustavat kirjastot, virastotalot ja muut vastaavat, omalla ahkeruudellaan toimeen tulevaa kansalaista kurittavat tahot tarjoavat yleensä ihan menevät saniteettitilat. Oikeastaan ainoa ongelma tässä on niiden ajallinen rajoittuneisuus, joka painottuu päiväsaikaan. Tosin kaupunginkirjasto on maanantaista torstaihin auki iltakahdeksaan, eikä sen jälkeen oikeastaan kenelläkään kunnon kansalaisella pitäisi olla mitään asia liikkua ulkona. Mutta jos viettää vastuutonta yöelämää esimerkiksi sosiaalilautakunnan tarjoamilla hulppeilla avustuksilla, niin silloin vaihtoehtoina on lähinnä luonto ja ravintolat.

Soundtrack wc-ihmisille: Autopsy – I Shit on Your Grave Kakkahätä 77 – WC:stä Terveyskeskukseen Maho Neitsyt – Älä Jätkä Piere Rattus – WC Räjähtää Kokooma – Laula Kanssani, Porvari

21

Ja lopuksi hieman huumoria...

22

Kuin kaksi marjaa x2

Nigel Farage UKIP-puolueen ex-pj

Tomi Parkkonen Varnitsan ex-pj

Karo Kankus Varnitsalainen sanaseppo

Eazy-E Räppäri

23

Varnitsa

Huvin ja hyรถdyn asialla jo vuodesta 1970

24